Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola luonnehtii Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin YK:n yleiskokouksessa pitämää puhetta hyvin trumpmaiseksi. Trump pysyi vanhojen kantojensa takana ja suuntasi kritiikkinsä tuttuihin kohteisiin, tehottomaan YK:hon ja Yhdysvaltojen kannalta ongelmallisiin valtioihin, kuten Pohjois-Koreaan, Iraniin ja Venezuelaan.

Aaltola huomauttaa, että puheensa aikana Trump pysyi käsikirjoituksessa. Puheen sisältö oli tarkkaan harkittu Trumpin taustajoukossa, eikä Trump lähtenyt sooloilemaan, kuten monesti presidentinvaalikampanjansa aikana. Tämä kehitys on Aaltolan mukaan yleistynyt viime aikoina.

– Radikaalimman alun jälkeen on päästy vähän tolkullisempaan, aikuismaisempaan politiikkaan, Aaltola kuvailee.

Puheesta toki löytyi vielä Trumpille ominaisia sananparsia, kuten esimerkiksi Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin tituleeraaminen rakettimieheksi.

Kritiikki kohdistui helppoihin kohteisiin

Trump pyrki puheessaan välttämään suurvaltojen kritisoimisen. Hän viittasi Venäjään ja Kiinaan vain epäsuorasti puhuessaan Ukrainan suvereniteetin turvaamisen tärkeydestä ja Etelä-Kiinan meren tilanteesta.

– Selkeästi haluttiin säilyttää yhteistyömahdollisuuksia Kiinan ja Venäjän suuntaan, Aaltola arvioi.

Sen sijaan kovimman retoriikkansa Trump säästi Pohjois-Korealle. Trump toisti Yhdysvaltojen vaatimuksen ydinaseettomasta Pohjois-Koreasta ja ilmoitti samalla Yhdysvaltain olevan valmis toimimaan Pohjois-Korean suhteen.

– Selkeästi sinne maalattiin se yhdysvaltalainen ratkaisu.

YK-kritiikillä pitkä perinne

Aaltola katsoo, että Trumpin puheesta jäi puuttumaan Yhdysvaltojen presidentiltä tavanomaisesti kuultu ihmisoikeuksien, demokratian ja kansainvälisen yhteisön hengen korostaminen. Enemmän korostui kunkin valtion vastuu pitää huolta omista intresseistään.

Trump toi esille Yhdysvaltojen tuskastumisen YK:n rooliin ja tehottomuuteen. Aaltola muistuttaa, ettei tämä kritiikki ei ole uutta.

– Tähän kovisteluun on totuttu republikaanipresidenttien aikana. Obaman aikana se ilmaistiin diplomaattisemmin, Aaltola sanoo.

Aaltolan mukaan Yhdysvallat kaipaa YK:lta käytännöllisiä tuloksia, ei niinkään byrokratian paisuttamista ja rahojen haaskausta.

– Ja luulen, että tässä Trump resonoi aika suuren joukon läntisiä kehittyneitä valtioita kanssa.

Eduskunta rikkoo vierailijalistakiistassa sekä julkisuus- että arkistolakia, sanoo Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää STT:lle.

Hänen mukaansa eduskunta jättää lisäksi huomioimatta korkeimman hallinto-oikeuden joulukuisen päätöksen asiassa. Päätöksen mukaan vierailijalistat ovat henkilörekistereitä, joiden julkisuus määräytyy julkisuuslain mukaan.

– Ne ovat siis julkisia asiakirjoja, Mäenpää sanoo.

Eduskunnan vierailijalistoista syntyi viime viikolla kohu, kun Svenska Yle kertoi eduskunnan hävittävän tiedot vierailijoista aina päivän päätteeksi.

Eduskunta ilmoitti myös ettei se aio luovuttaa tietoja talon ulkopuolisista vierailijoista missään muodossa, kertoi Suomen Kuvalehti. Lehden haastattelema eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola kertoi, että vaikka listat ovat julkisia, niitä ei voida antaa koska ne tuhotaan heti päivän päätteeksi.

Kesken päivänkään niitä ei voida antaa, koska se voisi Savolan mukaan vaarantaa taloon tulevaksi ilmoitettujen turvallisuuden.

Ei mitä tahansa tietoa

Listojen salaamisen lisäksi professori Mäenpää pitää ongelmallisena sitä, että eduskunta hävittää tiedot vierailijoista. Eduskunnalla on arkistolain mukaan velvollisuus säilyttää asiakirjoja, jos niillä on merkitystä yleisen tiedonsaantioikeuden ja tutkimustiedon saatavuuden kannalta, Mäenpää sanoo.

– Se ei ole mitä tahansa merkityksetöntä tietoa, jonka voisi noin vain hävittää. Siinä on ihan merkityksellistä tietoa, muun muassa lobbausrekisteriajatuksen ja muutenkin yleisen tiedonsaantioikeuden kannalta.

Eduskunnan toiminta vieraslistakohussa on Mäenpään mukaan myös perustuslain kannalta arveluttavaa.

– Perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta. Tämä demokratia-aspekti edellyttää, että eduskunnan pitäisi olla mahdollisimman avoin toiminnassaan. On eduskunnan roolin kanssa ristiriidassa, jos avoimuutta ryhdytään vahvasti rajoittamaan.

Hallintojohtaja: säilyttämiselle ei perusteita

Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio on perustellut vierailijatietojen lyhyttä säilytysaikaa sillä, että tietojen pidemmälle säilyttämiselle ei ole perusteita.

Listaa eduskunnassa käyneistä vierailijoista pidetään Rauhion mukaan vain sen varmistamiseksi, että päivän päättyessä kaikki vieraat ovat poistuneet talosta.

– Kun on kysymys henkilörekisteristä, sellaisen kerääminen ja ylläpitäminen täytyy olla aina jollakin tavoin perusteltua, Rauhio sanoi STT:lle.

Lue lisää:

KHO linjasi: Tiedot eduskunnan vieraista ovat lähtökohtaisesti julkisia

SK: Eduskunta ei aio luovuttaa tietoja vierailijoista

Kansliatoimikunta: Eduskunnassa vierailevien nimiä ei kerrota

Juttua on päivitetty 19.9.2017 klo 21:19 lisäämällä tekstiin ensimmäisen väliotsikon jälkeinen osuus.

Suomen hallituksen ja useiden järjestöjen välille on kehkeytynyt riitaa isosta rahapotista. Raha-automaattiyhdistyksen, RAY:n, jäljiltä jäi 400 miljoonaa euroa jakamattomia rahoja. Ylen tietojen mukaan maan hallitus on päättänyt ohjata nyt osan rahoista uuteen eduskunnan alaiseen rahastoon.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä vastustetaan jyrkästi hallituksen kaavailuja.

– Ne ovat järjestöjen rahoja, pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta Pelastakaa lapset ry:stä sanoo vihaisena.

Eduskunta valmistelee parhaillaan uuden lasten hyvinvointia tukevan rahaston perustamista. Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat. Rahaston varoilla tehtäisiin työtä lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Rahasto olisi eduskunnan Suomen satavuotisjuhlan lahja yhteiskunnalle

– Nyt on vähän sellainen tunne, että eduskunta suunnittelee antavansa lahjan toisten varoista, Markkula-Kivisilta puhkuu.

Kaksi tulkintaa sopimuksesta

Suuri 400 miljoonan rahapotti on siis RAY:n peruja. Se yhdistyi muiden suomalaisten rahapeliyhtiöiden eli Veikkauksen ja Fintoton kanssa tämän vuoden alussa. Uuden yhtiön nimeksi tuli pelkkä Veikkaus.

RAY:n edellisenä vuonna keräämät pelirahat ja aikaisempien vuosien puskurirahat jäivät jakamatta. Järjestöillä ja poliitikoilla on nyt eri käsitys siitä, mitä niiden käytöstä on sovittu.

– Yhdentymisen yhteydessä on sovittu, että ne käytetään siihen, mihin ne on alun perin kerätty eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen, Markkula-Kivisilta sanoo.

Valtiosihteeri Paula Lehtomäki (kesk.) toimii valtioneuvoston juhlavuosihankkeen hallituksen puheenjohtajana. Hän tulkitsee sopimustekstiä toisin kuin Markkula-Kivisilta.

– Siitä ei käsittääkseni ole sovittu, keiden kautta rahaa kanavoidaan, Lehtomäki puhuu.

Lehtomäen mukaan uuden arpajaislain esitöissä on sovittu vain rahojen käyttötarkoituksesta.

– Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa ne 10 vuoden aikana terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, joten lasten ja perheiden hyvinvointi on aivan käyttötarkoituksen mukaista, Lehtomäki sanoo.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat sitä mieltä, että rahat on kerätty nimenomaan järjestöjen työtä varten.

– Sosiaali- ja terveysalan järjestöt itse perustivat RAY:n 1930-luvulla, Markkula-Kivisilta muistuttaa.

Markkula kaipaa uutta rahaa lapsille

Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta pitää hyvänä asiana uuden lasten ja nuorten rahaston perustamista. Rahat vain pitäisi hankkia jostain muualta kuin RAY:n keräämistä varoista.

– Uusi rahasto on oikein sopiva juhlavuoden päätös, mutta eihän se tuo sektorille yhtään lisää rahaa, Markkula-Kivisilta huudahtaa.

Markkulan mielestä parempi vaihtoehto olisi vaikkapa myydä valtion omistamia pörssiosakkeita ja ohjata siitä saatavat rahat lasten ja nuorten rahastoon. Eduskunta loi samalla mallilla juhlarahasto Sitran 50 vuotta sitten.

Eduskunnan juhlaistunto Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi pidetään 5. joulukuuta. Uudesta rahastosta päätetään silloin.

Syksy on hirvi- ja peurakolareiden sesonkiaikaa.

Hirvikolareita on syksyisin muita vuodenaikoja enemmän, koska hirvet liikkuvat kiima-ajan ja metsästyskauden vuoksi tavallista vilkkaammin, kertoo Suomen riistakeskuksen riistapäällikkö Jani Körhämö.

– Sen lisäksi syksyllä on ylipäätään huonommat olosuhteet liikenteessä ja hämärän aika tulee kovimman liikenteen aikaan.

Körhämön mukaan maan keskiosa on kaikkein hirvikolarialtteinta aluetta.

– Tihein hirvivyöhyke on, kun tullaan Rannikko-Pohjanmaalta Keski-Suomen kautta Kaakkois-Suomeen. Viime vuonna hirvikolareita tapahtui eniten Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella. Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Metsästystä lisätty

Hirvieläinonnettomuuksien määrä on ollut viime vuosina kasvamaan päin, mikä johtuu hirvi- ja peurakantojen kasvusta. Tänä vuonna suunta kääntynee, sillä sekä hirven että valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin noin neljännes enemmän kuin viime vuonna.

Tänä vuonna hirven ja peuran metsästykseen on tehty muutoksia. Yksi näistä muutoksista on se, että ennen varsinaisen metsästysajan alkua vahtimismetsästys pelloilla on mahdollista. Tämä saattaa Körhämön mukaan tasoittaa peurakolarihuippua, joka on perinteisesti marraskuussa.

– Vahtimismetsästys saattaa pienien hirvieläinten osalta vaikuttaa niin, että valkohäntäpeurakantaa voidaan jo aikaisemmin syksyllä vähentää ja se olisi toivon mukaan pois sieltä perinteisestä kolarisumasta, joka on yleensä loppusyksyllä.

Körhämön mukaan peurakolarit ovat erityisesti Lounais-Suomen riesa.

– Peurakolarit ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina ja niitä pyritään vähentämään nyt aiempaa voimakkaammalla metsästyksellä.

Turvallisuus parantunut

Kaiken kaikkiaan turvallisuus on hieman parantunut hirvikolareissa. Esimerkiksi 2010-luvulla oli peräti kaksi vuotta, jolloin hirvikolarissa ei menetetty yhtäkään ihmishenkeä.

Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen sanoo, että autojen törmäysturvallisuus vaikuttaa hirvikolarien henkilövahinkoihin.

– Ajoneuvotekniikka vaikuttaa siihen, millaisilla vahingoilla selviydytään. Esimerkiksi se, minkälaiset rakenteet ja turvatyynyt ajoneuvossa on. Törmäysturvallisuus on yleisesti parantunut paljon.

Viime vuonna Suomessa sattui 1 880 hirvionnettomuutta. Määrä on yli 600 kolaria enemmän kuin esimerkiksi vuonna 2011. Viime vuonna hirvikolareissa kuoli kolme. Loukkaantuneita oli 144, mikä tarkoittaa sitä, että kuusi prosenttia hirvionnettomuuksista johti loukkaantumiseen.

Miten yli 90 prosentista hirvikolareita voidaan selvitä ilman henkilövahinkoja? Määrä tuntuu paljolta, jos vertaa sitä tyypilliseen mielikuvaan hirvikolarista, jossa on täysin rusentunut auton etuosa ja palasina oleva tuulilasi.

Auton etuosan päälle rojahtanut hirvi on pahin skenaario, mitä hirvikolarissa voi käydä, mutta aina kolarissa ei käy niin huonosti, sanoo Tarvainen.

– Törmäykset voivat tietysti olla myös sellaisia, että auto kopsahtaa esimerkiksi hirven takapäähän niin, että hirvi pystyy jatkamaan matkaansa, eikä kaadu auton päälle. Tietysti siitäkin huolimatta hirvikolarista voi tulla vakava vahinko, jos auto vaikka pyörähtää ympäri.

"Hirvistä ei varoiteta turhaan"

Hirvieläinten määrälle autoilija ei voi mitään, mutta onnettomuusriskiin voi vaikuttaa myös ratin takana. Tarvainen muistuttaa, että autoilijan kannattaa todella kunnioittaa hirvivaroitusmerkkejä.

– Silloin kun näkee varoitusmerkin, niin kannattaa hillitä menoaan, koska nopeuden alentamisella on suuri vaikutus. Jos ajaa satasen tiellä ja laskee nopeuden kahdeksaankymppin, niin sillä saadaan suuri etu. Mitä kovempi nopeus on, sitä vakavammat ovat kolarin seuraukset. Kuoleman ja vammautumisen riski kasvaa selvästi nopeuden myötä.

Tarvaisen mukaan autoilijat eivät kuitenkaan kunnioita hirvivaroitusmerkkejä tarpeeksi.

– Ei niitä merkkejä ole turhanpäiten sinne tien laitaan laitettu.

Tyypillisesti hirvikolari tapahtuu kaksikaistaisella maantiellä ilta- tai aamuhämärällä.

– Kaikkein suurin riski on noin tunti auringonlaskun jälkeen. Silloin tapahtuu eniten hirvieläinonnettomuuksia.

Lapin ely-keskuksen hakemus voimayhtiöiden uusista istutusvelvoitteista ja velvoittamisesta maksamaan kalatiet on aluehallintoviraston käsittelyssä.

Kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo, että esitys on hyvä lähtökohta kansalliselta kannalta EU:n vesipuitedirektiivin toteuttamisessa Kemijoen vesistössä. Direktiivin mukaan rakennettuihin vesistöihin pitää saada kulkuyhteyksiä kaloilla ja muille joen eliölajeille.

Lapin ely-keskuksen hakemuksessa voimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi vaaditaan voimayhtiöitä kustantamaan kalatiet aluksi Ounasjokisuun alapuolisiin viiteen voimalaitokseen.

Ministeriön edustajan mukaan kustannusvastuuta pitää jakaa.

– Se ei ole nykytilassa pelkästään voimayhtiönkään asia. Viranomaiset ja valtio osaltaan toimineet näissä palauttamishankkeissa jo pitkään vuosien ajan, että siinä tarvitaan erilaisia tahoja ja tukitoimia että myös eri rahoituslähteitä, sanoo kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi.

Tammen mielestä vaelluskalojen osittainen palautus Kemijokeen on saavutettavissa. Täydellinen palautus onnistuisi vai rakentamattomaan jokeen.

Tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro arvioi Yle Lapille, että vaikeimpiin kysymyksiin kuuluu se kuinka Ounasjoessa syntyneet lohenpoikaset selviävät hengissä Kemijoen alajuoksun viidestä voimalaitoksesta.

Rovaniemellä Kemijoen vaelluskalojen palauttamista pohtineessa Lapin liiton, Kemijoki Oy:n ja Pohjolan voima Oy:n seminaarissa tiistaina kuultiin tuotekehittelyvaiheessa olevasta liikuteltavasta kalatiestä ja alustavaa vertailua mäti-istutusten ja poikasistutusten välillä.

Tahaton lapsettomuus johtuu yhä useammin miehen lisääntymisvaikeuksista. Mies on osallinen lapsettomuuteen noin joka toisessa tapauksessa, toteaa fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Toppari on tutkinut miesten lisääntymisterveyttä jo vuosikymmenien ajan. Hän kertoo, että siittiöiden määrä ja laatu laskevat sukupolvesta toiseen.

– Monet tutkimukset osoittavat, että noin kolmannessa osassa syy on miehessä, kolmannessa osassa syy on naisessa ja kolmanneksessa ongelmia löytyy sekä miehestä että naisesta.

Joka koululuokassa on yksi lapsi, joka on syntynyt teknologian ansiosta. Se kertoo siitä, että ongelmia on. Avusteisesta lisääntymisestä huolimatta monet jäävät lapsettomiksi. Jorma Toppari

Väestöliiton mukaan Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta. Topparin mukaan noin 3 000 lasta syntyy hedelmöityshoitojen kautta.

– Se tarkoittaa sitä, että joka koululuokassa on yksi lapsi, joka on syntynyt teknologian ansiosta. Se kertoo siitä, että ongelmia on. Avusteisesta lisääntymisestä huolimatta monet jäävät lapsettomiksi.

Ympäristön kemikaalien merkitys suurennuslasin alla

Miehen siittiöntuotanto on huipussaan 19 vuoden iässä ja se pysyy ennallaan 29-vuotiaaksi asti. Siittiöiden määrä ja laatu kuitenkin määräytyvät jo sikiövaiheessa ja vauvaiässä.

– Mutta mikä siellä on tärkeintä, se tarkentuu tutkimuksessamme. Meitä kiinnostaa erityisesti altistuminen ympäristön kemikaaleille ja se, mikä merkitys niillä on siittiötuotantoon, Jorma Toppari kertoo.

Toppari viittaa työryhmänsä tutkimukseen, johon on tänä syksynä kutsuttu 19-vuotiaita turkulaismiehiä. Heitä on tutkittu jo raskauden aikana ja vauvoina.

– Olemme silloin 20 vuotta sitten tutkineet paljon kemikaalialtistusta raskausaikana ja varhaisvaiheessa. Jos esimerkiksi löydämme vaikka yhden kemikaalin, jolle altistuminen aiheuttaisi suuren vahingon, niin todennäköisesti olisi aika helppoa luopua sen kemikaalin käytöstä kokonaan.

Tutkimukseen osallistuvilta nuorilta aikuisilta otetaan monenlaisia näytteitä. Tutkimus alkaa tavallisella lääkärintarkastuksella.

– Sitten otetaan veri-, virtsa- ja siemennestenäytteet. Tutkimme myös heidän verisuoniterveyttään ja kivesten rakenne tutkitaan ultraäänellä. Saamme hyvin monipuolisen kuvan tutkittavan terveydestä.

Tutkittavat saavat vaivanpalkaksi tietoa omasta terveydestään sekä 70 euron kulukorvauksen. Verottaja tosin vie summasta omansa pois, ja se harmittaa tutkijayhteisöä, Toppari sanoo.

– Veron pidättäminen aiheuttaa meille paljon vaivaa ja byrokratiaa. Olisi paljon helpompaa, jos kulukorvaus olisi verovapaata. On mahdollista, että luovuttajiakin olisi siten enemmän.

Tutkimus kestää vielä vuosia

Jorma Topparin työryhmän lopullisia tutkimustuloksia saadaan vielä odottaa. Seuraavien kolmen vuoden aikana työryhmä yrittää saada vuosina 1997–2001 syntyneitä miehiä tutkimuksiin. Tulosten analysointi kestää vielä vuosia sen jälkeen.

Kaikkiaan tutkimuksiin on kutsuttu noin 1 500 miestä. Toppari myöntää, että tutkimuksiin ei ole ollut varsinaista osallistujaryntäystä. Monet ovat olleet hieman hämmentyneitä saamastaan kutsusta.

– Monet näistä miehistä kuulee vasta kutsun saadessaan, että heidät tutkittu jo vauvana. Toivomme, että mahdollisimman moni osallistuisi, jolloin saisimme varmempia tutkimustuloksia, Toppari toteaa.

Tutkimustuloksista Toppari odottaa innolla ympäristön kemikaalien vaikutusten lisäksi muun muassa sitä, miten geneettiset muutokset periytyvät isältä pojalle. Eli käytännössä sitä, miten jo isoäidin raskausaika on mahdollisesti vaikuttanut pojanpojan elämään.

Siksi tutkimuksiin on kutsuttu mukaan myös nuortenmiesten isiä.

– Tämä on kokonaan uusi asia, jota ei ole aiemmin tutkittu lainkaan. Kannamme sukupolvien kuormaa. Ei voi katsoa pelkästään omaan raskausaikaan, vaan pitää katsoa sukupolvien yli.

Kirkkohallitus on käsitellyt Utsjoen ja Inarin seurakuntien yhdistämistä kokouksessaan 19.9.2017. Kirkkohallitus päätti yhdistää Utsjoen ja Inarin seurakunnat ensi vuoden alusta Pohjois-Lapin seurakuntayhtymäksi.

Utsjoen ja Inarin seurakuntien omaisuus, rahavarat ja velvoitteet siirtyvät Pohjois-Lapin seurakuntayhtymälle.

Seurakuntien yhdistymisen taustalla on Utsjoen seurakunnan taloudelliset vaikeudet, jotka alkoivat Karigasniemen kappelin rakentamisesta. Seurakunnan rahat loppuivat, kun tammikuussa 2016 valmistuneen uuden kappelin rakentaminen tuli arvioitua kalliimmaksi. Talouden tasapainoon saattamiseksi Utsjoen seurakunta on myynyt maitaan ja Karigasniemen vanhan kappelin sekä nostanut kirkollisveroa, mutta seurakunnalle on kertynyt alijäämää kymmenen vuoden ajalta 248,7 tuhatta euroa. Vuoden 2016 lopussa seurakunnalla oli velkaa 330 000 euroa.

Selvitysmies tutki seurakuntien yhdistämistä

Utsjoen seurakunnan taloudelliset vaikeudet ovat ilmenneet monella tapaa. Seurakunnalla ei ollut vuonna 2016 varaa palkata kirkkoherran sijaista ilman kirkkohallituksen ylimääräistä toiminta-avustusta. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli määräsikin huhtikuussa 2017 rovasti Juha Muilun selvittämään Utsjoen ja Inarin seurakuntien seurakuntarakenteen muutosta, koska Utsjoen seurakunnalla ei ole mahdollisuutta rahoittaa omaa toimintaansa normaalilla rahoituksella itsenäisenä seurakuntana.

Muilun arvioin mukaan Pohjois-Lapin seurakuntayhtymä oli toimivin ja tasapuolisin malli seurakuntien rakennemuutoksen toteuttamiseksi Inarin ja Utsjoen seurakuntien todellisuudessa. Muilu painotti kuulemistilaisuuksien ja neuvottelujen jälkeen, että Utsjoen seurakunnan merkitys alkuperäiskansan identiteetin säilyttäjänä on merkittävä, sillä se on ainoa saamelaisenemmistöinen seurakunta Suomessa.

Selvitysmies Muilun laatimassa selvityksessä todettiin muun muassa, että seurakuntayhtymässä seurakuntalaisia kokoavat seurakunnat ovat erillisiä ja jatkaisivat toimintaansa nykyiseltä pohjalta.

– Seurakuntayhtymässä Utsjoen seurakunta säilyisi saamelaisenemmistöisenä seurakuntana, totesi rovasti Juha Muilu selvityksessään Oulun hiippakunnan tuomiokapitulille.

Sekä Inarin että Utsjoen kirkkovaltuustot ovat hyväksyneet keväällä 2017 Pohjois-Lapin seurakuntayhtymän perustamisen.

Ylimääräiset seurakuntavaalit keväällä 2018

Perustettavassa Utsjoen ja Inarin seurakuntayhtymässä tärkeimmät päätökset tekee yhteinen kirkkovaltuusto. Yhteinen kirkkoneuvosto puolestaan johtaa seurakuntayhtymän toimintaa, hallintoa ja taloutta.

Eilisessä kokouksessaan kirkkohallitus päätti , että Utsjoen ja Inarin seurakunnissa pidetään keväällä 2018 ylimääräiset seurakuntavaalit. Näissä vaaleissa valitaan jäsenet seurakuntaneuvostoihin ja seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Ylimääräisillä vaaleilla valittujen henkilöiden toimikausi kestää seuraavan vaalikauden loppuun saakka.

Kirkkohallituksen päätös tulee voimaan, mikäli kukaan ei valita asiasta 30 vuorokauden sisällä Helsingin hallinto-oikeuteen.

Hietakummun ala-asteen musiikkiluokassa Helsingin Malmilla koittaa koko kouluviikon odotetuin hetki, kun kuusi ykkösluokkalaista poikaa pääsee aloittamaan bänditreenit Rytmimajakkaryhmässä.

Lasten ilmeet ovat vakavia, koska he keskittyvät täysillä. Innokkaimmat eivät pysty pitämään sormiaan kurissa vaan alkavat jo näppäillä soittimia, kun Kallion musiikkikoulusta saapunut musiikinopettaja Ella Rosenlund vielä antaa ohjeita.

– Nyt on vielä hiljaisuus. Kaikki aloittavat yhtä aikaa, kun rumpali on laskenut neljään.

Suurin osa pojista haluaa soittaa rumpuja. Rosenlund laittaa soittovuorot kiertämään, niin kaikki lapset saavat vuorollaan soittaa rumpuja, koskettimia, kitaraa ja bassoa sekä laulaa.

Kolmen vartin pituinen soittosessio aloitetaan lasten itse toivomalla kappaleella. Se on Queenin "We Will Rock You". Kappale alkaa jalkojen iskuilla ja käsien taputuksilla, jotka ovat kuin luotuja lasten rytmiharjoitukseksi.

Pojilla ei ole aiempaa soittokokemusta, mutta kahden musiikinopettajan ohjauksessa he pystyvät soittamaan bändinä yhdessä. Onnistumisen salaisuus piilee siinä, että opettajat tekevät kappaleista lasten tasolle sopivan sovituksen.

– Biiseistä voi tehdä helppoja tai haastavia sovituksia. Pienryhmässä opettajan on helppo olla yhtä oppilasta varten ja vastata hänen taitotasoonsa, Rosenlund sanoo.

Rosenlundin opettajaparina työskentelee Irakista Suomeen muuttanut Ali Murad. Hän puhuu lasten kanssa englantia tai tarvittaessa arabiaa. Pojat näyttävät ymmärtävän Muradin ohjeita ja elekieltä vaivattomasti. Soittotunti on samalla kuin pieni kielikylpy, ja ovathan monet lasten toivomista kappaleistakin englanninkielisiä. Lopulta kyse on kuitenkin enemmän rytmistä kuin kielestä. Rytmimajakan yhtenä tavoitteena on yhdistää erilaisista kulttuuritaustoista tulevia lapsia soittoharrastuksen piiriin.

– Tässä on ennen kaikkea kyse siitä, että lapsilla on hauskaa, kun he tutustuvat soittimiin. Tämä ei ole mitään vakavamielistä musiikin opiskelua, Murad sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan ulkomailla syntyneet lapset harrastavat muita lapsia vähemmän. Kyselyn mukaan koko maan perusopetuksen 8.-9.-luokkalaisista 89,3 prosenttia harrastaa jotain vähintään kerran viikossa, kun vastaava luku ulkomailla syntyneiden nuorten keskuudessa on 76 prosenttia.

THL:n erikoistutkija Nina Halme sanoo, että asiaa pitäisi tutkia vielä tarkemmin, mutta hän uskoo, että ulkomailla syntyneillä on muita suurempi kynnys lähteä mukaan harrastustoimintaan.

– Etenkin poikien kohdalla harrastukset ovat usein ryhmämuotoisia. Jos kaveriporukkaa ei ole tai kiinnittyminen ryhmään on jollain tavalla heikompaa, on vaikeampaa lähteä mukaan. Toisaalta sillä on myös ruokkiva puoli, että jos harrastukseen lähtisi mukaan, se voisi auttaa ystävien saamista.

Halmeen mukaan harrastaminen on tärkeää lapsille ja nuorille juuri sen vuoksi, että he kokisivat kuuluvansa johonkin ryhmään.

Jonkun luokan opettaja ei omista luokkatilaa vaan sen tilan ja koko koulun omistavat helsinkiläiset veronmaksajat. Helsingin kulttuuripalvelupäällikkö Stuba Nikula

Myös Helsingin kaupungin kulttuuripalvelupäällikkö Stuba Nikula painottaa, että perimmäinen syy harrastustoiminnan tukemiselle on se, että lapsilla olisi kavereita.

Siksi luonteva paikka alakoululaisten harrastamiselle on oma koulu. Vielä parempaa on, jos harrastus voi olla osana koulupäivää tai heti sen jälkeen, niin vanhempien ei tarvitse lähteä kuskaamaan väsyneitä lapsia harrastuksiin iltaisin.

– Lasten päivärytmin ja elämänkaaren kautta on järkevintä, että harrastaminen tapahtuu siinä ympäristössä ja niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa aikaa muutenkin vietetään, Nikula sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä julkaiseman raportin mukaan harrastukset voivat ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta maakuntien vastuulle vuonna 2019, sivistyksestä ja ennaltaehkäisevästä hyvinvoinnin edistämisestä tulee kuntien tärkeimpiä tehtäviä. Myös hallituksen kärkihankkeisiin kuuluu lisätä lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua taide- ja kulttuuriharrastuksiin.

Kun kouluja sekä muita julkisia tiloja avataan harrastustoimintaa tarjoavien tahojen käyttöön, lapset ja nuoret tavoitetaan entistä helpommin.

Tähän pyrkii myös Helsingin kaupunki, jonka uuteen strategiaan on kirjattu tavoitteeksi, että jokaisella lapsella ja nuorella on harrastus.

Helsingin kulttuuripalvelupäällikön Stuba Nikulan mukaan järjestöjen palaute antaa ymmärtää, että kaupungin toimintamallit ovat liian kirjavia. Yhdessä koulussa rehtori suhtautuu myönteisesti siihen, että ulkopuoliset haluavat käyttää koulun tiloja, toisessa taas ei.

– Jonkun luokan opettaja ei omista luokkatilaa vaan sen tilan ja koko koulun omistavat helsinkiläiset veronmaksajat. Koko ajattelu pitää kääntää siihen, että miten tämä valtava resurssi eli Helsingin koulutilat palvelevat kaupunkilaisten tarpeita mahdollisimman monipuolisesti.

Nikula kertoo, että Kaupunki suunnittelee yhtenäistä toimintamallia julkisten tilojen varaamiselle ja hinnoittelulle. Tavoitteena on laajentaa Varaamo-palvelua siten, että vuoden 2018 alusta lähtien niin nuorisotalojen, koulujen, kulttuurikeskusten kuin kirjastojenkin tilat ovat saatavilla sen kautta.

Hän haluaa, että systeemin läpinäkyvyys toimii molempiin suuntiin. Kun tilojen käyttöä pystytään seuraamaan digitaalisen alustan kautta, saadaan selville, missä käyttöä on vähän ja missä sitä on paljon.

– Sitä kautta pääsemme käsiksi mahdollisiin ongelmiin ja korjaamaan niitä.

Tulevaisuudessa koulutilojen käyttö helpottuu harrastustoiminnassa myös sen vuoksi, että uudet koulut rakennetaan siten, että vain osia niistä voidaan avata iltaisin. Näin tiloja on turvallisempaa pitää avoimena, eikä henkilökunnan tarvitse välttämättä olla paikalla valvomassa.

Tämä sopii hyvin Rytmimajakan kaltaisille harrastusryhmille, jotka haluavat kasvattaa toimintaansa eri puolille Helsinkiä. Kun Rytmimajakka aloitti viime syksynä, mukana oli 15 koulua ja 120 oppilasta. Nyt bändikoulu toimii 32 koulussa ja sen piirissä on noin 250 lasta, mutta Kallion musiikkikoulun opettajan Ella Rosenlundin mukaan tavoitteena on saada mukaan jopa 700 oppilasta.

Rahoituksen kriteerinä on läheisyysperiaate eli lähellä kotia ja koulupäivää. Helsingin kulttuuripalvelupäällikkö Stuba Nikula

Kasvua on vauhdittanut Helsingin Rytmimajakalle keväällä myöntämä satojen tuhansien eurojen lisärahoitus. Sen avulla kaupunki pyrkii korjaamaan sitä, että sen tuki taiteen perusopetukselle on vuosien saatossa jakautunut epätasa-arvoisesti eri alueiden kesken.

Kaupungin oman selvityksen mukaan Kulosaaressa, Munkkiniemessä, Kalliossa ja Ullanlinnassa asuvilla lapsilla on hyvät mahdollisuudet saada taiteen perusopetusta. Näiden alueiden kouluikäisistä 37-48 prosenttia osallistui taiteen perusopetukseen vuonna 2014.

Sen sijaan Jakomäessä, Mellunkylässä ja Suutarilassa taiteen perusopetus tavoitti vain 5-7 prosenttia kouluikäisistä.

Helsinki tukee taiteen perusopetusta kuudella miljoonalla eurolla vuosittain. Nikula lupaa, että avustuksissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota siihen, että lapset saavat harrastaa lähellä kotiaan asuinalueesta riippumatta.

– Tällä hetkellä rahoituksen kriteerinä on läheisyysperiaate eli lähellä kotia ja koulupäivää, ja sitten ovat nämä alueelliset katveet, joita pitää tasapainottaa.

Suomen valkohäntäpeurakanta on tällä hetkellä lähes 80 000 yksilöä virallisen tiedon eli Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan. Luku on paljon enemmän kuin arvaus, mutta kannanseuranta ei ole vielä kunnossa. Taustalla on kuitenkin paljon tietoja.

– Meillä on kannanarviointimalli. Siinä otetaan huomioon metsästäjien ilmoitukset jahtikauden jälkeen, kuolleisuudesta myös kolaritilastot ja suurpedoista lähinnä ilvesten lukumäärä, sanoo peuroihin erikoistunut tutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta.

Kannan lukumäärä on vain yksi tieto. On oleellista tietää populaation rakenne ja valkohäntäpeuraporukoiden lisääntyvyys.

– Tuottoarvion perustana on vanhoja, noin kymmenen vuotta sitten kerättyjä havaintoja Satakunnan seuranta-alueelta. Se on ollut suhteellisen pätevä.

– Hirvellä on toimiva kannanseurantajärjestelmä. Tavoitteena on saada samanlainen aikaan valkohäntäpeuroille. Nyt tutkitaan vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla pystytään kalibroimaan ja tekemään havaintoaineistojen virhearviointeja.

Kamerat ja DNA vertailussa

Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä biologi Jenni Poutanen ulkoiluttaa riistakameroita nyt jo toista kertaa Loimaan tunnetusti rikkailla peuraseuduilla.

Tutkimusmetsikkö on kooltaan noin 1,5 x 1,5 kilometriä. Viime syksynä 36 kameraan tarttui 13 000 kuvaa, joista 5 000 oli valkohäntäpeuroja.

– Sieltä tulee hauskoja kuvia, kun ne tutkivat kameroita ja katselevat ja haistelevat. Viime vuonna joku peurapukki kokeili sarviaankin kameraan, Jenni Poutanen sanoo.

Tavoitteena on arvioida, miten monta riistakameraa tarvittaisiin valkohäntäpeuran luotettavaan kannanarviointiin, jos esimerkiksi metsästäjät alkaisivat kuvaamaan omilla kameroillaan kantoja.

Sieltä tulee hauskoja kuvia, kun ne tutkivat kameroita ja katselevat ja haistelevat. Joku peurapukki kokeili sarviaankin kameraan. Jenni Poutanen

Maastossa liikutaan myös kakkapussien kanssa. Peurojen ulosteet pakastetaan ja niiden DNA selvitetään myöhemmin.

– DNA:n perusteella saatava tiheysarvio on paljon tarkempi, koska jokainen yksilö voidaan laskea, ja nähdä missä se on liikkunut. Kameran kuvista voidaan sarvien perusteella tunnistaa pukit, mutta lehmät ja vasat eivät erotu yksilöinä.

– DNA-tietojen avulla voidaan myös arvioida miten tarkka kameroiden perusteella tehtävä arvio on, Jenni Poutanen kertoo.

Valkohäntäpeurapolitiikalle tehdään työkalu

Suomen riistakeskuksen suunnittelija Eerojuhani Laine muistuttaa, että valkohäntäpeura on Suomen toiseksi tärkein riistaeläin. Tiheimmillä esiintymisalueillaan lounaisessa Suomessa se on tärkein metsästettävä.

Valkohäntäpeuran havaintokorttia kokeillaan Loimaalla samalla, kun tutkitaan ja vertaillaan uusia menetelmiä.

– Tavoitteena on luoda koko valkohäntäpeuran levinneisyysalueelle luotettava seurantajärjestelmä.

Kannanseurantajärjestelmä on edellytys toimenpideohjelmalle, eli paperille, jossa päätetään siitä, kuinka paljon valkohäntäpeuroja maahan mahtuu. Valkohäntäpeurapolitiikka tarvitsee työkalun.

– Sitten kun määrittelemme tavoitteita, pystymme paremmin perustelemaan eri sidosryhmille: maanomistajille, liikenteelle ja muille asianosaisille, missä mennään ja mihin pyritään, Eerojuhani Laine sanoo.

Laivan tuoma valkohäntäpeura on lisääntynyt Suomessa hyvin yli 70 vuotta lämpimien talvien, ruokinnan ja suurpetojen vähyyden takia. Onhan se jo korkea selvittää miten hyvin alun perin Minnesotan amerikansuomalaisten lahjoittama, Laukon kartanon maille Vesilahteen sijoitettu laji, on kantanut hedelmää.

Ylen aamu-tv:ssä vierailleet OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen ja Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki ennakoivat talouden nousukiidon todennäköisesti jatkuvan.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan eilen julkaistun suhdanne-ennusteen mukaan kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 2,9 prosenttia. Keväällä Etla arvioi, että kasvu jäisi 1,7 prosenttiin.

Myös valtiovarainministeriö kertoi nostavansa tämän vuoden kasvuennustettaan aiemmasta 2,4 prosentista 2,9 prosenttiin.

Kasvuennusteiden päivittymistä aiempaa korkeammiksi selittää ekonomistien mukaan talouden laaja-alainen veto. Suuri osa maista on mukana kasvussa, jolloin Suomi ei ole siinä yksin.

Heiskanen arvioi, että keskipitkällä aikavälillä kohtalaiseen kasvuun on hyvät edellytykset.

– Taantumat ovat yleensä lyhytaikaisia, ja kasvukaudet pitkiä, Heiskanen totesi.

Kuoppamäki ei nähnyt hänkään, että nousukauden huippu olisi käsillä. Notkahdusten taustalla on usein ollut talouden ylikuumenemista ja ylilyöntejä, mutta sellaisia oireita ei ole nyt ollut nähtävissä. Paikoin hidas kasvu voi jatkua pitkäänkin.

– Esimerkiksi Australiassa kasvukausi on jatkunut vuosikymmeniä.

Heiskanen muistutti, että Yhdysvalloissakin on nyt ollut hidasta kasvua, eikä ryöpsähdyksenomaista, joka voisi ylikuumentaa taloutta.

Työllisyyden kasvu nopeutuu

Ekonomistit eivät usko, että 72 prosentin työllisyysasteeseen yllettäisiin tällä hallituskaudella.

– 72 prosenttia edes tällä vuosikymmenellä tuntuu kaukaa haetulta, totesi Dansken Bankin Kuoppamäki.

Työllisyyden nousun uskottiin kuitenkin nopeutuvan vielä nykyisestä, sillä työvoiman tarpeen kasvu tulee hieman talouden nousun perässä. Heiskanen piti lukemaa periaatteessa mahdollisena, mutta se edellyttäisi nykyistäkin nopeampaa talouden kasvua.

Myös työllisyysluvuista on viime päivinä saatu hyviä uutisia. Yle kertoi maanantaina, että iäkkäämpien eli yli 55-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien määrä on vähentynyt erityisen paljon alkuvuodesta ja varttuneempien työllisyysaste on kohonnut.

Korkonäkymiä aamu-tv:ssä vierailleet ekonomistit pitivät maltillisina. Heiskanen ennakoi, että ensi vuonna pitemmissa koroissa voi olla jo enemmän liikettä.

Lue myös

10 syytä miksi Suomella menee nyt hyvin – kilpailukyky parani ja markkinaosuuksien lasku päättyi

Asuntovelallista ahdistaa jo – eikä korko ole vielä edes nousussa

Autoilija oli matkalla Suonenjoen suuntaan, kun hän törmäsi yllättäen eläimeen, jonka hän oletti karhuksi. Hän ei ollut huomannut karhua lainkaan ennen törmäystä, eikä siksi ehtinyt jarruttaa.

Karhu löydettiin myöhemmin kuolleena ojasta onnettomuuspaikan lähistöltä.

Onnettomuus tapahtui ysitiellä Hankasalmella hieman ennen yhtä aamuyöllä. Kuljettaja ei loukkaantunut törmäyksessä. Auto vaurioitui keulasta.

Riistanhoitoyhdistys kuljetti karhun pois tapahtumapaikalta.

YIT on teettänyt selvityksen ihmisten asumistoiveista kahdesti, vuosina 2013 ja 2017.

Vielä neljä vuotta sitten 61 prosenttia vastanneista piti omakotiasumista parhaana vaihtoehtona. Tänä vuonna heitä oli enää 54 prosenttia kyselyyn vastanneista. Vastaavasti sekä kerros- että rivitaloasumisen suosio oli kasvanut.

– Ihmiset ovat selvästi ottaneet omakseen kaupunkimaisen elämäntavan ja ovat aktiivisesti hakemassa siihen ratkaisuja. Ihmiset ovat hakeutumassa asumaan kerrostaloihin eikä se ole enää pakon sanelema juttu.

Näin arvioi YIT:n asumisen palvelut -kehitysohjelman vetäjä Pekka Helin. Hän viittaa 1970- ja 1980-lukuihin, jolloin ihmisten oli työn perässä muutettava kiireellä rakennettuihin kaupunkien lähiökerrostaloihin.

Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia

YIT:n tutkimuksen tulokset puhuvat selvää kieltä kerrostaloasumisen suosion puolesta.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tämän kevään selvityksessä tilanne on kuitenkin hieman toinen. Omakotiasumisen suosio on siinäkin tutkimuksessa samaa luokkaa, 56 prosenttia.

Erityisesti keski-ikäiset tuntuvat haluavan vaihtaa omakotitalosta kerrostaloon Pekka Helin

Sen sijaan halu asua kerrostalossa ja erityisesti rivitalossa on tämän tutkimuksen perusteella selvästi kehnompi kuin YIT:n saamissa luvuissa.

Osin asiaa selittää vaihtoehtojen määrä. Kunnallisalan kehittämissäätiön vastauksissa annettiin ääniä myös yhteisöasumiselle ja osa vastaajista ei ole osannut sanoa kantaansa. Kokonaan nämä luvut eivät ristiriitaa kuitenkaan selitä.

Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan omakotiasumisen suosio ei ole myöskään muutamassa vuodessa laskenut samalla tavalla kuin YIT:n teettämässä selvityksessä.

Johtaja Pekka Helin uskoo kuitenkin oman tutkimuksen tuloksiin. Rakennusyhtiölle tieto ihmisten asumistoiveista on tärkeää.

– Erityisesti keski-ikäiset tuntuvat haluavan vaihtaa omakotitalosta kerrostaloon. Kun lapset lähtevät pesästä, halutaan lähelle palveluita, kertoo Pekka Helin.

– Luonto on edelleen tärkeää suomalaisille, mutta sen ei tarvitse olla asumisen ympäristö, vaan se voi olla vapaa-ajan ympäristö.

Muutoksia kerrostalovaatimuksissa

Myös kerros- ja rivitaloasumisessa on tapahtumassa muutoksia.

– Ihan viimeisen vuoden aikana on tullut muotiin asumisen kokonaisuus. Kun vielä viitisen vuotta sitten ihmiset panostivat asunnon seiniin, siis niihin, joiden sisällä asutaan, niin tänä päivänä mietitään laajempaa kokonaisuutta. Mietitään sitä ympäristöä, missä asutaan, muotoilee johtaja Pekka Helin.

Kokonaisuuteen liittyvät paitsi kerros- tai rivitalon yhteiset siistit, viihtyisät ja käytännölliset tilat myös palveluympäristö.

– On tärkeää, että palvelut ovat lähellä tai helposti saavutettavissa. Tarkoitan tällä esimerkiksi kauppoja tai helppoa pääsyä julkiseen liikenteeseen, Helin selittää.

Lääketukkuri Oriolan lääketoimitukset ovat takkuilleet kaksi viikkoa. Yhtiön toimitusjohtaja Kimmo Virtanen kertoo, että tilanne ei ole vielä normaali.

– Tilanne on parantunut päivä päivältä ja paranee tästä eteenpäin päivä päivältä, mutta kyllä meillä edelleenkin on haasteita ja paljon asioita, mitä meidän pitää tehdä, Virtanen sanoi Ylen aamu-tv:ssä.

Oriolan vaikeudet alkoivat alkukuusta, kun yhtiö otti käyttöön uuden toiminnanohjausjärjestelmän. Yhtiö kertoo tehneensä toiminnanohjausjärjestelmää korjaavia toimenpiteitä ja lisätoimituksia asiakkaille. Toimitusjohtaja ei halunnut arvioida tarkemmin, milloin lääketoimitukset toimivat normaalisti – kuten ennen uutta järjestelmää.

– En halua antaa nyt tänään tarkkaa päivää, mutta me lähestymme sitä koko ajan hyvää vauhtia.

Lääketoimitusongelmat tulevat nopeimmin esiin kalliissa tai harvinaisten sairauksien hoitoon käytettävissä lääkkeissä. Kun tällaiset lääkkeet eivät ole tavoittaneet asiakkaita riittävän nopeasti, Oriola on tehnyt kiiretoimituksia. Tällaisia kiiretoimituksia on tehty koko kahden viikon ajan.

– Ja vielä tälläkin viikolla. Näitä [kiiretoimituksia] on tehty päivittäin, ja tällä tavalla on voitu saavuttaa asiakkaat näiden tuotteitten osalta.

Virtasen mukaan kiiretoimituksissa on onnistuttu paikkaamaan tilannetta melko hyvin, mutta parannettavaa on yhä. Kaikkien toimitusten osalta on yhä parannettavaa. Apteekit ovat joutuneet lainaamaan lääkkeitä toisilta apteekeilta, ja joissain tapauksissa sairaaloilta.

– Teemme kaikkemme joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa, että saamme asiaa ratkaistua. Pistämme kaikki resurssit siihen, että saamme homman hyvin hoitoon ja että se paranee päivä päivältä. Tämä on nyt meidän ykkösprioriteetti.

Oriolan mukaan lääketoimitusten osalta tilanne on sama ympäri Suomea.

Viime viikolla toimitusjohtaja myönsi, että järjestelmän käyttöönottoon olisi pitänyt valmistautua paremmin.

– Myöhemmin katsomme, mikä on oppina tähän toiminnannohjausjärjestelmän käyttöönottoon liittyen. Eli mitä voimme oppia, ja mitä voimme tehdä paremmin, jos tällainen tilanne tulisi uudelleen myöhemmin, Virtanen sanoi aamu-tv:ssä keskiviikkona.

Lue myös:

Oriolan lääketoimitukset takkuilevat edelleen – ongelmat kestäneet jo kaksi viikkoa

"Haemme autoilla, kuskaamme itse" – Oriolan ongelmat pakottavat apteekkarit poikkeusjärjestelyihin

Oriola myöntää: Olisi pitänyt valmistautua paremmin – lääketukussa tehtiin pitkiä päiviä viikonloppuna

"Kriittinen syöpälääke ajettiin taksilla 450 kilometrin päähän" – lääkkeiden toimitusongelmat aiheuttaneet vakavia tilanteita

Tasan sata vuotta sitten Ruotsin maarajalle vaadittiin tehostettua rajavalvontaa. Sota-aikana oli erityisesti vienti- mutta myös tuontikieltoja, mikä villiinnytti salakuljetusta. Venäjän viranomaiset vaativat tehostamaan valvontaa erityisesti epäilyttävänä pitämällään Ruotsin rajalla.

Venäjä oli määrännyt ettei ruplia, venäläisiä arvopapereita, asiakirjoja tai kallisarvoisia esineitä saa viedä Suomesta Ruotsiin. Salakuljetusta tapahtui ilmeisen paljon, eikä sen valvominen ollut helppoa. Ruotsin maarajan tullitarkastaja Edvard Stjernvall lähetti senaatille esityksen, jossa vaati Tullin valtuuksien lisäämistä ruumiintarkastuksiin.

Stjernvall kirjoitti senaatille, että Tullin on täysin mahdotonta estää Venäjän rahan tai muiden kiellettyjen esineiden salakuljetusta. Ruotsista Suomeen puolestaan salakuljetettiin aseita ja räjähteitä.

Tarvittaessa tarkastuksen saattoi suorittaa erillistä korvausta vastaan esimerkiksi naissiivooja. Janne Nokki

Tarkastaa sai vain ylempi tullinpalvelija

Tuolloin Tullin toimintaa sääteli vuoden 1887 annettu tullisääntö, jossa todettiin, että salakuljetusta epäillessä, henkilölle voitiin tehdä ruumiintarkastus. Tarkastus tuli suorittaa vain vahtituvassa tai muussa huoneessa ja tarkastajan tuli olla tietyn arvoinen tullivirkamies. Lisäksi läsnä piti olla aina kaksi todistajaa.

Henkilön sai pidättää tarkastusta varten odottamaan ylempien virkamiesten saapumista paikalle. Tornion ja Haaparannan rajanylityspaikka oli varsinkin sota-aikaan hyvin vilkas, joten tehtävää oli paljon ja myös salakuljetusta tehtiin paljon.

– Tullin piti vahtia kiihtyvää salakuljetusta. Niin kauan kuin on ollut liikennettä ja rajoja, on ollut salakuljetusta. Torniosta ehdotettiin, että sodan ajan tarkastuksia voisivat tehdä tullivartijat, sanoo tulliylitarkastaja Janne Nokki.

Vilkkaan rajan toiveisiin ei vastattu toivotulla tavalla, sillä lupaa senaatista ei liiennyt. Senaatti ei katsonut olevan syytä suostua esitykseen, eikä perustellut päätöstään sen kummemmin.

Naiset saivat kulkea ilman pelkoa ruumiintarkastuksesta

Torniosta pääsi Haaparannalle kävellen yksityisen omistamaa ja rakentamaa Handolinin puusiltaa pitkin. Kaikilta katsottiin paperit ja kulkijan piti ostaa lippu, koska sillan käyttö ei ollut ilmaista. Tulliylitarkastaja Janne Nokin mukaan venäläiset eivät pitäneet sillasta, mutta sitä ei kuitenkaan tuhottu sen taloudellisen merkityksen vuoksi.

Silloinen venäläinen rajavartiosto Torniossa esitti, että tarkastuksia tulisi tehdä myös naisille. Ei ollut kuitenkaan soveliasta, että mies tarkastaisi naisen, joten Tullin palvelukseen haluttiin palkata naistarkastajia.

– Tarvittaessa tarkastuksen saattoi suorittaa erillistä korvausta vastaan esimerkiksi naissiivooja. Miehet eivät ole naisia koskaan tarkastaneet, on aina katsottu, että se ei ole sopivaa, Nokki sanoo.

Naiset varmasti salakuljettivat esimerkiksi ompelemalla vaatteiden sisään rahoja. Janne Nokki

Tullisääntöä kuitenkin tulkittiin Tullihallituksessa niin, ettei kaikkien rajanylittäjien tarkastamiseen ollut oikeutta, eikä naisten tarkastamiseen ollut käytettävissä vahtitupia. Niinpä Tullihallitus katsoi, ettei se voinut ryhtyä mihinkään toimiin. Naisten tavarat toki voitiin tarvittaessa tarkastaa.

– Naiset varmasti salakuljettivat esimerkiksi ompelemalla vaatteiden sisään rahoja. Myös aseita on saatettu kuljettaa osissa, Nokki arvioi.

Suomen itsenäistymisen jälkeen palkattiin ensimmäiset naiset Tullin palvelukseen, valvontatehtäviin. 1920-luvulla Venäjältä tuli paljon pakolaisia Suomeen. Myös naiset haluttiin tarkastaa, koska heillä saattoi olla arvoesineitä, kuten timantteja ja muita jalokiviä ommeltuina vaatteisiin.

Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmän lähes 30 000 jäsentä on pantu jäähylle jatkuvien riitojen ja asiattomien keskustelunavausten vuoksi. Ylläpidon mukaan ryhmässä on esiintynyt syksyisin kähinöitä jo vuosien ajan, mutta tänä syksynä tilanne on riistäytynyt käsistä.

Ryhmän hankalimmat jäsenet ovat alkaneet myös soitella ylläpidolle kotiin.

– Etenkin viikonloput ovat olleet todella hankalia. Kun sunnuntaiaamuna herää ja avaa Facebookin, siellä on ollut yön aikana ihan hirveät tappelut käynnissä, kertoo ryhmän ylläpitäjänä yli viisi vuotta toiminut Tuovila.

Lisäksi ryhmään on tullut syksyn aikana postauksia, joissa jäsenet kertovat omista sieniin liittyvistä huumekokeiluistaan. Huumausaineisiin liittyvät keskustelut on ryhmässä kielletty. Tuovilan mukaan ilmiö on suurimmaksi osin trollausta, jonka tarkoituksena on testata ylläpidon rajoja ja kiusata muita.

– Se on sellaista kehuskelua. Kun joku kysyy, mikä on paras sieni pannulla laitettuna, toinen vastaa että madonlakki tai kärpässieni. Tai sitten laitetaan kuva kärpässienen lakeista. Sitten joku kysyy, miksi noita keräsit, vastataan, että shamanistisiin tarkoituksiin, tulee hyvät vibat.

Jäähyilmoituskaan ei kelvannut

Tuovilan mukaan ryhmän jäsenten asenteet ovat muuttuneet kuluvan vuoden aikana ikävään suuntaan. Tätä kuvastaa hyvin se, millaisia reaktioita ylläpidon ilmoitus ryhmän jäähylle laittamisesta on aiheuttanut. Ylläpito ilmoitti sunnuntaina, että se sulkee jäseniltä mahdollisuuden avata uusia keskusteluja. Joitakin vanhoja keskusteluja on myös suljettu.

Ilmoitukseen on tullut kahden päivän aikana useita vihaisia kommentteja.

– Ihmiset ovat aivan tuskissaan, kun ryhmä on ollut kiinni pari päivää. Mielensäpahoittamisen määrä on ihan käsittämätön. Se keskustelu itsessään kuvaa aika hyvin syitä, miksi ryhmä laitettiin jäähylle. Siellä veisataan samaa virttä kuin ennenkin.

Moni pitää ryhmää ilmaisena sienten online-tunnistuspalveluna, jota se ei ole. Kun kysyjälle vastaa, että ryhmän tarkoitus ei ole tunnistaa sieniä päivystysluontoisesti eikä varsinkaan antaa sienille syöntilupaa, hän usein loukkaantuu.

– Meiltä vaaditaan jatkuvasti, että miksei selitetä sen ja sen sienen tuntomerkkejä. Tosi paljon on ollut sitä, että olen täällä metsässä, saako tämän sienen syödä. Pitäisi hahmottaa vähän sienestyksen perusasioita ennen kuin menee metsään keräämään mitä sattuu.

Esimerkiksi viime viikonloppuna ryhmässä avattiin useita ketjuja, joissa käytiin läpi samoja asioita.

Tyypillinen tilanne on, että joku kysyy, mikä sieni on kuvassa. Siitä syntyy kiista, onko Sieniseuran ryhmä tarkoitettu aloittelijoille vai ei.

– Ihmiset yllyttävät toisiaan ja tulevat sinne möyhkäämään, mikä ei millään tavalla palvele ryhmän tarkoitusta. Aikuisia ihmisiä saa jatkuvasti paimentaa, että et voi puhua tällä tavalla.

Riesana "wannabe-ylläpitäjät"

Yksi viime aikoina kärjistynyt ongelma ovat Tuovilan mukaan "wannabe-ylläpitäjät" eli tavalliset jäsenet, jotka puuttuvat kaikkiin mahdollisiin keskusteluihin.

– He lisäävät omalta osaltaan huonoa ilmapiiriä, ja sitten heilläkin on omat vastustajansa, jotka haukkuvat heitä. Tästä on tullut varsinainen noidankehä.

Tuovila sanoo, että ryhmän tarkoitus on tukea vastuullista sienestämistä. Hän pitää harmillisena sitä, että aloittelevat sienestäjät ovat kadottaneet perusasiat. Hän on itse opettanut yliopistossa 15 vuotta ja kansalaisopistossa, että sienet pitäisi opetella tunnistamaan yksi kerrallaan.

– Minulle on täysin vieras ajatus, ettei jakseta itse opetella mitään tai viitsitä katsoa kirjasta tuntomerkkejä. Jos ei ole viitsinyt ottaa selvää edes siitä, mitä tarkoittaa kun sienellä on pillit tai heltat, niin miten minäkään voin kertoa, mikä sieni on kyseessä.

Sitten sata ihmistä jankkaa samasta sienestä, että onko se suppilovahvero vai ei. Hanna Tuovila

Toisen arvioon sienestä, joka tunnistetaan kuvan perusteella, ei myöskään voi aina luottaa. Se voi olla pahimmillaan hengenvaarallista.

– Sitten sata ihmista jankkaa samasta sienestä, että onko se suppilovahvero vai ei. Ei sellaista vastuuta voi sälyttää ryhmän jäsenille. Sienten tunnistus on hyvin moniulotteista. Ulkonäön lisäksi pitää käyttää nenää ja tunnustella sientä.

Tuovila muistuttaa, että kyseessä on yhdistyksen ylläpitämä ryhmä, jossa kukaan ei ole töissä.

– Kukaan ei päivystä vastaamassa kysymyksiin, emmekä me voi velvoittaa ihmisiä kertomaan kaikille, miten jokin tietty sieni kannattaisi laittaa ruuaksi.

Rikoksen tunnusmerkit eivät helposti täyty

Varsinaisia huumeidenvalmistusohjeita ryhmässä ei ole Tuovilan mukaan jaettu, sillä muut jäsenet tekevät huumekeskusteluista ahkerasti ilmiantoja.Sen seurauksena jäsen saa joko varoituksen tai törkeissä tapauksissa lentää ulos ryhmästä.

Facebook-ryhmässä on jouduttu miettimään huumekeskusteluun liittyvää linjanvetoa aiemminkin. Yhdistys ei halua joutua vastuuseen siitä, että sen ylläpitämässä ryhmässä jaetaan vinkkejä huumeidenkäyttöön.

– Sienillä on myös lääkinnällisiä vaikutuksia, ja niihin liittyvä keskustelu sallittiin joskus vuosia sitten. Lopulta totesimme, että oli vaikea vetää rajaa, milloin keskustelu menee liian pitkälle. Sen jälkeen huumeisiin ja lääkkeisiin liittyvä keskustelu on ollut pannassa.

Poliisin mukaan on tapauskohtaista, täyttääkö jokin sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu rikoksen tunnusmerkit. Poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi Poliisihallituksesta sanoo, että esimerkiksi huumausaineiden kohdalla rangaistaan lähtökohtaisesti käytöstä ja hallussapidosta.

– Hankkimisen yrityskin voi olla rangaistavaa. Jos joku neuvoo, miten huumausainetta esimerkiksi käytetään vai valmistetaan, pitää miettiä, keitä muita siinä on mukana, Saukoniemi toteaa.

Tässä tullaan sananvapausasiaan ja siihen, mitä voi puhua. Henkilö saattaa myöntää oman rikoksensa, jos kertoo omista käyttökokemuksistaan. Teemu Saukoniemi

Huumausainerikoksen tunnusmerkit eivät yleensä täyty, ellei siihen liity konkreettista toimintaa.

– Tässä tullaan taas sananvapausasiaan ja siihen, mitä voi puhua. Henkilö saattaa toki myöntää oman rikoksensa, jos kertoo esimerkiksi omista käyttökokemuksistaan. Selvää rajaa on vaikea piirtää.

Saukoniemi uskoo, että Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmässä kyse on ollut lähinnä kiusanteosta. Hän pitää hyvänä sitä, että ylläpito on puuttunut huumekeskusteluihin ja sulkenut niitä.

Poliisi ei voi sulkea ryhmiä

Poliisin mukaan Facebookista löytyy sekä yleisiä että salaisia ryhmiä, joissa keskustellaan rikoksista. Niissäkin on tapauskohtaista, milloin kynnys tiedustelutoimenpiteiden tai esitutkinnan käynnistämiseen ylittyy.

– Keskustelut huumeista ja niiden välittämisestä ovat olleet aiemminkin julkisuudessa. Ryhmissä voidaan välittää muutakin laitonta, esimerkiksi anastettua omaisuutta.

Poliisi ei voi sulkea ryhmiä omin päin, mutta se voi esittää Facebookille pyynnön ryhmän sulkemisesta, jos siellä ilmenee lainvastaista toimintaa. Facebook tekee kuitenkin päätökset itse.

Ryhmän ylläpitäjällä ei Saukoniemen arvion mukaan käytännössä ole rikosvastuuta, ellei ylläpitäjä osallistu rikolliseen toimintaan.

– Ellei hän ole osallisena, niin ei ylläpitotaho ihan heti vastuuseen joudu. Se voi tulla kyseeseen, jos rikollinen toiminta on ylläpitäjällä tiedossa ja hän antaa sen jatkua.

Sieniseuran Facebook-ryhmän ylläpitäjä Hanna Tuovila muistuttaa, että ryhmässä on paljon hyvääkin. Sienestyksen arvostus on noussut, ja ihmiset haluavat oppia keräämään ja syömään sieniä.

– Moni on kertonut oppineensa ryhmän avulla paljon uusia lajeja, ja parhaimmillaan ryhmä on toiminut tosi hyvin sienitietouden lisäämisessä. Yksi erinomainen asia on, että monesta harvinaisesta sienestä on tullut uusia havaintoja. Niistä on saatu tehtyä museonäytteitä ja näin on parannettu tietoa lajien levinneisyydestä ja ekologiasta.

Suomessa ja eritoten pääkaupunkiseudulla on paljon pieniä asuntoja vanhoissa taloissa.

Vanhojen talojen kylpyhuoneet ovat ratkaisuiltaan monenlaisia. Usein pienen asunnon suihku tai kylpyhuone on sekin pieni ja rakennettu vaikkapa entiseen vaatekomeroon.

2000-luvun vaihteesta alkaen Suomessa on kylpyhuoneisiin vaadittu remontin yhteydessä erityiset vesieristeet.

Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen:

- Vaatimukset vesieristeistä tulee hyvästä rakennustavasta. Uudet määräykset ovat astuneet voimaan vuosituhannen alussa liittyen korjausrakentamiseen. Aina, kun korjataan olemassa olevaa kylpyhuonetta, pitää noudattaa nykymääräyksiä.

Ennen vuotta 2000 tehdyissä kylpyhuoneissa vesieristeitä ei välttämättä ole eikä asunnon omistajaa vaadita niitä tekemään tai teettämään.

Pynnönen:

– Vaikka sinulla olisi siellä jo vaurioitunut kylpyhuone tai sinulla on kylpyhuone, jossa olisi pitänyt jo kymmenen vuotta sitten korjata nämä rakenteet tai vedeneristeet, niin yhtiö ei voi siihen velvoittaa. Sinä osakkaana vastaat niistä ja päätät itse, milloin sinä sen korjauksen suoritat. Silloinhan tämä voi aiheuttaa aika laajaakin ongelmaa siellä yhtiössä. Tämä on se syy, miksi on lähdetty siitä, että taloyhtiö vastaa rakenteista ja myös vesieristeistä.

Remontoimattomien kylpyhuoneiden, niiden mahdollisesti puuttuvien vesieristeiden ja riskirakenteiden vuoksi yhä useampi taloyhtiö joutuu kartoittamaan kaikkien asuntojen märkätilojen kunnon ja tilanteen.

Vesivahinkoja tapahtuu monenlaisista syistä

Vesivahinko voi aiheutua hyvin monenlaisista syistä. Ehkä yleisin syy vanhassa talossa on

• jonkin putken tai rakenteen rikkoutuminen. Silloin apu tulee taloyhtiön vakuutuksesta, joka yleensä korvaa syntyneen vahingon korjauskustannukset.

Vesivahinko voi kuitenkin syntyä myös esimerkiksi

• asukkaan, osakkeen omistajan tai vuokralaisen oman toiminnan tai huolimattomuuden seurauksena tai
• vesivahingon aiheuttaja voi jäädä epäselväksi tai sitä on vaikea osoittaa.

Jos syy on selvä ja asukas on itse aiheuttanut tilanteen, hätiin etsitään asukkaan, osakkeen omistajan tai vuokralaisen kotivakuutus. Usein otettu kotivakuutus ei kuitenkaan ole niin laaja, että se kattaisi vesivahingon aiheuttamat korjaukset.

Pynnönen:

– Taloyhtiö vastaa rakenteista. Eli jos rakenteet ovat vaurioituneet, yhtiö on se, joka korjaa. Se, että yhtiöllä on korjausvastuu, eihän se aina tarkoita, että yhtiöllä on loppukädessä myös se kustannusvastuu. Kun siellä tapahtuu esimerkiksi vesivahinko, selvitellään, että mistä se johtuu ja jos siellä löytyy vahingon aiheuttaja, siinä on tuottamusta, tahallisuutta taustalla, niin tietysti taloyhtiö voi vaatia siltä taholta vahingonkorvauksia.

Asunto-osakeyhtiössä voidaan vain toivoa, laki ei velvoita

Vastuullinen osakas pitää asuntonsa kosteat tilat ajanmukaisessa kunnossa ja on teettänyt esimerkiksi kylpyhuoneeseensa vesieristyksen sisältävän remontin. Näin on ideaalitilanteessa.

Mutta koska remonttien tekemiseen ei toisaalta missään velvoiteta, monet suihkut ja kylppärit ovat vuosikymmenten takaisissa asuissa. Vesieristeet saattavat puuttua, vaikka kylpyhuone olisi remontoitu "vain" 20-vuotta sitten, 1990-luvun lopulla.

Pynnönen:

- Joissain yhtiöissä voidaan tehdä ”porkkanapäätös”. Eli jos osakkaat omalla kustannuksellaan lähtevät korjaamaan kylpyhuoneensa, niin taloyhtiö osallistuu eli maksetaan tietty summa tai maksetaan tietty työosuus sille osakkaalle. Tehdään porkkana-päätös ja toivotaan, että mahdollisimman moni osakkeenomistaja lähtisi itse korjaamaan kylpyhuonettaan, vaikka lain mukaan tällaista velvollisuutta ei ole.

Taloyhtiön pienistä asunnoista yhä useampi saattaa nykyään olla myös jonkun yrityksen omistama sijoitusasunto.

Sama sijoittaja, esimerkiksi yritys, voi omistaa vaikkapa kymmeniä pieniä asuntoja, joissa on yli 20 vuotta vanhat kylpyhuoneet. Asunnot on ehkä ostettu edulliseen hintaan kaikki kerralla, mutta yhdenkin kylpyhuoneen remontti eristeineen on kallis. Tällöin lienee edullisempaa antaa kylppäreiden olla entisessä asussaan.

Vesieristeiden puute ilmenee vesivahinkotilanteessa

Jos esimerkiksi kylpyhuoneen vesivahinkotilanteessa käy ilmi, että vesieristeet puuttuvat, vesi on voinut valua talon rakenteisiin.

Talon rakenteista vastaa taloyhtiö.

Pynnönen:

- Näitä tilanteita tietysti valitettavasti sitten löytyy. Yksi keino turvautua on se, että ainakin sillä asukkaalla olisi kotivakuutus. Laaja kotivakuutus, johon sisältyy vastuuvakuutus. Ja että vastuuvakuutus tietyiltä osin korvaa näitä vahinkoja.

Jos vesivahingon aiheuttaa huolimattomuuttaan esimerkiksi asunnon vuokralainen, jolla ei ole kattavaa kotivakuutusta, taloyhtiö voi yrittää periä osaa aiheutuneen remontin kustannuksista vuokralaiselta oikeusteitse.

Jos vuokralainen osoittautuu varattomaksi, remonttikustannukset niin rakenteiden kuin kylpyhuoneen ennallistamisen osalta kaatuvat kokonaisuudessaan taloyhtiön ja samalla kaikkien osakkaiden maksettavaksi.

Voidaanko osakkeenomistajaa vaatia edellyttämään vuokralaiselta laajaa kotivakuutusta?

- Ei. Sellaista ei voida edellyttää eikä vaatia. Sitä voi suositella.

Miten vastuut jaetaan?

Remonttitilanteita varten on kehitetty vastuunjakotaulukko: Taloyhtiö vastaa talon rakenteista ja talotekniikasta, osakas kylpyhuoneen pinnoitteiden ja kalusteiden kunnossapidosta.

Pynnönen:

- Osakas vastaa asuntonsa pintamateriaaleista. Totta kai, jos vuokrasuhteen aikana on sattunut jotain ja pintamateriaalit ovat vaurioituneet, niin pintojen korjaaminen kuuluu osakkeen omistajan vastuulle.

Kuka maksaa mitäkin, jos kylpyhuoneesta ovat puuttunet vesieristeet ja kaikki, myös kaakelit pitää vaihtaa?

Pynnönen:

- Jos vesieristeet puuttuu ja tämä kylpyhuone on niin vanha, että sen käyttöikä on jo loppu. Siinä tapauksessa sehän on taloyhtiö, joka päättää milloin lähdetään korjaamaan tätä kylpyhuonetta. Jos siellä syntyy se kosteusvaurio siitä syystä, että taloyhtiö ei ole riittävän ajoissa ryhtynyt korjaamaan näitä kylpyhuoneita, niin eihän siellä silloin käytännössä ole muuta aiheuttajaa kuin se, että siellä on odotettu korjausta liian kauan.

Asunto-osakeyhtiölaki nojaa kollektiiviseen vastuuseen

Lopputulos: Vedeneristyksen hankkimisen ja kylpyhuoneen remontoinnin laiminlyönyt osakas saa nykylainsäädännön ansiosta uudistetun kylpyhuoneen vedeneristeineen ja kaikki muut osakkaat osallistuvat kollektiivisesti remontin kustannuksiin.

Siksipä vanhan kylpyhuoneen korjaaminen on varsinkin sijoittajaomistajalle turhaa ja kallista, jos lakikaan ei siihen velvoita. Yhden kylpyhuoneen korjauskustannukset ovat helposti töineen jopa 20 000 euroa.

Asunto-osakeyhtiölaissa on kaunis ajatus siitä, että kun taloyhtiö vastaa rakennuksen rakenteista ja eristeistä se ikään kuin takaa rakennuksen yleisen kunnon. Toisaalta taloyhtiöllä on myös vastuu yksittäisen osakkeenomistajan remonttien valvonnasta.

Jos taloyhtiö on suuri ja varakas eikä sillä ole päällä muita remontteja, kaikkien kylpyhuoneiden korjaus hoituu helposti.

Yhä useammilla taloyhtiöillä on kuitenkin tätä nykyä korjausiässä esimerkiksi putket, julkisivu, ikkunat ja nyt siis myös kylpyhuoneet, kaikki vieläpä yhtä aikaa. Näiden vaatimusten edessä taloyhtiön talous heittääkin sitten helposti häränpyllyä.

Pirkanmaan käräjäoikeus on vanginnut naisen liittyen viikonlopun takaa-ajoon Pirkanmaalla ja Satakunnassa.

Tapahtumat saivat alkunsa Nokialla, kun rattijuopumusepäilyä selvittämään mennyttä poliisia kohti ammuttiin autosta. Seurasi takaa-ajo, jonka aikana pakoautosta ammuttiin useita kertoja poliisipartioita kohti. Poliisi sai pakoauton pysähtymään vasta Huittisissa.

25-vuotias nainen vangittiin todennäköisin syin epäiltynä neljästä murhan yrityksestä. Lisäksi häntä epäillään kahdesta ampuma-aserikoksesta, törkeästä varkaudesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä rattijuopumuksesta.

Poliisi epäilee tapauksesta myös 38-vuotiasta miestä. Hänen vangitsemistaan käsitellään iltapäivällä.

Molemmilla epäillyillä on aiempia rikostuomioita.

Espoon kaupunki on antanut kuljetusyritys Kajonille varoituksen koulukuljetuksissa toistuneiden vakavien virheiden takia. Yritys on elokuusta lähtien ollut vastuussa viidestä vakavasta virheestä koulukuljetuksissa.

Kaupungin tiedotteessa kerrotaan, että kuljettaja on jättänyt jatkuvaa aikuisen läsnäoloa vaativan erityislapsen kyydistä, vaikka paikalla ei ole ollut vastaanottajaa.

Kajonia on lisäksi jo syyskuun ajan sakotettu virheistä ja merkittävistä myöhästymisistä.

Liiketoimintajohtaja Mauri Suuperko kertoo tiedotteessa, että jos kuljetusyritys syyllistyy vielä jatkossa olennaisiin sopimusrikkomuksiin, kaupunki harkitsee vakavasti siirtyvänsä kateostomenettelyyn.

Kateostomenettely tarkoittaa, että kaupungilla on oikeus ostaa Kajonin vastuulle kuuluvia palveluja toiselta toimittajalta ja laskuttaa syntyvät ylimääräiset kulut Kajonilta.

Elokuussa alkaneella sopimuskaudella virheitä tekivät myös yhdessä kuljetuksessa Taxia ja toisessa Javatrans. Näiden koulukyytejä järjestävien yritysten kohdalla ei kaupungin mukaan ole merkittävästi laiminlyöty sopimusta.

Ongelmien ilmaannuttua lukuvuoden alussa Espoon kaupunki on edellyttänyt kuljetusyrityksiä muun muassa antamaan kuljettajilleen lisäkoulutusta ja ohjeistusta.

Ylen suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan uusi johtaja ja vastaava toimittaja nimitettiin tänään keskiviikkona.

Paikalle valittiin Aamulehden päätoimittajana työskennellyt Jouko Jokinen. Ylen edellinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen jätti Ylen toukokuussa.

Jokinen vastaa yleisön kysymyksiin Ylen suorassa verkkolähetyksessä tänään kello 15.45–16.00. Lähetystä voi katsoa Ylen verkkosivulla ja Yle Areenassa.

Kysymyksiä voi lähettää oheisella lomakkeella. Paina lopuksi "Lataa"-painiketta lähettääksesi kysymyksen.

Ylen päätoimittajuus vie Jouko Jokisen Tampereelta Helsinkiin. Jokinen jättää Tampereen haikeilla mielin.

– Olin jo miettinyt sitä, että Tampere on minun loppusijoituspaikkani. Minähän olen Pirkanmaalta kotoisin, syntynyt Vesilahdessa ja suku on Hämeenkyrön, Viljakkalan ja Jämijärven seuduilta tyystin kotoisin. Äiti asuu edelleen Vilppulassa, joka on varsinainen kotipaikkani.

– Minä viihdyn täällä äärettömän hyvin, mutta lohdutan itseäni sillä, että kesäpaikka ei häviä mihinkään Kyröskoskelta. Ja eihän Tamperekaan mihinkään häviä, ainahan tänne takaisin pääsee.

Viime päivät Jokinen kertoo katsoneensa ympärilleen uusin, hiukan kaihoisin lasein. Kysymykseen, mitä Jokinen Tampereelta jää eniten kaipaamaan, vastaus löytyy empimättä.

– Tamperelaisia. Täällä on tasa-arvoinen suhtautuminen ihmisiin. Ihmiset uskaltavat avata suunsa ja kommentoida. Täällä on hirveän hyvä ja rento meininki.

Yliopistojen yhdistyminen hankkeista tärkein

Jouko Jokinen on Aamulehden päätoimittajana katsellut näköalapaikalta Tampereen viime vuosien voimakasta kasvua ja isojen hankkeiden käynnistymistä.

– Päätöksenteko on mennyt hyvään suuntaan. Rantatunnelin ympärillä käyty, aika armoton riitely opetti myös päättäjille, että riitelystä ei hyödy kukaan. Nyt on löytynyt yksituumaisuutta. Totta kai on erimielisyyttäkin ja kritiikkiä – se sallitaan ja niin pitää ollakin – mutta kaupunkia kehitetään nyt yksituumaisesti.

Tärkeimmäksi yksittäiseksi hankkeeksi Jokinen nostaa Tampereen yliopistojen ja ammattikorkeakoulun yhdistymisen, Tampere3-hankkeen.

– Se pitää saada hyvin liikkeelle ja etenemään, koska se on paljon tärkeämpi hanke kuin tunneli, raitiotie tai areena konsanaan. Yliopiston ja koulutuksen ympärille valetaan pohja Pirkanmaan tulevaisuudelle.

Sukupuolineutraalit tittelit myös Yleen?

Aamulehti linjasi viikonloppuna pääkirjoituksessaan, että se ottaa käyttöön sukupuolineutraalit ammattinimikkeet. Aamulehti kertoi, että jatkossa se käyttää esimerkiksi eduskunnan puhemiehestä nimitystä puheenjohtaja.

Linjaus on herättänyt vilkasta keskustelua, puolesta ja vastaan. Voiko vastaavia avauksia odottaa Jouko Jokiselta myös Ylessä?

– Kyllä varmaan. Tämähän on asia, mistä Ylessä jo keskusteltiin. Ilman muuta tällaisia pitää nostaa esiin, kun hetki tulee ja löydämme hyviä, järkeviä ja yhteiskuntaa paremmaksi muuttavia asioita.

Jokinen kertoo, että hän ei itse hakenut tehtävää, vaan häneen otti yhteyttä uusien työntekijöiden etsijä, headhunter. Aamulehti kertoo, että Alma Media aloittaa uuden vastaavan päätoimittajan etsinnän välittömästi.

Katso videolta, kuinka Jokinen kommentoi toimittaja Petra Ketosen haastattelussa mm. Ylen riippumattomuutta.

Lue myös: Ylen uutistoiminnan johtajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen