Mereen joutunut muoviroska aiheuttaa vuosittain suuren määrän merilintujen- ja nisäkkäiden kuolemia sekä vahinkoja kalastukselle, merenkululle ja turismille.
Hieman tuntemattomampi muovin aiheuttama ongelma on mikromuovit eli alle viiden millimetrin kokoiset muovihiutaleet. Mikromuoveja irtoaa esimerkiksi isommista muovikappaleista sekä autonrenkaista ja tekstiileistä.
Tutkimustietoa mikromuovin vaikutuksista luontoon ja ihmisiin on vielä melko vähän, mutta Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin sanoo mikromuovien olevan potentiaalinen riski, johon tulee suhtautua täydellä vakavuudella.
– On olemassa jopa kymmeniä miljoonia tonneja materiaalia, jonka olemassaolo on vasta ymmärretty.
Tekokuituiset vaatteet ovat Harlinin mukaan yksi suurimmista mikromuovin lähteistä. Tekniset urheiluvaatteet ja fleece ovat tässä suhteessa huonoimmat materiaalit.
Vaatteista irtoaa mikromuovia käytössä ja pesun yhteydessä, josta se ajautuu viemäriverkoston kautta vesistöihin. Mikromuovia irtoaa kaikista materiaaleista, mutta esimerkiksi luonnonkuidut hajoavat luonnossa.
– Jos materiaali on biohajoamaton eli öljypohjainen tekokuitu, voi se säilyä hyvinkin pitkään luonnossa ja kerätä itseensä kaikennäköisiä kemikaaleja.
Harlinin mukaan isoin uhkakuva onkin se, että ihmiseen tai eläimeen joutuvat mikromuovit ovat keränneet itseensä myrkyllisiä aineita, jotka vapautuvat kantajansa elimistöön.
Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimusprofessori Hannu Kiviranta kertoo, että tämän hetkisen käsityksen mukaan mikromuoveista ei ole suurta haittaa ihmisen terveydelle.
– Mikromuoveja on kuitenkin tutkittu vasta hyvin vähän. Toivottavasti niistä saadaan lähivuosien aikana lisää selvityksiä.
Pelkällä olankohautuksella mikromuoveja ei kuitenkaan voi Kivirannan mukaan ohittaa, koska muovi on materiaali, joka säilyy luonnossa hyvin kauan.
– Jos jokin asia säilyy luonnossa pitkään, tulee siitä ennen pitkää ongelma jollakin tasolla.
Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos ne korvattaisiin luonnonkuiduilla. Ali Harlin
Nyt ongelma näyttäytyy eritoten merissä ja muissa vesistöissä, joissa mikromuovit joutuvat esimerkiksi pieneliöihin, kaloihin ja vesilintuihin.
– Kokemukset ovat osoittaneet, että ekologiset ongelmat liikkuvat pikkuhiljaa ravintoketjussa ylöspäin ja jossain vaiheessa niistä voi tulla ongelma myös ihmisen terveydelle.
Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön ruoan, hengitysilman ja tekstiilien kautta.
Mikromuoveja irtoaa vaatteista
VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlinin mukaan kolmannes mikromuovien aiheuttamasta problematiikasta häviäisi, jos luonnossa hajoamattomien tekokuitujen käyttö lopetettaisiin.
– Kolme tärkeintä asiaa, mistä mikromuovia syntyy ovat tekstiilit, erilaiset pinnoitteet ja autonrenkaat.
Harlin kertoo, että kaikista tekstiileistä 65 prosenttia on tehty biohajoamattomista tekokuiduista, kuten polyesteristä ja nylonista.
– Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos ne korvattaisiin luonnonkuiduilla. Tai selluloosasta ja polymaitohaposta tehdyillä tekokuiduilla, jotka ovat kaikki biohajoavia.
– Biohajoavien tekokuitujen määrä tekstiileissä on tällä hetkellä todella pieni, noin 4-5 prosenttia koko tekokuituisten tekstiilien markkinoista.
Jos mikromuovia olisi todella paljon, vaikuttaisi se eliöiden ravinnonottoon. Outi Setälä
Se johtuu Harlinin mielestä siitä, että polyesterin tuotanto on halpaa ja se on materiaalina hyvä. Polyesteri kuivuu nopeasti, ei veny käytössä ja sitä on helppo huoltaa.
– Se on jossain määrin kuluttajavalintakysymys, mutta etenkin brändien pitäisi nähdä biohajoavissa materiaaleissa markkinapotentiaali.
Tekokuiduista valmistettujen tuotteiden käyttö on lisääntynyt jatkuvasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomen tekstiili ja muoti ry:n vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäen mukaan suuri kysyntä johtuu siitä, että tekokuitumateriaalien ominaisuuksia pystytään muokkaamaan ihmisten toiveiden mukaan.
– Eli voidaan valmistaa esimerkiksi vettä hylkiviä ulkoiluasuja, teknisiä ulkoiluvaatteita ja sellaisia työvaatteita, joita käytetään vaativissa olosuhteissa.
Pinnoitetut polyesterikankaat, kuten softshell ja Gore-Tex ovat materiaaleja, joista Mäen mukaan irtoaa eniten mikromuoveja.
– Yhtä lailla mikrokuituja irtoaa pesussa myös tekokuituisista fleecetuotteista, teknisistä urheiluvaatteista ja tekokuituneuleista.
Myös kuluttajat ovat Oulun XXL:n tekstiilivastaava Annika Kotaniemen mukaan alkaneet kyselemään muovista ulkoilu- ja urheiluvaatteiden materiaaleissa.
– Kun kysyn asiakkaalta vaikka, että minkälaista ulkoiluvaatetta hän on etsimässä, on vastaus usein, ettei ainakaan mitään muovista. Puhutaan siitä, ettei haluta muovia iholle.
Kotaniemi kertookin, että biohajoavien ja luonnonkuituisten materiaalien lisääntyminen urheilu- ja ulkoiluvaatteissa on lisääntynyt.
Valaista löydetty haitallisia aineita
Mikromuovien määrää meressä on tutkinut Suomessa Suomen Ympäristökeskus (SYKE). SYKE:n erikoistutkija Outi Setälä kertoo, että tutkimuksien mukaan esimerkiksi Itämeren pintavedessä ei vaikuta olevan kovinkaan suuria määriä mikromuovia.
– Mutta sitä emme tiedä, miten paljon sitä on Itämeren pohjassa tai kellumassa vesipatsaan sisällä. Puhumattakaan muusta ympäristöstä maalla.
Kuluttajat ovat tajunneet, että he saattavat käyttää muoveja esimerkiksi puhdistautumiseen. Outi Setälä
Tutkimustietoa mikromuovista on Setälän mukaan niin vähän, ettei hän osaa edes sanoa, mikä on sellainen määrä mikromuovia, josta voisi olla ympäristölle haittaa.
– Jos mikromuovia olisi todella paljon, vaikuttaisi se eliöiden ravinnonottoon. Muovi kuljettaa mukanaan haitallisia aineita ja jos ravinnon joukossa on paljon muovihiukkasia, saattaa niitä kertyä eliöihin.
Valtamerissä on Setälän mukaan tutkittu muun muassa valaita, jotka käyttävät ravinnokseen suuria määriä planktonia ja suodattavat kymmeniä tuhansia litroja vettä yhdellä suun avauksella.
– Valaisiin kertyy sitten isojakin muovihiukkasiakin ja niistä on pystytty mittaamaan haitallisia aineita, jotka voi liittyä siihen muovin määrään, mille ne altistuvat.
Muovia myös kosmetiikassa
Mikromuoviongelmaan on herätty Setälän mukaan merten tutkimusten yhteydessä. Nyt niitä tutkitaan useissa maissa isolla volyymillä. Kuluttajien tietoisuuteen mikromuovi on tullut esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden sisältämien muovien kautta (Anna).
– Kuluttajat ovat tajunneet, että he saattavat käyttää muoveja esimerkiksi puhdistautumiseen. Se tuntuu aika absurdilta. Se on kuitenkin vaikuttanut siihen, että ihmiset ovat alkaneet miettimään, mitä kaikkea haittaa muovista voi olla.
Kuluttajien tulisi Setälän mielestä kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiinsa ja jätteiden käsittelyyn, jotta mikromuoveja ei pääsisi vesistöihin ja luontoon.
– Aina ei kannata mennä sieltä, missä aita on matalin ja elämä on helpointa. Me olemme niin tottuneet Suomessa siihen, että meistä pidetään huolta ja jos oma roska jonnekin putoaa, niin joku sen sieltä noukkii.
Myös VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin peräänkuuluttaa kuluttajan toiminnan merkitystä mikromuoviongelman ehkäisyssä. Tekstiileistä puhuessa kannattaa kuluttajan Harlinin mielestä valita luonnonkuitua aina, kun se vain on mahdollista.
Vaatteiden asianmukainen huolto ja pitkä pesuväli ehkäisevät muovien irtoamista vaatteista. Harlinin mielestä vaatteiden ostovaiheessa on tärkeää kiinnittää huomiota vaatteiden laatuun.
– Kolme pääsääntöä mikromuovien ehkäisyyn ovat: valitse biohajoavia materiaaleja, huolla tekstiilisi oikein ja kun hylkäät jotain muovimateriaalia, niin laita se oikeaan roskikseen, Harlin summaa.
Lue myös:
Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle
Suomalaisesta metsästä biohajoavia tuotteita: Sellusta voi valmistaa vaikka kenkiä tai polkupyörän
Asiantuntija: Käynnissä valtava liikehdintä kohti mikromuovien kieltoa