Punakaartin miehet hakevat nuoren lääkärin Gösta Schybergsonin Humaliston sairaalasta Helsingin Töölöstä kesken työpäivän. Schybergson viedään Töölönlahden jäälle ja ammutaan.
Näin alkaa tällä viikolla ensi-iltansa saanut näytelmä Vihan kevät – Helsinki 1918 Hakasalmen huvilassa, jonka ympäristöön liittyy muitakin Suomen sisällissodan aikaisia tapahtumia.
Helsingin kaupungin museon tuottama näytelmä herättää sadan vuoden takaiset sodan vaiheet ja ihmiskohtalot henkiin.
– Aikaa leimaa jo aiemmin alkanut maailmansota ja elintarvikepula. Säännöstely on ankaraa talvella 1918. Monien ihmisten palkka lakkaa juoksemasta. Energia menee ruuan hankitaan, kertoo museon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss.
Tammikuun lopussa 1918 punakaarti on ottanut haltuunsa Helsingin keskeiset hallintorakennukset, mutta varsinaisia taisteluja ei ole käyty.
Punakaartilaiset etsivät ruokaa ja aseita valkokaartilaisiksi epäiltyjen ihmisten kodeista. Kadulla liikkuvat ihmiset pelkäävät yksittäisiä tappoja ja väkivallantekoja. Osa kaupunkilaisista on jo paennut maaseudulle.
Porvarilliset sanomalehdet lakkaavat ilmestymästä, mutta Työmies-lehteä kaupataan kaduilla. Huhut leimaavat tiedonvälitystä. Tunnelma on jännittynyt ja odottava.
Sata vuota sitten lapsuus oli aika hurjaa. Näyttelijä Minja Koski.
Myös Vihan kevät – Helsinki 1918 -näytelmässä nähdään Työmies-lehteä myyvä tyttö Kaarina Jurvala, jota näyttelijä Minja Koski esittää. Roolihahmo on saanut Kosken pohtimaan sitä, miten erilaista lapsuus oli sota-aikana.
– Sata vuota sitten lapsuus oli aika hurjaa. Lapsetkin olivat sodan keskellä tekemässä työtä punaisten puolella. He eivät varmaan ihan tienneet, minkä vuoksi taistellaan, mutta halusivat olla tärkeitä ja osana sotaa, vanhempiensa kautta tietysti.
Helsingissä sota saa uuden käänteen 12. huhtikuuta, kun saksalaissotilaat saapuvat valkoisten avuksi.
Saksalaiset etenevät kaupunkiin Töölönlahden pohjoispuolelta Läntistä Viertotietä eli nykyistä Mannerheimintietä pitkin.
Sotilaiden kenttäkeittiö perustetaan Kansallismuseon eteläpuolelle. Lisää joukkoja rantautuu Katajanokalle.
Taisteluja käydään esimerkiksi Turun kasarmilla nykyisen Lasipalatsin paikkeilla, Koiton talolla Simon- ja Yrjönkadun kulmassa sekä Ruotsalaisella teatterilla Pohjoisesplanadilla.
Vihan määrä kasvaa, jos ihmiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Kirjailija Sirpa Kähkönen
Myös punakaartin päämajana toiminut Kenraalikuvernöörin palatsi eli nykyinen Smolna Eteläesplanadilla vallataan.
Yksi verisimmistä yhteenotoista käydään Hakaniemen Pitkälläsillalla 12. huhtikuuta, kun saksalaiset käyttävät punavankeja ihmiskilpinään. Kallion suuntaan pyrkiessään sotilaat marssittavat vankeja edellään siltaa pitkin, jotta vastassa olevat punaiset eivät ampuisi omiaan kohti.
Näin kuitenkin tapahtuu. Parikymmentä punavankia kuolee ja useita haavoittuu.
– Samalla tavalla toimittiin Ruotsalaisen teatterin valtauksessa. Vankeja ajettiin teatteriin päin sillä ajatuksella, että omia ei ammuttaisi. Siitä on erilaisia mielipiteitä, tiesivätkö puolustajat, että he ampuivat oman puolensa ihmisiä, museon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss sanoo.
Vihan kevät – Helsinki 1918 -näytelmässä Pitkänsillan traagisia tapahtumia tarkastellaan myös käskyjä noudattavan saksalaissotilaan näkökulmasta. Sotilasta näyttelee Pyry Nikkilä.
– Taistelun aikana sotilas tajuaa jotain itsestään ja sodan kauheudesta. Hän ehkä löytää jopa pasifistisen puolen itsestään.
Ihminen on monisyinen ongelmakimppu, joka mahdollistaa kaiken hyvän ja pahan, mitä maa päällään kantaa. Ohjaaja Taru Mäkelä
Näytelmän on käsikirjoittanut Sirpa Kähkönen, joka tunnetaan historiallisia ja yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä kirjailijana. Sisällissotaa hän pyrkii katsomaan molempien osapuolten kannalta.
– Vihan määrä kasvaa, jos ihmiset eivät enää ymmärrä toisiaan. Täytyy pyrkiä käsittämään ihmisten motiiveja, miksi toiset ajattelevat eri tavalla kuin minä.
Myös näytelmän ohjaaja Taru Mäkelä keskittyy taistelujen takana olevien ihmisten motiiveihin.
– Tässä työssä kaikki ihmiset pitää hyväksyä, koska taiteen tekeminen on sen tunnistamista, miten samaistumme toisiin. Ihminen on monisyinen ongelmakimppu, joka mahdollistaa kaiken hyvän ja pahan, mitä maa päällään kantaa.
Saksalaiset valtaavat Helsingin punaisilta parissa päivässä. Mannerheimin voitonparaati marssii Helsinkiin 16.5.1918.
Sukupolvien ketju on kuin kahle, jota raahaamme perässämme. Ohjaaja Taru Mäkelä
Kärsimykset eivät kuitenkaan pääty, vaikka sota loppuu.
Suomenlinnan sotavankileirillä on enimmillään noin kahdeksan tuhatta vankia. Huhtikuun 1918 ja maaliskuun 1919 välisenä aikana kuolee 1 536 vankia.
Suomenlinnassa, Isosaaressa ja Vallisaaressa teloitetaan kahdeksankymmentä vankia. Loput menehtyvät nälkään ja tauteihin. Sota jättää katkerat muistot monien mieliin.
– Sitä on ollut pitkään melkein mahdotonta käsitellä. On tärkeää, että palataan asioihin ja käsitellään niitä kunnioittaen sitä ihmisten suunnatonta kärsimystä, joka silloin oli vallalla, Kähkönen sanoo.
– Jokaisen täytyy tutustua taustaansa ja sukupolvien ketjuun. Muuten sukupolvien ketju on kuin kahle, jota raahaamme perässämme. Ylisukupolviset asiat vaikuttavat meihin alitajuisesti, jos niitä ei tiedosteta, Mäkelä pohtii.
Suomen sotasurmat -sivuston mukaan sisällissodan seurauksena kuoli kaikkiaan noin 36 400 ihmistä. Heistä suurin osa oli punaisia. Mäkelä kuitenkin uskoo, että sisällissodan muisto vahvistaa nykysuomalaisten yhtenäisyyttä.
– Tiedämme, että siihen ei ole enää ikinä menemistä.
Suomesta on kehittynyt hyvinvointiyhteiskunta sotien jälkeen. Vaikka syrjäytyneitä on edelleen, köyhyys ei ole niin pohjatonta kuin sata vuotta sitten. Myös luokka- ja tuloerot ovat kaventuneet.
– Vanhukset eivät joudu kerjuulle. Aviottoman lapsen äiti ei joudu maantielle. Kaikilla on mahdollisuus tiettyyn perusturvaan, Kähkönen sanoo.
Vahvin yhteiskunnallisen tasa-arvon pylväs on hänen mielestään kaikille maksuton koulutus.
– On todella tärkeää, että Suomessa on edelleen sitouduttu siihen. Koulutus auttaa ihmisiä asettumaan paikoille, joissa he voivat kokea olevansa merkityksellisiä.
Lue myös:
Sisällissodasta kerrotaan suvuissa riipaisevia muistoja: "Jos tapatte minut, tappakaa lapsetkin"