Tietokoneen ruudulla on nainen, joka liikkuu rytmikkäästi discopallon alla puolelta toiselle. Hän on koodauskerholaisten ensimmäinen tehtävä. Lapset selaavat äänikirjastoa ja ohjelmoivat naisen laulamaan erilaisilla äänillä. Yksi lapsista muuttaa naisen omenaksi. Muita naurattaa.
Insinööriopiskelija Joni Tyviön vetämä koodauskerho 9–13-vuotiaille on toiminut Kotkassa vuoden alusta lähtien. Kerho sai heti kovan suosion ja kerran viikossa tiistai-iltaisin tietokoneiden äärellä käy kova kuhina. Tyviö päätti kokeilla, pääsisikö kerho mukaan kansainväliseen koodauskerhojen verkostoon Code Clubiin, jonka kerhoissa opetetaan lapsille koodausta ilmaiseksi. Code Club toimii yli 130 maassa.
– Kerroin heille, että kerhoni on saanut kovan suosion. He kysyivät, haluaisinko perustaa niitä Suomeen lisää, Tyviö kertoo.
Suomessa sillä ei Tyviön mukaan ole tällä hetkellä toimintaa. Hän aikookin luoda Suomeen kansallisen Code Club -verkoston. Tarkoitus on etsiä kevään aikana vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka ovat innostuneet alasta.
– Olemme muutamia vuosia jäljessä muita maita, vaikka osaamista kyllä löytyy. Ensin viemme kerhoja Kotkasta muualle Kaakkois-Suomeen, ja sen jälkeen katsotaan, saammeko muita alueita haltuun. Tavoite on olla tulevaisuudessa merkittävä osa maailmanlaajuista verkostoa.
Paksu tilipussi
Tyviön pitämässä kerhossa voidaan ohjelmoida pelejä, mutta mennä myös robotiikan suuntaan tai tehdä mobiili- tai tietokonesovelluksia.
– Voisimme tehdä esimerkiksi älysovelluksen, jonka avulla saa saunan tai kahvinkeittimen etänä päälle.
Kurssilla on käytössä Python-ohjelmointikieli, joka taipuu monenlaiseen tekemiseen.
– Se on yksinkertainen kirjoitusasultaan eli sillä on hyvä opetella ensimmäisiä asioita. Toimivan sovelluksen tekemiseen ei välttämättä tarvita tuhansia koodirivejä, sellaisen voi saada aikaiseksi jopa vain kymmenen rivin mittaisella koodilla.
Moni paikalle tulleista koodarinaluista tietää jo mihin haluaa tulevaisuudessa oppeja hyödyntää. Osa lasten vanhemmista myös työskentelee IT-alalla, muttei kuitenkaan koe rahkeiden ja vähäisen vapaa-ajan riittävän asioiden opettamiseen jälkikasvulle.
Tyviö povaa nuorille koodinvääntäjille kysyntää ja paksua tilipussia työmarkkinoilla.
– Kun tämän ikäisenä aloittaa, niin joidenkin osalta tilanne voi olla 15-vuotiaana se, että revitään suoraan töihin peli- tai automaatiopuolelle tekemään oikeita sovelluksia. Kovat osaajat voivat määritellä myös oman palkkansa. Työnantaja haluaa sinut töihin ja kysyy paljonko pyydät palkkaa.
Kerhon vetäjää motivoi ajatus olla auttamassa alkuun tulevaisuuden tekijöitä.
– Joku näistä kerhon oppilaista voisi olla tulevaisuudessa vähän vastaavanlainen henkilö kuin Elon Musk. Kaveri joka päättää, että otetaan nyt käytössä oleva tekniikka ja tehdään sillä ihmeitä. Meillä oli rakettiteknologia ja tietotekniikka olemassa ja Elon Musk päätti, että laitetaan kaupallinen rakettiliikenne avaruuteen käyntiin. Ja kuinkas sitten kävikään.
Oma robotti
Kurssille äitinsä kanssa tullut 10-vuotias Aapo Naski on koodannut koulussa. Aapon mielestä kerhossa on kivaa, koska pääsee tekemään itse sen, mikä koulussa on annettu valmiina. Ja tulevaisuuden tavoitekin on kirkkaana mielessä.
– Haluaisin tehdä robotin, joka näkisi ja osaisi itse liikkua. Se voisi myös puhua jonkin verran ja auttaa sitä ihmistä, joka sen on tehnyt ja myös muita ihmisiä. Sellainen olisi kiva.
Joni Tyviö haluaa tehdä tiiviistä työtä alueen ammattilaisten kanssa. Keskustelua on käyty muun muassa paikallisen peliyrityksen kanssa, josta voisi tulla kerhoon mentori. Hänen tehtävänsä olisi syventää peliohjelmoinnista kiinnostuneiden osaamista. Samalla luotaisiin myös ensimmäiset kontaktit työn ja tekijöiden välille.
– Kun nuori löytää oman kiinnostuksenkohteensa, etsitään sillä alalla työskentelevä henkilö. Sitä kautta syntyy myös verkostoja, joiden avulla estetään aivokapasiteetin karkaaminen kotikaupungista maailmalle. Vaikka opiskeltaisiin jossain muualla, tultaisiin valmistumisen jälkeen takaisin. Tiedettäisiin, että täällä on valmis työpaikka ja tulevaisuus.
Koulut kiinnostuneet
Ohjelmointi on ollut osa peruskoulujen opetussuunnitelmaa syksystä 2016. Monella lapsella on ollut kosketus tietotekniikkaan jo pienestä pitäen. Koodauskurssille tulevien lähtötasossa on kuitenkin eroja.
– Tekniikan paljous valitettavasti hämää meitä aikuisia. Voi näyttää siltä, että nuori on haka tietokoneen kanssa, mutta todellisuus ei ole niin ruusuista. Ihan perustaidoissa saattaa olla puutteita, ei esimerkiksi osata kirjoittaa erikoismerkkejä näppäimistöltä.
Joni Tyviö pitää huonona kehityssuuntana tietotekniikan poistamista kouluista omana itsenäisenä oppiaineenaan. Hänen mielestään se tuo kaikille opettajille liikaa tehtävää ja vastuuta.
– Sen olisi syytä olla oma aineensa, koska sen kautta varmistetaan tietotekniikan yleistaitojen oppiminen. Sitten sen lisäksi voidaan tuoda muille oppitunneille sitä tietotekniikkaa.
Kotkan alueen koulut ovatkin olleet kiinnostuneita kurssista.
– Rauhalan koulun kanssa on lyöty jo lukkoon, että käyn vetämässä siellä iltapäiväkerhon muodossa näitä koodauskerhon aiheita. Muistakin kouluista on tullut opettajilta kyselyitä.
Kerho on osallistujilleen maksuton. Rahoitusta haetaan jatkossa säätiöiden ja rahoittajien kautta, jotta saataisiin käyttöön piirikortteja robottien ja muiden älylaitteiden rakenteluun.