Nykyisin noin 6 000 asukkaan Mäntyharjulla rautatieaseman ovet ovat kiinni ja talo kumisee tyhjyyttään. Sata vuotta sitten aseman hallinnasta käytiin ankaria taisteluita useiden viikkojen ajan. Kotkasta ja Kymenlaaksosta saapunut punaisten joukko valtasi aseman ja viereisen kirkonkylän 7. helmikuuta. Tuhat punaista sai vastaansa vajaat 400 valkoista, jotka joutuivat vetäytymään sekasorron keskeltä kohti Mikkeliä.
– Punaisten tavoite oli jatkaa edelleen Mikkeliin, sieltä Pieksämäelle ja edelleen poikkirataa pitkin Varkauteen, jossa oli vahva punaisten pesäke, mikkeliläinen tietokirjailija, opettaja Mikko Laiho kertoo.
– Sotaa käytiin rautatien suunnassa, sillä muita kulkuyhteyksiä ei juuri ollut. Mäntyharjulla uhottiin, että täältä tulee 500 Kotkan kovinta miestä.
Raakuudet saivat vauhtia Mäntyharjulta
Punaisten paraatimarssi kohti Mikkeliä pysähtyi käytännössä Mäntyharjulla asemalle, sillä pakenevat valkoiset onnistuivat räjäyttämään puoli kilomeriä pohjoisempana sijaitsevan Kiepin sillan. Pakovaiheessa sattui murheellinen tapahtumasarja, joka saattoi osaltaan vaikuttaa raakaan väkivaltaan ja vankien kohtaloon, joka voimistui kevään mittaan eri puolilla Suomea.
– Kymmenen valkoista, nuorin 15-vuotias, ei ehtinyt vetäytyviä sotilaita odottaneeseen junaan. Heitä kidutettiin ja silvottiin ennen teloitusta. Tämä tieto meni eteenpäin ja saattoi vaikuttaa Varkauden tapahtumiin parisen viikkoa myöhemmin, Mikko Laiho pohtii.
Varkaudessa valtaa pitäneet punaiset jäivät alakynteen ja valkoiset teloittivat helmikuun 20. päivän tienoilla ilmeisesti jopa 280 punaista. Teloitettavien talutettiin läheiselle Huruslahden jäälle ammuttavaksi.
– Siellä puhuttiin Huruslahden arpajaisista, mutta kyllä siellä joukosta poimittiin pitkälti suojeluskuntalaisten tuntemat ja pahimpina pitämät puna-aktiivit, myös Varkauden tapahtumia tutkinut Mikko Laiho sanoo.
Mäntyharjulla voimasuhteet muuttuivat varsin nopeasti ja vahvistuksia Mikkelin suunnasta saanut valkoinen armeija valtasi Mäntyharjun aseman ja kirkonkylän takaisin vielä helmikuun aikana. Ankarat taistelut jatkuivat kevään kuluessa kohti Kouvolaa ja paljon kaatuneita jäi muun muassa Mouhun, Hillosensalmen ja Tuohikotin seudulle.
– Etenkin alkuvaiheessa se oli sellaista amatöörien sotaa, huonosti johdettua, eikä miehillä ollut juuri koulutusta. Siellä tuli paljon turhiakin uhreja vielä sodan viimeisinä päivinä, vaikka punaisten tappio oli jo selvästi nähtävissä, Laiho arvioi.
Sisällissota jätti maalaispitäjään syvät arvet ja muistot, joista vaiettiin vuosikymmeniä. Mäntyharjun museon keräämän muistitiedon mukaan aseman ja kirkonkylän väliseltä parin kilometrin osuudelta löytyi viisi punaisten joukkohautaa, joista vainajat siirrettiin hautausmaalle jatkosodan jälkeen vuonna 1946. Muistomerkin läheisyydessä on 76 punasotilaan jäänteet. Mäntyharjun museo on kerännyt tietoa sisällissodan tapahtumista kesäkuussa avattavaan näyttelyyn. Yhtenä tärkeänä lähteenä on ollut paikkakunnan kotiseutuaktiivien c-kaseteille tekemät haastattelut 1960-luvulta. Sisällissodan varjo ulottui Mäntyharjulla kauas 1980-luvulle.
– Kesti pitkään, että sisällisodan aikainen sodankuvasto ja -sanasto muuttuivat neutraaliksi. Pienellä paikkakunnalla epäluulo ei tietenkään aina ole avointa vaan enemmänkin piilossa. Sanankäyttö on ollut värikkäämpää, jota on voinut tulkita myös nimittelyksi tai tahalliseksi loukkaukseksi. Vielä 1960-, 70- ja jopa 80-luvulla täällä on saattanut kuulla käytettävän haukkumanimityksiä punaäpärä ja lahtari, mutta ei enää nykyisin, kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky kertoo.
Mäntyharjun Iso-Pappilaan kootaan näyttely, jolla on tarkoitus kertoa nykyisille sukupolville sadan vuoden takaisista tapahtumista.
– Haluamme kertoa asioista mahdollisimman puolueettomasti ja viileästi. Näyttelyn viimeinen osa on ns. musta huone, jonne esimerkiksi kaikkein nuorimpia kävijöitä ei edes viedä, Yli-Pyky kertoo.