Vahva kipulääkitys, rollaattori ja kyynärsauvat ovat tulleet tutuiksi kontiolahtelaiselle Tiina Voutilaiselle, 25. Selkärankareuman aiheuttama kipu jäytää leuasta sormiin ja varpaisiin – nivelissä, lihaksissa ja jänteissä.

– Aika paljon on jäänyt elämää elämättä. Ensimmäiset oireet ilmaantuivat jo kymmenvuotiaana polvikipuna. Yläkoulun seitsemännellä luokalla alkoivat selkävaivat. Yhdeksännellä en enää päässyt kaikkina aamuina sängystä ylös.

Opiskelu on ollut kipujen vuoksi takkuinen tie. Voutilainen on haikeana seurannut entisiä luokkakavereitaan, jotka ovat opiskelleet yliopistossa ja valmistuneet hyviin ammatteihin.

– Yritin ensin opiskella lähihoitajaksi, mutta lääkäri sanoi, ettei työskentely onnistu reuman takia. Sitten opiskelin hevosenhoitoalaa oppisopimuksella, mutta lapseni vuoksi en voinut tehdä iltavuoroja. Sen jälkeen opiskelin kone- ja metallialaa, mutta oireet pahenivat niin, että jouduin sänkypotilaaksi.

Unettomia öitä ja lääkkeitä sivuvaikutuksineen

Suomalaisista työikäisistä arviolta 1,9 miljoonaa on pitkäaikaissairaita tai pitkäaikaisesti vammautuneita, kertoo uusi selvitys. Selvityksen mukaan pitkäaikaissairauksien vuoksi tekemättä jäävä työ aiheuttaa jopa nelinkertaisesti luultua suuremmat kustannukset yhteiskunnalle.

Aivan kuin selkärankareumassa ei olisi ollut riittämiin, Tiina Voutilaiselle puhkesi epilepsia. Unettomat yöt ovat kipujen vuoksi tavallisia – usein on siirryttävä sängystä nojatuoliin nukkumaan. Päivittäin pitää syödä kymmentäkin eri lääkettä, joilla on ikävät sivuvaikutuksensa.

Hänen kummatkin silmänsä on leikattu kaihin vuoksi. Yksi syy kaihiin on ollut lääkäreiden mukaan reuman takia syötävä kortisonilääkitys.

– Kahdessa vuodessa minulle on tullut kolmekymmentä kiloa lisäpainoa. Turvotus, pahoinvointi, tulehduksellinen kipu ja väsymys ovat usein niin voimakkaita, etten pysty liikkumaan. Olen käytännössä ollut 21-vuotiaasta työkyvytön, mutta Kela on eri mieltä.

Ensimmäiset oireet ilmaantuivat jo kymmenvuotiaana polvikipuna. Tiina Voutilainen

Kansaneläkelaitos on saanut lausunnon reumatologian ylilääkäriltä, terveyskeskuslääkäriltä ja kuntoutusohjaajalta Voutilaisen vaikeasta tilanteesta. Kelan mielestä Voutilainen on kuitenkin työkykyinen ja pystyy tekemään keskiraskasta työtä.

– Silloin on tuntunut, että lähdenpä rollaattorini kanssa Kelan toimistoon. Näyttäytymään ja kyselemään, mitä minä teidän mielestänne ihan oikeasti voisin tehdä työkseni. Että katsokaapa.

Nyt Tiina Voutilainen kitkuttelee työmarkkinatuella, toimeentulotuella ja vammaistuella. Voutilaista kummastuttaa, miksi Kela on myöntänyt vammaistuen, kun hän kuitenkin saman laitoksen mielestä on työkykyinen.

Tiina Voutilaisen selkärankareuma antaa viitettä siitä, että se olisi perinnöllistä laatua. Hänen isälleen puhkesi pari vuotta sitten sama sairaus. Isällä ja pikkuveljellä on myös psoriasis, joka on reuman tavoin autoimmuunisairaus.

Hoidolle tunnustusta

Tiina Voutilainen on ollut saamaansa hoitoon tyytyväinen. Nyt hän käy säännöllisesti fysioterapiassa sekä Pohjois-Karjalan keskussairaalan kipu-, reuma- ja neurologian poliklinikoilla. Toimintaterapiassa Voutilainen käy apuvälinearvoinneissa, jotta muun muassa lepolastat ja kaulurit ovat asianmukaisessa kunnossa.

Vaihtelevat tunnetilat ovat tulleet tutuiksi.

– On pelkoa tulevaisuudesta, surua, epätoivoa ja katkeruutta. Mutta toisaalta osaan nauttia pienistä asioista, kuten aamukahveista ulkona. Pidän myös eläimistä paljon. Kavereitani en valitettavasti aina jaksa nähdä, kun on väsymystä ja heikkoutta.

Eniten voimaa tuo kuusivuotias tytär.

– Hän on huumorintajuinen neiti. Ihana pikkuriiviö.

Metsähallituksen luontopalvelujen meribiologina työskentelevä Essi Keskinen ei edes yritä peitellä asiaa: onni on sukelluspäivä Perämeren kansallispuistossa auringon kimmeltäessä veneen kylkeen liplattavilla laineilla.

Keskinen on meribiologina unelma-ammatissaan. Ja hyvä niin, sillä sukellustunteja kertyy paljon seuraavan kolmen kesän aikana.

Alkamassa on Perämeren vedenalaisen luonnon kartoitushanke. Suomen ja Ruotsin ympäristöviranomaisten yhteishankkeen tarkoituksena on koota valtakunnan rajan ylittävää kartoitusaineistoa luontotyypeistä ja lajistosta.

– Nyt jos ottaa minkä tahansa karttapalvelun auki, niin kaikki aukeaa rajaan asti ja sen jälkeen on tyhjää. Meri tyhjenee kaikesta, kuvailee Keskinen nykytilannetta.

Eroja tiedoissa ja tulkinnassa

Tällä hetkellä myös tutkimustiedon taso vaihtelee. Suomessa VELMU-hankkeessa on kartoitettu vedenalaista meriluontoa jo varsin perusteellisesti. Ruotsista kuitenkin tunnetaan lajeja, joita ei ole vielä löydetty Suomen puolelta Perämerta.

– Siellä on sellaisia hassuja esimerkkejä, niin kuin yksi näkinpartaislaji, jota on Ruotsin puolella, mutta jostain syystä meiltä sitä ei ole löytynyt millään, Keskinen sanoo.

Jos ottaa minkä tahansa karttapalvelun auki, niin kaikki aukeaa rajaan asti ja sen jälkeen on tyhjää. Meri tyhjenee kaikesta. Essi Keskinen

Tulkintaerojakin on. Ruotsissa katsotaan olevan esimerkiksi tietyntyyppisiä vuorovesirantoja, joita Suomessa ei luokitella olevan ollenkaan.

– Suomessa on aikanaan tulkittu, että koska meillä ei ole vuorovettä, niin meillä ei ole tämmöistä habitaattia. Ruotsissa on tulkittu, että vaikka vuorovesi puuttuu, niin jos ekosysteemi täyttää määritelmän, heillä on näitä samoja [rantoja], Keskinen kertoo.

– Eli tämäkin vaihtuu siinä valtion rajalla.

Ongelmaksi tulkintojen ja tietovarantojen erot tulevat esimerkiksi siinä vaiheessa, kun puhutaan esimerkiksi tiettyjen luontotyyppien suojelusta tai muusta alueiden käytön sääntelystä. Tietovarantojen yhtenäistämiseen antaa painetta muun muassa EU.

Tutkimuskohteena Perämeren luonto on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen: maankohoamisrannikko, matala suolapitoisuus ja ruskea vesi ovat piirteitä, joita ei muualta löydy.

Meribiologi ei ehdi kesälomailemaan

Turkulaissyntyinen Keskinen innostui sukeltamisesta isänsä esimerkistä. Opinnot veivät Ouluun.

– Varsinaisesti meribiologian opintoja tein Manchesterissa Englannissa. Sieltä tein myös työharjoittelun Malediiveilla, missä sukeltaminen oli vähän erilaista kuin täällä, Keskinen kertoo.

Eläinekologiasta filosofian maisteriksi valmistumisensa jälkeen Keskinen päätti jatkaa opintoja väitöskirjaan asti.

– Valitsin aiheeksi mikroskopian, koska ajattelin että se ei ainakaan sulje mitään alaa pois.

Vuonna 2006 Metsähallitus uudisti organisaatiotaan Luontopalveluissa. Keskinen tarttui tilaisuuteen, ja siirtyi työelämässä suoraan unelma-ammattiinsa.

Aina ulkotyö Perämerellä ei ole helppoa, lämmintä eikä siistiä. Mutta Selkä-Sarven saaressa, kesän ehkä kauneimman päivän auringon lämmittäessä kasvoja ja kevyen merituulen puhaltaessa Keskistä on helppo ymmärtää.

– Kesällä pyrin olemaan mahdollisimman paljon kentällä eli ulkona merellä. Pidän lomatkin talvella, Keskinen naurahtaa.

– Nytkin tämä päivä on työpäivä, mutta huomenna jatkan sukeltamista vaikka on vapaata. Ei täältä raski lähteä.

Mestarien liigan karsintakierroksen keskiviikkoillan ottelu IFK-Mariehamn-Legia Varsova toi kaupunkiin huliganismiin taipuvaisia puolalaiskannattajia.

Ahvenanmaan poliisimestari Maria Hoikkala kertoi Yle Urheilulle, että illan aikana pidätettiin yhteensä kymmenen puolalaiskannattajaa. Seitsemän pidätetyistä oli pyrkinyt väkisin jalkapallostadionille ilman lippua ja kolme pidätettyä oli aiheuttanut häiriötä myöhemmin stadionin ulkopuolella. Ottelua edeltävänä päivänä poliisi oli pidättänyt neljä puolalaiskannattajaa.

Yle Urheilun toimittaja Heikki Takkula kertoi Yle Uutisille ennen puolta yötä, että meno Maarianhaminassa näyttää rauhalliselta.

– Ottelun selkeä lopputulos saattaa vaikuttaa rauhoittavalla tavalla, arvioi Takkula. IFK Mariehamn kärsi kotitappion 3–0 Legia Varsovalle.

– Nyt näyttää siltä, että pahimmalta vältyttiin, Takkula sanoo.

Legia Varsovan fanit riehuivat viime kaudella pahemman kerran Mestareiden liigassa. Joukkueen kannattajissa on paljon rasistista ja väkivältaista ääriainesta.

Oulun Rajahaudassa ammuttiin myöhään keskiviikkona miestä, tiedottaa poliisi. Poliisin mukaan uhrin vammoista ei tällä hetkellä ole tarkempaa tietoa. Mies on viety sairaalaan.

Poliisi on ottanut tapahtumien seurauksena kiinni yhteensä kolme miestä. Oulun poliisin mukaan kiinniotot ovat tapahtuneet rauhallisesti.

Tapauksen tutkinta on alkuvaiheessa, mutta poliisilla on tiedotteen mukaan alustava käsitys tapahtumien kulusta. Asiaa tutkitaan tapon yrityksenä.

Ampuminen tapahtui poliisin mukaan noin kello yhdentoista aikoihin keskiviikkoiltana. Poliisioperaation osallistui useita alueen poliisipartioita.

Lähteet: STT

Taksiliikenteen vapautuminen kilpailulle Suomessa ensi vuonna ei ole aiheuttamassa virolaisten taksifirmojen ryntäystä Suomeen, uutisoi Lännen Media. Vielä muutama vuosi sitten johtavat taksiyhtiöt sanoivat olevansa kiinnostuneita varsinkin Helsingin asiakkaista.

Lännen Median tekemä soittokierros merkittävimpiin virolaisiin taksifirmoihin kertoo, että kiinnostus on hiipunut.

– Jonkin aikaa sitten harkittiin laajenemista, mutta tällä hetkellä ei ole laajenemissuunnitelmia pöydällä, eikä sellaisia synny todennäköisesti lähivuosinakaan, toteaa Viron suurimman taksiyhtiön Tulikan pääjohtaja Mati Saar Lännen Medialle.

215 autolla liikennöivä Tulika tekee yhteistyötä Suomen Taksiliiton kanssa, sillä liiton kehittämällä Valopilkku-sovelluksella voi tilata taksin myös Tallinnassa. Saar katsoo tämän yhteistyön riittänevän toistaiseksi.

Myös toiseksi isoin taksiyhtiö Tallink Takso suhtautuu empien Suomen markkinoille tulemiseen. Samoilla linjoilla on Marabu-taksiyhtiön johtaja Veiko Lauri.

Sen sijaan ruotsalainen taksijätti Cabonline aikoo laajentaa toimintaansa Suomen suurimpiin kaupunkeihin, kun liikenne ensi kesänä vapautuu. Cabonlinella on tuhansia autoja Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, ja se aikoo Suomeen tytäryhtiön. Kesäkuun lopulla uutisoitiin, että tytäryhtiön perustana ovat Kovasen ja Mankkaan Taksin perheyhtiöiden yli 500 kuljettajaa ja noin 160 autoa.

Lue myös

Uber vetäytyy Suomesta – mutta vain vuodeksi

Taksimarkkina vapautuu: Käykö hinnoille kuin Ruotsissa vai kuten Irlannissa?

Halpataksit aloittivat myös Turussa – matka taittuu halvimmillaan parilla eurolla

Taksiala mullistuu kohta: "Massasta erottuminen pitää tehdä nyt eikä vuoden päästä"

Valinnanvapauden yksi muoto, sosiaali- ja terveydenhuollossa vuosia käytetty palveluseteli, on jäänyt ällistyttävän vähälle käytölle siihen nähden, kuinka paljon valinnanvapauden puolesta on puhuttu valmisteltavassa sote-uudistuksessa.

Palvelusetelin osuus oli toissa vuonna selvästi alle yhden prosentin kuntien kaikista sote-menoista. Rahaa meni palveluseteliin reilut sata miljoonaa euroa, kun kaikkiaan maan sotemenot ovat yli 20 miljardia euroa vuodessa.

Palvelusetelilaki astui voimaan 2009, ja se on käytössä valtaosassa kuntia joko suoraan tai kuntayhtymän kautta. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveystoimesta kokee palvelusetelin tarpeelliseksi, vaikka käyttö on jäänyt vähälle.

– Minusta palveluseteli ei ole tarpeeton. Se on ollut tärkeä valinnanvapauden lisääjä. Joissain palveluissa seteli on ollut paineenpurkaja, vaikkapa suun terveydenhuollossa ja tähystystutkimuksissa sitä on käytetty erityisesti silloin, kun odotusajat ovat olleet pitkiä. Mutta esimerkiksi ikääntyneiden palveluasumisessa se on ollut nimenomaan valinnanvapauden lisääjä, ei odotusaikojen lyhentäjä tai paineenpurkaja, Jolkkonen tähdentää.

"Kunnat suojelevat omaa tuotantoa"

Yrittäjien mielestä vähäinen käyttö kielii palvelusetelin maksajien eli kuntien asenteesta.

– Ehkä syynä on se, että kunnat ja kuntayhtymät haluavat ikään kuin suojella omaa tuotantoaan, sanoo elinkeinoasioiden päällikkö Susanna Kallama Suomen Yrittäjistä.

– Kunnanhan pitää tehdä päätös siitä, että palvelusetelit otetaan käyttöön määrätyissä palveluissa. Sen jälkeenkin on mahdollista, että palveluseteliä ei jaeta asiakkaille, koska se on aina myöntäjän päätös, että haluaako hän tarjota asiakkaalle palveluseteliä vai ei.

Helsingin kaupungin mielestä päätösvalta on asiakkaalla.

– Kun palveluun pääsyn kriteerit täyttää, voi valita, ottaako kaupungin oman toiminnan tuottaman palvelun, ostopalvelun, tai palvelusetelin. Asiakas itse päättää ja valitsee. Sitä ei ole koskaan pakko ottaa, tähdentää toimialajohtaja Juha Jolkkonen Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveystoimesta.

Arkuutta asiakkaissa

Jolkkosen mukaan ihmiset eivät tunne palveluseteliä vielä riittävän hyvin tai eivät osaa sitä kysyä. Jolkkosen mielestä asiakkaita pitäisi ohjata tai neuvoa.

– On varmasti tietämättömyyttä ja ehkä arkuutta. Ei rohjeta hakea eri vaihtoehtoja sille palvelulle, jota me tarjoamme suoraan.

Jolkkosen mukaan palvelusetelin käyttöä nipistää suurelta osalta myös se, että nykyinen palvelusetelijärjestelmä on aika jäykkä. Jokainen seteli ja setelin arvo täytyy erikseen päättää sosiaali- ja terveyslautakunnassa.

Jopa tuhansien arvoinen

Palvelusetelin arvo vaihtelee haetun palvelun tai hoidon mukaan parista kympistä jopa tuhansiin euroihin kuussa. Kunta tai kuntayhtymä maksaa sillä osan hoidon tai palvelun kustannuksista, loput asiakas maksaa itse.

– Helsingissä on 16 eri palveluseteliä. Suurin käyttö on ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa, jossa jo noin 10 prosenttia tuotetaan palvelusetelillä. Toinen paljon käytetty on suun terveydenhuolto, Jolkkonen sanoo.

Valmisteltavassa sote-uudistuksessa palvelusetelin nimi on tarkoitus muuttaa asiakasseteliksi. Juha Jolkkonen toivoo sen olevan nykyistä palveluseteliä yksinkertaisempi ja ketterämpi käyttää.

Yrittäjät taas toivovat lakiin eräänlaista pakkoa lisäämään setelin käyttöä. Velvoittavuus lakiluonnoksessa jo onkin.

– Että tulee velvollisuus sotejärjestäjälle käyttää sitä seteliä, jolloin hänen on pakko tarjota sitä asiakkaalle vaihtoehtona, Suomen Yrittäjien Kallama toteaa.

Lue myös:

"Pukamat puoleen hintaan" – soten tulevaisuuskuva? Professorit näkevät kaaosta ja kasvavia kustannuksia

Etkö ymmärrä soten valinnanvapaudesta mitään? Emme mekään – siksi kysyimme 20 kysymystä

Tuomarit ja lakimiehet ovat saaneet melkoisen hepulin rikesakon korvaajaksi esitetyn liikennevirhemaksun mukana tulevista muutoksista virhemaksun oikeuskäytäntöön. Suomen tuomariliiton ja Suomen Lakimiesliiton tyrmistys ilmenee selkeästi lausunnoista, jotka liitot ovat lähettäneet liikenne- ja viestintäministeriölle tieliikennelain uudistuksen lakiluonnoksesta.

Tuomariliitto ja Lakimiesliitto nostavat lakiluonnoksesta esiin muun muassa sen, että liikennerikkomuksissa luovuttaisiin oikeusturvan peruskiviin kuuluvasta syyttömyysolettamasta (jokainen on syytön, kunnes syyllisyys on laillisesti todennettu).

– Liikennerikkomusta koskeva todistustaakka olisi jatkossa syyttäjän sijasta liikennevirhemaksun saajalla. Virhemaksun määränneeltä viranomaiselta (yleensä poliisi) ei edellytettäisi näyttöä edes siitä, onko väitettyä rikkomusta ylipäätään tapahtunut, tuomariliitto paheksuu.

Tuomariliiton mukaan tekoon syyllistymisen tutkiminen jäisi mahdollisen muutoksenhaun varaan. Siinä asianosaisen olisi esitettävä perusteita sille, että ei ole syyllistynyt tekoon.

– Oikeusjärjestelmällemme vieras on seuraamuksen saajalle asetettava käänteinen todistustaakka ja se, että näyttövelvollisuus asetettaisiin sille, jolla olisi vähemmän mahdollisuuksia näytön esittämiseen.

Myös Autoliitto huomauttaa lausunnossaaan, että esitetty haltijavastuu todistustaakan kääntämisineen ei kuulu oikeusvaltion periaatteisiin.

"Oikeusturva heikkenee"

Lakimiesliiton mielestä rangaistun oikeusturvaa heikentää lisäksi esitetty muutoksenhakumenettely, joka olisi pääosin kirjallista. Suullinen käsittely olisi selvä poikkeus.

– Kun näyttötaakka on käännetty muutoksenhakijalle, hänen olisi käytännössä mahdotonta pelkästään kirjallisessa prosessissa saada liikennevirhemaksu kumotuksi. Suullisesti maallikon on helpompi saada oikeus ymmärtämään asiansa, Lakimiesliitto huomauttaa.

Tuomariliiton mielestä muutos heikentäisi olennaisesti nykytilannetta ja oikeusturva heikkenisi vielä sillä, että liikennevirhemaksun oikeuskäsittely on tarkoitus saada maksulliseksi.

Tuomariliiton mielestä ei voida sulkea pois johtopäätöstä, että tarkoituksena on nimenomaisesti tukkia muutoksenhakutie käytännössä.

– Hallituksen esitysluonnos jatkaa valitettavaa lainsäädännön kehityskulkua, jossa valtion säästötarpeet määrittävät lopputuloksen.

Lainlaatija: ei merkittävä heikennys

Lakiluonnoksessakin myönnetään, että näyttövelvollisuuden siirto ajoneuvon omistajalle tai haltijalle heikentää jossain määrin näiden oikeusturvaa. Lainlaatijan mukaan heikennys tapahtuisi kuitenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain asettamissa reunaehdoissa.

– Heikennys ei olisi voimassa olevaan rikesakkomenettelyyn verrattuna merkittävä, liikenneministeriön laatimassa lakiluonnoksessa huomautetaan.

Oikeusministeriö toteaa lausunnossaan, että ajoneuvokohtainen, käännettyyn todistustaakkaan perustuva liikennevirhemaksu on omaksuttavissa vähäisiin liikennerikkomuksiin.

– Vähäistä vakavampiin se ei ole täysin ongelmitta sovitettavissa, ministeriö muistuttaa.

Poliisi kannattaa

Poliisihallitus ja poliisia hallinnoiva sisäministeriö kannattavat lausunnoissaan rikesakkojen muuttamista liikennevirhemaksuiksi. Sisäministeriön mukaan virhemaksu tehostaa poliisin prosesseja ja mahdollistaa uuden tavan kehittää valvontaa. Kumpikaan ei ota lausunnossaan kantaa tuomareita ja lakimiehiä tyrmistyttävään käänteiseen todistustaakkaan.

Eduskuntaan syksyllä

Tieliikennelain kokonaisuudistus on tarkoitus saada eduskunnan käsittelyyn ensi syksynä. Liikennevirhemaksun voimaantuloon esitetään kahden vuoden siirtymäaikaa lain voimaantulosta. Poliisin mielestä liikennevirhemaksu tulee ottaa käyttöön vasta sen jälkeen, kun uusi vitja-tietojärjestelmä on toiminnassa, mahdollisesti vuonna 2021.

Liikennevirhemaksun suuruus vaihtelisi esimerkiksi ylinopeuksissa 50 eurosta 400 euroon saakka. Tuloista riippumaton liikennevirhemaksu mätkäistäisiin 30 kilometrin ylinopeuteen saakka. Siitä ylöspäin käyttöön tulisivat tutut tulotasoon sidotut päiväsakot.

Joroislainen Satu Pyörälä ryhtyi valmistautumaan jo 2010-luvun alussa siihen, että metsälain muutos sallisi hänen kasvattaa metsäänsä ilman avohakkuita. Kun laki muuttui vuonna 2014, Pyörälä aloitti kaikkien 100 metsähehtaarinsa hoidon jatkuvan kasvatuksen menetelmällä.

Pyörälän metsiin ei tehdä avohakkuita enää koskaan, jos se on hänestä kiinni.

– Minulle on tärkeää se, että metsässä on muutakin kuin rahaa, siellä on marjat ja siellä on sienet. Olen metsästäjä ja haluan kulkea metsässäni. Minusta tämä on selvä asia. Tähän pitäisi siirtyä yleisemminkin Suomessa, Pyörälä sanoo.

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoito tarkoittaa, ettei metsää koskaan hakata kokonaan alas. Metsään ei myöskään istuteta taimia, vaan annetaan luonnon hoitaa uuden metsän syntyminen. Ajatus on, että metsässä kasvaa eri-ikäisiä puita, ja aika ajoin metsästä hakataan pois suurimmat ja vanhimmat tukkipuut.

– Jos jatkuva kasvatus toimii hyvin, niin metsää voidaan hakata 100 kuutiometriä 10-20 vuoden välein. Avohakkuissa taas hakataan yksi iso rysäys 50-80 vuoden välein ja lisäksi tehdään harvennukset. Jatkuvassa kasvatuksessa puuntuotos voi olla vähän pienempi, mutta ei kovin paljon, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sauli Valkonen sanoo.

Euro on vahva konsultti

Metsäalan kuuma peruna on, voidaanko jatkuvalla kasvatuksella saada metsästä yhtä paljon euroja kuin perinteisillä avohakkuilla. Suuri ero perinteisen ja jatkuvan kasvatuksen välillä on, että avohakkuulla saa kerralla suuren tuoton, kun taas jatkuvan kasvatuksen metsästä tuloa tulee useammin mutta vähemmän kerralla.

Kumpi lopulta tuottaa enemmän, sitä ei tiedä edes asiantuntija.

– Sitä ei olla saatu selville, eikä sitä ihan helpolla saadakaan selville. Nyt tilanne on sellainen, että ei olla yhtä mieltä edes siitä, mitä kannattavuus metsänkäsittelyssä tarkoittaa. Ja vaikka kannattavuutta pystyttäisiin laskemaan, niin siitäkin kiistellään, minkälaista korkotuottoa tai pääomaprosenttia tavoitellaan. Näistä asioista kiistellään jatkuvasti, eikä se näköjään etene mihinkään, Valkonen sanoo.

Avohakkuutta siihen ei tehdä koskaan. metsänomistaja Satu Pyörälä

Pyörälän metsässä on jo tehty ensimmäinen jatkuvan kasvatuksen mukainen hakkuu. Tuotto oli hyvä, mutta siihen pääsy oli hivenen mutkikasta.

– Suuret metsäyhtiöt eivät suostuneet ostamaan minulta metsää, koska käytän jatkuvan kasvatuksen menetelmää. Luulen, että se johtuu siitä, että tällä tavalla hakkaaminen on yhtiöille vierasta ja tuntuu hankalalta. On paljon helpompi mennä ja hakata kaikki pois, kuin katsoa mitä otetaan ja mitä jätetään, Pyörälä sanoo.

Pyörälän metsään löytyi motokuski, joka ohjeistettiin, miten hakkuu tehdään. Välillä ohjaimissa oli myös opiskelija, joka kertoi, ettei koulussa ole edes mainittu jatkuvaa kasvatusta.

Metsäalaa heiluttelevat historian tuulet

Valkonen uskoo, että kiistely siitä, kumpi menetelmä on parempi, ja epäilykset uutta, jatkuvan kasvatuksen menetelmää kohtaan kumpuavat historiasta. Keskustelussa kummittelevat yhä ammoiset ajat, kun Suomen metsiä kaskettiin ja harsittiin pilalle. Harsiminen tarkoitti, että metsistä poimittiin täysin suunnittelematta pois keskenkasvuiset puut, jolloin metsän kokonaistuotto kärsi.

– Sitten haluttiin ryhtyä rakentamaan meille metsäteollisuutta "Puulla parempiin päiviin" -ajatuksella. Silloin katsottiin, että viljelymetsätalous oli vastaus harsimisen pilaamiin metsiin, Valkonen kertoo.

Laki kielsi vuoteen 2014 saakka kaiken muunlaisen metsän hoidon paitsi uudistushakkuun ja tasaikäiskasvatuksen. Aiheesta on kiistelty jopa oikeusasteissa vuosikymmenet. Tämän päivän keskustelu kantaa yhä jäämiä harsimishakkuiden pelosta. Kriitikot pitävät jatkuvaa kasvatusta harsimisen kaltaisena.

– Koko periaate on ihan toinen. Silloin harsimis-aikaan metsä oli kuin kaivos, josta otettiin puut pois ja väliäkö hällä mitä siihen tulee. Puuta otettiin mistä sattuu ja sellaisia määriä kun sattui tarvitsemaan. Jatkuvassa kasvatuksessa nimenomaan kestävyys ja se, että aina tulee uutta hyvänlaatuista puustoa, on hyvin tärkeää, Valkonen sanoo.

Vaaditaan varmasti sukupolven muutos, ennen kuin osataan ajatella toisella tavalla. metsänomistaja Satu Pyörälä

Jatkuvan kasvatuksen menetelmä kiinnostaa metsänomistajia, sillä vain harva pitää avohakkuista. Jatkuvaan metsän kasvatukseen erikoistuneet metsänhoitoyhtiöt saavat koko ajan enemmän yhteydenottoja. Suurin osa asiakkaista on tiedostavia ihmisiä, jotka valitsevat nimenomaan jatkuva kasvatuksen.

Silti se on yhä marginaalista.

– Se on ihan prosenttiluokkaa tällä hetkellä. Tarkkoja lukuja ei ole kenelläkään, koska tilastointimenetelmä on niin epämääräinen, Valkonen sanoo.

Vähin erin myös perinteistä menetelmää käyttäviltä metsänhoitoyhdistyksiltä on ryhdytty kyselemään jatkuvasta kasvatuksesta. Silti esimerkiksi Suomen metsäisimmässä maakunnassa Etelä-Savossa hoitotapa on käytössä lähinnä paikoissa, joissa metsällä on erityisiä maisema- ja virkistysarvoja.

– Se on valtava muutos, ja koko metsäalan palvelukenttä on tottunut vanhaan toimintatapaan. Vaaditaan varmasti sukupolven muutos ennen kuin osataan ajatella toisella tavalla, Satu Pyörälä pohtii.

Jatkuvaa kasvatusta jarruttaa se, että ihan kaikkiin paikkoihin se ei sovellu sormia napsauttamalla. Pyörälälläkin on metsäpalsta, jossa kasvaa ainoastaan niin samanikäisiä puita, että eri-ikäisrakenteen saavuttaminen on hankalaa. Pyörälä pitää metsäänsä ehdottomasti ja ensisijaisesti talousmetsänä, joten heitteille ei tätäkään palstaa voi jättää.

– Täytyy miettiä, mikä voisi olla ratkaisu. Mutta avohakkuutta siihen ei tehdä koskaan.

Hallituksen tekemät opintotukien leikkaukset tulevat voimaan elokuun alusta alkaen. Voimaan astuvat uudet opintotuki- ja asumistukilait vaikuttavat moneen asiaan.

Korkeakouluopiskelijoiden opintotuen määrä laskee samalle tasolle kuin toisen asteen opiskelijoilla – nykyisestä 336,76 eurosta 250,28 euroon.

Vaikka opiskelijoita kuritetaankin tukien laskemisella, vastaavasti opintolainojen valtiontakauksiin tarjotaan korotusta. Kelan mukaan opiskelija voi saada syksyllä opintolainaa 2 600–3 250 euroa ja keväällä tavallisesti 3 250 euroa.

Kuukausittain katsasteltuna se näyttää siltä, että jos aiemmin opintolainaa sai 400 euroa kuussa, jatkossa sitä voi nostaa 650 euroa kuussa.

Opintolainan korotus on isompi kuin tukien leikkaus. Näin ollen opiskelijoiden taloudellisen tuen voikin katsoa siirtyneen vahvemmin lainapainotteisuuden suuntaan.

Jotkut voittavat ja toiset häviävät

Kolmas opiskelijoiden taloudelliseen toimintakykyyn merkittävästi vaikuttava muutos on asumislisän lakkautus ja siirtyminen yleisen asumistuen piiriin. Tämä muutos vaikuttaa eri tilanteessa oleviin opiskelijoihin eri tavalla. Monet häviävät uudistuksen myötä paljon, mutta useat myös voittavat.

Tähän asti opiskelijoiden asumislisää sai enimmillään 201 euroa. Nyt yleisen asumistuen myötä rahaa vuokraan voi saada jopa noin 400 euroa, aina kuitenkin korkeintaan 80 prosenttia vuokran määrästä.

Yleiseen asumistukeen vaikuttavat hakijan tulojen lisäksi myös puolison tulot. Tämä ei tiedä hyvää työssäkäyvän ja köyhäilevän opiskelijan yhteisasumisessa. Jääkin nähtäväksi, kuinka monet nuoret parit eroavat ainakin virallisesti, jotta eivät menettäisi asumistukiaan.

Kelan arvion mukaan 40 000 opiskelijaa menettää kokonaan asumiseen tarkoitetun tuen ja 27 000 opiskelijan tuki pienenee. 100 000 opiskelijan tuki sen sijaan kasvaa.

Hieman pyöristettynä noin kaksi kolmesta opiskelijasta voittaa uudistuksessa ja yksi kolmasosa häviää, joista osa erityisen pahasti. Kelan näkemyksen mukaan "opiskelijoiden siirtyminen yleiseen asumistukeen kompensoi opintotuen lainapainotteisuuden kasvua".

– Opiskelijoille myönnettävä keskimääräinen asumistuki on noin 2 000 euroa vuodessa eli 700 euroa nykyistä asumislisää enemmän, Kelan tiedotteessa todetaan.

Hylkäävien päätösten määrä laski tuntuvasti

Neljäs uudistus on se, että jatkossa maksuhäiriö ei enää estä välttämättä opintolainan valtiontakauksen saamista. Viime vuonna hylkäävän päätöksen sai 1 760 opiskelijaa, kun maksuhäiriö saattoi estää lainatakauksen.

Kela on tarkistanut opintojaan jatkavien opintolainat lukuvuodeksi 2017–2018 ja lähettänyt lainatakauspäätökset 103 744 opiskelijalle. Nyt 211 opiskelijalle ei myönnetty opintolainan valtiontakausta.

Takausta ei myönnetä, jos opiskelijan aiempi opintolaina on Kelan perittävänä. Lainantakaus voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin myöntää myös perittävänä olevasta opintolainasta huolimatta.

Lue myös: Opiskelijat pöyristyivät selvityksestä: Ottamatonkin opintolaina voisi leikata asumistukea

Kerrostaloasunnon olohuoneen nurkassa Tampereen Lentävänniemessä sijaitsee maailmanlaajuisille markkinoille tähtäävän yrityksen pääkonttori. Spotless Teabag Oy:n toimitusjohtaja Matti Koskinen, 58, haluaa pelastaa teenjuojat arkipäivän rasittavalta pulmalta: mitä tehdä käytetylle teepussille.

Koskinen on patentoitunut teepussin pakkauksen, johon käytetty lötkö voidaan laittaa takaisin tahraamatta. Ei tarvita enää teepussin kuivaksi puristelua tai sottaisia servettejä.

– Tarkoituksena on muuttaa teetapahtuman elämyksellisyyttä, hän selventää.

Suomi on tunnetusti kahvikansaa ja Koskinen on itsekin kahvinjuoja. Hän kuitenkin luottaa siihen, että hänen keksinnöllään on paikkansa kansainvälisillä teemarkkinoilla.

Jos edes yksi prosentti maailmassa käytettävistä teepusseista hyödyntäisi pakkausta, se tarkoittaisi yrityksen arvion mukaan yli kahta miljardia teepussia vuodessa.

Menestykseen uskoo myös 160 osakasta, joiden ansiosta yritys on Koskisen mukaan kerännyt satojentuhansien eurojen edestä sijoituksia. Tuotteella on patentti jo muun muassa Kiinassa, Venäjällä ja eri puolilla Eurooppaa ja hakuprosessi on kesken useassa muussa maassa.

Varsinkin moni kahvinjuoja on sitä mieltä, että ei ole mitään ongelmaa, joka pitäisi ratkaista. Matti Koskinen

Numeroiden pyörittely tai tuotteen kaupallistaminen eivät varsinaisesti ole Matti Koskisen ydinalaa. Vielä pari vuotta sitten hän kiersi päivätyökseen Suomea nukketeatterinsa Vekkuliketun kanssa.

Nukketeatterikin on keksimistä

Alanvaihdos kuulostaa yllättävältä, mutta Koskinen ei pidä siirtymää nukketeatterista keksijänuralle mitenkään kummoisena.

– Nukketeatterikin on keksimistä ja ratkaisujen löytämistä, kun täytyy miettiä teknisiä toteutuksia, tarinankerrontaa ja musiikkia. Keksintöjen tekemiseen liittyy luovuuden ilo samalla lailla kun teatteriin – välillä tietysti luovuuden tuskakin.

Koskisen urapolku ei ollut suorin mahdollinen. Lapsena koulunkäynti takkuili: lukihäiriön vuoksi Koskinen oppi lukemaan vasta yhdeksänvuotiaana ja jäi pari kertaa luokalleen. Hän opiskeli koristemaalariksi, mutta maalarintyö kävi pian terveyden päälle.

Tarvitsen jatkuvasti tilaisuuksia, joissa voin keksiä ongelmiin ratkaisuja. Ei lopputuloksena tarvitse aina olla kaupallisia keksintöjä. Matti Koskinen

Koskinen lähti opiskelemaan steinerkasvatukseen perustuvaan Snellman-korkeakouluun ja oli myös mukana perustamassa sinne puhe- ja draamataiteen linjaa. Opinahjossa hän tapasi tamperelaisen nukketeatteri Mukamaksen johtajan, joka pyysi teatteria harrastavaa Koskista mukaan.

– En ikinä ajatellut, että nukketeatterista voisi tulla ammatti. Mutta kun avautui mahdollisuus, ajattelin, että kokeillaan.

Mukamaksessa vierähti kymmenen vuotta ja Koskisen itse perustamassa Vekkuliketussa seitsemisen vuotta. Niiden välissä Koskinen oli vuoden kotona kahden lapsensa kanssa, sillä jatkuva tien päällä oleminen oli ajanut burnoutiin.

Koti-isän arjesta nousi pulmia, johon Koskinen alkoi miettiä ratkaisuja.

– Yhtenä päivänä kaadoin lapsille mehua ja se läikkyi pöydälle. Aloin miettiä, auttaisiko jos mehutölkissä olisi korkki. Seuraavalla viikolla olin kehitellyt kolme erilaista korkkimallia.

Ideoita syntyi useita: täydellisesti tyhjentyvä tuubi, kenkien liukueste, uudenlainen lukko… Kun teepussikeksintö alkoi saada tuulta alleen, Koskinen päätti siirtyä kokopäiväisesti yrityksensä pariin.

– Luovuus ja keksiminen on minulle elämän suola. Tarvitsen jatkuvasti tilaisuuksia, joissa voin keksiä ongelmiin ratkaisuja. Ei lopputuloksena tarvitse aina olla kaupallisia keksintöjä. Se on ikään kuin hauska leikki.

Youtube auttoi alanvaihdossa

Yksinkertaiselta kuulostavan tuotteen kehitys ei ole ollut niin yksinkertaista.

– Minulla oli idea keittiönpöydän ääressä, mutta ei mitään ymmärrystä, miten tuote kaupallistetaan. Ei ollut tiimiä eikä rahaa patentointiin. Lähdin rakentamaan ihan tyhjästä kaikkea.

Alanvaihdos on vaatinut rutkasti asioiden omatoimista opettelua. Koskinen on esimerkiksi katsellut satoja Youtube-videoita pakkauskoneiden toiminnasta. Hän sanoo, ettei kuitenkaan olisi päässyt pitkälle ilman tiimiään, johon kuuluu eri alojen ammattilaisia.

Hankaluuksia on riittänyt: yhteistyökumppanin tehdas on lakkautettu tai luvatuista aikatauluista ei ole pidetty kiinni. Sopivien biohajoavien materiaalien löytäminen on vienyt vuosia. Välillä epätoivo saattaa vallata, mutta vain pariksi tunniksi.

– Ajatuksena se, että tätä keksintöä käyttäisivät miljoonat ihmiset, antoi pontta jatkaa.

Myös se, että niin moni sijoittaja on ottanut idean omakseen, on saanut luovimaan eteenpäin.

On Koskinen epäilyäkin kohdannut.

– Varsinkin moni kahvinjuoja on sitä mieltä, että ei ole mitään ongelmaa, joka pitäisi ratkaista. Mutta luotan siihen, että yhdelle teenjuojalle sadasta tämä on tarpeellinen. Ja se riittää meille.

Kahvinjuoja aikoo valloittaa maailman teemarkkinat

Tänä kesänä eletään jännittäviä aikoja. Liki kymmenen vuoden kehitystyön jälkeen ensimmäisten tahraamattomien teepussipakkausten on määrä lähteä teenjalostajille kokeiluun.

Jos teefirmat päättävät ottaa tuotteen käyttöön, Koskisen yhtiö tekee tilinsä näiltä saatavista rojaltimaksuista.

Ajatuksena se, että tätä keksintöä käyttäisivät miljoonat ihmiset, antoi pontta jatkaa. Matti Koskinen

Jo 12 teenjalostajaa on kiinnostunut pilotoimaan tuotetta, Koskinen kertoo. Sitten nähdään, mullistaako suomalaisen kahvinjuojan keksintö maailman teemarkkinat.

Suomen ainoan teepusseja pakkaavan yrityksen Nordqvistin toimitusjohtaja Riku Nordqvist ei tunne Koskisen keksintöä, mutta suhtautuu kaikkiin käyttäjäystävällisyyttä parantaviin innovaatioihin mielenkiinnolla.

– Jos asiakkaat ovat kiinnostuneita uudesta pakkauksesta ja valmiita maksamaan siitä, otamme sen mielellään käyttöön.

"Jokainen perheenäitikin on keksijä"

Koskisen mielestä keksijyyttä mystifioidaan.

– Meitä ympäröi miljoonia hämmästyttäviä keksintöjä. Jokainen perheenäiti tekee arjessaan keksintöjä, vaikka ne eivät ole välttämättä kaupallistettavia.

Keksinnön kaupallistaminen on usein pitkä, raskas ja kalliskin prosessi. Moni pöytälaatikkokeksijä ei ehkä sen pelossa lähde viemään ideoitaan eteenpäin.

Helpottaa, jos ympäristössä ei ole kovin montaa ihmistä, jotka heti toitottavat ettei tuosta ikinä mitään tule. Matti Koskinen

Keksijöillä on Suomessa Koskisen mielestä hyvät lähtökohdat. Suomen Keksijäin Keskusliitto ja Keksintösäätiö edistävät keksijöiden asemaa, monet säätiöt myöntävät keksijöille rahoitusta ja järjestöt tarjoavat neuvontaa oman idean eteenpäin viemisessä.

– Onnittelen itseäni siitä, että elän yhteiskunnassa, jossa on mahdollista vaatimattomistakin lähtökohdista päästä puhumaan lähes kenelle tahansa.

Verkoston luominen vaatii Koskisen mukaan sitkeyttä ja itsensä likoon laittamista, mutta on tuurillakin osansa asiaan.

– Tietysti helpottaa, jos ympäristössä ei ole kovin montaa ihmistä, jotka heti toitottavat ettei tuosta ikinä mitään tule. Elämä on tylsempää, ellei edes yritä.

Koskisella on vielä monta keksintöä, joita hän aikoo lähteä viemään maailmalle. Hän uskoo, että seuraava suuri menestys tulee olemaan hänen patentoimansa teepussi, joka ei päästä nestettä läpi käytön jälkeen.

Liki kuusikymppinen ei toimettomista eläkepäivistä haaveile.

– Nythän vasta työ alkaa, kun alan ymmärtää, mikä on keksinnön tie ideatasolta tuotteeksi. Rahassa ja maineessa mitattuna tulos ei vielä ole ollut kummoinen, mutta kokemuksena merkittävä. Se on kuin polttoainetta työnteolle.

Tampereen Särkänniemen huvipuistossa on sattunut harvinainen onnettomuus. 12-metrinen vene törmäsi ruokailijoita täynnä olleeseen terassiin. Onnettomuus tapahtui keskiviikkona iltapäivällä. Kukaan ei loukkaantunut tilanteessa, mutta terassi kärsi lieviä vaurioita.

Poliisin mukaan kuljettaja oli ohjaamassa venettä tankkauspisteelle, mutta vene ajautuikin päin pitserian kelluvaa terassia. Veneen ohjaus ei ilmeisesti toiminut kunnolla teknisen vian vuoksi. Veneen kuljettaja kertoi poliisille, että oli lähestynyt tankkauslaituria hiljaisella vauhdilla.

Veneen vasen etukulma osui terassiin, minkä jälkeen vene muutti suuntaansa. Törmäys hajotti terassin puisen aidan ja siinä kiinni olleet puulevyt. Poliisi tutkii tapausta liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

Särkänniemen huvipuisto sijaitsee Mustanlahden sataman vieressä.

Kilpisjärven kylän uusi koulurakennus alkaa olla valmis Enontekiöllä. Tulipalo tuhosi koulun vappuna kaksi vuotta sitten. Kunnan onneksi rakennus oli vakuutettu täydestä arvostaan ja kylään pystyttiin rakentamaan ilman kuluja uusi monitoimitalo, jollaiseen tuskin muutoin olisi ollut varaa.

Kilpisjärven koulussa on 12 oppilasta ja kylässä asukkaita reilut sata. Oppilasmäärä on pienentynyt vuosien aikana ja uudessa koulussa samaan neliömäärään saadaan mahdutettua paljon muitakin tiloja.

Taloon tulee koulun lisäksi tilat terveydenhoitajalle, liikuntasali, kuntosali, sekä hartaustila. Rakennukseen tulee myös päiväkoti ja nuorisotila.

Kaikkia tyydyttävä ratkaisu

Kilpisjärven kyläläiset ovat olleet alusta saakka mukana yli kolme miljoonaa euroa maksavan rakennuksen suunnittelussa, kertoo kunnan tekninen johtaja Kimmo Lämsä.

- Kaikki osapuolet ovat olleet matkassa luonnossuunnittelusta lähtien, että se palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia osapuolia. Kompromissejahan joutuu aina tekemään, kaikki eivät saa kaikkea, mutta kuitenkin että saadaan sellainen ratkaisu että se tyydyttää kaikkia, Lämsä sanoo.

Tällä viikolla koulurakennuksessa testataan talotekniikkaa, kuten ilmastointia ja lämmitystä. Myös pihan rakentaminen on viimeisiä töitä.

Rovaniemeläisen Laplanin rakentama monitoimitalo luovutetaan kunnalle kuun lopussa. Koulurakennus maksaa noin 3,2 miljoonaa euroa.

Lapselle Linnanmäen huvipuistossa vierailu saattaa olla kesän huippuhetki, mutta monen vanhemman vatsassa voi alkaa vääntää jo ajatuskin rajuimpiin vekottimiin nousemisesta.

Tässä vaiheessa Linnanmäen laitekummi astuu kehiin. Laitekummi tulee lapsen mukaan laitteeseen kuin laitteeseen, ja pahoinvointia tai kastumista pelkäävä huoltaja voi seurata hurvittelua tyytyväisenä vierestä.

– Uudestaan! hihkaisee 9-vuotias Sami Remes, kun Vuoristoradan vaunu palaa kierrokseltaan laiturille.

Laitekummi Tea Laine tekee työtä käskettyä ja parivaljakko lähtee uudelle kierrokselle Linnanmäen perinteikkäällä tervantuoksuisella puuradalla. Pojan äiti Katja Lappalainen seuraa Vuoristoradan ajoa laitteen ulkopuolelta, kenties hyvästäkin syystä.

– Sillä tulee puklut ulos, paljastaa Remes syyksi äidin kyydistä jättäytymiselle.

Kieputusta pitkin päivää

Laitekummin työ ei sovi helposti pahoinvoivalle, sillä päivän aikana saa ravata kymmeniä kertoja puiston kovimmissa kyydeissä. Ei ole kuitenkaan ennenkuulumatonta, että laitekummilla olisi tullut huono olo kesken työpäivän. Kummeja päivystää aina kerrallaan viisi kappaletta, joten sopiva kaveri löytyy varmasti, oli laite mikä tahansa.

Useana kesänä Linnanmäen laitetyöntekijänä työskennellyt Laine nauttii hurjimmistakin kieputtimista. Hänen mukaansa puuvuoristoradan lisäksi kaikista useimmin kummia pyydetään lasten seuraksi esimerkiksi Salama- ja Tulireki-vuoristoratoihin sekä vesilaitteisiin.

Laine pääseekin seuraavaksi Hurjakuru-vesilaitteen tyrskyihin kaksi kertaa peräjälkeen.

– Laitekummin vuorot ovat parhaita vuoroja kesässä, näitä tulee odotettua. Olen sellainen hurjapää, että en kieltäydy mistään laitteesta. Tyypillistä päivää ei ole, kun mennään ihan minne lapsi haluaa. Joskus pyöritään todella paljon ja joskus taas ollaan rauhallisissakin laitteissa, Laine kertoo.

Kokemusten jakamista

Laitekummihistoriastaan Laine muistaa parin kesän takaa päällimmäisenä kerran, jolloin hän toimi näkövammaisen tytön laitekummina.

– Tytön avustaja ei uskaltanut laitteisiin, joten minä menin hänen kanssaan. Tyttö ei ollut ikinä käynyt huvipuistossa aikaisemmin. Se oli todella ikimuistoinen hetki, Laine kertoo.

Laitekummeja on ollut Linnanmäellä jo vuodesta 2006. Moni huvipuiston asiakas on silti vieläkin yllättynyt kohdatessaan palvelun.

– Tämä tulee aika monelle yllätyksenä. Lapsilta ja etenkin heidän vanhemmiltaan tulee todella positiivista palautetta. Monet ovat hyvin kiitollisia tällaisesta palvelusta, missä lapset pääsevät kummin kanssa riehumaan ja kiljumaan laitteissa.

Iskelmätähti Jari Sillanpää ei kokeneena keikkailijana paljoa keikkarutiineja kaipaa.

– Ei ole hirveästi rutiineja nykyään eikä ikinä ole oikeastaan ollutkaan. Vaatteet päälle ja menoks, harvoin katson itseäni edes peilistä, naureskelee Sillanpää.

Sillanpää vieraili Ylen aamu-tv:n haastattelussa Uudessakaupungissa, jossa hän esiintyy torstaina Karjurockissa. Sillanpää yrittää kirjoittaa ennen keikkaa välispiikkejä, mutta usein jutut syntyvät keikkalavalla.

– Sitten jatkan joillakin jutuilla eteenpäin, jätän huonot pois ja jatkan vielä huonommilla. Sitten, kun sä rakastut omiin vitseihin, niin jengi miettii, että mitä se siellä nyt puhuu, nauraa Sillanpää.

Laulaja kertoo, että keikan aikana yleisöstä voi tulla suoraan palautettakin pitkäksi venähtäneestä välispiikistä.

– Hauskinta mitä voi tapahtua on se, että joku huutaa yleisöstä, että laula jo.

Tällöin laulaja kokee myös pienen piston sydämessään.

– Tunnen itseni silloin niin huonoksi ihmiseksi, kun yritän olla hauska ja jutella ihmisille.

Videolla Jari Sillanpää kertoo kuulumisiaan ja esittelee uutta aluevaltaustaan, t-paidan maalausta.

Keskusrikospoliisi, Lapin poliisilaitos ja Pohjanmaan poliisilaitos ovat saaneet päätökseen esitutkinnan, joka liittyy Rovaniemellä tapahtuneeseen huumausaineiden välitystoimintaan syksyllä 2016 ja alkuvuodesta 2017.

Poliisi paljasti Rovaniemeltä käsin toimineen huumeiden myyntiorganisaation. Huumausaineita myytiin Rovaniemeltä Pohjanmaalle ainakin Kokkolaan. Jutun päätekijöiksi poliisi epäilee Rovaniemellä asuvia ulkomaalaistaustaisia miehiä, jotka ovat syntyneet vuosina 1983 ja 1986.

Toinen miehistä oli Suomessa väärennetyillä henkilöpapereilla. Kansainvälisen viranomaisyhteistyön avulla poliisi sai selvitettyä miehen oikean henkilöllisyyden.

Hasista Rovaniemeltä Pohjanmaalle ja ekstaasia kätkössä

Miesten epäillään välittäneen useita kiloja hasista Pohjanmaan seudulle eri henkilöille viime syksyn ja alkuvuoden 2017 aikana. Tutkinnan aikana poliisi takavarikoi hasista hieman yli kaksi kiloa.

Tutkinnan aikana suoritetuissa kotietsinnöissä päätekijöiden hallusta takavarikoitiin myös 2 900 ekstaasitablettia ja hieman yli 40 000 euroa rahaa, joiden epäillään olevan tuottoa huumausaineiden myynnistä. Takavarikoitujen ekstaasitablettien katukauppa-arvo on noin 50 000 euroa.

Päätekijät ovat vangittuina asian johdosta. Heidän lisäkseen rikoskokonaisuudesta on Pohjanmaalla ollut epäiltyinä viisi henkilöä, joista kaksi on ollut esitutkinnan aikana vangittuina. Myös osa muista epäillyistä on ulkomaalaistaustaisia.

Asia on siirtynyt poliisilta syyteharkintaan Lapin syyttäjänvirastoon.

Oululaiselle Anne Kontiolle työn perässä muuttaminen ei ollut vaikeaa. Hän näki joulukuussa uutisen, että Uuteenkaupunkiin rekrytoidaan yli tuhat uutta työntekijää Valmet Automotiven tehtaalle. Päätös hakea autonrakentajan työpaikkaa 600 kilometrin päästä syntyi samantien.

– Tammikuun puolessavälissä kävin haastattelussa, ja helmikuun alussa alkoivat työt. Uusikaupunki on pieni, kiva kaupunki, Kontio kertoi Ylen aamu-tv:ssä.

Vastaavia tapauksia riittää, eikä Kontion tarina ole ainoa laatuaan. Valmet Automotiven henkilöstöjohtaja Tomi Salo kertoo, että satoja ihmisiä on muuttanut Uuteenkaupunkiin kauempaa.

– Viime kuukausien aikana todella paljon ihmisiä on tullut normaalin työssäkäyntialueen ulkopuolelta, mikä on hieno juttu, Salo kertoo.

Väliaikaisratkaisuna 7,5 neliön moduuliasunto

Uusikaupunki on ollut merkillisen ongelman edessä: kaupunkiin rekrytoidaan niin paljon uusia työntekijöitä, etteivät asunnot riitä. Hätävaraksi tulivat moduuliasunnot. Salon mukaan pienet parakkiasunnot on otettu hyvin vastaan.

– Moduuliasunto on loistava vaihtoehto tilanteessa, jossa pitkäaikaista asuntoa ei ole välittömästi tarjolla. Asunnot ovat moderneja, ja ne on hyvin varusteltu. Koska asunnot sijaitsevat suurin piirtein tehtaan tontin rajalla, elämä on melko helppoa, Salo kuvailee.

Vain yksi kerrostalotontti vapaana

Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio kertoo, että Uudessakaupungissa on tällä hetkellä runsaasti uudisrakennuskohteita vireillä.

– Nyt kaupungissa on vapaana vain yksi kerrostalotontti, mutta uusia kaavoitetaan lisää. Vaikka asuntoja on rakenteilla, tarvitsemme lisää uusia toimijoita kaupunkiin. Markkinat vetävät hyvin.

Vainio kertoo, että asuntoja rakennetaan markkinaehtoisesti.

– On tärkeää, että alan ammatilaiset toteuttavat hankkeet. He ovat parhaita arvioimaan sekä tuotto-odotukset että riskit. Kaupunki satsaa enemmän omilla puitteillaan, kuten uuden uimahallin rakentamisella ja koulurakennuksilla.

"Tänä vuonna tähdätään tuotantoennätykseen"

Valmet Automotive on rekrytoinut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana yli 2 200 työntekijää. Keväällä henkilöstöä etsittiin lisää Mercedes-Benz GLC-katumaasturin tuotantoon. Alkuviikosta tehdas siirtyi kokonaan kolmivuorotyöhön, sillä autotilauksia riittää.

Tomi Salo kertoo, että tehdas on tällä hetkellä paremmassa tilanteessa kuin koskaan aiemmin.

– Teemme kahta volyymituotetta, ja tänä vuonna tähdätään tuotantoennätykseen. Suunnittelupalveluita on vahvistettu ympäri maailmaa. Näkymät ovat erittäin positiiviset, Salo sanoo.

Vaikka tehtaan arki kulkee sykleittäin, Uuteenkaupunkiin kotiutunut Anne Kontio ei pelkää tulevaisuutta.

– Mikään ei ole varmaa tänä päivänä. En pelkää enkä ole miettinyt tulevaisuutta. Nyt on töitä, ja tällä mennään. Toivottavasti saamme tehdä täällä autoja vielä pitkään, Kontio sanoo.

EU:n tasoinen maksupalveludirektiivi PSD2 tulee voimaan ensi vuoden tammikuussa. Keskeisin muutos on se, että kolmannet osapuolet pääsevät pankkien apajille. Ne voivat tarjota kuluttajille maksutoimeksiannon käynnistyspalveluita, tilitietopalveluita ja korttipohjaisia maksuvälineitä.

Käytännössä kolmansilla osapuolilla on pääsy asiakkaan tileille ja tilitapahtumiin – mutta vain asiakkaan suostumuksella.

On ennustettu, että direktiivin myötä voimaan tulevat muutokset haukkaavat 47 prosenttia pankkien maksuliikennetuotoista. Pankkien onkin pitänyt kehitellä uusia palveluita valikoimaansa. Esimerkiksi Op-ryhmä on laajentanut toimintaansa terveysbisnekseen. Toisaalta avautuvat markkinat mahdollistavat uusien start up -yritysten synnyt ja mahdollistavat pankkien ja uusien yritysten yhteistyön.

Mutta miten direktiivi vaikuttaa sinun, yksittäisen kuluttajan elämään?

1. Rajat aukeavat – kuka omistaa tietoni?

Jatkossa voin ostaa tuotteita ja palveluita erilaisilla sovelluksilla ilman, että kirjaudun erikseen pankin palveluihin. Voin vaikkapa hoitaa talousasiani niin, että tilini on X-pankissa, mutta hoidan talouttani jonkin kolmannen osapuolen sovelluksella.

Kyllä.

Direktiivi määrää, että pankkien on jatkossa sallittava kolmansien osapuolien rajoitettu pääsy esimerkiksi pankkien ylläpitämille maksutileille. Pankin on käytännössä tarjottava rajapinta ulkoisille palveluille. Pankki ei saa veloittaa tästä rajapinnan tarjoamisesta.

Facebookin kaltainen toimija voi helposti tuottaa mahdollisuuden hoitaa pankkiasioita siellä, missä jo suurin osa ihmisistä on. Mikko Riikkinen

Asiaa kuvaa ehkä selkeimmin se, että sanan asiakastiedot voi jatkossa korvata ilmaisulla asiakkaan tiedot. Asiakas päättää jatkossa itse, miten tietojaan käyttää. Asiakas voi esimerkiksi tehdä ostoksia verkkokaupasta ilman, että kirjautuu pankin palveluun tai jokin kolmas osapuoli voi käsitellä tietyssä pankissa olevia asiakkaan tilitietoja asiakkaan suostumuksella.

– Tähän asti pankin tiedoksi mielletty on loppujen lopuksi asiakkaan omaa tietoa ja asiakas saa käyttää sitä haluamallaan tavalla, luonnehtii finanssiteknologian uusista ilmiöistä väitöskirjaa tekevä Mikko Riikkinen.

Käytännössä tämänkaltaisia palveluita käytetään tällä hetkellä nettipelisivustoilla ja verkkokaupoissa.

Mikä tahansa taho tietoja ei pääse katsomaan, sillä uusista maksulaitoksista tulee valvottavia ja niiden pitää rekisteröityä Finanssivalvonnan rekistereihin.

2. Digitaalinen maksaminen monipuolistuu – miten löydän oikean palveluntarjoajan?

Tulevaisuudessa voin hoitaa pankkiasioitani vaikkapa samalla, kun olen Facebookissa.

Kyllä.

Maksamisen tapojen ja -välineiden uskotaan pirstaloituvan direktiivin myötä. Kun markkinat aukeavat, tulee alalle uusia toimijoita ja maksamiseen liittyvien palveluiden ja sovellusten kehittäminen nopeutuu.

Jo tällä hetkellä maailmalla on noin 10 000 finanssiteknologiaan eli FinTechiin panostavaa start up -yritystä, jotka ovat keskittyneet erilaisten maksamiseen ja lainaamiseen liittyvien sovellusten kehittämiseen.

Kilpailuun lähtevät mukaan erilaiset uudet finanssiteknologiayritykset ja globaalit teknologiajätit kuten mahdollisesti esimerkiksi Googlen tai Facebookin kaltaiset nimet.

Ei olekaan mitenkään poissuljettua, että lähitulevaisuudessa pankkipalveluita voidaan hoitaa niissä kanavissa, joita jo paljon käytetään. Vaikkapa samalla, kun käyttää Facebookia, WhatsAppia tai Snapchattia.

– Facebookin kaltainen toimija voi helposti tuottaa mahdollisuuden hoitaa pankkiasioita siellä, missä jo suurin osa ihmisistä on, Riikkinen sanoo.

Ei välttämättä foliohattua tarvitse laittaa päähän, mutta kiinnostusta omien tietojen käyttöä kohtaan kannattaa olla. Mikko Riikkinen

Kilpailussa etsitään kuluttajaystävällisintä ja helppokäyttöisintä sovellusta.

Mutta miten kuluttaja löytää sovellusten viidakosta sen, jota kannattaa käyttää? Kokeilemalla. Vaihtoehtoja on paljon ja niistä löytyy jokaiselle kuluttajalle sopiva tapa hoitaa pankkiasioita.

3. Kuluttajan päätäntävalta kasvaa – mitä palveluiden ominaisuuksia voin saada personoidusti?

Jatkossa voin määrätä laskun eräpäivän itse tai saada helposti neuvontaa rahanhallintaan.

Kyllä.

Se miten kolmansien osapuolten kehittelemät erilaiset sovellukset voivat hyödyntää kuluttajan tilitietoja, on rajaton.

Kolmas osapuoli voi esimerkiksi selata kuluttajan suostumuksella hänen tilitietojaan taaksepäin ja alkaa niiden perusteella neuvoa kuluttajaa rahankäytössä. Sovellus voi näin antaa vaikkapa kuukauden puolivälissä tiedon, miten vähän rahaa jää kuun loppuun, jos asiakas jatkaa huoletonta tuhlausta.

Tähän asti pankin tiedoksi mielletty on loppujen lopuksi asiakkaan omaa tietoa ja asiakas saa käyttää sitä haluamallaan tavalla. Mikko Riikkinen

Eräpäivien valintamahdollisuus ja kilpailutetut luotot voivat olla laskun maksun tulevaisuutta kuluttajalle. Kun maksuinformaatio tulee yleisemmin henkilökohtaiseen sovellukseen, myös maksamisen tavat voivat muuttua ja rahoitus voi integroitua kokonaisuuteen. Asiakkaalle voidaan jatkossa tarjota palveluita, joissa asiakas voi itse määrittää maksujen eräpäivät ja pilkkoa maksut osiin.

Jatkossa ei enää välttämättä käytetäkään sellaisenaan lasku-sanaa.

4. Uudet maksamisen muodot lisäävät verkkorikollisuuden mahdollisuutta – miten käy kuluttajan tietoturvan?

Koska pankkiinkin on voinut luottaa, voin luottaa kolmansien osapuoltenkin tarjoamiin maksamisen palveluihin varauksettomasti.

Ei.

Verkkorikollisuutta pyritään ehkäisemään sillä, että uusien palveluntarjoajien tulee olla rekisteröityneitä Finanssivalvonnan rekistereihin. Toisaalta kyseessä on koko Euroopan laajuinen direktiivi, mikä tarkoittaa sitä, että palvelua tarjoavan yrityksen ei tarvitse olla Suomeen rekisteröitynyt.

Sokea luottaminen ei siis kannata, mutta toisaalta ei ole syytä paniikkiinkaan. Kultainen taustojen selvittämisen keskitie on suositeltava. Jos on ollut tapana luovuttaa tietonsa helposti ottamatta selvää, kuka ja mihin tietoja käyttää, kannattaa nyt opetella taustojen metsästys.

– Ei välttämättä foliohattua tarvitse laittaa päähän, mutta kiinnostusta omien tietojen käyttöä kohtaan kannattaa olla, Riikkinen huomauttaa.

Tietoturvan suojaksi maksajan pitää jatkossa käynnistää kaikki maksutoimeksiannot vahvalla sähköisellä tunnisteella, jolloin voidaan olla varmoja, että maksaja on itse laittanut maksun alulle.

Vahva sähköinen tunnistaminen tarkoittaa henkilöllisyyden todentamista sähköisesti joko pankkien verkkopankkitunnuksilla, Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenteella tai teleyritysten mobiilivarmenteilla.

5. Teknologia ei kuuntele kuluttajaa – käteinen ei enää käy ja tavallinen verkkopankki on pian historiaa?

Jos en ota heti käyttöön kaikkia uusia maksamisen sovelluksia, putoan kehityksen kelkasta.

Kyllä ja ei.

Moni palveluntarjoaja kehittelee tällä hetkellä sovelluksia niille ihmisille, jotka haluavat ottaa käyttöön uusimman teknologian. Osa ihmisistä suosii kuitenkin mieluummin perinteisimpiä maksamisen tapoja. Syynä voi olla esimerkiksi ikä, tottumus tai tunne siitä, että talousasiat ovat paremmin hallinnassa, kun maksutoimenpiteistä jää jälki.

Vaikka sovelluksia kehitetään vielä tällä hetkellä enemmän teknologiaoriontuneille ihmisille, piilee seuraava uuden liiketoiminnan mahdollisuus tässä toisessa käyttäjäryhmässä. Seuraavaksi muistetaan kuluttaja, joka haluaa maksaa laskunsa mahdollisimman helposti älylaitteella.

Juttua varten on haastateltu tutkija Mikko Riikkistä, joka tekee Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa väitöskirjaa finanssiteknologian uusista ilmiöistä, Finanssivalvonnan riskiasiantuntija Erja Pullista ja Ropo Capitalin toimitusjohtaja Artti Aurasmaata. Lisäksi lähteenä on käytetty Finanssiala ry:n tiedotteita ja Suomen Pankin Millä tavoin maksamme 2020-luvulla? -julkaisua.

Kolmekymppinen mies on saanut sakkotuomion kahdesta kavalluksesta Lapin käräjäoikeudessa. Mies oli kavaltanut työpaikaltaan rovaniemeläisestä ravintolasta kassasta rahaa sekä vienyt rahaa myös ravintolan rahapelikoneesta. Teot tapahtuivat vuonna 2012.

Kavalluksen jäljille päästiin ravintolan valvontakameran avulla. Ravintolassa alettiin epäillä rikosta, kun käteiskassassa ja pelikoneen tilityksessä oli vajeita.

Valvontanauhalla näkyi kuinka mies oli sulkemisajan jälkeen jäänyt pelaamaan pelikoneita, avannut ne avaimella ja tyhjentänyt niistä rahaa. Kuulusteluissa hän oli kertonut kärsineensä peliriippuvuudesta.

Siirsi omalle tilille

Lisäksi mies oli kavaltanut vuoden 2015 aikana varoja inarilaisen oppilaitoksen oppilaskunnalta. Hän oli siirtänyt oppilaskunnan tililtä omalle pankkitililleen rahaa reilut 2000 euroa.

Mies sai kahdesta kavalluksesta rangaistukseksi yhteensä 65 päiväsakkoa. Hänet tuomittiin korvaamaan lisäksi yhteensä 3000 euroa kavaltamiaan rahoja. Osa ravintolasta kavalletuista rahoista oli jo pidätetty hänen palkastaan.

Kylien muutos on ollut Suomessa raju. Vielä 1960-luvulla kylissä oli yleensä useampikin puoti, jonka kauppias tunsi asiakkaansa. 1970-luku toi marketit, ja alkoi kyläkauppojen alamäki. Myös pankkikonttorit ovat kadonneet useimmista kylistä.

Kylien paikallispalvelujen nousun ja hiipumisen historia käy hyvin ilmi filosofian tohtori Kari Elkelän kokoamasta näyttelystä ja kirjasta. Kangasalan Sahalahden puotien ja pankkien historiaa 150 vuoden ajalta valottava kirja julkaistiin näyttelyn avajaisissa tiistaina.

Elkelä kertoo, miten Sahalahdella oli 1960-luvulla kahdeksan eri kauppaa. Jäljellä on enää kaksi. Sahalahtelaisia palveli 1980-luvulla enimmillään seitsemän pankkikonttoria, joista viimeinenkin lopettaa pian toimintansa.

Esimerkiksi vuonna 1931 rakennuttua Pakkalan kyläkauppaa kutsuttiin Sahalahden Stockmanniksi, koska sieltä sai sellaisiakin tavaroita, joita ei aina Tampereelta saanut.

– Ainakin räjähdysaineita, Elkelä kertoo.

Vanhan valokuvan nainen käveli sattumalta raitilla vastaan  

Itsekin Sahalahdelta kotoisin oleva Elkelä jututti kirjaa ja näyttelyä varten 14 henkilöä. Yksi heistä, Salme Antonen-Mäkinen, poseeraa museomakasiinin näyttelyn vanhassa valokuvassa jäätelöä syöden. Katso videolta, miten Yle törmäsi sattumalta häneen Pakkalan kylän raitilla lähes 60 vuotta kuvan ottamisen jälkeen.

– Kyllä se oli ihan semmoista omaa hassutusta, hän muistelee.

Kadonneiden puotien ja pankkien historiaan pääsee tutustumaan Kangasalla Sahalahden museomakasiinissa 23. heinäkuuta saakka.

Elävään arkistoon taltioitu tv-ohjelma kyläkaupoista kertoo arjen aherruksesta 1970-luvulla. Vuonna 1978 valmistuneessa ohjelmassa vieraillaan mm. Suonenjoen Halolanmäellä ja Asikkalan Kurhilassa.

Helsingin seudun liikenteen HSL:n mobiilimatkalippujen myynti on vahvassa nousukiidossa.

Toissa vuonna lanseeratun mobiilimatkalipun myynti on HSL:n mukaan peräti kaksinkertaistunut puolen vuoden aikana. Joulukuussa kertalippuja tilattiin mobiilimyynnistä noin 210 000 kappaletta, kun taas kesäkuussa luku oli jo 465 000.

Mobiilimatkalippua varten puhelimeen on ladattava erillinen sovellus. Sovelluksella voi ostaa tällä hetkellä vain aikuisten kertalippuja, mutta tavoitteena on, että syksyllä sillä voisi ostaa lisäksi vuorokausilippuja, HSL:stä kerrotaan.

Myös muita tuotteita, kuten lastenlippu ja kausilippu, on kehitteillä.

Itse HSL Mobiililippu -sovellusta oli ladattu kesäkuun loppuun mennessä liki 460 000 kertaa. Lipulla voi matkustaa Helsingin seudun liikenteen joukkoliikennealueella eli Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa, Vantaalla, Keravalla, Sipoossa ja Kirkkonummella.

Mitä jos akku on loppunut?

Mobiilimatkalippu on HSL:n mukaan ostettava jo ennen kuin astuu liikennevälineeseen.

Esimerkiksi bussin kyytiin noustessa lippu pitää näyttää kuljettajalle – aivan niin kuin tavallista matkakorttia pitää vilauttaa matkakortinlukijalle. Muuten bussin kyytiin ei pääse.

Muissa liikennevälineissä, raitiovaunuissa, metroissa ja lähijunissa, mobiilimatkalippu täytyy esittää vasta tarkastustilanteessa. Mitä jos puhelimen akku on sattunut loppumaan, kun lipuntarkastajat astuvat tällaiseen kulkuvälineeseen tarkastuskierrokselle?

Se ei päästä pälkähästä eikä estä lipuntarkastusta, vastaa HSL:n tarkastusesimies Sanna Hirvi.

Lipuntarkastajilla on hänen mukaansa käytössään eri tapoja tarkastaa lipun voimassaolo, vaikka puhelimen akku olisi loppunut: se edellyttää tosin sitä, että matkustaja kertoo tarkastajalle puhelinnumeronsa. Tarkastajalla on esimerkiksi omassa puhelimessaan sovellus, jolla voi tarkastaa, onko lippu todella ostettu.

Kännykkään tilattava mobiililippu maksaa tällä hetkellä sisäisillä matkoilla 2,90 euroa. Seutumatkoilla sen hinta on viisi euroa.