Junalippujen verkko-ostamista hidastanut tietoliikennehäiriö on korjattu.

Häiriön vuoksi VR:n junalippujen kaikki verkko-ostot eivät tänään torstaina menneet läpi.

Tietoliikennehäiriön tarkempi syy ei ole selvillä, VR:n viestinnästä kerrotaan.

Eteiskäytävän kapeat ovet vievät vintille ja kellariin. Puuhella ja vesipumppu ovat kadonneet. Keittiön ikkuna on tukittu ja sen tilalla komeilevat keittiönkaapit ovet huolimattomasti selällään.

Se on harmi, sillä se oli vuosikymmeniä sitten pienen tytön lempi-ikkuna. Kun kirjailija Raija Oranen etenee lapsuuskotinsa huoneisiin, hän huokaisee syvään. Väliseiniä on säpäleinä, ikkunanpielien maali lohkeilee ja lattialla on lasinsiruja.

Lopulta pettymys ei kuitenkaan olekaan niin suuri. Hirsiseinät vaikuttavat kelpokuntoisilta, eikä ilmassa ole pistävää homeen hajua.

– Eihän tämä nyt niin pahassa kunnossa ole kuin mitä väitettiin. Tämä on paljon paremmassa kunnossa kuin mitä pelkäsin, Oranen toteaa.

Hyrynsalmella Vitostien varrella sijaitseva Hietaniemi on Raija Orasen synnyinkoti. Hirsirakennuksen toisen pää oli asunto,ja toisessa oli Kajaani Oy:n piirikonttori, jossa muun muassa Orasen isä työskenteli piiripäällikkönä. Kun silloinen Raija Juntunen oli 8-vuotias, perhe muutti joen toiselle puolen omakotitaloon.

68-vuotias taiteilija on talossa nyt ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Sillä välin on tapahtunut paljon. Kunnan omistaman keltaisen hirsitalon katolla on yhä "Pub Tom Cat"-kyltti. Baari on kuitenkin kadonnut, samoin ovat viinitila ja käsityöläiset.

Oraselle lapsuudesta tuttu pikkukamarikin näyttää nykyään toiselta. Se oli Raijan, isosiskon ja kotiapulaisen nukkumapaikka.

– Minä olen syntynyt tuossa tai tässä huoneessa, Oranen kertoo talon alakerrassa.

– Meillä oli asiasta vanhimman siskon kanssa erimielisyyksiä siitä, hän lisää.

Idea kirjailijakodista ja aikamatkasta

Keltainen hirsirakennus on ollut tyhjillään yli kymmenen vuotta. Jos Oranen olisi saanut vaikuttaa, siinä olisi nyt kirjailijakoti, joka olisi 1950-luvun tyyliä henkivän Hyrynsalmen sydän.

Idea syntyi 2000-luvun alussa, kun Oranen sai ajatuksen nostalgiamatkailusta. Hän suunnitteli lapsuudenkodin remontoimista ja siellä järjestettäviä vuosittaisia kirjallisuustapahtumia.

Entiseen Kajaani Oy:n piirikonttoriin kaavailtiin ravintolaa, tai trattoriaa, kuten Oranen visioi. Ravintola olisisisustettu 50-luvun tyyliin konttorimuseoksi.

Kirjailijakoti ei kuitenkaan olisiriittänyt houkuttelemaan turisteja syrjäiseen kainuulaiskuntaan. Oranen toivoi, että koko kylänraitti oltaisiin ehostettu samalla siten, että kulkija tuntisi hypänneensä ajassa taaksepäin, vilkkaiden kylien kulta-aikaan. Suunnitelmaan kuuluikin liikkeiden julkisivujen ehostaminen 50-luvun idylliseen tyyliin.

Iskun talossa oltaisiin pidetty levytansseja ja kylällä olisi ollut hevosia ja dollarihymyjä. Matkailijat olisivat päässeet maatilalle kokeilemaan lehmän lypsämistä tai kaitsemaan lampaita. Vanhasta postista olisi tullut posti-teemainen hotelli.

– Koko kylä olisi matkailutuote, Oranen kiteyttää ja asia saa hänet yhä innostumaan.

– Kun ihminen tulee tänne, hän pääsee menneisyyteen joutumatta kuitenkaan mihinkään surkean alkukantaiseen paikkaan. Ei tarvitse mennä muille vuosisadoille ja vetää tuohivirsuja jalkaan, sillä vanhat kylät ovat meidän ja koko Euroopan historiaa.

Orasen mukaan laajan hankkeeseen oltaisiin voitu hakea rahoitusta vaikkapa EU:sta. Hänen mielestään Kainuun korkeat työttömyysluvut olisivat voineet olla ratkaisu nostalgiakylän rakentamiseen.

– Rahaa suolletaan maailmassa ties mihin. Ajatukseni on se, jos ihan suomeksi sanon, että pitäisi kiireesti mennä velvoitetyöllistämiseen eli toisin sanoen lakata maksamasta siitä, että ihminen ei tee mitään, Oranen laukoo.

Oranen laati ideoistaan kaksi laajaa muistiota ja lähetti ne Hyrynsalmen kuntaan. Oranen syötti ideaansa, omien sanojensa mukaan, kunnalle kymmenen vuotta.

Vastakaikua ei kuitenkaan tullut. Se tuntui ikävältä ja hämmentävältä.

– Kuulin, että joku oli sanonut, että me ei oteta sitä Orasta tänne sotkemaan asioita. Kuulin myös, että Hietaniemi on niin surkeassa kunnossa, että eikun tuli nurkan alle, mutta eihän tämä ole, Oranen ihmettelee.

"Raijan koti ja matkailu sopisivat yhteen"

Nykypäivän Hyrynsalmi on kaukana sellaisesta nostalgiakylästä, josta Oranen unelmoi. Kunta on panostanut matkailussa voimakkaasti Ukkohallan hiihtokeskuksen kehittämiseen ja vuosittaisiin suopotkupallon maailmanmestaruuskilpailuihin. Tällä hetkellä kunnanjohtaja toimii Heimo Keränen – sama mies, jolle Raija puhui ideastaan kauan sitten.

Keräsen mukaan pienellä kunnalla ei ollut rahkeita viedä Orasen ideoita eteenpäin. Orasen ideoita ei koskaan virallisesti käsitelty kunnassa, koska virallista esitystä ei ollut.

Lisäksi Hietaniemeä pidettiin liian homeisena ja huonokuntoisena.

– Idea hautautui siihen, että talon kunto tarkistettiin ja vaurioita oli sen verran, että Hyrynsalmi ei halunnut alkaa korjata sitä omana kiinteistönään. Kunnanjohto päätti, että satsataan Ukkohallaan, Keränen toteaa.

Ajatus nostalgiamatkailusta ei ole kuitenkaan tyystin unohtunut. Keräsen mielestä Orasen innostusta kotiseutuunsa kannattaisi hyödyntää matkailullisesti.

– On varmaan aika tarkastella Hietaniemen aluetta uudestaan. Tämä on loistavalla paikalla Vitostien varressa. Palvelut ovat lähellä ja tämä on kulttuurimaisemaltaan aivan upea paikka. Yhdistelmänä Raijan koti ja matkailu sopisivat yhteen.

Kunta omistaa Hietaniemen ja maata, mutta se ei pystyisi ottamaan vastuuta hankkeesta. Toteutumiseksi tarvittaisiin yhdistys tai ryhmä aktiivisia kuntalaisia.

– Kunta voisi olla taustatukena ja hakea rahoitusta, mutta tarvitaan aktiivisten ihmisten ryhmän, jotka ottavat vastuun ja pistävät homman liikkeelle.

Hyrynsalmella on jo onnistuneesti kunnostettu vanhoja rakennuksia. Iskun kylätalo remontoitiin Kirkonkylän kyläyhdistyksen projektina. Sodan ja rauhan radan yhdistys puolestaan kunnosti vanhan rautatieaseman ravintolaksi. Molemmissa projekteissa kunta oli tukena.

– Se on tapa saada isojakin projekteja läpi, Keränen sanoo.

Talon voisi remontoida aseman tyyliin

Yksi aktiivinen kuntalainen, joka voisi viedä ainakin Hietaniemen kunnostusta eteenpäin, on Orasen ystävä ja yrittäjä Kaj Fagerroos. Hän kunnosti viitisen vuotta sitten Sodan ja rauhan rata -museoyhdistyksensä kanssa vanhan juna-aseman ja asuu itsekin viereisessä asemarakennuksessa.

Fagerroos muistaa, kuinka Orasen kanssa on suunniteltu monet kerrat kuinka matkailijat saataisiin pysähtymään Hyrynsalmelle. Hänkin kiertää talossa pikaisen kierroksen tutkien pintapuolisesti sen kuntoa.

Tähän asti on tuntunut pahalle, mutta nyt alkaa taas tuntua hyvältä. Kaj Fagerroos

Fagerroosin mielestä sotien jälkeen rakennettu talo on hyvässä kunnossa. Homeesta näy merkkejä ja kattokin on ehjä.

– Kaikenlaistahan voi tulla vastaan, mutta olisi lähdettävä perusteellisesti purkamaan turhat pois ja tutkimaan paikat vielä paremmin. Viemäröinnin yhteydessä on kosteita paikkoja, mutta uskon ettei isompaa ongelmaa.

Kun Hyrynsalmen vanha rautatieasema kunnostettiin, 1970-luvun modernisoinnit purettiin talkoovoimin ja talo riisuttiin lähes alkuperäiseen kuntoonsa. Fagerroos haluaisi tehdä saman Hietaniemelle.

– Sen takia tämä kiinnostaakin, koska tämä on saman sorttinen ja itse asiassa hirsiltään vielä hienommassa kunnossa sisäpuolelta.

Toistaiseksi Fagerroos puhuu kuitenkin vain omalla suullaan. Hän aikoo kuitenkin kerätä yhdistyksen kasaan ja esittää asiaa. Alueen kunnostamiseen menisi ainakin kaksi tai kolme vuotta.

Orasen vierailu Hyrynsalmella on valanut intoa mieheen.

– Tähän asti on tuntunut pahalle, mutta nyt alkaa taas tuntua hyvältä, jos pientä toivoa on.

"Surkeuden malliesimerkki"

Hietaniemen pihapiirissä ei ole tainnut hetkeen olla samanlaista kuhinaa kuin nyt, kun Raija Oranen on tullut ystäviensä ja kunnan päättäjien kanssa pohtimaan talon kohtaloa.

– Tässä tämä nyt oli, surkeuden malliesimerkki, naurahtaa Oranen pisteliäästi talokierroksensa päätteeksi.

Vierailu on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että pihapiiri on hieno. Oranen on luopunut laajoista suunnitelmistaan jo kauan sitten, mutta hän voisi vieläkin olla pienimuotoisesti mukana, jos talo kunnostettaisiin.

– En ymmärrä miksi tämä on jätetty hoitamatta, hieno hirsitalo ja muut rakennukset. Se on hyvin erikoista. Ei luulisi olevan varaa tällä tavalla hukata rakennuksia, Oranen harmittelee.

Pian 69 vuotta täyttävä kirjailija julkaisi juuri 80. teoksensa, Kajaanin linnaan sijoittuvan Kreivin aikaan. Oranen on ammentanut kotiseudustaan tarinoita moniin kirjoihinsa. Kerronnan taito periytyi aikoinaan puhdasta Hyrynsalmen murretta puhuneelta isoäidiltä, joka oli parantaja ja osasi kertoa tarinoita.

Isoäidin suussa banaani oli pitkäjoutava ja tippaleipä teerenpaska. Myös hellä ja huolehtiva äiti puhui eloisaa kieltä ja lauloi paljon.

Oranen katsoo ikkunasta ulos niitylle, jonka takana on punainen savusauna ja koiranputkien kesyttämätön viidakko. Jos Raija Orasella olisi kirjailijakoti, se olisi täällä, vihreän sävyissä uinuvan vaaramaiseman keskellä.

– Tämä on minulle maailman kaunein paikka. Tämä maisema on porautunut minuun.

Monessa urheiluseurassa kesä on kiireistä aikaa talkootöissä. Talkoilla pidetään kioskia jalkapalloturnauksen yhteydessä tai siivotaan festivaalialuetta tapahtuman jälkeen.

Talkootöiden verottamisen saa apua verottajalta, mutta esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry kouluttaa seurojen toimihenkilöitä, jotta verottajan kanssa ei tulisi ongelmia.

Kehittämispäällikkö Juha Haajanen kiertää neuvomassa urheiluseuroja verokysymyksissä.

Joukkueen varainhankinta onkin seuran varainhankintaa yhdistyslain ja verottajan silmissä. Juha Haajanen

– Tärkeintä on ymmärtää mitä tehdään. Jos myydään sukkia tai siivotaan, sen on oltava yksittäinen suorite. Kun se tapahtuu silloin tällöin, siinä ei ole elinkeinotoiminnan luonnetta, Haajanen sanoo.

Se, mitä talkootöinä voidaan tehdä, on varsin hyvin tiedossa. Toki pieniä ongelmiakin on. Esimerkiksi yksittäisissä joukkueissa ei aina ymmärretä, että rahaa kerätään koko seuralle, ei joukkueelle itselleen.

– Joukkueen varainhankinta on seuran varainhankintaa yhdistyslain ja verottajan silmissä. Isossa kuvassa talkootyön periaatteet kuitenkin tiedetään, Juha Haajanen sanoo.

Talkoilla kasaan isojakin summia

Oulun Kärpät 46 ry:n D1-junioreiden vuosibudjetti on noin 80 000 euroa. Pelaajia joukkueessa on 36.

Harrastamisen maksavat suurimmilta osin junioreiden vanhemmat. Peliasujen mainosmyynnillä katetaan noin 10 prosenttia budjetista.

Talkootöillä yritetään kuitenkin saada kasaan niin paljon kuin mahdollista. Joukkueenjohtaja Petri Kallunki kiitteleekin vanhempia, jotka jaksavat talkoilla.

– Ei talkoisiin tunkua ole, mutta onneksi on innokkaita perheitä, jotka jaksavat ja mahdollistavat junioreiden harrastuksen. Tavoitteena olisi, että talkootöillä saataisiin kasaan puolet vuosibudjetista, mutta neljäsosaankin saisi olla tyytyväinen, Kallunki laskee.

Onneksi on innokkaita perheitä, jotka jaksavat ja mahdollistavat junioreiden harrastuksen. Petri Kallunki

Kesällä ei pelata juniorikiekkoa, joten vanhemmat auttavat esimerkiksi pihojen siivouksessa.

– Esimerkiksi Qstock-festivaali on Oulun Kärpät ry:lle iso juttu. Siellä tehdään talkoilla siivoustyötä niin paljon kuin voidaan.

Tukea joukkueenjohtaja saa mahdollisissa veroasioissa seurasta.

– Kärpissä on osaavia ihmisiä, joille voi soittaa pulmatilanteissa.

Verottaja seuraa yhdistyksiä

Verohallinnon johtava veroasiantuntija Lauri Savanderin mukaan urheiluseurojen tietotaito talkootöiden verotuksesta on varsin hyvällä tolalla.

Yhdistykset ja seurat toimivat yhteisten pelisääntöjen mukaan. Verohallinto on ohjeistanut ja jakanut tietoa toimijoille laajasti.

– Silläkin on ollut merkitystä, että säätiöiden ja yhdistysten veroasiat käsitellään Savo-Karjalan yritysverotoimistossa. Kun asiat käsitellään yhdessä paikassa, kohdellaan verovelvolliset samalla tavoin, Savander kertoo.

Verohallinto kouluttaa vuosittain seurojen ja yhdistysten työntekijöitä. Keväällä 2017 ilmestyi Verohallinnon yhdistysten ennakkoperinnän ohjeistus, josta löytyy ohjeet talkootyön tekijän verotukseen.

Yhdistyksen talkootyötulon verotuksesta on ohjeistettu Verohallinnon verotusohjeessa yleishyödyllisille yhteisöille.

Ylen meteorologin Seija Paasosen mukaan huomenna perjantaina sää on etelässä ja Länsi-Suomessa pääosin poutaista. Itään ja pohjoiseen sekä maan keskivaiheille on luvassa sade- ja ukkoskuuroja.

– Osassa Lappia ja itäisimmässä Suomessa lämpötila voi kohota jopa yli 20 asteen, suurimmassa osassa maata lämpötilat ovat tämän alle, Paasonen kertoo.

Lauantaina suurimmassa osassa maata on jo poutaista. Maan keskiosiin ennustetaan 20 lämpöastetta, etelään jopa tämän yli.

Sunnuntaina koko maa on pääosin poutainen. Sunnuntaina viimeistään, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, tiedossa on 20 astetta tai jopa sen yli.

Maanantaille ja tiistaille ennustetaan epävakaista säätä, sillä lännestä on tulossa uusia sateita.

Kotkan Meripäivien avajaisparaati sai ikävän alun, kun huppariin pukeutunut mies alkoi huudella terroriuhkaan liittyviä iskulauseita väkijoukon keskellä.

Hupun päähänsä vetänyt mies kulki juuri ennen paraatin alkua Keskuskadulla, jonka varrelle oli kertynyt tuhansia ihmisiä seuraamaan paraatia. Silminnäkijöiden mukaan mies huusi, että terroriuhka on todellinen ja turvallisuusluokitus on nostettu "tappiin". Hän toisti iskulauseita noin kymmenen metrin välein. Mies huuteli myös, että muistakaa varoa.

Miehen käytös aiheutti hämmennystä ja levottomuutta paraatia katsomaan saapuneiden keskuudessa. Poliisin mukaan paniikkia ei kuitenkaan esiintynyt, ja miestä pidettiin lähinnä häirikkönä.

– Hänestä tuli kaksi ilmoitusta. Jos hänet olisi otettu todesta, soittoja olisi tullut kymmeniä, sanoo komisario Ilari van der Steen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.

Katosi väkijoukkoon

Poliisi ei tavoittanut miestä, sillä tämä ehti kadota väkijoukkoon juuri ennen kuin poliisin maija avasi paraatin. Muilta osin paraati sujui poliisin mukaan hyvin. Paraatia seurasi noin 30 000 ihmistä. Pahemmilta liikenneruuhkilta vältyttiin.

Meripäivien vietto alkoi Tall Ships Races -tapahtuman vuoksi poikkeuksellisesti jo keskiviikkona. Poliisilla oli vilkas ilta. Kotkansaaren Isossapuistossa tavattiin useita alaikäisiä nuoria juopottelemassa. Kaikista tehtiin lastensuojeluilmoitus.

Poliisi otti illan aikana kiinni kuusi henkilöä. Syynä oli joko häiriköinti tai kykenemättömyys huolehtia itsestään. Kotkansaarelta tuli lisäksi toistakymmentä ilmoitusta, joissa kyseessä oli tappelu tai muu häiriökäyttäytyminen.

Rattijuoppoja ei tavattu yhtään.

Turvallisuuteen panostettu

Maailmalla lisääntyneet terrori-iskut ovat saaneet tapahtumajärjestäjät kiinnittämään erityistä huomiota turvallisuusjärjestelyihin Suomen kesätapahtumissa.

Myös Kotkan Meripäivillä turvallisuuteen on satsattu aiempaa enemmän. Sekä poliisi että tapahtumajärjestäjä ovat kiristäneet turvallisuusohjeita. Esimerkiksi avajaisparaatin reitille risteävät tiet suljettiin paraatin ajaksi liikenteeltä.

– Seuraamme tiiviisti maailman tapahtumia. Järjestyksenvalvojien määrää on tarkasteltu ja uhkakuvat käyty läpi maailman tilanne huomioiden, kertoo Meripäivien ohjelmapäällikkö Tiina Salonen.

Myös autojen kulkua tapahtumapaikkojen läheisyydessä rajoitetaan aiempaa enemmän. Ihmisten liikkumisen helpottamiseksi esimerkiksi Satamakatu on suljettu liikenteeltä koko tapahtuman ajan.

Sinilevä on lisääntynyt järvillä kuluneen viikon aikana.

– Sinilevää on järvillä hieman tavallista enemmän ajankohtaan nähden, limnologi Sari Mitikka Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Sinilevää on tällä hetkellä runsaasti 11 havaintopaikalla sekä hieman 24 havaintopaikalla. Oulun Pyykösjärvellä levää on edelleen erittäin runsaasti. Lappeenrannan Haapajärvellä kukinta on puolestaan jatkunut jo kuusi viikkoa.

Järvivedet ovat lämmenneet viime viikkoon verrattuna jonkin verran, mikä edistää sinilevän kasvua.

– Jos on tyyntä ja lämmintä, järven lämpötila voi nousta asteen tai kaksi parissa päivässäkin, Sari Mitikka sanoo.

Suomenlahdellakin ensimmäiset sinileväkukinnat

Viime viikonloppuna tyyni sää toi myös läntisellä Suomenlahdella sinileväkukintoja pintaan, ja alkuviikosta levää oli Suomenlahdella laajoilla alueilla. Viime päivinä pintakukintoja ei ole havaittu, mutta tyynellä säällä sinileväkukintoja voi syntyä merelle nopeasti uudelleen.

Sinilevä näkyy vedessä vihertävinä tai kellertävinä hippusina. Kun levää on erittäin paljon, se muodostaa maalilta tai hernekeitolta näyttävää leväpuuroa.

Jos vedessä on sinilevää, sitä ei saa juoda eikä käyttää pesu- tai löylyvetenä eikä syötävien kasvien kasteluun. Myös uimista kannattaa rajoittaa, jos levää on näkyvissä. Sinilevää sisältävä vesi voi aiheuttaa ihon punoitusta ja kutinaa, silmä- ja nenäoireita, oksentelua ja ripulia.

Levätilannetta voi seurata Järvi-meriwiki -verkkopalvelussa. Sinne myös kansalaiset voivat tallentaa omia levähavaintojaan.

Stora Enson Anjalankosken tehtaalla keskiviikkona sattunut tulipalo johtui todennäköisesti hydrauliikkaöljyvuodosta.

Putkivuodosta pääsi kuumalle pinnalle öljyroisketta, joka leimahti palamaan. Henkilökunnan ja pelastuslaitoksen nopean toiminnan ansiosta paloalue jäi suppeaksi ja siten myös vahingot pelättyä pienemmiksi.

Savulle altistui neljä henkilöä. He kaikki ovat kunnossa.

Tehtaan johtajan Ari Johanssonin mukaan paperikone saadaan käyntiin viikonloppuun mennessä.

Kevään ja alkukesän aikana monet talousennusteiden laatijat ovat päässeet korjaamaan ennusteitaan ylöspäin Suomen kasvunäkymistä.

Alkuvuoden luvut ovat olleet niin hyviä, että ne ovat tulleet yllätyksenä useille ennustajille, mukaan lukien valtiovarainministeriö. Suomella meni alkuvuodesta jopa paremmin kuin Ruotsilla tai Saksalla. Kasvutahdin ennustetaan kuitenkin jo seuraavina vuosina hidastuvan.

Teollisuusmaiden talousjärjestö OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi on Ylen Kova talous -haastattelussa Porin SuomiAreenassa kello 14 alkaen. Haastattelua voi seurata suorana Ylen verkkosivuilta.

Jokaisen vesipisaran vaikutus uhkaa näkyä jazzfestivaalien tuloksessa. Pori Jazzin kävijät ovat jättäneet lippujen ostamisen totutusti viime tippaan. Tippaan todella, sillä jos tippoja tulee taivaalta, jäävät liput monelta ostamatta.

Toimitusjohtaja Janne Nieminen harmittelee sukupolvien eron näkyvän yleisön käyttäytymisessä.

– Teinifestivaalien yleisö ostaa lippunsa talvella tietämättä kuka esiintyy ja millainen sää on. Aikuinen yleisö käyttäytyy eri tavalla. Jännitys ja syke säilyvät loppumetreille saakka.

Pisarat ehtivät vielä kadota

Janne Nieminen on asentanut kännykkäänsä erilaisia sääsovelluksia. Yksi niistä on sama, jota lennonjohtokin käyttää. Vesipisaroiden liikkeet ovat siis toimitusjohtajan tiedossa niin tarkkaan kuin mahdollista.

Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä. Perjantai-ilta ja lauantai ovat ennusteen mukaan poutaisia ja aurinkoisia.

Eniten ennakkolippuja on myyty muun muassa Jamiroquain tähdittämään perjantain konserttiin.

Pori Jazzin maksullisissa konserteissa vieraili viime vuonna 56 500 kuulijaa. Kirjurinluodon isot ulkoilmakonsertit alkavat tänään.

Yleisö haluaa yhtenäisen alueen

Festivaali on rakennettu muutaman viime vuoden ajan yhtenäiseksi alueeksi, eikä esimerkiksi erillisiä konserttitelttoja enää ole.

– Nykyisen yleisön käsitys musiikkifestivaalista on, että se on iso alue, jossa on monta lavaa ja paljon ohjelmaa. Näin jokainen voi rakentaa itselleen kiinnostavan päiväohjelman, Janne Nieminen kertoo.

Toistaiseksi anniskelualueet ovat vielä erillisiä, mutta jatkossa tämäkin saattaa muuttua. Jos esitys uudesta alkoholilaista menee läpi, näkyvät vaikutukset todennäköisesti myös Kirjurinluodossa.

– Nykyisessä laissa on yksinomainen myyntioikeus, eli anniskelualueella saa myydä vain sen alueen haltia. Jos tämä määritelmä poistuu, voi samalla alueella olla useampi toimija ja yleisöpalvelujen rakentaminen muuttuu ehkä helpommaksi.

Kotkamills Oy aloittaa muovittoman kahvikuppikartongin ja laatikkokartongin säännöllisen tuotannon. Laatikkokartonki sai viime viikolla elintarvikepakkaussertifikaatin, ja koetilauksia on jo tullut 300 tonnin edestä. Kotkassa valmistettavaa kartonkia lähtee koekäyttöön Suomen lisäksi Norjaan, Ruotsiin, Saksaan ja Englantiin.

– Määrä on koetilauksiksi iso. Norjassa kartongista tehdään pakastekalapakkauksia, Suomessa ja Ruotsissa ne menevät pikaruokarasioiksi. Saksassa kartongista tehdään suklaarasioita, kertoo Kotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen.

Muovitonta pakkauskartonkia voidaan käyttää esimerkiksi hampurilaisrasioissa, sillä sen taustapuolelle laitettava kemikaali kestää rasvan ja kosteuden imeytymisen pakkauksen läpi. Kartongin erikoisuus on siinä, ettei se sisällä fluorokemikaaleja.

– Fluorokemikaaleja käytetään edelleen paljon pikaruokapakkauksissa, mutta niiden on todettu aiheuttavan syöpää. Meidän tuotteessamme rasvan imeytyminen pakkauksen läpi on estetty niin, ettei terveydelle koidu haittaa.

Vastaavaa tuotetta ei ole

Laatikkokartongilla voidaan korvata myös PE-muovin käyttöä. Eristyskerroksen paksuutta voidaan säädellä tarpeen mukaan. Kartongista tehdään esimerkiksi pesupulveripakkauksia. Kun kosteus ei imeydy laatikosta läpi, pulverin paakkuuntuminen estyy.

Teknologian tutkimuskeskusVTTja metsäteollisuuden tarpeisiin prosesseja ja laitoksia suunnitteleva Pöyry Oyj arvioivat keväällä, että Kotkamillsin kehittämää pakkauskartonkia vastaavaa tuotetta ei markkinoilla vielä ole, vaikkakin ympäristöystävällisiä rasvan ja kosteuden kestäviä papereita on jo kehitetty.

Laatikkokartonki on kiinnostanut asiakkaita enemmän kuin kuppikartonki, mikä on ollut meille iso yllätys. Markku Hämäläinen

Vaikeutena on ollut löytää muoviton päällysteaine, joka on riittävän tiivis ja kestää pakkauksen valmistusprosessin rasitukset. Haasteena on myös tarpeeksi kestävän saumauksen kehittäminen. Saumat eivät saisi revetä myöskään pakkauksen käytön aikana.

Hämäläinen sanoo, että kiinnostus laatikkokartonkia kohtaan on ollut valtavan suurta.

– Se on kiinnostanut asiakkaita enemmän kuin kahvikuppikartonki, mikä on ollut meille iso yllätys.

Kahvikupit odottavat sertifikaattia

Muovittoman, biohajoavan kahvikuppikartongin reitti markkinoille ei ole aivan yhtä selvä. Se on läpäissyt kaikki laboratoriotestit, mutta elintarvikepakkaussertifikaattia sillä ei vielä ole toisin kuin laatikkokartongilla. Hämäläisen mukaan kuppikartongin sertifikaatti riippuu yhdestä testistä, jota ei ole vielä ehditty tehdä.

– Testin tulos selviää muutaman viikon kuluessa. Kymmenet muut elintarvikesertifikaattiin vaadittavat testit ovat menneet läpi. Tämän yhden testin VTT teettää jossain muualla.

Hämäläinen sanoo, että testissä mitataan esterikemikaalien pitoisuutta kartongissa.

– Testi on sikäli olennainen, että ilman sertifikaattia kahvikuppikartongin myyminen isoille ostajille ei onnistu. Sen vaativat esimerkiksi McDonald's ja Starbucks.

Pienemmät asiakkaat ja Euroopan ympärysmaat eivät sertifikaattia vaadi Yhdysvaltoja lukuun ottamatta.

Asiakkaat vaativia

VTT ei kommentoi yksittäisten asiakkaiden tuotetestejä, mutta tutkimusprofessori Ali Harlin suostuu kertomaanesterikemikaaleista yleisellä tasolla.

– Ne kuuluvat sarjaan haju- ja makuyhdisteet. Joissakin pinnoitteissa voi olla komponentteja, jotka aiheuttavat hajua ja makua. Tuotantoon ei voida ottaa kemikaalia, joka jää FDA-luokituksen ulkopuolelle. Siinä ei olisi mitään järkeä, Harlin toteaa.

Sekin pitää ottaa huomioon, että joku voi kaataa jäykkää viinaa kahvikuppiin. Ihmiset vain toimivat niin. Ali Harlin

FDA on Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto.

VTT teettää osan testeistä muissa laboratorioissa, koska se on edullisempaa.

– Yhden analyysin ylläpito maksaa 10 000–100 000 euroa per vuosi. Ei niitä kannata tehdä yhtä tai kahta vuodessa. Siksi laboratoriot tekevät yhteistyötä keskenään.

Harlin muistuttaa, ettei elintarvikepakkaussertifikaatti ole varma tae tuotteen laadusta.

– Jo tuotannossa oleville tuotteille tulee aika paljon uusia testejä. Asiakkaiden vaatimustaso kiristyy vuosi vuodelta ja huomiota kiinnitetään erilaisiin asioihin.

Mullistaako tämä keksintö maailman?

– Muutamia vastaavia on jo markkinoilla, mutta ei välttämättä ihan muovittomia.

Harlin muistuttaa, että kartonkikuppi ei kestä vahvaa alkoholia. Viina tulee myös Kotkamillsin kupin saumasta läpi.

– Sekin pitää ottaa huomioon, että joku voi kaataa jäykkää viinaa kahvikuppiin. Vaikka kuppia ei olisi tarkoitettukaan siihen, ihmiset vain toimivat niin.

Kuppi piti parhaiten kermakahvin ja Coca-colan

Yle testasi Kotkamillsin kuppeja erilaisilla juomilla. Kaikki kupit pitivät juoman sisällään tuntikausia raakaa viinaa lukuun ottamatta. 39-prosenttista viinaa sisältänyt muki alkoi tihkua saumoista parin tunnin kuluttua.

Valkoviinimukin pohja pehmeni 3,5 tunnin kohdalla. Muki piti kuitenkin juoman sisällään vielä pari tuntia tämän jälkeen.

Eihän kukaan säilytä näitä juomia mukissa tuntikaupalla. Markku Hämäläinen

Olutmukin pohja alkoi pehmetä vajaan viiden tunnin kohdalla, mutta muki alkoi vuotaa vasta tuntien kuluttua tästä. Coca-colaa ja kermakahvia sisältäneet kupit pitivät nesteen sisällään yli kaksi vuorokautta. Kermakahvi on kartonkimukille yleensä hankala kerman sisältämän rasvan vuoksi.

– Eihän kukaan säilytä näitä juomia mukissa tuntikaupalla, sanoo Kotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen.

50 000 kuppia käyttäjätestissä

Kotkamills arvioi, että laatikkokartongin tuotanto nousee kymmeniintuhansiin tonneihin. Se odottaa, että myös kuppikartongin tuotanto pääsee kunnolla vauhtiin syksyllä. Toimitusjohtaja Markku Hämäläinen odottaa, että kartonkikoneella tehdään vielä tänä vuonna 20 000–30 000 tonnia kuppikartonkia.

50 000 kappaleen erä muovittomia kertakäyttökahvikuppeja on parhaillaan käyttäjien testattavana Tall Ship Races -tapahtumassa ja Meripäivillä Kotkassa. Käytetyt kupit kerätään pois ja niistä tehdään jätepaperikeräysmassaa.

– Siitä voi tehdä vaikkapa kopiopaperia, kun painoväri otetaan pois. Siinä on paljon lyhytkuitusellua eli se on erittäin hyvää materiaalia kopiopaperiksi.

Kotkamills saa tapahtuman aikana myös tukun tärkeitä asiakkaitaan tutustumaan kuppeihin.

– Ne ovat 15 tärkeintä asiakastamme, jotka alkavat ostaa kartonkia kun saadaan se markkinoille.

Valmentaja Mika Aakkula katselee kentän laidalla. Lammilaisista ja Lammin vastaanottokeskuksessa asuvista ihmisistä koottu joukkue juoksee viheriöllä pallon perässä. Kesätauolla oleva joukkue pelailee rennosti. Tavoitteena on pitää tuntuma lajiin tauonkin aikana.

– Vastaanottokeskuksen ihmiset ovat mahdollistaneet sen, että meillä on Lammilla nyt kaksi joukkuetta. Niin sanotussa kakkosjoukkueessa Kalevala Park Rangersissa pelaavat niin maahanmuuttajat kuin kantasuomalaisetkin.

Kaksi joukkuetta mahdollistaa, että useampi halukas pääsee pelaamaan sarjapelejä.

– Tässä voittaa kaikki, sanoo Aakkula.

Harrastukset tärkeitä

Lammin vastaanottokeskuksessa asuu 182 ihmistä paristakymmenestä maasta. Turvapaikkapäätöstä odottavan aika on pitkä. Sitä kulutetaan esimerkiksi liikunnalla. Henkilökunta yrittääkin löytää asukkaille harrastuksia parhaansa mukaan.

Afganistanista Iranin kautta Lammille päätynyt Anvar Nazeri on löytänyt tekemistä vapaa-ajalleen jalkapallosta.

– Pelaan jalkapallojoukkueessa. Siellä on pari muutakin henkilöä vastaanottokeskuksesta, muut ovat lammilaisia, kertoo Nazeri.

Vastaanottokeskuksen johtaja Aija Hiisilä pitää keskuksen ulkopuolisia harrastuksia erittäin tärkeinä.

– Sehän on arvokkainta toimintaa. Mehän pyrimme siihen, että vastaanottokeskuksen asiakkailla olisi muitakin kontakteja kuin viranomaiskontakteja. Keskuksen ulkopuoliset harrastukset ovat kaikista parasta, jos ajatellaan jaksamista ja hyvinvointia, sanoo Aija Hiisilä.

Samaa maalia kohti

Jalkapallon aloittaminen on aina jännittävää. Pelikavereita ei tunne. Lajikin voi olla uusi.

Valmentaja Mika Aakkula sanoo, että uudet pelaajat sopeutuvat joukkueeseen nopeasti, ja pitävät kiinni yhteisistä säännöistä. Treeneihin tullaan ajallaan.

– Alkuun tilanne on tietysti uusi ja jännittävä. Jalkapallo toimii yhteisenä kielenä ja kyllä se heille on tärkeää. Joukkueeseen tulevat ahkerimmat ja uusia tilanteita pelkäämättömät ihmiset. Ei minulla ole heistä mitään pahaa sanottavaa, sanoo Aakkula.

Kun turvapaikanhakija pääsee joukkuepelin kautta kosketuksiin suomalaisten kanssa, hänestä tulee kahden erilaisen yhteisön väliin arvokas linkki.

– He saavat omassa yhteisössään sitä kautta vähän isomman roolin, sanoo Aakkula.

Vastaanottokeskuksessa asuvalle Anvar Nazerille pelaaminen on ollut tärkeä harrastus.

– Joukkueessa pelaaminen on tärkeää. Saa kavereita ja siinä voi parantaa kielitaitoa, kertoo syksyllä suomalaisen peruskoulun aloittava Nazeri.

Kalevala Park Rangersissa ei mietitä, kuka on mistäkin maasta kotoisin. Kulttuureista on opittu puolin ja toisin.

– Ei meidän pojat enää ajattele heitä varsinaisesti maahanmuuttajina, samaa maalia kohti mennään yhtä lujaa, sanoo Mika Aakkula.

Neulomista, lukemista lapsille, tukkilaiskisaa, harmonikkakisaa ja näyttelyitä. Suomi 100 -kampanja piristää suomalaisia lukuisissa tapahtumissa, tempauksissa ja julkaisuissa kautta maan.

Valtioneuvoston vetämään ohjelmaan voi hakea verkkolomakkeella. Mikäli hyväksyntä tulee, käytössä on maksutta virallinen graafinen ilme, jonka on laatinut helsinkiläinen mainostoimisto Kokoro & Moi.

Ohjelmaan hyväksyttyjä hankkeita on jo yli 4 500.

On ollut tapahtumia, jotka ovat hyödyntäneet ilmettä kaupallisesti. Päivi Pirttilä

Kaikki eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet, että kampanjaan on haettava ja saatava hyväksyntä, jotta graafinen ilme on käytössä.

– On ollut tapahtumia, jotka ovat hyödyntäneet ilmettä kaupallisesti. Näihin tapauksiin on puututtu, kertoo viestintäpäälllikkö Päivi Pirttilä.

Käytännössä organisaatio on pyytänyt poistamaan luvatta käytetyn tunnuksen. Pirttilä sanoo, että tapauksia on ollut "joitakin". Hän ei halua tarkemmin yksilöidä, mistä tapahtumista kyse.

Kotikutoisuutta, vaikka ammatti-ilme olisi käytössä

On myös ollut rajankäyntejä, joissa tapahtuma on saanut luvan olla mukana Suomi 100 -ohjelmassa, mutta tapahtuma ei ole käyttänyt virallista graafikon luomaa ilmettä. Lopputulos on voinut näyttää kotikutoiselta.

Kokonaisuutena yhteinen osallistuminen nähdään hankeorganisaatiossa iloisena asiana.

– On hienoa, että itsenäisyyden juhlavuosi nähdään tärkeänä. Puoli miljoonaa suomalaista tekee juhlavuoden ohjelmaa, toteaa Pirttilä.

Suomella ei ole erityisasemaa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa, arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes. Hän korostaa, että Suomen ja Venäjän välinen dialogi on vain osa laajempaa lännen ja Venäjän välistä keskustelua.

– Mielestäni ne ajat ovat menneet, jolloin Suomi oli Neuvostoliiton ja jopa Venäjän alkuaikoina eksklusiivinen kumppani, sanoo Moshes Päivän kasvo –ohjelman haastattelussa.

Parin viikon päästä Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuu vierailulle Savonlinnaan. EU:n itäisen naapuruston ja Venäjän tutkimusohjelmaa johtavan Moshesin mukaan vierailulle ei kannata ladata liikaa odotuksia. Hän muistuttaa, että Venäjä keskustelee muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa huomattavan paljon enemmän ja säännöllisemmin.

– Puolitoista kuukautta sitten Putin tapasi Ranskan presidentin Macronin, G7-puheenjohtajuutensa aikana Italian johto on ainakin kolmesti vieraillut Moskovassa ja ulkoministeri Lavrov tapasi Federica Mogherinin toissapäivänä.

Suomella ei ole merkittävää roolia tavallisten venäläisten silmissä

Tutkijan mukaan myöskään rivivenäläiset eivät ole kovin kiinnostuneita Suomesta. Moshes kertoo, että toukokuun mielipidemittauksessa, jossa pyydettiin nimeämään Venäjään ystävällismielisesti suhtautuvia maita, Suomi sijoittui sijalle 38. Tosin Suomen nimesi vain yksi prosentti vastaajista.

– Tämä on ymmärrettävää. Suomi ajaa tiettyjä tavoitteita, joiden ajaminen on varmaan välttämätöntä kahdenvälisissä ja kansainvälisissä suhteissa, mutta liiallisia odotuksia [Suomella] ei pidä olla.

Suomenvenäläisten painostaminen ei ole tehokas vaikutuskeino

Moshes ei usko, että Venäjä voisi käyttää Suomen venäjänkielistä väestöä hyväksi, jos Venäjän ja lännen suhteet huononevat.

– On epäselvää, mitä näillä toimilla voisi saavuttaa. Suomi ei ole Saksa, jossa on monimiljoonainen venäjänkielinen maahanmuuttajayhteisö. Sillä on potentiaalinen mahdollisuus olla tärkeä tekijä vaaleissa. Suomen venäjänkielisillä ei ole sitä mahdollisuutta.

Kremlilla on lisäksi tähänkin asti ollut tarpeeksi muita vaikutuskeinoja.

– Kokemus on osoittanut, että Moskovalla on ollut aina resursseja ja kanavia, joita pitkin esittää näkemyksensä suoraan Suomen poliittiselle ja taloudelliselle eliitille.

Venäjänkielisiä asuu Suomessa yli 70 000 ja tutkijan mukaan he pitävät Suomea kotinaan.

– Ensimmäiselle sukupolvelle kyseessä ei ole isänmaa, vaan koti. Toinen sukupolvi taas on hyvin integroitunut muun muassa koulutuksen ja armeijan kautta.

Vastuullisen rahankäytön opettaminen lapsille askarruttaa monissa perheissä. Esimerkiksi pankit myöntävät maksukortteja yhä nuoremmille. Pienten lasten kanssa on kuitenkin selkeintä lähteä liikkeelle konkreettisesta rahasta ja antaa esimerkiksi viikkoraha seteleinä ja kolikkoina.

– Pienempien kohdalla konkretia helpottaa asian hahmottamista, sanoo kehitysjohtaja Terhi Luokkanen Tornion Osuuspankista.

Myös sosiologian professori Terhi-Anna Wilskan mukaan lapsen on hyvä harjoitella rahan käyttöä rauhassa ja korttimaksamisen kanssa ei kannata kiirehtiä.

– Kovin nuori ei välttämättä ymmärrä rahan arvoa ja lapsi ei osaa hahmottaa asiaa. Uskon, että teini-ikä on sopiva aika kortti- ja mobiilimaksamiselle kun nuorella on kunnon käsitys rahasta, kertoo asiaa tutkinut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

"Ei valistusta vaan käytännönläheistä"

Digitaalisuus ja sähköinen raha eivät nykylapsille ja -nuorille ole samanlainen peikko kuin sukupolvea tai kahta vanhemmille. Vaikka sähköinen maailma on tuttu nuorille, on vanhemmilla tärkeä rooli vastuullisuuteen kasvattamisessa.

– Nuoret ja lapset ovat oppineet olemaan tablettien ja vastaavien kanssa, joten heille voi sähköisestikin näyttää, kuinka säästetään ja kuinka säästöjä kertyy esimerkiksi täysikäisyyteen mennessä, toteaa Terhi Luokkanen.

Professori Terhi-Anna Wilska korostaa myös koulun vastuuta.

– Kouluissa tulisi olla enemmän juuri rahankäytön opetusta. Nyt se on erittäin hajautettua. Opetus tulisi olla myös kiinnostavampaa eli ei valistusta vaan käytännönläheistä ja asiaa tulisi käsitellä nuorten maailmaa lähellä olevien asioiden kautta, sanoo Wilska.

Tulot ja menot syytä tietää

Varttuneempienkin lasten on hyvä ymmärtää, että raha ei kasva puussa. Heille on syytä selvittää yleisellä tasolla muun muassa se, mistä perheen tulot ja menot muodostuvat. Terhi Luokkanen kehottaa nuoria seuraamaan myös omia tulojaan ja menojaan.

– Haastavaahan se on kun rahat ovat sähköisessä muodossa. Apuna voi käyttää mobiilisovellusta, joka seuraa tuloja ja menoja reaaliajassa, sanoo Luokkanen.

"Pankkikorttimaailmaan siirryttiin mopoiässä"

Torniolaisessa Kokkisen perheessä lapsille on opetettu pienestä pitäen rahan arvoa. Viikko- tai kuukausirahan eteen on täytynyt tehdä työtä. Itse tienaamillaan rahoilla perheen pojat ovat voineet tehdä mieleisiään hankintoja, mutta esimerkiksi lahjoina saadut suuremmat summat on kehotettu laittamaan säästöön.

8–17 -vuotiaat pojat ovat jokainen vuorollaan opetelleet kolikoilla rahan käyttämistä, mutta isommilla pojilla on jo muoviraha käytössä.

– Pankkikorttimaailmaan siirryttiin mopoiässä. Se on kuitenkin niin paljon helpompi hoitaa tankkaamiset ja muut. Korttikin pysyy tallessa, kun nykypäivän puhelimissa on korttitaskut ja puhelimestahan kyllä pidetään hyvää huolta, Kai Kokkinen sanoo.

Kokoomuksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kertoo Helsingin Sanomissa, että kokoomus aikoo esittää budjettiriihen yhteydessä pakollisia sähköautojen latauspisteitä. Latauspisteet tulisivat kaikille valtateiden varrella oleville huoltoasemille.

Suomen hallitus on ilmastostrategiassaan sitoutunut vähentämään liikenteen kasvihuonepäästöjä vuoteen 2030 mennessä puoleen vuoden 2005 tasosta. Anne Bernerin (kesk.) johdolla toimivan parlamentaarisen liikennetyöryhmän on määrä antaa esitys keinoista tavoitteen saavuttamiseksi elokuussa. Päätöksiä tehtäisiin syksyn budjettiriihessä.

Lue mitä ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoi aiemmin tällä viikolla Ylen Kova talous haastattelussa sähköautojen ostotuesta. Tiilikainen ei pidä Norjan mallin mukaista ostotukea todennäköisenä Suomessa käyttöön otettavaksi.

Mykkäsen mukaan kattava pikalatausverkosto olisi yksi kustannustehokas keino. Valtiolle ohjelma maksaisi enintään noin viisi miljoonaa euroa, Mykkänen sanoo.

– Suomi voisi olla se maa, joka ensimmäisenä harppaisi tässä pikalatausverkostossa eteenpäin niin, että valtateiden varrella sijaitsevilla huoltoasemilla olisi velvoite tarjota aina pikalataus, Mykkänen sanoo.

Mykkänen arvioi Helsingin Sanomille, että yksi pikalatausasema maksaisi noin 20 000 euroa. Mykkäsen mukaan hinta ei ole liian korkea suhteessa huoltoasemien liikevaihtoihin.

– Nykyisinkin latauspisteisiin on myönnetty 30 prosentin tukia valtiolta, ja lisäksi latauspisteiden käyttöönottoon voisi olla esimerkiksi kolmen vuoden ohjelma.

Parikymppinen opiskelija Antti ei saanut kesätöitä Joensuusta ja päätti lähteä työn perään pääkaupunkiseudulle, jossa paikkoja oli netissä auki pilvin pimein.

Antti ahkeroi työvoimahallinnon työpaikkasivuston MOL:in kautta työhakemuksia. Parin työhaastattelun jälkeen nuori mies jo palkattiinkin firmaan, joka myy puhelimitse yrityksille erilaisia koulutuksia kuten ensiapu-, tulityö- ja työturvallisuuskursseja. Kun vuokra-asuntokin löytyi, kaikki tuntui olevan mallillaan.

Samana päivänä aloitti samassa työpaikassa pari muutakin nuorta. Päivän pikakoulutuksen jälkeen alkoi ensikertalaisen työ myyntineuvottelijana.

Tuntui olevan koko ajan niin kiire sillä pomolla.

– Ensimmäiseltä täydeltä kuukaudelta oli luvattu, että saa 1 200 euron pohjapalkan ja että se ei ole sidonnainen siihen, miten paljon saa myytyä koulutuksia, Antti kertoo.

Jo seuraavan kuukausipalkan oli määrä olla täysin provisiopohjainen eli pelkästään myynnin mukaan.

Toisella viikolla allekirjoitettiin myös kirjallinen työsopimus, kun nuoret työntekijät olivat sitä alusta asti kyselleet.

– Tuntui olevan koko ajan niin kiire sillä pomolla.

Kehotettiin lähtemään parempien tieltä

Antti kävi töissä arkipäivisin kahdeksan tuntia.

– Omasta mielestäni työ sujui ihan hyvin ja tykkäsin hommasta, siistiä sisätyötä. Mutta eihän niitä koulutuksia hirveästi saanut myytyä, on se aika hankalaa ja nihkeä vastaanotto yrittäjiltä.

Kolmannen viikon lopussa pomo kuitenkin pyysi Anttia jäämään töiden jälkeen juttelemaan. Nuori puhelinmyyjä uumoili, että tehdyt kaupat eivät tainneet olla riittävästi.

– Pomo sanoi, ettei ole ollut toivotunlaista myynti ja olisi parempi väistyä kokeneempien ja parempien myyjien edestä, kun rekrytointi on niin vilkasta ja koko ajan otetaan uutta porukkaa sisään, Antti kertoo.

Kehuja hän sai asiakaspalvelusta, mutta työnantaja toivoi erilaista asennetta.

Olisi parempi väistyä kokeneempien ja parempien myyjien edestä.

– Pitää kuulemma olla vähän röyhkeä ja töykeäkin, että saa tuotteen myydyksi asiakkaalle.

Samalla viikolla irtisanottiin myös muut yhtä aikaa aloittaneet nuoret. Toinen oli myynyt saman verran kuin Antti, toinen selvästi vähemmän.

Antti oli tilanteessa niin poissa tolaltaan, ettei tajunnut kysyä irtisanomisen syystä tarkemmin. Hänen työsopimuksessaan ei nimittäin määritellä, paljonko hänen pitäisi saada myytyä pitääkseen kesätyönsä.

– Mitäs siinä osaa sanoa. Tuli pettynyt ja petetty olo, kun oli puhuttu ainakin kuukauden pohjapalkasta, mutta sitten pistetäänkin pihalle.

Palkkakaan ei ollut edes osa etukäteen luvatusta 1 200 eurosta, vaan 150 euroa – eli ainoastaan myyntipalkkiot myydyistä koulutuksista.

– Tein kuitenkin melkein kuukauden hommia täysiä työpäiviä ja sain sataviiskymppiä. Ei lämmitä mieltä, Antti tuumaa.

Isä epäilee nuorten huijaamista

Koska palkanmaksupäivä oli vasta heinäkuun puolella, Antti ehti maksaa etukäteen myös heinäkuun vuokran luullessaan töiden jatkuvan.

Pelkästään asunnon vuokriin oli kulunut kahdelta kuukaudelta 1 200 euroa ja tienestit olivat siihen mennessä 150 euroa.

– Jäi tosi paha maku suuhun tuosta. Oli harhaanjohtava esittely.

Antin isä epäilee, että kyse on huijariyrityksestä, joka käyttää härskisti hyväkseen nuoria työntekijöitä. Hyväuskoisilla, työelämässä kokemattomilla nuorilla teetetään lähes ilmaiseksi töitä vajaa kuukausi, jonka jälkeen irtisanotaan eikä makseta pohjapalkkaa. Sitten palkataan tilalle uusia nuoria ja sama kaava toistuu.

Jäi tosi paha maku suuhun tuosta.

Anttikin on ehtinyt miettiä tapahtunutta.

– Kannattaa katsoa etukäteen netistä taustatietoa yrityksestä ennen kuin laittaa hakemusta tai menee haastatteluun. Itse katsoin vasta nyt jälkikäteen eikä siellä kauhean positiivista palautetta ollut niiltä yrityksiltä, joille niitä koulutuksia oli myyty.

Puhelinmyyntiyritykset ongelmaryhmä

Pojan perheestä on jo oltu yhteydessä työsuojeluhallintoon ja kysytty ohjeita jatkotoimenpiteiksi.

– Ei kuulosta siltä, että kaikki olisi mennyt täysin oikein, kyllähän tehdystä työstä pitää maksaa palkka, kommentoi Antin tapausta työsuojeluhallinnon ylitarkastaja Eerik Tarnaala Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Työlainsäädäntöä valvovien viranomaisten kannalta kyse on kuitenkin yhdestä ongelma-alasta.

– Kyllä puhelinmarkkinointiyhtiöistä tulee runsaasti yhteydenottoja meille, varsinkin palkanmaksuun liittyvistä epäselvyyksistä.

Tarnaalan mukaan on tiedossa, että puhelinmyyntialalla työehtoja on usein kirjoitettu hyvin monitulkintaiseen muotoon.

Työsopimukseen on kirjattu epäselvästi se, millä tavalla palkka muodostuu. Eerik Tarnaala

– Työsopimukseen on kirjattu epäselvästi se, millä tavalla palkka muodostuu. Sitten saattaa käydä tällä tavalla, että luvattua pohjapalkkaa ei sitten saadakaan, kun siinä on sellainen ehto, että pitää joku tietty viikkomäärä tai kuukausi olla siinä työssä, Tarnaala selvittää.

Sen sijaan suoraa provisiopalkkaa ei ole työlainsäädännössä kielletty.

– Laki sanoo vain, että työstä pitää saada kohtuullinen palkka ja palkka pitää olla työsopimukseen kirjattu. Ikävää on, että sitä voi katsoa vain jälkikäteen, onko se toteutunut. Ja jos ei ole toteutunut, se on riita-asia.

Ylitarkastaja kehottaa kiinnittämään huomiota tähänkin asiaan jo työsopimuksen solmimisvaiheessa.

– Kannattaa kysyä ne epäselvät kohdat, että ainakaan ei tule yllätyksenä se, miten palkka lopulta muodostuu.

Palkan perintä jälkikäteen omalla kontolla

Antin tapauksessa kyse voi ylitarkastajan mukaan olla koeajan purku, josta on lainsäädännössä huomattavasti väljemmät ehdot.

– Siinä riittää työsopimuksen päättämiseen, että puolin tai toisin havaitaan, ettei työ ole lähtenyt sujumaan niin kuin on pitänyt tai työntekijän puolelta, että työpaikan tai työn yksityiskohdat eivät olekaan sitä mitä on etukäteen luvattu, ylitarkastaja Eerik Tarnaala työsuojeluhallinnosta toteaa.

Mitä työsuojeluviranomainen sitten voi tehdä jälkikäteen?

Kenenkään palkkasaatavia me emme voi lähteä karhuamaan. Eerik Tarnaala

– Kyseinen yritys voidaan ottaa valvontaan ja tehdä sinne tarkastus. Näissä asioissa voidaan antaan toimintaohjeita, jos siellä on työsopimuslakia koskevia puutteita havaittavissa. Mutta kenenkään palkkasaatavia me emme voi lähteä karhuamaan, siihen meillä ei toimivalta riitä. Kyseisen henkilön pitää itse sitä oikeusteitse lähteä hakemaan, Tarnaala selvittää.

Palkkaturvasta nuori kesätyöntekijäkin voi saada tilinsä jälkikäteen, mutta vain tietyssä tilanteessa.

– Sieltä voi hakea palkkaansa silloin, kun työnantaja on kyvytön maksamaan. Mutta yleensä näissä kesätyöntekijöiden tapauksissa on epäselvää tai riitaa siitä, pitäisikö palkkaa tulla vai ei. Käsitykseni mukaan palkkaturva ei siinä auta, ylitarkastaja selventää.

Kesätyöntekijöillä toistuvasti samoja ongelmia

Kesätyöntekijän oikeusturva on ylitarkastaja Eerik Tarnaalan mukaan ihan sama kuin kenen tahansa työssä käyvän. Pulmatilanteissa työsuojeluviranomaisten puhelinneuvonta palvelee kesälläkin.

– Ikävä kyllä, siellä toistuvat samantyyppiset tarinat vuodesta toiseen.

Yleisimmät ongelmatapaukset ovat hyvin tiedossa.

– Klassiset tapaukset ovat jäätelökioskeilla, kesäkahviloissa sun muissa, joiden työntekijöiltä tulee yhteydenottoja, että työnantaja on yksipuolisesti perunut vuoroja sateen iskiessä. Tämä on yleisin juttu vuosittain.

Siellä toistuvat samantyyppiset tarinat vuodesta toiseen. Eerik Tarnaala

– Sitten loppukesällä tulee tilanteita, että työsuhteen päätyttyä sieltä ei saakaan työtodistusta tai palkkalaskelmia ei ole tullut koko työsuhteen aikana.

Työaikalaki on asiassa Tarnaalan mukaan yksiselitteinen.

– Ennakkoon merkattua vuoroa työnantaja ei saa yksipuolisesti muuttaa, siihen tarvitaan aina työntekijän lupa. Mutta ennakkoon sovitusta työvuorosta pitäisi maksaa työvuorolistaan merkityn mukaisesti, ylitarkastaja muistuttaa.

Ongelma on, että kaikki työnantajat eivät toimi lain mukaan. Ylitarkastajalla riittää ymmärrystä nuorille työntekijöille.

Vaikeahan siinä on lähteä inttämään vastaan. Eerik Tarnaala

– Nuori voi hiljaa niellä sen, kun on ilmoitettu ettei olekaan vuoroa tänään tai huomenna, kun on sateinen sää. Vaikeahan siinä on lähteä inttämään vastaan, jos on ensimmäisessä työsuhteessaan, siitä voi tulla muita seurauksia.

Ääritapauksessa työntekijä voi vaatia palkkaansa jälkikäteen oikeusteitse.

– Sekin on ymmärrettävästi aika hankalaa lähteä kesätöistään käräjöimään. Siinä tarvitaan avustajaa ja pitää mennä käräjille, jos työnantaja ei suostu sitä maksamaan, Eerik Tarnaala toteaa.

Antti puolestaan etsii nyt uutta kesätyötä. Hän otaksuu, että entisessä työnantajafirmassa kohdellaan nyt toisia nuoria samoin kuin häntä.

– Uskon, että se jatkuu. Pahalta tuntuu, että moni joutuu tämän saman kohtalon kokemaan.

Savonlinnassa neljä ihmistä joutui myöhään torstai-iltana veden varaan heidän veneensä kaaduttua muutaman sadan metrin päässä rannasta Saimaalla. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, miksi perämoottorilla varustettu soutuvenemallinen vene oli kaatunut.

– Rannalla kaksi ihmistä oli nähnyt, mitä tapahtui ja olivat tajunneet, että nyt on hätä. Toinen lähti nopeasti veneellä pelastamaan veden varaan joutuneita, ja toinen soitti hätäkeskukseen, kertoo päivystävä palomestari Jarno Laikola.

Kaikki vedestä pelastetut olivat aikuisia. Palomestari Laikolan mukaan hätäkeskukseen soittanut henkilö oli kertonut nähneensä ainakin osalla heistä pelastusliivit. Lopulta uhkaavasta tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.

– Ensihoitoyksikkö kävi kohteessa ja tsekkasi heidät. Muuta ei siinä tarvittu, Laikola sanoo.

Aurinkosähkön käyttö yleistyy, mikä tuo uusia haasteita pelastusviranomaisille. Isojen kiinteistöjen katoilla olevat aurinkopaneelit ovat tulipalossa palomiehille turvallisuusriski.

– Sähköön liittyy yleensä aina työturvallisuusriski pelastushenkilöstöllä. Aurinkosähköjärjestelmissä on se ongelma, ettemme tiedä, missä sähkö kulkee. Sitä ei välttämättä saada katkaistua aurinkopaneeleista, selittää ruiskumestari Vesa Läderberg Päijät-Hämeen pelastuslaitokselta.

Aurinkopaneeleissa kulkee valoisaan aikaan aina jännite. Läderbergin mukaan jännite vaikeuttaa rakenteiden purkamista palotilanteessa ja vaatii tarkkuutta vedellä sammuttaessa.

Ongelmaan ollaan vasta havahtumassa. Pelastushenkilöstön turvallisuusohjeet aurinkosähköjärjestelmien kohdalla ovat vielä kansainvälisestikin työn alla.

– Kansainvälinen järjestömme on vasta käynnistänyt turvallisuusohjeiden suunnittelun. Syksyllä julkaistavaaan uuteen asennusstandardiin on tulossa tarkennuksia koskien myös aurinkopaneeleja ja ylivirtasuojauksia, sanoo turvallisuusasiantuntija Lauri Lehto Suomen Pelastustusalan Keskusjärjestöstä.

Lehto muistuttaa, että aurinkopaneelien asennukset pitää toteuttaa säännösten mukaan ja esimerkiksi huolehtia kaapelointien suojauksesta.

Aurinkosähköjärjestelmät pitäisi merkitä selvästi pohjakuvaan

Pelastusviranomaiset toivovat, että turvallisuusasiat otettaisiin huomioon jo suunnitteluvaiheessa, varsinkin jos kyseessä on iso aurinkosähköjärjestelmä.

– Kiinteistöillä pitää olla kunnossapito- ja toimintasuunnitelma sekä tulipalotilanteissa paikan päälle saatavissa oleva, laitteiston tunteva ammattilainen, joka pystyy ajamaan turvallisesti jännitteet alas, listaa Lehto vaatimuksia.

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen ruiskumestari toivoo kiinteistöihin tietoja ja kuvia aurinkosähköjärjestelmistä.

– Olisi hyvä, että tiedettäisiin, jos kohteessa on aurinkosähköjärjestelmä. Se pitäisi merkitä selvästi ja apua olisi myös pohjakuvasta, johon olisi merkitty komponenttien sijannit, Vesa Läderberg toteaa.

Aurinkosähkö on uutta tekniikkaa, eikä kokemuksia palotilanteistakaan ole vielä kertynyt paljoa kokemuksia.

– Minulla ei ole tietoa, onko aurinkosähköjärjestelmistä aiheutunut riskitilanteita palomiheille. Mutta vuoden 2012 lähtien ollut vuosittain 1–2 tulipaloa, jossa aurinkosähköjärjestelmä on ollut jollain tavalla mukana, Läderberg sanoo.

Läderberg on tutkinut ongelmaa opinnäytetyössään.

– Työturvallisuus kiinnostaa ja tämä on uusi asia meille. Toivon, että asiaa tutkittaisiin enemmän ja valtakunnalliset ohjeet laadittaisiin pian, Läderberg toivoo.

Yle Uutisten mielipidepalvelu Ikkuna käy perjantaina Porin SuomiAreenassa kysymässä asiantuntijoilta ratkaisuja ajankohtaisiin haasteisiin.

Napakat kahdenkeskiset Samassa veneessä -keskustelut käydään Ylen teltalla Kansalaistorilla klo 14.00 ja 15.00.

Ensimmäinen pari veneessä klo 14.00 ovat SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ja EK:n johtaja Ilkka Oksala aiheinaan työmarkkinoiden ja työelämän tämän hetken polttavimmat kysymykset.

Toisessa keskustelussa klo 15.00 veneeseen kömpivät kirjailija, opettaja Tommi Kinnunen ja Turun Yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori, tietokirjailija Niina Junttila. He kartoittavat sitä, miten sukupuoliroolit vaikuttavat koululaisten elämään ja missä kohtaa niin paljon, että asialle olisi hyvä tehdä jotain.

Videot keskusteluista julkaistaan myöhemmin Ylen nettisivuilla.

Löytyykö ratkaisuja? Sitä ei tiedä ennen kuin kysyy.

Tanskan Kööpenhaminassa nykyään asuva Merja Freja Lindahl, 48, on etsinyt kadonnutta suomalaista isäänsä koko ikänsä. Isä erosi Merjan äidistä ja perusti uuden perheen Merjan ollessa pieni.

– Biologiset vanhemmat eivät olleet elämässäni montaa vuotta. Isä ei ikinä. Isäpuoli oli elämässäni muutaman vuoden, mutta sekin oli painajainen, Merja kertoo.

Merja pelkää isän luulevan, ettei Merja halunnut tavata häntä.

– Haluan sanoa isälleni, että olisin mielelläni ollut kaikki nämä kolmekymmentä vuotta yhteyksissä. Jos isä on kuollut, saan vastauksen. Mutta jos hän on elossa, haluan hänen tietävän, etten koskaan unohtanut häntä, Merja kertoo nyt.

Helsingin Psykoterapiayhdistyksen psykologi ja psykoanalyytikko Anna Liljan mukaan eroavat ja rikkinäiset perheet ovat yleisiä tänä päivänä.

– Joskus lapselle voi olla helpompi hyväksyä se, että vanhempi on kuollut kuin lähtenyt. Silloin ei tarvitse sietää hylätyksi tulemisesta seuraavaa huonommuuden tunnetta. Jos vanhempi ei halua myöhemminkään tavata, voi kokea, että vika on itsessä, Lilja sanoo.

Kun haluaa selvittää omaa taustaa, isää tai sukua, vaikkei tapaisikaan heitä, se on yksi tapa rakentaa juuria ja identiteettiä.

– Jos se kysymys nousee esiin, sitä ei voi ohittaa, Anna Lilja sanoo.

Kovaa elämää lastenkodeissa

Palataan Merjan lapsuuteen. Vuonna 1968 syntynyt Merja Freja Lindahl vietti elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta mummonsa kasvattamana Lohjalla.

Merja joutui lastenkotiin 2-vuotiaana, kun äiti ei pystynyt pitämään hänestä huolta. Isä ja äiti olivat jo eronneet. Äitiä kiinnosti viina.

– Hän oli kai myös liian nuori. Äiti sanoi, että "jos vuonna 1968 olisi ollut aborttimahdollisuus, sinä et olisi olemassa". Isä ei ollut kuvioissa mukana ollenkaan, Merja muistelee.

Merjan muistot lastenkotiajasta ovat hataria, mutta hän kertoo olleensa siellä kaksi kertaa. Merja muistaa, kun hänen siskopuolensa oli hänen kanssaan vauvojen huoneen ovella käsivarret uhmakkaasti ristissä ja otsa kurtussa, koska vieraat tädit vaihtoivat hänen siskonsa vaippoja, eivätkä lohduttaneet.

– Lahjani ja tavarani ja jopa joululahjani annettiin muille lapsille. Siskoni kauniit kiehkurat leikattiin siiliksi. Kuritus oli kovaa ja psyykkisesti vielä kovempaa. Minua he eivät murtaneet. Olin liian itsepäinen ja luupää.

Merja pääsi lastenkodista ensimmäisen kerran 6-vuotiaana.

Silloin äiti oli löytänyt uuden miehen ja oli raskaana. Edessä oli muutto paikkakunnalta toiselle. Lopulta äiti erosi miehestä ja Merja muutti äitinsä ja siskopuoltensa kanssa Varsinais-Suomeen.

Äiti kuitenkin katosi päiviksi ja viikoiksi jättäen kolme pientä lasta kotiin yksin ilman ruokaa tai rahaa. Merja kertoo poimineensa metsästä sieniä ja marjoja, jotta saisi ruokaa.

– Seitsemännellä luokalla painoin vain 27 kiloa. Veri purskusi nokasta joka päivä, kun anemia paheni. Jouluna äiti ei ilmestynyt. Saimme kuunnella yksin yöllä, miten myrskytuuli soitti ikkunan raoista Sylvian joululaulua ainakin mielessämme ja olimme varmoja, että äiti oli kuollut.

Merja huostaanotettiin uudestaan, kun hän oli 11–12-vuotias ja aloittamassa yläastetta. Silloin kokemus oli erilainen kuin ensimmäinen kerta lastenkodissa.

Mummoni on antanut minulle rakkautta ja hänen takiaan en ole pessimisti tai katkera Merja Freja Lindahl

– Olin kuin unessa: Saimme ruokaa, puhtaita vaatteita ja aikuisten ohjausta, puhtaat sänkyvaatteet ja harrastuksia. Nyt ensimmäistä kertaa sain olla ihan tavallinen koululainen, enkä sijaisäiti siskoille.

Merjan numerot koulussa nousivat ja hän oli onnellinen ja turvassa.

Hän pysyi lastenkodissa, kunnes oli tarpeeksi vanha siskopuoltensa kanssa muuttamaan nuorisokotiin ja siitä omillensa.

Merja ajatteli kuitenkin isäänsä usein.

– Tiesikö hän, että olin olemassa. Minulla oli vain nimi ja pieni valokuva, jotka äiti oli antanut. Unelmoin, että hän tulisi pelastamaan minut.

– Mummoni antoi minulle rakkautta ja hänen takiaan en ole pessimisti tai katkera.

Mummo oli myös se, joka kertoi Merjalle, miten Merjan äiti ja isä olivat tavanneet. Mummo sanoi myös siitä, että isä asui Suomessa. Äiti pysyi hiljaa.

Hylkäämiskokemukset eivät johdu itsestä

Helsingin Psykoterapiayhdistyksen psykoanalyytikko Anna Lilja kertoo, että olemme lapsuudessa biologisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti riippuvaisia toisten hoivasta ja huolenpidosta. Se tekee meistä haavoittuvaisia.

– Tekee kipeää, että ei itse pysty vaikuttamaan siihen, miten on kohdeltu.

Se tekee hylkäämiskokemuksesta ahdistavan. Lapsella on luontainen taipumus syyttää itseään kaikesta. Lapsi kokee helposti, että hylkääminen johtui hänen huonoudestaan.

– Toinen vaihtoehto on yrittää hyväksyä se, että on asioita, joille ei voida mitään. Vanhemmilla oli omat syynsä ratkaisuunsa. Ristiriita näiden välillä on se, mitä joutuu työstämään elämän eri vaiheissa.

Merja kertoo, että isättömyys sattuu ja se on vaikuttanut myös hänen miessuhteisiinsa. Merjan elämässä olleet ihmiset ovat nähneet Merjan haavoittuvaisuuden monta kertaa.

– Tunnen olevani rikkinäinen pullo, joka on liimattu takaisin yhteen. Muut ovat hienoja taideteoksia, mutta minut on jätetty nurkkaan, koska kukaan ei halua minua. Yritän liimata itseäni yhteen ja kuulua muiden pullojen rivistöön, mutta en kuulu.

Tapasi isänsä parikymppisenä

Psykoanalyytikko Anna Liljan mukaan lapsuudessa ponnistaa eteenpäin sillä, mitä on. Nuoruusiässä ja varsinkin sitten, kun tulee äidiksi tai isäksi, kysymys omista juurista nousee usein esille voimakkaammin.

– Minkälainen äiti ja isä oli ja mikä minä olen vanhempana, Lilja sanoo.

Merja alkoi etsiä isäänsä yhä enemmän, kun hän sai tyttärensä ja kuuli huhuja, joiden mukaan isä olisi muuttanut takaisin Suomeen Ruotsista.

– Silloin ei ollut tietokoneita tai muita apulaitteita, joilla olisi voinut ihmisiä löytää, varsinkaan Ruotsista. Puhelinluettelo oli ainut. Kun siis kyläilin mummoni luona, hän kertoi minulle, missä isäni asuu. Kirmaisin heti hakemaan luettelon ja löysin numeron.

Vuonna 1991 Merja sai 23-vuotiaana isänsä kiinni puhelimitse. Pian hän jo tapasi isänsä. Isällä oli jo uusi perhe, joka itki järkytyksestä, koska Merja halusi pitää yhteyttä.

Hän sanoi, etten vain tule katsomaan kuka hän on ja sitten unohda. Lupasin, etten unohda Merja Freja Lindahl

– Isäni tahtoi tavata ja oli iloinen. Vaimo sanoi, että hän oli aina tiennyt olemassaolostani ja pelännyt kaikki nämä vuodet, että tulisin oven taakse. Ja nyt olin siellä lapseni kanssa.

Merja huomasi, miten paljon hän muistutti isäänsä. Silmien väri, hiukset, ruumiin rakenne sekä kädet olivat samankaltaiset.

– Häpeä, vaivaksi olon tunne, paniikki ja muut tunteet vaihtuivat helpotukseen.

Isä pyysi Merjaa lupaamaan, ettei hän unohtaisi häntä.

– Hän sanoi, etten vain tule katsomaan kuka hän on ja sitten unohda häntä. Lupasin, etten unohda.

Kun Merjan tytär täytti vuoden, isä lähetti lahjan Merjan tyttärelle. Merja kertoo tunteneensa tuolloin suurta rakkautta. Samalla hänen elämänsä tuntui kokonaiselta.

– Tunsin itseni hyväksytyksi ja että olin täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.

Yhteys katkesi

Merja jatkoi isälleen kirjoittamista vuoden 1991 yksittäisen tapaamisen jälkeen, muttei saanut koskaan vastauksia. Hän uskoo, että uusi perhe oli repinyt kirjeet.

Pari kuukautta myöhemmin hän kävi taas mummonsa luona ja soitti isälleen, mutta puhelinvastaaja oli päällä koko ajan. Merja jätti monta viestiä. Perhe kyllästyi Merjan soittoihin ja lopulta sieltä vastattiin, että Merjan pitäisi lopettaa soitteleminen.

– He sanoivat, että "lakkaa soittamasta. Hän kyllä soittaa, jos on kiinnostunut tapaamaan tai pitämään yhteyttä".

Isä ei soittanut takaisin. Merja lakkasi pitämästä yhteyttä isäänsä. Hän alkoi itsekin ajatella, että isä kyllä ottaa yhteyttä tai tulee kylään, jollei kuule Merjasta.

Merja muutti tyttärensä kanssa ensin Ruotsiin ja sieltä Tanskaan vuonna 2003.

– Vuodet vierivät ja ajattelin, ettei isä tahtonutkaan olla yhteydessä, tai vaikka halusi, uusi perhe ei halunnut ja hänen piti valita meidän väliltä.

Monia syitä lapsen jättämiseen

Tosiasiassa syitä sille, miksi vanhempi haluaa pysytellä poissa, voi olla hyvin monia. Lapsensa jättämään joutunut vanhempi voi kokea asiasta kovaa syyllisyyttä ja häpeää, Lilja kertoo.

Lapsen selviämistä auttaa, jos hänen kokemuksensa otetaan huomioon esimerkiksi erotilanteessa Psykoanalyytikko Anna Lilja

Perheitä on monenlaisia. On katoamisia, eroja, kuolemia sekä päihde- ja mielenterveysongelmia.

– Lapsen selviämistä auttaa, jos hänen kokemuksensa otetaan huomioon esimerkiksi erotilanteessa niin, että hän voi säilyttää tunteen omasta arvostaan ja elämän mielekkyydestä, Lilja sanoo.

Monesta voi Liljan mukaan selvitä sillä, että on yksi hyvä ihmissuhde lapsena tai aikuisena.

– Jos oma tausta askarruttaa niin paljon, että se rajoittaa ja estää omaa elämää, kannattaa miettiä psykoterapiaa asian työstämiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö: 60–70-luvulla ei ollut samaa isyyslakia

Vuonna 2016 voimaan astunut isyyslaki muutti isyyden tunnustamista niin, että lapsen isyyden voi tunnustaa jo ennen lapsen syntymää äitiysneuvolassa. Samalla avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äiti ei voi uuden lain myötä enää vastustaa isän selvittämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Malja ei ota kantaa yksittäiseen tapaukseen. Hän sanoo yleisellä tasolla, että asian tarkka läpikäyminen lastenvalvojan luona auttaa selvittämään, miten eri tilanteissa kannattaa toimia.

Isyyttä on mahdollista selvittää myös silloin, kun lapsi on täysi-ikäinen jos vain on jotain tietoa lapsen potentiaalisesta isästä. Selvittämisessä voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi rekisteritietoja sekä tehdä geneettisiä ja lääketieteellisiä selvityksiä.

– 60–70-luvulla ei ole ollut käytössä vastaavaa isyyslakia kuin tällä hetkellä ja voi olla, ettei lapsen isää ole aikanaan selvitetty ja isyydestä ei ole jäänyt merkintöjä lapsen rekisteriin. Tämä ei kuitenkaan kategorisesti estä asian tutkimista tänä päivänä, mikäli esimerkiksi lapsen äiti on elossa ja pystyy nimeämään potentiaalisen isän, Malja sanoo.

Merjan äiti kuoli yli kymmenen vuotta sitten ja mummo yli 20 vuotta sitten.

Tyttärelläni ei ole sukulaisia tai perhettä täällä ollenkaan. Meillä on vain toisemme Merja Freja Lindahl

Viime vuosina Merja on käynyt Suomessa tapaamassa sukulaisiaan ja etsimässä yhä isäänsä 2–3 vuoden välein. Viimeksi hän oli Suomessa sukututkimusmatkalla vuosi sitten.

Merja kertoo ottaneensa yhteyttä poliisiin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, jos he voisivat auttaa isän löytämisessä. He pyysivät Merjaa tulemaan asemalle ja ottamaan kuvallisen henkilökortin mukaan, jos hänet on merkitty tietokantoihin. Merja aikoo seuraavaksi mennä poliisilaitokselle.

Merja soitti kaksi vuotta sitten myös Väestörekisterikeskukseen ja sieltä sanottiin, että heillä ei ole syntymätodistusta, johon Merjan isä olisi merkitty. Siellä oli vain kastetodistus, jossa isää ei mainita. Toisin sanoen voi olla, että Merjan isä ei ole tunnustanut virallisesti isyyttään silloin, kun Merja syntyi.

– Olin yhteydessä myös Kirkkoherranvirastoon kolme vuotta sitten, ilman tulosta, koska en tiedä isäni sosiaaliturvatunnusta.

Suomessa on neljä samannimistä henkilöä kuin hänen isänsä. Merja sai yhteyden kolmeen heistä. Viimeinen pysyy hiljaa. Vuonna 2014 Merja sai kuulla isänsä nimissä olevasta kolmiosta Etelä-Suomessa. Merja meni ovelle, mutta isä ei asunut siellä.

Merja harrastaa sukututkimusta ja on selvittänyt juuriaan kauemmaksi kuin isänsä etsimiseen. Se on tuonut hänelle helpotusta.

– Tyttärelläni ei ole sukulaisia tai perhettä täällä ollenkaan. Meillä on vain toisemme.

Jutussa ei kerrota Merja Lindahlin isän nimeä, koska isää ei ole tavoitettu kommentoimaan hänen ja hänen tyttärensä suhdetta.