Helsingin Malminkartanossa sijaitsee piilotettu helmi. Helsingin yliopiston tutkimuskäyttöön aikanaan perustama ja nykyisin kaupungin omistama hedelmätarha on avoinna kaikille kulkijoille, mutta harva sinne on tiensä löytänyt. Hedelmäpuita, lähinnä kymmeniä eri lajikkeita omenaa, on satoja.

Melkein lajikkeesta riippumatta vanhojen puiden oksat notkuvat.

– Tänä kesänä olosuhteet ovat vaihdelleet. Omenapuut kukkivat keväällä ihan reippaasti, mutta huolet heräsivät kuivan kesäkuun takia. Sato näyttää kuitenkin hyvältä, kertoo Helsingin kaupungin rakentamispalvelun Staran työnjohtaja Samuli Lehti.

Lämpimän ja aurinkoisen kevään takia omenapuiden kukinta ja pölytys onnistuivat mainiosti. Sato-odotukset ovatkin korkealla.

– Omenasadosta on tulossa laadukas ja hyvä, toteaa hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton puheenjohtaja Miikka Ilomäki.

Samaa odottaa espoolaisen Råbäckgårdin omenatarhuri Rikard Korkman. Tosin pienellä viljelijän varauksella.

– Sanon aina, että tällä hetkellä näyttää siltä, koska eihän sitä voi koskaan tietää, Korkman naurahtaa.

Neljää eri lajiketta viljelevän Korkmanin mukaan lajikkeiden välillä on aina eroja, mutta keskimäärin sato näyttää hyvältä.

Pelkkä runsas kukinta ei vielä takaa omenasatoa. Toisinaan sato jää runsaasta kukinnasta huolimatta laihaksi huonojen lentosäiden vuoksi. Niin Malminkartanossa kuin Råbäckgårdissakin pölytyksestä huolehtivat mehiläiset, jotka vaativat lämmintä säätä lentääkseen.

Tuholaisista suurin uhka on pihlajanmarjakoi. Kotipuutarhurillekin tuttu riesa tuhoaa omenan täysin, ja pahiten se riivaa omenapuita, kun pihlajanmarjasato jää pieneksi. Ainakaan vielä koit eivät ole suuremmin siirtyneet omenoiden kimppuun.

Loppukesäksi toiveena "tavallinen sää"

Paras omenasää olisi loppukesälle "tavallinen kesäsää". Suomessa menestyvät lajikkeet voivat hyvin, kun aurinkoa ja vettä tulee sopivassa suhteessa.

– Kyllähän ääri-ilmiöt aina haittaavat omenan kasvua, toteaa Miika Ilomäki.

Aurinko kypsyttää omenat ja antaa niille väriä ja makua. Vettä omenat saavat esimerkiksi Råbäckgårdissa tihkukastelusta, mutta pelkästään sen varaan puita ei mielellään jätettäisi.

– Kyllähän sitä saisi vettä taivaaltakin tulla. Kun viimein satoi sen 20–25 milliä, niin kyllähän kaikki kasvustot villiintyivät, pohtii Rikard Korkman.

Malminkartanon puuvanhukset saavat vetensä taivaalta, mutta kuivuus ei niitäkään tunnu haittaavan.

Espoossa kukinta käynnistyi noin kaksi viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Myös alkukesän kova lämpösumma enteilee aikaista satoa. Etenkin syys- ja talvilajikkeet poimittaneenkin tänä vuonna tavallista aiemmin.

Kela-taksien puhelujen jonotusajat ovat lyhentyneet ja vakiintuneet vaaditulle tasolle kahta aluetta lukuun ottamatta, Kela tiedottaa. Se ei kerro, mitkä kaksi ongelma-aluetta ovat.

Jonotusajat ovat lyhentyneet Kelan mukaan merkittävästi myös ruuhkautuneimmissa keskuksissa. Tiedot perustuvat välityskeskuksien Kelalle toimittamiiin selvityksiin.

Kelan mukaan joitakin asiakkaiden tilaamia kyytejä on jäänyt parannuksista huolimatta ajamatta. Kela kertoo olevansa edelleen valmis käyttämään välityskeskuksiin sopimuksiensa mukaisia sanktioita, mikäli ongelmat eivät ratkea.

Aiemmin tällä viikolla Kela jätti reklamaation yhdelle tilausvälityskeskukselle. STT:n mukaan valitus koski Tampereen aluetaksia.

– Odotamme, että palvelu saadaan sopimuksessa määritellylle tasolle ja se myös pysyy siellä. Yksikään asiakas ei saa jäädä palvelematta, Kelan vastaava suunnittelija Anne Giss sanoo.

Kelan kilpailuttamat palveluntarjoajat alkoivat välittää Kelan korvaamia taksimatkoja heinäkuun alussa, kun uusi liikennepalvelulaki astui voimaan. Kela-kyytien järjestämisessä on ilmennyt sen jälkeen pahoja ongelmia.

Kela tiedottaa seuraavansa tilannetta tiiviisti.

Lue lisää:

Kela jätti yhden valituksen taksikaaoksesta – Kela-kyytien ongelmat vähentyneet eri puolilla Suomea

Taksin odotusta, auto jäi tulematta, tilaamaan ei pääse – Kela-kyytiläiset pinteessä: "Eniten ongelmia ollut itäisessä Suomessa"

Lappeenrantalainen Jonne Kolehmainen on pienpanimo-oluiden ystävä. Hänestä on samantekevää, saako hän tyhjästä pullosta rahaa vai ei.

– Eipä ole koskaan tullut katsottua, onko pullossa panttimerkintää. Ostan juuri sen oluen, mitä haluan maistaa, Kolehmainen sanoo.

Pullot hän palauttaa pantillisten mukana kauppaan.

Myös Lotta Pulkkinen huolehtii siitä, että tyhjät pullot päätyvät uusiokäyttöön.

– Joko sen palautusautomaatin kautta tai sitten kierrätyskeskukseen, hän sanoo.

Pulkkisella on tapana palauttaa pantilliset ja pantittomat pullot ja tölkit samalla kertaa.

Palautusjärjestelmä on juomapakkausveron vaihtoehto

Vain osa pienpanimoista kuuluu valtakunnalliseen pullonpalautusjärjestelmään ja käyttää pantillisia tuotepakkauksia.

Vasta toimintansa aloittaneille pienpanimoille Suomen Palautuspakkaus Oy:n eli Palpan jäsenyys on iso menoerä. Jäsenmaksu on vajaat 5 000 euroa.

– Kaltaisemme käsityöpanimo on vielä siinä kokoluokassa, ettemme ole lähteneet Palpaan, sanoo lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun yrittäjä Jukka Mononen.

Pullonpalautusjärjestelmän jäsenyys tulee pienpanimolle ajankohtaiseksi viimeistään silloin, kun pullotettua juomaa valmistuu yli 50 000 litraa vuodessa. Tuolloin verottaja määrää panimolle juomapakkausveron, joka on 51 senttiä litralta. Vero ei koske yli viiden litran pakkauksia.

Verolle on kuitenkin olemassa vaihtoehto: Liittyminen Palpaan ja kierrätysmaksun maksaminen.

Palpan jäsenmaksu on kertaluonteinen. Kierrätysmaksu juoksee jatkuvasti ja se on 30 senttiä litralta. Palpaan kuuluvien panimoiden pullojen etiketeissä on panttimerkintä, ja palautettaessa automaatti tilittää kuluttajalle kymmenen senttiä pullolta.

Sisältö pantillisuutta tärkeämpää

Virolahtelaisen Takatalo&Tompuri Breweryn raaka-aineista vastaava Juha Kokkala kertoo, että pullonpalautusjärjestelmään voi liittyä milloin tahansa.

– Meillä oli heti ensimmäisenä vuonna 100 000 litran tavoitemäärä, mikä melkein täyttyikin. Meidän täytyy vähän ajatella niitä vihreitä arvojakin, kun tuotamme omasta maasta mallasohraa ja vesi tulee pihakaivosta, sanoo Kokkala.

Kokkala kertoo, että asiakkaat kiinnittävät huomiota pantillisuuteen hyvin harvoin.

Kaikki palautetut lasipullot murskataan

Imatran Citymarketin kauppias Marko Tujulan mukaan pullojen pantittomuus ei vaikuta kuluttajien käyttäytymiseen.

Pienpanimojen pantittomat pullot palautetaan siinä missä pantillisetkin.

Kaikki kaupan palautuslaarista pois kuljetettavat lasipullot kokevat saman kohtalon.

– Ne murskataan ja murskasta tehdään uusia pulloja. Pulloja ei nykyisin pestä ja käytetä uudestaan. Peseminen on murskaamista suurempi riski ympäristölle, sanoo Tujula.

Suomalaiset ovat harjoitelleet pullonpalautusta vuodesta 1952, ja ovat kehittyneet siinä maailman parhaiksi.

Miksi maahanmuutto on asia, jota pitää joko vastustaa tai kannattaa? Hyysätäänkö mediassa maahanmuuttajia tai marginalisoidaanko heidät aina samoihin rooleihin? Entä miten uutisoida terroriteoista?

Muun muassa näihin kysymyksiin haetaan vastauksia Porin SuomiAreenassa Ylen lavakeskustelussa “Pelkääkö media yhä mustaa miestä? Mediakriittistä puhetta maahanmuutosta ja muuttuvasta Suomesta”.

Panelisteina ovat Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen, Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Petterson, tutkija Miika Tervonen, radiojuontaja Yagmur Özberkan ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Husu eli Abdirahim Hussein. Keskustelua vetää Yle Radio 1:n Ykkösaamun toimittaja Olli Seuri.

Juontaja Seurin mukaan maahanmuutto on mahdollisesti keskeisin yksittäinen asiakysymys, joka määrittää tällä hetkellä EU:n ja sen jäsenmaiden poliittista tulevaisuutta.

– Vuoden 2015 kriisi on jo takana päin, mutta poliittisesti maahanmuutto jakaa kansaa syvemmin kuin muutama vuosi sitten, hän sanoo.

Omat terveisensä keskusteluun lähettävät videolla myös Feministisen puolueen varapuheenjohtaja Pazilaiti Simayijiang, jihadismitutkija Atte Kaleva ja Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila.

Kalevan mukaan valtamedia on luonut hyssyttelyllä tilaa valemedialle. Seurinkin mukaan on syytä kysyä, onko median toiminnassa jotain, mikä johtaa ihmiset näiden ”käärmeöljykauppiaiden” pariin.

– Tällaisena aikana tarvitaan enemmän tietoa siitä, miksi maahanmuutto on joillekin kansalaisille niin tärkeä kysymys ja miksi asian käsittely on niin vaikeaa. Kyse on varmasti journalistista mediaa suuremmasta kysymyksestä, mutta meidän pitää itse olla sen selvittämisessä mukana, hän sanoo.

Seuri odottaa avointa, mutta asiapitoista keskustelua median kipupisteistä, mutta myös laajempaa näkemystä siitä, onko maahanmuuttoon liittyvästä umpikujasta ulospääsyä.

– Keskustelun näkökulmasta on oireellista, kuinka Matias Turkkila saattaa sanoa, että media tekee peeärrää maahanmuuton tai maahanmuuttajien puolesta, mutta samaan aikaan esimerkiksi mediatutkimuksessa on selvitetty, kuinka media käsittelee maahanmuuttoa etupäässä ongelmana, Seuri sanoo.

– Sitten meillä on muuttuva Suomi, joka näkyy hirveän vähän mediassa. Normi on edelleen valkoinen, kuten Pazilaiti Simayijiang sanoo.

Ylen lavakeskustelu on SuomiAreenan ohjelmassa maanantaina 16.7.2018 kello 11.30-12.30 Eetunaukion lavalla. Keskustelua voi seurata suorana Yle Areenasta.

Katso Pazilaiti Simayijiangin, Atte Kalevan ja Matias Turkkilan puheenvuorot:

Muokattu 13.7. klo 18:55. Panelistien listaan vaihdettu toimittaja Wali Hashin tilalle Abdirahim Hussein.

Carita Penttilän alakerran keittiöstä leijailee jo kauas puuron tuoksu. Hän on noussut ennen muita keittämään puuroa suuren kattilallisen, jotta sitä riittää kaikille festivaalimajoittujille.

– Haudutan puuroa kauan. Vieraat aina ihmettelevät, miten se maistuu niin hyvältä, kun ei se kotona maistu samalta. Mutta niin kuin kaikessa elämässä, kiire pilaa monta asiaa, Carita muistuttaa ja pyöräyttää kauhalla puurokattilaa pohjia myöten.

Kansanmusiikkijuhlat kerää Kaustiselle heinäkuussa viikon aikana noin 50 000 kävijää. Pienessä kunnassa pitkänmatkalaisten majoittaminen on melkoinen haaste, mutta avuksi ovat tulleet tavalliset kaustislaiset. Moni majoittaa festivaalivieraita koteihinsa maksusta. Carita Penttilä on yksi heistä.

Carita hymyilee, kun hän muistelee eilisiltaa: kansanmusiikifestivaaleille tulleet vieraat tanssivat iltamyöhään Caritan pihamaalla ja vanhempi pariskunta pulahti uimaan vieressä virtaavaan Perhonjokeen. Caritan talo on täynnä elämää viikon vuodessa.

– Tämä antaa minulle niin valtavasti! On todella ihanaa tutustua ihmisiin eri puolilta Suomesta ja Ruotsista, Amerikasta ja Englannista. Minulla on kaikki ne ihmiset täällä kirjan kansien välissä. Sitä me perheen kanssa talvella luetaan ja muistellaan mukavia hetkiä. Täällä on ollut soittoa ja laulua, iloa ja surua.

"Vuodessa on jo 51 hiljaista viikkoa"

Pikkuhiljaa huoneista alkaa kuulua heräämisen ääniä: kuiskutusta ja vaatekaapin kolinaa. Sitten ensimmäinen festivaalimajoittuja avaa huoneen oven. Hartolalainen Heikki Pelkonen siristelee silmiään:

– Huomenta.

Carita vastaa iloisena huomenet takaisin. Hän on majoittanut kotiinsa kansanmusiikkifestivaalien kävijöitä nyt jo yhdeksänä kesänä. Joka kerta hän miettii, ottaisiko vieraita enää ensi kesänä ja aina päätyy samaan vastaukseen:

– Viimeistään talvella rupeaa jo kaipaamaan näitä ihmisiä ja vilinää. Vuodessa kun on 51 hiljaista viikkoa, hän vitsailee.

Parhaimmillaan tai pahimmillaan Caritan katon alla on yöpynyt samaan aikaan yli 30 ihmistä. Silloin lattiat ovat olleet patjojen peittämät. Vieraiden kestitseminen vaatii organisointia, varsinkin kun Carita ja hänen tyttärensä esiintyvät itsekin joka vuosi kansanmusiikkijuhlilla. Carita soittaa kannelta, tytär tanhuaa ja soittaa viulua.

– Täytyy sanoa, että minussa herää näin heinäkuussa pieni opettaja kesälomallakin: lukujärjestys täytyy tehdä. Usein sitten vielä majoittujat vaihtuvat useaan kertaan viikon aikana, Carita sanoo.

Häntä kiire ei näytä kuitenkaan haittaavan, päinvastoin.

Kaustisella perhemajoituspaikkoja on tänä kesänä kolmisenkymmentä. Monella on vuokralla kaksi huonetta, osalla neljäkin. Muutama vuokraa koko asuntonsa festivaalivieraille ja lähtee itse pois alta. Suurin osa kuitenkin haluaa isännöidä vieraita.

Majoituksen hinta määräytyy etäisyyden mukaan. Alle kilometrin päässä festivaalialueesta kahden hengen huone maksaa 90 euroa yöltä. Halvimmillaan huoneen saa yli kolmen kilometrin päästä 70 eurolla.

Aamiaispöydässä voi vaikka pistää lauluksi

Aamupalapöydän ääreen on istuutunut nyt koko porukka. Kuusi uutta tuttavuutta ja kaksi vakiovierasta. Helsinkiläiset Ismo Räävi ja tytär Iida ovat Caritalla jo kuudetta kertaa.

– Eihän tästä enää mihinkään voi vaihtaa, eikä haluakaan. Kaustisen festivaali on minun mielestäni ainutlaatuinen täällä Suomessa: koko paikkakunta on yhtä pientä perhettä, ja siihen perhemajoitus sopii kuin nenä päähän, Ismo veistelee.

Heikki Pelkonen nousee ylös tuolista.

– Minä ajattelin laulaa teille kappaleen, jonka minä ja vaimoni Ulla olemme tehneet. Se on Kaamasen kaipuu mutta vaihdoin siihen sanat Kaustisen kunniaksi.

Pelkonen aloittaa matalalla äänellä:

– Kaipuuni tie, Kaustiselle vie, siellä mun on elo niin huoleton. Täällä mä taas kokea saan, musiikin parhaimmillaan.

Tämänkaltaiset spontaanit esitykset kuuluvat kotimajoitukseen. Caritakin innostuu ja lupaa soittaa jotain kanteleellaan. Kaikki hiljentyvät kuuntelemaan Aila Rauhalan Valssi tytöille -kappaletta.

– Joskus meinaa aivan unohtua lähteä festivaalialueelle, kun täällä on niin paljon esityksiä, Carita nauraa.

Joskus voi löytää jopa sukulaisensa

Erään kerran Penttilöiden taloon tuli festivaaliyöpyjäksi pariskunta Amerikasta. Nainen kertoi keskipohjalaisista sukujuuristaan ja muutamien tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän ja Caritan aviomies ovat kaukaista sukua keskenään.

Tässä hommassa voi tulla vastaan yllättäviäkin tuttavuuksia, sen Carita on ainakin oppinut.

Kaustisella perhemajoitus on festivaalien aikaan suosittua, ja paikat varataan usein loppuun jo ennen tapahtuman alkua.

Helsinkiläinen Ismo Räävi varaa Caritan majoituksen heti alkuvuodesta, viimeistään maaliskuussa, jotta pääsee varmasti Caritan puurokattilan luo. Yhden kerran hän on joutunut yöpymään muualla yhden yön, joten nykyään Ismo osaa ennakoida.

Perhemajoituksen viehätys on kodinomaisuudessa mutta samalla kuulee myös paikalliset kuulumiset.

– Kyllähän tämä festivaali elää mielessä koko vuoden, ja talvella odottaa jo seuraavaa kertaa. Sitten kun tänne tullaan, päivitetään kaikki se, mitä siinä välillä on tapahtunut – ja nautitaan Caritan vieraanvaraisuudesta, Ismo Räävi hymyilee.

Suomalainen mehiläishoito pääsi vauhtiin vuonna 1777, kun olkipesässä Turusta tuotu mehiläisyhteiskunta onnistui talvehtimisessa. Samaa oli yritetty jo 1750-luvulla, mutta silloin kylmät talvet nujersivat mehiläiset.

Ensimmäinen Suomeen tullut mehiläisyhteiskunta oli pohjolan tumma mehiläinen (Apis mellifera mellifera). Rotu tunnetaan myös nimellä pohjoismainen tumma mehiläinen tai musta mehiläinen.

Muita mehiläisrotuja alettiin tuoda tumman mehiläisen alueille 1800-luvun lopulla. Mehiläiset sekoittuivat. Vähitellen sekarotuisista tuli niin vihaisia, ettei niiden kanssa voinut työskennellä. Rotu korvattiin muilla, kuten italialaisella mehiläisellä.

1960-luvulle mentäessä tumma mehiläinen lähes hävisi. Euroopassa tumman mehiläisen katoon herättiin 1980-luvulla. Huomattiin, että rotu pitää säilyttää. Suojelemiselle on selkeä syy.

– Yksinkertaisesti siksi, että emme kadota perimää, mikä joskus voi olla tarpeen, sanoo Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat -yhdistyksen puheenjohtaja Lassi Kauko.

– Meillä pitää olla maatiaiskantoja, joissa on perimää, joka jalostuksen myötä voi hävitä. Jalostus sinänsä merkitsee yleensä myös perimän kapenemista.

Konferenssi käynnissä Mustialassa

Kuutisenkymmentä tumman mehiläisrodun tutkijaa kymmenestä maasta kokoontuu parhaillaan Tammelan Mustialassa. Kansainvälinen SICAMM-konferenssi järjestetään joka toinen vuosi. Tällä kertaa tumman mehiläisen suojelu- ja jalostustyöstä kiinnostuneet ovat saapuneet Suomeen.

Tumman mehiläisen tarhaajia on Suomessa kolmisenkymmentä. Emonkasvattajia on yksi, kohta saadaan ehkä toinenkin, Lassi Kauko aavistelee.

Myös naisia ja nuoria on tullut enemmän mukaan. Lauri Ruottinen

Vaikka tummaa mehiläistä tapaa eri puolilla Suomea, keskittymä on Rymättylässä. Pakinaisten saaresta löytyy tummien mehiläisten puhdasparitusasema, johon myös kansainväliset tutkijat pääsevät tutustumaan.

Kiinnostus tummaa mehiläistä kohtaan on Suomessakin vähitellen lisääntymässä. Muutenkin mehiläistarhaus nostaa suosiotaan.

– Myös naisia ja nuoria on tullut enemmän mukaan, kiittelee Mustialassa mehiläisten hoitoa opettava Lauri Ruottinen.

"Erinomaiset luonnonolosuhteet tarhaukseen"

Vaikka mehiläistarhaus on aikoinaan ollut "tuontitavaraa", Suomessa on hyvät edellytykset hunajantuotannolle.

– Meillä on täällä erinomaiset luonnonolosuhteet tarhaukseen. Hunajan sadot ovat kohtalaisen hyviä verrattuna eurooppalaiseen satotasoon ja hunajan laatu on aivan erinomainen, Ruottinen linjaa.

Sato-olosuhteet sanelevat osaltaan sen, mikä mehiläisrotu tarhaajalle sopii. Jos ympäristössä on esimerkiksi kanervaa sekä paljon muita niukkoja mesilähteitä ja pesän talveutus on vaativampi, silloin ratkaisu voi olla tumma mehiläinen.

Rotu ratkaisee myös millaista hoitotekniikkaa mehiläistarhauksessa käytetään.

– Meidän täytyy tuntea mehiläisten biologia, ja sillä perusteella hoitaa mehiläisiä tuottavasti, muistuttaa Lauri Ruottinen.

Keskiviikkona julkisuuteen noussut uusi murhatutkinta on edennyt vangitsemisoikeudenkäyntivaiheeseen. Jutussa on ollut kaksi tutkintalinjaa.

Ex-jengipomo Keijo Vilhusta on epäilty ainakin osallisuudesta vuonna 2003 tehtyyn murhaan. Tänään Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Vilhusta koskevan tutkintavankeusvaatimuksen.

Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota taas epäillään siitä, että hän jätti estämättä tiedossaan olleen henkirikoshankkeen.

Aarnion vangitseminen harkinnassa aamulla

Poliisirikosten tutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto kertoo Ylelle, että hän päättää mahdollisesta Aarnioon kohdistuvasta vangitsemisvaatimuksesta huomenna lauantaiaamuna.

Haaviston on joko vapautettava Aarnio tai esitettävä häntä koskeva vangitsemisvaatimus käräjäoikeudelle huomiseen puoleen päivään mennessä.

– Selvittelen vielä kaikkea meille kertynyttä Aarniota koskevaa aineistoa. Häntä itseään kuulusteltiin eilen. Tänään on selvitelty muita tapaukseen liittyviä seikkoja. Nyt kesä- ja heinäkuun aikana on tullut esiin ihan uutta näyttöä, ja sen painoarvoa minun on nyt punnittava.

– Teen ratkaisun mahdollisesta vangitsemisvaatimuksesta näillä näkymin huomenna lauantaina aamulla, Haavisto kertoi perjantaina iltapäivällä kello 17.

Taustalla alamaailman välienselvittely

Nyt vireille nousseen uuden murhatutkinnan taustalla ovat lokakuun 2003 tapahtumat.

Tuolloin ruotsinturkkilainen Volkan Ünsal murhattiin Helsingin Vuosaaressa. Kyse oli palkkamurhasta. Hän oli vienyt kaveriltaan rahaa Tukholmassa Arlandan lentokentän vuoden 2002 rahakuljetusryöstön saaliista.

Myöhemmin mies oli päässyt todistajansuojeluohjelmaan ja irrottautunut siitä.

Ünsalin murhasta tuomittiin aikoinaan neljä miestä.

Lue lisää Aarnion pidätyksestä:

Pidätetty Jari Aarnio kiistää syyllistyneensä mihinkään rikokseen – murhatutkinnan kuulusteluja on jatkettu koko päivän (12.7.)

Jari Aarnio on otettu kiinni murhatutkinnassa – myös jengipomo Vilhunen epäiltynä alamaailman surmaan liittyen (11.7.)

Viking Line -yhtiön Gabriella-laivan autokannella sattui tulipalo perjantai-iltana. Laiva oli tulipalon aikaan Tukholman satamassa lähdössä kohti Helsinkiä.

Tiedotuspäällikkö Christa Grönlund Viking Linelta kertoo palon olleen laajuudeltaan pieni ja vahinkojen jääneen hyvin vähäisiksi.

– Aluksen oma palokunta sai palon sammutettua nopeasti, Grönlund kertoo.

Laivan piti lähteä alun perin viideltä Tukholmasta, mutta lähtö myöhästyi tulipalon takia 24 minuuttia. Grönlundin mukaan tulipalo ei vaikuttanut muuhun laivaliikennöintiin.

Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström kertoo, että palon syttymissyystä ei ole varmuutta, mutta luultavasti se syttyi tupakasta. Hänen mukaansa episodilla ei ollut vaikutuksia muihin matkustajiin.

– Teimme viranomaisille ilmoituksen ja he tutkivat asiaa. Laivan loppumatkan ajan kannella päivystää vahti tarkkailemassa tilannetta, Boijer-Svahnström kertoo.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Rastat keikkuvat iloisesti päälaella, kun mikkeliläinen Minna Liikanen viipottaa musta ämpäri sylissään kohti asuntonsa terassia. Kerrostaloasunnon takapihalla lojuu kuivabetonisäkkejä, työkaluja, maaleja, muovipulloista tehtyjä muotteja ja kaikkea sitä, mitä nyt betonisten sienten valmistukseen tarvitaan.

Mustassa ämpärissä neljän lapsen äiti vatkaa käsin betoniseosta.

– Mietin pääni puhki, ja valvoin ja mietin, että millä keinoin voin tarjota kesällä lapsilleni muutakin kuin kimblen peluun. Haluan näyttää heille ulkomaailman. Sen maailman, jonka he ovat nähneet vain kuvissa.

Betonista Liikanen keksi alkaa valmistaa sieniä. Niitä hän myy kirpputorilla, jotta saisi kasaan rahat, jolla viedä lapset ensimmäistä kertaa elämässä kesälomareissulle.

Suomessa elää 110 000 lasta pienituloisessa perheessä. Se tarkoittaa, että Suomessa joka kymmenes lapsi elää jonkinlaisen niukkuuden keskellä.

Liikasen perheessä raha on niin tiukassa, että ruokaa haetaan usein leipäjonosta. Tähän kesään saakka kesät on vietetty kotona, koska rahaa huvipuistoihin tai muihin kesäelämyksiin ei yksinkertaisesti ole.

– Pitäisi lailla kieltää kesäloman jälkeen kouluissa se, kun kysellään mitä teitte lomalla. Meillä ei ole mitään, mistä kerrotaan kesän jälkeen.

Lapset vertailevat

Kesäloma-aikana pienituloisten perheiden ahdinko usein kasvaa. Esimerkiksi ruokakustannukset kasvavat, koska koulujen ja päiväkotien ilmaisia aterioita ei ole tarjolla.

– Pitää tehdä kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ruokaa menee paljon enemmän kuin kouluaikana, Liikanen toteaa.

Lisäksi sekä lapsia että perheen aikuisia ahdistaa, jos ympärillä olevat ihmiset reissaavat ja kokevat asioita, joihin itsellä ei ole mahdollisuutta.

Tilastojen mukaan pienituloista lasten ja nuorten määrä on suhteellisesti vähentynyt vuoteen 2016 mennessä. Toisaalta, kokonaan perusturvan varassa elävien lasten ja nuorten määrä on kasvanut.

Y-Säätiön tutkija Maria Ohisalo on tehnyt väitöskirjansa leipäjonoista. Hän toimii myös vihreiden varapuheenjohtajana.

Hän sanoo, että esimerkiksi moni työssäkäyvä saa lomaa arjestaan, mutta vähävaraisena niukkuudesta ei saa taukoa lomallakaan.

– Köyhyydestä ei saa taukoa. Se aiheuttaa stressiä. Kaikki energia voi mennä siihen, että onko ruokaa ja katto pään päällä.

Kesän jälkeen koululuokissa vaihdettavat kesäkokemukset asettavat lapset vertailuasetelmaan.

– Tutkimuksista tiedetään, että lapset osaavat tehdä vertailua. He osaavat katsoa ulkopuolelta, millaista pienituloisen lapsen elämä on. Vertailussa katsotaan, mitä itsellä on, ja mitä itseltä puuttuu.

Niukkuuden keskellä ei lapsella jää sijaa suunnitelmille tai haaveille.

– Kun elämä on kitkuttelua, ei siinä jää sijaa ajatuksille, että mihin lähtisi opiskelemaan, tai mitä haluaisi harrastaa, Ohisalo sanoo.

Ohisalo huomauttaa, että kesäaktiviteettien lisäksi puute virikkeistä voi vaivata pienituloisia ympärivuotisesti.

– Liitän köyhyyteen myös kulttuurisen pääoman niukkuuden. Kun ei voida käydä harrastamassa, museoissa, tai edes lukea päivän lehtiä, niin jäädään ulkopuolelle monessa kohtaa. Kirjastot ovat onneksi ilmaisia.

Ohisalo sanoo, että nykypäivänä erilaisilla ihmisryhmillä on vaikeuksia tunnistaa toistensa todellisuuksia. Puhutaan kuplista, joiden sisällä ihmiset elävät omassa elinpiirissään samanmielisten ihmisten kanssa.

– Hyvätuloinen ihminen ei välttämättä ole ikinä käynyt leipäjonossa, eikä ymmärrä oikeasti, minkälaista on, kun ruoka loppuu. Toisaalta pienituloinen ei ehkä ymmärrä mitä se on, kun tilistä jääkin jotain jäljelle.

Ohisalon mielestä tämä on yhteiskuntarauhan kannalta huolestuttavaa. Olennaista on, että ihmiset kokevat olevansa mukana yhteiskunnassa.

– Kun on se tilanne, että ei ole mitään menetettävää, voi tehdä melkein mitä tahansa. Olemme nähneet liikehdintää maailmalla, kun nuoret toimettomat miehet ovat lähteneet liikkeelle. En sano, että Suomessa tapahtuu samalla tavalla, mutta sellaisia viitteitä voi olla.

Kesäaikaan apua tarvitaan enemmän

Monet kolmannen sektorin toimijat auttavat vähävaraisia lapsiperheitä myös kesäisin. Esimerkiksi lapsia ja lapsiperheitä avustavan Hopen ry:n toiminnanjohtaja Eveliina Hostila sanoo, että heidän avun piirissä perheitä on yhä enemmän, sillä yhdistyksen asiakasmäärät ovat kasvaneet.

Kesällä avuntarve korostuu, koska silloin perheet kaipaavat vaate- ja tavara-avun lisäksi ruokaa, kun koulut ovat kiinni. Lisäksi kesäisin kaivataan tekemistä, mitä voi yhdessä muistella.

– Kun muut käyvät huvipuistoissa, niin totta kai vähävaraisenkin perheiden lapset sinne haluaisivat, Hostila sanoo.

Hope on tänä kesänä antanut perheille lippulahjoituksia esimerkiksi minigolfiin, uimaloihin ja huvipuistoihin.

– Se luo vanhemmille paineita, kun osa lapsista käy ulkomaanlomilla, ja osalla ei ole edes varaa mennä läheisiin lomakohteiseen, Hostila sanoo.

Parasta lapsille ry järjestää kesäisin leirejä vähävaraisille lapsille ja lapsiperheille Veikkauksen tukemana. Yhdistyksen lasten- ja nuorten toiminnan kehittäjä Inna-Mari Simola kertoo, että tarve kesäleireille kasvaa koko ajan.

– Varsinkin perheiden yhteisille leireille on ollut paljon kysyntää. Tänä kesänä on ollut enemmän tulijoita, kun voidaan ottaa. Jonoja on päässyt syntymään, Simola sanoo.

Asiantuntijoita huolestuttaa pienituloisten lapsiperheiden tilanne. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on vaatinut hallitukselta pikaisia toimia tilanteen parantamiseksi. Myös Mannerheimin lastensuojeluliitto on ilmaissut huolensa hallituksen tekemien leikkausten vaikutuksista lapsiperheisiin.

MLL:n johtava asiantuntija Esa Iivonen sanoo, että tällä hetkellä keskimääräinen lapsilisän reaaliarvo on alin sitten vuoden 1994. Toisaalta Iivonen pitää myönteisenä, että kevään kehysriihessä vähimmäismääräisten vanhempainpäivärahojen tasoa nostettiin (blogi).

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea tukemaan paremmin vähäosaisia perheitä.

"Kukaan muu ei tähän uskonut"

Mikkelissä muotteihin on kaadettu jälleen betonia. Sivummalla kuivuneet betonisienet odottelevat maalia pintaan. Tieto siitä, että 110 000 lasta Suomessa asuu pienituloisessa kodissa, saa Liikasen mietteliääksi.

– En ymmärrä politiikasta mitään, se ei minua kiinnosta. Käytännönläheisesti voin sen sanoa, että enemmän pitäisi paneutua nuorten mahdollisuuksiin, ja niitä parantaa. Ja pitäisi voida sanoa ääneen, että meillä ei ole rahaa. Ilman, että saa pelätä, että lapset otetaan huostaan. Tänä päivänähän yksi huostaanoton peruste on taloudelliset syyt.

Liikanen on onnellinen siitä, että keksi betonisienten valmistuksen. Kauppa on kirpputorilla käynyt, ja voi hyvin olla, että kesälomareissu toteutuu.

– Kukaan muu ei tähän uskonut kuin minä. Ihmiset sanoivat minulle kyllä monia syitä, miksi tämä ei onnistu.

Liikasen perheessä puhutaan matkasta paljon.

– Matkoja ollaan katsottu joka päivä. Vielä ei olla varattu, mutta kohde on selvillä, Liikanen hymyilee.

Yhdysvaltojen ja Venäjän presidentit tapaavat Presidentinlinnassa, Tasavallan presidentin kanslia tiedottaa.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaavat Presidentinlinnassa Helsingissä maanantaina 16. heinäkuuta 2018. Tapaamista isännöi tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Presidentti Niinistöllä on kahdenväliset tapaamiset molempien presidenttien kanssa.

Trump tulee aamiaiselle Mäntyniemeen ennen tapaamista Presidentinlinnassa

Maanantaiaamuna presidentti Niinistö ja rouva Jenni Haukio ottavat Mäntyniemessä vastaan presidentti Trumpin ja rouva Melania Trumpin. Presidenttien keskustelun aikana rouva Haukiolla ja rouva Trumpilla on erillinen aamiaiskeskustelu.

Tapaaminen Presidentinlinnassa käynnistyy puolen päivän jälkeen, noin kello 13, kun presidentti Niinistö vastaanottaa ensin presidentti Putinin ja sitten presidentti Trumpin.

Venäjän ja Yhdysvaltojen presidenttien kahdenvälinen keskustelu käydään Presidentinlinnan Goottilaisessa salissa. Tapaaminen jatkuu laajemmalla kokoonpanolla työlounaalla Peilisalissa.

Trump ja Putin pitävät yhteisen tiedotustilaisuuden Valtiosalissa

Työlounasta ennen myös Yhdysvaltojen ja Venäjän ulkoministerit keskustelevat Presidentinlinnassa. Laajemmalla kokoonpanolla käytävien keskusteluiden päätteeksi presidentti Trump ja presidentti Putin pitävät yhteisen tiedotustilaisuuden Valtiosalissa.

Tämän jälkeen presidentti Niinistöllä ja presidentti Putinilla on tapaaminen Presidentinlinnassa.

Ulkoministeri Timo Soinilla on puolestaan tapaaminen Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon kanssa Presidentinlinnassa. Päivän päättää presidentti Niinistön lehdistötilaisuus Presidentinlinnassa.

Seija Lepistö ja Matti Laamanen ovat tangovieraina myöhäisheränneitä. Pariskunnalla on menossa kahdeksas vuosi Seinäjoella. Ensimmäinen markkinapäivä oli pitkä.

– Yli puolenyön meni. Tanssipaviljongissa kuunneltiin kaikki miesfinalistit, Seija sanoo.

– Se oli kolmen jälkeen yöllä kun päästiin nukkumaan ja parikymmentä minuuttia yli aamukuuden olin jo hereillä, Matti komppaa vierestä.

Tangomarkkinat järjestetään tänä vuonna 34. kerran. Vuosittain järjestettävä laulukilpailu on hakenut muotoaan, mutta tavaksi on vakiintunut valita erikseen tangokuningas ja -kuningatar.

Tangokuninkaallisia onkin vuosien mittaan kertynyt kymmeniä.

Tangokadulla vastaan kävelee vuoden 2013 tangokuningatar Heidi Pakarinen. Kuulumiset vaihdetaan halausten kera.

– Seikku ja Masa ovat käyneet meillä kahvillakin, joten tuttuja ollaan, Pakarinen nauraa.

Seijan ja Matin viiteen Tangomarkkinapäivään mahtuu ohjelmaa. Kaupungin keskustaan viritetyllä tangokadulla ja sen lähiympäristössä on ohjelmaa vilkkaimpina markkinapäivinä kellon ympäri. Kaikkea ei millään ehdi kokea.

– Osa jää väkisinkin näkemättä. Ei voi millään jakaantua kaikkeen, tai sitten katsoo pätkän sitä ja toisen tätä, Seija laskee.

– Otetaan toisesta puoli tuntia ja toisesta viisitoista minuuttia, Matti lisää.

Tangolaulukilpailun finaalit eivät kuitenkaan kuulu pariskunnan ohjelmaan.

– Ne ehtii sitten myöhemmin katsoa kotona.

Tangokadulla aurinko paahtaa markkinaväkeä. Koko viikoksi on luvassa hellettä ja aurinkoa.

Tangomarkkinoiden hallituksen puheenjohtaja Kalle Lähdesmäki hykertelee. Sateet ovat latistaneet tunnelmaa aiempina vuosina.

– 100 000 kävijää on tavoitteena. Enempää ei Seinäjoen keskustan alue pysty palvelemaan. Meillä on aiemmilta vuosilta patoutunutta kävijäpotentiaalia, Lähdesmäki summaa.

Tangokuningas valittiin tänä vuonna torstaina Seinäjoki Areenalla. Tittelin vei espoolainen 37-vuotias Jarno Kokko. Kolmatta kertaa kisaan osallistunut Kokko on sanonut, että tangokuninkuus on hänelle päämäärä, ei haave.

– Minulla ei ole oikeastaan haaveita ollut koskaan. Elän tässä päivässä. Kun joskus 80-luvun lopulla kun näin ensimmäisen kerran Tangomarkkinoita televisiosta, niin ajattelin että tuo on hieno juttu, tuonne minä haluan, Kokko sanoi finaalin ratkettua.

Kokko haluaa olla viihdyttävä ja helposti lähestyttävä tangokuningas. Hänen mielestään suomalaisilla tanssilavoilla väkeä viihdytetään monipuolisella tanssimusiikilla, sekä rempseällä ja reilulla meiningillä.

Perinteisiin kuuluu, että kruunatut kuninkaalliset siirtyvät Areenasta heti tangokadulle esiintymään tangokansalle. Juontaja Piia Koriseva johdattaa tuoreen kuninkaan fanijoukon eteen.

Seija Lepistön ja Matti Laamasen intohimona on tanssiminen. Pariskunta käy tanssilavoilla parhaimmillaan kolmesti viikossa. Tanssiminen on ohjelmassa monesti päivässä myös Tangomarkkinoilla.

–Tango on parasta nauttia oikein lähekkäin tanssien. Minä en tosin tykkää ihan poski poskea vasten mennä. Pitää olla tietty liikkumisvara, Seija sanoo.

Lapissa helle jatkuu edelleen. Suuressa osassa maakuntaa helleraja on mennyt rikki jo useana päivänä. Ilmatieteen laitos antoi keskiviikkona Lappiin harvinaisen varoituksen tukalasta helteestä.

Kesän lämpöennätys rikottiin ensin keskiviikkona Sodankylässä lukemalla +30,1 ja se ylitettiin heti seuraavana päivänä, kun Utsjoen Kevon mittausasemalla rekisteröitiin 30,3 lämpöastetta. Yli 30 asteen lämpötiloja on Suomessa mitattu viimeksi kolme vuotta sitten.

Helteet jatkuvat ja lämpötila kohoaa suuressa osassa maata hellelukemiin, pohjoisessa paikoin 30 asteen tienoille.

Kuuma sää on monelle ilo, mutta monelle myös iso rasitus. Riskiryhmille, kuten pienille lapsille, pitkäaikaissairaille ja varsinkin vanhuksille helle voi olla hyvinkin vaarallista. Myös täysin terve työikäinen varautuu näillä keleillä tavallista pidempiin taukoihin ja siihen, että juomavettä on riittävästi mukana.

Vettä ja varjoa

Esimerkiksi Rovaniemellä työskentelevä muurari Jouko Maikkunen sanoo, että vesi on varsinkin näillä keleillä tärkeää.

– Kyllä sitä jaksaa, kun vettä vaan juo paljon. Puolitoista litraa menee kahdessa tunnissa, Maikkunen sanoo.

Päiväkodeissa helteet on huomioitu niin, että välillä käydään ulkona varjossa ja sisällä jäähdyttelemässä. Niin sanotuille kesälapsille on lähetetty kotiin viestit, että lapset ottavat kotoa mukaan päiväkotiin aurinkorasvat, päähineet ja omat, nimetyt juomapullot.

"Hei, mites täällä voidaan?"

Helteellä myös toisten hyvinvointiin kannattaa kiinnittää tavallista enemmän huomiota. Esimerkiksi monet kerrostaloasunnot kuumenevat helteellä todella tukaliksi, joten vaikkapa yksin asuvan vanhuksen kuntoa ja vointia voi käydä naapuri kysäisemässä vallan hyvin.

– Jos kerrostalossa oma asunto on tosi kuuma, niin todennäköisesti naapureidenkin huoneistoissa on lämmintä. Ja jos tietää, että naapurissa asuu ikäihmisiä, ei kukaan estä käymästä ovella kysäisemässä, että hei, mites täällä voidaan, rohkaisee Tornion kodinhoidon potilaskoordinaattori Marjo Kujansuu.

Helle saa hyvälle tuulelle

Hellejaksosta on osattu pohjoisessa myös iloita suuresti. Niin rannoilla, jäätelökioskeilla kuin terasseillakin on ihmisiä nauttimassa lämmöstä ja auringosta.

Keminmaalainen Tiina Skinnari on nauttinut helteistä lomailemalla pienten lastensa kanssa. Kaikenlaista kesätekemistä on ehditty kokeilla.

– Pitää nauttia nyt, niin harvoin helteitä on. Pihalle laitettiin pieni uima-allas. Ja tietenkin, mitä enemmän jätskiä, sitä parempi kaikkien mielestä, sanoo Skinnari.

"Hyvä, että otettiin uimahousut mukaan"

Helsingistä Rovaniemelle saapuneelle Ville Hurmalaiselle helteet olivat yllätys.

– Tulimme anoppia katsomaan ja olin varautunut enemmän kolakkaan säähän, mutta eipäs ollutkaan. Hyvä, että otettiin uimahousut mukaan, Hurmalainen toteaa.

Jäätelökioskilla Kemissä myyjänä toimiva Maiju Salmi on huomannut ihmisten hymyistä, että helle ja loma tekevät tehtävänsä. Heinäkuiset helteet näkyvät myös jäätelökioskin asiakasmäärissä.

Työpäivät jäätelökioskissa voivat kuitenkin käydä kuitenkin tukaliksi.

– Onhan tämä tämmöinen omanalaisensa sauna koko kioski, Salmi naureskelee.

Ukkosta, mutta lämmintä lauantaiksi

Lauantaina pohjoiseen on luvassa lämmintä, mutta epävakaista säätä. Sadekuuroja kehittyy Keski-Lapista maan keskiosan yli etelään yltävälle alueelle. Paikoin myös ukkostaa. Idässä ja läntisimmässä osassa maata on poutaista ja aurinkoista.

Sunnuntaina sää on lauantaita poutaisempaa. Sadekuuroja tulee lähinnä Itä-Suomesta Itä- ja Pohjois-Lappiin yltävällä alueella. Lämpötila kohoaa jälleen suurimmassa osassa maata 25 asteen yläpuolelle. Ensi viikolla hyvin lämmin sää jatkuu.

Entinen pääministeri ja nykyinen energia-alan konsultti Paavo Lipponen ihmettelee Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin jyrkkää asennetta Saksaa kohtaan.

Parhaillaan Eurooppaa kiertävä Trump sanoi taannoin, että Saksa on Venäjän kontrollissa energiariippuvuutensa takia.

– Voidaan tietysti kysyä myös, että kuka tässä on kenestä riippuvainen. Kyllähän Venäjä on riippuvainen siitä, että se voi viedä koska sen elintaso on täysin kiinni siitä, että voidaan viedä öljyä ja kaasua, Lipponen kommentoi perjantaina Päivän kasvo -ohjelmassa.

– Putkessa on kaksi päätä. Välilä on vaikuttanut siltä, että joku on keksinyt yksipäisen putken, että on vain se Venäjän pää, josta manipuloidaan.

Nord Stream -kaasuputkihankkeen kanssa työskentelevän Lipposen mukaan on vakava kysymys, että Trump on ottanut Euroopan arvostelussaan Saksan silmätikuksi.

– Saksa on Euroopan vakauden ankkuri. Myöskin Naton piirissä ja totta kai unionissa. Näissä Trumpin kommenteissa paistaa se, että halutaan heikentää Euroopan kilpailukykyä. Siinä on kysymys lisätulleista, niiden toimeenpanemisesta ja myöskin putkihankkeen vastustamisesta.

– Vastustaminen tarkoittaa sitä, että tänne haluttaisiin tuoda 25–40 prosenttia kalliimpaa nestemäistä LNG-kaasua Yhdysvalloista.

Päästöjä kuriin pilottihankkeella

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja presidentti Trump neuvottelevat maanantaina Helsingissä. Suomi on myös arktisen neuvoston puheenjohtaja, ja presidentti Sauli Niinistö on tuonut vahvasti esille pyrkimystä saada pohjoisen alueen mustan hiilen päästöjä vähennetyksi.

Lipposen mukaan mustan hiilien päästöjä päästään rajoittamaan uudella pilottihankeella, jossa halutaan uusia Pohjois-Venäjällä toimivia paikallisia lämpövoimaloita.

– Presidentti Niinistö on keskustellut asiasta sekä Putinin että Trumpin kanssa tästä, ja siinä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että tässä voidaan edetä.

Lipposen mukaan hankkeessa on mukana myös Euroopan unioni, sillä kyse on rahoitusjärjestelmästä.

– Eli nyt tulee pilotti, muutama voimala, Murmanskin Arkangelin alueella esimerkiksi. Yhdysvallatkin on tässä hyvin rakentavasti mukana, koska nähdään että tässä on jotakin konkreettista, mitä voidaan tehdä.

KAIVUONO, NORJA. Tavallisesti festivaalialueiden liepeillä leirintäalueet täyttyvät teltoista, mutta Norjan Kaivuonon (Kåfjordin) niityillä näkee selvästi, että nyt ollaan saamelaisfestivaaleilla.

Jylhien vuorten välissä lepäävällä festivaalialueella telttojen joukossa tasaisin väliajoin kohoaakin laavu. Eri alueiden saamenpukukirjosta voi päätellä, että ympäri laajaa Saamenmaata ollaan tultu Riddu Riđđuun - eli suomeksi festivaalia voi kutsua rannikon puhuriksi.

Saamelaisnuoret suuntaavat joka vuosi innoissaan Riddu Riđđuun

Riddu Riđđu on yksi vanhimmista saamelais- ja alkuperäiskansojen musiikkifestivaaleista.

Norjan Koutokeinosta kotoisin olevat kaverukset ovat pystyttäneet laavunsa muiden joukkoon.

He ovat kokeneita Riddu Riđđu kävijöitä ja nyt he ovat valmiita tämän vuoden festivaaleille. Ohjelmatarjonnan lisäksi heille on tärkeää tavata muita saamelaisnuoria neljästä maasta, kertoo kautokeinolainen Mihkkal Bergstrøm Oskal.

– Minä olen Riddu Riđđussa jo kolmatta kertaa. Tämä paikka on aina täynnä laavuja ja täällä on hyvä fiilis, niin kuin aina. Odotan innolla hyviä konsertteja, iloitsee Bergstrøm Oskal.

Kautokeinolainen Niels Ovllá Oskal Dunfjell varaa kalenteristaan joka vuosi tilaa tälle juuri tapahtumalle.

– Nyt on jo viides kerta, kun olen täällä. Tulen mielelläni tänne joka vuosi. Täällä tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin, ja tietenkin kokee ne konsertit, kertoo Niels Ovllá Oskal Dunfjell .

Elle Mari Dunfjell Oskalille on tärkeää kuulla alkuperäiskansa- ja saamelaismusiikkia samalla esiintymislavalla.

– Täällä tapaa sellaisia ihmisiä, joita ei muutoin vuoden aikana näe. Ihmisillä on hyvä fiilis ja täällä on aina hyviä artisteja, hyvä meininki siis, sanoo Dunfjell Oskal.

Monipuolinen ohjelma tuo esiin alkuperäiskansojen kulttuuria Australiasta Siperiaan

Riddu Riđđu –festivaali on helppo tapa sukeltaa saamelais- ja alkuperäiskansojen musiikkiin. Artistikattaus on laaja: on säveliä leuddista (eli kolttasaamelaisten musiikkiperinteestä) folkrockiin, jota tarjoilee Saamenmaan suosittu yhtye, Felgen Orkester. Lavalle nousee myös saamelaismusiikin ikoninen ja esittelyjä kaipaamaton artisti Mari Boine.

Kaukaisista vieraista kiinnostavin lienee Pohjois-Australiasta kotoisin oleva Baker Boy, jonka monikerroksinen esiintyminen kattaa graffiteista räppiin ja tanssista näyttelemiseen. Baker Boy on ensimmäinen yolngukielinen räppäri. Yolngu kieliä puhutaan Pohjois-Australiassa.

Omalle kokemuslistalle kannattaa myös ehdottomasti lisätä tapahtuman lukuisat Jurttakonsertit. Tänä vuonna jurttien kätköissä soljuu kurkkulaulu. Jurttakonserteista odotetaan festivaalin yhtä suosituinta ohjelmanumeroa. Jurttakonsertissa akustiikka yhdistettynä syvältä kumpuavaan kurkkulaulantaan, on takuulla ainutkertainen kokemus. Kurkkulaulua esittää siperialainen Tuva Kyzy eli Tuvan tytöt. Tuva Kyzy on ensimmäinen ja ainoa naisten kurkkulauluyhtye.

Riddu Riđđun erikoisohjelmistoon kuuluu myös nuorten käsityötaitajien näyttely, jossa muun muassa inarilainen käsityöläinen Anniina Turunen on luonut erityislaatuisen silkkihuivin. Lue lisää aiheesta: Nuorten saamenkäsityön taitajien luomukset neljästä maasta kootaan yhteiseen näyttelyyn – Inarilaisen Anniina Turusen silkkihuivi sisältää poliittisen viestin: ”Me olemme yhä tässä”

Riddu riđđu – vapaasti käännettynä rannikon puhuri, jatkuu sunnuntaihin 15. heinäkuuta asti. Festivaalitunnelmiin voi uppoutua esimerkiksi ottamalla seurantaan Yle Sápmin Instagram-tilin, tunnuksella ylesapmi.

Korjattu klo 23:03: Nimi korjattu muotoon Niels Ovllá Oskal Dunfjell, kun aiemmin luki Niels Ovllá Dunfjell Oskal.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International toivoo, että presidentti Sauli Niinistö muistuttaisi suurvaltoja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta maanantaina Helsingissä alkavassa huippukokouksessa.

Järjestön mukaan Niinistöllä on merkittävä rooli Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisen isäntänä.

– Niinistön olisi hyvä muistuttaa kansainvälisten sopimusten noudattamisesta, joka on suurvaltojenkin kannalta parempi vaihtoehto kuin kidutuksen salliminen ja sodan lakien jatkuva rikkominen, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson järjestön julkaisemassa tiedotteessa.

Johansson katsoo, että Niinistö voisi vahvalla kannanotolla osoittaa johtajille, mihin leiriin Suomi kuuluu.

Ihmisoikeusjärjestö korostaa, että sekä Putin että Trump ovat molemmat romuttaneet ihmisoikeuksia valtakausillaan.

– Heidän politiikkansa on johtanut perheiden hajoamisiin, lasten sulkemiseen häkkeihin, jatkuviin hirveyksiin Syyrian pitkittyneessä sodassa ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kidutukseen ja tappamiseen Tšetšeniassa, vain muutamia mainitakseni, toteaa Johansson.

Hänen mukaansa huippukokous tarjoaa molemmille presidenteille mahdollisuuden muuttaa suuntaa ja alkaa johtaa myötätunnolla ja oikeudenmukaisuudella.

Suomen nykyisen hallituksen bravuuri on kansalaisten mielestä tähän mennessä ollut puolustus- ja turvallisuuspolitiikka, kertoo Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus.

45 prosenttia vastaajista arvioi hallituksen onnistuneen valtakunnan turvallisuuden takaamisessa erittäin tai melko hyvin, ja vain 19 prosenttia näkee hallituksen epäonnistuneen sen suhteen.

Hallituksen heikoimpana esityksenä pidetään sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, jossa vain 15 prosenttia vastaajista arvioi hallituksen onnistuneen. 58 prosentin näkökulmasta kyse on epäonnistumisesta.

Toinen heikkona pidetty osa-alue ovat koulutukseen ja sivistykseen liittyvät asiat, joissa vain 20 prosenttia vastaajista näkee myönteisiä asioita.

Mielipiteet jakautuvat puolueiden mukaan

Kuten olettaa saattaa, hallituspuolueiden kannattajat ovat kaiken kaikkiaan tyytyväisimpiä hallituksen toimiin. Suurin erimielisyys hallituksen ja opposition kannattajilla on siitä, kuinka hyvin hallitus on hoitanut Suomen taloudellista tilaa.

Talousasioiden hoito on sujunut hallituspuolueiden kannattajista 79 prosentin mielestä hyvin, kun taas oppositiossa vain 25 prosenttia on valmis kehumaan hallitusta asiasta.

Eroja on kuitenkin myös hallituspuolueiden sisällä. Keskustan kannattajat ovat joka asiassa kokoomuslaisia tyytyväisempiä hallitukseen. Suurin ero näkemyksissä on sosiaali- ja terveysasioissa, joissa hallitusta silittää myötäkarvaan 51 prosenttia keskustalaisista, mutta vain 26 prosenttia kokoomuslaisista.

Tutkimuksen toteutti Kantar TNS, ja sitä varten haastateltiin 1 004:ää ihmistä. Vastaajat edustavat 18–79-vuotiaita suomalaisia Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tulosten virhemarginaali on suurimmillaan noin 3 prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen.

Mirva Venäläiselle kävi erikoinen tapahtuma lokakuussa 2015. Hän asui tuolloin Mikkelissä ja sai sinne vähän mutkan kautta tietää, että liki 200 kilometrin päässä Parikkalan Uukuniemellä on halloweenbileet - ja siellä on joku mies vailla seuralaista.

Sitten siinä vain kävi niin, että Mirva Venäläinen saapui itärajan tuntumaan Uukuniemelle juhlimaan, tapasi siellä salaperäisen seuralaisen Karen ja ymmärsi elämänsä muuttuneen.

– Kun lähdin pois, tajusin, että jotain sinne Uukuniemelle jäi, hän muistelee.

Alkoi kirjeenvaihto ja lopulta Mirva muutti Uukuniemelle.

– Se oli hyvä halloween-reissu. Täällä ollaan.

Vielä tuolloin Mirva Venäläinen ei osannut aavistaa, että hän jonain päivänä olisi syrjäisen Uukuniemen kylän kauppias.

Tuskanhiki

Aamukahdeksalta Mirva Venäläinen on imuroimassa kaupan lattioita ja siivoamassa vessaa. Kauppa aukeaa yhdeksältä, ja kaiken pitää silloin olla siistinä.

Uukuniemellä asuu vakituisesti noin 300 ihmistä. On vaikea kuvitella, että kyläkauppa täällä olisi millään tavalla kannattava.

– Vastoinkäymisiä on ollut paljon, mutta nehän vain piiskaavat meitä eteenpäin. Me emme ole helposti lannistuvia, kertoo Mirva Venäläinen.

Mirvan silmät ovat ristissä. Viime yönä hän oli päässyt kotiin vasta kello yksi, kun jälkikasvu oli halunnut käydä sadan kilometrin päässä Imatralla. Samalla matkalla hän haki kauppaan täydennystä, mutta oli vielä ennen nukkumaan menoa laittanut oikeat hinnat tavarahyllyjen päähän.

Lasin takana olevasta pikkuruisesta toimistohuoneesta kurkistaa Mirva Venäläisen avopuoliso Kare Palmu. Hänen otsallaan kimmeltävät pienet hikikarpalot.

Pihalla olevasta säiliöstä bensiini on loppu, ja uutta saadaan vasta muutaman päivän kuluttua.

– Mistä minä olisin voinut tietää, että yhtäkkiä kaikki haluavat ostaa bensaa ruohonleikkureihinsa ja veneisiinsä, Kare Palmu tuskailee.

Uukuniemi ei oikeastaan ole minkään matkan varrella. Vielä reilu kymmenen vuotta sitten tämä oli itsenäinen noin 500 asukkaan kunta, kunnes vuoden 2005 alusta Uukuniemi ja Saaren kunta liittyivät Parikkalaan.

Kare Palmu muutti Uukuniemelle jo vuonna 2004. Paikka oli hänelle tuttu, sillä hänen äitinsä synnyinkoti on Uukuniemellä ja hän oli viettänyt siellä monta kesää.

Sitä ennen Palmu oli ollut Helsingissä kymmenen vuotta nuoriso-ohjaajana. Hän kertoo nähneensä siellä niin paljon surullisia tapauksia, että halusi omat lapsensa pois pääkaupunkiseudulta. Karen edellisessä suhteessa syntyneistä kolmesta lapsesta kaksi vanhinta on jo muuttanut eri puolille Suomea opiskelemaan - nuorin on vielä kotona.

– Nyt kaduttaa, etten tajunnut tullut tänne kymmenen vuotta aikaisemmin, sanoo Kare Palmu.

Aluksi hän kävi töissä noin 40 kilometrin päässä olevalla Punkaharjun vaneritehtaalla, kunnes yt-neuvottelujen tuloksena joutui sieltä lähtemään.

Uukuniemeltä hän ei aikonut lähteä minnekään. Oli aika keksiä jotain uutta.

Pelastamaan kyläkauppa

Uskomattomilta tuntuvat ne ajat, kun Suomessa yhdessä pienessä kylässä saattoi kolmekin kauppaa. Vielä 1980-luvulla kyläkauppoja oli yli 3 000. Tällä hetkellä lukumäärä on noin 240. Viime vuosina kyläkauppoja on kuollut 30 kaupan vuosivauhtia.

Paikallinen osuuskauppa piti vuosia Uukuniemen keskustassa Sale-myymäläänsä, mutta lakkautti sen lopulta kannattamattomana syksyllä 2015. Kauppa oli vuoden kiinni, kunnes sen avasi savonlinnalainen yrittäjä, joka kuitenkin jo vuoden kuluttua totesi, että se ei ollutkaan hänen unelmatyönsä.

Kun Mirva Venäläinen ja Kare Palmu kuulivat, että Uukuniemen kyläkauppa olisi taas lopettamassa, päättivät he ryhtyä toimeen.

– Alussa vähän vitsailtiin, että pitäisiköhän meidän ryhtyä kauppiaaksi. Sitten se ei ollutkaan enää vitsi, vaan ryhdyttiin tuumasta toimeen. Ystävät potkivat meitä eteenpäin, että ilman muuta meistä tulisi loistava kauppiaspariskunta, kertoo Mirva Venäläinen.

Kaupan ovet avautuivat 2.10.2017. Kumpikaan ei ollut aiemmin ollut kauppiaana, joten opittavaa olisi paljon.

– En minä tiennyt, että joulun jälkeen pitää olla kuivia herneitä myytävänä, kun kaikki halusivat tehdä kinkun rippeistä hernekeittoa. Nyt tiedän senkin, naurahtaa Mirva Venäläinen.

Venäjän rajalle Uukuniemen kaupalta on matkaa linnuntietä nelisen kilometriä. Kaupan edestä kulkeva tie ei vie Venäjälle, vaan päättyy ennen sitä. Mahdollisuutta rajanylitykseen täällä ei ole. Mäen laelta näkyy kaunis Karjalan Pyhäjärvi, josta melkein puolet on itänaapurin puolella.

Sitten ei käynytkään ketään

Viime talvi oli kauppiaille todella rankka ja karu. Asiakkaita kävi harvakseltaan: pääasiassa oli hiljaista. Kare Palmu ei löydä edes sanoja kuvaamaan, millaisen todellisuuden talvi näytti.

– Se on loppusyksyllä kuin veitsellä leikattuna, kun yhtäkkiä huomaa, ettei täällä kovin monta asiakasta käy.

Talvi oli pitkä ja pimeä. Lunta oli metri ja pakkaskausi kesti viikkotolkulla. Kaupassa alkoi tulla aika pitkäksi.

– Päivämyynti saattoi olla 250 euroa. Siitä kun rupeaa laskemaan tukkuhinnan ja myyntihinnan erotuksen. Lisää siihen sähköt ja kaikki kulut, jokainen ymmärtää, ettei siitä itselleen jää senttiäkään, kertoo Mirva Venäläinen.

Yllättävä takaisku ja kovasti kouraissut ennakoimaton rahanmeno tuli päälle heti vuodenvaihteen jälkeen, kun ensin hajosi kaupan kylmätiski ja kohta sen jälkeen pakastin. Mirva Venäläinen harmittelee, että kaikilta asiakkailta ei riittänyt ymmärrystä, kun kylmätuotteita ei saanut moneen päivään. Korjaaja kun ei kaupalle varaosiensa kanssa ihan heti pääse.

– Välillä tuli sellaista kommenttia, että mikä kauppa tämä on, kun ei makkaraa saa. Mutta minkäs me sille voitiin, kertoo Mirva Venäläinen.

Pariskunta oli päättänyt, että se ei heti luovuta. Tiedossa oli, että talvella 300–350 kylän asukasta eivät voi yksin kauppaa tehdä kannattavaksi.

– Eihän jokainen käy seitsemänä päivänä viikossa kaupassa. Niin se vain on, sanoo Mirva Venäläinen.

Talvella kauppa oli auki maanantaista lauantaihin. Nyt kesällä ostoksilla voi käydä joka päivä.

Mutta tästä kesästäkään voi olla ihan varma. Vaikka kauppiaat jo luulivat oppineensa tietämään, minkä verran tavaraa pitää juhlapyhien ajaksi tilata, niin juhannus meni pieleen. Kylmäaltaista loppui juhannuspäivänä tavara, joten kauppa piti laittaa juhannussunnuntaiksi kiinni, kun ei ollut mitään mitä myydä.

– Meillä on otettu kaikki luulot pois tässä kauppiasuran alkutaipaleella, tuumii Mirva Venäläinen.

Jäätelöä

Kesäisenä aamupäivänä kaupan pihalla olevan terassipöydän äärellä kolme rouvaa nauttivat jäätelöistä. He ovat aloittaneet kotimatkan läheisestä Uukuniemen virkistyskeskuksesta, jossa Kristillinen työväenliitto pitää kesäleirejä ja tapahtumia.

– Kaupalta on ostettu kaikki tavarat, mitä leirillä tarvitaan, kertoo turkulainen Leila Myllyoja, joka on kristillisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja.

Samaan aikaan kassalla on Sinikka Tykkyläinen, jonka vihreässä kauppakassissa on elintarvikkeita muutamaksi päiväksi. Paikkakuntalaisena hän iloitsee omasta kyläkaupasta.

– Rautakaupassa ja apteekissa pitää käydä muualla, mutta muuten saa tarvitsemansa, kertoo Tykkyläinen.

Aamulla väkeä kaupassa käy, mutta aika äkkiä rauhoittuu. Se on kyläkauppiaalle liiankin tuttu hetki.

Olutta ja makkaraa

Pienellä kylällä jokainen tuntee toisensa. Myös Mirva ja Kare ovat tuttuja kyläläisten kanssa. Äkkiä oppii, kuka tulee pelaamaan hedelmäpeliä, kuka lottoamaan, kuka kahville tai kuka ostamaan isot ostokset.

Yhtätoista laatua kahvia tai keksejä ei ole myytävänä, sillä valikoima on pakko pitää melko suppeana. Elintarvikkeiden lisäksi myynnissä on perustavaraa, kuten paristoja, lehtiä, lahjapaperia ja tupakkaa.

– Olut on joka kuukauden myydyin artikkeli. Sitten tulevat maito, tupakka, leipätuotteet ja makkara, kertoo Mirva Venäläinen.

Postiasia sen sijaan Kare Palmua harmittaa. Hän olisi halunnut kauppaan asiamiespostin, mutta niitä he eivät saaneet.

– Postin mielestä täällä ei asiamiespostia tarvita, mutta meidän mielestä pitäisi olla.

Kun kaupan pihaan ei saatu keltaista postilaatikkoakaan, järjestivät kauppiaat myymälään laatikon, johon lähetykset voi laittaa. Postinkantaja ottaa ne kyllä mukaansa neljä kertaa viikossa.

– Hedelmävaa'alla punnitaan paketit tai kirjeet, että saadaan niihin oikea määrä merkkejä. Meidän mielestä mummon ei tarvitse olla lähettämättä korttia tai pakettia lapsenlapselleen sen takia, että ei ole paikkaa, mihin paketin voi jättää, sanoo Mirva Venäläinen.

Nuoren naisen unelma täyttyi

Mirva Venäläisellä ja Kare Palmulla ovat apunaan Mirvan lapset Iiris ja Elias sekä Eliaksen kaveri Akseli Lehkonen.

17-vuotiaat Elias Venäläinen ja Akseli Lehkonen ovat toisilleen tuttuja ajalta, kun Venäläisten perhe vielä asui Mikkelissä. Nyt he vuorottelevat kassalla, täyttävät hyllyjä ja tekevät kaupan pikkupuuhia. Välillä ehtii nopeasti vilkaista kännykkää.

Kaupan takaovella Mirva Venäläisen 19-vuotias tytär Iiris litistää pahvilaatikoita. Kohta hän asettelee ne kärryyn ja vie kierrätyspisteeseen. Sitä ennen Iiris on asettanut uusia tuotteita hyllylle, ollut kassalla, siivonnut käytäviä ja huolehtinut hedelmähyllyn kuntoon.

Lapsuutensa Iiris asui äitinsä Mirvan kanssa Mikkelissä. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli eläintenhoitoa Kiteellä, mutta lehmät eivät oikein olleet hänen juttunsa.

Nyt lapsuuden haave on yllättäen toteutumassa.

– Muistan kun pikkutyttönä haaveilin aina olevani kaupan täti. Nyt minä olen kaupan täti, iloitsee Iiris Venäläinen.

Iiriksen Mikkelissä asuvien ystävien suurin huolenaihe tuntuu olevan, että miten Iiris voi Uukuniemellä olla. Oikein hyvin voi olla, jos Iiristä on uskominen. Skootterilla pääsee kätevästi työmatkat kotoa kaupalle ja illalla kauemmaksikin.

– Eihän tästä ole kuin 20 kilometriä Kesälahdelle. Sieltä pääsee junalla Lappeenrantaan tai vaikka Helsinkiin.

Iiris asuu Mirvan ja Karen omakotitalossa, jossa hänellä on riittävästi omaa tilaa olla ja elää. Jossain hänen mielessään elää vielä ajatus opiskeluista, mutta nyt tärkeintä on olla töissä kaupassa.

Ota ilmaiseksi

Kaikkein vaikeinta Mirva Venäläiselle ja Kare Palmulle on ollut oppia, minkä verran tavaraa kannattaa myytäväksi ottaa. Kun lihapaketin viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan, ei sitä enää voi myydä. Silloin sen päälle tulee lappu: "Ota tästä! - huomaa päiväys".

– Siitä ei kauppias enää saa senttiäkään. Ottakoon joku ja antakoon vaikka koiralle tai tehköön mitä huvittaa, sanoo Kare Palmu.

Jos jokin tavara loppuu, ei sitä ihan heti myytäväksi tule. Lähimpään tukkuun Savonlinnaan kun on matkaa 70 kilometriä. Toinen vaihtoehto on mennä tukkuun Imatralle, sinne on sata kilometriä.

Nyt Uukuniemen pitäjän raitti alkaa vilkastua. Kesäasukkaat tulevat - heitä on täällä parhaimmillaan jopa 3 000. Niin kuin lomalaiset odottavat pääsevänsä kesämökeilleen Uukuniemelle, odottavat lomalaisia myös kauppiaat.

– Talvi oli pitkä ja raskas, mutta nyt näyttää jo valoisammalta, kertoo Kare Palmu.

Hän tunnustaa suoraan, että hän ei osaa kuvitella tällä hetkellä mitään muuta työtä kuin olla kauppiaana. Hän kokee suurta tyydytystä saadessaan ottaa myyntiin läheisen biisoni- ja lammastilan lihaa sekä paikallisen kalastajan viereisestä järvestä saamaa saalista.

Kellot soivat

Vaikka kauppiaspariskunnasta näkee, että helppoa ei ole ollut, molemmista huokuu toivo. Mirva ja Kare ovat aidosti onnellisia, että oppivat uutta ja voivat tarjota kyläläisille kaupan. Vaikeuksien talvi ei ole tehnyt hallaa pariskunnan yhteiselolle. Heinäkuun lopulla he pääsevät kuuntelemaan, kun hääkellot soivat juuri heille.

– Päivääkään en ole katunut. Valoa on ikkunassa, sanoo Mirva Venäläinen.

– Eikä tässä parane ruveta synkistelemään. Pieni positiivinen mielenvikaisuus auttaa tässä hommassa, naurahtaa Kare Palmu.

Valkohäntäpeurakannan voimakas kasvu herättää keskustelua erityisesti peuran tiheimmillä esiintymisalueilla Pirkanmaan, Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen rajalla. Suomen luonnonvarakeskuksen arvion mukaan valkohäntäpeuroja, eli valkohäntäkauriita, on nyt enemmän kuin koskaan: talvehtivan kannan koko on lähes 100 000 yksilöä.

Yle julkaisi viime viikolla kaksi juttua valkohäntäpeuroista – niiden ennätykselliseksi kasvaneesta kannasta ja valkohäntäpeuran historiasta Suomessa. Molempien juttujen yhteydessä toimitukseen tuli runsaasti palautetta, jossa nostettiin esiin se, että valkohäntäpeurat ja metsäkauriit olisivat syyllisiä punkkien voittokulkuun ja leviämiseen Suomessa.

Moni uskoo, että punkkien runsastumista voitaisiin estää sillä, että valkohäntäpeurakantaa vähennettäisiin rajusti. Muun muassa Åbo Akademista eläköitynyt loistutkija Margaretha Gustafsson hätkäytti muutama kesä sitten sanomalla (HS), että ongelmallisilta punkkialueilta pitäisi ampua kaikki kauriit. Voisiko ratkaisu olla näin suoraviivainen?

Peurat ja kauriit punkkien suosikki-isäntiä

Suomen luonnonvarakeskuksessa työskentelevälle metsäeläintieteen professori Heikki Henttoselle kysymys hirvieläinkannan ja punkkien leviämisen yhteydestä on tuttu. Hän on vuosien ajan perehtynyt punkkien leviämiseen sekä eteläisessä Suomessa että Lapissa, napapiirin pohjoispuolella.

Henttosen mukaan on totta, että valkohäntäpeurat, samoin kuin metsäkauriit, ovat punkkien suosikki-isäntiä. Aikuiset punkkinaaraat saavat isosta nisäkkäästä ison veriaterian. Yhdessä kauriissa tai peurassa voi olla jopa 2 000 punkkia. Aikuiset punkit vaanivat saalistaan korkeammalla kasvillisuudessa kuin nuoremmat nymfit ja toukat, jotka valitsevat kohteikseen myyriä ja pikkulintuja.

– Kun punkkinaaras saa paljon verta, se munii paljon ja hyväkuntoisia munia. Se taas parantaa munista kuoriutuvien toukkien säilymistä, jos ne eivät onnistuisi heti löytämään tarvitsemaansa veriateriaa.

Lisäksi isot nisäkkäät ovat pitkäjalkaisia ja nopeita, eli ne levittävät punkkeja laajalle alueelle tehokkaasti.

Ilman peuroja ja kauriita olisi myös punkkeja

Henttonen ei kuitenkaan usko, että valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden hävittäminen kokonaan tekisi selvää punkeista. Ei vaikka esimerkiksi Hollannissa ja Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia, joissa on hävitetty tai aidattu kauriit tietyltä alueelta ja saatu näin myös punkkikanta laskemaan.

– Tutkimuksissa punkit vähenivät, mutta eivät hävinneet kokonaan. Hirvieläinten poistaminen yhdestä paikasta ei olisi kovin tehokasta, sillä alue täyttyisi nopeasti uusilla tulokkailla. Koko kannan poistaminen voisi toimia vain saarissa ja niemissä, Henttonen sanoo.

Henttosen mukaan tarvittaisiin laaja-alainen ja tehokas hirvieläinkannan harvennus, jotta sillä edes periaatteessa olisi vaikutusta punkkien määrään.

– Mitään tarkkaa tietoa ei voi sanoa, kuinka paljon peura- ja kauriskantaa pitäisi vähentää, ja myös tulosta on vaikea ennustaa etukäteen. Lievä harventaminen voi johtaa siihen, että punkit keskittyvät jäljelle jääneisiin peuroihin ja kauriisiin ja lisääntyvät niin kuin ennenkin.

– Ilman peuroja ja kauriita olisi myös punkkeja, mutta tosin vähemmän. Ei niistä kokonaan eroon päästä. Siilit, jänikset, ketut, supikoirat ja muut keskikokoiset nisäkkäät pitävät kuitenkin yllä jonkinlaista punkkikantaa.

Tutkija sanoo, että jos punkit ovat ongelma mökki- tai omakotitontilla, voi harkita alueen aitaamista.

Koirat levittävät punkkia pohjoiseen?

Viime vuosina Henttonen on perehtynyt punkkihavaintoihin erityisesti napapiirin yläpuolella. Pohjoisia punkkihavaintoja on tehty esimerkiksi Muoniosta, Enontekiön Hetasta sekä Inarin Nellimistä ja Kaamasesta.

– Kun mennään napapiiristä ylöspäin, olen vahvasti sitä mieltä, että punkit ovat pääosin koirien levittämiä, Henttonen sanoo.

Punkkeja on löytynyt pohjoisesta erityisesti koirista, mutta myös kissoista ja ainakin yhdestä porosta. Tutkija on haastattanut lemmikkien omistajia.

– Hyvin yleinen tarina on, että pohjoisen asukas on ollut koiriensa kanssa etelässä lomilla, tai metsästäjäpiireissä on oltu haukkukilpailussa, ja kun tullaan takaisin, koirasta löytyy punkkeja, Henttonen sanoo.

Sama tarina kerrotaan myös toisin päin, eli etelän ihmiset käyvät pohjoisessa sukuloimassa tai muuta vastaavaa ja vievät punkkeja mennessään.

Pohjoisen punkit ovat asutuskeskuksissa

Pohjoisesta löytyy punkkeja myös koirista ja kissoista, jotka eivät ole käyneet missään muualla, mikä viittaa siihen, että paikallisia punkkipesäkkeitä on syntynyt.

– Jos punkkeja löytyy kotoa koirasta, kyllä niitä on voinut pudota sinne pihamaallekin. Paikallinen kanta voi syntyä muutamasta lisääntyvästä yksilöstä.

Pohjoisen punkkihavainnot on tehty nimenomaan asutuskeskuksista, mikä vahvistaa käsitystä esiintymien yhteydestä koiriin. Henttonen on myös yrittänyt kerätä punkkeja umpimetsistä eri puolilta Lappia, mutta keräyslakanaan ei ole tarttunut yhtään punkkeja.

– Media antaa väärää kuvaa, kun kerrotaan, että punkit leviävät rintamana Lappiin. Siitä ei ole kyse. Pesäkkeet ovat paikallisia ja uskon vahvasti, että ne ovat syntyneet koiratrafiikin myötä.

Henttonen on kirjoittanut aiheesta keväällä Jahti-lehdessä. Siinä hän toivoo koiranomistajien huolehtivan punkkitorjunnasta, kun eläimiä liikutellaan pohjoisen ja etelän välillä.

– Asia erikseen on Meri-Lapin rannikkoseutu aina Tornioon asti. Siellä punkkeja on runsaasti kaikkialla, ja ne ovat levinnet omia aikojaan ilmaston muuttumisen ja hirvieläinten myötä.

Lue myös: Suomalainen punkkitutkimus: Lähes joka viidennellä punkilla on borrelioosibakteeri

Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä 100 000 – valkohäntäpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta

Valkohäntäpeuroja on nyt ennätyksellisen paljon – pelti kolisee yli 5 000 kertaa vuodessa

Sähköratavaurio viivästyttää Helsingin ja Turun välisiä junamatkoja, kertoo Rataliikennekeskus. Junat korvataan toistaiseksi linja-autoilla Karjaan ja Salon välisellä osuudella. Matkanteko voi viivästyä 45–60 minuutilla.

Rataliikennekeskus arvioi puoliltapäivin, että vika saadaan korjattua lauantaina kello 14 mennessä. Junien ajantasaisia kulkutietoja voi seurata VR:n sivuilla.

Poliisi on ottanut kiinni Joensuun puukotuksista epäillyt henkilöt Jyväskylästä varhain lauantaiaamuna. Rikoksesta epäillyt olivat liikenteessä Kontioniemestä anastetulla Venäjän rekisterissä olevalla pakettiautolla. Itä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Johanna Halttunen kertoo, että kiinniottotilanne oli väkivaltainen.

– He vastustivat kiinniottoa. Heillä oli kättä pidempää, millä he uhkasivat poliiseja. Erilaisia työkaluja, kertoo Halttunen.

Poliisit eivät vahingoittuneet tilanteessa, mutta poliisin ajoneuvo vaurioitui.

Kolme ihmistä sai vakavia vammoja puukotuksessa torstain ja perjantain välisenä yönä ravintola Ilonassa Joensuussa. Yksi uhreista oli tilanteeseen puuttunut ravintolan järjestyksenvalvoja.

Kumpaakin kiinniotettua miestä epäillään kolmesta tapon yrityksestä ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Pakoautossa oli mukana myös kaksi muuta henkilöä. Poliisi tutkii heidän osuuttaan auton anastukseen ja virkavallan vastustamiseen liittyen.

Kolme uhria ovat yhä sairaalahoidossa. Heidät on leikattu eilen. Puukon iskuja on tullut kaulaan ja sisäelimiin.

– Kenelläkään ei ole enää välitöntä hengenvaaraa, Halttunen sanoo

Poliisi jatkaa asian esitutkintaa. Halttusen seuraavaksi kuullaan asianomistajia, todistajia ja epäiltyjä. Epäillyt miehet ovat tällä hetkellä kiinniotettuina Jyväskylässä. Heidät kuljetetaan Joensuuhun.

Halttunen arvelee, että miehiä tullaan esittämään ensi viikolla vangittaviksi. Poliisin mukaan molemmilla on tilillään myös aiempia väkivaltarikoksia. Epäillyt ovat poliisille tuttuja 20–30-vuotiaita miehiä, jotka ovat kotoisin Joensuun seudulta.

Lue lisää:

Joensuun yökerhopuukotusten tekijät vielä tavoittamatta – poliisin mukaan epäillyt ovat vaarallisia, eikä heitä tule lähestyä

Kolmea ihmistä puukotettu ravintolassa Joensuussa – yksi uhreista väliin mennyt vahtimestari, poliisilla vahva epäily tekijöistä