Kesä jäi haikeasti taakse. Työpaikoille ovat palanneet ruskettuneina työkaverit, pomot ja alaiset. Sinne palasivat myös kiusaajat ja heidän kiusattunsa.
Kun alkusyksyn pilvet keräävät sadetta ja heittävät sen kasvoillesi matkalla töihin, työpaikkakiusaajasi on jo siellä odottamassa. Hän on yli kesän levättyään taas voimissaan. Suomessa työpaikkakiusaaminen on yleistä, vaikka työntekijän lakisääteinen velvollisuus on välttää muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää
Miksi tätä ei saada kuriin? Terapiatyössäni näen, että työpaikkakiusaamisen jäljet ovat kestämättömät. Ne vaikuttavat kiusatun parisuhteeseen ja perheeseen vuosien ajan, ja joskus koko elämän. On vaikeaa huolehtia lapsista, kun itsestä tuntuu, että on tuhon oma.
On vaikeaa rauhoittua viettämään parisuhdeiltaa, kun mieli on musta. Tavallisimmin kiusattu haluaa vain luovuttaa. Hän on epätoivoinen ja ahdistunut.
”Kerro miten pahalta sen tuntuu”. Niinhän sen on tarkoituskin tuntua pahalta!
On tavallista, että läheiset ja työtoverit vähättelevät kiusatun kokemusta. ”Sehän oli vain huumoria! ”Hyvin helposti kiusattu syyttää itseään, kun ei pysty puolustautumaan tai ottamaan kyseenalaista leikkiä leikkinä.
Kiusattu kokee, että hänen ihmisarvoaan uhataan. Hän pelkää työpaikkansa ja toimeentulonsa puolesta. Pitkään kiusaamisen kohteena olleet kärsivät posttraumaattisesta stressireaktiosta (PTSD) ja kokevat olevansa mitättömiä.
Kiusaamisen vastaiset toimenpideohjeet vaikuttavat psykoterapian ammattilaisen näkökulmasta hyvin naiiveilta.
”Mene hänen huoneeseensa ja kerro hänelle miltä se tuntuu”. Eli ”astu suoraan leijonan luolaan”? Pelkkä samaan työtilaan saapuminen aiheuttaa kiusatulle heikotusta.
”Ota työtoveri mukaan”. Miksi sekoittaa sinun työturvallisuusuhkaasi ulkopuolisia, asiaan kuulumattomia ihmisiä?
Kannatan ongelman viemistä suorinta tietä työterveyshuoltoon
”Kerro miten pahalta sen tuntuu”. Niinhän sen on tarkoituskin tuntua pahalta! On helppoa viedä ihmisen usko itseensä siten, että hän ei jaksa taistella eikä koe kenenkään tukevan häntä.
Vielä mietin tavanomaista ohjetta siitä, että ”mene kertomaan esimiehelle”. Kuinkahan monella työntekijällä on niin luottamuksellinen suhde esimieheen, että voi paljastaa suurimman häpeänsä ja epävarmuutensa työnantajan edustajalle? Nimittäin asiat näyttävät eri ihmisistä erilaisilta.
Yhdysvaltalaistutkimus havaitsi, että monet työpaikkakiusaajat ovat esimiestensä suosiossa ja menestyvät hyvin urallaan, huolimatta siitä, että organisaatiossa samaan aikaan koetetaan saada työpaikkakiusaaminen loppumaan.
Kiusaamista on aina käsiteltävä työsuojelurikoksena. Sen hoitakoot ammattilaiset. Ei ole oikein velvoittaa kiusattua suojelemaan itseään.
Itse kannatan ongelman viemistä suorinta tietä työterveyshuoltoon. Oma lääkäri on monille työelämässä se kaikkein luotettavin ihminen, jolle voi puhua. Kannatan työsuojelurikoksesta samaa ilmoitusvelvollisuutta kuin esimerkiksi lastensuojelurikoksesta.
Älä odota, että sinun hyvyytesi vaikutuksesta kiusaaja muuttuu, tai katuu, tai myöntää kiusanneensa
Kiusaamisen syitä on lukemattomia. On se, että joistakin heikompien kiusaaminen on hauskaa. On se, että toisen erilaisuus, etninen tausta tai mitat antavat aihetta. Olen kohdannut työssäni psykoterapeuttina kammottavia esimerkkejä heikossa työmarkkina-asemassa oleviin kohdistuvasta, huumoriin verhotusta nimittelystä.
Lisäksi monilla työpaikoilla on yksi näkyvä hierarkia, joka löytyy organisaatiokaaviosta. Mutta sen lisäksi on toinen, näkymätön hierarkia, jossa taistellaan näkymättömästä vallasta. Kiusaajalla on ehkä pitkä kokemus siitä, miten näkymätön valta otetaan. Kiusaaja ei aina jätä mitään jälkiä, eikä kiusaamista voida todistaa.
Tässä vinkkejä Sinulle, joka olet saanut työpaikkakiusaamisesta tarpeeksesi ja haluat nämä vaikeudet pois elämästäsi.
1) Älä odota, että sinun hyvyytesi vaikutuksesta kiusaaja muuttuu, tai katuu, tai myöntää kiusanneensa. Mikään näistä ei kuulu ilmiön luonteeseen.
2) Älä anna kiusaajallesi lisää materiaalia, jota käyttää sinua vastaan. Kommunikoi lyhyesti ja selkeästi ainoastaan työasioista.
3) Älä vastaa henkilökohtaisiin kysymyksiin. Yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle, ellet itse niin tahdo.
4) Älä vastaa alatyylisiin sähköposteihin äläkä käytävillä heitettyihin karkeuksiin.
5) Älä koskaan jää huoneeseen yksin kiusaajasi kanssa.
6) Kerro kaikki työterveyslääkärillesi. Työterveyslääkärisi soittaa luvallasi esimiehellesi ja vaatii turvaamaan työturvallisuutesi.
Anna itsellesi ja työpaikkakiusaajallesi toisenlainen syksy. Vielä tänä syksynä sinä saavut töihin posket märkinä, mutta se on vain sadevettä eikä kyyneleitä.
Heli Vaaranen
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän johtaa Väestöliitossa parisuhdepalveluita. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen. Hän kehottaa sinkkuja välttämään nolla-aikaa.
Vuoden alusta lähtien Helsingin Temppeliaukion kirkossa vieraileminen on keventänyt kukkaroa kolmella eurolla. Töölön seurakunta on kerännyt kirkon pääsymaksuilla tähän asti yli 1,2 miljoonaa euroa, kertoo ruotsinkielinen Yle Huvudstadsregionen.
Syy sisäänpääsymaksujen keräämiseen on se, että yhä useammat turistit käyvät kirkossa ja kuormittavat sitä. Osa rahasta menee kirkon kulumisen korjaamiseen ja oppaiden palkkaamiseen, mutta rahaa jää myös yli.
Uudella järjestelyllä seurakunta saa turvattua myös tulevia hankkeitaan. Töölön ja Meilahden seurakunnat yhdistyvät vuonna 2019, jolloin seurakunta suunnittelee lisäävänsä toimintaansa Pasilassa.
– Emme aavistaneet saavamme niin paljon rahaa turismista. Yli jäävät rahat menevät henkilökunnan palkkaamiseen uusiin seurakunnan tiloihin Pasilassa, sekä seurakunnan tilojen toiminnan ja kunnon ylläpitämiseen myös tulevaisuudessa, kertoo kirkkoherra Auvo Naukkarinen.
Tasavertaisuuden vuoksi kaikki yli 18-vuotiaat, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä, maksavat kolme euroa pääsymaksua. Auvo Naukkarinen
Naukkarinen kertoo, että aluksi sisäänpääsymaksua oli ajatus kerätä vain suurilta turistiryhmiltä. Järjestely ei kuitenkaan tuntunut reilulta.
– Emme voi rahoittaa turismia kirkollisverolla, sitä varten se ei ole. Tasavertaisuuden vuoksi kaikki yli 18-vuotiaat, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä, maksavat kolme euroa pääsymaksua.
Turistit tottuneita pääsymaksuihin
Uusi maksu ei näytä karkottavan matkailijoita, päinvastoin. Vuodenvaihteesta lähtien kirkossa on käynyt noin puoli miljoonaa turistia. Turvallisuussyistä korkeintaan muutama sata ihmistä voi vierailla kirkossa samanaikaisesti.
– Matkailijoiden määrä kasvaa vuosittain noin 100 000 ihmisellä. Suuremmalle määrälle turisteja meille ei yksinkertaisesti ole tilaakaan.
Ruuhkaisina kesäpäivinä turistien on välillä pitänyt odottaa ulkopuolella ja jonottaa kirkkoon. Naukkarisen mukaan päivittäisiä kävijöitä oli kesällä pääsääntöisesti noin kymmenentuhatta.
Kirkon ympärillä turisteja näyttää vilisevän myös kesää hiljaisempana syyspäivänäkin. Paikalle tulleen ruotsalaisen Kristofer Dahlgrenin mukaan sisäänpääsymaksu on ymmärrettävä, sillä turisteista koituu jonkin verran kuluja kirkolle.
Myös kanadalaiset Kate Junaid ja Sarre Junaid hyväksyvät sisäänpääsymaksun, mutta ihmettelevät yhtä asiaa.
– Olemme eläkeläisiä, eikä meille ole alennuksia, Sarri Junaid sanoo.
Lue Huvudstadsregionenin alkuperäinen juttu kokonaisuudessaan Svenska Ylen sivuilta.
Demokratialle kuuluu Suomessa kohtuullisen hyvää laimeasta äänestysprosentista huolimatta, arvioi valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta.
Maanantaina julkaistun Poliittinen valta Suomessa -kirjan mukaan politiikan valtasuhteet ovat mullistuneet muutamassa vuosikymmenessä: toiset ovat vahvistuneet ja toiset heikentyneet.
Esimerkiksi Ruostetsaari nostaa eduskunnan: muualla maailmalla on uutisoitu, että parlamenttien asema on heikentynyt, mutta Suomessa kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan.
– Eli meillä eduskunnan valta on säilynyt vähintään ennallaan, ellei jopa vahvistunut. Maan sisäisesti voisi sanoa, että eduskunta on tavallaan siirtynyt politiikan marginaalista vallankäytön näyttämöksi yhä selvemmin, professori sanoi Ylen aamu-tv:ssä.
Samalla presidentin valta on heikentynyt.
– Suomi on siirtynyt puolipresidentiaalisesta järjestelmästä parlamentaariseen järjestelmään. Tämä tarkoittaa sitä, että tasavallan presidentillä ei enää sisäpolitiikassa ole juuri valtaoikeutta.
Professori kuitenkin huomauttaa, että samaan aikaan lainsäädäntövalta on siirtynyt eduskunnasta Euroopan unioniin.
Puolueiden asema vahvistunut, etäisyys kenttään kasvanut
Eduskunnan vahvistumisen myötä puolueiden valta on jopa vahvistunut – ovathan ne osa eduskuntaa. Professorin mukaan puolueiden sisällä on tapahtunut tietynlaista vallankäytön keskittymistä puoluejohtajille. Lisäksi puoluetoimistot ovat menettäneet valtaansa eduskuntaryhmille ja niiden kanslioille. Vastaavasti puoluejohto on etääntynyt puoluekentästä.
– EU-jäsenyys on vahvistanut hallituksen asemaa ja erityisesti pääministerin asemaa.
– Kuulostaa vähän hätävarjelun liioittelulta, professori tuumasi.
Hänen mukaansa vierailijarekisteri ei ole ratkaisu. Hän otti esiin, kuinka lobbari voi kuitenkin tavata kansanedustajan muuallakin kuin juuri eduskunnan tiloissa.
– Yksi ongelma meillä on lobbarirekisterin puuttuminen – EU:ssa on sellainen. Olisi tärkeää tietää, että mitkä tahot lobbaavat eduskunnassa.
Talouseliitin vaikutusvalta vahvistunut
– Valtaeliittihän tarkoittaa oikeastaan yhteiskuntapolitiikan eri sektoreilla keskeisimpien organisaatioiden ylimmissä johtotehtävissä olevia henkilöitä. Minun laskelmissani siihen kuuluu 1 400 henkilöä.
Poliittinen valta Suomessa -kirjassa Ruostetsaari erittelee, että seitsemästä eliittiryhmästä ja niiden alaryhmistä käytetään nimitystä valtaeliitti.Eliittiryhmiä ovat politiikka, hallinto, elinkeinoelämä, järjestöt, joukkotiedotus, tiede ja kulttuuri. Alaryhmissä on siis muun muassa puolueorganisaatiot, ministeriöt, yksityiset yritykset, kansalaisjärjestöt, lehdistö ja Suomen Akatemia.
Yhdeksi esimerkiksi aamu-tv:ssä nousi talouseliitti.
– Talouseliitti on yksi keskeinen ryhmä. Voisi sanoa, että pidemmällä aikavälillä talouseliitinkin vaikutusvalta on vahvistunut.
Äänestysprosentti on akilleen kantapää – vaaliväsymys uhkaa
Kansanvallan kompastuskivenä on äänestäminen – tarkemmin sanottuna sen puute.
– Suomessa äänestysprosentti on kohtuullisen matala kansainvälisessä vertailussa, ja se on aika nopeasti alentunut.
Ruostetsaari uskoo, että yksi keskeinen syy mataliin äänestysprosentteihin on Suomen monipuoluejärjestelmä.
– Meillä on ylileveät hallitukset, monipuoluehallitukset. Meillä ei ole blokkipolitiikkaa, eli vaaleissa äänestäjän kuluttajansuoja on vähän huono sillä hän ei voi tietää minkälaisen hallituspolitiikan taakse hänen äänensä menee.
– Vaaliväsymys tulee todennäköisesti koskemaan sekä äänestäjiä että puolueorganisaatiota. Puolueiden kenttäorganisaatiot ovat jo aika huonossa hapessa tänäkin päivänä.
Professorin mielestä joidenkin vaalien yhdistäminen olisi järkevää. Vaaliväsymyksen iskiessä vähempiosaiset ovat vaarassa.
– Yleisesti tiedetään, että vaaleissa äänestävät aina paremmassa asemassa olevat ihmiset. Vähempiosaiset, jotka tarvitsisivat sitä tukea valtiovallalta, eivät äänestä. Eli pahimmillaan tämä johtaa edustuksen vääristymiseen.
Tulevaisuutta pohtiessa professori näkee kansanvallan yhdeksi uhkatekijäksi uskon puutteen omaan vaikuttamiseen.
– Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten kansalaispätevyys on verraten heikko. Eli me emme usko voivamme vaikuttaa. Jos tällainen ajatus vallitsee, miksi äänestää?
Alkoholilain yhteydessä esiintynyt kampanjointi limuviinojen vaarallisuudesta ihmetytti lakimuutoksen kanssa töitä tehneitä kansanedustajia Antti Kaikkosta (kesk.) ja Sinuhe Wallinheimoa (kok). He keskustelivat alkoholilain uudistuksesta Ylen Ykkösaamussa tiistaina.
Kaikkonen katsoi, että keskustelu kauppoihin tulevista limuviinoista on saanut suhteettoman paljon huomiota, kun lakiuudistusta on puitu julkisuudessa. Wallinheimo oli samalla linjalla.
– Pelottelupropaganda harmittaa, Wallinheimo totesi jatkaen, ettei kauppoihin tule viinaa kun puhutaan korkeintaan 5,5 prosenttisista juomista.
Hän katsoi, että limuviinojen ympärillä on ollut pelottelupropagandaa, kun tuote on myyntimääriensä puolesta marginaalinen eikä edes nuorison suosiossa. Wallinheimon mukaan nuorilta takavarikoidut juomat ovat pääosin olutta.
Kaikkonen huomautti, ettei päivittäistavarakauppa ryhdy houkuttelemaan nuoria limuviinojen pariin, vaan on vakuuttanut vastuullisuuttaan.
Prosenttikysymys ei ratkaise koko lakimuutosta
Eduskunta aloittaa tänään alkoholilain kokonaisuudistuksen käsittelyn. Lähetekeskustelua voi katsoa Ylen Areenasta kello 14 alkaen. Keskustelun jälkeen lakiesitys menee sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn, ja äänestykset ovat luvassa myöhemmin syksyllä.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kaikkonen arveli, että puolueen riveistä kymmenestä viiteentoista kansanedustajaa ei kannata kaupassa myytävien juomien alkoholirajan korottamista 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin, kuten hallitus esittää.
– Enemmistö kannattaa kuitenkin muutosta, ja osa varmaan harkitsee, Kaikkonen kuvaili.
Wallinheimo arvioi, että kaikissa eduskuntaryhmissä kristillisiä lukuun ottamatta on edustajia, jotka kannattavat esitettyä lakimuutosta.
– Iso kysymys on, haluaako oppositio lähteä tekemään oppositiopolitiikkaa ja äänestää systemaattisesti vastaan, kun kyseessä on hallituksen esitys, Wallinheimo pohti.
Kaikkonen huomautti, että laki ei kaadu paljon huomiota saaneeseen prosenttikysymykseen. Hän arveli, että muiden pykälien toimivuudesta on vankemmin yhteinen käsitys.
Hallituksen päätös korottaa alkoholiveroa sadalla miljoonalla eurolla vuosittain antaa Wallinheimon mukaan signaalin siitä, että kulutuksen ei haluta lisääntyvän. Hän uskoi korotuksen pitävän huolen, ettei kulutukseen tule merkittäviä piikkejä.
Kaikkonen kertoi, että valtiovarainministeriö selvittää, miten veronkorotus kohdennetaan eri alkoholijuomiin. Kaikkonen piti järkevänä kohdistaa korotusta esimerkiksi nyt vain Alkossa myytäviin lonkeroihin, jos niiden hinta laskee päivittäistavarakaupan hyllyissä.
– Jonkinlainen siivu olisi järkevää laittaa vahvempiin juomiin. Suurta muutosta korotus ei tule olutpullon hintaan tuomaan, Kaikkonen totesi.
Wallinheimokin toivoi korotuksen kohdistamista tasaisesti, eikä pelkästään mietoihin alkoholijuomiin.
Molemmat kansanedustajat olivat samalla linjalla siinä, että nyt Alkossa myytävien, ja lakimuutoksen läpi mennessä kauppojen hyllyille uusina tulevien juomien hinnat laskevat. Näin tulee heidän mielestään käymään alkoholiveron korotuksesta huolimatta.
– Vähittäiskaupalla on Alkoon verrattuna tehokkaammat jakelukanavat. Nelosolut tulee halvemmaksi veronkorotuksista huolimatta, Wallinheimo ennusti.
Poliisi on kesällä tutkinut, onko Utsjoen entinen kirkkoherra Arto Seppänen syyllistynyt virkarikokseen toimiessaan Utsjoen evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherrana. Tutkintapyyntö koski Utsjoen seurakunnan taloudenpitoa Karigasniemen kappelihankkeen osalta.
Tutkinnan johtaja, Lapin poliisilaitoksen rikoskomisario Kirsi Huhtamäki sanoo, että hänen suorittamansa esitutkinnan mukaan ei ole tarpeeksi näyttöä siitä, että Seppänen olisi syyllistynyt virkarikoksen.
– Olen vienyt asian eteenpäin syyttäjälle, jotta hän voi arvioida, pitääkö esitutkintaa vielä jatkaa, vai lopetetaanko tutkinta tähän, kertoo Huhtamäki.
Seppäsen virkarikosasia on nyt Lapin syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Ritva Pelttarin käsittelyssä. Hän päättää, miten asian kanssa edetään.
– Asiasta päätetään niin nopeasti kuin mahdollista, Ritva Pelttari kertoo Yle Sápmille.
Pelttari ei osaa vielä tarkalleen sanoa, koska syyttäjä tekee päätöksen ja miten asian kanssa edetään.
Tuomiokapituli pyysi keväällä poliisia tutkimaan Seppäsen toimia
Oulun tuomiokapituli pyysi huhtikuun lopussa poliisia tutkimaan, onko Arto Seppänen tehnyt virkarikoksen toimiessaan Utsjoen evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherrana.
Tutkintapyynnön perustana oli Utsjoen seurakunnassa kirkkohallituksen aloitteesta tehty erityistilintarkastus, joka kohdennettiin hallinnon ja talouden hoitoon vuosina 2006−2016 ja erityisesti Karigasniemen kappelin rakennushankkeeseen. Erityistilintarkastusraportin mukaan rakennushankkeen valmistelussa, päätöksenteossa, toteutuksessa ja toteutuksen seurannassa oli merkittäviä puutteita.
Kirkkohallitus lähetti erityistilintarkastusraportin Oulun hiippakunnan tuomiokapituliin tiedoksi ja jatkotoimenpiteitä varten.
Karigasniemen kappelin rakentaminen tuli ennakoitua kalliimmaksi.Jouni Aikio / Yle
Oulun hiippakunnan tuomiokapituli päätti kokouksessaan 24. huhtikuuta pyytää poliisia selvittämään, onko helmikuussa eläkkeelle jäänyt kirkkoherra tehnyt virkarikoksen toimiessaan Utsjoen seurakunnan kirkkoherrana.
Tuomiokapitulin mukaan pääasiallinen vastuu seurakunnan talouden hoidosta on kirkkoherralla kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Erityistilintarkastusraportin mukaan kirkkoherran vastuu korostui erityisesti Utsjoen seurakunnassa, jossa seurakunnan taloudenhoito hankittiin ostopalveluna Inarin seurakunnasta.
Seppänen on kiistänyt virkarikoksen
Utsjoen entinen kirkkoherra Arto Seppänen on kiistänyt virkarikoksen. Seppänen lähetti huhtikuun lopussa kirjeen medialle, jossa hän kirjoitti, että hän on itse lukenut asiasta vain lehdistötiedotteesta, ja asia on tullut täytenä yllätyksenä. Seppänen kirjoitti myös, että tuomiokapituli ei ottanut häneen yhteyttä etukäteen millään tavalla.
– Se olisi kuulunut sekä hyvään hallintoon ja hyvään piispalliseen kaitsentaan, kirjoitti Seppänen kirjeessään huhtikuussa.
Seppänen ilmoitti tuolloin myös ettei aio kommentoida asiaa enempää medialle.
Miestä ja naista vaaditaan vangittavaksi liittyen lauantain takaa-ajoon Pirkanmaalla ja Satakunnassa.
Tapahtumat saivat alkunsa Nokialla, kun rattijuopumusepäilyä selvittämään mennyttä poliisia kohti ammuttiin autosta. Seurasi takaa-ajo, jonka aikana pakoautosta ammuttiin useita kertoja poliisipartioita kohti. Poliisi sai pakoauton pysähtymään vasta Huittisissa.
Kaksikkoa epäillään murhan yrityksestä. Pirkanmaan käräjäoikeus käsittelee vangitsemisvaatimusta huomenna keskiviikkona.
Keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä on jättänyt Pohjoismaiden hallituksille kirjallisen kysymyksen nuuskapolitiikasta.
Kärnä esittää Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin hallituksille ruotsalaisten nuuskan vapauttamista kaikissa Pohjoismaissa. Tällä hetkellä nuuska on jokaisessa maassa eri asemassa. Aiemmin Kärnä on esittänyt nuuskan vapauttamista Suomessa.
EU-maista vain Ruotsissa saa myydä ja valmistaa nuuskaa. Pohjoismaista siten Tanskassa ja Suomessa nuuskaa ei saa myydä tai valmistaa. Tanskassa kuitenkin Kärnän mukaan myydään ruotsalaista pussinuuskaa purutupakka-nimikkeellä.
Norjassa myydään vapaasti ruotsalaista nuuskaa. Islannissa ruotsalainen, huulessa käytettävä nuuska on kielletty ja laki sallii nenänuuskan myynnin ja valmistuksen.
Suomessa nuuskaa saa tuoda Ruotsista rajoitetusti omaan käyttöön. Nuuskan ympärille on kehittynyt Suomessa rikollisuutta, kuten salakuljetusta ja laitonta kauppaa.
Tavoitteena savuton pohjola
Kärnä kysyy Suomen hallitukselta, voisiko Suomikin siirtyä verotulojen takaamiseksi Tanskan käytäntöön ja sallia pussinuuskan myynnin purutupakkana.
Nuuskan käyttö on lisääntynyt ja Kärnä haluaa korjata tilanteen, jossa nuuskan verotulot menevät Ruotsiin, mutta sen haitoista tulevat kulut maksavat kaikki maat itse.
– Onkin perusteltua kysyä, miksi pohjoismaat eivät noudata kulttuurinsa nojalla yhteistä ja yhtenäistä nuuskapolitiikkaa? Nuuskan vapauttaminen kaikkien maiden markkinoille poistaisi rajaesteitä, edistäisi tavoitetta savuttomasta pohjolasta, jakaisi nuuskasta saatavat verotulot nykyistä oikeudenmukaisemmin ja yhdistäisi pohjoismaalaisia globaalissa maailmassa, Kärnä kirjoittaa tiedotteessaan.
Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntaan kuuluva Mikko Kärnä jätti kirjallisen kysymyksensä tiistaina Islannin Reykjavikissa. Pohjoismaiden hallituksilta odotetaan vastausta kysymykseen neljässä viikossa.
Maailman ympäri pyöräilemässä olleen taiwanilaisen matkaajan polkupyörä ja koko omaisuus varastettiin lauantaina Kemissä. Mies on lähtenyt Taiwanista reissulleen hieman reilu vuosi sitten ja varannut koko reissuun useita vuosia. Tähän mennessä hän on pyöräillyt Kiinan, Kazakstanin ja Venäjän läpi. Suomeen mies halusi tulla nähdäkseen joulupukin.
Viikko sitten Reoksi kutsuttu 30-vuotias mies saapui Suomeen ja suuntasi kohti pohjoista. Miehen polkupyörän päällä oli retkivarustus telttoineen mutta välillä mies on ottanut yhteyttä sohvasurffareille majapaikkaa tarjoaviin ihmisiin ja näin hän päätyi oululaisen Katja Poikselän luo majoittumaan muutamaksi yöksi.
– En uskonut, että tapaisimme näin pian uudestaan, sillä Reo otti minuun yhteyttä Kemistä, että hänen koko omaisuus on viety, Poikselkä selvittää.
Poliisi ei aluksi uskonut tarinaa
Internetyhteyttä puhelimellaan etsinyt Reo oli siirtynyt pyörästään hieman sivummalle. Lauantaina aamupäivällä hieman ennen kello 11 Reo oli parkkeerannut oranssin polkupyöränsä Kemin sarjakuvakeskuksen eteen Valtakadulle, kun se varastettiin. Retkivarusteiden lisäksi varkaan mukaan lähtivät passi, luottokortit ja rahat.
Poliisilaitoksella miehen tarinaa ei aluksi uskottu ja niin hän soitti majapaikkaa tarjonneelle Poikselälle kysyäkseen neuvoja. Poikselän simolaisen ystävän avustuksella Reo pääsi Ouluun ja siitä myöhemmin takaisin Helsinkiin.
– Ihmiset ovat kuulleet Reon tarinan somen kautta ja moni haluaa auttaa. Oululaiset ovat keränneet retkivarusteita ja yksi firmakin on kiinnostunut sponsoroimaan, Poikselkä kertoo.
Poliisi oli ehtinyt jo etsiä taiwanilaista Kemissä ja matkaajan polkupyörä löytyi maanantai-iltana. Tavaroita ei kuitenkaan löytynyt.
– Olen ollut yhteydessä Reoon ja suurlähetystöstä on sanottu, että pikapassi voidaan toimittaa päivän varoitusajalla. Sitten hän tulee Ouluun hakemaan ihmisten lahjoittamia varusteita ja Kemistä polkupyöränsä, Poikselkä sanoo.
Taiwanilaisen keskeytynyt reissu jatkunee siis pian. Suomen jälkeen miehen aikomuksena on mennä Norjaan ja myöhemmin Iso-Britaniaan, missä hänellä on mahdollisuus olla pidempi aika töissä. Edessä on sen jälkeen vielä Eurooppa, Afrikka ja Amerikka.
Koostimme erilaisia kiperiä risteystilanteita sisältävän testin yhdessä ajokortin teoriaharjoittelupalveluita tarjoavan Ajokaistan kanssa. Testin kysymykset perustuvat muun muassa uuteen autokoulun B-luokan oppikirjaan.
Aloitetaan alusta. On 1800-luvun loppupuoli kansallisromantiikan kautta elävässä Suomessa, ja Kalevalan julkaiseminen on haltioinut suomalaiset taiteilijat. Sibelius intoutui säveltämään kalevalaisia teoksia, valokuvaaja I.K. Inha taas matkusti Vienan Karjalaan tarkoituksenaan täydentää kuvillaan Lönnrotin kansanrunokokoelmaa.
Myös kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallela lankesi Kalevalan loveen. Se tapahtui jo taiteilijan ollessa melko nuori, alle kaksikymppinen.
Gallen-Kallela kävi matkoilla Kuhmossa ja Vienan Karjalassa vuonna 1890 (Kaleva). Taiteilijauransa edetessä Gallen-Kallela sai ajatuksen siitä, että koristelisi ja kuvittaisi koko Kalevalan. Lopputuloksena olisi ollut 700-sivuinen järkäle, jota taiteilija itse kutsui Suur-Kalevalaksi. Gallen-Kallela ilmoitti aikeistaan julkisesti Valvoja-lehdessä vuonna 1909.
– Tässä vaiheessa monet Gallen-Kallelan keskeiset Kalevala-maalaukset olivat jo olemassa. Myös taidemaailma ja kustantamot kiinnostuivat hänen aikomuksestaan, kertoo kalevalaiseen ja karjalaiseen kulttuuriin perehtyneen Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen.
Suuri yleisö ei tiedä, että monen Kalevala-työn juuret tai yksityiskohdat ovat lähtöisin Kuhmosta. Markku Nieminen
Gallen-Kallela kertoi ensimmäisissä suunnitelmissaan aikovansa tehdä neljä versiota Kalevalasta: loistopainoksen, yleispainoksen, kansanpainoksen ja koululaispainoksen.
– Loistopainoksessa olisi ollut hänen kuvituksensa ja koristelunsa, ja teksti olisi kokonaan hänen itsensä kirjoittama. Tästä painoksesta olisi otettu rajoitettu painos, joista kaikki olisivat olleet numeroituja ja signeerattuja. Ne olisivat olleet arvoteoksia, Nieminen kuvailee.
Yleispainokseen olisi tullut käsin kirjoitetun tekstin sijaan kirjapainoteksti, kun taas kansanpainos olisi yksinkertaisempi ja mustavalkokuvitettu.
– Koululaispainoksen suunnitelmista ei tiedetä, koska hän ei koskaan ehtinyt syventyä sen pariin.
Akseli Gallen-Kallela luonnosteli linnunpelättimen, jonka oli nähnyt Kuhmon ja Vienan-reissullaan.Akseli Gallen-Kallelan museo
Kustantamo WSOY kiinnostui Gallen-Kallelan Kalevala-suunnitelmista ja tarjoutui hankkeen kustantajaksi. Kuvituksia ei kuitenkaan kuulunut, ja yksitoista vuotta Gallen-Kallelan Suur-Kalevala-suunnitelman julkistamisen jälkeen kustantamo ehdotti diplomaattisesti, josko taiteilija aloittaisi kansanpainoksesta ensin, jotta asia etenisi.
– Gallen-Kallela suostui ja laati puugrafiikalla Kalevalan kuvituksen. Teos ilmestyi vuonna 1922 ja siitä on tehty kymmeniä painoksia. Se sai nimen "Koru-Kalevala". Luulenpa, että se on yksi kaikkien levinneimpiä Kalevaloita, joita löytyy hyvin monesta suomalaisesta kodista, toteaa Nieminen.
Jos onkin ollut niukkuutta ja vaikeuksia, luulen, että matka oli toisaalta myös seikkailua sekä Akselille että hänen vaimolleen. Tuija Wahlroos
Tosin WSOY:kään ei säästynyt Gallen-Kallelan kiukulta Kalevala-versioiden jäädessä haaveeksi.
– Meillä on näyttelyssä eräs Gallen-Kallelan kirje, jossa hän haukkuu WSOY:tä ja sen pääjohtaja (Jalmari) Jänttiä siitä, etteivät he ymmärtäneet hanketta, Nieminen kertoo ja naurahtaa.
Muut Kalevalan versiot kaatuivat pääosin rahanpuutteeseen, kertoo Gallen-Kallelan Museon museojohtaja Tuija Wahlroos. Gallen-Kallela pyysi työlleen valtionavustusta, mutta ei saanut sitä.
– Hän tarvitsi kuitenkin rahaa elääkseen, eikä voinut jättää muita töitään. Hänen täytyi maalata, että sai leivän pöytään. Hän itse laski, että Suur-Kalevala hankkeeseen menisi 20 vuotta, Wahlroos sanoo.
Omakustanteisesti teos ei siis olisi voinut syntyä. Yli 60-vuotiaana taiteilija ymmärsi jo itsekin, että aika oli kirimässä vastaan. Viime kädessä hanke tyrehtyi taiteilijan kuolemaan.
Koru-Kalevala, kansanpainos kaikkien kotiin
Taiteilijan ajatus Kalevalan kansanpainoksesta toteutui siis Koru-Kalevalan kautta tehokkaasti. Muut painokset jäivät vain unelman tasolle, vaikka Akseli Gallen-Kallela ehtikin osittain käsitellä Suur-Kalevalaan tarkoitetut Kalevalan ensimmäiset yhdeksän runoa.
Suur-Kalevalaa Gallen-Kallela alkoi tehdä vasta vuonna 1925, kun hän muutti Yhdysvaltoihin.
– Varmaankin koti-ikävä iski, ja hän muisti Kalevala-aikomuksensa ja ryhtyi toteuttamaan Suur-Kalevalaa, Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen arvelee.
Gallen-Kallela tunnetaan suurista öljymaalauksistaan, mutta hänen grafiikkansa on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Nyt grafiikkaa on näytillä Kuhmon Juminkeko-säätiössä, jotta yleisö näkisi, miten suuri taiteilija on luonnostellut töitään ennen niiden lopullista muotoa. Osa töistä on näytillä ensimmäistä kertaa.
Täältä Gallen-Kallela löysi kaiken sen, mitä halusi. Markku Nieminen
Näyttelyssä on taiteilijan sekä Koru-Kalevalaa että niin sanottua Suur-Kalevalaa varten tekemiä teoksia. Näyttelyä kokoamassa ollut Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Nieminen suorastaan syttyy eloon kertoessaan taiteilijan Kalevala-grafiikasta.
– Suuri yleisö ei tiedä, että monen Kalevala-työn juuret tai yksityiskohdat ovat lähtöisin Kuhmosta, Nieminen sanoo.
Taiteilijan työprosessi on ollut lähes hengästyttävän yksityiskohtainen: yhdestä teoksesta on monia luonnoksia, usein eri välineillä kuten lyijykynällä ja puuväreillä, ja Gallen-Kallela on kiinnittänyt loputtomasti huomiota yksityiskohtiin.
Kun tietää taiteilijan ammentaneen Kalevala-aiheitaan kuhmolaisesta maisemasta, niitä katsoo uusin silmin: hahmoilla on karjalaisia perinnevaatteita, ja teoksien veneet ovat nimenomaan kuhmolaisia tervaveneitä.
Hevoset rauhoittamassa kilpalaulajia
Alkuperäisluonnoksista näkee, että paperi on ollut arvokasta: Gallen-Kallela on luonnostellut samalle paperille usean eri teeman hahmotelmia, ja moni paperi on piirretty täyteen.
– Nyt, kun olen tutustunut hänen teostensa luonnosten määrään Gallen-Kallelan Museon arkistossa, voin sanoa, että Gallen-Kallela oli todella työteliäs ja ahkera taiteilija, Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen sanoo.
Gallen-Kallela muun muassa luonnosteli uutterasti tapaamiaan ihmisiä, joita piti kuvauksellisina. Lisäksi taiteilijan toimeliaisuus näkyy hyvin esimerkiksi hänen luonnostelmastaan Kalevalan kolmannesta runosta, Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannasta.
– Kolmas runo on oikeastaan lähtenyt liikkeelle hevosesta. Gallen-Kallela piti hevosista ja on kertonut Kallela-kirjassaan, kuinka hevonen on suuri ja vahva, mutta kuitenkin rauhallinen eläin, Nieminen kertoo.
Kolmannen runon luonnoksissa Joukahaisen käsi ei ole niin vimmaisesti miekan tupessa kiinni kuin alempana näkyvässä versiossa.Akseli Gallen-Kallelan museo
Siispä taiteilija onkin ujuttanut hevoset olennaiseksi osaksi Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulantakohtausta. Molemmilla miehillä on hevonen, ja eläimet ovat kuvassa vastakkain kukkopoikien välissä tasoittamassa tilannetta.
– Kilpapukareissakin on omat ulottuvuutensa. Kun seurataan luonnoksia, Väinämöinen muuttuu yhä rauhallisemmaksi ja jämäkämmäksi patriarkaksi, kun taas Joukahainen muuttuu vimmaiseksi, uhoilevaksi nuorukaiseksi. Hevoset ovat vastavoimana, ja rauhalliset eläimet on pantu vastakkain, Nieminen kertoo.
Kuten Kalevalassa tilanne kuvaillaan:
Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen näkee, että luonnostelmien edetessä Joukahaisen uho kasvaa ja käsi tarttuu miekkaan syvemmältä, kun taas Väinämöisen rauhallisuus korostuu.Akseli Gallen-Kallelan museo
Niemisen mielestä Gallen-Kallelan työt sisältävät niin paljon yksityiskohtia ja piilotettuja ilmaisutapoja, että niitä ei tarvitse yrittää analysoida – riittää, että teoksia katsoo.
– Se vaikuttaa ihmisiin samoin kuin musiikki – ei välttämättä tarvitse ymmärtää, mutta tulee vaikuttuneeksi. Se näkyy esimerkiksi kolmannen runon, kilpalaulantarunon töissä, joita hän teki Suur-Kalevalaa varten. Siinä on elementtejä, joita ihmiset taulua katsoessaan eivät välttämättä osaa analysoida, mutta katsominen vaikuttaa voimakkaasti.
Kuhmo on Kalevalan kannalta korvaamaton
Kuhmon merkitys Kalevala-kuvan muodostumisessa on kiistaton. Juuri Kuhmoon Gallen-Kallela tuli etsimään "todellisuusaineksia", kuten hän itse asian ilmaisi. Kuhmosta ja Vienan Karjalasta Gallen-Kallela keräsi sekä hahmoja teoksiinsa että maisemia ja yksityiskohtia erityisesti Kalevala-aiheisiinsa. Gallen-Kallela kirjoittikin 2.8.1890 tukijalleen Edvard Neoviukselle Lentualta:
Gallen-Kallelan Museon museojohtaja Tuija Wahlroos vahvistaa, että Kuhmossa vietetyn kesän ansiosta Gallen-Kallela pääsi lähemmäs kalevalaisia maisemia, ja matka myös ruokki taiteilijan romanttista mielikuvitusta. Kainuulaisen vaaramaiseman lisäksi myös alueen vaatimattomat ja kovissa olosuhteissa eläneet ihmiset tekivät taiteilijaan vaikutuksen.
– Hän vertasi kainuulaisia esimerkiksi hämäläisiin ja piti hämäläisiä hyvään tottuneina ja paljon syövinä. Kainuulaiset olivat taas metsien ja korpien sitkeitä kasvatteja, joita hän muisteli myöhemmin Kallela-kirjassaan. Siinä on ehkä hieman romanttinen kaiku, Wahlroos kertoo.
Hän itse laski, että Suur-Kalevala hankkeeseen menisi 20 vuotta. Tuija Wahlroos
Myöhemmin Gallen-Kallela sai maisemaelämyksiä myös esimerkiksi Keski-Suomessa ja Kuusamossa, mutta Kainuu lienee näytellyt omaa roolia taiteilijan elämässä siksikin, että kyseessä oli häämatka.
– Se on varmasti omalla tavalla sävyttänyt matkaa. Jos onkin ollut niukkuutta ja vaikeuksia, luulen, että matka oli toisaalta myös seikkailua sekä Akselille että hänen vaimolleen.
Iltarauha-maalaukseen on ikuistettu kuhmolaista maisemaa ja Lapinsalmen tilan aitta sekä isäntä.Akseli Gallen-Kallelan museo
Myös Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen pitää Kuhmoa merkittävänä Gallen-Kallelan teoksien kannalta.
– Tämä oli ainakin siihen aikaan varmasti paras paikka löytää erämaan rauhallisuus. Kuhmo on vieläkin metsien keskellä oleva kaupunki. Täältä Gallen-Kallela löysi kaiken sen, mitä halusi, Nieminen kuvailee.
Kuhmo näkyy taiteilijan teoksissa monella tavalla, sillä Gallen-Kallela ei työskennellyt Kuhmossa ainoastaan Kalevala-aiheiden parissa. Esimerkiksi kaksi Iltarauha-teosta (Kaleva) on kuhmolaisesta maisemasta, samoin Pettuleivän virttä laulava tyttö Lentiiralla.
Gallen-Kallelan luonnosteleman linnunpelättimen pää.Akseli Gallen-Kallelan museo
Kuhmolainen tervavene kiinnosti Gallen-Kallelaa niin paljon, että hän teetti itselleen pienoismallin veneestä ateljeeseensa. Koru-Kalevalaan taas on ikuistettuna linnunpelätin, jonka Gallen-Kallela luonnosteli niin ikään Kuhmossa.
Yllättävää kyllä, myös taiteilijan matka Pohjois-Amerikkaan vuosina 1923–1924 näkyy Gallen-Kallelan suunnittelemissa Suur-Kalevalan sivujen koristekuvioissa. Hän oli suunnitellut alkuperäiskansojen toteemikuviot ja kuhmolaisen linnunpelättimen kuvan rinta rinnan kuvittamaan Kalevalaa.
Akseli Gallen-Kallelan luonnostelemia toteemikuvioita Pohjois-Amerikan matkan tuloksena.Akseli Gallen-Kallelan museo
Gallen-Kallela ei enää koskaan palannut Vienaan sen jälkeen kun oli käynyt Kuhmossa ja sieltä käsin tehnyt matkansa. Reissu oli silti tehnyt taiteilijaan lähtemättömän vaikutuksen.
– Se oli niin syvästi syöpynyt hänen mieleensä. Hän teki niin paljon luonnoksia, että hän pystyi käyttämään niitä hyväksensä taiteellisessa työskentelyssään, Nieminen sanoo.
– Voi sanoa, että jos Gallen-Kallela ei olisi tullut Kuhmoon, kenties koko kalevalainen maailma ja se, miten suomalaiset sen mieltävät, olisi ollut erilainen.
Ensimmäisessä pohjoisamerikkalaisessa elokuvateatterissa näytetty alkuperäiskansaelokuva, Smoke Signals, täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Sen kunniaksi seuraavan Skábmagovat-festivaalin pääteemaksi on valittu Pohjois-Amerikka.
Skábmagovat-elokuvafestivaalin toiminnanjohtaja Sunna Nousuniemi kertoo, että tavoitteena on näyttää erilaisia dokumentti-, lyhyt- ja fiktioelokuvia Pohjois-Amerikasta.
– Ja tietenkin kutsumme Pohjois-Amerikasta elokuvantekijöitä tänne Skábmagovat-festivaaleille kertomaan elokuvistaan. Yksi suunnitelma on myös näyttää vähän vanhempia elokuvia: sellainen retrospektiivinen näytös Pohjois-Amerikasta tehdyistä alkuperäiskansojen elokuvista. Siten ihmiset pääsevät näkemään, miten elokuvat ovat siellä kehittyneet vuosien varrella, kertoo Nousuniemi.
Festivaali tukee alkuperäiskansojen taistelua oikeuksiensa puolesta
Skábmagovat-elokuvafestivaalin yhtenä teeman on myös alkuperäiskansojen taistelu. Teema on ajankohtainen: alkuperäiskansa-aktivistit ovat nostaneet päätään ympäri maailmaa. Nousuniemi kertoo, että he halusivat antaa inspiraatiota aktivisteille, jotka jaksavat yhä taistella alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta.
– Nyt on todella paljon uutisissa ollut puhetta alkuperäiskansojen taistelusta öljyputkea vastaan Pohjois-Dakotassa (Standing Rock). Tänä kesänä täällä pohjoisessa meillä on ollut esillä Tenon sopimus, ja Ellos Deatnu perusti moratorion Tenojoelle. Me haluamme tukea kaikkia niitä taisteluita, joissa taistellaan meidän luontomme ja oikeuksiemme puolesta, Nousuniemi kertoo.
Festivaaliin onkin tulossa Ellos Deatnu -installaatio ja paljon elokuvia, jotka käsittelevät erilaisia alkuperäiskansojen taisteluja.
Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat järjestetään Inarissa 25.–28.1.2018.
Toiminnanjohtaja uskoo Sameblod-elokuvan aloittaneen kauan odotetun keskustelun
Palkittu Sameblod eli Saamelaisveri-elokuva saattaa myös tulla nähtäville Skábmagovat-festivaaleille. Elokuvan on ohjannut ruotsalainen Amanda Kernell.
Lene Cecilia Sparrok (Elle-Marja) ja Mia Sparrok (Njenna) Amanda Kernell/Oskar Östergren
1930-luvun Pohjois-Ruotsissa ja myös muualla Euroopassa eugeniikka eli rodunjalostusoppi oli vallalla. Saamelaisia pidettiin eksoottisena, mutta samalla vähä-älyisenä kansana. Sameblod-elokuvassa vahvatahtoinen Elle Marja ei sitä hyväksy; hän haluaa jättää saamelaiskulttuurin ja opiskella.
Vaikka elokuvan tapahtumat kuvaavat 1930-luvun Pohjois-Ruotsia, on elokuva aloittanut Skábmagovat-festivaalin toiminnanjohtaja Sunna Nousuniemen mielestä kauan odotetun keskustelun.
Kohtaus Sameblod-elokuvasta.Sophia Olsson
– Tietenkin tämä elokuva on tärkeä siksi, että se tuo näkyville meidän historiaa siitä, mitä saamelaiset ovat joutuneet kokemaan asuntolakouluissa ja rotututkimuksien vuoksi. Tämä viimeinkin avaa sellaisen keskustelun, mitä me saamelaiset olemme odottaneet aika kauan, toteaa Nousuniemi.
Sameblod-elokuva on kiertänyt ympäri maailmaa, ja nyt sen voi nähdä myös Suomessa, esimerkiksi syyskuun lopussa Utsjoella, Inarissa ja Hetassa. Elokuvan Suomen ennakkonäytökset olivat sunnuntaina 17.9. Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Tampereella.
Kittilän kunnanhallitus päätti maanantaina ylimääräisessä kokouksessa, että Kittilän kunta maksaa lakiasiantuntija Pertti Eilavaaran jo vuonna 2015 lähettämän laskun. Alkuperäistä laskua ei ole kunnan hallussa, mutta siitä on löytynyt useita karhulaskuja edellisen vt. kunnanjohtajan Kyösti Tornbergin jäätyä eläkkeelle keväällä.
Kittilän kunnanhallituksen päätös on outo siinä mielessä, että virallisesti kukaan ei ole maksettuja asiakirjoja tilannut eikä virallisesti kunta ole saanut niitä koskaan haltuunsa. Kyseessä on järjestyksessään toinen lasku, jonka Eilavaara on lähettänyt Kittilän kunnalle erinäisiä lakiasioita koskevista lausunnoista.
Vaikka virallisesti asiakirjat ovat hukassa, asianajaja Jarmo Juntura suositteli kuitenkin kunnanhallitukselle, että laskut maksetaan. Junturan mukaan niitä on käytetty hyväksi lausunnoissa, joita Kittilän kunta on tehnyt kunnanjohtaja Anna Mäkelän laittoman irtisanomisen synnyttämässä valituskierteessä.
Päätös toisen tai kolmannen käden tiedon varassa
Kittilän kunnanhallituksessa hallituksen jäsen Raili Fagerholm (vas.) esitti, että Eilavaaran 2. lasku maksetaan. Fagerholmin esitystä kannatti mm. Vilho Molkoselkä (vas.).
Yle Rovaniemi ei ole tavoittanut Fagerholmia kommenttia varten. Molkoselkä sanoo, että hän kannatti Eilavaaran laskun maksamista Junturan lausunnon perusteella. Molkoselkä ei ole nähnyt alkuperäisiä asiakirjoja, joista lasku lähetettiin.
Asianajaja Juntura ei suostunut suoraan kommentoimaan Yle Rovaniemelle sitä, olivatko alkuperäiset asiakirjat hänen käytössään, kun hän teki suosituksen laskun maksamisesta. Juntura lupasi palata asiaan sen jälkeen, kun hän on saanut luvan päämieheltään kommentoida asiaa.
Toistaiseksi Juntura ei ole vastannut, joten edelleen on epäselvää, tekikö Kittilän kunnanhallitus maksatuspäätöksen ns. toisen käden vai kolmannen käden tietojen varassa, kun alkuperäisiä asiakirjoja ei ollut ainakaan kunnanhallituksen käytettävissä.
"Asiakirjat ovat arkistossa" vs. "Ei meillä ole sellaisia asiakirjoja"
Eilavaaran 2. laskuun liittyvistä asiakirjoista liikkuu ristiriitaisia tietoja. Yle Rovaniemen haastattelussa kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Rajala (kesk.) sanoi, että ne ovat kunnan arkistoissa.
Kittilän kunnan kirjaamon mukaan taas mitään tällaisia asiakirjoja ei ole olemassa. Samoin kunnan hallintojohtaja Esa Mäkinen on kiistänyt, että mitään asiakirjoja olisi toimitettu kunnalle.
Vilho Molkoselkä puolestaan kertoo kuulleensa vain huhuja siitä, missä ne saattaisivat olla.
Pertti Eilavaara on lähettänyt Kittilän kuntaan tiettävästi kaksi laskua, jotka liittyvät juridiseen neuvontaan kunnanjohtaja Anna Mäkelän laittoman irtisanomisen aiheuttamissa oikeusjutuissa ja mm. entisen kunnanvaltuuston puheenjohtajan Inkeri Yrityksen tekemiin valituksiin.
Laskuja vetkuteltu jo 2½ vuotta
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan keskustan Kittilän-paikallisjärjestö olisi maksanut Eilavaaran 1. laskun. Eilavaara on vaatinut Kittilän kuntaa poistamaan arkistoistaan kaikki tiedot 1. laskusta sekä siihen liittyvistä asiakirjoista. Poistovaatimuksen käsittely on edelleen kesken Kittilän kunnanhallituksessa.
Eilavaaran 2. lasku oli alun perin 5 040 euroa. Siihen on lisätty myöhemmin lähes tuhat euroa mm. "tosiseikkojen tuntemisen ja taustaan perehtymisen" perusteella. Lisälaskun kanssa kokonaissumma nousee yli 7 100 euroon viivästyskorkoineen ja perintäkuluineen.
Siten Eilavaara on laskuttanut Kittilän kuntaa yhteensä noin 16 000 euron edestä asiakirjoista, jotka on tilattu kunnan nimissä ilman asiallista päätöstä asiasta ja ilman, että kunta asettaa vapaaehtoisesti yhtäkään näistä asiakirjoista julkiseksi.
Kokeilu ruotsin kielen valinnaisuudesta perusopetuksessa ja toisella asteella etenee. Enintään 2 200 oppilaalle tulee mahdollisuus osallistua kokeiluun, jossa toisen kotimaisen kielen tilalla voi opiskella jotakin toista kieltä.
2 200 oppilaan kiintiö jaetaan opetuksen järjestäjien haettaviksi tulevilla kokeiluluvilla. Kokeiluun osallistuminen on oppilaalle vapaaehtoista. Valinnan tehtyään oppilas ja hänen huoltajansa ovat siihen sitoutuneita, kuten muihinkin oppiainevalintoihin.
Niille, jotka eivät kokeiluun halua, on järjestettävä normaalisti ruotsin kielen opetus. Näin täytyy toimia, vaikka oppilaita olisi vain yksi, eikä häntä saa myöskään siirtää toiseen kouluun.
Vapautus myös toisen asteen opinnoissa, ehkä myös korkeakouluissa
Kokeiluun voivat osallistua vain viidennen tai kuudennen luokan oppilaat, jotka eivät ole ennen kokeilun alkamista aloittaneet toisen kotimaisen kielen opintoja. Kokeiluun osallistuvien oppilaiden tulee 1.8.2018 alkavalla viidennellä tai kuudennella vuosiluokalla valita toisen kotimaisen kielen tilalle vieras kieli.
Tällöin kokeiluun osallistuvan oppilaan oppimäärään sisältyy oman äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä, joita opiskellaan A1-oppimäärän ja A2- tai B1-oppimäärän mukaan, hallituksen esityksessä kerrotaan.
Kokeiluun osallistuvat oppilaat vapautetaan toisen kotimaisen kielen opiskelusta myös toisella asteella. Hallituksen esityksen mukaan korkeakouluille jää päätösvalta siihen, kuinka ne suhtautuvat kokeilussa olleiden kielten opetukseen.
– Lähtökohtaisesti voidaan arvioida, että kokeiluun osallistuneet, jotka eivät hallitse toisen kotimaisen kielen alkeita, tullaan tarpeellisessa laajuudessa vapauttamaan, esityksessä kerrotaan viitaten kieliopintoihin korkeakouluissa.
Vaikutuksia kielivalintoihin seurataan
Hallitusneuvos Janne Öberg opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo, että kokeilua ei ole rajattu alueellisesti, vaan siihen voivat hakea opetuksen järjestäjät mistä päin Suomea vain.
Hallitus antoi esityksen laiksi toisen kotimaisen kielen kokeilusta perusopetuksessa eduskunnalle tänään.
Kokeilussa on tarkoitus seurata vaikutuksia oppimistuloksiin, kielivalintoihin ja tarjontaan sekä vaikutusta oppilaiden perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää kokeiluun tarvittavat luvat. Toteuttamisesta vastaa muutoin Opetushallitus.
Sinisen eduskuntaryhmän kansanedustaja, ministeri Sampo Terho kertoo olevansa tyytyväinen kokeilun etenemiseen. Terhon mukaan varsinkin Itä-Suomesta ja Lapista on tullut viestiä vapaan kielivalinnan tärkeydestä varsinkin elinkeinoelämälle.
– Suomessa on pulaa kielitaitoisesta työvoimasta monella alalla. Ruotsi ja englanti eivät riitä. Seurataan, pystytäänkö suomalaisten kielitaitoa monipuolistamaan kielikokeilun avulla. Itse uskon tähän, vaikka olisinkin ottanut vielä suuremman otannan kokeiluun mukaan, Terho kommentoi tiedotteessaan.
Kokeilun etenemisestä uutisoi tiistaina ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Etu- ja sukunimeä koskeva lainsäädäntö muuttuu merkittävästi, jos hallituksen tänään antama lakiesitys menee läpi eduskunnassa.
Kun nykyisin kaksiosaisen sukunimen saa vain toinen puolisoista, tulevaisuudessa molemmat puolisoista ja lapset voisivat käyttää samaa kaksiosaista sukunimeä. Puolisot voisivat edelleen valita myös yhden, yhteisen sukunimen, joka siirtyy sellaisenaan lapselle.
Myös avoliitossa elävät voisivat hakemuksesta saada yhteisen nimen tai sukunimiyhdistelmän, jos heillä on yhteinen lapsi.
Sukupuolisidonnaisuus säilyisi
Etunimiä voisi ottaa jatkossa neljä nykyisen kolmen sijaan, jos esitys toteutuu. Etunimen ei enää tarvitsisi olla kotimaisen nimikäytännön mukainen, vaan ehdotettua uutta etunimeä arvioitaisiin suhteessa kaikkiin Suomessa käytössä oleviin etunimiin riippumatta siitä, minkä maan nimikulttuurista nimi on lähtöisin.
Etunimien sukupuolisidonnaisuudesta ei luovuttaisi eli edelleenkään tytölle ei voisi antaa vakiintunutta pojan nimeä tai pojalle tytön nimeä. Nimet, jotka eivät ole vakiintuneet tyttöjen tai poikien nimiksi, olisivat edelleen molempien sukupuolten käytettävissä.
Tavoitteena on, että muutokset tulisivat voimaan vuoden 2019 alusta.
Maakuntalehdet Ilkka, Pohjalainen ja Keskipohjanmaa muuttuvat keväällä tabloid-kokoisiksi. Toimitukset ovat valmistautuneet muutokseen viitisen vuotta.
– Tähän asti on näyttänyt siltä, että ei ole oikea aika. Lukijatutkimuksissamme oli kolmannes [vastaajista], joka tahtoi tabloidia, kolmannes, joka ei tahtonut ja kolmannes, joka ei osannut päättää tahtoako vai ei. Vähitellen kanta on lieventynyt, kun muut lehdet ovat muuttuneet tabloideiksi, sanoo Ilkan päätoimittaja Satu Takala.
– Isommassa koossa on omat hyvät puolensa. Sitä voivat käyttää kukkakauppiaat ja monenlaista muuta. Mutta kyllä tämä pienempi tabloid on nykyinen sanomalehden koko, toteaa Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa.
Viljanmaa uskoo, että lukijat ottavat uudenkokoisen lehden hyvin vastaan. Siihen on jo totuttu.
– Olemme tehneet paljon liitteitä tabloidissa. Uskoisin, että muutos on aika pieni kuitenkin – paljon pienempi kuin pari-kolme vuotta sitten olisi voinut olla, Viljanmaa sanoo.
Ensimmäiset koelehdet on esitelty tällä viikolla lukijaraadille.
– Se otettiin hyvin vastaan ja palaute oli positiivista. Totta kai oli myös kehittämiskohteita, Takala toteaa tabloid-Ilkan saamasta vastaanotosta.
Ennen varsinaista tabloidiin siirtymistä luvassa on vielä toinenkin koelehti.
Ilkan ja Pohjalaisen ensimmäiset tabloid-kokoiset koelehdet.Merja Siirilä/Yle
Visuaalinen ja kätevä
Sekä Viljanmaa että Takala uskovat tabloidin toimivuuteen. Yksi syy on se, että Ilkan, Pohjalaisen ja Keski-Pohjanmaan muutoksen jälkeen Lännen mediassa kaikki lehdet, paitsi Turun Sanomat, ovat tabloid-kokoisia. Sama koko mahdollistaa materiaalin vaihdon aiempaa helpommin.
– Uskon, että lukijat tulevat nyt saamaan vielä enemmän visuaalisesti silmää miellyttäviä juttuja, Takala sanoo.
– Tabloid on kätevämpi käsitellä ja visuaalisempi – meillä on hyviä kuvaajia ja heidän kuvansa nousevat paremmin esiin, Viljanmaa listaa.
Vaikka tabloid-koko aiheuttaa lehden tekijöille joitakin muutoksia ja uutta asennoitumista, pääasia pysyy päätoimittajien mukaan uudistuksen jälkeenkin ennallaan.
– Maakuntalehti ei ole mitään, ellei se ole maakuntansa puolesta, Takala sanoo.
– Sisältö on tärkein. Sisältöön satsataan, Viljanmaa muistuttaa.
Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut vankeuteen tytön, joka oikeuden mukaan puukotti hengenvaarallisesti lastensuojelulaitoksen ohjaajaa tammikuussa Tampereella.
Mielentilatutkimuksen mukaan tuomittu oli alentuneesti syyntakeinen eli ei täysin ymmärtänyt tekonsa merkitystä.
Tyttö oli poistunut luvatta lastensuojeluyksiköstä. Kaksi ohjaajaa lähti hakemaan häntä Tampereella sijaitsevasta asunnosta. Tyttö ei halunnut lähteä, vaan puukotti toista ohjaajista kahdesti leipäveitsellä.
Käräjäoikeus tuomitsi tytön kahden vuoden ja 8 kuukauden vankeuteen tapon yrityksestä sekä aiemmasta pahoinpitelystä.
Lisäksi oikeus tuomitsi avunannosta puolentoista vuoden vankeuteen nuoren miehen, joka antoi tytölle veitsen.
Vielä kesällä tilanne Haminan lastensuojelussa oli ankea. Sosiaalityöntekijöistä oli pulaa eikä kahteen avoinna olleeseen paikkaan löytynyt toistuvista yrityksistä huolimatta päteviä työntekijöitä.
Samaan aikaan lastensuojelun tarve oli kasvussa. Haminassa yksi lastensuojelun työntekijä on viime vuosien aikana käsitellyt vuosittain 60-80 lapsen asiat, kun suositus työntekijää kohden on puolet vähemmän, 30-40 tapausta.
Työvoimaa ei ollut tarpeeksi ja aluehallintovirasto vaati antamaan lausuntoa siitä, kuinka lastensuojelupalveluihin kohdennetut resurssit vastaavat tarvetta.
Kun kaksi pätevää hakijaa viimein ilmaantui, olivat he naapurikaupungista ja vetivät työhakemuksensa pois, kun Kotka päätti nostaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden palkkaa.
Myös Haminassa päätettiin, että elokuun alusta alkaen lastensuojelun sosiaalityöntekijöille maksetaan palkan päälle 300 euron lisä.
Raha puri. Alkusyksystä Hamina on saanut palkattua kaksi uutta työntekijää lastensuojeluun. He aloittavat lokakuussa. Pian kaikki viisi sosiaalityöntekijän virkaa ovat täynnä. Lisäksi Haminaan on palkattu kokonaan uuteen tehtävään erityissosiaaliohjaaja.
– Ylimääräisellä palkanlisällä oli selkeästi vaikutusta. Toki kaksi uutta työntekijäämme ovat seudulta eli heidän meille tulonsa on alueiden muilta kunnilta pois, sosiaalityön esimies Anne-Marie Terämä Haminasta sanoo.
Palkkamonttuun ei voi jäädä
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on ollut eri puolilla maata pysyvästi pulaa jo vuosien ajan.
Työvoimapula hankaloittaa ja hidastaa lastensuojelua. Kaikkia lastensuojeluilmoituksia ei välttämättä ehditä käsitellä ja ongelmia ratkoa lastensuojelulain edellyttämässä ajassa.
Erilaisia palkanlisiä ja rekrytointilisiä on otettu käyttöön muuallakin. Kotkassa maksetaan Haminan tavoin 300 euron rekrytointilisää. Kouvolassa tehtäväkohtaisen palkkaan tuli 200 euron korotus.
– Emme me voineet siihen palkkamonttuunkaan jäädä. Muissakin lähikaupungeissa ja kunnissa palkkoja on nostettu, palvelupäällikkö Sanna-Riitta Junnonen Kouvolan kaupungilta sanoo.
Kouvolassa ilo ei ole ollut yhtä suuri kuin Haminassa. Junnosen mukaan toistaiseksi palkankorotuksen ei ole huomattu avittaneen pätevien sosiaalityöntekijöiden saantia.
Lastensuojelun avopalveluissa tilanne on heikoin. Kymmenestä vakanssista on kaksi tai kolme täytetty kelpoisella työntekijällä.
– Trendi alkaa olla se, että erilaisilla toimenpiteillä yritetään asiaa ratkaista. Kymenlaakson kaupungeista Kouvola nosti palkkoja ensimmäisenä. Itsekkäästi on pakko yrittää pitää kiinni työntekijöistä, vaikka samalla teemme toki yhteistyötä. Tasasimme lisällä sitä, ettei täällä keskenämme jouduttaisi kilpailemaan työntekijöistä, Kotkan lastensuojelupäällikkö Anna Liakka sanoo.
Myös esimerkiksi Etelä-Savossa Itä-Suomen aluehallintovirasto on patistanut sakon uhalla Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymää huolehtimaan lastensuojelun työntekijöiden riittävyydestä. Essotelta on arvioitu puuttuvan kahdeksan sosiaalityöntekijää lastensuojelusta. Myös Etelä-Savossa palkkatasoa aiotaan tarkastella.
Rankka työnkuva
Kuntaliitolla tai Kuntatyönantajilla ei ole tarkkaa tilastoa siitä, monessako kunnassa palkanlisää lastenhuollon sosiaalityöntekijöille maksetaan.
– Alan työehtosopimuksissa sovelletaan rekrytointilisää, jota käytetään tällaisissa tilanteissa. Sen suuruutta ei ole rajattu. 300 euroa on tuntumani mukaan suurehko, Kuntatyönantajien neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas sanoo.
Kuntatyöntekijöiden palkkatilastojen mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijän keskimääräinen kokonaisansio lisineen oli viime vuonna noin 3300 euroa kuukaudessa.
Kunnissa on huomattu, että moni alan työntekijä hakeutuu mieluummin joihinkin muihin sosiaalialan tehtäviin kuin lastensuojeluun.
– Lastensuojelutyö on sieltä rankimmasta päästä. Työssä joutuu puuttumaan perheiden perusoikeuksiin, sanoo Kuntatyönantajien Nybondas-Kangas.
– Huostaanotot ja tahdonvastaiset päätökset eivät ole helppoja. Etenkin avopalveluissa lastensuojelu on sosiaalityön vaativinta sektoria, palvelupäällikkö Sanna-Riitta Junnonen Kouvolasta sanoo.
Koulutusta maakuntaan
Pätevältä sosiaalityöntekijältä edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Opintoihin tulee sisältyä pääaineopinnot sosiaalityössä. Oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia myöntää Valvira.
Rekrytointia on vaikeuttanut entisestään se, että sosiaalityöntekijöinä toimivien pätevyysehtoja kiristettiin. Puolitoista vuotta sitten voimaan tulleen lain mukaan myös sijaisena toimivien on nyt suoritettava tietty määrä sosiaalityöntekijän opintoja yliopistossa.
– Onhan se kova vaatimus ja pitkän koulupolun takana. Esimerkiksi ammattikorkeakoulun käyneistä sosionomeista pulaa on paljon vähemmän, Nybondas-Kangas sanoo.
Kymenlaaksossa selvitetään parhaillaan, voitaisiinko maakunnassa kouluttaa sosiaalityöntekijöitä yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa.
– Alueellamme lähimmät yliopistot ovat varsinkin aikuisopiskelijalle kaukana, jos perhe ei voi muuttaa. Yritämme vaikuttaa siihen, että pätevöitymiskoulutusta olisi lähempänä, Kotkan lastensuojelupäällikkö Anna Liakka sanoo.
Suunnitteilla on kolmen vuoden koulutus, jonka aikana ryhmä opiskelijoita suorittaisi sosiaalityön maisterinopinnot. Ryhmään mahtuu 25 opiskelijaa. Koulutukseen osallistuvilta edellytetään jo suoritettuja sosiaalityön perus- ja aineopintoja.
– Olemme kartoittaneet kiinnostusta ja tuntuu, että ryhmä saadaan kyllä kokoon, palvelupäällikkö Sanna-Riitta Junnonen sanoo.
Itä-Suomen yliopisto on hakemassa hankkeelle rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta (ESR), joka varmistuu vasta ensi keväänä. Jos rahoitusta saadaan, koulutus voisi alkaa touko-kesäkuussa.
Koulutus maksaa arviolta 575 000 euroa, josta Kymenlaakson kunnilla on 20 prosentin omarahoitusosuus. Junnosen mukaan Kymenlaakson kunnissa ollaan valmiita maksamaan koulutuksesta myös hieman enemmän, jos rahastolta saataisiin vain osa pyydetystä summasta.
Mukana hankkeessa on myös Kymenlaakson kesäyliopisto.
Uusia ongelmia
Lastensuojelutyössä ratkotaan usein esimerkiksi päihdeongelmia. Lastensuojelupäällikkö Anna Liakan mukaan ne ovat esimerkki selkeistä lastensuojeluongelmista, joihin voidaan puuttua ja antaa apua. Rankimpia ovat huoltajuusriitoihin liityvät ongelmat.
– Periaatteessa näkyvää ongelmaa ei ole, mutta lapsen asumisesta ei vanhempien kesken yksinkertaisesti päästä sopuun. Saatetaan kysyä, miksei lastensuojelu tee mitään, mutta olemme näissä tapauksissa melko keinottomia.
Sosiaalityöntekijän tehtävä on luoda toivoa vaikeissa tilanteissa. Perinteisesti työ on ollut ratkaisukeskeistä. Esimerkiksi jos ihmisen lapsuus on ollut vaikea, ei menneisyydelle enää myöhemmin voi mitään, mutta siitä voi yrittää päästä eteenpäin.
Aina toivon valaminen ei onnistu.
– Maahanmuutto on tuonut uudenlaisia ongelmia. Jos alaikäinen turvapaikanhakijanuori on Suomessa yksin ja paha olo johtuu siitä, että hänellä on ikävä vanhempia, eikä perhettä lainsäädännön puitteissa saada samaan paikkaan, on se raskasta. Millä luot toivoa tilanteessa, jossa valehtelet, jos annat lupauksia, että kyllä tämä tästä, Liakka sanoo.
Ulkoministeriöstä kerrotaan, että maakuvatutkimuksissa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Niitä teetetään silloin tällöin ja tunnetuin niistä on kansainvälinen vertailututkimus Nations Brand Index, jossa vuosittain tutkaillaan 50 valtion itsestään antamia mielikuvia.
Tutkimusta varten haastatellaan 20 000 ihmistä ja siinä Suomi keikkuu aika tasaisesti tilalla 17. Ruotsi on 10:s, Yhdysvallat ykkönen (2016).
Suomi tilaa Nations Brand Index -tutkimuksen tulokset joka kolmas vuosi, koska se maksaa useamman kymppitonnin. Venäjä-kysely kustansi vain muutaman tonnin, kerrotaan UM:stä.
Taustalla huoli uutisoinnista
– Nyt haluttiin tarkempaa kuvaa Venäjältä, kertoo UM:n Eurooppa- ja lähialueviestinnän yksikön yksikönpäällikkö Ville Cantell.
Hän taustoittaa Venäjä-kyselyä osin sillä, että Suomi on viime aikoina esiintynyt Venäjällä myös negatiivisissa uutisissa.
– Yksi asia, jota kysyttiin, oli lapsikiista-aihe ja sitä koskeva uutisointi. Siinä selvitetään millä tavalla se on - vai onko - vaikuttanut venäläisten mielipiteisiin Suomesta, Cantell sanoo.
Suomi selvisi huonoista uutisista hyvin, sillä vain noin joka kymmenes venäläinen on havainnut mediasta paljon aineistoa lapsikiistoista. Yli puolet vastanneista ei ollut koskaan kuullutkaan asiasta.
Houkuttelevuus liian vähäistä
Se, mistä ei kenties niin hyvin selvittykään, onkin hieman yllättävää.
– Vain 12 prosenttia ilmoitti, että olisi kiinnostuneita muuttamaan Suomeen. Tätä yritetään muuttaa, ja se on seuraavien vuosien panostus, Cantell kertoo.
Ja totta, 79 prosenttia vastanneista venäläisistä ei innostanut muutto Suomeen. Tämän luvun UM haluaisi muuttaa.
Maakuvatyön ykköstavoite on houkutella huippuosaajia maailmalta Suomeen. Cantell puhuu "Talent Boostista", jota ajaa eri toimijoiden yhteenliittymä, Finland Promotion Board. Se taas on osa entisen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin Alexandre Stubbin (kok.) vuonna 2013 pystyyn polkaisemaa vienninedistämishanketta Team Finlandia.
– Kansainvälisessä vertailussa meillä on haasteita: pieni kielialue ja maantiede. Emme etumatkasta kilpaile.
– Perusasiat Suomessa ovat kunnossa. Yhteiskunta toimii ja on hyvä koulujärjestelmä - mutta sitten pitää lisäksi olla houkuttelevuutta ammatillisesti, että täällä on hyviä työpaikkoja tarjolla, Cantell luettelee ja mainitsee yhtenä tämän suuntaisena hankkeena tänään tiistaina kerrottua taloustieteen huippuyksikön synnyttämistä Suomeen.
Tulehdusarvojen mittaaminen kotona saattaa olla pian nykypäivää. Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt kotikäyttöisen, kannettavan mittauslaitteen, jolla kuka hyvänsä voi mitata omat tulehdusarvonsa 20 minuutissa.
Tulehdusarvo näkyviin kännykkään
Verenpainemittarin kokoinen laite mittaa elimistöstä CRP:n eli C-reaktiivisen proteiinin, joka on tulehdusmerkkiaine. Bakteeritulehduksissa CRP:n pitoisuus veressä nousee yleensä nopeasti. Jos potilaalla epäillään tulehdusta, lääkäri määrää hänet usein CRP-kokeeseen.
VTT:n kehittämä laite tunnistaa CRP:n vasta-aineiden avulla. Testi tehdään sormenpäästä otettavan veritipan avulla.
Veritippa laimennetaan mukana tulevalla liuoksella, minkä jälkeen pisara näytettä laitetaan testiliuskalle. Liuska asetetaan mittalaitteeseen, joka lähettää tuloksen käyttäjän kännykässä olevaan mittaussovellukseen. Tulehdusarvon saa kännykkään numeromuodossa.
Hyödyllinen ikäihmisten kotisairaanhoidossa
VTT:n mukaan verenpainemittarin kokoinen laite on suunnattu esimerkiksi kotihoitajille, jotka käyvät potilaiden luona sekä potilaille itselleen. Hankkeen projektipäällikkö Marika Kurkinen sanoo, että yksi kantava ajatus on ollut vähentää turhia lääkärikäyntejä.
– Sen käyttö on tehty sillä tavalla helpoksi, että sen pystyy kuka vain ohjeita seuraamalla toteuttamaan, Kurkinen sanoo.
Suutarilan terveysaseman apulaisylilääkäri Marika Buch Lund näkee laitteen hyödyt nimenomaan iäkkäiden potilaiden kotisairaanhoidossa.
– Jos on iäkäs ihminen ja pitää seurata CRP:tä esimerkiksi jonkun infektion hoidossa, niin tämä voisi olla kätevä, ettei tarvitse kotoa poistua, Buch Lund pohtii.
VTT:n Kurkisen mukaan laitteesta voisi olla apua esimerkiksi bakteerien aiheuttamien hengitystieinfektioiden, kuten bakteerien aiheuttaman keuhkokuumeen tai virtsatieinfektion havaitsemisessa. Sen sijaan esimerkiksi korva- ja poskiontelotulehduksissa CRP:n nousu ei ole niin selkeää.
Marika Buch Lund ei suosittelisi potilaita tekemään itse diagnooseja laitteen antaman tulehdusarvon avulla. CRP-arvoa ei ole hänen mukaansa aina ihan helppoa tulkita.
Jos on voimakas yskä ja kuumetta ollut ja CRP on 150, niin onhan se todennäköistä, että siinä on keuhkokuume. Mutta en lähtisi suosittelemaan kenellekään, että tekisi oman diagnoosin kotona. Marika Buch Lund
– Siinä on aika iso harmaa alue. CRP nousee myös virustaudeissa. Esimerkiksi influenssavirus voi nostaa sen sadan pintaan helposti. Se ei ole ammattilaisillekaan aina helppoa, Buch Lund selittää.
– Jos on voimakas yskä ja kuumetta ollut ja CRP on 150, niin onhan se todennäköistä, että siinä on keuhkokuume. Mutta en lähtisi suosittelemaan kenellekään, että tekisi oman diagnoosin kotona, Buch Lund jatkaa.
Buch Lundin mukaan CRP-mittari voisi olla hyödyllinen esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että keuhkokuumeeseen on jo aloitettu antibioottikuuri ja sen vastetta halutaan seurata kotona muutaman päivän päästä.
Marika KurkinenVTT
Hyötyä hoidon tarpeen arvioinnissa
VTT:n mukaan kotona tehtävästä CRP-mittauksesta on hyötyä esimerkiksi hoidon tarpeen arvioinnissa, antibioottien vaikutuksen seurannassa ja tiettyjen kroonisten sairauksien seurannassa.
Buch Lund huomauttaa, että monissa tapauksissa tarvitaan kuitenkin lääkärin arviota. Esimerkiksi pienet lapset on syytä viedä lääkäriin, jos heillä on kova kuume ja yleistila laskee tai jos kyseessä on pieni vauva.
Hieman isompien lasten kohdalla Buch Lund ei tyrmää CRP:n kotimittauksen hyödyntämistä, kun vanhemmat miettivät, onko lääkäriin syytä lähteä.
– Jos on flunssaa lapsiperheissä ja on kuumeilua, miksei nyt voisi tällä testata. Jos kaikilla on normaali CRP, niin sehän viittaa kyllä virusflunssaan, Buch Lund sanoo.
Buch Lund korostaa, että potilaan yleistila ja yleisvointi täytyy aina arvioida, eikä sokeasti voi luottaa siihen, että mitään ei tarvitse tehdä, jos mittari antaa kotona normaalin CRP:n.
– Jos ihminen on hyvin sairaan oloinen, niin tietysti pitää kuitenkin hakeutua ammattilaisen arvioon, hän sanoo.
Kuluttajien saataville noin vuoden päästä?
VTT:n Kurkinen uskoo, että aika on nyt kypsä kotikäyttöiselle tulehdusarvomittarille, kun kaikenlainen itsensä mittaaminen lisääntyy kovaa vauhtia.
VTT etsii parhaillaan yrityskumppania testiliuskan ja laitteen validointiin ja kaupallistamiseen. Kurkisen mukaan laitetta täytyy testata vielä oikeassa käyttöympäristössä oikeilla potilailla.
Kurkisen mukaan tulehdusarvomittareita voi ostaa apteekeista karkeasti arvioiden ehkä noin vuoden päästä.
Kokkolalaisen Kati Aunion vajaan kahden vuoden ikäinen Kami-poika on kärsinyt useista vaikeista kurkunpääntulehduksista. Hengenahdistus iskee yleensä öisin, jolloin ainut apu löytyy ambulanssista tai sairaalasta. Kylmän ilman hengittely ei useinkaan riitä, vaan tarvitaan adrenaliinia.
Vaikka ensihoitajat ovat taitavia, tilanne on henkeään haukkovalle pojalle aina yhtä pelottava. Onneksi oman alueen ambulansseista on tähän mennessä löytynyt lahjaksi pehmolelu, joka on siirtänyt Kamin huomion pois
Kati Aunion Kami-poika on kärsinyt kurkunpääntulehduksista kahden kuukauden iästä lähtien.Heini Holopainen / Yle
hoitotoimenpiteistä.
– Hoitotilanteessa monesti Kami itkee hirveästi, eikä tahdo antaa hoitaa. Kun hän saa lelun, huomio kiinnittyy siihen ja hoito helpottuu tosi paljon. Siitä jää lopulta kiva mieli.
Paha paikka: nallet lopussa
Kesällä paikallisessa Facebookin Mammat-ryhmässä viestittiin, että ambulansseilla ei ollut enää lohtuleluja lapsille. Lahjoituserä oli lopussa, eikä Annika Viitasen parivuotias Wiggo-poika saanut turvakseen pehmonallea.
Kati Aunio näki Viitasen viestin ja päätti ryhtyä heti toimiin. Pitäisi saada kasaan rahaa, jotta nallepula saataisiin hoidettua.
– Kamin kohdalla olen nähnyt, kuinka tärkeää on, että lasta lohdutetaan sillä pehmolelulla. Meilläkin joka ilta pupua ja nallea otetaan sänkyyn viereen, ja niitä kannetaan kotona. Ne ovat tuoneet pelottavassa tilanteessa lohtua ja leikkisyyttä ja ne näyttävät olevan vielä myöhemminkin todella tärkeitä, tärkeämpiä kuin itse kaupasta ostetut.
Itse ajattelin, että hyvä jos saadaan 200 nallea kasaan, mutta niitä tuli 3000. Olin ällikällä lyöty! Kati Aunio
Niinpä Kamin äiti soitti poliisille ja selvitti, miten lahjoitusvaroja saa kerätä laillisesti. Kävi ilmi, että yksityinen ei saa järjestää keräystä. Sen sijaan yksityinen voi tehdä joukkotilauksen nalleista ja lahjoittaa ambulansseihin leluja.
Ihmisten auttamishalu yllätti. Kun Aunio julkaisi avunpyynnön Facebookissa, ensimmäisen tunnin aikana ilmoittautui 600 halukasta auttajaa. Noin vuorokauden kuluttua peli piti viheltää poikki, sillä kasassa oli jo ainekset 3000 nallen tilaukselle.
– Itse ajattelin, että hyvä jos saadaan 200 nallea kasaan, mutta niitä tuli 3000. Olin ällikällä lyöty!
Nallepula hoidettu vuosiksi eteenpäin
Keskipohjalaisia ambulansseja hallinnoivan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten ensihoitopäällikkö Oskar Hagström on ilahtunut kokkolalaisäidin lohtunalletempauksesta. Aiemmat lahjoituksina saadut pehmolelut olivat päässeet loppumaan.
– Me olemme riippuvaisia ulkopuolisesta avusta tässä. Budjetissa ei ole varattu rahaa pehmoleluihin. Nämä riittävät nyt useiksi vuosiksi eteenpäin.
Soiten ensihoitopäällikkö Oskar Hagström saa käsiinsä lahjoitusnallen. Kati Aunion Kami-poika torkkuu kärryissä. Mukana ovat myös Mammat-ryhmän Annika Viitanen ja Wiggo.Heini Holopainen / Yle
Pehmolelun merkitys lapsipotilaan hoidossa on ambulansseissa kyllä huomattu.
– Nalle on tuttu ja turvallinen elementti, joka auttaa luomaan luottamusta lapseen. Lapsi reagoi usein siihen, että vanhemmatkin ovat hätääntyneitä.
Nallelahjoituksen tempaissut Kati Aunio on huomannut, että ihmiset haluavat auttaa. He tarvitsevat kuitenkin jonkun, joka kanavoi halun toiminnaksi.
Nalle on tuttu ja turvallinen elementti, joka auttaa luomaan luottamusta lapseen. Oskar Hagström, Soiten ensihoitopäällikkö
– Kun minulle tulee vielä joskus viesti, että nämä nallet ovat loppu, pistetään taas pystyyn uusi keräys. Se on hirveän iso asia pienille ja auttaa myös henkilökuntaa hoitamaan lasta.
Elämänilo hukassa sairaalassa
Pietarsaarelaisen Nina Brännkärr-Fribergin Todde-poika sairastui leukemiaan 2010. Pojan kanssa kului todella paljon aikaa sairaalassa.
– Minä lopetin laskemisen 250 päivään. Sen jälkeen tiesimme, miltä tuntuu olla tylsissä ja kliinisissä sairaaloissa sekä miten haastavaa siinä ympäristössä on löytää elämäniloa. Pärjäsimme aika hyvin, mutta tapasimme myös vanhempia, jotka olivat tosi uupuneita.
Nina Brännkärr-Fribergin Todde-poika sai leukemiaansa apua kantasoluhoidoista.Suvi Elo
Nyt jo tervehtyneen pojan äiti jäi miettimään kokemuksiaan. Mistä pienille potilaille ja heidän perheilleen olisi apua ja lohtua sairaaloissa? Mikä ilahduttaisi tai toisi turvallisuutta?
Ihmiset haluavat auttaa, kun vaan tietävät miten. Sen takia me olemme olemassa, että voimme koordinoida avun oikeaan paikkaan. Nina Brännkärr-Friberg, Project Liv
Kului vielä joitakin vuosia, kun Nina Brännkärr-Friberg kypsytteli ideaansa avusta. Vuonna 2014 hän ja Johanna Stenback sekä Gunnar Norrlund perustivat Pietarsaaressa yhdistyksen nimeltä Project Liv. Sen tarkoitus on tuoda iloa ja apua pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän vanhempiensa arkeen.
– Itse huomasin, että vastoinkäymisistä voi syntyä myös paljon hyvää. Project Liv syntyi elämäni vaikeimmista hetkistä. Niistä syntyi uusi työ, jolla autetaan muita.
Project Liv syntyy
Project Liv on sisustanut sairaaloihin leikkinurkkauksia ja lahjoittanut osastoille askartelupaketteja. Yhdistys myös toteuttaa useissa sairaaloissa unelmapäiviä sairaille lapsille. Lapset saavat kertoa, mitä he haluavat, ja Project Liv toteuttaa toiveen.
Se saa lahjoituksena rahoja säätiöiltä, firmoilta ja tavallisilta ihmisiltä sekä tempausten ja tuotemyyntien kautta.
Kolmen hengen vapaaehtoistyöstä alkanut yhdistys on kasvanut. Nyt sillä on jopa palkattuja työntekijöitä Pietarsaaressa ja Vaasassa.
Juha Kemppainen / Yle
– Ihmiset haluavat auttaa, kun vaan tietävät miten. Sen takia me olemme olemassa, että voimme koordinoida avun oikeaan paikkaan.
Miksi sitten tarvitaan yhdistyksiä ja tavallisia ihmisiä tähän työhön?
– Nykyään kaikkea tehostetaan. Se näköjään tarkoittaa niin sanotuista pehmeistä arvoista tinkimistä. Siksi kolmannella sektorilla on iso rooli. Yhdessä terveydenhuollon kanssa voidaan saada potilaat hyvälle mielelle, jolloin omaisetkin ovat. Se taas auttaa hoitotyössä.
Leikki on lapsen terapiaa
Keski-Pohjanmaan ja lähialueen lapsipotilaita hoidetaan Soiten lastensairaalassa. Sinne on Project Livin avulla rakennettu värikäs leikkinurkkaus, nallesairaala.
Sairaalassa on nukkeja ja pehmoleluja sekä niiden vaatteita, vuoteita ja hoitotarvikkeita. Palvelualuejohtaja Heidi Pettersson kertoo, että nurkkaus toimii kahdella tasolla.
– Se tarjoaa lapselle ajanvietettä eli on tietenkin leikkipaikka. Samalla sillä on terapeuttinen merkitys, kun lapsi voi leikin avulla käydä läpi kokemuksiaan täällä sairaalassa.
Palvelualuejohtaja Heidi Petterssonilla on sylissään nalle, joka on räätälöity hoitamista varten: Kädessä esimerkiksi on reikä, johon voi laittaa tippaletkun. Sisuskalutkin saa esille tarkasteltavaksi.Juha Kemppainen / Yle
Pettersson kiittelee, että lahjoituksena saatu leikkipakka on todella tärkeä.
– Ilman lahjoitusta me emme pystyisi tätä tarjoamaan. Suunnitelma tehtiin yhdessä Project Livin kanssa. He miettivät asioita potilaiden ja perheiden näkökulmasta. Lapsillehan leikki on tärkeintä terapiaa.
Suomessa Lastenklinikan kummit on vuodesta 1993 auttanut lapsipotilaita. Kummien tuki suuntautuu pääasiassa yliopistosairaaloihin. Pettersson kiittelee, että Pohjanmaalla vaikuttava Project Liv tuo apua myös pienemmille paikkakunnille.
