Hylky oli aika pieni, 10–15 metriä pitkä. Se makasi merenpohjassa Lehmä-saaren rantavesissä melko lailla hajonneena, mutta kyllä sen hylyksi tunnisti. Sukeltaja Thomas Stenberg oli vaikuttunut näystä, joka hänen eteensä avautui.
– Oli hieno tunne, kun uimme hiljaa eteenpäin ja keularanka alkoi hahmottua pimeyden keskeltä. Minulla ei ollut mitään käsitystä, että siellä on sellaista tavaraa. Ne hylyt ovat niin älyttömän vanhoja, Stenberg kertoo.
Se oli Stenbergin ensimmäinen hylkysukellus, ja hylky oli yli 200-vuotias, Kustaa III:n sodassa Ruotsinsalmen meritaisteluissa uponnut alus. Taisteluiden jäljiltä Kotkan edustalla meren syvyyksissä lepää ainutlaatuinen laivojen hautausmaa, jota Stenberg on alkanut koluta viime vuosina läpi. Meren nielaisemien sotalaivojen lisäksi alueella on kymmeniä muita hylkyjä, jotka karikkoiset vedet ovat vieneet mennessään.
Kyseessä on siis todellinen sukeltajan aarreaitta.
– Ei tuollaista ole missään. En usko, että sen olemassaolo on maailmalla juuri tiedossakaan.
Vaikka Stenberg on jo nähnyt monia Ruotsinsalmen taisteluissa uponneita hylkyjä lähietäisyydeltä, yksi suuri unelma odottaa vielä toteutumistaan. Se on Sankt Nikolai, Ruotsinsalmen hylyistä suurin ja arvokkain – ja sukeltajilta kielletty.
Mahtavia tarinoita
Kotkan edustalta on paikannettu toistakymmentä Ruotsinsalmen meritaisteluiden aikaista hylkyä. Suomen merimuseon mukaan niiden arvoa ei ole täysin ymmärretty.
– Alue on koko maailman mittakaavassa ainutlaatuinen meriarkeologinen kohde. Se on tosi suuri ja hylkyjä on paljon. Näin vanhoja ja laajoja taistelualueita, joissa olisi näin paljon hylkyjä jäljellä, ei ole muualla, arvioi merimuseon johtaja, myös tutkijana ja intendenttinä toiminut Tiina Mertanen.
Ruotsinsalmen meritaistelut käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1789 ja 1790 osana kuningas Kustaa III:n sotaa. Jälkimmäinen tunnetaan Pohjoismaiden suurimpana meritaisteluna. Arviot miesten ja alusten määrästä vaihtelevat, mutta sotaan osallistui todennäköisesti noin 30 000 miestä ja satoja aluksia.
Nyt on se hetki, että näistä tarinoista pitää ottaa hyöty irti. Tiina Mertanen
Tuhannet venäläiset menettivät taistelussa henkensä.
Mertasen mukaan joukko meriarkeologeja ja sotahistorian tutkijoita tuntee Ruotsinsalmen hylyt ja niiden historiallisen arvon hyvin, ja tapahtumista on ilmestynyt viime vuosina uusia tutkimuksia. Kansalaisten keskuuteen tieto ei ole sukeltajia lukuun ottamatta kovin laajasti levinnyt, vaikka hylkyjä on tutkittu ahkerasti etenkin 1960–1980-luvuilla. Alueella tehtiin tuolloin runsaasti kaivauksia, ja merestä nostettiin ylös tuhansia esineitä.
– Sieltä on saatu ihan mahtavaa aineistoa ja tarinoita. Nyt on se hetki, että näistä tarinoista pitää ottaa hyöty irti. Kun ne otetaan ensin haltuun paikallisesti, sitä kautta muutkin alkavat ymmärtää alueen arvon, Mertanen toteaa.
Ainakin suunnitelmat ovat suuret.
Pian kaikkien nähtäville
Thomas Stenberg on yksi 15 sukeltajasta, joita koulutetaan parhaillaan vaativaan hylkykuvaukseen. Paikallinen sukellusseura Kotka Divers ryhtyy tänä vuonna kuvaamaan tarkemmin yhtä Kotkan edustalla sijaitsevista hylyistä yhteistyössä Museoviraston kanssa. Hylky kuvataan ja videoidaan joka puolelta, ja tallenteiden pohjalta rakennetaan hylystä kolmiulotteinen mallinnus. Se tulee yleisön nähtäville Museoviraston tietokantaan.
Kuvattavaa hylkyä ei ole vielä päätetty, mutta vaihtoehdot on jo rajattu kahteen. Molemmat ovat Stenbergille tuttuja kohteita – mutta kumpikaan niistä ei ole Sankt Nikolai.
Toinen hylyistä on noin 20 metriä pitkä ja kahdeksan metriä leveä purjealuksen hylky. Ruotsinsalmen meritaisteluissa uponnut alus sijaitsee melko lähellä rantaa ja makaa oikeinpäin hiekkapohjalla noin 20 metrin syvyydessä. Toinen on jonkin verran isompi, ja se lepää noin 40 metrin syvyydessä lähellä Haapasaaristoa.
– Purjealuksen kylkikaaret ovat pystyssä ja perä muodossaan, mutta keula on romahtanut. Haapasaaristossa sijaitsevan hylyn vasen kylki on täysin ehjä ja siinä on jotain kansirakenteitakin päällä, mutta oikea kylki on romahtanut pohjaan. Se on ehjempi ja näkyvyys on parempi, koska se on syvemmällä, Stenberg arvioi.
Itämeri on syvällä sijaitseville puuhylyille hellä, koska vesi on kylmää. Vähäsuolaisessa vedessä hylkyjä hajottavaa laivamatoakaan ei juuri esiinny. Siksi hylyt säilyvät Itämeressä hyvin. Suurin osa Ruotsinsalmen taisteluissa uponneista aluksista sijaitsee kuitenkin alle 20 metrin syvyydessä, jolloin ne kärsivät jäistä ja meriliikenteestä. Lisäksi hylkyjä on vuosikymmenten saatossa purettu ja niiden osia on nostettu aikoinaan väylien syventämisen yhteydessä.
Mielenkiintoista hylyissä on se, että aika on pysähtynyt siihen hetkeen kun laiva on uponnut. Thomas Stenberg
Näkyvyys rantavesissä – joissa Ruotsinsalmen aikaiset hylyt enimmäkseen sijaitsevat – ei ole kovin hyvä. Etenkin keskikesällä vesi on usein sameaa. Sameus johtuu Itämeren vedenkierrosta ja siitä, että Kymijoki laskee Kotkan edustalle.
Varissaaresta aivan Kotkan edustalta voi tähyillä paikkaa, jossa upposi Ruotsinsalmen taistelujen suurin alus, Venäjän ylpeys ja Stenbergin unelma Sankt Nikolai. Sen tarina on ehkä hylyistä murheellisin. Alus, joka upposi upouutena, ja tuhoutui lähes 200 vuoden kuluttua osaamattomissa käsissä uudestaan.
Sankt Nikolai vei 400 miestä
Ruotsin saaristolaivasto rakennettiin Karlskronassa ja Suomenlinnassa, Venäjän laivasto Kronstadtissa. Ne edustivat 1700-luvun huipputeknologiaa.
Lisäksi pitkin Suomenlahtea rakennettiin jykeviä rannikkolinnoituksia.
– Tehtiin saaristo-oloihin sopivia, matalakulkuisia aluksia, jotka pystyivät hyödyntämään saariston suojaa ja liikkumaan ketterästi. Lisäksi oli tykkisluuppeja ja -jollia. Ne pääsivät pieninä herhiläisinä isojenkin laivojen kimppuun, kertoo Suomen merimuseon johtaja Tiina Mertanen.
Isot laivat ankkuroivat itsensä riviin ja alkoivat ampua toisiaan. Ensimmäisen Ruotsinsalmen meritaistelun voitti Venäjä, mutta toisen Ruotsi. Venäjä menetti taistelussa noin 50 alusta ja kaikki isot laivansa.
Sankt Nikolai joutui taistelussa kovan tykkitulen kohteeksi ja upposi 9.7.1790. Alus vei mukanaan 400 miestä. Monet merimiehet olivat uimataidottomia, ja he kuolivat pudottuaan laivasta tai jäätyään putoavien rakenteiden alle. Kun ammukset osuivat laivan runkoon, terävät puunsäleet sinkosivat ympäriinsä ja iskeytyivät miehiin.
Sankt Nikolain hylky löydettiin 1940-luvun lopulla. Tuolloin siitä purettiin ylin kansi. 1960-luvulla hylyllä järjestettiin tutkimusleirejä, jolloin aluksesta nostettiin runsaasti erilaista esineistöä ilman valvontaa: rungon osia, keulakuva ja tykistö. Lisäksi ylös tuotiin miehistön ja päällystön henkilökohtaisia tavaroita.
– Ne olivat vaatteita, saappaita, vyönsolkia, upseereiden astioita ja päällikön kaukoputki. Hylystä löytyi tietysti myös ihmisjäänteitä, Mertanen toteaa.
Sitten eräs saksalainen yritys päätti nostaa aluksen. Mertanen kertoo, että yritys oli läheisellä Sunilanlahdella romuttamassa toisessa maailmansodassa upotettua alusta.
– He ilmoittivat rehvakkaasti, että voisivat sen Nikolainkin nostaa.
Nostoon oli valmistauduttu huonosti, eikä se onnistunut. Aluksen rakenteet särkyivät, ja se kärsi suuria vaurioita.
– Kun hylyn pitkittäiset ja poikittaiset tukirakenteet hajoavat, se rupeaa leviämään kuin herneenpalko. Vauriot ovat myös kiihdyttäneet hylyn hajoamista.
Pysähtynyt aika
Thomas Stenberg on sukeltanut kuudella tai seitsemällä meritaistelujen aikaisella hylyllä.
– Mielenkiintoista hylyissä on se, että aika on pysähtynyt siihen hetkeen kun laiva on uponnut. Aluksissa on hienoja yksityiskohtia, Stenberg kertoo.
Sukeltajan huomio kiinnittyy hylyssä esimerkiksi takilointiin eli tekniikkaan, jolla aluksen purjeet on saatu levitettyä. Tyypillisesti hylkyjen kylkikaaret ovat pystyssä, ja keulaa ja perää saattaa olla vähän jäljellä. Stenberg kuvailee, kuinka jäät ja merenkäynti ovat hajottaneet hylkyjä ja levittäneet niiden osia pitkin pohjaa.
– Ne tunnistaa kyllä hylyiksi, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat pelkkiä luurankoja.
Salaperäinen Sankt Nikolai olisi erilainen.
– Se on tosi iso alus, jossa olisi vielä esineistöäkin nähtävillä.
Jos Varissaaresta tähyää kohti Mussalon satamaa, merellä voi nähdä punaisen merimerkin. Sankt Nikolain hylky lepää merkin paikkeilla 15 metrin syvyydessä, laivaväylällä. Yliajavien laivojen potkurivirrat ovat kuluttaneet sitä vuosikymmenten kuluessa, ja myös aika on tehnyt tehtävänsä.
Sankt Nikolai on ainoa Ruotsinsalmen taistelujen aikainen hylky, joka on sukelluskiellossa. Sinne sukeltaminen edellyttää aina Museoviraston mukanaoloa. Viimeksi hylyllä on käyty vuonna 2014.
Varhaisten tutkimusten yhteydessä Sankt Nikolaista otettiin talteen ihmisluita – esimerkiksi kalloja ja raajojen luita. Luita haudattiin 1970-luvulla Kotkan ortodoksiselle hautausmaalle. Kokonaisia luurankoja sieltä ei tiettävästi ole löytynyt, vaan luut ovat hylyssä hajallaan. Niitä näkyy myös vuoden 2014 sukelluksen kuvamateriaalissa.
Tutkimuksella jo kiire
Sankt Nikolain suuria rakenneosia on säilytetty Varissaaressa puutteellisissa oloissa, ja ne ovat huonossa kunnossa. Pienempi esineistö on tallessa museoissa.
Jos hylyn tutkimus halutaan viedä loppuun, sillä alkaa olla kiire. Museoväen mielestä tutkimuksen tulisi olla kansainvälistä niin, että siihen osallistuisivat Suomi, Ruotsi ja Venäjä.
– Kun tutkimus on aloitettu, tutkimuseettisesti olisi hyvä tutkia loppuun asti, sanoo Suomen merimuseon johtaja Tiina Mertanen.
Sankt Nikolaita lukuun ottamatta Ruotsinsalmen meritaisteluiden aikaisille hylyille saa sukeltaa vapaasti. Niitä saa katsoa ja valokuvata, mutta niihin ei saa koskea.
Stenbergin haave Sankt Nikolaista voi hyvinkin toteutua. Siihen tähtää ainakin Kotka Diversin vireillä oleva 3D-mallinnus.
– Olisi hyvä dokumentoida hylky tarkasti ja luoda siitä samanlaisia malleja. Harjoittelemme nyt ensin helpompien kohteiden kanssa ja toivomme, että hylkyyn sukeltaminen olisi tulevaisuudessa mahdollista, sanoo 3D-hankkeen projektipäällikkö Riikka Venesjärvi.
Ruotsinsalmen meritaistelut on tarkoitus nostaa lähivuosina paremmin esiin myös Kotkassa vieraileville turisteille. Vuonna 2020 on luvassa esimerkiksi Ruotsinsalmi-teemaan nojaava näyttely.