Mahonkinen Valtteri-moottorivene keinuu lempeästi Puuvenekeskuksen laiturissa Kotkassa. Valtteri on saapunut lähes 150 muun puuveneen tavoin uivaan puuvenenäyttelyyn Puuvenemessuille, jotka alkavat tänään keskiviikkona Kotkan Kantasatamassa.
Avovenemallinen Valtteri kuuluu kotkalaiselle Maria Saikalle. Hän ei veneillessään voisi edes kuvitella olevansa hytissä suljetussa tilassa. Saikan mielestä veden kuuluu roiskua ja meren maistua suussa, koska muuten jotain jäisi kokematta.
Maria Saikka haaveili vuosikymmeniä omasta mahonkisesta puuveneestä, ennen kuin hänen ja Valtterin tiet kohtasivat viimein. Rintasyöpään sairastuminen toimi käännekohtana pitkäaikaisen unelman toteuttamisessa.
– Kun on joutunut sellaisen asian eteen, ettei enää voi rohkeammaksi muuttua. Sen jälkeen ei tarvitse enempää rohkeutta. Mahonkivene oli sellainen unelma, jonka halusin toteuttaa.
Saikan rakkaus puuveneisiin ja kaipuu merelle juontavat hänen lapsuuteensa, joka tuoksui puulta ja lakalta.
"Isän kanssa tehdyt meriretket eivät enää riittäneet"
Maria Saikka on veneillyt lapsesta lähtien. Isoisän aikanaan ostamalla puuveneellä perhe suuntasi merelle aina kesäisin. Näillä venereissuilla Saikalla oli tapana mennä veneen keulaan, missä vesi roiskui kasvoille ja suolainen vesi kirveli silmiä.
– Isäni huolestui tästä, että pysyykö se tyttö kyydissä. Äitini sanoi kuitenkin, että anna tytön olla siellä, kun se niin nauttii, Saikka muistelee.
Saikan into mereen ja veneilyyn ei laantunut vuosien varrella, päinvastoin. Lopulta hinku merelle pääsystä oli niin kova, että Saikka päätyi ostamaan oman lasikuituveneen.
– Isän kanssa tehdyt meriretket eivät enää riittäneet, vaan piti päästä itsekin merelle, Saikka kertoo.
Ajatus omasta puuveneestä jäi kuitenkin kytemään taka-alalle, vaikka lasikuituveneelläkin merelle pääsi.
"Puuveneestä saat itsellesi vain riesan"
Aluksi Saikka oli hieman varovainen sen suhteen, kenen kanssa hän halusi jakaa unelmaansa omasta mahonkiveneestä.
– Monet sanoivat, että puuveneestä saat itsellesi vain riesan. Ei sellaiseen kannata ryhtyä, vaan lasikuituvene se olla pitää, mikä on helppo vain pulauttaa veteen.
Saikka ei kuitenkaan nähnyt asiaa samalla tavalla. Hänelle puuveneestä mieleen muistuivat hetket, jolloin puuvenettä hiottiin yhdessä isän kanssa.
– Siitä tuli sellainen kaukokaipuu, että puuvene on ainut oikea vene. Puusta saa aina kaunista, ja sitä voi aina kunnostaa ja entisöidä. Lisäksi se on ekologinen luonnonmateriaali, joka ei tuhoa luontoa, kun sen tie aikanaan päättyy.
Valtteri vei heti sydämen
Vuoden 2017 talvi oli käännekohta Saikan elämässä. Hän oli sairastunut rintasyöpään, mutta vuosikausia itänyt unelma mahonkiveneestä eli yhä.
Iltaisin Saikka haaveili puuveneistä ja tuttuun tapaansa selaili netistä ilmoituksia myynnissä olevista veneistä. Sitten Saikka näki Valtterin, joka vei sydämen heti ensisilmäyksellä.
Valtteri oli juuri sellainen puuvene, josta Saikka oli aina haaveillut.
– En meinannut puhua ennakkoon Valtterista kenellekään, ettei kukaan torppaa unelmaani. Minulla oli vahva tunne siitä, että tämä on se vene. En halunnut, että mikään jarruttaa unelmani toteuttamista, Saikka sanoo.
Viime hetkellä ennen ostopäätöstä Saikka laittoi veljelleen kuvan Valtterista ja vastaus oli, että hae pois. Mikään ei pidätellyt enää Saikkaa unelmansa toteuttamisessa.
Yhteisiä kesiä monta tiedossa
Maria Saikka ja Valtteri ovat nyt nauttineet toistensa seurasta parin vuoden ajan. Valtteri on rakennettu vuonna 1956, ja se oli kunnostettu, kun Saikka osti sen.
– Edelleen olen tyytyväinen Valtterin kuntoon. Pieni hionta ja kevätkunnostustyöt riittävät, että saan sen vesille.
Vaikka yksi unelma on nyt toteutettu, Saikka haaveilee edelleen esimerkiksi tosirakkaudesta. Yhteinen tulevaisuus ainakin Valtterin kanssa näyttää tällä hetkellä valoisalta.
– Leikkisästi sanoin, että nyt katsotaan, parantaako mahonki rintasyövän. Ajattelen, että onnellisuus ja unelmat auttavat ihmistä suuren sairauden keskellä. Luulen, että minulla ja Valtterilla on tiedossa vielä monta pitkää kesää yhdessä.
Puuvenemessut palaavat pitkän tauon jälkeen
Valtakunnalliset Puuvenemessut rantautuvat tänään keskiviikkona Kotkaan 14 vuoden tauon jälkeen. Edellisen kerran tapahtuma järjestettiin Kotkassa vuonna 2005.
Nelipäiväiset Puuvenemessut valtaavat Kotkan Kantasataman keskiviikosta lauantaihin. Uivan venenäyttelyn, johon osaltuu lähes 150 venettä, lisäksi tapahtumassa on myös muuta ohjelmaa, kuten veneenveistäjä Marko Nikulan veistonäytös.
Kotkan kaupunki järjestää messut yhteistyössä Suomen Puuvenekeskuksen sekä Puuveneveistäjien yhdistyksen, Mahonkiveneiden yhdistyksen ja Suomen Puuveneilijöiden yhdistyksen kanssa.