Ovessa on teksti: Vain henkilökunnalle. Kirjastonhoitaja Leena Pitkänen livahtaa ovesta sisään, kiipeää portaat yläkertaan ja avaa oven, jonka takaa tulvahtaa paksu vanhojen kirjojen tuoksu.
Värimaailmakin ensimmäisissä vastaantulevissa teoksissa kielii menneestä: mustan ja ruskean sävyt värittävät rullakkohyllyn täytteen.
Pitkänen poimii yhden vanhoista teoksista käsiinsä. Hän hymähtää ohjeille, jotka on kirjoitettu kirjan lainaajia varten vuonna 1880. Ohjeessa sanotaan muun muassa, että "pikkulasten käsiin ei kirjaston kirjaa saa milloinkaan antaa".
– Nyt ollaan vähän eri mieltä. Täälläkin mietitään jatkuvasti, kuinka ne lapset saadaan tarttumaan kirjaan, Pitkänen toteaa.
Vanhoihin opuksiin pääsee pian tutustumaan muutkin kuin henkilökunta.
– Nämä varastokierrokset on järjestetty niin, että täällä on mukana henkilö, joka sitten ohjaa ja näyttää.
Kirjastossa harjoittelua suorittavat Aleksit Lindevall ja Järnfors ovat hoitaneet varastokirjoja ja osaavat myös toimia asiantuntevina oppaina varastokierroksilla.
– Jos joku on kiinnostunut vaikka vanhoista metsästyskirjoista, niin hän voi sanoa tälle opastajalle, että haluan katsoa näitä luonnontieteellisiä kirjoja ja Aleksit ohjaavat sitten sinne väliin ja ovat kaverina etsimässä näitä aarteita, Pitkänen sanoo.
Kemin kaupunginkirjaston varastossa on 54 439 kirjaa ja siinä luvussa on mukana myös lasten ja nuorten kirjat.
Arvokas kirja päätyy varastoon
Yksikään kirja ei joudu varastoon vahingossa, vaan tarkan harkinnan seurauksena.
– Kirjalla pitää olla jokin arvo, että se tänne tuodaan, Leena Pitkänen sanoo.
Kirjojen ensipainokset nähdään tärkeinä säilyttää. Kirjan arvon voi määrittää myös se, että se on tärkeä ajankuva.
– Jos puhutaan vaikka vanhoista koulukirjoista, niin täällä on esimerkkejä siitä, mitä vanhoissa koulukirjoissa on ollut. Ajankuvat on kiva säilyttää, mutta kaikkia koulukirjoja, kuten vanhoja lukion oppikirjoja, ei siirretä varastoon, koska niillä ei ole semmoista arvoa.
Pitkänen vastaa aikuisten tietokirjallisuudesta ja sillä saralla uutta aineistoa tulee jatkuvasti.
– Kun hyllytila ei riitä, niin on tehtävä valintaa. Vanhempien, vähemmän lainattujen kirjojen kohdalla mietin aina erikseen, täyttävätkö ne jonkin tärkeän kirjan ominaisuuden.
Varastoon vai varastokirjastoon?
Jos kirja ei ole aktiivisesti lainattujen listalla, mutta täyttää jonkin kyseisen aihepiirin tärkeän kirjan kriteerin, niin kirjastonhoitaja pohtii, pitääkö kirjan välttämättä olla kirjaston omassa varastossa.
– Jos kirjaa ei tarvitse siirtää meidän varastoon, niin katson tietysti myös onko Kuopion varastokirjastossa tarvetta kirjalle. Jos sielläkään ei ole tarvetta kirjan säilyttämiselle, se laitetaan tarjolle meidän myyntihyllyyn, Pitkänen kertoo.
Kuopiossa sijaitsevassa varastokirjastossa on painetun aineiston käyttökirjasto.
– Meillä on 97 hyllykilometrillistä aineistoa, kertoo varastokirjaston johtaja Johanna Vesterinen.
– Kokoelma on niin valtava, että se on helpompi kuvailla näin, Vesterinen hymyilee.
Vesterinen kertoo Kuopiossa toimivan varastokirjaston olevan opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtakunnallinen "kirjastojen kirjasto" eli se palvelee kaikkia maamme kirjastoja ja sitä kautta asiakkaita.
Keskitetyllä varastoinnilla haetaan luonnollisesti säästöjä, mutta samalla tehdään uraa uurtavaa kulttuuritaltiointia. Suomi on ensimmäisenä maana toteuttanut yleisten ja tieteellisten kirjastojen yhteisen varastokirjaston.
Jos kirjaa ei nähdä tärkeäksi säilyttää kirjaston omissa eikä varastokirjaston kokoelmissa, eikä se kelpaa myytäväksikään, se hävitetään tavalla tai toisella.
– Tässä on esimerkiksi kokoelmista poistettuja vanhoja valtiopäivien asiakirjoja. Näillä ei ole meillä enää säilytysarvoa, kun näitä löytyy vielä kirjastoista eri puolilta Suomea, sanoo Leena Pitkänen.
Varsinkin tosi vanhojen kirjojen kohdalla silppuri ei tunnu mukavalta vaihtoehdolta. Pitkänen vihjaisee kysymään kirjastosta poistokirjoja myös askartelutarpeisiin.
– Näitä me emme esimerkiksi raski repiä, vaan mielellämme ne hyvään kotiin lahjoittaisimme, kirjastonhoitaja hymyilee jyhkeiden kirjavanhusten vierellä.
