Oulun poliisi tutkii alaikäiseen kohdistunutta epäiltyä seksuaalirikosta. Asiasta kertoi ensin Ilta-Sanomat ja Kaleva.

Rikoskomisario Eveliina Karjalainen ei kommentoi epäillyn tekijän kansalaisuutta. Poliisi on vaitonainen myös uhrin kansallisuudesta. Hän kuitenkin vahvistaa sen, että kyseinen tapaus ei liity kolmeen muuhun epäiltyyn seksuaalirikostapaukseen, joissa kaikissa epäillyn teon uhri on alle 15-vuotias tyttö. Näissä kolmessa tapauksessa tekijät ovat tulleet Suomeen kiintiöpakolaisina tai turvapaikanhakijoina.

Nyt julki tulleessa tapauksessa on ainakin se ero aikaisempiin seksuaalirikosvyyhteihin, että epäilty tekijä ei ole ottanut alaikäiseen uhriin yhteyttä sosiaalisen median kautta. Oulun poliisi antoi aikaisempiin tapauksiin liittyen varoituksen ja poliisi kehotti erityisesti nuoria tyttöjä ja nuorten vanhempia tarkkaavaisuuteen sosiaalisessa mediassa.

Karjalainen ei kommentoi sitä, tunsivatko uhri ja epäilty tekijä toisensa. Poliisi ei tässä vaihessa tiedota asiasta enempää tapauksen arkaluontoisuuden vuoksi.

– On erittäin painava syy kysyä, toimiiko Veikkaus eettisesti oikein, sanoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) pääjohtaja Kirsi Leivo.

KKV tekee alkavan vuoden aikana vaikuttavuusarviot Veikkauksen monopolista, pikavippiyritysten toiminnasta sekä apteekkialasta. Selvityksien tekemisestä kertoi Apteekkari-lehti torstaina.

Leivon mukaan Veikkauksen toimintaa on syytä tarkastella esimerkiksi markkinoinnin ja pelikoneiden sijoittelun näkökulmasta. Painopiste pitäisi olla ongelmien ehkäisyssä, ei voiton maksimoinnissa. Hän vertaa Veikkausta toiseen monopoliyhtiöön Alkoon.

– Alko pitää viinat myymälöissä, eikä markkinointia ole. Peliautomaatit voitaisiin sijoittaa pelaamoihin tai ainakin pelaajien tunnistautumiseen on syytä lisätä pelirajoituksia, Leivo sanoo.

Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski sanoo, että jo vireillä oleva tunnistaumisen edellyttämä lakialoite on hyvä tapa edetä.

– Eduskunnassa on olemassa lakiesitys, jossa esitetään pakollista tunnistautumista peliautomaatteihin. Meidän mielestämme sillä tiellä on hyvä edetä, Nummikoski kertoo.

Tunnistautumista edellyttävä arpajaislain muutos on tulossa voimaan vuoden 2022 alussa.

Veikkauksen peleihin 1,8 miljardia vuodessa

Suomalaiset hävisivät Leivon mukaan Veikkauksen peleihin 1,8 miljardia euroa vuoden 2017 aikana. Yhteiskunnalle valtionyhtiö tuotti noin 1,3 miljardia euroa. Leivo näkee ongelman siinä, että suurin osa noista hyvään tarkoitetuista rahoista tulee yhteiskunnan huono-osaisilta.

– Viisi prosenttia pelaajista tuottaa puolet rahapelaamisen kokonaistuotosta. Valtaosa rahasta tulee ongelmapelaajilta ja viikoittain pelaavilta ihmisiltä, jotka pelaavat vähintään 5 000 euroa vuodessa.

Veikkauksen Velipekka Nummikoski huomauttaa, että rahapelaaminen on kaikkialla maailmassa äärimmäisen keskittynyttä, mutta Suomessa se on vähemmän keskittynyttä. Siinä mielessä meidän tilanteemme on parempi.

– Meillä rahapelaamisen hartiat ovat laveammat kuin muualla. Meillä Lottoa ja vastaavan tyyppisiä pelejä pelaa laajemmat kansanjoukot kuin muualla. Siinä mielessä Suomen tilanne on parempi, eikä se ole niin keskittynyttä kuin muualla.

KKV:n Leivon mukaan peliautomaattien hajasijoittaminen on kansainvälisesti harvinainen tapa ja se aiheuttaa paljon ongelmia. Juuri näihin automaatteihin menevät usein myös pienituloisten rahat.

– Jos ajatellaan peliongelmaista, jonka täytyy esimerkiksi ostaa ruokaa. On hyvin vaikea päästä peliautomaattien ohi, kun niitä tulee vastaan joka kaupassa.

Nummikoski myöntää, että rahapelaaminen aiheuttaa ongelmia kaikkialla, missä sitä on. Siksi pelaaminen pitää järjestää niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän ongelmia.

– Meillä se on järjestetty niin, että meillä ongelmat ovat hyvin hallussa. Näissä asioissa on edetty aimo harppaus eteenpäin nykyisen peliyhtiön aikana.

Leivon mukaan nyt on syytä herätellä myös poliitikkoja mukaan keskusteluun. Ongelmapelaajien, syrjäytyneiden ja velkaantuneiden rahoittama hyväntekeväisyys voitaisiin rahoittaa muillakin tavoin. Veikkaus voisi toimia eettisemmin, markkinointia voitaisiin ainakin vähentää, ellei kieltää kokonaan, ja poliitikot voisivat miettiä, miten rahoitusta voisi löytyä verotuksen keinoin.

Pikavipeille markkinointikielto?

Toisena vakavana ongelmana Leivo näkee pikavippiyritykset, mutta näiden välillä on myös yhteys. Pitäisi selvittää, kuinka suurella osalla pikavippiongelmaisista on peliongelmia ja kuinka suuri osa peliongelmaisista on turvautunut pikavippeihin.

– Pikavipit ovat laaja ongelma. Maksuhäiriöisiä on hieman alle 400 000 Suomessa, mutta tuo tilasto ei kerro vielä kaikkea. Heidän lisäkseen on ihmisiä, jotka ketjuttavat velkojaan, eikä heille tule maksuhäiriömerkintää. Näissä lainoissa on sitten korkeat korot, ja summat voivat kasvaa todella suuriksi. On eri asia lainata 50 euroa 30 prosentin korolla kuin kymmeniä tuhansia samalla korolla, Leivo toteaa.

Veikkauksen Nummikoski sanoo, ettei hän pysty arvioimaan pikavippien ja rahapelaamisen yhteyttä.

– Emme pysty arvioimaan käyttävätkö he pikavippejä vai ei. Toivottavasti eivät käytä ja toivottavasti yhteys on mahdollisimman pieni.

– Sitten pitää katsoa pystyykö sille tekemään jotain, jos sillä on yhteys, Nummikoski toteaa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto pyrkii selvityksellään saamaan parempaa tietoa pikavipin ongelmista. Samalla selvitetään, miten muualla maailmassa on näitä asioita hoidettu. Leivon mielestä pikavippien markkinointikielto voisi olla hyvä keino, mutta sekään ei ole niin yksioikoinen asia.

– Mikä sitten olisi kiellettyä? Esimerkiksi erilaisia kulutuslainoja on hyvin paljon, Leivo pohtii.

Hän lupaa, että KKV:n selvitykset valmistuvat vuoden 2019 aikana, mutta virasto tulee keskustelemaan aiheesta vuoden mittaan muutenkin, sitä mukaan, kun on uutta kerrottavaa.

Helsingin Siltasaaressa Paasivuorenkadun ympäristössä on nähty tänään useita aseistettuja poliiseja, mikä on aiheuttanut ihmetystä ja uteliaisuutta ohikulkijoissa.

Kyse on kuitenkin kotimaisen televisiosarjan kuvauksista ja poliisiksi pukeutuneista näyttelijöistä, kertoo Helsingin poliisi.

Useita tunteja kestävät kuvaukset ovat osa Roba -tv-sarjaa.

Tuotantoyhtiö Yellow Filmin tuottajan Minna Virkajärven mukaan kyseessä on yksi kauden suurimmista kohtauksista, jonka kuvaamisesta on ilmoitettu asianmukaisesti viranomaisille sekä kuvausalueen ympäristön asukkaille.

– Paikalla on myös esimerkiksi liikenteen pysäyttäjiä, järjestäjiä ja lisäksi tietysti meidän kuvauskalustomme on jossain kohtaa kyseistä aluetta. Jos siellä on kuitenkin joku sattunut kulkemaan sillä tavoin sopivasti, ettei ole havainnut kuvauskalustoa, niin siitä on voinut syntyä väärinkäsitys poliisioperaatiosta.

Harjavallassa aletaan pohtia Pirilän kaupunginosan nimen muuttamista.

Kaupunginvaltuutettu Markus Mäkinen (ps.) teki maanantaina valtuustoaloitteen nimenmuutoksesta. Hänestä nimi viittaa häiritsevästi huumausaineisiin. Amfetamiinia kutsutaan slangissa piriksi.

– Parempi nimi voisi olla vaikka Satalinnan alue tai mikä tahansa sopiva siihen keksitään. Tässä kohtaa pitää esittää piriläläisille kysymys, mitä nimeä he pitävät sopivana, Mäkinen sanoo.

Pitääkö perinteitä vaalia?

Nimenmuutosehdotus on saanut vastaansa arvostelua, koska Pirilä on perinteinen nimi.

Esimerkiksi sanomalehti Sydän-Satakunta otti kantaa nimenmuutosta vastaan pääkirjoituksessaan. Valtuutettu Mäkisen mielestä perinteet eivät saa estää nimenmuutosta.

Toivon, että elämme tätä päivää. Markus Mäkinen (ps.)

– Toivon, että elämme tätä päivää emmekä elä liikaa menneisyydessä, perussuomalaisvaltuutettu sanoo.

Kaupunginjohtaja avoin muutokselle

Harjavallan kaupunginjohtaja Hannu Kuusela kertoo, että valtuustoaloite tuli yllätyksenä ja herätti maanantaina valtuustosalissa ensin hilpeyttä. Asiaan ei hänen mukaansa ole vielä ehditty perehtyä virkakoneistossa.

Moni on saattanut asua Pirilässä koko ikänsä ja haluaa asua siellä loppuelämänsä. Hannu Kuusela

– Suhtaudun tähän täysin ennakkoluulottomasti. Suurin merkitys on sillä, mitä asukkaat itse kokevat. Vuodenvaihteen jälkeen teemme kyselyä, ehkä netissä. Kenties nimenmuutoksesta tulee Harjavallan 150-vuotisjuhlavuoden yksi tapaus, Kuusela sanoo.

Pirilöitä muuallakin

Kaupunginjohtaja Hannu Kuusela korostaa, että nimellä voi olla iso merkitys piriläläisille.

– Moni on saattanut asua Pirilässä koko ikänsä ja haluaa asua siellä loppuelämänsä. Saa nähdä.

Suomessa on muitakin Pirilä-nimisiä kaupunginosia, muun muassa Raisiossa ja Salossa. Pirilä on sukunimenä noin 600 suomalaisella ja Piri lähes 500 suomalaisella.

Runsaat sata maanviljelijää eri puolilta Suomea tutkii, miten ilmakehän hiilidioksidia voitaisiin siirtää peltojen ja laidunmaiden maaperään. Tutkimus on käänteentekevä, sillä nykytyylin maanviljely nimenomaan pahentaa ilmakehän hiilidioksidipäästöjä.

Maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollut.

– Maan potentiaali sitoa hiiltä ilmakehästä on valtava. Itse asiassa maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollutkaan, sanoo kokeiluun ilmoittautuneiden viljelijöiden kouluttaja, tutkija Juuso Joona.

Maanviljelijöiden kouluttaminen hiiltä sitovien menetelmien tuntijoiksi ja käyttäjiksi on osa Carbon Action -hanketta. Siinä viljelijöiden kokemuksia seuraavat monen eri alan asiantuntijat Suomessa ja ulkomailla. Mukana on muun muassa yliopistoja, Ilmatieteenlaitos, Sitra ja Baltic Sea Action Group -säätiö.

Yle uutisoi Carbon Action -hankkeen alkuvaiheista ja ihmisistä sen takana viime kesänä.

Maaperänäytteistä tutkitaan hiilipitoisuus

Kokeeseen osallistuvat maanviljelijät valitsevat noin kolmen hehtaarin suuruisen peltolohkon, joka jaetaan kahteen osaan.

Toisella puoliskolla viljely jatkuu kuin ennenkin. Sen sijaan toisen puoliskon muokkaamisessa muuttuu moni asia, kun viljelyssä otetaan käyttöön menetelmiä, joiden tiedetään voimistavan kasvien kykyä siirtää ilmakehän hiilidioksidia maaperään.

Peltolohkon molemmilta puoliskoilta otetaan tasaisin välein näytteitä, joista tutkitaan, miten hiilen sitoutuminen maaperään edistyy.

– Ei viljelijöiden kiinnostus osallistua tähän kokeeseen ole mitään pyyteetöntä maailmanparantamista. Heitä kiinnostaa se, että hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä pystyy samalla parantamaan satomääriä ja maaperän viljelyominaisuuksia, sanoo tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteenlaitoksesta.

Liski arvioi myös, että aikaansa seuraavat maanviljelijät osaavat ennustaa hiilen sitomisen kehittyvän tulevaisuudessa rahanarvoiseksi kauppatavaraksi. Hiilikaupasta voi muodostua tärkeä osa maatalousyrittäjän toimeentuloa.

Kokeilussa viljelijöitä kutsutaan hiiliviljelijöiksi, työtavoista käytetään nimitystä hiiliviljely.

Perinteestä luopuminen houkuttaa

Yksi kokeeseen osallistuvista hiiliviljelijöistä on Antti Lähde. Hän on ottamassa sukupolvenvaihdoksessa vastuulleen Lappeenrannan Joutsenossa sijaitsevan kasvinviljelytilan. Tilalla on viljelyssä noin 150 hehtaaria peltoja eli kyse on suomalaisittain suurenpuoleisesta maatilasta.

Maan kasvukuntoa saadaan parannettua, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja vähentää sääriskiä.

Nuorelle maanviljelijälle ilmastokysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä.

– Ilmastonmuutos, ympäristön monimuotoisuuden heikkeneminen ja ravinteiden karkaaminen maaperästä, luettelee Antti Lähde maanviljelijän suurimpia tulevaisuudenuhkia.

Hän näkee perinteisten viljelymenetelmien vaihtamisen hiiltä sitoviin keinoihin ratkaisuna kaikkiin luettelemiinsa uhkakuviin.

– Hiilen sidontaa tehostavilla työtavoilla pystytään vaikuttamaan näihin kaikkiin viljelijän kannalta edullisesti. Eli maan kasvukuntoa saadaan paremmaksi, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja myös vähentää sääriskiä, Lähde perustelee.

Tärkein työkalu on lapio

– Valitettavasti moni maanviljelijä tarkkailee peltojaan ainoastaan työkoneen ohjaamosta käsin. Hiiliviljelijälle yksi tärkeimmistä työkaluista on lapio, sanoo Carbon Action -hankeen kouluttaja Juuso Joona vieraillessaan Antti Lähteen tilalla.

Joona saapastelee keskelle marraskuisen märkää peltoa, kaivaa kuopan syysruista puskevaan maahan ja ryhtyy tutkimaan maaperän rakennetta. Hänen mielestään jokaisen viljelijän olisi hyvä perehtyä maaperän rakenteeseen eri viljelylohkoillaan. Lapiollisesta multaa pystyy näkemään värin, mururakenteen, kasvijätteen ja muun muassa matojen määrän perusteella, kuinka ravinteikasta multa on.

Samat havainnot kertovat myös siitä, miten hyvin hiili on kulkeutunut kasvin juuristossa kohti maaperän syvempiä kerroksia. Juurten avulla jotkin monivuotiset kasvit kuljettavat hiiltä maan alle jopa metrien syvyyteen.

Suuren tuntemattoman tutkimista

Hiilen sitoutuminen maaperään on hidas tapahtumakulku. Kokeilutiloilta voidaan saada ensimmäisiä luotettavia tuloksia vasta vuosien kuluttua.

Maaperän hiilivaraston mittaus- ja mallinnusmenetelmät ovat maailmanlaajuisesti vasta melko uusi tutkimusala. Carbon Action -hankkeen tavoitteena on maatilakokeiden ohessa myös kehittää keinot hiilivaraston ja sen muutoksen mittaamiseen.

Maaperätutkimuksessa tehdään juuri nyt läpimurtoja muuallakin. Esimerkiksi maan bakteerien ja sienten suuri rooli hiilen sitojina on alkanut avautua tutkijoille vasta aivan viime vuosina. Helsingin Sanomat kuvaa bakteerien ja sienten toimintaa yksityiskohtaisesti tiedeartikkelissaan.

Pelto vehreänä pitkälle syksyyn

Hiiltä sitovan viljelyn ytimessä on hyvinvoiva kasvi. Mitä kattavammin maaperä on kasvien peitossa, sitä enemmän ne pystyvät yhteyttämään eli siirtämään hiilidioksidia ilmasta maahan.

Ympärivuotisen vihreän kasvipeitteen tavoitteleminen vaatii uudenlaista suhtautumista tähän asti totuttuihin maanmuokkauksen tapoihin.

– Peltoa tulisi muokata vain silloin, kun on mahdollista perustaa vihreä kasvipeite peittämään maata pian muokkaamisen jälkeen, Juuso Joona perustelee.

Syksyllä hiiliviljelijöitä kehotetaan välttämään muokkausta kokonaan tai tekemään se niin aikaisin, että kasvusto ehtii peittäväksi ennen talvea. Maisemassa ei syksyisin enää näkyisi mustia kynnöspeltoja.

Voiko viljelijä tienata hiilen sitomisella?

Tällä hetkellä tilanne Suomessa on siis se, että kivennäismaille perustettujen peltojen ja laitumien ikiaikaisesta hiilivarastosta karkaa ilmakehään joka vuosi noin 200 kiloa hiiltä hehtaarilta. Carbon Action -hankkeen laskelmissa hiiltä olisi mahdollista palauttaa maahan viljelymenetelmiä vaihtamalla noin 200–1 000 kiloa hehtaarille.

Carbon Action hankkeen aktiivit arvioivat, että muutosta tukevien menetelmien käyttöönotolla on jo kova kiire. Tutkija Juuso Joonan mukaan tehokkainta olisi kehittää pikaisesti taloudellisia kannustimia, joita maksetaan viljelijöille sen mukaan, kuinka paljon hiiltä he ovat onnistuneet sitomaan ilmasta maahan.

EU:n maatalouspolitiikan seuraava ohjelmakausi alkaa vuonna 2021. Jos viljelymenetelmien muutosta kiirehtivä Joona saisi päättää, maatalouden tuet kokisivat jo tulevalla ohjelmakaudella radikaalin muutoksen ja ne kannustaisivat hiiliviljelyyn.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, voisiko maatalouden tukipolitiikka tulevaisuudessa perustua nykykriteerien sijasta siihen, kuinka paljon hiiltä viljelijä pystyy peltoihinsa sitomaan?

– EU:n yhteisen maatalouspolitiikan lähtökohtia on, että pystymme vaikuttamaan myönteisesti ilmastoasioihin, kuten sitomaan hiiltä enemmän maaperään ja vähentämään haitallisia kasvihuonekaasupäästöjä. Joten vastauksena kysymykseen: Kyllä.

Voiko siis hiilen sitomisesta saada palkkaa?

– Yllättävän vähän tähän mennessä on tutkittu maaperän hiilen sitomiskykyä ja hiilen sitomisen lisäämistä. Nyt teemme tutkimusta yhdessä, ja sen perusteella tehdään myös johtopäätöksiä tukipolitiikan osalta. Täytyy kuitenkin muistaa, että emme saa vaarantaa kotimaista ruuantuotantoa. Suomi ajaa EU:ssa linjaa, jossa yhtä aikaa varmistetaan korkeatasoinen ruuantuotanto ja hyvä ilmastopäästöjen hallinta, ministeri Jari Leppä jatkaa.

Juttua muokattu klo 17.05: Korvattu yhdessä lauseessa sana hiilidioksidi sanalla hiili.

MV-lehden perustaja Ilja Janitskin on valittanut käräjäoikeuden hänelle langettamasta vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomasta vankeustuomiosta Helsingin hovioikeuteen.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet lokakuussa yhteensä 16 eri teosta, jotka liittyvät MV-sivuston toimintaan. Janitskin määrättiin myös maksamaan vahingonkorvauksia ja hyvityksiä muiden tuomittujen kanssa yhteensä 136 000 euroa.

Janitskinin avustaja Anu Koivu sanoi heti käräjäoikeuden päätöksen jälkeen, että tuomio on hänen mielestään kohtuuttoman ankara.

Myös vuoden ehdollisen vankeustuomion saanut Johan Bäckman valitti päätöksestä. Myös MV-lehdessä toiminut, kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen saanut nainen haluaa muutosta tuomioon.

Syyttäjä Juho-Mikko Hämäläinen ei valittanut, sillä hän oli tyytyväinen käräjäoikeuden päätökseen.

Käräjäoikeus katsoi, että jutussa on kyse aivan poikkeuksellisesta rikoskokonaisuudesta. Tämän vuoksi Janitskinille langetettiin ehdoton tuomio.

Jutun asianomistajat joutuivat muun muassa vihaviestien kohteeksi sosiaalisessa mediassa MV-lehden kirjoittelun vuoksi.

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen on arvoinut, että jos tuomio pysyy samanlaisena muutoksenhaussa, se on erittäin merkittävä monessa mielessä.

Lue myös:

Rikosoikeuden professori: MV-jutun tuomiot ankaria ja merkittäviä – "Somessakin pitää olla ihmisiksi"

"Kynnys nettikirjoittelua koskevien syytteiden nostamiseen voi madaltua" – Viestintäoikeuden tutkija pitää Janitskinin tuomiota rankkana

Ilja Janitskinille ehdoton vuoden ja 10 kuukauden vankeustuomio MV-jutussa – syyttäjä tyytyväinen poikkeuksellisen ankaraan rangaistukseen

Oikeusministeri: Jos joutuu pelkäämään oman työnsä tekemistä, mennään sananvapauden vaarantamisen rajalle

Uuraisten Hirvaskankaalla ja Loimaalla tapahtuneiden bussihyökkäysten motiivi on poliisin mukaan edelleen epäselvä. Epäselvää on myös se, olivatko teot suunnitelmallisia tai yhteydessä toisiinsa.

– Tapahtumaketju sinänsä on selvä, mutta epäiltyjen kertomukset siitä, että miksi tämä asia on tapahtunut, ovat vielä vähän avoimia. He ovat jotain kertoneet, mutta kertomus ei ole aukoton, sanoo tapausten tutkinnanjohtaja rikoskomisario Sanna Springare Keskusrikospoliisista.

Sekä Uuraisten että Loimaan tapauksissa epäily on, että ulkomaalaistaustainen matkustaja kävi bussinkuljettajan kimppuun ja yritti ohjata bussia.

Molemmat miehet ovat vangittuina, ja heitä epäillään todennäköisin syin liikennetuhotyön yrityksestä epäiltyinä.

Springaren mukaan miehet myös pysyvät vangittuina ainakin ensi viikon lopulle, jolloin vangitsemista arvioidaan tarvittaessa uudelleen.

Epäiltyjen yhteyksiä toisiinsa selvitetään myös yhä.

Poliisi ei ota kantaa epäiltyjen mahdolliseen turvapaikkastatukseen, eikä tekoja tutkita terroristisina rikoksina.

– Tällä hetkellä meillä on iso liuta matkustajia, joita tavoitellaan ja kuullaan, pääpaino on siinä, Springare sanoo.

Lue myös:

KRP vaatii kahta vangittavaksi välikohtauksista linja-autoissa – toinen vangittiin, toinen oikeudessa lauantaina

Ulkomaalaistaustaisten matkustajien epäillään hyökänneen linja-autossa kuljettajan kimppuun Uuraisilla ja Loimaalla – "Hän yritti ohjata autoa vastaantulevien kaistalle"

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin pääjohtaja Mia Nykopp on irtisanoutunut torstaina.

– Trafin julkiset kuljettajatiedot -palvelun toiminnasta syntyneen tilanteen rauhoittamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi olen päättänyt siirtyä sivuun Trafin pääjohtajan tehtävästä, Nykopp sanoo ministeriön tiedotteessa.

Nykopp valittiin pääjohtajaksi vuosi sitten marraskuussa. Hänen vuoden kestävä toimikautensa alkoi 1. tammikuuta 2018.

Trafin pääjohtajana toimii tämän vuoden loppuun asti Liikennevälineet-toimialan johtaja Olli Lindroos.

Ministeriön mukaan Trafin sähköisten palvelujen avaamisessa on edelleen riskejä, ja siksi palveluja avataan yksi kerrallaan. Palvelujen palauttamisen aikataulusta ministeriö ei vielä kerro mitään.

Berner: Kunnioitan Nykoppin päätöstä

Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) sanoo kunnioittavansa Trafin pääjohtajan ratkaisua jättää tehtävänsä.

– Hän on ottanut tilanteen vakavasti, ymmärtänyt että tilanne on vahingoittanut Trafia ja että hän pääjohtajana kantaa vastuun. Kunnioitan tätä päätöstä.

– En ole hänen kanssaan henkilökohtaisesti keskustellut. Olen ymmärtänyt että hän on halunnut antaa selvityksille työrauhan ja sitä kautta mahdollistaa, että voidaan tehdä muutoksia jotta palvelut saadaan palautettua, Berner sanoi eduskunnassa.

Berner sanoo, ettei hän itse tai hänen ministeriönsä ole vaikuttanut Trafin johtajan lähtöön. Berner sanoo itse kuullensa Trafin ongelmista sunnuntaina.

Ministeriö, viestintävirasto ja Trafi ovat selvittäneet, missä järjestyksessä palvelut yritetään avata. Tällä hetkellä esimerkiksi sähköisiä rekisteröintejä ei voi tehdä lainkaan.

Viestintävirasto: Tietoturva Trafissa keskimääräistä parempi

Ministeriö kertoo saaneensa Viestintävirastolta ja Trafilta pyytämänsä selvitykset määräajassa. Viestintäviraston selvitystä johtava pääjohtaja Kirsi Karlamaa kertoo tiedotteessa, että "Trafin palvelukokonaisuuden tietoturvallisuuden taso on keskimääräistä paremmalla tasolla verrattuna valtiohallinnon muihin tarkastuskohteisiin, joihin sovelletaan vastaavia tietoturvavaatimuksia".

Ministeriö ei aio toistaiseksi julkaista saamiaan selvityksiä, koska ne sisältävät salassa pidettäviä tietoja.

Trafin sähköinen asiointipalvelu suljettiin kokonaan sunnuntaina kuljettajatietoja tarjonneen palvelun herättämän kritiikin takia. Trafin palvelusta on voinut hakea heinäkuun alusta lähtien ihmisten ajokorttitietoja ilmaiseksi ja esimerkiksi selvittää, onko jollakulla ihmisellä voimassa oleva ajo-oikeus.

Lue lisää:

Berner Trafin verkkopalvelukohusta: Massaluovutusta ei näyttäisi tapahtuneen, mutta kaikkia tietoja ei vielä ole

Tietoturva-asiantuntija STT:lle: Trafin palvelun ongelmallisin seikka oli pelkällä henkilötunnuksella toimiva haku

Trafin sähköinen asiointi poikki ainakin keskiviikkoon – tuhansia asioita päivässä lykättävä tai hoidettava muuta kautta

Miikka keksi, miten Trafin palvelusta ongitaan suomalaisten henkilötietoja – "Sehän on täydellinen identiteettivarkaus"

Lahtelaisen Ahtialan koulun rehtoria epäillään maksuvälinepetoksesta. Poliisi on tutkinut mahdollisia koulun toiminnassa tapahtuneita väärinkäytöksiä. Epäillyn kavallusrikoksen tutkinta on lopetettu, sillä polisii totesi, ettei rikosta ole syytä epäillä.

Syyteharkintaan on kuitenkin siirretty rikosnimikkeet maksuvälinepetos ja virkavelvollisuuden rikkominen. Teot liittyvät koulun luottokortin ja maksutilin käyttöön niistä annettujen ohjeiden vastaisesti.

Epäily koskee parin tuhannen euron suuruisia ostoja.

Lahden kaupunki jätti rehtorin toimista tutkintapyynnön aiemmin syksyllä. Virastaan rehtori pidätettiin lokakuussa.

19-vuotias Elin Qvist viettää ikimuistoista päivää, kun hänet kruunataan Suomen Lucia-neidoksi torstaina.

Lucia-neito on vähäosaisia lapsiperheitä tukevan Lucia-keräyksen keulakuva. Lucia tekee seurueensa ja kuoronsa kanssa satakunta vierailua sairaaloihin, vanhainkoteihin ja juhlatilaisuuksiin joulu-tammikuussa.

Hän vie valoisan tervehdyksensä myös presidentti Sauli Niinistölle ja eduskuntaan.

Suomen Lucia-neidon valitsee Folkhälsan yhteistyössä Hufvudstadsbladetin ja Svenska Ylen kanssa.

Lucian päivän tapahtumia voi seurata myös viittomakielelle tulkattuna nettilähetyksenä Yle Areenan kautta.

Televisiossa tilaisuus lähetetään suorana Yle Teema Fem -kanavalla. Lähetys uusitaan Femmalla klo 9 perjantaiaamuna.

Toppalan salin tatami tömisee, kun meneillään on judo- ja karateseura Savonlinnan Shikatan junioriryhmän judoharjoitukset. Tatamilla kuuluu riemunkiljahduksia, kun lapset oppivat erilaisia liikeratoja. Pikkujudokat ovat innoissaan uuden oppimisesta, ja lasten onnistumisen ilo on käsin kosketeltavissa.

Myös seura kokee onnistuneensa, kun se julkaisee kovasti toivotun vuosikalenterinsa nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Shikatalle kalenterin teosta on muodostunut jo perinne, jonka pääasiallinen syy on lasten vanhempien ja tuttavapiirin tiedottaminen. Savonlinnalaisseuran toiminnanjohtaja Ismo Seppänen kertoo kuitenkin kalenterilla olevan myös pienen seuran varainkeruun kannalta iso merkitys.

– Meillä on tukijoita, jotka käytännössä maksavat tämän kalenterin tuottamisen. Sen jälkeen lapset myyvät niitä omille sukulaisilleen ja tutuilleen, ja sitä kautta saadaan rahaa.

Pienistä puroista tulee joskus iso virta. Ismo Seppänen, Shikatan toiminnanjohtaja

Kalenteriin on koottu lajitapahtumien ja kuvien lisäksi judo- ja karatesanastoa. 11-vuotiaan judokan Karita Immosen kuva löytyy tulevan vuoden kalenterista. Hän on markkinoinut kalenteria perhe- ja tuttavapiirissä.

– He haluavat tukea tätä minun harrastusta.

Perinteiset kalenterit vähentyneet digimaailman myötä

Valtakunnallisesti urheiluseurojen tekemät vuosikalenterit ovat vähentyneet seurojen viestinnän painottuessa digitaalisiin kanaviin. Olympiakomiteasta arvioidaan kalenterien suosion hiipumisen alkaneen 2000-luvulla verkkosivustojen yleistymisen myötä.

Kalentereihin liittyvällä mainosten myynnillä urheiluseurat voivat saada lisätuloja. Seuroilla on kuluja ja niitä peitetään esimerkiksi osallistumismaksuilla ja kuukausimaksuilla. Olympiakomitean järjestöpäällikkö Rainer Anttila muistuttaa, että varainkeruulla on paljon pienempi osuus seurojen tuloista kuin varsinaisen toiminnan tuloilla.

Ismo Seppänen sanoo kalenterin teon tuovan Savonlinnan Shikatalle paljon toivottuja rahavirtoja, mutta on seuralle myös yhteisöllinen juttu. Seuralla on alle sata jäsentä, joista vajaa kuudesosa on karatekoja.

– Kyllä se on pientä se raha, mikä siitä tulee. Pienistä puroista tulee kuitenkin joskus iso virta.

Savonlinnan Shikatan vuosibudjetti on noin 30 000 euroa. Varainkeruuseen liittyvät verotuskysymykset seura on ratkaissut siten, että liiketoiminnasta vastaa seuran omistuksessa oleva Toppala Oy.

Vuodelle 2020 retrohenkinen kalenteri

1970-luvulla toimintansa aloittaneen seuran rekisteröitymisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi tasan 40 vuotta. Sen kunniaksi vuoden 2020 kalenteri on jo suunnitteilla. Nostalgia-kalenterin idean äidillä Piia Immosella on seuraavat puoli vuotta aikaa metsästää retromateriaalia kalenteriin.

– Kalenteriin kerätään vuosien varrelta vanhoja kuvia, joita löytyy paljon. Se, miten ne saadaan kalenterimuotoon aiheuttaa vähän haasteita, Immonen ennakoi.

Shikatan toiminnanjohtaja Ismo Seppänen myöntää yhteistyökumppaneiden ja yritysten houkuttelemisen mukaan kalenteriin olevan kinkkistä.

– Tällä hetkellä tuntuu raha olevan hiukan tiukassa, mutta kyllä ne perinteiset yhteistyökumppanit ovat edelleen mukana ja tukevat hyvin toimintaa, hän kiittelee.

Toppalan sali on Immosille kuin toinen koti

Savonlinnalainen judoväki kokoontuu Toppalan salissa, joka remontoitiin seuran käyttöön talkootyönä kolmisen vuotta sitten. Immosen perheen judoa harrastava tytär Karita ja seuratoiminnassa aktiivisesti mukana olevat vanhemmat viettävät salissa ison osan vapaa-ajastaan. Toppala on perheelle tärkeä paikka.

– Meidät on vihitty täällä, ja on täällä vietetty kaikki muutkin perhejuhlat, Piia Immonen kertoo.

Aktiiviäiti tykkää Shikatan yhteisöllisyydestä. Talkootyö seuran hyväksi antaa perheelle yhteistä aikaa.

– Se on sellaista antamisen iloa. Mitään ei tehdä väkisin.

Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli on antanut kirjallisen varoituksen seurakuntapastori Heikki Karastille. Tuomiokapituli päätti varoituksen antamisesta kokouksessaan maanantaina.

Tuomiokapitulin mukaan Karasti toimi vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta vihkiessään samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon tänä syksynä.

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen ja tuomiokapituli ohjeistivat Karastia ennen vihkimistä siitä, ettei papin tule vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. Karasti myönsi tuomiokapitulille toimineensa piispan antaman ohjeistuksen vastaisesti. Tuomiokapituli katsoi päätöksessään, että Karastin toiminta oli erityisen moitittavaa, sillä häntä oli ohjeistettu aiheesta muuta papistoa enemmän.

Karastin mukaan varoitus ei tullut hänelle yllätyksenä.

– Tämä oli odotettavissa. Piispa ja tuomiokapituli ovat täällä sen verran vanhoillisia, että tiesin varoituksen tulevan.

"Yksikään pari ei jää vihkimättä"

Vihkimällä samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon Karasti toimi tuomiokapitulin mukaan evankelisluterilaisen kirkon säännösten vastaisesti. Karasti kuitenkin katsoo kirkon laahaavan avioliittokäsityksessään menneessä ajassa.

– Kirkko on hidas uudistumaan. Naisella piti olla vielä 1930-luvulle asti edusmies, ja eronneiden uudelleen vihkimiseenkin suostuminen kesti. Maistraatti tutkii avioliiton esteet, ja mielestäni kirkon jäseniä on palveltava, mikäli he haluavat kirkollisen vihkimisen.

Karasti pitää pienempänä pahana piispan ohjeistusta vastaan rikkomista, kuin yhdenvertaisesta kohtelusta luopumista.

– Kun on koko uransa puhunut, että homoseksuaalitkin ovat aivan tavallisia ihmisiä, ei sitä voi enää uran loppumetreillä mennä muuttamaan.

Homoparia Karasti tuskin tulee enää vihkimään.

– En voi vihkiä, muuten minut erotetaan virasta. Seuraavan kysyjän ohjaan muiden sateenkaaripappien pakeille. Yksikään pari ei kuitenkaan jää vihkimättä.

Tuomiokapitulit eri linjoilla

Tuomiokapituli pääsi Karastin jäljille, kun tästä tehtiin kantelu tuomiokapituliin muiden Sateenkaaripappien sivuilta löytyvien pappien tapaan. Tuomiokapitulit kohtelevat sateenkaaripappeja eri tavoin, sillä esimerkiksi Turun hiippakunnan tuomiokapituli ei ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin. Karastia sen sijaan opastettiin piispa Häkkisen toimesta siitä, ettei homopareja tule vihkiä.

Lopulta asia tuli ilmi, kun Oulun maistraatti ilmoitti kirkolle Karastin vihkineen homoparin avioliittoon. Karasti lähetti avioliittoon vihityn parin tiedot heidän kotipaikkakuntansa mukaisesti Oulun maistraattiin, sillä homopareja ei voi kirjata suoraan kirkon järjestelmiin.

Kirkko ja kaupunki -lehdessä spekuloitiin viime viikolla Oulun maistraatin vuotavan sateenkaaripappien tietoja kirkolle. Lopulta syyksi paljastui kirkon tietojärjestelmä, joka ei tue samaa sukupuolta olevien avioliittojen kirjaamista automaattisesti. Järjestelmän tuottamasta virheilmoituksesta selvisi myös, kuka parin oli vihkinyt.

Karasti ei ole vielä päättänyt, valittaako hän hallinto-oikeuteen saamastaan varoituksesta.

– Ensi alkuun ajattelin, etten missään nimessä valita. Toisaalta, moni kollega on päätynyt valittamaan, ja mitä enemmän hallinto-oikeuteen tulee valituksia näistä varoituksista, sitä paremmin ongelman laajuus huomataan. Harkinta on vielä käynnissä.

Lisää aiheesta:

Viidelle papille piiskaa sateenkaariparien vihkimisestä – Professori: "Kirkko on jumittunut henkisen halvautumisen tilaan"

Evankelis-luterilainen kirkko ei ala vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja

Homoparien vihkimisasia pian kirkon pöydälle – Suomeenkin "Norjan malli"?

Ensi kesän asuntomessualueella Kouvolassa rakennetaan kiihtyvään tahtiin.

Korian Pioneeripuistossa työskennellään tällä hetkellä 22 tontilla. Vielä elokuussa talotyömaita oli viisi.

Osa asuntomessualueen tonteista odottaa vielä rakentajia, viimeiset urakat alkavat kevättalvella.

– Kaikilla rakentajillamme on jo rakennusluvat valmiina, joten nyt on jokaisen rakentajan aikataulusta kiinni, milloin he aloittavat, sanoo asuntomessujen projektipäällikkö Sanna Kauppi Kouvolan kaupungilta.

Messutalojen on oltava valmiina toukokuun lopussa. Nykyaikaisen talotehtailla tapahtuvan elementtirakentamisen ansiosta myöhäinenkin aloittaminen tontilla on mahdollista. Elementtitalo voidaan tuoda tontille käytännössä valmiina.

– Emme ole huolissamme aikataulusta. Kun talo tuodaan paikalle, niin oikaistaan vain verhot, ja talo on valmis avattavaksi messuyleisölle, naurahtaa Kauppi.

Sotilasalueen käyttötarkoitus uusiksi

Kouvolan asuntomessut pidetään entisellä varuskunta-alueella Korialla Kymijoen tuntumassa.

Pioneeripuistossa on ollut kerrostaloasutusta senkin jälkeen, kun armeija lähti alueelta 1990-luvun alussa.

Asuntomessut muuttavat vanhan kasarmialueen luonteen kerralla uudeksi, kun heinäkuun 12. päivänä alkavien messujen jälkeen alueelle muuttaa 250 asukasta.

– Tämä sama trendi oli näkyvissä jo viime kesänä Porin asuntomessuilla, jossa vanhalle teollisuusalueelle haettiin uusi käyttötarkoitus, kuvailee ensi kesän messujen teemaa viestintäpäällikkö Leena Honkajuuri Suomen Asuntomessut -osuuskunnasta.

Vanhan ja uuden rinnakkaiselon lisäksi uusia asumisen ilmiöitä Honkajuuri odottaa näkyvän sisustusmieltymyksissä.

– Näyttää siltä, että sisustuksissa suositaan aiempaa lämpimämpiä värejä 2010-luvun skandinaavisen pelkistetyn tyylin sijaan.

Tulevassa taidekodissa tehdään jo sisätöitä

Yksi pisimmälle ehtineistä messutaloprojekteista on kouvolalaisten Paavo Hakkaraisen ja Anne Hasun omakotityömaa.

Perustuksia alettiin tehdä kesän alussa, ja elokuussa talo oli harjakorkeudessa.

Nyt rakentaminen on edennyt sisätiloihin. Työn alla ovat muun muassa väliseinät, esimerkiksi kosteissa tiloissa. Myös sähkötyöt ovat jo pitkällä, ja lämpö taloon saatiin kuukausi sitten.

– Homma on edennyt hienosti aikataulussa. Seuraavaksi hankitaan laattoja, tulevissa kylpyhuone- ja saunatiloissa viime päivät työskennellyt Hakkarainen kertoo.

Myös vuodenvaihteen jälkeinen aikataulu alkaa olla selvillä.

– Takka saadaan tammikuussa ja sen jälkeen alkavat kalusteasennukset muun muassa keittöön, kuvailee Paavo Hakkarainen lähiviikkojen ohjelmaa.

Rakennusalan ammattilaiselle oman omakotitalon rakentaminen ei ole yllätyksiä tuonut, mutta uusia asioita hän kertoo oppineensa muun muassa kaukolämmityksestä ja valaistustekniikasta.

Hakkaraisella on jo käynyt mielessä myös jo ensi kevään hetket, kun kahden aikuisen taidekodiksi valmistuva talo alkaa olla muuttovalmis.

– Varmaankin kesän alussa alkaa tuntua siltä, että olisihan se jo mukava muuttaa. Mutta tämä kaikki on ollut tiedossa jo kaksi vuotta, että ensin odotetaan asuntomessut ja sitten vasta muutetaan, hymyilee Paavo Hakkarainen.

Kajaanin puistoissa voi huomata postilaatikkoa muistuttavia metallisia jäteastioita, jotka on tarkoitettu käytetyille huumeruiskuille ja -neuloille. Astiassa on yksi pieni aukko, josta mahtuu huumeruisku, mutta ei juuri muuta.

– Ihmetyttää, miksi niitä on. Tarkoittaako tämä, että huumeiden käyttö hyväksytään? Toisaalta on hyvä asia, että niitä ei nakata luontoon, mutta tuleeko neulat oikeasti laitettua sinne? kajaanilainen Elsa Sylander pohtii.

Sylanderin tuntemukset ovat tyypillisiä, keräysastiat ovat hätkähdyttäneet myös muualla Suomessa (MTV). Kajaanin kaupungin hortonomi Hanna Pasula kertoo saaneensa huolestuneita puheluita kaupunkilaisilta, jotka ovat ihmetelleet näiden astioiden tarkoitusta.

Huumeruiskuroskiksia on asennettu vuosia sitten muun muassa Helsinkiin, Tampereelle ja Lahteen. Helsingissä ollaan jo niin pitkällä, että harkitaan jo erillisen piikityshuoneen perustamista.

– Jos Kajaanissa nyt vasta asennetaan ensimmäisiä ruiskuroskiksia, niin jo oli aikakin, Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoissuunnittelija Sanna Kailanto kommentoi.

Kajaanissa ei ole aiemmin ollut ongelmaa yleisiltä paikoilta löytyneistä neuloista, eikä ruiskuroskiksille ole aiemmin nähty tarvetta. Kajaanin A-klinikan mukaan kaupungin huumeongelmat eivät kuitenkaan juuri eroa valtakunnallisista ongelmista.

– Kajaanissa suonensisäisiä huumeita käyttävien määrä on suhteessa väkilukuun sama kuin muuallakin Suomessa, Kainuun soten aikuisten mielenterveyspalveluiden ja riippuvuuksien hoidon koordinoiva osastonhoitaja Maarit Leinonen kertoo.

Nyt keskustan alueen puistoissa sijaitsevat keräysastiat tyhjennetään turvallisesti niiden ollessa täynnä. Tähän mennessä tarkastuskäynneillä on havaittu ainoastaan yhdessä roskiksessa useampia neuloja.

Enimmäkseen poliisi törmää huumeneuloihin ja -ruiskuihin kotietsinnöissä, henkilötarkastuksissa ja autoihin tehdyissä etsinnöissä. Poliisi pitää ruiskuille osoitettuja jäteastioita hyvänä asiana.

– Totta kai se on hyvä asia, jos ne tällä tavalla saadaan kerättyä pois. Vaihtoehtona on, että ruiskut jäisivät luontoon, jossa ne voivat aiheuttaa vaaraa ihmisille tai eläimille, kertoo Kajaanin poliisiaseman rikosylikomisario Jarkko Maksniemi.

Piikkihuumeet suosittuja kaikkialla Suomessa

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoissuunnittelijan Sanna Kailannon mukaan Suomessa suonensisäisten huumeiden käyttö on yleisempää kuin useimmissa Euroopan maissa. Suomessa käytetään eniten kannabista, mutta myös buprenorfiinin ja amfetamiinin suonensisäinen käyttö on Suomessa yleistä.

THL:n mukaan ongelmakäyttäjiä on Suomessa yli 10 000, toissavuonna Suomessa kuoli huumeisiin 194 henkilöä.

– On tosiasia, että meillä piikitetään huomattavasti enemmän kuin muissa maissa keskimäärin. Se on Suomen erikoispiirre ja todennäköisesti hyvin kulttuurillinen asia. Kun sitä tietyissä piireissä nähdään, voi kynnys suonensisäiseen käyttöön olla itselläkin huomattavasti matalampi, Kailanto sanoo.

Kajaanin A-klinikan väki suhtautuu uusiin huumeruiskujen keräysastioihin positiivisesti, mutta hieman epäillen.

– Ne ovat ehdottomasti hyvä asia. Olemme kuitenkin miettineet, tuleeko käyttäjien erikseen lähdettyä puistoihin ”roskia viemään”? Ehkä käytetyt neulat palautuisivat paremmin, jos käyttäjät saisivat puhtaita neuloja tilalle, sanoo Maarit Leinonen Kainuun sotesta.

Satu Stenfors, 58, omistaa kymmenen meikkituotetta ja meikkaa saadakseen kasvonsa näyttämään pirteämmiltä. Meikkaaminen on harvoin mielessä.

Susanna Jokinen, 16, omistaa sata meikkituotetta ja hänelle meikkaaminen on taidetta. Hän on katsonut viimeisen 5 vuoden ajan vähintään pari meikkitutorial-videota päivässä.

Haastamme porilaisen äidin ja tyttären loihtimaan itselleen ja toisilleen juhlameikit, ja teinin ilme on kauhistunut. Susannalla juhlameikin teko kestää yleensä puolitoista tuntia ja äidillä kymmenen minuuttia.

Äiti aloittelee meikin tekoa. Ensimmäistä kertaa elämässään omalle tyttärelleen. Värit ja välineet näyttävät olevan hukassa. Äiti näyttää hämmentyneeltä, tytär epäluuloiselta. Vaikka erikseen on sovittu, ettei kumpikaan kommentoi toistensa meikkaustapoja tai meikkivalintoja, ei Susanna pysty pidättelemään itseään.

– Ei! Et todellakaan laita sitä!

Susanna kelpuuttaa toisen meikkivoiteen, mutta ei malta olla kummastelematta ääneen äidin taktiikoita. Äitiä tilanne alkaa huvittaa. Mieleen muistuu ensimmäinen kerta, kun tytär meikkasi hänet.

– Se oli katastrofi!

Suurin erimielisyys syntyi tuolloin silmämeikistä. Tytär pisti parastaan, mutta silmät muistuttivat äidin mielestä tomaatteja. Sen jälkeen äiti ja tytär ovat päässeet värimaailmasta yhteisymmärrykseen ja meikkaukset sujuvat leppoisissa tunnelmissa. Nykyisin Satu valmistautuu kaikkiin juhliin istahtamalla Susannan meikattavaksi.

Pumpulinen pohjameikki kummastuttaa

Äiti pumppaa meikkivoidetta runsaasti sormiinsa ja pyyhkii sitä tyttären poskiin, otsaan ja leukaan. Susanna nielaisee vastalauseensa, kun Satu tarttuu pumpulituppoon ja ryhtyy tasoittamaan sillä voidetta. Äiti tietää, mitä tytär ajattelee, sillä juuri pohjameikin tärkeydestä tyttärellä on paljon painavaa sanottavaa.

Susanna on huomannut, että monen iäkkäämmän naisen leukapielissä kulkee vääränvärisen meikkivoiteen raja. Jos teini-ikäinen Susanna jotain saisi aikuisille meikkaamisesta opettaa, se olisi oman ihon tunteminen.

Ennen meikkivoiteen ostoa pitää tietää, onko iho rasvainen vai kuiva ja minkä sävyiset omat kasvot ovat. Susannan on itsekin vaikea löytää sopivaa meikkivoidetta, sillä myynnissä on paljon pinkkipohjaisia meikkejä ja kasvojen väri taittaa enemmän keltaiseen.

– Häivytys on meikkivoiteen käytössä kaikista olennaisinta. Ei saa jäädä tarkkaa rajaa.

Nyt mennään kuitenkin äidin tyylillä. Meikkivoide levittyy suurilla pyyhkäisyillä ja äiti ryhtyy etsimään puuteria. Leukaan ja kaulaan on kuitenkin jäänyt meikkiläntit, joista Susanna ei malta olla huomauttamatta.

– Kaula! Kaula!, Susanna kuiskii hampaidensa välistä.

Äiti ei huomaa tasoittamatta jääneitä kohtia ja luulee tyttären kannustavan lisäämään meikkiä. Satu pumppaa kaulalle aimo annoksen meikkivoidetta ja tasoittaa sen pumpulilla.

Suihkiva poskipuna saa kulmat kohoamaan

Ensimmäiset meikkileikit Satu Stenfors leikki jo 3-vuotiaana. Äidin siskot tutustuttivat tytön huumaavan kiinnostavaan kauneuden maailmaan ja siniseen luomiväriin. Vuoden päästä hän ilmoitti pienen lapsen päättäväisyydellä, että hänestä tulee isona kosmetologi.

Reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin Satu myöntää nauraen, ettei hän osaa oikein vieläkään meikata. Meikkipussissa on kyllä laadukkaita tuotteita, mutta hänellä on edelleen lähes samat kikat käytössä kuin teininä. Ei hän saa meikkaamiseen kulumaan millään varttia pidempäänkin, oli sitten arki tai juhla.

– Meikkaaminen ei ole koskaan ollut kovin tärkeää, vaikka rakastankin kaikkea kaunista. Tärkeintä on saada kasvoille meikeillä pirteämpi ilme. Meikki on kuin hyvät alusvaatteet, jotka piristävät heti olemusta.

Kustannan meikkejä vuosittain sellaisella summalla, etten kehtaa sitä edes paljastaa. Satu Stenfors

Tyttärelle tehtävä juhlameikki edistyy ripeää tahtia. Luomiin pohjalle kimaltavaa valkoista väriä, luomivakoon ja kulmaluulle tummempaa sävyä. Pinkkiä vielä piristämään luomien ylänurkkia. Kulmakarvat saavat uuden sävyn.

– Kulmat ovat tärkeät, ne kehystävät hienosti kasvot. Vaikka muuten meikkaan harvoin, niin kulmat laitan aina, jos lähden roskakatosta kauemmas kotoa.

Ripsivärin laitto jännittää molempia, mutta hommasta selvitään ilman haavereita. Poskipunan levitys saa tyttären kohottelemaan kulmiaan ja pidättelemään nauruaan. Suti suihkii poskipäiden lisäksi myös otsalla, kaulalla ja nenän päällä.

Juhlameikki on valmis.

Kaunistautumista vai taidetta?

– Sit mennään!

Tytär aloittaa äitinsä meikkaamisen itsevarmasti ja tottuneesti. Sukupolvierot äidin ja tyttären meikkaustyylissä näkyvät heti ensi metreillä. Nyt on selvästi siirrytty vuosiluvulle, jossa lähes joka toinen teini on itseoppinut meikkitaiteilija. Muna opettaa kanaa.

Susanna levittää meikkivoiteen äidin kasvoille hellästi meikkisienellä töpötellen. Satu rentoutuu ja antautuu hemmoteltavaksi.

Susannan otteita katsoessa huomaa heti, että hän on ammentanut oppinsa meikkaamiseen netistä. Meikkejä ja työvälineitä on esillä kymmenittäin ja hän selvästi tietää mitä tehdä niillä. Susanna kertoo luoneensa oman tyylinsä yhdistelemällä ihailemiensa meikkitaiteilijoiden oppeja.

– Viime viikolla tein ensi kertaa meikin imitoimalla joka vaiheen meikkitaiteilijan tutorial-videosta ja tajusin, että olisinpa tehnyt näin jo vuosia sitten. Olisin päässyt paljon helpommalla, kun ei olisi tarvinnut kaikkea opetella kantapään kautta.

Yksi uusimmista netistä poimituista opeista on cut crease -silmämeikki, jossa liikkuvan luomen ja luomivaon välille luodaan väreillä selvä raja. Kikka on käyttää liikkuvalle luomelle peiteväriä luomivärin sijaan. Susanna ei kuitenkaan kikkaile äidin iltameikin kanssa, vaan pyrkii lopputulokseen, joka miellyttää äidin silmää.

– Monelle vanhemmalle ihmiselle, kuten äidillenikin, meikkaus on kaunistautumista ja omien piirteiden korostamista. Minulle se on tapa ilmaista itseäni taiteellisesti. Meikki on oman itseni jatke.

Vyötä kireämmälle ja meikkejä ostoskoriin

Susanna siirtyy silmämeikin tekoon. Värisävyiksi hän valitsee äidin suosikkeja. Taidokkaasti tehty meikki syntyy ripeään tahtiin, vaikka työvaiheita on monia: silmäluomien huolellinen pohjustus, värittömän luomivärin levitys, luomivärien laitto ja häivytys, rajausten teko ja niiden puuterointi.

Luomivärin käyttö on asia, jonka Susanna haluaisi äitinsä oppivan. Kimaltavaa luomiväriä laitetaan vain liikkuvalle luomelle, ei koko luomelle.

– Toisaalta ei sillä ole merkitystä, miten meikkaa. Jokainen tyylillään. Mikä minä olen sanomaan, miten kenenkin pitäisi meikata ja itseään ilmaista, Susanna pohtii.

Satu vilkuilee hymynkare huulillaan itseään peilistä. Vaikkei iltameikki ole vielä ihan valmis, huomaa hänen olevan tyytyväinen näkemäänsä. Katseeseen sekoittuu meikin ja oman tyttären taitojen ihailua. Satu kuvaa tytärtään taiturimaiseksi meikkaajaksi, jolla on loistava visuaalinen silmä.

– Olen aina kannustanut häntä meikkaamisessa, sillä tämä on taidetta. Käytännössä toimin myös sponsorina. Kustannan meikkejä vuosittain sellaisella summalla, etten kehtaa sitä edes paljastaa. Mutta mieluummin kiristän vaikka omaa vyötä kuin jätän tarvittavat meikit ostamatta, Satu toteaa.

Juhlameikki passitetaan pihalle

On palautteen aika. Molemmat ovat tyytyväisiä omaan suoritukseensa. Äiti on Susannan mielestä nyt tavallista nuorekkaamman näköinen. Kiilto kasvoilla ja huulissa vie iästä ainakin parikymmentä vuotta pois.

– Minä ottaisin vain kymmenen vuotta iästä pois, ettei liioitella. Mutta joka tapauksessa, peilistä katsoo nyt oikein kaunis ja itsevarma nainen, Satu toteaa.

Meikkaus on molempien mielestä keino kohottaa itsetuntoa. Susanna tosin vitsailee, että oikein näyttävän meikin kanssa pitää olla myös valmis ottamaan vastaan nopea itsetunnon romahdus, kun meikki suttaantuu ja rapisee pois. Huomio on kuitenkin taattu, kun kasvoilla on taidokas meikki.

– Saisin minä toki tässä äidin tekemässä juhlameikissäkin huomiota. Kaverit varmasti kysyisivät, mitä minulle oikein on tapahtunut, Susanna nauraa.

Äiti on valmis ottamaan meikkihaasteesta opikseen. Ainakin huulikiilto pitää ostaa ja muutamia tyttären suosittelemia tuotteita. Tytär on pidättyväisempi. Haaste oli hauska, mutta ei muuta hänen omaa meikkaamistaan.

– Opin sen, että teen jatkossakin itse omat juhlameikkini. Tämä äidin tekemä juhlameikki sopisi minun mielestäni paremmin vaikka metsälenkille, Susanna toteaa ja äiti räjähtää hersyvään nauruun.

Katso vielä videot äidin ja tyttären omista meikkauksista

Torstai-illan A-studio: Talk käsittelee sitä, miten maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia voitaisiin ennaltaehkäistä.

Ohjelman alla Yle kysyi yleisöltä, millaisia kysymyksiä Oulun rikostapaukset ovat herättäneet lasten sosiaalisen median käytöstä ja miten lapsille puhutaan seksuaalisesta häirinnästä. Oulun tapauksissa somen rooli on korostunut.

Vastauksia tuli vuorokaudessa runsaat 40. Monissa vastauksissa vanhempien vastuuta lastensa puuhista verkossa pidettiin liian heppoisena.

– Missä vanhempien vastuu? Kukaan ei päästä lasta kulkemaan yksin pimeillä kujilla, mutta netin ja somen käyttöä ei rajoiteta käytännössä ollenkaan, yksi vastaaja pohti.

– Sellaisia kokemuksia, että oman 11-vuotiaan lapsen luokkakavereiden somen käyttöä ei valvota millään tavalla, toinen vastaaja harmitteli.

Osa vastaajista pahastui koko kysymyksenasettelusta, koska heidän mielestään lasten täytyy vapaasti saada solmia kontakteja muihin ihmisiin, eikä heidän vapauttaan saisi rajoittaa. Jotkut taas kokivat valvonnan käytännössä hyvin vaikeaksi.

– Miten voin varmistaa aukottomasti, missä lapseni netissä liikkuvat? Mistä merkeistä lapsen käytöksessä voin parhaiten päätellä hänen liikkuvan kielletyssä seurassa? Miten varoittaa lapsia niin, etteivät he säikähdä kaikkia uusia kontakteja tai eri kulttuureista tulevia ihmisiä?

– Tänään kysyin, onko koulussa keskusteltu näistä tilanteista, joita voi netin kautta syntyä – valitettavasti ei. Murrosiässä oleville herkille mielille on vaikea käsitellä asiaa. ”Älä kerro enempää!” oli vastaus, kun aloitin dokumenttimaisesti kertoa Oulun tapahtumista.

"Nimeä ei saa antaa, ketään ei saa tavata"

Osa vastaajista kertoi kuitenkin itse seuraavansa hyvin tarkkaan sitä, millaisia kontakteja perheen lapset verkossa solmivat.

– Olen hyvin pienestä lähtien korostanut lapsille, että netissä ei saa antaa kenellekään tuntemattomalle oikeaa nimeä, osoitetta, kuvaa, puhelinnumeroa tai muitakaan tietoja, eikä ketään saa tavata.

Muutamassa vastauksessa haluttiin rajoittaa lasten älypuhelinten käyttöä tai jopa kieltää älypuhelimet ja somen käyttö alle 16-vuotiailta. Myös voimakeinoista haettiin apua:

– Nuorille pitää opettaa itsepuolustusta.

Yksi vastaaja kertoi opettaneensa tytärtään olevan epäileväinen kaikkia kohtaan, jotka haluavat häneltä jotakin, riippumatta siitä, kuinka viaton pyyntö on. Toinen vastaaja sanoi varoittavansa lapsiaan lähtemästä ulkomaalaistaustaisten miesten tai poikien seuraan.

– Olemme sopineet, että jos heistä joku lähestyy, pitää huutaa niin lujaa kuin keuhkoista lähtee "EI! ÄLÄ KOSKE! ÄLÄ HÄIRITSE! POISTU!"

Sosiaalityöntekijänä toimiva vastaaja totesi, että lapsella pitää saada olla pieniä salaisuuksia, mutta muutokset lapsen olemuksessa pitää heti ottaa vakavasti.

– Jos näinkin nuorta lasta [kuten Oulussa] hyväksikäytetään näin räikeällä tavalla ja pitkään, lapsensa tunteva aikuinen ei voi olla huomaamatta muutoksia lapsen käytöksessä ja koko habituksessa. Lapsi jota ei omat vanhemmat ”huomaa” ja joka ei saa rakkautta ja huolenpitoa sieltä mistä pitäisi, hakee sitä ”mistä vaan” – vaikka näinkin kammottavalla tavalla.

Lisää aiheesta A-studio: Talkissa TV1:ssä klo 21:10. Vieraina afganistanilaistaustainen opettaja Jami Homa, psykologi Nina Nurminen, poliisitarkastaja Mia Poutanen ja erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen.

Vaikuttaa, että suuressa osassa Suomea ei ole Espoon tapaan ohjeistettu koululaisten huoltajia, jotta he eivät hankkisi koulujen opettajille kalliita lahjoja. Tällaiselle ohjeistukselle ei myöskään kuntien mukaan vaikuta olevan tarvetta.

Yle soitti tai otti yhteyttä sähköpostitse Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun, Kajaanin, Vantaan ja Sotkamon koulu- ja sivistysjohtajiin ja kysyi, miten kaupunkien kouluissa suhtaudutaan opettajien muistamiseen lahjoin. Vastaus saatiin muualta paitsi Tampereelta.

Kaikista tavoitetuista kaupungeista vastattiin, että huoltajille ei ole annettu ohjetta eikä sille ole ollut mitään erityistä tarvetta.

"Olen ymmärtänyt, että opettajille annetuissa lahjoissa on pysytty kohtuudessa"

Helsingissä opettajille ei ole annettu ohjeistusta yleensä jouluisin ja keväisin oppilaiden antamiin muistamisiin.

– Luotamme, että koulujen henkilöstö pystyy arvioimaan sopivat toimintatavat ja viestinnän koteihin tarvittaessa, Helsingin kaupungin perusopetusjohtaja Outi Salo kertoo.

Oulun kaupungilla ei ole ollut tarvetta puuttua siihen, minkälaisia lahjoja oppilaat ja näiden perheet antavat opettajille. Oulun kaupungin perusopetus- ja nuorisojohtaja Marjut Nurmivuori sanoo, että kalliit lahjat opettajille eivät ole olleet Oulussa puheenaiheena, eikä hän tunnista ilmiötä, jossa opetushenkilöstö olisi saanut kalliita lahjoja oppilailta tai näiden perheiltä.

Lahjakäytäntöihin ei ole puututtu myöskään Turun ja Vantaan kouluissa. Turun sivistystoimen toimialajohtaja Timo Jalonen kertoo, että kaupungin yleiset ohjeet riittävät.

– Kaupungin henkilöstöä on ohjeistettu, että arvokkaita lahjoja ei pidä ottaa vastaan.

Hyväksyttävä joululahja voisi olla vaikkapa suklaalevy tai kynttilä. Saija Haapalehto

Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth kertoo, ettei tarkkaan tiedä yksittäisten koulujen tilannetta asiassa. Hän kuitenkin toteaa, ettei asia ole koskaan noussut Vantaalla esille, ja jos olisi, olisi hän siitä todennäköisesti kuullut.

– Olen ymmärtänyt, että opettajille annetuissa lahjoissa on pysytty kohtuudessa. Kohtuus on aika yleinen sana kaikessa täällä Vantaalla.

Yle tiedusteli asiaa myös Tampereen sivistysjohtajilta puhelimitse, mutta ei tavoittanut heitä kommentoimaan asiaa.

On mietittävä, miltä toiminta näyttää ulkopuolisen silmin

Kuntaliiton lakimies Saija Haapalehdon mukaan pienen, arvoltaan vähäisen, esimerkiksi jouluun teemaan liittyvän lahjan antaminen opettajalle on laillisesti hyväksyttävää.

– Hyväksyttävä joululahja voisi olla vaikkapa suklaalevy tai kynttilä, Haapalehto kirjoittaa sähköpostitse,

Haapalehdon mukaan on mietittävä, miltä lahjan antaminen näyttää ulkopuolisen silmin. Hyväksyttävän lahjan laatua tai arvoa ei ole erikseen määritelty, joten arvio edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa.

– Jos tilanne arveluttaa virkamiestä tai lahja on liian arvokas, aina on mahdollisuus kieltäytyä lahjan vastaanottamisesta, Haapalehto sanoo.

Turun sivistystoimen toimialajohtaja Timo Jalosen mukaan opettajat ovat kiitollisimpia niistä lahjoista, jotka ovat aineettomia. Ajatus on tärkein.

– Sopivin tapa muistaa opettajaa on toivottaa hänelle oikein hyvää joulua ja kiittää kuluneesta lukuvuodesta.

Monet espoolaiset vanhemmat ovat saaneet joulun alla kouluilta Wilma-viestin, että opettajien ei pidä ottaa vastaan yksityisiltä henkilöiltä tai yrityksiltä muuta kuin arvoltaan vähäisiä mainos- tai muita vastaavia lahjoja. Rahan tai lahjakortin vastaanottaminen on viestin mukaan kielletty kokonaan.

Maanantaiaamuna 26. marraskuuta poliisipartiot lähtivät eri kohteisiin Oulussa. Osa suuntasi yksityisiin kotiosoitteisiin.

Haukiputaalla ammattiopiston opiskelijoiden työ keskeytyi, kun poliisit marssivat työsaliin.

Yksi Haukiputaan opiskelijoista, Afganistanista kotoisin oleva mies, pyydettiin poliisin matkaan. Opettaja yritti tiedustella poliiseilta, mistä on kyse. Poliisi ei voinut kertoa.

Samaan aikaan eri puolilla Oulua tapahtui kuusi samankaltaista kiinniottoa. Useita, ulkomaalaistaustaisia nuoria miehiä otettiin kiinni. Useimmat otettiin kiinni kotoaan tai sen läheisyydestä.

Ylen A-studio selvitti Oulussa kiinniotettujen miesten taustoja. Ylen tietojen mukaan seksuaalirikosvyyhdissä on mukana henkilöitä Irakista, Afganistanista ja Eritreasta. Kaikki epäillyt ovat tulleet maahan turvapaikanhakijoina tai kiintiöpakolaisina.

Poliisi työskenteli kaikessa hiljaisuudessa vielä useita päiviä. Miehet vangittiin Oulun käräjäoikeudessa. Rikosnimikkeet olivat vakavia: törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Kaikki vangittiin raskaimmalla perusteella – todennäköisin syin epäiltynä.

Vasta lauantaina poliisi tiedotti tutkivansa törkeää lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta, jossa on epäiltynä seitsemän ulkomaalaistaustaista miestä.

Yksityiskohdat alkoivat paljastua; uhri oli 10–15-vuotias. Hyväksikäyttöä oli kestänyt lähes viisi kuukautta, kesäkuun alusta lokakuun loppuun.

Myöhemmin poliisi paljasti etsivänsä myös kahdeksatta miestä rikoksesta. Myös tätä oli yritetty ottaa kiinni maanantaina ja poliisi oli etsinyt häntä sen jälkeen tuloksetta. Mies jäi lopulta kiinni Saksasta.

Kaksi muuta tutkintaa

Samaan aikaan kävi ilmi, että poliisi tutkii myös kahta Oulun Tuiran kaupunginosassa tapahtunutta seksuaalirikosta, joissa epäiltynä on ulkomaalainen mies. Uhri on molemmissa tapauksissa alle 15-vuotias tyttö.

Toisesta Tuiran seksuaalirikoksesta vangittu mies on Ylen tietojen mukaan kotoisin Syyriasta. Poliisi ei ole vahvistanut Ylen tietoja, mutta on kertonut, että rikosepäilyissä on Suomen lisäksi neljä eri kansalaisuutta. Osalle epäillyistä on myönnetty Suomen kansalaisuus.

Yle selvitti epäiltyjen taustoja julkisista lähteistä saatavilla tiedoilla, kuten viranomaisten asiakirjoista, sosiaalisen median profiileista ja haastattelemalla heitä tuntevia ihmisiä. Tietojen saatavuus vaihteli suuresti – osasta löytyi hyvin niukasti tietoja.

Ainakin kolmelta epäillyltä löytyi yhteys Oulun Vallinkorvan vastaanottokeskukseen, joka on sittemmin lakkautettu.

Ylen tietojen mukaan yhdelläkään epäillyllä ei ole aiempia rikostuomioita. Saksassa kiinniotettua miestä vastaan on nostettu syyte näpistyksestä, jota on tarkoitus puida Oulun käräjäoikeudessa ensi viikolla.

Oulun seksuaalirikosvyyhti on Suomessa monella tavalla poikkeuksellinen – tekijöitä on useita ja tekoaika on pitkä.

Kaikkiaan kahdeksan miehen epäillään törkeästi hyväksikäyttäneen alle 15-vuotiasta lasta useiden kuukausien ajan. Neljää heistä epäillään myös törkeästä raiskauksesta. Kahta epäillään näiden nimikkeiden lisäksi vielä tytön pahoinpitelystä.

Moitteeton oppilas

Kun syy poliisin ammattioppilaitoksessa tekemälle kiinniotolle selvisi, hämmennys levisi Haukiputaalla. Kyseinen mies opiskeli Haukiputaan ammattiopistossa. Hän suoritti opintojaan suomeksi ja hänellä oli ystäviä.

– Hän oli kohtelias nuori mies. Hänen opintonsa sujuivat moitteettomasti, kertoo Oulun seudun ammattiopiston Haukiputaan yksikönjohtaja Alpo Kaisto.

Myös aiemmin miestä opettanut henkilö kuvailee häntä aktiiviseksi oppilaaksi, josta ei ole mitään kielteistä sanottavaa.

Afganistanista kotoisin oleva mies oli saapunut Suomeen vuodenvaihteessa 2015–2016. Hänet sijoitettiin aluksi Oulun Vallinkorvan vastaanottokeskukseen.

Mies on ollut Suomessa ollessaan aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Hänellä on useita profiileja muun muassa Facebookissa ja Instagramissa. Usein päivitykset olivat selfieitä tai kuvia luonnosta.

Päivityksistä käy ilmi, että miehen mielialat vaihtelivat. Syyskuussa 2016 mies kertoi olevansa väsynyt ja pohtivansa paluuta Afganistaniin.

Välillä hän puolestaan kertoi olevansa iloinen ja odottavansa tulevaisuutta innolla. Hän latasi kuvia Suomen lipusta ja suomalaisesta koulusta. Hän harrasti biljardin pelaamista ja riemuitsi ensimmäisestä lomastaan.

Lähes päivälleen vuotta ennen hänen vangitsemistaan, marraskuussa 2017, mies avautui yksinäisyydestään.

– Kaikki päättyy aikanaan, eikä mikään kestä. Minä olen asunut Suomessa noin kaksi vuotta. Ei ole minulla ketään täällä. Ei perhettä tai sukulaisia. Olen yksin kylmässä… Suomessa. Mietin, kuka auttoi minua? Mitä minulla on vielä edessä? Mihin minä lopetan?

Vuotta myöhemmin hänet vangittiin epäiltynä nuoren tytön törkeästä raiskauksesta. MTV:n tietojen mukaan uhri on hieman yli kymmenvuotias tyttö.

Yhteyksiä samaan vastaanottokeskukseen

Oulun pitkäkestoisesta hyväksikäyttötapauksesta epäillään yhteensä kahdeksaa miestä. Heidät kaikki on vangittu.

Viimeisin epäilty, 25-vuotias irakilaismies, vangittiin keskiviikkona poissaolevana Oulun käräjäoikeudessa. Poliisi joutui etsintäkuuluttamaan miehen ja tämä otettiin kiinni Saksasta tiistaina.

Vangitsemisen perusteita tarkastellessa selviää, että eniten rikosnimikkeitä on Haukiputaalta kiinniotetulla afganistanilaisella ja Saksasta kiinniotetulla 25-vuotiaalla irakilaismiehellä.

Heitä syytetään törkeän raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös pahoinpitelystä. Myös pahoinpitelyn tekoajaksi on merkitty sama kuin muissa teoissa, lähes viisi kuukautta. Kyse on fyysisestä pahoinpitelystä.

Oulun poliisin rikosylikomisario Markus Kiiskinen ei halua kommentoida, onko tapauksessa ollut niin kutsuttua johtohahmoa tai päätekijää. Hän ei myöskään avaa sitä, kuka tai ketkä ovat solmineet mahdollisen ensikontaktin uhriin.

– Näistä nimikkeistä voin sanoa sen verran, että ne tulevat todennäköisesti tutkinnan aikana täsmentymään. Tässä ollaan edelleen alkuvaiheessa tutkinnassa, Kiiskinen toteaa.

Ylen tietojen mukaan Haukiputaalta kiinniotettu afganistanilainen ja 25-vuotias irakilaismies ovat olleet yhtä aikaa Vallinkorvan vastaanottokeskuksessa keväällä 2016. Molemmat miehet ovat myös Suomessa ollessaan olleet aktiivisia sosiaalisessa mediassa.

Myös irakilaismiehen kuvat ovat usein selfieitä luonnossa. Eräässä kuvassa hän poseeraa sisällä kodissa, jonka seinällä roikkuu useita mustavalkoisia ylioppilaskuvia.

Heinäkuussa 2017 hän kävi Helsingissä ja latasi useita kuvia tutuista turistikohteista sosiaaliseen mediaan.

Kahden miehen välinen ystävyys näkyy myös sosiaalisessa mediassa – afganistanilainen on kommentoinut monia irakilaisen kuvia.

Rikosylikomisario Kiiskinen kertoo, että myös irakilainen mies yritettiin ottaa kiinni samaan aikaan muiden kanssa. Häntä ei kuitenkaan tavoitettu.

Poliisi antoi miehestä etsintäkuulutuksen ja jatkoi etsintöjä 11. joulukuuta saakka, kunnes kuva miehestä julkaistiin. Samana iltapäivänä mies otettiin kiinni Saksasta.

Toistaiseksi ei ole tarkkoja tietoja, missä vaiheessa mies on lähtenyt ulkomaille tai edes siitä, että missä olosuhteissa hänet on siellä otettu kiinni.

– Tietysti helposti voi näin ajatella, että hänelle on kantautunut tieto, että tuttavia on otettu kiinni tällaiseen kokonaisuuteen liittyen. Ja jos hän on kokenut olevansa osallinen tällaiseen, niin on mahdollista, että hän on ottanut jalat alleen ja paennut maasta, Kiiskinen luonnehtii.

Facebookissa mies on tykännyt muun muassa Saksassa sijaitsevan Münchenin kaupungin sivusta.

Vallinkorvaan kytkeytyy myös kolmas vangituista. Hän on 28-vuotias ja kertoo sosiaalisessa mediassa olevansa kotoisin Afganistanista. Hän on kuvannut videon Youtubeen Vallinkorvan vastaanottokeskukselta.

Mies on ladannut Youtubeen useita muitakin videoita Suomesta. Yksi viime keväänä julkaistu video on kuvattu kauppakeskus Valkeassa.

28-vuotiasta epäillään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä mutta ei muista vyyhdissä esillä olleista rikosnimikkeistä.

Maahanmuuttovirasto ei kommentoi, missä vastaanottokeskuksissa epäillyt ovat mahdollisesti asuneet. Poliisi on kuitenkin vahvistanut, että kaikki epäillyt ovat saapuneet Suomeen joko turvapaikanhakijoina tai kiintiöpakolaisina.

Vallinkorvan vastaanottokeskus suljettiin elokuussa 2017.

Alaikäisenä kiintiöpakolaisena Suomeen

Pitkäkestoisen vyyhdin kahdeksasta epäillystä yhteensä neljää epäillään törkeästä raiskauksesta. Yllämainittujen afganistanilaisen ja irakilaisen lisäksi myös 25-vuotiasta miestä ja 38-vuotiasta miestä epäillään sekä törkeästä raiskauksesta että törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

25-vuotias asuu Oulun keskustan eteläpuolisella asuinalueella.

38-vuotiaalla on puolestaan voimassa oleva osoite Vantaalla. Häneltä löytyy myös muutamia riita-asioita Vantaan käräjäoikeudesta. Niissä häneltä on yritetty karhuta joidenkin satojen eurojen velkoja, mutta lopulta kanteet on jätetty sikseen. Mies on ollut pitempään Suomessa, sillä vanhin kanteista on vuodelta 2010.

Loput kolme miestä on vangittu epäiltynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kaksi heistä, 33-vuotias ja 23-vuotias, asuvat saman tien varressa oululaisella asuinalueella. Tosin Oulun käräjäoikeudessa vaaditaan parhaillaan 23-vuotiaan vuokrasopimuksen purkamista ja häätöä sekä takaisinmaksua häneltä erääntyneistä vuokrista.

Julkiset asiakirjat paljastavat, että 23-vuotias mies on kotoisin Eritreasta. Hän saapui Suomeen alaikäisenä kiintiöpakolaisena vuonna 2013.

“En tiedä miksi hän teki näin”

Viimeinen epäillyistä on 20-vuotias afganistanilainen ja hän asuu Oulun keskustan pohjoispuolella sijaitsevalla asuinalueella.

Vuonna 2017 hän asui toisella paikkakunnalla Pohjois-Pohjanmaalla. Tuolloin häneen tutustunut nuori mies kertoo Ylelle, että epäilty oli aktiivinen ja sosiaalinen.

– Hän oli kiltti ja kunnollinen. Hän ei polttanut tupakkaa, ei juonut alkoholia, mies luonnehtii.

Tuttavan mukaan mies muutti Ouluun koulun takia. Hän kertoo puhuneensa edellisen kerran miehen kanssa puhelimessa kesällä 2018 muuton jälkeen.

– Hän oli yksinäinen ja surullinen ja kertoi, ettei tunne ketään. Hän harmitteli, että miksi muutti pois, hänellä oli siellä (entisellä paikkakunnalla) paljon ystäviä ja tekemistä.

Nuori mies oli aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Julkisten profiilien perusteella selviää, että hän kommentoi joskus myös nuorten naisten kuvia. Hän saattoi kehua naista nätiksi tai kommentoida rivin sydämiä.

Tuttava on surullinen ja hämmentynyt kuultuaan poliisitutkinnasta. Hän on itsekin maahanmuuttaja ja kertoo uutisoinnin herättäneen vihaa kaikkia maahanmuuttajia kohtaan.

Tuttava toivoo, että esimerkiksi vastaanottokeskuksissa koulutettaisiin yhä enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista sekä annettaisiin seksuaalikasvatusta.

– On vaikea uskoa, että hän on tehnyt tällaista. En tiedä miksi hän teki näin. Olen niin vihainen hänelle ja surullinen sen pikkutytön takia.

Yhdistys kumoaa huhut

Poliisin mukaan kaikki kahdeksan epäiltyä tunsivat toisensa entuudestaan. Yle ei ole onnistunut selvittämään mahdollisia yhteyksiä kaikkien epäiltyjen välillä.

Rikosylikomisario Kiiskisen mukaan tutkinnassa on “tekotapaankin liittyen” käynyt ilmi, että epäillyt tuntevat toisensa.

– Tarkalleen en tiedä, mikä se tapa kunkin välillä on ollut. Perinteisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta ei ole viitteitä. Siitä on viitteitä, että he tuntevat toisensa. Oletan, että ulkomaalaistaustaiset henkilöt viettävät vapaa-aikaansa samoissa paikoissa ja sitä kautta tuntevat toisensa.

Oulussa toimivan Vuolle Setlementin toiminnanjohtajan Jussi Kemppaisen mukaan Vuolle-opiston opiskelijoissa on kaksi samannimistä henkilöä kuin vangittujen joukossa.

Vuolle Setlementti tarjoaa laajamittaisesti opintoja ja palveluita maahanmuuttajille. Toiminnanjohtajan mukaan henkilökunta ja nuoret ovat olleet järkyttyneitä uutisista. Myös vihamielinen palaute on lisääntynyt.

– Kyllä se näkyy tunnelmissa. Oulussa monet ihmiset ovat järkyttyneitä tapahtumista ja myös huolissaan ja peloissaan.

Uutisoinnin jälkeen keskustelupalstoilla on levitetty huhuja, että seksuaalirikosvyyhdissä epäillyt henkilöt olisivat osallistuneet Vuolle Setlementin järjestämille koulu- tai päiväkotivierailuille.

Kemppainen kiistää väitteet ja paheksuu, että tämänkaltaisia väitteitä nostetaan esiin, kun puhutaan tällä hetkellä tutkinnassa olevista seksuaalirikoksista.

– Toivon, että poliisi saa ripeästi asiat selvitettyä, mutta että tässä ei lähdettäisi syyllistämään maahanmuuttajaväestöä eikä tietysti missään tilanteessa heidän kanssaan työskenteleviä, Kemppainen toteaa.

Kuohuntaa on lisännyt se, että isomman rikosvyyhdin yhteydessä poliisi tiedotti kahdesta Oulun Tuiran kaupunginosassa tapahtuneesta seksuaalirikoksesta, joissa myös on uhrina alle 15-vuotias tyttö. Molemmissa Tuiran tapauksissa on epäiltynä ulkomaalaistaustainen mies.

Lisäksi poliisi varoitti vielä erillisessä tiedotteessa ulkomaalaisten miesten houkuttelevan lapsia netissä kontaktiin kanssaan.

– Kyllä se on herättänyt keskustelua ja se oli tarkoituskin. Se on herättänyt keskustelua somessa, mutta pääpointti oli, että se herättäisi keskustelua kodeissa lasten ja vanhempien kesken ja myös kouluissa, Kiiskinen toteaa.

Tapaukset ovat järkyttäneet koko Suomea, mutta erityisesti tunteet ovat nousseet pintaan Oulussa.

10. joulukuuta Oulun perussuomalaiset järjesti kaupungintalon edustalla mielenilmauksen, johon osallistui noin sata henkeä.

“Mikrofoni vapaa” -keskustelun yhteydessä puhujaksi nousi ulkomaalaistaustainen mies, mikä kuumensi tunteita yleisössä. Eräs yleisössä ollut paikallinen mies yritti käydä puhujan kimppuun. Poliisit veivät miehen putkaan rauhoittumaan.

– Ilmapiiri on kireä ja jännittynyt. Sen asian tiimoilta ollaan hereillä ja toimitaan etupainotteisesti, ettei pääse tulemaan mitään levottomuuksia tai vahingontekoja, Kiiskinen kertoo.

Kiiskinen painottaa toivovansa malttia julkisiin keskusteluihin.

– Toivon, ettei ulkomaalaistaustainen, joka ei millään tavalla liity tähän, saa osakseen perusteetonta syrjintää tai halveksuntaa.

Poikkeuksellinen vyyhti kesti kuukausia

Monet pohtivat sitä, miten näin karmea rikos on päässyt tapahtumaan ja miksi sitä on jatkunut useita kuukausia.

– Kertoisin jos voisin, Kiiskinen toteaa.

Poliisi sai tiedon tapauksesta “yhteistyöviranomaiselta”, jota se ei toistaiseksi suostu tarkemmin yksilöimään.

– Tämä tieto tuli meille jo aikaisemmin, keskellä syksyä. Syy miksi siitä tiedotettiin vasta nyt, on että kiinniottoja edelsi huomattavan paljon tiedonhankintaa ja kuulusteluja.

Poliisin tutkinta on vielä niin alkumetreillä, ettei tekojen motiivia ole päästy selvittämään. Poliisi selvittää esimerkiksi sitä, liittyykö tapaukseen lapsipornoa. Poissuljettua ei ole myöskään se, että teot voisivat ylittyä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Rikosylikomisario Kiiskinen puhuu itsekin siitä, kuinka poikkeuksellista rikosvyyhtiä poliisi parhaillaan tutkii.

– Kyllä tämä poliisinkin tunteisiin vaikuttaa, vaikka ei tunteita saa siihen työhön liittää. Tämä käsillä oleva tapaus tuntuu kyllä meistä kaikista järjettömän törkeältä rikosepäilyltä, ja siksikin teemme täydellä teholla töitä asian ympärillä.

Lisää aiheesta A-studio: Talkissa TV1:ssä klo 21:10. Vieraina afganistanilaistaustainen opettaja Jami Homa, psykologi Nina Nurminen, poliisitarkastaja Mia Poutanen ja erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen.

Painija Petra Ollin viimeiset viikot ovat olleet kiireisiä. Ei painimisen tai treenaamisen vuoksi, vaan lukuisten sponsorikäyntien ja juhlakahvien takia.

– Viimeisiä kahvihetkiä viedään. Mutta ei se mitään, kahvia kyllä voi juoda vaikka kuinka, mutta kakkuun ei juuri parane koskea.

Petra Olli muistelee maailmanmestaruuden ratkaisevia hetkiä yhä tunteikkaasti.

– Kyllähän sen kuvistakin näki, että tunteikas hetki se oli, kyyneleet vaan valui. Tunteikkaasta perheestä, kun ollaan.

Vanha liike, mutta toimii edelleen

Silti jotain pientä kismitystäkin mieleen on jäänyt. Maailmanmestaruusottelun jälkeen on puhuttu paljon teknisistä asioista, kuten valmentaja Ahto Raskan mahdollisesta väärästä napin painalluksesta loppupisteiden haastamisen merkiksi. Vähemmän on puhuttu itse maailmanmestaruuden tuoneesta painista.

– Puikkaus oli siinä tärkeä. Se on 15 vuotta sitten opeteltu liike, mutta toimii edelleen.

Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Petra Olli näyttää auliisti juontaja Susanna Laineelle, miten puikkaus tehdään.

– Tulepa tähän matolle. Sitten polvet vähän koukkuun ja kädet painiasentoon. Ja sitten kainalon alta puikkaus selän taakse ja syliote! Mutta sua Susanna en viitsi heittää mattoon.

"Pohojalaanen helikopteri"

Toinen juontaja Mikko Kekäläinenkin saa osansa. Häntä kohtaan Petra Olli on tylympi ja esittelee "pohojalaasen helikopterin".

Maailmanmestari heittää Kekäläisen kevyesti selkäänsä, pyörii ympäri pari kertaa ja pudottaa miehen mattoon. Toki Petra Olli varmistaa, että Kekäläinen on matolla puuskuttaessaan kunnossa.

– Enemmän kuin kunnossa! Tämä oli ehkä hienointa ikinä, Kekäläinen hehkuttaa ylös päästyään.

Muistona mestaruusvyö

Budapestin MM-kilpailuista jäi Petra Ollille muistoksi myös näyttävä mestaruusvyö.

– Joo, mä olen sitä nyt kuukauden kantanut mahan ympärillä koko ajan, mennyt punttisalillekin se päällä, Petra Olli vitsailee.

Mestaruusvyö on Ollin mielestä hieno saada muistoksi mitalin lisäksi. Ja sillä pystyy kotona vähän pikkuveljille retostelemaankin.

– Että kuka täällä talossa on kingi! No ei sentään, kyllä Panu ja Perttu mut palauttaa aika helposti maan pinnalle. Ei auta uhota liian kovaa.

Katso koko Puoli seitsemän -ohjelma tästä:

Veronpalautuspäivä ei ollutkaan lihava palkkapäivä kaikille palautuksen saajille. Suomen Yrittäjien verkkolehden mukaan tuhansille yrittäjille oli yllätys, että palautusta käytettiin jo 12. marraskuuta erääntyneelle verolle, vaikka veron olisikin maksanut eräpäivänä.

Palautuksen määrä saattoikin olla siis rutkasti odotettua pienempi. Verohallinnon mukaan asia koski noin 28 000 yrittäjäasiakasta.

Miten näin pääsi käymään?

Oma-aloitteiset verot eli alvit ja työnantajamaksut erääntyvät eräpäivänä joka kuukausi, tässä tapauksessa 12. marraskuuta. Veronpalautus oli muodostunut jo siihen mennessä, sillä verotus oli valmistunut 31. lokakuuta. Siitä lähtien palautus on ollut verohallinnossa käytettävissä asiakkaan mahdollisille verovelvotteille.

Hassuksi tilanteen tekee se, että vaikka kaikki veronsa olisikin maksanut eräpäivään mennessä, palautuksista otettiin silti maksettavat verot – kas, kun eräpäivänä maksetut rahat näkyvät verottajan järjestelmässä maksettuina vasta päivän, parin päästä pankista riippuen.

Verohallinnon ylitarkastaja Tarja Tapio kertoo, että tilanne on ihan tietoinen ja sen kuuluukin mennä nykyään näin.

– Veronkantolain mukaan palautusta on käytettävä verovelvoitteiden suoritukseksi, Tapio sanoo.

– Niin kauan kunnes palautus maksetaan asiakkaan tilille, niin kauan se oli käytettävissä siihen asti kerääntyneille veroille. Marraskuun 12. päivänä palautus oli käytettävissä oma-aloitteisille veroille, ja näin meidän täytyy lain mukaan tehdä. Palautus oli syntynyt ja eräpäivänä se oli käytettävä siihen.

– Joten, kun palautus oli (verottajalla) uinumassa ja odottamassa, milloin se pääsee kotiin, se käytettiin, niin kuin kuuluukin. Oma maksu ei mennyt tietenkään mihinkään hukkaan. Se meni "asiakaskohtaiselle käyttämättömien hyvitysten tilille". Minä sanon sitä ”säästöpossuksi”. Raha jäi sinne odottelemaan, milloin tulee seuraava oma-aloitteinen velvoite, johon sitä käytetään, Tapio selittää.

Hyvissä ajoin maksettu lasku olisi säästänyt harmilta

Jos olisi maksanut maksunsa vaikkapa muutamaa päivää aiemmin, esimerkiksi 8. marraskuuta, niin silloin se olisi ehtinyt kirjautua verottajan järjestelmään. Silloin 12. päivä erääntyvät verot eivät olisi näyttäytyneet verovelkana, eikä palauksia olisi myöskään jouduttu käyttämään.

Tapion mukaan eräpäivänä maksunsa hoitanut on toiminut aivan oikein. Mutta jos palautuksia oli tulossa, maksu oli vähän turha.

Jos palautukset kattoivat maksujen määrän, ei olisi tarvinut maksaa marraskuussa mitään. Tai jos palautusten määrä ei riittänyt, olisi pitänyt maksaa vain jäljelle jäävä erotus. Näin turha rahojen venkslaus edestakaisin jää vähemmälle.

Tapio kertoo, että kyse on monille vielä uudesta asiasta, josta verottaja on pyrkinyt kertomaan jakamalla muun muassa kaikkiin talouksiin tiedotteen sähköisestä OmaVero-palvelusta. Tilanne on ollut tuttu jo viime vuonna yrityksille ja yhteisöille. Marraskuussa palvelun seurantamahdollisuudet laajenivat myös henkilöasiakkaille.

– Tilannettaan pystyy seuraamaan OmaVero–palvelussa – kuinka paljon on kertynyt palautuksia ja kuinka paljon pitää maksaa erotusta vai pitääkö ollenkaan. Tähän me kannustamme.

Tapion mukaan järjestelmästä voi olla yrittäjille lähes reaaliaikaisen seurantamahdollisuuden lisäksi etuakin: kun palautus käytettiin jo 12. marraskuuta ja palautuksen sai vasta 11. joulukuuta, yrittäjä sai palautuksen käytännössä käyttöönsä jo kuukautta ennen.

Ja niille, joita verokarhun toiminta näin etunojassa ottaa pannuun, Tapiolla on ohje.

– Jos on maksanut ja haluaa ”liikaa” maksetun osuuden takaisin, niin se on puolitoista klikkausta OmaVerossa, ja raha lähtee viikon kuluttua takaisin omalle tilille. Summan voi myös jättää omalla tililleen, ja se käytetään sieltä seuraaviin velvoitteisiin.

Tarkemmat ohjeet rahojen palauttamiseksi voi lukea Yrittäjä.fi-sivustolta tästä jutusta.