Se, että koko perhe harrastaa samaa lajia ja vielä kilpaileekin siinä, ei ole ihan tavallista. Eikä varsinkaan, kun kyseessä on cheerleading.
Iida Lampinen, 34, aloitti seinäjokelaisen Silver Sharksin aikuisten joukkueessa pari vuotta sitten ja tyttäret seurasivat pian perässä. Puoliso Jari Ala-Varvi lähti kokeilemaan vuosi sitten ja jäi myös sille tielle.
– Suurin ero entiseen on se, että ennen en tiennyt, että mistä ne puhuu, kun puheessa vilisi flikit ja puolivälit. Nyt tiedän, Jari Ala-Varvi nauraa.
Iida Lampinen kertoo, että perheen yhteinen harrastus näkyy arjessa monin tavoin. Lapset menevät hammaspesulle kärrypyörillä ja tulevat sohvalta alas siltakaadolla. Aikuiset eivät sisätiloissa ihan samoihin taivu, mutta kesällä nurmikolla voidaan innostua yhteistreeneihin.
Harrastuksesta luonnollisesti myös puhutaan paljon ja etenkin kisojen lähestyessä voidaan olohuoneessa hioa askelkuvioita yhdessä. Lähtöjä harjoitushallille tulee kymmenkunta viikossa.
– Kyllä tämän kanssa saa aikaa kulumaan, mutta ei niin paljon, että se stressaisi ja toistaiseksi ainakin on aina ollut mukava lähteä harkkoihin, Iida toteaa.
Chearleading kiinnostaa nyt aikuisia
Cheerleadingin harrastajia on Suomessa jo lähes 9000. Suurin osa harrastajista on 9-12 vuotiaita tyttöjä, mutta viime aikoina siihen ovat hurahtaneet myös aikuiset.
– Aikuisten harrastajien määrä on voimakkaassa kasvussa, sanoo toiminnanjohtaja Heidi Heiskanen Suomen Cheerleadingliitosta.
Hän kertoo, että harrastajamäärät kasvavat tasaisesti kaikissa ikäryhmissä, mutta nyt sen ovat löytäneet myös sellaiset aikuiset, joilla ei ole lainkaan lajitaustaa. Seuroihin perustetaan jatkuvasti lisää aikuisten joukkueita vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.
Heiskasen mukaan yli 30–vuotiaiden harrastajien määrä on viimeisen viiden vuoden aikana liki nelinkertaistunut.
Koko perheen ja jopa kolmen sukupolven harrastus
Seinäjokelaisseura Silver Sharksilla on kaksi aikuisten joukkuetta, harraste- ja kilpajoukkue. Naapuriseura Crocodilesilla on myös kaksi harrastejoukkuetta.
Silver Sharksin puheenjohtaja Marika Aalto iloitsee, että aikuisia saadaan lajin pariin jatkuvasti lisää.
– Se on koettu nuorten lajiksi aikaisemmin ja harrastajat lopettivatkin usein 20 ikävuoden kieppeillä. Nyt kun on saatu aikuisten joukkueita ja aikuiset innostumaan, niin tästä tulee elämänkaarilaji.
Marika Aalto sanoo, että harrastajien joukossa on Seinäjoella jo useampikin perhe ja yhdestä perheestä mukana on jopa kolme sukupolvea.
– Monelle tuottaa ihanan onnistumisen tunteen se, kun voi herätellä niitä vanhoja taitoja ja vanhaa venyvyyttä alkaa löytyä, Marika Aalto kertoo.
Kehonpainoharjoittelua omalla ja toisen keholla
Kehonpainolla treenaaminen on kasvattanut suosiota viime aikoina ja se saattaa olla myös osallinen cheerleadingin kasvaneeseen suosioon aikuisten keskuudessa.
– Onhan tämäkin kehonpainoharjoittelua, omalla ja toisen keholla, Marika Aalto naurahtaa.
Heidi Heiskanen cheerleadingliitosta vahvistaa, että lajin harrastaminen sopii hyvin myös yli 30-vuotiaille aikuisille, sillä laji kehittää ja ylläpitää monia tärkeitä ominaisuuksia
– Koordinaatiokykyä, ketteryyttä, voimaa ja kehonhallintaa, Heiskanen luettelee ja muistuttaa, että lajin joukkueissa on lisäksi eri rooleja ja jokaiselle löytyy niistä varmasti oma paikka.
Miescheeppari on vielä harvinainen
Miehiä ja poikia cheerleadingin harrastajissa on yhä vähän, mutta heitäkin uskaltautuu mukaan koko ajan enemmän. Jari Ala-Varvi kertoo, että ennakkoluuloja oli hänelläkin.
– Silloin, kun Iida aloitti, niin täytyy myöntää, että aika pitkään siinä meni, että uskoin, että se on edes urheilulaji. Mutta nyt näillä syketasoilla ja kalorikulutuksilla treenien jälkeen, ei kyllä voi olla uskomatta.
– Joka kerta, kun matolta tulee, niin on sellainen olo, että on kaikkensa sinne antanut. Että todellakin on rankka laji, Jari Ala-Varvi vakuuttaa.
Hän sanoo yllättyneensä eniten juuri siitä, kuinka paljon fyysistä voimaa laji vaatii. Vaikka mies cheerleadingin harrastajana on vielä harvinaisuus, ei Jari Ala-Varvi koe, että muiden ennakkoluulot olisivat häirinneet hänen harrastamistaan.
– Ehkä se hieman ihmetystä herättää ja vähän joutuu asiaa avaamaan. Kyllähän siitä vitsejä saa aikaiseksi, mutta harvemmin mitään kovin vakavasti otettavaa.
– Jokainen joka on nelikymppisenä yrittänyt kärrynpyörää, tietää varmasti mistä puhun ja jos ei tiedä, niin menee yrittämään, hän heittää.
”Itsensä haastaminen ja voittaminen tuntuu hyvältä”
Sekä Iida Lampinen että Jari Ala-Varvi aloittivat cheerleadingin ilman aikaisempaa kokemusta lajista. He ovat sitä mieltä, että aikuinenkin kyllä taipuu ja oppii liikkeitä, mutta ehkä hieman hitaammin kuin nuoremmat.
– Minä joudun tekemään hirveän paljon töitä juuri akrobatian kanssa; kärrynpyörien, arabialaisten ja sellaisten, Jari sanoo.
– Kyllä se mullakin näin jäykkänä naisena on sama juttu, mutta en kyllä voi sanoa, että mikään osa-alue menisi tuosta noin vaan, että kaikessa saa tehdä hommia, Iida tunnustaa.
He pitävät erityisesti cheerleadingin monipuolisuudesta.
– Semmoinen kokonaisvaltainen kehonhuolto on varmaan mulle se tärkein juttu, mutta myös se itsensä haastaminen ja voittaminen tuntuu hyvältä, Jari Ala-Varvi pohtii.
Iida on samaa mieltä ja sanoo, että kun on pienenä satujumppaajana aikoinaan näitä samoja liikkeitä oppinut, niin on hienoa elvyttää vanhoja taitoja.
– On hienoa huomata, että 25 vuoden tauon jälkeen alkaa jo käsilläseisonnat ja siltakaadot taas sujua.