Oulun yliopistossa 1960-luvulta 1990-luvulle saakka vaikuttaneen ortotopologi Aapo Heikkilän tarinaa siirretään valkokankaalle.
Muun muassa valeopettajana ja valepsykiatrina toiminut haapaveteläinen maatilan poika Aapo Heikkilä nousi uransa huipulle itse kehittämällään pseudotieteellä, ortotopologialla. Heikkilä alkoi toimia oppialansa "dosenttina" pian sen jälkeen, kun oli istunut luonnontieteiden luennoilla Oulun yliopistossa vuonna 1958. Varsinaisena opiskelijana hän ei kuitenkaan yliopistossa ollut.
Vaikka Aapo Heikkilä parodioi tiedettä, hän onnistui vakuuttamaan olemuksellaan ja persoonallaan yliopistoyhteisön puolelleen, ja hänelle järjestettiin yliopistolta jopa oma työhuone – kemian laitoksen siivouskomerosta.
Ryhmäluennoista isojen salien vetonaulaksi
Oulun yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen järjesti kemian professorina toimiessaan tutkimusryhmälleen kaksi kertaa vuodessa Aapo Heikkilän "dosenttiluennon". Samanlaisia luentoja pidettiin myös muissa tutkimusryhmissä.
Myöhemmin ylioppilaskunta otti Aapon asian omakseen ja varasi myös isoja luentosaleja ortotopologian luentoja varten. Niiden saaman suosion siivittämänä Heikkilälle sateli kutsuja myös muihin yliopistoihin esittelemään ortotopologiaa.
– Hänen kautta ihmiset saivat mahdollisuuden nauraa itselleen, Lauri Lajunen toteaa.
Suosiosta kertoo sekin, että luento nousi jopa tv-uutisten aiheeksi.
Tosin aivan kaikkia Heikkilän edesottamukset eivät miellyttäneet.
– Varsinkin sen jälkeen, kun Heikkilä oli noussut valtakunnallisiin uutisiin, jotkut professoreista pohtivat, onko tämä nyt se ainoa asia, josta Oulun yliopistoa tehdään tunnetuksi, Lajunen muistelee.
Tieteisromaanista parauniversumin teoria
Aapo Heikkilällä oli tapana liikkua yliopistolla ja jutella ihmisten kanssa. Samalla hän imi myös ideoita ikioman tieteenalansa kehittämiseen.
– Muistan, kun olin lukenut tieteisromaanin, jossa oli parauniversumi eli luonnonlait olivat toisin päin. Sanoin sitten Aapolle, että siinä olisi hänelle hyvä tutkimusaihe.
Aapon kautta ihmiset saivat mahdollisuuden nauraa itselleen Lauri Lajunen
– Aapo innostui, ja koko kesän hän kirjoitti kuulakärkikynällä omia kaavojaan, joissa oli viisin–kuusinkertaista integraalia ja intra- ja ultrafiltteriä ja moniulotteisia kuvia. Syksyllä hän sitten toi sen tutkimuksena minulle ja totesi, että tässä se on, Lauri Lajunen kertoo.
Youtubessa julkaistulla vuonna 1988 valmistuneella opiskelijoiden tekemällä videolla Aapo Heikkilä selitti ortotopologian koostuvan yleisistä ilmiöistä sekä matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta.
– Se on semmoinen kansainvälinen nimitys tuosta olevaisesta. Orto tarkoittaa 'oikeaa' ja topos on 'paikka' ja logos tarkoittaa 'oppia', Aapo Heikkilä selvitti tieteenalansa nimen taustoja.
Viihdettä vai parodiaa?
Ortotopologia oli Aapo Heikkilän kehittämä näennäistiede, varjotiede, pseudotiede tai epätiede. Taiteen ja yrityshistorian puolella sitä voisi rinnastaa kuvataiteilija Alvar Gullichsenin 1980-luvulla kehittämään Bonk-taiteeseen, jossa kuvitteellisia koneita ja laitteita valmistaa kuvitteellinen suuryritys. Bonk-aate vetää yhä anjovissähkön voimalla.
Ortotopologia oli samalla myös viihdettä ja huvia, joka kokosi yliopiston salit täyteen kuuntelijoita, jotka seurasivat hymyssä suin, kuinka ortotopologian dosentti selitti mitä kummallisimpia elämän ilmiöitä matemaattisten kaavojensa avulla.
Ortotopologi ei vältellyt erikoisimpiakaan tutkimuskohteita. Laskelmia voitiin tehdä vaikkapa siitä, mikä on tontun pään koko tai miten sininen enkeli selviytyy para-avaruudessa.
Aapo Heikkilästä elämäkerran kirjoittanut Oulun yliopiston maantieteen emeritusprofessori Olavi Heikkinen on todennut, että ortotopologia suuntautui tieteenä para-avaruuden ilmiöihin.
– Aapo Heikkilä käytti taitavasti hyväkseen sitä, että hän oli ortotopologian "dosentti", mutta silti hän oli hirveän sydämellinen ihminen, Lauri Lajunen sanoo.
Elokuvasta tulossa enemmän tarina kuin dokumentti
Humpuukitieteen tekijästä kertovan elokuvan käsikirjoittaja on raahelainen Tomi Tuikkala. Hän on aiemmin ollut käsikirjoittamassa esimerkiksi Itse valtiaat -sarjaa Ylelle. Elokuvan tuottaa oululainen Klaffi Tuotannot.
Elokuvan alkuperäisidea on Lauri Salovaaran, joka esitteli sen tuottaja Kimmo Paanaselle. Tomi Tuikkala puolestaan sanoo vakuuttuneensa aiheesta heti sen jälkeen, kun hän oli perehtynyt Aapo Heikkilän elämäntarinaan.
Vaikka Aapo Heikkilän elämässä riittää aineksia hyvinkin monipolviseen kertomukseen, Tomi Tuikkala haluaa kirjoittaa Aapo Heikkilästä ennen kaikkea tarinallisen elokuvan, joka on silti uskollinen esikuvalleen.
Se on semmoinen kansainvälinen nimitys tuosta olevaisesta. Orto tarkoittaa 'oikeaa', ja topos on 'paikka' ja logos tarkoittaa 'oppia'. Aapo Heikkilä
– Tavoitteena on luoda sellainen elämänmyönteinen tarina, jossa olisi jotain samaa henkeä kuin esimerkiksi Forrest Gumpissa tai Prinsessa -elokuvissa, Tuikkala kertoo.
Vuonna 1931 syntynyt Heikkilä menehtyi junassa sairaskohtaukseen huhtikuussa 1993 ollessaan luentomatkalla Helsinkiin. Hänen kuolemastaan tulee sunnuntaina kuluneeksi 25 vuotta.
Aikansa ilmiö
Ortotopologia syntyi Oulun yliopiston alkutaipaleen aikana, jolloin yliopisto oli nykyistä selvästi pienempi yhteisö. Myös aika oli toisenlainen. Tänään samanlaisen ilmiön synty olisi Lauri Lajusen mielestä vaikeaa.
– Yliopistojen toiminta ja kulttuuri ovat muuttuneet niin paljon. Silloin esimerkiksi professorikunta oli paljon yhtenäisempi ja kaikki tunsivat toisena. Tänään he joutuvat vain puurtamaan niska limassa siellä omalla tontillaan, eivätkä kaikki varmasti edes tunne toisiaan, Lajunen sanoo.