Porin prikaatin 1. jääkärikomppania on läpäissyt sotilasliitto Naton tekemän suorituskyvyn arvioinnin, ilmoittaa Maavoimat.

Arviointi yhdistettiin kriisinhallinnan harjoitukseen, joka pidettiin Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa marraskuun lopulla. Naton valtuuttama suomalaisista ja ulkomaalaisista arvioitsijoista koostuva ryhmä esittää nyt Natolle, että jääkärikomppanian taisteluvalmiutta vahvistetaan.

– Tämä osoittaa, että pystymme antamaan varusmiehille kansainvälisen kriisinhallinnan vaikeisiin olosuhteisiin tähtäävän koulutuksen, Porin prikaatin komentaja, eversti Mika Kalliomaa sanoo.

Porin prikaatin 1. jääkärikomppania on ensi vuoden ajan sekä Naton NRF-valmiudessa että osa Suomen ilmoittamaa YK:n ja EU:n joukkopoolia. NRF tarkoittaa niin sanottuja Naton nopean toiminnan joukkoja.

Vantaalla on nyt viiden vuoden ajan pyritty eroon ulkoilmassa kiemurtelevista leipäjonoista ja yritetty kehittää ruoka-apua siten, että ihminen tulisi kohdatuksi kokonaisvaltaisesti ja kunnioittavasti.

Ruoka-apua tarvitsevia ihmisiä yhteen kokoavat yhteisöruokailut ovat olleet laajasti esillä, mutta Vantaalla kyse on laajemmasta kokonaisuudesta.

Yhteinen pöytä -mallissa hävikkiruoka kootaan keskitetysti yhteen paikkaan, mistä se siirretään yli 60 jakopisteelle. Samalla työllistetään pitkäaikaistyöttömiä.

Siksi toiminnan nimeä on nyt pohdittu uudelleen.

– Huomasimme tänä vuonna, että Yhteinen pöytä -nimi johtaa hiukan harhaan. Se käsitetään usein pelkiksi yhteisöruokailuiksi, vaikka yhteisen pöydän malli on paljon enemmän. Olemme kestävän kehityksen malli, jossa sekä ekologinen, sosiaalinen että taloudellinen puoli otetaan huomioon. Siksi Hukaton Vantaa, jotta mikään tai kukaan ei menisi hukkaan, sanoo projektipäällikkö Hanna Kuisma.

Tutkitusti toimiva konsepti

Yhteinen pöytä -konseptia on tutkittu ulkopuolisen tahon voimin ja tuore vaikuttavuusarviointi kertoo, että Vantaalla ollaan oikealla tiellä.

– Todistetusti ollaan saatu tätä ruoka-apuverkostoa käsittämään, että he todella ovat verkosto. He voivat yhdessä kehittää asioita ja saada toisiltaan vertaistukea. Lisäksi hävikkiterminaalimme on melko ainutlaatuinen. Ruokahävikin hyötykäyttö on tehokasta, kun se voidaan jakaa terminaalista kymmeniin kohteisiin, Kuisma kertoo tuloksista.

Ruoka-apukohteita on Vantaalla kaikkiaan 65, joista osa tarjoaa jonkinlaista hävikkiruokaa, osa jakaa ruokakasseja ja joissakin paikoissa tehdään molempia.

Projektipäällikkö Kuisman mukaan kohteet jakautuvat Vantaalla melko laajalle ja kattavalle alueelle. Tarkoitus on, että erilaisissa elämäntilanteissa oleville avun tarvitsijoille olisi tarjolla riittävästi erilaista toimintaa, riittävän lyhyen matkan päässä.

Yhteisöllisyydellä edelleen suuri merkitys

Vaikka Hukaton Vantaa -nimellä halutaan korostaa mallin monipuolisuutta, uskotaan Vantaalla yhä yhteisöruokailujen voimaan.

Kuisma mainitsee yhtenä esimerkkinä Hämeenkylän yhteisölounaan, jonne saapuu lähiympäristöstä runsaasti erilaisia ihmisiä sekä syömään että tapaamaan toisiaan.

– Johonkin yhteisöön kuuluminen hyödyttää kaikkia ihmisiä, myös ruoka-avun saajia. Yhteisö kantaa, kun on vaikeinta ja sen avulla voi tarjota muutakin kuin vain sen ruokakassin.

Myös vaikuttavuusarvioinnin tulokset kertovat, että suurin osa ruoka-avun saajista pitää nykyistä toimintamallia arvossaan. Kuisman mukaan 85 prosenttia kyselyyn vastanneista piti sisätiloissa tapahtuvaa, yhteisöllistä ruoka-apua mieluisana.

Kuisma myöntää kuitenkin, että eniten avun tarpeessa olevat eivät välttämättä pääse osalliseksi mistään ruoka-avusta.

– On ihmisiä, jotka eivät pääse poistumaan kotoaan syystä tai toisesta. He eivät tällöin pääse leipäjonoihin, yhteisölounaisiin eivätkä mihinkään variaatioihin siltä väliltä.

Auttaminen ei ole ikäkysymys

Vantaan Yhteisen pöydän toiminnassa kolme vuotta vapaaehtoistyöntekijänä mukana ollut eläkeläinen Reino Söderholm, 71, on mielissään siitä, että kaiken ikäiset voivat halutessaan auttaa muita ihmisiä.

– Ruoka-apua tarvitsevat ihmiset ovat todella hädässä, ja tuntuu hyvältä, että tässä iässä pystyy vielä auttamaan toisia. Eikä velvoiteta olemaan koko päivää paikalla, muutama tunti kerralla riittää hyvin.

Kaksi päivää viikossa vapaaehtoistyötä tekevä Söderholm korostaa myös yhteisöllisyyttä. Toisen ihmisen seuraa kaipaavat sekä ruokailijat että työntekijät.

– Sen näkee, miten monet kaipaavat seuraa ja ovat yksinäisiä. Kyllä kaikkien pitää aina välillä päästä ulos keskustelemaan toisten ihmisten kanssa.

Lue myös:

Raju uudistus leipäjonoihin? Köyhät halutaan syömään yhdessä, leipäjonot putsataan pääkaupunkiseudun kaduilta

Kuorma-auton kuljettaja kuoli varhain aamulla kuorma-auton ja tavarajunan törmäyksessä Palojärven vartioimattomassa taso-risteyksessä Kemijärven ja Rovaniemen välillä.

Tyhjä Kemijärvelle päin matkalla ollut puutavarajuna törmäsi rataa tasoristeyksessä ylittäneeseen jätteitä kuljettavaan kuorma-autoon ennen kello viittä keskiviikkoaamuna.

Onnettomuuspaikka on parikymmentä kilometriä Kemijärveltä Rovaniemelle päin.

Päivänvalon aikaan tasoristeyksessä näkee pitkälle molempiin suuntiin junarataa. Onnettomuuden tapahtuma-aikaan varhain aamulla oli vielä pimeää. Aamuvarhaisella oli kuiva pakkaskeli.

Poliisi: Syytä mahdotonta vielä arvioida

Poliisi aloitti onnettomuuspaikan tutkinnan aamulla.

Lapin poliisin tutkinnanjohtajan Marko Ijäksen mukaan vielä on täysin mahdotonta arvioida onnettomuuden syytä.

Onnettomuudessa tavarajunan veturi pysähtyi noin kolmensadan metrin päähän törmäyspaikasta vaunujen pysyessä veturin perässä. Viranomaisten mukaan veturi suistui hieman kiskoilta ja jäi kallelleen radan oikealle puolelle. Useita satoja metrejä pitkän junan tyhjät puutavaravaunut pysyivät raiteilla.

Kuorma-auto tuhoutui törmäyksessä pahoin. Auto oli lentänyt noin parinkymmenen metrin päähän tasoristeyksestä radan vasemmalle puolelle Kemijärvelle päin mentäessä.

Onnettomuudessa kuoli kuorma-auton kuljettaja. Veturinkuljettaja loukkaantui lievästi ja toinen junassa ollut VR:n työntekijä pääsi lääkärintarkastuksen jälkeen kotiin.

Onnettomuustutkintakeskus selvittää syyn

Onnettomuustutkintakeskus aloitti osaltaan tutkinnan aamukymmeneltä. Erilaisten mittausten lisäksi onnettomuuspaikkaa kuvataan ilmasta kuvauskopterilla. Paikkatutkinta saadaan valmiiksi keskiviikon aikana, arvioi johtava tutkija Esko Värttiö Onnettomuustutkintakeskuksesta.

– Mitkä oli näkemät, millainen oli nousu radalle, tämäntyyppiset asiat sieltä selvitetään. Sitten tottakai huomioidaan sääolosuhteet ja mietitään, mitkä asiat ovat voineet vaikuttaa havaintojen tekoon, Värttiö sanoo. Hänen tiedossaan ei ole, onko Palojärven tasoristeyksessä tapahtunut aiemmin onnettomuuksia.

Otkes on pyytänyt VR:ltä, liikenteenohjaukselta sekä jätteitä kuljettaneen kuorma-auton omistaneelta yhtiöltä lisätietoja. Onnettomuustutkintakeskuksen raportti valmistuu aikaisintaan puolen vuoden kuluttua.

Paikalle on saapunut myös VR:n raivausryhmä. Vielä ei ole tiedossa milloin junaliikennettä Kemijärven ja Rovaniemen välillä päästään jatkamaan. Matkustajaliikenne hoidetaan siihen saakka linja-autoilla.

Valkeasta joulusta haaveilevat voinevat olla tyytyväisiä maan pohjois- ja itäosissa. Sää nimittäin näyttää jatkuvan talvisena joulua kohti, ja etenkin pohjoisessa lunta on jo reippaasti.

Lumiraja kulkee tällä hetkellä kutakuinkin Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Karjalaan. Koko maahan on tulossa lunta ensi viikolla, ja Ylen meteorologin Anne Borgströmin mukaan lunta jäänee etelässä ja lännessäkin jouluksi maahan, ainakin vähän ja ainakin sisämaassa.

Borgström kertoo ennustemallien näyttäneen keskiviikkona, että joulunpyhinä mentäisiin yhä kylmempään suuntaan. Toisaalta malleissa näkyy joinakin päivinä myös plusasteita ja vesisateita.

– Mitä pidemmälle mennään, sitä heikompaa ennustettavuus on, Borgström muistuttaa parin viikon päähän ulottuvista ennusteista.

Lähipäivinä luvassa on poutaista pakkassäätä. Lämpötilat ovat Borgströmin mukaan tavanomaisissa lukemissa eli etelässä –4:stä hieman plussan puolelle, maan keskiosassa viiden pakkasasteen molemmin puolin ja pohjoisessa –16 :n ja –6:n asteen välillä.

Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi marraskuun lopussa harvinaisen luvan joukkohaudan vainajien siirtämiseen. Lupa koskee vuoden 1918 sisällissodan uhreja, jotka on haudattu joukkohautaan keskelle teollisuusaluetta Heinolan Vierumäellä.

Tarkkaa tietoa haudattujen lukumäärästä ei ole, mutta enimmillään vainajia on arvioitu olevan noin 300. Uusi hautapaikka sijaitsee Heinolan hautausmaalla.

Keskiviikkona asiantuntijat ottivat päätökseen kantaa mielipidekirjoituksella Helsingin Sanomissa. Kannanotossa oikeushammaslääkäri Helena Ranta sekä Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva ja arkeologian emeritusprofessori Jussi-Pekka Taavitsainen vaativat, että Vierumäen joukkohaudan siirtämistä olisi pitänyt pohtia muinaismuistolain pohjalta.

– Ongelma on siinä, että yleensä nämä kansalaissodan jäämistöt, hauta- ja taistelupaikat on määritelty muinaisjäännöksiksi, sanoo Taavitsainen.

Aluehallintoviraston lupa joukkohaudan siirtämisestä perustuu kuitenkin hautaustoimilakiin. Asiantuntijoiden mukaan päätös on ongelmallinen, koska se ei varmista sotavainajien joukkohaudan kaivamisessa tarvittavan erityisosaamisen käyttämistä. Asiantuntemusta välttämättä löydy kilpailuttamalla arkeologisia kenttätöitä tekeviä yrityksiä.

– Olen sen verran vanha ja vanhanaikainen, että minun mielestäni tällaista ei tosiaan pitäisi kilpailuttaa, vaan tekijäksi pitäisi ottaa maakuntamuseo eli Lahden kaupunginmuseo, jolloin myös tutkimusten tulokset ja tiedot jäisivät paikkakunnalle, perustelee Ranta.

Monimutkainen ja pitkä operaatio

Joukkohaudan avaaminen ja vainajien henkilöllisyyden selvittäminen on joka tapauksessa pitkä ja kallis operaatio.

– Tämä vaatii ensinnäkin laajoja arkistotutkimuksia mahdollisimman tarkan kokonaiskuvan selvittämiseksi siitä, mitä kaikkea tiedetään tilanteesta Vierumäellä 1918, sanoo Ranta.

Sata vuotta sitten haudatut vainajat ovat Rannan arvion mukaan luurankoasteella ja eri ruumiden jäännökset saattavat olla sekaisin. Vainajat eivät todennäköisesti ole samanlaisissa siisteissä riveissä, kuin hautausmaalla.

– Pelkkä vainajien dna-tutkimuskaan ei kerro vielä paljoa. Pitää saada myös aineistoa, johon sitä verrataan. Vainajien hautaamisesta on kulunut jo muutama sukupolvi, joten tämäkin voi olla hidasta ja vaikeaa, muistuttaa Ranta.

Tästä syystä on varauduttava myös vainajien ja heistä otettujen näytteiden pitkäaikaiseen säilyttämiseen.

Heinolassa edetään rauhallisesti

Joukkohauta sijaitsee nyt Heinolan kaupungin ja Versowood Oy:n mailla. Puunjalostusyhtiö kantaa päävastuun siirron kustannuksista, mutta myös valtionrahoitusta selvitetään. Työt olisi tarkoitus aloittaa ensi kesänä.

– Aikataulu on vasta kehitteillä, olemme vasta aloittaneet ohjausryhmän kokoamisen. Emme aio muutenkaan kiirehtiä tämän asian kanssa etenkään näin joulun alla, kertoo Heinolan kaupunginarkkitehti Harri Kuivalainen.

Lue myös:

Kun 300 vainajaa siirretään työkoneiden hälystä kirkkomaan rauhaan, tarvitaan arkeologeja, oikeuslääkäreitä ja rikospaikkatutkijoita – näin harvinainen haudansiirto toteutetaan

Aluehallintovirasto teki harvinaisen päätöksen: keskellä teollisuusaluetta sijaitseva sisällissodan aikainen joukkohauta voidaan siirtää muualle

Vanhassa Valion mainoksessa kaksi nuorta naista valmistaa ruokaa paistamalla porkkanoita Oivariini-kevytlevitteessä. Ruuanlaiton jälkeen naiset siirtyvät pihalle nauttimaan hymyssä suin tätä pelkistä porkkanoista koostuvaa ateriaansa. Mieskertojan ääni toteaa: "Kaikki mitä tarvitset. Valio Oivariini."

Kotipizzan mainoksessa häjyt matkaavat hevoskärryissä. Toisella miehistä on kädessään nippu porkkanoita. Hän tarjoaa niitä vieressään istuvalle. Tämä tarttuu porkkanoihin ja heittää ne maahan. Ruutuun ilmestyy lähikuva pizzasta. Miesääni sanoo: "Kotipizzan huikea lihamestari: viisi lihaa, ei porkkanaa."

Esimerkit ovat yhteiskuntatieteiden maisteri Milla Annalan väitöstutkimuksesta, jossa hän on selvittänyt, miten miehiä ja naisia esitetään television elintarvikemainoksissa. Aineisto on kerätty vuosina 2012–2013.

– Naisten syöminen kuvataan hyvin hillittynä ja hallittuna, annoskoot ovat pieniä. Esimerkiksi Valion mainoksessa ateria koostuu ainoastaan paistetuista porkkanoista. Ylipainoisia naisia ei kuvata lainkaan syömässä, Annala kuvailee.

– Mainosten nainen on hoikka ja hillitty. Mainosten mies voi sen sijaan olla hieman ylipainoinenkin ja syödyt annokset tuhdimpia.

Vain miehet juovat olutta

Annalan väitöstutkimuksen aineistona on yhteensä 536 eri ruoka-, juoma- ja ravintolisämainosta. Ne on esitetty MTV3 ja Nelonen -kanavilla.

Miehiä kuvataan mainoksissa huomattavasti naisia useammin kuluttamassa miehisinä pidettyjä elintarvikkeita, kuten makkaraa, olutta ja hampurilaisia.

Tyttöporukalla saatetaan kyllä mainoksissakin siiderit juoda. Milla Annala

Annalan aineistoon ei osunut yhtään mainosta, jossa naiset juovat olutta.

– Olut ja miehet liitetään lähtemättömästi yhteen. Oluen juonti esitetään mieskaveriporukan yhteisenä aktiviteettina, erottautumisena naisista.

– Yleensä naisilla on olutmainoksissa sivustaseuraajan, katsojan rooli. Tyttöporukalla saatetaan kyllä mainoksissakin siiderit juoda, Annala sanoo.

Lapsiperheitä kuvataan hyvin idealisoidussa valossa ja yleisimmin heitä näytetään syömässä yhdessä. Mainosperheet koostuvat tavallisesti kahdesta heterovanhemmasta ja heidän kumpaakin sukupuolta olevista lapsistaan. Perheet ovat yleensä myös valkoihoisia ja keskiluokkaisia.

Kansainväliset erot yllättivät

Kun Milla Annala alkoi selvittää, millaisia elintarvikemainoksia Suomessa televisiossa näytetään ja miten niissä käsitellään eri sukupuolia, hän yllättyi. Ensimmäinen yllätys oli se, mitä tuotteita meillä mainostetaan eniten.

Siinä missä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa mainostettiin eniten pikaruokaa, makeisia ja virvoitusjuomia, Suomessa mainostetuimpia elintarvikkeita olivat jugurtit ja rahkat, liha sekä leipä – siis ihan tavalliset peruselintarvikkeet. Vasta tämän jälkeen tulivat valmisruuat sekä hampurilaiset.

Kansainvälisessä tutkimuksessa elintarvikemainonnan on todettu kuvaavan miehiä ja naisia vielä stereotyyppisemmin kuin mainonnan kokonaisuudessaan. Väitöstutkija sanoo, että Suomessa näin ei ole.

– Aineistostani ei noussut esiin kansainvälisissä tutkimuksissa havaittua jaottelua, jossa lähinnä vain naiset käyvät kaupassa, laittavat ruokaa ja tarjoavat sitä, ja jossa miehet ovat passiivisia ruuan vastaanottajia ja syöjiä.

Suomessa myös miehet kokkaavat keittiössä

Annalan mukaan suomalaisissa mainoksissa miehiä kuvataan laittamassa ruokaa kotona yhtä usein kuin naisiakin. Rakkaus ja hoiva yhdistetään myös mieskumppaneihin tai isiin.

– Lähtiessäni tekemään tutkimusta, kuvittelin, että siinä nousisi esiin samanlaisia asioita kuin kansainvälisissäkin tutkimuksissa. Kun tulokset muotoutuivat erilaisiksi, sapluunat menivät uusiksi ja jouduin lukemaan paljon lisää. Mutta se teki tutkimuksen teosta vaan kiinnostavampaa, Annala sanoo.

Yhdessä vaiheessa oli ylilyöntejä, oli Olvi- ja Panu-tyttöjä, mutta siitä aikakaudesta on menty pitkälle. Riikka-Maria Lemminki

Väitöskirjan aineistossa vahvaa sukupuolieroa esiintyy lähinnä ammatillisen ruuanlaiton osalta. Mainosten ammattikokit ovat miehiä, naiskokkeja ei kuvata mainoksissa miltei lainkaan.

Yksi keskeinen yhtäläisyys aikaisemman kansainvälisen televisiomainonnan tutkimuksen kanssa kuitenkin löytyi: myös suomalaisessa aineistossa naiset olivat miehiä nuorempia ja miehiä harvemmin puheroolissa.

Tutkimus kiinnostaa myös mainostajia

Annalan tutkimus on herättänyt mielenkiintoa myös mainostajien keskuudessa. Mainostajien liiton toimitusjohtaja Riikka-Maria Lemminki sanoo, että mainonnassa etiikan merkitys on noussut viime vuosina erityisen voimakkaasti esille.

Lemminki pitää hyvänä, että esimerkiksi sukupuoliroolien esittämistä seurataan tarkasti.

– Yhdessä vaiheessa oli ylilyöntejä, oli Olvi- ja Panu-tyttöjä, mutta siitä aikakaudesta on menty pitkälle, Lemminki sanoo.

– Näistä asioista puhutaan Suomessa ja meillä on todella aktiivinen mainostajien piiri, joka tekee paljon yhteistyötä.

Mainokset voivat "myydä" meille muutakin kuin mainostamiaan tuotteita. Milla Annala

Mainostajien liittoon kuuluu noin 400 jäsenyritystä, jotka vastaavat yli 80 prosentista markkinointiviestinnän panostuksista Suomessa. Liitto on yksi Euroopan vahvimmista mainostajien yhteenliittymistä.

Sekä väitöstutkija Annala että Mainostajien liiton Lemminki nostavat esiin mainostajien oman itsesääntelyelimen, Mainonnan eettisen neuvoston, roolin. Vuodesta 2001 toiminut neuvosto käsittelee tapauksia, joissa markkinoinnin koetaan olevan esimerkiksi yksilöä tai ihmisryhmää syrjivää, lapsille sopimatonta tai ihmisarvoa loukkaavaa.

Neuvoston lausunnot ovat suosituksia, mutta ne saavat julkisuutta ja mainostajat suhtautuvat niihin yleensä vakavasti.

Miksi mainosten kuvaukset ovat tärkeitä?

Tutkimuksensa perusteella Annala on valmis antamaan melko puhtaat paperit suomalaiselle elintarvikemainonnalle sukupuolten kuvaamisessa.

– Vaikka myös sukupuolistereotypisia mainoksia on, niin yleiskuvassa miehiä ja naisia esitetään aika laajasti erilaisissa ja monipuolisissa rooleissa.

Mutta mitä merkitystä sitten on sillä, miten ja millaisia sukupuolirooleja television mainoksista löytyy?

Annala sanoo, että television elintarvikemainonta on helppo sivuuttaa arkisena, turhanpäiväisenä ja jopa triviaalina ilmiönä. Toki ajoittain yksittäiset mainokset herättävät kohua ja julkista keskustelua.

Annala kuitenkin toivoo, että tutkimus herättäisi ihmiset katsomaan kuvatulvaa tarkemmin.

– Mainokset voivat luonnollistaa sellaisia myyttisiä ajatusmalleja, jotka eivät ole luonnollisia, vaan luonnollistettuja, kulttuurisesti tuotettuja. Mainokset voivat "myydä" meille muutakin kuin mainostamiaan tuotteita, Annala sanoo.

– Elintarvikemainonta voi olla yksi niistä kulttuurisista areenoista, joka uusintaa käsityksiä siitä, mitä naiset ja miehet syövät tai mitä heidän tulisi syödä ollakseen feminiinisiä naisia tai maskuliinisia miehiä.

YTM Milla Annalan väitöstutkimus "Television elintarvikemainonta ja sukupuoli: Naiseuden ja mieheyden representaatiot 2010-luvun Suomessa" tarkastettiin Tampereen yliopistossa keskiviikkona 12.12.2018.

Siilinjärveläisellä Sara Hyötyläisellä on kummallinen tilanne. Päivisin hän käy Ahmon koulun kahdeksatta luokkaa eikä enää pääse liikuntatunneilla koulun liikuntasaliin.

Iltaisin hän kuitenkin osallistuu Siilinjärven Pesiksen C-tyttöjen pesäpalloharjoituksiin samassa tilassa.

Ahmon koulun liikuntasali määrättiin joulukuun alussa perusopetuksen osalta käyttökieltoon sisäilmaongelmien vuoksi. Sadat oppilaat jäivät ilman liikuntatilaa. Seuran pesäpalloharjoitukset jatkuvat kuitenkin normaalisti.

– Onhan se vähän jännä, että päivisin tänne ei saa tulla ja iltaisin kuitenkin tulee. Semmoinen erikoinen tilannehan se nyt on, myöntää Hyötyläinen harjoitusten päätyttyä.

Yksikään liikuntasalia käyttävä seura ei ole perunut vuorojaan

Ahmon koulun liikuntasali on paikallisten seurojen aktiivisessa käytössä. Käyttäjäseuroista yksikään ei ole käyttökiellon vuoksi perunut omia vuorojaan.

Esimerkiksi pesäpalloseura SiiPellä on harjoitusvuoroja salissa joka päivä. Toiminnanjohtaja Marko Heikkisen mukaan seura jatkaa toimintaansa liikuntasalissa entiseen tapaan.

– Harrastustoiminta urheiluseurassa on vapaaehtoista ja jokainen voi päättää, että tuleeko tai tuoko lapsia harjoituksiin. Opetuksessa tilan käyttö puolestaan on pakollista, perustelee Heikkinen.

Hänen mukaansa harrastajat viettävät salissa lyhyitä aikoja kerrallaan eikä hänen tietoihinsa ole tullut oireista kärsiviä. Salin käytön lopettaminen toisi seuralle suuria haasteita löytää korvaavia tiloja, koska sellaisia ei Siilinjärvellä ole.

Jalkapallon erikoisseura FC Siilistä sen sijaan kerrotaan, että useilla pelaajilla on ollut sisäilmaoireita ja osa pelaajista on jättäytynyt harjoituksista pois. Huolestuneilta vanhemmilta on tullut useita yhteydenottoja, mutta kukaan ei ole kokonaan lopettanut ongelmien vuoksi harrastusta.

– Tilanne on erittäin hankala, koska sali on ollut kokonsa puolesta ylivoimainen tila, kommentoi puheenjohtaja Petri Happonen.

Pesäpalloa SiiPessä pelaava Sara Hyötyläinen osallistuu pesäpalloharjoituksiin Ahmon koulun liikuntasalissa mielellään, sillä hänelle oireita ei ole tullut.

Pintapuolinen korjaus ei riitä enää

Yle kertoi syyskuussa, että koko maassa 48 000 koululaista käy koulua väistötilassa. Pohjois-Savossa Siilinjärvellä koulurakennusten sisäilmaongelmat ovat olleet vaivanneet jo vuosia. Tällä hetkellä kunnan 12 koulurakennuksesta noin puolet kärsii sisäilmaongelmista.

– Tilanne on erittäin huono, kuvailee siilinjärveläinen kunnanvaltuutettu Toni Juvonen (vihr.).

Toimitilapäällikkö Jukka Kellokumpu sanoi viime keväänä Ylen haastattelussa, että radikaalimpia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten.

Esimerkiksi Ahmon koululla on yli 500 oppilasta, joista väistötiloissa opiskelee jo kolme neljäsosaa. Hiljattain perusopetuksen osalta käyttökieltoon asetettiin myös koulun liikuntasali. Tämä tuo koululle kokonaan uuden haasteen.

– Sadat oppilaat hakevat nyt paikkaa, missä liikkua. Kyllä se vaatii joustoa sekä opettajilta että oppilailta, toteaa liikunnan ja terveystiedon lehtori Tomi Kukkonen.

Ongelmiin on suhtauduttu vakavasti ja esimerkiksi oppilaita on viety syrjään rauhoittumaan tai haukkaamaan raitista ilmaa. Tomi Kukkonen

Opettajat ottivat käyttökiellon lopulta ilahtuneena vastaan, sillä liikuntasalista on aiheutunut pitkään laajoja ongelmia sekä henkilökunnalle että oppilaille. Kukkonen kertoo nuorten ja aikuisten kärsineen muun muassa päänsärystä, huimauksesta, punoituksesta ja limakalvojen kuivumisesta.

– Ongelmia on tullut vastaan päivittäin. Niihin on suhtauduttu vakavasti ja esimerkiksi oppilaita on viety syrjään rauhoittumaan tai haukkaamaan raitista ilmaa.

Ensi vuonna Siilinjärvellä korjausvuorossa ovat Ahmoa pienemmät Vuorelan ja Kuuslahden koulut. Alun perin myöhemmälle suunniteltu Ahmon kouluratkaisu tuodaan kuitenkin pahentuneen tilanteen takia uudelleen päätöksentekoon jo lähiviikkoina.

Monen paikallisen valtuutetun mielestä tehdyt toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Tähän mennessä korjaukset ovat olleet lähinnä pintapuolisia.

– Tarkoitus on aina ollut varmasti hyvä. Nyt on kuitenkin todettu, että tehdyt korjaukset ja remontit eivät ole ongelmaa poistaneet. Nyt on syytä ryhtyä purkamaan ja rakentamaan uutta, toteaa Juvonen.

Oppilaat ovat harmissaan käyttökiellosta

Joulukuisena tiistai-iltapäivänä joukko Ahmon koulun kahdeksasluokkalaisia poikia pelaa pingistä koulun pääaulassa. Ympärillä käy kuhina sillä samaan aikaan käynnissä on myös välitunti. Osa oppilaista viettää siis samassa tilassa vapaa-aikaa, kun osalla on käynnissä liikuntatunti.

– Eihän tämä siinä mielessä ihanteellinen tilanne ole. Vielä suurempia kitkatilanteita ei ole syntynyt, huokaa liikunnan ja terveystiedon lehtori Tomi Kukkonen.

Oppilaita liikuntasalin käyttökielto harmittaa. Kahdeksasluokkalaiset Sara Hyötyläinen ja Vili Nissinen viettäisivät liikuntatunnit mieluiten salissa. Jatkossa tunteja pidetään enemmän ulkona, väistötiloissa sekä muualla koulun lähiympäristössä.

– Onhan tämä ihan hauskaa näin, mutta kyllä olisin mieluummin salissa pelaamassa jalkapalloa tai sählyä, harmittelee Nissinen.

Hän kertoo saaneensa liikuntasalissa hengitysoireita ja nuhaa, joten siinä mielessä käyttökielto on hyvä asia.

Ilmastonystävä kattaa joulupöytään kotimaisia juureksia ja kotimaista villiä kalaa. Ruuan ympäristövaikutusten arviointi ei ole helppoa. Yle uutisoi tänään, että kauramaidon hiilijalanjälki saattaa olla yhtä suuri kuin lehmänmaidon. Selvää kuitenkin on, että lähellä tuotettu, kasvispainotteinen ruokavalio on ilmastokuorman kannalta paras.

– Haluaisin myös puhua kohtuullisuuden puolesta. Omaa syömistä kannatta ajatella kokonaisuutena, ei niinkään yksittäisinä valintoina. Selvää kuitenkin on, että meidän on opeteltava syömään kasvispainotteisemmin, sanoo erikoistutkija Minna Kaljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Perinteiset joululaatikot ovat ilmastoystävällistä ruokaa. Jos ne eivät maistu, voi juureksista loihtia muutakin.

– Lohkotut uunijuurekset voi maustaa vaikkapa kanelilla tai rosmariinilla. Esimerkiksi juurisellerin voi myös paahtaa kokonaisena uunissa, vinkkaa Vegaaniliiton ruokavastaava, kokki Petja Viittanen.

Kylmäsavustettua haukea lohen tilalle

Kotimaista villinä kasvanutta kalaa ilmastonystävä voi syödä hyvällä omallatunnolla, Suomen ympäristökeskuksen Minna Kaljonen sanoo. Hauki, kuha, särki ja silakka voisivat ansaita paikkansa myös joulupöydässä. Ne ovat parempia vaihtoehtoja kuin kasvatettu lohi.

– Kylmäsavustettu hauki tai etikkagraavattu ja yrteillä maustettu silakka ovat kokeilemisen arvoisia. Särjestä, muikusta tai ahvenesta voi valmistaa herkullisen savukalamoussen, ehdottaa keittiöpäällikkö Mikko Hiltunen Joensuun Teatteriravintolasta.

Moni kasvissyöjä suosii proteiinipitoisia ja terveellisiä pähkinöitä, jotka ovat joulun perinteinen herkku. Pähkinöiden ongelma on, että ne ovat Suomessa tuontitavaraa. Monin paikoin pähkinöitä kasvatetaan kuivilla alueilla, ja niiden viljely saattaa pahentaa vesipulaa.

Kotimaiset kasvisproteiinit, kuten härkäpapu, herne ja lupiini, ovat ilmastotietoisia vaihtoehtoja. Kokki Petja Viittanen neuvoo marinoimaan papuja, valmistamaan papumureketta tai kokeilemaan uunissa öljyn ja mausteiden kanssa paahdettuja herneitä pikkuherkkuina.

Perinteiset metsänantimet, kuten sienet ja marjat, ovat myös ilmastoystävällistä ruokaa.

Kysy meiltä kasvisruuasta

Olennaisinta ei ole kuitenkaan se, mitä juhlapäivinä syödään, vaan se, mitä suuhun pistetään arkena.

Moni miettii tällä hetkellä kasvisruuan lisäämistä omassa ruokavaliossa. Ilmastoherätys ja terveysvaikutukset ovat yleisiä syitä vähentää lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Mutta mistä lähteä liikkeelle? Ja mitä vaikutuksia omilla ruokavalinnoilla on?

Nyt sinulla on mahdollisuus kysyä mitä vain kasvisruuasta. Kokoamme kiinnostavimmat kysymykset ja etsimme niihin vastaukset asiantuntijoilta. Kysymyksesi voi koskea arjen vinkkejä tai laajemmin kasvisruokavalion vaikutuksia. Teemme kysymyksistä ja vastauksista jutun.

Voit lisätä kysymyksesi tämän jutun kommenttiosioon. Pääset osallistumaan keskusteluun Yle-tunnuksella. Voit myös lähettää kysymyksesi osoitteeseen laura.kosonen@yle.fi

Helsingin Meilahden huvila-alueen asemakaava hyväksyttiin Helsingin valtuustossa keskiviikkoiltana liito-oravien siivittämänä.

Kaavan hyväksyminen tarkoittaa, että muun muassa lisärakennusoikeus tullaan toteuttamaan kaupungin suunnittelemalla tavalla.

Alueen asukkaat ovat tuoneet aiemmin esille huolen siitä, kohteleeko kaava tasapuolisesti kaikkia alueen ihmisiä.

Lisärakennusoikeuksista ei valtuustossa kuitenkaan puhuttu. Puheenaiheena olivat liito-oravat.

Vasemmistoliiton Mai Kivelä esitti, että hyväksyessään asemakaavan valtuusto vaatii, että liito-oravan vakiintuneiden ja tiedossa olevien ydinalueiden suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota.

Valtuusto ei kuitenkaan hyväksynyt Kivelän ehdotusta.

Useampi valtuutettu huomautti, että liito-oravien suojelu on itsestäänselvyys, jota ei uudelleen tarvitse alleviivata.

Välillä kaavakeskustelu äityi siihen, kumpi – oikeisto vai vasemmisto – välittää liito-oravista enemmän.

Sen sijaan valtuusto innostui vihreiden Tuomas Rantasen esityksestä, jonka mukaan pyöräbaanan yhteyteen rakennetaan levähdyspaikka, jossa voisi olla jäätelö- tai kahviauto.

Korjaus 12. joulukuuta 2018 kello 19.18: Tuomas Rantasen sukunimi korjattu oikeaan muotoon. Aluksi nimeksi kerrottiin Rantala.

Aiheesta aiemmin:

Asukkaat ihmettelevät kaupungin toimintaa arvoalueella: näyttelijä sai rakentaa talon, valtuutettu sai muuttaa suojeltua taloaan – naapuri ei saanut edes uutta saunaa (27.8.2018)

Oulun kaupunki joutui luovuttamaan pitkän oikeusväännön jälkeen sanomalehti Kalevalle papereita, joita kaupunki yritti salata.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään mukaan kyseessä on merkittävä ennakkopäätös, joka velvoittaa kunnat avoimempaan viestintään.

Paperit koskivat kaupunginteatterin palvelujen ostoja. Niitä oli pyytänyt toimittaja Esko Aho.

Oulun kaupungin silloinen kaupunginjohtaja Matti Pennanen hylkäsi vuonna 2016 Ahon asiakirjapyynnön, ja Aho valitti asiasta hallinto-oikeuteen. Joulukuussa 2018 asiasta tuli ratkaisu korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Kiista koski tarkemmin sanottuna muistioita kaupungin omistaman Oulun kaupunginteatteri Oy:n palvelujen ostosta teatterin taiteellisen johdon omistamilta ja hallinnoimilta osakeyhtiöiltä. Oulun kaupunki on maaliskuussa 2016 pyytänyt Oulun kaupunginteatteri Oy:ltä selvitystä siitä, noudattaako yhtiö toiminnassaan omistajan eli kaupungin edellyttämiä hyvän hallinto- ja johtamistavan periaatteita.

– Tiesin, että näiden papereiden piti olla julkisia. Siinä ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hakea lupaa oikeuden kautta, sanoo Kalevan toimittaja Esko Aho.

Toivoisin, että viranomaiset suhtautuisivat julkisuuteen jo alun pitäen vakavasti ja myönteisesti. Olli Mäenpää

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi lokakuussa 2017 Oulun kaupunginjohtajan päätöksen ja velvoitti kaupunginjohtajan antamaan Aholle jäljennökset maaliskuulle 2016 päivätyistä muistioista.

Oulun kaupunki valitti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Kun Kaleva joulukuussa 2018 sai muistiot, se teki jutun, jonka mukaan Oulun kapunginteatteri hankki taiteellisen johtajansa Kari-Pekka Toivosen ja näyttelijä Merja Larivaaran osakeyhtiöltä palveluja hieman yli 76 000 euron arvosta vuosina 2014–2016. Silloinen kaupunginjohtaja Matti Pennanen katsoi, että hankintoihin liittyvä menettelytapa ei ollut eettisesti hyväksyttävä eikä hyvän hallintotavan mukainen.

Merkittävä ennakkopäätös

Aiempi kaupunginjohtaja perusteli asiakirjojen salaamista sillä, että kyse on yhtiön ja kaupungin välisestä asiasta eikä kaupungille viranomaisena kuuluvasta tehtävästä. Oulun kaupunginteatteri on kaupungin omistama yhtiö. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kunta toimii viranomaisen ominaisuudessa siinäkin yhteydessä, kun se harjoittaa omistajaohjaustoimintaa.

Oulun kaupungin mukaan kysymys oli merkittävästä ennakkopäätöksestä kaikille kaupungeille ja kunnille, jotka tekevät omistajapoliittisia tarkastuksia omistamiinsa yhtiöihin.

– Me halusimme tietoisesti löytää lopullisen päätöksen asialle. Se ei ole merkityksellinen vain Oulun kaupungille, vaan kaikille kunnille, kertoo Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kysymys on kunnan harjoittamasta omistajaohjaustoiminnasta, jolloin se toimii viranomaisen ominaisuudessa. Näin muistiot kuuluivat lähtökohtaisesti julkisuuslain piiriin.

– Nyt tiedetään, että kaupungin tekemät sisäisen tarkastuksen muistiot osakeyhtiöihin ovat julkisia, sanoo Laajala.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään mukaan KHO:n päätöksen tärkein viesti on, että vaikka kaupungit ja kunnat organisoituvat konserneiksi, se ei vaikuta kuitenkaan julkisuuslain soveltamiseen. Päätös lähettää selvän viestin kunnille ja kaupungeille.

– Organisaatiorakenteet eivät ole ensisijaisia, vaan kunnan toiminnan avoimuus. Toivoisin, että viranomaiset suhtautuisivat julkisuuteen jo alun pitäen vakavasti ja myönteisesti, Olli Mäenpää muistuttaa.

Moninkertainen kilpatanssin Suomen mestari Helena Ahti-Hallberg pitää suurimpana saavutuksenaan menestymistä ei Suomessa, vaan British Open -kilpailussa Englannin Blackpoolissa. Nuori Helena oli käynyt tavoittelemassa unelmaansa kisoissa 15-vuotiaasta asti.

– Ja vihdoin, olimme Blackpoolin 21-vuotiaiden lattarifinaalissa lopulta viidensiä. Just sillä hetkellä se adrenaliinimäärä on jotain, mitä on vaikea elämässä löytää oikeastaan mistään. Hetki oli epätodellinen – ajattelin, että vau, tätä varten olen tehnyt koko elämäni töitä.

Muuttaminen Iso-Britanniaan pari vuotta aiemmin siis kannatti, vaikka se merkitsikin aikoinaan suurta elämänmuutosta nuorelle tytölle.

– Muistan ajatelleeni, että nyt pääsen toteuttamaan unelmaani, pääsen opiskelemaan tanssia. Mutta nyt päällimmäisenä mieleen palaavat ne moninaiset vuokra-asunnot – muutin vähintään kerran vuodessa ja ne kellariasunnot tai ullakot, huh.

Kananmunankuljetuksen voittaja

Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Helena Ahti-Hallberg pääsi testaamaan kananmunankuljetustaitojaan leikkimielisessä lusikkakisassa juontajien Susanna Laineen ja Mikko Kekäläisen kanssa. Ahti-Hallbergin kilpailuhenkisyys yllätti, sillä hän ampaisi kisassa heti kärkeen eikä luopunut voitostaan missään vaiheessa monimutkaista rataa.

– Kyllä, olen kilpailuhenkinen. Kaikkeen lähdetään täysillä, eikö vaan, Ahti-Hallberg myöntää auliisti.

Mikko Kekäläisen osana oli vain peesata suvereenia voittajaa.

– En pärjännyt, en millään, Kekäläinen harmitteli.

Ehdottomasti kaipaan kiksejä

Tanssinopettajana työskentelevä Ahti-Hallberg iloitsee myös omien opetettaviensa menestyksestä, mutta kilpailemisen aiheuttamia kiksejä se ei korvaa. Pitää olla unelmia ja tavoitteita, joiden eteen tehdä töitä.

– Ehdottomasti kaipaan kiksejä. Elämä täytyy olla täynnä jännittäviä hetkiä, vaikka tosi pieniäkin. Joka asiasta pitää ottaa mahdollisimman paljon iloa irti.

Katso koko Puoli seitsemän -ohjelma tästä:

Kaksi kuukautta sitten pihalla oli vain hitunen tuhkaa – jäänteitä palaneesta kodista. Viikkoa myöhemmin seitsemänvuotias Nita Rajala kutsui jo väkeä uuden kotinsa tupaantuliaisiin.

Ekaluokkalaisen kutsu oli vielä turhan hätiköity, mutta se oli merkki, että toivoa on. Kotinsa tulipalossa menettänyt tyttö alkoi uskoa, että mahdotonkin voi toteutua.

Hän on asunut vanhempiensa kanssa autohallissa nyt reippaasti yli vuoden. Muuhun ei ole ollut varaa, sillä palaneessa kodissa ei ollut vakuutusta.

Ei varaa nytkään ole, mutta onneksi on ihmisiä, jotka auttavat.

– Nita joutui valitettavasti katsomaan, kun hänen kotinsa tuhoutui. Nyt hän näkee uuden kodin nousun. Se tuntuu todella hyvältä, äiti Sanna Mäensivu kertoo.

Avustuksia ja talkootunteja

Suomalaiset ovat lahjoittaneet kirkon kotimaanavun kautta Nita Rajalan perheelle kahdessa kuukaudessa noin 15 000 euroa uutta kotia varten. Lisäksi perhe on saanut lahjoituksena muun muassa ikkunoita, katon ja rakennusmateriaaleja.

Tarjottujen talkootuntien määrä on rahassa mittaamaton. Jämijärveläinen pihapiiri täyttyy joka viikko avuntarjoajista.

– Täysin ventovieraista ihmisistä on tullut meille korvaamattomia. Heidän avullaan me nyt yritämme nousta täältä, totesi Sanna Mäensivu taloprojektin alkaessa lokakuussa.

Puolet talosta katettuna

Talo on noussut pala palalta, omassa tahdissaan. Jokainen edistysaskel riippuu siitä, mitä lahjoitustavaroiden joukossa on ja koska vapaaehtoiset rakentajat ehtivät paikalle.

Viime viikolla avustusprojektin puuhanainen Sari Tanttinen etsi netistä kattomiehiä, jotta talo saataisiin peittoon ennen lumentuloa. Ihmiset vastasivat avunpyyntöön jopa seitsemän tunnin ajomatkan päästä.

– Etäisyys ei tunnu olevan ongelma. Vuodenaika on kuitenkin vähän hankala, joten kattomiehet ovat kortilla. Viime viikonloppuna saatiin vasta puolet katosta valmiiksi.

Tekemällä oppii

Ammattimiesten puuttuessa puuhanainen on tarttunut töihin itse. Sari Tanttinen on asentanut omin käsin muun muassa vesiputkia taloon.

– Yllättäviä asioita tässä oppii tekemällä – kuten sen, miten kylmä- ja kuumavesiputket ovat oikeassa järjestyksessä, toiset sepelin alla ja toiset styroksiin uritettuna.

Luotto omaan osaamiseen on kasvanut syksyn aikana. Ammattilaiset ovat tarkastaneet työn jäljen, joten edes asennusvirheet eivät enää jännitä. Tanttinen pyytää silti varmuuden vuoksi apua säännöllisesti.

– Voin lähettää vapaaehtoisille Whatsapilla kuvia ja kysyä neuvoja eri rakennusvaiheissa. Aika varmalla pohjalla tällaisen osaamattomankin kädenjälki on, kun joku on aina tukena edes etänä.

Myös uuden talon isäntä on voittanut itsensä jo monesti. Vaimo Sanna Mäensivu kehuu, että korkeanpaikankammosta ei ole enää tietoakaan.

– Siellä se mies keikkuu jo kuin oranki katolla.

Kiri ilman kiirettä

Keskeneräinen katto voi vielä tuottaa ongelmia. Suojaamaton välikatto ei kestä tuulta ja tuisketta rajattomasti. Riskinä on, että lunta tulee tupaan. Sari Tanttinen asettaa toivonsa sen varaan, että joku ehtii vielä viikonloppuna hätiin.

– Yritämme nyt ottaa pienen kirin ja haalia kaikki mahdolliset katolle joutavat kasaan. Katto pitäisi eristää ja lattia valaa, jotta talo pysyy lämpimänä. Hommaa piisaa.

Vaikka Nita-tytär onkin malttamaton, on hän vihdoin ymmärtänyt, että joulua ei vielä uudessa kodissa vietetä. Äiti Sanna Mäensivu haluaa antaa kiireen keskellä talkoolaisillekin joulurauhan.

– Talon kanssa ei ole mikään kiire. Tärkeintä on, että kaikki tämä ympärillämme tapahtuva on luonut uskoa siihen, että uusi koti valmistuu. Jo pelkkä ajatus siitä on tuntunut toivottomalta niin pitkään.

"Uudella emännällä" selvät sävelet

Perheen nuorimmainen tuskin pysyy poissa työmaalta joulunakaan. Sanna Mäensivu kertoo, että hänen tyttärensä rientää joka päivä talolle heti koulusta tultuaan ja lopettelee viimeisten joukossa.

– Nitaa ei meinaa saada edes iltaisin syömään. Hänellä on valtavasti tarmoa. Hän siivoaa, nikkaroi ja maalaa. Esimerkiksi vuorilaudoissa näkyy Nitan kädenjälki vahvasti.

Seitsemänvuotiaalla on selvät sävelet kodin jokaisesta yksityiskohdasta. Mäensivu kertoo, että tytär tuntee jopa pohjapiirustuksen paremmin kuin kukaan muu. Hän on saanut itse siihen vaikuttaakin.

Nitallehan tätä kotia rakennetaan.

Talon uusi emäntä vaikuttaa jo nyt melko säpäkältä.

– Nita on varmistellut, tuleeko talo hänen nimiinsä. Taitaa olla niin, että äiti ja isä päätyvät ovesta pihalle, jos kiukuttelevat, Mäensivu naurahtaa.

Tanskan verovirasto Skattestyrelsen tutkii noin 2 700 tanskalaista, jotka ovat ostaneet ja myyneet kryptovaluutta bitcoinia suomalaisen välityspalvelun kautta.

Skattestyrelsen epäilee, että osa henkilöistä on jättänyt ilmoittamatta verottajalle bitcoin-kaupoilla tekemänsä voitot ja tappiot.

Skattesyrelsen kertoo tiedotteessaan, että se sai kesällä 2018 vinkin tanskalaisista bitcoin-harrastajista Suomen verohallinnolta.

Viraston mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Tanskan verottaja sai kryptovaluuttakauppaan liittyvän tarkan vihjeen.

Suomesta saatujen tietojen mukaan tanskalaiset olivat tehneet yhteensä 100 miljoonan kruunun eli noin 13,4 miljoonan euron arvosta kauppoja bitcoinilla suomalaisesssa välityspalvelussa vuosina 2015–2017.

Suurin osa tehdyistä kaupoista oli pieniä, alle 1 340 euron ostoja tai myyntejä. Monet olivat vain ostaneet bitcoineja välityspalvelun kautta, mutta eivät olleet myyneet niitä siellä.

Kaikkien toimet selvitetään

Tanskan verokarhu aikoo käydä läpi jokaisen henkilön voitot ja tappiot, koska ne saattavat vaikuttaa heidän verotukseensa. Viranomaiset ovat jo ottaneet yhteyttä ensimmäisiin henkilöihin asian selvittämiseksi.

– Tämä on luultavasti vain jäävuoren huippu. Vaikka kyseessä on suhteellisen pieni bitcoin-vaihtopalvelu, niin saamamme tieto on hyvin arvokasta, koska se paljastaa alan trendejä, Skattestyrelsenin henkilöverotuksesta vastaava johtaja Karin Bergen sanoo tiedotteessa.

Tanskan verovirasto ei nimennyt suomalaista palvelua tiedotteessaan.

Suomessa sijaitsee kaksi yritystä, jotka tarjoavat bitcoinin välityspalveluita. Yritykset ovat Coinmotion-vaihtopalvelua ylläpitävä Prasos ja LocalBitcoins, jonka alustan kautta käyttäjät voivat käydä bitcoin-kauppaa suoraan keskenään.

Skattestyrelsenin mukaan Suomen verohallinto oli saanut tiedot tanskalaisista bitcoin-vaihtopalveluun tekemänsä tarkastuksen yhteydessä.

Lue myös:

Moni suomalainen saattoi velkaantua verokarhulle tietämättään kesäkuussa – Kryptovaluuttojen välisistä vaihdoista tuli verotettavia yli kuukausi sitten

Yhä pienempi osa uusista ylioppilaista jatkaa opintojaan heti valkolakin saatuaan, kertoo Tilastokeskus. Vuoden 2017 uusista ylioppilaista vain 28 prosenttia eli hieman useampi kuin joka neljäs jatkoi samana vuonna tutkintoon johtavassa koulutuksessa.

Jatko-opiskelupaikkaa haki Tilastokeskuksen mukaan kolme neljästä uudesta ylioppilaasta.

Kymmenessä vuodessa jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus uusista ylioppilaista on kasvanut 57 prosentista 72 prosenttiin. Naisista koulutuksen ulkopuolelle jäi hieman suurempi osa kuin miehistä, 75 prosenttia.

Ammattikorkeakouluissa jatkaneiden määrä puolittunut 10 vuodessa

Vajaat 16 prosenttia uusista ylioppilaista jatkoi välittömästi yliopistokoulutuksessa, yhdeksän prosenttia ammattikorkeakoulussa ja kolme prosenttia ammatillisessa koulutuksessa. Miehet sijoittuivat naisia useammin yliopistokoulutukseen ja ammattikorkeakouluihin.

Erityisesti ammattikorkeakouluissa välittömästi jatkaneiden määrä on pudonnut merkittävästi 10 vuodessa. Vuonna 2007 ammattikorkeakouluissa jatkoi joka viides uusista ylioppilaista, ja osuus oli nousussa. Vuonna 2017 amk:ssa jatkoi enää siis joka kymmenes. Tilastokeskuksesta kerrotaan, ettei pudotukselle tiedetä mitään yksittäistä selittävää syytä.

Peruskoulun vuonna 2017 päättäneistä lähes kaikki hakivat jatko-opintoihin. Tytöistä 64 prosenttia haki ensisijaisesti lukioon, pojista 55 prosenttia ammatilliseen koulutukseen. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa peruskoulun päättäneistä jatkoi 94 prosenttia.

Vuoden turhakkeen tittelin sai tänä vuonna nopeasti ja edullisesti, yleensä halpatuontimaissa, valmistettu pikavaatemuoti.

Suomen Luonto -lehti teki valinnan lukijoiden lähettämien liki 500 ehdokkaan joukosta. Valinnalla kiinnitetään huomiota kuluttajien ostotottumuksiin.

Pikamuoti tarkoittaa lehden mukaan nopeasti ja halvalla tehtyjä edullisia vaatteita, joita ostetaan ilman harkintaa ja käytetään lyhyen ajan, jos lainkaan. Vaatevalikoimat vaihtuvat entisen neljän sesongin sijasta jatkuvasti päivittyvään, lyhytikäiseen sesonkiin.

Terminä pikamuoti lähtöisin 1990-luvun lopulta, jolloin vaatevalmistus alkoi siirtyä Aasian maihin. Niissä hinnan lisäksi kilpailuvalttina on nopea valmistusprosessi.

Suomen Luonto -lehti valitsi vuoden turhakkeen nyt 19. kertaa. Lehden kustantaja on Suomen luonnonsuojeluliitto.

Aiempia vuoden turhakkeita ovat olleet: 2017 fleecekangas, 2016 muovikassi, 2015 muovinen kananmunakotelo, 2014 hyönteisansa, 2013 hajustettu roskapussi, 2012 automaattinen saippua-annostelija, 2011 huuhtohylsy, 2010 turkis, 2009 ilotulite, 2008 pantiton pullo, 2007 mönkijä, 2006 tuplapuhelinluettelot, 2005 kaupunkimaasturi, 2004 juotava jogurtti – minipakkaukset, 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen, 2002 ulkomainen pullovesi, 2001 vaipankätkijä, 2000 lehtipuhallin.

Lue myös

Tekokuituriepuja ja kuitumuhjua, eikä vaate välttämättä kestä edes yhtä pesua – vaateostoksilla on vaikea olla vastuullinen

Pikamuodista tulee hetkessä pelkkää jätettä – tässä kuusi keinoa kestävämpään pukeutumiseen

Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään

Puuvilla loppuu – vaateteollisuuden on nyt pakko keksiä uusia vaihtoehtoja tilalle

Viime vuoden elokuussa opiskelijat Aleksi Rikkinen ja Emil Sillanpää lounastivat pietarilaisessa sushibaarissa. Makirullien ääressä Rikkinen esitteli ystävälleen ajatuksen, jonka hän oli saanut reissullaan Lapissa. Käsivarren Lapissa sijaitseva natsi-Saksan Sturmbock-puolustuslinja pitäisi kartoittaa.

Molemmat miehet olivat pitkään olleet kiinnostuneita sotahistoriasta ja Käsivarren sota oli jäänyt suomalaisessa sotahistoriassa melko tuntemattomaksi sivupoluksi.

– Tästä asemasta ei ole ollut tarkkaa kartoitustietoa aiemmin ja nyt kun nykyaikaiset kaukokartoitusmenelmät mahdollistavat tämmöisen, niin ajattelimme, että johan on aika tuottaa tällainen aineisto, Rikkinen sanoo aamu-tv:n haastattelussa.

Ruoan päätteeksi ystävykset avasivat läppärin ja klikkasivat Maanmittauslaitoksen nettisivut auki. Sieltä he löysivät laser-keilaamalla kartoitetun aineiston puolustuslinjan alueelta.

Tämän avoimesti saatavilla olevan aineiston pohjalta Rikkinen ja Sillanpää tekivät maastosta pintamallit. Nämä mallit paljastivat puolustuslinjan juoksuhaudat, korsut ja linnoitukset.

Tämä tieto hallussaan Rikkinen ja Sillanpää lähtivät paikan päälle kartoittamaan puolustuslinjaa. Kaksikko vietti viime kesänä kuukauden päivät pohjoisessa vanhan puolustuslinjan ympäristössä.

Työn tuloksena tietoon tuli yli 800 ampuma-asemaa, lähes 500 korsua ja kymmeniä tykkiasemia. 73 vuotta saksalaisten vetäytymisen jälkeen maastosta löytyi peltitölkkejä, kymmeniä erilaisia kaminoita, likööripulloja ja piikkilankaa. Kaksikko löysi myös vankileirin, jota ei aikaisemmin ole tutkittu.

– Siellä on ollut sotavankeja, jotka ovat olleet osana puolustuslinjan linnoittamisorganisaatiota. Sitä on rakennettu pitkälti pakkotyöllä, Sillanpää kertoo.

Sturmbock-puolustuslinjan kartoitus jatkuu ensi kesänä. Rikkinen ja Sillanpää ovat saaneet hankkeelleen lisärahoitusta, jonka avulla on tarkoitus käydä läpi linjan selustassa olevat leirialueet. Puolustuslinjan pohjoispuolelta löytyy myös lisää asemia kartoitettavaksi. Lisäksi nyt kerätyt tiedot on tarkoitus julkaista talven aikana nettiin avoimella karttapohjalla.

Kuuntele myös:

Juuso Pekkinen: Natsi-Saksan puolustuslinnoitusta kartoittamassa

Kansainvälisen sijoittajan iso pullottamohanke Lahteen on varmistunut.

Pullottamoyhtiö H2O4U:n taustalla on nyt singaporelainen sijoittaja Allan Poh perheineen sekä heidän Aqua Matters -yhtiönsä.

Suunnitelmissa on 20–22 miljoonan euron pullottamoinvestointi Hennalaan Kallio-Pietilänkadulle. Pullottamon suunnittelutyö on loppusuoralla, mutta rakennusaikataulusta ei ole vielä varmuutta.

Uusia työpaikkoja pullottamoon tulee 20–30. Rakennusaikana työllistävä vaikutus on noin 130 henkilötyövuotta. Tehdas tuo työtä myös kuljetusalalle.

– Pullottamolta lähtee yksi rekka tunnissa, kertoo yhtiön hallituksen jäsen Ahti Junttila.

Pullottamon koko vedentuotanto menee vientiin. Päämarkkina-alueena on aluksi Kiina.

Hankkeesta kerrottiin kaksi vuotta sitten. Tuolloin kärkihahmo oli monacolainen sijoittaja Alain Mierczuk. Hän väistyy nyt H2O4U:n hallituksesta.

Uutena jäsenenä hallitukseen tulee uusien sijoittajien lisäksi Lahden entinen kaupunginjohtaja Tarmo Pipatti.

Jotain muuta kuin muovia?

Sijoittaja Allan Poh korostaa, että tuotannossa pyritään noudattamaan mahdollisimman hyvin kestävän kehityksen periaatteita. Hän ei vielä kerro tarkkoja yksityiskohtia yhtiön strategiasta markkinoilla, mutta vihjaa, ettei lahtelainen pullovesi tule välttämättä myyntiin tavallisiin ruokakauppoihin.

Pohn mukaan pakkausmateriaaleista kerrotaan myöhemmin lisää.

– Pulloissa käytetään mahdollisimman vähän muovia, hän kuitenkin valottaa suunnitelmia.

Veden markkinoinnissa tullaan hyödyntämään myös Suomen mainetta puhtaana maana.

Pullovesialan ensimmäinen suur-askel

Hallituksen jäsenellä Ahti Junttilalla on vahva tausta rakennusalalla, ja hän kertookin roolinsa olevan keskeinen erityisesti tehtaan rakentamisessa.

Junttilan mukaan pullovettä on arvioitu vietävän Suomesta pari miljoonaa litraa vuodessa. Lahden-tehtaalta on määrä lähteä päivässä vientiin miljoona litraa vettä.

– Tätä voisi verrata siihen, että Suomeen on joskus rakennettu ensimmäinen paperitehdas ja terästehdas. Rakennamme nyt ensimmäisen vesibisnekseen liittyvän tuotantolaitoksen ja yhtiö, olemme tässä pioneereja Suomessa.

Pelkosenniemen ja Savukosken yhteinen kunnanjohtaja ei näytä toteutuvan ainakaan lähitulevaisuudessa.

Pelkosenniemen kunnanhallitus esittää yksimielisesti, että Pelkosenniemelle haetaan oma kunnanjohtaja neljän vuoden määräajaksi. Määraikaisuutta perustellaan sote- ja maakuntauudistuksella.

Virka laitettaisiin auki ensi viikolla ja hakuaika päättyisi heti loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta. Virassa olisi kuuden kuukauden koeaika.

Lisäksi kunnanhallitus esittää, että Pelkosenniemen ja Savukosken yhteisen kunnanjohtajan viran perustamiseen palataan sote- ja maakuntauudistuksen tultua voimaan.

Pelkosenniemen kunnanvaltuusto päättää asiasta ensi viikolla.

Savukoski päättää seuraavaksi

Savukosken kunnanhallitus käsittelee yhteisen kunnanjohtajan viran perustamista torstaina ja valtuusto päättää siitä niin ikään ensi viikolla.

Pelkosenniemi ja Savukoski selvittivät hiljattain yhteisen kunnanjohtajan viran perustamista. Selvitysmies Olli-Pekka Salminen raportoi selvityksestään kuntien päättäjille ja virkamiehille maanantaina 10.12. Savukoskella pidetyssä iltakoulussa. Salmisen raportista käy ilmi muun muassa, että yhteisen kunnanjohtajan viran perustaminen on mahdollista, mutta ajankäytössä tulisi pulmia.

Salminen huomauttaa että kahden kunnan johtajalla menisi enemmän aikaa hallintoon mutta jäisi vähemmän aikaa esimerkiksi yritysten ja kuntalaisten tapaamisiin.

Tiettävästi Suomessa ei ole tällä hetkellä lainkaan kahden tai useamman kunnan yhteistä kunnanjohtajaa.

Näyttää siltä että perinteiset puolueet eivät pysty reagoimaan ja tarjoamaan ihmisille kanavaa purkaa turhautumistaan ja katkeruuttaan. Miksi kanava puolueiden ja kansan välillä on tukkoisa?

Strasbourgin joulutorin ampumisia tutkitaan terroristisena tekona. Miten estetään uudet terroriteot ja mahdollisten tekijöiden radikalisoituminen?

Britannia on sekaisin brexitin vuoksi. Miltä näyttää Britannian tie, kun brexit lähenee?

TV1:n Ykkösaamun vieraana lauantaina 15.12. klo 10.05 ovat europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.) ja ministeri, kansanedustaja Pertti Salolainen (kok.). Seija Vaaherkumpu haastattelee.

Jäätteenmäelle ja Salolaiselle voi lähettää kysymyksiä osoitteeseen tv1.ykkosaamu@yle.fi tai alla olevalla lomakkeella.

Rälläkkä laulaa ja ilmassa leijailee hitsauskoneen käry, kun karkkilalaisen konepajan arkiaamu pyörähtää käyntiin. 30-vuotias Juuso Toivonen on yksi firman uusimmista työntekijöistä ja opettelee hitsaajaksi yrityksen opastamana.

– Kuukauden verran oli teoriaopetusta kurssilla, ja sitten päästiin jo töihin opettelemaan. Kyllä se aika paljon vaikutti omaan motivaatioon, että ilman alan koulutustakin pystyi hakemaan, sanoo Toivonen.

Hitsaus- ja Rakennustyö Aho on yksi niistä Uudenmaan yrityksistä, joka kärsii osaavan työvoiman puutteesta.

Kun työvoimapula alkoi haitata yrityksen tulevaisuuden näkymiä, se päätti alkaa kouluttaa työntekijöitä itse yhteistyössä forssalaisen koulutuspalveluita tuottavan Faktia Oy:n kanssa.

– Kaikki konstit on käytettävä ja keksittävä uusiakin, kun ammattimiehiä ja -naisia ei vapailla markkinoilla ole. Meillä työvoimapula on jo selkeästi hidastanut yrityksen kasvua, toimitusjohtaja Tom Nordgren sanoo.

Tilanne on tuttu monelle yrittäjälle. Osaavan työvoiman puutteesta on raportoitu koko maassa, Lappia myöten.

Ongelma on tullut vastaan myös vetovoimaisella Uudellamaalla, jossa on tällä hetkellä laajasti pulaa osaavasta työvoimasta lähes kaikissa ammattiluokissa ja kaikilla koulutusasteilla.

Enemmän avoimia työpaikkoja kuin Lempäälässä asukkaita

Kuluvan vuoden aikana avoimien työpaikkojen määrä on Uudellamaalla lisääntynyt viidenneksellä viime vuoteen verrattuna, mikä on poikkeuksellisen kova tahti.

Lokakuun aikana uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin Uudenmaan ely-keskuksen kuntien alueella yhteensä liki 23 000, siis suurin piirtein yhtä paljon kuin esimerkiksi Lempäälässä on asukkaita.

Tehtäviin ei kuitenkaan löydy yhtä nopeasti ammattitaitoisia tekijöitä.

– Jos työvoiman kysyntä pysyy nousevana ja työttömyys laskee, se tulee ensi vuonna edelleen heikentämään osaavan työvoiman saatavuutta. Se kasvattaa entisestään jo olemassa olevaa kohtaanto-ongelmaa, sanoo tutkija Timo Aulanko Uudenmaan ely-keskuksesta.

Kun työttömyydessä tapahtuu nopeita muutoksia, työmarkkinoille siirtyvät Aulangon mukaan ensimmäisenä helpoiten työllistyvät henkilöt. Ne työttömät, jotka vaativat esimerkiksi uudelleenkoulutusta, jäävät helposti työllistymättä.

– Uudellamaalla on myös 150 000 työikäistä ihmistä, joilta puuttuu kokonaan toiseen asteen koulutus. Jos puhutaan työvoimapulasta, niin siinä olisi aika paljon reserviä.

Lisä- ja täydennyskoulutuksen merkitys tuleekin jatkossa kasvamaan. Esimerkiksi pienkonekorjaajana toimineella Petra Kirvesmiehellä uudelleenkoulutus tuli väistämättä vastaan, kun korjattavaa ei enää tahtonut löytyä.

– Omalla kohdalla se oli yksi ratkaiseva tekijä, että työelämään pitää päästä mahdollisimman pian takaisin, sanoo Kirvesmies, joka harjoittelee parhaillaan Hitsaus- ja Rakennustyö Aholla koneistajaksi.

Myyjiä, hitsareita ja tarjoilijoita – tekijöitä tarvitaan useilla aloilla

Jo kolmannes koko maan uusista avoimista työpaikoista sijoittuu Uudellemaalle. Kaikkien alojen perässä ei kuitenkaan muuteta etenkään pääkaupunkiseudulle, jossa asumien on kallista suhteessa palkkaan.

Kilpailu ammattiosaamisesta käy kuumana myös tulevana vuonna.

Muun muassa uusien isojen kauppakeskusten valmistuminen tulee kiristämään kilpailua osaavasta työvoimasta kaupan ja palveluiden alalla.

Teollisuudessa puolestaan työllisten määrä on viimeisen vuoden aikana kasvanut ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Uudellamaalla kaivataan nyt esimerkiksi konepaja-, prosessi- ja kokoonpanotyöntekijöitä sekä ammattitaitoisia hitsareita.

Pääkaupunkiseudulla on rakenteilla tai suunnitteilla myös toistakymmentä suurta hotellia, mikä voi pahentaa majoitus- ja ravitsemusalan kroonista työntekijäpulaa.

– Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla joudutaan tekemään töitä jo alimiehityksellä ja jopa supistamaan aukioloaikoja sen takia, ettei työvoimaa ole tarjolla, sanoo Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n toimitusjohtaja Timo Lappi.

"Usko kasvuun on hyvä, kunhan löytyy vain tekijöitä"

Karkkilassa metallin ääressä ahertava, aiemmin muun muassa eräoppaana ja hierojana työskennellyt Juuso Toivonen ei olisi osannut kuvitella itselleen hitsarin uraa.

Hän on kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen työhönsä ja suunnittelee muuttoa Varsinais-Suomen Somerolta Uudellemaalle.

– Aikaisemmin tein paljon pätkätöitä, mutta tässä iässä sitä alkaa etsiä jo tietynlaista vakautta elämään. Tämä on palkkatyötä, ja sitä on tarjolla joka päivä, Toivonen sanoo.

Hitsaus- ja Rakennustyö Aho Oy rakentaa parhaillaan uutta noin 3 500 neliön kokoista tuotantohallia Karkkilaan Keskinummen teollisuusalueelle. Seuraava rekrykierros täsmäkoulutukseen on käynnistymässä heti vuoden alusta.

– Meillä on hyviä kokemuksia aikaisemmista vastaavista rekrytoinneista, vaikkakin se vaatii meiltä usean vuoden perehdyttämisen ammattiin. Meillä on vahva usko yrityksen kasvuun, kunhan vain löytyy tekijöitä, sanoo toimitusjohtaja Nordgren.

Hitsaus- ja Rakennustyö Ahon lisäksi myös joukko muita metallialan yrityksiä Karkkilasta hakee työntekijöitä yhteiskoulutuksilla.

Lue myös:

Työntekijäpula johtuu monista syistä – Listan ykkösammatissa erikoinen ongelma: tulijoita ja ottajia olisi, mutta puheterapeuttien koulutus jumittaa (21.9.2018)

Näillä aloilla työntekijöitä kaivataan juuri nyt – kovin pula ei ole enää lääkäreistä (20.9.2018)

Katso ammattien Top 10 -lista: Näitä työntekijöitä kaivataan, kun talous kasvaa kohisten (20.9.2017)