Helsinkiläisen Henriika Tulivirran kirjapinossa on satoja luettuja kirjoja, ja kymmeniä on vielä pinossa odottamassa vuoroaan. Hänellä on tavoitteena lukea vähintään yksi kirja päivässä. Siis vuodessa vähintään 365 kirjaa. Se on paljon!
Moni muu saattaa harmitella sitä, kuinka aikaa lukemiselle ei ole tai miten kaikenlaiset vempaimet vievät huomion.
Ei hätää!
Henriikalla on helppo, mutta hieman sitoutumista vaativa harjoitus:
Lue joka päivä!
Päätä lukea viisi tai kymmenen minuuttia, mutta lue joka päivä. Seuraavalla viikolla lue enemmän: kymmenen, viisitoista tai 20 kymmentä minuuttia päivässä. Jatka tätä sopivissa määrin viikosta toiseen. Kasvata lukemiseen käytettävää aikaa oman lukukunnon mukaan.
Henriika Tulivirta uskoo, että lukeminen on taito siinä missä muukin: harjoittelemalla tulee paremmaksi.Olli-Pekka Kursi / Yle
Henriika vertaa lukemisen harjoittelua liikuntaharrastukseen. Harjoituskertoja ei kannata jättää väliin, jos haluaa säilyttää ja parantaa kunnon. Treeni vaatii myös keskittymistä eli toisin sanottuna pidä kännykkä loitolla, Henriika lisää.
– Aina kun lukuaikaa pidentää, niin kannattaa muistaa, että se on silloin sitä lukuaikaa.
Mutta mitkä ovat harjoittelun tulokset? Henriikalla on siitä selvä käsitys.
– Yhtäkkiä voi huomata, että lukeminen on kivaa ja että on siinä on vielä kaiken lisäksi tosi hyvä!
Haaste on innostanut muita lukemisen pariin
Kun Henriika lukee, hänen katseensa on koko ajan kirjan sivun keskellä ja se liikkuu ylhäältä sivun alareunaan. Nopeasta lukutekniikasta huolimatta, Henriikaa ei stressaa sitä, saavuttaako hän asettamaansa haastetta. Sen sijaan hän iloitsee, että se on herättänyt keskustelua kirjallisuudesta.
– Useat ovat kertoneet, että listaavat nyt lukemiaan kirjoja ja ovat alkaneet lukea enemmän kirjoja. Se on syy miksi tämä haaste on ehdottomasti onnistunut, vaikka en lukisikaan 365 kirjaa.
Suomen meriliikenteen vientiä ja tuontia kuvaavat ennusteet ovat myönteisiä, vaikkakin kasvuodotukset ovat edellistä kautta maltillisempia. Asia selviää Turun yliopiston Brahea-keskuksen yhteydessä toimivan Shortsea Promotion Center Finlandin varustamobarometrista, joka kartoittaa kyselyn avulla varustamoalan johdon näkemyksiä vuosittain.
– On erinomaista, että merenkulun noususuhdanne jatkuu. Kehitysmyönteisyys ja positiivinen ote tulevaan sekä tietenkin myös rohkeat kokeilut vievät koko alaa eteenpäin ja korostavat suomalaisen merenkulkusektorin osaamista, sanoo Trafin merenkulkujohtaja Tuomas Routa Turun yliopiston tiedotteessa.
Kilpailu merikuljetusmarkkinoilla jatkuu kovana. Varustamobarometrin mukaan merikuljetusrahtien hinnat ovat olleet viime kausina lievässä nousussa. Myös polttoaineen hintojen nousu on jatkunut.
Yksi suuri este kasvun ja kehityksen tiellä on osaavien työntekijöiden puute. Viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut huomattava muutos osaavien meripuolen työntekijöiden saatavuudessa.
Varustamobarometri kartoittaa kyselyn avulla vuosittain varustamoalan johdon näkemyksiä merikuljetusten ja varustamoalan kehityksestä. Barometrin toimeksiantajina ovat Trafi, Suomen Varustamot ry sekä Ahvenanmaan maakuntahallitus.
Maakuntien välillä on suuria terveyseroja, jotka näkyvät selvästi Kelan etuuksien maksuissa, kertoo Kelan tuore tutkimustieto.
Edullisimmin selviävällä Uudellamaalla terveysperustaisia etuuksia maksettiin viime vuonna 615 euroa per asukas.
Eniten sairastavassa Kainuussa jokaista asukasta kohti maksettiin lähes 1 100 euroa, eli miltei kaksi kertaa enemmän.
Etuuksien maksussa näkyy suomalaisten terveyserojen kaava, jossa idässä ja pohjoisessa sairastetaan enemmän ja vakavammin kuin lännessä ja etelässä.
Yle Uutisgrafiikka
Jakolinja noudattelee yhä jossain määrin vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan rajaa, joka jakoi Suomen alueen Ruotsin ja Novgorodin kesken, arvioi Kelan tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgrenkirjoituksessaan.
– Terveyden alue-eroihin voivat vaikuttaa muun muassa alueiden väliset erot väestön ikärakenteessa, sosioekonomisessa rakenteessa, työllisyydessä, vauraudessa, palvelujärjestelmässä, sosiaalisessa ympäristössä, elintapoihin liittyvissä kulttuureissa ja jopa geeniperimässä, Blomgren kirjoittaa.
Yhteensä Kela maksoi viime vuonna terveysperustaisia etuuksia noin 4,3 miljardia euroa, eli noin 730 euroa suomalaista kohden.
Kun rahan arvon muuttuminen otetaan huomioon, etuuksiin käytetty rahasumma on hieman pienentynyt vuodesta 2010.
Maakuntien väliset erot ovat kuitenkin pysyneet samansuuruisina.
Myös muita etuuksia maksetaan keskimääräistä enemmän Suomen itäisille ja pohjoisille alueille.
Laskelmat eivät sisällä työterveyshuollon ja opiskelijaterveydenhuollon korvauksia.
Päivitetty 11.12. klo 13.25: Juttuun lisätty kartta, jossa näkyvät maakunnittaiset etuudet asukasta kohti.
Pelkosenniemelle ja Savukoskelle voidaan perustaa yhteinen kunnanjohtajan virka. Asiaa selvittänyt konsultti, Kemijärven entinen kaupunginjohtajaOlli-Pekka Salminen toteaa, että kuntien yhteisen viran hoitaminen on mahdollista.
Salmisen tekemän selvityksen mukaan kunnanhallitusten kokouksia pitää harventaa nykyisestä, jotta yksi kunnanjohtaja ehtisi valmistella molempien kokouksia. Naapurikuntien kunnanhallitusten olisi kokoonnuttava kerran kuukaudessa. Nykyään molempien kuntien hallitukset kokoontuvat kerran 2–3 viikossa.
Yhteinen kunnanjohtaja säästäisi palkkakuluissa ja muun muassa matkakuluissa. Salminen toteaa, että yhteisen kunnanjohtajan viran tuomat säästöt eivät kuitenkaan ole merkittäviä kuntien kokonaistaloudellisesta näkökulmasta eivätkä ratkaise kuntien taloudellisia haasteita.
Vähemmän aikaa kuntalaisille ja yrityksille
Kahden kunnan johtamisessa ongelmaksi voi nousta ajankäyttö, Salminen toteaa raportissaan. Ajankäytön ongelmat voidaan selättää hyvällä suunnittelulla, tehtävien jaolla ja delegoinnilla.
Kahden kunnan kunnanjohtajan aika menisi yhä enemmän byrokratiaan ja hallintoon, kun elikeinojen kehittämiseen sekä kuntalaisten, yritysten ja muiden yhteistyökumppaneiden tapaamiseen jäisi vähemmän aikaa.
Salminen luovutti raporttinsa kuntapäättäjille 30. marraskuuta. Raporttia esiteltiin kuntapäättäjille, johtaville viranhaltijoille ja henkilöstöjärjestöjen edustajille iltakoulussa Savukoskella maanantaina 10. joulukuuta.
Johtaja olisi vähemmän paikalla
Selvitystyön ohjausryhmän puheenjohtaja, Savukosken kunnanhallituksen puheenjohtaja Raimo Haapakoski (kesk.) sanoo, että kuntien työntekijöitä huolestuttaa se, että johtajalla olisi heille nykyistä vähemmän aikaa, kun johdettavana olisi kaksi kuntaa.
– Työntekijät pitivät haasteellisena sitä, että johtaja olisi puolta vähemmän paikalla ja hänen työaikaansa menisi myös tien päällä. Toisaalta osa huomautti, että yhteydenpitoa voi hyvin hoitaa myös nykytekniikalla, Haapakoski kertoo.
Haapakosken mukaan kuntapäättäjät suhtautuivat "osittain aika kriittisesti" yhteiseen kunnanjohtajaan. Heitä arveluttaa muun muassa se, että kunnanjohtajalla olisi nykyistä jatkossa vähemmän aikaa heille.
– Elinkeinopolitiikkaan pitäisi olla riittävät resurssit ja osa mietti, että viekö yhteinen kunnanjohtaja sieltä resursseja.
Isompi palkka houkuttaisi
Haapakosken mukaan moni iltakouluun osallistunut päättäjä halusi tietää, mitä yhteisellä kunnanjohtajalla oikeasti haetaan.
– Kahdella pienellä kunnalla ei ole riittävästi kykyä maksaa kohtalaista palkkaa kunnanjohtajalle. Yhteiselle kunnanjohtajalle voitaisiin maksaa isompaa palkkaa ja se toivottavasti houkuttaisi lisää motivoituneita ja ammattitaitoisia hakijoita virkaan, Haapakoski perustelee.
Perustetaanko Savukoskelle ja Pelkosenniemelle yhteinen kunnanjohtajan virka?
– En uskalla ottaa kantaa vielä siihen, meneekö tämä molemmissa kunnissa läpi, Haapakoski vastaa.
Pelkosenniemen kunnanhallitus käsittelee asiaa keskiviikkona ja Savukosken kunnanhallitus torstaina. Valtuustojen odotetaan päättävän ensi viikolla, perustetaanko kunnille yhteinen kunnanjohtajan virka.
– Voi myös olla niin, että asiasta linjataan kunnanhallituksissa ja tuodaan vain tiedoksi valtuustoille.
Jos yhteinen virka perustetaan se, tulisi aikanaan julkisesti haettavaksi.
Poliisi tutkii Käpylässä eilen maanantai-illalla syttynyttä tulipaloa murhan yrityksenä ja törkeän tuhotyön yrityksenä.
Poliisi epäilee, että asuntoon heitettiin polttopullo, joka aiheutti voimakkaan tulipalon. Asunto tuhoutui palossa kokonaan.
Asunnon asukas oli tapahtuma-aikaan asunnossa, mutta onnistui pääsemään sieltä vahingoittumattomana naapuriasuntoon.
– Tämänhetkisten tietojen mukaan mahdollinen rikoksesta epäilty ja asunnon asukas tunsivat entuudestaan, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Anne Hietala Helsingin poliisilaitokselta.
Esitutkinnassa suoritetaan parhaillaan monenlaisia tarkastuksia ja tämän vuoksi poliisi ei tiedota asiasta tällä hetkellä enempää.
Helsingin poliisi käynnisti jo eilisiltana palopaikalla operaation. Tulipalosta Käpyläntien ja Koskelantien risteyksen lähellä levisi savua laajalle alueelle.Jussi Nukari / Lehtikuva
Joku kompastuu katukiveen, putoaa portaalta, liukastuu mattoon. Nämä ovat niitä tavallisia tapaturmia, joissa perheenjäsen tai ohikulkija pystyy auttamaan arkijärjellä. Sydänkohtaus sen sijaan on niin dramaattinen tapahtuma, että se saattaa halvaannuttaa avuttomaksi.
Ihan tavallinen ihminen pystyy pelastamaan ihmishengen, vaikka ei olisi käynyt ensiapukurssiakaan, vakuuttaa Suomen Punaisen Ristin elvytyksen asiantuntija Kristiina Myllyrinne. Nopeasti aloitettu elvytys jopa kolminkertaistaa selviämismahdollisuudet.
Pysähtynyttä sydäntä ja hengitystä on historiassa yritetty saada käyntiin monenlaisin keinoin. Jo viiden vuosituhannen takaisesta Egyptistä tunnetaan pohdintoja siitä, miten eloton voitaisiin elvyttää. Vanhassa testamentissa on kertomus siitä, miten profeetta Elisa antaa lapselle tekohengitystä ja lapsi toipuu.
Elvytyksessä on aikojen varrella lämmitetty uhria kuumalla tuhkalla, riiputettu jaloista, pyöritetty tynnyrin päällä, jopa puhallettu tupakansavua hänen peräsuoleensa siinä luulossa, että ruumis siten havahtuu hengittämään.
1740-luvulla keinovalikoimiin tuli tekohengitys. Kätilöille se oli tuttua; he olivat käyttäneet sitä elottomina syntyneiden lasten elvyttämiseen. Vielä tuolloinkin luultiin, että elpyminen alkoi keuhkoista. Vasta 1800-luvulla ymmärrettiin sydämen elvyttämisen merkitys.
Uusi keino vanhojen tueksi
Vanhasta keinovalikoimasta rintakehän painelu ja suusta suuhun hengittäminen ovat yhä tehokasta apua. Niihin kuka tahansa voi ryhtyä, ja kännykkäaikana kokematonkin saa siihen päteviä neuvoja. Kun puhelimen panee kaiuttimelle, hätäkeskus neuvoo, kunnes ammattiapu ehtii paikalle.
Uusin ensiapu ovat defibrillaattorit, sydäniskurit, joita on ilmestynyt asemien, kauppakeskusten ja muiden julkisten paikkojen seinille. Nimensä mukaisesti iskurilla pyritään jysäyttämään sydänlihas pumppaamaan normaalisti.
– Sydämessä on hyvin todennäköisesti kammiovärinä, kaoottinen tila. Sydänlihas värisee, mutta ei pumppaa. Sähköiskun tarkoituksena on pysäyttää se kaaostila, jotta sydän pääsee pumppaamaan normaalisti ja kierrättämään verta, Myllyrinne selittää.
Sydänlihas on hänen mukaansa loppujen lopuksi hyvin tekninen elin, ja tekninen on vastapainoksi defibrillaattorikin.
Sydäniskurissa on vain pari nappulaa. Koneääni neuvoo miten niitä painamalla saadaan sähkövirta kulkemaan oikeaan suuntaan sydämen läpi.Mårten Lampén / Yle
Sydäniskuri puhuu suomea
Defibrillaattorin käyttämisessä ei kannata aikailla, sillä ripeällä käytöllä sydän käynnistyy jopa kolmella neljästä. Laite neuvoo käyttäjäänsä puhumalla.
– Jotkin laitteet antavat ohjeita heti, kun avaa kannen. Toiset painetaan nappulasta päälle, ja sen jälkeen nekin neuvovat ihan suomen kielellä askel askeleelta, mitä pitää tehdä, Kristiina Myllyrinne kertoo.
Kansalaiskäyttöön tarkoitettu sydäniskureita on Suomessa arviolta kolme tuhatta. Jotta iskuri löytyisi, kun sille tulee tarvetta, sijaintipaikkoja on koottu verkkosivulle.
Tekninen väline ei silti ole syrjäyttänyt ihmiskäsiä eikä suutakaan, on vain tuonut elvytykseen lisää tehoa. Käsin paineleminen ja puhallukset ovat edelleen tärkeitä.
Elvyttäjä antaa aivoille armonaikaa
Ellei uhri reagoi puhutteluun eikä ravisteluunkaan, eikä suusta tule ilmavirtaa, joka kertoisi hänen hengittävän, verenkierto kaipaa ulkopuolisen apua.
Rintakehää painelemalla saadaan happea aivoihin niin kauan kuin sitä veressä vielä on. Sillä tavoin voitetaan aivoille lisää aikaa. Kun aivoilta loppuu happi, solut alkavat vaurioitua, ja pian siitä ei ole paluuta.
Kristiina MyllyrinneMårten Lampén / Yle
Vereen saadaan lisää happea puhalluksilla. Sitä opetetaan edelleen ensiapukursseilla. Puhelimessa on toisin.
– Painetaan kolmekymmentä kertaa ja puhalletaan kaksi kertaa. Ihmiselle, joka ei ole harjoitellut elvytystä, on hätäkeskuksesta helpompi antaa puhelimessa ohjeita paineluun kuin puhaltamiseen, Myllyrinne kertoo.
On todettu, että on parempi, että ihminen edes painelee, ellei puhaltaminen onnistu, hän sanoo.
– Auttamisen ketjussa kolme keskeisintä asiaa ovat pysähtyminen ja kysyminen, tarvitseeko joku apua, soitto hätäkeskukseen sekä elvytyksen aloittaminen. Niiden ansiosta loppupään hoito nopeutuu.
Rintalastan painelua ei kannata pelätä
Pelkäävätkö ihmiset ryhtyä elvyttämään? Siitä ei Myllyrinteen mukaan ole mitään suoranaista tutkimustietoa.
– Uskon kuitenkin, että ihmisten auttamisvalmius on lisääntynyt. Etenkin on madaltunut kynnys soittaa hätäkeskukseen. Sieltä tulee tarkennettu tilannearvio, ja sitten lähdetään toimimaan.
Elvytyksessä rintaa painellaan keskeltä kovaa rintalastaa, ei kylkiluiden päältä. Voi painaa lähestulkoon niin lujaa kuin jaksaa, Myllyrinne neuvoo. Ellei ammattiapu ehdi paikalle kahdeksassa minuutissa, on syytä myös puhaltaa.
Toki voi tulla sellaisiakin tilanteita, että ihminen järkyttyy liikaa eikä oikein tiedä, mitä tekisi, ja siitä tulee aikaviivettä, Myllyrinne sanoo. Joskus uhri on myös voinut saada niin massiivisen sydänkohtauksen tai aivoverenvuodon, että mitään ei ole tehtävissä.
Yleensä ripeä apu kuitenkin lisää merkittävästi mahdollisuutta selvistä tilanteessa, jossa juostaan ajan kanssa kilpaa, Myllyrinne sanoo. Defibrillaattoreitakin ihmiset ovat rohjenneet käyttää, ja tulokset ovat olleet hyviä, hän kertoo.
Kaatuminen on silti yleisin vaara
Onko ensiapukursseille sitten enää tarvettakaan, kun sydäniskuri neuvoo ja hätäkeskus opastaa?
– Kyllä ihmiset kertovat, että kurssilla käyminen on lisännyt heidän auttamisvalmiuttaan ja -rohkeuttaan. Kurssilla pääsee harjoittelemaan painelupuhalluselvytystä ja defibrillaattorin käyttöä.
Myllyrinne muistuttaa siitä, mistä tämä juttu alkoi: meillä tapahtuu paljon koti- ja vapaa-ajan tapaturmia, joissa tarpeen ovat toisenlaiset taidot. Leipäveitsi luiskahtaa peukaloon paljon todennäköisemmin kuin sydän pysähtyy.
– Itse asiassa kaatumiset ja kompastumiset aiheuttavat jopa hyvinkin vakavia vammoja. Ensiapukursseilla opetetaan, mitä silloin pitää tehdä, ja tietenkin sitä, miten ehkäistään, ettei käy toista kertaa samalla tavalla.
Ympäristökasvattaja Anne Viitalaakso alkoi jäteluennolla tänä syksynä miettiä oikein tosissaan, miksi muovia pääsee luontoon.
Linnut ja oravat levittävät roskia, kun ne menevät roskalaatikoihin. Tuuli levittää puolestaan roskat vesistöihin, jossa muovi pilkkoutuu mikromuoviksi.
Viitalaakso havahtui siihen, että syy tähän on vääränmalliset roskalaatikot. Hän valokuvasi Tampereen keskustaa ja yllättyi.
– Tampereen keskusta on täynnä isoja roskiksia, jotka ovat ihan avoimia. Oravat ja linnut pääsevät niihin helposti. Totta kai eläimet etsivät ruokaa ja tiputtelevat ruuat. Tuuli levittää roskat maastoon, Anne Viitalaakso sanoo.
Sitä vastoin sisällä esimerkiksi ostoskeskuksissa on usein läpällisiä ja suljettua roska-astioita, vaikka siellä voisi olla ympäristön kannalta avonaisia malleja.
Tällainen suljettu roskalaatikko sopisi Anne Viitalaakson mukaan myös ulos, nyt se löytyi ostoskeskuksen sisältä.Anne Viitalaakso
Sama tilanne on muissakin Suomen kunnissa. Tilanne on etenkin maaseudulla Viitalaakson mukaan vaikea.
Nokialainen Anne Viitalaakso on ympäristökasvattaja Tampereella luontokoulussa ja Nokian lintukoulu -kerhon vetäjä. Hän vaikuttaa myös Pirkanmaan lintutieteellisessä yhdistyksessä.
Suljettuja roskalaatikoita löytyy myös puiston läheltä.Anne Viitalaakso
Lintutieteellinen yhdistys ja Nokian Lintukoulu tekivät Viitalaakson havaintojen pohjalta yhdessä aloitteen, että jäteastiat vaihdettaisiin ympäristöystävällisiksi. He esittävät, että avonaisia roska-astioita ei enää ostettaisi.
– Toivomme, että avonaiset jäteastiat siirrettäisiin sisätiloihin ja ulos hankittaisiin esimerkiksi läpällisiä, suljettuja roska-astioita, he ehdottavat.
Aloitteen takana on myös lintuasiantuntija, Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin.
Katoksissa on usein avonaisia roskalaatikoita, jotka tursuavat roskaa.Anne Viitalaakso
– Toivotaan, että kun uusia roskiksia hankitaan, päädyttäisiin läpällisiin. Markkinoilla on monta hyvää mallia, Viitalaakso sanoo.
Anne Viitalaakso toivoo, että aloite huomioidaan koko Suomessa – tai vielä isommin.
– Toivon, että koko maailmasta poistettaisiin avoroskikset.
Läpällisiä malleja on useita erilaisia.Anne Viitalaakso
Muovi päätyy kaloihin ja ihmisiin
Ympäristökasvattaja kerää itse roskia jatkuvasti. Hän rohkaisee myös lapsia siihen. Mikromuovin määrä maailmassa on hälyttävä.
Tutkijoiden ja asiantuntijoiden pahimmissa skenaarioissa on arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä merissä on painossa mitattuna enemmän muovia kuin kaloja.
– Maastosta pitää kerätä nyt kaikki muovitavara. Kun muovi pääsee vesistöön ja pilkkoutuu mikromuoviksi, sitten sitä ei enää saa pois. Kalat syö muovin ja me syödään ne kalat. Kuinka tarveellistä se ihmiselle on, on tosi huolestuttavaa.
Eläimet jäävät kiinni muoviin
Anne Viitalaakso tapaa luontokoulussa tamperelaisia lapsia esikoulusta yläkouluun. Lasten kanssa puhutaan paljon lajittelusta ja kierrätyksestä.
– Lapset ovat sanoneet, että eläimet jäävät kiinni muovipusseihin tai peltipurkkeihin. Siilejä on löydetty muovipussi selässä. Eläin menee ruuan ja tuoksun perässä ja siksi muovi kiinnostaa.
Anne Viitalaakson mukaan yksi ongelma on se, ettei muovinkeruupisteitä ole tarpeeksi. Samoin viestinnässä olisi toivomisen varaa.
– Kuka tietää, ettei pvc-muovia laiteta muovinkeräyspisteisiin ja mikä menee poltettavaksi. Tiedotusta pitäisi lisätä.
Avonaiset roskakorit täytetään liian täyteen, jolloin roskat valuvat ulos.Anne Viitalaakso
Viitalaakso huomasi valokuvausreissullaan, että avoroskikset ovat yllättävän täysiä. Tämän takia niiden tyhjentäminen vie aikaa, kun ympäriltä pitää kerätä irtoroskia.
– Ihmisten pitäisi valveutua, etteivät he laita roskia, jos roskis on liian täynnä. Jos näyttää siltä, että roskis on täynnä, käveltäisiin se pieni matka seuraavalle roskiksille, hän toivoo.
Umpinaiset roskikset auttaisivat myös lisääntyvään huumeongelmiin ja lääkejäämiin. Suljetut, läpälliset keruuastiat olisivat turvallisempia ruiskujen keräysastioita kuin nykyiset keräysastiat, Viitalaakso sanoo.
Lapset ovat olleet huolissaan muovin lisäksi myös uimarannoilla olevista lasinsirpaleista. Viitalaakso nostaa esille vielä kaksi muuta ongelmaa.
– Puistoalueille suuri ongelma on koirankakka, joka rajaa lasten leikkimistä luonnosta. Olisi tärkeää, että nekin roskat kerättäisiin pois. Purukumin maatuminen kestää lähes ikuisesti, Viitalaakso kertoo.
Hän kannustaa pitämään siivoustalkoita ja vaikuttamaan lähiympäristöön. Luontokoulun lähellä on pysäkillä avoroskis, jonka ympäristökasvattaja vaihtaisi mielellään umpinaiseen.
Lähetä kuva sinun mielestäsi hyvästä tai huonosta roskalaatikosta meille tampere@yle.fi. Julkaisemme parhaita kuvia.
Seksuaalirikoksista Oulussa epäilty mies on otettu kiinni Saksasta, poliisi kertoo tiistaina iltapäivällä.
Poliisi oli samana päivänä jo ehtinyt julkaista miehen nimen ja kuvan, koska miestä ei ollut tavoitettu.
Häntä epäillään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä raiskauksesta ja pahoinpitelystä, kertoi ylikomisario Marko Kiiskinen Ylelle aiemmin tiistaina.
Miestä epäillään osalliseksi laajaa julkisuutta herättäneeseen tapaukseen, jossa useaa ulkomaalaistaustaista epäillään muun muassa alle viisitoistavuotiaan tytön raiskauksesta.
Samaan tapaukseen liittyen on jo vangittu seitsemän miestä, jotka ovat tulleet Suomeen joko turvapaikanhakijoina tai kiintiöpakolaisina.
Epäillyt teot tapahtuivat yksityisasunnoissa useiden kuukausien aikana.
Poliisi tutkii Oulussa myös kahta muuta rikosepäilyä, joissa epäillyt ovat ulkomaalaistaustaisia ja uhrit alle 15-vuotiaita tyttöjä. Näiden rikosten epäillään tapahtuneen Tuiran kaupunginosassa ulkona ja samana päivänä marraskuun puolessa välissä.
Toista niistä tutkitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, toista törkeänä raiskauksena ja törkeänä seksuaalisena hyväksikäyttönä. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilty on ollut pidätettynä, mutta hänet on eilen vapautettu. Hän on kuitenkin edelleen epäilty.
Päivitetty uutista 11.12. kello 15.06: Mies on saatu kiinni, joten uutista on päivitetty kauttaaltaan.
Lista on karua luettavaa ja pakottaa kysymään, mitä ylioppilaslehdissä oikein tapahtuu. Tekevätkö yo-lehdet Helsingin ulkopuolella kuolemaa?
Kysyimme asiaa yhteiskuntahistorioitsija Jukka Kortilta, joka on kirjoittanut Ylioppilaslehden 100-vuotishistorian ja viestintäasiantuntija Pasi Kiviojalta, jonka yritys Viestintäluotsi teki kesällä selvityksen Turun Ylioppilaslehden julkaisuformaatista.
Jukka Kortti: "Ylioppilaslehdillä on aina ollut taloudellisia vaikeuksia – jopa Helsingin Ylioppilaslehdellä, jonka kustantaja on tunnetusti maailman rikkain ylioppilaskunta. Sitäkään ei julkaista enää kuin kuusi kertaa vuodessa, kun suuren osan historiastaan sitä julkaistiin viikkolehtenä.
Ylioppilaslehdet ovat samalla tavalla riippuvaisia mainostuloista kuin muukin mediakenttä. Talouden vaihtelut ovat vaikuttaneet niihin ja viime aikoina ennen kaikkea median murros ja varsinkin nuorten lukutottumusten muutos.
Tämä on käännekohta, mutta ennustan, että ylioppilaslehdillä ja lehdistöllä muutenkin on tulevaisuutta printtimuodossa. Aina ne jollakin tavalla säilyvät ja ihmiset arvostavat niitä."
Pasi Kivioja: "Maanlaajuisesti on tilanne, että ylioppilaslehtien printtiversioiden ilmestymistä on vähennetty. Muutosta on selvästi ilmassa ja monessa paikassa mietitään, kannattaako ilmestyä printissä, verkossa vai lopettaa lehti kokonaan.
Kaikissa tapauksissa ei ole kyse pelkästään talousvaikeuksista. Journalismi joutuu entistä enemmän perustelemaan, että siitä on jotain hyötyä. Kaikki eivät ole samaa mieltä sen hyödyistä.
Minusta tuntuu, että Itä-Suomen yliopiston ylioppilaslehti Uljaan tapauksessa oli worst case scenario (pahin mahdollinen uhkakuva) siitä, mitä tapahtuu, kun tiedotusväline on täysin poliitikkojen armoilla. Journalismi on tosi epävarmalla pohjalla, jos jatkuvasti mietitään, paljonko annetaan rahaa ja miten lehti voi toimintansa toteuttaa."
Mitä yliopisto menettää, jos ylioppilaslehti häviää?
Kortti: "Ylioppilaslehdillä ei ole ollut tiedotuksellista merkitystä enää pitkään aikaan. Esimerkiksi kaikki tapahtumatiedothan ovat löytyneet netistä jo parinkymmenen vuoden ajan. Sen sijaan lehdillä on kulttuurisia, sivistyksellisiä ja journalistisia ansioita.
Ensinnäkin ylioppilaslehdet ovat olleet pitkään merkittäviä journalistien kouluttajia. Suomen älymystön kirkkain kärki on jossain vaiheessa kirjoittanut Ylioppilaslehdessä päätoimittajana, toimitussihteerinä tai avustajana.
Toinen näkökulma on feature-journalismi, joka ei ole ollut Suomessa kauhean hyvissä kantimissa. Ylioppilaslehdissä on journalistisesti arvioituna aika hyviä artikkeleita. Ja tietysti ne ovat myös opiskelijaelämän äänitorvia."
Kivioja: "Kyse ei ole vain siitä, mitä jää viivan alle. Kyse on kulttuurisesta tuotteesta, jäsenpalvelusta ja opiskelijoiden yhteisöllisyyttä luovasta tekijästä. Lehdellä on merkitystä uusien opiskelijoiden houkuttelemisessa ja heidän opettamisessaan talon tavoille.
Tämän vuoksi huolellinen selvitys on paikallaan varsinkin, jos mietitään ylioppilaslehden lakkauttamista. En lähtisi lakkauttamaan lehteä selvittämättä, mitä siitä seuraa."
Onko ylioppilaslehden siirtäminen kokonaan nettiin lehden pelastus?
Kortti: "Helsingissä Ylioppilaslehdessäkin on mietitty, onko printti edellä -strategialla perusteita jatkaa. Toisaalta printtilehdellä on vieläkin julkisuudessa etulyöntiasema verrattuna verkkolehteen. Netissä lehti toimii muiden joukossa digitaalisella alustalla, jossa erottautuminen on vaikeampaa."
Kivioja: "Kun kartoitimme ylioppilaslehtien tilannetta Turun ylioppilaslehden formaattiselvitystä varten, meidät yllätti se, että lehdet eivät tavoitakaan nuoria lukijoita verkossa yhtä hyvin kuin printissä. Kaikki eivät tietysti lue luukusta sisään tungettua lehteä, mutta printillä tavoittavuus on kuitenkin parempi. Tämä on vastoin sitä kehitystä, jota muualla on tapahtunut.
Ainakin Turussa suuri osa lehden tuloista tulee mainostuloista. Jos lehti siirretään kokonaan verkkoon, mainostuloja ei tule niin paljon kuin ennen. Lisäksi myös digijulkaisun kehittäminen vaatii resursseja.
Turussa viitattiin myös siihen, että verkkolehti olisi ekologisempi kuin printtilehti. Tätä ei ole kuitenkaan tutkittu, eikä se ole mitenkään itsestäänselvää. VTT on selvittänyt keskikokoisen maakuntalehden hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälkeä pienentää se, että paperilehti voidaan kierrättää. Suomessa lehdillä on korkea kierrätysaste."
Mies kuoli Keravan asemalla sunnuntaina aamuyöllä tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena.
Tutkinnanjohtaja, komisario Mikko Minkkinen Itä-Uudenmaan poliisista kertoo, että pahoinpitelyssä ei käytetty astaloita vaan uhrin kuolemaan johtaneet vammat syntyivät lyöntien ja potkujen seurauksena.
Tappelussa olivat osapuolina vuonna 1962 syntynyt uhri ja pahoinpitelystä epäilty pariskunta eli vuonna 1986 syntynyt mies ja vuonna 1981 syntynyt nainen. Epäillyt tekijät sekä uhri ovat Viron kansalaisia.
Minkkisen mukaan epäillyt ovat pariskunta ja he tunsivat uhrin entuudestaan. Kaikki olivat päihtyneitä.
– Nämä ovat yhdessä viettäneet iltaa ravintolassa ja lähteneet sieltä. Kaikki olivat ennestään toisilleen tuttuja. Sitten on tullut riitaa asemalaiturilla, mikä johti näihin kohtalokkaisiin seurauksiin, Minkkinen sanoo.
Minkkisen mukaan tässä vaiheessa ei ole tiedossa sen kummempaa motiivia kuin humaltuneiden ihmisten riita.
Molemmat epäillyt on vangittu tänään tiistaina Tuusulan käräjäoikeudessa todennäköisin syin epäiltynä tappoon ja ryöstöön.
– Alkuvaiheessa tätä tutkitaan tappona ja molemmat ovat tässä vaihessa epäiltynä. Sitten kun saadaan tarkemmat selvitykset siitä, mikä tämän kuoleman on aiheuttanut, niin siinä vaiheessa arvioidaan uudestaan nimikkeitä.
Airiston Helmi -tutkinnassa vangittu 51-vuotias virolaismies on vapautettu tutkintavankeudesta. Toinen epäillyistä, 36-vuotias venäläismies on yhä vangittuna. Häntä epäillään todennäköisin syin törkeästä veropetoksesta.
Tutkinnanjohtaja, rikostarkastaja Tomi Taskila Keskusrikospoliisista ei kerro kumpi syyskuun lopulla vangituista miehistä on vapautettu, mutta tiedot vahvistetaan Ylelle Varsinais-Suomen käräjäoikeudesta.
Taskila sanoo, että toisen miehen vangittuna pitäminen on yhä tarpeen, jotta epäilty ei pääsisi sotkemaan ja vaikeuttamaan esitutkintaa.
Tutkinta etenee suunnitelmien mukaan ja pitkäkestoiselta näyttää. Tutkinnanjohtaja Tomi Taskila
Toinen vangittuna pitämisen syy on karttamisvaara. Poliisi epäilee, että mies voisi vapaaksi päästyään lähteä pakoon tai karttaa tutkintaa, mahdollista oikeudenkäyntiä ja rangaistusta.
Venäläismies vaati vapauttamista tutkintavankeudesta viimeksi 22. marraskuuta.
Mahdolliset syytteet aikaisintaan ensi syksynä?
Tutkintavankeudesta vapautetun miehen kohdalla karttamisen vaara ei Taskilan mukaan ole yhtä todennäköistä, sillä miehellä on enemmän siteitä Suomeen.
Virolaismiestä epäillään todennäköisin syin avunannosta törkeään veropetokseen. Hänet vapautettiin tutkinnanjohtajan päätöksellä marraskuun lopulla joten hän istui tutkintavankeudessa kaksi kuukautta.
Syytteet Airiston Helmi -yrityksessä työskennelleitä miehiä vastaan tulisi nostaa helmikuun loppuun mennessä, mutta laaja poliisitutkinta on silloin vielä pahasti kesken.
– Eivät nämä talousrikosasiat sellaiseen taivu. Olisi helpompaa, jos vain kotimaasta kerättäisiin tietoa. Mutta aika paljon joudutaan ulkomailta keräämään tietoa ja rahaliikennettä. Oikeusapuprosessit ovat aika hitaita.
Se voi olla optimistinen arvio, mutta se voi olla realistinenkin. Tutkinnanjohtaja Tomi Taskila
Taskila arvioi, että mahdolliset syytteet miehiä vastaan voitaisiin nostaa aikaisintaan ensi vuoden syksyllä. Poliisitutkinnan valmistumisen jälkeen syyttäjälle on varattava riittävästi aikaa syyteharkintaan.
– Se voi olla optimistinen arvio, mutta se voi olla realistinenkin. Sitä on vaikea sanoa.
Mahdollisesta lisäajasta syytteiden nostamiselle päättää Varsinais-Suomen käräjäoikeus.
Materiaalin kopionti hidastaa tutkintaa
Jättimäinen etsintä Airiston Helmen kiinteistöihin Turun saaristossa tehtiin syyskuun lopulla.
Etsinnässä takavarikoidun materiaalin sisällön kopiointi hidastaa tutkintaa. Jäljennökset saadaan Taskilan mukaan valmiiksi vasta ensi vuoden puolella.
Poliisi takavarikoi muun muassa kolme miljoonaa euroa käteistä rahaa, useita kassakaappeja ja 300 erityyppistä laitetta. Taskila sanoo, että suuri luku selittyy sillä, että esimerkiksi tietokoneiden, puhelimien ja kameroiden lisäksi jokainen sim-kortti ja muistikortti lasketaan laitteeksi.
– Iso laitemäärä sinänsä, mutta on otettava huomioon, että oli aika monta etsintäkohdettakin.
Iso laitemäärä, mutta on otettava huomioon, että oli monta etsintäkohdettakin. Tutkinnanjohtaja Tomi Taskila
Jättietsinnässä Keskusrikospoliisi sai Taskilan mukaan yhdellä kertaa tutkittavaksi saman verran materiaalia kuin kahden tavanomaisen vuoden aikana yhteensä.
Kuulustelujen tahtia on voitu tutkinnassa hiljentää, mutta epäiltyjä kuulustellaan lisää kun materiaalia on käyty läpi, sanoo Taskila. Hän ei haluaa kertoa, kuinka monta henkilöä tutkintaan tällä hetkellä osallistuu eikä avata tutkinnan sisältöä tarkemmin.
– Tutkinta etenee suunnitelmien mukaan ja pitkäkestoiselta näyttää.
Iäkäs mies löytyi menehtyneenä henkilöautosta tiistaina iltapäivällä Somerolla. Ajoneuvo oli suistunut katolleen ojaan Saarentaantiellä. Uhri oli 84-vuotias.
Mies oli autossa yksin. Onnettomuudesta ei ole silminnäkijähavaintoja, joten sen tarkka ajankohta ei ole tiedossa.
Poliisi selvittää onnettomuuteen johtaneita syitä kuolemansyyntutkintana.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on antanut päätöksen Pohjolakotiin huhtikuussa tehdystä tarkastuksesta.
Päätöksessä Sakslin pyytää Pohjolakotia laatimaan suunnitelman siitä, kuinka se vähentää tai kokonaan luopuu koulukodin nuoriin aikaisemmin käytetyistä rajoitustoimista.
Pohjolakodissa on rajoitettu muun muassa lapsen liikkumisvapautta ja yhteydenpitoa sekä oman omaisuuden käyttöä.
Pohjolakodin täytyy toimittaa suunnitelma rajoitustoimien vähentämisestä ensi vuoden syyskuuhun mennessä.
– Lasten on yhdessä henkilökunnan kanssa tarkoitus osallistua tämän suunnitelman laadintaan, oikeusasiamiehen kanslian esittelijä Tapio Räty kertoo.
Rajoittamisen rajanvedossa vielä tekemistä
Päätöksessä todetaan, että Pohjolakoti on jo muuttanut muun muassa nuorten puhelimen käyttöön ja heitä koskeviin rajoitustoimien kirjaamiseen liittyviä käytäntöjä. Näiden lisäksi Pohjolakoti on kouluttanut henkilöstöä rajoitteiden käytöstä lokakuussa 2018.
Oikeusasiamiehen kanslian on koulutuksen jälkeenkin otettu yhteyttä rajoittamisesta. Niiden perusteella Sakslinista näyttää siltä, että Pohjolakodissa ei ole kaikille työntekijöille ja lapsille selvää, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä rajoitustoimiin voidaan ryhtyä.
– Epäselvää näyttäisi olevan myös se, milloin kysymys on tavanomaiseen kasvatukseen liittyvistä asioista ja päätöstä edellyttävistä rajoitustoimenpiteistä, Sakslin toteaa.
Nuoret ovat antaneet Pohjolakodista ja sen korjaustoimista on myönteistäkin palautetta. Oikeusasiamiehen kanslian esittelijä Tapio Räty kertoo, että tarkastuksen jälkeen useat koulukodin lapset ovat ottaneet oikeusasiamiehen kansliaan yhteyttä ja he ovat kertoneet, että ilmapiiri on koulukodissa parantunut.
– Lasten kannalta parempaan suuntaan ollaan siis menossa.
Pohjolakotia ylläpitävän Nuorten Ystävien tiedotteen mukaan apulaisoikeusasiamiehen esiin nostamiin asioihin aiotaan kiinnittää huomiota. Näitä asioita ovat yhdistyksen mukaan muun muassa puhelimen käyttö, nuoren asioiden huolellinen kirjaaminen nuoren asiakirjoihin ja henkilökunnan jatkuva koulutus erityisesti rajoitustoimien käytöstä.
Jo kahden kuukauden ajan Lapin käräjäoikeudessa on puitu jättimäisillä virkarikoskäräjillä Kittilän kunnanjohtajan Anna Mäkelän erottamista ja siihen johtaneita syitä. Syytteessä törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä on 27 kuntapäättäjää.
Syyttäjän mukaan Mäkelän erottaminen oli kuntapäättäjien häikäilemätön kosto siitä, että Mäkelä teki tutkintapyynnön Levin hissiyhtiön toimitusjohtajasta Jouni Palosaaresta. Syytetyt taas ovat oikeudenkäynnissä sanoneet, että luottamus Mäkelään oli mennyt jo aiemmin ja tutkintapyyntö oli vain rikka rokassa.
Palosaari itse pääsi ääneen oikeudenkäynnin viimeisenä päivänä. Kuulemisessa puhuttiin myös Mäkelästä, mutta sitäkin enemmän nykyisestä SDP:n puheenjohtajasta Antti Rinteestä sekä Levin kylpylähotellia aiemmin johtaneesta Ari Aspiasta.
"Kukaan ei kysynyt minulta mitään"
Palosaaren mukaan hänen tekemisiinsä puututtiin ensi kerran marraskuussa 2012, kun Palosaari oli markkinointiyhtiö Levin matkailun yhtiökokouksessa äänestänyt toisin kuin kunnanjohtaja Mäkelä toivoi. Pian tämän jälkeen Palosaarta vaadittiin kertomansa mukaan "pienentämään omaa julkisuuskuvaansa".
Vuoden kuluttua, marraskuussa 2013 Palosaari kutsuttiin Levin maailmancup-viikonlopun päätteeksi Antti Rinteen hotellihuoneeseen. Rinne oli tuolloin ammattiliitto Pro:n puheenjohtaja ja Levin hissiyhtiön hallituksen jäsen. Hallitus oli kokoontumassa myöhemmin illalla.
– Rinne ilmoitti, että sinulla on kolme vaihtoehtoa; eroat, sinut erotetaan tai otat vastaan projektipäällikön tehtävän. Jos tämä ei sovi, sinusta tehdään tutkintapyyntö, Palosaari kertaa Rinteen sanoja.
Palosaari sanoo, ettei tiennyt lainkaan mistä on kyse.
– Kukaan ei ollut esittänyt kritiikkiä minua kohtaan, kukaan ei ollut kysynyt minulta lisätietoja hissikaupasta, ei kukaan.
Antti Rinne Lapin käräjäoikeudessa 19. marraskuutaMaija-Liisa Juntti / Yle
Oikeussalissa palattiin Rinteen alkoholinkäyttöön
Oikeussalissa ja totuudessapysymysvelvoitteen alla Palosaari toisti Rinteen olleen tilanteessa humalassa. Myöhemmin syyttäjän vastakuulustelussa Palosaari vältteli sanaa humala, mutta totesi Rinteen joka tapauksessa nauttineen alkoholia.
– Jos ihminen juo alkoholia, niin silloin ollaan alkoholin vaikutuksen alaisena, Palosaari totesi. Marraskuussa todistanut Rinne kiisti olleensa humalassa.
Projektipäällikkönä saman tien aloittanut Palosaari kertoo kyselleensä hissiyhtiön hallituksen puheenjohtajalta Lauri Kurulalta, mistä potkuissa on kyse.
– Lauri sanoi, että en ymmärrä mikä silmitön viha Aspialla on sinua kohtaan, Palosaari lainaa Kittilän teknisenä johtajana yhä toimivaa Kurulaa. Ari Aspia oli ammattiliitto Pro:n omistaman kylpylähotelli Levitunturin toimitusjohtaja.
Paria viikkoa myöhemmin Kittilästä lähti kolmen hengen lähetystö Rinteen luokse Helsinkiin. Matkassa oli myös Levin matkailu Oy:n toimitusjohtajana toiminut Jussi Töyrylä. Lähetystön tavoite oli saada Palosaari palautettua toimitusjohtajaksi.
Palosaaren puolustajat vetosivat Rinteeseen
Syyttäjä Katri Junnikkala-Heikkinen kysyi oikeudessa tiistaina todistaneelta Töyrylältä, miksi kolmikko suuntasi nimenomaan Rinteen luokse. Levin hissiyhtiön suurin omistaja kun oli Kittilän kunta, jolla oli edustus hissiyhtiön hallituksessa.
– Ehkä se näkemys oli, että Rinne on merkittävä tekijä ja hänen kauttaan pystyttäisiin vaikuttamaan asioihin.
Lähetystö vei mukanaan Levin yrittäjien laatiman kirjeen, jossa kritisoitiin värikkäästi Ari Aspiaa Levin ongelmista. Aspiaa syytettiin esimerkiksi oman edun tavoittelusta. Töyrylän mukaan Rinne hermostui kirjeestä.
Ari Aspia.Maija-Liisa Juntti / Yle
Samana päivänä Levin matkailukeskus ja kunnanjohtaja Anna Mäkelä tekivät tutkintapyynnön Palosaaresta.
– Jälkikäteen on tullut mieleen, että oliko meidän käynti se laukaiseva tekijä tutkintapyynnölle, Töyrylä totesi kuulustelussa.
– Hänestä (Aspia) esitettiin erilaisia, hassunkurisiakin väitteitä. Syntyi kuva, että hän on kaiken pahan alku ja juuri. Puurot ja vellit olivat sekaisin ja ajattelin, että jonkun ulkopuolisen täytyy selvittää, mitä on tapahtunut, Rinne sanoi omassa kuulemisessaan.
"Viiden vuoden helvetti, jota en toivo kenellekään"
Palosaaren hissikauppoja puitiin Lapin käräjäoikeudessa keväällä. Kesäkuussa annetun tuomion mukaan Palosaari toimi epäasiallisesti luovuttaessaan hissiyhtiö Leitnerin luottamuksellisia tarjoustietoja toiselle yhtiölle. Syytteet luottamusaseman väärinkäytöstä kuitenkin kaatuivat, koska mahdollinen taloudellinen vahinko kohdistui Leitneriin eikä Palosaaren johtamaan Levin hissiyhtiöön.
Syyttäjä on valittanut tuomiosta hovioikeuteen.
Palosaaren nimi ja tekemiset ovat nousseet taajaan esiin myös tässä oikeudenkäynnissä, jossa pitäisi ratkaista kuntapäättäjien syyllisyys tai syyttömyys. Oikeussalissa kävi selväksi, että vuosia jatkunut julkisuus on vaatinut veronsa.
– Se on ollut sellainen viiden vuoden helvetti, että en toivo sitä kenellekään. Laskekaapa kuinka monta kertaa minun nimeni on julkisuudessa mainittu, Levin hissiyhtiötä yhä johtava Palosaari totesi.
Todistajaksi pyydetty oikeudellinen asiantuntija Pertti Eilavaara ei ollut tiistaina paikalla, koska häntä ei ole käräjätuomari Vilho Niirasen mukaan saatu haastettua käräjille. Jos Eilavaara tavoitetaan, häntä kuullaan tammikuussa.
Loppulausunnot annetaan tammikuussa ja tuomio kevään aikana.
Emilia Helenius on istunut työpaikkansa lattialla ja itkenyt.
Hän on tuntenut syyllisyyttä siitä, että jättää työkaverinsa pulaan, kun hän itse lähtee vuoronsa loputtua kotiin. Väsyneenä Helenius on kyseenalaistanut jopa ammattitaitonsa.
Riittämättömyyden tunne vainoaa jatkuvasti.
Helenius on sairaanhoitaja. Hän työskentelee Haartmanin päivystyksessä Helsingin Meilahdessa.
– Kiireisenä työpäivänä elää kuin sumussa: päässä humisee ja sitä yrittää vain priorisoida, mikä on sillä hetkellä oikeasti kaikkein tärkeintä, Helenius kuvaa.
Vapaata ei ole työpäivien lomassa tarpeeksi, jotta kroppa ja pää ehtisivät palautua.
Helenius sanoo kärsivänsä rytmihäiriöistä ja sydämentykytyksistä. Koska päivystyksessä meteli on usein kova, hän on alkanut säikkyä kovia ääniä.
Helenius ei ole yksin. Kymmenet Haartmanin hoitajat kertoivat kokemuksistaan Ylelle.
Harva kuitenkaan haluaa puhua asiasta omalla nimellään tai kasvoillaan, sillä hoitajat pelkäävät saavansa hankalan työntekijän maineen.
"Haartmanissa työskentely on selviytymistä vuorosta, ei tietoakaan potilastyöstä. Potilasturvallisuus vaarantuu joka päivä, joka vuorossa." nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
"Työntekijät on ajettu aivan äärirajoille jaksamisen kanssa. Useampi on ollut uupumuksen takia sairauslomalla eikä ole tavatonta, että joku purskahtaa itkuun töiden jälkeen tai niiden aikana. Tilanne on kestämätön. Harkitsen vakavasti työpaikan tai alanvaihtoa." nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Toinen Helsingin kaupungin päivystysyksiköistä on toiminut Haartmanissa, sen nykyisessä rakennuksessa vuodesta 2009. Psykiatrian päivystys tuli taloon muutama vuosi sitten.
Henkilökunnan ahdinko näkyy potilaille
Vajaassa kymmenessä vuodessa potilaskäynnit ovat kasvaneet noin 65 000 vuosittaisesta käynnistä noin 85 000:een. Henkilökuntaa on vuosien aikana lisätty, mutta hoitajien mukaan kädet eivät silti riitä hoitamaan kasvanutta potilasmäärää tarvittavalla tavalla.
Potilasturvallisuuden vaarantumisesta puhuu moni, myös Helenius.
– Emme ehdi reagoida riittävän nopeasti todella sairaisiin potilaisiin, ja jotain tärkeitä asioita jää huomaamatta, hän sanoo.
Hoitajat kertovat, ettei heillä ole aikaa potilaan kohtaamiseen. Ei myöskään ole poikkeus, että kiireettömimmät tapaukset saavat odottaa apua monia tunteja.
"Meillä on paljon kokemattomia hoitajia: osa suoraan koulunpenkiltä ja opiskelijoita, jotka eivät ole koskaan olleet töissä päivystyksessä. Tarkkailu, hoito ja ennakointi potilaan tilan vaihteluun eivät ole vielä niin rutinoitunutta." nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Heleniuksen mukaan myös hoitajien suuri vaihtuvuus kuormittaa. Hän kertoo, että tänä syksynä Haartmanista on lähtenyt useita yli kymmenen vuoden uran tehneitä hoitajia.
Tällöin talosta poistuu myös aimo määrä kokemusta, joka olisi työn tehokkuuden kannalta elintärkeää. Päivystyksen johto ei tosin henkilökunnan vaihtuvuutta vahvista.
Epäsopivat tilat aiheuttavat vaaratilanteita
Kolmas asia, joka Haartmanissa työskenteleviä sairaanhoitajia huolestuttaa, on tilat.
Erityisen hankalaksi nähdään se, että psykoottisia potilaita hoidetaan tiloissa, joita ei ole päivitetty psykiatrian toimintaa vastaaviksi. Lisäksi tiloissa hoidetaan samaan aikaan myös muita potilaita.
Psykiatrisella sairaanhoitajalla Antti Koivusella on tästä kokemusta. Hän näyttää pientä huonetta, johon psykiatrian vuodepaikkaa tarvitsevat potilaat tuodaan.
– Täällä tiloissa voi olla vaikkapa aggressiivinen ja väkivaltainen, huumepsykoosissa oleva potilas, kun taas tuossa viereisessä huoneessa avoimien ovien takana saattaa maata vanhuksia, Koivunen kertoo esimerkin.
Hän korostaa, että suurin osa psykiatrian potilaista ei ole väkivaltaisia tai uhkaavia. Tämä on kuitenkin aina mahdollista.
– Toivoisimme, että tilat olisivat edes lukittavat, jolloin poistumaan pyrkivä potilas pysähtyisi oviin eikä niin, että me joudumme hänet pysäyttämään.
Antti Koivunen tuntee psykiatrisen päivystyksen arjen hyvin. Koivusen mukaan on ongelma, että esimerkiksi huumepsykoosipotilaita hoidetaan samoissa tiloissa muiden potilaiden kanssa.Laura Railamaa / Yle
Koivusen mielestä on kuitenkin hyvä asia, että psykiatrian päivystys toimii osana yhteispäivystystä.
Tilaongelmaan liittyy osittain sekin, että Haartmanin päivystyksessä sänkypaikat tuppaavat olemaan jo aamusta alkaen melko täynnä. On ollut tilanteita, jolloin potilaita on jouduttu sijoittamaan käytäville.
"On ollut tilanteita, ettei monitoripaikkoja ole riittävästi kaikille potilaille. Tällöin joudutaan miettimään, kuka tarvitsee niitä eniten ja kuka jää ilman. Tuntuu pahalta, ettei hoitajana pysty antamaan potilaille heidän tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa." nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
"Päivittäin päivystykseen hakeutuu iso määrä ikääntyneitä ihmisiä, jotka ovat jo aikoja sitten tippuneet hyvinvointiyhteiskunnan rattaista tien laidalle. Miten hoitaisit ihmistä, joka ei pärjää enää kotonaan, vaan tarvitsisi ympärivuorokautista tukea?" nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Koivusen mukaan ongelma on hoitoketjussa.
– Kotihoidossa on sairaita potilaita, jotka joudutaan tuomaan tänne, ja toisaalta jatkohoito-osastomme ovat ylikuormitettuja, emmekä saa potilaita sinne. Koko hoitoketju on aliresurssoitu ja toimimaton.
Mitä kauemmin potilaat ovat päivystyksessä, sitä enemmän työtä potilaat teettävät siellä työskenteleville hoitajille.
Onko johto ongelmista tietoinen?
Haartmanin päivystyksen johtava ylihoitaja Veronica Renwall kertoo aistineensa sairaanhoitajien uupumuksen.
Kiire on osa päivystyksessä työskentelyä, ja aina ruuhkaa on vaikea ennakoida. Hoitajat sanovat ymmärtävänsä tämän, mutta venymisestä on heidän mukaansa tullut pysyvä olotila.
Renwallin mukaan tämä on käynyt myös hänelle ilmi.
– Keskustelemme paljon täällä päivystyksessä. Käyn täällä usein ja osallistun kokouksiin, joten toki olen tietoinen, hän sanoo.
Renwallin mukaan ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisuja – kaikki ei vain aina välity hoitajille asti, hän lisää. Renwall puhuu esimerkiksi työnohjauksesta, jonka tarkoitus on tukea hoitajien jaksamista.
Henkilökuntaakin on vuosien aikana lisätty. Renwall kertoo, että Haartmanin päivystyksen alkuaikoina hoitajia ja osastosihteerejä oli noin 70, kun nyt heitä on yli 100.
– Mutta eihän henkilökuntaa jatkuvasti lisätä, se on ihan totta.
Henkilökunnan suurta vaihtuvuutta Renwall ei allekirjoita: hän toteaa Haartmanin olevan "suosittu työpaikka".
– Osa on äitiyslomalla, ja osa vaihtaa työpaikkaa, mutta ei ole niin, että täällä olisi joku massapako menossa, ylihoitaja sanoo.
Vs. päivystysten johtajalääkäri Laura Pikkarainen ja ylihoitaja Veronica Renwall sanovat aistineensa hoitajien uupumuksen Haartmanin päivystyksessä.Laura Railamaa / Yle
Hoitajien mukaan heitä on kehotettu "hallittuun rimanalitukseen"
Haartmanin päivystyksen johdon ja sairaanhoitajien näkemykset eivät kuitenkaan käy yksiin.
Hoitajat kokevat vahvasti, että johto ei kuuntele heitä eikä tilanteen vakavuutta ymmärretä. Esimerkiksi ruuhkatilanteissa, kuten influenssakausina, hoitajien mukaan heitä on kehotettu "hallittuun rimanalitukseen".
– Meille on kerrottu, että siinä vaiheessa, kun resurssit eivät riitä, niin alennetaan hoidon tasoa, psykiatrinen sairaanhoitaja Antti Koivunen kuvaa ja jatkaa:
– Se psykologinen sopimus, jonka olemme tehneet työnantajan kanssa, kun olemme tulleet tänne töihin – se ei enää päde. Eli että me lupaamme tehdä hyvää duunia ja he lupaavat tarjota siihen riittävät resurssit.
Sairaanhoitaja Emilia Helenius puolestaan sanoo, ettei johto seiso hoitajien takana.
– On tunne, että olemme työntekijät vastaan johto, hän kiteyttää.
Helenius ymmärtää, että esimerkiksi rahan puute ei ole johdosta kiinni. Hän toivoisi kuitenkin avoimuutta asian suhteen.
"Kehotetaan juomaan kahvit kahvihuoneessa tai pitämään tauot. Mutta tämä on aivan epärealistista. Harvoin on pokkaa jättää ketään yksin kaaoksen keskelle ja mennä itse kahville." nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
"Työ itsessään olisi mielekästä, jos hoitohenkilöstöllä ja lääkäreillä olisi tietty itseisarvo ja heitä kohdeltaisiin työnantajan puolesta tärkeinä henkilöinä. Sen sijaan henkilöstön voimavarat kulutetaan loppuun ja luodaan mielikuva, että tänne olisi tunkua." nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Ylihoitaja Renwall ei halua vähätellä hoitajien kokemuksia. Renwallin mukaan kiiretilanteissa on pakko priorisoida, mutta hän ei kehota ketään jättämään asioita hoitamatta.
Renwall muistuttaa, että ruuhkatilanteet päivystyksessä eivät kuitenkaan ole vain Haartmanin asia. Hän viittaa hoitoketjun toimivuuteen, jonka Koivunenkin toi esille.
– Pystymme hoitamaan isoja potilasmääriä paikallisesti, mutta potilaat pitää saada eteenpäin, Renwall toteaa.
Hänen mukaansa jatkohoitopaikkojen kanssa keskustellaan jatkuvasti siitä, miten potilaat saataisiin muihin yksiköihin ja esimerkiksi sänkypaikkoja vapautuisi päivystyksessä nopeammin.
Renwall on ollut myös mukana kehittämässä päivystysapunumero-hanketta, jonka tavoitteena on vähentää turhia soittoja 112:een ja lyhentää päivysten jonoja.
Lisäksi Renwall sanoo, ettei sijaisia aina ole saatavilla, vaikka mahdollisuus vuorojen vahvistamiseen olisi.
– Sanoisin, että tämä on ajan henki. Ei ole välttämättä tarjolla niin paljon henkilökuntaa tai ihmisillä on jo työpaikka. Aiemmin oli helpompi saada keikkalaisia, Renwall kertoo syyksi.
Haartmanin päivystyksessä pyritään varautumaan ruuhkatilanteisiin, mutta aina työvoimaa ei ole saatavilla, ylihoitaja Renwall kertoo.Laura Railamaa / Yle
Työhyvinvointi on koetuksella muuallakin
Helsingin kaupungilla on Haartmanin lisäksi päivystys Malmilla. Renwallin mukaan potilaskäyntejä on Malmin päivystyksessä jopa Haartmania enemmän – noin 90 000 käyntiä vuodessa.
Jostain syystä tilanne Malmilla ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin Haartmanissa. Tämän vahvistaa molempien päivystysten luottamusmiehenä toimiva Markus Pietikäinen.
Pietikäisen työpiste on tällä hetkellä Malmin päivystyksessä, mutta hänellä on kokemusta molemmista yksiköistä.
– Malmilla työskentelevänä sairaanhoitajana voin sanoa, että meilläkin on paljon ruuhkaa, mutta erityisesti Haartmanissa on ollut kohtuuttoman paljon hoitajia ja lääkäreitä kuormittavia ruuhkatilanteita, Pietikäinen toteaa.
Jos ajatellaan työnkuormituksen jatkuvaa lisääntymistä ja siten työuupumusta, ne eivät ole uusia asioita yleisimminkin sairaala- ja terveydenhuollon alalla.
– Tutkimustulosten ja niiden viestien sekä kokemusten perusteella, mitä meillä on, niin valitettavasti työhyvinvoinnin tila on kokonaisuutena menossa huonompaan suuntaan, sanoo terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn työympäristöasiantuntija Anna Kukka.
Kukan mukaan Tehyyn tulee usein yhteydenottoja, jotka liittyvät henkilöstön määrään sekä osaavan ja koulutetun työvoiman saatavuuteen.
"Ystäväpiiri kutistuu, kun aina olet joko a) töissä tai b) liian väsynyt tavataksesi ketään. Iso osa kollegoistani ei ole parisuhteessa tai perheellisiä, ja ymmärrän hyvin miksi." nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Alkuvuodesta julkaistun Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia sairaala- ja terveydenhuollon henkilöstöstä pelkää työmääränsä kasvavan yli sietokyvyn. Epävarmuus vaivaa ja esimerkiksi uniongelmat ovat lisääntyneet.
– On ihan yleisesti tiedetty, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat alibudjetoituja kasvavaan palvelutarpeeseen nähden, Kukka toteaa.
Kukan mukaan sosiaali- ja terveysala on ollut muutoksessa jo vuosia eikä epäselvälle tilanteelle näy loppua.
– Kunnat ja kuntayhtymät ovat tehneet erilaisia ratkaisuja ja viesti on koko ajan se, että julkista taloutta pitäisi suitsia. Näin on tehty, ja säästöt ovat kohdistuneet henkilöstöön.
Kaikki ongemat eivät johdu vain Haartmanin päivystyksestä: potilaita ei usein saada tarpeeksi nopeasti eteenpäin muihin yksiköihin tai päivystys ruuhkautuu potilaista, joita voitaisiin auttaa muualla.Laura Railamaa / Yle
"En voisi kuvitella olevani muualla"
Ennen vuoden vaihtumista päivystyksissä on vielä edessä kiireiset ajat. Jo nyt pikkujoulut työllistävät, mutta pian myös joulun pyhät lisäävät potilaiden määrää.
Lisäksi influenssakausi kolkuttelee oven takana.
– Meillä jo nyt päivystys repeilee, niin sitten kun laitetaan tähän päälle vielä 30–50 influenssapotilasta, niin olemme pulassa, Emilia Helenius toteaa.
Heleniuksesta tuntuu pahalta, että arki on pelkkää selviytymistä jatkuvan kiireen takia.
– En ole lukenut ammattikorkeakoulussa kolmea ja puolta vuotta siksi, että kokisin näitä tunteita. Haluaisin tehdä työni hyvin ja kohdata potilaita oikeasti.
Kaikesta huolimatta Helenius ei kuulu niihin, jotka suunnittelevat alan tai työpaikan vaihtoa. Hän kehuu työkavereitaan – hyvän yhteishengen avulla jaksaa, ainakin jossain määrin.
– Kaikesta huolimatta, en voisi kuvitella olevani muualla, Helenius sanoo ja lähtee jatkamaan työvuoronsa loppuun.
Liikenteen turvallisuusviraston Trafin ajokorttitietojupakka on herättänyt lukuisia kysymyksiä.
STT kokosi vastauksia keskeisiin kysymyksiin, mutta tiistaina Trafin tietojohtaja Juha Kenraali oli melko vaitonainen ja vetosi keskeneräiseen selvitykseen. Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi maanantaina Viestintävirastolta selvitystä Trafin palveluiden tietosuojasta ja turvasta. Selvityksen on määrä olla valmis keskiviikkona.
Mitä tietoja Trafin palvelusta sai?
Trafin kuljettajatiedot-palvelusta oli mahdollista nähdä henkilön voimassaolevat ajo-oikeudet ja kuljettajan ammattipätevyystiedot. Tietoja pystyi vielä sunnuntai-iltana hakemaan pelkällä henkilötunnuksella tai nimen ja jonkin muun tunnistetiedon yhdistelmällä.
Miksi pelkällä henkilötunnuksella hakeminen on ongelmallista?
Kun haku toimi pelkällä henkilötunnuksella, sen perusteella oli mahdollista erilaisia yhdistelmiä kokeilemalla arvata toimivia henkilötunnuksia ja saada samalla tietoon henkilötunnuksen haltijan nimi.
Hakkeri- ja tietoturvatapahtuma Disobeyn perustanut Benjamin Särkkä pitää tätä palvelun ongelmallisimpana seikkana, sillä henkilötunnuksen loppuosa on kohtuullisen helppo päätellä ja koneellisesti arvauksia pystyy tekemään nopeastikin.
Henkilötunnuksen loppuosaan kuuluu kolme numeroa ja tarkistusmerkki, jonka määrittelyyn on olemassa laskukaava. Viimeisen merkin laskukaava on esitelty Väestörekisterikeskuksen verkkosivuilla. Lisäksi verkosta löytyy kaavaa hyödyntäviä laskureita.
Mitä näillä tiedoilla pystyi tekemään?
Särkkä huomauttaa, että identiteettivaras pystyy tekemään Suomessa aika paljon etu- ja sukunimellä, henkilötunnuksella ja kotiosoitteella. Niiden avulla voi saada esimerkiksi taloudellista hyötyä.
– Henkilötunnusta käytetään tunnistautumiseen aika usein ja sen avulla voi ottaa esimerkiksi pikavippejä, Särkkä selvensi.
Miksi palvelu mahdollisti tällaisen ja antoi hakea tietoja pelkällä henkilötunnuksella?
Trafin tietojohtaja Juha Kenraali ei vastaa suoraan kysymykseen ja kertoo, että Trafi tekee parhaillaan asiasta selvitystä liikenne- ja viestintäministeriölle.
– Olemme rauhoittaneet nyt tämän, että saamme rauhassa selvitettyä asian. Vastaamme sitten paremmin, Kenraali sanoi STT:lle.
Miten automaattiset haut estettiin?
Trafin palvelussa oli käytössä kuvallinen captcha-varmennus, jolla pyrittiin varmistamaan, että haun tekijä oli ihminen eikä kone. Käyttäjän oli syötettävä lomakkeelle kuvassa näkyvä numerosarja ennen kuin haun pystyi tekemään.
Captcha-varmennukset eivät kuitenkaan ole vedenpitäviä.
– Se vähän hidastaa, mutta ei se varsinaisesti estä mitään, Särkkä kertoi.
Trafin palvelun osalta Särkkä ei ottanut kantaa, kuinka tehokkaasti siinä oli automaattiset haut estetty, sillä hän ei ole testannut asiaa.
Rautatien päälle rakennettava kansi on alkanut hahmottua Tampereen juna-aseman naapurissa. Kannen päälle on tarkoitus rakentaa uusi monitoimiareena, hotelli, kasino ja tornitaloja (rakennusyhtiö SRV:n sivut). Kansiareenasta tulee Tapparan ja Ilveksen uusi kotihalli.
Uuden jäähallin rakentaminen on ollut Tampereella ikuisuuskysymys. Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsä on tamperelaisille rakas mutta jo iäkäs.
Runsaat kymmenen vuotta sitten, juuri ennen maailmanlaajuista talouskriisiä, keskustelu modernista jääkiekkopyhätöstä sai jälleen uutta vauhtia. Tampereella toivottiin, että monitoimihalli saataisiin rakennettua vuoden 2012 jääkiekon MM-kisoihin. Ilman uutta hallia kisat pelattaisiin taas muualla kuin Tampereella.
Muun muassa tamperelaisen jääkiekkovaikuttajan Kalervo Kummolan innoittamana Tampereella tehtiin selvitys hallin rakentamiseksi Sorsapuiston urheilukentän paikalle Tampere-talon viereen. Kummola oli tuolloin vielä Tampere-talon toimitusjohtaja.
Sorsapuistosta ei tullut uuden hallin kotipaikka. Suunnitelmat menivät uusiksi, kuten niin monta kertaa myöhemminkin Tampereen areenahankkeessa.
Havainnekuva Tampereen ratapihan päälle rakennettavasta areenasta ja kerrostaloista.Studio Daniel Libeskind
Ei Sorsapuistoon vaan rautatien päälle
Monitoimihallin paikaksi vaihtui Tampereen ratapiha. Hallin lisäksi radan päälle tulisi useita tornitaloja. Ne tarvittiin, jotta rahoittajat kiinnostuisivat, mutta nekään eivät auttaneet. Rahoitusta ei löytynyt millään.
Tampereen kaupungin piti etsiä kannelle ja areenalle uudet tekijät. Rakennusyhtiö Lemminkäisen mukana areenan ravintolatoimintaan halusi mukaan myös rockyhtye Eppu Normaali. Voiton vei kuitenkin rakennusyhtiö SRV.
Tältä Tampereen Kannen työmaalla näytti joulukuussa 2018.Jussi Mansikka / Yle
Tampere on kuitenkin vahvoilla – jos Tampereen Kannen uusi areena vain saadaan ajoissa valmiiksi.
Suora nettilähetys kansityömaalta on nähtävissä Yle Areenassa keskiviikkona 12.12. klo 11.30 alkaen. Työmaahan pääsee tutustumaan keskiviikkona myös Radio Suomen Tampereen lähetyksessä ja Pirkanmaan alueellisissa tv-uutisissa Yle TV1:ssä.
Korjaus: Videossa ovat vuonna 2009 yksityisiltä rahoittajilta hankittavaksi suunnitellun summan miljoonat muuttuneet miljardeiksi.
Yle on seurannut hanketta tiiviisti vuosien varrella. Tässä osa jutuista vuosilta 2016–2018:
Monet espoolaiset vanhemmat ovat saaneet joulun alla kouluilta Wilma-viestin, jossa kerrotaan, että opettajille ei tule hankkia kalliita lahjoja.
Kehotus perustuu kaupungin laatimiin virkamiehiä koskeviin vieraanvaraisuusohjeistuksiin.
– Ei se tietenkään ole kauhean suotavaa, että virkatehtäviä hoitaville opettajille annetaan erityisen suuria lahjoja. Se saattaa vähän vääristää virkamiehen arvostelukykyä, sanoo sivistystoimen johtaja Aulis Pitkälä.
Vanhemmille lähetetyssä viestissä sanotaan, että opettajien ei pidä ottaa vastaan yksityisiltä henkilöiltä tai yrityksiltä muuta kuin arvoltaan vähäisiä mainos- tai muita vastaavia lahjoja.
Rahan tai lahjakortin vastaanottaminen on viestin mukaan kielletty kokonaan.
"Ohjeen mukaan rahan vastaanottaminen virkatoimeen kuuluvasta toimenpiteestä voidaan aina katsoa olevan lainvastaista, ja lahjakortti on verrattavissa käteiseen rahaan."
Kiellot ja rajoitukset annetaan juuri ennen joulua
Viestissä tuodaan myös esille, että opettajille ei välttämättä tarvitse antaa lahjaa lainkaan.
"Toivomme huoltajien ja vanhempainyhdistysten muistavan, että lahjan antaminen ja yhteisiin lahjakeräyksiin osallistuminen on aina vapaaehtoista. Mahdollisia muistamisia harkittaessa on syytä noudattaa kohtuullisuutta ja muistaa, että joillekin pienikin summa voi olla suuri."
Viestin lopussa pahoitellaan, että tieto annetaan koteihin näin lähellä lukukauden loppua, kun lahjakeräykset saattavat olla jo käynnissä. Ohjeistus koskee kaikkia Espoon peruskouluja ja lukioita.
1–3 euroa sopiva panostus perhettä kohden
Ruotsinkielisille perheille lähetetyn Wilma-viestin mukaan perheiden tulisi osallistua luokkien yhteisiin lahjakeräyksiin vain 1–3 euron panostuksella.
Svenska Ylen haastattelema Finnoon ruotsinkielisen koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Henrik Ramm-Schmidt pitää kaupungin linjausta yllättävän tiukkana.
– Minusta on yllättävää, että luokan yhteistä lahjaa hyvää työtä tehneelle opettajalle voidaan pitää lahjuksena.
Ramm-Schmidtin mukaan hänen lapsensa luokan perheet ovat usein antaneet 4–5 euroa opettajan lahjakeräykseen. Monesti vanhemmat ovat päätyneet hankkimaan opettajalle lahjakortin. Vanhemmat ovat pitäneet 50–100 euroa sopivana arvona lahjalle.
Lahjan ei tarvitse olla materiaa
Espoon ruotsinkielisen opetustoimen johtajan Barbro Högströmin mukaan vanhemmille tiedotettiin opettajien lahjaohjeistuksesta juuri nyt, koska asia on noussut esille eri keskusteluissa.
– Strategiaamme liittyen olemme keskustelleet erilaisista tavoista, joilla voidaan osoittaa tukea vaikeuksissa oleville perheille. Kunnallislaissa todetaan, että kaikkia tulee kohdella tasavertaisesti.
Högströmin mielestä materiaalisia lahjoja tärkeämpää on se, että ihmiset arvostavat toisiaan sekä henkilöstön, vanhempien että oppilaiden keskuudessa.
– Kaikki voisivat tehdä toistensa päivästä mukavan. Näin voisi olla joka päivä, eikä ainoastaan jouluna.
Länsiväylä kertoi ensin Espoon ohjeistuksesta koskien opettajien lahjoja.
Lue Svenska Ylen juttu opettajien lahjoista täältä.
Liikenteen sujuvuus ja ympäristövaikutukset ovat valiokunnan perusteet nopeusrajoituksen nostolle
Erityisesti 15–17-vuotiaille suunnattujen kevytautojen nopeusrajoitus on nousemassa yllättäen 60 kilometriin tunnissa. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan tekemä linjaus poikkeaa hallituksen esityksestä, jossa rajaksi ehdotettiin 45 kilometriä tunnissa.
– Muutoksella on merkittäviä liikenteen sujuvuutta edistäviä vaikutuksia ja sillä on positiivisia vaikutuksia myös ympäristön kannalta, valiokunta perusteli uutta rajaa tiistaina.
Kevytautot ovat tavallisia henkilöautoja, joiden enimmäisnopeutta on rajoitettu. Kyseessä on uusi ajoneuvoryhmä, jonka on määrä tulla käyttöön ensi vuoden marraskuussa. Rinnalle jäävät edelleen mopot ja mopoautot, joiden enimmäisnopeusrajoitus on 45 kilometriä tunnissa.
Liikenneturva ei hyvällä katso esitystä
Tieliikenteen turvallisuutta edistävä Liikenneturva on pitänyt ehdottoman tärkeänä, että nuorten kevytautojen nopeusrajoitus olisi enintään 45 kilometriä tunnissa. Samalla se on varoittanut korkeamman nopeusrajoituksen vaaroista.
– Korkeampi nopeusrajoitus varmuudella lisäisi onnettomuuksien lukumäärää ja pahentaisi seurauksia sekä ajoneuvon kuljettajille ja matkustajille että erityisesti vastapuolena oleville tienkäyttäjille, Liikenneturva arvioi lausunnossaan kesällä.
Myös liikenne- ja viestintäministeriö arvioi lain perusteluissa, että korkeampi 60 kilometrin nopeusrajoitus vaikuttaisi kielteisesti liikenneturvallisuuteen.
– Suurimman sallitun ajonopeuden nostaminen 60 kilometriin tunnissa vaikuttaa jossain määrin onnettomuustapahtuman riskiin, koska korkeammilla nopeuksilla ympäristön havainnointi on heikompaa ja reaktio- ja jarrutusaikana kuljettu matka on pidempi, ministeriö kirjoitti esityksessään syksyllä.
Valiokunnan mietintö kevytautoista etenee seuraavaksi eduskunnan suuren salin keskusteluun ja hyväksyttäväksi. Useimmiten eduskunta päättää laista valiokunnan pohjaesityksen mukaisesti, mutta halutessaan kansanedustajilla on mahdollisuus tehdä myös muutosesityksiä.
Taivassalolainen Niko Suominen heräsi joulukuun toisena lauantaina tilanteeseen, että oma koti oli tulessa.
– Kun avasin silmät, huomasin, että makuuhuoneen katto oli jo hiiltynyt. Sitten se alkoi jo pian palaa läpi. Asunto oli täynnä savua. Huomasin, että kattoikkunoiden räystäätkin olivat tippuneet alas, Suominen kuvailee tilannetta.
Ensimmäinen ajatus oli, että talosta pitää päästä ulos. Mielessä kävi, että mukaan on saatava myös perheen koira.
Pihalle, mutta mistä?
Ulospääsy palavasta talosta ei käynyt leikiten. Tarvittiin mielikuvitusta. Vapaapalokuntalaisena Niko Suominen osasi toimia tilanteen arvioimiseksi.
– Jostain alitajunnasta tuli mieleen kokeilla, onko ovi eteiseen kuuma. Ja kun se oli kuuma, menin kyykkyyn ja raotin ovea varovasti. Sieltä löivät liekit vastaan, oli pakko kokeilla toista reittiä.
Eteinen oli jo ilmiliekeissä, enkä päässyt ulos myöskään keittiön ikkunoiden kautta.
– Paniikki iski. Yritin lyödä keskelle lasia, mutta en saanut sitä rikki. Alkoikin olla jo hätä, kun talo paloi kahdesta suunnasta – sekä alhaalta että ylhäältä.
Happikin kävi vähiin. Sitten Suominen muisti makuuhuoneen tuuletusikkunan.
– Sen sain auki ja sieltä happea.
45 senttiä kapeasta tuuletusikkunasta tuli lopulta myös Suomisen pakoreitti ulos. Hän ihmettelee sitä edelleen.
– Näköjään tällainen isokokoinenkin mies sieltä pääsee ulos, kun hätä on.
Paniikki iski. Yritin lyödä keskelle lasia, mutta en saanut sitä rikki. Alkoi olla jo hätä, kun talo paloi kahdesta suunnasta – sekä alhaalta että ylhäältä. Niko Suominen
Suomisella ei ole käsitystä, kuinka kauan hän oli makuuhuoneessa.
– Olin hengittänyt aika paljon savua. Ikkunasta tullut ilma tietenkin edisti paloa makuuhuoneessa. Koiraa en pystynyt pelastamaan, mutta itseni kuitenkin.
Saatu apu on antanut toivoa
Ihmiset usein pohtivat, mitä ottaisivat mukaan palavasta talosta. Niko Suominen ei sellaista ehtinyt pelastautuessaan ajatella. Hän päätyi joulukuun aamupäivänä pihalle pelkät kalsarit jalassa.
– Muistin aika nopeasti, että meillä oli ulkovaatteita ulkovarastossa. Menin sieltä hakemaan lämmintä päälle..
Hän oli itse soittanut hätäkeskukseen ollessaan vielä talossa sisällä. Ensimmäisenä paikalle saapui vapaapalokuntaan kuuluva lähinaapuri. Ambulanssi ja Taivassalon VPK saapuivat pian perässä. Tarkkoja muistikuvia Suomisella ei tilanteesta ole.
On tullut sellainen olo, että kyllä tästä selvitään. Ei ole missään vaiheessa tullut epätoivoa sen suhteen. Niko Suominen
Hän oli tapahtuma-aikaan yksin kotona. Muu perhe oli lähtenyt kotoa pois vain puolitoista tuntia aiemmin. Liekit nielivät koko sataneliöisen omakotitalon.
Tulipalon tuhon jälkiä.Eino Kossila / Yle
Tapahtumasta on kolme yötä eikä Suominen osaa vielä sanoa, mitä kaikesta ajattelisi. Käytännön asioiden järjesteleminen on vienyt ja vie edelleen aikaa. Ensimmäinen yö meni nukkuessa, mutta seuraavat kaksi enemmän hereillä.
– Ajatukset pyörivät ja mietin esimerkiksi, miten siinä olisi voinut käydä.
Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun henki on kyseessä. Ei olisi tarvinnut kuin minuutin tai kaksi olla siellä kauemmin, niin en enää istuisi tässä. Se pistää ajattelemaan. Niko Suominen
Hän kertoo, että hän ja muukin perhe on saanut paljon apua. Jo ambulanssissa oli kysytty, tarvitseeko perhe hätämajoitusta. Niko Suominen kiittelee kaikkia apua antaneita ja sitä tarjonneita.
– On tullut sellainen olo, että kyllä tästä selvitään. Ei ole missään vaiheessa tullut epätoivoa sen suhteen, Niko Suominen sanoo.
Suomen Punaisen Ristin avustus- ja kriisityöntekijänä toimiva Leena Paavola sanoo, että apua yritetään antaa mahdollisimman nopeasti. Se voi olla monenlaista.
– Kerromme aina ensin, miten voimme auttaa. Autamme kaikenlaisissa käytännön asioissa, kuten vaikka menetettyjen papereiden hankinnassa.
Niko Suominenkin sanoo, että avuntarve voi olla yksilöllistä. Hänelle esimerkiksi vaateapu ja henkinen tuki ovat olleet yhtä tärkeitä.
Suomisen perheen tilanne on tuore, ja tarpeita arvioidaan yhdessä eri tahojen kanssa. Niko arvelee, että tulipalon vaikutukset voivat tuntua arjessa vielä vuosia.
– Juttelin ihmisen kanssa, jonka talo oli palanut kuusi vuotta sitten. Hän oli viime kesänä ryhtynyt leipomaan ja huomannut vasta silloin, ettei omista enää kaulinta. Se oli mennyt palossa. Tämmöisiä varmasti tulee.
Kamala kokemus tulee hyötykäyttöön
Palavasta talosta pelastunut Niko Suominen arvelee, että omakohtaisesta kokemuksesta on vastaisuudessa hyötyä. Vapaapalokuntalaisena hän pääsee todennäköisesti kertomaan muille kokemuksestaan.
– Nyt pystyy ehkä paremmin kertomaan tulipalosta, kun on itse sellaisen kokenut. Olen toki savusukeltanut taloissa, mutta tilanne oli nyt täysin eri. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun henki on kyseessä. Ei olisi tarvinnut kuin minuutin tai kaksi olla siellä kauemmin, niin en enää istuisi tässä. Se pistää ajattelemaan.
Kotitalonsa menettänyt mies haluaa muistuttaa jokaista palovaroittimien tärkeydestä.
– Palovaroittimet kannattaa tarkistaa ja hommata jokaiseen kodin huoneeseen. Ja avattavat ikkunat.
Suomisen perheen koti tuhoutui tulipalossa lauantaina 8.12.2018.Eino Kossila / Yle
