Kello soittaa 5.30. Sisätautilääkäri Arto Nieminen herää Ylivieskassa ja lähtee aamutoimien jälkeen ajamaan 130 kilometrin työmatkaa Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Hän tekee normaalin työpäivän ja jatkaa päivystysvuorolla, joka päättyy seuraavana aamuna kello 8.
Kone pysyy käynnissä yli vuorokauden valvomisrumbassa energiajuomalla.
– Tuo vaatii kolme puolen litran pulloa, Nieminen laskeskelee.
Mies ei todellakaan ole ainoa, joka pysyttelee skarppina yön tunteina energiajuomilla. Niemisen näppituntuman mukaan erittäin moni kollega sinnittelee raskaat päivystysvuorot kofeiinilla: moni energiajuomilla tai kahvilla, osa kofeiinitableteilla.
Sisätautilääkäriä pännii energiajuomien demonisoiminen. Juomat pelittävät hänen mielestään loistavasti juuri siinä tarkoituksessa, johon ne on tehty.
– Kohtuukäytössä tällaisesta piristeestä ei ole mitään haittaa, varsinkin jos juo sokeritonta, Nieminen sanoo.
Monet päivystyspisteet ovat niin kiireisiä, ettei niihin voi siirtää enää yhtään lisää työtä. Tätä ei ole mietitty, kun päivystyksiä on keskitetty. Ylilääkäri Tuula Rajaniemi, Lääkäriliiton hallituksen jäsen
Erikoistutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta komppaa Niemistä.
– Terveelle aikuiselle kohtuullisesta energiajuomien juomisesta ei ole haittaa. Viralliset suositukset koskevat vain lapsia ja nuoria sekä raskaana olevia. Lasten ja nuorten elimistö on aikuisia kofeiiniherkempi, Kuusipalo kertoo
Joko Arto Nieminen on kofeiinikoukussa ja riippuvainen energiajuomista?
– Energiajuomat maistuvat niin työltä, ettei niitä huvikseen juo, mies nauraa.
Kentältä viestiä väsymisestä
Lääkäriliiton hallituksessa istuva kokkolalainen anestesian ja tehohoidon ylilääkäri Tuula Rajaniemi tietää lääkäreiden paineet ja kuormituksen. Keski-Pohjanmaan sote-alue Soiten anestesia- ja leikkaustoiminnan, tehon ja dialyysin vastuualuejohtaja kuuntelee herkällä korvalla tuntoja ympäri Suomen.
– Kentältä tulee viestiä, että useimmissa paikoissa päivystykset ovat tulleet vuosi vuodelta raskaammiksi. Lääketieteelliset ja teknologiset vaatimukset ovat kasvaneet. Avustavaa henkilökuntaa on vähemmän. Tietojärjestelmät eivät tue päätöksentekoa ja ovat hitaita ja kömpelöitä käyttää, Rajaniemi listaa.
Kun tähän lisää vielä päivystyksen yllätyksellisyyden, hektisyyden ja vaativuuden, ei ihme, että stressikäyrä alkaa nousta.
– On myös päällekkäisten työtehtävien takia koko ajan priorisoitava, mikä asia on hoidettava ensin. Nuorten päivystäjien tuki on osassa paikoissa liian vähäistä. Päivystämisen voi oppia vain päivystämällä, nuorella painetta lisää myös jännittäminen, kertoo Rajaniemi.
Yhteispäivystykset ovat kasanneet kiireet tietyille paikoille, mikä tuntuu jaksamisessa. Rajaniemen mukaan yhteispäivystyksessä näkyy alueen perusterveydenhoidon saatavuuden riittämättömyys.
– Varsinaisten päivystyspotilaiden joukkoon tulee heitä, jotka eivät ole päässeet lääkärille perusterveydenhuoltoon. Monet päivystyspisteet ovat niin kiireisiä, ettei niihin voi siirtää enää yhtään lisää työtä. Tätä ei ole mietitty, kun päivystyksiä on keskitetty, Rajaniemi sanoo.
Päivystysinto hiipumassa
Sisätautilääkäri Arto Niemisen mukaan hektisissä päivystysvuoroissa on vain jotenkin kehitettävä oma selviytymiskeinonsa.
– Kyllähän meissä jokaisessa asuu yöllä neljän aikaan pieni kissanpentu, joka vain haluaisi käpertyä nukkumaan, mutta kun korkkaa energiajuoman, jaksaa taas painaa duunia iloisena ja pirteänä, Nieminen heittää.
Yötyö kasvattaa metabolisen oireyhtymän ja kakkostyypin diabeteksen riskiä. Moni kärsii univajeesta, vatsavaivoista, väsymyksestä ja stressistä. Pitkään jatkunut huonolaatuinen uni voi johtaa masennukseen. Sosiaalinen elämä kärsii, ja mitä väsyneempi työntekijä on, sitä suuremmaksi kasvaa virheiden mahdollisuus.
Jokaiselle päivälle on löydettävä päivystäjä. Lääkärit saavat esittää omia toivomuksiaan. Viikonloppu- ja juhlapyhävuoroja yritetään jakaa tasapuolisesti. Päivystäminen on silti monelle pakkopullaa, vaikka näkyykin täyttä työaikaa tekevän kukkarossa viikonpäivän ja kellonajan mukaan määräytyvinä päivystyskorvauksina.
Lääkäriliiton vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan noin joka kolmas sairaalassa työskentelevä lääkäri ja yli reilusti yli puolet terveyskeskuslääkäreistä eivät halunneet päivystää ollenkaan.
– Väittäisin, että päivystysinnostus hiipuu lääkärikunnassa. Perheen ja muun elämän merkitys on entistä suurempi koko yhteiskunnassa, myös lääkäreillä. Tämä näkyy Lääkäri 2013 tutkimuksessa, kertoo ylilääkäri Tuula Rajaniemi.
Vain päivystystä tarvitsevat päivystykseen
Yleensä yöpaikkapäivystys on ympärivuorokautista tai osittaista, jolloin lääkärin on oltava paikalla koko ajan. Käytössä on myös vapaamuotoinen malli, jossa riittää, että lääkäri on tavoitettavissa puhelimitse ja tulee paikalle välittömästi, jos tarve vaatii.
– Erilaisiin kokeiluihin on kannustettu, mutta kovin suuria variaatioita ei voi olla, koska käytettävissä on vain rajallinen määrä asiantuntijoita. Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa elinsiirtokirurgien, neurokirurgien ja muiden erityisosaajien vuosittaiset sallitut työajat ovat äärirajoilla, kertoo Rajaniemi.
Osavuorokautisessa päivystyksessä jaksaa kenties paremmin, mutta kolikon toinen puoli on määrä.
– Viisi päivystyskertaa kuukaudessa tarkoittaa kahtia jaettuna kymmentä vuoroa kuukaudessa.
Työvire pysyy yllä pienillä välipaloilla. Lämmin ateria, esimerkiksi mikropuuro, on yöllä kylmää ruokaa parempi vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin syödä. Erikoistutkija Heli Kuusipalo, THL
Lääkäreiden uupumus huolettaa. Tuula Rajaniemi siteeraa tutkimusta, jonka mukaan lääkäreiden jaksamisen kannalta työpaikkapäivystys vaatisi 10–12 lääkäriä.
– Päivystystyö on erilaista kuin normaali vuoro, myös siksi, että apuna ei ole virka-ajan konsultaatiopalveluita ja kollegatukea. Miten tämä ratkaistaisiin? Kaikkein keskeisintä olisi, että päivystyksessä hoidettaisiin vain päivystyspotilaita. Kiireellisen ja kiireettömän hoidon pitäisi olla hyvin organisoitua ja resurssoitua.
Työvire syömällä
Ylilääkäri Tuula Rajaniemi tekee Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa anestesiologian päivystysvuoroja.
– Olemme jakaneet työkaverien kanssa toisinaan töitä niin, että viikonloppuun tulee kaksi noin kahdentoista tunnin vuoroa. Olen esimerkiksi töissä perjantaina työpäivän jälkeen klo 21:een ja sitten lauantain ja sunnuntain välisen yön. Kokemukseni mukaan näistä toipuu paljon helpommin, Rajaniemi sanoo.
Hän ei lämpene energiajuomille, vaan selättää väsymystä muilla keinoilla.
– Olen hyvä nukkumaan ja päivystäjä saa torkahtaa, jos siihen on mahdollisuus. 15–30 minuutin torkut piristävät. Käytän myös toimenpiteissä rutiineja eli teen asiat tietyssä järjestyksessä. Syön riittävästi, koska ajatukseni eivät kulje, jos olen nälkäinen.
Myös THL:n erikoistutkija Heli Kuusipalo muistuttaa, että pelkällä kahvilla tai energiajuomalla ei pitkälle pötkitä.
– Työvire pysyy yllä pienillä välipaloilla. Lämmin ateria, esimerkiksi mikropuuro, on yöllä kylmää ruokaa parempi vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin syödä, Kuusipalo muistuttaa.
Sisätautilääkäri Arto Nieminen aikoo jatkossakin pakata energiajuomat mukaan päivystykseen.
– Muutama energiajuoma on vatsaystävällisempää kuin monen kahvikupin juominen. Siinä saa myös nestettä, ja ärhäkkä makukin on jotenkin piristävä yöllä, Nieminen sanoo.
Hän myös iloitsee, kun oma työnantaja päätti hiljattain, että ympärivuorokautisen vuoron pystyy halutessaan puolittamaan.
– Se on tykätty uudistus, itsekin teen mieluummin niitä. 24 tunnin päivystysvuorot eivät ole enää tätä päivää.