Jos presidenttiehdokkaat perustaisivat yhtyeen, se esittäisi Veikko Lavin hittiä "Jokainen ihminen on laulun arvoinen".
Sen sijaan kehitysmaiden hädän innoittama kuuluisa Live aid –sävelmä ”We are the world, we are the children” voisi juuttua jo parin tahdin kohdalla muutaman ehdokkaan kurkkuun. Ainakin, jos laulun sanoman "olemme maailma ja sen lapset" tulkitsee kehotukseksi lisätä maahanmuuttoa.
Tässä kulkee presidenttikandidaattien arvoraja. He kaikki tukevat hoivayhteiskuntaa, mutta maahanmuutto jakaa joukkoa.
Hyvinvointiyhteiskunnan kokoontumisajoissa on ruuhkaa
Kansalaiset pitävät hyvinvointivaltiota arvossa, mutta presidenttiehdokkaat suorastaan rakastavat sitä.
Tämä selviää Ylen vaalikoneen ehdokkaiden vastauksista, joissa he pohtivat omia arvojaan. Ehdokkaille esitettiin myös sarja lisäkysymyksiä, joihin suomalaiset ovat vastanneet arvoja luotaavassa eurooppalaisessa tutkimuksessa (European Social Survey/ESS).
Kansalaisten ja ehdokkaiden kantojen vertailu paljastaa, että ehdokkaat ovat jopa kansalaisiakin innokkaampia hyvinvointivaltion puolustajia.
Esimerkiksi väitteestä ”suomalaiset sosiaalietuudet ja -palvelut, kuorimittavat kansantaloutta liikaa” joka ikinen presidenttiehdokas on vähintään jokseenkin eri mieltä.
Kansalaisista yli kolmannes sanoo olevansa sosiaalietuuksien kalleudesta samaa mieltä.
Samansuuntainen ero ehdokkaiden ja kansalaisten vastauksissa näkyy väittämässä
”suomalaiset sosiaalietuudet ja –palvelut tekevät ihmiset laiskoiksi”.
Perussuomalaisten Laura Huhtasaari ohittaa tämän kysymyksen. Kaikki muut ehdokkaat ovat väitteen kanssa joko jokseenkin tai täysin eri mieltä.
Kansalaisista sen sijaan lähemmäs neljäkymmentä prosenttia vastaa päinvastoin ja näkee sosiaalietujen ja laiskuuden välillä yhteyden.
Väittämä, että "sosiaaliedut saavat ihmiset huolehtimaan vähemmän toisistaan", saa kannatusta vain keskustan Matti Vanhaselta. Tämänkin väitteen muut ehdokkaat torppaavat.
Vanhasen näkemyksen jakaa reilu kolmannes kansalaisista.
Mistä ehdokkaiden humanismin puuska tulee?
Monessa hyvinvointia koskevassa väittämässä ehdokkaat ovat toki aivan samoilla linjoilla kansalaisten kanssa. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti Turun yliopistosta ei ole siitä yllättynyt. Hän on tutkinut suomalaisten arvoja.
– Hyvinvointivaltion periaatteiden vastustaminen olisi poliittinen itsemurha. Selvä enemmistö suomalaisista kannattaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja sitä, että tavoitteena on tietynasteinen tasa-arvo. Myös hyväosaisten enemmistö on tällä kannalla, sillä hekin hyötyvät järjestelmästä, Ervasti sanoo.
Politiikassa tapellaan verissä päin – ehdokkaat kuin yhtä perhettä
On mielenkiintoista, että kaikki presidentiksi pyrkivät näyttävät menevän hyvinvointiajattelussaan jopa kansalaisia pidemmälle.
Juuri nyt hyvinvointiyhteiskunnan kohtalosta käydään raivokasta poliittista riitaa. On väännetty kilpailukykysopimuksesta, runnottu sote-ratkaisua maaliin, aktivoitu rangaistuksen uhalla työttömiä ja niin edelleen.
Poliittisen debatin jakolinja on kulkenut siinä, ollaanko hyvinvointiyhteiskuntaa nyt pelastamassa vai romuttamassa. Sama rähinä ei näy presidenttikandidaattien vastauksissa lainkaan, vaikka ehdokkaat puoluetaustansa kautta tulevat vastakkaisista leireistä.
Professori Ervasti selittää presidenttikandidaattien arvoyhteisyyttä luokka- ja koulutustaustalla.
– Toisin kuin luullaan, esimerkiksi sosiaaliturvan laiskuusongelmaa kritisoivat eniten ne, jotka itse käyttävät paljon toimeentulotukea tai työttömyysturvaa. Korkeampi koulutus vähentää arvostelua – ja sitä joukkoahan presidenttiehdokkaat juuri ovat, Ervasti sanoo.
Ervasti muistuttaa myös, että tulos olisi toisenlainen, jos arvoväittämien sijasta ehdokkailta kysyttäisiin konkreettisia tekoja. Esimerkiksi kysymällä, miten työttömyysongelma pitää hoitaa.
Mikä ehdokkaita erottaa?
Jatketaan ajatusleikkiä presidenttiehdokkaiden bändistä. Sen soolo-osuudet laulaisi duetto. Kansanliikkeen Paavo Väyrynen ja perussuomalaisten Laura Huhtasaari löytävät toisensa parissakin isossa arvokysymyksessä.
Sekä Väyrynen että Huhtasaari seisovat yhdessä, mutta muista erillään, kun pitää ottaa kantaa väitteeseen ” Suomi muuttuu paremmaksi paikaksi asua, kun tänne muuttaa ihmisiä muista maista”. Väyrynen ja Huhtasaari ovat väitteestä jokseenkin eri mieltä.
Sama toistuu väitteessä ”Homo- ja lesbopareilla on oltava samanlainen adoptio-oikeus kuin heteropareilla”. Tästäkin kaksikko on yhdessä eri mieltä muiden kanssa.
Molemmissa kysymyksissä muut ehdokkaat asemoituvat sallivaan kulmaan – tai melkein kaikki muut. Istuva tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole nimittäin vastannut Ylen vaalikoneessa maahanmuuttokysymykseen ollenkaan, vaan valinnut vaihtoehdon ”ohita”.
Kenen joukossa seisot?
Kiintoisa on myös vaalikoneen tehtävä, jossa ehdokkaiden on asetettava itsensä sopivaan kohtaan perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla. Huomio kiinnittyy muutamaan valintaan.
Vihreiden Pekka Haavisto sijoittaa itsensä samaan kohtaan vasemmistoon kuin SDP:n Tuula Haatainen. Niin ikään perussuomalaisten Laura Huhtasaari asemoi itsensä myös vasemmalle heti Haaviston ja Haataisen oikealle kyljelle.
Kun perussuomalaiset valitsi keväällä uuden puoluejohtonsa, julkisuudessa pohdittiin jopa sitä, onko puolueesta tullut uutta äärioikeistoa. Ilmeisesti ei, jos asiaa Huhtasaarelta kysyy.
Selkeästi oikeistoon itsensä asemoi vain istuva presidentti Sauli Niinistö. Tämäkin ratkaisu on jännittävä, sillä kampanjassaan Niinistö näyttää haluavan profiloitua puolueaatteista irralliseksi, koko kansan presidentiksi. Hän esiintyy vahvasta kokoomustaustastaan huolimatta mielellään kansanliikkeen ehokkaana.
Kun Niinistö ensimmäisen kerran vuonna 2006 yritti tasavallan päämieheksi, hän nimitti itseään työväen presidentiksi.
Professori Ervasti muistuttaa, että Niinistö on ainoa ehdokkaista, joka ottaa Ylen vaalikoneessa myönteisen kannan tuloeroihin. Vastauksensa tarkennuksessa Niinistö kyllä sanoo, ettei suuriin tuloeroihin pidä erikseen pyrkiä, mutta sinänsä tuloerot ovat luonnollinen asia palkita ahkeruutta ja lahjakkuutta.
– Tässä kysymyksessä kansalaiset ovat täysin toista mieltä. Meillä on seurattu suhtautumista tuloeroihin pitkään. Kansalaisten suuri enemmistö on jatkuvasti ollut sitä mieltä, että suuret tuloerot ovat pahasta, Ervasti sanoo.
Kuka tietäsi valaisee?
Suhde uskontoon on suomalaisille perinteisesti henkilökohtainen asia, jolla ei julkisesti elämöidä. Tietty ”kukin taaplaa tavallaan”-asenne välittyy myös ehdokkaiden arvioista omasta uskonnollisuudestaan. Vastaukset jakaantuvat tasaisesti hajalleen.
Maallisimpana itseään pitävät SDP:n Tuula Haatainen ja RKP:n Nils Torvalds. Uskonnollisin joukosta on perussuomalaisten Laura Huhtasaari. Häntä lähellä on kansanliikkeen Sauli Niinistö – ja ehkä pienenä yllätyksenä – vasemmistoliiton Merja Kyllönen.
Arvotutkija Ervasti aistii uskonnon ja politiikan liitossa murroksen merkkejä.
– On yllättävää, että kaksi ehdokasta (Haatainen ja Torvalds) avoimesti julistautuvat noinkin uskonnottomiksi. Perinteisesti uskonnoton ei ole Suomessa oikein menestynyt presidenttikisoissa. Presidentti Tarja Halonenkin liittyi lopulta kirkkoon. Voi olla, että tässä suhteessa asiat ovat muuttuneet. Uskonnosta on tullut vielä yksityisempi asia, professori pohtii.
Näin vertailu tehtiin
Kokosimme yhteen kaikki presidenttiehdokkaiden arvoihin liittyvät vastaukset, jotka saimme Ylen vaalikonetta koostaessamme. Vertasimme vastauksia suomalaisten arvoihin, joita on tutkittu eurooppalaisessa sosiaalitutkimuksessa (European Social Survey/ESS).
Ehdokkaille laaditut väittämät ja ESS- tutkimus eivät ole täysin identtiset. Vaalikoneessa keskimmäisen vaihtoehdon voi ohittaa. ESS-tutkimuksessa siihen vastataan "ei samaa eikä eri mieltä". Silti kahden aineiston vertailu antaa suuntaa siitä, miten presidenttiehdokkaiden ja suomalaisten arvot poikkeavat toisistaan.
Vertailun kaikki arvoväittämät ja vastaukset niihin löytyvät täältä.
Tutustu myös Ylen vaalikoneeseen.