Riihimäen vankilassa on reilun kymmenen vuoden ajan ollut käytössä STOP-ohjelma. Sen tarkoituksena on vähentää riskiä, että seksuaalirikoksesta tuomittu uusisi rikoksensa. STOP-ohjelma on tarkoitettu niille vangeille, joilla on vähintään keskisuuri riski uusia rikoksensa ja joilla on tuomiota jäljellä vähintään kahdeksan kuukautta.
STOP-ohjelma on otettu käyttöön vuonna 1999. Tällä hetkellä se on käytössä vain Riihimäen vankilassa, jossa sen käyttö aloitettiin vuonna 2007. Riihimäen vankilassa on 20-paikkainen valtakunnallinen STOP-osasto. Tällä hetkellä ohjelmassa on mukana seitsemän vankia.
Terapialla eväitä parempaan elämään
Reilun kymmenen vuoden aikana STOP-ohjelmaan on osallistunut 269 seksuaalirikoksista tuomittua. Heistä 222 on vapautunut vankilasta. Ohjelman käyneistä 16 on uusinut seksuaalirikoksen.
Vaikka aihetta on tutkittu vähän, eikä tarkkoja vertailututkimuksia ole tehty, ohjelman on arvioitu puolittaneen rikoksen uusimisen.
Korkeampaan seksuaalirikoksen uusimisriskiin viittaavat se, että uhrina on ollut mies tai poika, ei sukulainen, ja uhri on ollut tekijälleen tuntematon, luettelee STOP-ohjelmasta vastaava Riihimäen vankilan psykologi Mikko Ylipekka.
– Seksuaalirikoksen tekijällä voi olla vaikeuksia solmia tyydyttäviä ihmissuhteita aikuisten ihmisten kanssa, hän kokee tunnepohjaista yksinäisyyttä. Hänellä saattaa olla asennetason vääristymiä vaikkapa siitä, ettei lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuta mitään haittaa ja se on sallittua tai miehellä on oikeus harrastaa seksiä silloin, kun hän haluaa.
Kahdeksan kuukauden ohjelma
STOP-ohjelman kuntoutusjakso kestää kahdeksan kuukautta. Lähtökohtana on rikoksen tehneen oma halu muuttua. Terapiassa tavoitteena on vaikuttaa juuri niihin seikkoihin, jotka pitävät yllä rikoksen uusimisriskiä.
– Seksuaalirikosten uusimisriskiä voidaan madaltaa kaikkein tehokkaimmin tarjoamalla mahdollisuuksia parempaan elämään. Siinä voidaan auttaa kehittämällä ihmisten kykyä solmia tyydyttäviä vastavuoroisia suhteita aikuisten ihmisten kanssa, kehittämällä heidän kykyään säädellä tunnetiloja ja kykyä ratkoa ongelmia tehokkaasti, sanoo Mikko Ylipekka.
Jokainen käsittelee elämäntilannettaan
Jokaisessa istunnossa on oma teema ja mukana on kaksi ohjaajaa. He määrittävät, mitä tehdään ja kenen vuoro on käsitellä omaa asiaa. Ryhmässä jokainen käsittelee vuorollaan omaa elämäntilannettaan tai omaa rikostaan.
– Aika usein ensimmäinen reaktio on ollut, ettei tällaiseen haluta ryhtyä. Meidän vankilamme on kuitenkin ehdottomasti turvallisin paikka seksuaalirikolliselle eli hetken aikaa meidän osastolla oltuaan tuomittu huomaa, että täällä on aika hyvä olla.
– Mahdollinen haitta siitä, että ryhtyy puhumaan omasta rikoksestaan ryhmässä, arvioidaankin pienemmäksi kuin se, että jättää käsittelemättä asian ja siirtyy johonkin toiseen vankilaan osastolle, jossa joutuu pelkäämään koko ajan.
Rangaistusten kiristämistä harkitaan
Hallituksella on paraikaa työn alla arviointityö tietyistä rikoksista annettavien rangaistusten kiristämisestä. Työ valmistuu tammikuun loppuun mennessä, kertoo oikeusministeri Antti Häkkänen.
– Olen ohjeistanut meidän virkakuntaa erityisen huolella tekemään arviota lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Arviointityön jälkeen on poliittisten johtopäätösten aika.
– Itse pidän fyysiseen koskemattomuuteen liittyviä rikoksia, tavallisia väkivaltarikoksia ja seksuaalirikoksia erittäin vakavina.
Psykologi tarjoaa mieluummin terapiaa
Riihimäen vankilan psykologi Mikko Ylipekka uskoo, että kovemmat rangaistukset voivat toimia ennaltaehkäisevinä tekijöinä, mutta jo rikoksesta tuomittujen kohdalla terapiatyö on toimivampi vaihtoehto ehkäistä rikosten uusimista.
– Kyllä psykologin näkökulmasta ne on terapiapalvelut, jotka toimivat paremmin.
Vaikka STOP-ohjelman tulokset ovat hyviä, sille pyritään etsimään seuraajaa. Tavoitteena on painottaa entistä enemmän myönteisiä hyvän elämän tavoitteita, jotka motivoisivat vielä paremmin ryhmäläisiä, suuntaa psykologi Mikko Ylipekka.