Etelä-Norjasta on löydetty villipeuroilta CWD-näivetystautia, joka voi tarttua kaikkiin hirvieläimiin, myös poroihin. Tämän vuoksi Euroopan komissio kielsi vuonna 2016 porojen ja muiden hirvieläinten siirtämisen maasta toiseen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Kielto vaikeuttaa saamelaista ja yhteispohjoismaista porokilpailutoimintaa. Mikkel Andreas Eira Norjan Kautokeinosta harmittelee kieltoa, sillä hän ei voi ottaa osaa Suomessa järjestäviin porokisoihin. Eiran mukaan porokisatoiminta on ammattimaisempaa kuin Norjassa.
– Suomessa on isommat kisat, enemmän osallistujia, ja siellä on muutenkin mukavampaa kilpailla, sanoo Mikkel Andreas Eira.
Poromies ja kokenut kilpaporojen valmentaja Klemet Amund Eira Norjan Kaarasjoelta on samaa mieltä.
– Vähän kyllä kilpailuinto laskee, kun ei pääse enää Suomeen kilpailemaan. Siellä on ollut tapana käydä ja porokisat ovat suurempia kuin meillä, Klemet Amund Eira toteaa.
Porokisoilla on myös kultuurillinen merkitys
Euroopan komission kiellon myötä norjalaiset poromiehet eivät enää halua kulkea pitkin Saamenmaata, satoja kilometrejä kilpailusta toiseen, kun omat porot eivät voi osallistua.
Poronhoitajille porokisat merkitsevät muutakin kuin pelkkää kilpailua ja porojen nopeuden vertailua. Kisojen yhteydessä järjestetään usein myös markkinoita ja suopunginheitto-kisoja, joihin koko perhe voi osallistua. Sitä kautta poronhoitajat ja heidän perheensä voivat tutustua toisiinsa ja vaihtaa kuulumisia.
Myös Mikkel Andreas Eira on ystävystynyt monien uusien ihmisten kanssa porokisoissa.
– Ei ole enään niin mukavaa kilpailla kuin ennen, olemme vuosia kilpailleet ja olen ystävystynyt monien kanssa, joita olen päässyt tapaamaan aina kisojen yhteydessä, kertoo Mikkel Andreas Eira.
– Kuten viimeksi, kun kävin kisoissa Äkäslompolossa, niin huomasin omista ystävistäni, että he ovat odottaneet minua sinne ja olivat niin iloisia kun olin siellä. Se on suuri tappio minulle, kun en pääse ystävieni kanssa kilpailemaan, hän huokaisee.
Suomen puolen poromiehen, utsjokelaisen Mika Länsmanin mielestä onkin erityisen ikävää, kun poromiehet ympäri Saamenmaan eivät pääse samalla tavalla tapaamaan muita poromiehiä. Porokisat ovat olleet tärkeä kokoontumispaikka saamelaisille, jossa pääsee vaihtamaan kuulumisia.
– Sehän onkin niin, että porokisoja alettiin järjestämään siksi, jotta poromiehet pääsevät kokoontumaan ja puhumaan poronhoidon tilanteesta, vertailla ja edistää poronhoitoa.
– Nyt, kun emme pääse enään kokoontumaan samalla tavalla, niin emme tiedä enään Norjan puolen porotalouden tilanteesta yhtä paljon kuin ennen, että miten siellä tekevät porotöitä.
Kautokeinolainen Mikkel Andreas Eira odottaakin sitä päivää, kun pääsee taas kulkemaan kisoissa vapaasti, valtioiden rajoista riippumatta.
– Sitä päivää minä odotan, ja jos se päivä ei tule, niin pelkään kyllä, että poroilla kilpaileminen loppuu Saamenmaalla.
"Nyt on epäselvää, voittaako edes paras nulppo"
Mika Länsman myös pohdiskelee sitä, että voittaako se kaikista nopein nulppo. Nulpoksi kutsutaan urosporoa, jolla ei ole sarvia, sillä sitä ei ole kastroitu. Nulppoja käytetään kisaporoina.
– Olisi paljon parempi, jos kaikki nulpot voisivat olla kisassa mukana, niin löytäisimme sen kaikista parhaimman nulpon.
– Nythän niiden rajoitusten vuoksi on niin, että emme tiedä, kenen nulppo on kaikista paras ja nopein. 2000-luvun alussa kun norjalaiset olivat mukana kuninkuusajoissa, ja silloin kun joku voitti sen porokisojen kuninkuuden tai minkä tahansa kilpailun, niin silloin tiesi, että se paras nulppo on voittanut. Nyt se ei ole niin selvää, selittää Länsman.
Paliskuntain yhdistys: Tämä tauti ei ole leikin asia
Suomen poronhoitajien ylin järjestö, Paliskuntain yhdistys, on ollut myöntyväinen Euroopan komission määräykselle kieltää porojen siirtelyn maasta toiseen. Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila näkee tämän kiellon tarpeellisena.
– Meiltä on kysytty näkemyksiä siihen, että minkälaiset toimet on tarpeellisia, ja me ollaan oltu myöntyväisiä tälläisille rajoituksille.
– Se CWD on siinä määrin vakava tauti, että sen kanssa ei ole leikkimistä, ja siksi ollaan nähty tälläiset rajoitukset perusteltuina, kertoo Ollila.
Tämä kielto tarkoittaa myös sitä, että jos esimerkiksi Suomesta menee poro Norjaan, sitä ei voi tuoda enää takaisin, tai jos se tuodaan, se on teurastettava välittömästi.
Kautokeinolainen poromies Mikkel Andreas Eira kuitenkin ymmärtää, että näivetystauti CWD on vakava asia.
– En pelkää vielä sitä tautia, mutta jos se tulee tänne pohjoiseen, niin ei se kyllä hyvä asia ole.