Sipilän hallituksen viimeinen työvuosi on alkanut.
Toki hallitus hallitsee vielä kevättalven vuonna 2019, mutta perinteisesti hallitukset eivät enää eduskuntavaalien alla tee mitään. Ja hyvä niin.
Alexander Stubbin (kok.) hallitushan yritti poikkeuksellisesti viime kuukausinaan kaikenlaista ja sai aikaan monenlaisia katastrofeja.
Nykyisen hallituksen toimintaa on leimannut se, että ovat peruneet kovin paljon omia esityksiään ja ideoitaan.
Kokeilut alkoivat heti hallituskauden alussa. Hallitus ilmoitti tekevänsä kahdessa kuukaudessa esityksen yhteiskuntasopimukseksi. Lisäksi se ilmoitti, että työelämän osapuolille annetaan kolme viikkoa aikaa hyväksyä tämä esitys.
Eihän siitä tietysti mitään tullut. Ja toisaalta tuli kuitenkin, vuoden jahkaamisen jälkeen. Marssijärjestys vaan muuttui.
Työmarkkinaosapuolet tekivät kilpailukykysopimuksen, jonka hallitus hyväksyi. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että hallituksen yhteiskuntasopimuskokeilu onnistui, suurimmalta osin.
Ja hallitus sai samalla pikakoulutuksen työmarkkinoiden toiminnasta.
Monen monta muutakin koepalloa hallitus on heittänyt ilmaan ja niitä sitten poksautellut rikki. Yhtenä äskettäisenä esimerkkinä on kiinteistöveron korotusesitys, jonka hallitus yhtäkkiä sen enempiä selittelemättä veti eduskunnasta pois. Asumistukiuudistus oli samantapainen.
Sipilän hallitus on kirjannut ihan ohjelmaansa erillisen luvun otsikolla ”Otetaan käyttöön kokeilukulttuuri”.
Nyt suurin kokeilu on tietysti sote-uudistuksen valinnanvapausratkaisu. Yksi kokeiluesitys lähetettiin viime vuonna eduskuntaan. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi esityksen perusteellisesti. Nyt viimeistellään uutta esitystä.
Jotenkin on mielestäni erikoista, että hallitus on valinnut eduskunnan perustuslakivaliokunnan kokeilujensa perusalustaksi. Ennen vanhaan sosiaali- ja terveysvaliokunta oli se paikka, jossa suomalaista alan lainsäädäntöä käsiteltiin.
Hallitusta on paljon kritisoitu tämmöisistä kokeiluhommista. Mutta arvostelijat eivät ole tehneet kotiläksyjään.
Sipilän hallitus on kirjannut ihan ohjelmaansa asiasta erillisen luvun otsikolla ”Otetaan käyttöön kokeilukulttuuri”, joten se vain toteuttaa ohjelmaansa, niin kuin hyvän hallituksen tuleekin tehdä.
Hallitus on määritellyt itselleen kuusi strategista kokeiluhanketta. Niitä ovat mm. digikuntakokeilu, kielten opiskelu -kokeilu ja kansainvälistäkin huomiota saanut perustulokokeilu.
Tästä viimeksi mainitusta en kylläkään ymmärrä, mitä sillä yritetään selvittää.
Uskallan ennustaa, että vuonna 2024 työnsä aloittava hallitus unohtaa armeliaasti koko perustulokokeilun.
Joskus sanotaan, että jokin kokeilu onnistui tai epäonnistui. Minusta näin ei voi tehdä. Kokeilu epäonnistuu vain silloin, kun se ei tuota myöhempään päätöksentekoon sitä tietoa, mitä oli tarkoitus hakea.
Yksinkertaisimmin tämä näkyy esimerkiksi sähkölampun keksimisessä. Thomas Alva Edison kokeili loputtomasti erilaisia materiaaleja kestäväksi hehkulangaksi lamppuun.
Kun taas yksi lanka kärähti, työtoveri irvaili kokeilun epäonnistuneen. Mutta Edison oli toista mieltä: kokeilu onnistui, koska se osoitti, että tämäkään materiaali ei hehkulangaksi sovi.
Palaan vielä tuohon perustulokokeiluun. Sehän loppuu tämän vuoden lopussa. Tietoja siitä, muuttiko perustulo eli kansalaispalkka noiden kahdentuhannen ihmisen elämää pysyvästi suhteessa työntekoon saadaan ehkä viiden vuoden kuluttua.
Uskallan ennustaa, että vuonna 2024 työnsä aloittava hallitus unohtaa armeliaasti koko kokeilun.
Erkki Virtanen
Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.