Mitä odotat ohjelmalta, joka alkaa valheella tai vähintään puolitotuudella?

Keskiviikkona julkistetussa valtion Kansallisessa sisäilmaohjelmassa sanotaan heti esipuheessa, että ohjelman valmistelussa "erityisen tarkkaan on kuunneltu sisäilmasta oireilevia ihmisiä, sillä he kokevat usein jäävänsä hoidon ja palveluiden ulkopuolelle".

Ohjelmaa lukiessa tulee mieleen, että kuultu varmaan on, muttei kuunneltu.

Ihmisiä edustavat ammattiliitot ja sisäilmajärjestöt ovat kyllä olleet osin mukana sisäilmaohjelman valmistelussa, mutta heidän keskeiset näkemyksensä on järjestelmällisesti sivuutettu. Liitot ja järjestöt jättivät asiasta yhteisen eriävän mielipiteen viimeksi syyskuun lopussa.

"Ohjelmaluonnoksessa ei ole otettu huomioon järjestöjen kannanottoja", ja "ohjelma jättää pois olennaisia tietoja ja sisältää useita nykyisen tutkimustiedon vastaisia kantoja", kritiikissä kerrottiin.

Allekirjoittajina ei ollut pikkuliittoja, vaan yhteensä yli 800 000:ta työntekijää edustavat julkisten alojen ammattiliitot: JHL, Jyty ja Juko, hoitajien Tehy ja Super sekä opettajien ammattijärjestö OAJ.

Myös Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Vanhempainliitto tekivät yhteislausunnon: "Viranomaisten tulee ottaa sisäilmaoireista kertova lapsi tai vanhempi vakavasti. Huolestuttavan moni vanhempi kertoo kokeneensa vähättelyä hakiessaan apua lapselleen."

Viikkoa myöhemmin tuli vielä Homepakolaiset-järjestön kannanotto: "Olemme käyttäneet satoja työtunteja saadaksemme potilasjärjestön äänen kuuluviin. Ohjelman valmistelijoille on välitetty runsaasti konkreettista tietoa oireilevien ja sairastuneiden tilanteesta ja tarpeista. Siitä huolimatta tuloksena on valitettavasti ohjelmaesitys, jota emme voi hyväksyä."

Lähtökohdasta ollaan samaa mieltä

Sisäilmaohjelman tarpeellisuutta ei kiistä kukaan.

Se on laajan Terveet tilat 2028 -hankkeen tärkeä terveyspalikka. Terveet tilat on ministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) vetämä valtioneuvoston kanslian hanke, jossa pyritään ottamaan niskalenkki koko sisäilmaongelmasta vuoteen 2028 mennessä.

Ohjelmat ovat tärkeitä. Kymmenen vuoden sisäilmaohjelmaa ei tarvittaisi, jos kaikki olisi hyvin.

Nyt ei ole. Sisäilmaongelmista uutisoidaan jatkuvasti, kunnat painivat mätien koulurakennusten ja edelleen epäonnistuvien remonttien kanssa, sairaanhoitopiireillä on käytössään satojatuhansia kerrosneliömetrejä kosteusvaurioisia tiloja.

Tarkempia arvioita ei ole kellään, sillä perusteellista kokonaisnäkemystä ei ole yritetty muodostaa.

Hyvää on se, että iso osa kansasta ei oireile. Ja tähän kohtaan kuuluu iso huutomerkki, sillä tämä ei ole laajan sisäilmakeskustelun keskellä aina selvää. Iso osa kansasta ei oireile.

Mutta oireilijatkaan eivät ole mikään mitätön marginaali, vaan vähintään kymmenientuhansien ihmisten joukko, ja oireilun taloudelliset vaikutukset ovat arviolta satoja miljoonia euroja vuodessa. Vakavimmin oireilevia uhkaa putoaminen turvattomaan loukkuun, kun oireiden aiheuttajaa ei tunnisteta ja korvaukset jäävät saamatta, eli järjestelmä pettää.

Lähtökohta on kaikkien hyväksymä: haittoja tulee ehkäistä, terveysriskejä vähentää ja sairastuneiden hoitoa kehittää.

Ohjelma puhuu yksilön kokemuksista

Siihen yhteisymmärrys loppuukin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen (TTL) muotoilema sisäilmaohjelma on saanut liitot ja järjestöt takajaloilleen.

Lähes satasivuinen ohjelma onkin ristiriitainen kokonaisuus, joka ei osaa päättää, onko Suomessa nopeita toimenpiteitä vaativa ongelma vai eikö ole.

Toisaalta siinä tunnustetaan, että "ilmiö on laaja", "sisäilmaan liittyvät ongelmatilanteet" ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset "ovat merkittäviä".

Ongelmia siis on.

Huomattavasti painokkaammin ohjelma keskittyy siihen, että "sisäilma on Suomessa eurooppalaisittain puhdasta" ja että sisäilman tärkeimmät epäpuhtaudet ovat radon, ulkoilman pienhiukkaset ja passiivinen tupakointi – siis maassa, jossa THL:n oman tuoreen tilaston mukaan juuri kukaan ei enää polta ja jossa radonpitoisuudet ovat tunnetusti korkeat, mutta yhdistetty kuitenkin vain 300 keuhkosyöpään vuodessa.

Kosteusvaurio-ongelmia ei siis oikein olekaan.

Ohjelma puhuu hämmmästyttävän vähän ihmisten raportoimien oireiden kirjosta tai siitä, mitä työpaikkojen joukko-oireilujen takana piilee. Tästä on runsaasti esimerkkejä esimerkiksi poliisilaitoksilta, kouluista ja sairaaloista.

Ohjelma antaa ymmärtää, että yksittäisten ihmisten huolikäyttäytyminen tuottaa oireistoa. Suomeksi sanottuna homeista puhutaan niin paljon, että osa väestöstä saa luulosairauden.

Huolen ja oireilun väitetty yhteys on nostanut virallisissa puheissa päätään muutaman viime vuoden aikana. Teoria on ennen kaikkea Työterveyslaitoksen Markku Sainion ja Kirsi Karvalan julkituoma ja on saanut yhä enemmän tilaa virallisessa sisäilmaviestinnässä.

Teorialle ei ole kuitenkaan esitetty suomalaista sisäilmakenttää koskevia tieteellisiä perusteita. Yle selvitti asiaa jutussa oululaisten poliisien sairastumisista heinäkuussa.

Ohjelmalle sataa kritiikkiä kentältä

OAJ julkisti torstaina ensimmäisenä kritiikkinsä sisäilmaohjelman lopullista versiota kohtaan.

– Ohjelma leimaa sisäilmasairastuneet luulosairaiksi. Sisäilmasairastumisesta tehdään viestinnällinen ongelma: jos ihmiset saisivat oikeaa tietoa, he eivät sairastuisi, OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio sanoo kannanotossa.

OAJ:n mukaan sen ja muiden järjestöjen syyskuussa tekemiä muutosehdotuksia ei ole otettu huomioon. OAJ:n mukaan tutkimusten käyttö on ollut valikoivaa, ja se kysyy miksi alaa koskevaa tuoretta tutkimusta on jätetty käyttämättä.

– On selvä, että ohjelma ei tällaisenaan tule riittävästi auttamaan sairastuneita, eikä myöskään riittävästi estämään uusien sairastumisten syntymistä, hän jatkaa.

THL vastasi kritiikkiin välittömästi torjuvasti. Sen mukaan tutkimusnäytön arviointi "ei ole mielipidekysymys vaan tiedeyhteisön tehtävä". THL toistaa myös, että liittojen ja järjestöjen kritiikki on otettu huomioon.

Sisäilmajärjestö Homepakolaiset on irtautunut ohjelmasta täysin, ja aikoo jatkossa keskittyä työryhmätyön sijaan vain tiedon tuottamiseen, koska ihmisiä ei sen mukaan kuunnella.

Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus vaati torstaina Facebookissa jo sisäilmaliikkeen perustamista. Alle vuorokaudessa liike sai noin 500 seuraajaa – tosin Facebook-liikkeistä käytännön toimiin on usein pitkä matka.

Putus ihmettelee, miksi sisäilmaohjelma sivuuttaa oirekirjon ja keskittyy huolipuheeseen ja esimerkiksi ulkoilman pienhiukkasten vaikutukseen. Maailman terveysjärjestön tuoreen raportin mukaan Suomessa on maailman puhtain ulkoilma.

Putus on tällä hetkellä Suomessa ainoa, joka tekee sisäilmaongelmien syistä ja oireilusta laajaa kenttätutkimusta. Pitkässä Satakunta-seurantahankkeessa on mukana tällä hetkellä yli 20 kaupunkia ja kuntaa.

Kaikki järjestöt eivät esitä pelkkää kritiikkiä. Asumisterveysliiton Hannele Rämö kertoo Ylelle, että ohjelma on olosuhteisiin nähden hyvä yritys koota ongelmakenttää yhteen, vaikkei hänkään allekirjoita kaikkia näkemyksiä.

Luottamuspula syvenee

Kentällä kytee. Ammattiliitot pohtivat jatkotoimia. Vaalikevät on tulossa, ja tulehtunut sisäilmatilanne saattaa nousta yhdeksi kevään teemoista.

THL:n ohjelmassa sanotaan, että Suomessa vallitsee sisäilma-asioissa luottamuspula.

Luottamusta ei ainakaan lisää se, että kourallinen THL:n ja TTL:n asiantuntijoita kulkee ministeriön siunauksella omia latujaan kentän äänistä välittämättä.

Kuluttajariitalautakunta pitää auton renkaiden markkinoinnissa käytettävien testitulosten manipulointia kuluttajien kannalta erittäin moitittavana.

Lautakunta korostaa, että kuluttaja arvioi renkaiden ominaisuuksia ja vertaa niitä toisiinsa etenkin testitulosten perusteella. Moitittavuutta korostaa lautakunnan mielestä se, että renkaat ovat merkittävä liikenneturvallisuuteen vaikuttava seikka.

Nokian Renkaiden renkaita ostaneet eivät kuitenkaan lautakunnan ratkaisemissa tapauksissa olleet osoittaneet, että renkaat olisivat olleet testimanipulaation vuoksi virheellisiä. Lautakunta ei siksi suosittanut, että ostajille maksettaisiin hyvitystä.

Harhaanjohtavuuden täytyy koskea tätä nimenomaista tuotetta, joka on ostettu. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

– Jos joku yritys antaa harhaanjohtavasti tietoja tuotteittensa laadusta, se ei vielä tarkoita, että yksittäisen tuotteen kohdalla harhaanjohtava markkinointi muodostaisi tiedonantovirheen, sanoo kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

– Harhaanjohtavuuden täytyy koskea tätä nimenomaista tuotetta, joka on ostettu, ja tällä harhaanjohtavalla tiedolla täytyy olla vaikutusta juuri tähän kauppaan.

Ostajat: Renkaat huonompia kuin testatut

Renkaiden ostajat vaativat hyvitystä, koska he olivat ostaneet renkaat testien perusteella. Ostajien mielestään renkaat olivat huonompia kuin testeissä käytetyt.

Kuluttajariitalautakuntaan valittaneet vetosivat Kauppalehden uutiseen, jonka mukaan Nokian Renkaat oli toimittanut vuosina 2005–2014 rengastesteihin parempia renkaita kuin myyntiin.

Nokian Renkaat oli markkinoinnissaan ilmoittanut renkaiden menestyneen testeissä hyvin. Valittajien mukaan se oli näin houkutellut ostamaan renkaita tosiasioiden vastaisesti.

Nokian Renkaat puolestaan katsoi, että markkinoinnissa ei käytetty vääriä eikä harhaanjohtavia tietoja ja ostetut renkaat olivat virheettömiä.

Yhtiön mielestä valittajat eivät olleet kertoneet, mikä väitetty virhe oli, tai milloin se oli havaittu eivätkä sitä, mihin markkinointiaineistoon ostopäätökset olivat perustuneet.

Lautakunta: Renkaiden laatu ei ollut odotettua huonompi

Kuluttajariitalautakunta pyysi rengastestejä tehneiltä autolehdiltä lausuntoa asiassa. Autolehtien selvitykset eivät lautakunnan mielestä tukeneet manipulointiväitettä.

Lautakunta kuitenkin totesi, että renkaiden ostajien lähettämien lehtitietojen perusteella yhtiö oli myöntänyt testimanipulaation, mutta tilanne oli parantunut.

Lisäksi lautakunnan tiedossa oli, että lehtijutun vuoksi antamassaan tiedotteessa yhtiö oli pahoitellut aiempaa toimintaansa.

Harhaanjohtavalla tiedolla täytyy olla vaikutusta juuri tähän kauppaan. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

Lautakunnan mukaan renkaiden valmistaja voi olla vastuussa kuluttajan kärsimästä vahingosta, jos valmistaja on toimittanut testiin renkaita, joiden jokin merkityksellinen ominaisuus on ollut parempi kuin samaan aikaan myynnissä olleiden renkaiden vastaava ominaisuus. Tällöin virheellinen tieto on lähtöisin valmistajalta.

Lautakunta arvioi, että sen käsittelemissä tapauksissa valittajat eivät olleet kertoneet täsmällisesti, mistä ja koska he olivat saaneet virheellisenä pitämäänsä tietoa ennen renkaiden ostoa. Näin he eivät olleet osoittaneet, että Nokian Renkaat olisi vastuussa väärästä tiedosta.

Selvitys ei lautakunnan mielestä myöskään osoittanut, että renkaiden laatu olisi ollut huonompi kuin mitä valittajat saattoivat perustellusti odottaa.

Lue myös:

Analyysi: Muunneltu totuus on kuulunut Nokian Renkaiden yrityskulttuuriin

Aamulehti: Nokian Renkaat kauppasi samoja renkaita kahdella eri hinnalla

Nokian Renkaat viil annut testituloksia (Kauppalehti 26.2.2016)

Vihreiden puoluevaltuuskunta valitsee puolueelle uuden puheenjohtajan – ennakkosuosikkina kansanedustaja Pekka Haavisto

Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontuu aamupäivällä Helsinkiin valitsemaan vihreille puheenjohtajan, joka johtaa puoluetta ensi kesän puoluekokoukseen saakka. Masennukseen sairastuneen Touko Aallon seuraajaksi on vahvimmin ehdolla vihreitä jo 1990-luvulla johtanut kansanedustaja Pekka Haavisto. Myös kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on mukana puheenjohtajakisassa.

Uusi sisäilmaohjelma syventää epäluuloa ja on saanut ammattijärjestöt takajaloilleen

Aiemmin tällä viikolla julkistettu Kansallinen sisäilmaohjelma nostattaa kritiikkiä. Ammattiliitot ja sisäilmajärjestöt syyttävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta oireilun vähättelystä ja tutkimustiedon sivuuttamisesta. Kyräilyyn kypsyneet kriitikot kokoavat Suomeen jo sisäilmaliikettä.

Kuluttajariitalautakunta pitää rengastestien manipulointia erittäin moitittavana

Lautakunta ei kuitenkaan suosita hyvityksen maksamista Nokian Renkaiden pettyneille asiakkaille, sillä ostetut renkaat olivat virheettömiä. Asiakkaiden mielestä renkaat olivat huonompia kuin testeissä käytetyt ja heitä oli houkuteltu ostamaan ne totuudenvastaisilla tiedoilla.

Nigerian armeija julkaisi Trump-videon oikeuttaakseen lähes 50 mielenosoittajan ampumisen – video katosi pian ja Trump perui puheensa

Nigerian armeija näyttää perustelevan mielenosoittajien ampumista presidentti Donald Trumpin puheilla. Trump sanoi torstaina, että Yhdysvaltain joukot voisivat ampua kiviä heittäviä siirtolaisia Meksikon-vastaisella rajalla.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kertoo, että sillä on vahvat todisteet siitä, että Nigerian armeija ja poliisi ovat käyttäneet automaattiaseita shiialaisen IMN-järjestön mielenosoittajia vastaan surmaten noin 45 ihmistä.

Pyhäinpäivän sää on lämmin

Lauantai on lämmin, mutta ainakin osaksi sateinen päivä. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan Lapissa saadaan sateita vielä iltapäivällä. Myös etelässä ja maan keskiosassa voi tulla sateita. Lämpötilat ovat pohjoisen nollan ja etelän vajaan kymmenen asteen välillä. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Tauno ja Liisa Rautiainen astuvat ulos kaupasta auringonpaisteeseen kesken kiireisen arkipäivän Lappeenrannassa. Yllättävä kysymys ei heitä hätkäytä.

– Haluatteko tuhkauksen vai arkkuhautauksen, kun maallinen vaelluksenne päättyy?

Molemmilla on heti vastaus valmiina. Asiasta on keskustelu.

– Tuhkaus. Ei tarvitse sitten enää meidän haudalle mennä. Meillä on jo niin paljon sukuhautoja, sanoo Liisa Rautiainen.

– Ilman muuta tuhkaus. Se on yksinkertaisin tapa, eikä jälkeenjääneille jää vaivaa. Tuhkat saa levittää kesämökille, kertoo Tauno Rautiainen.

Uurnat samaan sukuhautaan

Suomessa kuoli viime vuonna yli 53 000 ihmistä. Heistä tuhkattiin reilut 53 prosenttia.

Myös Etelä-Karjalan ainoassa krematoriossa Imatralla tuhkattavia vainajia riittää. Viikossa tuhkauksia on noin 20.

Tuhkauksen kasvaneeseen suosioon on useita syitä. Kun lähisukulaisia on tuhkattu, saattaa ihminen alkaa pitää tuhkausta myös itselle sopivana vaihtoehtona. Lisäksi lähes jokaiselle hautausmaalle on rakennettu ja jatkuvasti rakennetaan erilaisia uurna-alueita, mikä on lisännyt ihmisten tietoisuutta tuhkauksesta.

Monen hautausmaan rajat olisivatkin jo tulleet vastaan, jos tuhkauksia ei tehtäisi.

– Ei tarvita uusia arkkuhautoja, vaan vainajan tuhkauurna voidaan laskea sukuhautaan 60 sentin syvyyteen. Yhteen arkkuhautaan mahtuu vähintään 18 tuhkauurnaa, kertoo Imatran seurakunnan ylipuutarhuri Ari Ylähollo.

Myös krematorion sijainti vaikuttaa tuhkauksen suosioon. Mitä lähempänä krematorio sijaitsee, sitä suositumpaa on myös tuhkaus.

Esimerkiksi Imatralla ja Kotkassa peräti 70 prosenttia vainajista tuhkataan.

– Jos 25 vuoden koskemattomuusaika ei ole sukuhaudassa kulunut umpeen ja vainaja halutaan samaan sukuhautaan, jää tuhkaus ainoaksi vaihtoehdoksi, sanoo Mikko Hienonen hautaustoimisto Nyberg oy:stä.

Näin vainaja tuhkataan

Ensin krematorion uunin lämpötila nostetaan isojen kaasupolttimien avulla 780 asteeseen. Kun lämpötila on saavutettu, siirretään arkku krematorion uuniin.

Vainajaa poltetaan reilu tunti, mutta erityisen isokokoisia vainajia voidaan joutua polttamaan jopa neljä tuntia. Uunin lämpötila on koko tuhkauksen ajan vähintään 750 astetta.

Tuhkauksen edistymistä seurataan koneellisesti mittareiden avulla. Lisäksi krematorionhoitaja valvoo tuhkausta pienen ikkunan läpi.

Jotta tuhkaaminen tapahtuisi täydellisesti, täytyy tuhkaa välillä kohentaa.

Kun tuhkaus alkaa olla valmis, kolataan vainajan jäänteet uunin alla olevaan erilliseen astiaan ja jäänteet jäähdytetään alle 30-asteiseksi erillisessä jäähdytyskaapissa. Tämän jälkeen tuhka ja palamatta jääneet luut jauhetaan vielä erillisellä tuhkankäsittelylaitteella.

Tuhkasta erotetaan palamattomat metallit, kuten esimerkiksi tekonivelet ja arkun naulat. Lopuksi valmis tuhka lasketaan automaattisesti uurnaan.

Ihmiskäsi ei koske tuhkaan missään vaiheessa, vaan kaikki tehdään koneellisesti.

Ihmisestä jää tuhkaa 3–5 litraa.

Pahviarkku ei käy

Tuhkattavalle arkulle on tiukat laatuvaatimukset. Arkussa ei saa keinokuituja eikä sen valmistuksessa ole saanut käyttää myrkyllisiä maaleja.

–Ainakin suomalaiset arkut on tehty luonnonmateriaaleista, joten ne ovat ympäristöystävällisiä, kertoo Imatran seurakunnan ylipuutarhuri Ari Ylähollo.

Pahvinen arkku ei Ylähollon mukaan sovellu tuhkaukseen.

– Asiaa on kokeiltu, mutta pahviarkku ei anna tarpeeksi lämpöä tuhkaukselle. Pahviarkku palaa nopeasti ja sammuttaa prosessin.

Mikko Hienosen hautaustoimisto Nyberg oy:stä kertoo, että ihmiset suhtautuvat nykyään tuhkaukseen paljon myönteisemmin kuin vielä vuosikymmen sitten.

– Ihmisten ajatusmaailman muutos on kasvattanut tuhkauksen suosiota.

Vuosi aikaa miettiä mihin viedä tuhkat

Hautaustoimilaki antaa mahdollisuuden viedä tuhkan melkein minne tahansa.

– Mieluummin tietysti hautausmaalle, mutta tuhkan voi viedä vaikka kotipihaan, naapurin pihaan, mereen, Lapin tunturiin tai järveen. Jos tuhka viedään muualle kuin omalle maalle, täytyy kuitenkin olla maanomistajan tai kalastuskunnan lupa, korostaa Ari Ylähollo.

Monissa kaupungeissa on osoitettu jo valmiiksi vesistöalueita, jonne tuhkat voi viedä ja levittää.

Vainajan tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Kun uurna haetaan krematoriosta, pitää uurnan tuleva hautapaikka ilmoittaa krematorion henkilökunnalle erityisellä tuhkausilmoituksella. Näin täytyy toimia, vaikka tuhka levitettäisiin esimerkiksi luontoon.

Hautaustoimisto Nyberg Oy:n Mikko Hienosella on selkeä vinkki kaikille elossa oleville.

– Kannattaa kirjata ylös omat toiveet miten haluaa tulla haudatuksi ja säilyttää paperia kotona. Lisäksi kannattaa kertoa lähiomaisille oma tahto. Silloin ei tule omaisille epäselvyyttä miten hautajaiset hoidetaan. Hautaustoimistoilla on myös valmiina vihkosia, johon ihminen voi etukäteen kirjata toiveet omista hautajaisjärjestelyistään.

– Se on yllättävän iso asia, jota ei välttämättä tule tavallisessa arjessa edes ajatelleeksi. Kun suru yhtäkkiä kohtaa, ei välttämättä ole mahdollisuutta investoida kauniiseen pukuun, ja totta kai jokainen haluaa olla tärkeässä tilanteessa asianmukaisissa vaatteissa, sanoo Vaateapu Karderoopin toiminnanohjaaja Maiju Kinnunen.

Hän esittelee rekissä roikkuvia mustia leninkejä ja housupukuja. Varastossa on puolestaan rekki, joka on täynnä miesten tummia pukuja.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Vaateapu Karderoopin varastoissa on paljon vaatteita, joilla kehtaa lähteä hautajaisiin. Niitä jaetaan ihmisille, joiden taloudellinen tilanne on syystä tai toisesta heikko ja hautajaisvaatteita mahdotonta ostaa kaupasta. Hautajaisvaatteita lähtee vuosittain muutamille kymmenille asiakkaille.

Tummia pukuja lahjoitetaan meille paljon, joten meillä olisi niitä myös antaa eteenpäin tarvitseville. Maiju Kinnunen

Osalla ihmisistä on tarve ainoastaan tummalle puvulle, osa saa samalla suuremman määrän muitakin käyttövaatteita. Asiasta keskustellaan aina oman seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa eikä vaatteita voi tulla hakemaan ihan noin vain.

Kinnunen epäilee, että monet eivät kuitenkaan tiedä tällaisesta mahdollisuudesta.

– Enemmänkin toivoisin, että ihmiset löytäisivät meille. Tummia pukuja lahjoitetaan meille paljon, joten meillä olisi niitä myös antaa eteenpäin tarvitseville.

Vaateapu vaihtelee kunnittain

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vaateapu on laajuudessaan Suomen suurimpia. Tänä vuonna jo 1 500 asiakasta on saanut Karderoopista apua.

Osassa seurakunnista vaateapua annetaan pienemmässä mittakaavassa ja jotkut seurakunnat eivät tarjoa vaateapua lainkaan. Helsingissä vaateapu on hoidettu osto-osoituksilla, jotka avuntarvitsija saa käyttää haluamassaan liikkeessä. Lisäksi pienimuotoista vaateapua tarjotaan Hermannin diakoniatalolla, joka auttaa muun muassa asunnottomia.

– Meillä on välillä kampanjoita, joissa otetaan vastaan lahjoituksia. Silloin niitä tulee paljon. Auttavia tahoja on kuitenkin monia, kuten Hope ry, ja laajempi vaateapu vaatisi siihen kohdistettuja resursseja, säilytystiloja ja logistiikkaratkaisuja. Tällä hetkellä olemme panostaneet elintarvikeapuun, kertoo Helsingin seurakuntien projektityöntekijä Eila Jaakola.

Vaateavun tarvitsijat ohjataan usein "sinne, tänne ja tuonne".

Lahjoituksia tulee paljon, mutta osa ei kelpaa jaettavaksi

Turussa vaateapu toimii lahjoituksilla. Lahjoittajia on tuhansia. Osa tyhjentää kaapeista vanhoja vaatteitaan ja osa vaatteista tulee kuolinpesistä.

Valitettavasti joukossa on myös huonokuntoista vaatetta, jota ei voida laittaa jakoon. Se aiheuttaa seurakunnan vapaaehtoisille turhaa työtä, sillä he pesevät ja silittävät kaikki heille saapuvat vaatteet.

– Esimerkiksi kuolinpesistä saattaa tulla ullakolta löydettyjä laatikoita, joita ei ole edes avattu. Joskus on kengästä saanut rapistella hiirenkakkaa pois. Se kuormittaa vaatehuoltoa turhan takia. Haluamme tarjota asiakkaille voimauttavan kokemuksen ja antaa heille hyviä sekä puhtaita vaatteita.

Tällä hetkellä vaateavussa iloitaan, sillä varastot ovat täynnä. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua nopeasti.

– Emme pysty varastoimaan vaatteita pitkäksi aikaa, joten otamme vastaan sitä, mitä voimme sillä hetkellä jakaa. Kun talvivaatejako alkaa, äkkiä ovat hyllyt tyhjiä ja tarvitaan lisää, Kinnunen sanoo.

Jos rahat on tiukilla, ei välttämättä ole mahdollista lähteä ostamaan koko vaatekertaa. Maiju Kinnunen

Eniten tarvitaan hyväkuntoista käyttövaatetta. Pääsääntö on se, että lahjoittaa voi vaatetta, jonka voisi kuvitella itsekin laittavansa päälle.

Maiju Kinnunen kertoo, että vaateapu on sen asiakkaille tärkeä.

– Jos rahat on tiukilla, ei välttämättä ole mahdollista lähteä ostamaan koko vaatekertaa. Kaikista ihanimpia ovat kohtaamiset, joissa asiakas saa päälleen kaiken mitä tarvitsee – ilahtuu ja tulee halaamaan, Kinnunen sanoo.

Tämän vuoden heinäkuussa nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Seinäjoella, syyskuussa nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Nivalassa ja lokakuussa kolme nuorta miestä kuolivat ulosajossa Kalajoella.

Tässä on vain muutama liikenneonnettomuus, jotka ovat tapahtuneet tänä vuonna ja joissa on kuollut nuoria.

Eritoten nuoret miehet ovat osallisena suurimmassa osassa Suomessa sattuneista liikenneonnettomuuksista. Ylipäätään joka kolmannes tieliikenteessä vahingoittuneesta on nuori.

Vaikka nuorten kuolonkolarit ovat vähentyneet huimasti, viimeisen kolmen vuoden aikana liikenneonnettomuuksissa kuoli vuosittain keskimäärin 50 nuorta ja loukkaantui noin 1 900 (Liikenneturva).

Syy onnettomuuksiin nuorten aivoissa?

Kokemattomuus. Se on yksi yleisimmistä syistä, jotka nostetaan esiin nuorten liikenneonnettomuuksissa. Neuropsykologi Sari Kukkamaan mukaan kokemattomuuden korostamisen sijaan katse tulisi kohdistaa kuljettajan mieleen. Tarkemmin ottaen aivoihin.

Aivojen otsalohkot, jotka säätelevät ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä kehittyvät noin 25-vuotiaaksi saakka. Siinä vaiheessa, kun ihminen yleensä saa ajokortin on otsalohkojen kehittyminen siis hyvin keskeneräistä.

Tämä näkyy Kukkamaan mukaan myös liikennekäyttäytymisessä.

– 18-vuotiaalla voimakkaat tunne-elämykset aktivoivat aivoja enemmän kuin aikuisilla. Nuori joutuu helposti tunnekokemuksen valtaan ja hänen on vaikeaa säädellä käyttäytymistään sen tunteen vallassa.

Tämä on yksi syy, miksi nuoret ottavat helpommin isojakin riskejä suhteessa saatavaan palkintoon. Käytännössä liikenteessä kyseinen ajatuskuvio voisi mennä esimerkiksi näin: nuori kiihdyttää auton nopeutta koko ajan suuremmaksi ja palkintona siitä on ystävien arvostus tai vahva tunne-elämys, jonka kova vauhti aiheuttaa.

– Kaveripiirin vaikutus on nuorilla hyvin voimakas. Nuoret ottavat liikenteessä huomattavasti isompia riskejä silloin, kun heillä on kavereita kyydissä kuin silloin, kun he ajavat yksin. Vanhemmat ihmiset toimivat liikenteessä päinvastoin.

Moni onnettomuus olisi estettävissä

Keskustelu liikenneonnettomuuksista keskittyy usein pääosin teknisiin yksityiskohtiin. Auto oli vanha, tie oli mutkainen ja sää sumuinen. Sari Kukkamaan mielestä huomiota voisi kiinnittää aiempaa enemmän auton kuljettajaan.

– Hyvin harvoin tie tai auton ominaisuus heittää ulos tieltä. Syy on minun näkökulmastani yleensä kuljettajan mielessä. Enemmän voitaisiin keskustella siitä, kenen se vastuu oikeasti oli, että näin kävi.

Tekniset tiedot ovat usein sellaisia, joita on helppo mitata ja joista on nopeasti onnettomuuden jälkeen saatavilla tietoa. Se jää Kukkamaan mukaan kuitenkin liian usein varjoon, miksi nuori ylipäätään ajoi esimerkiksi reipasta ylinopeutta.

– Eli, mitä tapahtui kuljettajan mielessä sillä hetkellä tai ennen sitä, kun hän päätti lähteä kaahaamaan. Silloin kyse on käyttäytymisen ja tunteiden hallinnasta. Se oli kuljettajan päätös ja mielestäni se on ratkaiseva tekijä, miksi onnettomuuteen on päädytty.

Osalle riittää nykyinen määrä opetusta, mutta iso osa tarvitsee sitä enemmän. Mika Pakanen

Onnettomuus tapahtuu Kukkamaan mielestä harvoin niin, ettei mitään olisi ollut tehtävissä sen ehkäisemiseksi. Hänen mukaan suurinta osaa onnettomuuksista edeltää onnettomuusriskiä nostava käyttäytyminen, kuten ylinopeuden ajaminen tai humalassa autoilu.

– Voi olla, että samanlaista käyttäytymistä tapahtuu monta kertaa aikaisemminkin ja ei tapahdukaan mitään kauheaa. Siitä selvitään kotiin ja olikin vain kivaa. Mutta se on aina riskinottoa. Joku kerta on se, kun tapahtuu ja menee ehkä henkiä.

Pakollisia ajotunteja puolet vähemmän kuin aiemmin

Oululainen Jonna Kopola on juuri lähdössä autokoulun ajotunnille, jossa käsitellään liikenteessä olevia riskejä. Auto lähtee liikkeelle ja vänkärinpenkillä istuu CAP-autokoulun aluepäällikkö Mika Pakanen.

– Minkälaisia riskitekijöitä tässä kohtaa on? Pakanen kysyy Kopolalta, kun tämä ajaa hiljaista tienpätkää eteenpäin.

– No tuossa on ainakin suojatie, niin pitää katsoa, ettei kukaan ole ylittämässä sitä. Ja tuolta pihoilta saattaa juosta lapsia tielle yllättäen, Kopola vastaa.

Ajo-opetukseen kuuluu pakollisena osana riskientunnistamiskoulutus, joka sisältää neljä ajo- ja teoriatuntia. Niiden aikana käydään läpi käytännön tasolla sitä, minkälaisia mahdollisia riskejä liikenteessä tulee ottaa huomioon.

Keskustelua voidaan käydä myös mahdollisesta liikenneonnettomuudesta. Etenkin, jos sellainen huolettaa nuorta.

– Aika paljon on tullut loppujen lopuksi mietittyä niitä asioita. Ja ajo-opettajien kanssa olemme myös puhuneet niistä ja siitä minkälaisia riskejä liikenteessä on, Kopola kertoo.

Asennekasvatus kuuluukin Pakasen mukaan olennaisena osana ajo-opetukseen.

– Kuitenkin on tarkoitus, että meidän oppilaamme oppisivat toimimaan turvallisesti ja vastuullisesti liikenteessä. Ja tietenkin tunnistamaan liikenteen riskitilanteita ja välttämään niitä.

Riskien tunnistaminen ja asennekasvatus tapahtuu pääosin ajotuntien aikana. Uuden ajokorttilain myötä ajotuntien pakollinen määrä puolittui ja osan ajotunneista saa myös korvata ajosimulaattorilla.

Samat asiat tulee siis oppia ja opettaa puolet pienemmässä ajassa kuin aiemmin.

– Osalle riittää nykyinen määrä opetusta, mutta iso osa tarvitsee sitä enemmän. Ja lisäopetusta on tietenkin saatavilla. Uudistus ei tarkoita, että kenenkään pitäisi mennä minimimäärillä ajotutkintoon.

Ekstratunnit kuitenkin maksavat lisää.

Onnettomuudelle alttiit nuoret voidaan tunnistaa ennalta

Nuorten liikennekuolemat ovat olleet laskussa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuolemia voitaisiin kenties vähentää entisestään. Tällä hetkellä nimittäin tiedetään, ketkä kuuluvat riskiryhmään, jolle todennäköisimmin voi tapahtua kuolemaan johtava liikenneonnettomuus.

Neuropsykologi Sari Kukkamaa toimii tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaan liikenneonnettomuuksien tutkintalautakunnassa, joka tutkii kaikki kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet ja jonkin verran myös vakavia liikenneonnettomuuksia.

Tiedetään, että ajokiellossakin olevat ihmiset ajavat autoa. Pasi Rissanen

Jos nuori kuolee liikenneonnettomuudessa, tutkintalautakunta tutkii perusteellisesti, minkälainen ihminen kyseinen nuori on ollut ja onko hänellä aiempia liikennerikkomuksia.

Kukkamaa kertoo, että niillä nuorilla, jotka päätyvät onnettomuuteen, on usein jonkinlaisia elämänhallinnallisia ongelmia muillakin elämän osa-alueilla.

– Ne voivat olla terveydenhuollon merkintöjä kouluongelmista tai käytösongelmista koulussa. Tai ylivilkkautta ja tarkkaavaisuushäiriöitä, joihin liittyy elämyshakuisuutta ja riskin ottoa. Joillakin on myös päihdeongelmia.

Ajokiellon lisäksi keskustelua kaahailun syistä

Vaikka tämä riskiryhmä on tiedossa, ei heidän toimintaansa pystytä nykyisillä keinoilla vaikuttamaan liikenneonnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi.

– Jos nuorella on esimerkiksi jo aiempia liikennerikkomuksia, ei meillä ole sellaista järjestelmää, jolla siihen voitaisiin puuttua nopeasti ja tehokkaasti. Meillä käytetään ylipäätään aika vähän psykologista asiantuntemusta liikennepuolella.

Sakot tai ajokielto eivät Kukkamaan mielestä ole tarpeeksi tehokas keino muuttamaan nuoren liikennekäyttäytymistä. Hän ajattelee, että jonkinlainen käyttäytymisterapeuttinen interventio olisi hyvä keino vaikuttaa asenteisiin.

– Siellä voitaisiin keskustella siitä, miksi nuori käyttäytyy liikenteessä jollakin tavalla, miten sitä voisi ehkäistä ja miten erilaisia tunnekuohuja voisi välttää.

Esimerkiksi Saksassa tällainen menetelmä on Kukkamaan mukaan käytössä.

Siinä, kenelle ajokortti myönnetään, olisi Kukkamaan mielestä parantamisen varaa. Ja siinä, kuinka syvällisesti terveydenhuolto puuttuu siihen, jos havaitaan sellaisia ongelmia, jotka voivat vaikuttaa myös ajokortin saamiseen.

Oulun poliisilaitoksen liikenneyksikön johtaja Pasi Rissanen näkee, että ajokielto on riittävä keino puuttua jatkuvasti liikennerikkomuksia tekevään kuskiin.

– Se tiedetään, että ajokiellossakin olevat ihmiset ajavat autoa, joten se ei ole sellainen täysin rajaava tekijä. Mutta näkisin, että meillä on työkalut ihan hyvin tässä asiassa kunnossa.

Kurpitsajuhlaa on juhlittu Suomessa kirkollisen pyhäinpäivän rinnalla jo vuosia. Erityisesti lapset ja nuoret ovat ottaneet juhlan omakseen ja monissa alakouluissa halloween on jo jokasyksyinen tapahtuma.

Kalenterista halloweenin tarkkaa ajankohtaa on kuitenkin turha etsiä, sillä merkkipäivä se ei suomalaisessa allakassa ole. Tänä vuonna halloween-juhlia on vietetty kahden viikon ajan pyhäinpäivän aattoon eli 2.11. asti.

Merkkipäivät hyväksyy Yliopiston almanakkatoimisto, joka vaatii, että juhlalla on muun muassa vakiintuneet viettotavat, tarkka päivämäärän ja laaja yhteiskunnallinen merkitys. Lisäksi tarvitaan itse hakemus almanakkatoimistoon. Sellaista ei toistaiseksi halloweenista ole koskaan tehty.

Leväperäistä juhlintaa

Suomessa halloweenia ei ole erotettu pyhäinpäivästä, vaikka kaupallisen juhlan ja kirkollisen juhlan päällekkäisyys onkin herättänyt aika ajoin närää.

Erikoiskaupan liitto suositteli vuonna 1999, että halloweenia juhlittaisiin Suomessa kansainvälisen tavan mukaan aina 31.10. Tämä suositus ei suomalaisiin sanottavasti ole purrut, sillä juhlaa vietetään milloin se parhaiten kullekin sopii. Tänä vuonna juhlat tuntuvat kestävän ikuisuuden, kun juhlahaitari on venynyt kahden viikonvaihteen yli.

Yliopiston almanakkatoimistossa viettotapojen kirjavuus on huomattu. Almanakkatoimistolla ei ole omaa kantaa juhlan ajankohtaan. Käytännöt syntyvät almanakan ulkopuolella. Almanakkaan merkkipäivät istutetaan pysyväksi, ja tässä mittakaavassa kymmenen vuoden käytäntö on aika lyhyt aika.

Lasten ja nuorten tykkääminen ei vielä riitä, sanoo Yliopiston almanakkatoimiston suunnittelija Onerva Ollila.

– Varmasti juhlinta on hyvin vakiintunutta esimerkikisi lapsilla ja nuorilla, mutta on paljon ihmisiä, joita se ei juurikaan hetkauta. Lisäksi vaikeutena on se, ettei se kuitenkaan ole vakiintunut millekään tietylle päivälle, Ollila perustelee.

Ystävänpäivä lipsahti merkkipäiväksi vahingossa

Ystävänpäivä on esimerkki Yhdysvalloista rantautuneesta perinteestä. Se saavutti merkkipäivän aseman Suomessa reilut parikymmentä vuotta sitten melko pitkällisen vieton jälkeen.

Ystävänpäivän tulo almanakkaan tapahtui vahingossa. Vuosina 1989–1991 se käväisi almanakassa ilman virallista hyväksyntää, kun silloiset almanakkatoimiston työntekijät sijoittivat erehdyksessä päivän almanakkaan. Asia huomattiin, ja päivä poistui hetkeksi allakasta, mutta palautettiin ja virallistettiin lopullisesti vuonna 1996 alkaen.

Halloweenin kauhu- ja kurpitsakuvasto uppoaa lapsiin

Käpylän yhtenäiskoulussa halloweenista voi puhua jo perinteenä, sillä juhlaa on vietetty jo vuosia.

– Marraskuun hyhmässä, kylmässä ja viimassa tämä piristää hirveästi ja pimeä kaamos sopii ihan mielettömän hyvin tälle kulissiksi, nauraa opettaja Tiia Niskanen.

Ajankohta juhlalle on mitä otollisin, sillä syysloma on takana ja pikkujoulukausi vasta kaukana edessä. Halloween-diskon tarkoitus on myös kerätä varoja kuudesluokkalaisten luokkaretkeen.

Kouluissa halloween-juhliin käytetään paljon aikaa ja luovuutta. Käpylän yhteiskoulussa oppilaat, vanhemmat ja opettaja ovat valmistelleet juhlaa useita päiviä. Kammokuja, hirveät herkut, diskon tanssikilpailu – kaikki tuttuja ohjelmanumeroita, vuodesta toiseen samat, mutta erilaiset.

–Tänä vuonna oppilaat rakensivat kammokujan painajaisista, ja ne ovat ehkä liiankin todentuntuisia, varoittaa opettaja.

Käpylän yhteiskoulun kolmasluokkalaisen Kuura Rossin arvoasteikolla halloween kohoaa kolmen parhaimman juhlan kärkeen kevyesti.

– Synttärit, joulu ja halloween. Halloween on absoluuttisesti vaan paras, sillä silloin saa pukeutua, hihkaisee kurpitsaksi pukeutunut juhlija.

Sukupolvikysymys

Myös Kuura Rossin äiti Vappu Rossi on pukeutunut tilaisuuteen. Lasten iloon on helppo lähteä mukaan, vaikka halloweenilla ei hänelle itselleen suurta merkitystä. Johtuu iästä, hän selittää.

Opettaja Tiia Niskanenkaan ei kaipaa halloweenille omaa merkkipäivää, amerikantuliainen mahtuu hyvin vanhojen perinteiden sekaan.

– Halloweenin aikana sekoittuu aika monta juhlaa. On nämä kekriperinteet, jotka säteilevät juhlakulttuuriin Suomessa yleisemminkin, on halloween-jutut ja sitten on pyhäinpäivä. Näiden avaaminen lapsille koulussa on tosi kiinnostavaa ja tärkeää, sanoo Niskanen.

Muutosta alun krääsänpaljouteen

Halloweenia on kritisoitu kaupallisuudesta ja kulutuskeskeisyydestä. Mutta vaihtoehtoja kertakäyttökulutukselle voi löytää.

– Itse en loukkaannu tämän perinteen rantautumisesta Suomeen, mutta jos joka vuosi ostetaan uudet muovit ja viikon päästä heitetään ne sitten pois, niin se ei ole kannatettavaa, pohtii alakoululaisen äiti Vappu Rossi.

Koulun kestävän elämäntavan opetussuunnitelmaan krääsä istuu huonosti. Mutta kymmenessä vuodessa alakoululaisten asenteissa on jo tapahtunut muutosta, huomauttaa opettaja Tiia Niskanen.

– Nyt alkaa olla jo keskitietä siinä hommassa. Lapset nauttivat jännityksestä ja siitä kuvastosta, mutta aika paljon he haluavat kehitellä vaatteita ja asuja itse, innostuu Niskanen.

Hyvät puolet esiin

Merkkipäivättömyydestä voi löytää juhlijan kannalta myös etuja. Esimerkiksi se, että samaa juhlaa voi viettää monta päivää peräkkäin.

– Olen käyttänyt tätä asua kolme kertaa: kotibileissä, koulussa ja nyt täällä, selittää Kuura ja heiluttaa asusteitaan, kahta pientä kurpitsalyhtyä. Hänen kurpitsapukunsa elementit ovat äidin oranssi villapaita, kaksi tyynyä täyttenä ja pikkuveljeltä lainattu myssy.

– Mutta nämä kurpitsat, kurpitsa ykkönen ja kurpitsa kakkonen, ovat uusia.

Toinen kurpitsoista näyttää iloiselta, mutta toisen ilme on vähän vakavampi. Syykin selviää: se on syönyt epähuomiossa puhtaita sukkia ennen juhlaa.

Lue myös:

Pyhäinpäivänä muistetaan marttyyreitä, mutta sanan käyttö on karannut kauas alkuperäisestä – "Väärinkäyttöä", sanoo pappi

Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Halloween on lapselle parempi kuin joulu, koska karkkeja keräävä lapsi ei ole vain passiivinen odottelija

Suomalainen Olli Enne uskoo löytäneensä ratkaisun Europolin lähettämään avunpyyntöön Twitterissä.

Europol twiittasi lokakuussa tarvitsevansa apua kaupungin tunnistamisessa. Oletuksena oli, että paikka oli tiettävästi jossakin päin Aasiaa. Europolin mukaan kyseisessä paikassa lasta oli käytetty seksuaalisesti hyväksi. Apua tarvittiin uhrin pelastamiseksi ja tekijän löytämiseksi. Europol pyysi yleisöltä apua.

Ilmoitus tuli Twitterissä vastaan sattumalta ja Enne päätti kokeilla, löytäisikö kuvissa olevan paikan. Hänen mukaansa aluksi meni aikaa siihen, millä tavalla vastausta kannattaisi lähteä etsimään.

– Ensin tuntui, että miten ihmeessä tuollaista paikkaa ei ole Europol löytänyt, sitten miten ihmeessä sen voisi löytyäkään ja lopuksi ajattelin, että pakkohan se on jotenkin löytyä, sanoo Enne Ylelle.

Hänen mukaansa Europolin kuvissa oli selviä tuntomerkkejä, joista lähteä liikkeelle etsinnässä. Hän rajasi ensin etsittävän maan ja päätyi Kiinaan. Enne on ammatiltaan arkkitehti ja tarkasteli kuvissa näkyvää arkkitehtuuria.

– Europolin kuvassa kiinnitin huomiota erääseen talon kattoon, koska se oli erikoinen tasakatto, jossa oli viistetyt reunat.

Hän kartoitti Kiinan rannikkoa maan eteläosasta Pekingiin asti ja päätyi lopulta siihen, että todennäköisin paikka on miljoonakaupunki Shenzhenin lähellä. Hän sanoo pitäneensä päätuntomerkkeinä kuvissa huomiota talojen korkeuteen, kerroslukuun, lähellä olevaan kukkulaan ja viheralueeseen.

Enne sanoo tutkineensa asiaa 20 tuntia. Enne vakuuttaa olevansa täysin varma siitä, että hänen paikantamansa paikka on vastaus Europolin kysymyksiin.

Hän laati löydöstensä perusteella 10 kohdan listan, jossa esimerkiksi talojen kattojen, teiden ja kukkulan muotojen piti täsmätä ja niin ne tekivät.

Iloitsee, jos löydöstä konkreettista hyötyä

Enne julkaisi tietonsa Europolille Twitterissä ja virallisia teitä pitkin. Europol kiitti Ennettä perjantaina Twitterissä ja kertoi lähettävänsä tiedot eteenpäin tapauksen tutkijoille.

– Mietin, miten vastaus kannattaa laittaa. Päätin vastata julkiseen viestiketjuun, koska kysymyskin oli julkinen. Jos joku rikollinen olisi sitä ketjua seurannut, niin olisi siinä vaiheessa varmasti jo pelästynyt, joten ajattelin, että vastauksen lähettäminen ei ainakaan pahenna asiaa.

Enne ehti ennen vastauksen saamista jo malttamattomana soittaa Europoliin kertoakseen löytämästään ratkaisusta.

– Europolin päässä vastasivat, että he ovat saaneet 22 000 vihjettä. Toivottavasti tämä johtaisi johonkin ja siitä olisi konkreettista hyötyä.

Enne sanoo tutkivansa jo toista kuva-arvoitusta. Hän sanookin leikkisästi voivansa alkaa vaikka kestosalapoliisiksi.

– Kyllä tähän aika paljon hurahdin. Oli huikea tunne, kun paikka löytyi. Jäin koukkuun tähän haasteeseen, jossa oli potentiaali tehdä jotakin hyvää. Totuuden nimessä en olisi välttämättä tähän ryhtynyt, jos kyseessä olisi ollut taskuvaras.

Kuluneet ja vuosituhansia vanhat kalliomaalaukset ovat usein hankalasti tulkittavissa paikan päällä. Ihmiset menevät useasti katsomaan maalauksia kirkkaalla kesäsäällä, kun ne ovat mahdollisimman vaikeasti havaittavissa.

Uudella mobiilisovelluksella pyritään avaamaan Hossan esihistoriallista kalliomaalausseinämää ja sen kuva-aiheita ja sitä, mitä eri kuva-aiheet voisivat symboloida.

– Siinä on virtuaalinen kallioseinämä, johon on vahvistettu kuva-aiheita. Niitä painamalla käyttäjä saa lisätietoa ja se myös ohjaa muiden samankaltaisten kuvien äärelle, kertoo sovelluksen kehittäneen Memorandum unlimitedin toimitusjohtaja Elina Rauhala.

Suomussalmella sijaitsevassa Hossan kansallispuistossa olevat kalliomaalaukset ovat Suomen pohjoisimmat. Värikalliona tunnettua kohdetta pääsee katsomaan paikan päällä veden päällä makaavan laiturin päältä.

Sovellus tarjoaa Hossan kävijälle myös laajasti tieteellistä taustatietoa Värikalliosta ja sen tutkimisesta, sekä Suomen kalliomaalauksista yleensä. Värikallion maalaukset on yleensä ajoitettu myöhäiskampakeraamisen ja varhaismetallikauden väliseen aikaan eli vuosiin 2500–1500 ennen ajanlaskun alkua.

Mukana on myös kartta, joka opastaa lähimmältä parkkipaikalta kalliomaalausten äärelle. Hossassa vierailevat pääsevät myös jättämään jälkensä digitaaliseen värikallioon.

– Sovelluksessa on mietitty myös paljon käytettävyyttä ja visuaalista ilmettä, että se olisi moderni ja käyttäjälle helposti avautuva. Toisaalta taas tietopuoli on kunnossa ja se perustuu ihan tieteellisiin lähteisiin, Rauhala sanoo.

Yhteistyötä yli akateemisten rajojen

Värikalliosovelluksen taustalla oleva yritys Memorandum unlimited on humanistien ja IT-puolen ihmisten yhteenliittymä. Yritys kertoo verkkosivuillaan halusta levittää historiallista tietoa akateemisen maailman ulkopuolelle.

Toimitusjohtajana toimiva Elina Rauhala on koulutukseltaan arkeologi ja toinen perustajajäsen Juha Laakkonen on väitöskirjaansa tekevä historiantutkija.

– Yhteistyöllä saadaan paljon enemmän aikaan tällaisissa kohteissa. Pystymme jo suunnitteluvaiheessa miettimään, miten teknologia taipuu palvelemaan kulttuurihistoriallista aineistoa. Tässä tehdään hyvin läheistä kehitystyötä koko ajan, Rauhala kertoo.

Aiemmin yritys on tehnyt Jyväskylän kaupungille Discover Jyväskylä -sovelluksen, jossa hyödynnettiin lisätyn todellisuuden ominaisuuksia ja historiallista alkuperäismateriaalia. Värikalliosovelluksen idea tuli yritykseltä itseltään.

– Hossan värikallio on hyvin mielenkiintoinen kohde. Me itse lähestyimme Suomussalmen kuntaa, että olisiko heillä kiinnostusta toteuttaa yhteistyössä tällaista sovellusideaa ja meidän onneksemme he olivat kiinnostuneita, Rauhala sanoo.

Lue lisää: Ratkaisiko kaiku kalliomaalausten paikan? Hossan Värikallio kiehtoo tutkijoita

Kuopiolaisen Tolvasen perheen unelmaviikonloppu kuulostaa hyvin tyypilliseltä suomalaisperheen toiveelta. He haluavat viettää aikaa yhdessä ilman aikatauluja.

Kuten yhä useammassa nykyperheessä, Tolvasillakaan tämä ei ole mahdollista läheskään joka viikonloppu.

– Harri soittaa tanssiorkesterissa, joten hän on usein keikoilla perjantai- ja lauantai-iltaisin, kertoo nelilapsisen perheen äiti Mervi Tolvanen.

Harri Tolvasen viikonloppuharrastus on vaikuttanut erityisesti siihen, että suomalaisperheille niin rakasta saunailtaa vietetään Tolvasilla lauantain sijaan lähes poikkeuksetta sunnuntai-iltaisin.

24/7-yhteiskunnan takia moni viettää viikonloppua viikolla

Monissa perheissä viikonloput eivät ole kuten ennen. Yhä useampi tekee vuorotyötä ja tämä rikkoo sekä arjen että viikonloppujen rytmin. Lapsiperheet jakautuvat nykyisin rytmiltään erilaisiksi.

– Epätyypillistä työaikaa tekevissä perheissä painiskellaan sen tilanteen kanssa, että yhteistä aikaa löytyisi edes joskus, kertoo perheiden vapaa-ajankäyttöä tutkinut professori Anna Rönkä Jyväskylän yliopistosta.

Villasukkapäivät jakautuvat heillä tasaisesti myös arkeen. Anna Rönkä

Epätyypillistä työaikaa tekevistä löytyy myös hyvin erilaisia perheitä: osa tekee vuorotyötä, on keikka- tai pätkätyötä sekä ennakoimatonta työaikaa.

– Villasukkapäivät jakautuvat heillä tasaisesti myös arkeen, kuvailee Rönkä.

Myös uus- ja eroperheissä rytmi on vaihtelevampi. Näissä perheissä lapset saattavat asua puolet ajasta toisella vanhemmalla.

– Tällä on vaikutusta ajankäyttöön myös viikonloppuisin.

Pyysimme vastauksia viikonlopunviettotapoihin myös lukijoiltamme. Sauna-ajan kerrottiin olevan joustava.

"Koulun arki onkin oikeastaan ainoita asioita joista tietää viikonpäivien erot. Lauantaisin todennäköisesti jompikumpi on töissä ja sauna lämpiää täten milloin sattuu, vaikka keskiviikko-aamuna."

Saunominen onkin Röngän mukaan suomalaisille edelleen tärkeä rutiini ja sauna lämpiää useimmissa perheissä viikonloppuina.

– Moni kokee ne tärkeinä yhdessäolon ja rentoutumisen hetkinä. Saunailtoihin perheillä on omia rutiinejaan, kertoo Rönkä.

Kuopiolaisen Tolvasen perheessä yhteinen saunahetki sunnuntai-iltana kruunaa viikon ja valmistaa myös seuraavaan.

– Se on semmoinen yhdistävä tekijä meidän perheessä, kertoo perheen isä Harri Tolvanen.

"Sauna lämpiää meillä perjantai-iltaisin, joten lauantaisin kokoonnutaan illalla yhteen olohuoneeseen, syödään siellä tukevaa iltapalaa ja katsellaan televisiota."

Perheet haluavat viettää kiireetöntä aikaa yhdessä

Suomalaisten lapsiperheiden arkea on viime vuosina tutkittu hyvin vaihtelevasti. Esimerkiksi Väestöliitto on perehtynyt viimeksi lapsiperheiden ajankäyttöön 2000-luvulla vuonna 2011 julkaistussa perhebarometrissä.

Yle kysyi myös perheiden viikonloppuviettotavoista useilta tahoilta. Väestöliiton tutkija Anna Rotkirch pitää aihetta hyvänä, mutta kertoo ettei Väestöliitolla ole siitä tuoretta tutkimustietoa.

Jyväskylän yliopistossa arkea ja perheiden viikonloppujen viettoa on seurattu osana Paletti-tutkimusta sekä epätyypillistä työaikaa tekevien perheiden elämää seuranneessa Perheet 24/7-tutkimuksessa. Niiden perusteella perheet haluavat viettää yhdessä kiireetöntä aikaa vapaa-aikanaan. Tämä on toiveena myös Kuopion kupeessa asuvilla Tolvasilla.

– Emme halua aikatauluttaa viikonloppuja, tiivistää Mervi Tolvanen.

Sama toistui myös useissa Ylen saamissa viesteissä. Viikonloppuihin ei haluta liikaa suunnitelmia vaan enemmän rentoa yhdessäoloa perheen kanssa.

"Meidän seitsemänhenkisen perheen viikonloppu koostuu yhdessäolosta. Joskus olemme tekemättä mitään ihmeitä, ollaan vaan."

Karkkia, hyvää ruokaa, telkkariohjelmia ja ulkoilua

Herkuttelun ja hyvän ruoan merkitys korostuu lapsiperheiden viikonlopuissa. Monissa perheissä myös kyläillään, reissataan, ulkoillaan ja liikutaan luonnossa. Jyväskylän yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan perheet haluavat viettää yhdessä leppoisaa aikaa ja ladata akkuja.

– Telkkarin ääressä vietetään paljon aikaa. Vetäydytään sohvalle ja katsellaan yhteisiä lempiohjelmia, kuvailee professori Anna Rönkä Jyväskylän yliopistosta.

"Meidän lempipuuhaksi on nyt muotoutunut koko perheen leffailta: kaikille sipsiä ja juotavaa, istuskellaan vierekkäin ja sylikkäin sohvalla ja nautitaan elokuvasta."

Myös kuopiolaisen Tolvasen perheessä yhteiset tv-hetket ovat tuttuja ja herkut kuuluvat olennaisena osana sellaisia iltoja.

– Putousta olemme ahkerasti seuranneet yhdessä jo vuosia, nauraa perheen äiti Mervi Tolvanen.

Vakituista siivouspäivää ei suomalaisperheissä pidetä enää yhtä tärkeänä kuin menneinä vuosina ja myös kauppa-asioita hoidetaan joustavasti.

Tolvasten perheessä siivotaan yleensä lauantaisin koko porukalla, mutta kyläilyt ja muut puuhat saattavat siirtää siivouksen ajankohtaa.

– Jos jotain muuta tulee, jää siivoukset vähemmälle.

"Joskus harvoin siivotaan ja tehdään pihahommia."

Oljista tehty kekripukki sai seisoa rauhassa Kajaanin rantapuistossa vajaan viikon verran ennen kekrijuhlan huipentumaa. Vuodesta 2008 alkaen kekripukki on kellunut viikon Kajaaninjoella ennen polttamistaan, mutta viime vuonna ja tänä vuonna pukki seisoi ensin puistossa ennen vesille laskua.

Syynä on sattuma: viime vuonna puistossa oli niin liukkaat tiet, että pukki jätettiin puistoon seisomaan. Kaupunkilaiset innostuivat, kun pääsivät pukkia ihailemaan lähempää. Niinpä kekripukki päätettiin jättää vajaaksi viikoksi puistoon tänäkin vuonna.

Ruotsin Gävlen olkipukkiperinnettä ovat varjostaneet lukuisat tuhopoltot ja esimerkiksi viime vuonna siellä on tarvittu jopa turvatoimia kekripukin suojeluun. Kajaanissa pukit ovat saaneet olla suurimmaksi osaksi koskemattomina, osa kaupunkilaisista on jopa toivonut, että pukkia ei edes poltettaisi.

Viimeisen kymmenen vuoden ajan Kajaanin kekripukin on rakentanut sotkamolainen Jouko Sormunen. Vuosien varrella kekripukit ovat olleet hyvin eri näköisiä (Kainuun Sanomat). Kekripukin polttaminen näkyy paljon myös somessa.

Kajaaninjoen rantaa valaisevat myös sadat pienet lamput, lyhdyt tai valot, joita kajaanilaiset ovat tuoneet tullessaan. Kekripukki sytytetään noin klo 18 jälkeen. Kekrijuhlan tuott kulttuuriosuuskunta G-Voima yhteistyökumppaneineen.

"Tämän hetken vaikutusvaltaisin länsimainen ajattelija".

Näin The New York Times on kutsunut huomenna Suomessa esiintyvää Jordan B. Petersonia.

Kulttuuritalossa Helsingissä on nähty lukuisia suuren luokan tähtiä, mutta sunnuntai-iltana siellä kuullaan ensimmäistä kertaa maailmankuulun kanadalaisprofessorin näkemyksiä elämästä.

Helsingin tilaisuus myytiin nopeasti loppuun. Peruslippujen lisäksi tarjolla oli vähintään 165 euroa maksavia VIP-paketteja, joihin kuului yhteisvalokuva luennoitsijan kanssa.

Maailmalla miestä kuvataan sanoilla suuri ajattelija, sanavapauden, tieteen ja yksilönvapauden puolustaja, nero, karismaattinen, intellektuelli ja guru.

Itseään Peterson kutsuu preeriasaarnaajaksi.

Toronton yliopiston psykologian professori luennoi uskonnosta, moraalista, kärsimyksestä, vapaudesta, vastuusta ja sivistyksestä.

Ja ottaa yleisönsä.

Sanoma leviää uutuuskirjan ja kulttimaineeseen nousseiden YouTube-videoiden kautta.

Puhu täsmällisesti ja muita elämänohjeita

Jordan B. Petersonilta halutaan kuulla ihmisyyden perimmäisistä kysymyksistä ja hyvän elämän salaisuudesta. Niitä hän valottaa tänä vuonna julkaistussa kirjassaan 12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan.

Kirjasta on monelle tullut hengellisen oppaan kaltainen raamattu, joka kertoo, mikä on mennyt pieleen ja mitä meidän tulisi tehdä.

Ohjeet ovat esimerkiksi seuraavanlaisia:

• Seiso suorana hartiat takana.
• Hanki ystäviksesi ihmisiä, jotka tahtovat parastasi.
• Tavoittele sitä, mikä on merkityksellistä.
• Puhu täsmällisesti.
• Järjestä omat asiasi kuntoon ennen kuin kritisoit maailmaa.

12 elämänohjetta on maailmanlaajuinen bestseller, jota on myyty pelkästään englanninkielisenä yli kaksi miljoonaa kappaletta.

Jordan B. Peterson on 56-vuotias, Kanadassa syntynyt psykologi. Hän työskentelee psykologian professorina Torontossa, ja toimi sitä ennen Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.

Petersonin mielestä hyvän elämän salaisuus on järjestystä tuovissa ohjeissa. Tarvitsemme niitä, koska muuten olemme vaarassa ajautua kaaokseen.

Ohjeiden ei ole Petersonin mukaan tarkoitus rajoittaa meitä, vaan auttaa saavuttamaan päämäärämme. Ne auttavat pysymään oikealla polulla ja tekevät elämästämme täydemmän ja vapaamman.

Kirjailija muistuttaa, että kipu ja kärsimys kuuluvat elämään, mutta kun kaikki vaikuttaa jo menetetyltä, kaaoksesta voi alkaa syntyä jotain uutta.

Nettivideoilla miljoonayleisö

Jordan B. Petersonista on tullut kultti-ilmiö. Yksi syy sille on Internet, missä Peterson julkaisi elämänohjeitaan ja ajatuksiaan jo ennen kirjaa.

Hänen oman nettisivustonsa mukaan katsottavissa on yli 300 luentovideota ja julkista puhetilaisuutta.

Videopalvelu YouTubesta videoita on katsottu yli 35 miljoonaa kertaa.

Luennoissaan Peterson etsii vastausta hyvän elämän salaisuuteen evoluutiopsykologiasta, filosofiasta, biologiasta ja myös antiikista tai Raamatusta.

Puhuessaan hän palaa psykiatri Jungiin, psykoanalyysin kehittäjä Freudiin ja filosofi Nietzscheen. Peterson siteeraa teksteissään kirjailijoita kuten Dostojevskia, Tolstoita ja Orwellia.

Nuoret miehet uskollisia kannattajia

Jordan B. Peterson puhuttelee nuoria miehiä: "Siivotkaa huoneenne ja laittakaa talonne järjestykseen ennen kuin kritisoitte maailmaa".

Hänen videonsa sanotaan kiinnostavan erityisesti miesten ylivaltaa ihailevia nuoria miehiä, joiden ajattelu on lähellä yhdysvaltalaista alt-right-liikettä. Alternative right viittaa yhdysvaltalaiseen äärioikeistolaiseen liikkeeseen, joka on järjestäytynyt Internetissä.

Nuorten kiinnostusta on selitetty siten, että kyseessä on ryhmä, joka kaipaa ja etsii elämälleen tarkoitusta ja järjestystä.

YouTube-videoiden kommenteissa katsojat kehuvat puhujaa: "Voisin katsoa tätä miestä puhumassa koko päivän; olen koukussa; en katso enää elokuvia lauantai-iltaisin, vaan Petersonin luentoja netistä".

Peterson on saavuttanut suosiota etenkin konservatiivisissa piireissä. Samanaikaisesti häntä on syytetty naisvihasta, fasismista ja rasismista.

Hänen kannanottonsa, kuten ajatukset miesten pätevyydestä ja parisuhteesta, ovat herättäneet hämmennystä. 12 elämänohjetta -kirjassa todetaan, miten tärkeää lapselle on elää kahden vanhemman perheessä.

Samaan eivät Petersonin mielestä yksinhuoltajat pysty.

Maailmanlaajuista huomiota Peterson sai julkaistuaan videon, jossa kertoi vastustavansa Kanadan uuteen lakiin sisältyvää sukupuolineutraalin persoonapronominin käyttöä.

Kireät välit kriitikoihin

Suurin kohu on kuitenkin noussut brittiläisen Channel 4 -kanavan tammikuisesta tv-haastattelusta. Uutisjuontaja Cathy Newman haastoi Petersonin näkemyksiä sukupuolten tasa-arvosta ja ilmaisunvapaudesta.

Videota on katsottu netissä yli 12 miljoonaa kertaa. Voit katsoa sen tästä.

Haastattelu oli Petersonille menestys. Viha kohdistui toimittajaan, joka joutui someraivon kohteeksi ja sai osakseen tappouhkauksia.

Omia arvostelijoitaan Peterson on uhannut oikeustoimilla ja korvausvaatimuksilla.

Frank Martela: Elämänohjeille on tarve

Suomalainen filosofi Frank Martela ei ole lukenut 12 elämänohjetta -kirjaa, mutta Peterson-ilmiö kiinnostaa häntäkin.

Miten elää hyvä elämä, on kysymys, johon myös tutkijana ja tietokirjailijana tunnettu Martela on hakenut vastausta.

– On kiinnostavaa, kuinka akateeminen henkilö nousee julkisuuteen YouTube-videoiden kautta. Monet tutkijat ovat parhaimmillaan luennoilla, mutta niiden sisältö on jäänyt vain yliopiston sisäiseksi salaisuudeksi.

Frank Martela mainitsee filosofi Esa Saarisen, jonka nettiluentojen katsojamäärät ovat suomalaisittain "hämmentävän korkeita".

– On positiivista, että ihmiset katsovat YouTubesta luentoja, eivätkä pelkästään kissavideoita, ja että hakeudutaan älyllisesti haastavamman sisällön pariin.

Jordan B. Petersonin erikoisalaa on uskonnon ja myyttien psykologia ja niiden merkitys ihmisen identiteetille ja mielekkyyden kokemukselle.

Martela uskoo, että Petersonin kirjasta on tullut suosittu, koska ihmiset kaipaavat elämänohjeita.

– Kulttuurimme ei anna meille vastauksia kuten aikaisemmin. Ennen yhteisö määräsi vahvemmin, mikä on paikkasi elämässä ja mitä kuuluu tavoitella. Nykyihminen on kysymysten kanssa yksin ja hänellä on kaipuu löytää vastauksia.

– Ottamatta kantaa Petersonin vastauksiin, varmasti tämäntyyppisille kirjoille tulee olemaan tilausta tulevaisuudessakin, hän sanoo.

Panu Raatikainen: Sanomalle on tilaus

Petersonin sanomalle on maailmassa sosiaalinen tilaus.

Siitä on Frank Martelan kanssa samaa mieltä filosofi ja Tampereen yliopiston filosofian apulaisprofessori Panu Raatikainen.

– Kirja on jatkumoa amerikkalaisille itsehoito- ja valmennusoppaille. Kirjat, joissa neuvotaan, kuinka saat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, ovat olleet suosittuja melkein sata vuotta.

Raatikainen on lukenut 12 elämänohjetta -kirjan ja perehtynyt henkilö Jordan B. Petersoniin, eikä hän yhdy ylistyskuoroon. Päinvastoin.

– Peterson puhuu usein asioista tietämättä niistä juuri tuon taivaallista. Itsetuntoa löytyy. Hän esittää nykyajan filosofiasta hyvin karkeita ja yksinkertaistavia kommentteja.

Raatikaisen mielestä Petersonin suosiota selittävät samat seikat kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpinkin.

– Peterson on toki paljon maltillisempi persoona. Hänen kannattajansa vaikuttavat vähemmän korrekteilta kuin Peterson. He ovat usein konservatiiveja ja äärioikeistoa.

Kannattajien tavoin Panu Raatikaisestakin Peterson on hyvä puhuja ja taitava esiintyjä.

– Epäilenpä, ettei kovinkaan monella hänen ihailijallaan riitä kärsivällisyys lukea paksua kirjaa, joka etenee hitaasti ja rönsyilee. Viiden minuutin pätkä videota sopii heille paremmin.

Kumpikaan suomalaisfilosofeista ei aio mennä kuuntelemaan luennoitsijaa.

Loppuunmyytyjä luentoja Pohjoismaissa

Jordan B. Peterson on tällä hetkellä yksi maailman kysytyimmistä puhujista.

Hänen omien nettisivujensa mukaan tammikuussa alkanut kirjakiertue on vienyt psykologian professorin jo lähes sataan kaupunkiin eri puolilla maailmaa. Kuulijoita on ollut jo 250 000.

Suomesta Peterson jatkaa muihin Pohjoismaihin. Myös maanantain luento Tukholmassa on loppuunmyyty.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on keskustellut Jehovan todistajien kanssa yhteisön tavoista käsitellä seksuaalirikosepäilyjä. Yhteisö käsittelee rikoksia niin sanotuissa oikeuskomiteoissa, jotka ovat uhrien mukaan kieltäneet heitä kertomasta kokemistaan seksuaalirikoksista viranomaisille.

Ministeriö otti asian käsiteltäväkseen maaliskuussa 2018, kun seksuaalirikoksia kokeneet Jehovan todistajien jäsenet kertoivat yhteisön menettelytavoista Ylen jutussa.

Opetusministeriö ja Jehovan todistajat keskustelivat lokakuussa 2018 yhteisön ohjeistuksesta sellaisissa tilanteissa, joissa seurakunnan edustajan tietoon tulee epäily seksuaali- tai muusta rikoksesta.

– Tarkoituksenamme oli varmistaa, että yhdyskunta tietää ja tuntee lainsäädännön velvoitteet ja suhtautuu niihin riittävällä vakavuudella, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön uskonnollisia yhdyskuntia koskevista asioista vastaava hallitusneuvos Joni Hiitola.

Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Urpo Kangas muistuttaa, että kaikilla yhdistyksillä ja yhdyskunnilla on oikeus luoda omat sisäiset sääntönsä. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu silloin, kun ne alkavat toimia tuomioistuinten tavoin ja käyttää maallista valtaa yleisen lainsäädännön ohjeiden vastaisesti.

– Tällöin niillä ei ole muuta tekemistä kuin se, että ne saavat aikaan ahdistusta ja tuhoavat ihmisten mielenterveyttä, Kangas toteaa.

Kankaan mukaan yhdistykset, jotka pyrkivät itse luomaan säännöt, tekemään päätökset ja pistämään ne käytäntöön, “ovat kuin keskiaikainen järjestelmä ilman demokratian hiventäkään”.

Jehovan todistajien mukaan oikeuskomiteat käsittelevät asiat vain hengellisestä näkökulmasta eivätkä korvaa viranomaisten tutkintaa.

Jehovan todistajien tiedotusosaston mukaan heidän ohjeistuksessaan esitetään johdonmukaisesti ja kattavasti heidän menettelytapansa lasten suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että rikosepäilyt ilmoitetaan lain edellyttämällä tavalla viranomaisille.

“Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että saimme mahdollisuuden esittää ministeriön edustajille tosiasiat sekä selostaa pitkään voimassa olleet toimintaperiaatteemme erityisesti lastensuojeluun liittyvissä asioissa”, Jehovan todistajien tiedotusosasto toteaa sähköpostissaan.

Ulkopuolisille epäselvä ohjeistus

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtajan Joni Valkilan mukaan Jehovan todistajien luoman virallisen ohjeistuksen ymmärtääkseen sitä täytyy osata lukea rivien välistä. Hänet on erotettu Jehovan todistajista noin 20 vuotta sitten.

Valkilan mukaan ohjeistusta ei täysin ymmärrä, jos ei itse ole tai ole ollut Jehovan todistaja.

Hänen mukaansa seurakuntalaiset eivät useinkaan ole varmoja, tulisiko heidän ilmoittaa esimerkiksi itseensä tai läheiseen kohdistunut seksuaalirikos suoraan viranomaisille.

Salaisen, oikeuskomiteoiden vanhimmille suunnatun Paimentakaa Jumalan laumaa -ohjekirjan mukaan heidän tulee kertoa seurakuntalaiselle tämän oikeudesta ottaa yhteyttä viranomaiseen, mikäli seurakuntalainen ottaa asian puheeksi itse.

– Tästä voi saada kuvan, että he ovat muokanneet sisäistä ohjeistustaan kevyemmäksi viranomaisille kertomisessa. Mutta kun Jehovan todistaja sen lukee, he päätyvät toimimaan samalla tavalla kuin ennenkin, eli jättävät ilmoittamatta viranomaisille, Valkila arvioi.

Valkila kyseenalaistaa, onko Jehovan todistajien vuosikymmeniä jatkunut, salaileva toimintakulttuuri todella muuttunut. Hänen mukaansa vanhimmat eivät todellisuudessa kehota seurakuntalaisia ottamaan yhteyttä viranomaisiin.

OKM:n mukaan Jehovan todistajat vakuuttivat nyt käydyissä keskusteluissa, että kynnys viranomaisille ilmoittamisesta on matala.

– Yhdyskunnan edustajien mukaan epäselvissä tilanteissa mieluummin ilmoitetaan asiasta viranomaisille kuin ollaan ilmoittamatta, opetusministeriön Hiitola kertoo keskusteluista.

Yle haastatteli Hiitolaa myös tapausten tultua julki maaliskuussa. Tällöin hän ilmoitti OKM:n tapaavan Jehovan todistajia pyytääkseen selvitystä heidän käytännöistään lasten seksuaalirikostapauksissa. Tapaamisen järjestämisessä kesti yli seitsemän kuukautta.

– Viive johtui omasta työtilanteestani. Minulla oli muun muassa valmisteltavana uusi museolaki ja museoiden rahoitusjärjestelmää koskeva hallituksen esitys, joka annettiin eduskunnalle pari viikkoa sitten, Hiitola selventää.

Kahden todistajan tarve

Jehovan todistajien oikeuskomiteoissa sovelletaan seksuaalisen väkivallan ja ahdistelun tapauksissa sääntöä, jonka mukaan rikkomuksilla täytyy olla kaksi todistajaa tai tekijän tunnustus.

Jos syytetty ei tunnusta rikosta, tai sille ei löydy todistajaa, asia jää “Jehovan käsiin”.

– Ilmiselvä ongelma tässä on se, että erityisesti lapseen kohdistuvalla seksuaalisen väkivallan teolla ei yleensä ole silminnäkijöitä, eikä tekoja helposti tunnusteta. Asiaa ei tarvitse viedä viranomaisten tietoon, jos kerran ei ole epäilyä siitä, että olisi tapahtunut rikos, Valkila kommentoi.

Urpo Kangas näkee Jehovan todistajien kahden todistajan mallin ongelmalliseksi. Hän muistuttaa, että Suomessa näyttökynnyksen arvioi poliisi. Jos toimitaan toisin, saattaa osallistua tekojen salailuun.

– Uskontoon katsomatta uskontojen uhrit ovat se kallein hinta, mikä tällaisesta laittomasta oikeudenhoidosta syntyy. Tämänlaiselle syrjinnälle ei ole minkäänlaista laillista perustaa, Kangas kiteyttää.

Anita Viitanen elvytti suomenhevosten jo melkein unholaan vaipuneet värit: "Ne eivät olisi ikinä palanneet"

Tiesitkö, että on olemassa suomenhevonen, jolla on siniset silmät ja lähes valkea karva? Keuruulainen Anita Viitanen tekee työtä harvinaisten suomenhevosen värien säilyttämiseksi. Suomenhevosten määrä on laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana tuntuvasti.

"Norjalaisen miehen pitää kestää kylmää" – Kaikki norjalaisnuoret eivät hiihdä, mutta yllättävän monella on tuhannen euron takki

Juttusarjassa teinipojat eri maista kertovat, mikä tekee pojasta miehen. Ensimmäisessä osassa tavataan Oslossa 14-vuotias Bjørn Stenersen ja 15-vuotias Jonatan Molaug.

Miksi maahanmuuttajanainen ei ole töissä? Maryan Jamalla on siihen vastaus

Lähi-idästä ja Afrikasta Suomeen muuttaneiden naisten työllisyysaste on erittäin matala. Kysyimme digitaitokurssilla olleilta maahanmuuttajanaisilta, mistä se heidän mielestään johtuu. Saimme viisi vastausta.

Suurperheen ja yhteisen tilan pyörittäminen ajoi viljelijäparin 10 vuodeksi mykkäkouluun – sitten tuli eräs viikonloppu, jonka ansiosta he saavat taas toisensa hymyilemään

Talousvaikeudet, sukutilan jatkamisen paineet ja jaksamisongelmat ovat yhä useamman maatalousyrittäjän riesana. Se heijastuu myös parisuhteisiin, joiden hoitamiseen on nyt uskallettu alkaa hakea apua.

Airiston Helmeä pyörittävät nyt uudet miehet: Hallituksessa istuvat suomalainen eläkeläinen ja latvialainen jääkiekkoilija – ja lakiasioita hoitaa Kari Uoti

Airiston Helmen omistaja puhuu ensimmäistä kertaa julkisuudessa avustajansa Kari Uotin välityksellä. Venäläismies kiistää jyrkästi syyllisyytensä.

Kuusikymppiset naiset liikkuvat samanikäisiä miehiä enemmän sekä töissä että vapaa-ajalla, selviää tuoreesta Turun yliopiston tutkimuksesta.

– Sukupuolten väliset erot työpäivinä voivat osittain selittyä naisten ja miesten erilaisilla työnkuvilla ja naisten suuremmalla työmatkoihin liittyvällä aktiivisuudella. Lisäksi tämän ikäpolven naiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet, ja näihin liittyvät kädenliikkeet ovat sellaisia, jotka ranteessa pidettävä liikemittari hyvin tunnistaa, sanoo erikoistutkija Anna Pulakka Turun yliopiston tiedotteessa.

Naisilla ei ollut eroa työ- ja vapaapäivien aktiivisuuden määrässä. Miehet sen sijaan olivat aktiivisempia vapaapäivinä kuin työpäivinä.

Tutkimustiedot perustuvat 878 kuntatyöntekijästä kerättyyn tietoon. He käyttivät liikemittaria työ- ja vapaapäivinä vähintään neljä vuorokautta. Tutkittavien keski-ikä oli 62,4 vuotta.

Tuloksissa näkyi kaksi piikkiä

Ammattiryhmien väliset erot olivat odotetusti suuria työpäivinä, koska osa tekee ruumiillista työtä ja osa istumatyötä. Tutkijoiden mukaan yllättävää oli kuitenkin se, että vapaapäivinä ammattiryhmien välillä ei ollut eroa liikkumisessa.

Kyselytutkimusten mukaan nimittäin vapaa-ajan liikuntaharrastaminen on yleisempää ylemmissä ammattiryhmissä.

Aktiivisuudessa näkyi työpäivinä kaksi piikkiä, aamulla kello 6-8 ja iltapäivällä kello 16-18. Tutkimus osoittikin, että työhön ja työmatkoihin liittyvä aktiivisuus muodostaa suuren osan päivittäisestä aktiivisuudesta ainakin ikääntyvillä työtekijöillä.

– Olisikin tärkeää, että aktiivista kulkemista työpaikoille tuettaisiin ja siihen kannustettaisiin nykyistä enemmän. Lisäksi istumapainotteista työtä tekeviä työntekijöitä ja erityisesti miehiä tulisi rohkaista lisäämään aktiivisuutta työpäivään esimerkiksi käyttämällä portaita hissin sijaan ja tauottamalla istumista jaloittelutauoilla, sanoo FIREA-tutkimuksen johtaja, dosentti Sari Stenholm tiedotteessa.

Tutkimustulokset olivat osa Turun yliopiston FIREA-tutkimusta (Finnish Retirement and Aging), jonka päätarkoituksena on selvittää elintavoissa, terveydessä ja toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä eläkkeellesiirtymisiässä. Tutkimus on julkaistu Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.

Lue myös:

Keskuskauppakamari on huolissaan Suomen viennistä Iraniin.

Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtajan Timo Vuoren mukaan Suomen vienti Iraniin voi loppua kokonaan, kun Yhdysvaltain maanantaina voimaan tulevat sanktiot kieltävät käytännössä kaiken kaupan ja sen rahoituksen Iranin kanssa.

– Suomalaisyritykset toivovat, että EU pystyisi lupaustensa mukaisesti pikaisesti järjestämään vaihtoehtoisia rahoituskanavia kansainvälisten dollaripohjaisten rahoituskanavien tilalle maksujen kotiuttamiseksi Suomeen. Muuten vientiyritykset joutuvat vetäytymään luottotappioiden kanssa Iranista, Vuori sanoo tiedotteessa.

Vuoren mukaan uhkana on, että esimerkiksi kiinalaisyritykset valtaavat suomalaisyritysten avaamat markkinat Iranissa.

Suomen vienti Iraniin kasvoi viime vuonna 50 prosenttia 115 miljoonaan euroon.

Lue myös:

Trumpin pakotteet ajoivat suomalaisyritykset Iranista – Paikallisiin raaka-aineisiin luottava kolmioleipätehdas sinnittelee sijoillaan

Trumpin pakotteet sekoittivat iranilaisperheen raha-asiat – "Nyt meillä ei ole varaa edes korjauttaa jääkaappia"

Kansainvälinen tuomioistuin: USA:n kumottava osa Iranin-vastaisista pakotteista

Vaikka raskauden aikaiset sikiöseulonnat ovat kehittyneet, monet kromosomipoikkeavuudet ja epämuodostumat löydetään edelleen vasta lapsen syntymän jälkeen. Useimmiten syynä on se, että rakennepoikkeavuudet ovat niin pieniä tai kromosomipoikkeavuudet niin harvinaisia, etteivät ne tule tavanomaisissa seulontatutkimuksissa esiin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kerrotaan.

– Kromosomipoikkeavuuksien seulonnoissa tutkitaan riskiä vain tavallisimpiin kromosomipoikkeavuuksiin. Näistäkään kaikki eivät silti jää seulonnoissa kiinni, THL:n perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Sonja Kiuru-Kuhlefelt sanoo.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin perinatologian dosentti Vedran Stefanovic kertoo, että synnyttäjän korkea ikä nostaa riskiä vain tiettyihin kromosomipoikkeavuuksiin - rakennepoikkeavuuksiin iällä ei yleensä ole vaikutusta.

Esimerkiksi Downin syndrooma on Stefanovicin mukaan kuitenkin suoraan yhteydessä synnyttäjän ikään.

- Siinä missä 25-vuotiaalla äidillä riski lapsen Downin syndroomaan on 1:1 200, 37-vuotiaalla se on 1:250 ja 45-vuotiaalla jopa 1:30.

Stefanovicin mukaan se, että seulonnat ovat nykyään tarkempia ja löydöksiä tehdään sen takia enemmän, ei ole automaattisesti yhteydessä raskauden keskeytysten määrään. Myös sikiöiden ja vastasyntyneiden kirurginen hoito on kehittynyt valtavasti ja monille sellaisille poikkeavuuksille ja rakennevioille, joille ei vielä kymmenen vuotta sitten ollut tehtävissä mitään, on nykyään hoitokeinoja.

THL:n Kiuru-Kuhlefeltin mukaan synnyttäjien kohonnut keski-ikä on lisännyt Downin oireyhtymän diagnosoimista ja sitä kautta myös siitä johtuvien raskaudenkeskeytysten määriä, mutta aborttien kokonaislukumäärissä ei ole silti tapahtunut viime vuosina merkittävää piikkiä.

THL:n tietojen mukaan vuonna 2011 Downin syndrooma todettiin 110 sikiöllä ennen syntymää ja 61 lapsella vasta syntymän jälkeen. Vuonna 2014 se todettiin 134 sikiöllä ennen syntymää ja 27 lapsella syntymän jälkeen.

Epämuodostumarekisterin tietojen mukaan raskauden aikana todetuista Down-tapauksista noin 83 prosenttia johti vuonna 2014 raskauden keskeytykseen.

Seulontoihin osallistumisessa alueellisia eroja

Husin Stefanovicin mukaan pääkaupunkiseudulla vähintään 90 prosenttia odottajista osallistuu tarjottuihin sikiöseulontoihin. Stefanovic kertoo alueellisten erojen olevan suuria: esimerkiksi Pohjois-Suomessa seulontoihin osallistuminen on huomattavasti vähäisempää.

– Vanhemmat saattavat kokea kromosomiseulonnan, niskaturvotusultraäänen ja rakennetutkimuksen turhaksi, jos ajatuksena on, että raskautta ei keskeytetä, vaikka löytyisi mitä.

Lue myös:

Ranska alkaa tutkia vauvojen outoja epämuodostumia

Eduskunnasta löytyy kannatusta kolmannen sukupuolivaihtoehdon laillistamiselle Suomessa, kertoo Karjalainen.

Lehden tekemän kyselyn mukaan SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n eduskuntaryhmien puheenjohtajat kannattavat tätä varauksetta.

Keskusta kertoo puolueena kannattavansa sukupuolta koskevan lainsäädännön muuttamista intersukupuolisten lasten kohdalla. Samoilla linjoilla on perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meri.

Kokoomuksen, sinisten ja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmien johtajat eivät kannata kolmannen sukupuolen laillistamista.

Kolmannen sukupuolen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että henkilön sukupuoleksi voitaisiin henkilötietojärjestelmään ja virallisiin henkilöpapereihin merkitä naisen tai miehen lisäksi myös vaihtoehto muu.

Valtiovarainministeriössä on Karjalaisen tietojen mukaan pohdittu henkilötunnuksen mallia, josta ei kävisi ilmi henkilön sukupuoli. Kolmannen sukupuolen laillistamiseen tarvittaisiin kuitenkin lisäksi väestötietojärjestelmää koskevan lain muutos.

Lue myös:

Suomalaistutkimus selvitti: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioiminen on hyödyllistä yrityksille, myös taloudellisesti

Tarkastaja luuli vaaleanpunaiseen vaatetukseen pukeutunutta lasta tytöksi – nyt Turku poistaa joukkoliikenteen matkakorteista sukupuolitiedot

Eduskunnan tasa-arvotutkimus saa kritiikkiä – Osa jätti vastaamatta, koska epäili tulevansa tunnistetuksi

"Eläköön feminiiniset pojat, machotytöt ja kaikki siltä väliltä" – koulut purkavat nyt vanhoja sukupuolirooleja, eikä se miellytä aivan kaikkia

"Poikien pitäisi pystyä ottamaan haltuun tyttömäisinä pidettyjä ominaisuuksia, koska niitä tarvitaan elämässä" – Poikatutkimus pyrkii purkamaan sukupuolistuneita käytäntöjä, joita on kaikkialla

– Narttuvaimo, esittelee itsensä 39-vuotias komeankaunis nainen, joka käyttää taiteilijanimeä Bianca. Hänen vieressään seisoo pelkkiin farkkuihin ja solmioon pukeutunut harteikas mies, joka käyttää esiintyessään nimeä Roberto. He ovat pariskunta oikeassakin elämässä.

Tavallisen perhe-elämän lisäksi pari kuvaa aikuisviihdettä. Viime aikoina he ovat alkaneet myös esiintyä eroottisissa tapahtumissa. Helsingin Sexhibition -tapahtumassa he ovat ensimmäistä kertaa.

Mikä saa savolaisen parin harrastamaan seksiä julkisesti satojen ihmisten silmien edessä?

– Esiintymishalu ja ekshibitionismi. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme. Me pääsemme esiintymällä toteuttamaan itseämme, Roberto selittää.

Pariskunnan välinen rakkaus ja eroottinen lataus on ilmiselvästi ulkopuolisenkin nähtävissä. Voiko kukaan olla jatkuvasti noin tyytyväinen parisuhteeseensa ja seksielämäänsä?

Bianca nauraa hersyvästi.

– Ihan normiparisuhde-elämää meilläkin on! Viime yönäkin nukuttiin molemmat pimeässä peiton alla kuin hauta-arkussa! Sitten taas kun tulee uusia ideoita, niin miksei niitä kokeilisi? Kerranhan täällä vaan ollaan.

Ei kaikkien tarvitse kiivetä julkisesti lavalle rakastelemaan, mutta jotain me muut voimme varmasti Robertolta ja Biancalta oppia. Tässä neljä kuumaa savolaista seksivinkkiä.

1. Avaa suusi muuhunkin kuin suuseksiin

– Kommunikaatio! Uskalla kertoa kumppanille, mitä haluat, vastaa pariskunta kysymykseen, mikä hyvässä seksielämässä on tärkeintä.

Puoliso ei ole ajatustenlukija. Vaikka seksistä puhuminen voi tuntua vaikealta, sitä kannattaa vähitellen opetella. Heti ei tarvitse ladella pitkää toivomuslistaa. Keskustelun voi aloittaa vaikka siitä, mistä itse pitää tämänhetkisessä tilanteessa. Sen jälkeen voi pyytää jotain uutta kokeiluun.

Pelkkä seksipuhe voi jo virittää mukavasti.

– Seksiä voi viritellä ihan arkipäivän lomassa. Voi suunnitella mitä haluaisi kokeilla vaikka viikonloppuna, kun lapset ovat hoidossa. Keskustelu herättää eroottista fiilistä, Roberto sanoo.

2. Kokeile ja hyväksy muutos

Pari toivoo, että heidän julkiset eroottiset esiintymisensä antaisivat muille rohkeutta kokeilla erilaisia asioita omassa suhteessaan.

– Toivon, että katsojat saisivat itselleen avarakatseisuutta ja kokeilunhalua. Ei kaikkien tarvitse tuoda seksielämäänsä kaiken kansan nähtäville, mutta olisi hyvä, jos parit puhuisivat enemmän mielihaluista ja kokeilunhalusta.

Pitkässä parisuhteessa ajaudutaan helposti toteuttamaan seksissä aina samaa kaavaa. Se voi olla ihan tyydyttävääkin, mutta usein se johtaa eroottisen virityksen ja seksuaalisen kanssakäymisen nuupahtamiseen.

– Meillä kaikilla keho ja mieltymykset muuttuvat. Välillä saattaa tykätä rajummasta, välillä vähän hempeämmästä. Välillä on kivaa olla exhibitionisti, välillä rakastella pimeässä peiton alla, Roberto kuvailee.

3. Lakkaa miettimästä, mitä muut ajattelevat

Yksi tehokkaimmista seksin nitistäjistä on miettiä, mitähän muut minusta ja meistä ajattelevat. Koitapa kokeilla vaikka roolileikkejä samalla kun pohdit, mitä naapurit tai pomosi tai vanhempasi leikistä tuumisivat.

– Moni saattaa ajatella, ettei voi tehdä jotain, koska on vaikka äiti tai tietyssä ammatissa. Mitä väliä sillä on? Jos kokeilu tapahtuu parisuhteessa, niin se myös jää parisuhteeseen, Bianca pohtii.

– Eikä äitiys tai isyys katkaise yhteyttä seksuaalisuuteen. Aktiivinen seksielämä ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, Roberto säestää.

4. Kurki rohkeasti oman laatikkosi ulkopuolelle

Bianca ja Roberto ovat rohkeita kokeilijoita. He eivät ota seksiä liian vakavasti vaan pitävät sitä hauskana ja monipuolisena aikuisten leikkinä.

– Liian usein ihmiset lokeroivat itsensä vain tietynlaisiksi. Lokeroissa pysytään tiiviisti, eikä sieltä uskalleta kurkkia yhtään ulkopuolelle.

Ryhmäseksi? Sitominen? Alistaminen tai dominointi? Kiinnostaisiko kokeilla jotain ihan muuta? Kokeileminen ei tarkoita, että pitäisi täysin muuttaa seksuaalista identiteettiään. Vain kokeilemalla voi kehittyä seksielämässään.

– Mitä jos antaisit itsellesi mahdollisuuden ja oikeuden kokeilla? Mitä hävittävää sinulla on? Bianca rohkaisee.

Vanhusten palveluasunnossa Jämsässä syttyi varhain sunnuntaiaamuna tulipalo. Pelastuslaitoksen mukaan seitsemän huoneiston rivitalossa yksi asunnoista tuhoutui palossa kauttaaltaan. Tulipalo ei levinnyt muihin asuntoihin.

Huoneiston asukas pääsi päivystävän palomestarin Tuomas Lyytikän mukaan itse pois asunnosta, eikä palosta aiheutunut henkilövahinkoja.

– Muut rivitalon asukkaat evakuoitiin, Lyytikkä sanoo.

Pelastuslaitoksella ei ole tietoa palon syttymissyystä. Jälkisammutuksessa kestää vielä parisen tuntia, arvioi päivystävä palomestari ennen aamukahdeksaa. Vielä ei myöskään tiedetä, koska asukkaat pääsevät palaamaan koteihinsa.