Onko arjestasi tullut ilotonta ketkutusta? Onko pariterapiat käyty, uudelleen yritetty ja vieläkin uudelleen? Onko jokainen kivi käännetty, ja silti vatsaasi puristaa kun pyörität avainta lukossa? Onko sietämättömyydestä tullut arkea? Ja sitten ihmettelet, miksi et tee mitään?
Ihminen nimittäin toimii niin, että kun hän alkaa kaivaa itselleen kuoppaa, sitä pohjaa ei vain tule vastaan. Onnettomissa parisuhteissa kuoppa syvenee ja kyseenalaistamisen rima nousee. Sietämättömyyteen tottuu. Se musertaa itsetunnon niin, ettei muutos tunnu enää edes mahdolliselta.
Luonteva keino purkaa pahaa oloa on riidellä puolison kanssa. Ihminen on lajina väkivaltainen, niin kuin lähes kaikki kädelliset ja riitely on vain yksi niistä olemisen muodoista, joissa aggressiivisuus ilmenee. Luonnontieteilijät arvuuttelevat, että ihmisen väkivaltaisuus johtuu lajin sosiaalisuudesta. Siellä, missä ihminen päsmäröi omaa järjestystään ja puolustaa omia tapojaan, siellä riidellään.
Kotoa opitut ihmissuhdetaidot suojelivat nuorta hakeutumasta tai jäämästä esimerkiksi väkivaltaiseen suhteeseen.
Hiljattain ilmestyneessä seurantatutkimuksessa tutkija Xia kumppaneineen Penn State-yliopistosta tutki lähes tuhatta nuorta. Perheissä, jossa oli lämmin ilmapiiri ja joissa vanhemmuus noudatti jonkinmoista säntillisyyttä, nuorille siirtyi tarpeellisia ihmissuhdetaitoja ja ongelmanratkaisutaitoja. Kotoa opitut ihmissuhdetaidot suojelivat nuorta hakeutumasta tai jäämästä esimerkiksi väkivaltaiseen suhteeseen.
Pariterapian ammattilaiset voivat vahvistaa saman. Se, miten riitaan tai väkivaltaan vastataan, on usein kotoa opittua. Tämä on ihan päivänselvää asiaa kaikille. Kun vanhemmat riitelevät, lapsi ottaa ahdistuksen omakseen; hän kantaa huolta, sovittelee ja koettaa puolustaa heikompaa vanhempaa. Siksi ihmettelenkin, miksi päivänselvä asia ei aiheuta perheissä sitä, että puhalletaan pilliin, huudetaan ”stop” ja mietitään koko homma uusiksi.
Mikään mahti ei auta lasta, joka palautuu viikko viikon perään räsynukeksi kahden riitelijän väliin.
Johtuisiko se siitä, että vanhempien luottamus psykoterapiaan on sokea. Uskotaan, että terapia auttaa jokaiseen riitaisuuden aiheuttamaan vaurioon, mutta se ei ole niin. Vaikka lapsi saisi hyvän avun käydessään psykoterapeutilla, mikään mahti ei auta lasta, joka palautuu viikko viikon perään räsynukeksi kahden riitelijän väliin.
Minusta tarvittaisiin erityistä parisuhteesta lähtemisen teoriaa, jotta naiset ja miehet saisivat selvitettyä ajatuksiaan ja saisivat tukea päätöksenteolleen tilanteessa, jossa ollaan jo vahingoksi niille, joita eniten rakastetaan – lapsille. Olon ja itsetunnon ollessa heikoimmillaan ei mikään päätös onnistu, eikä kukaan pariterapian ammattilainen tee päätöksiä toisen ihmisen puolesta. Ihmisen on päätettävä omasta elämästään itse.
Jos toraisa pari päättää jatkaa vanhemmuutta yhden katon alla, vuorovaikutus on saatava kuntoon ja väkivalta loppumaan. Hoitamaton suhde ja onneton vuorovaikutus näkyvät nimittäin usein syyllisyysvanhemmuutena. Lapsella on kuin kaksi palvelijaa, jotka panettelevat toisiaan selän takana ja edessä.
Toinen vaihtoehto on todeta, ehkä viisaasti, että ’nyt me lopetamme tämän vahingollisen leikin’. Itse en ole koskaan palvelusvuosinani psykoterapeuttina pitänyt sisukkuutta hyveenä. Viisautta kyllä, mutta sisukkuutta en.
Se, että mennään kuokan kanssa suon läpi Kiinaan saakka, todistaa vain sen, että on menty kuokan kanssa suon läpi Kiinaan saakka. Parisuhteen kestävyyttä ei mitata sisulla vaan viisaudella. Viisailla valinnoilla ja joskus viisaalla luvuttamisella.
Heli Vaaranen
Heli Vaaranen on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän johtaa Väestöliitossa parisuhdepalveluita. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen ja hän kehottaa sinkkuja välttämään nolla-aikaa.
Tamperelainen mies oli seurannut jo pidempään villiä pysäköintiä. Pelastustiestä kertova kyltti ei tuntunut millään pysäyttävän ihmisiä Tampereen Kalevassa.
Väärin pysäköivät ajoivat ensin kieltomerkin ohi ja kiipesivät vielä kiveyksen yli, etteivät muuten tukkisi autolla katua.
Huhtikuussa asia alkoi ärsyttää, ja mies kuvasi aina, kun kulki paikan ohi. Kuvasarja on hätkähdyttävä.
Kuvankäsittely Anu Leena Koskinen / Yle
"Valitettavan yleistä"
Pelastustoimen kehittämispäällikkö Vesa-Pekka Tervo Kuntaliitosta sanoo, että asiasta tulee usein kyselyjä.
– Se on ilmiönä valitettavan yleinen. Kaikista kaupungeista Suomesta löytyy enemmän tai vähemmän tämäntyyppisiä ongelmia.
Samaa sanoo Pirkanmaan pelastuslaitoksen palopäällikkö Ari Vakkilainen.
– Se on valitettavan yleistä. Kerrostaloasuntoalueilla ja muuallakin aina välillä näkee väärin pysäköityjä autoja.
Se on jokaisen omassatunnossa. Miksi ei ajattelisi itseään ja muita? Ari Vakkilainen
Väärin pysäköidyt autot ovat aiheuttaneet viivettä pelastamisessa. Tulipalossa voidaan joutua vetämään paloletkut kauempaa tai ambulanssin pitää pysäköidä kauemmas ja potilasta pitää kantaa. Kaikki tämä vie aikaa.
– Näistä tulee aina viivettä toimintaamme kriittisellä hetkellä. Niitä on aina silloin tällöin, Vakkilainen sanoo.
Tyttö kuoli Lahdessa
Vuonna 1996 sattui järkyttävä onnettomuus Lahdessa. Hätääntynyt tyttö soitti hätänumeroon joulupäivän yönä.
– Mun huoneessa on pieni tulipalo.
Tulipalo oli alkanut palamaan jääneestä kynttilästä. Vähän myöhemmin 13-vuotiaan tytön oli pakko paeta parvekkeelle.
Väärin pysäköity henkilöauto esti puomitikkaan pääsyn lähelle parveketta. Puomitikas työnsi ja runnoi autoa tieltä, jolloin paineilman syöttöletku vaurioitui. Tyttöä ei Pelastustieto-lehden kuvauksen mukaan pystytty pelastamaan talon ulkopuolelta.
Tyttö oli sinnitellyt seitsemännen kerroksen parvekkeen ulkopuolella, kolmen senttimetrin ulokkeella. Viime vaiheessa hän yritti potkia alakerran parvekkeen lasitusta rikki. Lopulta säteilylämpö kävi liian suureksi.
Tyttö putosi asfalttiin ja kuoli.
Pelastusteitä tukitaan myös muuten
Myöhemmin tutkintaryhmä arvioi, että naapuritalon pelastustietä olisi saattanut ehtiä käyttää.
Lahden kerrostalopalo on kuitenkin esimerkki siitä, miten ihmiset eivät ajattele toimintansa seurauksia.
Pelastusteitä tukitaan myös muuten kuin autoilla. Runsaslumisina talvina pelastustielle saatetaan kasata lumikasoja.
– On käytetty esimerkiksi kivipaaseja rajaamaan liikennettä ymmärtämättä, että tämä estää yksikön pääsyn riittävän lähelle, Vesa-Pekka Tervo kuvaa.
– Pelastustiellä on ollut myös erilaisia porttirakennelmia. Niitä on sitten purettu tieltä mahdollisimman nopeasti pois. Ainoastaan mielikuvitus on ollut rajana esteissä, hän lisää.
"Olemme aseettomia"
Pelastuslain mukaan pelastustielle ei saa pysäköidä ajoneuvoja eikä asettaa muutakaan estettä. Kiinteistön omistajan, haltijan tai toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että pelastustiet ovat ajokelpoisia ja esteettömiä.
Uhkasakko koskee kuitenkin pelastustien merkitsemistä, ei esteettömänä pitämistä, Tervo sanoo.
Pelastuslaitoksen on vaikea puuttua väärään pysäköintiin.
– Ilmoituksia tulee, mutta olemme aseettomia. Meillä ei ole oikeutta antaa sakkoja tai muutakaan, palopäällikkö Ari Vakkilainen sanoo.
Nykyinen lainsäädäntö ei anna palopäällikön mukaan mitään oikeaa mahdollisuutta puuttua.
– Auttaako se sakkokaan siinä tilanteessa? Ajetaan sitä ylinopeuttakin, hän pohtii.
Laissa tosin sanotaan, että jos ajoneuvo on pysäköity pelastuslain vastaisesti pelastustielle, poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi toimittaa ajoneuvon lähi- tai varastosiirron viipymättä. Tulipalossa ja kiireessä tämä ei auta.
Suomessa on myös tapauksia, joissa ajotien tukkimisesta on saanut sakkoja, mutta tämä on harvinaista. Turun Sanomat kertoi tapauksesta muutaman vuoden takaa.
Vesa-Pekka Tervo sanoo, että ajoväylä voidaan merkitä pelastustieksi ainoastaan, mikäli se on merkitty pelastustieksi rakennuslupa-asiakirjoissa ja rakennettu sellaiseksi.
– Tällä tavalla voidaan varmistaa, että ajoväylän mitoitus ja kantavuus on raskaille hälytysajoneuvoille riittävä. Muussa tapauksessa vaarana on, että pelastustieksi merkitty väylän koko tai kantavuus ei riitä hälytysajoneuvokalustolle pelastustehtävän yhteydessä, mikä voi aiheuttaa pelastustoiminnan epäonnistumisen. Tarvittaessa ajoväylä voidaan rakentaa pelastustieksi myös jälkikäteen.
Voi osua omaan nilkkaan
Taloyhtiön kannattaa huolehtia myös esimerkiksi ambulanssien pääsystä riittävän lähelle.
– Muiden hälytysajoneuvojen pääsystä riittävän lähelle kiinteistöä kannattaa huolehtia. Mikäli tavanomaisen ajoväylän käyttöä halutaan rajata, on pelastustiekilven sijasta käytettävä muita kieltokilpiä tai merkintätapoja. Päätöksen tästä tekee taloyhtiö, Tervo opastaa.
Auttaako se sakkokaan siinä tilanteessa? Ajetaan sitä ylinopeuttakin. Ari Vakkilainen
Osa pelastuslaitoksista on merkinnyt väärin pysäköityjä autoja tarroilla. Vakkilaisen mielestä jokaisen pitäisi ymmärtää asian vakavuus.
Aika usein väärinpysäköijät ovat talon omia asukkaita tai vieraita, joiden oma omaisuus tai henki voi olla vaarassa totisessa paikassa.
– Se on jokaisen omassatunnossa. Miksi ei ajattelisi itseään ja muita? Toiminnasta saattaa aiheutua pahimmassa tapauksessa ihmishengen menetyksiä, palopäällikkö sanoo.
28.5. kello 8.55 lisätty tietoja tapauksesta, jossa autoilija on saanut sakkoja pysäköinnistä pelastustielle.
Jos haluaa nauttia lämpimästä säästä, siihen parhaat mahdollisuudet voivat olla tänään maanantaina ja huomenna tiistaina.
Maan eteläosissa on selkeää ja lämpötila kohoaa maanantaina paikoin hellerajan tuntumaan, tiistaina ennusteen mukaan hellerajan ylikin monin paikoin. Lämpimintä on eteläisen Suomen sisämaa-alueilla.
Yle Sää
Lapissa sää on vaihtelevampaa ja jo maanantaina tulee paikoin vähäisiä sadekuuroja, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.
Tiistaina kuurosateet yleistyvät Lapissa ja sää alkaa viiletä jälleen pohjoisesta alkaen. Etelässä tiistaikin on lämmin ja aurinkoinen.
Keskiviikosta perjantaihin sää hieman viilenee myös etelässä. Viikonloppuna lämpötilat jälleen ennusteiden mukaan nousevat, ja samalla sadekuurojen riski kasvaa suuressa osassa maata.
Poliisi on lopettanut aamulla Kuopion keskustassa seikkailleen hirven. Poliisille tuli aluksi ilmoitus linja-autoaseman läheltä hirvestä, joka oli törmännyt hautausmaan aitaan ja loukannut itsensä.
Sittemmin vauhkoontuneesta hirvestä saatiin havaintoja, kun se kulki keskustan läpi Haapaniemelle. Hirven reitti kulki poliisilaitoksen pihan kautta Valkeisenlammelle, jonka se ylitti uimalla. Matka jatkui Keskuskentän parkkialueen ja lastensairaalan pihan kautta Ykkösrastin S-marketin pihalle ja siitä etelään Kumpusaareen, jossa poliisi tavoitti hirven.
Hirvi ontui jalkaansa ja oli törmäilyjen jälkeen loukkaantunut niin pahasti ja sekava, että poliisi katsoi ainoaksi mahdolliseksi ratkaisuksi eläimen lopettamisen. Poliisi ampui hirven haulikolla.
Tämän jälkeen poliisille tuli vielä ilmoitus toisesta kuolleesta hirvestä, joka löytyi hautausmaan aidan vierestä. Hirvien poukkoilu aiheutti kymmeniä ilmoituksia hätäkeskukseen.
Ei ole mitenkään tavatonta, että hirvet eksyvät taajamaan. Tyypillisimmin kaupunkiin joutuvat eläimet ovat edellisenä vuonna syntyneitä nuoria hirviä.
Sekin on yleistä, että cityhirvi joudutaan ampumaan. Riista-asiantuntijoiden mukaan eläimiä on kyllä monesti yritetty häätää turvallisemmille alueille, mutta tämä on harvoin onnistunut.
Lappeenrannassa poliisi on vapauttanut kaksi henkilöä, joita epäiltiin osallisuudesta palaneesta henkilöautosta löytyneen vainajan murhaan.
Poliisin mukaan vapautettuja miehiä ei ole syytä epäillä osallisuudesta kyseiseen henkirikokseen. Etelä-Karjalan käräjäoikeus vangitsi viime torstaina naisen ja miehen epäiltynä murhasta. Päätös heidän vapauttamisesta tai syytteiden nostamisesta on tehtävä heinäkuun puoliväliin mennessä. Tässä vaiheessa poliisi jatkaa henkirikoksen tutkintaa.
Puutiaisaivotulehdukseen on olemassa tehokas rokote, mutta ei varsinaista hoitoa, kun taas borrelioosiin ei ole käytössä olevaa rokotetta, mutta siihen on hyvä hoito. Borrelioosiin etsitään rokotetta sekä oikeaa hoitomuotoa. Puutiaisaivotulehdukseen lääkärit kaipaavat nykyistä kohdistetumpaa hoitoa.
Turun yliopistossa ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tehdään neuroborrelioositutkimusta, jossa verrataan suonensisäisen antibiootin vaikutusta tablettiantibiootin tehoon. Potilaiden rekrytoiminen tutkimukseen on päättynyt, ja seuranta jatkuu tämän vuoden loppuun. Tuloksia voidaan analysoida ensi vuoden alussa.
Aiheesta on tehty tutkimusta jo muualla maailmassa, esimerkiksi Norjassa, jossa todettiin, että suonensisäinen ja tablettimuotoinen antibiootti toimisivat yhtä hyvin.
– Halusimme kuitenkin täällä meillä tehdä oman tutkimuksen, sillä Suomessa on neuroborrelioosia hoidettu aiemmin pääasiassa suonensisäisillä antibiooteilla. Olisi sekä potilaille että terveydenhuollolle helpompaa, jos suonensisäinen antibiootti voitaisiin korvata tablettimuotoisilla antibiooteilla, sanoo Infektiotautien vastuualueen johtaja, ylilääkäri Jarmo Oksi Tyksin tiedotteessa.
Vaikutelma on, että hoitomuodot toimisivat yhtä hyvin, mutta lopputulos saadaan vasta lopullisessa analyysissä.
Borrelioosiin hyvä hoito
Suomessa arvioidaan borrelioosiin sairastuvan noin 8 000 ihmistä. Jopa 80 tai 90 prosenttia borreliooseista on varhaisvaiheen ihon ilmentymiä, eli vaeltava punoitus ihossa. Nämä todetaan yleensä avoterveydenhuollossa. Myös hoito aloitetaan siellä eikä näissä tapauksissa potilaita lähetetä erikoissairaanhoitoon.
– Jos sen sijaan epäillään levinnyttä borrelioosia, joko neuroborrelioosia tai nivelborrelioosia, potilas pääsääntöisesti lähetetään tarkempiin tutkimuksiin keskussairaalaan, tai meidän tapauksessamme yliopistolliseen keskussairaalaan infektiopoliklinikalle, jossa voidaan ottaa lisänäytteitä, sanoo Oksi.
Borrelioosiin tutkijat ovat maailmanlaajuisesti jo pitkään etsineet rokotetta. Yhdysvalloissa oli jo rokote markkinoillakin, mutta se vedettiin takaisin sivuvaikutusepäilyjen takia. Eurooppalaisen rokotteen kehittelyssä on ollut vaikeuksia, eikä sellaista ole ainakaan aivan lähiaikoina tulossa.
Selkäydinnestenäyte tärkeä diagnosointia varten
Jos epäillään nivelborrelioosia, otetaan nivelnestenäyte. Jos taas epäillään neuroborrelioosia, tarvitaan selkäydinnestenäyte, jotta päästäisiin selvään diagnoosiin.
– Valtaosa levinneistä borrelioosista, noin 80 prosenttia, on tyypillisiä neuroborreliooseja, jossa on lieväoireinen ja pitkittynyt aivokalvotulehdus, johon liittyy hermojuurten tulehdus. Tämä aiheuttaa hermosärkyä käsissä tai jaloissa, joka voi yhtäkkiä vaihtaa puolta tai tasoa, esimerkiksi ylä- tai alaraajasta toiseen, selvittää Oksi.
Aivokalvojen ja hermojuurten tulehdukseen voi toisinaan liittyä kasvohalvaus tai muu niin sanottu aivohermohäiriö.
– Se on selkäydinnesteestä otettava testi, joka nopeuttaa merkittävästi neuroborrelioosin diagnostista prosessia ja luo siten mahdollisuuden aiempaa nopeampaan hoidon aloitukseen.
Oireet voivat jatkua pitkään
Antibioottihoito levinneeseen borrelioosiin kestää noin 3–4 viikkoa. On todettu, ettei sen pidemmistä hoidoista ole hyötyä.
Jarmo Oksi painottaa, että oireet usein jatkuvat jonkin aikaa, vaikka bakteerit on saatu tapettua.
– Ihmisen immunologinen systeemi on niin monimutkainen, että elimistö voi oirehtia infektion jälkeen.
Yleensä noin 20 prosentilla potilailla on aaltoilevat oireet antibioottihoidon jälkeen. Nämä rauhoittuvat useimmissa tapauksissa noin kahden kuukauden jälkeen. Noin prosentille potilaita kuitenkin jää hyvin pitkäaikaisia oireita.
Puutiaisaivotulehdukseen hyvä rokote
TBE:hen (tick-borne encephalitis) tai suomeksi puutiaisaivotulehdukseen on olemassa rokote. Sen ottaminen vapaaehtoisesti ja omakustanteisesti on jatkuvasti lisääntynyt viime vuosina.
Sen lisäksi on tullut lisää alueita, joissa asukkaat saavat ilmaisia TBE-rokotteita. Uusimpina ovat Kemin eteläiset kaupunginosat, Kotkan saaristo, jotkut Lappeenrannan kaupunginosat sekä Raahen edusta. Kaksi vuotta sitten mukaan tulivat Parainen ja Simo.
Puutiaisaivokuumevirusta on vain noin prosentissa tai alle prosentissa puutiaisista.
Varsinaista virukseen vaikuttavaa hoitoa ei ole tarjolla. Puutiaisaivotulehdusta hoidetaan useimmiten sairaalassa elintoimintojen tarkkailemalla ja tukemalla ja nesteytystä antamalla.
– Spesifistä hoitoa virusta kohtaan tai sen laukaisemaa immunologista reaktiota kohtaan tuskin lähitulevaisuudessa löydetään, mutta periaatteessa joskus nämä hyvinkin voisivat olla mahdollisia. Suuren osaan virussairauksistahan ei ole olemassa spesifistä hoitoa toistaiseksi, toteaa Oksi tiedotteessa.
Puutiaisaivotulehdus on kuitenkin melko harvinainen: Suomessa on viime vuosina 40–80 ihmistä vuodessa sairastunut tähän virustautiin eli se on sata kertaa harvinaisempi sairaus kuin borrelioosi.
Suomi on täynnä kuntien työntekijöitä, joita mietityttää sote-uudistuksen vaikutus omaan arkeen. Työpaikan osoite voi vaihtua ja työmatka muuttua.
Muutaman vuoden päästä myös vuosilomiin, palkanlisiin ja työaikoihin voi tulla isoja muutoksia.
Jos opposition ja useiden asiantuntijoiden kiivaasti arvostelema uudistus toteutuu, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät saavat uuden työnantajan. Kunnan tai kuntayhtymän työntekijöistä tulee maakunnan työntekijöitä.
Kyse on Suomen historian suurimmasta liikkeenluovutuksesta, jossa yli 200 000 työntekijän työnantaja vaihtuu.
Milloin muutos sitten näkyy työntekijöiden arjessa?
Jos eduskunta hyväksyy lait vielä tänä keväänä, sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy maakuntien vastuulle tammikuussa 2020. Nykyiset kuntien työehtosopimukset ovat voimassa vielä maaliskuuhun 2020 asti.
Uudistuksessa toisten työntekijöiden asema on vahvempi kuin toisten. Lääkäreistä ja hoitajista, on pulaa, mikä parantaa heidän asemiaan. Siivoojien tai ruokapalveluiden työntekijöiden asema voi olla epävarmempi.
Kokosimme 7 keskeistä asiaa, joissa työntekijöiden asema voi muuttua. Pyysimme niihin kommentteja sekä työntekijöiden että työnantajien edustajalta.
Arvioita kommentoivat Julkisen ja hyvinvointialan liiton (JHL) johdon neuvonantaja Keijo Karhumaa ja Kuntatyönantajien (KT) neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas. Molemmat ovat koulutukseltaan juristeja.
1. Lyheneekö kesäloma?
Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelussa on päätetty, että työntekijät siirtyvät niin sanottuina vanhoina työntekijöinä kunnista ja kuntayhtymistä maakuntakonserneihin. Se tarkoittaa, että heidän vanhat palkkansa ja työsuhteensa muut edut säilyvät ennallaan – aluksi.
Lähivuosina neuvotellaan kuitenkin uudet työehtosopimukset.
Kunta-alan työehtosopimukset korvataan maakuntatyöehtosopimuksilla. Neuvotteluissa työnantajan ja työntekijän edustajat vääntävät muun muassa lomista, eläkemaksuista ja palkkajärjestelmästä.
Kunnan ja valtion työntekijöillä on keskimääräistä pidemmät lomat. Kunta-alan työehtosopimuksessa vuosilomaa kertyy jopa 7,5 viikkoa.
Neuvotteluissa tämä on yksi asia, jossa työnantaja todennäköisesti haluaa työehdot lähemmäs yksityistä sektoria. Monessa yrityksessä vuosiloma on vain 5 viikkoa.
Henrika Nybondas-Kangas (KT):
–Maakunta on tulevaisuudessa konserni, jossa on kahdenlaisia työnantajia. Maakunnassa on liikelaitostyönantaja, jolla on paljon toimintoja, kuten lähes kaikki sairaaloiden työntekijät. Lisäksi on maakunnan omistamia osakeyhtiöitä. Etenkin osakeyhtiöitä koskevassa työehtosopimuksessa joudumme pohtimaan, miten pystymme olemaan kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa ja mihin meillä on varaa. Loma on yksi näistä asioista.
Keijo Karhumaa (JHL):
–Julkisella sektorilla pitkä loma on ollut korvausta saamatta jääneistä palkankorotuksista. Työehtosopimusneuvottelut ovat paikka, jossa tästäkin päätetään.
Kuntatyönantajaa huolettaa palkkaharmonisoinnin aiheuttama hintalappu, kertoo neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-KangasSasha Silvala / Yle
2. Hajoaako työyhteisö?
Kuntien ja kuntayhtymien terveyskeskuslääkärien ja sairaanhoitajien kohdalla on melko selvää, että työnantaja vaihtuu maakuntakonserniksi.
Osa heistä siirtyy perustettavaan maakunnan sote-keskukseen, joka on valinnanvapauslain piirissä, osa taas maakunnan liikelaitokseen.
Epäselviäkin kohtia on, esimerkiksi sellaisen lääkärin kohdalla, joka nyt työskentelee sekä terveyskeskuslääkärinä että neuvolalääkärinä. Terveyskeskuksen yleislääkärin vastaanotot kuuluvat sote-keskukseen, neuvolatoiminta ei kuulu.
Vielä ei tiedetä, millaiseksi tällaisen lääkärin toimenkuva muotoutuu, ja työskenteleekö hän tulevaisuudessa maakunnan sote-keskuksessa vai liikelaitoksessa – vai molemmissa.
Vielä sumeampi tulevaisuus on tukitoiminnoissa. Monet siivoojat, kokit ja toimistotyöntekijät työskentelevät osin maakuntaan siirtyvissä sote-puolen tehtävissä ja osin kuntaan jäävissä, esimerkiksi kouluun liittyvissä tehtävissä.
Uudistuksen edetessä pitää päättää, mitä tapahtuu keittäjälle, joka tekee ruokia sekä soteen kuuluvalle vanhainkodille että kunnan varhaiskasvatukseen kuuluvalle koululle.
Henrika Nybondas-Kangas:
–Tavoitteena on, että maakunnan edustajat pystyvät kertomaan vuoden 2019 lopussa, muuttuuko työpiste vai ei. On melko varmaa, että esimerkiksi kirurgisen osaston erikoissairaanhoitaja työskentelee liikelaitoksen sairaalassa. Tukitoiminnoissa voi olla pidempään epävarmaa, missä kaupungissa tai maakunnan osassa työpiste on.
Keijo Karhumaa:
–Maakunta päättää, miten palvelut tuotetaan: teetetäänkö ne omana työnä, oman yhtiön kautta vai ulkoistetaanko niitä. Mitä tukitoimintoihin tulee, sote-yhtiöissä ei ole tapana, että esimerkiksi siivoojat tai ruoan valmistajat olisivat omia. Nämä palvelut tilataan alan yrityksiltä.
Pienipalkkaisten tukipalveluiden työntekijöiden asema on sote-uudistuksessa epävarmin, sanoo JHL:n johdon neuvonantaja Keijo Karhumaa.Sasha Silvala / Yle
3. Joidenkin palkat paranevat – työnantaja pelkää hintalappua
Työnantajapuota huolettaa se, että sote- ja maakuntauudistus nostaa kustannuksia palkkojen harmonisoinnin vuoksi.
Harmonisointi tarkoittaa sitä, että jos Keravalla siivooja on saanut pienempää palkkaa kuin siivooja Vantaalla, palkkatason pitää uudessa maakunnassa olla sama kaikille samankaltaista tehtävää hoitaville työntekijöille.
–Me olemme ehdottaneet, että harmonisoinnille säädetään laissa jokin katto. Yritämme pitää kiinni siitä, että harmonisoinnista ei tulisi kestämätöntä lisälaskua.
Keijo Karhumaa:
–Työtuomioistuin on aiemmin vuonna 2018 antanut ennakkotapauspäätöksen, että palkkoja pitää nostaa ylöspäin korkeinta palkkaa saavan tasolle. Joidenkin palkka siis paranee.
Marika Johansson on yksi Keravan ravintokeskuksen työntekijöistä, joiden työnantaja saattaa sote-uudistuksessa vaihtua. Varmaa se ei ole.Sasha Silvala / Yle
4. Tuleeko uusiin sote-keskuksiin pätkähoitajia ja silpputyötä?
Osa nykyisistä kuntien ja kuntayhtymien terveysasemien työntekijöistä työskentelee tulevaisuudessa yksityisissä sote-keskuksissa. Sote-keskukset kilpailevat keskenään asiakkaista.
Suomalaiset saavat valita aina puoleksi vuodeksi, minkä keskuksen asiakkaiksi he kirjautuvat. Työnantajilla voi olla halu palkata myös työntekijöitä puolen vuoden määräaikaisuuksiin.
Henrika Nybondas-Kangas:
–Jos nyt on vakituisessa työsuhteessa, on maakunnassakin vakituisessa työsuhteessa. Mutta jos mennään ajassa eteenpäin, ja ihminen työskentelee sote-keskuksessa, määräaikaisten työsuhteiden määrä on yksi tapa saada joustoa aikaan. Maailmasta tulee varmasti monen kohdalla epävarmempi.
Keijo Karhumaa:
–Näin ei välttämättä käy nykyisten työntekijöiden kohdalla. He siirtyvät vanhoina työntekijöinä nykyisillä työehdoilla. Mutta entä uudet palkattavat työntekijät? Tarkoittaako tämä entistä enemmän pätkä- ja silpputyötä? Lääkäreistä ja hoitajistahan on pulaa, mutta tukipalveluissa uhka on suurempi.
5. Piteneekö työmatka ja vaihtuuko työpaikan osoite?
Etenkin tukitoimintoja, kuten laskutusta, siivousta tai keittämistä, kootaan yksittäisistä kunnista isompiin maakunnan yksiköihin. Myös terveyskeskusten työntekijöille uudistus voi tarkoittaa osoitteen vaihtumista.
Maakunta päättää, mitä kiinteistöjä se käyttää ja mitkä vanhat terveyskeskuskiinteistöt se jättää käyttämättä. Silloin käytöstä jäävän keskuksen työntekijöiden työpaikan osoite vaihtuu.
Henrika Nybondas-Kangas:
–Voi olla epävarmaa vielä pitkään, missä päin maakuntaa työpiste tulevaisuudessa on.
Keijo Karhumaa:
–Jos palveluverkosto ei pysy ennallaan, työmatkat pitenevät. Työpaikka voi siirtyä kymmeniä kilometrejä. Tämä on yksi monista kysymyksistä, joihin kukaan ei vielä osaa tapauskohtaisesti vastata.
6. Kunnan viranhaltijasta osakeyhtiön työntekijäksi?
On todennäköistä, että maakuntauudistuksen ensimmäisen siirtymävaiheen jälkeen maakunta päättää yhtiöittää tai ulkoistaa joitain tukitoimintoja. Monessa kunnassa näin on jo tehty. Esimerkiksi Hyvinkäällä kunnan ruokahuolto on yhtiöitetty, jotta sama ruokahuoltoyhtiö voi tehdä ruoat terveyskeskuksiin ja kouluihin myös maakuntauudistuksen jälkeen.
Muuten voisi käydä niin, että kunnan ruokahuollolta loppuvat työt, kun se ei voi myydä sote-keskukselle ruokahuoltoa. Yrityksen on helpompi toimia.
Maakunta voi joko perustaa oman osakeyhtiön ruokahuoltoa varten, tai myöhemmin ulkoistaa ruokahuollon yksityiselle yritykselle.
Henrika Nybondas-Kangas:
–Olemme arvioineet, että 60 000 työntekijää on tavalla tai toisella osakeyhtiöitettävien toimintojen piirissä. Se on sitä porukkaa, jonka sijoittamisesta ei vielä pysty sanomaan. Työntekijä saattaa siirtyä maakunnan osakeyhtiöön tai yksityiseen yritykseen.
Keijo Karhumaa:
–Kyllähän kunnat ulkoistavat koko ajan toimintoja osakeyhtiöille, mutta tämä uudistus lisää ulkoistamista. Joillakin työntekijöillä kunnassa ansaittu lisäeläke voi kadota. Uudistuksessa on sovittu, että lisäeläke säilyy, jos työntekijä siirtyy sote-yhtiöön. Jos työntekijä siirtyy esimerkiksi siivousalan yhtiöön, oikeus lisäeläkkeeseen katoaa.
Arja Kinnunen työskentelee Keravan ravintokeskuksessa, jonka kohtalo soteuudistuksessa on auki.Sasha Silvala / Yle
7. Onnistuuko työ paremmin vai huonommin?
Sosiaali- ja terveysuudistusta on arvosteltu siitä, että potilaiden hoitamisesta tulee sirpaleisempaa.
Se, miten hyvin työntekijä pystyy työnsä tekemään, on tärkeä osa työssä viihtymistä ja jaksamista. Vielä on mahdotonta sanoa varmuudella, millaiseksi esimerkiksi nykyisen terveyskeskuslääkärin tai sairaanhoitajan työ muodostuu uusissa sote-keskuksissa.
–Oman työni diabeteshoitajana hoidan varmasti kuin ennenkin. Mutta asiointi yhteistyökumppanien kanssa voi vaikeutua.
Taras Klimenko, lääkäri:
–Valitettavasti (potilaiden hoitaminen) todennäköisesti heikkenee. Mitä enemmän tulee toimijoita, sitä enemmän menee aikaa sen selvittämiseen, mitä potilaalle kuuluu.
Lisää aiheesta maanantain 28.5. A-studiossa TV 1 klo 21.05.
Lauantaina lakkiaisiaan juhlii kaikkiaan 26 776 uutta ylioppilasta ympäri Suomea. Lappeenrannan lyseon lukion ylpeys Ida Koskinen on yksi heistä.
Ida Koskinen kertoo olevansa iloinen, mutta hämmentynyt loistavasta suorituksestaan. Hän ei osannut odottaa kahdeksaa laudaturia. Etenkin, kun hänen valmistautumistaan ei kovin päämäärätietoiseksi voi kehua.
– Minulla oli orastava lukusuunnitelma, mutta ei siitä tullut mitään. En lukenut millään tietyllä aikataululla. Kielissä turvauduin paljon Youtube-videoiden katseluun ja muutenkin luin vain, kun tuntui hyvältä.
Ida Koskiselle laudaturit eivät olleet pakkomielle, hän olisi ollut tyytyväinen vähempäänkin. Mikä sitten on nuoren naisen menestyksen salaisuus?
– En usko onnistumisen kirjoituksissa olevan kiinni tiukasta lukusuunnitelma ennen yo-kirjoituksia. Lukion koko oppimäärää ei voi oppia pelkän kevään lukuloman aikana. Se opitaan lukiossa.
Ylioppilaslautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä komppaa. Hänenkään mielestään kirjoituksissa ei ole kyse vain muistamisesta, tiedosta.
– Tietämisen lisäksi pitäisi osata ymmärtää, soveltaa, arvioida ja analysoida. Käyttää ajattelutaitoja. Pitkäjänteinen opiskelu lukiossa kantaa hedelmää. Uteliaisuus, motivaatio ja mielenkiinto. Kun jaksaa hakea yhteyksiä asioiden välille, ne pysyvät omassa päässä. Samalla kehittää sitä kypsyyttä, jota ylioppilastutkinnossakin tarvitaan, Tähkä sanoo.
Ida Koskinen uskoo laudaturiensa tulleen ennen kaikkea kokonaisuuksien ymmärtämisestä. Siinä taas on auttanut tuntiaktiivisuus.
– Olen koko lukioajan ja aiemminkin kuunnellut tunneilla ja osallistunut aktiivisesti. Se on ollut itselle tärkein oppimisen muoto.
"Haluaisin olla innostava roolimalli tulevaisuudessa jollekulle"
Koskinen suoritti lukionsa neljässä vuodessa, normaalin kolmen sijaan. Hän päätti asian heti lukion alussa.
– Tiesin haluavani lukea useita kursseja ja kirjoittaa monta ainetta yo-kokeissa. Olen myös harrastanut musiikkia koko ikänsä, soitan useampaa instrumenttia ja halusin olla mukana kaikissa koulun projekteissa. En tahtonut vetää ihan niin tiukkaa tahtia koko ajan, nuori nainen selittää ratkaisuaan.
Ylioppilaskirjoitukset Koskinen hajautti kolmeen osaan. Hän aloitti kirjoittamalla ensimmäiset aineet kolmannen opintovuotensa keväällä.
Aika ajoin lukio-opiskelu on ollut raskasta, Koskinen myöntää. Kun esimerkiksi samalle viikolle sattuvat jakson päättyminen, esseet ja sanakokeet.
– Mutta ei lukio yhtenään ole niska limassa puurtamista. Aina löytyy myös kivoja kursseja, jotka eivät ole pelkkää kirjasta pänttäämistä.
Koskisen tulevaisuudentoiveissa siintävät Helsingin yliopisto ja opiskelu matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaksi.
– Opettajana haluaisin olla innostava roolimalli opiskelijoille. Itselleni on ollut todella tärkeää, että opettajat ovat saaneet kiinnostumaan aineestaan. Haluaisin olla sellainen jollekulle muulle.
Entä mitä neuvoja kahdeksan laudaturin Koskinen antaa tuleville lukiolaisille ja kirjoittajille?
– Lukiota aloittaville sanoisin, että tarttukaa rohkeasti kaikkeen, mikä edes vähänkään tuntuu kiinnostavalta. Ottakaa pitkä matikka, aloittakaa uusi kieli, lähtekää mukaan mahdollisille ulkomaanmatkoille, teatteriprojekteihin. Kaikkeen mihin vain suinkin ehtii, kannattaa tarttua.
Ihan näinä päivinä se tapahtuu, ellei ole jo tapahtunut.
WWF:n liito-oravaliven seuraamassa pöntössä asustavat liito-oravan poikaset tulevat pesästä tutkimaan maailmaa. Ja livelähetyksen seuraajien ihasteltaviksi.
– Ne ovat kömpelöitä ja saattavat tippuakin, mutta ei niiden kuinkaan käy, sillä onhan niillä oma laskuvarjo mukana, luontokuvaaja ja liito-oravatuntija Benjam Pöntinen naurahtaa. Ja vakavoituu sitten:
– Jos puun juurella on kissa tai koira, se on huono juttu.
Salaisessa metsässä
Lapualainen Benjam Pöntinen on ollut mukana luomassa WWF:n liito-oravaliveä. Kameran sijaintia ei kerrota – häiritsijöiden pelossa. Sen verran nytkin saa vain paljastaa, että jossain päin Etelä-Pohjanmaata ollaan.
– Tämä metsä on aika tyypillinen liito-oravalle. Vähän jo varttunutta sekametsää, kuusta ja lehtipuuta. Mitä järeämpiä puita, sen parempi, Pöntinen sanoo.
Pöntinen on levittänyt useita WWF:n hankkimia liito-oravan pönttöjä useisiin paikkoihin.
Luontokuvaaja Benjam Pöntinen on toiminut WWF:n apuna ja asiantuntijana, kun liito-oravalivelle etsittiin kohdetta.Päivi Rautanen/Yle
Liitämis- ja kiipeilyoppia iltapäivällä
Liito-oravan pesää kuvaava kamera oli ensin luonnonpesällä. Siellä kaikki sujui hyvin, kunnes yhtenä päivänä pesä hiljeni. Pöntinen arvelee pesää asuttaneen liito-oravan joutuneen pedon kynsiin. Ehkä. Joka tapauksessa kamera jouduttiin siirtämään sen nykyiseen paikkaan kuvaamaan yhtä ihmisen tekemistä pöntöistä.
Pöntössä asuu liito-oravanaaras, jonka käytös viittaa siihen, että sillä on pesässä poikasia. Useimmiten kaksi, enimmillään joskus tiedetään olleen viisi, Benjam Pöntinen tietää.
Ja nyt, ihan näillä hetkillä, poikasten toivotaan tulevan ulos pesästä harjoittelemaan liitämistä ja kiipeämistä.
– Naaras käy ruokailemassa iltapäivällä, ja yölläkin. Poikaset oppivat naaraan vuorokausirytmin.
Pöntisen mukaan hyvä aika tarkkailla pesän touhuja onkin iltapäivällä noin kello 14, vähän ennen tai jälkeen.
– Se lähtee niihin aikoihin liikkeelle. Siinä kahvitunnin aikoihin, Pöntinen sanoo.
Rakkautta ensiliidolla
Benjam Pöntisen mukaan liito-oravanaaraan elinpiiri on muutama hehtaari. Pienempi siis kuin koiraan, jonka reviirillä saattaa olla useita naaraita.
– Mitä monipuolisempi puusto, sitä pienempi, koska naaras pärjää silloin pienemmällä alueella.
Pöntinen ihastui liito-oravaan heinäkuussa 1991. Hän muistaa tarkalleen miten kaikki kävi ensisilmäyksellä – tai ensiliidolla.
– Kun se tuli minua kohti ja liisi noin metrin yläpuoleltani, eikä pelännyt minua tai noteerannut, katsoin että "vau". Muistan vieläkin, miten se oli kuin hidastetussa filmissä.
Pöntinen on tarkkaillut ja valokuvannut lajia siitä lähtien. 1950-luvulla liito-oravia vielä oli, mutta vuosien mittaan liito-oravakanta on huvennut, vaikka jotkut sanovatkin niitä olevan "jo joka paikassa". Kyse on kuitenkin harhasta.
– Kun takamettät on hakattu, piha-alueille ja puistoihin jätetään yleensä ne hienot ja komiat puut. Tietenkin metsässä elävä otus tulee sinne, missä on hyvät olosuhteet, Pöntinen sanoo.
Kamera seuraa liito-oravaperheen eloa muutaman metrin päästä.Päivi Rautanen/Yle
Ulkomaillakin katsojia?
WWF:n livekamerat ovat olleet suosittuja. Norppalive ja metsäpeuralive löytyvät WWF:n sivuilta, samoin Benjam Pöntisen suojatti, liito-oravalive. Katsojia lähetyksillä on sekä kotimaassa että ulkomailta.
Pöntinen uskoo, että myös liito-oravalive kiinnostaa ulkomailla. Onhan Suomi läntisintä liito-oravan aluetta. Esimerkiksi Ruotsissa sitä ei ole, Latviasta se on hävinnyt ja Virossakin liito-oravia on enää tosi vähän. Pöntinen toteaa.
Vaikka Pöntinen tarkkailee liito-oravia livenäkin, pysähtyy hän välillä myös nettilähetyksen pariin.
– Kyllä minä sitä aina silloin tällöin kattelen. Lähinnä joko ne poikaset siellä kurkkii.
Metsähallitus muistuttaa, ettei avotulta saa tällä hetkellä tehdä edes rakennetuille tulipaikoille. Koko maassa on voimassa metsäpalovaroitus, ja metsäpaloindeksi on muuttumassa Metsähallituksen mukaan historiallisen korkeaksi.
– Metsäpalovaroitus tarkoittaa sitä, ettei avotulta saa tehdä. Sitä ei saa tehdä edes rakennetuille tulipaikoille kansallispuistoihin ja muille retkikohteille, Metsähallitus painottaa tiedotteessaan.
Metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko on aina kielletty muualla kuin hormilla varustetuissa, maasta eristetyissä tulisijoissa. Maasto on todella kuivaa ja syttymisherkkää.
Metsähallitus kehottaa olemaan käyttämättä edes kertakäyttögrillejä, sillä niistäkin voi tuli levitä maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Jos näet maastopalon, ilmoita asiasta välittömästi hätänumeroon 112.
Avotuleksi ei katsota maapohjasta eristettyjä grillejä eikä tiilistä tai kiviaineksesta valmistettuja tulisijoja. Tärkeintä on, ettei tuli voi päästä leviämään maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi. Retkipaikoilla näitäkään ei saa käyttää, Metsähallitus muistuttaa.
Useat pelastuslaitokset ovat myös varoittaneet viime päivinä maastopalojen suuresta riskistä.
Etelä- ja Keski-Suomessa sammutettiin sunnuntaina useita maastopaloja.
Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Henri Nyman sanoi Ylelle viikonloppuna, ettei muista, milloin metsäpaloindeksi on viimeksi ollut näin korkea. Metsäpaloindeksi on työkalu, jonka avulla Ilmatieteen laitos voi arvioida metsäpaloherkkyyttä.
Mitä on romantiikka? Puolisolle perjantaisin tuotuja kukkakimppuja ja kahdenkeskisiä ravintolaillallisia. Näinhän me romantiikan ymmärrämme.
Väärin ymmärretty, jyrähtää kirjailija Marjo Vilkko.
– Eihän tuollainen ole romanttista, koska se on ihan pohjattoman tylsää! Elämään tarvitaan jotain säröä, jotta se olisi romanttista.
Saksassa asuva Vilkko on vastikään julkaisut omiin kokemuksiinsa perustuvan romaanin Vilpitön sydän. Se kertoo, miten kolmikymppinen perheenäiti ihastuu kymmenen vuotta nuorempaan mieheen.
Mahdottomalta näyttävä romanttinen ihastus kehkeytyy vuosien mittaan keskustelujen ja kirjeenvaihdon kautta rakkaussuhteeksi, johon mahtuu myös muita ihmisiä. Vilkko toteuttaa tätä perhemuotoa myös omassa elämässään.
– Oma näkemykseni romantiikasta on lähes vastakkainen siitä, mikä nykymaailmassa on tavanomainen käsitys romanttisuudesta.
Valkoisella hevosella ratsastavien prinssien bongailu, silmiin tuijottelu ja toisen loputon palvominen eivät ole romanttista rakkautta. Todellisen romantiikan kanssa näillä asioilla on hyvin vähän tekemistä – jos lainkaan. Marjo Vilkko
Vilkon kritiikki kohdistuu kiteytetysti kolmeen asiaan: romanttinen rakkaus ei ole niinkään tekoja kuin ihmisen sisäinen maailmankatsomus, romantiikka voi kohdistua muihinkin kuin pelkästään parisuhteen toiseen osapuoleen ja vastoinkäymiset ovat osa romantikon rakkauskäsitettä.
Vilkko haluaa herätellä keskustelua romanttisen rakkauden olemuksesta. Ylen blogissa pohdittiin vastikään, onko romanttista rakkautta oikeastaan edes olemassa, vai olemmeko sekoittaneet romanttisen rakastumisen ja realistisen rakkauden.
Marjo VilkkoMikko Rasila
Romantikko avaa sydämensä ihmisille
Marjo Vilkon kiinnostus romantiikkaa kohtaan alkoi jo 1990-luvun lopulla, jolloin hän tutki yliopistossa romantiikkaa aatesuuntauksena. Väitöskirjaa aiheesta ei syntynyt, mutta rakas harrastus kyllä.
Vilkon mukaan romantiikka on asenne ja ihmisen sisäinen ideaali. Sieltä se säteilee parisuhteeseen, parisuhteen ulkopuolelle ja muuhun maailmaan.
– Romantikolla on vilpitön sydän. Kaikille ei tarvitse olla avoin, mutta yleensä ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus.
Tätä nykyään vallalla olevan romantiikka-käsityksen on vaikea sulattaa: että elämässä olisi mukana muitakin rakkaita ihmisiä kuin Se Ainoa Oikea romanttinen rakastettu.
Marjo Vilkko haluaa herättää ihmiset ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja romanttiseen elämäänsä.
– Polyamoria, jossa kaikki ovat vilpittömiä toisiaan kohtaan, on romanttisempaa kuin sarjamonogamia. Jälkimmäisessä kumppania vaihdetaan heti, kun romantiikka arjessa hiipuu.
– Parhaassa tapauksessa myös se yksi ihminen, johon ensin rakastui, pysyy mukana suuremmassa romanttisessa kuviossa.
Romantiikka kestää ristiriitoja ja arjen harmautta
Vilkko perustaa käsityksensä romantiikasta 1800-luvun vaihteen eurooppalaiseen aatehistoriaan. Tuolloin romantiikasta alettiin puhua aatesuuntauksena ja ihmisestä erityisenä romanttisena olentona eli romantikkona.
Romantiikka on siis enemmän ihmisen sisäinen ominaisuus kuin käsi kädessä kävely auringonlaskuun tai yksittäiset kukkakimppujen ostamiset.
– Romantiikka ei ole mikään jippo. Parisuhteessa romantiikka on myös taistelua. Ei sen tarvitse olla vaikeaa, mutta se vaatii kykyä suvaita ristiriitaisuuksia ja epävarmuuksia.
Vasta vaikeuksissa romanttinen rakkaus näyttää todellisen voimansa. Romantikkohan lähtee mahdottomalta
näyttävään taisteluun. Joku voisi sanoa, että romantiikka on vastoinkäymisten kerjäämistä. Marjo Vilkko
Vilkon mukaan aitoon romantiikkaan mahtuu myös vähemmän hehkeitä hetkiä ja tunteita. Marraskuun räntäsateet, arjen vaatimukset ja kumppanin huonotuulisuus eivät sammuta aidon romantikon tunteita, vaan antavat mahdollisuuden itsensä peilaamiseen ja romanttisen ideaalin toteuttamiseen.
– Romantiikka on laajempi käsite. Sitä ei voi ammentaa toisesta ihmisestä. Romantiikan pitää elää omassa itsessä ja se kasvaa vuorovaikutuksessa toisen tai toisten kanssa.
AOP
Vilkon ajattelun mukaan arki tuo tarvittaa vastapainoa romantiikan auvolle. Se on kuin täydellisyyteen tarvittava särö, joka tekee romantiikasta vieläkin ihanampaa. Arki on osa romanttisen ihmisen rakkauskäsitettä.
– Romantiikka on kykyä pysyä suhteessa eikä heti paeta ja kieltää romantiikka, kun ensimmäiset ristiriidat syntyvät.
Vilkon mukaan voi jopa sanoa, että romantiikan voima mitataan juuri vastoinkäymisissä.
Voiko kukaan olla ikuisesti romanttisesti rakastunut?
Jos romantiikka on ihmisen sisäinen ominaisuus, niin kyllä voi. Mutta ei välttämättä yhteen ja samaan ihmiseen. Romantikon rakkaus voi kohdistua useampaan ihmiseen ja jopa elottomiin asioihin, kuten musiikkiin.
On täysin mahdollista olla ikuisesti romanttisesti rakastunut. Silloin tosin rakkauden kohde ei ole enää vain yksi ihminen. Se on kokonainen ideoiden maailma, josta rakkauden ihmiskohde voi olla yksi osa – se ensimmäinen kristallikide, jonka ympärille kokonainen kristallien maailma on kasvanut. Marjo Vilkko
Marjo Vilkko heittää mietittäväksi radikaaalin ajatuksen, että ehkä romantiikka ei lainkaan sovi määrittämään sitä, mitä me sinnikkäästi haluamme pitää parisuhderakkautena. Ehkä yksi syy romantiikan väärinkäsittämiseen löytyy siitä, että käsitys avioliitosta ja ydinperheestä dominoi yhä ajatuksiamme hyvästä elämästä.
Romantiikka-käsitys myös muuttuu ajan myötä. Esimerkiksi ystävyyttä on aikoinaan pidetty ihmissuhteista jaloimpana, ennen kuin parisuhde ja avioliitto syrjäyttivät sen.
– Ystävyyssuhteissa oli paljon sellaisia läheisyyden piirteitä, jotka me laitamme nykyään romanttisen rakkauden puolelle.
Voiko romantikoksi opetella?
Kirjailija Marjo Vilkon mielestä kyllä voi. Se tosin vaatii itsetutkiskelua ja valmiutta muuttua.
– Toisten ihmisten aito näkeminen mahdollistaa oma itsen peilaamisen. Erilaisten ihmisten kanssa kanssakäymisessä oppii tuntemaan itsensä paremmin.
Käytännön romanttisuutta on, että yrittää jatkuvasti etsiä tapahtumista ja ihmisistä hyvää. Ettei sorru jankuttamaan puolisolle vaikka likaisista sukista lattialla. Hyvän etsiminen auttaa romantikkoa kestämään myös surua ja pettymyksiä ihmissuhteissa.
– Voi kuulostaa naiivilta, mutta lähes kaikissa asioissa voi nähdä jotain kaunista.
Poikkeuksellisen lämmin ja kuiva toukokuu on jo syönyt maanviljelijöiltä huippusadon. Karjatiloille päänvaivaa tulee nurmisadon heikkenemisestä, sillä kuivuuden vuoksi nurmikasvit eivät saa riittävästi ravinteita.
Asiantuntija Jukka Miettinen Etelä-Suomen Pro Agriasta kertoo, että sato jää pieneksi ja laadultaan heikoksi.
– Huippusato on jo menetetty, eivätkä loppukesän sateet enää tilannetta korjaa, Miettinen sanoo.
Myös viljasato kärsii, sillä kuivuuden vuoksi viljat tuottavat vähemmän jyviä. Pellot kaipaisivat nyt kipeästi vettä, mutta sekään ei välttämättä pelasta satoa.
– Kasvit pyrkivät tuottamaan mahdollisimman suuren määrän jyviä turvatakseen jatkuvuuden, ja kuivuuden vuoksi jyviä kertyy vähemmän. Vettä tarvittaisiin pelloille äkkiä, mutta kohtuudella, Miettinen sanoo.
Hyvinkäällä nuori mies kuoli pudottuaan kerrostalon katolta varhain tänä aamuna, kertoo Itä-Uudenmaan poliisilaitos.
Poliisin tietojen mukaan vuonna 1994 syntynyt mies oli mennyt kahden seuralaisen kanssa katolle ottamaan aurinkoa. Onnettomuus tapahtui aamulla puoli seitsemän jälkeen Riihimäenkadulla lähellä Hyvinkään asemaa. Asiassa ei epäillä rikosta.
Poliisi tutkii tapausta tällä hetkellä kuolemansyyntutkintana. Selvittely jatkuu paikalla olleiden naisen ja miehen sekä mahdollisten silminnäkijöiden kuulemisella.
– Tämä on poikkeuksellista, että kuolemansyyntutkinnasta laitetaan tiedote. Tämä on lähinnä sen takia, että saamme yleisöhavaintoja, kertoo rikoskomisario Markku Lylykangas.
Kaikki tapahtumaan liittyvät tiedot ja silminnäkijähavainnot pyydetään ilmoittamaan virka-aikana Hyvinkään poliisiaseman rikostutkinnan numeroon p. 0295 435 079.
Ahonen siirtyy tehtävään Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan lähetyksistä vastaavan päällikön tehtävästä. Yle Pirkanmaan aiempi päällikkö, Sinikka Tuomi, siirtyi Yle Suomen johtotiimiin kehityspäälliköksi 21.5.2018 alkaen.
Marjo Ahonen on aiemmin työskennellyt Ylessä Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan sisältöohjauksen päällikkönä, Yle Uutisten toimituspäällikkönä ja ulkomaantoimituksen päällikkönä. Hän on ollut myös muun muassa Nelosen uutisten vastaava päätoimittaja, MTV3:n uutisissa ulkomaantoimituksen ja reportteriryhmän päällikkö ja BBC:ssä suomenkielisen toimituksen päällikkö.
Siirtyminen Yle Pirkanmaan päälliköksi on Ahoselle paluu omille juurilleen.
– Tampere on ikään kuin journalistinen kotini. Olen aloittanut toimittajan urani siellä ja olen kotoisin Pirkanmaalta Luopioisista, nykyiseltä Pälkäneeltä. Olen ollut Tampereen alueradiossa ensimmäisen kerran 80-luvulla, Ahonen kertoo.
Kaikki toiminnot yhden päällikön alaisuuteen
Ahonen alkaa johtaa Yle Pirkanmaan uutis- ja ajankohtaistoimintoja, joihin kuuluvat muun muassa Yle Uutiset Pirkanmaalta ja Radio Suomen Pirkanmaan lähetykset. Lisäksi Ahosen alaisuuteen siirtyy koko Suomen alueellisten tv-uutisten lähetystuotanto. Mediapoliksessa juonnetaan ja lähetetään joka arkipäivä yhdeksän alueellista tv-uutislähetystä sekä valtakunnallinen Uutis-Suomi.
Ahosen alaisuuteen siirtyy myös Tampereella vastikään toimintansa aloittanut Mediadeski, joka tuottaa Ylen aluetoimitusten kanssa muun muassa tutkivaa ja datajournalismia.
Tähän asti Mediadeski ja alueellisten tv-uutisten lähetystuotanto eivät ole kuuluneet Yle Pirkanmaan päällikön vastuulle.
– Tarkoitus on virtaviivaistaa johtamismallia. Täytyy myös katsoa organisaation toimintaa ja miettiä, voidaanko tehdä jotain, jotta työ olisi helpompaa ja miellyttävämpää, ja jotta meidän asiakkaamme olisivat entistäkin tyytyväisempiä, Ahonen sanoo.
Ahonen kertoo siirtyvänsä tehtävään positiivisin odotuksin. Aluksi hän haluaa tutustua rauhassa toimitukseen ja aluetoimintaan.
– Toimitus on siellä mahtavassa kunnossa. Aiempi päällikkö Sinikka Tuomi on saanut toimituksen hyvään moodiin ja tekemisen meininkiin. Siinä on suuri perintö, sitä ei auta tuhota, vaan viedä eteenpäin yhdessä toimituksen kanssa, Ahonen lupaa.
Utsjoen koulutoimessa on tänä keväänä ollut avoinna yli kymmenen työpaikkaa. Opettajanvirkojen lisäksi haettiin myös koulunkäyntiavustajaa ja iltapäiväkerhon vetäjää, kertoo Utsjoen rehtori-sivistystoimenjohtaja Laura Arola. Kevät on ollut raskas.
– Olen työskennellyt täällä neljä vuotta, ja tilanne on sinä aikana mennyt koko ajan vaikeammaksi. Tämä kevät on ollut erityisen vaikea rekrytoinnin kannalta. Vaikeuksia on ollut jopa suomenkielisten opettajien löytämisessä, huokaisee Arola.
Saamelaiskäräjien koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari vahvistaa Arolan olevan oikeassa. Tilanne on vaativa koko saamelaisalueella, etenkin Utsjoella ja Enontekiöllä. Pulaa on eniten aineenopettajista perusopetuksen ylimmillä luokilla.
– Kyseessä on poikkeus, jos päteviä saamenkielisiä aineenopettajia löytyy, Aikio-Puoskari kuvailee tilannetta.
Tilannetta todistaa myös Ylen koulukone: Kaikista Utsjoen opettajista 73 prosentilla on pätevyys. Vertailun vuoksi Sodankylässä luku on 98 prosenttia.
Koulutetuista saamenkielisistä henkilöistä on kova kilpailu
Syitä opettajapulaan on Utsjoen rehtori-sivistystoimenjohtaja Laura Arolan mukaan monia. Alueen kouluissa on jo kauan ollut suunnilleen samanikäisiä opettajia, jotka ovat nyt joukolla alkaneet jäädä eläkkeelle. He ovat tulleet Utsjoelle monta kymmentä vuotta sitten siihen aikaan, kun vielä maksettiin syrjäseutulisää. Inarissa lisä oli jopa 28 prosenttia.
– Totuus on, että Utsjoki jää Inarin palveluiden ja Norjan palkkojen väliin.
Utsjoen kunnan rehtori-sivistystoimenjohtaja Laura Arolan mukaan Utsjoki on lapsiperheille hyvä paikka asua.Vesa Toppari / Yle
Arola arvelee, että Utsjoki ei houkuttele nuoria ja heitä, joilla ei ole vielä perhettä. Lapsiperheille Utsjoki puolestaan on hyvä paikka asua.
Ivalossa tilanne on parempi, ja sen vahvistaa myös Ivalon ala-asteen rehtori Pirkko Olli.
– Ivalo on kiinnostanut opettajia varmaankin siksi, että täällä on paljon vapaa-ajan aktiviteetteja ja helppo lähteä minne vain, sanoo Olli.
Vaikka monet ottavat opettajaopintoja, eivät kaikki työskentele opettajana. Koulutetulle saamenkieliselle henkilölle moni ovi on avoinna.
– Kilpailua on koko ajan. Meiltä Ivalosta siirtyy tänä vuonna yksi saamenkielinen opettaja Utsjoen kuntaan töihin. Menetämme yhden opettajan, mutta sehän on taas Utsjoelle voitto, Olli kuvaa kilpailua.
Ivalon ala-asteen rehtori Pirkko Ollin mukaan kilpailua saamenkielisistä opettajista on koko ajan.Anneli Lappalainen / Yle
Saamelaiskäräjien koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari kertoo Norjan palkkojen olevan sellainen houkutin, joka vetää useita Suomen saamelaisia töihin Norjaan. Myös saamelaiskäräjillä on tarve päteville opettajille. Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimistossa tuotetaan saamenkielistä oppimateriaalia.
– Opettajat ovat parhaita oppimateriaalin tekijöitä, etenkin jos heillä on kokemusta opettajan työstä. Myös me tarvitsemme heitä. Opettajista on kova kilpailu, kertoo Aikio-Puoskari
Kilpailun on havainnut myös Laura Arola, jolla on monta pulmaa ratkaistavana ennen syksyä.
– Meillä on yhä täyttämättömiä paikkoja ja rekrytointi on edelleen käynnissä. Olen huolissani ensi syksystä. Aina toukokuussa tilanne tuntuu mahdottomalta, mutta aina meillä kuitenkin on elokuussa opettajia ollut, pohtii Arola.
Ratkaisuja näköpiirissä: Superstipendi ja opettajankoulutuksen kehittämishankkeet
Se voi olla asia, joka tulevaisuudessa ratkaisee Utsjoen tilanteen, arvelee Laura Arola.
– Uskon, että sillä on vaikutusta. Meillä on tälläkin hetkellä sellaisia opettajia, joilla ei ole pätevyyttä, mutta ovat jo vuosia työskennelleet opettajana. Osa heistä on nyt päättänyt lähteä opiskelemaan opettajaksi, kertoo Arola.
Opettajapulaan haetaan ratkaisua myös Suomen puolella. Opetus- ja kulttuuriministeriö laittoi vastikään korkeakoulujen haettavaksi yhteensä 12 miljoona euroa erityisavustusta opettajankoulutuksen kehittämishankkeisiin. Saamelaiskäräjien koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskarin mukaan Oulun yliopiston Giellagas-instituutti ja kasvatustieteiden tietekunta ovat hakeneet rahoitusta.
Saamelaiskäräjien koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari toivoo, että Opetus- ja kulttuuriministeriön opettajankoulutuksen kehittämishankkeisiin suunnatusta erityisavustuksesta olisi apua myös saamenkielisten opettajien koulutuksessa.Kirsti Länsman / Yle
– Olisi todella hyvä, että pätevät opettajat voisivat syventää kielitaitoaan, ja he, jotka työskentelevät opettajana, mutta eivät ole suorittaneet pedagogisia opintoja, saisivat helpon ja sujuvan mahdollisuuden läpäistä opinnot.
Giellagas-instituutista eivät halunneet tässä vaiheessa kertoa projektista, johon ovat hakeneet rahoitusta. Tieto rahoituksen saamisesta tullee viimeistään kesäkuussa.
Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi maanantaina kaikki syytteet lapsia ja lastenlapsia kohtaan dementikolta kadonneiden 40 000 euron tapauksessa.
Syyttäjä vaati lapselle ja lapsenlapselle rangaistusta törkeästä petoksesta tai törkeästä kavalluksesta. Syytteen mukaan rahoista jaettiin uhrin lapsille ja lapsenlapselle kullekin 5 500 euroa, yhteensä lähes 40 000 euroa. Osaa rahaa ottaneista syytettiin rahanpesusta.
Oikeus hylkäsi kaikki syytteet. Oikeus piti uskottavana, että vanhus oli itse halunnut lahjoittaa rahojaan. Oikeuden mukaan lääkärinlausunnoista ei voi varmuudella sanoa, etteikö yli 90-vuotias olisi ymmärtänyt lahjoituksen merkitystä.
Oikeuden mukaan oli uskottavaa, etteivät kaikki lapset ole tienneet äitinsä sairastavan muistisairautta. Osa lapsista ei ollut tavannut äitiään vuosikausiin.
Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Heidän mukaansa yli 90-vuotias halusi vapaaehtoisesti luovuttaa rahat ja hän antoi suostumuksen tilisiirtolomakkeiden allekirjoittamiseen puolestaan.
Kymmenet lentäjät ohjaavat koneensa Suomen taivaalle päivittäin vain yksi tehtävä mielessään: heidän vastuullaan on havaita, mistä nousee savua.
Viimeisen viikon aikana lentäjät ovat joutuneet hälyttämään paloviranomaiset paikalle päivittäin. Aina jossain palaa.
Tilanne vaatii lisälentoja
Suomi on jaettu 26 valvontareittiin. Yksi lento kestää esimerkiksi Lounais-Suomen alueella lähes neljä tuntia.
Kauttuan ilmailukerhon lentäjä Jouko Arpalo kertoo havainneensa palon ilmasta parhaimmillaan 70 kilometrin päästä. Yleisimmin savu osuu silmiin noin 30 kilometrin säteellä.
Kaustisen Lähdenevan turvepalo alkuvaiheessaan palovalvontalentokoneesta kuvattuna.Jyri Jäntti / Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos
Tarkkana pitää olla, jotta pieninkään palonalku ei pääsisi leviämään. Kun metsäpaloindeksi nousi tässä kuussa poikkeuksellisen korkealle, tuplaantui valvontalentojen määrä. Käytännössä ilmassa on nyt joku lähes kahdeksan tuntia päivässä.
– Meillä on niin tehokas valvontajärjestelmä, että pahoilta paloilta on vältytty. Palonalut havaitaan riittävän ajoissa, jotta niiden leviäminen voidaan estää, Arpalo kertoo.
Tulen sytyttäminen on piittaamattomuutta
Uhkaavia tilanteita on kuitenkin viime aikoina riittänyt. Viikko sitten Kauttuan ilmailukerho teki hälytyksen palosta, joka päätyy näillä näkymin poliisitutkintaan.
– Se oli aika paha tilanne. Poliisiasiasta oli puhetta, koska joku oli sytyttänyt suuren tulen, vaikka metsäpalovaroitus on voimassa, Jouko Arpalo kertoo.
Jostain syystä ihmiset eivät ota metsäpalovaroitusta huomioon. Jouko Arpalo
Hän harmittelee suomalaisten piittaamattomuutta. Maastopaloja on ollut toukokuun loppupuolella päivittäin, vaikka metsäpalovaroitus on ollut näkyvästi uutisissa esillä.
– Maastopaloja on ollut koko maassa nyt paljon. Ihmiset ovat sytyttäneet tulen, ja osa on jopa jättänyt sen valvomatta. Jostain syystä he eivät ota metsäpalovaroitusta huomioon, Arpalo harmittelee.
Valvonta on vapaaehtoisten varassa
Osa valvontalennoilla havaituista paloista on ollut Jouko Arpalon mukaan vakavia. Niissä nopea reagointi on todennäköisesti estänyt suuren metsäpalon leviämisen.
Suomen valvontajärjestelmä on hänen mukaansa kattavampi kuin monessa muussa Euroopan maassa.
Suomessa ei käytännössä ole enää vakavia metsäpaloja. Jouko Arpalo
– Ruotsissa on ollut aiemmin tämän tyyppinen järjestelmä. Siellä jo puhutaan, että se pitäisi palauttaa. Suomessa ei vakavia metsäpaloja käytännössä enää ole, ja sen voisi sanoa olevan tämän järjestelmän ansiota, Jouko Arpalo uskoo.
Järjestelmä toimii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Valtio maksaa korvauksen lentokoneiden käytöstä, mutta lentäjät tekevät työnsä talkoilla.
– Tämä on meille kuin mikä tahansa harrastus. Omaa rahaa kuluu aika lailla, Arpalo kertoo.
Palopäällikkö mukaan lennoille
Nyt kun metsäpaloindeksi hipoo historiallisen korkeita lukemia, vapaaehtoiset lentävät kaksi valvontalentoa päivässä. Niiden lisäksi kerhot auttavat paloviranomaisia tilauksesta.
Joskus palopäällikkö haluaa päästä ohjaamaan joukkojaan ilmasta, josta hän pystyy hahmottamaan kokonaisuutta paremmin.
– Meillä on aika hyvä valmius myös tällaisiin tilanteisiin. Pystymme toimimaan suurin piirtein sadan kilometrin etäisyydellä kentästä, Jouko Arpalo kertoo.
Metsäpaloindeksi ilmaistaan asteikolla 0–6. Maanantaina se on ollut paikoin jopa 5,9.
Metsähallitus muistuttaa, ettei avotulta saa tällä hetkellä tehdä edes rakennetuille tulipaikoille.
Hetken mielijohteesta, porukan mukana tai ihan vain huvikseen. Nuori rikkoo ikkunoita, näpistelee kaupasta, ajaa humalassa mopolla tai autolla – ja syyllistyy ensimmäisen kerran elämässään rikokseen.
Mitään tyypillistä ensikertalaisen rikosta ei kuitenkaan ole, vaan nuori voi hölmöillä missä tahansa.
– Se voi alkaa vaikka koulumaailmassa, missä kiusaaminen voi saada sellaisia piirteitä, että se täyttää rikosoikeudelliset tunnusmerkistöt. Esimerkiksi kajotaan toiseen, anastetaan tai rikotaan tavaraa tai toisen omaisuutta, kuvailee rikosylikonstaapeli Tiina Sarparanta Kajaanin poliisiasemalta.
Nuori elää hetkessä eikä ajatus välttämättä lennä huomista pidemmälle. Saija Salo
Kajaanissa kaikki ensikertalaiset pyritään puhuttelemaan poliisiasemalla toimivassa moniammatillisessa Ankkuri-ryhmässä (Kajaanin kaupunki), jossa töitä tekevät yhdessä poliisi, sosiaaliohjaaja, psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä. Tarkoituksena on katkaista alaikäisen tai aikuistuvan nuoren rikoskierre heti alkuunsa.
Puhuttelu ei ole syyttelytilaisuus, vaan tilanne pyritään avaamaan keskustelemalla, Sarparanta korostaa.
– Nuorella rikoksentekijällä voi olla taustalla myös monenlaisia muita ongelmia, joihin hän tarvitsee apua. Selvitämme avuntarvetta, mutta käymme läpi myös sitä, mitä tapahtuu, jos nuori jatkaa hölmöilyä. Keskustelemme esimerkiksi seuraamuksista ja siitä, missä kaikkialla rikosrekisteri tulee nuorta tulevaisuudessa vastaan. Jos nuori on fiksu, hän oppii kerrasta.
Nopea väliintulo avaa silmät
Poliisi tekee jokaisesta Ankkuri-tiimiin tulevasta lapsesta ja nuoresta lastensuojeluilmoituksen. Jos hänellä on jatkuvasti ongelmia tai perheolot vaativat toistuvaa puuttumista, hänet ohjataan lastensuojelun tuen ja avun piiriin.
– On paljon tapauksia, että yksi tai kaksi Ankkuri-kertaa riittää. Pulma tavallaan ratkeaa sillä, mutta me huolehdimme myös jatkotuesta tai avun saamisesta tarvittaessa, sanoo sosiaaliohjaaja Saija Salo Kainuun sote-kuntayhtymästä.
Rikosylikonstaapeli Tiina Sarparanta, sosiaaliohjaaja Saija Salo ja psykiatrinen sairaanhoitaja, päidentyöntekijä Piia Pikkarainen ovat toimineet Kajaanin Ankkuri-ryhmässä viime vuoden alusta lähtien.Lucas Holm / Yle
Ankkuri-ryhmä on toiminut Kajaanin poliisiasemalla viime vuoden alusta lähtien. Mallia on otettu Hämeenlinnasta, mistä toiminta on laajentunut myös muualle Suomeen. Tavoitteena on, että malli otetaan käyttöön koko maassa (sisäministeriö), mukauttaen kunkin alueen tarpeisiin. Esimerkiksi Oulussa vastaavaa työtä tekevät koulupoliisit.
Nuori rikoksentekijä on 15-, mutta ei vielä 21-vuotias. 15-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa eli voi saada esimerkiksi tuomion rikoksestaan käräjäoikeudessa. Alle 15-vuotias joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon.
Ankkuritoiminnan tavoitteena on myös ehkäistä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa puuttumalla tapauksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä ohjaamalla osapuolet tarkoituksenmukaisen avun piiriin.
Tänä vuonna puhutteluja on tehty paljon enemmän kuin viime vuonna, koska tietoisuus on kasvanut. Tiina Sarparanta
Kajaanissa Ankkuri-ryhmän käsittelyssä oli viime vuonna muutama kymmenen juttua, kun tänä keväänä niitä on ollut jo parikymmentä. Puhutteluja on pidetty 50–60 lapselle tai nuorelle.
– Alussa toiminta ei ollut vielä niin tuttua, joten jouduimme tekemään ajatusta tutuksi yhteistyökumppaneille, kuten kouluille ja nuorisotoimelle. Tänä vuonna puhutteluja on tehty paljon enemmän kuin viime vuonna, koska tietoisuus on kasvanut, Sarparanta kertoo.
Lähes kaikki Ankkuri-keskustelut on pystytty järjestämään viikon sisällä tapahtuneesta.
– Se on ensiarvoisen tärkeää, koska nuori elää hetkessä eikä ajatus välttämättä lennä huomista pidemmälle. Jos Ankkuri-puhutteluun pääsyä joutuisi odottamaan vaikka kaksi viikkoa, se olisi nuorelle tosi pitkä aika. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, vaikka 9-vuotiaasta lapsesta, sen pidempi aika se on, sanoo sosiaaliohjaaja Saija Salo.
Nopea puuttuminen avaa nuoren silmät paremmin kuin se, että keskustelu tapahtuisi joskus tulevaisuudessa.
– Tilanne ei ole unohtunut, vaan asia voidaan käydä läpi kaikkien osapuolten kanssa tasapuolisesti. Mitä tapahtui, missä ja mihin aikaan, ketä tilanteeseen liittyi ja mikä ajatus oli mielessä, koska näin pääsi käymään. Asiaa ei tarvitse jäädä vellomaan. Kun se on käyty läpi, pöytä on puhdas ja voi mennä eteenpäin, sanoo Kainuun soten psykiatrinen sairaanhoitaja ja päihdetyöntekijä Piia Pikkarainen.
Pöydän ympärillä vakavia nuoria
Ankkuri-toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Kajaanissa valtaosa tapaamiseen kutsutuista nuorista rikoksentekijöitä tulee vanhempiensa kanssa paikalle.
Nuoret istuvat pöydän ääressä vakavina. Haistattelua tai ylimielistä käytöstä ei juuri näy.
– Se on varmasti jännittävä tilanne suurimmalle osalle nuorista, mutta he ovat käyttäytyneet asiallisesti ja olleet fiksusti mukana keskusteluissa. Nuoret ovat osallistuneet sen verran kuin on velvoitettu ja sillä tavalla hoitaneet tilanteen hyvin, Pikkarainen kertoo.
Ankkuri-ryhmän puhuttamat ensikertalaiset ovat yleensä tavallisten perheiden tavallisia lapsia, joita murrosikä paiskoo.Janne Ahjopalo / Yle
Salon mukaan suurin osa nuorista on tavallisten perheiden tavallisia lapsia, jotka töppäävät teini-iän huumassa.
– Toki nuorista näkee, että kotioloissa on pulmia, vuorovaikutussuhteet vanhempien kanssa ovat heikot tai perheessä on päihdepulmia, mutta valtaosa tulee ihan tavallisista perheistä. Vanhemmat ovat fiksuja. He haluavat nuorille lähtökohtaisesti hyvää ja osallistuvat mieluusti meidän tapaamisiin, Salo sanoo.
Vanhemmalle voi olla jopa helpotus, että nuori on jäänyt kiinni teostaan.
– Kyllä sieltä huokuu välittäminen, kun vanhempi ottaa vastuun lapsen teosta ja huomaa, että myös lapsi vastuun kantaa. On ihana nähdä, kun täällä kaksi osapuolta, epäilty ja asianomistaja, pystyvät pyytämään anteeksi ja sopimaan. Vanhemmatkin mieltävät sen, että se on paras lopputulema tai sovitaan, että emme tapaa enää näissä merkeissä, rikosylikonstaapeli Tiina Sarparanta kertoo.
Asiaa ei tarvitse jäädä vellomaan. Kun se on käyty läpi, pöytä on puhdas ja voi mennä eteenpäin. Piia Pikkarainen
Salo on työskennellyt sosiaaliohjaajana Kajaanin poliisiasemalla kymmenisen vuotta. Moniammatillisen tiimin tukea työlle hän pitää pelkästään positiivisena. Jokainen tiimin jäsen tuo ryhmään oman alansa asiantuntijuuden.
– Ankkuri-tiimin vaikuttavuus perustuu siihen, että pystymme ottamaan tapaamisen jälkeen nuoresta kopin. Voimme ohjata hänet niiden palvelujen piiriin, mitä hän tarvitsee. On se sitten nuorisotoimi, joka ohjaa heidän palveluihin, päihdepuoli järjestää tukea päihdepulmiin tai lastensuojelupuolella voimme miettiä, voiko nuori hyötyä vaikka tukihenkilöstä elämässään.
Myös nuoren etu on, että avun saa samasta paikasta.
– Se onkin tärkein juttu, että ihmistä ei juoksuteta enää luukulta luukulle. Apu pyritään löytämään yhdessä ja samassa tilaisuudessa, rikosylikonstaapeli Tiina Sarparanta sanoo.
Maavoimat oli ennakkoon valmistautunut Lapin tyypillisiin olosuhteisiin kuten kelirikkoon ja lumeen mutta monta viikkoa kestänyt toukokuun lämpöaalto tuli jopa puolustusvoimille yllätyksenä.
Rovajärven harjoitusalueen kangasmetsä on rutikuivaa ja sää päivisin suorastaan paahteinen, eikä lähipäivien sääennuste ei lupaa vieläkään sadetta. Tämä on tuonut haasteita täydessä sotavarustuksessa harjoitteleville varusmiehille
– Täällä on erittäin kuiva maasto ja taisteluharjoitusvaiheessa se näkyy pölynä ja kuumuutena, joka pitää ottaa huomioon, harjoituksia johtava eversti Asko Muhonen maasotakoulusta sanoo.
Sinisten tarkka-ampuja maavoimien pääharjoituksessa Rovajärvellä.Tapani Leisti / Yle
Ammunnoissa metsäpalon vaara
Lapissa sekä Ilmatieteenlaitos että Metsähallitus ovat varoittaneet kuivuudesta, jonka pelätään aiheuttavan hallitsemattomia metsäpaloja. Metsäpalovaroitus on voimassa koko Suomessa ja Metsähallitus on toivonut Lapissa, että avotulta ei sytytettäisi edes rakennetuille tulipaikoille.
Metsäpalon vaara on tuonut ison haasteen erityisesti maavoimien ammunnoille, joissa metsäpalon riski on suuri.
– Tämä kuivuus on merkittävä tekijä ja siitä johtuen olemme joutuneet antamaan suuren määrän rajoituksia ampumatarvikkeiden käyttöön. Tilannetta seurataan nyt jatkuvasti ja mietitään päivittäin miten tässä edetään, eversti Asko Muhonen sanoo.
Joen ylittäminen uimalla voi tuntua jopa helpotukselta yli 20 asteen lämpötilassa. Maavoimat twiittasi videon Twitterissä joen ylityksestä.
Eversti Muhosen mukaan metsäpalovaaraan on varauduttu paloautoilla ja sammutuskalustoilla sekä rajoittamalla esimerkiksi kranaattien käyttöä, joiden tiedetään olevan erittäin herkkiä maastopalojen aiheuttajia.
Yhteisammunta riippuu säistä?
Suunnitelman mukaan Pohjoinen 18-pääharjoitus päättyy vaativaan yhteisammuntaan, jossa taistelevia joukkoja tuetaan keskitetyllä tulenkäytöllä. Muhosen mukaan vielä ei voida olla varmoja voidaanko ammunnat viedä läpi suunnitellusti.
– Huomenna (tiistaina) on ensimmäinen ammuntapäivä ja silloin olemme viisaampia. Kyllä tavoite on, että nämä voidaan turvallisesti toteuttaa mutta huomioiden nämä olosuhteet. Ympäristötekijät ovat mielessä koko ajan, eversti Muhonen sanoo.
Rutikuiva kangasmetsä ja kuumuus toivat lisähaasteita täydessä taisteluvarustuksessa harjoitteleville joukoille Rovajärvellä.
Maavoimien yli kaksi viikkoa kestävä pääharjoitus Rovajärven suurella harjoitusalueella alkoi viime viikolla ja kestää vielä pari viikkoa. Harjoituksen tavoitteena on harjoitella Pohjois-Suomen puolustusta ja siihen liittyviä eri valmiustiloja. Samalla harjoitus on kotiutuvalle varusmiesikäluokalle loppusota.
Maavoimien pääharjoitukseen osallistuu yli 8 000 sotilasta ja lähes 1200 ajoneuvoa Puolustusvoimista, Poliisista ja Rajavartiolaitoksesta. Mukana on myös joukkue Ruotsin Norbottenin rykmentistä.
Hämeenlinnan Lammilla, Seinäjoen Pelmaassa, Kankaanpäässä Niinisalon lentokentällä, Ylivieskan lentokentällä sekä Haapaveden Mustikkamäessä lämpömittarin elohopea kohosi tänään yli hellerajan.
Hämeenlinnan Lammilla Evon-mittausasemalla ja Ylivieskan lentokentällä lukemat olivat korkeimmat eli 25,2 astetta ja muilla kolmella paikkakunnalla 25,1 astetta, kertoo Ilmatieteen laitos. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluvassa toukokuussa on ollut mittaushistorian eniten hellepäiviä.
Ilmatieteen laitoksen lämpötilatilastot alkavat vuodesta 1959. Tilaston mukaan toukokuussa 1984 hellepäiviä oli 12. Tässä kuussa hellettä on nyt mitattu 13 päivänä.
Tässä kuussa korkeimmat lämpötilat on mitattu 15. päivä Kemiössä lukemin 29,6. Mittaushistorian korkein toukokuun lukema on 31,0 astetta. Se mitattiin Lapinjärvellä toukokuun lopussa vuonna 1995.
