Alusvaatteet ovat portaiden askelmasta löytyvässä vetolaatikossa ja teekupit rivissä lasiseinämässä. Reilun 15 neliön yksiöissä jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Tämä on tullut selväksi Vantaalle vastavalmistuneiden studiokotien uusille asukkaille.
– Minä muutin tänne tyttäreni kanssa Turusta ja täytyy myöntää, että tavaran määrä lähes puolittui. Esimerkiksi huonekaluja pistin kiertoon ja yksi tuoli on naapurilla, kun ei itselle mahtunut, kertoo Janina Riikonen.
Ensimmäistä kertaa yksi asuva Juho Kauppi puolestaan toi asuntoonsa vain tärkeimmät tavarat. Alakerrassa on kitara sekä vahvistin ja parvelta puolestaan löytyvät patja, yövalo ja kannettava tietokone.
– Täällä on kaikki tarvittava, eikä yhtään enempää. Ihmiset luulee, että 15,5 neliötä on sama kuin asuisi koirankopissa. Käydessään täällä he ovat kuitenkin yllättyneet positiivisesti, sanoo Kauppi.
Monessa asunnossa televisio on löytänyt paikkansa parvelta ja vaaleita seiniä on koristeltu kasveilla sekä sisustustarroilla. Huonekaluja asunnoissa on vain muutamia ja persoonallisuutta on haettu tekstiileillä. Pienessä keittiössä myös mausteista tulee sisustuselementtejä.
– Ei ihminen lopulta tarvitse kovin paljon tavaraa ympärilleen. Oli oikeastaan aika helpottavaa käydä esimerkiksi vaatteet läpi ja säilyttää vain tärkeimmät, toteaa Riikonen.
Lauantaina asukkaat kiersivät toistensa kodeissa hakemassa sisustusvinkkejä. Käytävillä kaikuivat ihastuneet huuhdahdukset, kun ideoita napattiin mukaan.
”Pieni, mutta yllättävän toiminnallinen”
Kun asuntosijoitusyhtiö Sato aikoinaan esitteli idean minikodeista, ilmassa leijui kysymys, kuka haluaisi muuttaa näin pieneen asuntoon. Myös asuntojen 500 euron kuukausivuokraa pidettiin kovana, sillä se tarkoittaa yli 30 euroa neliöltä.
Asuntoihin tuli kuitenkin lopulta yli 700 hakemusta ja nykyiset asukkaat ilmoittavat yhteen ääneen, ettei vuokra tunnu lainkaan suurelta.
– Pienet asunnot ja yksiöt ovat Helsingissä ihan tuhottoman kalliita. Se, että 500 eurolla saa täysin uuden asunnon näin läheltä Helsingin keskustaa, on ennemminkin edullista, sanoo Ida Helman.
Helmanin mukaan vanha isompi asunto Töölössä oli paljon epäkäytännöllisempi kuin nykyinen pikkuyksiö.
– Vanhassa talossa oli paljon turhia hukkaneliöitä ja esimerkiksi hyvin pieni pesuhuone. Onhan tämä pieni asunto, mutta yllättävän toiminnallinen.
Ideana talossa on se, että asukkaat viettävät aikaa asuntojensa lisäksi myös talon yhteistiloissa. Ylimmässä kerroksessa on asukassauna ja alimmassa kerroksessa yhteinen oleskelutila.
– Asun yksin, koska lapset ovat jo aikuisia. Täällä ei kuitenkaan tarvitse olla yksinäinen. Eräs päivä menin alas pesemään pyykkiä niin nuoret pyysivät minut mukaansa shoppailemaan, naurahtaa Eija Palosaari.
Joku on saanut jo naapureilta apua sohvan kokoamiseen, kun taas toiselle löytyi naapurista uusi antenninjohto muutossa hävinneen tilalle. Myös suunnitelmia yhteisistä retkistä on jo tehty.
Kaupunkien tiivis tunnelma houkuttelee pieniin neliöihin
Asumisväljyys on Suomessa lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmeninä. Nyt kasvu näyttää kuitenkin pysähtyneen tai ainakin hidastuneen pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.
Keskimäärin suomalaisella on nykyään asumispinta-alaa noin 40 neliömetriä. Uudellamaalla asuva joutuu kuitenkin jo tyytymään vajaaseen 37 neliömetriin. Myös alueelliset erot asumisväljyydessä ovat kasvaneet.
Asunnon koosta ollaan selvästi valmiita tinkimään keskeisen sijainnin vuoksi.
– Ihan viime vuosina on ollut nähtävillä, että nimenomaan sijainnista on tullut se ensisijainen tekijä asunnonvalinnassa. Samalla uusien rakennettujen asuntojen keskikoko on pienentynyt selvästi, sanoo ekonomisti Lauri Vuori Pellervon taloustutkimuskeskuksesta.
Pieniin asuntoihin houkuttelee sijainnin lisäksi myös asuinkustannusten nousu ja yksin asumisen lisääntyminen. Tämä näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta pienten asuntojen kysyntä on kasvanut myös muualla maassa.
Asiantuntijat odottavat nyt mielenkiinnolla säilyykö kuluttajien kiinnostus pieniä asuntoja kohtaan myös talouden elpyessä ja varallisuuden noustessa.