Oululainen Ritva Lehmus jäi viisi vuotta sitten eläkkeelle opettajan työstä. Hän oli päättänyt lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan jo ennen eläkkeelle siirtymistään. Kuultuaan alkavasta kaveritoiminnasta, hän halusi heti mukaan.
Lehmus tutustui Anni Tikkaan kaksi vuotta sitten. Aluksi he tapasivat nuorisokahvilassa vain muutaman kerran lukukauden aikana. Myöhemmin, kun Ritva oppi tuntemaan Annin harrastuksia, he suuntasivat yhteiset tapaamisensa luontoon.
– Se on meidän molempien yhteinen harrastus ja siellä me myös viihdymme.
Tänä vuonna artesaaniksi valmistuva Anni päätyi mukaan Oulun seudun ammattiopiston kaveritoimintaan koulukuraattorin suosituksesta. Aluksi yhteisiä tapaamisia Ritvan kanssa oli harvoin, mutta nykyään Anni ja Ritva tapaavat melkein kuukausittain.
Annia kiinnostaa kovasti, miten häntä huomattavasti vanhemman Ritvan elämä on sujunut. Varsinkin miten tietyt elämänvalinnat ovat vaikuttaneet tulevaisuuteen.
– Ritva on tosi rauhallinen ja hän on aina valmis keskustelemaan kaikesta, mistä haluan puhua.
Olen saanut aivan uutta näkökulmaa tämän päivän nuorten elämästä. Ritva Lehmus
Yksi selkeä kohderyhmä kaveritoiminnalle ovat nuoret, jotka ovat joutuneet vaihtamaan opiskelun vuoksi paikkakuntaa. Omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat jääneet kotipaikkakunnalle ja nuoret kaipaavat aikuista keskustelukaveria mieltä askarruttavissa asioissa.
– Monia nuoria pelottaa tehdä omia valintoja elämässä, kun ei tiedä miten asiat sujuvat. On ollut tosi mukava kuulla Ritvan valinnoista, ja että asiat menevät lopulta kuitenkin ihan hyvin.
Anni on ehtinyt oppia Ritvalta paljon uusia asioita. Ehkä kiinnostavinta on ollut kuitenkin se, miten erilaista elämä 1960-luvun Suomessa oli.
– Ritva kertoo minulle omista asioistaan tosi avoimesti. Yhdessä teemme paljon sellaisia asioita, joita minun omanikäiset kaverini eivät tee. Liikumme esimerkiksi yhdessä luonnossa, sellaisia asioita ei tule tehtyä omanikäisten kaverien kanssa.
Annin mielestä opiskelijan ei tarvitse olla yksinäinen tullakseen mukaan kaveritoimintaan.
– Aikuisen kaverin kanssa oleminen avartaa omaa näkemystä, vaikka niitä oman ikäisiä kavereita olisi itsellä jo entuudestaan, Anni sanoo.
Ei opettaja, vaan ystävä
Ritva Lehmusta kiinnostaa artesaaniksi valmistuvan Annin opiskelupolku. Hän kuitenkin varoo ottamasta opettajan roolia yhteisissä tapaamisissa.
– Keskustelemme kaikesta mitä ihmiselämässä tapahtuu. Olemme peilanneet, mitä Annin nuoruus on ja mitä minun nuoruuteni oli 1960-luvulla. Niistä asioista on keskusteltu aika paljon ja myös siitä, mitä nuoren elämässä ylipäätään tapahtuu.
Kaveritoiminta on antanut Ritvalle valtavasti sisältöä eläkepäiviin. Hänestä on ollut kiinnostavaa kuulla Annin tarinoita ja keskustelut ovat olleet hyvin laaja-alaisia.
– Olen saanut Annista luotettavan, hyvän ystävän. Samalla olen saanut aivan uutta näkökulmaa tämän päivän nuorten elämästä.
Aikuisen kaverin kanssa oleminen avartaa omaa näkemystä. Anni Tikka
Ritvalla on myös toinen opiskelijakaveri, joka on kotoisin erilaisesta kulttuurista.
– Siinä tulee myös kulttuurinäkökulma mukaan. Pääsen tutustumaan vieraisiin kulttuureihin ja samalla myös ylläpitämään kielitaitoani. Suosittelen K2K -toimintaa kaikille senioreille, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan yhteistyöhön nuorten kanssa, summaa Ritva.
Kaveritoiminta laajenee kokeilun jälkeen
Euroopan unionin ESR -rahoituksella toteutettu kokeilu päättyi vuoden 2017 lopussa. Kaveritoiminta on nyt pysyvää ja sitä on tarkoitus laajentaa muihin kouluihin.
– Tietyssä elämäntilanteessa opiskelijamme tarvitsevat luotettavaa aikuista tukemaan opintoja ja keskustelukaveria mieltä askarruttaviin asioihin, sanoo K2K- hankkeesta vastaava Oulun seudun ammattiopiston projektikoordinaattori Anna-Mari Saarela.
Oulun seudun ammattiopiston yksiköissä on nykyään paljon maahanmuuttajaopiskelijoita. Heillä on selkeä tarve oppia suomenkieltä ja löytää suomalainen kaveri tutustuttamaan heidät uuteen kulttuuriin ja uusiin tapoihin.
– Toiminnassa on mukana 50 opiskelijaa. Puolet heistä on maahanmuuttajia ja puolet kantasuomalaisia. Opiskelijoissa ja vapaaehtoissa naisia ja miehiä on yhtä paljon.
Kaveritoiminnassa on mukana tällä hetkellä noin 40 vapaaehtoista. He ovat pääasiassa Oulun seudun ammattiopistosta eläköityneitä opettajia tai heidän tuttavapiiristään löytyneitä ihmisiä. Myös monet asiasta kuulleet seniorit ja työelämässä mukana olevat ovat kiinnostuneita nuorten auttamisesta.
Kokemukset myönteisiä
Kaveritoiminta on vahvistanut opiskelijoiden itsetuntoa ja sosiaalisuutta. He ovat oppineet tunnistamaan ja nimeämään omia vahvuuksiaan. Usko tulevaisuuteen on kasvanut. Vapaaehtoiset ovat kokeneet sen arvokkaana, uutta sisältöä elämään tuovana kokemuksena.
– Kaveritoiminta on antanut valtavasti sisältöä eläkeläispäiviin. Lisäksi yhteistyö muiden kaveritoiminnassa olevien senioreiden kanssa on mielenkiintoista. Suosittelen tätä kaikille senioreille, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan yhteistyöhön nuorten kanssa.
Vapaaehtoisten toiminta ei korvaa opiskelijahuollon ammattilaisen työtä, vaan täydentää sitä. Toimintaa on arvioitu kolmivuotisen hankkeen aikana ja tulokset ovat olleet pääosin myönteisiä.
– Aina on pystytty vastaamaan opiskelijan tarpeeseen, eikä vanhempaa vapaaehtoista kaveria ole tarvinnut odottaa. Osa kaverisuhteista ei edennyt alkua pidemmälle. Mutta mukaan mahtuu paljon pitkäkestoisia kaveruuksia, kertoo Anna-Mari Saarela.