Nelivuotiaan Ria Kaiston ja hänen työttömän äitinsä Raisan kotikaupunki Oulu on päättänyt käyttää hyväksi hallituksen antamaa mahdollisuutta rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Subjektiivisen perhepäivähoito-oikeuden rajaamisessa on kysymys siitä, että nykyinen laki antaa kunnille mahdollisuuden rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä.
Ria on yksi noin 750 oululaislapsesta, joita linjaus koskee. Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan rajauksen kohteeksi joutuneissa perheissä asiaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Kaiston perheelle asia on melko uusi.
– Onhan se erikoista, jos lapsi ei saa tarvitsemaansa varhaiskasvatusta sen takia, että hänen vanhempansa eivät ole työelämässä, Rian äiti Raisa Kaisto toteaa.
Ensimmäinen häpeäleima: laiska työtön
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen vaikutuksista ei ole helppoa puhua.
Tätä juttua varten Oulussa käytiin läpi päivähoitolapsiperheiden kenttää tiuhalla kammalla. Vanhempia, joiden lasten oikeutta päivähoitopaikkaan oli rajoitettu, kyllä löytyi, mutta julkisuuden valokeilaan oli vaikea saada ketään.
Laiskan työttömän stigman saamista pelätään, vaikka päivähoito-oikeuden rajaaminen oikeasti haittaisi perheen elämää.
Raisa Kaisto kuitenkin otti vastuun kohtalotovereidensa puolesta ja suostui haastateltavaksi. Kaisto kokee suurimmaksi ongelmaksi oman perheensä kohdalla valinnanvapauden menetyksen.
– Perheen aikataulu on saneltu, eli emme pysty valitsemaan hoitoaikaa, Kaisto sanoo.
Rian päiväkodin johtaja Susanna Haapsamo ei säästele sanojaan arvostellessaan oululaispoliitikkojen säästötoimenpidettä lapsen kannalta huonoksi.
– Ei kahdenkymmenen tunnin aikana pysty antamaan sitä samaa tukea, ohjausta ja niitä uusia oppimisen elämyksiä kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa.
Kaavamaiset vaihtoehdot
Oulussa rajauksen kohteeksi joutuneella perheellä on valittavana kaksi päivähoitovaihtoehtoa: lapsi on hoidossa joko alku- tai loppuviikon. Keskiviikkoisin tarjolla on vain puolipäivähoito, koska se on vaihtopäivä.
– Tähän kaipaisin enemmän joustoa. Vaikeuksia tulee, jos on esimerkiksi työnhakuun liittyviä menoja juuri silloin, kun lapsi ei ole hoidossa.
– Kaksikymmentä tuntia viikossa sinänsä riittäisi meille juuri nyt, mutta milloin Ria on hoidossa, se meidän pitäisi saada valita itse, Kaisto jatkaa.
Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä toteaa, että kaupungin kannalta alku- tai loppuviikon vaihtoehtomallissa kyse on tehokkuudesta ja mahdollisimman tarkasta resurssien käytöstä.
Penttilä kertoo myös, että valinnanvapauden menetys on myös ainoa vanhempien kritiikki, joka on yltänyt Oulun sivistys- ja kulttuuritoimen keskushallintoon saakka. Äärimmäisissä tilanteissa siitä voidaan hänen mukaansa joustaa.
– Lähipäiväkodeista voi ehkä olla mahdollista joustaa, jos tulee ihan välttämätön paikka, Penttilä sanoo.
Tutkimuksen mukaan vanhemmat ovat tyytymättömiä
Oulun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 12/2017) tiedetään, että muissakin rajauksen kohteeksi joutuneissa perheissä asiaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti.
Tutkimuksen mukaan vanhemmat kokevat muun muassa, että heidän lastensa tasavertaisuus ja hyvinvointi ovat heikentyneet, ja että rajaamisella on ollut myös negatiivisia vaikutuksia lasten kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
Myös toimenpiteen kohteeksi joutuneiden perheiden aikuisille on koitunut harmia. Kielteisiä aikuisvaikutuksia ovat tutkimuksen mukaan heikentyneet mahdollisuudet työnhakuun, opiskeluun tai työssä käymiseen, perheiden tasavertaisuuden heikentymisen suhteessa muihin perheisiin ja yhteistyön heikentyminen päiväkodin tai perhepäiväkodin kanssa.
Suurissa kaupungeissa rajoitus ei ole innostanut
Tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta Suomen kunnista on käyttänyt hyväkseen hallituksen antamaa mahdollisuutta rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsilta joiden vanhempi ei ole työssä.
Erityisesti pienet kunnat ovat tehneet näin. Mitä enemmän väkeä kunnassa asuu, sitä vähemmän on ollut halukkuutta käyttää rajausmahdollisuutta.
Suomen kymmenestä suurimmasta kaupungeista tällainen rajauspäätös on voimassa koko tälle vuodelle vain Oulussa, Kuopiossa ja Porissa. Vantaalla ja Lahdessa on päätetty poistaa subjektiivisen päivähoidon rajoitus elokuusta lähtien, kun uusi toimintavuosi alkaa.
Jyväskylässä on mahdollista saada 30 tuntia päivähoitoa viikossa ilman sosiaalisiakin perusteita, jos perhe pystyy muuten perustelemaan tarpeen ja neuvotteluja rajoituksen poistamisesta käydään.
Myös rajauksen piirissä olevassa Kuopiossa hallinnon sisällä on keskusteltu lapsen oikeuksien kannalta laajemman varhaiskasvatuksen tarpeesta.
Kyllä siellä hiekkalaatikoilla keskustellaan. Susanna Haapsamo
Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta luovuttaisiin Oulussa, kaikki 750 lasta eivät Penttilän mukaan siirtyisi kokopäiväiseen hoitoon, vaikka rajoitus poistettaisiin. Hän arvioi että noin 400 lapsen kohdalla näin voisi käydäkin. Se tarkoittaisi käyttötalousmenoissa noin 1,6 miljoonan euron kasvua.
Paitsi vuotuisia kustannuksia tämä vaatisi Penttilän mukaan myös investointeja.
– Ainakin yksi 150 lapsen päiväkoti jouduttaisin rakentamaan. Yksi päiväkoti maksaa 4-5 miljoonaa euroa, sanoo Penttilä.
Sitä Penttilä ei osaa sanoa, miksi Oulussa on päädytty niin erilaiseen ratkaisuun kuin useimmissa muissa suurimmissa kaupungeissa.
Toinen häpeäleima: ongelmaperheen lapsi
Rajauksen kohteeksi joutuneen lapsen kohdalla voidaan kuitenkin anoa laajennettua päivähoito-oikeutta ja tällaisen on Oulussa 367 lasta saanutkin. Siinäkin piilee ongelma.
Perusteena voivat olla esimerkiksi lapsen tuen tarve, lastensuojelu ja perheolosuhteet. Pyyntö laajemmasta oikeudesta tulee lastensuojelusta, neuvolasta, varhaiskasvatuksen erityisopettajalta tai muulta asiantuntijalta. Päätöksen tekee kunnan varhaiskasvatusjohtaja.
Tästä seuraa se, että lapsi jolla ei ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta kuitenkin on päiväkodissa koko päivän, leimautuu helposti ongelmaperheen lapseksi. Tätä mieltä on myös Rian päiväkodin johtaja Haapasamo.
– Kyllä siellä hiekkalaatikoilla keskustellaan, että vaikka äiti tai isi on kotona syystä tai toisesta, niin kuinka te saattekin enemmän kuin sen kaksikymmentä tuntia. Että kyllä ääritapauksissa tämä voi olla leimaavaa ja asettaa perheet eriarvoiseen asemaan, Susanna Haapsamo sanoo.