Kiire, tehokkuus ja suorittaminen ovat nyt muodissa. Paljon asioita aikaansaavat, dynaamiset ihmiset ovat monelle esikuva hyvästä elämästä.
Sosiaalisessa mediassa heidän elämänsä näyttäytyy täydellisenä pienintä yksityiskohtaa myöten. Kulissien takana on kuitenkin usein elämäänsä tyytymätön ihminen.
– Supersuorittajat ovat alttiita muuttamaan esimerkiksi ruokavalio- tai parisuhdeneuvot käskyiksi, joita pitää pilkuntarkasti noudattaa, sanoo ylisuorittamisesta kirjan kirjoittanut sosiaali- ja terveysalan ammattilainen Heidi Holmavuo.
Jatkuva suorittaminen ajaa helposti elimistön stressitilaan, joka puolestaan altistaa esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeille. Ylisuorittajaa vaanii siis pahimmillaan sydänkohtaus.
Supersuorittaja on kurja kumppani
Henkisesti ylisuorittaja on onneton. Hän ei osaa nauttia saavutuksistaan eikä rentoutua edes vapaa-ajalla, jos hänellä sellaista edes on. Hän on kontrolloiva ja kireä, eikä hänen kanssaan ole kiva olla.
– Suorittajan lähellä voi olla hankala elää. Elämä on sääntöviidakko, joita kaikkien pitää noudattaa. Asioiden pitää mennä juuri suorittajan hyväksymällä tavalla.
Ylisuorittaja hakee säännöillä ja kontrollilla turvallisuutta ja luulee, että onnellisuus syntyy muuttamalla muut itsensä kaltaiseksi.
Suorittaja ei usein itse huomaa omaa vääristynyttä käytöstapaansa. Pahimmillaan hän havahtuu tilanteeseensa vasta kun sairastuu burn outiin tai kun puoliso haluaa avioeron.
– Ylisuorittaminen on turvapaikka. Jos sinut kiskaistaan siitä irti, niin onhan se pelottavaa.
Ylisuorittamisen kolme varoitusmerkkiä
Mistä sitten tietää, että terve suorittaminen ja kääntymässä epäterveeksi ylisuorittamiseksi?
Heidi Holmavuo luettelee kolme varoitusmerkkiä.
1. Loputon tehtävälistojen luominen. On syytä huoleen, jos kalenteri on aivan täynnä ja tekemättömien tehtävien post-it-lappuja syntyy samaa tahtia kuin heität vanhoja pois.
2. Kun vapaa hetki ahdistaa. Pystytkö olemaan tekemättä mitään ennalta suunniteltua?
3. Jatkuva tyytymättömyys. Vaikka teet miten paljon, löydät aina lisää tehtävää. Pysähdy miettimään, mitä olet saavuttanut. Älä kiinnitä huomiota vain siihen, mikä vielä on tekemättä. Tekeminen ei tästä maailmasta ikinä lopu.
Suorittamisesta voi opetella pois
Koska ylisuorittamisessa on pohjimmiltaan kyse turvan ja hyväksynnän hakemisesta, ei siitä pääse irti noin vaan. Muutos kannattaa tehdä vähitellen, yksi askel kerrallaan.
Holmavuo ehdottaa, että aluksi kalenteriin voisi merkitä edes yhden vapaan illan viikossa. Silloin kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, minkälaisia tarpeita läheisillä ihmisillä on. Haluaisiko puoliso lojua kanssasi sohvalla ja katsella Netflixiä? Tulisiko ystävä piipahtamaan iltateellä?
Astetta vaikeampi harjoitus on antaa jonkun muun suunnitella päivän ohjelma. Pystytkö antautumaan siihen, että joku muu hallitseekin ajankäyttöäsi edes yhden päivän verran? Täydellisestä kontrollista luopuminen voi pelottaa, mutta se voi olla myös hyvin vapauttavaa.
Tärkein oppitunti lienee kuitenkin tehtävien karsinta.
– Paljon asioita voi jättää huomiseen tai kokonaan tekemättä. Höllää sieltä, mistä voit. Jos työviikon jälkeen väsyttää, ei ole pakko siivota, Holmavuo kannustaa.
”Mikä tuo sinulle hymyn huulille? Milloin voit sanoa ”nyt juuri tästä hetkestä ei puutu mitään, en tarvitse juuri nyt mitään enempää”. Huomaa nuo hetket ja vaali niitä – sano ne ääneen. Niistä koostuu onnellisuutesi.” (Lainaus Heidi Holmavuon ja Marisa Kainulaisen kirjasta Miksi suoritamme? Fitra, 2018.)
Lue myös:
Ylikunto vaanii suorittajaa – liian kova treeni ja stressi on huono yhtälö