Osa pienemmistä sairaaloista on tietoisesti lisännyt lonkan ja polven tekonivelleikkauksia, jotta saisivat säilyttää leikkaukset itsellään.
Viime vuonna leikkauksia tehtiin noin 50 sairaalassa, mutta valtiovalta haluaa supistaa määrää rajusti keskittämällä leikkaukset noin viiteentoista sairaalaan. Sairaaloille on asetettu 600 ensileikkauksen rajapyykki, joka niiden täytyy ylittää, jos ne mielivät tehdä leikkauksia jatkossakin.
Leikkaukset uhkasivat loppua Vaasan keskussairaalasta, mutta se lisäsi viime vuonna leikkauksia tuntuvasti lähes piruillakseen valtiolle.
– Täyden päivystyksen statuksen menettämisen jälkimainingeissa halusimme näyttää, että "Vaasan veri ei vapise", Vaasan keskussairaalan ylilääkäri Erno Lehtonen-Smeds kertoo sähköpostitse.
Vaasassa potilasmäärän kasvu johtui siitä, että Pietarsaaren sairaalasta loppuivat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset alkuvuodesta 2017 ja sen alueen potilaan leikattiin pääasiassa Vaasassa.
Kainuun keskussairaalassa leikkauksia lisättiin tietoisesti keskittämisuhan vuoksi. Se lisäsi leikkauksia, mutta jäi kuitenkin valtion rajapyykin alle.
– Kainuun keskussairaalassa on tehty sillä tavalla, että viimeisen vuoden aikana haluttiin varmistaa, että alueen omat tekonivelleikkaukset tehdään täällä eikä niitä oteta ostopalveluina ulkopuolelta, Kajaanin keskussairaalan apulaisylilääkäri Tuomo Erola sanoo.
Leikkausmäärät kasvaneet tuntuvasti
Yle otti yhteyttä kaikkiin julkisen puolen sairaaloihin, jotka ovat tehneet polven ja lonkan tekonivelleikkauksia vuonna 2017.
Ainoastaan Savonlinnan keskussairaala ei halunnut kertoa leikkausmääriään. THL:n implanttirekisteristä pyydettyjen tietojen mukaan leikkauksia on lisätty Savonlinnassa huomattavasti.
Leikkaus tehdään aiempaa nopeammin sen jälkeen, kun vaivat ovat muodostuneet ihmiselle. Timo Keistinen
Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen epäilee, että ihmiset joutuvat niin sanotusti puukon alle aiempaa helpommin.
– Näyttää, että se milloin leikkaus tehdään on lähtenyt helpottumaan. Eli leikkaus tehdään aiempaa nopeammin sen jälkeen, kun vaivat ovat muodostuneet ihmiselle.
Sairaalat kuitenkin kieltävät jyrkästi tekevänsä leikkauksia heppoisemmin perustein.
Polven ja lonkan tekonivelleikkauksien määrät ovat olleet kasvussa jo vuosien ajan. Tekoniveliä laitetaan vuosittain noin 20 000 suomalaiselle. Viime vuonna leikkauksia tehtiin noin 25 000.
Ministeriö: hoitojonot eivät selitä leikkausmääriä – jonoja on kuitenkin ollut
Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä leikkausmäärien kovaa nousua eivät selitä leikkausjonot, koska jo vuonna 2005 tuli voimaan hoitotakuu, joka käytännössä poisti pitkät leikkausjonot. Ministeriön mukaan myöskään suomalaisten sairastavuus ei ole noussut.
Vaikka ministeriön mukaan hoitojonoja ei ole, potilaat tulevat leikkauksiin jonoista. Leikkauksia on lisätty, koska jonoja on pakko lyhentää.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lisääntyneiden leikkauksien taustalla ovat säästöt, koska leikkauksia jouduttiin vähentämään tammikuusta 2015 alkaen.
– Viime elokuussa olimme jo Valviran sakkouhan alla, mutta saimme henkilökuntaa ja saimme yhden ylimääräisen pöydän. Viime syksyn kuluessa tehtiin 700 tekonivelleikkausta, mikä on selvästi enemmän kuin yleensä ja näin päästiin taas hoitotakuuseen, kertoo ortopedian ja traumatologian dosentti Jukka Kettunen KYSistä.
Uusintaleikkauksissa alueellisia eroja
STM:n lääkintöneuvos Timo Keistinen sanoo, että suurin peruste keskittämiseen on laatu. Siellä missä leikkauksia tehdään paljon, laatu ja potilasturvallisuus ovat parempia.
Laatua mitataan usein uusintaleikkauksien määrällä. Tilastot uusintaleikkauksista antavat kuitenkin väärän kuvan. Osa sairaaloista ilmoittaa tunnollisesti kaikki uusintaleikkaukset ja osa ilmoittaa vain puolet. Lisäksi uusintaleikkauksien perusteet vaihtelevat alueittain, sanoo Kainuun keskussairaalan apulaisylilääkäri Tuomo Erola.
– Täällä pohjoisessa on lähdetty herkemmin uusintaleikkaukseen kuin monessa muussa yliopistosairaanhoitopiirissä Suomessa. Tavoitteena täällä on, että pyritään pienemmällä toimenpiteellä alkuvaiheessa esimerkiksi estämään tilanne, että potilas menettää nivelen kokonaan.
Samalla logiikalla leikkaukset voitaisiin tehdä Pietarissa. Tuomo Erola
Sairaaloiden mukaan uusintaleikkaukset eivät suoraan ole verrannollisia operaatioiden laatuun. Esimerkiksi Etelä-Karjalan keskussairaalan operatiivisen toiminnan ylilääkäri Juha Kasurinen sanoo, että uusintaleikkauksen syynä voi olla normaali muoviosan kuluminen.
Erola ja monet muutkaan lääkärit eivät niele keskittämisajatusta sellaisenaan.
– Leikkaukset voitaisiin samalla periaatteella keskittää yhteen ainoaan paikkaan Suomessa. Samalla logiikalla leikkaukset voitaisiin tehdä Pietarissa, koska siellä niitä tehdään paljon, Erola sanoo.
Aiheesta on käyty keskustelua myös Lääkärilehdessä, jossa kerrotaan, että Saksassa leikkaukset keskitetään sairaaloihin, jotka tekevät vähintään 100 tekonivelleikkausta vuosittain. Jos Suomen keskittämiskäytäntö otettaisiin käyttöön Ruotsissa, loppuisivat leikkaukset muun muassa tunnetussa Karoliinisesta sairaalassa.
Pohjois-Suomessa etsitään vaihtoehtoa keskittämiselle
Pohjois-Suomessa neuvotellaan asetuksen porsaanreiästä. Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen sairaalat ovat tehneet asetuksesta oman tulkinnan, jonka mukaan keskittämisasetus jättää erva-tasolle neuvotteluvaraa.
Kainuussa uskotaan, että sairaalat, joihin leikkaukset keskitetään, eivät pysty hoitamaan kaikkia. Nyt neuvotellaan siitä, miten alueen keskussairaalat voivat pitää omat leikkauksensa ja välttyä keskittämiseltä.
– 600 leikkauksen raja on veteen piirretty viiva. Esitämme ministeriölle, että hoitaisimme jatkossakin leikkaukset Kajaanissa.
Ministeriön linja on selkeä: erva-alueella voidaan neuvotella siitä, mihin leikkaukset keskitetään. Jokaisessa sairaalassa leikkausten lukumäärän pitää kuitenkin ylittää 600 leikkauksen raja. Siten esimerkiksi Kainuun keskussairaalassa leikkaukset eivät voisi jatkua.
Pitkien välimatkojen Pohjois-Suomessa yhteistyöllä halutaan turvata päivystävien sairaaloiden tulevaisuus.
Myös Etelä-Savossa, jossa on kaksi keskussairaalaa, viritellään yhteistyötä. Molemmat sairaalat jäävät alle 600 leikkauksen rajan, mutta yhdistämällä voimansa ne voisivat säilyttää leikkaukset omassa maakunnassaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen sanoo, että alueellisesti leikkausmäärissä on suuria eroja. Niitä on usein selitetty eroilla sairastavuudessa ja väestön ikäjakaumissa.
Itä-Suomessa uuden lonkan tai polven saa noin joka 150:s ihminen. Helsingissä ja Uudellamaalla vain noin joka 330:s ihminen joutuu ottamaan lonkkansa tai polvensa varaosana.
Lonkan tekonivelleikkaukset on todettu lääketieteen kustannustehokkaimmiksi hoidoiksi. Leikkaus hoitaa kivun tehokkaasti.
Hoitolinjat halutaan yhtenäistää
Suomessa tehdään kansainvälisestikin mitattuna runsaasti polven ja lonkan tekonivelleikkauksia. OECD:n tuoreimman tilaston mukaan Suomi pitää viidettä paikkaa lonkkaleikkauksissa ja on runsaasti maiden keskiarvon yläpuolella. Suomalaisilla on polvessakin varaosia enemmän kuin monien muiden maiden kansalaisilla. OECD:n tilastossa Suomi pitää kahdeksatta sijaa. Voidaan olettaa, että nousevat leikkausmäärät nostavat Suomea kansainvälisessä vertailussa ylemmäs.
Lääkintöneuvos Keistisen mukaan Suomessa "puukon alle" otetaan ehkä helpommin kuin muissa maissa.
– Meillä on paljon ortopedeja eli luukirurgeja ja vähän fysiatrian erikoislääkäreitä. Tämä tasapaino ei ole kaikilta osin hyvä. Tarvitsisimme enemmän fysiatreja ja lääkintävoimistelijoita. Meidän pitäisi kokeilla muuta hoitoa, kuten lääkintävoimistelua, enemmän ennen leikkaushoitoa, Keistinen kommentoi.
Sosiaali- ja terveysministeriön kaksi selvitysmiestä valmistelevat raporttia lonkan ja polven tekonivelkirurgian järjestämisestä sekä hoidon yhtenäisistä perusteista.
Sairaalat pyrkivät yhtenäiseen linjaan jatkuvasti. Suomessa on toteutettu 2010 ja 2015 kansainvälisesti ainutlaatuinen Hyvä hoito -suositus.
Kainuun keskussairaalan apulaisylilääkäri Tuomo Erolalla on ehdotus hoitojen yhtenäistämisestä.
– Pidän parhaana ratkaisuna sitä, että muutkin sairaalat keskittyivät terveyden tuottamiseen, ei pelkästään tekonivelleikkausten tekemiseen. Potilaat olisivat pisteytettyinä ja heidän terveyttään arvioitaisiin ennen leikkausta ja jälkeen. Vertailemalla näitä lukuja pääsisimme lähemmäs yhtenäisiä hoitolinjoja.
Korjattu 1.2.2018 klo 15:47: Kainuussa on Kainuun keskussairaala, ei Kajaanin keskussairaala.