Aamulla käsikirjoittaja heräsi ja meni unenpöppörössä suihkuun. Suihkusuutin oli jäänyt väärään asentoon ja Melli Maikkulan päälle putosi yllätyssuihku jääkylmää vettä. Vielä iltapäivälläkin hän nauraa kömmähdykselle, koska se oli hänestä niin hauska.

Mitä hauskaa siinä oli?

– Minua naurattavat arjen pienet asiat. Luotan komiikan tekemisessä siihen perusajatukseen, että jos jokin naurattaa minua, se naurattaa ihan varmasti muitakin.

Huumori on käsikirjoittaja Melli Maikkulan leipälaji.

Käsikirjoittaja tarkkailee ihmisiä kauppakeskuksessa

– Aiheita on loputtomasti. Ideat eivät minulta lopu. En voisi olla tässä ammatissa, jos ne loppuisivat.

"Minulla on koulutetun havainnoijan silmä." Melli Maikkula

Kaikki lähtee havainnosta, kun joku asia mietityttää. Konflikteista syntyy hyvää draamaa.

– En kulje muistikirja kourassa, mutta minulla on koulutetun havainnoijan silmä.

Maikkula harrastaa kauppakeskuksia ja take away -kahveja.

– Saatan vain istua monta tuntia, juoda kahvia ja katsella ihmisiä. Se on uskomattoman mielenkiintoista. Näkemäni pompahtaa joskus myöhemmin mieleeni ja realisoituu ideaksi.

Aiheita löytyy myös asioista, jotka ärsyttävät tai joita kohtaan hän tuntee omien sanojensa mukaan "apinan raivoa". Sellainen voi olla esimerkiksi oikutteleva parkkimittari tai ruokakaupan pullonpalautusautomaatti.

Hän haluaa kirjoittaa ihmisten arjesta pienen ihmisen näkökulmasta. Katsojat samaistuvat, kun he tunnistavat käsikirjoituksesta itsensä ja oman elämänsä.

Siksi käsikirjoittajan täytyy olla samalla aaltopituudella yleisönsä kanssa.

– Minun on tiedettävä, millaisten vastoinkäymisten kanssa ihmiset tappelevat. On pidettävä jalat visusti maassa ja tuntosarvet pystyssä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

– Haluan muuttaa asioita, jotka ovat mielestäni väärin.

Tekstejä televisioon, elokuviin ja teatteriin

– Televisio on lempilapseni. Se on käsikirjoittajan media, toisin kuin leffa on vähän enemmän ohjaajan pelikenttä.

Melli Maikkula on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta ammattikäsikirjoittajaksi. Hän on kirjoittanut suosittuja tv-sarjoja kuten Putous, Downshiftaajat, Kimmo, Onnela, Miitta-täti sekä Hyvät ja huonot uutiset.

Maikkula on myös käsikirjoittanut parhaillaan TV2:ssa nähtävää komediasarja Härölää. Sen kymmenen jaksoa löytyvät Yle Areenasta.

– Härölä on ryhmätyö, jossa oli monta kokkia. Sitä kirjoittivat myös näyttelijät. Sketsejä syntyi valtava määrä, niitä kirjoitettiin uusiksi ja editoitiin.

Sarjassa seurataan helsinkiläisellä asuinalueella elävien perheiden arkea. Huumoria tehdään yhden ihmisen tyrannisoimasta lukupiiristä tai "Kalliolle kukkulalle" hoilaavasta a cappella -lauluryhmästä.

– Ryhmä on aiheena herkullinen. Näissä sketseissä komedia syntyy ryhmädynamiikan toimimattomuudesta. Monelle on työelämästä tuttua, kuinka kokouksissa eksytään aiheesta ja tartutaan lillukan varsiin.

Melli Maikkulan käsikirjoittama lyhytelokuva Katto palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla viime vuonna ja voitti myös Jussi-palkinnon. Katto on katsottavissa Yle Areenassa.

Lyhytelokuva kertoo mökillä parisuhdeongelmia kipuilevasta miehestä, joka yllättäen huomaa mökin katon valahtaneen alas.

Valmistumassa on lyhytelokuva Keppi, joka on tarina koiraa haluavasta tytöstä sekä pitkä elokuva Vieras vuoteessani.

Ensi vuoden syksyllä Kansallisteatterissa saa ensi-iltansa hänen kirjoittamansa näytelmä Pelle.

Käsikirjoittaja auttaa Putousnäyttelijää

Melli Maikkula oli MTV:n Putous-sarjan ensimmäinen naispääkäsikirjoittaja. Hän oli mukana työstämässä Antti Holman esittämää Kissi Vähä-Hiilaria sekä Joonas Nordmanin liitto-orava Salme Pasia.

– Ne ovat hyvin pitkälle näyttelijöiden itsensä kehittelemiä hahmoja, mutta käsikirjoittaja tarvittaessa sparraa, kirjoittaa, editoi ja ideoi näyttelijän apuna.

Televisiossa on meneillään jo Putouksen kymmenes kausi.

Edelleen käsikirjoittajan rooli on paljolti samanlainen, vahvistaa sarjan nykyinen vastaava käsikirjoittaja Anna Brotkin. Hänkin painottaa, etteivät Pieru ja muut Putouksen tämänvuotiset hahmot synny tyhjästä.

– Niiden eteen tehdään töitä. Kaikkea pohditaan todella paljon ennen suoraa lähetystä, Brotkin sanoo.

"Meissä kaikissa on todella primitiivinen ja lapsellinen puoli." Melli Maikkula

Mikä kumma ihmisiä naurattaa Timo Lavikaisen näyttelemässä suosikkihahmo Pierussa?

Siihen ei käsikirjoittaja Melli Maikkulalta löydy heti vastausta.

– Sen kun osaisi kertoa. Komiikka voi olla hyvin älykästä ja satiiri piikikästä ja korkeatasoista, mutta kyllä meissä kaikissa on todella primitiivinen ja lapsellinen puoli.

– Ehkä siinä naurattaa se, että pieru voi synnyttää kiusallisia tilanteita.

Ihan kaikesta sketsejä ei voi tehdä

– Nauran paljon. Minua naurattaa ihan kaikki. Välillä nauran väärissä paikoissa ja olen liian suorapuheinen, mikä aiheuttaa ongelmia.

Joskus käsikirjoittaja horjuttaa sallitun rajoja.

Äkkiä hän keksii esimerkin äidistä ja lapsesta.

– Lapsi piirtää kuvan auringonlaskusta ja näyttää sitä äidille. Sen sijaan että äiti kehuisi, hän alkaakin julmasti arvostella piirustusta. Sehän olisi oikeasti kauheaa ja sopimatonta. Äiti on pyhä henkilö, joka ei saa arvostella lapsensa piirustuksia huonoiksi.

– Siitä voisi saada hyvän sketsin.

Sitten Maikkulalle tulee mieleen hänen lukemansa juttu henkilöstä, joka oli taistellut Työ- ja elinkeinotoimiston kanssa siitä, onko hän työtön.

– Aktiivimalli voisi myös olla herkullinen aihe. Ihminen yrittää pysyä perillä siitä, onko hän työtön vai työssä. Siitäkin saisi helposti huumoria, Maikkula sanoo ja nauraa.

Ihan kaikesta hänkään ei halua vitsiä vääntää. Joillakin aiheilla on suoja-aikansa ennen kuin niihin voi kajota.

– Kirjoittaessani pyrin välttämään traagisia asioita, jotka ovat tapahtuneet vähän aikaa sitten. Sellainen voi olla esimerkiksi julkisuuden henkilön kuolema.

Politiikasta tai uskonnosta kirjoittaessaan Maikkula välttää saarnaavuutta ja yrittää silloinkin säilyttää pienen ihmisen näkökulman.

Huumori pitää hengissä ja nauraminen yhdistää

– Ne ovat aivan lähellä toisiaan: kipu ja komiikka, suru ja ilo. Ne ovat ihan kuin kaksoset.

Maikkulan mielestä komiikka syntyy kivun kokemuksesta tai vastoinkäymisistä. Parhaimmillaan komiikka voi tuoda lohtua ihmisille. Emme olekaan yksin vaikeiden asioiden kanssa, vaan niille voi nauraa.

"Yhdessä nauramisella on suuri eheyttävä vaikutus." Melli Maikkula

– Huumori on elintärkeää. Se on elämän polttoaine. Yhdessä nauramisella on suuri eheyttävä vaikutus. Monelle huumori on tärkeä osa jaksamista ja mielenterveyttä.

Osa ihmisistä on niin vakavaluonteisia, ettei heitä tunnu naurattavan mikään. Melli Maikkula ottaa heidät haasteena.

Kerran hän onnistui saamaan asiallisen tilintarkastajan nauramaan pitkällisen viivytystaistelun jälkeen. Se naurattaa häntä vieläkin.

Miten se tapahtui?

– Todennäköisesti itseäni alentamalla ja pilkkaamalla vähän kuin stand up -koomikko. Kun itseään tarpeeksi morkkaa, se alkaa naurattaa ja vapauttaa tunnelmaa.

Hyvä hauska ei synny helpolla

Maikkulalla riittää töitä käsikirjoittajana.

– Tulen toimeen ihan ok, koska teen paljon töitä. Komedia on laji, jota kirjoittamalla pärjää.

Romaanista hän ei edes haaveile. Hän on yrittänyt, mutta luovutti.

– Minulla ei riitä kärsivällisyys kuvailla, kuinka joku vesipisara tipahtaa joltain lehdeltä maahan ja kimaltelee aamukasteessa. Totesin, ettei ole minun lajini ja kirjaa en tule koskaan kirjoittamaan.

Melli Maikkulan mielestä arvostus käsikirjoittajien ammattikuntaa kohtaan on noussut. Yhä kuitenkin uskotaan harhaan, että hyvää hauskaa voi kirjoittaa helposti.

Hän muistuttaa, että jos käsikirjoitukseen ei satsata, ohjelmat floppaavat eli niiden tuotantokausi jää lyhyeksi.

– Kun aika on rahaa, säästetään, ja nopeasti pitäisi kirjoittaa jotain tosi hauskaa. Se on aika vaikea yhtälö ja kostautuu. Ohjelma ei menesty ja tuottaja voi katsoa peiliin, koska säästi väärässä paikassa.

Välillä käsikirjoittajaankin iskee epäusko omaa tekstiä kohtaan. Kaikki kirjoitettu ei olekaan priimaa ja naurata. Teksti on kankeaa, eikä kulje eteenpäin. Sitä hän ei halua kuulla näyttelijän suusta, koska "sen hän tietää itsekin".

Mutta aamun suihkukohtaukseen hän uskoo.

Todennäköisesti Maikkulalle aamulla sattunut kylmävesikommellus tullaan näkemään joskus televisiosarjassa.

– Hyvin mahdollisesti se päätyy johonkin sketsiin. Käytän sumeilematta omaa elämääni käsikirjoitusteni aiheena.

Kuusi mahtinaista voivat tehdä USA:n välivaaleissa historiaa: "Jos ei istu päättävissä pöydissä, joutuu itse syödyksi

Yhdysvaltain tiistaisissa vaaleissa on ehdolla ennätyksellisen paljon naisia. Vuotta 2018 kutsutaan jo naisten vuodeksi. Kongressin poliitikoista noin 20 prosenttia on nyt naisia.

Aikuisviihdettä tekevän pariskunnan savolaiset seksivinkit: Ennakkoluulot pois ja rohkeasti uutta kokeilemaan

Suomen vanhin eroottinen tapahtuma, Sexhibition kiinnostaa yhä enemmän naisia. Kävijöistä jo noin puolet on naisia. Messuilla käy myös paljon pariskuntia, jotka etsivät uutta kipinää omaa seksielämäänsä. Yle uutiset tapasi kuopiolaisen aikuisviihdettäkin kuvaavan parin, joka esiintyi seksishownsa kanssa satojen ihmisten silmien edessä. Taiteilijanimiä käyttävät Bianca ja Roberto antavat jutussa parhaat seksivinkkinsä, joita ihan jokainen pari voi toteuttaa.

Sketsien vääntäminen on kovaa työtä: Ei Putouksen Pieru sattumalta naurata

Käsikirjoittaja Melli Maikkulalla on koulutetun havainnoijan silmä. Sitä hän on tarvinnut tehdessään Putousta, Downshiftaajia, Kimmoa, Miitta-tätiä ja muita television suosikkisarjoja. Palkittu käsikirjoittaja on huomannut, että jos arjen kommellus naurattaa häntä, sille nauraa myös yleisö.

Ruotsin Mölnlyckessä ampumavälikohtaus – seitsemän viety sairaalaan

Ruotsin Mölnlyckessä on tapahtunut lauantai-iltana ampumavälikohtaus, jossa on loukkaantunut useita ihmisiä, kertoo Ruotsin yleisradioyhtiö SVT. Poliisi on vahvistanut sunnuntaiaamuna SVT:lle, että kaikkiaan seitsemän ihmistä on viety sairaalaan.

Sää on pilvistä ja lämmintä

Sää on suuressa osassa maata pilvinen. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan aurinko voi pilkahdella sunnuntaina lähinnä maan eteläosassa. Lämpötilat ovat iltapäivällä pohjoisen nollan ja etelän vajaan kymmenen asteen välillä. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

19-vuotias raumalainen mies on käynyt sakset kädessä usean ihmisen kimppuun Raumalla sunnuntaiaamuna.

Poliisi kertoo tiedotteessa, että mies oli hyökännyt saksien kanssa Suvitien ja Syväraumankadun vieressä olevalla laiturilla olleen toisen miehen kimppuun. Hän oli uhannut tappaa miehen ja lyönyt tätä saksilla. Uhri oli saanut torjuttua iskut ja päässyt pakenemaan.

Tämän jälkeen saksien kanssa liikkunut mies oli jatkanut matkaansa kohti keskustaa ja hyökännyt talon edustalla olleiden kahden miehen kimppuun ja uhannut tappaa heidät. Hyökkäyksen kohteena olleet miehet pakenivat taloon, mutta hyökkääjä pääsi asuntoon sisälle rikkoen ikkunan. Hän yritti vahingoittaa asunnossa olleita, mutta he onnistuivat välttämään iskut.

Poliisi sai miehen kiinni asunnosta nopeasti. Saksien kanssa riehunut mies taltutettiin sähkölamauttimella, kertoo poliisi tiedotteessa. Miestä epäillään neljästä tapon yrityksestä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta, kerrotaan poliisista.

Joukko maitotilojen emäntiä on koolla Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla. Ilmassa väreilee hienoinen jännitys ja huone hiljenee hetkeksi, kun kalenterihankkeen äiti Sabine Holma availee pahvilaatikkoja ja laittaa kalentereita jakoon. Siinä ne ovat, juuri painosta tulleet seinäkalenterit – joissa he itse poseeraavat.

Kun emännät saavat kalenterit käteensä huone täyttyy innokkaasta puheensorinasta. Ensimmäisenä pitää katsoa, miten oma kuva istuu kalenteriin, sitten voi selailla kokonaisuutta.

– Kyllä minä juuri ja juuri itseni kuvasta tunnen, mutta kukaan muu ei sitten oikeastaan olekaan tunnistanut, Katri Anttila tunnustaa nauraen.

– Olemmehan me näissä aivan erinäköisiä kuin miltä normaalisti näytämme. Kyllä meistä siis komeita saa, ei siitä mihinkään pääse. Lannanroiskeetkin puuttuvat naamasta, lohkaisee Sabine Holma vieressä.

Nimipäivät pitää olla

Kuvien lisäksi naiset kehuvat kalenterin laatua. Heille oli myös tärkeää, että kalenterissa on nimi- ja juhlapäivät.

Markkinointipäällikkö Päivi Pietarinen Ifolorilta vahvistaa, että suomalaisille on leimallista, että kalenterissa pitää olla nimipäivät. Ifolorin pääkonttori on Sveitsissä ja Pietarinen huomauttaa, että esimerkiksi keskieurooppalaisissa kalentereissa niitä ei ole.

– Suomessa taas kalenteri on hyödytön, jos siinä ei ole nimi- ja juhlapäiviä. Nimipäivällinen seinäkalenteri on suomalaisten juttu.

Emäntien virkistyspäivä poiki kalenterin

Ajatus kalenterin tekemisestä syntyi, kun emäntien Facebook-ryhmässä virisi ajatus pin up -kuvauksesta.

– Alun perin ajateltiin, että vähän repäistään: pidetään hauskaa, otetaan hyvät kuvat itsestä ja heittäydytään pois arjesta, Sabine Holma sanoo.

Kun kuvaukseen ilmoittautui parisenkymmentä maitotilan emäntää, Holma laittoi tuulemaan.

Syyskuun puolivälissä Teuvalla, Holman tilan ladossa, kuvattiin 17 naista, jotka olivat kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Heille oli tehty ehostukset ja kampaukset 50-luvun malliin ja kellohelmaiset mekot henkivät samaa tyyliä.

Kuvauksissa emännät ihastelivat toisiaan ja pohtivat, että voisiko kuvista olla muutakin kuin omaksi iloksi. Syntyi ajatus kalenterista ja yksissä tuumin naiset päättivät, että sellainen tehdään ja laitetaan hyvä kiertämään.

– Haluttiin tehdä jotain hyvää. Kun on kerran hyvät kuvat otettu, niin miksi niitä piilotella. Siitä se ajatus kalenterista lähti, Sabine Holma kertaa.

Osa kalenterin tuotista päätettiin lahjoittaa Seinäjoen keskussairaalan lastenosastolle ja osalla mahdollistetaan virkistyspäivä maatilojen lapsille.

”Ei mikään K18 -kalenteri”

Maitotilojen emäntien arkeen pin up -kuvaus toi raikkaan tuulahduksen.

Sabine Holma sanoo, että yhteinen hauskanpito hitsasi naisia yhteen, saatiin uusia ystäviä ja mikä parasta, hauskanpito tuotti vielä hyvää muillekin.

– Olin heti valmis, oli kiva heittäytyä ja riisua ne navettavaatteet ja saappaat, sanoo Marjo Muhonen.

– Meillä oli hauskaa ja mahtava päivä. Pääsi hetkeksi irti tavallisen arjen rutiineista ja rytmistä. Lähtisin koska vaan uudestaan, Heini Peura komppaa.

Jos nykyaikana vieroksutaan ajatusta tyttökalenterin pitämistä toimiston tai työtilan seinällä, saa maitotilojen emäntien kalenterin seinälläpito Sabine Holmalta siunauksen.

– Kyllä tätä voi seinällä pitää. Ei niissä ole liikaa paljasta pintaa. Ei tämä mikään K18 -kalenteri ole, Holma naurahtaa.

Sitä hän ei kiellä, etteikö kuvat vähän seksikkäitäkin olisi.

– Kun nainen on kauniisti puettu ja meikattu sekä näyttää iloiselta, niin ainahan siinä on silloin tietynlaista seksikkyyttä. Jos se jonkun mielestä menee yli, sille me emme voi mitään. Meidän mielestämme ne ovat hyviä kuvia ja hyvän maun mukaisia.

Seinäkalenterit yhä suosittuja

Eteläpohjalaisemännät kertovat, että kalenteri päätyy heidän kodeissaan paraatipaikalle. Ylipäätään vaikuttaa siltä, että perinteinen seinäkalenteri on pitänyt pintansa digitalisaation pyörteissä. Sille on yhä tilaa suomalaiskotien seinillä.

Satoja tuhansia kalentereita vuosittain valmistavasta Anno Fennica Oy:stä vahvistetaan, että seinäkalenterille kuuluu hyvää. Toisin kuin voisi kuvitella, esimerkiksi puhelimen kalenteriominaisuus ei ole syrjäyttänyt paperista kalenteria, etenkään seinäkalenteria.

Yrityksen markkinoinnista vastaava Petro Silvennoinen kertoo, että koska ilmaiskalentereita ei tule enää lehtien välissä entiseen malliin, on kalenterin arvo kasvanut ja se mielletään premium-tuotteeksi.

– Meillä pieniä, laadukkaita muutaman kymmeneen kappaleen sarjoja tehdään enemmän kuin koskaan. Kun nykyään pystytään tarjoamaan, niin ihmiset myös osaavat odottaa kalenteriltaan laadukkuutta.

Paperi on vanha keksintö, mutta kyllä se vielä edelleen hakkaa ohuimmankin digitaalisen näytön. Petro Silvennoinen

Painoalalla tekniikka on kehittynyt 2000-luvulla huimasti ja mahdollistanut muun muassa sen, että myös pieniä määriä voidaan tehdä laadukkaasti. Petro Silvennoinen onkin luottavainen, että perinteinen paperipohjainen kalenteri pitää pintansa vielä pitkään.

– Paperi on vanha keksintö, mutta kyllä se vielä edelleen hakkaa ohuimmankin digitaalisen näytön, Silvennoinen sanoo.

Päivi Pietarinen Ifolorista on samoilla linjoilla. Hän muistuttaa, että tärkeiden ajankohtien merkitseminen paperiseen kalenteriin on monille mukava rutiini.

– Olen monelta kuullut, että aina ensimmäisenä pitää merkiltä kalenteriin loma-ajat ja lomamatkat.

Ensi vuoden kalenterit tehdään nyt

Kalenteribisneksessä on meneillään vuoden kiireisin aika. Marraskuun kolme viimeistä viikko ovat kiireisimmät kalentereita valmistavassa Anno Fennicassa.

Myös Ifolorissa kalenterien suosio näkyy erityisesti jouluna.

– Joulukaupassa suosituin tuote ovat kalenterit, sanoo Päivi Pietarinen.

Kalenterit ovat etenkin lapsiperheiden suosiossa ja kun ne tehdään omista kuvista, ovat lapset ylivoimaisesti suosituin aihe. Perässä tulevat lemmikit ja maisemat.

Kovin erikoisia kalentereita Pietarinen ei muista tulleen vastaan, mutta kiittelee eteläpohjalaisemäntien pin up-kalenteria kekseliääksi ideaksi.

– Siinähän voisi olla trendin aineksia: kerätä juuri hyväntekeväisyyteen tai jonkin yhdistyksen toimintaan varoja hauskan kalenterin avulla.

Marraskuun ensimmäiset päivät ovat olleet lämpötilojen puolesta harvinaisen lämpimiä. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan alkava viikko ei tuo tilanteeseen muutosta. Lämmin, ajankohtaan nähden jopa harvinaisen lämmin sää saa jatkoa ensi viikolla.

– Öisin on ollut lämpimämpää kuin marraskuussa keskimäärin päivisin, sanoo Kotakorpi.

Lämpötilat ovat alkuviikolla etelässä vajaassa 10 asteessa ja pohjoisessa nollan asteen tietämillä. Päivälämpötilat ovat 4-5 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, sanoo Kotakorpi.

Alkava viikko on pilvinen ja sateita voi tulla ympäri maata. Suomen eteläpuolella on korkeapaine, ja Suomeen virtaa etelästä ja lounaasta lämmintä ilmaa. Kotakorven mukaan nykyisen ennusteen perusteella päivät noudattavat samaa kaavaa pitkälti torstaihin asti.

Huomenna aurinko voi pilkahdella etelässä, mutta muuten on pilvistä, sumuista ja tihkusateista.

– Voisi sanoa, että on jopa yksitoikkoista säätä.

Maan pohjois- ja keskiosassa lämpötilat laskevat öisin lähelle nollaa, joten teiden pinnat voivat olla liukkaita.

Junaliikenne palaa normaaliksi rantaradalla.

Turvalaitosvika Siuntion ja Inkoon välillä myöhästytti Helsingin ja Turun välistä kaukojunaliikennettä.

Liikenneviraston mukaan junat jäivät aikatauluistaan jälkeen noin 30-45 min. Vika saatiin korjattua klo 19 jälkeen illalla.

Tuima katse, hyvin istuva puku ja aseistariisuvat puheenlahjat.

Kanadalainen Jordan B. Peterson on Toronton yliopiston psykologian professori, joka luennoi moraalista, kärsimyksestä, vapaudesta ja sivistyksestä. Ja hän on maailmantähti.

– Saamani suosio hämmästyttää minua jatkuvasti. Se tuntuu epätodelliselta. Toimittajien kohtaaminen on välillä aika julmaa. Olen aina varuillani.

Suuret katsomot täyttyvät kuulemaan Petersonin näkemyksiä, joita hän on koonnut kirjaansa 12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan.

Yle tapasi Petersonin sunnuntaina Helsingissä ennen hänen loppuunmyytyä puhetilaisuuttaan.

Voit käynnistää haastatteluvideon tämän jutun pääkuvasta.

Petersonin kirjaa on myyty miljoonia kappaleita, ja siitä tullut monelle hengellisen oppaan kaltainen raamattu.

YouTubessa Peterson oli ilmiö jo ennen kirjaa tai kiertuetta. Ohjeet elämän tarkoituksesta ja järjestyksestä vetoavat muun muassa nuoriin miehiin.

– Kannustan nuoria miehiä vähentämään muiden kärsimyksiä ja torjumaan pahantahtoisuutta.

Ja kun jonkin sanotaan puhuttelevan nuoria miehiä, pian puhutaan myös syrjäytymisestä.

– On tärkeää pysyä vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Haluatko lisää katsottavaa? Katso Yle Kioskin video.

Siinä kysytään, miten syrjäytynyt nuori mies näkee yhteiskunnan ja miksi meidän kannattaisi kuunnella häntä.

Lue lisää:

Mikä on hyvän elämän salaisuus? Miljoonayleisön YouTubessa kerännyt Jordan B. Peterson saapuu Suomeen ja kertoo sen meille

Jordan Peterson – oikeiston pop-intellektuelli (niin & näin – filosofinen aikakauslehti)

Hevosen harjaus ratsastustuntia varten on menossa tallin pihassa, Nakkilassa. Aava Korhonen on riemuissaan, sillä hän pääsee mieluisan harrastuksensa pariin noin kuuden kuukauden liikuntakiellon jälkeen.

Aava on Pohjoismaiden ensimmäinen skolioosipotilas, jonka selkä korjattiin pingotusleikkauksella. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tammikuussa tehty leikkaus oli niin vaativa, että sen jälkeen liikunta kiellettiin.

Leikkauksessa selkään asennettiin ruuvit ja vaijeri, joiden avulla selkä oikenee. Miltä tuntuu nyt?

– En oikeastaan tunne selässä mitään. Vaijeri ei rajoita elämääni, en käytä edes turvaliiviä ratsastuksessa.

Äiti, Minna Vuorisalo, seuraa tyttärensä valmistautumista ratsastustuntiin onnellisena, mutta myös jännittyneenä.

– Yleensä en jää tänne katsomaan hänen ratsastustaan. Nyt leikkauksen jälkeen jännittää vielä enemmän, jos hän putoaa hevosen selästä.

Mutta eihän ratsastusta voi tytöltä kieltääkään, ja lääkärikin antoi siunauksensa. Tämä on lääkärin mielestä hyvä harrastus selänkin puolesta.

Uudenlainen leikkaus äidin pyynnöstä

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa panostetaan lasten vaativiin selkäleikkauksiin. Lasten ortopedian ja traumatologian professori Ilkka Helenius teki yhdessä osastonylilääkärin Olli Pajulon ja lasten ortopedisen tiimin kanssa vaativan pingotusleikkauksen ensimmäistä kertaa Suomessa ja Pohjoismaissa.

Aava Korhosen äiti toivoi tätä leikkausta lapselleen. Aavan skolioosi oli huomattu kouluuntulotarkastuksessa.

– Selkä oli aika pahasti mutkalla. Yllätyin, miksi en itse ollut huomannut sitä. Sen jälkeen alkoi korsettihoito: Aava käytti korsettia 23 tuntia vuorokaudessa, mutta hoito ei tehonnut. Kirurgi Helenius neuvoi pohtimaan pingotusleikkausta, kertoo Minna Vuorisalo.

Professori Ilkka Heleniuksen mukaan operaatiota valmisteltiin huolellisesti.

– Leikkaus tuntui haasteelta, johon halusimme vastata. Teimme merkittävät etukäteisvalmistelut, tarvitsimme myös erikoisvälineistöä, kertoo Helenius.

Kyyneliä ennen leikkausta

Tunnelma ennen leikkausta oli jännittävä. Minna Vuorisalo muistelee, että tunteet olivat pinnassa. Äiti seurasi lastaan nukutushuoneeseen saakka.

– Minua jännitti kyllä koko ajan, vaikka kaikki menikin hyvin, kertoo Aava Korhonen.

– Yksi amerikkalainen asiantuntija oli katsomassa, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Oli se aika tunteikas hetki, tytär ja äiti siinä tirauttelivat, kertoo Vuorisalo.

Kun selkää mennään ronkkimaan, halvaantumisriski tulee mieleen. Minna Vuorisalo

Selkäleikkauksissa potilasta ja myös lääkäriä jännittää halvaantumisriski.

– Kun selkää mennään ronkkimaan, tulee mieleen halvaantumisriski. Ylimääräistä jännitystä toi vielä se, että leikkaus oli laatuaan ensimmäinen myös lääkärille, kertoo Minna Vuorisalo.

Professori Ilkka Helenius myöntää, että halvaantumisriski on olemassa aina selkäytimen lähellä tapahtuvissa operaatioissa.

– Halvaantuminen tässä menetelmässä on erittäin harvinaista, mutta ei mahdotonta. Se johtuu siitä, että leikkauksessa joudutaan tekemään tilaa nikamien päälle. On arvioitu, että etukautta tehtävässä leikkauksessa täydellisen halvaantumisen riski on 1–2 tuhannesta potilaasta.

Hoitamattomana skolioosi voi johtaa jopa kuolemaan, jos keuhkoilla ei ole tarpeeksi tilaa ja syntyy kuormitusta sydämelle. Helenius painottaa, että Suomessa kouluterveydenhuolto kyllä löytää skolioositapaukset ja hengenvaaralta vältytään.

Selkä jää joustavammaksi kuin luudutusleikkauksessa

Skolioosi on yleinen sairaus. Professori Ilkka Heleniuksen mukaan lapsista sitä sairastaa 5–6 prosenttia, ja se on yleinen varsinkin tytöillä. Valtaosa potilaista ei tarvitse hoitoa, vaan selän seuranta riittää. Pingotusleikkaus sopii melko harvoille potilaille. Leikkauspäätökseen vaikutta se, missä vaiheessa lapsen kasvu on.

– Teen vuosittain noin sata leikkausta skolioosin vuoksi, ja niistä kaksi tai kolme soveltuu tällä hetkellä tällä menetelmällä leikattavaksi, kertoo Ilkka Helenius.

Skolioosipotilaan leikkaus on tavallisesti selän pitkä luudutusleikkaus. Silloin leikkausalueesta tulee jäykkä. Pingotusmenetelmän ansiosta vältetään luuduttaminen.

– Leikkaus tehdään tähystyksellä pienistä aukoista rintaontelon kautta. Ruuveja laitetaan ikään kuin nikaman runko-osan poikki. Ruuvien väliin jännitetään vahva polyetyleenistä valmistettu eräänlainen köysi. Sen avulla kasvu alkaa korjata selän vinoutumaa, kertoo Helenius.

Köysi eli vaijeri sekä ruuvit jäävät potilaan elimistöön. Niitä ei tarvitse poistaa. Potilas käyttää tukiliiviä leikkauksen jälkeen kolme kuukautta.

Aava toipui ripeästi

Nakkilassa syysilta on hämärtymässä. Aava Korhonen ponnahtaa ketterästi hevosen selkään. Hän ei tarvitse edes apujakkaraa hänen edellään ratsastamaan lähteneen tytön tapaan. Aavan meno on luontevaa ja ryhdikästä.

– Heti leikkauksen jälkeen oli niin kovia kipuja, että en pystynyt nukkumaan kunnolla. Kun sain särkylääkettä, kipu meni ohi. Yllätyin, että olin sairaalassa vain viikon, vaikka leikkaus oli niin iso.

Minna Vuorisalo kertoo, että tytär nousi jalkeille nopeasti operaation jälkeen.

– Leikkausta seuraavana päivänähän jo seisoi sängyn vieressä. Kokeiltiin, että jalat toimivat. Pikku hiljaa aloitimme pienet kävelylenkit osastolla, kertoo Minna Vuorisalo.

Heti leikkauksen jälkeen oli niin kovia kipuja, että en pystynyt nukkumaan kunnolla. Aava Korhonen

Äiti kertoo, että kuuden kuukauden liikuntakiellon aikana Aavaa harmitti välillä, kun hän ei päässyt trampoliinille tai tekemään kuperkeikkoja. Ratsastustallilla sekä äiti että tytär ovat helpottuneita, kun toipuminen on edistynyt niin hyvin.

– Selän pitäisi edelleen suoristua, se ei ole ihan vielä suora. On tosi hienoa, että Aava on päässyt takaisin harrastustensa pariin ja elämä jatkuu ennallaan, pohtii Vuorisalo.

Kamppailulajeja Aava ei saa harrastaa, mutta muuten liikuntaharrastuksia ei rajoiteta.

– Yksi lääkärikäynti on vielä ensi vuonna, kertoo Aava Korhonen.

Tyksiin tulossa lisää potilaita

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa leikataan eniten skolioosipotilaita Suomessa. Professori Ilkka Heleniuksen mukaan vastaavia skolioosin hoitoon erikoistuneita keskuksia on Yhdysvalloissa viisi, Euroopassa Suomen lisäksi muutama ja Aasiassa joitakin yksittäisiä. Pingotusleikkauksia on tehty viidellekymmenelle skolioosipotilaalle koko maailmassa. Niistä on raportit olemassa.

Turussa kokemukset ensimmäisestä leikkauksesta ovat olleet niin myönteisiä, että operaatioita on tulossa lisää. Professori Helenius korostaa, että edelleen leikkausta harkitaan tarkoin.

– Haluamme oppia tuntemaan menetelmän mahdollisimman hyvin ennen kuin käytämme sitä laajasti. Leikkaamme tänä vuonna lisää yksittäisiä potilaita, kertoo Helenius.

Tyksin lastenklinikalla leikataan vuosittain 75 skolioosipotilasta. Heitä saapuu Turkuun Lapista ja Itä-Suomesta saakka. Myös Pohjoismaiden ensimmäinen pingotusleikkaus on herättänyt kyselyjä.

– Olemme saaneet yhteydenottoja kotimaan lisäksi Ruotsista. Vanhemmat ovat halunneet tietää, onko heidän lapsensa skolioosi sellainen, joka soveltuisi hoidettavaksi tällä menetelmällä.

Haluamme oppia tuntemaan menetelmän mahdollisimman hyvin ennen kuin käytämme sitä laajasti. Ilkka Helenius

Professori Helenius käy myös leikkaamassa skolioosipotilaita ulkomailla, lähinnä Pohjoismaissa. Hän käy myös puhumassa aiheesta kuukausittain erilaisissa tilaisuuksissa.

– Kun leikkaan ulkomailla potilaita, yleensä kyse on pienen lapsen vaikeasta skolioosista. Silloin tarvitaan selkärangan katkaisuleikkausta. Näihin tilanteisiin minua on pyydetty apuun.

Lue lisää:

Roosan tulevaisuudenhaaveet vaarassa ison selkäleikkauksen vuoksi

Viime perjantain tapaus, jossa lentoyhtiö Norwegianin lentokapteenilta evättiin pääsy päihtymyksen vuoksi koneen ohjaamoon, kiinnitti katseet jälleen lentoturvallisuuteen. Edellisen kerran samankaltainen tapaus sattui Suomessa elokuussa, kun Finnairin kapteeni puhalsi törkeän juopumuksen ylittävän rajan.

– Meillä Suomessa on ollut viime aikoina sekä suomalaisiin että ulkomaalaisiin lentäjiin ja matkustamohenkilökuntaan kohdistuvia tapauksia, joissa päihtyneenä esiintyminen työajalla on havaittu, sanoo Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu.

Hänen mukaansa tilastoja, joista ilmenisi, miten usein miehistön jäsen on jäänyt kiinni päihtyneenä olostaan työaikana, ei löydy Suomesta eikä EU-tasolta. Hentun mukaan vastaavia päihtymystapauksia tulee ilmi eri puolilla maailmaa.

– Viime viikolla oli Euroopassa tapaus, jossa aasialaisen lentoyhtiön pilotti ylitti sallitut promillemäärät kymmenkertaisesti.

Suomalaisyhtiöillä ja Suomessa operoivilla yhtiöillä nollatoleranssi

Promillerajoissa on valtiokohtaista vaihtelua. Eurooppalaisen kaupallisen ilmailun pelisäännöissä rajaksi on asetettu 0,2 promillea, mutta valtio voi asettaa myös alemmat rajat.

– Suomessa raja on vuosikymmeniä ollut 0,0 promillea, kuten se on muutamassa muussakin Euroopan valtiossa, Henttu sanoo.

– Nollatoleranssisääntö koskee suomalaista yhtiötä ja suomalaista miehistöä, missä tahansa nämä operoivatkin. Samoin myös Suomessa operoivia ulkomaisten lentoyhtiöiden lentäjiä ja matkustamohenkilökuntaa.

Useimmiten miehistön promillet tulevat Hentun mukaan ilmi joko satunnaispuhallutuksissa tai tilanteissa, joissa miehistön tai muun henkilökunnan edustaja tai matkustaja esittää epäilyn asiasta.

– Kaikkia näitä menetelmiä käytetään päihtymysten havaitsemiseksi. Lisäksi joissakin valtioissa poliisi tekee tarkastuksia, Henttu kertoo.

"Puhallutukset tärkeitä myös kohdemaasta Suomeen lähdettäessä"

Satunnaistarkastusten määrää lisätään vuoteen 2020 mennessä, Henttu kertoo.

– Tätä varten on kehitetty erillistä lainsäädäntöä. Siihen liittyvät uudet asematasotarkastajat, jotka Suomessa ovat Trafin tarkastajia. He tarkastavat lentokoneen, miehistön ja puhalluttavat satunnaisesti miehistön jäseniä.

Trafi pyrkii ottamaan tähän liittyen mahdollisimman pian käyttöönsä hyvät laitteistot ja kouluttamaan henkilöstöä tehtävään. Tarkastukset tulevat koskemaan mitä tahansa Suomessa operoivaa lentoyhtiötä.

– Alkoholirajoista Suomessa esimerkiksi 0,2 promillea menee vielä ilmailurikkomuksena, mutta tilanteesta riippuen 0,3 – 0,5 promillea kuuluu yleisen rikosoikeuden piiriin. 0,5 on jo törkeä promillemäärä ilmailun piirissä, Henttu selventää.

– Jokainen tapaus on liikaa, eikä yksikään tapaus ole hyväksyttävissä, Henttu korostaa.

Henttu kannustaa suomalaisia lentoyhtiöitä ryhtymään myös omiin puhallutuksiin. Huumetestaus on hiukan vaativampaa testien luotettavuuden vuoksi, mutta Trafi toivoo senkin helpottuvan.

– On hyvin tärkeää, että puhallutetaan myös lentokohteissa, jossa viivytään perillä yön yli, hän painottaa.

Henttu toivoo, että uusilla menettelytavoilla estetään rikkeet ja alkoholiin liittyvät turvallisuusongelmat.

Aiheesta aiemmin:

Juopumusepäily: Poliisi haki Norwegianin lentäjän koneesta Helsinki–Vantaalla

Finnair: Lentohenkilöstön alkoholiongelman pahenemista on liioiteltu, henkilöstön määrä myös kasvanut

Finnairin lentäjää epäillään ilmaliikennejuopumisesta – voiko matkustaja luottaa kuljettajan ajokuntoon?

Espanjan Bilbaossa järjestetyssä MTV Europe Music Awards –gaalassa Suomen paikalliskategorian parhaana suomalaisartistina palkittiin JVG.

Eveliina, Mikael Gabriel, Nikke Ankara ja Sanni olivat Suomen paikalliskategorian muut ehdokkaat.

Vuosi sitten Suomen paikalliskategorian palkinnon voitti Alma.

Gaala järjestettiin Espanjan Bilbaossa ja voittaja valittiin yleisöäänestyksellä.

Gaala järjestetään vuosittain.

Joka sunnuntai tamperelainen perheenäiti Katariina Lisko tekee taulukon miehensä Jussin kanssa. Taulukko kiinnitetään jääkaapin oveen. Siihen on lueteltu neljän lapsen harrastusajat.

Ja niitä riittää.

Perheen kolme tyttöä Olivia, Aurora ja Iiris harrastavat taitoluistelua. Alvar käy jääkiekkotreeneissä ja uimakoulussa. Lisäksi hän ja Aurora käyvät partiossa.

Suomessa on raportoitu, paljonko eri harrastuksiin kuluu rahaa. Sitä ei ole juuri selvitetty, paljonko aikaa kuluu harrastuksiin.

Kysyimme asiaa yli 20 liitosta ja järjestöstä. Harrastuskoneesta voit katsoa, miten paljon aikaa eri harrastukset keskimäärin vievät viikossa. Luvuissa ei ole mukana matkoihin kuluva aika.

Yle pyysi Liskoja ja kahta muuta perhettä pitämään kirjaa kuukauden ajan tunneista ja kilometreistä, joita lasten harrastuksiin kuluu.

Katariina ja Jussi Liskon täyttämä taulukko on hengästyttävää luettavaa monelle. Jussi Lisko kommentoi sitä jäähallin eteisessä.

– Joskus tulee tutuilta kunnioittavaa huokailua, että hohhoijaa. Itse koen, että tässähän tämä menee. Siitäkin saa hyvää mieltä, että paletti pyörii.

Liskojen harrastusrumba pyörii

Tältä Liskojen paletti yleensä näyttää:

Olivialla, 12, kuluu pelkkiin treeneihin vajaat 20 tuntia viikossa. Lisäksi kisamatkat voivat viedä koko viikonlopun.

Auroran, 10, harrastuksiin kuuluu viikossa kymmenisen tuntia, mutta myös hänellä voi olla kolmen päivän leirityksiä.

Alvarin, 7, pelireissulla voi mennä päivä, muuten treeneihin kuuluu viikossa noin viitisen tuntia. Iiriksellä, 3, on yleensä kolme kertaa viikossa 45 minuutin luisteluharjoitukset.

Pelkkiin treeneihin kuluu siis lapsilla yhteensä vajaat 40 tuntia viikossa, pelit ja kisat tulevat tähän vielä päälle. Se on kuin toinen työviikko.

Viikossa ajokilometrejä kertyy 400.

– Tähän on kasvettu pikkuhiljaa. Jos olisi suoraan ollut neljä harrastavaa lasta, olisi ollut ehkä vaikeampaa. Nyt on ensin ollut yksi luistelija. Sitten on tullut lapsia ja harrastuksia lisää. Päivä kerrallaan mennään ja viikko kerrallaan suunnitellaan. Tarvittaessa sovelletaan lennosta, Katariina Lisko sanoo.

Auroran huippuhetki

Kymmenvuotiaalla Aurora Liskolla on yleensä neljät luistelutreenit ja partio kerran viikossa.

– Menen yleensä bussilla. Aamutreeneihin äiti tai iskä vie. Ennen treenejä lämmitän maksa- tai makaronilaatikkoa tai jos jääkaapissa on jotain vanhaa ruokaa tai sitten teen pinaattilättyjä, Aurora sanoo.

Auroran harrastuksessa muodostelmaluistelussa parasta ovat kaverit.

– Huippuhetki on ollut, kun oltiin ensimmäisen kerran kisoissa yötä paikan päällä. Minulla on sellainen haave, että pääsen muodostelmaluistelun MM-kisoihin.

Tuntuuko koskaan, ettet jaksa lähteä hallille?

– Ei kyllä oikeastaan koskaan, Aurora sanoo.

Vapaa viikonloppu on tuntematon käsite

Osan ajasta Katariina Lisko kuskaa lapsia yksin, sillä Jussi on vuorotyössä ja lennonjohtajana välillä töissä Vantaalla. Silloin Katariina menee lääkärin töistään päiväkodin kautta jäähallille ja sahaa eri jäähallien välillä.

– Harrastusvapaata päivää ei ole, ja myönnettäköön, että vapaa viikonloppu on tuntematon käsite. Mutta me ei muusta oikein tiedetä.

Esimerkiksi tavallisena sunnuntaina Katariina vie Auroran ensin jäähallille. Sitten äiti on yhdeksän tuntia Hämeenlinnassa SM-tasolla luistelevan Olivian kanssa kisoissa.

Sillä aikaa Jussi hakee Auroran 2 tunnin ja 15 minuutin harjoituksista ja kuskaa Iiriksen toiselle jäähallille 45 minuutin harjoitukseen. Lisäksi hän on toimitsijana Alvarin yhdessä pelissä ja katsoo muut turnauksen pelit.

– Käyn viikon aikana viidessä, kuudessa jäähallissa, Jussi Lisko naurahtaa.

Aiemmin hän valmensi Alvarin joukkuetta. Katariina oli aktiivinen talkoissa. Nyt näistä rooleista on ollut pakko luopua.

– Tänä vuonna mokkapaloja on leivottu vain kolme kertaa kouluun. Taitoluistelussa on näytökset ja kisat, joissa kukin on omassa talkoopestissä. Kyllä niitä on tullut tänä vuonna, Katariina Lisko sanoo.

Samalla hallilta saa vertaistukea. Kukaan ei ymmärrä ruuhkavuosia yhtä hyvin kuin toinen vanhempi.

– Omat sosiaaliset verkostoni tulevat aika paljon lasten harrastuksista, Katariina Lisko sanoo.

Luistelun vetovoima

Taitoluistelu on yksi aikaa vievimmistä harrastuksista. Se valikoitui sattumalta ja lasten toiveesta.

– Olimme Olivian kanssa Tapparan kevätnäytöksessä katsomossa ja Olivia ilmoitti, että hän tahtoo tuonne. Emme tienneet, mihin päämme pistimme, Katariina Lisko sanoo.

Luistelun vetovoima vei mukanaan myös muut lapset. Alvar vaihtoi jokin aika sitten taitoluistelun jääkiekkoon. Sitten kun Iiriskin kaksivuotiaana ilmoitti haluavansa luistella, perhe oli jo tottunut asiaan.

– Ihan ilomielin päästin, vaikka häntä ei ohjattu harrastuksen pariin. Taitoluistelu on harrastuksena monipuolinen, Katariina Lisko sanoo.

Miten siitä selviää?

Miten harrastusrumbasta selviää neljän lapsen kanssa?

Yksi vastaus on Liskojen taulukossa. Hyvä suunnittelu helpottaa arkea.

Isossa perheessä pitää olla valmis myös siihen, että suunnitelmat muuttuvat.

– Lasta en ole unohtanut, mutta jonkin kerran olen ollut hakemassa väärään aikaan tai ollut väärän jäähallin pihassa, Katariina Lisko naurahtaa.

Viestintä on tärkeää. Liskoilla on WhatsAppissa oma perheryhmä. Lisäksi vanhempien pitää pystyä kommunikoimaan hyvin keskenään.

– Katan kanssa meillä on hyvä yhteistyö. Menemme samaan suuntaan ja meillä on yhteinen tavoite. Kun lapsia on siunaantunut neljä kappaletta, tämä on tärkeää, Jussi Lisko kiittää vaimoaan.

Kolmas vastaus on lasten omatoimisuudessa.

– Viemme lapset parkkipaikalle ja siitä he menevät itse harjoituksiin. Vain kolmevuotiasta Iiristä autetaan. Lapset huolehtivat myös itse varusteistaan, Katariina Lisko sanoo.

Jo Alvar, 7, osaa lämmittää itselleen ruuan mikrossa. Lapset ovat tottuneita kulkemaan myös bussilla.

– Ensimmäisellä kerralla Alvarilta jäi puhelin ja seuraavalla kerralla maila, mutta kolmannella kerralla kaikki meni hyvin, Katariina Lisko naurahtaa.

Omatoimisuus onkin yksi hyvä seuraus, joka harrastuksista on tullut. Kun lapsi haluaa itse harrastamaan, se opettaa huolehtimaan tavaroista ja liikkumaan kaupungin sisällä.

Luovia ratkaisuja

Myös luovia ratkaisuja tarvitaan, jos vanhemmat eivät pääse kuskaamaan eikä kimppakyyti onnistu.

Olivialla on niin kiire aamujäältä kouluun, että hän menee treeneistä joskus taksilla kouluun.

– Olemme jo lähteneet töihin, koska aamutreenit ovat ennen koulua. Välillä käytetään sitten apuna taksia, Katariina Lisko sanoo.

Perhe pärjäsi vielä puoli vuotta sitten ilman toista autoa. Nyt se ihmetyttää.

– Auto on meillä monitoimipaikka. Välillä autossa syödään välipalaa tai päivällistä. Siellä käydään myös monet hyvät keskustelut.

Lasten ilo harrastuksista saa vanhemmat kuskaamaan. Kun pieni Iiris vilkuttaa jäältä, äidin väsymys kaikkoaa.

– Harrastuksista saa taitoja, joita elämässä tarvitsee. Harrastukset tuovat laajan kirjon tunteita ja opettavat tunteiden säätelyä. Tunteiden kanssa mennään laidasta laitaan. Välillä tulee huikeita onnistumisia ja välillä rankkoja pettymyksiä.

Jussi Lisko harrasti itse lapsena urheilua motocrossista balettiin, jääkiekkoon ja taitoluisteluun. Vain kamppailulajit jäivät väliin. Lisäksi hän soitti saksofonia tosissaan.

– Olen itse saanut harrastaa lapsena ja vanhemmat ovat kuskanneet. Äitini kannusti siihen, että sai tehdä sitä, mitä sydän sanoo ja kokeilla siipiään. Haluan antaa samaa hyvää lapsille.

Katajalaaksot: Valmennusta ja talkootöitä

Samaan aikaan Kannuksessa Mirva Katajalaakso pitää kirjanpitoa. Kaikki viisi lasta harrastavat yleisurheilua, pojat lisäksi jalkapalloa. Kolmella vanhimmalla Emmalla, Ennillä ja Eemelillä on SM-mitaleita. Harjoittelu on tavoitteellista.

Mirva Katajalaakso arveli etukäteen, että syyskuu, jona perhe piti kirjaa ajankäytöstään, on vuoden helpoin kuukausi.

Suuri osa kesän yleisurheilukisoista on käyty, eikä hallikausi ole vielä alkanut. Eemelin, 14, ja Elian, 9, jalkapallopelit ovat puolestaan enimmäkseen tauolla.

– Syys- ja lokakuu ovat siirtymäaikaa, äiti Mirva Katajalaakso sanoo.

Toista oli kesällä, kun kisoja ja pelejä oli paljon sekä viikonloppuisin että viikolla. Mirva Katajalaakso on Kannuksen uran yleisurheilujaoston nuorisopäällikkö, ja hän tekee paljon talkootöitä.

Kolme tuntia kului esimerkiksi siihen, kun hän hoiti Eemelin joukkueen sponsoreiden laskutuksen loppuun. Mirva Katajalaakso hoiti myös sekä yleisurheilun että jalkapallon seura-asujen tilaukset, mikä vei paljon aikaa.

Perheen isä Toni Katajalaakso valmentaa puolestaan jalkapallojoukkuetta. Valmentamisen lisäksi aikaa kuluu viestittelyyn. Yhtenä torstaina Toni laittoi 32 viestiä WhatsAppilla.

Molemmat vanhemmat ovat opettajia, joten kesällä on aikaa, mutta syyskuussa töiden jälkeen illat käyvät väkisinkin lyhyiksi.

Viiden lapsen kisat ja pelit

Perheen kirjanpidossa paljastuu, että myös syyskuu on vilkas kuukausi.

– Tiesin, että aikaa menee paljon, mutta yllätyin, että näin valtavasti, Mirva Katajalaakso sanoo.

Yksi sunnuntai kului Kalajoella Elian jalkapalloturnauksessa. Seuraavana viikonloppuna oli Emmalla ja Ennillä SM-viestit Mikkelissä.

Sitä seuraavana perjantaina oli Iltavalojuoksu Ullavassa ja heti seuraavana päivänä Elian jalkapalloturnaus Ylivieskassa.

Sitä seuraavana viikonloppuna isä ja Eemeli olivat joukkueen kauden päätöksessä mökillä. Eemelin kausi päättyi loukkaantumiseen, joten hän oli sivussa osasta harjoittelua.

Syyskuun viimeinen viikonloppu oli harvinainen vapaa viikonloppu. Koko perheellä oli vain omatoimista treeniä.

Siinäkin riittää.

Emmalla ja Ennillä menee molemmilla harjoitteluun noin 15 tuntia viikossa.

– Tytöillä ei aikaa kulu lainkaan matkoihin, koska lenkkipolut lähtevät kotipihasta ja urheilukentällä tai liikuntahallilla oleviin harjoituksiin he menevät juosten, Mirva Katajalaakso kertoo.

Eemelillä harjoitteluun kuluu keskimäärin 10–15 tuntia viikossa ilman matkoja.

Toiseksi nuorimmalla Elmiinalla harrastuksiin kuluu noin 7 tuntia viikossa, Elialla sama.

Jos vanhempien talkootöitä, kisoja tai pelejä ei lasketa, perheen lapset harrastavat viikossa yhteensä yli 50 tuntia.

Jos Katajalaaksot eivät olisi asettaneet yhtä tärkeää ehtoa lapsilleen, määrä olisi vielä isompi.

Sitoutumista ja tavoitteita

Harrastaminen on lisännyt myös Katajalaaksoilla lasten omatoimisuutta.

– Lapset huolehtivat itse varusteet pyykkiin. Jos huolehtisin liikaa, kävisi se itselle liian raskaaksi. Meillä on yksi pyykkisäkki sille pyykille, joka pitää pestä nopeasti. Katson sen aina ensin, Mirva Katajalaakso kertoo.

Enimmillään perheenäiti pesee seitsemän koneellista päivässä.

Harrastaminen opettaa äidin mukaan lapsille sitoutumista ja tavoitteiden asettamista. Sama sitoutuminen on heijastunut myös kouluun. Kun on tottunut tekemään töitä urheilun eteen, myös läksyt tulee hoidettua ajallaan.

– Silloin kun harjoittelu on lapsesta lähtöisin, lapsi oppii tekemään töitä tavoitteiden eteen. Elämässä pitää kilpailla työpaikoista ja muista. Kun on tottunut kilpailuissa saamaan onnistumisia ja epäonnistumisia, maailma ei romahdakaan, jos ei saa vaikka tiettyä työpaikkaa, Mirva Katajalaakso sanoo.

Juoksemalla treeneihin

Katajalaaksot asettivat vain yhden ehdon lasten harrastuksille.

– Rajoitimme harrastuksen valintaa niin, että sen pitää olla omalla paikkakunnalla. Olisi mahdotonta kuskata viittä lasta ympäri maakuntaa. Jos emme olisi rajoittaneet, lajikirjo olisi suurempi ja meillä harrastettaisiin myös voimistelua ja jääkiekkoa.

Aina kun mahdollista, lapset menevät juosten tai pyörällä treeneihin.

Esimerkiksi Eemeli juoksee jalkapallojoukkueen treeneihin. Tästä tulee puolen tunnin lisätreeni. Silloin kun treenit ovat Lohtajalla tai Kalajoella, isä kuskaa.

Elmiina ja Elia pyöräilevät aina omiin harrastuksiin.

Kolmen vanhimman lapsen yleisurheilukisat ovat yleensä Etelä-Suomessa, mikä vie paljon aikaa matkoineen. Harrastusten järjestäminen on vaikeinta silloin, kun pelit ja kisat ovat samaan aikaan.

Silloin isovanhemmat tulevat avuksi.

Mirvan isä Kari Aho valmentaa lapsia kestävyysjuoksussa ja isovanhemmat auttavat perhettä muutenkin.

– Kerrankin minä olin Eemelin kanssa juoksukisoissa, isovanhemmat Ennin kisassa ja Toni ja Elia olivat jalkapalloturnauksessa, Mirva Katajalaakso sanoo.

Talvisin Katajalaaksot hiihtävät. Ladut lähtevät käytännössä kotipihalta ja kisoissa käydään, jos niitä on lähellä.

– Emme mene lumen perässä, eli meillä hiihdetään, jos talvella on lunta.

Vastoinkäymisiä

Viime vuosina Katajalaakson lapsilla on ollut huonoa tuuria. Eemeli loukkaantui pelissä, Enni on kärsinyt rasitusastmasta ja veriarvoissa on ollut ongelmia.

Emmalla on ollut hermoston ylirasitustila. Äidin on ollut vaikea välillä katsoa, miten lapset ovat tuskastuneet, kun eivät ole päässeet täysillä treenaamaan.

– Motivaatio on testattu ja meillä se on kasvanut vastoinkäymisistä.

Toisaalta nuorempien lasten into on kasvanut, kun Emma Katajalaakso on päässyt ulkomaille leireille ja edustamaan nuorten maajoukkueessa.

– Harrastuksien kautta lapset ovat kokeneet niin hienoja juttuja, ettei heitä ole kiinnostanut lähteä kylille pörräämään. Turhanpäinen notkuminen ei kiinnosta, kun kokemukset urheilusta ovat olleet niin kiinnostavia.

Urheilijan identiteettiin päihteet eivät istu. Myöskään ruutuajasta ei tarvitse juuri riidellä. Harrastus on tehnyt myös vanhemman ja lapsen suhteelle hyvää.

– On tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen harrastuksista. Suhde pysyy läheisenä myös teinivuodet, kun on yhteinen kiinnostuksen kohde, Mirva Katajalaakso sanoo.

Entä vanhempien harrastukset?

Jos perheessä on monta lasta, onko vanhemmilla mitään toiveita ehtiä harrastaa itse?

Viiden lapsen äiti Mirva Katajalaakso kävisi mielellään ryhmäliikuntatunneilla, mutta vielä sitä on vaikea mahduttaa kalenteriin. Hän hiihtää ja juoksee lähimaastossa. Käsitöitä voi tehdä hyvin kotona.

Toni Katajalaaksolla on verstas kotipihassa ja hän saa liikuntaa valmentamansa joukkueen mukana. Omaa aikaa Toni saa myös kuntosalilla pari kertaa viikossa.

Tamperelainen Jussi Lisko pyöräilee työmatkat silloin, kun on Pirkkalassa töissä. Lisäksi hän pyöräilee kesäisin kilpaa.

Katariina Lisko käy lenkillä, kun ehtii, mutta varsinaisia omia harrastuksia hän ei kaipaa.

– Ajattelen niin, että töissä minulla on omaa aikaa.

Yksinhuoltajan haasteet

Millaista on yksinhuoltajalla, joka joutuu pyörittämään harrastusrulettia käytännössä yksin?

Jasmina Roos vastaa puhelimeen Turusta. Hän yrittää parhaillaan pohtia, miten saa poikansa Aku Latvan, 9, vietyä treeneihin perjantaina.

Akun ja veljien Eetun, 4, ja Vilin, 3, piti mennä viikonlopuksi isovanhempien luokse. Äiti varasi itselleen kampaajan, joka on arjen luksusta.

Sitten selvisi, että Akulla onkin lauantaina ja sunnuntaina jääkiekkopelit ja perjantaina treenit.

– Jään sitten Akun kanssa kotiin ja yritän pohtia, miten Aku pääsisi treeneihin.

Aku Latva pelaa toista kautta jääkiekkoa Turun Kisaveikoissa eli Kisureissa. Harjoitukset ovat 2–3 kertaa viikossa. Kesällä Aku pelasi jalkapalloa pari kertaa viikossa, mutta lopetti sen syksyllä.

Lokakuussa alkoivat sarjapelit, ja kuskauksia saattaa olla viitenä päivänä viikossa. Jasmina Roos vie poikansa yleensä itse, joskus hän saa nuoremmat lapset naapuriin siksi ajaksi hoitoon.

– Jos pääsen viemään yksin Akun jäähallille, se on viikon ainoa vapaahetkeni. Saan juoda kahvin rauhassa, Jasmina Roos sanoo.

Roos muistuttaa, että harrastus on muutakin kuin kuskausta. Vanhempia tarvitaan peleihin esimerkiksi tuomareiksi, toimitsijoiksi ja huoltajiksi. Hän kiittää vanhempien yhteistyötä kuskauksissa.

– Itse olen toimitsijana aina kun pääsen hallille ilman pieniä lapsia. Viikonloppuna olin auttamassa sekä lauantaina että sunnuntaina. On mukavaa, kun saa olla mukana ja samalla tutustuu muihinkin vanhempiin.

Perjantai on kiireisin päivä

Jääkiekkoharjoitukset ovat usein melko aikaisin. Perjantaisin Akun pitää olla Varissuon hallilla jo iltapäivällä neljältä. Kotoa pitää lähteä kolmelta, että ehtii pukea suojat ja laittaa luistimet.

Jasmina Roos on lähihoitaja ja hän aloittaa työt yleensä aamuseitsemältä. Sitä ennen hän vie pienet päiväkotiin. Aku pääsee kouluun jo itse. Töistä Roos pääsee yleensä kahdelta tai kolmelta.

– Teen 50-prosenttista työaikaa ja määräaikaisia töitä. Se työaika on sopinut tähän elämäntilanteeseen hyvin. On aikaa viedä Aku aikaisempiin treenivuoroihin, Roos sanoo.

Perjantai on haastavin päivä. Kotoa on Varissuon jäähallille puolen tunnin matka ruuhka-aikaan. Tästä syystä Jasmina Roos ajaa aina arkisin Raision moottoritien kautta ruuhkien välttämiseksi.

– Aina perjantaisin haen töiden jälkeen Akun suoraan kotoa ja lähden viemään harkkoihin. Jätän Akun hallille puoli neljältä ja sen jälkeen ajan suoraan päiväkotiin hakemaan pikkuveljet. Sen jälkeen ajamme pikkuveljien kanssa jäähallille katsomaan hetkeksi harkkoja.

Kolmen tunnin kuskausruljanssin jälkeen perhe on kotona kuudelta.

Sunnuntaina aamuksi jäähallille

Viikonloppuna ajetaan taas, nyt peleihin. Esimerkiksi jos peli on sunnuntaina Naantalin jäähallilla yhdeksältä, paikalla pitää olla kahdeksalta. Kotoa pitää lähteä puoli kahdeksalta.

Iän karttuessa pelimatkat pitenevät. Keväällä Akun joukkueella on pelejä Forssassa asti. Ja äitihän ajaa.

– Olin kaksi viikkoa ilman autoa, mutta siitä ei tullut mitään. Perheessämme on pakko olla auto.

Kolmen pojan saaminen liikkeelle aikaisin ei ole aina helppoa.

– Sunnuntaina pitää olla usein kahdeksalta aamulla jäähallilla. Kyllähän sitä kaksi kertaa miettii, onko pakko nousta, Jasmina Roos sanoo.

Väsymys hellittää jäähallilla, kun huomaa, miten poika nauttii jääkiekosta ja pelaamisesta. Jääkiekko oli Akun oma valinta. Hän meni kahdeksanvuotiaana kiekkokouluun ja pääsi sieltä suoraan joukkueeseen.

– Mitä äiti ei tekisi lasten eteen? Aku osaa nauttia jääkiekosta ja on mukava nähdä, miten innokas hän on. Kun lapsi nauttii, äitikin nauttii.

– Joukkuehenki on erittäin hyvä, ja Akusta on tullut sosiaalisempi harrastuksen takia.

Äidistä tuli myös kiekkofani

Jasmina Roos ei aikaisemmin seurannut jääkiekkoa ollenkaan. Kun hän muutti asumaan Turkuun jäähallin lähelle, hän on käynyt seuraamassa poikansa kanssa TPS:n pelejä.

– Olen alkanut pitää jääkiekosta. Katsoin MM-kisojakin.

Kolmevuotias Vili tahtoisi kovasti kiekkokouluun, mutta hän on vielä liian nuori. Jasmina Roos sanoo, että ensi kaudella Vili ja Eetu saavat ruveta yhdessä harrastamaan jääkiekkoa.

Kolme poikaa, kolme jääkiekkokassia ja kolmet treenit.

Mitähän siitä sitten tulee?

Sitä Jasmina Roos ei vielä uskalla miettiä.

Eikä oikein ehdikään. On kiire jäähallille.

Lue lisää:

Vertaa suosituimpia lajeja: Näin paljon aikaa suomalaisilla lapsilla kuluu harrastamiseen – "Määrät kuulostavat aika kovilta"

Vantaalaisen opettajan Tiina Maripuun oppilaat ovat jo oppineet lukemaan merkit. Aina kun hän ilmestyy kouluun isohkon matkalaukkunsa kanssa, joku hihkaisee:

– Ai sä oot lähdössä taas Viroon!

Maripuun elämää rytmittää joka torstaina illansuussa käynnistyvä lähijuna-ratikka-laiva-taksi-bussi-auto -ruljanssi. Matkanteko päättyy runsaat kuusi tuntia myöhemmin pärnulaisella omakotitaloalueella.

– Olen itse valinnut sellaisen elämän, että mulla on kaksi maata, "työmaa" ja kotimaa. Työviikkoa Vantaalla seuraa kotiviikonloppu perheen parissa Pärnussa, Maripuu kertoo.

Sekä Virossa että Suomessa käytävää keskustelua kellojen siirtelyn loppumisesta Tiina Maripuu on seurannut huolensekaisin tuntein.

EU-komissio on esittänyt kellojen siirtelystä luopumista. Lisäksi kukin jäsenmaa saisi päättää itse, ottaako pysyvään käyttöön kesä- vai talviajan. Virossa parlamentin suuri valiokunta liputtaa pysyvän kesäajan puolesta. Suomessa taas opetusministeriön järjestämän kansalaiskyselyn tulos kallistui kannattamaan talviaikaa.

Mikäli naapurit pysyvät näissä kannoissaan, Suomenlahden eteläpuolella kellot olisivat vastedes tuntia Suomea edellä. Helsingistä lähtevät laivat saapuisivat Tallinnaan tuntia nykyistä myöhemmin.

"Vuoden turhin päätös"

Naapurimaiden mahdollinen aikaero pitäisi kertaheitolla sekaisin sekä Maripuun että monien kaltaistensa pakan. Sukkuloijien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta heitä arvioidaan olevan ainakin kymmenen tuhatta. Pahiten tilanne iskisi iltalaivalla matkustaviin, jotka tarvitsevat jatkoyhteyden muualle Viroon.

– Jos todellakin kävisi niin, että Viro on kesä- ja Suomi talviajassa, niin me yksinkertaisesti juuttuisimme yöksi Tallinnaan. Viimeiset bussit lähtevät nimittäin juuri sillä hetkellä, kun iltalaiva saapuisi satamaan.

Ammattisukkuloijat myös ostavat laivalippunsa sieltä, mistä sen saa kulloinkin halvemmalla. Toisinaan se voi olla saman laivayhtiön Viron-, sitten taas Suomen-sivusto. Mikäli maat siirtyisivät eri aikaan, pasmat olisivat helposti sekaisin.

– Kaiken kaikkiaan se on mielestäni verrattavissa siihen, että jossakin Jyväskylän korkeudella kulkisi raja, jonka toisella puolella olisikin eri aika. Sellainen ratkaisu ansaitsisi kyllä vuoden turhin päätös -palkinnon.

Yritykset: ei vaikuta sen koommin

Viro ja Suomi ovat olleet eri ajassa 2000-luvun alussa. Viron silloinen hallitus päätti luopua kesäajasta, Suomi jatkoi sen noudattamista muun EU:n mukana. Kokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi.

– Hallituksemme palautti vuoden 2002 keväällä Viron samaan kellonaikaan Suomen kanssa. Olihan se aikaero hankala matkailijoille ja elinkeinoelämälle, Viron entinen pääministeri Siim Kallas muistelee.

Vuonna 2018 elinkeinoelämä ei kuitenkaan näytä pitävän mahdollista aikaeroa ongelmallisena. Soittokierros eri yrityksiin osoittaa, että aikaero ei ole kustannus- eikä hankaluuskysymys.

– Emme näe, että siitä koituisi sen kummempaa. Laivan kelloissa olisi varmaan kummankin maan aika, kuten Ruotsin-liikenteessäkin, viestintäjohtaja Marika Nöjd Tallinkilta sanoo.

– Mielenkiintoinen kysymys. Meidän toimintaan se ei vaikuttaisi mitenkään. Suomalaisten pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että pörssipäivämme päättyisi heihin nähden tuntia aikaisemmin, Ott Raidla Tallinnan pörssistä toteaa.

Finnairin kanta on, että tässä vaiheessa on liian aikaista arvioida Viron ja Suomen välisen aikaeron vaikutuksia. Yhtiön mukaan koko kellojen siirtämisestä luopumiseen pitäisi ottaa aikalisä.

Laivassa voi pitää vaikka vanhempainillan

Edes mahdollinen aikaero ei saisi Tiina Maripuuta kuitenkaan luopumaan sukkuloinnista ja muuttamaan kokonaan Suomeen.

– Ehkä jossakin vaiheessa saatoin harkita sitä, mutta ei enää pitkään aikaan. Mä olen pendelöijä. Se on vaihtelevaa elämää, johon kuuluu kaksi kieltä ja kulttuuria, Maripuu kertoo.

Vantaalla hän opettaa virolaissyntyisille oppilaille heidän äidinkieltään.

– Ehkä se on osasyy tähän jatkuvaan matkustamiseen. Haluan pitää oman viron kieleni mahdollisimman koskemattomana. Että ne ässät ja ällät kuulostaisivat aidosti virolaisilta eivätkä suomalaisilta.

Viisi vuotta kestänyt sukkulointi Suomenlahden yli ei vieläkään käy Maripuun hermoille. Laivoissa ja busseissa on nykyään hyvin työskentelytilaa. Ja jos puhelimesta loppuu kenttä tai tietokoneesta virta, hän kaivaa esiin keskeneräisen sukan ja alkaa kutoa.

Vuosien saatossa tutuksi on tullut koko sukkuloijien kirjo.

– Aika usein tapaan myös oppilaitani ja heidän vanhempiaan. Kerran laivamatkasta kehkeytyi jopa pienimuotoinen vanhempainilta. Se oli erittäin hyvä ja tuloksellinen.

Kuuntele Mistä maailma puhuu -podcast:

Lue lisää:

Suomi on siirtynyt normaaliaikaan eli talviaikaan – Pääministeri Sipilä toivoo, että kellojen siirtely loppuisi tähän

Finnair: Kellon siirtelystä ollaan luopumassa liian nopeasti – "suomalaisten lentomukavuus voi kärsiä"

Kesäaika oli sota-ajan keksintö – tuleeko siitä Suomen uusi aikavyöhyke?

Kesäaika tietäisi valoisampia ulkoiluiltoja, talviaika tahdistaisi paremmin sisäisen kellon – kumpi pitäisi valita?

EU-komissiolta esitys kellojen siirtelystä luopumista – "Kansa haluaa tätä, me teemme sen"

Lääkärit pitävät salassa uskomushoitojen käytön, koska pelkäävät kollegoidensa nuivaa suhtautumista ja lääkärinoikeuksiensa menettämistä, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Pia Vuolanto.

Hän on parhaillaan meneillään olevassa tutkimushankkeessaan haastatellut seitsemää lääkäriä, jotka tarjoavat lääketieteellisen hoidon rinnalla myös niin sanottuja uskomushoitoja.

Vuolannon mukaan haastateltavien etsintä oli salapoliisityötä, sillä lääkärit ovat hyvin varovaisia aiheen suhteen.

– Monet eivät todellakaan mainosta nettisivuillaan, että käyttävät näitä hoitomuotoja. Keskustelu on Suomessa hirveän polarisoitunutta. Vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole hyväksyttävää ja pelkona on ammattioikeuksien menetys, joten se on sellaista maan alla olemista, Vuolanto kuvaa.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki muistuttaa, että päinvastaisiakin tapauksia on.

– Googlettamalla näitä löytyy. On niitäkin, jotka näkevät uskomushoitojen tarjoamisessa bisnesmahdollisuuden. Lääkäriliitossa 26 000 lääkäriä ja joukkoon mahtuu monenlaista.

Vaihtoehtohoito on huono sana, koska se viittaa siihen, että nämä hoidot olisivat vaihtoehto lääketieteelliselle hoidolle. Kati Myllymäki

Vuolannon mukaan uskomushoidoista on vaikeata edes keskustella, koska hoidoille ei ole olemassa neutraalia termiä.

– Kaikki termit ovat jollain tavalla epäsopivia. Lääkäriliiton kyselyssä käytetään termiä uskomushoito, joka on negatiivisesti värittynyt niiden mielissä, jotka käyttävät eri hoitoja. Sellainen lääkäri, joka käyttää näitä hoitoja ei edes lähde vastaamaan kyselyyn, koska termi nostaa häneltä niskakarvat pystyyn.

Myllymäki ei niele kritiikkiä. Hänen mukaansa uskomushoito kuvaa esimerkiksi homeopatiaa ja reikihoitoa hyvin, koska niiden teho ei perustu tutkimusnäyttöön, vaan potilaan uskoon.

– Vaihtoehtohoito on huono sana, koska se viittaa siihen, että nämä hoidot olisivat vaihtoehto lääketieteelliselle hoidolle. Täydentävä hoito ei sekään ole hyvä, koska eivät nämä lääketieteellistä hoitoa täydennä. Puoskarointi-termi taas viittaa rikolliseen toimintaan.

Uskomushoidoista vain vähän kanteluita

Uskomushoidoilla tarkoitetaan viralliseen terveydenhuoltoon kuulumattomia hoitoja. Terveydenhuollon ammatissa työskentelevät saavat tarjota vaihtoehtohoitoja, mutta niiden käyttö ei saa vaarantaa potilasturvallisuutta.

Lääkärin on myös kerrottava potilaalleen, ettei hoitoa antaessaan toimi terveydenhuollon ammattilaisena ja että kyse on muusta kuin yleisesti hyväksytystä hoidosta.

Juuri tämän asian laiminlyönnistä johtuen Valvira on hiljattain rajoittanut Itä-Suomessa toimivan lääkärin oikeutta harjoittaa ammattiaan. Yksityistä klinikkaa pyörittänyt lääkäri saa Valviran päätöksen mukaan toimia lääkärinä vain julkisen puolen työntekijänä.

Sama lääkäri oli saanut vuosina 2011 ja 2012 aluehallintovirastolta kaksi huomautusta. Hän oli muun muassa aikonut korvata potilaan lääkkeen luontaistuotteilla, valmistanut ja myynyt vastaanotollaan homeopaattisia tuotteita ja laiminlyönyt potilasasiakirjanpidon.

Myös Valvira oli jo aiemmin antanut hänelle kirjallisen varoituksen ja rajoittanut hänen oikeuttaan määrätä pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja varsinaisia huumausaineita.

Ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkosen mukaan Valvira käsittelee vastaavanlaisia tapauksia vain harvoin. Myöskään aluehallintovirastoille asiasta ei juurikaan kannella.

Ylen aluehallintovirastoille lähettämän kyselyn perusteella vain Länsi- ja Sisä-Suomen AVIssa on tuore tapaus uskomushoitoja koskien. Siinä otsoniterapiahoitoja antavaa sairaanhoitajaa muistutettiin, että hänen on kerrottava potilailleen, ettei hoidon tehosta ole tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä.

Viime aikoina on uutisoitu muun muassa hopeaveden juottamisesta lapsille sekä ihoon syviä reikiä syövyttävän mustan salvan käytöstä.

Valvira voi kuitenkin puuttua vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaan. Uskomushoitoja antavat eivät yleensä kuulu virallisen terveydenhuollon piiriin.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on nyt alettu valmistella lakia, joka rajoittaisi uskomushoitoja.

.

Kysely: Lääkäreiden asenteet jyrkentyneet

Suomessa lääkäreiden suhtautumista uskomushoitoihin on tutkittu vain hyvin vähän. Suomen Lääkäriliitto on kartoittanut asiaa erillisillä kyselyillä vuodesta 1988 lähtien.

Liiton tuoreimman kyselyn mukaan lääkärit suhtautuvat uskomushoitoihin hyvin torjuvasti. Suurin osa kyselyyn vastanneista lääkäreistä muun muassa kieltäisi henkiparannuksen ja homeopatian.

Alle 35-vuotiaat lääkärit suhtautuvat uskomushoitoihin kriittisimmin. Heistä yli 90 prosenttia oli kyselyssä sitä mieltä, ettei lääkärinkuulu harjoittaa uskomushoitoja. Nuorten lääkärien vahvasti kielteisestä asenteesta kertoo myös Turun yliopiston piirissä perustettu Vastalääke-yhdistys.

Tutkija Pia Vuolanto kritisoi Lääkäriliiton kyselyä paitsi uskomushoitotermin käytöstä myös kapea-alaisuudesta.

– Kyselyssä ei selvitetä, miten lääkärit kenties itse käyttävät hoitoja tai mitä hoitoja he ovat suositelleet potilaille. Lääkäreiden suhtautumista olisi tarpeen selvittää myös laajemmin kuin parin kysymyksen kautta, jotka eivät anna mahdollisuutta vastata, että joku on käyttänyt eri hoitomuotoja.

Myös jotkut terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät vaihtoehtohoitoja ja suhtautuvat niihin myönteisesti. Pia Vuolanto

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki uskoo, että kysely kuvaa hyvin lääkärikunnan näkemyksiä. Liiton kanta on selvä: lääketiede ja uskomushoidot eivät sovi yhteen.

– Näin siksi, että lääketiede on tiede eikä mielipide. Miksi meillä muuten olisi Käypä hoito -suositukset, jos jokainen voisi hoitaa niin kuin huvittaa? Se on myös terveydenhuollon laatukysymys, Myllymäki painottaa.

Lääketiede tulee ykkösenä

Myllymäki ei osaa arvioida, kuinka laajaa uskomushoitojen käyttö lääkärikunnan keskuudessa on. Vastausta tähän kysymykseen ei ole myöskään Vuolannolla.

Hänelle on kuitenkin selvinnyt, miten moninaisista syistä lääkärit päätyvät tarjoamaan monien kollegoidensa paheksumia hoitoja.

Uskomushoitoja käyttävä lääkäri voi olla esimerkiksi kotoisin maasta, jossa niiden käyttö lääketieteellisen hoidon ohella on yleisempää kuin Suomessa.

Uskomushoitojen käyttöön liittyy Vuolannon mukaan myös teknologisen lääketieteen kritiikkiä. Osa haastateltavista haluaisi käyttää enemmän niin sanottuja pehmeitä hoitomenetelmiä ja pitää lääkkeisiin keskittyvää lääketiedettä liian kalliina yhteiskunnalle.

– Heidän mukaansa olisi parempi, jos hyvinvointia saadaan lisättyä muilla keinoin kuin lääkkeillä.

Yksi asia kuitenkin yhdistää Vuolannon haastattelemia lääkäreitä. Kukaan heistä ei ole hylkäämässä lääketieteellistä hoitoa.

– Haastatellut korostavat, että he hoitavat potilaita ensisijaisesti lääketieteen keinoin ja jos on tarvetta, hoitoa voidaan täydentää muilla hoidoilla.

Vakavasti sairaita ja lapsia suojeltava

Vuolanto toivoo, että kiistanalaisesta aiheesta keskusteltaisiin kiihkottomasti ja että sitä tutkittaisiin enemmän.

– Fakta on, että ihmiset käyttävät erilaisia hoitoja. Myös jotkut terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät vaihtoehtohoitoja ja suhtautuvat niihin myönteisesti. Niihin liittyviä asenteita tulisi tutkia neutraalisti.

Lääkäriliiton Kati Myllymäen mukaan lääkärikunta ymmärtää, että uskomushoidot ovat arkipäivää. Juuri siitä syystä Lääkäriliitto on julkaissut suosituksensa asiaa koskien. Ja juuri siitä syystä ministeriön lakihanke vaihtoehtohoitojen rajoittamiseksi on Myllymäen mielestä niin tärkeä.

– Kaikkein vaarallisinta on, jos vaikuttamattomiin tai suorastaan vaarallisiin hoitoihin turvautuva potilas jättää syöpälääkkeet ottamatta. Maailmalla on tutkimuksia, joiden mukaan uskomushoitoja käyttävien potilaiden kuolleisuus esimerkiksi syöpään on suurempi. Se viittaa siihen, että vaikuttavat hoidot on jätetty kokonaan pois.

Esimerkiksi Ruotsissa vain terveydenhuollon ammattihenkilöt saavat hoitaa erityisen haavoittuviin potilasryhmiin kuuluvia. Myllymäki toivoo, että Suomessa tehdään samoin.

– Aikuinen ihminen saa käyttää rahansa mihin haluaa ja ostaa luontaiskaupasta ja syödä mitä tahansa yrttejä ja puristeita huvittaa. Vakavasti sairaiden, alaikäisten lasten ja vanhusten hoito pitäisi rajata niin, että se tapahtuu lääkärin valvonnassa.

Juttua täsmennetty 5.11. klo 9:31: Jutussa oli käytetty uskomushoitojen rinnalla myös termiä vaihtoehtohoidot, mutta kyseinen termi on nyt poistettu jutusta. Lääkäriliitto puhuu uskomushoidoista, joka kuvaa paremmin tieteellisen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jääviä menetelmiä.

Tupakoinnin lopettaminen pidentää elinikää, mutta myös pelkkä tupakoinnin vähentäminen näyttäisi auttavan, hieman. Vaikutus ei silti ole lähelläkään tupakoinnin lopettamisesta koituvia terveyshyötyjä.

Tiedot käyvät ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa hyödynnettiin 250 000 yhdysvaltalaisaikuisen terveystietoja vuosilta 2004–2011.

Koko tutkimusjakson tupakoineiden riski menehtyä seurannan aikana oli kolme kertaa suurempi kuin savuttomien, tulokset osoittivat. Riski oli jonkin verran pienempi tupakoitsijoilla, jotka olivat vähentäneet tupakointia 25–29-vuotiaasta 50–59-vuotiaaksi, mutta heidän riskinsä oli silti 2,3-kertainen verrattuna savuttomiin.

Kaikkein todennäköisimmin menehtyivät tupakoitsijat, jotka lisäsivät tupakointia. Kolmikymppisenä tupakoinnin lopettaneiden riskit olivat nekin koholla, mutta ero ikänsä savuttomina olleisiin ei ollut kovin suuri.

Yhdysvaltalaisten tulokset varmistavat tupakoinnin terveyshaitat, ja osoittavat niiden jonkin verran pienentyvän, jos tupakointia vähentää. Tutkimusten mukaan esimerkiksi sydänriskit kuitenkin suurentuvat jo yhdellä päivittäisellä tupakalla, joten ainoa todella terveellinen tapa on lopettaa tupakointi kokonaan.

Suomessa miesten tupakointi on vähentynyt tasaisesti jo monen vuosikymmenen ajan. Suomalaismiehistä tupakoi päivittäin 15 prosenttia ja naisista 12 prosenttia.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

Illat pitenevät vielä pitkään, ja käsi hamuaa herkkukoria yhä useammin. Ravitsemusterapeutin mukaan makean ja suolaisen himo on marraskuun hämärissä aivan ymmärrettävä ilmiö.

– Ihminen tarvitsee valoa. Kun ollaan väsyneitä, makean tai suolaisen syöminen piristää. Ruuasta on helppo hakea lohtua ja sitä kautta hyvää oloa, sanoi laillistettu ravitsemusterapeutti Marja Ruuti maanantaina Ylen aamu-tv:ssä.

Ruutin mukaan sokeri ei ole ihmiselle luonnollista ruokaa ja houkuttaa helposti liialliseen syömiseen. Täydelliseen sokeriaskeesiin ei tarvitse ryhtyä, mutta Ruutin mukaan yksi pulla tai suklaapatukka riittää.

– Perusterve ihminen voi sallia itselleen ihan joka päivä sokeriherkkua kohtuullisen määrän. Täydellinen jyrkkyys on turhaa ja haitallista, kun sitten moni repsahtaa syömään ihan valtavasti, Ruuti totesi.

Ruuti kannustaa myös herkuttelemaan teollisten tuotteiden sijaan sekä tuoreilla että kuivatuilla hedelmillä tai surauttamaan smoothien kotimaisista marjoista.

Maksukorteille kohdistuvat väärinkäyttöhyökkäykset ovat nykyisin usein automatisoituja. Hyökkäyksillä voidaan tehdä hyvinkin nopeasti usealla kortilla yhtäaikaisia tapahtumia tai yksittäiselle kortille hyvin paljon eri tapahtumia.

Netissä toimivia varkaita on usein erittäin vaikea jäljittää. Varkaat eivät hämätäkseen esimerkiksi välttämättä käytä anastettuja korttitietoja heti, vaan vasta vuoden päästä ja ainoastaan vähän kerrallaan. Kaikki kortinhaltijat eivät siten aina edes huomaa, jos omaa korttia on käytetty jossain väärin.

– Varastettua korttitietoa saatetaan ensin kokeilla ja jos sitä ei havaita, niin sitten sitä käytetään myöhemmin uudelleen ja vähän enemmän, kertoo riskienhallintajohtaja Kari Melender Paytrail Oy:stä.

Korttipetosten kansainvälisyys tuo myös ison haasteen. Maksukorttirikolliset käyttävät hyväkseen kansallisen viranomaisten hitautta ja eri maiden lainsäädännön eroja. Tutkinnassa tarvittavat tiedot ovat usein pankkisalaisuuden piirissä ja niiden saaminen ulkomailta vaatii oikeusapupyyntöä.

– Usein anastettuja korttitietoja käytetään ulkomailla ja kansainvälinen oikeusapu on tarkoitettu vakavien rikosten selvittämiseen. Useimmiten petosrikosten osalta kansainväliset toimet eivät siis tule kyseeseen. Rikosten kansainvälisyys tekee epäiltyjen kiinnisaamisesta erittäin hankalaa, sanoo rikoskomisario Ari Rutanen Sisä-Suomen poliisista.

Paras puolustus varovaisuus ja huolellisuus

Tehokkain keino puolustautua verkkorikollisuutta vastaan on kortinkäyttäjän oma huolellisuus. Luottokorttitietojen väärinkäyttö vaikuttaakin rahallisesti kortin haltijaa vain hyvin harvoin (Karjalainen).

Kortin väärinkäyttöä ei välttämättä korvata, jos varkaus on tapahtunut kortin haltijan oman huolimattomuuden vuoksi. Korkein oikeus (KKO) teki juuri hiljattain ennakkopäätöksen tapauksessa, joka koski pankkikortin ja PIN-koodin säilyttämistä.

– Vastuukysymyksiin kannattaa perehtyä ja lukea huolella maksukortin käyttöehdot. Kortin väärinkäytöt käsitellään aina tapauskohtaisesti, kertoo korttiturvallisuuspäällikkö Kalle Varmola.

Omaa pankkiliikennettä tulisi seurata säännöllisesti.

– Kannattaa tarkastaa, että näkyykö omilla käyttö- tai luottokorttitileillä joitain erikoisia tapahtumia. Ne ovat monta kertaa jopa ensimmäinen merkki siitä, että jotain rikollista toimintaa on tapahtunut, sanoo rikoskomisario Ari Rutanen.

Verkkokauppoja käyttäessä harkitsevaisuus on myös tärkeää. Suojatun nettikaupan tai muun palvelun tarjoajan verkkoyhteys alkaa kirjainyhdistelmällä https ja nettiselaimelta löytyy lukkosymboli, neuvotaan Paytrail Oy:stä.

Helpompaa netissä kuin kadulla

Luottokorttitietojen sieppaaminen netissä alkaa poliisin mukaan olla helpompaa kuin kortin fyysinen varastaminen.

– Maksukorttien väärinkäytökset ovat päivittäistä peruspoliisitoimintaa, jossa koko ajan käydään kilpajuoksua rikoksista epäiltyjen kanssa, sanoo rikoskomisario Ari Rutanen.

Yhä useammin ostokset maksetaan kortilla (Poliisi), mikä on vaikuttanut maksukorttien väärinkäytön kasvamiseen. Lisäksi nettiostaminen on yleistynyt.

– Se on nykyisin hyvin yleistä ja korttien väärinkäytettyjä tietoja liikkuu koko ajan enemmän, vahvistaa korttiturvallisuuspäällikkö Kalle Varmola luottokorttiyhtiö Nets Oy:stä (entinen Luottokunta).

Poliisin tilastojen mukaan vuosina 2013–2016 erilaisten maksukorttipetoksien rikosilmoitusten määrä kaksinkertaistui Suomessa, niitä tehtiin kaksi vuotta sitten lähes 15 200 kappaletta. Sen jälkeen maksukorttipetoksien kirjaamistapa muuttui, mutta petokset ovat olleet edelleen kasvussa. Viime vuonna petoksia oli 6 759, tänä vuonna tammi–syyskuussa 4 437.

Euroopan poliisivirasto (Europol) arvioi jo vuonna 2013 maksukorttirikollisuuden aiheuttavan Euroopan unionin alueella yli 1,4 miljardin euron tappiot vuosittain.

Tietomurrot kasvussa

Eniten korttitietoja päätyy vääriin käsiin yhä ammattimaisemmiksi muuttuvien tietomurtojen vuoksi (Poliisi). Rikolliset voivat esimerkiksi syöttää haittaohjelmia ihmisten kotikoneille tai hyökätä palveluntarjoajien, kuten nettikauppojen palvelimiin.

– Hakkerit murtautuvat jollekin palvelimelle, jossa on iso määrä korttitietoja. Pyritään mahdollisimman pienellä riskillä mahdollisimman suureen tuottoon, sanoo Kalle Varmola.

– Yleensä tietomurron onnistuminen kuitenkin edellyttää kaupan nettipalvelimen tai sivuston suojauksissa olevan ongelmia tai haavoittuvuuksia, jotta rikolliset onnistuvat saamaan korttitiedot käsiinsä, lisää riskienhallintajohtaja Kari MelenderPaytrail Oy:stä.

Tietomurroilla saatuja korttitietoja käytetään rikollisten piireissä kauppatavarana. Hakkerit hankkivat maksukorttien tiedot ja myyvät niitä eteenpäin.

Anastetuilla korttitiedoilla tehdään usein nettiostoksia, jotka voi helposti muuttaa rahaksi. Varastetuilla tiedoilla ostetaan esimerkiksi lentolippuja tai pelataan rahapelejä nettikasinoilla.

– Osa on järjestäytynyttä rikollisuutta, johon liittyy usein myös rahanpesua. Ja osa rikollisista on taas yksittäisiä tekijöitä ja väärinkäyttö pienimuotoisempaa. Mutta jos rikollisuudesta voi niin sanoa, niin erittäin hyvin toteutettua, toteaa rikoskomisario Ari Rutanen.

Verkkopetoksissa monet eri keinot käytössä

Maksukorttien tietoja kalastellaan monin eri tavoin. Tietomurtojen lisäksi niitä hankitaan esimerkiksi esiintymällä poliisina tai pankkitoimihenkilönä. Erityisesti iäkkäämmät ihmiset menettävät edelleen huomattaviakin summia tämän vuoksi, kerrotaan poliisista.

– Se on hämmästyttävää, että valepoliiseille edelleen luovutetaan korttien tunnuslukuja. Läheisten tulisi valistaa iäkkäitä ihmisiä näistä vaaroista, sanoo rikoskomisario Ari Rutanen.

Korttien kopiointi korttiautomaateilla eli skimmaus elää aaltoliikettä. Poliisin mukaan vastikään Etelä-Suomesta on jälleen löydetty automaateista kopiointilaitteita.

Sähköposti- ja tekstiviestihuijaukset ovat edelleen myös hyvin yleisiä ja yhä taitavammin tehtyjä. Valitettavan moni lankeaa niihin.

– Korttitietojen kalasteluviestit ovat koko ajan esimerkiksi kielellisesti parantuneet. Myös tilausansat, joissa joitain kalliita tuotteita tarjotaan lähestulkoon ilmaiseksi, menevät ihmisille läpi valitettavan usein, sanoo korttiturvallisuuspäällikkö Kalle Varmola.

Luottokortit historiaan

Pankit ja luottokorttiyhtiöt opettelevat jatkuvasti jokaisen maksukortin käyttöä. Seuraamalla kortinhaltijan tapaa käyttää pankki- tai luottokorttia pystytään huomaamaan poikkeukselliset korttitapahtumat mahdollisimman nopeasti ja näin estämään maksukorttien väärinkäytöksiä.

Lisäksi maksukorttien turvallisuutta kehitetään koko ajan. Tulevaisuudessa ihminen itse voi olla maksuväline, sillä verkkomaksamisessa vahva tunnistautuminen tulee entistä tärkeämmäksi. Tunnistautumiseen voidaan käyttää sormijälkitunnistetta tai kasvotunnistamista. Nets-konserni kokeilee parhaillaan myös sormen verisuonikartan käyttöä.

Mutta vaikka tunnistautumismenetelmät kehittyvät, niin kehittyvät myös hakkerit.

– Mutta totuus on, että myös vihamieliset hakkerit koko ajan kehittyvät ja kehittelevät uusia teknologioita. Se on jatkuvaa kilpajuoksua, kertoo riskienhallintajohtaja Kari Melender Paytrail Oy:stä.

Savukoskella saattaa olla maan kirein kuntavero ensi vuonna. Kunnanjohtaja Antti Mulari esittää, että Savukosken tuloveroprosentti korotetaan ensi vuonna 22,75:een prosenttiin. Pienen itälappilaisen kunnan tuloveroprosentti on tällä hetkellä 21,75.

Tällä hetkellä Suomen korkein veroprosentti on 22,5 ja se on Jämijärvellä, Reisjärvellä ja Teuvalla.

Lapissa kovimman verottajan titteli on tällä hetkellä Savukosken naapurissa Pelkosenniemellä, jossa tuloveroprosentti on 22,25.

Savukoskella suunnitellaan myös kiinteistöverojen korotuksia. Kunnanjohtaja Mulari perustelee veronkorotuksia sillä, että kunnan menot ovat kasvamassa voimakkaasti ja säästöjen hakeminen on vaikeaa, koska kunnalla on niin vähän työntekijöitä.

Savukosken kunnanhallitus jätti veronkorotukset viime viikolla pöydälle ja käsittelee niitä uudestaan maanantaina.

– Koska kunnanhallituksen jätettyä asian pöydälle ei ole tullut esille sellaista syytä, jonka perusteella esitystä olisi syytä muuttaa, uudistan aiemman esitykseni, Mulari perustelee.

Neljäksi poika salibandyyn. Viideksi tyttö tanssitunnille. Sieltä suoraan hakemaan toinen lapsi kotiin treeneistä. Illan viimeinen kuskaus on kahdeksalta. Viikonloput peleissä ja kisoissa.

Tällaista arki on monella vanhemmalla nykyään.

85 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista kertoo, että heillä on jokin harrastus. Suomesta ei löydy kuitenkaan tutkimusta, paljonko lapsilla keskimäärin kuluu aikaa eri harjoituksiin.

– On aivan totta, että lasten harrastuksiin käytettyä aikaa on tutkittu vain vähän, Tilastokeskuksen tutkija Riitta Hanifi sanoo.

Siksi Yle pyysi yli 20 lajiliitolta ja järjestöltä arviota siihen, paljonko eri lajeihin menee aikaa viikossa keskimäärin.

Aikoja voi vertailla tästä koneesta. Luvuissa eivät ole mukana matkat kodista harjoituspaikalle.

Jopa 40 tuntia viikossa

Vastausten perusteella kilpatasolla urheilevalla lapsella kuluu monessa lajissa yli 20 tuntia viikossa harrastukseen. Monessa lajissa menee aikaa tätäkin enemmän.

Esimerkiksi taitoluisteluun menee yläkouluikäisellä aikaa jopa 40 tuntia viikossa. Yläkouluikäisellä on kilpatasolla harjoitukset 8–10 kertaa viikossa, mihin menee 20 tuntia. Saman verran aikaa menee kahden päivän kilpailuun matkoineen.

– Arviot ovat todella karkeita. Luvut vaihtelevat suuresti eritasoisten seurojen ja urheilijoiden kohdalla, Suomen Taitoluisteluliiton valmennuspäällikkö Satu Niittynen sanoo.

Ylen vertailussa olevat ajat ovat liittojen tai järjestöjen arvioita keskimääräisestä lajiin kuuluvasta ajasta. Harrastukseen kuuluva aika riippuu iästä, joukkueesta ja välimatkoista. Siksi ne voivat vaihdella yksilöittäin.

Kolme perhettä piti Ylen pyynnöstä kirjaa perheen lasten harrastuksiin kuluvasta ajasta. Tulokset olivat perheille itselleenkin yllätys.

Voimistelussa useita mahdollisuuksia

Yksi vaikeimmista lajeista arvioida aikaa on voimistelu. Siihen voi kulua yhtä paljon aikaa kuin taitoluisteluun tai sitten ei.

– Voimisteluliiton alla on yhdeksän virallista kilpalajia ja useita eri harrastemuotoja tämän päälle aina parkourista tanssin kautta akrobatiavoimisteluun, Suomen Voimisteluliiton pääsihteeri Maria Laakso muistuttaa.

Yle pyysi arviot sekä harrastus- että kilpatasolle. Kilpatasolla tarkoitetaan tässä vertailussa tavoitteellista harrastamista, jossa asetetaan selkeitä tavoitteita ja käydään kilpailuissa.

Esimerkiksi voimistelussa voi olla yläkouluikäisellä jopa yhdeksät treenit viikossa, jos kilpaillaan. Yhdet treenit kestävät 1,5–4 tuntia.

Yläkouluikäisellä voi olla voimistelussa lisäksi 6–20 esiintymistä vuodessa ja jopa kymmenen leiriä. Toisaalta voimistelua voi harrastaa vain kerran viikossa.

Suosituimmat lajit

Tutkimustietoa eri lajien harrastamisesta on niukasti. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus on selvittänyt eniten harrastettuja lajeja. Kyselyyn vastasi liki 7 000 lasta.

62 prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista ilmoitti vuonna 2016 harrastavansa urheiluseurassa. Suosituimpia lajeja ovat kyselyn mukaan jalkapallo, salibandy ja jääkiekko.

Myös lisenssejä on saman tutkimuksen mukaan eniten jalkapallossa, jääkiekossa ja salibandyssa.

Huipulla ennen aikuisikää

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen erikoistutkija Kaisu Mononen on osin yllättynyt harrastuksiin kuluvasta ajasta.

– Määrät kuulostavat aika kovilta. Jos määrään kuuluu höntsy- ja koululiikuntaa, sitten se on helpompi ymmärtää. Mutta olen vähän yllättynyt, että viikossa voi kulua jopa 40 tuntia.

Siihen on selkeä syy, miksi esimerkiksi voimistelussa ja taitoluistelussa harrastusmäärät ovat suuria.

– Vaativissa taitolajeissa, kuten voimistelussa tai taitoluistelussa, huipulla ollaan jo ennen aikuisikää. Se tarkoittaa sitä, että harjoittelu on tehtävä lapsena, erikoistutkija sanoo.

"Minimi 20 tuntia viikossa"

Monessa lajissa ei tehdä virallisesti jakoa kilpailu- ja harrastustason välillä. Siksi harrastuskoneessa voi olla sama aika molemmilla tasoilla.

– Meille oli hieman haastavaa määritellä, mikä partiossa olisi tuo ”kilpataso”. Päädyimme siihen, että meillä ei sellaista varsinaisesti ole. Partiossa jokainen voi määritellä, kuinka paljon haluaa olla mukana, viestintä- ja markkinointipäällikkö Anna Koroma-Mikkola Suomen Partiolaisista sanoo.

Perinteisesti partiota on voinut harrastaa vasta kouluiässä. Nyt partioon on tulossa uusi perhepartiomuoto, jossa alle kouluikäiset lapset voivat osallistua yhdessä vanhempiensa kanssa kerran kuukaudessa.

– Me emme jaa harrastajiamme harrastus- ja kilpatasoille kuin vasta 14–15 vuoden iässä, Suomen Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa sanoo myös.

Harrastuskoneessa on merkitty vain oman lajin harrastamiset. Monen lajin edustajat korostavat monipuolisen liikunnan merkitystä.

Esimerkiksi jääkiekossa 12–14-vuotiailla on suosituksen mukaan kymmenen tuntia viikossa ohjattua jääkiekon harjoittelua ja pelaamista, viisi tuntia omaehtoista pihalätkää tai muuta ja viisi tuntia muuta liikkumista ja pelaamista.

– Minimi kaikelle liikunnalle ja urheilulle on 20 tuntia viikossa, mutta mielellään enemmän ja nimenomaan omatoimista monipuolista tekemistä, Turkka Tervomaa sanoo.

Myös Lentopalloliiton urheilutoiminnan johtaja Sami Heikkiniemi sanoo, että terveen lapsen tulisi liikkua 20 tuntia viikossa. Urheilijaksi tavoittelevan nuoren tulisi hänen mukaansa puolestaan liikkua 25–30 tuntia viikossa.

Mikä on sopiva aika harrastukselle?

Erikoistutkija Kaisu Monosen mukaan harrastukseen kuluva aika riippuu lapsesta ja tavoitteista.

– Jos asiaa ajatellaan terveyden kannalta, YK:n terveysjärjestö WHO suosittelee, että jokaisen lapsen tulisi liikkua reippaasti joka päivä 60 minuuttia. Tämän lisäksi raskaampaa liikuntaa pitäisi olla useita kertoja viikossa.

Usein puhutaan 20 tunnista viikossa miniminä.

– Ne luvut perustuvat huippu-urheilijoiden kokemuksiin, kun on katsottu taaksepäin, millainen polku on ollut huipulle. Samalla pitäisi korostaa, että huipulla olleet aikuisurheilijat ovat lähes poikkeuksetta harrastaneet lapsena monipuolisesti eri lajeja ja harjoitteluun on kuulunut sekä ohjattua että omatoimista liikuntaa ja urheilua.

Erikoistutkija korostaisi nykyistä enemmän juuri monipuolisuutta.

– Aika loppuu ja rajat tulevat vastaan, jos harrastusmäärät yhdessä lajissa ovat kovat. Lapsi voi kyllästyä ja väsyä ja lopettaa lajin kokonaan. Siinä on omat riskinsä.

Laadukaskaan harjoittelu ei takaa kehittymistä. Pitää muistaa riittävä lepo ja monipuolinen ravinto.

– Lapsi on itse paras mittari. Tärkeintä on kuunnella lasta. Harrastuksen pitäisi lähteä lapsen omasta halusta. Jos on innostunut, jaksaa harrastaa enemmän.

Suuri osa ei liiku tarpeeksi

Lasten liikkuminen on hyvä asia, koska fyysisen aktiivisuuden positiiviset vaikutukset ovat tutkijan mukaan kiistattomat.

Suuri osa suomalaisista lapsista ei liiku tarpeeksi. Lähes joka kolmas tytöistä ja 35 prosenttia pojista liikkuu vähintään tunnin päivässä.

– On niitä, jotka eivät liiku juuri ollenkaan ja toiset liikkuvat tosi paljon. Passiivisuus ja paikallaan oleminen ovat suuria ongelmia nykyään.

Yhä useampi lapsi liikkuu urheiluseuroissa. Tutkijan mukaan urheiluseuroissa harrastavien fyysinen aktiivisuus on korkeampi kuin omaehtoisesti liikkuvien. Urheiluseuroissa liikkuvat lapset ovat tutkimuksen mukaan myös motoriikaltaan taitavampia.

– Jokainen lapsi on yksilöllinen. Myös kiinnostuksen kohteet ovat yksilöllisiä. Sitä pitää kunnioittaa. Osalla lapsista riittää energiaa ja on hyvä, että he voivat purkaa sitä harrastuksessa. Toiset viihtyvät kotona ja voi olla lukemista tai musiikkia harrastuksena, Kaisu Mononen sanoo.

Bändi vie aikaa

On vaikea mitata, paljonko omatoimiseen harjoitteluun kuluu aikaa. Jos kikkailee pallolla ulkona, onko se jalkapallon harrastamista?

Suomen Musiikkioppilaitosten liiton puheenjohtaja Jouni Auramo sanoo, että omatoimiseen harjoitteluun kuluvasta ajasta on mahdotonta antaa arviota.

– Suosituksia toki on, että lähes joka päivä olisi hyvä harjoitella. Varttuneimmilla ja innostuneimmilla aikaa kuluu siihen jopa tunteja päivässä.

Musiikkiharrastuksessa kilpatasoksi lasketaan sellaiset erityislahjakkaat, jotka jo nuorina harjoittelevat omatoimisesti erityisen paljon.

– Orkesteri- ja bändisoittimissa kertoja ja tunteja kertyy enemmän kuin esimerkiksi pianon yhteismusisointi vie aikaa. Tässäkin on isoja alueellisia eroja, Auramo sanoo.

Vanhempien merkitys kasvaa

Kaikessa harrastamisessa vanhemmat ovat tärkeitä mahdollistajia. Vanhemmat kuskaavat, kustantavat ja kannustavat.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijoiden Niilo Konttisen ja Outi Aarresolan mukaan vanhempien merkitys kasvaa, koska nuoret tulevat seuratoimintaan yhä nuorempina.

Tutkimuksen mukaan vanhemmilla on suuri merkitys varsinkin maastohiihdossa ja yleisurheilussa. Mitä intensiivisemmin lapsi harrastaa, sitä enemmän vanhemmat osallistuvat yleensä harrastukseen.

Myös vanhempien oma harrastustausta vaikuttaa selvästi lapsien harrastamiseen. Tosissaan kisaavien lapsien isistä peräti joka neljäs oli harrastanut urheilua vähintään SM-tasolla.

Lue lisää:

Kolme perhettä piti kirjaa, miten paljon aikaa menee lasten harrastuksiin – tulos on hengästyttävä: "Vapaa viikonloppu on tuntematon käsite"

Lapsen urheiluharrastus voi maksaa uuden auton verran – syy hintojen räjähdykseen on myös vanhemmissa

Vanhemmat ovat heränneet tukemaan lastensa peliharrastusta: "Jos lahjoja on, kannattaa laittaa vähän tikkua ristiin sen eteen"

Katja Holmström ajoi illassa jopa 200 kilometriä, kunnes nosti kädet pystyyn ja luovutti – perheenäidin 5 vinkkiä, joilla lasten harrastusrumban saa poikki

Alisa Vainio voitti 15-vuotiaana jääpallon MM-pronssia ja halusi jääkiekkoilijaksi – on suomalaisen yleisurheilun onni, että poikkeuksellinen superlahjakkuus valitsi kestävyysjuoksun: "Kovin moni Suomessa ei harjoittele enempää kuin Alisa"

Koulutuskeskus Salpauksen opiskelija- ja henkilöstöravintolassa Lahden Vipusenkadulla on lounasaikaan vilkasta. Täällä puhaltavat uudet tuulet, koska ammattikoulu torjuu määrätietoisesti ruokahävikkiä.

Ruokailijoita Salpauksen uusimpiin kuuluvassa opiskelija- ja henkilöstöravintolassa käy päivittäin noin 700. Ravintoloita Salpauksella on Lahdessa, Asikkalassa ja Heinolassa kaikkiaan kuusi.

Opiskelijoiden suosikkiruokien listalla ovat kärkipäässä erilaiset pastaruoat, lihapullat ja nugetit, tietää kokki Kati Sarre.

– Niiden suosio on taattu, hän kertoo.

Salaatti ja lämmin ruoka tarjoillaan Vipusenkadulla linjastolta – maito ja leipä omista pisteistään. Tänä syksynä tarjottimet poistettiin käytöstä. Erityisesti keittopäivinä on ollut hankalaa, sanoo lähihoitajaksi opiskeleva Anni Olenius.

– Kaikki ei mahdu yhdellä kertaa mukaan, enkä välttämättä viitsi lähteä hakemaan esimerkiksi hedelmiä erikseen, kun usein on ruuhkaa ja kiire.

Kyllä se kismittää, että tarjottimet puuttuvat. Jarmo Ovaska

Vieressä istuva opiskelukaveri Fanni Heinonen ei ole kokenut tilannetta samalla tavalla hankalaksi.

– Tokihan se helpottaisi ruoan kantamista pöytään, jos olisi tarjotin. Mutta menee se näinkin.

Autoalan opettaja Jarmo Ovaska antaa muutoksesta huutia.

– Kyllä se kismittää, että tarjottimet puuttuvat. Tuntuu, että lautasetkin on vaihdettu pienempiin. Soppalautasissa on niin matalat reunat, että keittoa läikkyy joka paikkaan.

Ei liikaa eikä liian vähän, vaan sopivasti

Koulutuskeskus Salpauksessa on käynnistetty tehokuuri ruokahävikin pienentämiseksi. Syyt ovat ravintolapalvelupäällikkö Marko Viljamaan mukaan taloudelliset ja ekologiset.

Selvitysten mukaan jopa viidennes ravitsemuspalveluiden tarjoamasta ruoasta päätyy roskiin. Erityisen ongelmallisia ovat linjastoravintolat.

Keväällä Salpauksen keittiössä otettiin käyttöön ohjelma, jonka avulla ruoan menekkiä ja hävikkiä lasketaan ja seurataan tarkasti. Ruokaa pyritään valmistamaan päivittäin sopiva määrä, ja sitä tuodaan tarjolle menekin mukaan.

Jos jotain jää, se hyödynnetään soveltuvin osin seuraavana päivänä. Hävikkiannoksia myydään myös omassa myymälässä ja mobiilisovelluksen kautta.

– Tärkeää on tietysti valmistaa sellaista ruokaa, joka lähtökohtaisesti maistuu, toteaa Viljamaa.

Kun silmillä syödään, mahaan ei mahdu

Keittiön jälkeen toimet on ulotettu ruokasalin puolelle.

Tarjottimien poistaminen on yksi idea, jota testataan Vipusenkadulla. Päämääränä on, että ruokaa otetaan kohtuullisesti ja juuri sen verran kuin jaksetaan syödä. Myös ruokailun uskotaan nopeutuvan.

– Tarjotin on sellainen kapine, että siihen on helppo lastata ylimääräisiä maitolaseja, perunoita tai leipää, mitä ei kuitenkaan jakseta syödä, sanoo ravintolapalvelupäällikkö Marko Viljamaa.

Alkuun oli tiukkaa kritiikkiä, nyt se on laantunut ja ihmiset ovat alkaneet tottua. Marko Viljamaa

Kokeilun jälken päätetään, laajeneeko käytäntö muihinkin Salpauksen ravintoloihin.

– Toiminallisesti vaikutusta on ollut, mutta on vielä on liian aikaista sanoa, mikä vaikutus on taloudellisesti. Karkeasti arvioiden uskaltaisin heittää, että vaikutus on viiden, kymmenen prosentin luokkaa, Viljamaa miettii.

Tietoa ja totuttamista

Vaikka tarjottimista luopuminen on saanut alkuvaiheessa ristiriitaisen vastaanoton, ravintopalvelupäällikkö Marko Viljamaa ei heti lannistu.

– Alkuun oli tiukkaa kritiikkiä, nyt se on laantunut ja ihmiset ovat alkaneet tottua.

Hän muistuttaa, että nälässä ei tarvitse olla. Aina voi hakea lisää ruokaa.

Opettaja Jarmo Ovaska ymmärtää perustelut, mutta palauttaisi tarjottimet.

– Opiskelijat eivät ole valittaneet. Mutta itse kun olen näin vanhempana muuttunut vähän kömpelöksi, ruoan tuominen pöytään tuntuu näin hankalalta. Ja kai sitä tässä iässä on jo vähän mukavuudenhaluinenkin, hän naurahtaa.

Myös Anni Olenius ottaisi tarjottimet takaisin. Hän uskoo, että tiedon välittämisellä päästäisi parempiin tuloksiin.

– Ennemminkin pitäisi puhua siitä, miksi kannattaa ottaa juuri sen verran kuin syö, opiskelija toteaa.

Lue lisää:

Iso buffet-ravintola otti käyttöön erikoisen hinnoittelun –lautasilta ei nyt päädy ruokaa biojätteeseen ollenkaan

Uusi keksintö auttaa ratkomaan EU:n ruokahävikkiongelmaa - Suomalainen biojätevaaka opettaa ottamaan ruokaa vain sopivasti

Palvelusetelien käyttö terveyspalveluissa on kasvanut huomattavasti. Kaksi kolmesta Manner-Suomen kunnasta käyttää palveluseteleitä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä, kertoo Kuntaliitto.

Kuntaliiton tekemän selvityksen mukaan terveyspalveluiden seteleiden osuus oli noussut 26 prosentista 40 prosenttiin kolmessa vuodessa. Sosiaalipalveluiden puolella palveluseteleiden käyttö oli vastaavasti laskenut 74 prosentista 60 prosenttiin.

Erikoissairaanhoidon osalta muutos ollut kaikkein suurin: siellä palvelusetelien käyttö oli jopa nelinkertaistunut kolmen vuoden aikana.

Terveyspalveluissa palveluseteliä käytetään yleisimmin kotisairaanhoidossa, terapiapalveluissa, hammaslääkärin vastaanotoilla ja apuvälineissä.

Sosiaalipalvelujen puolella seteleitä käytetään eniten kotipalvelussa, tehostetussa palveluasumisessa, omaishoitajien vapaan aikaisissa palveluissa sekä kotipalvelujen tukipalveluissa.

Kysely toteutettiin edellisen kerran vuonna 2015. Kuntaliitto lähetti palvelusetelikyselyn kaikille Manner-Suomen kunnille ja sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaaville yhteistoiminta-alueille.

Vastauksia saatiin 143 kunnalta ja yhteistoiminta-alueelta. Kysely kattaa tiedot yhteensä 228 kunnasta, jotka vastaavat 77 prosenttia Manner-Suomen kunnista ja 84 prosenttia väestöstä.