Amnesty katsoo, ettei yhtäkään turvapaikanhakijaa pitäisi tällä hetkellä palauttaa Afganistaniin.
– Meillä on ollut jo yli vuoden yksiselitteinen kanta. Tämä on erittäin voimakas kanta, koska emme sano samaa yhdestäkään muusta maasta, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoi keskiviikkona Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa.
Tiistaina Ykkösaamun vieraana ollut Suomen Afganistanin suurlähettiläs Hannu Ripattiarvioi, ettei sota Afganistanissa ole kauhean kuumaa ja että viime vuosina afganistanilaisia siviiliuhreja on ollut vähemmän kuin liikenteessä kuolleita.
Pari viikkoa sitten Ykkösaamussa puolestaan haastateltiin ulkoministeriön neuvonantajaa Olli Ruohomäkeä, joka oli todennut, että Afganistanin olot ovat kehittymässä yhä huonompaan suuntaan ja että maassa ei ole yhtään turvallista kolkkaa. Ulkoministeriössä vallitsee siis erilaisia käsityksiä tilanteesta. Sisäministeriö vastaa turvapaikkapolitiikasta, mutta ulkoministeriö tarjoaa maatietoja.
Ainakin meistä näyttää siltä, että Afganistanissa väkivalta on lisääntymässä ja tilanne muuttumassa kaoottisemmaksi.
– Minusta ristiriitaiset lausunnot ovat olleet todella hämmentäviä. Mielelläni toivon, että ministeriöltä kysyttäisiin, miten te selitätte tätä. Itsehän en pysty muuta kuin spekuloimaan, Johansson kommentoi.
Johanssonin siteeraamien YK:n tilastojen mukaan tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana yli 1 600 ihmistä on kuollut väkivaltaisuuksissa ja lähes 3 500 loukkaantunut Afganistanissa.
– Luku on korkeampi puolivuotisluku kuin kertaakaan 10 viime vuoden aikana. Ainakin meistä näyttää siltä, että Afganistanissa väkivalta on lisääntymässä ja tilanne muuttumassa kaoottisemmaksi.
Johanssonin mukaan Ranskasta ja Italiasta ei tällä hetkellä palauteta ketään Afganistaniin. Johansson sanoo, että Amnesty on toistuvasti esittänyt vaatimuksen Suomelle, jonka mukaan Suomenkaan ei pitäisi palauttaa ketään Afganistaniin.
Mikko Miranda ja Vili Karjalainen istuvat päiväkotiopettaja Tarja Kemppaisen sylissä. Kemppainen pitää kädessään tablettia, jonka näytöltä pojat vuorotellen etsivät kotieläimiä. Pojat ihmettelevät, kun Mikko painaa kukon kuvan sijasta tipua. Koneesta alkaa kuulua piipitystä, ja Kemppainen selittää tipun olevan pieni kukko.
Päiväkoti Menninkäisen alle kolmevuotiaiden ryhmä Kiitäjät on yksi Kajaanin päiväkotiryhmistä, joihin on pilotoitu tablettien käyttöä. Tabletit ovat olleet käytössä nyt vuoden ajan.
Tarja Kemppainen sylissään Mikko Miranda ja Vili Karjalainen. Kemppainen korostaa, että aikuisen seura on tärkeää myös silloin, kun lapsi pelaa tabletilla.Lucas Holm / Yle
Tarja Kemppainen on ollut mukana pilotoinnissa ensin esikouluikäisten ryhmän ja sitten Kiitäjien kanssa. Ensimmäinen asia, joka täytyi selättää digilaitteiden tuonnissa päiväkotiin, oli oma asenne.
– Opettelin itse ajattelemaan, että tämä voi olla opettavainen juttu eikä vain pelkkää pelien räiskintää.
Varhaiskasvatuksen palvelupäällikön Riikka Sipilän mukaan myös perheissä on ollut ennakkoluuloja tablettien käytöstä päiväkodeissa. Eivät kai lapset vain pelaa kaiken päivää? Vanhempien epäilykset kuitenkin haihtuvat, kun heille näytetään, millaisia asioita tableteilla pystyy tekemään.
– Peleissä on todella paljon eroja. On aivan eri asia, jos lapsi harjoittelee tabletilla kirjaimia kuin tappaa ihmisiä.
Lapset ovat usein opettavia aikuisia näppärämpiä käyttämään laitteita
Teknologia tulosta päiväkoteihin on puhuttu jo pidemmän aikaa. Varhaiskasvatuksen palvelupäällikön Riikka Sipilän mukaan jokaisesta Kajaanin päiväkodista löytyy tabletteja. Viime vuonna Helsingin Sanomat uutisoi (Helsingin Sanomat) Helsingin laittavan miljoonia euroja opettaakseen päiväkoti-ikäisille digitaitoja.
Myös opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelmassa puhutaan mediakasvatuksesta ja teknologiaosaamisesta. Suunnitelman mukaan lasten kanssa tutkitaan viestintää arjessa myös teknologian keinoin ja tutustutaan erilaisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin.
Eila Haikarainen / Yle
Kolme vuotta sitten Ylen uutisessa visioitiin tulevaisuuden päiväkotia, ja teknologia nähtiin tulevan osaksi opettamista. Suurimpina jarruina tälle nähtiin laitteiden vähyys ja työntekijöiden taidot.
Samat asiat jarruttavat kehitystä edelleen.
Nyt laitteita alkaa olla pikku käsille kokeiltaviksi, mutta työntekijöiden osaaminen on edelleen heidän oman kiinnostuksensa varassa.
– Töitä on paljon vielä, jotta me aikuisetkin opimme käyttämään. Onneksi voimme opetella yhdessä lasten kanssa. He uskaltavat paljon enemmän laitteita käyttää. Aikuisella on paha tapa pelätä, että tämä menee jotenkin rikki, kun kosken tätä väärin.
Tarja Kemppainen Menninkäisen päiväkodista sanoo ongelmaksi juuri sen, ettei päiväkodin työntekijöillä ole aikaa opetella laitteden käyttöä. Monet opettelevat ja suunnittelevat muutenkin toimintaa iltapuhteinaan vapaa-ajallaan.
Myös Kemppainen opetteli itse kesän aikana, mihin kaikkeen tablettia pystyi käyttämään.
Kuinka hikistä on hevikitaristin homma?
Lapsi piilottaa unilelun ja ottaa kätköpaikasta valokuvan, jonka avulla toinen etsii lelun. Valokuvasuunnistuksessa lapsi on itse mukana pelin suunnittelussa.
Menninkäisen päiväkodissa Kiiturit ovat käyttäneet tabletteja pelaamisen lisäksi esimerkiksi lasten kysymyksiin vastaamiseen ja ympäristön havainnointiin valokuvaamalla.
Varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Riikka Sipilä sanoo, että tabletit tuovat lapsille uusia ilmaisukeinoja, kuten omien videoiden tekeminen. Valokuvien avulla lapset pystyvät ottamaan kuvia siitä, mikä heitä kiinnostaa.
Sipilä kertoo esimerkin, jossa aikuinen esitteli innoissaan kirkossa urkuja, mutta lapsi otti kuvan soittajan jaloista. Ne olivat hänestä kiehtovampi juttu.
QR-koodit auttavat lasta esimerkiksi toimimaan itsenäisemmin maailmassa, jossa paljon asioita kätkeytyy tekstin taakse. Laitteella lapsi voi avata koodin takana olevan kuvan tai videon, eikä hänen tarvitse odottaa, että aikuinen jakaa tietonsa.
Valokuvien avulla lapsi psytyy kertomaan aikuisille itseään kiinnostavista asioista, vaikka ei osaisi vielä puhua.Toni Pitkänen / Yle
Sipilä näkee, että varhaiskasvatus lisää lasten tasa-arvoa. Riippumatta siitä, käyttääkö lapsi kotona laitteita, oppii lapsi varhaiskasvatuksessa digitaitoja.
Tekniikasta on iloa myös vanhemmille, sillä alle kolmevuotiaat eivät vielä osaa kertoa päivästään vanhemmille. Videot ja kuvat ovat helppo tapa näyttää, mitä heidän pikkuisensa on päivän aikana puuhannut.
Menninkäisen päiväkodissa hoidossa olevan kolmevuotiaan Lennen äiti Outi Laatikainen kertoo huomanneensa, että hänen vauhdikkaat lapsensa ovat oppineet päiväkodissa vuorottelemaan. Yleensä päiväkodeissa jokaiselle ei ole omaa tablettia, ja asioita tehdäänkin yhteistyöllä. Kun lapset tekevät yhdessä elokuvaa, täytyy heidän samalla neuvotella ja tehdä kompromisseja.
Laatikainen kertoo, että heillä lapset käyttävät laitteita muutamana päivänä viikossa. Laitteita käytetään ohjelmien katsomiseen, mutta niillä selvitetään myös asioita, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. Esimerkiksi kumpi on hikisempää hommaa: kitaralla heviä vai viululla Vivaldia soittavan?
Pitäisi pystyä enemmän argumentoimaan, tuovatko laitteet pedagogista lisäarvoa. Nina Sajaniemi
Laitteella vanhemmat voivat ikään kuin ostaa lapselta hetken hiljaisuutta, mutta toisaalta vanhempien täytyy koko ajan seurata, mitä lapsi niillä tekee. Laatikainen on huomannut, että väsyneenä laitteiden esille ottaminen ei ole hyvä ajatus.
Ruudun ääressä oleminen on myös usein niin koukuttavaa, että ruutuajan loppumista lapset eivät purematta niele.
– Jos lapset ovat väsyneitä, tuntuu että ruudun äärellä tekeminen väsyttää vielä enemmän. Se ei yleensä sellaisiin hyvän mielen tilanteisiin päädy.
Pelit eivät kannusta lapsia käyttämään kaikkia aisteja
Varhaiskasvatuksen professori ja kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi Helsingin yliopistosta on huolissaan juuri laitteiden koukuttavuudesta. Hänen mukaansa monet pelit on rakennettu niin, että ne antavat välitöntä palautetta ja mielihyvää, jolloin lapsi ei opi pitkäjänteisyyttä ja omien reaktioiden hillitsemistä.
Sajaniemen mukaan lasten pelejä ei valmisteta tukemaan pitkäjänteistä oppimista.Yle
Jos lapsen vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat vahvasti laitekeskeisiä, kaikkien aistien käyttö ja merkitysten etsiminen jäävät pinnallisiksi. Tämä voi haitata kehittymistä jopa niin, että myöhemmässä vaiheessa monimutkaisten käsitteiden kehittyminen voi kärsiä.
Sajaniemen mukaan kaivattaisiin vielä pohtimista, tarvitaanko laitteita pienten lasten käyttöön.
– Laitteiden voittokulku on yksipuolisesti markkinoitua ja toisesta puolesta on ollut vähemmän puhetta. Pitäisi pystyä enemmän argumentoimaan, tuovatko laitteet pedagogista lisäarvoa.
Jos opetellaan leikkaamaan, edelleen kannattaa ottaa ne sakset käteen. Riikka Sipilä
Myös vanhempien oma esimerkki laitteiden käyttämisestä on asia, johon Sajaniemen mukaan tulisi kiinnittää huomiota. Laitteiden käyttö lasten seurassa voi tehdä vanhemmasta sitoutumattomamman, jolloin vuorovaikutuksesta tulee lapselle vaikeaa ennakoida.
– Lapset mallintavat ympäristöään ja jos he näkevät, että vanhemmat ovat koko ajan laitteissa, lapsille rakentuu kuva, että tämä on oikea malli elämästä. Keskittyminen ja tarkkaavaisuus yhdessä vähenevät, kun laite on välissä.
Sajaniemi suositteleekin, että varhaiskasvatuksen työntekijät ja vanhemmat miettisivät aina laitteen hyötyä, ennen kuin käyttävät laitetta opetuksessa. Saavutetaanko laitteella jotain, mitä ei muilla tavoin saavutettaisi?
Sajaniemi ei kuitenkaan halua kieltää kaikkea laitteiden käyttöä lapsilta, vaikka ei ymmärräkään niitä alle kolmevuotiaiden käytössä.
Lapsen oppimiselle on tärkeää käyttää kaikkia aisteja.Linus Hoffman / Yle
Varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Riikka Sipilä ei näe syytä huoleen.
– Älylaitteet ovat arjen työvälineitä. Ne eivät ole päätarkoitus, vaan niitä hyödynnetään silloin, kun saadaan jotain hyötyä. Jos opetellaan leikkaamaan, otetaan sakset käteen.
Lapset myös käyttävät laitteita omilla tavoillaan osana leikkiä. Tärkeää päiväkodeissa on, että aikuiset eivät päätä kaikkea lasten puolesta ja kerro, miten asiat pitäisi tehdä, vaan lapset saavat myös itse osallistua arjen suunnitteluun. Lapset ovat esimerkiksi käyttäneet laitteita röntgenkuvien ottamiseen lääkärileikeissään.
Menninkäisen päiväkodissa tabletit ovat koko ajan saatavilla, mutta aikuisen valvonnan alla. Tabletit ovat osa arkea ja väline muiden joukossa. Vaikka Lenne, Vili ja Mikko pelaavat tableteilla työntekijöiden kanssa, haluaa Viljami Juusola, että hänelle luetaan kirjaa. Vanha viihdyke lumoaa edelleen ja kuvassa olevaa karvaista koiran nenää voi jopa tunnustella. Voi kuinka pehmeä se on.
Satoja tuhansia suomalaisia on jättänyt sosiaalisen median palvelun Facebookin, uutisoi Ilta-Sanomat.
Lehti perustaa tietonsa sosiaalisen median kouluttajan Harto Pöngän laskelmiin sekä Facebookilta saamiinsa tietoihin.
Pönkä arvioi, että huhtikuun jälkeen palvelu on menettänyt noin 300 000–400 000 suomalaista käyttäjää. Siinä missä vielä huhtikuussa Facebookilla oli Pöngän laskelmien mukaan 3,2 miljoonaa kuukausittaista suomalaiskäyttäjää, nykyään palvelua käyttää Facebookin antamien tietojen mukaan kuukausittain enää 2,8 miljoonaa suomalaista.
Pöngän luvut perustuvat Facebookin mainosten kohdennustyökalujen antamiin lukuihin.
Aluksi Facebook kritisoi lausunnossaan Pöngän laskutapaa ja väitti suomalaisia käyttäjiä olevan huomattavasti enemmän kuin Pönkä arvioi. Yhtiö kuitenkin korjasi myöhemmin väitteitään, ja sen uusi lausunto suomalaisten käyttäjien määrästä, 2,8 miljoonaa, vastaa melko tarkasti Pöngän laskelmia.
Karkottiko skandaali suomalaiset?
Pönkä uskoo käyttäjämäärän romahduksen johtuvan Facebookin yksityisyysskandaaleista. Maaliskuussa tuli julkisuuteen, että Cambridge Analytica -analytiikkayhtiö oli saanut luvattomasti jopa 87 miljoonan Facebook-käyttäjän tiedot. Tiedot kerättiin sovelluksen kautta ja niitä käytettiin mainosten kohdentamiseen Yhdysvaltojen presidentinvaalien ja Britannian brexit-kansanäänestyksen alla.
IS:n mukaan joukossa oli arviolta myös 20 000 suomalaiskäyttäjän tiedot.
– Voidaan perustellusti sanoa, että Cambridge Analytica -kohusta alkanut Facebookiin kohdistunut kriittinen keskustelu on saanut suomalaiset muuttamaan suhtautumistaan palveluun, Pönkä kommentoi IS:n mukaan.
Facebook on kohdannut muutenkin kritiikkiä käyttäjien heikosta yksityisyydensuojasta.
Pöngän mukaan palvelun suomalaisten käyttäjien määrä oli vielä ennen huhtikuuta kasvussa.
Keskiviikkona Suomen vierailunsa aloittava Ranskan presidentti Emmanuel Macron on tuttu näky myös Lähi-idässä, varsinkin silloin kun solmittavana on suuria asekauppoja. Edes Lähi-idän surkea ihmisoikeustilanne ei ole häirinnyt kaupantekoa.
Lähi-itä on Afrikan ohella Ranskan aseteollisuuden tärkein markkina-alue. Erityisen tärkeä se oli viime vuonna, jolloin ranskalaisten tekemät asekaupat alueelle kaksinkertaistuivat. Se on herättänyt vastustusta myös Ranskassa, ja Macronin hallinto on saanut niskaansa kritiikkiä muun muassa ihmisoikeusjärjestöiltä.
Ranskalaiset ovat onnistuneet nappaamaan suuria asekauppoja myös suomalaisten nenän edestä. Viime vuonna suomalainen Patria ja ranskalainen Nexter Group kilpailivat loppusuoralle satojen miljoonien arvoisesta panssaroitujen ajoneuvojen kaupasta Qatarissa.
Viime vuonna ranskalaisia aseita myytiin seitsemän miljardin euron arvosta. Summa on suunnilleen pitkäaikaisen keskiarvon tasolla, vaikka vienti ei ollut lähelläkään ennätysvuosia.
Vuonna 2015 Ranska keräsi peräti 17 miljardin vietintulot aseilla, ja vielä vuonna 2016 kauppoja tuli noin 14 miljardilla. Huippuvuodet selittyvät sillä, että ranskalaisia Rafale-hävittäjiä myytiin Egyptiin, Qatariin ja Intiaan.
Ranska on tehnyt myös mittavia sukellusvenekauppoja Australian kanssa. Osaamista Ranskassa riittää, sillä maassa tehdään sotakalustoa merelle, maalle ja ilmaan.
Suomen puolustusvoimilla ei ole merkittäviä määriä ranskalaisaseita tai kalustoa, helikoptereita lukuun ottamatta. Viime vuosikymmenellä tilattiin parikymmentä NH90-kuljetushelikopteria, joita valmistaa osin ranskalaisten omistama NHIndustries. Suomalainen Patria vastaa helikoptereiden huollosta Suomen lisäksi Ruotsissa ja Norjassa.
Maavoimilla on myös käytössään lyhyen kantaman ranskalainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Crotale 90M.
Utin jääkärirykmentti
Ranskalaishävittäjä Suomen ilmavoimille?
Yksi Ranskan puolustusteollisuuden tavoitteista on päästä yhä enemmän Euroopan markkinoille. Jos Suomi päättäisi hankkia ranskalaisen Rafale-hävittäjän Ilmavoimille, se sopisi Ranskalle paremmin kuin hyvin.
Yhdeksänkymmentäluvulla ranskalaishävittäjä Mirage hävisi amerikkalaiselle Hornetille. Miragen suorituskyky olisi riittänyt Ilmavoimille mutta koneen huolto ei vakuuttanut, ja lopulta Hornetin valinta oli selviö. Mirage saattoi kuitenkin olla Hornetin vakavin kilpailija.
Nyt tilanne on toinen. Mirage on pian museonähtävyys niin kuin Hornetkin Suomessa, ja Ranskan Ilmavoimissa tilalle tulee Rafale ensi vuosikymmenen puolivälin paikkeilla. Aikataulu on siis sama kuin Suomessa, muistuttaa Robin Häggblomblogissaan. Häggblom pitää englanninkielistä puolustusalan blogia Corporal Frisk. Häggblom on maallikko mutta alallaan arvostettu kirjoittaja.
– Rafalen uusin versio F4 tulee suurin piirtein silloin kun Suomi tarvitsee uuden koneen.
Häggblom luettelee Rafalen eduksi myös sen monikäyttöisyyden. Hänen mukaansa Ranskan ilmavoimat aikoo käyttää konetta kaikkiin tehtäviin samalla tavalla kuin Suomessakin on tarkoitus. Toisin sanoen, sama kone hoitaa ilmapuolustuksen ja rynnäkkötehtävät.
– Lisäksi Rafalen huoltojärjestelmään on satsattu paljon rahaa ja huolto onnistuu lentotukialuksen kannella, Häggblom arvioi.
Rafale on myyty Qatariin, Egyptiin ja Intiaan. Suomen valmistelema hävittäjäkauppa on maailman suurimpia, joten ranskalaiskoneelle se olisi suurvoitto ja uusi aluevaltaus.
– Kruununjalokivi, näin voi sanoa, Häggblom tiivistää.
Ranska vakauttaa Itämeren aluetta
Ranska on Britannian EU-eron jälkeen kiistatta turvallisuuspolitiikassa Euroopan johtava maa.
Suomessa nähdään, että Ranskalla on tärkeä asema Itämeren tilanteen rauhoittamisessa. Käytännössä se tapahtuu Naton kautta, koska Ranska on vahvasti mukana Naton operaatioissa.
– Ranska osallistuu aktiivisesti Naton vahvennusjoukkoihin Baltiassa. Itämeren vakauttaminen tulee juuri Naton kautta, sanoo ylijohtaja Janne Kuusela puolustusministeriön puolustuspoliittiselta osastolta.
Perinteisesti Suomella ei ole ollut kovin merkittävää yhteistyötä Ranskan kanssa. Suomi ja Ranska saattavat kuitenkin sopia puolustusyhteistyösopimuksen, josta neuvotellaan parhaillaan. Vastaavia sopimuksia Suomella on muun muassa Britannian kanssa.
Suomi saattaa myös lähteä mukaan Ranskan interventioaloitteeseen. Sen tavoitteena on tehostaa nopeaa reagointia kriiseihin.
Kuiva kesä on laskenut pohjaveden pintoja. Esimerkiksi Keski- ja Lounais-Suomessa pohjavedet ovat niin alhaalla, että osa yksityisten omistamista kaivoista on kuivunut. Lounaisessa on vyöhyke Hämeen lounaisosiin saakka, jossa pohjaveden pinnat ovat helposti alhaalla maantieteellisten syiden vuoksi.
Muun muassa Keski-Suomessa Multialla on kymmeniä haja-asutusalueen talouksia, joilta omat kaivot ovat kuivuneet. Multialla on oma vesijohtoverkkonsa, mutta suurin osa kuntalaisista asuu sen ulkopuolella ja ottaa käyttöveden omista kaivoistaan. Myös esimerkiksi Etelä-Karjalassa Rautjärvellä (Etelä-Saimaa) kärsitään kuivuneista kaivoista.
– Tämä ei ole poikkeuksellista, esimerkiksi vuosina 2002–2003 pohjavedenpinnat olivat vieläkin alempana. On vielä vaikea ennustaa, kuinka huolestuttavaksi tilanne menee, se riippuu siitä, minkä verran syyssateita saadaan. Joka tapauksessa maaperässä on suuri maankosteuden vaje, sanoo Suomen ympäristökeskuksen hydrogeologi Mirjam Orvomaa.
SYKE tiedotti elokuun loppupuolella, että rannikoilla sekä maan etelä- ja keskiosissa pohjavedet ovat pienissä pohjavesimuodostumissa monin paikoin laskeneet 10–60 senttimetriä ajankohdan keskiarvoja alemmaksi. Puolestaan osassa Lappia pohjavettä on suurissa muodostumissa keskimääräistä enemmän.
Suurissa pohjavesimuodostumissa veden muodostuminen on hitaampaa eikä yksi kuiva vuosi vaikuta vesivarastoihin.
Suurilla kaupungeilla ei ole hätää, vaikka vedenpinnat ovatkin osittain alhaalla. Usein kaupungit käyttävät puhdistettua pintavettä tai tekopohjavettä.
Kannattaa varautua
Keski-Suomen ely-keskuksen hydrogeologi Kari Illmer kertoo, että heidän mittauspaikkojensa mukaan maakunnassa pohjavesi on vähän keskiarvon alapuolella.
– Sen mukaan ongelmia ei ole. Mutta mittauspaikat ovat eri paikoissa kuin yksityisten käyttäjien kaivot, joissa valuma-alueet saattavat olla pieniä, jolloin kaivot kuivahtavat herkemmin.
Illmer kertoo, että luminen talvi oli hyvä asia. Lunta oli paljon Keski-Suomessa sulamisvaiheessa ja se suli pitkälti pohjavedeksi.
– Jos määrä olisi ollut toinen, tämä tilanne olisi vielä surkeampi. Jopa vesiosuuskuntien kaivoissa saattaisi olla uupeloa vedestä. Tämä on hälytysmerkki, että kuntien, vesilaitosten ja vesiosuuskuntien kannattaa varautua varavedenottoon jollakin tavoin.
Vaikka lumi nosti pohjavesivarastot korkealla, kuiva kesä on laskenut niitä. Syyssateet nostavat Illmerin mukaan pohjaveden määrään hieman, mutta mitään suurta helpotusta ne eivät tuo.
Multialla kunta hätiin
Kiinteistökohtaisista kaivoista vastuu on kiinteistön haltijalla, mutta Multian kunta on ottanut vastuuta haja-asutusalueella olevan ongelman ratkaisemisesta. Paloasemalla on vesiposti, josta kuntalaiset saavat ottaa vettä käyttöönsä, kunnantalolla voi käydä pientä korvausta vastaan pesemässä pyykkejä ja leirintäalueen suihkut ovat kaikkien käytössä.
– Alustavia tiedusteluja Keski-Suomen ely-keskuksen suuntaan on tehty, jotta saisimme leveämpiä hartioita ongelman ratkaisemiseksi, sanoo Multian kunnan tekninen johtaja Tiina Löytömäki.
Timo Hytönen / Yle
Jotta pohjaveden pinta nousisi riittävästi, pitäisi Löytömäen mukaan sataa kaksi viikkoa putkeen.
– Mikäli minkäänlaista vesisadetta ei saada, tilanne voi kärjistyä hurjaksi. Lisäksi menemme kohti kuivaa talvikautta, joten jos loka-marraskuuhun mennessä ei ole satanut, niin meillä on iso ongelma.
Multian vesi- ja jätevesiverkosto on yhteinen Keuruun kanssa, joten vedenottamolla on nyt otettu vettä Keuruun puolelta. Näin vedenottamolla vedenpinta ei ole päässyt laskemaan, mutta veden määrää ja laatua seurataan tarkasti, jotta ne pysyvät tasaisina.
Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo peruskorjataan keväästä 2021 lähtien. Entisöintitöiden lisäksi perusparannuksen yhteydessä taloon rakennetaan myös tiloja uusille palveluille.
Suunnitteilla on muun muassa audiovisuaalinen näyttely, design-kauppa, drinkkibaari, sekä uudenlainen ravintolamaailma.
Finlandia-talo Oy:n toimitusjohtajan Johanna Tolosen mukaan Finlandia-taloon tarvitaan lisää palveluja kaupunkilaisille.
– Tämä ei ole spontaanin pistäytymisen paikka, eli tänne tullaan konserttilippu mukana. Joskus olen myös nähnyt sellaisia väittämiä, että tämä on vain hienoimmille ihmisille tarkoitettu talo. Se ei pidä paikkaansa. Meidän tulisi madaltaa kynnystä tulla tänne, Tolonen sanoo.
Uusittu ravintolakonsepti tulee sijoittumaan nykyisen Cafe Verandan paikalle. Tolonen vertaa tulevaa ravintolamaailmaa Lontoon Southbank-alueeseen ja Tukholman valokuvamuseo Fotografiskan kasvisravintolaan.
Marmorin sijaan Finlandia-talon julkisivuun saatetaan käyttää esimerkiksi valkoista graniittia tai keraamisia laattoja.Pete Laakso
Finlandia-talon katolta avautuvat upeat näkymät Töölönlahdelle. Nyt katto halutaan avata kaupunkilaisille.
– Katto tullaan avaamaan kuluttajakäyttöön niin, että siellä voi jatkossa järjestää, vaikka häät tai illallisjuhlat. Kattoterassille on suunnitteilla vetonaulaksi drinkkibaari ja tutkimme myös, olisiko katolle tai katutason terassille mahdollista avata pop-up-sauna, sanoo Tolonen.
Tolosen mukaan kaupunkilaiset otetaan myöhemmin myös mukaan palvelujen suunnitteluprosessiin. Korjaustyöt loppuvat suunitelmien mukaan aikavälillä 2023–2024.
Julkisivulle etsitään uutta materiaalia
Myös Finlandia-talon italialaisista Carrara-marmorilaatoista tehty julkisivu kaipaa korjausta. Edellisen kerran julkisivun kuprulle vääntyneet laatat vaihdettiin vuonna 1999 ja silloin pohdittiin myös kestävämmän kiven käyttöä. Alkuperäismateriaali valittiin kuitenkin uudestaan, muun muassa esteettisyyden perusteella.
Nyt tavoitteena on taas löytää kestävämpi materiaali julkisivulle. Selvitysryhmä on jo puolentoista vuoden ajan kartoittanut eri materiaalivaihtoehtoja.
– Tällä hetkellä joukosta on valikoitunut Carraran-marmorin lisäksi myös muita marmorivaihtoehtoja, Yhdysvalloista tullutta valkoista graniittia, valkobetonia, keraamista laattaa ja sitrattua kiveä. Testaamme sekä teollisia, että luonnonkivivaihtoehtoja, sanoo Helsingin kaupungin rakennetun omaisuuden hallintapäällikkö Sari Hildén.
Uuden julkisivumateriaalin etsimisessä auttaa koeseinä. Seinään kuuluu kahdeksan eri materiaaliryhmää, joista kolme ovat eri marmorilaatuja. Lisäksi seinällä testataan valkoista graniittia, valkobetonia ja keraamisia laattoja.Ronnie Holmberg / Yle
– Katsomme, miten materiaalit reagoivat Suomen sääoloihin, ja mittaamme mitä niille on vuodessa tapahtunut. Tavoitteena on, että julkisivu kestäisi seuraavaan perusparannukseen asti, eli noin 50 vuotta, sanoo Hildén.
Perusparannuksen hinnaksi povataan yli 70 miljoonaa euroa
Vuosina 1971 ja 1975 valmistunut Finlandia-talo on Helsingille merkittävä sekä arkkitehtonisena maamerkkinä että elävänä kongressikeskuksena. Kansainvälistä mainetta rakennus keräsi viimeksi heinäkuussa, kun talo toimi toimittajien mediakeskuksena Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien vierailun aikana.
– Joka vuosi Finlandia-talossa vierailee yli 200 000 kävijää. He käyttävät tutkimuksen mukaan vuosittain lähes 50 miljoonaa euroa elämyksiin, ostoksiin ja palveluihin Helsingissä, kommentoi kaupunkiympäristön apulaispormestari Anni Sinnemäki.
Perusparannuksessa talo korjataan ja entisöidään kellarista katonharjaan. 50-vuotiaan rakennuksen taloteknikka kaipaa Sari Hildéninmukaan erityisesti kunnostusta.
– Kaikki sähköjärjestelmät, vesi- ja viemäriputket, ilmanvaihtojärjestelmät, av-tekniikka pitää saada nykypäivän vaatimusten tasolle. Ne pitää sovittaa talon sisään, että ne pysyvät huomamaattomina. Esteettömyyden parantaminen on myös tärkeää, Hildén sanoo.
Myymäläkahvila aiotaan sijoittaa vajaakäytöllä olleisiin tiloihin, jotka ovat aiemmin toimineet esimerkiksi pukuhuoneina.Arkkitehdit NRT Oy
Myös kalusteet entisöidään perusparannuksen aikana. Varsinaista kustannusarviota ei perusparannukseen liittyen vielä ole, mutta vuonna 2012 hinnaksi arvioitiin noin 60 miljoonaa euroa. Nykypäivän rakennuskustannusten indeksillä korjattuna hinta olisi yli 70 miljoonaa euroa.
– Summassa ei kuitenkaan ole huomioitu tominnallisia muutoksia, Hildén sanoo.
Vuonna 2020 kalenteriin lisätään 35 suomalaista ja 38 suomenruotsalaista nimeä sekä kaksi merkkipäivää.
Suomalaisen kalenterin uutuusnimet ovat joko vierasperäisiä etunimiä, kuten Adele ja Nikolas, tai vanhojen kalenterinimien suomalaisia lempinimiasuja, esimerkiksi Iidasta muovautunut Iita ja Verneristä lyhennetty Venni.
Yhtään uutta suomenkielistä nimeä kalenteriin ei tule. Edellisessä uudistuksessa, vuonna 2015, nimipäivän saivat Taika ja Sisu.
Yle Uutisgrafiikka
Suomenkieliseen nimipäiväkalenteriin pääsyyn vaadittiin, että nimi esiintyi ensimmäisenä etunimenä vähintään 500 suomenkielisellä Suomen kansalaisella maaliskuussa 2018.
Suomenruotsalaiseen kalenteriin otettiin nimiä, joita vähintään 50 ruotsinkielistä Suomen kansalaista kantoi ensimmäisenä etunimenään maaliskuussa 2018. Lisäksi heistä yli puolen täytyi olla syntynyt vuoden 1970 jälkeen.
Uusia merkkipäiviä lipulla ja ilman
Lapsen oikeuksien päivälle 20. marraskuuta tulee lipun kuva, eli se on nyt katsottu vakiintuneeksi liputuspäiväksi.
Merkintä "lapsen oikeuksien päivä" on ollut suomalaisessa kalenterissa vuodesta 2002, mutta ilman lipun kuvaa. Sisäministeriö on suositellut yleistä liputusta lapsen oikeuksien päivänä vuodesta 2013.
Samasta vuodesta alkaen vietettyä Suomen luonnon päivää ei vielä lisätä viralliseksi liputuspäiväksi, mutta se merkitään vuoden 2020 kalenteriin ilman lippua.
Sisäministeriö on suositellut luonnolle liputtamista kahdesti, ensimmäistä kertaa itsenäisyyden juhlavuonna 2017 ja uudelleen tänä vuonna. Kaksi kertaa ei kuitenkaan riitä siihen, että liputuspäivä laskettaisiin vakiintuneeksi.
Helsingin yliopiston ylläpitämää nimipäiväkalenteria päivitetään joka viides vuosi, joten Suomen luonnon päivä nähdään lipun kuvalla varustettuna ehkä vuoden 2025 kalenterissa.
Lämpistä alkukesästä huolimatta oluiden myynti kotimaassa pieneni tammi–kesäkuussa 5 miljoonaa litraa edellisvuoden samaan aikaan verrattuna, Panimoliitto kertoo.
Yhteensä Panimoliiton jäsenyritykset myivät Suomessa alkuvuodesta 181,8 miljoonaa litraa olutta, kun viime vuonna olutta oli myyty samana aikana 186,8 miljoonaa litraa.
Vahvan oluen kotimainen myynti kasvoi yli kaksinkertaiseksi 7,3 miljoonasta litrasta 17,8 miljoonaan litraan tammi-kesäkuussa edellisvuoden samaan aikaan verrattuna. Vahvoiksi oluiksi lasketaan kaikki yli 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät oluet.
Suosituinta on edelleen keskiolut, vaikka sen osuus koko olutmyynnistä onkin laskenut 94,4 prosentista 88,3 prosenttiin. Vuoden vaihtuessa voimaan astui alkoholilain uudistus, jonka jälkeen ruokakaupoissa on saanut myydä enintään 5,5-tilavuusprosenttisia alkoholijuomia.
Vahvojen oluiden lisäksi mietojen alle 2,8-tilavuusprosenttisten oluiden myyntiosuus hivuttautui pikkuriikkisen ylöspäin 1,9 prosenttiin viime vuoden 1,7 prosentista. Suurinta tämä kasvu oli alkoholittoman oluen osalta.
Oluiden lisäksi siiderien suosio osoittaa alaspäin, ja alkoholijuomista myyntiään lisäsi lähinnä lonkero. Lonkeron myynti kasvoi 17,8 miljoonasta litrasta 25 miljoonaan litraan.
Lonkeromyynti kannatteli suurpanimoiden Suomessa myymien alkoholijuomien määrää, sillä kaiken kaikkiaan oluen, siiderin ja lonkeron yhteismyynti kasvoi vain 0,7 miljoonaa litraa viime alkuvuoteen verrattuna.
Kivennäisvesi ja virvoitusjuomat kävivät kaupaksi
Vaikka alkoholijuomien myynninlisäys jäi vaatimattomaksi, virvoitusjuomien ja kivennäisvesien myynti hyppäsi etenkin helteisessä touko–kesäkuussa huomattavasti.
Näitä juomia kuluttajat kaatoivat vuoden alkupuoliskolla kurkkuihinsa 11,5 miljoonaa litraa enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Virvoitusjuomia ostettiin 126,9 miljoonaa litraa ja kivennäisvesiä 41,3 miljoonaa litraa.
Luvut perustuvat Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton jäsenyritysten Hartwallin, Momentin Groupin, Olvin, Red Bullin, Saimaa Brewing Companyn ja Sinebrychoffin myyntitilastoihin.
Tilasto ei sisällä muiden toimijoiden myyntilukuja eikä panimotuotteiden tilastoimatonta yksityistuontia.
Alle tunnin junan suunnitteluun Helsingistä Tampereelle on tulossa miljoona euroa valtion rahaa. Ensi vuoden budjettiesityksessä on lisämääräraha "kokonaisnäkemyksen muodostamiseksi Helsingin päärautatieaseman ja Tampereen rautatieaseman välillä tarvittavista kehittämistarpeista, aikataulusta ja toimista, jotta alle tunnin matka-aika olisi mahdollinen".
Jo aiemmin valtiovarainministeriö esitti, että radan perusparannuksessa lähtökohtana pitää olla, että tulevaisuudessa Tampereelta pääsee Helsinkiin tunnissa. Käytännössä tämä voi vaatia lisäraiteen rakentamisen.
Kokoomuksen tamperelainen kansanedustaja Harri Jaskari jakoi heti tiedon tultua yhteisöpalvelu Twitterissä päivityksen, jossa hän riemuitsi määrärahasta.
Kaakkois-Suomen kokoomuksen entinen toiminnanjohtaja Paula Kylä-Harakka saa syytteen törkeästä kavalluksesta. Jutulle ei ole vielä määrätty käsittelypäivää Kymenlaakson käräjäoikeudessa.
Kylä-Harakan epäillään käyttäneen puolueen rahoja omiin menoihinsa. Kokoomuksen Kaakkois-Suomen piiri on jutussa asianomistajana, mutta piiri ei tässä vaiheessa kommentoi, miten suurista rahasummista on kyse.
Yle ei tavoittanut Kylä-Harakkaa kommentoimaan syytettä.
Kylä-Harakka toimii tällä hetkellä Tuusulan kunnan vs. viestintäpäällikkönä. Kunta muistuttaa, että tuomiota ei ole vielä annettu, ja työnantajalla on luottamus häneen.
Tampere ilmoittaa pyrkivänsä eroon pienistä ja epäkäytännöllisistä toimintayksiköistä. Tällaisiksi luokitellaan Järvensivun, Kalkun ja Terälahden koulut, joissa kaikissa on alle 150 oppilasta.
Ihanteena ovat yhä suuremmat yksiköt, joihin mahtuu vähintään 1 000 oppilasta. Selvityksen mukaan suunnittelun periaatteina ovat palvelujen hyvä saavutettavuus sekä alueellinen tasavertaisuus.
– Olen surullinen. En usko, että ehdotus edistää alueellista tasa-arvoa, Satu Koivula Terälahden koulun vanhempainyhdistyksestä toteaa.
Tampereen Teiskossa sijaitseva Terälahti menettää myös koulun yhteydessä toimivan päiväkotinsa. Jatkossa lapset ohjataan Kämmenniemeen, jonne matkaa on toistakymmentä kilometriä.
– Kysymys on pienistä lapsista. Muutos on suuri, kun alle sadan oppilaan koulusta siirrytään osaksi hyvin isoa koulua.
Kaikki tuntevat toisensa
Tilanne vetää vakavaksi myös Pekka Jokelan, joka toimii rehtorina sekä Kämmenniemen koululla että Terälahden koulutalossa. Hänen mukaansa Teiskossa on aikoinaan ollut toistakymmentä koulua, nyt alueella on virallisesti vain yksi koulu.
– Oppilaiden koulumatka pitenee todella paljon. Tämä ei mielestäni ole oikeudenmukaista.
En usko, että ehdotus edistää alueellista tasa-arvoa. Satu Koivula
Terälahden koulua Jokela kuvailee pieneksi, kiinteäksi yhteisöksi. Sen yhteydessä on päiväkodin ja kirjaston lisäksi luontokoulu Korento, joka tarjoaa maksutonta opetusta tamperelaisille lapsille ja nuorille.
– Terälahdessa kaikki vanhemmat ja lapset tuntevat toisensa. Kämmenniemessä, jossa on 400 oppilasta, tilanne on nyt jo toinen, Pekka Jokela sanoo.
– Täällä ei ole käyty sisäilmakeskusteluita, koska Terälahden koulu on terve talo. Siksikin lopettaminen tuntuu hassulta, Satu Koivula painottaa.
Päätöksiä tehdään syyskuussa
Terälahden koulun lopettamisen epäkäytännöllisenä Pekka Jokela kiistää jyrkästi. Paikka palvelee hänen mukaansa erittäin hyvin samanlaisena kyläkeskuksena kuin Kämmenniemi omalla alueellaan.
– Alueiden tasapuolisesta kehittämistä on puhuttu paljon. Nyt mennään ihan toiseen suuntaan.
Sivistys- ja kulttuurilautakunta käsittelee Tampereen kaupungin päiväkoti- ja palveluverkkoselvitystä syyskuun alkupuolella. Selvityksen ja suunnitelman taustalla on pormestariohjelma.
– Tuhannen oppilaan yksiköt ovat keskusta-alueella ymmärrettäviä, mutta olot täällä kaupungin pohjoisosassa ovat ihan toisenlaiset, Satu Koivula toteaa.
– Toivon, että asiaa mietittäisiin vielä. Edellinen koulutoimenjohtaja totesi vuosia sitten, että Terälahti on aina ansainnut paikkansa eikä sitä lakkauteta, Pekka Jokela sanoo.
Harry "Hjallis" Harkimon alullepanemat suunnitelmat Sipoonrannan asuinalueesta tuntuvat valuvan rantahiekkaan.
Sipoonrannan nykytilanteesta ja tulevaisuudesta keskusteltiin eilen kunnan järjestämässä asukastilaisuudessa. Kävi ilmi, että vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Käytännössä Sipoonrannan osalta on enää kolme vaihtoehtoa, miten edetä.
Ensimmäinen vaihtoehto on, että Sipoo hyväksyisi Sipoonranta Oy:n kunnalle tekemän ehdotuksen uudesta sopimuksesta. Rakennusyhtiö Skanskan pääosin omistama Sipoonranta Oy haluaisi, että sitovasta toteutusmääräajasta luovuttaisiin ja hanke toteutettaisiin loppuun markkinaehtoisesti. Yhtiö on vedonnut asuntojen heikkoon menekkiin.
– Kunnalle kesällä lähetetyssä hakemuksessa pyydetään määräajasta luopumista. Sopimukseen kirjattaisiin tavoite saada alue valmiiksi vuoteen 2028 mennessä, mutta se ei olisi sitova tavoite. Toimittaisiin markkinoiden mukaan, kun kysyntää on, niin tehdään, Skanskan aluejohtaja Juhani Aspara toteaa.
Asukkaat kritisoivat sitä, että alue on jäänyt keskeneräiseksi. Eli käytännössä alue saattaisi olla kymmenen vuoden päästä samassa jamassa kuin nyt?
– Teoriassa näin. Sitovaa aikataulua ei jatkossa olisi.
Edessä voi olla sopimuksen purkaminen tai konkurssi
Jos kunta ja Sipoonranta Oy eivät pääse yhteisymmärrykseen uudesta sopimuksesta, on toinen vaihtoehto se, että maankäyttösopimus puretaan. Tässä tapauksessa Sipoonrannan rakentamaton alue palautuisi kunnalle ja kunta päättäisi, miten alueen kanssa jatketaan.
– Sopimuksen purkamisen ehdoista ei ole vielä käyty keskusteluja. Mielestäni järkevin vaihtoehto olisi, että Sipoonranta Oy palauttaisi rakentamattoman alueen kunnalle. Kunta voisi sitten joko etsiä alueelle uuden toimijan tai itse kehittää aluetta, Aspara sanoo.
Jos kumpikaan edellisistä vaihtoehdoista ei toteudu, on vaarana, että Sipoonranta Oy ajautuu konkurssiin. Tämä olisi vaihtoehdoista viimeisin.
Asparan mukaan Sipoonranta Oy:llä ei ole maksuvalmiutta jatkaa toimintaansa, jos sopimukseen kunnan kanssa ei päästä.
– Konkurssivaihtoehto ei ole varmaan kenenkään mielestä hyvä. Toisaalta osakkeenomistajilla ei ole mahdollisuutta pumpata enempää rahaa yhtiöön, jolla ei ole edellytyksiä jatkaa liiketoimintaa, Aspara sanoo.
Sipoon kunnanjohtaja Mikael Grannas toivoo, että sopimuksesta päästäisiin yhteisymmärrykseen.
– Sopimisen pitää kuitenkin olla sellaista, että molemmilla on sellainen olo, että se vie asiaa eteenpäin. Sen takia järjestimme eilen illalla asukkaiden kuulemistilaisuuden ja kuuntelimme myös heidän tunteitaan ja näkökantojaan siitä, mitkä asiat ovat heille tärkeitä tulevan suhteen.
Tältä Sipoonrannassa näytti vuonna 2010. Alue sai ensimmäiset asukkaansa vuotta myöhemmin.Yle
Rakennuttaja kaipaa päätöksiä kiireellisesti
Alueen keskeneräisyys harmittaa Sipoonrannassa asuvia kuntalaisia, esimerkiksi sinne luvatut palvelut puuttuvat edelleen alueelta. Alueella on asuttu vuodesta 2011 lähtien.
– Monet asukkaat toivat esille, että keskeneräisyys ei välttämättä houkuta uusia asukkaita, eikä edistä uusien rakennusprojektien etenemistä. Yksi Sipoonranta Oy:n ehdotus on se, että alueella tehdään perusteellinen maisemointi ja alue laitetaan kuntoon, Grannas kertoo.
Myös Sipoon poliitikot ovat huolestuneita Sipoonrannan rakentamisen keskeneräisyydestä. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Heikki Westman on kutsunut ensi viikon aluksi kaikki valtuustoryhmät koolle pohtimaan Sipoonrannan tulevaisuutta.
Kunnan kannalta asialla ei ole varsinaisesti kiire.
– Kunnalla on vuoteen 2021 voimassa oleva sopimus Sipoonranta Oy:n kanssa. Sillä tavallahan kunnalla ei ole kiire tämän asian kanssa. Kyllä meidän olettamus on koko ajan ollut, että sopimuksesta pidetään kiinni, Grannas summaa.
Paine ratkaisujen tekemisestä tulee rakennuttajan puolelta. Skanskan aluejohtaja Juhani Aspara toivoo, että asiasta tehtäisiin päätöksiä lähikuukausien aikana.
– Haasteena on Sipoonranta Oy:n kassavarojen loppuminen. Konkurssiuhka ajaa siihen, että tässä pitäisi nopeasti päästä tekemään päätöksiä. Ratkaisun avaimet ovat tällä hetkellä kunnan käsissä.
Saksan yksi tunnetuimmista koomikoista, Faisal Kawusi, saapuu huomenna torstaina Suomeen haastamaan hiihtolegenda Juha Miedon mämminsyöntikilpailuun.
Mieto tunnetaan paitsi hiihtolegendana myös mämmin suurkuluttajana.
Erityismausteen mämminsyöntikilpailulle tuo sen puitteet. Kilpailu tapahtuu Helsinki SkyWheelin saunassa Katajanokalla, tapahtumaa järjestävän tuotantoyhtiö Brainpoolin tuottaja Satu Majava kertoo tiedotteessa.
Tuotantoyhtiön mukaan saksalaiskoomikko Kawusi uskoo rakastavansa mämmiä vielä Mietoakin enemmän.
Tuotantoyhtiö kuvailee tiedotteessaan tapahtumaa erikoiseksi ja kertoo mämmin tarjoiltavan Miedon tapaan sinisen maidon kera.
Ivalon alakoulussa on aiemmin toteutettu kielikylpyä epävirallisesti, kun täysin suomenkielinen oppilas on käynyt koulua saamenkielisessä luokassa. Koulun rehtori Pirkko Olli on itse opiskellut kielikylpymenetelmää Vaasan yliopistossa. Hän on iloinen, että he ovat vihdoinkin voineet käynnistää virallisen kielikylpykokeilun.
Kielikylvyn ideana on, että lapsi käy koulua itselleen vieraalla kielellä. Alussa opetetaan vain vieraalla kielellä ja äidinkielistä opetusta lisätään myöhemmin vähitellen. Yläluokille mennessä opetusta on molemmilla kielillä yhtä paljon. Kielikylpyopetuksen tavoitteena on kaksikielisyys.
Ivalossa valitaan toisen luokan jälkeen opetuskieli
Ivalon alakoulun kielikylpykokeilussa on tavoitteena, että lapsi tai hänen vanhempansa valitsevat toisen luokan jälkeen joko suomen- tai saamenkielisen luokan, kertoo Olli.
– Meillähän täällä Ivalossa on kovat tavoitteet. Olemme tässä mallissa suunnitelleet siten, että lapsen mennessä kolmannelle luokalle hän tai hänen vanhempansa valitsevat joko suomen- tai saamenkielisen opetuksen. Meillä on esikoulu- ja alkuopetus pohjoissaameksi ja siitä eteenpäin katsotaan kummassa kieliryhmässä lapsi jatkaa.
Rehtori Pirkko Olli iloitsee kielikylpyluokan alkamisesta.Kirsti Länsman / Yle
Koulu lähetti viime keväänä esikouluun ja ensimmäiselle luokalle tulijoiden vanhemmille kyselyn, jossa tiedusteltiin halukkuutta laittaa lapsi pohjoissaamenkieliseen kielikylpyluokkaan. Kielikylpyluokkaan tuli näin kaksi esikoululaista ja kolme ekaluokkalaista.
Olli painottaa tämän olevan kokeilu, joten heidän täytyy seurata, tutkia ja arvioida kouluvuoden mittaan miten oppilaat edistyvät. Inarin sivistystoimi on päättänyt, että syksyn aikana valmistuu lopullinen kielikylpysuunnitelma.
Positiivisia kokemuksia saamen kielestä
Katri Kittilän Lumi-tytär on yksi kielikylpyluokassa aloittaneista. Perhe on täysin suomenkielinen eikä heillä ole saamelaistaustaa. Perheen isä opiskeli viime talvena pohjoissaamea virtuaalikurssilla. Isän opiskelun yhteydessä vanhemmat huomasivat, että Lumilla on intoa oppia saamea.
Ensimmäisen koulupäivän jälkeen tyttö oli vähän väsynyt, mutta sanoi ymmärtäneensä hyvin opetusta, kertoo Kittilä. Saman päivän iltana he olivat pyöräilemässä ja Lumi oli yhtäkkiä sanonut ”Mu namma lea Lumi” (su. minun nimeni on Lumi). Myös äiti sai saamen kielen oppitunnin sen jälkeen, kun oli ihmetellyt kuinka paljon Lumi oli jo oppinut heti ensimmäisenä päivänä.
– Toisena päivänä hän pohti sanaa ”rássi” (su. kukka) ja mietti minkä pohjoisaamen murteen sana se on. Hyvin nopeasti hän on muutamassa päivässä oppinut. Lumi on kokeillut esimerkiksi englannin kieltäkin hyvin spontaanisti. Hän on laulanut kyllä myös saamenkielisten musiikkikappaleiden mukana, mutta ei ole ymmärtänyt sanoja, kertoo Kittilä.
Katri Kittilä seuraa kiinnostuneena tyttärensä Lumin saamen kielen opiskelun etenemistä.Ritva Torikka / Yle
Heillä ei ole mitään erityisiä tavoitteita Lumin saamen kielen suhteen. Heidän mielestä kielen oppiminen leikin kautta on hyvä menetelmä. Hieman pelottaa se, että Lumi saattaa väsyä kuulemaan pelkästään vierasta kieltä. Kittilän mielestä olisi ehkä ollut hyvä, jos Lumi olisi ollut saamenkielisessä päivähoidossa.
– Olisi ollut todella hyvä, jos olisi ollut vaikkapa pohjoissaamenkielinen kielipesä.
Kittilällä on itsellään omassa lapsuudessaan positiivinen kokemus vieraasta kielestä. Hänen perheensä asui Saksassa jonkin aikaa ja hän meni saksankieliselle ensimmäiselle luokalle, vaikka kieli oli hänelle aivan vieras. Tästä kokemuksesta hänelle on jäänyt vahva itsetunto saksan kielen suhteen.
– Se oli minun taustani ja siksi minusta on mukava ajatella, että Lumikin saisi sellaisen kokemuksen pohjoissaamesta. Niin, että siitä voisi tulla hänelle oma kieli suomen kielen rinnalle, sanoo Kittilä.
Hyvin ajoitettu mahdollisuus
Ulpu Mattus-Kumpusen tytär Elle on ensimmäisellä luokalla. Ulpu itse oli 1990-luvun epävirallisessa kielikylvyssä. Hän oli täysin suomenkielinen, mutta kävi koulua saamenkielisessä luokassa. Elle on oppinut vähän saamea kotona ja Ulpu oli iloinen tästä kielikylpymahdollisuudesta.
– Haluan lasteni oppivan saamea, mutta en olisi uskaltanut panna lasta täysin saamenkieliseen luokkaan. Saamen kieli ei ole hänen vahvin kielensä, se ei ole hänen ensimmäinen kielensä. En olisi halunnut laittaa lastani täysin suomenkieliseenkään luokkaan, koska haluan saamen kielen olevan mukana päivittäisessä elämässämme.
Ulpu Mattus-Kumpunen sanoo kielikylpykokeilun alkaneen juuri sopivasti, kun hänen tyttärensä aloitti ensimmäisen luokan.Ritva Torikka / Yle
Mattus-Kumpunen on tyytyväinen, koska luokka on pieni. Hän uskoo, että oppilaista tulee hyviä kaveruksia. Koulun alkamisen jälkeen hän on huomannut, että hänen tyttärensä on saanut uutta motivaatiota saamen kielen oppimiseen.
– Kotona hän saattaa sanoa minulle ”puhu minulle suomea”. Nyt hän saa oppia sellaisia sanoja, joita hän haluaa oppia ja joista hän itse on kiinnostunut. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että kielen oppiminen etenee paljon paremmin.
Kielikylpijöillä on paljon innostusta
Kielikylpyluokan kaikki viisi tyttöä kuuntelevat tarkasti, mitä opettaja Leena Mattanen sanoo heille saameksi. Koska saamen kieli ei ole heidän vahvin kielensä ja joillekin aivan vieras kieli, niin koulun jälkeen voi vähän väsyttää ainakin alussa. Se ei kuitenkaan vähennä heidän intoaan oppia.
Ekaluokkalainen Elle Kumpunen kertoo, että hän on oppinut saamea jo vähän kotona. Hän haluaa oppia lisää.
Ritva Torikka / Yle
– Äiti halusi, että mnä oppisin enemmän saamea ja minä halusin mennä kielikylpyluokkaan, kun täällä saa puhua saamea, hän kertoo.
Ellen mielestä kielikylpyluokassa on mukavaa. Hän uskoo puhuvansa hyvin paljon saamea, kun pääsee koulusta.
Esikoululainen Lumi Lappalainen innostui saamen kielestä, kun hänen isänsä opetteli sitä nettikurssilla.
– Minä haluan oppia saamea, koska isäkin opiskelee saamea. Sitten me voimme puhua sitä yhdessä, kun äitikin aikoo opiskella saamea, kertoo hän.
Lumi Lappalaisen mielestä on mukavaa oppia saamea ja hän miettii saamen kielen sanoja myös kotona.Ritva Torikka / Yle
Luminkin mielestä kielikylpyluokassa on mukavaa. Hän ei sano osaavansa vielä kovin montaa sanaa, mutta sanoo itsellään olevan kova halu oppia.
Kotkassa selvitetään mahdollista vakavaa koulukiusaamistapausta.
Iltalehden mukaan yhdeksäsluokkalainen poika pakotettiin syömään hevoskastanjoita. Kyseisen puun lehdet, kukat ja siemenet ovat myrkyllisiä. Lisäksi Iltalehti kertoo, että pojan suuhun olisi laitettu vuotavia paristoja.
Uutinen on järkyttänyt Kotkassa. Asiaa on puitu tiistai-illasta lähtien paljon esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Pojan tilanne paljastui oppitunnin aikana, koulun rehtori kertoo Ylelle.
– Kyseinen henkilö poistui luokasta. Opettaja ja toinen oppilas lähtivät perään tutkimaan, mikä hänen tilanteensa on. Terveydenhoitaja oli kutsuttu paikalle ja sitä kautta poika oli toimitettu jatkotutkimuksiin, kertoo rehtori Anders Nordström.
Iltalehden mukaan poikaa tutkittiin sairaalassa.
Poliisi alkaa tutkia
Rikosylikonstaapeli Jarmo Rahkola Kaakkois-Suomen poliisista vahvistaa Ylelle, että pojan äiti on tehnyt tapauksesta rikosilmoituksen keskiviikkona iltapäivällä.
Rahkolan mukaan poliisi ryhtyy tutkimaan asiaa törkeänä pahoipitelynä.
Keskiviikkona iltapäivällä Kotkan kaupunki julkaisi tiedotteen, jonka mukaan kotkalaisissa kouluissa on kiusaamisen suhteen nollatoleranssi.
– Kiusaamiseen puututaan matalalla kynnyksellä. Jokaisella koululla on suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseen ja puuttumiseen, kaupunki linjaa.
Kaupunki kertoo myös miettivänsä, miten vastaavat tapaukset pystyttäisiin jatkossa estämään.
– Kiusaaminen on aina vakava asia, olkoon se sitten fyysistä, sanallista tai nettikiusaamista. Tärkeää on rohkeasti kertoa aina koulun aikuiselle, jos havaitsee kiusaamista. Kiusaaminen pyritään ratkomaan koulun henkilökunnan ja huoltajien kanssa. Jos asiassa epäillään rikosta, se viedään poliisille selvitettäväksi.
Koulu jatkaa selvittämistä
Tapauksen selvittelyä jatketaan myös koulussa.
– Me kuulemme kaikkia osapuolia ja selvitämme, mitä on tapahtunut. Tapahtumien kulku käydään tarkasti läpi sekä kyseisen pojan että muitten osapuolten kanssa.
Varmuutta ei ole esimerkiksi siitä, kuinka monta oppilasta on ollut tilanteessa mukana ja onko kyse kiusaamisesta.
– Jos käy ilmi, että kyse on tosiaan kiusaamisesta, niin silloinhan tilanne on todella vakava, sanoo koulun rehtori Anders Nordström.
Rehtorin mukaan poika voi olosuhteisiin nähden hyvin ja pystyy jatkamaan koulunkäyntiä normaalisti.
Pelastajien toiminta ja tiedonkulku oli Kuopion bussionnettomuudessa nopeampaa kuin monissa muissa vastaavissa tapaturmissa. Ensimmäiset pelastajat olivat kolaripaikalla vain noin viisi minuuttia ensimmäisen hätäpuhelun jälkeen.
Pyysimme Kuopion hätäkeskukselta, Liikennevirastolta, Pohjois-Savon pelastuslaitokselta ja Kuopion yliopistolliselta sairaalalta avaintietoja pelastustoimien etenemisestä onnettomuuden ensimmäisinä minuutteina.
Näin tieto kulki viranomaiselta viranomaiselle ja pelastustoimet etenivät Kuopion bussiturman alkuminuuteilla:
14:47:43: Hätäkeskus saa ensimmäisen puhelun onnettomuuspaikalta. 14:48:58: Hätäkeskus hälyttää viranomaiset paikalle. Aikaa ensimmäisestä hätäpuhelusta on kulunut 1:15. 14:48 Kuopion yliopistollinen sairaalan päivystys alkaa valmistautua potilaiden vastaanottamiseen. 14:49:05: Pelastuslaitoksen johtoyksikkö saa tiedon hälytyksestä. 14:50:03: Pelastuslaitoksen johtoauto on matkalla onnettomuuspaikalle ensimmäisenä yksikkönä. 14:51: Hätäkeskus ilmoittaa valtion rataverkkoa ohjaavaan Finrailin liikenteenohjaukseen. 14:52:55: Pelastuslaitoksen johtoauto on onnettomuuspaikalla. Aikaa ensimmäisestä hätäpuhelusta on kulunut 5:12. 14:53: Lisää pelastusyksiköitä saapuu kohteeseen. 15:00: Kuopion yliopistollinen sairaala antaa suuronnettomuushälytyksen. 15:30: Ensimmäinen potilas saapuu Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen.
"Erittäin nopea suoritus"
Vakavassa onnettomuudessa ensimmäiset minuutit ovat kaikkein tärkeimpiä. Tämän vuoksi pelastustoimien nopeutta seurataan vuosittain tietyillä mittareilla.
Hätäkeskuslaitoksen tulossopimuksessa asetettujen tavoitteiden mukaan päivystäjän tulisi hälyttää viranomaiset liikenneonnettomuuspaikalle 120 sekunnissa. Näin pitäisi tapahtua 65 prosentissa liikenneonnettomuuksista.
Tähän ei läheskään aina päästä – esimerkiksi viime vuonna 37 prosentissa liikenneonnettomuuksista päivystäjä pystyi hälyttämään viranomaiset kahden minuutin aikarajan sisällä. Viivytystä tulee tyypillisesti, jos tieto onnettomuuspaikasta on epämääräinen. Nyt aikaa kului 1:15.
– Se on ollut erittäin nopea suoritus, arvioi Kuopion hätäkeskuksen päällikkö Kari Nevalainen.
– Kaikki on kotiinpäin. Se 45 sekuntia on kolariauton sisällä olevan asiakkaan eduksi.
Pelastajien matka kolaripaikalle kesti alle kolme minuuttia
Pelastustoimen suunnitteluohjeen mukaan ensimmäisen yksikön tulisi olla onnettomuuspaikalla kuuden minuutin kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut hälytyksen. Nyt aikaa kului 3:57.
Eli ensimmäiset pelastajat olivat paikalla 5:12 minuutin kuluessa siitä, kun hätäkeskus sai ensimmäisen puhelun onnettomuuspaikalta. Noin 3,5 kilometrin matka paloasemalta moottoritietä pitkin turmapaikalle kesti vajaat kolme minuuttia.
– Tuota nopeammin se ei vain käytännössä onnistu. Hälytyskeskuksiin pitää muodostaa kuva onnettomuudesta, että mitä yksiköitä hälytetään ja miten laaja onnettomuus on, kuvaa perjantaina päivystävän palomestarin tehtävässä tuurannut Petteri Lintunen Pohjois-Savon pelastuslaitoksesta.
Muualla tapahtuneena tämä onnettomuus olisi ollut vielä huomattavasti ikävämpi. Kai Valonen
Onnettomuudessa loukkaantuneita autettiin ensiksi kolaripaikalla. Ensimmäinen potilas tuotiin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan hiukan yli 40 minuuttia onnettomuuden jälkeen.
Myös junat oltaisiin voitu pysäyttää
Kuopion bussiturmassa lisähaasteita toi vielä sekin, että onnettomuuspaikka oli rautatiellä. Pahimmassa tapauksessa juna olisi voinut törmätä kiskoilla olevaan bussiin. Liikenteenohjaus olisi kuitenkin voinut pysäyttää junaliikenteen noin neljän minuutin kuluttua siitä, kun hätäkeskus sai tiedon kolarista. Myöhemmin hätäkeskuspäivystäjä ilmoitti vielä erikseen Liikenneviraston rataliikennekeskukseen.
Rataliikennekeskuksen mukaan liikenteenohjaus olisi voinut tarvittaessa välittää junalle pysäyttämiskäskyn sekuntien sisällä siitä, kun tieto tuli. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä edellinen juna oli ehtinyt mennä onnettomuuspaikan ohi ennen bussin suistumista, eikä seuraavaa ollut heti tulossa.
"Ei pidä jossitella, mutta..."
Pelastajien kannalta oli hyvä, että Kuopion onnettomuus tapahtui niin lyhyen ajomatkan päässä lähimmiltä paloasemilta. Onnettomuustutkintakeskuksella on ollut tutkinnassa tapauksia, joissa auttajat ovat päässeet paikalle pahimmillaan vasta yli 20 minuuttia ensimmäisen hätäpuhelun jälkeen.
– Jos jotain hyvää tässä onnettomuudessa on, niin se, että se sattui hyvällä paikalla, sanoo johtava tutkija Kai Valonen Onnettomuustutkintakeskuksesta.
– Ei pidä jossitella, mutta Suomessa on korpitaivalta ihan riittämiin. Muualla tapahtuneena tämä onnettomuus olisi ollut vielä huomattavasti ikävämpi, Valonen miettii.
Se on ollut erittäin nopea suoritus. Kari Nevalainen
Sisäministeriön pelastusylitarkastaja Rami Ruuska arvioi tähänastisten tietojen perusteella, että pelastustoimien nopeus Kuopion bussiturmassa on täyttänyt valtakunnalliset tavoitteet.
Tekoäly viilaa sekunteja pois hälytysnopeuksista
Pelastajien hälyttämisen nopeudesta on saatu viilattua sekunteja pois toimintoja automatisoimalla. Kun hätäkeskuspäivystäjä on kirjannut järjestelmään tiedon onnettomuuspaikasta ja -tyypistä, järjestelmä osaa itse ehdottaa paikalle kutsuttavia yksiköitä.
Lähiaikoina hätäkeskuksissa on tarkoitus ottaa käyttöön uusi järjestelmä, jonka pitäisi olla nykyistä tehokkaampi. Siinä tekoäly seuloo päivystäjän kirjaamia tietoja asiasanojen perusteella ja tieto vaikuttaa siihen, mitä yksiköitä paikalle hälytetään.
Nykyään käytössä on myös 112 Suomi -mobiilisovellus, joka välittää soittajan tarkan sijaintitiedon hätäkeskukseen automaattisesti. Se nopeuttaa hätäpuhelujen käsittelyä. Kuopion bussiturmassa yhtään hätäpuhelua ei tehty mobiilisovelluksen kautta.
Näin tutkinta jatkuu
Matti Myller / Yle
Bussiturman tutkinta Onnettomuustutkintakeskuksessa on vielä alkuvaiheessaan. Kai Valosen mukaan nyt tutkitaan esimerkiksi piirturikiekkoa, turvavöiden käyttöä ja verrataan turma-autoa toiseen samanmalliseen bussiin.
Lisäksi keskus on tilannut Kuopion yliopistollisesta sairaalasta tietoja siitä, millaisia vammoja matkustajilla on ollut. Joskus tällaisesta selvityksestä voi poikia ehdotuksia, joilla linja-autojen sisätilojen turvallisuutta parannetaan.
– On aikaisempaa kokemusta siitä, että linja-auton sisätiloissakin on ollut osia, esimerkiksi kiinnipitokahvoja, jotka ovat aiheuttaneet vammoja onnettomuustilanteissa ja niihin on löytynyt hyviä parannusehdotuksia.
Poliisi tutkii onnettomuutta törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja neljänä kuolemantuottamuksena.
Helsingin kaupunki on eilen antanut myönteisen päätöksen Malmin lentokentän alueen vuokrauksesta Fullsteamin suurtapahtumaa varten. Kaupunkiympäristölautakunnan esityslistan mukaan tapahtuma järjestettäisiin 24.07.2019. Vuokra-ajaksi on määritelty 15. - 28.7.2019.
– Toistaiseksi emme voi valitettavasti kertoa vielä mitään yksityiskohtia tapahtumasta, Fullsteamin toimitusjohtaja Tuomo Tähtinen sanoo.
Miksi Malmin lentokenttä?
– Malmin lentokenttä soveltuu hyvin suurtapahtumien järjestämiseen. Vastaavia paikkoja on Helsingissä hyvin vähän. Siksi päädyimme siihen.
Fullsteam on musiikin monitoimitalo, ja se tunnetaan tapahtumajärjestäjänä, joka on tuonut esimerkiksi Princen ja Justin Bieberin kaltaisia suuria tähtiä Suomeen. Fullsteam tunnetaan myös Provinssi- ja Sideways-festivaalien järjestäjänä.
Helsingin kaupungilla pulaa suurtapahtuma-alueista
Tukkutori -yksikkö vastaa Malmin lentokenttä -alueen tapahtumavuokrauksista.
– Helsingissä ei ole kauheasti alueita, joissa voisi järjestää suuria tapahtumia. Ennen oli esimerkiksi Kyläsaari, jossa järjestettiin Weekend Festivaali, mutta se alue on nyt rakenteilla. Tänä vuonna festivaali järjestettiin Hietaniemen rannassa ja sivusta seuranneena se sai paikkana paljon kritiikkiä, tiimipäällikkö Merja Sorakari Tukkutorilta kertoo.
Sorakarin mukaan suurtapahtuma Malmin lentokentällä on mahdollinen, koska Malmin lentokenttäyhdistyksen maavuokrasopimuksessa on maininta, jossa pyritään saamaan alueelle tapahtumatoimintaa.
– Tällöin voidaan ottaa koko lentokenttä käyttöön, jos tarve vaatii.
–Helsingin kaupungilla on tietysti tavoitteena myös etteivät kaikki lähtisi vaikkapa Hämeenlinnaan toteuttamaan suuria tapahtumia ja meillä ei juuri alueita ole täällä kaupungissa vapaana.
Sorakari näkee positiivisena asiana Malmin lentokentän alueen väliaikaisen käytön suurtapahtumaa varten. Hänen mukaan Helsinki haluaa mahdollistaa tapahtumien järjestämisen kaupungissa.
Malmin lentokentällä on aiemmin järjestetty erilaisia pienimuotoisia tapahtumia. Tämän vuoden aikana siellä on järjestetty jo kaksi konserttia. Toinen niistä on kesäkuun alussa ensimmäistä kertaa järjestetty suomirap Aerodome Festival.
Sorakarin mukaan monet erilaiset tahot ovat alueesta kiinnostuneita ja kysyntää riittää.
– Entistä kiitotietä on eniten hyödyntänyt Finnish Hot Rod Association ry eli suomalainen kiihdytysajoseura. He järjestävät kesäisin kiihdytyskisoja. Syyskuun aikana kentällä voi nähdä koiranäyttelyitä.
– Nämä ovat tällä hetkellä vain väliaikaiskäyttöä varten vuokrattuja tiloja. Sitten kun uutta asuinaluetta aletaan rakentamaan niin alueella ei voida varmaan järjestää enää suuria tapahtumia. Ei sinne varmaan tilaakaan jäisi.
Eppu Normaali on saanut näyttävän muistomerkin kotikaupunkiinsa. Kuvanveistäjä Kimmo Schroderuksen haponkestävästä teräksestä taiteilema Alamökki paljastettiin Ylöjärven kaupungintalon edustalla keskiviikkona.
Kun kaupungin kaavailema hanke tuli julki ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten yhtyeen 40-vuotisjuhlien lähestyessä, puhuttiin vielä patsaasta. Eppu Normaali halusi kuitenkin jotain muuta.
– Halusimme visuaalisesti merkityksellisen, näyttävän ja aikaa kestävän teoksen. Veistoksen tulee selittää itse itsensä eli sen pitää toimia myös ilman yhteyttä meihin, kertoo yhtyeen keulahahmo Martti Syrjä.
Näyttävistä monumenteista tunnettu Kimmo Scroderus on eturivin kuvanveistäjiä Suomessa. Vuonna 1970 syntynyt taiteilija on palkittu Ars Fennicalla ja hänen töitään on muun muassa Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmissa.
Olimme välittömästi aika vaikuttuneita tuosta ideasta. Lopputulos on kaunis ja kiiltävä esine. Martti Syrjä
Nyt julkistettu veistos lähti Schroderuksen mukaan syntymään heti ensitapaamisella heitetyn idean raakileen pohjalta. Alkuperäinen Alamökki on Eppu Normaalin varhainen harjoituskämppä Martti ja Mikko ”Pantse” Syrjän lapsuudenkodin pihapiiristä.
– Eppu Normaalin puolelta tuli paljonkin mielipiteitä ja ihan suoria näkemyksiä siinä vaiheessa, kun teos oli vielä suunnittelu- ja pienoismallivaiheessa. Mutta kun tietyt asiat oli sovittu, kauheasti asiaa ei ole kommentoitu. Voi siis sanoa, että luovan alan ammattilaiset ovat jättäneet erittäin paljon tilaa toiselle luovan alan ammattilaiselle, hän kertoo.
Veistosta varten Eppujen harjoituskämpän seinästä otettiin silikonimuotti. Ohut, teräksinen veistos syntyi monien työvaiheiden jälkeen.Arttu Kokkonen
Veistosta varten alamökin seinästä otettiin silikonimuotti, josta syntyi useiden työvaiheiden jälkeen ohut ja kaartuileva, haponkestävästä teräksestä valettu veistos. Yhtyeen jäseniä ajatus miellytti.
– Olimme välittömästi aika vaikuttuneita tuosta ideasta. Lopputulos on kaunis ja kiiltävä esine, Martti Syrjä kiittelee.
– Onhan se seinästä revityn näköinen, Pantse Syrjä sanoo.
Ylöjärvi juhli ylpeyttään isosti
Veistoksen julkistustilaisuus oli suuri yleisötapahtuma, jonka pitopaikaksi kaupunki oli varannut kaupungintalon aukion, kirkkopuiston ja näiden välisen tiealueen. Paikalla myytiin Eppujen fanituotteita ja herkkuja paikallisten yrittäjien ja lukion oppilaiden myyntikojuista.
Juhlan vuoksi kaupungin keskustan läpi kulkeva Kuruntie oli suljettu puolen kilometrin matkalta ja liikenne ohjattu kiertoreitille. Teivon ravikeskuksen pysäköintialueelta oli järjestetty ilmainen bussikuljetus kaikille julkistusjuhlaan haluaville.
Julkistusjuhlallisuuksiin osallistui satoja ihmisiä Ylöjärvellä.Heli Mansikka / Yle
Teoksen kustannusarvio on 100 000 euroa ja se rahoitetaan pääosin testamenttivaroin. Ylöjärven kaupunki haluaa kunnioittaa veistoksella Ylöjärvellä vuonna 1976 perustetun Eppu Normaalin poikkeuksellisen pitkää ja hienoa uraa. Yhtyeen jäsenten mieltä muistaminen lämmittää.
– Otamme sen vastaan ei nöyrinä, mutta tyytyväisinä. Emme ole tavoitelleet sitä, että kunnianosoitus suodaan, vaan se on annettu siitä, mitä olemme tehneet, sanoo yhtyeen kitaristi Juha Torvinen.
– Mutta turha kieltää, että hyvältä se tuntuu, sanoo Martti Syrjä.
Kuvanveistäjä Kimmo Scroderuskin on tyytyväinen projektiin.
– Taiteen tekeminen on hieno väylä päästä luovimaan ympäristöihin, joihin muuten ei ehkä pääsisi. Tällä kertaa tämä suora kytkös suomalaisen musiikkielämän ytimeen on ollut kiehtovaa, Kimmo Schroderus sanoi.
– Nyt olo on lähinnä väsynyt. Tämän kokoisissa projekteissa väsymykseen liittyy se, että sitä jo ihan mielellään pistää pömpelin pystyyn ja toteaa, että se on nyt tehty.
Suomen eläinhoitoloissa on tänä kesänä ollut poikkeuksellisen paljon löytökissoja. Eläinsuojeluyhdistykset ympäri maan tekevät työtä, jottei yksikään koditon eläin jäisi vaille turvaa ja hoitoa.
Tarinoita on yhtä monta kuin on löytöeläimiäkin, eivätkä ne läheskään aina ole onnellisia. Turun eläinsuojeluyhdistyksen kissahoitolassa on kuitenkin viime viikkoina saatu nauttia vähintään yhdestä onnellisesta löytöeläintarinasta. Se sai alkunsa heinäkuussa, jolloin hoitolaan tuotiin Yliskulman kissaksi nimetty tiine kissa. Kävi niin murheellisesti, että pentu syntyi kuolleena.
– Narttu oli tietysti tarkkailussa synnytyksen jälkeen. Havaitsimme, että se oli vaisuhko ja vetäytyvä, kertoo eläinsuojeluyhdistyksen työntekijä Sini Kielo.
Ikävää oli sekin, että Yliskulman kissan käytös muuttui päivä päivältä huolestuttavammaksi.
Kolme pentua telakalta
Heinäkuussa Turun eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin tuotiin kolme orpoa kissanpentua. Ne oli löydetty Turun telakalta eikä niiden emosta ollut mitään tietoa.
– Ei ole harvinaista, että hoitolaan tuodaan pentuja ilman emoa, Sini Kielo sanoo.
Sen äidinvaistot heräsivät todella voimakkaasti. Tuntui, että se kaipasi lähelleen pentuja jopa enemmän kuin pennut kaipasivat emoa. Sini Kielo
Yliskulman kissa ja pentutrio viettivät aluksi aikaa omissa hoitohäkeissään, mutta kuitenkin samassa huoneessa. Melko pian hoitajat havaitsivat emon käytöksessä muutoksia.
– Se käyttäytyi kuin kissaemo, joka on erossa omista pennuistaan. Se oli hyvin kiinnostunut orpopennuista ja tarkkaili niitä ilmaisten olevansa niistä huolissaan.
Hoitajat ryhtyivät varovasti tarjoamaan pentuja Yliskulman kissalle ja narttu alkoi entisestään piristyä.
– Sen äidinvaistot heräsivät todella voimakkaasti. Tuntui, että se kaipasi lähelleen pentuja jopa enemmän kuin pennut kaipasivat emoa, Kielo sanoo.
Yliskulman kissa otti orpopentujen kanssa välittömästi tilanteen haltuun: se ryhtyi hoitamaan pentuja ja pesi ne ensitöikseen huolellisesti.
Liikuttavaa myös hoitajille
Yliskulman kissan ja sen orpopentujen onnellista yhteiseloa on kestänyt Turun eläinhoitolassa nyt muutaman viikon ajan. Sini Kielo ei lakkaa hämmästelemästä, miten hienosti eläimet toimivat.
Pennuille on todella tärkeää, että ne pääsevät kasvamaan isoiksi aikuisten kissojen kanssa. Ihminen ei voi ikinä korvata sitä mitä kissaemo voi pennuille antaa. Sini Kielo
– On tosi sydämellistä, että orpopennut saavat emon ja oman pentunsa menettänyt emo pääsee käyttämään vaistojaan pentujen kasvattamiseen. Pennuille on todella tärkeää, että ne pääsevät kasvamaan isoiksi aikuisten kissojen kanssa. Ihminen ei voi ikinä korvata sitä mitä kissaemo voi pennuille antaa, hän sanoo.
Sini Kielo uskoo, että pentujen tulevaisuus on hyvä. Emon ja pentujen välille on nopeasti muodostunut side, jollaista ei kaikkien välille voisi tulla.
– Emolla oli tarjota pennuille hoivavietti ja pennut saavat nyt mallia emolta, että miten toimia niin kuin kissan kuuluu. Emme me ihmiset pysty siihen, mihin eläimet pystyvät, Kielo sanoo.
Alku on kissallekin tärkeä
Eläinten käyttäytymiseen perehtynyt tutkija ja kirjailija Helena Telkänranta sanoo, että kissan ensimmäiset viikot ovat ratkaisevia koko sen loppuelämän kannalta.
– Silloin ratkaistaan se kuinka luottavainen kissasta tulee ihmisten suhteen.
Sama pätee kokemuksiin muiden eläinten kanssa: hyvät kokemukset vaikkapa toisten kissojen kanssa kasvattavat elinikäisen luottamussuhteen.
– Jos kissanpentu saa hyviä kokemuksia koirista, niin silloin ne oppivat luottamaan koiriin, Telkänranta sanoo.
Helsingin pelastustoimen uudelleenorganisointi huolettaa pelastusalan ammattilaisia.
Pelastustoimen uudistus on osa maakuntauudistusta, ja se yhdistää Helsingin, Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitokset yhdeksi isoksi pelastuslaitokseksi vuoden 2021 alussa.
Sisäministeri on lisäksi linjannut, että pelastuslain uudistamisen myötä Helsingin Pelastuskoulu lakkautetaan vuonna 2020 ja kaikki pelastusalan koulutus keskitetään Kuopion Pelastusopistoon.
Muun muassa Helsingin kaupungin pelastuslautakunnan mukaan Helsingin pelastuskoulun lakkauttaminen ja maakuntauudistus aiheuttavat huomattavan uhkan Helsingin pelastustoimen palvelutasolle.
HUSin ylilääkäri: Miten Helsingin tekijät saadaan riittämään?
Tällä hetkellä 90 prosenttia pelastajista valmistuu Kuopiosta, loput Helsingistä.
Molemmista kouluista valmistutaan pelastajiksi – eli palomiehiksi tai palomies-sairaankuljettajiksi – ja molemmat oppilaitokset antavat täydennyskoulutusta. Täydennyskoulutuksissa on kuitenkin jonkin verran eroavaisuuksia, ja Helsingissä koulutus on räätälöity pääkaupungin toimintaympäristöön ja kalustoon.
HUSin ensihoidon ylilääkärin Markku Kuisman mukaan Helsingin Pelastuskoulun lakkauttaminen on monella tapaa ongelmallista.
– Ensimmäinen kysymys on, miten pääkaupunkiseudulla saadaan tekijät riittämään. Helsingistä ei välttämättä hakeudu riittävästi opiskelijoita Kuopioon. Toinen ongelmallinen asia on täydennyskoulutuksen siirtyminen Kuopioon. On hankalaa, jos sitä ei ole tarjolla omalla alueella, järkevien välimatkojen päässä. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että tulevaisuudessa täydennyskoulutukseen menee enemmän työaikaa ja sen kustannuksen kasvavat.
Kuismaa huolettaa myös alueellinen osaaminen. Hänen mukaansa Helsingissä opiskelevat tekevät työharjoittelun usein siellä, mihin ovat tulossa töihin.
– Nykyinen järjestelmä on työelämälähtöinen. Nyt työnantajan ei tarvitse investoida viikkojen tai kuukausien pituisiin perehdyttämisjaksoihin, kun opiskelijat ovat jo opiskeluaikanaan tutustuneet tulevaan työpaikkaansa, sen erityiskohteisiin ja toimintakulttuuriin. Laadukas henkilökunta takaa sen, että tulevaisuuden neljä pelastuslaitosta yhdistävä iso laitos toimii.
Helsingin pelastuslaitos: Helsingissä pelastajien pitää erikoistua ensihoitoon
Kuisman kanssa samoilla linjoilla on Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen hallintopäällikkö Henri Nordenswan.
Nordenswan sanoo, että Helsingin Pelastuskoulun opetuksessa on huomioitu pääkaupungin erityispiirteet.
– Kuten ratikat, metrot sekä Helsingin runsas maanalainen rakentaminen.
Nordenswan huomauttaa, että Helsingissä kaikki pelastuslaitoksen palomiehet myös jatkavat pelastajaksi valmistumisensa jälkeen lähihoitajaopetuksessa. Täten he saavat kelpoisuuden toimia ensihoitoyksikössä.
– Ensihoitoon erikoistuminen on strategisesti ensiarvoisen tärkeää kaupungin turvallisuuden kannalta. Mahdollisen suuronnettomuuden sattuessa kentälle saadaan mobilisoitua mahdollisimman paljon ammattitaitoista henkilökuntaa, mutta se edellyttää sitä, että henkilökunnalla on terveydenhuollon ammattitutkinto. Tällä hetkellä merkittävän suuronnettomuuden sattuessa voimme valita, laitammeko pelastajan ambulanssiin vai paloautoon.
Nordenswan sanoo, että vaikka sisäministeri on ilmoittanut, että Helsingin Pelastuskoulu lakkautetaan "itsenäisenä koulutuksen järjestäjänä", kaupunki ei ole luovuttanut.
Yhtenä vaihtoehtona on, että koulutus keskitettäisiin Kuopion Pelastusopistoon, mutta koulutusta tarjottaisiin myös Uudellamaalla Helsingin Pelastuskoulun mallin mukaisesti.
– Olennaista on, että koulutus sisältäisi ensihoidon koulutuksen. Meille koulutuksen järjestäjän nimellä ei ole väliä – tutkinnon sisällöllä on.
Päätöksenteko siirtyy Helsingistä maakunnalle
Nordenswanin mukaan neljän pelastuslaitoksen yhdistäminen yhdeksi valtavaksi pelastuslaitokseksi tarkoittaa myös sitä, että päätöksenteko tulee etääntymään Helsingistä. Se, kuten kokonaisrahoituskin, siirtyy maakunnan piiriin.
– Nyt olemme osa kaupungin organisaatiota ja neuvottelemme esimerkiksi lisäresurssitarpeista suoraan kaupungin kanssa. Tulevaisuudessa kamppailemme samoista rahoista ison sotesektorin kanssa. Vaarana on, että alueelliset näkemykset katoavat.
Nordenswan sanoo, että ensihoidon ja pelastuksen palvelut tulevat jatkumaan kuten ennenkin.
– Palveluresursseihin ei olla puuttumassa. Eniten yhdistyminen tulee näkymään toiminnan kehittämisessä. Kyse on siitä, miten saamme yhteen sovitettua toimintaedellytyksiltään erityyppisten alueiden lisäresursointitarpeet. Helsingin alue on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna joihinkin Uudenmaan maaseutumaisiin alueisiin.
