– Haluatko varpusparven tähän, kysyy Ylen Luontoillan lintuasiantuntija Juha Laaksonen.
Samassa hän jo päästelee sihiseviä ääniä suustaan, ja hetkessä pensaikon suojissa rauhallisesti tsilputtanut varpusparvi kieppuukin aivan vieressä. Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevan ruokintapaikan tunnelma sähköistuu ainakin siivekkäiden mielestä.
Varpunen pärjää Suomen talvessa yleensä mainiosti. Vaikka sen kanta on luokiteltu vaarantuneeksi, on kulttuuriympäristössä viipottava varpunen silti yhä tavallinen näky ruokintapaikoilla ja samalla myös Birdlife Suomen Pihabongauksessa.
Pikkuvarpunen ylsi tämän vuoden bongauksessa sijalle kahdeksan, sillä se havaittiin yli 3 500 pihassa. Varpunen taas havaittiin vajaalla 2 000 pihalla, jolla se sijoittuu pihabongauslistoilla sijalle 15.
Vaikka tutut talvilajit valtaavatkin yhä kärkisijat, on kärjen takana vaihtelua. Tämä talvi on jälleen kerran ollut kummallinen etenkin Etelä-Suomessa. Välillä tulee paksustikin lunta, välillä taas sataa vettä ja maa on paljaana, niin kuin nytkin. Tämä näkyy myös Lauttasaaren ruokintapaikan linnustossa.
– Varpunen ja mustarastas ovat tässä aina, mutta tänä vuonna on järripeippoja ja peippojakin jäänyt talvehtimaan, laskeskelee Laaksonen.
Juuri järripeippo hämmästyttikin tämän vuoden pihabongauksessa. Alustavien laskelmien mukaan järripeippokanta on 20-kertainen normaaliin verrattuna, peippokantakin kolminkertainen. Peippolintujen epäillään hyötyneen pitkästä syksystä ja puimatta jääneistä viljapelloista.
Muutoksia linnustossa
Helsingin lintutieteellisen yhdistyksen Tringan pihabongaustapahtuma järjestettiin Lapinlahden sairaala-alueella. Vaikka tapahtuma olikin lähes pääkaupungin ytimessä, kuului lintujen sirkutus puista voimakkaana. Ensimmäisen puolen tunnin aikana havaittiin kymmenkunta lajia.
– Tiklejä taisi olla 17 parhaillaan, kertoi yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hintikka tapahtuman yhteydessä.
Värikäs tikli onkin yksi lajeista, jonka kannannousu Etelä- ja Keski-Suomen pihoilla on yhä selvempi. Kun Pihabongaus alkoi vuonna 2006, havaittiin tikli vain prosentissa tai kahdessa osallistuneista pihoista. Viime vuodet luku on ollut jyrkässä nousussa, ja tänä vuonna lähenneltiin 578 pihalla jo kuutta prosenttia bongaukseen osallistuneista.
Nousun on havainnut myös Juha Laaksonen, joka on pitänyt tarkasti silmällä Lauttasaaren linnustoa jo yli kaksi vuosikymmentä.
– Aikaisemmin tikliä ei juurikaan edes havaittu Helsingissä. Laji on kuitenkin yleistynyt niin paljon, että niitä näkee nykyisin talvellakin.
Tässä on varmasti nytkin jossakin neliökilometrin sisällä yksi tai kaksi punarintaa. Juha Laaksonen
Ei tikli kuitenkaan ainoaksi uudistalvehtijaksi jää. Myös esimerkiksi sepelkyyhkyt ovat monena vuonna viivytelleet Lauttasaaressa pitkälle talveen. Tänä talvena ne tosin puuttuvat.
– Sepelkyyhky voisi olla sellainen lintu, joka voisi tulevaisuudessa hyvin jäädä tänne talvehtimaan, toteaa Laaksonen.
Toisaalta kaupungissa asustaa myös runsaasti petolintuja, kuten kanahaukkoja.
Vesilintuja ympäri talven
Sinisorsia pihabongauksessa on löytynyt aina, mutta tänä vuonna top 50 -listalle tuli 47 pihalta bongattu laulujoutsen ja 31 pihalta bongattu isokoskelo, jotka eivät ole aivan tavallisimpia lajeja tammikuussa.
Lauttasaaressakin sulaa vettä vaativat linnut näkyvät. Esimerkiksi harmaahaikara on nykyisin hyvin tavallinen värjöttelijä tammi-helmikuussa.
– Kun meri ja sisälahdet ovat auki, niin vesilintuja on siellä täällä, se on sellainen viime vuosien ilmiö, kertoo Juha Laaksonen.
Sen sijaan tukkasotkia ei näy joka vuosi, vaikka meri lainehtisikin sulana.
– Kyllä on sellaisiakin vuosia, että ne eivät ole juuri tässä. Riippuu varmaan siitä, mistä ne löytävät ravintoa eniten.
Sitä Laaksonen jännittää, koska ensimmäiset valkoposkihanhet vaappuvat Helsingin rannoilla läpi vuoden ihmisten ihastuksena tai vihastuksena.
Kesäiset linnut viipyilevät
Pääasiassa hyönteisravinnolla elävä peukaloinen on jo Ahvenanmaalla hyvinkin tavallinen talvehtija. Tammikuun alun talvilintulaskennoissa niistä on tehty säännöllisesti havaintoja.
– Vaikka se on pieni, niin ne, jotka ovat rengastaneet peukaloisia, tietävät, että se on aika sinnikäs kaveri. Se on vahva ja sillä on paksu höyhenpuku, toteaa Juha Laaksonen.
Lintutietopalvelu Tiirasta selviää, että esimerkiksi Kokkolassa majailee vielä tammikuun lopulla rautiainen. Myös pikkuinen punarinta on laji, jonka monet mieltävät kesälajiksi. Sellainen on ilmoitettu Tiiraan muun muassa Lahdesta. Helsingin ruokintapaikoilla, myös Lauttasaaressa, ne ovat viime vuosina olleet tammikuussa lähes takuuvarma näky.
– Tässä on varmasti nytkin jossakin neliökilometrin sisällä yksi tai kaksi punarintaa, toteaa Laaksonen.
Pakkanen sinällään ei useinkaan lintuja pelota, vaan tavallisemmin talvehtimisen kompastuskivenä on ruokahuolto. Paksu lumipeite on vaikea pala, kun taas sulasta maasta ravintoa löytyy. Ihmisten ylläpitämät ruokinnat auttavat myös.
– Jos ne saavat myös talvella tosi paljon ravintoa ja ruokapuoli pitää eikä ole petoja, niin on jonkunnäköiset mahdollisuudet selviytyä, sanoo Laaksonen.
Kaikille lajeille ei voi kuitenkaan vielä povata menestystä Suomen nykyisessäkään talvessa.
– Esimerkiksi lehtokerttu tai joku muu täysin puhdas kesälintu ei varmaankaan selviä talvesta, jos tänne jää, sanoo Laaksonen.