Työpaikalle astuessaan työntekijällä pitäisi olla sellainen olo, että "nyt alkaa tapahtua, nyt me saadaan aikaiseksi, nyt tartutaan asioihin ja pannaan tuulemaan".
Niin se ei aina suinkaan ole, vaan olo on jo aamusta tympääntynyt. Töitä on liikaa tai liian vähän. Se, mitä tekee, ei ole mielekästä tai johda toivottuun tulokseen.
– Työn mielekkyyteen vaikuttaa, miten työt on työpaikalla järjestetty ja minkälainen työkulttuuri vallitsee. Aina ei voi olla sata lasissa -meininki. Pitäisi kuitenkin miettiä, miksi intoa työn tekemiseen ei synny, Katri Saarikivi sanoo.
Työntekijä ei ole kone
Aivotutkijat Katri Saarikivi ja Minna Huotilainen pohtivat vasta ilmestyneessä Aivot työssä -kirjassaan, mitä työelämässä pitäisi laittaa uusiksi. Tutkijan mielestä aika monen asian voisi tehdä toisin.
– Pyörää ei kannata keksiä uudelleen, mutta joskus täytyy tietää, onko pyörä oikea kulkuväline siihen maastoon missä mennään. Työ ja työympäristöt ovat viime vuosina paljon muuttuneet. Työpaikalla voi olla käytäntöjä ja ajatusmalleja, jotka ovat jo vanhentuneita ja epätarkoituksenmukaisia.
Usein työpaikoilla vaaditaan enemmän vähemmällä ja nopeammin sekä edetään tehokkuus edellä työntekijän hyvinvointi unohtaen. Sen sijaan pitäisi vaatia kekseliäisyyttä, reagointi- ja ongelmanratkaisukykyä.
Katri Saarikivi muistuttaa, että ihminen ei ole, eikä hänen tarvitse toimia kuin kone.
– Kun niin paljon automatisoidaan työtä, niin kannattaisi keskittyä siihen, missä kone on huono. Sellaiset tehtävät edellyttävät oppimista, luovaa ajattelua, empatiaa ja vuorovaikutusta.
Meidän ei kannata kilpailla koneiden kanssa konemaisessa tehokkuudessa.
– Esimerkiksi luovan työn tekemisessä tehokkaasti täytyy olla mahdollisuuksia antaa aivoille hengähdystaukoja ja antaa keskittymisen herpaantua. Monilla työpaikoilla tätä ei tajuta, vaan halutaan keskittynyt, tavoitehakuinen työntekijä jotta syntyy tulosta.
Töissä oltava joutokäyntitilaa
Luovat ajatukset ja ideat harvoin syntyvät työpöydän ääressä tietokoneruutua tuijottaessa. Työpaikalla tarvitaankin kollegojen kohtaamisia vesiautomaatilla, kahvihuoneessa ja lounasruokalassa.
– Aivoja voi myös lepuuttaa ottamalla nokoset tai käymällä kävelyllä, mikäli se on työpaikalla mahdollista, aivotutkija kannustaa.
Luovuus tarvitsee tilaa ja aikaa. Siitä kumpuavat ideat ja uudet ajatukset. Kyse on tarpeellisesta "joutokäyntitilasta".
– Joutokäynti käynnistyy kun ihminen on hereillä, mutta ei tavoitehakuisessa tilassa. Tällaiset hetket ovat yhä harvinaisempia. Ihmisillä on päällä suoritusmoodi ja joka hetkessä pitäisi tehdä jotain hyödyllistä.
– Itse teen joskus niin, että raitiovaunussa en otakaan kännykkää esille, vaan istun ihan rauhassa hiljaa ja tuijottelen ikkunasta, Katri Saarikivi sanoo.
Työpaikalla tarvitaan empatiaa
Aivotutkijan mielestä työpaikkojen ihmiskäsitys on vanhentunut. Etenkin esimiehiltä vaaditaan nyt empatiataitoja, kykyä tuntea sekä asettua toisen asemaan.
– Minusta empatia on hyvä lähtökohta mihin tahansa työhön. Sitä tarvitaan kaikissa töissä. Kaikki työ on loppujen lopuksi toisten ihmisten ongelmien ratkaisemista tai toisten ihmisten tarpeisiin vastaamista. Mitä lähemmäksi päästään ja mitä paremmin ymmärretään sitä ihmistä, jonka ongelmaa työssä ratkaistaan, sitä parempaa työtä voidaan tehdä.
Katri Saarikivi kertoo esimerkin hoitotyössä tehdyistä tutkimuksista. Jos lääkäri suhtautuu potilaaseen vastaanotolla empaattisesti, kuuntelee, osoittaa ymmärtävänsä ja on kokonaisvaltaisesti kiinnostunut, niin potilas paranee nopeammin.
– Monissa työpaikoissa empatiaa ja vuorovaikutustaitoja ei ole pidetty tärkeinä. Kuitenkin tuoreimman tutkimuksen mukaan vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa eniten siihen, saako tiimi jotain aikaiseksi yhdessä. Empatiataidot ennustavat työtiimien ongelmanratkaisukykyä ja menestymistä.
Esimies on henkilöstöosaaja, jonka tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky kommunikoida alaisten kanssa.
– Esimiehen tehtäviin kuuluu yhä useammin työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimista. Kun työntekijät voivat enemmän päättää asioista, päätöksiä pystytään tekemään nopeammin ja toimimaan joustavammin kuin perinteisen hierarkkisissa organisaatioissa.
Saarikivi muistuttaa, että ne yritykset menestyvät, joita ei johdeta autoritäärisesti ja joissa työntekijät viihtyvät.
Työpaikallakin saa tuntea
Työyhteisössä saatetaan ajatella, että tunteet eivät kuulu työpaikalle ja on ammattimaista olla näyttämättä tunteita.
Katri Saarikivi uskoo, että kovilla arvoilla ei enää pärjää työelämässä. Tunteiden ymmärtäminen myös auttaa tekemään laadukkaampia tuotteita ja parempia päätöksiä. On tärkeää, "millä fiiliksellä työntekijät ovat".
– Esimiesten täytyisi miettiä, mikä kaikki vaikuttaa ihmisten mielialaan. Palautetta antaessa on ymmärrettävä, minkälaisia reaktioita se aiheuttaa. Jos levittää negatiivisuuta, se ei tue ihmisten työn laatua. Ihmiset toimivat parhaiten positiivisessa mielentilassa.
Kun työntekijän ja työpaikan arvot kohtaavat, on työnteko kaikille helpompaa.
– Varsinkin nuori sukupolvi hakeutuu tehtäviin, jotka ovat linjassa heidän omien arvojensa kanssa. Heille on tärkeää päästä firmaan, jonka toiminta ei ole vain voiton maksimoimista vaan jättää jäljen, joka on hyvä planeetan tai yhteiskunnan kannalta.
Katri Saarikivi työskentelee empatiaan ja vuorovaikutukseen keskittyvän tutkimusprojektin johtajana Helsingin yliopistossa.
Lue myös:
Tanssi, pelaa korttia ja kuuntele musiikkia – autat aivojasi