Presidentti Niinistö vei Ranskan presidentti Macronin eilen torikahveille Kauppatorille Presidentinlinnassa pidetyn lehdistötilaisuuden jälkeen.

Suomessa ensimmäistä kertaa valtiovierailulla ollut Macron kätteli rennosti torimyyjiä, jonka jälkeen presidentit suuntasivat torikahvilaan nauttimaan kahvikupposet.

Tapauksesta julkisuuteen levinneistä kuvista ja Ylen videosta yksi asia kiinnitti erityisesti ihmisten huomiota. Se oli Macronin ilme hänen maistaessaan kahvia.

Kuvat kahvituokiosta herättivät sosiaalisessa mediassa kosolti huvittuneita reaktioita ja tykkäyksiä. Monet kommentoijat kuvittelivat Macronin pitäneen kahvia pahanmakuisena.

Muuan muassa sisäministeriön viestintäasiantuntija Saara Nevala ja Ylen toimittaja Toivo Haimi twiittasivat aiheesta kuvat, jotka lähtivät leviämään laajalti Twitterissä.

Haimi twiittasi kuvan aihetunnisteella saludo. Saludo on tiettävästi yksi halvimpia Suomessa myytävistä kahvimerkeistä.

Nevala twiittasi kuvan, jossa Macron osoittaa sormellaan kahvikuppiaan.

– Kutsutteko te tätä kahviksi, kuvatekstissä lukee ja siihen on linkitetty tasavallan presidentin kanslia.

Presidentin kanslia ei ole kommentoinut Twitterissä kahvittelutuokion yksityiskohtia, mutta se kertoi, että esillä keskusteluissa oli erityisesti Euroopan turvallisuus. Kanslia myös jakoi kuvia tapahtumasta.

Suomalaisten sosiaalisen median vitsiniekkojen lisäksi BuzzFeed-uutisyhtiön johtaja Ryan Broderick twiittasi asiasta perjantaina.

– Macronin ilme maistettuaan suomalaista kahvia on suosikkini ranskalaisesta epätoivosta, Broderick kirjoitti.

Broderickin twiitti tietänee sitä, että suomalaisen kahvin maine saattaa saada maailmalla laajempaa näkyvyyttä.

Kahvi oli Juhla Mokkaa

Helsingin Sanomat haastatteli torikahvilan myyjä Erika Niskasta, joka sai kunnian antaa kahvit assistenteille, jotka puolestaan antoivat kahvikupit edelleen presidenteille.

Niskanen kertoi HS:lle, että tarjoiltu kahvi oli Juhla Mokan tummapaahtoista suodatinkahvia, ja että molemmat presidentit joivat kahvinsa mustana.

Lehden mukaan kahvihetki kesti vain noin viisi minuuttia. Niskanen ei saanut kuitenkaan tietoonsa sitä, mitä Macron oikeasti piti suomalaisesta kahvista.

– Mä olin oikeasti ihan täpinöissä. Olimme aikaisemmin nähneet, kun presidenttien vaimot lähtivät laivalla Suomenlinnaan ja seurailimme tilannetta koko päivän, Niskanen kertoi lehdelle.

Lue lisää:

Niinistö vei Macronin Kauppatorille kahville – katso video

Turvallisuusasiantuntijat paljastavat: presidenttien vessat sinetöidään etukäteen, juomat vaihdetaan ja ruuasta otetaan näytteitä myrkytyksen varalta

Helsingin kaupunki suunnittelee yli seitsemän miljoonan leikkauksia ensi vuoden kulttuurin ja vapaa-ajan palveluihin.

Säästöjä kerättäisiin ehdotuksen mukaan muun muassa supistamalla Kaupunginmuseon näyttelytoimintaa ja pienten kirjastojen aukioloaikoja, luopumalla Roihuvuoren ja Pakilan nuorisotaloista sekä vähentämällä uimarantojen uimavalvontaa. Lisäksi venepaikkojen hintoja nostettaisiin, luonnonjääkenttiä jätettäisiin jäädyttämättä, Kaapelitehtaan musiikkitiloista luovuttaisiin ja nuorison syrjäytymisen ehkäisyn uudet avaukset ja toimenpiteet jätettäisiin pois eikä ikäihmisten kulttuuripalvelujen uusia avauksia jatkettaisi.

Suurin yksittäinen säästökohde sosiaaliseen mediaan vuodetulla säästölistalla on kuitenkin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan työntekijöiden tulospalkkiot, joista säästetään yhteensä 4,4 miljoonaa euroa.

Listan laatijan, kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan Tommi Laition, mukaan listan säästökohteet ovat kaupungin strategian mukaisia.

– Halusimme näyttää mitä se [talousraami] konkreettisesti tarkoittaa toimintamme kannalta. Ne ovat tietysti kaikki ikäviä toimenpiteitä. Olemme katsoneet kaupungin strategiaa ja sen kautta miettineet vaihtoehtoja, jos jostain on säästettävä, hän sanoo.

Laitio painottaa, että lista ei ole lopullinen, vaan esimerkki.

Lisärahaa tarvitaan yli 10 miljonaa

Keväällä asetetusta budjettiraamista sovittiin syksyllä jaettavaksi vielä 13 miljoonaa, mutta vielä ei ole tietoa kuinka paljon summasta jää kulttuurin ja vapaa-ajan palveluihin. Apulaispormestari Nasima Razmyarin (sd) mukaan summa ei riitä.

– Lisää rahoitusta tarvitaan, ja kaupungilla on tähän varaa. Helsingissä harjoitetaan tarpeettoman tiukkaa talouskuria ja se näivettää palveluja, hän sanoo.

– Kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut muodostavat marginaalisen osan kaupungin budjetista, mutta tuottavat kaupunkilaisille merkittävästi hyvinvointia ja onnellisuutta. Peruspalveluita ja uusia kulttuurihankkeita ei pitäisi asettaa vastakkain. Molempia tarvitaan ja molempiin löytyy resurssit, jos tahtoa on, Razmyar jatkaa.

Kaupungin kulttuurijohtajan Tuula Haaviston mukaan toimiala tarvitsee yli 10 miljoonaa euroa, jotta palvelut voidaan toteuttaa.

– Tämä on haastava ja iso yhtälö kun kaupunki kasvaa ja ihmisten koulutustaso nousee ja kieliä, joilla pitäisi operoida, on enemmän. Se, että palvelut saadaan ulottumaan ja riittämään kaikille on kaupungin taloudelle iso kysymys, Haavisto sanoo.

Apulaispormestari Razmyar muistuttaa kuitenkin, että myös satsauksia on tehty. Nuorten harrastuksiin myönnettiin vuoden alussa 900 000 euroa.

Kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta hyväksyi talousarvioehdotuksen tällä viikolla ja se käsitellään seuraavaksi kaupunginhallituksessa. Kaupunginvaltuusto päättää ensi vuoden budjetista marraskuussa.

Aiheesta kertoivat ensin MTV ja Helsingin Sanomat.

Thaimaassa yli 20 miljoonan euron arvosta bitcoineja huijareille menettänyt 22-vuotias suomalaismies on päässyt jonkinlaiseen sovintoratkaisuun kahden epäillyn huijarin kanssa, kertoo Bangkok Post -lehti.

Huijauksesta epäiltyihin kuuluvat thaimaalainen tunnettu osakevälittäjä ja Expay Software Co. -yhtiön suurosakkeenomistaja tunnustivat tiistaina Thaimaan poliisin CSD-yksikölle osallisuutensa petokseen.

Jutun tutkintaa johtava CSD:n varajohtaja Chakrit Sawasdee kertoi Bangkok Postille, että osapuolet allekirjoittivat sopimuksen todisteeksi neuvottelujen jälkeen. Lehden mukaan poliisi valvoi neuvotteluja.

Sawasdeen mukaan suomalaismies voi perua rikosilmoituksensa näiden kahden epäillyn osalta, jos osapuolet pääsevät sopuun suomalaiselle maksettavista korvauksista. Thaimaan laki mahdollistaa tällaisen järjestelyn petostapauksissa.

Osapuolet eivät paljastaneet sopimuksen sisältöä julkisuuteen. Suomalaismies totesi Bangkok Postille, että neuvottelut olivat "hyvin tyydyttävät".

Huijarit veivät suomalaisen bitcoinit

Suomalainen ja hänen thaimaalainen kumppaninsa menettivät runsaat 5 560 bitcoinia huijareille kesällä 2017. Kryptovaluuttaerän arvo oli tuolloin noin 21 miljoonaa euroa.

Uhrien piti saada bitcoinien vastineeksi muun muassa thaimaalaisten yritysten osakkeita. Huijariliiga ei kuitenkaan toimittanut luvattuja osakkeita, vaan muutti bitcoinit Thaimaan bahteiksi ja siirsi niitä kymmenille pankkitileille.

Thaimaan poliisin mukaan rahoilla on ostettu muun muassa miljoonien eurojen arvosta maata.

Huijauksesta ja rahanpesusta epäillään muun muassa thaimaalaista televisionäyttelijää ja hänen perheenjäseniään. Jutun pääepäilty on näyttelijän veli, jonka poliisi arvelee paenneen Yhdysvaltoihin.

Yle uutisoi aiemmin elokuussa, että Suomen verottaja joutuu pohtimaan, pitääkö suomalaismiehen maksaa menettämiensä bitcoinien arvonnoususta verot Suomeen.

Verohallinnon ohjeen mukaan mikä tahansa vaihdantatilanne realisoi bitcoinien arvonnousun verotuksen.

Lue myös:

Nuorelta suomalaiselta huijattiin miljoonien eurojen arvosta bitcoineja Thaimaassa – Tapauksesta tuli kova pähkinä purtavaksi Suomen verottajalle

On sateinen myöhäiskesän päivä ja äänekoskelaisen Hotelli Keiteleen ravintola on lounaan jäljiltä hiljentynyt. Sitä suurempi on kontrasti, kun Juha Willmanin ääni kajahtaa iloisesti baaritiskin takaa ja täyttää koko tilan.

Willman häärii ravintolansa baaritiskin takana ja hoitelee toisella kädellä paperinivaskoja, toisella kädellä puheluita, ja huutelee samalla ohjeita keittiöön.

Kun hänet lopulta saa istumaan alas, hän kertoo pontevasti viikonlopun kuulumiset.

– Ensinnäkin, ei ole kuuma. Henki kulkee, vaikka joku muu voi olla siitä eri mieltä. Ravintolassa on jumalattoman kuuma, kun on kuuma, hän listaa.

Osansa julkisuudesta Willman on saanut tyttärensä kautta: hän on vuoden 2001 Miss Suomen Heidi Sohlbergin isä. Willman päätyi otsikoihin valmentaessaan tytärtään missiksi ja lausuttuaan miehen suorapuheisuuteen tottumattomalle yleisölle pitävänsä tytön nilkkoja paksuina (Ilta-Sanomat).

Sittemmin Willman niitti mainetta muuttaessaan liiketoimikumppaninsa Esa Sääskilahden kanssa Fuengirolaan pyörittämään ravintolaa.

Kaksi vuotta sitten Willman ja Sääskilahti lähtivät vastavirtaan: he muuttivat eläkeiässä takaisin kotimaahan Fuengirolasta.

Kuka hullu lopettaa menestyvän ravintolauran ja palaa Aurinkorannikolta Äänekoskelle?

Lähes eläkeikäisen paluu

Tilastollisesti Willman sijoittuu kiinnostavaan kategoriaan: hän on lähes eläkeikäinen, joka palasi Aurinkorannikolta.

Kasvatustieteen tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Siirtolaisuusinstituutin verkostotutkija Paula Könnilä on tutkinut Aurinkorannikon suomalaisia. Könnilän mukaan Fuengirolaan lähtee joka vuosi noin 800 suomalaista. Heistä yli 60-vuotiaita – siis pian eläkeikäisiä – on yli 40 prosenttia.

Aurinkorannikolla asuu vakituisesti tai osa-aikaisesti yhteensä 20 500 suomalaista. Kaikista lähteneistä lähes puolet palaa kotimaahan, mutta palaavien joukossa on sellaisia, jotka alun perinkin painelivat kohti aurinkoa osa-aikaisesti.

Lähes eläkeikää hipova Willman on joukossa, jolle paluu ei ole itsestäänselvyys.

– Paluu on harvinaista. Päin vastoin, etelään mennään eläkeiässä halvoista kustannuksista johtuen, Könnilä kertoo.

Könnilän tilastot paljastavat, että melkein kolmasosa eläkeikäisistäei edes suunnittele paluuta Espanjasta. Tosin paluumuutto on hieman lisääntynyt vuosina 2016–2017 muun muassa verotuksenmuutosneuvottelujen vuoksi.

Tykkään säveltää ja kokeilla ja maistella, kuten näkyykin. Juha Willman

Willmanin luotsaamassa Hotelli Keiteleen ravintolassa Äänekoskella on kesän lopulla cowboy-aiheiset "possujuhlat". Baaritiskillä roikkuu yhä glitterillä päällystettyjä stetsoneita.

Sen lisäksi takana on tähtiartistitanssit – "kuten aina", Willman muistuttaa – kahdet 80-vuotisjuhlat ja häiden valmistelu.

Joku voisi vähemmästäkin haluta toipua kaikesta peitto korvissa Netflixin ääressä.

Willman ei malta.

Suomen ensimmäinen miesemäntä

Juha "Jussi" Willmanin ura on vähintään yhtä värikäs kuin baaritiskin yllä roikkuvat glitter-stetsonit. Matkaan mahtuu missi-isyyttä (Ilta-Sanomat), ura kahdessa eri maassa (Nelonen), perhetragedia (Me Naiset) ja nyt uusi elämänvaihe Suomessa.

Mies on monelle jo entuudestaan tuttu iltapäivälehtien palstoilta, mutta miten hän itse kuvailisi tunnettuuttaan ummikolle?

– Johan pistit kysymyksen! Willman henkäisee.

– Sanotaan, että lähtökohta on ollut kauniissa tyttäressä. Hänen elämäänsä seuraten olen ehkä ryöminyt ja joutunut julkisuuteen ja lehtiin, Willman tiivistää hetken pohdittuaan.

Keskisuomalaiset muistanevat Willmanin jo vuosikymmenten takaa 1970-luvulta. Silloin hän niin sanotusti meni sinne, minne kukaan mies ei ollut aiemmin mennyt.

– Olin ensimmäinen mies Suomessa, joka meni ison suurtalouskeittiön esimieheksi. Se oli julkisuusjuttu aikanaan, ja kun titteli oli "emäntä", se aiheutti aina vähän hilpeyttä. Mutta sanoin monta kertaa, että voitte jättää sen e-kirjaimen pois, Willman sanoo naama peruslukemilla.

Vuonna 1977 Willman siis aloitti ravintola-alan uransa 23-vuotiaana Jyväskylän maalaiskoulussa Palokan koulukeskuksessa ("viime vuosituhannella! Hirveetä!" hän huudahtaa väliin). Sitä ennen hän oli opiskellut ravintolatyöntekijäksi ja kokiksi ja tehnyt samalla tarjoiluhommia.

– Mutta kypsyin siihen, että olin aina töissä, kun muut juhlivat. Se nyppi parikymppistä kundia. Riiaa siinä sitten viikolla, kun kukaan ei käy missään eikä kussaan, Willman toteaa napakasti.

Tragedia saavuttaa perheen

Willmanin rakkaus ruokaan alkoi jo lapsuudessa: kolmesta veljeksestä vanhimpana jäi ruoanlaitto hänen vastuulleen vanhempien ollessa töissä.

Ensimmäisestä ruokakokeilusta tuli ikimuistoinen koko perheelle, kun Willman päätti pyöräyttää valtavan määrän karjalanpiirakoita. Neljästä puurokattilallisesta tulikin kiitettävä määrä murkinaa, mutta:

– Velipojat sanoivat heti: "Näitä ei Jussi voi syödä. Näihin ei pysty hammas", Willman kertoo.

Kun myös perheen äiti totesi piirakat syömäkelvottomaksi, Willman päätti antaa ne perheen koiralle.

– Se otti suuhunsa piirakan ja yritti, ja sitten pudotti piirakan lattialle.

Katastrofaalisesta ensikokeilusta huolimatta Willman ei antanut periksi ruoanlaiton suhteen. Syntyi erilaisia variaatioita ja ruokakikkailuja, kun nuori mies kokeili reseptien soveltamista.

– Olen hirveän huono lukemaan ohjeita. Tykkään säveltää ja kokeilla ja maistella, kuten näkyykin, sanoo Willman läpsäisten vatsaansa.

Ravintolakoulutuksen myötä kuvioihin tuli säännöllinen työ, jolloin riiaaminen selvästi onnistui paremmalla ajalla. Willman perusti perheen, ja he asettuivat Jyväskylään.

Willmanien perheen ensimmäinen koti oli silloisella asuinalueellaan Saarenmaa-Vertaalan kieppeillä. Pikkuhiljaa samalle haja-asutusalueelle ilmestyi muita taloja, kunnes pikkutien varrella oli kymmenkunta taloutta.

– Rupesimme nimittämään sitä kutukujaksi, kun joka ainoaan torppaan rupesi tulemaan lapsia. Kaikki teimme kersoja kun olimme sen ikäisiä, Willman muistelee.

Mutta huoleton arki ei kestänyt kauaa.

Willmanin vaimo kuoli rintasyöpään lasten ollessa vielä pieniä (Iltalehti), ja Willman jäi yksinhuoltajaksi.

"Ei Luoja laita hartioille enempää taakkaa kuin jaksat kantaa"

Juha Willman oli paljon valokeilassa, kun hänen missityttärensä Heidi Sohlberg sai rintasyövän. Tyttären taistelu päätyi usein otsikoihin, ja yksinhuoltajaisänä myös Willman sai osansa julkisuudesta.

Aikakauslehdissä puhuttiin esimerkiksi isän ja tyttären mutkattomasta suhteesta (Me Naiset).

Lienee niin, että Willmanin sähikäismäinen luonne auttoi puskemaan tragedioista läpi.

– Tärkeintä jaksamisen kannalta on lapset. Niihin tukeutuu, se on selvää. Ja lastenlapset. Mutta sen sanon, että kyllä ystäväpiirilläkin on hiiiirveän iso merkitys, sanoo Willman painottaen sanaa pitkästi.

Hän itse käyttää lähimmäisistään sanaa klaani. Ystäväpiiri on Willmanilla ollut jo "kutukujan" alkuajoilta pitkälti sama, joskin ydinryhmän ympärille on tullut legioonittain lisää kavereita.

– Sanoin omille lapsilleni jossain vaiheessa, kun oli oikein vaikeaa ja raskasta, ettei Luoja laita hartioille enempää taakkaa kuin jaksat kantaa, Willman toteaa.

Ette voi kuvitellakaan, miten 60–85-vuotiaat ihmiset voivat pukeutua esimerkiksi toogajuhliin! Juha Willman

Vuonna 2004, kolme vuotta tyttären missivoiton jälkeen, Willman kyllästyi kotimaan oloihin täysin.

Atooppinen iho oli vaivannut Willmania tuskaisesti aivan lapsesta saakka, ja iho alkoi jo olla sangen huonossa kunnossa. Jo vuosikymmeniä sitten Willman oli alkanut suunnitella vaimonsa kanssa Aurinkorannikolle lähtemistä ja töiden tekemistä siellä.

Tuolloin suunnitelmat kariutuivat vaimon kuolemaan, mutta ajatus jäi itämään.

Tyttären missivoiton jälkivuosina Willmanin lapset olivat jo aikuisia, joten hän päätti ehdottaa lapsille: mitä jos isä lähtisi Espanjaan?

Lähtöä puuhatessaan Willman tapasi Esa Sääskilahden, niin ikään ravintola-alan tekijän. Willman ja Sääskilahti päättivät luoda liikekumppanuussuhteen ja pistää ravintolan pystyyn Espanjassa kahdestaan.

– Olimme viikon verran lomalla Fuengirolassa vuonna 2004, ja vettä satoi koko ajan! Kaatamalla! Sitä tuli aivan koko viikon, ei yhtään aurinkopäivää. Mietin, että tännekö pitäisi pystyttää joku kippola, eihän täällä voi elää! Willman muistelee.

Parivaljakko päätti kuitenkin yrittää.

Ravintola Witi avattiin marraskuussa 2004.

Pikku hiljaa hävisivät sekä atooppinen iho että talvella usein iskevä astma.

Yön läpi kestävät pyjamabileet ja 85-vuotiaita toogissa

Ravintolasta tuli suoranainen paikallislegenda, joka päätyi otsikoihin Suomessa asti muun muassa ryöstötapauksen (Keskisuomalainen) yhteydessä.

Willman oli Aurinkorannikolla kuin kala vedessä.

– Se sopi luonteelleni hirveän hyvin, minä olen tämmöinen eläväinen, hän sanoo.

Witissä viihtyi sekalainen seurakunta. Se koostui pitkälti paikallisista, eläkeikäisistä suomalaisista ja lomailijoista, jotka osasivat Willmanin mukaan heittäytyä isäntien järjestämiin juhliin ja huvituksiin.

– Meillä oli niin hyviä bileitä ravintolassa! Esimerkiksi yöpyjamabileet alkoivat kello 22 illalla ja jatkuivat aamukuuteen asti. Kävimme yöllä jääkaapilla syömässä kakkua, pullaa ja voileipiä... Minä nautin täysin siemauksin!

Yöpyjamabileiden lisäksi oli esimerkiksi toogajuhlia, vappubileitä, syntymäpäiviä ja muita kinkereitä. Useimmiten juhlat sisälsivät jonkin erikoisen pukukoodin.

– Ette voi kuvitellakaan, miten 60–85-vuotiaat ihmiset voivat pukeutua esimerkiksi toogajuhliin! Ne olivat aivan uskomattomia asuja, oli töyhtöä ja sulkaa ja lakanoista tehtyjä vaatteita ja vaikka mitä! Willman intoilee.

Myös ravintolan omia syntymäpäiviä juhlittiin isosti joka vuosi. Ei liene liioiteltua sanoa, että vuosien ajan viini virtasi, porsaita kieritettiin vartaissa ja nauru raikasi Aurinkorannalla. Valokuvat tuolta ajalta näyttävät siltä, että pöytiin on otettu mallia Asterix ja Obelix -sarjakuvien villisikoja notkuvista pöytätarjoiluista.

Monesta asiakkaasta tuli Willmanin ja Sääskilahden ystäviä.

– Witi oli monelle paikalliselle suomalaiselle olohuone, johon he tulivat morjenstamaan tuttaviaan ja juttelemaan meille. Me saimme kuulla ihmeellisiä elämäntarinoita. Jos ne olisi laitettu paperille, niin voi hyvää päivää. Siitä olisi tullut aikamoinen Sinuhe.

Viinien ja sulkatöyhtöjen keskeltä on vaikea kuvitella, että Willman ja Sääskilahti olivat vuosien vieriessä pistäneet ravintolan hiljaiseen myyntiin.

Aurinkorannikolta hyhmäiseen lumisateeseen

Juha Willmanin mukaan ravintolan 11-vuotinen historia sujui varsin mukavasti. Yrittäminen ei Espanjassa ollut juurikaan vähemmän byrokraattista kuin Suomessa, mutta silti vapaampaa.

– Siellä voi kaataa drinkkiä niin kauan kuin katsoo asiakasta silmiin, ja hän ymmärtää todeta, että nyt riittää, Willman sanoo.

Vuosien aikana Willmanille ilmaantui kuitenkin monta hyvää syytä haikailla paluusta kotimaahan. Suurin syy oli lapsenlapset, joita Willman ikävöi omien lastensa lisäksi.

Hän laskeskeli, että välimatka perheen luota Helsingistä Äänekoskelle on sama – noin neljä tuntia – kuin Helsingistä Malagaan lentäminen.

Toinen syy oli se, että ostajia alkoi tulla oven taakse asti kyselemään ravintolasta.

Yksi heistä teki tarjouksen, josta Willman ja Sääskilahti eivät voineet kieltäytyä.

Lopullinen päätös syntyi jouluna 2015.

– Pistin oven kiinni, enkä ole sen koommin käynyt ravintolassa. Jos käännän sivua ja suljen oven, en enää katso taakseni, Willman toteaa.

Kun lentokoneen laskutelineet maaliskuussa 2015 raapivat Suomen hyhmäistä kamaraa, Willmanin tunnelma ei ollut ihan katossa. Oli räntää, lunta ja pimeää. Aurinko jäi rannikolle.

Willman ja Sääskilahti saapuivat Toivakkaan, jossa heillä oli ollut kesäpaikka jo vuosien ajan.

– Ensin tehtiin lumityöt, ja lunta oli varmasti toista metriä. Edelleen mietin siinä vaiheessa, olikohan päätös paluusta oikea, Willman kertoo.

Vankka usko Suomeen jäämisestä oli kuitenkin jo saavutettu ennen paluuta. Kevät oli onneksi jo tuloillaan, ja viimeistään kesä helpotti auringonkaipuuta.

Mutta kuka Toivakassa ottaisi kahta eläkeikää lähestyvää töihin?

Kuka työllistäisi eläkeläisen?

Saavuttuaan Suomeen Sääskilahti ja Willman marssivat molemmat Jyväskylän työvoimatoimistoon. Se oli Willmanille ensikerta moisessa toimistossa, mutta onneksi henkilökunta oli ymmärtäväistä.

– He sanoivat, että pitäisi täyttää lomakkeita netissä. Minä sanoin, että mihin ihmeen nettiin, enkä mene! Onko mitään aanelosta eli mustaa valkoisella, Willman puuskahtaa.

Lomakkeiden täyttö sentään onnistui, mutta herrasmiesten ikä meinasi jo aiheuttaa kapuloita rattaisiin. Willman arveli, että töiden löytäminen saattaa mennä toiveajattelun puolelle: hän oli jo ylittänyt 60 ikävuoden rajapyykin, ja Sääskilahti oli jo pitkästi yli viidenkymmenen.

– Työvoimatoimistosta sanottiin, että eivät voi suoraan sanoa ettei töitä ole, mutta neuvoivat olemaan pitkästymättä odotellessa. Ei tämän ikäinen äijä Suomesta mitään töitä saa, Willman muistelee.

Päivät kuluivat siten, että Sääskilahti istui talon toisessa päässä ja Willman toisessa, molemmat eri verkkosivuilla, huudellen toisilleen kuulumisia. Syksyn pimeyskin ehti jo laskeutua.

Niinpä Willman sai jälleen kyllästymisen tuottaman luovuudenpuuskan.

Edelleen mietin siinä vaiheessa, olikohan päätös paluusta oikea. Juha Willman

Parivaljakko perusti Toivakkaan ravintolan. Sun Toive -niminen ravintola menestyi aikansa, kunnes Willman ja Sääskilahti siirtyivät seuraavan idean kimppuun. Lounaspaikkoja aikansa tutkailtuaan kumppanukset iskivät silmänsä Äänekoskella sijaitsevaan Hotelli Keiteleen ravintolaan.

Hengästyttävässä tarinassa päästään vihdoin takaisin nykytilanteeseen.

– Kun tulimme ravintolan ovelle, sanoin heti, että tämä se on. Tässä oli ajan havinaa, nostalgiaa ja retroa, tyylikästä ja siistiä. Suolahti-Äänekoski-seutu lumosi meidät täysin, Willman kuvailee.

Nyt paikkakunnalle jo juurtunut Willman uskoo vankasti Äänekosken tulevaisuuteen. Hänen mielestään tehtaiden, palveluiden ja pikkukaupunkimaisuuden yhdistelmä on lyömätön.

Tilastojen valossa Äänekoski on muuttotappiollinen. Erityisesti nuoret ovat aikaisempina vuosina lähteneet 19 000 asukkaan kaupungista, mutta muutosta on pyritty pysäyttämään rahoittamalla muun muassa kouluja, asukasetuuksia, nuorten harrastuksia ja viihtyvyyttä.

Ilmeisesti kaupungin kampanjointi on ollut tehokasta: keskushallinnon toimistosihteeri Tuula Ruuskan mukaan väestönkehitys oli viime vuonna aikaisempia vuosia vähemmän tappiollista.

Willman odottaa erityisesti junayhteyden paluuta Äänekosken ja Jyväskylän välille.

Sitä haikaillessa suunnitelmia piisaa jo hamaan tulevaisuuteen asti: possujuhlien jälkeen on tiedossa Oktober-festiä, pikkujouluja, ja tuskinpa Halloweenkaan menee Willmanilta ja Sääskilahti ohi huomiotta.

Seuraavaa siirtoa juhlaketjun perään Willman ei vielä ole kehitellyt.

Paitsi sen, että jahka Äänekosken uimahalli taas aukeaa, hän painelee suoraa päätä altaaseen vetreytymään. Aurinkorannikon merta kun ei Äänekoskella ole näkyvissä.

Korjattu 31.8.2018 klo 19.18: Esa Sääskilahden sukunimi oli muuttunut Sääskimäeksi osassa juttua.

Tarkennettu 31.8.3018 klo 19.32: Tarkennettu otsikkoa, kohta eläkeläisenä muutettu muotoon lähes eläkeiässä.

Tarkennettu 31.8.2018 klo 21.54: Tarkennettu ensimmäistä väliotsikkoa ja sen jälkeistä lausetta: eläkeläinen muutettu molemmista lähes eläkeikäiseksi.

Se on nyt valmis. Aiempaa isompi, kaikille avoin, hirsistä rakennettu Sompasaunaseuran sauna Helsingin Kalasatamassa.

Uuteen saunaan mahtuu noin 20–25 ihmistä. Suunnittelussa on otettu huomioon myös liikkumisesteiset.

Hirsisaunan virallisia avajaisia vietetään huomenna lauantaina. Yhteisöpalvelu Facebookissa niihin on ilmoittanut osallistuvansa yli 260 ihmistä. Tapahtumasta kiinnostuneita on yli neljätuhatta.

Jotkut ovat ehtineet testaamaan löylyjä jo nyt.

– Paremmat kuin kotona sähkösaunassa, kommentoi Timo Salmensuu.

– Oikein hyvät löylyt sai. Tämä on parasta tällä alueella, sanoo helsinkiläinen Jyri Suksi.

– Erittäin hyvät löylyt. Ei polttavat eikä kosteat vaan hyvät, komppaa Eero Kirves.

Kolmikosta ainakin Kirveellä on vertailupohjaa asiasta: hän sanoo olleensa rakentamassa uusia ja vanhoja ja aivan ensimmäistäkin Sompasaunaa.

Uudesta hirsisaunasta hänellä on selvä näkemys.

– Paras sauna tähän mennessä mitä Kalasatamasta löytyy.

Sompasaunalla on värikäs historia – edellinen rakennus tuhoutui tulipalossa

Urbaanin Sompasaunan historia on varsin värikäs: sauna on purettu moneen kertaan, mutta myös rakennettu aina vain uudestaan.

Uusin käänne tapahtui huhtikuussa, kun Pullosaunaksi kutsuttu yleinen sauna sytytettiin tuleen.

Poliisi kertoi, että tumman pakettiauton nähtiin poistuvan paikalta vain hetkeä ennen kuin savua alkoi nousta.

Uutta hirsitemppeliä alettiin rakentaa heti toukokuussa.

Sompasauna sijaitsee Kalasatamassa rakennustyömaiden keskellä. Mikä siitä tekee niin erityisen?

– Tämä on todella upea miljöö. Toivottavasti tämä pidetään tällaisena, Suksi sanoo.

– Tämä on ilmainen sauna keskellä Helsinkiä. Kaikki saavat tulla tänne kunhan eivät häiriköi ketään, Kirves toteaa.

Hän lupailee lauantaille rentoja avajaisia.

– Tässä on kolme saunaa, ja paikalle tulee myös peräkärrysauna. Se lähtee ensi viikolla Espanjaan saunakulttuuria levittämään.

Sompasauna on saanut tunnustusta myös kaupungilta: seura palkittiin Helsingin kulttuuriteko -palkinnolla vuonna 2015.

Lue myös:

"Täällä ihmiset todella puhuvat toisilleen" – kaupunkilaisten oma sauna ja kahvila Sompasaaressa vaarassa jäädä asuntojen alle

Helsinkiläiset saunahullut rakentavat uutta hirsitemppeliä pilvenpiirtäjien kupeeseen – urbaanin löylyelämyksen kruunaa leijonien karjunta

Uutta tietoa urbaanin Sompasaunan palosta: Tumma pakettiauto poistui paikalta vain hetkeä ennen kuin savua alkoi nousta

Helsingin Sompasaaren sauna tuhoutui tulipalossa – Poliisi epäilee tahallaan sytytetyksi

"Tästä ei sauna paremmaksi muutu" – urbaanille Sompasaunalle lupaillaan jatkoaikaa

Koulujen pihoilla kulkee nykyään uupuneempia ja ahdistuneempia nuoria, jotka eivät kuitenkaan tupakoi tai juuri käytä alkoholia. Kiusaamiseenkaan ei enää törmää välitunneilla, vaan se tapahtuu yhä enemmän vapaa-aikana sosiaalisessa mediassa.

Koulumaailman muutos näkyy terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyistä.

Hyvinvointi koulussa kuuluu lakisääteisesti kaikille siellä työskenteleville ammattilaisille. Edelleen monelle oppilaalle tärkein ja läheisin henkilö on oma opettaja.

– Uskallus pyytää apua mielenterveyden ja ahdistuksen asioihin on lisääntynyt. Kouluterveyskyselyjen tulokset kertovat, että nuorten kynnys ottaa asioita puheeksi on madaltunut, ja opettajat ovat siinä hyvin tärkeässä roolissa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Nina Halme.

Kouluterveydenhoitaja Raili Hauhia on seurannut kouluterveydenhoidon kehitystä jo neljällä vuosikymmenellä. Hauhia ja Halme nostavat esille neljä ongelma-aluetta, jotka vaivaavat nuoria tällä hetkellä: mielenterveyden, nuuskaamisen, ylipainon ja nettikiusaamisen.

Mielenterveysongelmat ja uupumus vaanivat

THL:n erikoistutkija Nina Halmeen mukaan nuorista vähän yli 10 prosenttia kokee keskivaikeaa tai vaikeaa ahdistuneisuutta.

Terveydenhoitaja Raili Hauhia on havainnut, että mielenterveyden ongelmat tulevat mukaan kuvioihin murrosiän kynnyksellä.

– Yleisesti ottaen alakoululaiset ovat innokkaita koululaisia. Heistä on kiva tulla kouluun ja heillä on kavereita. Murrosiässä epävarmuus, itsetunto-ongelmat, uupumus ja masennus kuitenkin lisääntyvät, Hauhia sanoo.

Yläkouluikäisillä, myös tytöillä, on ihan jämysti jo nuuskan käyttöä. Raili Hauhia

Kouluikäiset ovat myös aiempaa väsyneempiä. Tutkija Nina Halmeen mukaan yläkoulun 8–9-luokkalaisista sekä lukiolaisista tytöistä lähes 20 prosenttia on uupuneita. Koulu-uupumuksessa opinnot kuormittavat liikaa ja aiheuttavat riittämättömyyden tunteita.

–Koulu-uupumus on etenkin menestyshakuisilla tytöillä hyvinkin yleistä. Nämä asiat ovat yhteydessä vuorokausirytmiin ja siihen, miten löytää aikaa itselle, opiskelulle ja harrastuksille. Toivoisin, että nuorten elämänhallinnan taitoja vahvistettaisiin, Halme taustoittaa.

Erikoistutkija Halmeesta on huolestuttavaa, että ongelmilla on tapana kasaantua samoille nuorille.

– Ongelmien kasaantumisen taustalla voivat olla vuorovaikutusvaikeudet vanhempien kanssa, yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen, henkinen väkivalta, koulupoissaolot ja alkoholinkäytön lisääntyminen. Tämän joukon varhainen tunnistaminen olisi tärkeää.

Terveydenhoitaja Hauhian mukaan oppilashuollon palvelut ovat koko ajan täyteen buukattuja. Nyt apua on kuitenkin saatavilla enemmän kuin aiemmin. Esimerkiksi vielä 1980-luvulla Kajaanissa oli yksi ainoa kuraattori vastuussa kolmen yläkoulun nuorista.

– 80-luvulla ei ollut alakoulussa kuraattoreita. Koulupsykologejakaan ei ollut ollenkaan ja perheneuvolapalveluitakin vähemmän, Hauhia muistelee.

Alkoholi vaihtui nuuskaan

THL:n tutkijan Nina Halmeen mukaan nykyään nuoret ovat entistä raittiimpia, ja humalahakuinen juominen on vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Myös päivittäin tupakoivien nuorten osuus on puolittunut, ja asenteet polttamista kohtaan ovat muuttuneet negatiivisemmiksi.

– Alakoululaiset kokeilevat alkoholia ja tupakkatuotteita vähemmän. He kokeilevat vähän nuuskaa, mutta myös yläkouluikäiset tytöt käyttävät nuuskaa jo ihan jämysti, kertoo terveydenhoitaja Railia Hauhia.

Tutkija Halme vahvistaa Hauhian havainnot.

– Ammattioppilaitosten nuorista yli 10 prosenttia nuuskaa päivittäin. 8–9-luokkalaisista nuuskaa noin viisi prosenttia, Nina Halme taustoittaa.

Nuuskan käytössä alueelliset erot ovat suuria. Suurissa kaupungeissa sekä rajojen läheisyydessä sitä käytetään eniten.

Kannabiksen käyttö ei ole Halmeen mukaan lisääntynyt, vaikka edelleen Suomessa on paljon nuoria, jotka ovat kokeilleet huumeita.

Lapset joko liikkuvat paljon tai eivät ollenkaan

Terveydenhoitaja Raili Hauhian mukaan osa nuorista syö terveellisesti, osa todella epäterveellisesti. Kouluikäisten ruokailutottumuksiin vaikuttaminen on kuitenkin vaikeaa.

– Vanhempien on mahdoton vahtia, mitä lapsi oikeasti syö. Osa lapsista käy jopa itse ostamassa kaupasta herkkuja, kertoo Hauhia.

Jotkut lapset saavat ainoan liikunnan välitunneilla. Raili Hauhia

Ylipainoisten nuorten ja lasten määrä on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvussa, ja THL:n tutkijan Nina Halmeen mukaan kasvu näyttää yhä jatkuvan.

– Nuorten ylipaino on pitkällä tähtäimellä haasteena, vaikka kaupungeissa ja kunnissa on tehty paljon töitä ylipainon vähentämiseksi. Arviolta yli 20 prosenttia 8–9-luokkalaisista on ylipainoisia.

Myös liikuntatottumukset ovat nuorten keskuudessa kahtia jakautuneita. Osa liikkuu todella paljon, mutta osa aivan liian vähän. Runsaasti liikkuvilla lapsilla voi olla kasapäin liikuntaharrastuksia jo alakoulussa.

– Jo neljännellä ja viidennellä luokalla on lapsia, joilla on melkein joka päivälle liikuntaharrastus. Se ei ole haitallista niin kauan, kun on kivaa eikä koulutyö kärsi, Hauhia sanoo.

Raili Hauhian mukaan esimerkiksi Kainuun haja-asutusalueilla koulujen lakkautukset ovat vähentäneet nuorten liikuntaa, koska kouluun kuljetaan autolla.

– Nyt koulumatkat istutaan linja-autossa. Jotkut lapset saavat ainoan liikunnan välitunneilla ja illan he ovat kotona sisällä, toteaa Hauhia.

Enää ei kiusata kasvotusten

THL:n keräämien tietojen mukaan koulukiusaaminen on vähentynyt, mutta siitä huolimatta säännöllisesti kiusattujen nuorten osuus on pysynyt samana. Syytä tähän ei tiedetä.

Tutkija Nina Halmeen mukaan kiusaaminen on siirtynyt koulun pihoilta nettiin.

– Somekiusaaminen lisääntyy, kun tulee uusia sosiaalisen median muotoja käyttöön.

Osa aikuisviihteen ja väkivaltavideoiden sivustoilla käyneistä lapsista on pahoittanut mielensä pitkäksi aikaa ja tarvinnut tukea asian käsittelyyn. Raili Hauhia

Muutos näkyy myös kouluterveydenhoitajan arjessa.

– Kun ei ollut puhelimia, ei ollut muuta kanavaa kuin lyijykynä ja ruutupaperi, jos halusi haukkua toista. Nyt netti on helppo foorumi mollata tai eristää toisia. Ei esimerkiksi oteta viestiryhmiin mukaan tai laitetaan huhuja liikkeelle, Raili Hauhia sanoo.

Ranch Kelly on ihastuttanut Suomen ravikansaa pitkin kesää. Vanhoilla päivillään, 10-vuotiaana huippukuntoon intounut tamma on kulkenut lähes voitosta voittoon vakuuttavalla tyylillä.

Edellisstartissaan Forssan tammavaltikassa Anne Luttisen suojatti jätti kilpakumppanit kymmenien metrien päähän. Tämän vuoden 18 startista puolet on päättynyt voittoon ja kolmesti kakkossijaan. Toukokuun 5. päivän jälkeen tilastoissa on yhdeksän voittoa ja kaksi kakkossijaa.

– Uskomatontahan tämä on. Suorastaan unelma, Anne Luttinen hehkuttaa.
Ranch Kelly on kuulunut koko uransa ikäluokkansa tammaparhaimmistoon, mutta hurjin kunto on löytynyt 10-vuotiskaudella. Siinä iässä moni lämminverihevonen on lopettanut vaivoihinsa tai siirtynyt siitokseen.
Ranch Kelly tähtää Vermon SM-startin jälkeen Ruotsin kaviourille. Naapurimaa on raviurheilun suurvalta, jossa kilpailu on äärimmäisen kovaa.
– Uskon, että Kelly pystyy siellä pärjäämään, mutta siellä on lähdössä 12 kivikovaa hevosta, Anne Luttinen pohti.

Ruotsin käynti muistetaan

Ruotsissa juostaan vielä syksyllä kovia tammalähtöjä. Ympäristötarkastajan siviilityöstään sapattia pitävä Luttinen kääntää vankkurinsa Ruotsin suuntaan syyskuun loppupuolella.

– Edellyttää, että hevonen on kunnossa, mutta ehkä kuukauden voisimme olla Ruotsissa. Edestakaisin tätä matkaa ei kannata reissata.
Luttinen kävi hevosen kanssa jo kesällä Ruotsin pääradalla, Tukholman Solvassa tammojen EM-lähdössä. Alkumatkasta häiritty Ranch Kelly teki hurjan loppukirin ja nousi kymmenien metrien takamatkalta kakkossijalle.

– Kyllä Kelly on noteerattu Ruotsissa sen kilpailun jälkeen mediassa. Se oli kova suoritus juosta kolmatta ja neljättä rataa. Viimeinen tuhat taisi mennä 09,4. Siinäkin mielessä kiva lähteä., Anne Luttinen muistelee.

"Ensimmäinen maksava asiakas hierojan uralla"

Ranch Kelly tulee mäntyharjulaisesta pikkutallista. Anne Luttinen on yksi hevosen taustalla olevan Kelly´s Teamin omistajia ja sen valmentaja. Hevosen taustajoukoille tamma on tuonut lyhyessä ajassa tukuttain herkkuhetkiä.

– On aivan mahtavaa seurata Kellyn ja Annen menestystä ja olla osaltaan siinä myös mukana. Kelly on ensimmäinen maksava asiakas minulla kautta aikojen, hevoshieroja Miia Hautajärvi sanoo.
Hautajärvi hieroo tamman lihakset kovien kilpailujen ja raskaiden reissupäivien jälkeen.

– Kyllä hevosesta ja sen kropasta ja rakenteesta näkee, että se on luotu juoksemaan. Sanoisin, että on formulaosastoa.
Anne Luttisen kalenterissa on sapatin ansiosta tilaa ja loppuvuodelle on vielä yksi haave, jonka toteuttaminen on pikkuhiljaa alkamassa.

– Tavoitteena on kiertää Finlandia-hiihto kaverin kanssa, entinen kansallisen tason hiihtäjä puntaroi.

Itä-Helsinikiläisessä Päiväkoti Siilitiessä syksy on alkanut hektisissä tunnelmissa. Lasten tarpeet eivät odota, vaikka henkilökuntaa on joskus paikalla tavallista vähemmän. Sijaisia tarvitaan joka viikko, mutta aina heitä ei kertakaikkiaan löydy.

– Silloin järjestellään omaa henkilökuntaa, tasoittamalla heitä ryhmästä toiseen, ja keksitään varasuunnitelmia, miten mennään eteenpäin päivä kerrallaan, sanoo päiväkodinjohtaja Anna-Riitta Vanhainen.

Sijaisia pääkaupunkiseudun päiväkoteihin välittää kuntien omistama henkilöstöpalveluyhtiö Seure. Yhtiö ei pysty enää vastaamaan kasvaneeseen kysyntään, sillä sijaispula vaivaa koko aluetta.

– Vahva puute työntekijöistä alkoi jo viime syksynä, ja se näyttää vain kiihtyvän. Ammattilaistekijöitä tarvitaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä on saatavilla, kertoo Seuren toimitusjohtaja Anne Sivula.

Pikaperehdytys ei valmista ammattiin

Kun ammattilaisia ei ole saatavilla, turvaudutaan myös niihin, joilla ei ole alan koulutusta tai työkokemusta.

Seure on rekrytoinut jo vuodesta 2011 lähtien lastenhoityöstä kiinnostuneita ihmisiä nelipäiväiseen pikaperehdytykseen. Sen jälkeen nämä voivat päästä tekemään lyhyitä sijaisuuksia päiväkoteihin.

Ilman sijaisia päiväkoteja voitaisiin joutua sulkemaan. Seuren toimitusjohtaja Anne Sivula

Tähän saakka perehdytysryhmissä on ollut noin 360 ihmistä, mutta tänä syksynä ryhmiä järjestetään aiempaa enemmän, sillä sijaisten tarve on kasvanut kuusikymmentä prosenttia viime vuodesta.

Neljän päivän perehdytykseen kuuluu sekä teoriaa että harjoittelua päiväkodeissa, esimerkiksi Päiväkoti Siilitiessä.

– He seuraavat toimintaa, osallistuvat aktiivisesti ja esittävät kysymyksiä. Heille näytetään se päivänkulku, joka tulee heille eteen sijaistuksissa, päiväkodinjohtaja Vanhainen sanoo.

Pikaperehdytys ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu päiväkoteja vaivaavaan henkilöstövajeeseen. Siitä ovat yhtä mieltä sekä Vanhainen että Sivula. Neljän päivän perehdytyksessä ei kartu todellista ammattitaitoa.

– Me emme missään tapauksessa kouluta pedagogisesti valmiita ammattilaisia. Tämä on perehdytys päiväkodin arkeen ja työhön, Sivula sanoo.

Päävastuu on päiväkodin omalla henkilöstöllä

Vanhaisen kokemuksen mukaan perehdytettävien tausta ja osaaminen vaihtelee. Toisilla voi olla kasvatusalan opintoja tai jonkinlaista kokemusta lasten ohjaamisesta, toisilla taas ei.

Joskus hän joutuu antamaan Seurelle palautetta, että perehdytettävä ei pärjää työssään. Toisinaan taas sellaisetkin ihmiset, joilla ei ole alan opintoja tai kokemusta, ottavat tehtävät haltuunsa hyvin.

Lyhytaikaisella sijaisella ei kuitenkaan ole yhtä suurta vastuuta kuin päiväkodin omalla henkilöstöllä vaan hän avustaa hoitotyössä.

– Kaikki suunnittelu-, kehittämis- ja arviointityö ja muu yhteistyö vanhempien kanssa on meidän oman henkilöstömme vastuulla. Nämä sijaiset ovat apuna arjen pyörityksessä ja tekevät niitä perustehtäviä, mihin heillä riittää valmiuksia, Vanhainen sanoo.

Hänen mukaansa tiuhaan vaihtuvat sijaiset voivat kuormittaa muuta henkilöstöä, joka joutuu ohjaamaan näiden työtä. Keikkatöitä tekevät sijaiset ovat kuitenkin kullan arvoisia sekä päiväkodeille, lasten vanhemmille että heidän työnantajilleen.

– Ilman sijaisia päiväkoteja voitaisiin joutua sulkemaan, Sivula huomauttaa.

Työvoimapula ei hellitä

Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on nyt yli seitsemänkymmentä lastentarhanopettajan paikkaa auki, ja noin neljässäsadassa täytetyssä paikassa on epäpätevä työntekijä, jolla ei ole lastentarhanopettajan koulutusta.

Lastenhoitajan paikkoja on avoinna noin neljäkymmentä. Myös muutamassa sadassa lastenhoitajan paikassa on työntekijä, joka ei täytä pätevyysvaatimuksia. He voivat olla esimerkiksi lähihoitajia, jotka eivät ole opinnoissaan suuntautuneet lastenhoitoon.

Epäpätevät työntekijät eivät kuitenkaan voi saada vakinaista virkaa työhön, johon heillä ei ole kelpoisuutta.

Viime keväänä lastentarhanopettajat kampanjoivat sen puolesta, että heidän kuukausipalkkansa nostettaisiin kolmeentuhanteen euroon, mutta tästä ollaan vielä kaukana.

Helsingissä lastentarhanopettajan peruspalkka ilman lisiä on nyt 2393,16 euroa kuukaudessa. Lastenhoitajalla se on 2103,65 euroa.

Päivähoitoa tarvitaan, mutta arvostus ei näy palkoissa

Seuren toimitusjohtajan Anne Sivulan mukaan koko hoitoala kärsii yhteiskunnallisen arvostuksen puutteesta.

– Se näkyy viimeistään työmarkkinakeskusteluissa, kun pohditaan, että pitääkö julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja tai lomarahoja laskea. Yksilötasolla jokainen haluaa hyvää hoitoa omalle lapselleen päiväkodissa tai vanhemmalleen palvelutalossa, mutta tämä huoli ei vielä kumpua riittävästi yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Arvostuksen puutteesta huolimatta päivähoitoa tarvitaan yhä enemmän, koska yleinen työllisyystilanne on parantunut. Tänä vuonna Helsinkiin tulee kaikkiaan noin 1200 uutta päivähoitopaikkaa.

– Tarvitsemme enemmän henkilöstöä ja sijaisia. Tämä työllisyystilanne on vaikuttanut siihen, että sijaisia ei ole ollut helppoa saada joka hetkeen. Yritämme varmistaa, että meillä on parhaat mahdolliset sijaiset tässä tilanteessa, sanoo Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas.

Varhaiskasvatuslain uudistus sekoittaa pakkaa entisestään

Tilannetta mutkistaa vielä se, että syyskuussa voimaan astuva varhaiskasvatuslain uudistus laittaa päiväkotien henkilöstörakenteen uusiksi.

Tulevaisuudessa päiväkotiryhmässä täytyy olla kaksi lastentarhanopettajaa ja vain yksi lastenhoitaja, kun tähän saakka ryhmässä on ollut yksi opettaja ja kaksi hoitajaa. Muutokset pannaan täytäntöön asteittain vuoteen 2030 mennessä.

Vantaan JHL:n lastenhoitajien pääluottamusmies ja pääkaupunkiseudun varhaiskasvatusverkoston puheenjohtaja Raija Öhman pelkää, että matala palkka ja epävarma työtilanne karkottavat ihmisiä alalta. Hän kokee tilanteen hämmentävänä.

– Lastenhoitajia jää hirveästi työttömäksi. Jos tilanne on nyt sellainen, että hoitajia ei saada, niin sitten joudutaan kuitenkin vähentämään työpaikkoja lastenhoitajilta.

Paradoksi on se, että lastentarhanopettajapula pahenee, koska yksi koulutusväylä suljetaan pois. Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki

Myös Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki ihmettelee, millä työvoimalla päiväkoteja tulevaisuudessa pyöritetään.

Varhaiskasvatuslain uudistuksen myötä lastentarhanopettajan kelpoisuuden voi saada vain yliopistossa suoritetulla kasvatustieteiden kandidaaatin tutkinnolla, kun tähän saakka myös ammattikorkeakoulun varhaiskasvatukseen suuntautunut sosionomitutkinto on kelvannut lastentarhanopettajan työhön. Sosionomeilla ei kuitenkaan ole ollut esiopetuskelpoisuutta.

– Paradoksi on se, että lastentarhanopettajapula pahenee, koska yksi koulutusväylä suljetaan pois. Rekrytointi vaikeutuu samanaikaisesti, kun tiedetään, että pian eläköityy paljon lastentarhanopettajia. Näyttää siltä, että ala kriisiytyy ja vaihtuvuus lisääntyy, Ristimäki pohtii.

Viikonloppuna saadaan nauttia vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimästä säästä. Vaikka kesä muuttuukin virallisesti syksyksi, kun elokuu vaihtuu syyskuuksi, lämpötila nousee viikonlopun aikana jopa kesäisiin lukemiin.

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, että suuressa osassa maata on lämmintä, poutaista ja paikoin jopa aurinkoista. Lämpötila on joka puolella maata noin viisi-kuusi astetta normaalia syyskuuta korkeammalla.

– Syyskuun alussa lämpötila on tavallisesti eteläisessä Suomessa noin 17 astetta. Nyt lämpötila voi nousta jopa 23 asteen lukemiin. Lapissa lämpölukemat ovat nyt viidentoista asteen hujakoilla, kun tähän vuodenaikaan liikutaan tavanomaisesti kahdentoista asteen kieppeillä, Kotakorpi kertoo.

Lauantaina lämpötila jää hieman 20:n asteen alapuolelle. Jos lauantai on sunnuntaita kylmempi, on se myös sateisempi.

– Sateita saadaan Etelä- ja Länsi-Suomessa kuurotyyppisesti, Kotakorpi luonnehtii.

Sunnuntaina päästään nauttimaan todellisista kesäkeleistä, kun lämpötila nousee yli 20:n asteen lukemiin eteläisessä Suomessa. Samalla sää myös poutaantuu.

Kesäisestä lämpöaallosta päästään nauttimaan myös maanantaina ennen kuin tiistaina Suomeen virtaa kylmempää ilmaa.

Elokuu ollut harvinaisen lämmin, ennätyksiä saatetaan rikkoa

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, että elokuun sää on ollut kokonaisuutena harvinaisen lämmin. Idässä saatetaan tehdä jopa uusi lämpöennätys elokuun osalta.

– Tavalliseen elokuun verrattuna sää oli ollut keskimäärin yli kaksi astetta lämpimämpää.

Loppukesä on ollut myös harvinaisen kuiva. Sateita on tullut niukalti, mikä on tuottanut ongelmia esimerkiksi viljelijöille. Kuivinta on ollut lännessä.

Maahanmuuttoviraston toiminnasta tehdään laaja, riippumaton selvitys.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) kertoi asiasta tänään Twitterissä.

Selvitystä ovat vaatineet esimerkiksi oppositiopuolueiden Vihreiden, Vasemmistoliiton, Sdp:n ja Rkp:n puheenjohtajat.

Ministeriössä pohditaan parhaillaan, kuka selvityksen toteuttaa.

– Nyt valmistellaan, tehdäänkö se YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n vai muiden yhteistyökumppaneiden kautta ja missä muodossa, ministeri sanoo Ylelle.

Maahanmuuttovirasto julkaisi kesäkuussa sisäisen selvityksen toiminnastaan. Mykkäsen mukaan selvitys ei antanut aihetta epäillä, että viraston toiminnassa olisi epäselvyyksiä.

Selvitystä varten käytiin läpi useita kymmeniä turvapaikanhakijoiden puhuttelunauhoja ja pöytäkirjoja.

– Mitään sellaista ei ole esillä, että meidän järjestelmässä tuottettaisiin systemaattisesti vääriä päätöksiä.

Mykkänen sanoo, että riippumaton selvitys kuitenkin tehdään, koska takana on erityisen haasteellinen jakso. Maahanmuuttoviraston järjestelmän läpi on mennyt lyhyessä ajassa 45 000 turvapaikkahakemusta.

Mitään sellaista ei ole esillä, että meidän järjestelmässä tuottettaisiin systemaattisesti vääriä päätöksiä. Kai Mykkänen, sisäministeri, Kok.

Viraston kesäkuisen selvityksen perusteella laadittiin useita kehittämistoimenpiteitä.

Vastaanottokeskuksissa aloitetaan muun muassa valmistavat keskustelut, joissa turvapaikanhakijoille kerrotaan etukäteen, mitä asioita varsinaisessa turvapaikkapuhuttelussa kannattaa tuoda esiin.

Virastoon palkataan myös erityisiä tulkkeja valvomaan puhuttelujen laatua.

– On varmasti tabu sanoa näin, mutta koskaan ei saada järjestelmää, jossa 45 000 turvapaikkapäätöstä saataisiin kerralla täsmälleen kohdalleen. Siksi meillä on oikeusjärjestelmässä valitusoikeus.

Viime aikoina on jälleen keskusteltu myös siitä, miksi Suomi palauttaa turvapaikanhakijoita Afganistaniin, toisin kuin esimerkiksi Ranska.

Muun muassa Amnesty ja yhdenvertaisuusvaltuutettu ovat vaatineet palautusten lopettamista.

Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja arvioi Ylelle viimeksi tällä viikolla, että väkivalta on lisääntymässä ja tilanne muuttumassa kaoottisemmaksi Afganistanissa.

– Osa Afganistanista on sellaista aluetta, että sinne voidaan Maahanmuuttoviraston arvion mukaan palauttaa. Sama arvio on Ruotsissa ja Saksassa. Vaatisi korkeaa kynnystä sanoa, että arvio näissä maissa on väärä, Mykkänen sanoo.

Miksi sitten Ranskan arviota ja päätöstä olla palauttamatta Afganistaniin voidaan pitää vääränä?

– Ranskalaisilla on ollut poliittisia, maakohtaisia tulkintoja tekevä linja. Siellä on tehty tietoinen päätös, että toisista maista halutaan ottaa turvapaikanhakijoita matalammalla kynnyksellä kuin toisista, Mykkänen perustelee.

Juttua korjattu klo 23.50: Juttuun lisätty, että myös Vasemmistoliitto on vaatinut riippumatonta selvitystä Maahanmuuttoviraston toiminnasta.

Lue myös:

Amnestyn mielestä ketään ei pitäisi palauttaa Afganistaniin – "tilanne muuttumassa kaoottisemmaksi"

Siivoojan työ ja perheenjäsenillä Suomen kansalaisuus – silti Mojtaba Hassani, 21, aiotaan palauttaa Afganistaniin

Ranskan tuomioistuin esti jälleen turvapaikanhakijan palautuksen Suomeen – olisi Afganistanissa "vaarassa joutua epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kohteeksi"

Selvitys: Turvapaikan hakijamäärien uuteen nousuun varauduttava – Muutama poliisilaitos voisi keskittyä turvapaikka-asioihin

Analyysi: Miksi Suomi käännytti valtaosan irakilaisista kotimaahansa? Tässä 7 syytä

Suomen asuntomarkkinat saavat Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä "kiistatta kiitettävän" arvosanan. Yhdistyksen asuntomarkkinakatsauksen mukaan Suomi erottuu edukseen vertailussa naapurimaihin, koska se ei kärsi asuntokuplasta.

Hypon mukaan ilman viime vuosien kiivasta rakentamista suurissa kaupungeissa asuntojen hinnat olisivat karanneet nousuun Suomessakin, mikä olisi haitaksi sekä kansantaloudelle että kotitalouksille.

– Riittävä rakentaminen on ainoa kestävä keino torjua Tukholman taudilta, missä asuntojen hinnat ja vuokrat karkaavat tavallisten palkansaajien ulottumattomiin, katsauksessa todetaan.

Hypon tietojen mukaan asuntokauppa kasvoi tammi-kesäkuussa viisi prosenttia edellisvuodesta. Kesän asuntokauppa vaikutti vaisulta, koska tilastoissa oli virhe Tilastokeskuksen ja Verohallinnon välisen tietokatkon vuoksi.

Ensiasunnon ostajat pulassa

Suomessa valmistuu Hypon mukaan tänä vuonna eniten uusia asuntoja sitten 1990-luvun. Yhdistys arvelee, että rakentamisen tahti hidastuu maltillisemmaksi ensi vuonna. Rakennusbuumi keskittyy suurimpiin kaupunkeihin.

Runsaasta rakentamisesta huolimatta asuntojen hinnat nousevat edelleen kasvukeskuksissa syrjäseutuja vauhdikkaammin. Hypo ennustaa eron repeävän yhä suuremmaksi, koska muuttoliike on uudistuotantoa vilkkaampaa erityisesti Helsingissä.

Hypon tiedot lainahakemuksista ennakoivat vauhdikasta alkua syksylle. Ensiasunnon ostajien tilanne on kuitenkin vaikeutunut esimerkiksi siksi, että yksiöt päätyvät sijoittajien omistukseen.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ehdottaa Suomeen kahta valtakunnansovittelijaa, kertoo Lännen Media.

Elorannan mukaan valtakunnansovittelijat voitaisiin valita siten, että toinen olisi työnantajien ja toinen työntekijäpuolen esittämä. Lisäksi sovittelijoiden toimenkuvaa laajennettaisiin ja luovuttaisiin viran määräaikaisuudesta. Nykyisessä yhden henkilön mallissa sovittelija valitaan vuorovuosina työnantajien ja -tekijöiden ehdokkaista.

SAK:n Elorannan mukaan sovittelujärjestelmää pitäisi uudistaa, koska nykyisellään järjestelmä on haavoittuvainen. Edellinen sovittelija Minna Helle siirtyi kesken kauden työmarkkinajohtajaksi Teknologiateollisuuteen.

Elorannan ehdotuksessa valtakunnansovittelijat vuorottelisivat työriitojen sovittelussa.

– Toinen varmasti olisi vuorollaan vastuullinen sovittelija, mutta toinen olisi pidettävä sovittelun sisällöstä ja etenemisestä perillä, jotta mahdollinen sovittelun siirto toiselle onnistuisi ja toisaalta, jotta sovittelijoiden yhteinen toimintamalli ja -linja muotoutuisi, Eloranta toteaa.

Jos työriitoja ei ole päällä, voisi valtakunnansovittelijan toimisto kerätä neuvottelujen pohjana käytettävää tietoa talouden tilasta.

Nykyinen valtakunnansovittelija on Vuokko Piekkala. Hän aloitti tehtävässään elokuun alussa.

Nykyinen eduskunta aloittaa syyskuun alussa viimeisen istuntokauden, ja ensi huhtikuussa pidettäviin eduskuntavaaleihin on enää seitsemän ja puoli kuukautta.

Politiikan tarkkailija joutuu tavan takaa vastaamaan kysymykseen, mikä puolue voittaa ja mikä häviää?

Vaikka tiedän, ettei tähän kysymykseen olemassa patenttivastausta, päätin selvittää, onko takavuosien vaalituloksissa ollut jokin sellainen säännönmukaisuus, joka toistuu vaaleissa riippumatta siitä, mikä puolue on hallituksessa ja mikä oppositiossa.

Niinpä katsoin vaalitilastoista, miten päähallituspuolueet ja opposition pääpuolueet ovat pärjänneet kahdeksissa edellisissä eduskuntavaaleissa.

Näiden tulosten perusteella näyttäisi siltä, että suurten puolueiden vaalituloksissa on olemassa säännönmukaisuus.

Miksi juuri kahdeksissa vaaleissa?

Suomessa siirryttiin vaalikaudella 1983-1987 järjestelmään, jossa sama hallitus tai ainakin lähes sama hallituspohja on ollut vallassa koko vaalikauden. Tämä selkeytti hallituksen ja opposition välistä rajaa.

Miksi vain suuret puolueet?

Suuret puolueet eivät ole kertaakaan lähteneet pois hallituksesta kesken vaalikauden, mutta pienet puolueet, esimerkiksi vihreät, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit, ovat vaihtaneet vaalikauden aikana oppositioon, joten niiden vaalimenestystä ei voi arvioida samalla perusteella kuin suurten hallituskumppanien.

SDP on päähallituspuolueena mennyt kolme kertaa vaaleihin (1987, 1999 ja 2003). Keskusta on niin ikään ollut kolme kertaa pääministeripuolueena vaaleissa (1995, 2007 ja 2011) ja kokoomus kaksi kertaa (1991 ja 2015).

Miten päähallituspuolue on sitten menestynyt?

Yhdellä sanalla sanottuna: huonosti. Päähallituspuolue on hävinnyt vaalit seitsemän kertaa. Suurimmat tappiot kokivat keskusta vuonna 2011, puolue menetti silloin 16 paikkaa, ja kokoomus vuonna 1991, jolloin se hävisi 13 paikkaa. Vain yhden ainoan kerran pääministeripuolue on saanut lisää paikkoja. SDP voitti Paavo Lipposen johdolla kaksi paikkaa vuoden 2003 vaaleissa.

Vain yhden kerran toinen suuri hallituspuolue on saanut merkittävän vaalivoiton.

Lähes yhtä huonosti on käynyt toiselle suurelle hallituspuolueelle. Se on hävinnyt vaalit kuusi kertaa. Vain yhden kerran toinen suuri hallituspuolue on saanut merkittävän vaalivoiton. Kokoomus voitti Sauli Niinistön johdolla seitsemän paikkaa vuonna 1999.

Entä miten pääoppositiopuolue on pärjännyt?

Pääoppositiopuolue on voittanut seitsemän kertaa kahdeksasta. Ainoa tappio tuli vuonna 2011. Silloin pääoppositiopuolue SDP hävisi muutaman paikan. Niissäkin vaaleissa oppositio voitti, mutta voitto meni perussuomalaiselle puolueelle, joka sai peräti 34 lisäpaikkaa.

Näiden tulosten perusteella näyttäisi siltä, että suurten puolueiden vaalituloksissa on olemassa säännönmukaisuus, joka toistuu lähes aina riippumatta siitä, mikä puolue on ollut hallituksessa ja mikä oppositiossa: suuri hallituspuolue häviää ja suuri oppositiopuolue voittaa.

Nyt olisi helppo tehdä vaaliveikkaus, jonka mukaan Juha Sipilän hallituksen pääpuolueet keskusta ja kokoomus häviäisivät ja pääoppositiopuolue SDP voittaisi tulevat vaalit.

Tulevissa eduskuntavaaleissa on kuitenkin se erikoinen piirre, että vaaleissa on mukana kolme suurta hallituspuoluetta. Tosin niistä yksi, perussuomalaiset, on vaalikauden aikana hajonnut kahteen puoliskoon, joista toinen on hallituksessa ja toinen oppositiossa. Vastaavaa tilannetta ei ole ollut kahdeksissa edellisissä vaaleissa.

Näin suuri muutos voi vaikuttaa vaalitulokseen yllättävällä tavalla.

Onkin viisasta siteerata pörssiasiantuntijoita, jotka antavat pörssikursseja tuijottaville sijoittajille ohjeen: menneisyys ei ole tae tulevaisuudesta, eikä kukaan voi varmuudella ennustaa tulevaisuutta.

Unto Hämäläinen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva politiikan toimittaja.

Imatralle on perustettu vuonna 2015 kasakkakylä, väitetään huonolla suomella kirjoitetulla venäläisellä verkkosivulla.

Perustamisasetuksen otsikko on “Kasakkayhteisö. Asetus. Eversti Jelisejevin kasakkakylä Imatralla”.

Kasakat on Venäjällä perinteinen puolisotilaallinen organisaatio. Heidän tehtävänään on puolustaa venäläisyyttä ja isänmaata.

Glas Naroda (Kansan ääni suom.) verkkosivusto sanoo “edistävänsä demokratiaa ja vapautta itsenäisten valtioiden yhteisön ja Itämeren alueen maiden jäsenmaiden alueella”.

Sivustolla olevan kasakkakylän asetuksen ovat allekirjoittaneet Venäjän kansalaiset Aleksander Novikov ja Elena Novikova.

Suomessa näyttää toimineen samanniminen pariskunta. Pariskunnan tavoittaminen osoittautuu vaikeaksi.

Asetusteksti on hämmentävä ja antaa aiheen moniin kysymyksiin.

Onko Imatralle todella perustettu asuttu, konkreettinen kasakkakylä vai onko kyseessä pelkkä heitto verkkosivustolla?

Mikä väitetyn kasakkayhteisön tarkoitus on?

Yle kokosi arvioita aiheesta Suojelupoliisilta (Supo), Pääesikunnalta ja Venäjän asiantuntijoilta.

Venäjän asevelvollisuusjärjestelmä Suomessa?

Imatran kasakkakylän asetusteksti on raju.

Sen mukaan Imatran kasakkakylässä voi “suorittaa asevelvollisuutta kasakkalaisen Suomi-Venäjän Jelisevin joukossa.”

Asevelvollisuuden mahdollisuus koskee “kasakkakylän perustajia ja jäseniä.”

Olisiko Venäjä luonut kaikessa hiljaisuudessa oman asevelvollisuusjärjestelmän Suomeen? Voisiko kyse olla jonkinlaisesta sotilaallisesta toiminnasta vai informaatiovaikuttamisesta?

Sotilasprofessori ja everstiluutnantti Petteri Lalu arvioi pyynnöstä Ylen tietoja Imatran kasakkakylän perustamisesta.

- En tunne asiaa enkä osaa arvioida sen paikkansapitävyyttä, Lalu sanoo asetuksesta.

Lalu työskentelee Maanpuolustuskorkeakoulussa, erityisalana venäläinen sotataito.

Mikä motiivi kasakkakylän perustamisella kenties on?

– Tällaiseen toimintaan osallistuva venäläinen asevelvollinen voisi ikään kuin vapaaehtoistoimintaan osallistumalla suorittaa kansalaisvelvollisuutensa, arvioi Lalu.

Lalu pohtii, voisiko kysymys olla Venäjän tavoitteesta varmistaa ulkomailla asuvien maanmiestensä, myös mahdollisten kaksoiskansalaisten, luotettavuus erityisesti poikkeusolosuhteissa.

Lalu muistuttaa, ettei Venäjä tunnusta kaksoiskansalaisuutta. Venäjän lainsäädännössä tunnetaan vain Venäjän kansalaisuus.

Venäjä ajaa Lalun mukaan omia intressejään niin talouden, informaation kuin turvallisuudenkin alueilla aktiivisesti ja määrätietoisesti.

– Ajattelulle on ominaista nollasummapeli, johon eivät näytä kuuluvan keskinäiseen luottamukseen perustuvat kompromissit, Lalu toteaa.

Kasakka-asetus: Estää provokaatiot Venäjää vastaan

Imatran kasakkakylän asetuksessa mainitaan useita muita tehtäviä.

Tärkeimmäksi tehtäväksi on asetettu “propaganda ja liikkeet Suomessa asuvien Suomen kansalaisten ja maanmiesten kesken” sekä “vetää puoleensa maanmiehiä ja Suomen kansalaisia omiin joukkoihin.”

Venäläisellä verkkosivustolla julkaistun asetuksen mukaan kasakoiden tehtävänä on myös “luoda kontaktit Suomen ihmisoikeuspuolustajiin ja estää Suomen kansalaisia osallistumasta sotatoimi provokaatiohin Venäjän kanssa.”

Toisaalta kasakoilla on sivujen mukaan oikeus “toimia sodan syttymisen vastustajana maiden Suomen ja Venäjän välillä, tukea rauhaa Venäjän ja Suomen välillä.”

Supo: Ei uhkaa kansallista turvallisuutta

Suojelupoliisi kertoo Ylelle tutustuneensa kasakkakylän perustamisasetukseen.

– Tiedossamme on, että internetistä löytyy tällaiseen yhteisöön liittyvä julistus ja muuta kirjoittelua, toteaa Supon viestintäpäällikkö Jyri Rantala Ylelle.

– Sen sijaan meillä ei ole tietoa, että asiaan liittyisi sellaista konkreettista toimintaa, mikä vaarantaisi Suomen kansallisen turvallisuuden.

Suomen puolustusvoimat ei ota kantaa Imatran kasakkakylään.

– Emme kommentoi yksittäistapauksia, toteaa apulaisosastopäälikkö Arto Hirvelä pääesikunnan viestintäosastolta.

Pääesikunta muistuttaa silti muutoksista aluevalvonta- ja rikoslaissa heinäkuusta 2017 lähtien, koskien tunnuksettomien sotilaiden ryhmiä.

– Ne (lainmuutokset) antavat tarvittaessa perusteita toimia jos järjestäytyneet ei-sotilaalliset joukot aiheuttaisivat turvallisuusuhkaa, Hirvelä kirjoittaa pääesikunnan vastauksessa Ylelle.

Mitä Imatralla tiedetään?

– Ihan täysi yllätys.

Yle tavoitti Kaisa Heinon, Imatran apulaiskaupunginjohtajan, viimeisenä haastateltavista. Kaupunginjohtaja Kai Roslakka oli lomalla.

– Kokonaisuutena tämä on hämmentävää. Vaikuttaa aika yllättävältä ja erikoiselta tapaukselta kaikkinensa, Heino kommentoi Ylelle.

Heino kuulee kasakkakylän asetuksesta ensimmäistä kertaa.

Heino ei lähde arvailemaan mitä asia kenties herättää suhtautumisessa Imatralla venäläisiin kuntalaisiin.

– Mielenkiintoista on nähdä mistä tässä on kyse. Vaikuttaa aika yllättävältä ja erikoiselta tapaukselta kaikkinensa, ilmiselvän hämmästynyt apulaiskaupunginjohtaja pohtii.

Venäjän-tutkija: Onko kasakkakylä potentiaali?

Kasakkakylän asetus on kirjoitettu huonolla suomen kielellä, käännettynä mahdollisesti internetin käännösohjelmalla.

Venäjänkielistä alkutekstiä Yle ei ole pystynyt löytämään.

Onko Imatran kasakka-asetus venäläisten kasakkaintoilijoiden nettiuhoa – vai Venäjän informaatiovaikutusyritys Suomessa?

– Ensimmäinen ajatus on, että tämä on tyhjä kuori. Potentiaali, jota ei ole käytetty, arvioi Katri Pynnöniemi.

Hän hoitaa Maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston yhteisestä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria.

Mitä potentiaali tarkoittaa?

Pynnöniemen mukaan vuoden 2014 jälkeen kasakoiden rooli ja julkisuus Venäjän sisäpolitiikassa on kasvanut.

Kasakat olivat näkyvästi esillä Itä-Ukrainan sodan ensi vaiheessa.

– Ehkä siitä on haettu mallia, sen paremmin miettimättä meidän paikallisia olosuhteita.

Pynnöniemen mukaan suoraa syy–seuraussuhdetta Itä-Ukrainan tapahtumiin ei voida osoittaa.

Pynnöniemi kiinnittää huomiota kasakkakylän tarinaan Venäjän näkökulmasta. Asetuksen mukaan kyseessä on eversti Jelisejevin kasakkakylä.

Fjodorov Jelisejev on historiallinen henkilö.

Jelisejev palveli vuonna 1917 Kaukaasian kasakoissa Lappeenrannassa ja vuosina 1921–1924 Haminassa kasakkakylän päällikkönä, atamaanina.

– Historiallisen henkilön tai tapahtumien hyödyntäminen on yleistä tarinoissa, joita Venäjä käyttää hämäyksessä ja disinformaation levittämisessä, Pynnöniemi sanoo.

Viipurin kasakat: kasakkakyliä Suomen rajalle?

Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti vuonna 2005 kasakkalain.

Sen mukaan kutsuntaikäiset kasakat voivat palvella perinteisissä kasakoiden sotilasyksiköissä sekä raja- että sisäissä joukoissa.

Helsingin Sanomat haastatteli Viipurin kasakoiden silloista päällikköä, atamaania, vuonna 2014.

Jutun mukaan Viipurin kasakat halusivat mukaan rajavalvontaan Venäjän ja Suomen rajalle.

Lisäksi kasakat halusivat rakentaa kasakkakyliä Suomen ja Viron rajalle.

Yle tavoitti sähköpostitse Viipurin kasakoiden (Vyborskaja stanitsa) nykyisen atamaanin. Tarkoitus oli kysyä Viipurin kasakoiden tehtävistä ja Imatran kasakkakylästä.

Useista pyynnöistä huolimatta päällikkö ei kuitenkaan vastannut kirjallisiin kysymyksiin.

Haastattelua varten sovittiin tapaaminen Lappeenrantaan. Atamaani ei koskaan saapunut tapaamiseen.

“En ole kirjoittanut kasakka-asetusta”

Yle sai viimein yhteyden henkilöön, jolla on sama nimi kuin kasakka-asetuksen toisella allekirjoittajalla.

Tavoitettu Aleksandr Novikov näyttää toimineen kiinteistöalalla juuri Imatralla. Kyseisen Novikovin kotisivuilla kerrotaan hänen olevan Itä-Ukrainan Donetskista.

Hän kertoo kotisivuillaan myös suorittaneensa Suvorovin sotakoulun Pietarissa ja palvelleensa useita vuosia armeijassa ennen bisnesuraansa.

Yle tavoitti Aleksandr Novikovin sähköpostilla. Hän kieltää jyrkästi osallisuutensa kasakkakylän perustamiseen.

– En ole kirjoittanut kasakka-asetusta. En tiedä kasakoista enkä aiheesta mitään, Novikov vastaa lyhytsanaisesti.

Novikov ei vastaa lisäkysymyksiin Ylen useista pyynnöistä huolimatta.

Jää siis epäselväksi, kuka on lopulta hämmentävän “kasakka-asetuksen” todellinen allekirjoittaja.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan Suomen pitäisi nostaa maksamansa kehitysavun määrää.

Kehitysyhteistyön määrärahoja leikattiin vuonna 2016. Suomen kehitysyhteistyön määrärahat ovat tällä hetkellä noin 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sipilä sanoi Yle TV1:n Ykkösaamussa, että kehitysavun määrässä pitäisi päästä asteittain 0,7 prosentin tasolle.

– Se on totta, että tästäkin tarpeellisesta asiasta on jouduttu nipistämään, kun omaa taloutta laitettiin kuntoon, hän sanoo.

Hän myös toisti Ykkösaamun haastattelussa, että pakolaiskiintiötä voisi Suomessa nostaa nykyisestä 750:stä noin 1500-2000:een. Sipilän mukaan EU:n pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä YK:n pakolaisjärjestön kanssa, jotta ihmisiä saataisiin autettua lähempänä kriisialueita.

Paikan päällä tehtäisiin valikointi, kuka on henkilökohtaisen suojelun tarpeessa ja kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta ihmisiä tulisi hallitummin Eurooppaan, hän sanoi.

– Silloin, kun nämä edellytykset täyttyvät, eli saamme rajavalvonnan kuntoon, pisteet aikaiseksi, joissa YK:n asiantuntemuksella suojelua tarvitsevat ihmiset valikoidaan, niin olen valmis siinä tilanteessa nostamaan kiintiötä. Silloinhan se tarkoittaa sitä että tämä hallitsematon vaeltaminen loppuu, Sipilä jatkoi.

Sipilä: Irtisanomissuojan heikennystä tarvitaan

Sipilän mukaan hallitus pitää kiinni esityksestään heikentää irtisanomissuojaa pienissä, alle 20 hengen yrityksissä. Useat ammattiliitot, etunenässä Teollisuusliitto, Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Sosiaali- ja terveysalan Tehy, Julkisten ja hyvinvointialojen JHL sekä ammattiliitto Pro ovat vaatineet hallitusta perumaan esityksen.

Liitot ovat myös kertoneet valmistelevansa työtaistelutoimia, jos esitys etenee.

Pääministeri Sipilän mukaan lausuntokierrokselta palanneen esityksen saama palaute otetaan huomioon, mutta hallitus jatkaa lakiesityksen valmistelua.

– Esityksen lähtökohtana on, että näiden kaikken pienimpien yritysten työllistämisen kynnystä saadaan madallettua. Henkilöriski yrityksissä, joissa on vain muutaman hengen työyhteisö, on se yrityksen suurin riski ja sitä tällä esityksellä pyritään pienentämään, ei tietenkään heikentämään yleisesti palkansaajien irtisanomissuojaa.

– Meidän pitää uskaltaa jatkaa niitä toimia, jotka madaltavat ihmisten palkkaamisen kynnystä ja nostavat työllisyysastetta, sanoi Sipilä Ykkösaamussa.

Hallitus linjasi kevään kehysriihessä että irtisanomisia helpotetaan pienissä, alle 20 työntekijän yrityksissä, jotta työntekijöiden palkkaaminen ja työllistämiskynnys pienyrityksissä helpottuisi. Linjauksen mukaan irtisanomisperuste voisi olla "henkilöperusteinen".

Kehysriihessä päätettiin myös että alle 30-vuotiaiden, kolme kuukautta työttömänä olleiden palkkaamista määräaikaisiin työsuhteisiin helpotetaan. Tämän esityksen hallitus perui heinäkuun alussa.

"Maatalouden kannattavuutta ei ratkaista lisätuella"

Hallitus päätti budjettiriihessä tukea kuivuudesta kärsivää maataloutta lähes 90 miljoonan euron tukipaketilla. Sipilä mukaan maatalouden kannattavuusongelmia ei kuitenkaan ratkaista väliaikaisella tuella, vaan tarvitaan muutoksia maatalouden tuottajahintoihin.

– Me emme pysty budjetista kompensoimaan sitä mitä markkinoilta (maataloudelle) voisi tulla. Suomalaisten keskimääräinen ruokaostos on 25 euroa ja nitä tehdään 2,5 miljoonaa päivässä ja 12 miljardia vuodessa, ja jos prosentinkaan tuosta summasta saisi suoraan viljelijöille, niin tilanne olisi aivan toinen.

– Kyllä meidän täytyy vähän innovatiivisemmin miettiä ratkaisuja siihen, miten viljelijä saisi paremman hinnan tuotteistaan.

Sipilän mukaan sekä kaupalta että kuluttajilta tarvitaan nyt vastaantuloa. Ruotsissa kauppa on jo tehnyt vapaaehtoisia toimia, jotta viljelijät saisivat suuremman osan ruuan hinnasta, hän muistutti.

– Luulen että myös kuluttajilla on halua vapaaehtoisuuteen. Tietoisuus maatalouden kannattavuusongelmista on lisääntynyt, ja suomalaiset haluavat syödä laadukasta suomalaista ruokaa ja myös maksaa siitä hieman enemmän.

Pääministeri Juha Sipilä heitti Turussa järjestettävässä Eurooppa-foorumissa kuulijoilleen kysymyksen: Mitä te ajattelette Euroopan unionista? Mihin suuntaan sitä tulisi luotsata?

Yle teki saman viidelle Turussa opiskelevalle nuorelle. Vastaukset olivat EU:lle myönteisiä, samaan tapaan kuin mitä ilmeni viime talvena tehdyssä kyselytutkimuksessa.

Kysyimme opiskelijoilta maahanmuutosta, Brexitistä, EU:n ja Yhdysvaltojen suhteesta, Euroopan tulevaisuudesta ja siitä, miten opiskelijat tuntevat EU:n elämässään.

1. Maahanmuutto puhuttaa EU:ssa, maahanmuuttokriittisyys vahvistuu Italiassa. Mitä pitäisi tehdä?

Aleksandr Murashev, taidehistorian opiskelija:

– Maahanmuutto on kyllä hankala ongelmavyyhti. Ihmisoikeudet ovat tietysti tärkeä asia, mutta kun on myös elintasopakolaisia. Pitääkö heitä auttaa? Täällä pohjoisessa olemme niin kaukana, mutta Välimeren maissa se oikea ongelma on. Jos asuisin esimerkiksi Italiassa, niin meikäläisenkin mielipide voisi olla toisenlainen.

Susanna Ruokonen, biokemian opiskelija:

– Maahanmuutto on ihan hyvä asia sinänsä. Mutta ottavatko maat jo liikaa vastaan? Pitäisi miettiä, että kaikki on kunnossa oman maan sisälläkin.

Jaakko Sairanen, konetekniikan opiskelija:

– Jos on hätä, niin täytyy saada lähteä muualle. Suomessa on minusta suhtauduttu tulijoihin hyvin: on otettu vastaan, jos sellaiseen tarvetta, ja toisaalta on käännytetty pois, jos ei ole tarvetta. Minusta maahanmuutto on Suomessa hoidettu hyvin.

Camilla Nyqvist, biokemian opiskelija:

– Maahanmuuttoon sisältyy paljon haasteita. Ymmärrän, että ihmisillä on lähtömaissaan huonot oltava. Apua on tietysti annettava, mutta kaikella on rajansa. Asiat pitäisi pystyä laittamaan kuntoon heidän kotimaassaan.

Oskari Grönroos, mediatutkimuksen opiskelija:

– Maahanmuutto on ihan hyvä asia. Suomeen tulee lisää työtätekeviä ihmisiä ja muita kulttuureja. Meidän vain pitää olla suvaitsevaisempia ja ymmärtäväisempiä tulijoita kohtaan. Toki ymmärrän senkin, että Italiassa, Välimeren piirissä suhtaudutaan maahanmuuttoon kriittisesti. Sinnehän turvapaikanhakijat tulevat ensimmäisenä.

2. Mitä ajattelet Britannian EU-erosta, Brexitistä?

Jaakko Sairanen:

– Uskon, että britit tulevat vielä katumapäälle. Siltä se vaikuttaa, kun kuuntelee uutisia. Tulee kyllä mielenkiintoinen loppuvuosi. En todellakaan usko, että muut maat seuraisivat Englannin mallia.

Susanna Ruokonen:

– Britannian ero EU:sta tulee varmaan näkymään monessa asiassa. En silti ole yhtään huolissani, että muut maat tekisivät samoin.

Aleksandr Murashev:

– Varmaan aluksi tulee säätämistä, mutta alkuongelmien jälkeen uskon, että palataan entiseen. Jos yhteydet Britanniaan heikkenevät, niin kyllä ne sitten tiivistyvät johonkin toiseen suuntaan. Korkeakoulusuhteisiin Brexit ei varmaan vaikuta mitenkään. Juuri korkeakoulutetuthan äänestivätkin Brexitiä vastaan.

3. Mitä ajattelet EU:n ja USA:n suhteista?

Oskari Grönroos:

– Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä pitäisi olla enemmän yhteistyötä. Ei se toimi, jos kauppaa käydään vain oman mantereen sisällä.

Jaakko Sairanen:

– Onhan se äärimmäisen huolestuttavaa. Yhdysvallat vihoittelee Venäjän kanssa, vaikka heidän presidenttinsä onkin venäjämielinen. USA:n ulkopolitiikan suunta on muuttunut käytännössä kokonaan. Se kyllä mietityttää.

Aleksandr Murashev:

– Trump tuntuu heittävän kolikolla, mikä mielipide hänellä on minäkin päivänä. Nyt ollaan kylmässä suvannossa, mutta kunhan Trumpista päästään kahden vuoden päästä eroon, niin sinne tulee kaveri, joka osaa ajatellakin. Luotan, että Yhdysvalloissa on sen verran järkevää porukkaa, että saavat hommat kuntoon.

4. Miten näet EU:n tulevaisuuden?

Jaakko Sairanen:

– Se näyttää minusta oikein hyvältä. Kunhan saadaan talousasiat kuntoon. Myös Yhdysvaltojen kanssa EU:n pitää saada aikaan toimivat suhteet. Liian Venäjä-vastaisia ei saa Euroopassa olla.

Aleksandr Murashev:

– Nyt pitää päättää, onko EU vain löyhä liittoutuma, joka pohjautuu talouteen ja ihmisten liikkuvuuteen vai aikooko se olla oikeasti yhtenäinen Eurooppa, Euroopan liittovaltio. Nyt tuntuu, että se on tuuliviiri, joka ei osaa päättää. Osa jäsenvaltioista haluaa selvästi tiukempaa yhteistyötä, osan mielestä EU ei saa puuttua yksittäisten maiden lainsäädäntöön... tai esimerkiksi pakolaisasioihin. Jos asiaa ei ratkaista, niin en ihmettele,vaikka tulisi muitakin eroja kuin Britannian.

– Vaikka EU:n yhteydessä puhutaan direktiiveistä usein kriittisesti, niin kyllä ne ovat yhtenäistäneet lainsäädäntöä ja tarkentaneet asioita. Esimerkiksi keskiajalla oli kirjo erilaisia mittayksiköitä: yksi käytti nauloja, toinen paunoja. Kolikkojenkin arvometallipitoisuudet vaihtelivat. Oli vaikeaa tietää, paljonko on paljon. Yhtenäiset linjat ovat siis hyvä asia.

Susanna Ruokonen:

–EU:lle tulee varmaan ihan hyvä tulevaisuus, mutta muutama asia on ensin ratkaistava, isoimpana ehkä maahanmuutto. Ja suhteet Amerikkaan, nyt kun Donald Trump on johtajana. Hänen tekemisensähän vaikuttavat paljon muihinkin maihin.

5. Miten EU näkyy opiskelijan arjessa?

Oskari Grönroos:

– EU näkyy minulle opiskelijana ainakin vapaana liikkuvuutena: opiskelijavaihdot Eurooppaan ovat helpottuneet paljon.

Jaakko Sairanen:

- Ei ihan hirveästi tule mieleen, miten EU näkyisi opiskelijan elämässä. Direktiiveihin varmaan törmään jatkuvasti. Meidän linjalla konetekniikassa ei ole juurikaan näkynyt kansainvälisiä vaihto-opiskleijoita, muilla opiskelualoilla toki kyllä.

Susanna Ruokonen:

– Ehkä eniten internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Tulee vastaan monenlaisia kampanjoita. Opiskelijavaihto on erinomainen keino päästä näkemään erilaisuutta. Moni kaverini on ollut vaihdossa.

Aleksandr Murashev:

– EU mahdollistaa ihmisten liikkumisen alueellaan hyvin. Voin mennä vaikka Puolaan opiskelemaan, tai puolalainen voi tulla tänne opiskelemaan. Kansainvälistyminen on tärkeää esimerkiksi korkean teknologian aloilla. On hyvä, jos jo opiskeluaikana saa solmittua kontakteja muihin maihin, sillä niitä voi sitten hyödyntää työelämässä.

Camilla Nyqvist

– Ei EU niinkään näy opiskeluissani, ei ainakaan näin ensimmäisenä vuotena. Mutta uskon, että valmistuttuani Euroopasta löytyy todella hyvin työmahdollisuuksia, ainakin biokemian alalla.

Lue lisää:

Nuoret suhtautuvat myönteisesti EU:hun – koetaan vahvistavan rauhaa ja hyvinvointia

Yli 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla on onnistunut saamaan myös metsäammattilaiset keskustelemaan suomalaisesta metsänhoidosta. Vaikka ympäristöjärjestöjen liikkeelle laittama aloite ei johtaisikaan lakimuutokseen, jo sen aikaansaamaa keskustelua pidetään myönteisenä asiana.

– Olen kuullut lukuisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat olleet järkyttyneitä, kun oman mökin tai retkeilypaikan metsä on avohakattu. Se on asia, joka ihmisiä Suomen metsätaloudessa vaivaa ja johon halutaan muutosta, huomauttaa Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki.

– Sen näki jo ensimmäisenä päivänä, kun me laitoimme tämän aloitteen liikkeelle. Ihmiset suorastaan juoksivat allekirjoittamaan tätä aloitetta. Meille tuli hyvin paljon palautetta, että tätä on toivottu.

Ilmasto, luontoarvot ja virkistyskäyttö

Aloitteen tekemiseen Sini Harkki esittää montakin syytä. Ne liittyvät ilmastoon, luonnon monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttöön. Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa metsästä hakataan vain osa puista ja metsä säilyy metsänä hakkuun jälkeenkin.

– Tuoreimman tiedon mukaan jatkuvapeitteinen kasvatus on kannattavaa ja mahdollista oikeastaan missä tahansa. Nimenomaan se sopii valtion metsiin, joista iso osa on Pohjois-Suomessa.

Harkki muistuttaa, että valtion metsissä retkeily ja virkistyskäyttö ovat isossa roolissa. Jatkuvapeitteinen metsä on myös parempi uhanalaiselle metsälajistolle, joka kaipaa varttuneita ja vanhoja metsiä. Lisäksi vesistö- ja ilmastovaikutukset ovat avohakkuissa isompia, korostaa Sini Harkki.

Avohakkuu tyypillinen uudistusmenetelmä

Yksi Metsähallituksen viime vuonna avohakkaamista metsäaloista sijaitsee Orivedellä Soimasuon lähellä. Avohakkuu on tyypillinen metsän uudistusmenetelmä, sanoo Metsähallituksen suunnittelupääällikkö Niklas Björkqvist.

– Tämä on meidän normaalia monikäyttömetsää. Tähän on tehty avohakkuu, johon on jätetty säästöpuita kymmenen kappaletta hehtaaria kohden.

Pääosa puista oli tukkipuita. Hakkuiden jälkeen maaperä on muokattu laikkumätästyksellä. Ensi vuonna avohakkuualalle istutetaan kuusentaimia.

– Menetelmä on hyvin varma, taimikko lähtee hyvin kasvamaan.

Niklas Björkqvist myöntää, että jälki avohakkuualueella ei ole missään nimessä kaunista. Hän kuitenkin huomauttaa, että jo viisivuotiaassa taimikossa avohakkuun jäljet ovat jo pitkälti hävinneet.

Metsien käsittelypaletissa 15 sivellintä

Metsähallituksella on käytössä 15 erilaista hakkuutapaa poimintahakkuista avohakkuuseen. Kaikissa hakkuutavoissa jätetään myös säästöpuita ja kuolleet puut metsään. Metsähallituksen Björkqvist toteaa, että ilmastonmuutosta ajatellen Suomen metsät on pidettävä hyvässä kasvussa.

– Hakkuut tehdään kohteen luonteen mukaan. Jos metsä on virkistys- tai retkeilyaluetta, siellä käytetään pehmeämpiä hakkuutapoja. Siellä, missä metsätalous saa isomman sijan, käytetään jaksollista metsänkasvatusta, johon kuuluu yhtenä osana metsän uudistaminen.

Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmassa on lisätty eri-ikäisten metsien käsittelytapoja. Eri menetelmät täydentävät toisiaan, vakuuttaa Björkqvist.

"Avohakkuiden kannattavuus arvioitu virheellisesti"

Helsingin yliopiston metsätieteiden professori Olli Tahvonen katsoo, että aiemmin tehdyt tutkimukset ovat virheellisesti saaneet avohakkuut näyttämään kannattavammalta vaihtoehdolta.

– Nyt on hieman yllättävää, että jatkuvapeitteinen metsienhoito pystyy taloudellisesti kilpailemaan avohakkuumallin kanssa. Tämä perustuu siihen, että avohakkuuttomassa metsänhoidossa ei tule investointeja päätehakkuun jälkeen. Nämä investoinnit pitäisi saada takaisin korkoineen tulevissa päätehakkuissa joskus 60 vuoden päästä.

Jatkuvapeitteisessä hoidossa luotetaan siihen, että uusia puita tulee itsestään ja ilmaiseksi. Siinä myös hyödynnetään puita tarkemmin juuri senkokoisina, jolloin ne kannattaa kaataa.

Laiva kääntyy hitaasti

Professori Olli Tahvonen myöntää, että Suomessa laiva on hitaasti kääntymässä. Suomessa on 70 vuotta oltu sitä mieltä, että pohjoismaisissa metsäolosuhteissa avohakkuu on ainoa taloudellisesti käypä ratkaisu.

– Tutkimuksissa on tulkittu vain kuutiotuotosta per vuosi per hehtaari ja se on väärä kriteeri metsätalouden kannattavuudelle. Huomioon pitää ottaa hinnat, kustannukset ja korkokanta. Uudet tutkimukset perustuvat tähän mielekkäämpään taloudelliseen ajatteluun.

– Avohakkuissa tehdään paljon pienten alapuiden harvennusta, jolloin puiden korjuu on kallista per kuutio ja kantohinta on varsin alhainen. Vastoin pitkään vallinneita käsityksiä metsien hoito ilman avohakkuita näyttää kilpailukykyiseltä, erityisesti jos meillä on heikko tai keskinkertainen kasvupaikka.

Arvovalintoja ja riskien arviointia

Avohakkuut kieltävää aloitetta Tahvonen pitää luontojärjestöjen ympäristöpoliittisena aloitteena, jonka takana tutkijan on vaikea olla suoraan mukana.

– Kyse on arvovalinnoista. Jos me painotamme riittävästi ympäristöarvoja, silloin avohakkuuton metsätalous saa lisää painoarvoa. Kun meillä on käsillä myös ilmastonmuutos, silloin on kysyttävä myös, tuovatko avohakkuut metsillemme lisää riskejä.

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että metsien hoito usean puulajin sekametsänä on hyvä tapa varautua ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin. Näin on erityisesti, jos tätä verrataan yhden puulajin tasaikäisiin metsiin, Tahvonen sanoo.

– Nämä seikat tukevat tätä ympäristöjärjestäjen aloitetta. On aika luonnollista ajatella, että valtio ottaisi tässä pioneerin aseman ja valtion metsissä lähdettäisiin hakemaan kokemusta, miten näitä asioita voidaan kehittää.

"Kaikki on tehty päinvastoin"

Hattulan Pekolassa viimevuotisessa hakkuussa isot puut on hakattu ja pienemmät puut on jätetty kasvamaan odottamaan seuraavaa puunkorjuuta 15–25 vuoden kuluttua, esittelee Innofor Oy:n toimitusjohtaja Erno Lehto.

– Kaikki on tehty päinvastoin kuin avohakkuussa ja sillä saavutetaan merkittäviä etuja. Tässä metsässä on tehty äärimmäisen hyvä tukkivoittoinen harvennus. Metsän uudistamiskulut ovat avohakkuuta pienemmät. Samalla täällä on lehtipuusekoitusta ja lahopuut on säästetty, joten monimuotoisuus säilyy.

Lehto myöntää, että jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa kyse on pitkälti asenteesta. Siihen tarvitaan maanomistajan päätös ja se, että koneenkuljettaja noudattaa ohjeita.

Keskustelu on jo nytkähtänyt

Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki pitää tärkeänä, että aloitteella eduskuntaan saadaan laadukas keskustelu metsienhoidosta. Harkki on vakuuttunut, että voimakkaan kansalaispaineen lisäksi ilmasto, biodiversiteetti ja maisema ovat hyviä syitä saada aikaan muutoksia metsien käsittelyyn.

– Liikkeellä on laajalle levinneitä käsityksiä siitä, että avohakkuumalli olisi aina kannattavampi tai että jatkuvapeitteinen kasvatus huonontaisi puun tuottoa merkittävästi.

– On tietysti mahdollista, että eduskunta ei tätä aloitetta hyväksy. Siinäkin tapauksessa minä uskon, että tämä keskustelu on jo nytkähtänyt eteenpäin ja avohakkuuton metsätalous tulee lisääntymään tulevaisuudessa.

Perussuomalaisten puolueneuvoston kokous Lahdessa avattiin kuuntelemalla Jukka Kuoppamäen sävellys Tämä taivas, tämä maa. Sen jälkeen puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertoi miten Perussuomalaiset johtaisi tätä maata, jos puolue voittaisi vaalit.

Puheensa alkupuolella Halla-aho lausui ajatuksia valtion suhteesta kansalaisiinsa.

– Päätöksentekijöiden tehtävä on ratkaista ja ehkäistä sellaisia ongelmia, jotka estävät tavallista ihmistä keskittymästä omaan elämäänsä. Perussuomalaiset uskovat itsenäiseen, vapaaseen, ajattelevaan kansalaiseen, joka tietää itse, mikä on hänelle hyväksi.

Halla-aho toisti huolensa Suomen kasvavasta velkaantumisesta. Perussuomalaisten ratkaisu siihen on tiukka taloudenpito, joka Halla-ahon puheen perusteella tarkoittaisi leikkauksia julkisiin menoihin.

– Kansakunnan on elettävä suu säkkiä myöten.

Halla-ahon mukaan taloutta tasapainotettaisiin esimerkiksi luomalla parempia olosuhteita yrittäjille. Toimenpiteitä olisivat esimerkiksi byrokratian keventäminen ja verotuksen kehittäminen "Viron mallin mukaisesti". Perussuomalaiset myös lisäisi palvelujen kysyntää tekemällä leikkauksia keskituloisten ansioverotukseen ja polttoaineveron kaltaisiin tasaveroihin.

– Tällaiset veronalennukset ovat investointi, joka maksaa itseään takaisin, kun yhä useampi työllistyy eikä tarvitse sosiaaliturvaa.

Ympäristö- ja päästökysymykset pitäisi Halla-ahon mukaan "ottaa vakavasti". Puheen perusteella Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole asettamassa itselleen tavoitteita esimerkiksi päästöjen vähentämisen puolesta.

– Jos Suomi asettaa itselleen liian kunnianhimoisia tavoitteita, tulos on se, että teollisuus ja työ karkaavat Kiinaan ja Intiaan.

Odotetusti Halla-aho käsitteli puheessaan runsaasti puolueen ydinkysymyksiä, kuten maahanmuuttopolitiikkaa. Halla-ahon mielestä "prioriteetit on pantava uusiksi". Tällä Halla-aho viittaa siihen, että suomalaisten pitäisi olla prioriteetti numero yksi.

– Jostakin syystä vastakkainasettelua on alettu paheksua julkisessa keskustelussa. Vastakkainasettelua nimenomaan tarvitaan, koska asiat ovat vastakkain.

Halla-ahon mukaan Perussuomalaiset eroaa muista puolueista siinä, että se kantaisi huolta vain oman maan kansalaisista, kun muut puoleet ovat valmiita panostamaan esimerkiksi humanitääriseen maahanmuuttoon tai kehitysyhteistyöhön.

– Me haluamme yhteiskunnan, jossa mahdollisimman moni huolehtii ja kantaa vastuun itsestään, mutta jossa myös pidetään huolta, jotka eivät siihen kykene. Tämä on taloudellisesti mahdollista vain, jos asiakaskunnaksi rajataan oma kansa.

Halla-aho kertoi aiemmin elokuussa, että Perussuomalaiset haluaisi lopettaa humanitäärisen maahanmuuton kokonaan. Halla-aho ei kuitenkaan lauantain puheessaan täsmentänyt, miten humanitäärinen maahanmuutto käytännössä lopetetaan.

Oletko tiennyt, että Mannerheimilla on oma omena? Omenan tarina sai onnellisen lopun, kun pitkään etsitystä omenapuusta kasvatettu taimi istutettiin Asikkalan Vääksyyn.

Harvinaisuuden jäljille päästiin onnekkaiden sattumien, tutkijoiden sinnikkyyden ja kotiseutuharrastajien innostuksen ansiosta vuonna 2016.

Tutkijat saivat vinkin vanhasta omenapuusta yksityispihassa Asikkalan Kalkkisissa. Lajike osoittautui oikeaksi.

Luonnonvarakeskus on jäljittänyt vanhoja paikallislajikkeita useana vuonna.

Halutuimpien listalla oli alun perin satakunta lajiketta. Mannerheimin Omena osoittautui niistä tutkija Maarit Heinosen mukaan yhdeksi hankalimmista löytää.

– Tiesimme sen olemassaolosta kahden 1920- ja 1930-luvuilla Puutarha-lehdessä julkaistun artikkelin perusteella.

Nimilupa Mannerheimilta

Omenan nimi juontaa juurensa Carl Gustaf Mannerheimin kenraaliaikaiseen vierailuun Kalkkisissa. Vuonna 1921 Mannerheim oli kalastusmatkalla Päijänteellä.

Matkan aikana vieraalle tarjoiltiin virkistykseksi erilaisia omenoita, ja tämä ihastui erityisesti yhteen, keltakuoriseen lajikkeeseen.Vielä samana vuonna Mannerheimilta pyydettiin ja saatiin virallinen lupa omenan nimelle.

Vaikka emopuun oli siemenestä kasvattanut Salonsaaren konemestari Thuren, kunnia omenan nimestä lankeaa muille.

Mannerheimin seurueeseen kuulunut Kalkkisten kanavan kasööri Albert Tötterman oli innokas omenaharrastaja ja -viljelijä.

– Töttermanin virka-asuntonsa puutarhassa kasvoi useita omenapuita ja lajikkeita. Oli todennäköisesti hänen ideansa tarjoilla omenoita Mannerheimille. Tavoitteena oli saada kenraalille oma nimikkopuu, Maarit Heinonen kertoo.

Hapokas maku

Tietoja ja tarinoita päästiin keräämään aivan viime hetkellä. Puutarhan omistajat ovat sittemmin kuolleet.

– Omenan taimi oli istutettu pihaan joskus 1940-luvulla. Puuta kutsuttiin yleisesti Mannerheimiksi. Eräänkin kerran, kun myrsky oli oikein riepotellut puuta, perheessä oli vitsailtu, että ”Nyt se Mannerheim kaatuu”, Maarit Heinonen kertoo.

Tutkija ei ole itse vielä päässyt maistamaan kypsää omenaa, mutta ihmisten tarinoista voi päätellä, että omenan maku jakaa mielipiteitä.

– Omena on kookas ja keltainen. Se sopii hyvin talousomenaksi. Kertomusten mukaan maku on varsin hapan.

Kansallisesti arvokas omenalajike

Mannerheimin Omenasta on otettu jaloversoja ja lajike on valittu kansalliseen kasvigeenivaraohjelmaan pitkäaikaissäilytykseen.

Se kasvaa myös geenivaraomenapuiden varmuuskokoelmassa hedelmälajipuistossa Fruticetumissa Lohjalla muiden
vanhojen ulkomaisten ja kotimaisten omenalajikkeiden kanssa.

– Mannerheimin Omenan tavoin paikallisomenat ovat siemenestä syntyneet ja levinneet paikalliseen viljelyyn. Ne ovat kansan kotipuutarhoissa testaamia ja talvenkestäviä, Maarit Heinonen tietää.

Fruticetumin hedelmälajipuiston ohella taimia istutetaan Kansallismuseon ylläpitämän Mannerheimin syntymäkartanon Louhisaaren puutarhaan.

Mannerheimin Omenan tarina jatkuu

Maarit Heinosen mukaan oli heti selvää, että Mannerheimin omenapuu istutetaan myös johonkin julkiseen paikkaan Asikkalassa.

Kunnan omistuksessa nykyisin oleva Danielsson-Kalmarin huvila valikoitui istutuspaikaksi monesta syystä.

– Ihmiset pääsevät helposti tutustumaan harvinaiseen puuhun ja seuraamaan sen kasvua. Omenapuulle se on hyvä kasvupaikka.

Plussaa on, että Mannerheim tunsi Johan Richard Danielsson-Kalmarin, jonka huvilla kenraalin tiedetään vierailleen 1930-luvulla.

Maarit Heinonen uskoo, että Mannerheimin Omenaa saadaan jossain vaiheessa myyntiin taimitarhoillekin.

– Muutamilta taimistoilta on jo tullut yhteydenottoja.

Tutkija arvelee, että kaiken kansan omenaksi lajikkeesta ei happamuutensa vuoksi ehkä kuitenkaan ole.

– Siitä ei välttämättä tule mitään suuren yleisön omenaa, mutta omenaharrastajia se kiinnostaa varmasti.

Posti aikoo vähentää perjantaijakelua Kouvolassa ja pääkaupunkiseudulla sijaitsevilla kokeilualueilla. Tällä tavoin osa postinjakajista voi lyhentää perjantain työpäiväänsä tai pitää koko päivän vapaata, kertoo Kauppalehti.

Lehden mukaan Postin työntekijöiden viikkotuntimäärä ei vähene, vaan jakelua siirretään torstaille. Työntekijä voi lyhentää perjantain työaikaansa tekemällä enemmän töitä torstaina.

Postinjakelun kannalta järjestely koskee muun muassa sellaisia lehtiä ja kirjeitä, joiden jakelu ei ole sidottu tiettyyn päivään.

Postin jakelujohtaja Juhani Vuola kertoo Kauppalehdelle, että aloite muutokseen on tullut työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä. Hänen mukaansa osa jakajista haluaa viettää pidemmän viikonlopun. Kokeiluun osallistuminen on vapaaehtoista.