Loukkaantuiko mummo, kun ei nähnyt ostamaansa paitaa lapsenlapsensa päällä? Eikö lapsiperhe ymmärrä, että ukki haluaa eläkkeellä elää omaakin elämää eikä vain vaihtaa vaippoja?
Perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta tietää, millaisista asioista suomalaiset lapsiperheet ja isovanhemmat riitelevät. Oulasmaa on tavannut satoja perheitä ja isovanhempia vastaanotolla, vertaistukiryhmissä, tukipuhelimessa ja nettivastaanotolla.
Listasimme viisi yleisintä riidanaihetta ja vinkit sovun solmimiseen.
1. Mummolassa on eri säännöt kuin kotona
Taas 2-vuotias sai mummolassa jäätelöä, vaikka kotona sokeri on pannassa. Päiväunet ukin kanssa venähtivät, ja siksi taapero kukkuu valveilla vielä puoliltaöin.
Suurimmat riidat syntyvät arjen asioista eli siitä, mitä syödään, monelta mennään nukkumaan ja kuinka paljon on ruutuaikaa. Kumman pitäisi joustaa, kun mummolassa tai ukkilassa on eri säännöt kuin kotona?
– Lapset kyllä tottuvat nopeasti siihen, että säännöt vaihtelevat paikan ja ihmisten mukaan, Minna Oulasmaa sanoo.
Aikuisten on hyvä sopia keskenään, mistä periaatteista pidetään kiinni ja missä voi höllätä. Sopimuksia on hyvä päivittää, kun lapsi kasvaa. Jos pieni lapsi viettää arjessa paljon aikaa isovanhemman kanssa, on selkeää, että kaikki noudattavat samoja rutiineja. Kouluikäisen kanssa isovanhemmilla voi jo olla aivan omat juttunsa.
– Kannattaa myös miettiä, millä äänensävyllä ohjeistaa isovanhempia lastenhoidossa. On eri asia aloittaa keskustelu kiittämällä mummoa siitä, että hän hoitaa lastenlastaan kuin läväyttämällä eteen yksityiskohtainen tehtävälista aikatauluineen.
2. Mummo tai ukki auttaa, mutta väärin
Anoppi on varma, ettei imettävällä äidillä riitä maito ja kertoo huolensa ääneen. Mummo ostaa leikki-ikäiselle uuden talvihaalarin, mutta ei saa kiitosta vastaukseksi.
– Lasten vaatetus herättää jostakin syystä valtavan suuria tunteita. Etenkin mummot rakastavat vaatettamalla, ja se aiheuttaa herkästi ristiriitoja, Oulasmaa sanoo.
Jos isovanhemman tapa auttaa tuntuu väärältä, asiasta kannattaa keskustella hienovaraisesti. Puheeksi ottaminen on sen puolison tehtävä, joka on isovanhemman biologinen lapsi.
Elämänviisauksia ja kasvatusneuvoja voi kuunnella hyväksyvästi, vaikka ei niitä aikoisikaan noudattaa. Minna Oulasmaa
– Klassinen hampurilaismallin palaute voisi toimia. Että muistaa ensin osoittaa arvostusta siitä, että isovanhempi haluaa auttaa ja kertoa sitten, millaista apua lapsiperhe erityisesti kaipaa.
Isovanhemmalla saattaa olla kova tarve jakaa avun lisäksi myös elämänviisautta ja kasvatusvinkkejä jälkikasvulle. On hyvä kuitenkin muistaa, että tyrkyttäminen ei yleensä toimi, ja vain harva haluaa omaan vanhemmuuteensa neuvoja kysymättä.
– Parempi on sanoa vaikka, että “olen käytettävissä, jos haluatte minulta neuvoja”.
Lapsiperheen aikuisten puolestaan kannattaa harjoitella lempeän kuuntelun taitoja.
– Elämänviisauksia ja kasvatusneuvoja voi kuunnella hyväksyvästi, vaikka ei niitä aikoisikaan noudattaa, Oulasmaa vinkkaa
3. Lastenhoito täyttää mummon kalenterin
Nuori perhe koittaa selviytyä työn, perheen ja harrastusten ristipaineessa, ja isovanhempaa odotetaan apuun. Eikö ole ihan kohtuullista, että eläkkeellä oleva mummo hakee lapsen päiväkodista?
– Jokainen isovanhempi määrittelee itse ajankäyttönsä ja jaksamisensa. On myös sallittua, että mummolla tai papalla on muutakin elämää kuin lastenlasten hoito.
Isovanhemmuuteen liittyy paljon odotuksia puolin ja toisin. Ihanteellista olisi, jos niistä voitaisiin pitää ylisukupolvinen perhepalaveri jo vaikka raskausaikana.
Isovanhemmuus on vapaaehtoinen tehtävä, näin se vain on. Minna Oulasmaa
Jos liiallisesta hoivakuormasta on jo tullut ongelma, on suora mutta ystävällinen puhe toimivin keino. On tärkeää, että isovanhempi kertoo kuormittumisestaan suoraan vanhemmille eikä esimerkiksi voivottele jaksamistaan suvun muille jäsenille.
Isovanhemmuus on edelleen epätasa-arvoista. Mummot kantavat hoivavastuuta paljon ukkeja enemmän.
– Anopin ja miniän suhde on kaikista haastavin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, Oulasmaa sanoo.
Tutkimusten mukaan äidinäiti on useimmille lapsille se kaikkein läheisin isovanhempi.
– Lapsiperheen vanhempien pitää tietoisesti purkaa isovanhempien välistä kilpailutilannetta. Sekin on yksi keino jakaa hoivavastuuta useammalle henkilölle ja on tietenkin myös lapsen etu.
4. Isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa
Minä olen oman osani jo tehnyt, ukki puuskahtaa. Mummoa kiinnostaa enemmän kylpyläloma uuden kumppanin kanssa kuin huvipuistokeikka lastenlasten kanssa.
– Isovanhemmuus on vapaaehtoinen tehtävä, näin se vain on, Oulasmaa tiivistää.
Isovanhempien haluttomuus olla tekemisissä lastenlastensa kanssa herättää häpeän tunteita kaikissa osapuolissa, sillä kulttuurinen oletus on, että isovanhemmat ovat innoissaan jälkikasvusta. Isovanhempi joutuu ehkä selittelemään valintaansa, ja lapsiperhe on kateellinen sellaisille perheille, joissa sukuyhteys on tiivis.
Lapsella on oikeus kaikkiin isovanhempiinsa. Minna Oulasmaa
Joskus isovanhemman oma elämäntilanne muuttuu juuri silloin, kun lapsiperhe kaipaisi eniten mummoa tai ukkia. Ristiveto voi olla suuri, jos isovanhempi elää tuoreen parisuhteen huumaa, ja lapsiperheessä kaivattaisiin mummoa lukemaan iltasatua.
– Aina voi tietysti esittää ystävällisen toiveen: “Haluaisimme, että olisit enemmän läsnä lastemme elämässä. Millaista kontaktia sinä haluaisit?”
5. Erossa anoppi valitsee puolen ja miniä katkaisee välit
Vihainen ex-puoliso ei halua kuulla enää sanaakaan toisen suvusta. Eron jälkeen isovanhempi ei saakaan enää kutsuja lapsenlapsensa synttärijuhlille.
Kun ydinperhe hajoaa erossa, uudelleenarviointiin ajautuvat suvun kaikki ihmissuhteet. Vaikka tilanne olisi tulehtunut, lapsen etu pitäisi pystyä asettamaan omien kielteisten tunteiden edelle.
– Se on paljon vaadittu, mutta lapsella on oikeus kaikkiin isovanhempiinsa, Oulasmaa sanoo.
Isovanhempien kannattaa olla puuttumatta parisuhdeasioihin ja välttää kaikenlaista puolen valitsemista lastenlasten kuullen – ja myös kertoa eroavalle parille, että haluavat pysyä neutraaleina.
– Monelle eronneelle puolisolle on ollut todella huojentavaa, jos ex-appivanhemmat ovat pystyneet osoittamaan myötätuntoa: että “kaikesta huolimatta meillä ei ole mitään sinua vastaan”.