Noin vuosi sitten oululainen Reeta Kuisma, 33, oli menossa suihkuun. Vaatteita riisuessaan hänen kätensä osui rintaan.
Sen aiheuttama tunne oli kummallinen. Suihkussa Reeta tutki rintaansa tarkemmin ja löysi kyhmyn.
– Seuraavana päivänä töissä en ollut parhaimmillani. Soitin heti seuraavana aamuna terveyskeskukseen ja varasin ajan lääkärille.
Reetalle kerrottiin terveyskeskuksesta, että seuraava vapaa aika lääkärille olisi kolmen viikon päästä. Hän ei halunnut odottaa niin kauaa, vaan meni yksityiselle. Siellä lääkäri teki lähetteen mammografiaan, jonne Reeta pääsi seuraavana päivänä.
Kaksi yötä ennen mammografiaa Reeta etsi netistä tietoa rintasyövästä ja siitä, miltä tavallinen kysta näyttää. Lääkäri näytti kuvia, jotka eivät Reetan mielestä näyttäneet kystalta.
Minulla ole enää aikaa turhanpäiväiselle negatiivisuudelle ja pahalle mielelle. Reeta Kuisma
Lääkärin halu ottaa paksuneulanäyte kyhmystä vahvisti Reetan epäilyksen rintasyövästä.
– Ei se enää tullut hirveänä järkytyksenä kun minulle viikon päästä soitettiin, että sieltä löytyi syöpäsoluja.
Mitä ihminen ajattelee silloin, kun hän kuulee sairastavansa syöpää? Reetan mukaan kaikkea turhaa, kaikkea vakavaa ja monia asioita siltä väliltä.
– Mietin milloin pääsen töihin takaisin. Silloin kun ajatukset menivät todella synkiksi, ajattelin että onneksi tyttärelläni on kaksi vanhempaa, jos toiselle käy huonosti.
Syöpä eteni nopeasti
Sairaus on muuttanut Reetaa ihmisenä, sekä tuonut uutta perspektiiviä elämään.
– Minulla ole enää aikaa turhanpäiväiselle negatiivisuudelle ja pahalle mielelle. Tärkeintä on olla elossa.
Uusi elämänasenne näkyy myös ulospäin. Reeta kertoo ystävänsä sanoneen hänen olevan nykyään pehmeämpi.
– En kuulema enää vedä idarikilareita.
Kyhmy Reetan rinnassa kehittyi syöväksi todella nopeasti, vajaassa kahdessa kuukaudessa. Reeta sai leikkausajan kahden viikon päähän kasvaimen löytymisestä.
Jälkikäteen Reeta on miettinyt, olisiko syöpä ehtinyt kehittyä, jos hän olisi päässyt leikkaukseen aiemmin. Ennen leikkausta Reeta oli sanonut lääkärilleen, että hänellä on vakuutus ja että hän haluaa leikkaukseen vaikka samana päivänä.
– En tiedä eikö lääkäri ymmärtänyt sitä, että olen valmis menemään vaikka Helsinkiin, kunhan pääsen heti leikkaukseen.
Myöhemmin Reeta sai selville, että hänellä olisi ollut täysi oikeus mennä heti seuraavana päivänä leikkaukseen yksityiselle puolelle.
Myötä- ja vastoinkäymisissä
Kun Reeta oli 18-vuotias, hän tapasi sattumalta vanhan koulukaverinsa Antin kaupan parkkipaikalla. He olivat tunteneet toisensa ensimmäisestä luokasta asti ja ystävyys kesti yläasteikäisiksi.
Tapaaminen ei kestänyt tervehdyksiä kauempaa, mutta Reetalle jäi olo, että hän haluaisi vaihtaa kuulumisia enemmänkin.
– Soitin numeropalveluun etsiäkseni Antin numeron ja se olikin vielä sama kuin yläasteellakin. Aloimme tapailemaan aika pian sen jälkeen.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että jumalauta ei voi olla totta. Reeta Kuisma
Nyt 15 vuotta myöhemmin Reeta ja Antti ovat naimisissa ja heillä on pian 4-vuotias tytär.
Reeta kertoo, että sairaus on koetellut heidän suhdettaan. Sytostaatti- ja sädehoitojen aikaan Reeta oli koko ajan kipeä.
– Olin usein äkäinen ja tiuskin Antille. Mutta olemme myös lähentyneet. Me puhumme enemmän ja tappelemme vähemmän.
"Nyt minun on pakko selvitä"
Viimeisen sädehoitopäivän aamuna Reeta itki. Ne olivat onnenkyyneleitä, koska rankat hoidot olivat vihdoinkin ohi.
– Koko syöpähoidon ajan olin elänyt jatkuvassa tsemppaustilassa. Koko ajan toitotin itselleni, että jaksa vielä vähän, kohta helpottaa kivut, koita jaksaa vielä nämä sytostaattihoidot. Ja yhtäkkiä sain vaan olla, se oli ihanaa.
Onnea hoitojen loppumisesta varjosti kuitenkin Antin terveydentilan muutos. Kun Reetan syöpähoidot olivat loppusuoralla, mies alkoi saada kovia päänsärkyjä, joihin mitkään särkylääkkeet eivät tuoneet helpotusta. Sen lisäksi toinen silmä turposi ja silmäkulma nyki viikkojen ajan.
Kun kivut olivat kestäneet jonkin aikaa, Antti meni päivystykseen ja sitä kautta pään kuvaukseen. Lääkäri soitti parin päivän päästä, eivätkä uutiset olleet hyviä. Antilta löydettiin aivokasvain.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että jumalauta ei voi olla totta. Eikö se riitä, että minä olen sairas?
Pariskunta ei ollut osannut kuvitellakaan, että Antin päänsäryt ja muut oireet johtuisivat kasvaimesta.
– Jotenkin sitä oli niin viattomasti ajatellut, että maailmassa on tietty määrä paskaa. Ja kun minulla on tämä syöpä, niin minä kattaisin koko meidän perheen sairastumiset.
Kasvain oli löydettäessä noin parin sentin kokoinen. Antti käy kahden kuukauden välein magneettikuvissa. Joka käynnillä kasvain on laajentunut noin pari millimetriä.
Emme koe olevamme sairaita, mutta tiedämme että olemme. Reeta Kuisma
Antin sairastuminen aiheutti myös uutta huolta heidän tyttärensä tulevaisuudesta. Sairastuessaan Reeta oli ajatellut, että ainakin tyttärellä on yksi vanhempi, jos hänelle itselleen kävisi huonosti.
– Kun Antti sairastui, ajattelin että nyt minun on pakko selvitä.
Heidän tyttärensä on tietoinen siitä, että äiti ja isä sairastavat. Syöpää käsitteenä on Reetan mukaan turha lähteä pienelle lapselle avaamaan.
Äidin syöpä ei ole jäänyt tyttäreltä huomaamatta. Reetan mukaan ihmetystä herätti se, että hänellä ei ole hiuksia tai kun hän makasi huonovointisena vessan lattialla.
– Olemme selittäneet hänelle, että äiti on saanut sellaisia lääkkeitä, jotka parantavat, mutta joista tulee vähäksi aikaa huono olo.
Antin sairaus ei näy ulkopuolelle. Kasvain on tällä hetkellä vielä niin pieni, että sitä vastaan ei ole voitu aloittaa hoitoja, jotka tehoaisivat.
– Sen pitää olla aggressiivisempi, jotta sytostaatti- ja sädehoito tehoaisi. Nyt vain odotetaan, että kasvain joko lopettaa kasvamisen tai suurenee, Reeta toteaa.
Arki jatkuu
Vaikka Reeta ja Antti ovat molemmat vakavasti sairaita, ei se ole vaikuttanut heidän arkielämäänsä. He elävät samalla tavalla kuin ennen sairastumistaan. Käyvät töissä, katsovat televisiota, ulkoiluttavat koiria ja vievät lasta päiväkotiin.
Reeta tekee tällä hetkellä osa-aikaista työviikkoa, ja hänellä on kaksi työpaikkaa. Hän on asiakaspalvelijana luontaistuotekaupassa, sekä toimii alusvaate-yrittäjänä.
– Olen niin onnekas, koska minulla on kaksi työtä, joita rakastan. Ne pitävät minut järjissäni.
Reetalta on poistettu syövän vuoksi toinen rinta. Hän ymmärtää, etteivät kaikki pystyisi palvelemaan rintaliiviasiakkaita, jos itsellä ei olisi toista rintaa. Mutta Reetan mielestäni on ihanaa tuoda iloa asiakkaille rintaliivien avulla.
– Ei minulla käynyt mielessäkään, että lopettaisin sen homman.
Koska pariskunta elää sairauksistaan huolimatta normaalia elämää, Reeta toivoisi myös muilta ihmisiltä normaalia suhtautumista heihin. Vaikka heidän tilanteensa on surullinen, ei nainen toivo sääliä tai voivottelua osakseen.
– Meillä on kaikki hyvin. Se, miten arki eroaa entisestä, on että jääkaapinovessa on värssymagneettien sijaan sairaalan kirjekuoria, joista näkyy milloin pitää kenenkin mennä magneettikuvauksiin tai kontrolleihin sun muihin.
– Emme koe olevamme sairaita, mutta tiedämme että olemme.
Jotkut ajattelevat Reetan elämän pyörivän pelkästään syövän ympärillä ja monilla onkin tarve puhua pelkästään hänen sairaudestaan kun he tapaavat.
– Jos on jotain kysyttävää, niin voi kysyä. Mutta syövästä ei tarvitse puhua koko ajan.
Sairaus ei hallitse Reetan elämää ja hän kertookin usein unohtavansa sen kokonaan. Heti sytostaattihoidon jälkeen hän esimerkiksi päätti lähteä viiden kilometrin pyörälenkille, koska ei tuntenut oloaan sairaaksi.
– Huomasin kahden kilometrin päässä, että herranen aika, mitä tuli tehtyä.
Kuolemasta ei keskustella
Reetan ja Antin voimavara on perhe. Perhe, jonka he pystyvät elättämään käymällä töissä. Perhe, joka pysyy kasassa vaikeinakin aikoina. Sairaus on saanut Reetan myös miettimään parisuhdettaan eri tavalla, kuin aiemmin.
– Avioliittovaloissa sanotaan, että kunnes kuolema meidät erottaa. Meillä eron syy luultavasti tulee olemaan kuolema. Halu olla toisen kanssa on kasvanut sairauksien myötä.
Reeta ja Antti puhuvat harvoin keskenään kuolemasta. Mutta yksi keskustelu siihen liittyen vielä on edessä. Mihin heidän tyttärensä menee, jos he molemmat kuolevat?
– Emme ole kuolemassa ainakaan tänä vuonna, emmekä varmaan ensi vuonnakaan. Mutta tiedostamme, että se keskustelu on vielä edessä.
En haluaisi tietää, milloin loppu on lähettyvillä. Reeta Kuisma
Sellaiseen keskusteluun täytyy Reetan mielestä valmistautua henkisesti. Ei ole helppoa miettiä, mikä olisi omalle lapselle seuraavaksi paras paikka kasvaa aikuiseksi.
– Emme voi miettiä, ketkä ovat samanlaisia kuin me tai kuka opettaa samoja arvoja. Sitten meitä ei enää ole, samaa Anttia ja Reetaa ei ole olemassa.
Reetalla on kontrolliaika parin viikon päästä. Siellä selviää, löytyykö hänen kehostaan mitään näkyvissä olevaa syövän aiheuttamaa muutosta. Kontrolli ei huoleta Reetaa, koska hän tietää, että mahdolliset muutokset harvoin näkyvät ensimmäisessä kontrollissa.
– Totta kai ajattelen niin, että ei sieltä mitään löydy.
Lääkärit eivät ole tehneet ennusteita Reetan tai Antin sairauden etenemiselle tai elinajalle, eikä Reeta sitä haluaisikaan.
– Vaihtoehtona on joko elää tai kuolla. En haluaisi tietää, milloin loppu on lähettyvillä.
Odotukset tulevaisuudelle ovat Reetalle selvät: että aika ei lopu kesken.
– Olen ymmärtänyt, että aika on rajallista. Odotan, että tulevaisuus on mukava. Se ei tule olemaan helppo tai kivuton, mutta toivon että siitä tulee ainakin mukava.
Katso myös: Reeta Elossa 24h -sarjan jaksossa 2 (Yle Areena)