Pyhä polku -tapahtuma on kerännyt Ikurin Virelän metsäpoluille 10 000 kävijää alle kolmessa viikossa. Yleisö on ollut haltioissaan ja myös paikalliset asukkaat enimmäkseen innoissaan.
– Ei ole koskaan tapahtunut tällaista tällä kylällä, tämä on Las Vegasin meininki, ilakoi Pyhä polku -tapahtuman järjestäjä Kari Manninen.
Lumenveistotapahtumia tamperelaisella omakotialueella on järjestetty jo 17 vuotta. Nyt touhun kokoluokka on ihan toinen kuin aiemmin.
Ikurin Vireen kahvilan pitäjät, makkaranmyyjät ja muu talkooporukka on joutunut venymään, mutta hymyssä suin töitä on tehty.
– Tämänvuotinen tapahtuma on ollut vähän erilainen järjestää kuin edellisinä vuosina, mutta ei tässä mitään ongelmia tunnu olevan, sanoo Manninen.
Pulaa parkkipaikoista
Naapurustokin suhtautuu suosioon pääosin positiivisesti, vaikka läheiset kadunvarret muuttuvat iltaisin parkkipaikoiksi.
Jotta suhtautuminen säilyisi positiivisena, järjestäjillä on muutama ohje paikalle tuleville: ei autoja talojen sisäänmenoväylien kohdalle ja jätetään ne mieluiten mahdollisimman kauas etenkin viikonloppuina, kun väkeä käy paljon. Viikonloppuna Kaukokiidon parkkipaikka saadaan lisätilaksi autoille.
Suosio on vaikuttanut siihen, että ensi vuoden tapahtumaa on helpompi suunnitella. Mannisen mukaan yleensä lähdetään nollasta ja yritetään rimpuilla plussalle.
– Nyt on syntymässä pesämunaa, jonka avulla on helpompi kaavailla ensi talven tapahtumaa. Tarkkaa suunnitelmaa kasvavalle tapahtumalle ei vielä ensi vuodeksi ole, mutta jotakin jännää on luvassa taas ensi talvena, lupaa Manninen.
Jääveistos herättää tunteita
Kari Manninen on itsekin jääveistäjä ja oikea ihminen vastaamaan kysymykseen mikä tekee hienon jääveistoksen.
– Aiheen pitää olla tilanteeseen sopiva ja herättää tunteita. Teknisesti sellainen, jossa näkee, että veistäjä kykenee tekemään ohuita rakenteita ja siten hallitsee materiaalin, on sellaista, mitä toiset veistäjät arvostaa.
Ikurin tapahtumassa myös veistäjän nopeus on ollut tärkeässä osassa; kahdeksan veistäjän piti saada teokset aikaan määräaikaan mennessä.
Veistäjät ovat keskenään tuttua porukkaa ja osallistuvat tapahtumaan osallistumisen ilosta enemmän kuin työtehtävänä. Vaivanpalkkaa maksetaan sen mukaan, mitä on mahdollista, sanoo Manninen.
