Metsästäjä Aarno Kiviniemi kantaa porkkanapussia aamuhämärässä. Porkkanat viedään Peräseinäjoen metsästysseuran riistaruokintapaikalle kauriiden ja muiden nälkäisten herkuksi. Eläimiä ei haittaa, vaikka porkkanasatsi on päässyt pakkasessa vähän jäätymään.

Tällä ruokintapaikalla kuluu porkkanaa noin 900 kiloa vuodessa. Lisäksi tarjolla on heinää ja kauraa, joka tarjoillaan litistettynä kauriiden vuoksi.

– Kauriille se pitää olla niin. Täällä käy hyvin paljon kauriita ja joskus hirviä. Vähän kaikkea riistaa, Kiviniemi sanoo.

Kiviniemi on ollut Peräseinäjoen metsästysseuran jäsen vuodesta 1955. Vuosien mittaan tuttuihin metsiin on ilmestynyt uusia lajeja. Peräseinäjoella on ammuttu muun muassa villisika ja supikoiriakin on.

– Supikoira on tullut tänne ja levinnyt niin kovasti, että sitä ei saa hävitettyä, vaikka yritetään, Kiviniemi sanoo.

Kiviniemen mukaan supikoirasta on monenlaista haittaa. Se muun muassa tuhoaa riistaa ja hävittää pesiä.

– Se on kivan näköinen otus, mutta pahatapainen.

Riistapäivien aiheena muutos

Seinäjoella tiistaina alkaneiden Riistapäivien teema on muutos. Metsähallitus isännöi perinteistä tapahtumaa nyt ensimmäistä kertaa.

Metsähallituksen ylitarkastaja Ahti Putaala muistuttaa, ettäilmastonmuutos tuo Suomeen tulokaslajeja ja toisaalta meille leviää ihmisen toiminnan seurauksena myös vieraslajeja.

Metsissä jo vilistävien tulokkaiden lisäksi varautuminen muihinkin uusiin lajeihin on käynnissä.

– Esimerkiksi kultasakaalia meillä odotetaan. Se on jo Virossa tulossa. Metsästyslain uudistuksessa siitä tehtiin meille jo riistalaji, Putaala sanoo.

Luonnonvarakeskuksen tohtoritutkija Markus Melin arvelee, että kultasakaalia odotetaan pelonsekaisin tuntein. Erityisesti siitä voi tulla uhka peuran, metsäkauriin ja valkohäntäpeuran vasoille.

– Ketulle ja supikoiralle se tulee olemaan voimakas, vahvempi kilpailija, kun taas ilves ja susi näkevät sen uutena ruokalajina, Melin sanoo.

Toinen alan haastava muutos on metsästäjäkunnan ikääntyminen. Metsästäjiä poistuu aktiivisesta toiminnasta enemmän kuin uusia harrastajia tulee. Alalla joudutaankin pohtimaan, miten velvoitteet, esimerkiksi hirvikannan hoito, järjestetään tulevaisuudessa.

Lumettomat ja roudattomat talvet

Ilmastonmuutos muuttaa myös perinteistä suomalaista lajistoa. Esimerkiksi riekko ja metsäjänis kärsivät lumettomista pitkistä syksyistä. Ne vaihtavat talvikarvaan, ja jos lunta ei ole, altistuvat haukan ja pöllön saalistukselle.

Roudaton, lumeton maa mahdollistaa myös villisian leviämisen. Markus Melinin mukaan sen kannan arvioidaan olevan noin 3500.

– Villisika on näkynyt Suomessa jo vuosikymmenien ajan silloin tällöin. Nyt Kaakkois-Suomessa on ollut nin paljon vähälumisia syksyjä, että kanta on voinut lisääntyä. Myös talvikuolleisuus on vähentynyt, Melin sanoo.

Jos näet suden tai näet aivan tuoreet suden jalanjäljet, niin tiedätkö mitä pitää tehdä? Samat ohjeet koskevat karhun, ilveksen ja ahman näkemistä.

Poliisihallitus on antanut lyhyet ja tiiviit ohjeet askelmerkeistä. Niiden perusteella tietää, koska pitää ilmoittaa hätäkeskukseen, poliisille tai muille viranomaisille.

Soitto hätäkeskukseen numeroon 112, kun

• Susi on aiheuttanut henkilövahingon.

• Susi on piha-alueella eikä poistu sieltä tai jää kiertelemään lähiympäristöön.

• Susi yrittää lähestyä ihmistä, ei väistä ihmistä tai käyttäytyy muutoin ihmistä kohtaan pelottomasti.

• Susi on loukkaantunut tai sairas.

• Susi on ollut osallisena liikenneonnettomuudessa.

• Susi liikkuu päiväsaikaan tiiviisti rakennetussa ympäristössä tai ihmisten asuinalueilla.

• Susi on aiheuttanut omaisuusarvoltaan huomattavan koti- tai tuotantoeläinvahingon

Asiantuntija tarkistaa havainnon

Jos sudesta on vain yöllinen jälkihavainto vaikka piha-alueella, niin silloin riittää soitto muille tahoille. Näitä muita ovat paikalliset petoyhdyshenkilöt. Heidän yhteystietonsa löytyy riista.fi-sivustolta.

Jos taas susi on aiheuttanut yksittäisiä koti- tai tuotantoeläinvahinkoja, niin silloin pitää ottaa ensin yhteys alueen maaseutuelinkeinoviranomaiseen ja sen jälkeen petoyhdyshenkilöön. Poliisille soitetaan vasta, jos muihin ei saa yhteyttä tai vahingot ovat huomattavan suuria.

Tuhansia havaintoja vuosittain

Poliisihallitus päätyi antamaan yleiset ja tiiviit ohjeet kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi. Ihmiset eivät tiedä, mitkä suurpetoasioista kuuluvat poliisille ja mitä muille toimijoille.

– Samalla kun lumi on tullut maahan, niin yleensä havainnot lisääntyvät. Haluttiin siis tasapuolisesti informoida läpi valtakunnan, miten näistä pitää poliisille ilmoittaa, kertoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Vesa Pihajoki.

Pihajoen mukaan ohjeitten antamiseen liittyy myös suden kannanhoitosuunnitelman päivittäminen. Tämän avulla saadaan lisää tietoa susista.

Pihajoen mukaan ihmisiltä tulee vuosittain tuhansia susihavaintoja. Osa niistä on pelkkiä jälkihavaintoja ja osa näköhavaintoja. Osa on myös vääriä, lähinnä irrallaan olevien koirien aiheuttamia.

– Siksi tässä on tuo petoyhdyshenkilöverkosto. Asiantuntija sitten tarkistaa millaisesta havainnosta on kyse.

Pihajoki muistuttaa myös, että suden näkeminen tai kohtaaminen luonnossa on edelleen hyvin harvinaista.

– Hyvin harvinaista se on, että suden pääsee näkemään. Mutta tietyissä tilanteissa susi voi olla ihmiselle vaarallinen. Silloin me olemme ohjeistaneet, että niissä tilanteissa pitää poliisille soittaa, Vesa Pihajoki kertoo.

15.1. klo 22.45: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.

Oulussa on tänään vangittu kaksi miestä, liittyen viime viikon perjantaina julki tulleisiin seksuaalirikosepäilyihin. Kumpaakin ulkomaalaistaustaista miestä epäillään törkeästä raiskauksesta ja lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Epäiltyjä on yhteensä neljä ja kaikki ovat ulkomaalaistaustaisia. Kaksi muuta epäiltyä ovat toistaiseksi vapaalla jalalla, yksi on vapautettu ja toista ei ole otettu kiinni. Epäillyistä kaksi henkilöä on noin 20-vuotiaita ja kaksi henkilöä alle 18-vuotiaita.

Epäillyt teot ovat kohdistuneet alle 15-vuotiaisiin tyttöihin. Poliisin mukaan epäillyt tekijät ovat uusia, eivätkä liity aiempiin seksuaalirikosepäilyihin. Teot ovat tapahtuneet kesän 2018 aikana.

Tähän liittyen poliisi vahvistaa yhden uhrin menehtyneen viime syksyn aikana. Hänen kuolemaansa ei epäillä liittyvän rikosta. Poliisi ei kerro asiasta enempää, koska kyse on kuolemansyyn selvittämisestä.

Juttua täydennetty 15.1.2019 klo 17.59: Kumpaakin ulkomaalaistaustaista miestä epäillään myös lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lue myös:

Nämä 9 asiaa tiedämme nyt Oulun ja Helsingin seksuaalirikostutkinnoista

Yle seuraa hetki hetkeltä – eduskuntaryhmät: Hallituksen kiinnitettävä huomiota lapsiin kohdistuvien rikosten ennaltaehkäisyyn, katso suorana tiedotustilaisuutta

Lampaat palaavat Metsähallituksen Kolin paimentiloille ensi kesänä. Paimenviikot jouduttiin keskeyttämään viime kesänä heinäkuun alussa ja lampaat siirtämään turvaan, kun ahma hyökkäsi kahtena yönä lampaiden kimppuun. Ahman hyökkäysten seurauksena kuoli kymmenkunta lammasta.

Ensi kesänä Lakkalan ja Seppälän tiloilla perinnemaisemia on hoitamassa suomenhevosia ja pieni määrä lampaita. Metsähallituksen suunnittelija Tarja Teppo kertoo, että petojen uhkaan on nyt varauduttu viime vuotta paremmin. Lampaille on rakennettu metallinen ja sähköistetty yöaitaus, jonka pitäisi pitää ahmat poissa lampaiden kimpusta.

Teppo kertoo, että laiduneläimiksi suunniteltiin myös kyyttöjä, mutta niistä luovuttiin, koska niiden kuljettaminen laitumille oli liian hankalaa. Varsinkin Lakkalan tila on niin syrjässä ja huonon tien päässä, että isolla karja-autolla sinne ei pääse. Lehmien kävelyttäminen tiloille olisi puolestaan ollut liian työlästä.

Haku Metsähallituksen paimenviikoille käynnistyi tänään tiistaina. Koli on ollut aikaisempina vuosina suosittu kohde. Hakijoita on ollut noin 300–400, kun viikkoja jaettavana on ollut vain 30. Teppo kertoo, että tänä vuonna Kolilla hakijoille ei voida ennalta taata, mitä eläimiä tiloilla tietyillä viikoilla on hoidettavana.

– Siellä voi olla vain hevosia, vain lampaita tai molempia. Hoidoltaan eläimet eivät poikkea toisistaan. Huolehditaan, että niillä on vettä ja annetaan niille kivennäisiä säännöllisin välein.

Teppo myös lohduttaa, että halutessaan myös hevosia voi rapsuttaa samalla tavalla kuin lampaitakin.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolissaan siitä, että suuresta määrästä rikoksia ei koidu minkäänlaisia rangaistuksia. Kymmenen viime vuoden aikana syytteiden määrä on vähentynyt merkittävästi.

Rikosepäilyjen esitutkinnan rajoittaminen on lisääntynyt tuntuvasti etenkin niin sanotuissa massarikoksissa, joita ovat esimerkiksi asunto- ja mökkimurrot, tasku- ja myymälävarkaudet sekä vahingonteot. Ne kohdistuvat usein tavallisiin kansalaisiin. Esitutkintaa rajoitetaan noin 20 000 jutussa vuosittain.

Toiviaisen mukaan näyttää siltä, että poliisien lisäresurssien tarpeesta ollaan nyt laajasti yhtä mieltä. Toiviainen sanoo, että jos palkataan monta sataa poliisia lisää, poliisi saa enemmän rikoksia selvitettyä.

Ryhdistäytyminen ei onnistu muuten kuin että koko rikosprosessiketju saa riittävät resurssit. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen

Poliisin toimilla ei hänen mielestään kuitenkaan ole vaikuttavuutta, elleivät syyttäjä ja oikeuslaitos pysty käsittelemään rikosepäilyjä. Syyttäjiä tarvittaisiinkin hänen mielestään lisää.

– Ryhdistäytyminen ei onnistu muuten kuin että koko rikosprosessiketju saa riittävät resurssit.

Massarikosten syyteharkinnan pitäisi Toiviaisen mukaan olla asiantuntevien syyttäjien hoidossa.

– Tätä täytyy kokeneiden syyttäjien hoitaa. Toimintaa pitää arvostaa. Vaikka ne ovat vähäisiä rikoksia, ne käsittävät rikoksista 60 prosenttia.

Kansliapäällikkö: Joka kohdasta puuttuu jotakin

Oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timosen mukaan on selvää, että toimenpiteistä luopuminen johtuu osin resurssipulasta.

– Meillä ei ole vain poliisin resurssipula, vaan koko oikeusvaltion hoidon resurssipula. Se menee koko hallinnon läpi. Joka kohdasta puuttuu jotakin.

Timosen mukaan nyt ollaan tilanteessa, jossa poliisi ei ehdi tutkimaan kuin osan rikosepäilyistä eikä syyttäjälaitos pysty käsittelemään kaikkea.

Meillä ei ole vain poliisin resurssipula, vaan koko oikeusvaltion hoidon resurssipula. Kansliapäällikkö Pekka Timonen

Myös päätösten saaminen tuomioistuimista kestää pitkään.

– Oikeusturvan ajallinen saatavuus siirtyy kauemmaksi ja kauemmaksi.

– On ihan turha miettiä, kuka siellä on tiukimmilla, kaikki ovat tiukilla. Tiukimmilla ovat ehkä ne, jotka joutuvat käsittelemään kaiken sen, joka heille tulee.

Toiviainen ja Timonen kertoivat näkemyksistään tiistaina oikeusministeriön järjestämässä Rikos ja rangaistus -tilaisuudessa Vantaan vankilassa.

Lue lisää:

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Ylen kyselyssä: Suomeen tarvitaan lähivuosina 650 poliisia lisää – vain kokoomus empii

Sisäministeri Mykkänen omaisuusrikosten tutkinnasta: "Yllättävän isot erot poliisilaitosten välillä"

Poliisin tehtävänä ottaa rosvot kiinni – mökkimurto tai polkupyörävarkaus voi jäädä tutkimatta

Kun kelkkasafareita alettiin 1980-luvulla tarjota, osallistujat olivat useimmiten yritysasiakkaita, vauhtiin ja moottoreihin tottuneita eurooppalaismiehiä. Nyt asiakaskunnassa näkyy Lapin matkailijakirjo koko laajuudessaan. On naisia, eläkeläisiä, matkailijoita maista joissa lunta ei sada.

– Thaimaalaisia perheenäitejä, joiden ainoa kokemus jäästä on jääpala drinkkilasissa, tiivistää ylitarkastaja Jaakko Leinonen Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (TUKES).

Talvisaikaan Leinosen päätehtävä on valvoa kuluttajaturvallisuuslain toteutumista safariyritysten järjestämillä kelkkasafareilla. Hänen tuntumansa on, että osa netin kautta safarille ilmoittautuvista ei oikeastaan tiedä, mihin on lähdössä.

– Heillä on käsitys siitä, että voidaan istua jeepissä ja katsoa jääkarhuja ja kuvata niitä. Sitten paikan päällä vasta realisoituu, mitä se safari tarkoittaa. Että siihen liittyy kelkka, jolla lähdetään ajamaan. Ja sitä täytyy ajaa itse.

"Huvipuistot olisi jo suljettu"

Puolen tunnin perehdytys moottorikelkan hallintalaitteisiin ja käsimerkkeihin riittää useimmille, mutta ei kaikille. Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä hoidettiin vuonna 2017 noin 170 kelkkaonnettomuuksissa loukkaantunutta. Heistä turisteja oli noin sata. Tällä kaudella kelkkasafareilla on loukkaantunut kolmisenkymmentä turistia.

Lapin liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnassa istuva poliisi Eero Heikkilä kertoo, että määrä on korkeampi kuin autoliikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden määrä. Näitä hoidettiin Lapin keskussairaalassa noin 130.

"Jos huvipuistoissa loukkaantuisi yhtä paljon, olisikohan kaikki huvipuistot jo suljettu ?"

Vaikka loukkaantuneiden osuus kymmenistätuhansista safareille osallistuvista on pieni, on se Leinosen mielestä liikaa. Samaa mieltä on Heikkilä.

– Jos huvipuistoissa loukkaantuisi yhtä paljon kuin moottorikelkkailussa, olisikohan kaikki huvipuistot jo suljettu? hän aprikoi.

Molemmat ovat kelkkailijoita itse ja pitävät kelkkailua myös turisteille sopivana ajanvietteenä, mutta nykyistä tiukemmin edellytyksin.

– Safariyritysten pitäisi jatkossa kiinnittää huomiota siihen, minkälaiseen maastoon ja minkälaisiin ajotilanteisiin asiakkaita viedään. Ja ovatko ensikertalaiset soveliaita siihen, että kuljettavat kelkkaa, jossa on asiakas kyydissä, Heikkilä sanoo.

Aloittelijat peltoaukeille

Safariyritysten pitäisi viranomaisten mielestä aina erotella asiakkaat ajotaidon mukaan. Aloittelijoille sopisi helppo ja lyhyt ajelu peltoaukealla tai joen tai järven jäällä, mutta ei metsässä jossa on puita, mäkiä ja mutkia. Jäällä ajelu on turvallista kun alla on 20 senttiä teräsjäätä.

"Riskienhallinnassa on vielä paljon tehtävää."

Osa safariyrityksistä räätälöikin ajeluita osallistujien mukaan, mutta sitä pitäisi Heikkilän ja Leinosen mukaan tehdä paljon nykyistä enemmän.

– Riskienhallinnassa ja tuotekehittelyssä on vielä paljon tehtävää, Leinonen toteaa.

Myös ajo-opastusta pitäisi hänen mukaansa muokata erilaisille kohderyhmille. Nyt mennään Leinosen mukaan koko lailla samalla sapluunalla kuin 1980-luvun yritysasiakkaita neuvottaessa.

Joiltakin kelkan ohjaimiin pääsy pitäisi yksinkertaisesti kieltää ja tarjota kyytiä oppaan ohjaamassa moottorireessä. Onnettomuustilastoissa selvästi erottuva riskiryhmä ovat vanhemmat naiset.

Safariyrittäjiä Zimbabwesta asti

Suomessa on arviolta reilut satakunta kelkkasafareita tarjoavaa yritystä, joista ehkä puolet on Leinosen valvonnan piirissä. Laki ei velvoita yrityksiä ilmoittamaan itsestään, joten monista safariyrityksistä TUKES kuulee vasta kun ne ovat toimineet jo hyvän aikaa.

Tietoonsa tulleiden yritysten osalta ylitarkastaja Leinonen tarkastaa asiakirjoja, käy seuraamassa perehdytystä ja osallistuu joskus myös itse safarille. Lapin matkailubuumin ansiosta uusia yrityksiä syntyy taajaan ja myös yrittäjäkunta on kansainvälistynyt. Leinonen on tavannut esimerkiksi zimbabwelaisen safariyrittäjän. Moitittavaa hänen toiminnassaan ei ollut.

Safariyrityksissä turvallisuutta on haettu teknisistä ratkaisuista. Pohjoismaiden suurin safariyritys Lapin Safarit on kehittänyt safarikelkkaan sähköisen kaasun rovaniemeläisen kelkkatehtaan BRP:n kanssa.

– Se rajoittaa sillä tavalla, että hiljaisimmillaan kelkka kulkee 37 kilometriä tunnissa. Oleellinen asia on, että kun asiakas painaa kaasua, niin moottori ei anna tehoja ulos heti vaan tehot tulevat pikkuhiljaa, kertoo Lapin Safarien turvallisuuspäällikkö Markku Seurujärvi.

Yrityksen kelkkasafareilla on tänä talvena sattunut muutama loukkaantuminen.

Kehitystyö jatkuu kelkkatehtaalla

Usein kelkkailija päätyy päin puuta, koska on painanut oikeassa kahvassa olevaa kaasua vahingossa, esimerkiksi vasemmalla kääntyessään tai painautuessaan eteenpäin möykkyisessä maastossa. Joskus ensikertalainen yksinkertaisesti sekoittaa oikean ja vasemman.

Tällä hetkellä Lapin Safarit ja BRP Finland Oy miettivät, miten safarikelkkaa voisi parantaa niin, että matkustaja pysyisi kyydissä nykyistä paremmin. Usein takapenkillä on puoliso tai kaveri, jonka kanssa vaihdetaan vuoroa safarin puolivälissä.

– Turvavyöhön en usko, mutta katsotaan, löytävätkö kelkkatehtaan insinöörit ratkaisua tähän, Seurujärvi toteaa.

Onnettomuuksia selvittelevän poliisi Heikkilän mielestä aloittelijan kyydissä ei pitäisi olla matkustajaa lainkaan. Myös TUKES ohjeistaa, ettei kokemattoman kuljettajan kyytiin suositella matkustajaa.

Lisäys 15.1. kello 19.10: Otsikossa mainittu tieto, että kelkkailuonnettomuuksissa loukkaantuu enemmän väkeä kuin muissa liikenneonnettomuuksissa, perustuu poliisi Eero Heikkilän antamiin tietoihin.

– Olisiko www.eroakirkosta.fi hyvä idea?

Näin luki Jori Mäntysalon lyhyessä sähköpostissa, jonka hän lähetti Tampereen vapaa-ajattelijoiden johtokunnalle syyskuun alussa vuonna 2003. Neljä päivää myöhemmin iskevä verkkotunnus oli varattu yhdistykselle.

– Odotimme siitä vuoden tai parin projektia, Jori Mäntysalo tunnustaa nyt 15 vuotta myöhemmin.

Aluksi sivuston kautta pystyi tulostamaan erokaavakkeen, jossa oli osoite valmiina. Kirje oli lähettäjälleen ilmainen, sillä vapaa-ajattelijat maksoi postimaksun.

Vuoden loppuun mennessä erokirjeitä tulostettiin ja lähetettiin hiukan vajaat tuhat kappaletta.

– Määrä tuntui suurelta, mutta ajattelin, että vyöry lakkaa. Uskoin, että kyseessä on kertaluontoinen juttu, jolla saadaan muutama tuhat ihmistä eroamaan kirkosta, Mäntysalo sanoo.

Toisin kävi. Mäntysalo ja muut aktiiviset vapaa-ajattelijat tulivat luoneeksi koneen, joka vuosien aikana on nakertanut evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärää kiihtyvällä tahdilla.

Kirkko on matkan varrella yrittänyt parhaansa mukaan kampittaa sivuston kiitoa, mutta palvelun maine on vain kasvanut oikeustaistoissa.

Yli 90 prosenttia eroajista käyttää palvelua

Tampereen vapaa-ajattelijoiden valoisa toimisto sijaitsee Yliopistonkadulla, Tampere-taloa vastapäätä. Kahvinkeitin porisee kotoisasti, kun Jori Mäntysalo ja Kaj Torrkulla istuvat muistelemaan eroakirkosta.fi -palvelun vaiheita.

Torrkulla on toinen palvelun tämänhetkisistä ylläpitäjistä ja myös Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja. Molemmat miehet ovat nelikymppisiä ja omien sanojensa mukaan "ammattinörttejä". Mäntysalo työskentelee järjestelmäasiantuntijana Tampereen yliopistossa ja Torrkulla on IT-alan yrittäjä.

Palvelun etusivulla on laskuri, jonka tiedot päivittyvät joka aamu. Eilen lähtijöitä oli 117. Kaikkiaan tähän tiistaihin mennessä nettisivun kautta on eronnut 678 520 jäsentä joko Suomen evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta.

Määrä on valtava. Onko toimistolla on järjestetty isot juhlat joka kerta kun uusi kymppitonni on tullut täyteen?

– Ei suinkaan, niitä olisi ollut liikaa, sanoo Torrkulla ja nauraa.

– Kun ensimmäinen satatuhatta tuli täyteen, istuttiin jossain baarissa melko myöhään katselemassa, miten eroluvut kehittyvät. Silloin taisi olla ensimmäisen kerran yhtenä päivänä lähes tuhat eroajaa, Mäntysalo sanoo.

Kolme lakimuutosta

Jori Mäntysalo ja Kaj Torrkulla eivät halua ottaa kunniaa palvelun menestyksestä kokonaan itselleen. Iso merkitys on kolmella lakimuutoksella, jotka tulivat voimaan samoihin aikoihin palvelun perustamisen kanssa.

Uusittu uskonnonvapauslaki tuli voimaan syksyllä 2003 ja salli kirkosta eroamisen kirjeellä. Tätä ennen ero piti hoitaa henkilökohtaisesti, paikan päällä maistraattissa tai kirkkoherranvirastossa.

– Mietimme Tampereen vapaa-ajattelijoissa, miten lakimuutosta hyötykäytettäisiin. Ihan ensimmäisenä entinen puheenjohtaja Petri Karisma keksi, että maksetaan postimaksu maistraattiin meneviin kirjeisiin valmiiksi. Minä keksin yhdistää tämän nettisivuun, Mäntysalo sanoo.

Verkkotunnuslaki vapautti www-osoitteet ja mahdollisti mahdollisimman selkeän osoitteen luomisen. Jos osoite olisi ollut esimerkiksi vapaa-ajattelijat.fi/eroakirkosta, suosio olisi todennäköisesti ollut vaisumpi.

Vuonna 2003 tuli voimaan myös laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Se nosti sähköpostin asiakirjana paperikirjeen rinnalle.

– Aivan kaikki maistraatit eivät heti hyväksyneet sähköisiä eroja tai hyväksyivät ne vain, jos ne tulivat eroajan omasta sähköpostista. Pitkän purnutuskierroksen jälkeen koko maa saatiin kuitenkin mukaan, Mäntysalo sanoo.

Enää alle 70 prosenttia kuuluu kirkkoon

Viime vuoden lopussa evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä painui ensimmäistä kertaa alle 70 prosenttiin väestöstä. Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreiden ennakkolukujen mukaan jäsenosuus oli vuoden lopussa 69,7 prosenttia. Virallinen, vahvistettu jäsenmäärä saadaan tammikuun lopussa.

Muutos on merkittävä, sillä vielä vuoden 2003 lopussa lähes 85 prosenttia suomalaisista oli evankelisluterilaisen kirkon jäseniä.

– Yleensä kirkosta eroavilla suhde kirkkoon on jo varsin ohut tai sitä ei ole. Sitten on joku ratkaiseva tekijä, mikä laukaisee toiminnan. Puhutaan liipaisinvaikutuksesta, sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen.

– Kun eroaminen tehdään helpoksi, se voi omalta osaltaan vaikuttaa. Uskon kuitenkin, että ilmankin helppoa palvelua kirkosta eroaminen olisi kiihtynyt.

Kirkosta on toki erottu "aina" eli siitä saakka, kun uskonnonvapauslaki astui voimaan vuonna 1923. Vuodesta 2003 lähtien kirkosta eroamisen tilastot ovat kuitenkin olleet joka vuosi korkeat.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana eroamisessa on ollut isoja piikkejä, joille yleensä löytyy selkeä syy. Vuonna 2010 Yle järjesti kiivasta keskustelun herättäneen Homo-illan, vuonna 2014 eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tuloksena oli yli 70 000 eronnutta.

Kirkolla on myös oma sähköinen palvelunsa liitykirkkoon.fi, joka avattiin kesällä 2009.

– Suurissa kaupungeissa erotaan eniten kirkosta, mutta siellä myös liitytään eniten. Ennakkotietojen mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyjiä oli viime vuonna noin 16 700, Salminen sanoo.

Nuoret aikuiset innokkaimpia lähtijöitä

Vapaa-ajattelijoille on vuosien varrella kertynyt paljon tietoa lähtijöistä. Palvelu tallentaa eronneiden kotipaikan, iän ja sukupuolen. Tiedoista paljastuu muun muassa se, että mediaani-ikä eroamiselle on 30 vuotta.

– Puolet eroajista on alle 30-vuotiaita ja puolet yli. Selkein yksittäinen eroajaryhmä ovat juuri 18-vuotta täyttäneet, Jori Mäntysalo sanoo.

Eroaminen pikku hiljaa laskee sitä mukaa, mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään.

– Vanhemmat ikäluokat eroavat eniten loppuvuodesta, mistä voi päätellä, että veron merkitys kasvaa silloin. Hyvin nuorilla ei ole tuloja, eli ei ole sen takia syytä erota.

Lähtijät voivat halutessaan myös kertoa lähtönsä syistä. Viidennes kertoo. Yleisin syy lähtöön on kirkollisvero.

– Sitä seuraa sitten uskonnottomuus, linjaerimielisyydet kirkon kanssa tai vaikka kiistat jonkun yksittäisen kirkon työntekijän kanssa, Torrkulla luettelee.

– Nykypäivänä vaikuttaa hyvin paljon se, että kirkko ei vihi homoja. Pienempänä syynä on, että kirkko siunaa homopareja. Mennään molempiin suuntiin, mutta kuitenkin tässä järjestyksessä, Mäntysalo sanoo.

Media on edistänyt vapaa-ajattelijoiden asiaa

Tampereen vapaa-ajattelijat on vuosien aikana onnistunut käyttämään mediaa oman asiansa edistämiseen. Konsepti on ollut yksinkertainen: tiedon aktiivinen jakaminen.

Palvelu on lähettänyt lähes 200 tiedotetta, keskimäärin yhden kuukaudessa.

– Kun tiedotimme esimerkiksi siitä, että kirkko avasi oman liitykirkkoon.fi -palvelunsa, saimme eropiikin aikaan silläkin tiedotteella, Mäntysalo sanoo.

– Näkyvyys mediassa on ollut hyvin tärkeä palvelulle. Nykyään tiedotteet menevät huonommin läpi, mutta toisaalta palvelu on niin tunnettu, että se ei juuri mainostusta tarvitse, Torrkulla tunnustaa

Tunnettuutta ovat lisänneet myös taistelut, joita palvelua vastaan on käyty. Esimerkiksi Kirkkohallitus teki palvelusta kyselyn oikeusasiamiehelle. Tuolloin kaikki maistraatit eivät vielä hyväksyneet sähköisiä eroilmoituksia. Lopputuloksena oli se, että kirkosta eroa vaikeuttaneet maistraatit saivat moitteet (oikeusasiamiehen päätös).

Palvelu on ollut lukuisia kertoja myös hallinto-oikeudessa. Oikeutta on käyty mainoksista bussien kyljissä, 18-vuotta täyttävien osoitteiden ostamisesta mainostarkoituksiin ja rahankeräyksestä. Kaksi ensimmäistä kiistaa yhdistys hävisi, viimeisen voitti.

Häviötkään eivät ole kovasti kirvelleet.

– Esimerkiksi bussikiistassa saimme paljon julkisuutta jutun joka käänteessä, paljon enemmän kuin mainosten hyväksymisestä olisimme saaneet, Mäntysalo sanoo.

Tampereen vapaa-ajattelijoiden verkkopalvelun tunnettuudesta kertoo sekin, että ero-sivustoja on tullut muitakin. Aseistakieltäjyliitolla on eroa-armeijasta.fi -sivusto ja maa- ja metsätaloustuottajien liitto MTK on vuonna 2009 varannut itselleen osoitteen eroametsanhoitoyhdistyksesta.fi.

Vapaa-ajattelijoiden maailma ei ole valmis

Miltä näin ison erobuumin aikaansaaminen tuntuu? Kirkko on lähtijöiden mukana menettänyt merkittävät verotulot. Eikö kirkkoa käy vähän sääliksi?

– Toden sanoakseni – ei yhtään, vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja Kaj Torrkulla vastaa.

Tampereen vapaa-ajattelijat aikoo jatkaa palvelun tarjoamista. Päämääränä on helpottaa kirkosta eroamista ja kasvattaa kirkosta eronneiden määrää.

Takana on isompi missio: valtionkirkon aseman tuominen julkiseen keskusteluun ja lopulta kirkon erottaminen valtiosta.

Isosta läpimurrosta ollaan kuitenkin kaukana, eivätkä miehet edes usko, että se toteutuu vielä seuraavien vaalikausien aikana. Sitä ennen yritetään virittää keskustelua lyhyen tähtäimen tavoitteista.

– Alle 18-vuotiaiden tulisi voida erota kirkosta ilman vanhempien suostumusta ja koulussa pitäisi pystyä valitsemaan elämänkatsomustieto siitä huolimatta kuulutko kirkkoon vai et, Mäntysalo sanoo.

– Jopa lukiossa opiskelija voi valita kaiken muun, mutta ei katsomustietoa.

15.1. klo 22.40: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.

Lue myös: Historiallinen muutos: Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu enää alle 70 prosenttia kansasta

Teemu Tenhusen ilme on keskittynyt, kun hän ottaa hieman hapuilevia askelia Laitilan Terveyskodin kapealla käytävällä. Kävelyseurana on kaksi fysioterapeuttia – ja kävelyrobotti Indego.

Sähkömoottorit sirisevät ohjaillen jalkoja, ja välillä laite varottaa huonosta asennosta tärisemällä. Robotisoitu ulkoinen tukiranka, eksoskeleton, on väsymätön kuntouttaja, vaikka sekin kuumenee kovassa treenissä.

– Ei sitä oikeastaan tule ajatelleeksi, että tässä nyt kävellään robotin kanssa. Enemmän keskittyy siihen itse kävelyyn, sanoo 22-vuotias Teemu Tenhunen.

Totta kai välillä tulee turhautumisia, mutta kyllä enemmän on positiivisia päiviä kuin niitä huonoja. Teemu Tenhunen

Tällä kertaa kävely ei sujunut aivan niin mallikkaasti kuin parhaimmillaan. Automatka Nurmijärveltä Varsinais-Suomeen aiheutti spastisuutta, joka karisee kolmepäiväisen kuntoutusjakson aikana.

– Pitkästä matkasta tulee hieman lihasjäykkyyttä. Mutta se oli tänään sellainen, ja toivottavasti huomenna menee taas vähän paremmin.

Loukkaantuminen tavallisessa pelitilanteessa

Yksi viaton kiekon nouto oman maalin takaa muutti lupaavan kiekkojuniorin elämän kertaheitolla. SM-kultaakin HPK:n paidassa voittanut Teemu Tenhunen kaatui loppuvuodesta 2017 päin laitaa murtaen seitsemännen niskanikamansa. Seurauksena oli osittainen neliraajahalvaus.

– Kaikki on niin pienestä kiinni. Ei sitä ikinä tiedä, milloin se tapahtuu jos tapahtuu. Sille vaan ei voinut sillä kertaa mitään, miettii Tenhunen.

Kiekkounelmat vaihtuivat tavoitteeseen nousta pyörätuolista takaisin omille jaloilleen. Jo tehohoitojakson aikana Tampereella aloitettiin kuntoutus, ja käsiin saatiinkin suhteellisen nopeasti liikettä.

– Nykyään näissä selkäydinvammoissa halutaan aika nopeasti ylös sängystä. Kuntoutusosastolta muutin takaisin kotikonnuille, ja kuntoutus jatkui siellä. Nyt on tullut tätä robottikävelyä, ja fysioterapiaa jatketaan. Näin se menee eteenpäin pikkuhiljaa, kertoo Tenhunen.

Sinuiksi robottien kanssa

Teemu Tenhunen on viime syksystä alkaen matkannut Laitilaan kerran kuukaudessa Indegon sekä massiivisemman Lokomat-kävelyrobotin kuntoutettavaksi.

– Kuntoutus on edennyt ainakin omasta mielestä ihan hyvin. Koko ajan siitä on tullut helpompaa, ja tulen enemmän sinuiksi noiden robottien kanssa. Motivaatiota ainakin riittää.

Kuten kaikessa, aaltoliikettä on myös kuntoutuksessa. Jos kävely yhtenä päivänä onkin kankeampaa, ei Teemu Tenhunen anna sen hämärtää päämäärää.

– Totta kai välillä tulee turhautumisia, mutta kyllä enemmän on positiivisia päiviä kuin niitä huonoja. Mielestäni on aika inhimillistä, että välillä ei ole niin hyvä mieli ja välillä on parempi mieli.

Teemu Tenhunen ja hänen kaltaisensa loukkaantuneet jääkiekkoilijat ovat Laitilan Terveyskodin tuoreempaa asiakaskuntaa. Aiemmin Veljeskotina tunnettu kuntoutuskeskus on perinteisesti hoitanut sotaveteraaneja, ja viime vuosina myös komennuksilla loukkaantuneita rauhanturvaajia.

Ensimmäinen kävelyrobotti, kiinteästi asennettu Lokomat tuli taloon seitsemän vuotta sitten. Päälle puettava Indego-tukiranka on tuoreempi tulokas, mahdollistaen oikean liikkumisen kävelymaton sijaan.

Kävelyrobotin etuja ovat sen väsymättömyys ja tarkasti potilaan tarpeisiin säädettävät kuntoutusohjelmat. Liikeratoja uudelleen opetellessa tärkeintä on toistaa, toistaa ja toistaa liikkeitä siinäkin vaiheessa, kun potilasta kannatteleva fysioterapeutti olisi jo väsähtänyt.

Pienin askelin eteenpäin läheisten tuella

Lähipiirin tuki on luonnollisesti tärkeää kuntoutumisessa.

Perheen ohella Teemu Tenhusen kaveripiiri, etenkin loukkaantumisen aikaiset seurakaverit ovat yhä mukana elämässä kuin ennenkin. Playstationin pelaaminen ystävien kanssa käy käsien kuntoutuksesta, eikä tasoitusta kuulemma matseissa anneta.

– Totta kai se on tärkeää, sitä haluaa pitää kavereihin yhteyttä ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ei ole mikään muuttunut siltä osin.

Lämmin osoitus lähipiirin tuesta koettiin viime elokuussa hyväntekeväisyysottelussa, kun Teemu Tenhusen pelipaita nousi Hämeenlinnan Ritari-areenan kattoon. Numero 33 on nyt HPK:n U20-joukkueessa ikuisesti hänen nimissään. Hyväntekeväisyyshuutokaupalla kerättiin sievoinen summa nuoren miehen kuntoutukseen.

Tulevaisuuden tärkein tavoite onkin nyt nousta jälleen omille jaloilleen.

– Isoimmat tavoitteet liittyvät tietenkin kävelyyn. Tietysti unelma olisi, että pystyisi itsenäisesti kävelemään. Pieniä tavoitteita arjessa ja pienin askelin mennään koko ajan eteenpäin, hymähtää Teemu Tenhunen.

Lue lisää:

Robotti opettaa kävelemään uudelleen

Kävelyrobotti voi auttaa liikuntakyvyn palauttamisessa

Nyt myös rauhanturvaajat saavat veteraanikuntoutusta – hoitoa tarjotaan ulkomaalaisillekin

Auttaako RoboCopin asu raskaissa kiinteistötöissä? Turkulaisfirma testaa, vähentääkö päälle puettava tukiranka sairauslomia

Huoliteltu pukeutuminen alkaa alusvaatteista, myös miehillä. Vaihtoehtoja housun alle löytyy monia, aina klassisesta mallista boksereihin.

Alushousut valitaan tyypillisesti käyttömukavuuden ja -tarkoituksen mukaan. Esimerkiksi urheilevan miehen tärkeimmät valintaperusteet ovat istuvuus ja mukavuus.

– Tärkeintä on, että niitä ei huomaa, kun ne ovat jalassa. Ne eivät hierrä tai paina mistään, kertoo Kajaanin Hokin edustusjoukkueessa jääkiekkoa pelaava Jarkko Harjula.

Kaukalossa Harjulalla on aina eri alusvaatteet, kuin sen ulkopuolella. Sopimattomien tai löysien alushousujen vuoksi jääkiekkoilijan sukukalleudet eivät ole "sirklaantuneet", vaikka epämiellyttäviä hiertymiä on joskus tullut.

Siksi Harjula käyttää pelatessa teknisiä alusasuja, joissa on pidempi lahje.

– Alushousujen pitää olla sopivan tiukat, ei löysät. Jos alapäässä ei ole mukava tunne, pelaaminen on vastenmielistä, sanoo Harjula.

Alushousuissa pitää pysyä mukavuusalueella. Jarkko Harjula

Myös hiihtäjä Martti Jylhälle alusasuilla ja -housuilla on iso merkitys. Ihoa vasten oleva vaatekerta on mietitty tarkoin, sillä se voi jopa vaikuttaa urheilusuoritukseen. Kesäharjoittelussa housujen on siirrettävä kosteutta pois iholta, sillä muuten vaate aiheuttaa helposti hiertymiä. Talvella niiden on oltava myös riittävän lämpimät.

– Ne ovat tärkeässä osassa, etteivät suoritukset kaadu siihen minkälaiset housut tai bokserit on jalassa, sanoo Jylhä.

Miehillä ei ole kuppikokoa

Kärsämäellä toimiva Finnsvala on yksi harvoista suomalaisista yrityksistä, jotka tekevät miesten alusvaatteita kotimaassa. Alusvaatteiden tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kosteuden siirto sekä suojaaminen tuulelta, tulelta ja kylmyydeltä. Niihin on käytetty erilaisia materiaaleja: osa kuiduista on kosteutta imemättömiä ja osa neuloksista on kaksikerrosrakenteisia.

– Neuloksiin sitoutuu ilmaa, ja se eristää siten kylmältä sekä kuumalta, sanoo Finnsvalan toimitusjohtaja Onerva Aakko.

Vaikka naisten rintaliiveissä kuppikoko vaihtelee, miesten alushousuissa sukukalleudet eivät tarvitse erityismuotoilua. Siitä pitää huolen materiaalin joustavuus.

– Housujen kaavoja ja istuvuutta voidaan tietenkin tarvittaessa muuttaa, sanoo Aakko.

Miehet ostavat tummempia sävyjä, ja naiset hankkivat lahjaksi värikkäämpiä. Mikko Heikkinen

Finnsvalan toimitusjohtajan Onerva Aakkon kokemuksen mukaan kansainvälisillä miesten alusvaatemarkkinoilla kaivataan väriskaaloja, mutta kotimaassa väreillä ei ole leikitelty.

– Tietysti tekninen vaate saa olla myös hyvännäköinen, mutta meillä materiaali ja istuvuus ovat ykkösjuttu, sanoo Aakko.

Alushousujen värit vaihtelevat luonnollisesti myös ostajan mieltymysten mukaan.

– Kesällä mennään kirkkaisiin ja syksyllä tummempiin väreihin. Miehet ostavat tummempia sävyjä, ja naiset hankkivat lahjaksi värikkäämpiä, sanoo Kajaanin Dressmannin myymäläpäällikkö Mikko Heikkinen.

Perinteiset bokserit pitävät pintansa

Vaikka alusvaatteissa valinnanvaraa riittää, bokseri-malli päätyy useimmin miesten ostoskassiin. Niistäkin löytyy monia lahjemittoja ja materiaaleja. Yksi uusimmista tekstiileistä on bambu, joka tekee alushousuista puuvillaa pehmeämmät. Monille miehille hyvä kangas onkin usein hintaa tärkeämpi.

Jääkiekkoilija Jarkko Harjula tietää, mikä hänelle sopii, myös kaukalon ulkopuolella. Tärkeää on, miltä alushousut näyttävät.

– Sillä on merkitystä, minkälaisilla alushousuilla kulkee, ettei ihan missä sattuu riejuissa tuolla liiku. Alushousuissa pitää pysyä mukavuusalueella, sanoo Harjula.

Korjattu 16.1 klo 10:02 : Haastateltavan nimi on Jarkko Harjula ei Jaakko Harjula kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Lue lisää:

Kalsarit hiersivät suomalaismiestä New Yorkissa, päätyi rasvaamaan hiertymiä naistenvessaan – syntyi yksi monista firmoista, jotka brändäävät tuotteensa tarinan kautta.

Kotimaiset kalsarit ovat harvinaisuus – vain muutama yritys selvisi halpatuonnista ja neuvostoviennin romahduksesta

Heikki Nousiainen valmistui Teatterikoulusta vuonna 1969, eli tänä vuonna hän voisi hyvin viettää 50-vuotistaiteilijajuhlaa. Mutta se ei kiinnosta miestä tippaakaan.

– Juhlat on toisia varten. En pysty kuvittelemaan itseäni istumassa siellä kuuntelemassa niitä kehuja. Minä en pysty siihen. Korkeintaan kotona voin viettää, että onnea Heikki.

Viiteenkymmeneen vuoteen on mahtunut satoja rooleja. Liian usen Nousiainen on löytänyt itsensä tekemästä synkkiä ja vakavia roolihahmoja.

– Yhdessä vaihessa niitä tuli tehtyä niin paljon, että pikkuisen alkoi ahdistaa. Että edes vähän olisi hauskaa. Voisinko edes kompastua kun tulen lavalle – mutta ei. Pitäisi olla niin, että olisi sekä vähän hauskempaa ja sitten vähän vakavampaa, ja välillä voisi olla asialinjaa. Vaikka se on vaikeaa, koska minua alkaa aina naurattaa.

Näyttelijän tärkein taito on Nousiaisen mukaan kuunteleminen.

– Sellaista, että minä tiedän kaikki, olkaa te muut hiljaa – sellaista ei saa olla. Yhteistyökykyä, että ottaa vastaan ja antaa, tärkeää on myös antaa. Kaikesta tärkeintä on kuintenkin, että kuuntelee näyttämöllä – kuuntelee toista.

"Spede Pasanen oli reilu mies"

Heikki Nousiaisen filmityöt alkoivat jo teatterikoululaisena yhteistyöllä 60-luvun tunnetuimpiin elokuvantekijöihin kuuluneen Spede Pasasen kanssa.

– Me tehtiin Teatterikoulussa 8-milliset lyhytelokuvat Batmanista ja Lahjomattomista. Menimme näyttämään ne Spedelle, että olisiko jotain hommia. Spede tilasi meiltä lyhytelokuvia tv-ohjelmiinsa. Spede antoi kamerat ja Kari Sohlberg opetti niiden käytössä. Sitten kun Spede kysyi, mitä pojat haluaa palkaksi, en muista mitä me pyysimme, mutta Spede sanoi, ettei hän niin vähän maksa, tässä tulee teille kunnon maksut. Reilu mies.

Monesta asiasta kiitollinen

Heikki Nousiainen puhui Puoli seitsemän -ohjelmassa lämmöllä myös puolisostaan, näyttelijä Eija Nousiaisesta, jonka kanssa avioliitto on kestänyt jo lähes 50 vuotta.

– Ehkä meillä on se, että me olimme aluksi ihan erilaiset. Jotkut ihmettelivät, että miten ne ovat voineet mennä kihloihin, kun toinen on hyvin seuranhakuinen ja toinen seisoo nurkassa nenä nurkkaan päin. Minä olin se. Oikea puoliso teki minusta nykyisen itseni. Olen kädet ristissä, että kiitos että näin on käynyt.

Nousiainen tuntee kiitollisuutta myös elämästään ja työstään laajemminkin.

– Olen kiitollinen ja tyytyväinen elämästäni ja työstäni. Että on saanut tehdä ja saanut olla näin. Että näin tyhmä mies on näin hyvin pärjännyt, niin ei auta muu kuin kiittää.

Katso Heikki Nousiaisen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa täältä.

Yli 30 vuoden takainen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus saa yhä suomalaiset sienet säteilemään. Helsingin kaupungin ympäristöpalvelu kertoi maanantaina, että kahdesta sen tutkimasta suppilovahveronäytteestä oli löytynyt radioaktiivista cesiumia yli suositusarvon.

Myytävissä tuotteissa cesium-137:ää saisi EU-suosituksen mukaan olla enintään 600 becquereliä kilossa (Bq/kg). Pälkäneeltä kerätyissä suppilovahveroissa oli lähes 1 000 Bq/kg ja Hyvinkäältä poimituissa 1 300 Bq/kg.

Monissa kauppasienissä esiintyy edelleen paikoitelleen cesiumpitoisuuksia, jotka ylittävät EU:n suosituksissa annetun enimmäismäärän.

Valtaosa cesiumista häviää keittämällä

Säteilyturvakeskus STUK toteaa, että cesiumpitoisuuksista huolimatta sieniä voi syödä huoletta. Sienistä saatavasta cesiumista aiheutuva säteilyannos on STUK:in mukaan keskivertokuluttajalle alle 0,01 millisievertiä vuodessa. Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos kaikista lähteistä on noin 3,2 millisievertiä vuodessa.

Cesiumia voi vähentää sieniä liottamalla tai keittämällä. Stukin mukaan sienten liottaminen ja keittäminen vähentää jopa 80 prosenttia niiden sisältämästä cesiumista. Sen sijaan sienien kuivaaminen ei vähennä säteilyä.

Eniten Tšernobylin cesium-laskeumaa tuli Suomessa Pirkanmaan, Hämeen ja Kymenlaakson seuduille. Myös esimerkiksi riistassa, järvikaloissa ja metsämarjoissa on yhä pieniä määriä Tšernobylin cesium-137:ää.

Tšernobyl-laskeumasta aiheutuva keskimääräinen säteilyannos on alle prosentti suomalaisen vuosittain saamasta annoksesta. Noin puolet suomalaisten säteilyannoksesta tulee sisäilman radonista.

Tšernobylin laskeuma kartalla STUK:in verkkosivuilla

Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2018 loppuun mennessä 3 848 035 ihmistä eli 69,7 prosenttia koko kansasta. Luku on historiallisen alhainen. Kirkkoon kuuluvien osuus putosi ensi kerran alle 70 prosenttiin suomalaisista.

Tieto perustuu ennakkotietoihin Kirkon tutkimuskeskukselta ja Tilastokeskukselta.

Arkkipiispa Tapio Luoma on kehityksestä huolestunut. Hänen mukaansa samankaltaista laskua jäsenmäärissä on tapahtunut muissakin länsimaissa.

– Kirkosta eroamisen luvut ovat suuria. Ilman muuta on selvää, että pieni huoli on mielessä, miten tulevaisuutta rakennamme.

Kirkkoon liittyi viime vuonna noin 17 000 jäsentä, mikä sekään ei ole ihan vähäinen luku. Tapio Luoma

Luoma mainitsee, että erityisesti paikallisseurakunnissa pitää miettiä kovasti uusia keinoja.

Hän muistuttaa, että jäsenvirtaa on silti kirkossa myös toiseen suuntaan: ovesta tulee myös uusia jäseniä.

– Kirkkoon liittyi viime vuonna noin 17 000 jäsentä, mikä sekään ei ole ihan vähäinen luku, Luoma sanoo.

Kokonaismäärä on silti hupenemassa.

Syitä jäsenmäärän hupenemiseen pohditaan

Arkkipiispa Tapio Luoma ei usko, että monikaan eroaisi kirkosta esimerkiksi vain protestiksi. Hänen käsityksensä mukaan eroamisen syyt ovat monimuotoisempia.

– Moni tuntuu ajattelevan, että kirkko on hyvä ja tärkeä asia suomalaisessa yhteiskunnassa sen tekemän hyvän työn vuoksi. Silti sillä ei aina nähdä olevan suurempaa merkitystä henkilökohtaisessa elämässä. Siksi pohditaan kirkkoon kuulumisen mielekkyyttä, Luoma sanoo.

Kirkosta eroamista on helpottanut vuonna 2003 perustettu eroakirkosta.fi-verkkopalvelu. Evankelis-luterilainen kirkko on avannut verkossa oman liitykirkkoon.fi-palvelun, jossa voi toimia helposti päinvastaiseen suuntaan.

Lue lisää:

Historiallinen muutos: Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu enää alle 70 prosenttia kansasta

Tamperelainen mies keksi 15 vuotta sitten palvelun, jonka uskoi elävän vain hetken – nyt yli 650 000 ihmistä on eronnut kirkosta

Viime vuoden viimeinen perjantai-ilta oli erikoinen Alajärvellä. Paikalliset nuoret pelastivat perjantain ja lauantain välisenä yönä kaksi vanhusta palelemasta vähissä vaatteissa kaupungin keskustassa.

Alajärven kaupunki muisti nuoria esimerkillisestä toiminnasta tiistaina kirjalla ja lahjakortilla.

– He toimivat juuri niin kuin kaikkien pitää toimia tällaisessa tilanteessa. Siitähän ei periaatteessa palkita, kun toimii niin kuin pitääkin, mutta halusimme kuitenkin muistaa nuoria jollain tapaa. He ovat loistavia esimerkkejä meille kaikille aikuisille ja muille nuorille, kaupunginjohtaja Vesa Koivunen kiittelee.

Kaksi sankaritekoa yhden illan aikana

Alajärveläisnuoret Armida Pajala, 16, ja Mikael Ukonmäki, 16, viettivät kavereineen tavallista perjantai-iltaa Alajärven keskustassa joulukuun lopulla. Nuoret olivat liikkeellä mopoautoilla, välillä ajeltiin ja välillä oltiin parkissa.

– Yhden aikaan yöllä ajettiin keskustassa ja huomasin jalkakäytävällä mummon vähissä vaatteissa, hän oli siinä kyyryssä. Käännyin ja mentiin kysymään, että onko kaikki hyvin, Armida Pajala kertaa illan tapahtumia.

Mikael Ukonmäki kertoo, että hän meni vanhuksen luo, auttoi ylös, talutti mopoauton luo ja auttoi sisälle lämmittelemään. Siinä vaiheessa myös nuorten ystävät Jiri Kangastie ja Jere Keränen tulivat apuun.

Nuoret olisivat vieneet vanhuksen kotiin, mutta päätyivät soittamaan ambulanssin, koska vanhus ei tuntunut tietävän missä hänen kotinsa on.

– Ajateltiin, että jos ei mummo itse tiedä missä asuu, niin soitetaan hänelle apua. Pääsee varmasti turvaan, eikä ainakaan käy pahemmin, Armida Pajala kertoo.

Saman illan aikana, myöhemmin yöllä, Jere Keränen, Juho-Petteri Alanen ja Juho Keski-Sikkilä huomasivat iäkkään miehen Alajärven terveyskeskuksen lähettyvillä ulkona vähissä vaatteissa. He auttoivat miehen sisälle terveyskeskukseen.

"Harhailu olisi saattanut olla kohtalokasta"

Järvi-Pohjanmaan perusturvan vs. peruspalvelujohtaja Marita Ylilahden mukaan vanhukset olivat turvaan päässessään tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa ja voivat tällä hetkellä hyvin.

Toinen vanhuksista oli lähtenyt omasta kodistaan ja toinen terveyskeskuksen akuuttiosastolta. Terveyskeskuksesta lähtenyt oli poistunut osastolta hoitajien tietämättä. Hänelle ei oltu huomattu laittaa turvaranneketta, joka olisi ilmoittanut poistumisesta.

– Kummatkin tapaukset ovat ikäviä ja on todella järkyttävää, että tällaista on päässyt tapahtumaan. Pidempään kylmässä talvi-ilmassa harhailu olisi saattanut olla kohtalokasta, Ylilahti sanoo.

– Talvisessa säässä voi hyvinkin lyhyessä ajassa paleltua. Onneksi kummatkin vanhukset olivat keskustan alueella, jossa oli väkeä liikkeellä öiseen aikaan.

Ylilahti kiittelee, että nuoret toimivat tilanteessa esimerkillisesti.

– Aina on syytä kiinnittää huomiota mahdollisesti avuntarpeessa olevaan henkilöön, etenkin vähissä pukeissa kulkeviin vanhuksiin.

Hän neuvoo, että vanhuksen kanssa voi vaihtaa muutaman sanan, jolloin huomaa helposti ovatko vanhuksen asiat kunnossa. Sekavasti käyttäytyvä vanhus on syytä ilmoittaa poliisille, tai jos vanhus suostuu, voi hänet viedä akuuttiosastolle.

Alajärvellä on tapausten myötä myös ryhdytty konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla pyritään varmistamaan, että jatkossa vastaavaa ei enää tapahtuisi.

– Akuuttiosastolla jokaiselle potilaalle laitetaan jatkossa turvaranneke, joka ilmoittaa luvattoman poistumisen. Jokaiseen ulosmenevään oveen asennetaan koodillinen sähkölukko, Marita Ylilahti kertoo.

"Aina voi soittaa apua"

Kaksi samanlaista tapausta Alajärvellä yhden yön aikana saa kaupunginjohtaja Vesa Koivusen mietteliääksi. Se, että nuoret huomasivat vanhukset ja hankkivat heille välittömästi apua pelasti paljon, muutoin seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat.

Koivunen murehtii, että kun ulkona harhailevista muistisairaista ikäihmisistä uutisoidaan melko usein, niin aika usein käy myös ilmi, etteivät ihmiset reagoi, pysähdy selvittämään tilannetta tai auttamaan.

– Toivon, ettei siitä ole kyse, etteikö välitettäisi. Voihan olla, että ihmisiä pelottaa mennä tilanteeseen, ja nykyään saa tietenkin olla varovainen, mutta aina voi kuitenkin soittaa apua ja viranomaiset tulevat selvittämään asian, Koivunen pohtii.

Armida Pajalan ja Mikael Ukonmäen ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä tekevät, kun havaitsivat vanhuksen: yöaika ja vähäinen vaatetus jo kielivät siitä, ettei kaikki ole kunnossa.

Lähihoitajaksi opiskeleva Armida kertoo, että hänelle oli selvää, että apua hankitaan, sillä opintojen yhteydessä on puhuttu siitä, miten erilaisissa auttamistilanteissa toimitaan. Mikael puolestaan oli soittanut hätäkeskukseen ennenkin, joten hänellä ei ollut kynnystä soittaa apua.

Nuoria kuitenkin huoletti se, että aika moni oli ajanut vanhuksen ohi ennen heitä joko näkemättä häntä tai reagoimatta tilanteeseen.

– Kyllä minun mielestäni aina pitäisi pysähtyä ja koettaa selvittää, että onko kaikki hyvin, Armida Pajala sanoo.

Alajärvi haastaa auttamaan

Alajärvellä on vuoden alussa lanseerattu Pelastaako Sinun apusi hengen –haastekampanja. Se haastaa kaikki Suomen kunnat ja kaupungit, kansalaiset, työyhteisöt ja muut toimijat keskusteluun siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa näkee avun tarpeessa olevan ihmisen.

– Haluamme herättää keskustelua. Välitetään toisistamme, kaikki osaavat ainakin soittaa hätänumeroon, Vesa Koivunen sanoo.

– Jos joku tai jossakin keksitään hyviä käytänteitä siitä, miten ihmisiä voidaan rohkaista tarjoamaan apuaan avun tarvitsijoille, otamme niitä mielellämme vastaan ja jaamme niitä sitten muille.

Lähes 80 ihmisellä on todettu vatsatautia aiheuttava kryptosporidioositartunta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueella, uutisoi Keskipohjanmaa-lehti tiistaina.

Lehden mukaan tapaukset alkoivat lisääntyä voimakkaasti Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueella jo toissa vuonna, ja nyt ilmiö on siirtynyt pohjoisemmaksi.

Vastustuskyvyltään heikentyneille tartunta voi olla jopa hengenvaarallinen. Alkueläintartunta leviää eläimen ulosteesta esimerkiksi saastuneen juomaveden välityksellä. Tartunta leviää herkästi myös ihmiseltä toiselle. Kryptosporidioosia esiintyy esimerkiksi lehmillä.

Keskipohjanmaan mukaan Pohjois-Pohjanmaalla tartunnan saaneiden joukossa on maatilayrittäjiä ja lomittajia, jotka työskentelevät nautaeläinten parissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi viime vuonna, että kryptosporidioosia on tavattu länsirannikon alueella kymmenkertainen määrä 2010-luvun alkuun verrattuna. THL kertoi selvittävänsä tartuntojen lähdettä. THL:n mukaan tartuntaa voi ehkäistä pitämällä huolta käsi- ja elintarvikehygieniasta.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi tiistai-illan A-studiossa, että eduskunta käsittelee parhaillaan seksuaalirikoksista saatavien rangaistusten koventamista.

– Ilmiö on jatkunut pitkään ja jokainen tapaus on liikaa, Sipilä sanoi.

Hänen huomautti, että turvapaikkaa hakeneiden tekemissä rikoksissa kansalaisten oikeustaju ja lain säätäminen eivät aina käy yksiin, koska Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja perustuslaki.

Kolmea lakia kiirehditään tällä vaalikaudella liittyen lapsia koskevaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Ne ovat tuomioiden koventaminen, poliisin suuremmat toimivaltuudet rikosten ennalta ehkäisemisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä sekä kansallisuuslain muuttaminen.

Sipilän mukaan vaikein oikeudellisesti on kansalaisuuden menettämisen kysymys, mutta tämä mahdollisuus tullaan nyt tukimaan tarkoin.

– Meillähän on laki siitä maanpetos- ja terrorismitapauksissa ja nyt tutkitaan huolella pystytäänkö siihen ottamaan mukaan seksuaali- ja väkivaltarikokset.

Aiheesta aiemmin:

Eduskuntaryhmät linjasivat: Nämä kolme lakihanketta saatava läpi tällä vaalikaudella, hallituksen panostettava seksuaalirikosten estämiseen

Hallitus ja eduskuntaryhmät keskustelevat tänään seksuaalirikosten torjumisesta

Nuorille määrätään yhä enemmän moniteholaseja likitaitteisuuden hoitoon. Silmälääkärit ovat törmänneet ilmiöön vastaanotoillaan. Normaalisti moniteholaseja määrätään yli 40-vuotiaille ikänäköä varten.

– Se, että sellaiset lasit määrätään nuorelle, voi joidenkin tutkimusten mukaan estää tai ainakin vähentää likitaitteisuuden lisääntymistä. Se tietysti edellyttää, että henkilö ei ryhdy katsomaan entistä lähempää. Moniteholasit nimittäin mahdollistavat sen, silmätautien erikoislääkäri Timo Tervo sanoo.

Lasten ja nuorten näkö heikkenee jatkuvasti ja syy löytyy älylaitteista sekä ulkoilun vähenemisestä. Yli 50 vuotta optikkona toiminut Raimo Laitinen kertoo, että yhä useammalla lapsella ja nuorella on nykyään silmälasit.

– Likinäköisyys on lisääntynyt huimasti. Australialaistutkimuksen mukaan vuonna 2050 puolet maailman väestöstä on likitaitteisia. Aika hurjalta kuulostaa, Laitinen sanoo.

Silmätautien erikoislääkäri Timo Tervo painottaa, etteivät moniteholasit nuorilla ole uusia asia. Niitä on määrätty jo pitkään ja moninaisiin syihin. Muun muassa karsastusta on pyritty hoitamaan moniteholaseilla jo vuosikymmenet. Likinäköisyyden hoidossa ne on kuitenkin otettu käyttöön vasta hiljattain.

Ruutuaika kuriin ja ulos

12-vuotias Joona Saarelainen käyttää kännykkää ja tablettia noin kaksi tuntia päivässä. Yleensä kännykkä kaivetaan taskusta välitunneilla ja kotona ennen urheilutreenejä.

Saarelainen harrastaa talvisin jääkiekkoa ja kesäisin jalkapalloa. Treenejä on viikossa kolme kertaa ja viikonloput kuluvat peleissä. Näön kanssa hänellä ei ole ollut ongelmia.

– Vanhemmat ovat neuvoneet, ettei kännykkää saa katsoa liian läheltä. Ja muutenkin he seuraavat ruutuajankäyttöä.

Optikko Raimo Laitinen kehuu Joonan näköä erinomaiseksi.

– Hänellä on myöskin lukuetäisyys, ihme kyllä, ihan oikea.

Joona Saarelainen on malliesimerkki silmäystävällisestä elämäntyylistä. Koska likinäkö alkaa yleensä nuorena, 7–15 vuotiaana, tulisi vanhempien kiinnittää lastensa silmiin entistä enemmän huomiota.

– Lapsella tulee olla tarpeeksi valoa huoneessa, jolloin ei tarvitse katsoa niin läheltä. Lapsen ei ole hyvä myöskään antaa tottua katsomaan tai piirtämään liian läheltä, vaan etäisyys katsottavaan kohteeseen tulisi olla vähintään 25–30 senttiä, silmätautien erikoislääkäri Timo Tervo sanoo.

Näiden lisäksi ruutuajan rajoittaminen muutamaan tuntiin päivässä sekä ulkoilun lisääminen ovat Tervon mukaan keinoja ennaltaehkäistä likitaitteisuuden kehittymistä.

Ulkona silmä lepää

Ulkoilun merkitystä näköön on tutkittu etenkin Kiinassa. Helsingin Sanomat kertoi viime kesänä tutkimuksesta, jonka mukaan likinäköisyys eteni lapsilla hitaammin kesällä kuin talvella.

Sanoin veljelleni, että koko kesänä älä katso lähelle ja ole ulkona. Niin se likitaitteisuus hävisi, Raimo Laitinen, optikko

Optikko Raimo Laitisella on omakohtaista kokemusta ulkoilun merkityksestä näköön. Hänen veljellään oli ylioppilaskirjoitusten ja pitkän luku-urakan jälkeen likitaitteisuutta -0,75 silmissään. Se olisi ollut este lentäjänuralle, mutta Laitisella oli tähän niksit.

– Sanoin veljelleni, että koko kesänä älä katso lähelle ja ole ulkona. Niin se likitaitteisuus hävisi, syksyllä hän pääsi ohjaajakurssille Kauhavalle ja valmistui lopulta sotilaslentäjäksi.

Laitisen veljen tapauksessa kyse oli niin sanotusta valelikitaitteisuudesta eli akkommodaatiospasmista (Duodecim). Siinä silmä menee niin sanotusti kramppiin ja aiheuttaa vaihtelevansuuruisen valelikitaittoisuuden. Kun kramppi saadaan laukaistua, näkö voi palautua normaaliksi.

Nykyään arviolta joka neljäs suomalainen on likinäköinen, ja ongelman uskotaan pahenevan tulevaisuudessa. Kiinassa tilanne on tätäkin hurjempi. Kiinalaisnuorista jopa 90 prosenttia ei näe riittävän hyvin kauas.

Yksi syy näön huononemiseen voi olla siinä, että aasialaislapset joutuvat treenaamaan tuntikausia kirjainmerkkejä nenä kiinni paperissa. Keskiverto-shanghailaisteini tekee läksyjä 14 tuntia viikossa.

Aasiassa onkin menty astetta pidemmälle taistelussa likinäköisyyttä vastaan. Siellä on kehitelty lapsille yöksi laitettavia kovia piilolinssejä (Savon Sanomat), joiden tarkoitus on muotoilla silmän sarveiskalvoa ja vähentää likinäköisyyden riskiä.

Kännykän tuijottaminen voi muuttaa silmän muotoa

Likinäköisyys eli likitaittoisuus tarkoittaa silmän taittovikaa, toisin sanoen likinäköinen henkilö ei näe kauas terävästi ilman silmälaseja. Likinäköisen silmän taittovoima on liian suuri suhteessa sen pituuteen. Optikko Raimo Laitinen avaa fysiologiaa.

– Likitaitteinen silmä on pituussuunnassa normaalitaitteista silmää pidempi. Jatkuvan lähelle katsomisen on todettu pidentävän silmää, eli kun nuorena lähelle katsomisen aloittaa, silmän muoto voi muuttua ja likitaitteisuus lisääntyä, Raimo Laitinen kuvailee.

Likitaitteisuus ei pelkästään johda silmälasien käyttöön, vaan likinäköiset kärsivät muita enemmän kaihista, verkkokalvon rappeumasta ja silmänpainetaudista.

Myös liiallinen lukeminen altistaa likinäköisyydelle

Näkökyvyn huononemisesta ei voi syyttää pelkästään kännyköitä ja tablettitietokoneita. Myös perinteiset kirjat (Duodecim) voivat vaikuttaa näköön heikentävästi. Näin totesi Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen tutkimuksessaan jo 1980-luvun lopulla.

Pärssinen tutki vuonna 1957 syntyneiden ylioppilaiden näköä. Heistä likinäköisiä oli jo 55 prosenttia, kun taas kansakoulun käyneistä 35 prosenttia. Ennen sotia likinäköisiä oli suomalaisista alle kymmenen prosenttia.

Olin haaveillut liikennelentäjän urasta, mutta se haave kariutui silmälaseihin Timo Tervo, silmätautien erikoislääkäri

Se, missä vaiheessa nuori on niin sanotusti turvassa likinäköisyyden uhalta, on mahdotonta sanoa. Timo Tervo itse sai silmälasit lukion viimeisellä luokalla. Samalla hautautui yksi iso unelma.

– Olin haaveillut liikennelentäjän urasta, mutta se haave kariutui silmälaseihin. Siihen aikaan lentäjillä ei laseja saanut olla. Isoja vaikutuksia näillä asioilla voi siis olla.

Ryhmäliikuntaohjaaja Kirsi Siltakoski odottelee väkeä pian alkavalle crosstraining-tunnilleen. Tamperelaisen kuntokeskuksen Fressi Sykkeen aamutreeniin on ilmoittautunut pieni porukka kovatempoisesta harjoittelusta innostuneita liikkujia. He ovat intonsa kanssa kiinni yhdessä tämän hetken pitempiaikaisista trendeistä.

– Juuri crossfitin tyylinen toiminnallinen harjoittelu on ollut todella suosittua jo jonkin aikaa, eikä loppua näy, Siltakoski sanoo.

Tällä hetkellä pinnalla on myös pyrkimys päästä treenaamaan nimenomaan pienryhmissä. Ohjeet saa silloin kohdistetummin ja henkilökohtaisemmin kuin suuressa salissa kymmenien jumppaajien joukossa.

Pienryhmätunnit ovat myös Satu Orpanan tuorein liikuntahurahdus.

–Tykkään kovasta treenistä. Pienellä porukalla harjoittelusta saa eri lailla hyötyä irti kuin yksin salilla, pohtii Orpana ja ryhtyy verryttelemään.

Luistelumatto jäi kaikessa hiljaisuudessa historiaan

Kirsi Siltakoski on ohjannut erilaisia ryhmäliikuntatunteja neljännesvuosisadan ajan. Siinä ajassa ehtii nähdä monen trendin tulevan ja aika monen myös menevän. Kaikessa hiljaisuudessa kuopatuista aikansa hittitunneista nainen muistaa esimerkiksi 1990-luvun innovaation: slide-luistelumaton.

– Slide oli muka niin suurta ja tullut jäädäkseen, mutta jostain kumman syystä se aika pian unohtui. Meilläkin siihen satsattiin aikoinaan paljon.

Crossfitin tyylinen toiminnallinen harjoittelu on ollut todella suosittua jo jonkin aikaa, eikä loppua näy. Kirsi Siltakoski

Ei ole tavatonta, että uuteen trendilajiin panostetaan paljon, mutta sen jälkeen se pudotetaan tuntikalenterista. Jos uutuus ei yksinkertaisesti vedä väkeä, siitä luovutaan.

Joskus laji jää kokonaan pois, toisinaan määrää vain vähennetään kun ensihuuma haihtuu, vahvistaa SIltakosken työnantajaa Fressiä edustava keskusvastaava Martti Eriksson.

– Esimerkiksi muutaman vuoden takaista superhittiä zumbaa on meillä edelleen jokunen tunti viikossa, mutta oli aika, jolloin sitä tarjottiin lähes joka päivä, Eriksson muistaa.

Toiset lajit sen sijaan vakiinnuttavat paikkansa hetkessä. Uusiseelantilaisen Les Mills -konseptin jumpat ovat osoittautuneet menestystarinoiksi myös Suomessa. Lähes jokainen liikuntakeskus tarjoaa esimerkiksi jo parikymmentä vuotta pintansa pitänyttä lihaskuntotunti body pumpia päivittäin.

Testausrima on matalalla

Toisellakin tamperelaissalilla ollaan valmiit antamaan huonosti vetävälle tunnille hatkat. Joskus totuus uutuuden viehätysvoimasta paljastuu nopeasti.

Liikuntakeskus GoGon kehityspäällikön Vuokko Kronqvistin mielestä vuosi voi olla turhan pitkä armonaika lajille, joka ei heti löydä yleisöään.

– Meillä vaihtuu tuntikalenteri neljästi vuodessa. Mielestäni jo yhden lukujärjestyskauden aikana huomaa, miten tässä käy.

Liikunta-alalla toimivien yritysten on hyväksyttävä se, että trendit vaihtuvat koko ajan ja välillä tahti on todella sukkela. Vuokko Kronqvist arvelee testausriman olevan juuri siksi matalalla.

– Pyrkimys on jatkuvasti uudistua ja ottaa ohjelmistoon kaikenlaista. Kaikki ei välttämättä toimi kuin hetken, mutta se on ihan ok. On kiva päästä näkemään, mistä asiakkaat tykkäävät.

Oman liikuntakeskuksen historiasta löytyy Kronqvistin mukaan useampiakin kokeiluita, jotka eivät koskaan päässeet kunnolla lentoon.

– Meillä oli yhteen aikaan esimerkiksi rumputunti, jossa kahden steppilautapalikan päälle asetettua jättipalloa rummutettiin kapuloilla samalla askeltaen. Minusta se oli mukavaa, mutta aika moni jätti käynnit ensimmäiseen kertaan, nainen nauraa.

Kaikki ei välttämättä toimi kuin hetken, mutta se on ihan ok. Vuokko Kronqvist

Yhteen kertaan jääneet kokeilutkaan eivät kuitenkaan yleensä säikäytä vakiasiakkaita testaamasta seuraavaa uutuutta. Liikuntakeskuksissa käy paljon heitä, jotka haluavat koettaa melkein kaikkea tarjolle tulevaa.

Yksi innokas kokeilija on GoGon asiakas Riikka Lehikoinen, joka odottelee tanssillisen body jam-tunnin alkamista kuntosalin puolella.

– Pyrin kokeilemaan kaikkea uutta, eihän sitä muuten tiedä, mistä tykkää. Uutuustunneille pyrin pääsemään aina mahdollisimman pian. Kun liikkuu monipuolisesti ei kyllästy niin äkkiä, nainen perustelee ja ryhtyy uuteen vatsarutistussarjaan.

Tutkimus ja kuluttajatarjonta eivät kulje yhtä matkaa

Kuntokeskuksilla on taloudellisia paineita tarjota asiakkailleen uutuuksia, mutta tutkijat tarkoittavat trendillä muutakin kuin joogan seitsemää eri johdannaista tai uusimpia kuntosalilaitteita.

Pitkän ajan trendiksi tutkimuspuolella voi nostaa erilaiset liikuntasuositukset, sanoo UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari.

– Suosituksia on annettu nyt 30–40 vuoden ajan. Muutosta on tapahtunut: siinä missä ennen korostettiin hikistä kuntoliikuntaa, puhutaan nykyään fyysisestä aktiivisuudesta.

Siinä missä ennen korostettiin hikistä kuntoliikuntaa, puhutaan nykyään fyysisestä aktiivisuudesta.  Tommi Vasankari

Vasankari kertoo seuraavansa tutkimustiedon lisäksi jonkin verran myös kaupallisia trendejä. Tutkijoiden kuumimmat puheenaiheet ja kuntokeskusten tuorein tarjonta eivät kulje käsi kädessä.

– Kyllä ne ovat kaksi eri maailmaa, vaikka varmasti jonkin verran keskustelevatkin keskenään. Kun esimerkiksi joka paikassa nousi esille HIIT-harjoittelu, niin ei tiedemaailmassa samaan aikaan markkinoitu rasittavan liikunnan hyötyjä vaan korostettiin nimenomaan sitä, mitä matalasykkeisemmästä liikkumisesta tiedetään, Vasankari sanoo.

HIIT on lyhenne sanoista High Intensity Interval Training. Harjoitukset ovat tavallisesti lyhytkestoisia ja äärimmäisen kovatehoisia. Viime aikoina pinnalle on pulpahdellut myös kirjainyhdistelmä LIIT, jolla tarkoitetaan puolestaan matalasykkeistä treeniä.

"Juokse henkesi edestä" on mennyttä maailmaa

Tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa myös liikkumisesta. Siksi tutkijat ovat aika ajoin samassa tilanteessa kuin liikunta-alan yrityksetkin: se, mistä pidettiin suurta haloota, joutaakin roskakoriin.

– Kyllähän tälle tutkijapiireissä naureskellaan, mutta samalla tunnistamme senkin, että aina on toimittu juuri aikansa parhaan tiedon valossa, Tommi Vasankari sanoo.

Hän muistaa huvittuneena ensimmäisiä kuntoliikuntasuosituksia, jotka alleviivastivat viikottaisten kolmen 45 minuutin juoksukerran tärkeyttä.

– Television tietoiskuissa korostettiin hölkkäämistä, ja iskulauseena oli "juokse henkesi edestä". Siihen aikaan suomalainenkin tutkimus tuki nimenomaan tätä ajatusta. Nyt tiedetään, että hyvinkin pienen intensiteetin harjoituksilla saavutetaan lähes sama hyöty, ja siinä valossa mainos näyttää koomiselta.

Mittari on tullut jäädäkseen

Vaikka trendit tulevat ja menevät, yksi on todennäköisesti tullut jäädäkseen: teknologiaa ja liikuntaa ei enää pysty erottamaan toisistaan.

Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen. Joskus riittää, että maisema pyörän ympärillä vaihtuu. Tähän luotetaan esimerkiksi GoGon spinningsalissa, jossa Trip-tunnille osallistujat polkevat kuntopyöriään kaarevan valkokankaan edessä mitä mielikuvituksellisimmissa maisemissa.

– Tämä on ollut suosittu uutuus. Tunnit ovat aina täynnä, Vuokko Kronqvist kertoo.

Teknologiaa löytyy myös liikkujan iholta. Tavallinen arkikuntoilijakin urheilee yhä useammin sensori ranteessa ja mittaa suorituksiaan. Moni turvautuu kehittyneeseen tekniikkaan säästääkseen aikaansa.

– Tämän hetken juttu ovat erilaiset apuvälineet, joilla pyritään saamaan aikaan lihassupistusta ja -stimulaatiota. Ihmiset haluavat käyttää aikaansa muuhunkin kuin liikkumiseen, ja siksi treenaamisen tehot maksimoidaan. Tämä on varmaan myös tulevaisuuden trendi, Kirsi Siltakoski arvelee.

Erilaiset mittausvälineet ovat tulleet Siltakoskelle tutuksi myös personal trainerin työssä.

– Kun asiakas tulee, niin jonkinlainen mittari täytyy olla olemassa ja jonkinlaisia lukuja antaa. Enää ei ehkä mennä niin fiiliksellä kuin ennen, liikuntakonkari pohtii ennen kuin komentaa crosstraining-tunnille saapuneen joukkonsa alkuasemiin.

Voisi ajatella, että Helsingissä olisi leppoinen kevät tulossa.

Valtuustokausi on kohta puolivälissä ja valtuustokauden alussa luvatuista asioista moni on jo saatu toteutettua. Mihinkäs tässä siis kiire olisi. Huomio keskittyy eduskuntaan huhtikuun vaalien takia.

Mutta mitä vielä. Helsinki on sotajalalla.

Ainakin, jos asiaa kysyy kaupungin pormestarilta Jan Vapaavuorelta (kok.) Hän kertoo, että kevät kuluu taistelussa sotea vastaan. Aika painavaa tekstiä Suomen pääkaupungin pormestarilta. Vaikka viesti on vanha, on se edelleen yhtä pysäyttävä.

Vapaavuori taitaa oikeasti haluta pysäyttää soten. Eikä hän ole Helsingissä ainoa. Kun Yle kysyi Helsingin valtuustopuolueiden ryhmäpuheenjohtajilta kevään tärkeimpiä poliittisia päätöksiä, mainitsi moni heistä soten. Se on eduskunnan päätös, mutta se vaikuttaa suoraan kuntien toimintaan.

Helsinki haluaa edelleen kaataa soten ja maakuntauudistuksen.

Tässä alla sote ja seitsemän muuta tärkeää Helsingin kaupungin poliittista kevään kuohuttajaa.

1. SOTE

Helsinki vastustaa edelleen Sotea ja maakuntauudistusta muiden isojen kaupunkien kanssa. Soten ja maakuntauudistuksen vaikutukset suuren Helsingin budjettiin olisivat massiiviset. Jos sote- ja maakuntauudistus toteutuu, varakas Helsinki menettää rahaa.

Sote-rahojen menetyksen jälkeen Helsinki ei voisi enää itse säädellä rahojensa jakoa, kuten se nyt on tehnyt. Vapaavuori on arvioinut, että sote veisi Helsingiltä ainakin puolet, jopa kaksi kolmasosaa sen budjetista pois. Kyse on yli parista miljardista eurosta.

Tämän takia valtakunnallista sote-ratkaisua seurataan silmät tarkkana pääkaupungissa. Ratkaisu vaikuttaa suoraan pääkaupungin muihin päätöksiin.

2. HERNESAARI

Etelä-Helsingissä sijaitseva Hernesaari on Helsingin tällä hetkellä havittelema tulevaisuus pienoiskoossa: merellistä uutta kaupunkiasumista 6000 asukkaalle vanhalla telakka-alueella.

Alueen asemakaava on yksi kevään merkittävimmistä päätöksistä. Suuret linjat on jo päätetty, mutta viilausta vielä tehdään.

Yksi kysymys liittyy talojen korkeuteen. Jo luonnosvaiheessa taloja on korotettu, mutta haluaako viime aikoina korkeaa rakentamista suosinut valtuusto korottaa vielä entisestään Hernesaaren taloja?

Uusien asukkaiden lisäksi Hernesaareen halutaan myös risteilyaluksia ja turisteja, kivijalkakauppoja, liikuntapalveluja ja umpikortteleita. Jos kaupunki saisi alueelle vielä pop up -liikkeitä ja start up -yrityksiä, se olisi poliitikkojen havittelema Helsinki pienoiskoossa.

Mutta eniten poliittista eripuraa tulevat aiheuttamaan Hernesaaren liikennejärjestelyt. Autoilua vai joukkoliikennettä?

3. KESKUSTATUNNELI

Hernesaaren asemakaava tuo esiin vanhan kiistan keskustatunnelista.

Helsingin toinen tämän hetken mahtipuolueista, kokoomus, lähtee siitä, että jos Hernesaaren asemakaava hyväksytään, hyväksytään samalla, että niin sanottu kokoojakatu, eli keskustatunneli rakennetaan.

Keskustatunneli yhdistäisi läpikulkuliikenteen idän ja lännen välillä Helsingin keskustan alitse. Tunnelia pitkin myös turistit pääsisivät suoraan satamiin ja keskustan parkkihalleihin. Se veisi autoja pois keskustan kaduilta ja vapauttaisi tilaa kävelykeskustan rakentamiselle.

Kokoomuksen Risto Rautavan mukaan moni asiantuntijakin on sitä mieltä, että Hernesaaren liikennejärjestelyt eivät tule toimimaan, ellei maanalaista kokoajakatua saada rakennettua. Etelä-Helsingin liikenne on jo nyt tukkoista.

Kokoomus lähtee nyt siitä, että kokooajakatu pitää saada kirjattua Hernesaaren asemakaavan selostukseen. Heidän mielestään Hernesaarta ei voida ajatella vain yksinäisenä saarena, vaan asemakaavavaiheessa pitää jo päättää, miten liikenne Hernesaareen ja sieltä pois ratkaistaan.

On vain pieni mutta: tällä hetkellä Hernesaaren asemakaavan selostuksessa keskustatunnelia ei mainita sanallakaan. Kokoomus tarvitsee rintamaansa monta puoluetta, että kokoojakatu-maininta saadaan lisättyä Hernesaaren asemakaavan selostukseen.

Tunnelin mainitseminen saa silti heti ainakin vihreiden ja vasemmistoliiton karvat pystyyn. Voi jo kuulla, kuinka puolueiden toimistoista kajahtaa huuto: Taisteluasemiin! Täällä puolustetaan joukkoliikennetta ja kevyen liikenteen vahvistamista.

Poliittinen valtataistelu on jo käynnissä.

4. PYÖRÄTUNNELI

Samanlainen, joskaan ei yhtä kuohuttava tunnelihankekiista elää vielä, ainakin tämän kevään Helsingissä.

Päärautatieaseman alittava pyöräilytunneli tulee keväällä päätösvaiheeseen. Pyöräilytunnelin avulla Helsingin ydinkeskustan jalankulku- ja pyöräliikennettä pyritään sujuvoittamaan.

Nyt rautatieaseman edusta on kuin seikkailurata, josta vain taitavin osaa sukkuloida itsensä hengissä läpi. Päätös asiasta tehdään alkuvuodesta. Esillä on ollut sekä erilaisia siltavaihtoehtoja että aseman alittava tunneli.

Sen verran useita eri vaihtoehtoja asian toteutukseen on vuosien saatossa tullut, että ei olisi ollenkaan yllättävää, jos ennen päätöksentekoa nähdään vielä ainakin joku uusi hahmotelma, kuinka kevyenliikenteen alitus tai ylitys rautatieasemalla tulisi hoitaa.

5. HYVÄ SISÄILMA

Tulevana keväänä Helsingin poliitikot lautakunta- ja kaupunginhallitustasolla linjaavat myös muun muassa Helsingin koulujen ja päiväkotien sisäilmakorjauksia.

Homekoulut ja huono sisäilma kuohuttavat aina ihmisiä. Vaalikeväänä teema on erityisen tärkeä.

Eduskuntavaalikeväänä on varmaa, että myös kuntapolitiikassa valtuutetut ja puolueet pyrkivät kalastelemaan ääniä sillä, että omien äänestäjien alueiden koulut ja päiväkodit saadaan ensimmäisenä kuntoon.

Luvassa on siis kiivasta keskustelua sisäilmasta ja homeesta.

6. MAAPOLITIIKKA

Sisäilman lisäksi päätettäväksi Helsingissä tulevat myös maapoliittiset linjaukset.

Maapolitiikassa Helsingin on tarkoitus linjata muun muassa maan myynnin periaatteista. Vuokraako kaupunki maata, vai myykö se sitä.

Poliittinen päätöksenteko asiasta tulee olemaan kiivasta väittelyä vasemmiston ja oikeiston välillä.

Valtuustossa äänessä ovat ainakin vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, sekä kokoomuksen Otto Meri.

Vasemmisto tulee vetoamaan, että Helsinki omistaisi maata jatkossakin itse, eikä möisi sitä pilkkahinnalla.

Oikeisto, kokoomus kärjessä, ilveilee vasemmistolle kiitoksia siitä, että he välittävät yhteisen omaisuuden kestävästä hoitamisesta.

Päätös maapolitiikasta tulee olemaan sanahelinää, johon vain Helsingin valtuusto pystyy. Pysykää kanavilla.

7. NORDISKA SKOLAN

Lapsimäärä kasvaa Helsingissä myös tulevana vuonna. Jälleen pitäisi löytyä jostain 1400 uutta päiväkotipaikkaa. Koulujakin tarvittaisiin lisää.

Siihen pulaan ujuttautuu Helsingin kaupungin mullistava uudistus: Nordiska Skolan.

Tämän rajojarikkovan uudenlaisen koulun suunnittelu aloitetaan helmi-maaliskuussa.

Ajatuksena on, että koulussa kaikki luokat olisivat niin sanottuja ruotsin kielikylpyluokkia. Se olisi vallankumouksellista. Ei vain yksi luokka luokka-asteella, vaan kaikki luokat koko koulussa opiskelisivat ruotsia, mutta myös norjaa tai tanskaa.

Vallankumouksellista on myös se, että Nordiska Skolan on tarkoitus toteuttaa yhteystyössä Pohjoismaiden verkostojen sekä ruotsin-ja suomenkielisten toimialojen kanssa.

Tämä suomen- ja ruotsinkielisten yhteistyö on rajojarikkovaa koko Suomen historiassa.

Käytännössä kaikki muut puolueet, paitsi perussuomalaiset ovat hyväksyneet Nordiska Skolanin, sillä koulu on listattu kaupungin strategiaan.

Koska perussuomalaiset eivät hyväksyneet kaupungin strategiaa, he voivat rauhassa halutessaan vastustaa myös Nordiska Skolania.

8. PITENEVÄT PUHEET

Kaiken kaikkiaan vastustaminen ja puolustaminen tulee tänä keväänä varmasti lisääntymään Helsingin valtuuston kokouksissa, sillä eduskuntavaalit ovat lähellä ja puolueet haluavat profiloitua myös kuntatasolla.

Jokainen valtuutettu, erityisesti eduskuntaan ehdolla olevat, haluaa äänensä ja mielipiteensä kuuluville.

Odotettavissa Helsingissä on siis mahdollisesti entistä pidempiä kokokouksia. Puhe ei ainakaan Helsingin valtuustosta lopu.

Yhä suurempi osa nuorten veloista tulee jostakin muualta kuin asunnosta ja opiskelusta. Velkakierteessä olevia auttavasta Takuusäätiöstä kerrotaan, että nyt näkyy ilmiö, jossa vanhoja luottoja maksetaan hakemalla uusia luottoja eri paikasta.

– Maksetaan laskurästejä tai aikaisempia velkoja uudella velalla pois niin, ettei tule maksuhäiriömerkintää. Sillä tavalla pystyy keinottelemaan aika pitkälle. Ilmiö näkyy jatkuvasti kaikissa ikäryhmissä, myös nuorissa, Takuusäätiön viestintäpäällikkö Minna Mattila kertoo.

Yritys- ja luottotietoja toimittavan Asiakastiedon mukaan kuluttajille rekisteröitiin viime vuonna yhteensä noin 1,6 miljoonaa uutta maksuhäiriömerkintää, mikä on hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin. Mattilan mukaan maksuhäiriömerkinnät ja velkomistuomiot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta nyt, kun velkojen maksaminen velalla on yleistynyt.

Varsinkin alle 25-vuotiaissa velkataakkaa kerryttävät kulutusluotot ja muut pienemmät lainat. Viime vuonna julkaistun Tilastokeskuksen velkaantumistilaston perusteella ikäryhmän veloista jo yli 40 prosenttia tuli muualta kuin asunto- ja opintolainoista. Samaan aikaan kun asuntovelat ovat pienentyneet, muiden luottojen summa on yli kaksinkertaistunut.

Takuusäätiön Mattilan mukaan moni heidän asiakkaansa kertoo, että velkaantumisen kierre on alkanut jo varhain. Kun nuori muuttaa omilleen, asumisen ja elämisen kalleus voi yllättää. Ja kun tulot ovat pienet ja epävarmat, nuori ei välttämättä tiedä, miten hän aikoo maksaa velat takaisin pitkällä aikavälillä.

– On ihan tavallista hankkia esimerkiksi uusi puhelin osamaksulla, vaikka vanhaa puhelinta ei ole maksettu loppuun. Sen tyyliset maksut tuntuvat pieniltä, kun niihin suostuu, mutta kun niitä alkaa kertyä, jossakin vaiheessa tulee vaikeuksia maksaa.

Kerro, miten sinä jouduit velkakierteeseen – ja miten pääsit siitä irti. Voit ottaa yhteyttä tämän jutun toimittajaan: veli-pekka.hamalainen@yle.fi.

Lue myös: Selvitys: Suomeen positiivinen luottorekisteri – Oikeusministeri: Tarvitsemme paremmat keinot ylivelkaantumisen estämiseksi

Automaatioon ja älypuhelimiin perustuvat noutopisteet yleistyvät Suomessa vauhdilla. Uutta ovat apteekkien lääkeautomaatit, ja vastaavia palveluita on avautumassa myös kunnallisiin hyvinvointipalveluihin.

Apteekeissa kehitysvauhti on nyt nopeaa. Eri puolille Suomea on toimitettu jo noin sata lääkkeiden luovutusautomaattia. Kotimaiset alan yritykset ennustavat alkaneelle vuodelle voimakasta kasvua.

Oulun kaupunginsairaalan hoitotarvikkeiden jakeluautomaatti on esimerkki siitä, kuinka automaatio etenee myös julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kotisairaanhoidossa käytettäviä tarvikkeita on aikaisemmin pitänyt jonottaa palvelutiskillä määrättyinä aukioloaikoina, mutta uusi noutoautomaatti palvelee myös aukioloaikojen ulkopuolella.

Hoitotarvikkeet saa hakea omaan tahtiin

Oulun kaupungin hyvinvointipalveluissa työskentelevä perushoitaja Seija Pehkonen täyttää hoitotarvikkeiden noutoautomaattia Kontinkankaalla, kaupunginsairaalan aulassa.

Lokeroon sujahtaa tällä kertaa pahvilaatikollinen avannepusseja. Terveydenhuoltolain nojalla hoitotarvikkeita jaetaan maksutta tietyille erityisryhmille, mikä helpottaa pitkäaikaissairaiden pärjäämistä kotihoidossa.

– Tästä lähtee seuraavaksi tekstiviesti asiakkaan puhelimeen, ja noutokoodilla oikean luukun sitten saa auki, Pehkonen selvittää.

Asiakas voi hakea hoitotarvikkeet automaatista silloin, kun hänelle sopii parhaiten, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Helena Ruokamo

Palveluesimies Helena Ruokamo kertoo, että asiakaspalautteen perusteella uusi palvelu on otettu vastaan todella hyvin. Ruokamon mukaan kaupungin hyvinvointipalvelut saavat automaatiosta arvokasta kokemusta, ja samalla henkilöstön teknologiaosaaminen lisääntyy.

Hoitotarvikeautomaatti helpottaa osaltaan vuotuista työkuormaa yhteensä noin 5,4 miljoonan euron arvoisten hoitotarvikkeiden jakelussa ja samalla parantaa asiakkaiden palvelua.

– Asiakas voi hakea hoitotarvikkeet automaatista silloin, kun hänelle sopii parhaiten, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Toivomme, että palvelua voitaisiin laajentaa jatkossa koko Oulun alueelle, Ruokamo toteaa.

Postin pakettiautomaatit esikuvana

Noutoautomaation vahvana edelläkävijänä voidaan pitää Postin pakettiautomaatteja, joiden lukumäärä kasvaa kuluvan vuoden aikana jo 1500:aan.

Luovutusautomaatteja kehittävä Seppo Kangas Smartpickbox oy:stä tunnustaa auliisti, että Posti on opettanut suomalaiset pakettiautomaattien käyttäjiksi.

– Saimme idean juuri Postin pakettiautomaateista. Ryhdyimme ideoimaan automaateille myös muuta käyttöä. Nyt olemme toimittaneet niitä yli kymmenelle eri toimialalle, Kangas kertoo.

Luovutusautomaatio on selvästikin läpimurtovaiheessa. Esimerkiksi Kankaan yritys on kaksinkertaistanut liikevaihtonsa viime vuonna. Ohjelmisto- ja tuotekehitys on oululaisissa käsissä, ja automaatit valmistaa kuusamolainen yritys alihankintana.

Kankaan yritys on toimittanut apteekkien luovutusautomaatteja jo noin 80 tilaajalle. Yhtiö on saanut jalansijaa myös autohuoltamoiden avain- ja maksurutiinien automatisoinnissa sekä muun muassa rautakauppojen ja varaosaliikkeiden noutoautomaatiossa.

– Asiakas säästyy jonottamiselta. Esimerkiksi jälkitoimitukseen siirretyn lääkkeen voi hakea automaatista itsenäisesti, jopa aukioloaikojen ulkopuolella, Kangas motivoi.

Julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa Smartpickbox-yhtiön ensimmäinen pilotti on Oulun kaupunginsairaalan aulassa palveleva hoitotarvikeautomaatti.

– Uskon, että julkinen puoli tulee lisäämään noutoautomaatteja jatkossa vahvasti. Automaatit soveltuvat esimerkiksi sairaaloiden avainten hallintaan ja jakeluun sekä työvaatehuoltoon, kaikkiin kädestä käteen –rutiineihin.

Lääkkeitä tilauksesta kotiovelle

Lääkkeiden hankkiminen ei vaadi enää välttämättä lainkaan käyntiä apteekissa. Verkkopalveluja käyttämällä vähintäänkin palvelutiskin jonot voi ohittaa helposti.

Yliopiston apteekissa lääkkeiden ja hyvinvointituotteiden verkkotilaukset ovat kaksinkertaistuneet vuoden 2018 aikana. Kolmellatoista paikkakunnalla toimiva apteekkikonserni on hankkinut lääkkeiden noutoautomaatteja useille toimipaikoilleen sekä konserniin kuuluvalle Ego-hyvinvointimyymäläketjulleen.

Proviisori Paula Filppula Oulun Yliopiston apteekista kokee, että automaatio tarjoaa asiakkaalle lisää palveluvaihtoehtoja ja vapauttaa resursseja asiakaspalveluun toimipisteissä.

– Asiakas voi tehdä ostokset paikasta riippumattomalla tavalla puhelimen ja verkon chat-palvelun tai Uniikki-sovelluksen avulla. Tuotteet voidaan hakea automaatista tai pyynnöstä lähettää kotiovelle saakka.

Automaatissa on tavaraa koko ajan ja joulun alla meinasi ihan tila loppua kesken. Katja Joensuu

Lääkkeet toimitetaan kotiin postin tai pakettipalvelun kautta. Reseptilääkkeitä toimitetaan myös pakettiautomaattiin. Tämä edellyttää, että asiakas on ensin rekisteröitynyt pankkitunnuksillaan Yliopiston apteekin verkkopalvelun käyttäjäksi.

Proviisori Filppula pitää järjestelmää helppona ja turvallisena. Puhelimitse asioitaessa palvelutilanteessa käytetään turvakysymystä, johon asiakkaan on osattava vastattava oikein. Turvakysymyksen asiakas asettaa rekisteröityessään verkkoapteekkiin ensimmäistä kertaa.

Apteekin teknisten toimihenkilöiden esimies Katja Joensuu kertoo, että lääkkeiden noutoautomaatti on Oulussa otettu hyvin vastaan niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin keskuudessa. Viivakoodien ansiosta järjestelmä on helppokäyttöinen henkilökunnalle. Asiakkaalle järjestelmä lähettää tekstiviestinä tarvittavan numerokoodin heti, kun tuotteet ovat noudettavissa.

– Automaatissa on tavaraa koko ajan ja joulun alla meinasi ihan tila loppua kesken, Joensuu kertoo.

Lääkeautomaatit auki myös ilman valvovaa henkilökuntaa

Farmaseutilta voi nykyisin ostaa lääkkeet verkon yli samalla tavalla kuin asioidaan apteekin palvelutiskillä.

Espoolaisen Remomedi oy:n Videoapteekissa asiakas saa videopuhelun aikana sopimusapteekin farmaseutilta lääkeneuvonnan, sekä ostaa ja maksaa apteekkituotteensa. Lääkkeet voidaan sen jälkeen hakea yhtiön valmistamasta Noutoapteekista tai toimittaa asiakkaan kotiin.

Toimitusjohtaja Kari Paukkeri korostaa yrityksensä lääkeautomaattien turvallisuutta. Noutoapteekin moduuleissa on murtoyrityksiä ehkäisevä teräsrakenne, ja lääkkeiden osto- ja luovutusohjelmiston tietoturvaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Lisäksi luovutusautomaatit kontrolloivat lääkkeiden säilytyslämpötilaa.

Viime vuoden lopulla alkaneet ensimmäiset toimitukset ovat suuntautuneet muun muassa pääkaupunkiseudulle, länsirannikolle ja Pohjois-Karjalaan.

– Luovutusautomaatit sijoittuvat usein kivijalka-apteekin tuulikaappiin, jonne asiakkaat pääsevät myös aukioloaikojen ulkopuolella käyttämällä yksilöllistä tunnistuskoodia, Paukkeri kuvailee.

Nouto- ja Videoapteekin ohjelmistokehitys on Remomedin omissa kotimaisissa käsissä, ja teräsrakenteiden tuotantoa ollaan kuluvan vuoden aikana siirtämässä Tanskasta Suomeen. Remomedi on yli kahdenkymmenen suomalaisen apteekkarin omistama yhtiö.

Paukkeri uskoo, että tänä vuonna yhtiö toimittaa automaattisen Noutoapteekin 40–50 apteekkarille eri puolilla Suomea. Viime vuoden lopulla alkaneet ensimmäiset toimitukset ovat suuntautuneet muun muassa pääkaupunkiseudulle, länsirannikolle ja Pohjois-Karjalaan.

– Muihin pakettiautomaatteihin verrattuna tuoteperheemme on kehitetty juuri apteekkikäyttöön, eikä sitä myydä muille toimialoille, Paukkeri korostaa.

Liitot mukana kehityksessä

Suomen Apteekkariliitto pitää alan digitalisaatiota myönteisenä ilmiönä. Liiton johdolla päivitetään parhaillaan verkkoapteekkialustaa, jota käyttää jo lähes sata apteekkia eri puolilla maata, kertoo liiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen.

– Uusi eAPTEEKKI -nimisen sovelluksen myötä verkkoapteekkien määrä yli kaksinkertaistuu Suomessa tänä vuonna. Myös pienet apteekkiluvan haltijat voivat sen myötä aloittaa verkkopalvelun helposti, Kostiainen arvioi.

Uusi verkkokauppa-alusta tarjoaa mahdollisuuden lääke- ja hoitotarvikeostojen ohella myös moniin muihin digipalveluihin, kuten farmaseutin etävastaanotot, tarkistuspalvelut ja lääkehoidon onnistumisen seuranta, Erkki Kostiainen selvittää.

Farmasialiiton puheenjohtaja Antti Katajan mukaan automaation vaikutusta alan kehitykseen on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Liitolla ei liioin ole erityistä kantaa lääkkeiden luovutusautoautomaation yleistymiseen.

– Itse ajattelen, että tärkeintä on potilaan lääkeneuvonnan turvaaminen, hänen sitouttaminen lääkehoitoon ja yleensäkin lääkityksen turvallisuus, Kataja toteaa.