Siinä on 10 kiloa siankylkeä. Punavalkoiset kylkiosat ovat tarkalleen 8 millimetrin paksuisia ja selvästi reilusti läskiä sisältäviä lihaviipaleita. Illalla kokoontuu läskisoosikerho, joten soosin valmistaminen täytyy aloittaa jo aamupäivällä.
Valmista läskisoosia tulee noin 20 litraa. Siihen kyytipojaksi keitetään 20 litraa perunoita. Salaattia ei tänään tarvitse tehdä. Säilyketölkistä otettavat punajuuret ja suolakurkut saavat riittää.
– Lihat paistettiin aamulla. Soosin haudutus alkoi Iltapäivällä vähän ennen kahta, kertoo Tomi Raijas ruokolahtelaisen ravintola Alppimajan keittiössä.
Vuodesta 2011 lähtien ravintolassa on kerran kuukaudessa kokoontunut läskisoosikerho. Silloin saa syödä läskisoosia niin paljon kuin jaksaa. Vain kesäkuukausina ja jouluna huilataan.
– Kesäkuumalla läskisoosi ei oikein maistu ja jouluna tulee possua syötyä muutenkin, tuumaa Raijas.
Padat pöytään
Illalla vähän ennen puoli kuutta ravintola alkaa täyttyä. Sisään tulee miestä ja naista, nuoria ja vanhoja. Osa syöjistä on pukeutunut illan teeman mukaisesti läskisoosikerhon t-paitaan. Paidoista on vähän aikaa sitten jouduttu ottamaan uusi tilaus. Joillekin kun paidat ovat kuulemma jääneet liian pieniksi.
Kattilasta läskisoosi on siirtynyt kauniiseen tarjoiluastiaan, jonka tarjoilija Konsta Lappalainen kantaa ravintolan läpi. Salissa reilut 20 ihmistä odottaa ruokailun alkamista. Puheita ei tarvita, vaan nyt käydään suoraan asiaan.
Lautaselle perunoita ja päälle läskisoosia.
– Kyllä maistuu hyvältä, sanoo Kaisu, joka on jo ensimmäisen lautasellisensa ehtinyt nauttia.
Kaisu kertoo, että hän ei malta oikein edes odottaa läskisoosikerhon kokoontumista.
– Mutta kerran kuukaudessa on sopiva. Ei sitä sen useammin.
Nuoruudessaan Kaisu muistaa saaneensa äitinsä tekemää läskisoosia, mutta itse hän ei viitsi sitä valmistaa. Salaattia Kaisu ei kaipaa.
– Ei missään nimessä. Salaatit syödään huomenna.
Ruisjauhoa suurusteeksi
Ruokolahtelainen läskisoosi on suurustettu ruisjauholla. Se on kuulemma paikallinen tapa. Kylkisiivu on tilattu kangasniemeläiseltä lihatilalta.
– Nykyään marketeista ei oikein tahdo saada sopivan paksua lihaa, eikä tarpeeksi läskistä. Paksu liha pysyy paremmin koossa, kertoo Tomi Raijas.
Kylkisiivut on paistettu aamulla pannulla ja siitä ylitse jäänyt rasva on otettu talteen. Isoon kattilaan Raijas laittaa vettä ja sipulia sekä mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Talteen otettu rasva suurustetaan ruisjauholla ja laitetaan kattilaan. Soosi hautuu nelisen tuntia.
– Moni saattaa ajatella, että on epäterveellistä meininkiä. Silloin tällöin saa syödä läskisoosia. Tuskin kolesterolit sen takia nousee. Kohtuullisesti kun syö, niin voi syödä mitä vain, tuumii Tomi Raijas.
Mukavaa yhdessäoloa
Ravintola Alppimajan ruokasalissa kuuluu pieni astioiden kilinä ja iloinen puheensorina. Tuntuu kuin läskisoosilla olisi nousuhumalan kaltainen vaikutus, vaikka suurin osa nauttii ruoan yhteydessä vain kotikaljaa.
– Ruisjauhoihin läskisoosi, kuorimattomat perunat, suolakurkkua, punajuurta, hapanta ruisleipää ja kotikaljaa. Eipä sen vertaista – erinomaista, sanoo läskisoosiateriasta nauttiva Heikki Bohm.
Heikki on tuonut mukanaan lankomiehensä Lasse Holmin, joka asuu 300 kilometrin päässä Kirkkonummella.
– Meille saakka on sana kiirinyt läskisoosikerhosta, naurahtaa Holm.
Heikki Bohm on käynyt läskisoosikerhossa ihan alusta eli vuodesta 2011 lähtien. Mies on hoikka, joten läskisoosi ei ainakaan tähän mieheen ole jälkiä jättänyt.
– Tämä on onneksi sen verran harvakseltaan, että kerkiää liikkumaan välillä.
Jäsenkortti CV:tä varten
Läskisoosikerho syntyi, kun pääkaupunkiseudulta kotiseudulleen Ruokolahdelle muutti nyt jo edesmennyt Hanski Paakki. Hän tuumi, että kylälle pitäisi saada jotain erikoista tekemistä. Siitä ideoitiin läskisoosikerho.
– Tämä on kiva sosiaalinen tapahtuma. Päästään tarinoimaan päivän aiheita ja syödään hyvin, kertoo Tomi Raijas.
Kahden syöntikerran jälkeen Tomi Raijas luovuttaa syöjälle jäsenkortin.
– Se näyttää sitten vaikka CV:ssä hyvältä.
Samalla kaavalla läskisoosikerho on kokoontunut jo seitsemän vuotta. Eikä ruokasalin puolella tunnu olevan tarvetta perinteen muuttamiseen.
Nopeasti lautaset tyhjenevät ja suurin osa käy hakemassa toisenkin annoksen. Neljän hengen seurueessa Juho Idman kehuu vuolaasti läskisoosia. Aterioinnin päätteeksi hän käy hakemassa itselleen uuden läskisoosikerhon paidan.
Syöjistä nuorin on Tiina Varis. Hän ei läskisoosiin koske, vaan on tilannut annoksen ranskalaisia perunoita ja kanaa.
– Pakkohan jonkun on olla erilainen nuori. Täytyy myöntää, että en ole ikinä läskisoosia maistanut.
Viereisellä tuolilla Ari Kiiskinen on pukeutunut läskisoosikerhon paitaan. Hän osoittautuu himoliikkujaksi – päivittäin kävelyä tulee ainakin 20 kilometriä.
– Moni ruoka väsyttää, mutta tämä ei väsytä. Siitä ei tule raskasta oloa, vaikka luulisi. Jos syö joka päivä, niin se on eri asia. Kerran kuukaudessa on oikein hyvä, sanoo Ari Kiiskinen.
Läskisoosikerhon kuukausikokous alkaa olla ohi. Jälkiruoaksi on kahvia ja keksejä. Tunnin jälkeen ravintola on tyhjä.
