Tammikuussa 1918 Helsinki kuohui. Kaupunki oli punaisten hallussa eikä senaatin eli hallituksen jäsenillä ollut asiaa kadulle, pääministeri Pehr Evind Svinhufvudista puhumattakaan.
Dramaattiset vaiheet alkoivat tiivistyä tammi-helmikuun vaihteessa. Svinhufvudia oli yritetty pidättää useaan kertaan mutta pääministeri ja kaksi hänen senaattoriaan onnistuivat piileskelemään eri paikoissa Punavuoressa ja Bulevardilla.
Yksi täpärimmistä tilanteista sattui, kun viisi asemiestä oli tulossa etsimään Svinhufvudia mutta tämän onnistui viime hetkillä livahtaa naapuriasuntoon.
Pakoilu asunnosta toiseen jatkui, kunnes helmikuun viides päivä 1918 avautui mahdollisuus pakoon pois Helsingistä. Entinen venäläisupseeri Yrjö Roos halusi valkoisten puolelle ja hän aikoi lähteä ilmavoimien luutnantti Väinö Mikkolan kanssa lentokoneella Vaasaan. Svinhufvud päätettiin järjestää koneeseen.
Pääministeri oli kuitenkin liian tunnettu henkilö, joten hänet täytyi naamioida. Svinhufvudista tehtiin insinööri Pettersson, kuuluisat viikset leikattiin ja maalattiin mustaksi, päähän laitettiin karvalakki ja paidan alle sanomalehtiä lämmikkeeksi. Evääksi otettiin konjakkipullo.
”Eläköön Suomi”
Hermannin lentoasemalla lento oli tyssätä heti alkuunsa. Koneen ohjaaja Väinö Mikkola vietiin kuulusteltavaksi epäiltynä aseiden salakuljetuksesta mutta hänet päästettiin lopulta vapaaksi.
Tällä välin mekaanikko oli laittanut konetta lähtökuntoon. Miehet kiipesivät koneeseen mutta pikkuruisessa matkustamossa oli niin ahdasta, että istuinkin hajosi Roosin ja Svinhufvudin alta.
Kone pääsi kuitenkin ilmaan kohti Jyväskylää, mitä Svinhufvud juhlisti ryypyllä taskumatistaan ja kajauttamalla: "Eläköön Suomi".
Ilo oli kuitenkin ennenaikaista. Puolen kilometrin korkeudessa koneen moottori alkoi yskiä luultavasti kylmyydestä. Vahvistamattoman tarinan mukaan mekaanikot olivat ottaneet jäähdyttimeen tarkoitetun spriin parempaan käyttöön.
Pakkolasku onnistui meren jäälle mutta vielä pahempaa oli edessä, sillä jäällä oli vastassa punakaartilaiskomppania. Joukko lähti rantaan ja lentäjä joutui taas kuulusteluun. Svinhufvudia ei kuitenkaan tunnistettu ja tämä jäi polttelemaan Roosin kanssa savukkeita.
Varmuuden vuoksi Svinhufvud söi imukkeeseen piilotetun viestin Mannerheimille. Viestissä oli tietoja punaisten toiminnasta.
Pakomatka meni myttyyn ja pääministeri Svinhufvud palasi Helsinkiin insinööri Petterssonina venäläisessä autossa. Myöhemmin Svinhufvud totesi, että ”ryssien koneisiin hän ei enää nouse”.
Pääministeri onnistui pakenemaan Helsingistä vasta kuukauden kuluttua, tällä kertaa jäänmurtaja Tarmolla, mutta se on toinen tarina.
Teksti perustuu Martti Häikiön kirjoittamaan Svinhufvudin elämänkertaan.