Tänäänkin jonkun toivo todennäköisesti hiipuu. Vaikka kuinka yrittäisi, ei nenä enää pysy pinnalla. Onko nyt aika luovuttaa?

Viime vuonna yrittäjien ahdinko oli aiempaa syvempi. Konkursseja pantiin vireille 2 534. Käytännössä joka päivä keskimäärin yli kuudessa yrityksessä tehtiin päätös ovien sulkemisesta.

Konkurssihakemusten määrä kasvoi lähes 17 prosenttia vuotta aiemmasta.

Omasta pussista tiettyyn rajaan asti

Näin paljon konkursseja pantiin vireille viimeksi vuonna 2015. Sitä edelliset vuodet olivat silti tilastoissa huomattavasti synkempiä. Sen sai huomata myös kokemäkeläinen Juhani Seppälä. Hän asteli Satakunnan käräjäoikeuden ovista sisään vuoden 2014 alkupuolella.

Henkilökohtaisten takausten raja oli tullut vastaan. Seppälä oli yrittänyt pelastaa kolmea paikallislehteä ja yhtä painotaloa maksamalla laskuja omista rahoistaan. Enempää hänellä ei ollut.

– Ymmärsin, että minulla on myös perhe, jonka tulevaisuutta en halua vaarantaa, Seppälä kertoo.

“Pahoittelut, loppu jää maksamatta”

Satakunnan Painotuote -osakeyhtiön alamäki oli alkanut jo puolitoista vuotta aiemmin. Juhani Seppälä oli juuri investoinut neljällä värillä painavaan koneeseen. Sitä asiakkaat olivat halunneet.

Suunnitelmat investoinnin takaisinmaksusta karahtivat karille, kun yksi suurimmista asiakkaista lähti. Tilauksia tuli jatkuvasti vähemmän.

– Kirjapaino- ja sanomalehtiala olivat suurissa vaikeuksissa. Ilmoitusmyynti takkusi ja tilaukset vähenivät, Seppälä kertoi heti konkurssin jälkeen.

Seppälä sinnitteli. Hän piti huolen, että työntekijät saavat palkkansa – vaikka hänen omasta pussistaan. Verottajan, pankin ja eläkevakuutusyhtiön suuntaan maksuja jäi hoitamatta. Velkaa kertyi.

Sinnikäs yrittäjä yritti räpiköidä viimeiseen asti. Vuoden 2014 alussa oli kuitenkin selvää, että yritys ei enää selviytyisi.

– Käräjäoikeuden pihassa soitin vielä verovirastoon, kiitin joustosta ja pahoittelin, että loppusumma jää nyt maksamatta. Takaraja tuli vastaan, Seppälä kertoo.

Seppälä jätti 14. maaliskuuta neljä konkurssihakemusta. Lehtiä painaneen yrityksen lisäksi pohja putosi Ulvilan seutu, Uusi Pori ja Satakuntalainen -lehdiltä.

Häpeää ja syyllisyyttä

Konkurssi oli Juhani Seppälälle iso kolaus. Hän oli tottunut pitämään lupauksensa. Jos hän sanoi hoitavansa asian, niin hän myös teki – siihen asti kun pystyi. Ja kun ei enää pystynyt, otti se koville.

– Syyllisyys söi syvältä. Miksi minä epäonnistuin? Miksi minulle kävi näin, vaikka muut pärjäävät?

Konkurssiin liittyy edelleen vahva häpeän tunne. Seppälä ei puhu siitä mielellään. Se johtuu osittain siitä, millainen kuva muilla konkurssista on.

– Harva sitä päin naamaa sanoo, mutta kiertoteitä olen kuullut mielipiteitä, jotka eivät ole tuntuneet mukavilta.

Keplottelijat pilaavat myös muiden konkurssin tehneiden maineen. Juhani Seppälä

Juhani Seppälän konkurssi oli puhdas. Siihen ei liittynyt mitään epärehellistä. Silti hän kokee tarpeelliseksi korostaa, että näin oli.

– Konkurssista puhutaan usein negatiivisesti, koska julkisuudessa ovat yleensä näkyvästi esillä ne, joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Tällaiset keplottelijat, mätämunat, pilaavat myös muiden konkurssin tehneiden maineen, Seppälä harmittelee.

Konkurssin painolasti pysyy hartioilla

Juhani Seppälä otti konkurssin hyvin henkilökohtaisesti. Hän halusi puhua asiat selviksi niin velkojien ja asiakkaiden kuin läheistensäkin kanssa ennen konkurssin julkistamista.

– Ajoitin hakemuksen jättämisen tietoisesti perjantai-iltapäivään. Siten sain viikonlopun aikaa hoitaa asioita ennen kuin media tarttui uutiseen, Seppälä kertoo.

Maanantain valjettua Seppälä vastasi yli sataan puheluun ja antoi haastatteluja. Illalla hän seisoi kaupunginhallituksen edessä ja avasi tilannetta kaupungin päättäjille.

Seppälä halusi tehdä näin, vaikka henkilökohtaisella konkurssilla ei olisikaan ollut vaikutusta luottamustoimeen. Ei sillä ollutkaan. Seppälä oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja silloin ja sitä hän on nyt.

Vaikutusta olisi silti voinut olla. Konkurssin painolasti jää usein yrittäjän harteille pitkäksi aikaa. Esimerkiksi Satakunnan Yrittäjät joutui viime kuussa ottamaan kantaa vastavalitun puheenjohtajan vuosia sitten tekemään konkurssiin.

Aihetta puitiin silloin myös julkisuudessa. Maakuntalehti Satakunnan Kansa kertoi, että Pia Hirvonen ei ota tehtävää vastaan, koska hänen aiempi konkurssinsa on aiheuttanut järjestössä keskustelua ja mielipahaa. Hän ei enää halua kaivella vanhoja.

Yrittäjien toimitusjohtaja Markku Kivisen mukaan varsinaista estettä luottamustoimen hoitamiselle ei olisi ollut.

– Keskustelimme asiasta hallituksen työvaliokunnassa ja otimme yksiselitteisen kannan, että aiemmin tapahtunut konkurssi ei ole meillä este luottamustoimelle.

Yrittäjille tukea ja vähemmän esteitä

Markku Kivinen toivoo, että konkurssin tehneitä yrittäjiä kohdeltaisiin nykyistä paremmin. Yrittäjän epäonnistuminen on harvoin vain hänen omaa syytään ja vielä harvemmin siihen liittyy keplottelua.

– Konkurssi johtuu usein toimintaympäristöstä tai siitä, että liikeidea ei ole enää kilpailukykyinen, Kivinen toteaa.

Yrittäjä todennäköisesti kokee riittävästi musertavia ajatuksia jo omassa päässään. Muiden olisi hyvä keskittyä hänen tukemiseensa.

– Meillä on tällaista palvelua ollutkin tarjolla. Yrittäjät ovat voineet soittaa toisille maksuvaikeuksissa olleille tai konkurssin tehneille yrittäjille. Heiltä on saanut henkistä tukea ja lakineuvontaa, Kivinen kertoo.

Palvelu on nyt tauolla, mutta se otetaan Kivisen mukaan tarpeen vaatiessa uudelleen käyttöön.

Uuden yrityksen perustaminen on konkurssin jälkeen aika haasteellista. Markku Kivinen

Nyt yrittäjäyhdistys on keskittynyt löytämään uusia keinoja yrittäjien tukemiseen. Painopiste on vaalien alla erityisesti muurien murtamisessa. Konkurssin tehneet yrittäjät kohtaavat monia vaikeuksia byrokratiassa yrittäessään perustaa uutta yritystä.

– Nykyään uuden yrityksen perustaminen on konkurssin jälkeen aika haasteellista. Tuleva hallitus voisi miettiä, mitä esteitä polulta voisi poistaa, Kivinen toteaa.

Uusi alku yrittäjälle

Konkurssin kokenut Juhani Seppälä halusi yrittää heti uudelleen. Vaikka edellinen yritys kohtasi loppunsa, uskoi hän uuden ideansa toimivuuteen.

Seppälälle uuden yrityksen perustaminen oli mahdollista, sillä hän sai kaikki velkansa maksettua hyvissä ajoin. Siinä auttoi työpaikan löytyminen heti konkurssin jälkeen. Ura painoalalla jatkui, nyt vain toisen palveluksessa.

– Olin työskennellyt painoalalla kymmeniä vuosia. Se, että sain edelleen avata aamuisin oven ja haistaa painomusteen tuoksun, auttoi minua jatkamaan elämässä eteenpäin.

Mikä ihanteellisinta, nykyinen työnantaja Eura Print tukee Seppälän yrittäjyyttä. Hän saa tehdä osan painotöistä omalla toiminimellään. Yrittäjän kipinästä ei ole siis tarvinnut luopua, vaikka se hetkeksi sammuikin.

– Toivon, että yhteiskunta soisi muillekin konkurssin tehneille uuden alun. Jos yksi suunta katkeaa, voi yrittäjällä olla muita hyviä ideoita jäljellä. Jos Suomi jollain pärjää niin yrittäjyydellä, Seppälä toteaa.

Irakilaiset ovat edelleen suurin turvapaikanhakijaryhmä. Uusia tulijoita ei ole viime vuosien malliin, vaan maassa jo olevat kokeilevat saada hakemustaan läpi useaan kertaan.

Vuonna 2018 turvapaikkahakemuksia jätettiin yhteensä 4 548, mutta hakemuksista lähes puolet oli jo aiemmin Suomeen matkustaneiden uusintahakemuksia. Eniten uusintahakemuksia tekivät irakilaiset. Tällaisessa tapauksessa ulkomaalaisella on tyypillisesti jo kielteinen päätös turvapaikasta, mutta hän yrittää hakea toistamiseen uusilla perusteilla kuten kristinuskolla tai homoudella.

Ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa jätti viime vuonna 2 409 maahantulijaa.

Piikkivuonna 2015 Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa, joista valtaosa oli irakilaisia. Ennen sitä hakijamäärä oli vuositasolla 3 000–4 000:n luokkaa, ja lähes kaikki olivat uusia rajanylittäjiä.

– 2017–2018 alkoi vahvistua tämä uusintahakemusten tekeminen, sanoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo.

– Nyt lähes puolet ovat jo yhden päätöksen saaneet ja oleskelleet täällä jo jonkin aikaa prosessissa.

Vuoden 2015 valtavan hakijamäärän taustalla oli muun muassa Isisin terrorista kehittynyt sotatila Irakin ja Syyrian alueella. Määrän paisumisesta tuli Suomessa ennennäkemätön haaste turvapaikkapolitiikalle ja kotouttamistyölle.

Kristinuskoon kääntyminen oli uusi hakuperuste "todella isossa osassa", sadoissa turvapaikkahakemuksissa, alleviivaa Esko Repo. Esimerkiksi Irak kuuluu maailman vaarallisimpiin maihin elää kristittynä.

Myös seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta on tullut tavallinen hakuperuste. Maahanmuuttovirasto selvittää muun muassa uskoon kääntymisen aitoutta turvapaikkapuhuttelussa.

Satakunta rikollista päätettiin karkottaa

Maahanmuuttovirasto teki viime vuonna hieman vähemmän karkotuspäätöksiä kuin 2017. Lähes kaikki 1 092 päätöksestä koskivat luvatonta oleskelua. Rikoksen vuoksi vireille tuli 173 karkotusta, ja tekijöistä yli puolet päätettiin karkottaa. Tapaukset koskivat eniten irakilaisia. Rikosten laatua ei ole tilastoitu.

Lukumäärä karsiutui Esko Revon mukaan sillä, että "oikeuskäytännötkin huomioon ottaen" Maahanmuuttovirasto hylkää poliisin esittämiä karkotuksia. Yksi syy on vahvat perhesiteet Suomeen.

– Arvioidaan karkottamisperusteita, kuten luvatonta oleskelua tai rikoksiin syyllistymistä, ja verrataan sitä vastaan puhuviin seikkoihin kuten siteisiin Suomeen. Tulee tilanteita, joissa vastaan puhuvat seikat ovat painavampia.

Tällä viikolla kansalaisaloite seksuaalirikoksesta tuomitun oleskeluluvan peruuttamisesta ja henkilön karkottamisesta saavutti 50 000 allekirjoitusta ja etenee siksi eduskuntaan. Aloitetta ovat kantaneet poliisin viime viikkoina kertomat tiedot useista seksuaalirikosten epäilyistä.

Suurimpia kansallisuusryhmiä turvapaikkahaussa irakilaisten jälkeen ovat venäläiset ja somalialaiset.

Myönteisten turvapaikkapäätösten osuus on kasvanut. 43 prosenttia hakemuksista johti turvapaikkaan Suomessa.

Lue lisää:

Kotouttamista pohtinut työryhmä: Lisää maahanmuuttajataustaisia opettajia, oppivelvollisuus pidemmäksi

Runsaassa kolmessa vuodessa Suomessa on myönnetty turvapaikka yli 14 000 henkilölle. Missä he ovat nyt?

Myönteisten turvapaikkapäätösten osuus harppasi selvästi

Oleskeluluvan saaneen seksuaalirikollisen karkottamista vaativa kansalaisaloite sai riittävästi kannatusta – nykyinen eduskunta ei ennätä käsitellä

Ajattelin ensin, etten koske pitkällä tikullakaan ahdistavaan ja vaikeaan aiheeseen turvapaikanhakijoiden seksuaalirikosepäilyt. Asiaa mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että keskusteluun osallistuminen on paitsi oikeuteni, myös velvollisuuteni: pitkä kokemukseni työstä turvapaikanhakijoiden ja eri kansallisuuksien parissa tuo keskusteluun toivoakseni hyödyllistä näkökulmaa.

Me kaikki olemme suurelta osin kulttuurimme tuotteita: toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siksi on täysin mahdotonta käydä keskustelua turvapaikanhakijoiden tekemistä seksuaalirikosepäilyistä ilman, että keskustellaan kulttuurista ja sen vaikutuksista.

Suomeen tulee turvapaikanhakijoita kymmenistä eri maista – ja lähtömaan kulttuurilla on väliä, kun puhutaan erilaisista riskeistä. Esimerkiksi Saudi-Arabia ja Afganistan, sekä useimmat arabimaat ovat äärimmäisen patriarkaalisia kulttuureja. Edelleen vielä vuonna 2018 Saudi-Arabiassa naisilla ei ole ollut oikeutta tietää, ovatko he naimisissa: miehellä ei ollut velvollisuutta informoida vaimoaan avioerosta. Ääripatriarkaalisissa kulttuureissa naisen asema on erittäin heikko. Jos naiset olisivat etninen vähemmistö, jolta lainsäädännön keinoin viedään kansalaisoikeudet ja liikkumisvapaus kuten naisilta monissa Lähi-idän maissa, kansainvälinen yhteisö olisi puuttunut asiaan jo ajat sitten erilaisilla pakotteilla, ehkä jopa humanitaarisella interventiolla.

Islam ei ole kulttuuri. Islam on uskonto, jota harjoitetaan keskenään hyvin erilaisissa kulttuureissa. Esimerkiksi Suomessa on ollut islaminuskoisia tataareja jo 1800-luvulta saakka, eikä heidän sopeutumisessaan valtaväestöön ole ollut mitään ongelmia. Muistetaan myös, että maailman suurin muslimimaa on Indonesia. Kun nyt puhutaan turvapaikanhakijoiden seksuaalirikosepäilyistä, puhutaan pääosin arabien tekemistä epäillyistä rikoksista. YK:n teettämän laajan tutkimuksen mukaan arabimiehistä vain hyvin pieni osa ylipäätään uskoo tasa-arvoon.

Kaikissa kulttuureissa miehet vastaavat leijonanosasta väkivalta- ja seksuaalirikollisuudesta.

Kulttuuria ei siis voi eikä saa sivuuttaa, kun puhutaan näistä kauheista rikoksista. Silti kuulee usein muistutettavan, että ”tekeväthän suomalaisetkin seksuaalirikoksia”. Tämä on kuitenkin samanlaista whataboutismia (suomeksi ”entäs sitten” -argumentointia) kuin mitä esimerkiksi Donald Trump harrastaa. Kun häneltä kysytään Venäjän kanssa vehkeilystä, Trumpin vakiovastaus on: ”entäs Hillary – katsokaa hänen sähköpostejaan”! Toinen ei kuitenkaan sulje pois toista. Kukaan ei ole väittänyt, että turvapaikanhakijat olisivat tuoneet seksuaalirikollisuuden Suomeen, jossa ennen ei oltu moisesta kuultukaan. Seksuaalista väkivaltaa on aivan jokaisessa maailman maassa: myös kotimaassani Sri Lankassa ja tamilien keskuudessa. Tilastot puhuvat kuitenkin aivan selvää kieltä: kysymys on nyt uudesta, erillisestä ilmiöstä. Siksi siitä pitää pystyä puhumaan myös sellaisena.

Kulttuurin lisäksi on olemassa muita tunnettuja riskitekijöitä, jotka vaikuttavat rikollisuuteen. Kaikissa kulttuureissa miehet vastaavat leijonanosasta väkivalta- ja seksuaalirikollisuudesta. Sukupuolen lisäksi riskitekijöitä ovat ikä (nuoret miehet ovat väkivaltaisimpia) sekä asunnottomuus, matala koulutus, alhainen sosiaalinen asema, pienet tulot ja naimattomuus. Yksinäisten nuorten miesten turhautumisella onkin tutkitusti hyvin vahva korrelaatio väkivaltaiseen käytökseen kaikissa yhteiskunnissa. Arabimaissa nuorten miesten työttömyys ylittää reilusti globaalin keskitason, ja tulevaisuudennäkymät ovat erittäin synkät. Saman ilmiön näkee, kun katsoo yksinäisten suomalaisten nuorten miesten väkivaltatilastoja 1970-luvun Ruotsissa. Kun yhtälöön lisätään vielä äärimmäisen patriarkaalinen kulttuuritausta, on resepti ongelmiin valmis.

Olin silloin nuori, yksinäinen ja turhautunut mies, ja asuin vuosia lähinnä nuorten, yksinäisten ja turhautuneiden miesten keskuudessa vastaanottokeskuksessa. Tiedän siis, mistä puhun.

Mikään näistä tekijöistä ei tietenkään tee kenestäkään raiskaajaa yksin tai yhdessäkään, mutta riskit tutkitusti kasvavat. Tämä on syytä avoimesti tunnustaa. Olen itse entinen turvapaikanhakija. Olin silloin nuori, yksinäinen ja turhautunut mies, ja asuin vuosia lähinnä nuorten, yksinäisten ja turhautuneiden miesten keskuudessa vastaanottokeskuksessa. Tiedän siis, mistä puhun.

Lisäksi olen johtanut useita vastaanottokeskuksia ja sittemmin vieraillut niissä monissa viime vuosina valmentajana ja coachina. Pitkän kokemukseni rintaäänellä voin sanoa, että on aivan päivän selvää, että eri kulttuureista tulevien ihmisten integroitumisessa on toisistaan poikkeavia haasteita. Tiedän myös, että pelko, ahdistus ja turhautuminen ovat läsnä vastaanottokeskuksissa joka päivä. Joka muuta väittää, ei yksinkertaisesti tunne asiaa, tai haluaa ummistaa siltä silmänsä muista syistä.

Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty valistusta. Kysyn vaan, että jos ihminen on kasvanut kulttuurissa, jossa tasa-arvoa ei tunneta, on toiveajattelua ja jopa hölmöä luottaa siihen, että pari sosiaalityöntekijän (usein naisen) vetämää tasa-arvokurssia vastaanottokeskuksessa muuttaa asian. Muistan, kun toimin vastaanottokeskuksen johtajana, että vanhempi Lähi-idästä tullut mieshenkilö kertoi minulle perheeseensä kuuluvan neljä lasta. Ihmettelin kovasti, kun perhe saapui ja heitä olikin yhdeksän. Kysyin mieheltä uudelleen, että onko tässä perheesi. Hän vastasi myöntävästi. Lopulta selvisi, että heillä on tapana lukea lapsiksi vain pojat. Tyttöjä ei lasketa. Väittääkö joku vakavissaan, että varttuminen tällaisessa kulttuurissa ei vaikuta siihen, miten ihminen ymmärtää ja kokee suomalaisen yhteiskunnan? Tai että tällaiset asenteet muuttuvat valistuksella?

Myös rangaistuksen pelotevaikutus on täysi nolla, kun suomalainen vankila näyttäytyy esimerkiksi irakilaiseen vankilaan verrattuna lähinnä täysihoitolalta (tai srilankalaiseen vankilaan, josta minulla valitettavasti on omakohtaista kokemusta ja muistona edelleen näkyviä arpia). Mikä sitten ratkaisuksi? Helpommin sanottu kuin tehty. Kansainväliset sopimukset tai yleinen oikeustajukaan ei sallisi sitä, että tietyistä kulttuureista turvaan ei pääsisi, vaikka olisi sen tarpeessa. Perheiden suosiminen yksinäisten miesten kustannuksella varmasti ennaltaehkäisisi ongelmia, mutta sekin olisi eettisesti ongelmallista, ja todennäköisesti täyttäisi syrjinnän tunnusmerkit. Palautuskäytäntöjen tehostaminen ja palautuskynnyksen madaltaminen niiden henkilöiden osalta joka ei ole turvan tarpeessa ovat varmasti yksi mahdollinen keino. Yhtä ihmelääkettä ei kuitenkaan ole olemassa.

En aina edes muista olevani tummaihoinen, mutta noissa tilanteissa saan muistutuksen kuin kylmän vesisuihkun niskaan.

Rasismin lisääntyminen on ymmärrettävä mutta ei tietenkään missään nimessä hyväksyttävä seuraus Oulun tapahtumista. Monet tummaihoiset tuttavanikin kokevat, että ilmapiiri on kiristynyt – eräs kurdiystäväni kertoo korostavansa joka välissä, että ”vaikka tulen Lähi-idästä en ole arabi”. Olen itsekin huomannut tämän arjessani sydäntäkouraisevalla tavalla: kun käyn teini-ikäisen tytärpuoleni kanssa kahvilla kaupungilla, saamme joskus osaksemme todella pahoja katseita. En aina edes muista olevani tummaihoinen, mutta noissa tilanteissa saan muistutuksen kuin kylmän vesisuihkun niskaan.

Olemme keskustelleet tytärpuoleni kanssa tästä, ja myös Oulun tapahtumista. Tytärpuoli tietää nyt olla hyväksymättä uusia tuttavuuksia viestittelykavereiksi somessa, ja osaa myös varoittaa kavereitaan. Kävimme pitkän keskustelun, joka oli kaikkea muuta kuin helppo. Mutta se oli tarpeellinen. Toivoisin, että jokainen vanhempi kävisi lapsensa kanssa sen saman keskustelun. Ei ole rasismia kertoa lapselle tämän hetkisestä yhteiskunnallisesta todellisuudesta ja kehottaa häntä pitämään korvat ja silmät auki.

Henkilökohtaisesti tunnen kymmeniä ja kymmeniä nuoria arabimiehiä, jotka ovat kunnollisia ihmisiä. He ovat järkyttyneitä näistä tapahtumista, ja myös kokevat suurta syyllisyydentunnetta, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä näiden kauheuksien kanssa. Onkin tärkeää muistaa kaikkien riskitekijöiden ohella, että suurin osa Suomessa olevista arabimiehistä ei syyllisty mihinkään rikoksiin, kuten ei valtaosa muistakaan turvapaikkaa hakevista. Onkin oltava hyvin varovainen, kun puhutaan yleistäen ”turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta”. Mutta vaikka ei ole oikein leimata kaikkia arabimiehiä rikollisiksi, asioista pitää uskaltaa ja voida puhua oikeilla nimillä.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Poliisi tutkii törkeää eläinsuojelurikosta ja luonnonsuojelurikosta tapauksessa, jossa naisen epäillään hankkineen luonnonvaraisia susia koirasusien kasvattamistarkoituksessa.

Epäilty asuu Kanta-Hämeessä. Tapauksessa tehtiin kotietsintä kolmeen kohteeseen Etelä-Suomessa.

Poliisi oli saanut vihjeen asiaan liittyen tammikuussa. Nainen oli toimittanut eläimiä piiloon tuttavilleen, jotka pitivät kahta eläimistä ulkosaunassa. Löytöhetkellä niillä ei ollut ruokaa eikä vettä. Eläimet olivat stressaantuneita ja arkoja.

Kotietsinnöissä tavattiin kaikkiaan kolme sellaista eläintä, jotka asiantuntijat arvioivat aidoiksi susiksi. Kaikki kolme jouduttiin huonon kunnon vuoksi lopettamaan. Esitutkinnan mukaan pääepäilty olisi joko vienyt susia luonnosta tai tuonut ne Suomeen Venäjältä.

Esitutkinta on laaja ja alkuvaiheessa, poliisi kertoo. Myös kahta pääepäillyn tuttavaa epäillään susien pitämisen vuoksi luonnonsuojelurikoksista ja toista tuttavaa myös eläinsuojelurikoksesta.

Toiminnassa saattaa olla myös syytä epäillä talousrikoksia. Nainen on kasvattanut koirasusia vuosien ajan, ja hänen tilallaan oli kotietsinnässä yli 60 erirotuista koiraa. Poliisin tiedon mukaan nainen oli kohdellut eläimiään epäasiallisesti.

Koirasudet ovat koiran ja suden risteymiä tai niiden jälkeläisiä.

Lue lisää:

Susi, susi – Mitä tehdä, kun sellaisen näkee?

Saimaannorppa on saanut taivaalta runsaasti pesätarpeita tänä talvena. Siksi vapaaehtoiset voivat pitää tänä vuonna taukoa laajamittaisesta apukinosten kolaamisesta Saimaalla.

Apukinosten kolaamisen tarkoitus on ollut, että kaikilla alueilla olisi norpan pesintään sopivia kinoksia. Norppa aloittaa yleensä pesän teon heti, kun kinoksia on muodostunut riittävästi.

– Seuraamme vielä lumitilannetta. Yksittäisiä apukinoksia voidaan tehdä niille alueille, joille ei ole muodostunut luonnonkinoksia, kertoo suunnittelija Miina Auttila Metsähallituksesta.

Saimaan jäillä liikkumista vaikeuttaa heikko jäätilanne, sillä paikoitellen teräsjäätä on vain muutama senttimetri. Varsinkin eteläisellä Saimaalla jäätilanne on keskimääräistä heikompi. Jäälle on myös noussut monin paikoin vettä.

Jopa 300 kolaajaa ollut norpan apuna

Lumikinoksia ei ole moneen talveen kasaantunut Saimaalle riittävästi luonnonvoimien avulla. Apukinoksia tehtiin norpille ensimmäisen kerran vuonna 2014, minkä jälkeen niitä on heikkojen lumiolojen vuoksi kasattu vuosittain.

– Norppa pesii rantakinoksiin. Kinosta varten tarvitaan jäätä, lunta ja riittävän voimakasta tuulta, joka liikuttaa lunta niin, että se rantoihin kinostuu, sanoo suunnittelija Miina Auttila Metsähallituksesta.

Ihanteellisessa pesäkinoksessa on kerroksellisuutta, joka muodostuu lämpötilavaihtelujen avulla. Kinoksen pinnan tulisi olla kova, jotta pesän katto pysyy paikoillaan romahtamatta. Tänä vuonna olosuhteet ovat suosineet tällaisten kinosten syntyä.

– Saimaan rannoilla on nyt laajojakin patjamaisia kinoksia, joiden pinta on kovettunut, kertoo Auttila.

Vuosina 2014-2018 on tehty yhteensä hieman reilut 1 000 apukinosta, joihin on syntynyt 264 kuuttia. Runsaan 300 paikallisen vapaaehtoisen joukko on tehnyt tämän suojelutoimenpiteen toteuttamisen mahdolliseksi.

Norpan auttamiseksi vähälumisina talvina on myös kokeiltu esimerkiksi kelluvaa tekopesää. Lyhteistä koottuun järviruokopesään syntyi ensimmäinen kuutti keväällä 2017.

Norppakanta elpyy

Etenkin apukinokset ovat auttaneet saimaannorppakannan elvyttämisessä. Viime vuosina hieman yli puolet kuuteista on syntynyt ihmisten lumikolilla tekemiin apukinoksiin.

Saimaannorpan kannasta viime talvena tehdyn arvion mukaan viiksiniekkoja on Saimaalla 380–400.

– Viime vuonna norppakannan koosta oli vaikea saada luotettavaa tietoa, koska joillain alueilla pesintätilanne oli niin huono, kertoo ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta.

– Jännittää aina, kajaanilainen Ronja Rusanen myöntää istuessaan autoon.

Rusasella on juuri alkamassa autokoulun neljäs ajotunti.

Hänellä ei ole mopokorttia, joten aikaisempaa kokemusta ajamisesta, ajoneuvon käsittelemisestä tai muun liikenteen huomioimisesta ei ole.

– Aluksi asioita tuli tosi paljon kerralla. Kun olen hetken ajanut tunnilla, se alkaa tuntua hieman helpommalta, Rusanen sanoo.

Heinäkuun alussa uudistunut ajokorttilaki laski ajokortin hintaa, mutta samalla pakollisen opetuksen määrä väheni lähes puoleen aikaisemmasta.

Varsinaisia ajotunteja on minimissään 10.

– Ajotunteja pitäisi olla hieman enemmän, jotta oppii kunnolla auton käsittelyn ja sen, miten muuta liikennettä pitää huomioida. Siellä et ole yksin, se on vaikein asia, Rusanen sanoo.

Meillä tulee olemaan tuhansia nuoria, jotka tulevat ensimmäisille liukkaille opettelemaan ajamista omatoimisesti. Jarmo Jokilampi

Kainuun Autokoulun yrittäjä, liikenneopettaja Marko Juntunen on saanut samanlaista palautetta myös muilta ajo-oppilailta. Minimimäärä riittää yleensä sellaisille oppilaille, joilla on aikaisempaa kokemusta sekä asenne ja motivaatio kohdallaan.

– Hyvin harva pärjää kymmenellä tunnilla ja oppii kaiken. Jokainen on yksilö ja tämä on yksilöopetusta. Sama tilanne kuin lukiossa, kaikki eivät kirjoita kuutta tai kahdeksaa laudaturia, Juntunen sanoo.

Pakollisten ajotuntien lisäksi jokaisen oppilaan on suoritettava ennen ajokoetta riskienhallintakoulutus. Se sisältää muun muassa liukkaan ja pimeän ajoharjoittelun.

Vastaavanlainen koulutus oli aikaisemmin syventävän vaiheen aikana, jolloin ajokokemusta oli kertynyt puolesta vuodesta kahteen vuoteen.

Juntusen mielestä ajankohta on nyt väärä.

– Oppilaalla saattaa olla muutama ajotunti pohjalla, jolloin on opeteltu auton käsittelyä ja liikkeelle lähtöä. Silloin ei pysty välttämättä kiinnittämään huomiota riskien tunnistamiseen, Juntunen sanoo.

Teoria kännykällä, ajoharjoittelu simulaattorilla

Autokoulut sopeuttavat toimintaansa uudistuksen mukaiseksi. Kalustoa on vähennetty, ja virtuaalisen koulutuksen johdosta myös tilojen tarve vähenee. Esimerkiksi teoriatunnit voi käydä halutessaan vaikka tietokoneella, tabletilla tai kännykällä.

– Ajokorttiuudistuksessa on hyviä puolia. Asiakkaan valinnanvapaus lisääntyi, mutta liikenneturvallisuus sivutettiin muutamassa kohdassa täysin, sanoo Suomen Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi.

Uudistus mahdollistaa nyt, että liukkaan kelin ajoharjoittelua ei tarvitse suorittaa ajoharjoitteluradalla oikeissa olosuhteissa, vaan sen voi korvata simulaattorilla. Missään muussa pohjoismaassa se ei ole mahdollista, Jokilampi sanoo.

– Simulaattori on hyvä apuväline, mutta ei anna oikeaa liukkaalla ajamisen tuntumaa. Meillä tulee olemaan tuhansia nuoria, jotka tulevat ensimmäisille liukkaille opettelemaan ajamista omatoimisesti liikenteen seassa.

Suomessa on nyt noin 30 ajoharjoittelurataa ja verkosto uhkaa harventua.

– Etenkin pienillä paikkakunnilla olevat radat tulevat laittamaan portit kiinni, koska niiden ylläpitäminen ei ole enää kannattavaa, Jokilampi sanoo.

Pakollisia opetusmääriä vähennettiin kaikissa ajokorttiluokissa. Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilammen mukaan suurin virhe kohdistui mopokorttia suorittaviin lapsiin. Heillä ei ole liikennekoulutusta eikä liikennekoetta.

Kaikille muille ikäryhmille ja ajokorttiluokille, jopa ammattikuljettajille, on määrätty opetusta, mutta ei 15-vuotiaille lapsille.

– Se on meiltä aikuisilta vastuutonta. Laitamme lapset liikenteeseen ja sanomme, että koeta pärjätä. Osa pärjää, osa ei.

Aikaisemmin ajo-opetusta oli kolme tuntia. Määrä ei ole suuri, mutta Jokilammen mukaan se tuotti hyviä tuloksia. Koulutus alkoi vuonna 2011, ja heti seuraavana vuonna mopoilijoiden vakavat onnettomuudet putosivat yli 40 prosenttia.

Liikenneturvan mukaan kuolleiden mopoilijoiden määrä on laskenut lähes kolmannekseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samassa ajassa loukkaantuneiden mopoilijoiden määrä on yli puolittunut.

Mopokorttia varten voi hankkia käytännön ajo-opetusta, vaikka laki ei siihen velvoita. Liikenne- ja viestintäministeriön osastopäällikkö Kimmo Pylväs sanoi aikaisemmin Ylen haastattelussa luottavansa siihen, että vanhemmat kantavat vastuunsa.

Reputtajat maksavat enemmän

Ajokorttiuudistuksen jälkeen liikenteessä on aikaisempaa enemmän reputtajia (Suomen Kuvalehti). Suurin muutos on tapahtunut mopokorttien kohdalla.

Teoriakokeiden hylkäysmäärät ovat kasvaneet rajusti. Ennen uudistusta teoriakokeen pääsi ensiyrittämällä läpi 83 prosenttia oppilaista, nyt hyväksymisprosentti on 36. Myös ajokokeiden hylkäyksen ovat lisääntyneet.

Mopokortti maksoi aikaisemmin keskimäärin 350 euroa. Nyt ajokorttia suorittavan kustannukset saattavat jopa kasvaa.

– Hyvä esimerkki on mopoikäinen poika, joka kävi teoriakokeessa 12 kertaa ennen kuin pääsi sen läpi. Pelkät tutkintomaksut maksoivat 420 euroa, mutta opetus jäi saamatta, Jokilampi sanoo.

Jokainen harkitsee itse, tarvitseeko lisätunteja, mutta valitettavan harva niitä hylätyn tutkinnon jälkeen ajaa. Marko Juntunen

Myös B-luokan korttien kohdalla reputtaneita on enemmän kuin aikaisemmin, mutta kehitys on maltillisempi. Viime vuonna ennen uudistusta ajokokeen pääsi ensimmäisellä yrityksellä läpi 66 prosenttia kokelaista, kun uudistuksen jälkeen vastaava luku oli 62 prosenttia.

Uudistus teki kokeista aikaisempaa vaativampia (Liikenne- ja viestintävirasto). Tämä olisi pitänyt Jokilammen mielestä kertoa ennen uudistusta.

– Kun koe vaikeutuu, opetus vähenee ja kuljettajatutkinnon hinta nousee, kuluttajan maksama hinta ei laske. Se vain menee tutkinnon suorittamiseen, Jokilampi toteaa.

Kajaanilaisella Ronja Rusasella on tämän päivän jälkeen jäljellä vielä kuusi ajotuntia. Jos Rusanen tuntee itsensä ennen ajokoetta epävarmaksi, aikoo hän ottaa vielä lisää ajotunteja.

– Jos on epävarma, liikenteeseen ei kannata lähteä itsekseen ajamaan ja kokeilemaan inssiä. Jos minusta tuntuu, että pystyn ajamaan inssin läpi, totta kai silloin yritän tehdä niin, Rusanen sanoo.

Aikaisemmin hylätyn ajokokeen jälkeen oppilaalle määrättiin 1–5 lisätuntia auton ratissa.

– Jokainen harkitsee itse, tarvitseeko lisätunteja, mutta valitettavan harva niitä hylätyn tutkinnon jälkeen ajaa, yrittäjä Marko Juntunen sanoo.

Lue lisää aiheesta:

Huomasitko, että ajokorttilaki uudistui heinäkuun alussa – kortin hinnan odotetaan putoavan satasilla, mutta ajotuntien määrän leikkaus huolestuttaa

Autoilija ei huomaa liikenteessä läheskään kaikkea – paitsi jos ajaa 6 km/h

Tampereen yliopistollinen sairaala keskeyttää karheiden rintaimplanttien laiton toistaiseksi.

Sairaalan mukaan tieteellistä näyttöä karhean implantin ja imusolmukesyövän välillä ei ole. Koska suurin osa tapauksista kuitenkin liittyy karheapintaisiin implantteihin, Tays keskeyttää niiden laiton. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri kertoo asiasta tiedotteessa.

Suomessa tapauksia on todettu alle kymmenen.

Yle kertoi maanantaina, että suomalaiset plastiikkakirurgit suosittelevat, että Suomessa ei tällä hetkellä käytettäisi karheapintaisia silikoni-implantteja niihin liitetyn mahdollisen syöpäriskin takia.

Aiemmin esimerkiksi HUS on linjannut, että karheita implantteja ei käytetä HUSissa.

– Imusolmukesyövän kehittymistä rintaimplantin yhteydessä ei vielä täysin ymmärretä. Sitä seurataan kansainvälisessä seurantaryhmässä, jonka tavoitteena on kattavan näyttöön perustuvan tieteellisen tiedon kerääminen päätöksenteon pohjaksi, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri kertoo tiedotteessa.

Tays on asentanut karheita implantteja joitakin kymmeniä vuodessa

Suurin osa karheista implanteista on laitettu potilaille yksityisessä terveydenhuollossa. Niitä on laitettu myös julkisissa sairaaloissa, kuten Taysissa.

Tays on käyttänyt karheita implantteja esimerkiksi potilaille, joille on tehty implantin tai implantin ja kielekkeen avulla uusi rinta sairauden jälkeen tai transsukupuolisten henkilöiden rintojen korjauksessa. Vuosittain näitä implantteja on asennettu Taysissa joitakin kymmeniä.

– Jos aiemmin laitettu implantti aiheuttaa potilaalle oireita, tulee potilaan olla yhteydessä implantin laittaneeseen sairaalaan tai viime sijassa omaan työterveyshuoltoonsa tai terveyskeskukseen, sairaanhoitopiiri neuvoo.

Yleisin sairauden oire on aikaisintaan vuosi leikkauksesta alkava rinnan turpoaminen, joka johtuu implantin ympärille kertyvästä nesteestä. Oireeton potilas ei tarvitse jatkuvaa seurantaa, eikä implantteja tarvitse poistaa tai vaihtaa.

Valvira muistutti viime syksynä kaikkia rintakirurgiaa harkitsevia siitä, että on tärkeää keskustella riskeistä ja hyödyistä hoitavan lääkärin kanssa.

Lue lisää:

"Vahva epäily silikoni-implantin syöpäriskistä": Plastiikkakirurgit kehottavat välttämään – Suomessa käytetty 30 000 riski-implanttia

Pohjanmaan rannikkoalueella leviää nautaeläimistä lähtöisin oleva ripulitauti. Viime vuonna kryptosporidioosi-alkueläintartuntoja havaittiin poikkeuksellisen paljon Kalajokilaakson alueella.

Pohjois-Pohjanmaan puolella tapauksia kirjattiin viime vuonna 49 ja Keski-Pohjanmaan alueella 29.

Valvontaeläinlääkäri Päivi Pyykönen kuntayhtymä Kalliosta kertoo, että ripulitauti leviää nautojen ja ihmisten välillä.

Yleisimmin taudin saa ensin yhdestä kolmeen viikon ikäinen vasikka, josta se voi tarttua eläintä hoitavaan ihmiseen.

Vasikoilla tauti ilmenee löysänä ulosteena ja vetisenä ripulina. Ne voivat mennä huonoon kuntoon ja vaatia eläinlääkärin hoitoa.

– Eläin voi vaatia erityistä huolenpitoa, jolloin sitä hoitava ihminen on vaaravyöhykkeessä, mikäli ei ole tietoinen tartunnasta, Pyykönen sanoo.

Kaikki vasikkaripulit eivät johdu kryptosporidioosista.

Tartunta voi viedä ihmisen sairaalahoitoon

Ihmisillä tartunta voi olla vakava ja vaatia sairaalahoitoa. Se voi aiheuttaa vatsanväänteitä, oksentelua, ripulia ja voimattomuutta.

Pyykönen kertoo, että tiputushoitoa vaativia oireita voi saada myös perusterve ihminen. Suuremmassa vaarassa pidetään kuitenkin henkilöitä, joilla on alentunut vastustuskyky.

Hänen mukaansa kaikilla kuntayhtymä Kallion alueella sairastuneilla tiedetään olleen kontakti nautaeläimen kanssa. Kallion kuntayhtymään kuuluvat Ylivieskan, Alavieskan, Sievin ja Nivalan kunnat

Alkueläintartunnan saanut ihminen voi levittää tautia muihin ihmisiin tai nautoihin. Pyykkösen mukaan tartuntaa voi yrittää estää huolellisella käsihygienialla.

– Perheenjäsenten välillä tauti ei leviä yhtä helposti kuin virusripulit.

Suomessa riski sairastua likavedestä epätodennäköistä

Esimerkiksi kehitysmaissa ja huonon hygienian maissa alkueläintartunnan voi saada myös likaantuneesta juomavedestä. Suomessa se on hyvin epätodennäköistä.

– En näkisi minkäänlaista riskiä ainakaan Kallion alueella, missä käytetään pohjavettä. Ei kryptosporidioosia pohjaveteen mistään pääse, Pyykönen sanoo.

Kryptosporidioosin hävittäminen tiloilta on työlästä, sillä alkueläin on varsin sitkeä, eivätkä siihen eivät tehoa perinteiset desinfiointiaineet tai pesut. Taudista eroon pääseminen voi vaatia esimerkiksi karsinoiden uusimista.

Pyykkönen kertoo, että tiloilla taudin kanssa pystytään elämään, kun huolehditaan ihmisten hyvästä suojauksesta.

Kryptosporidioosi-tapaukset alkoivat lisääntyä voimakkaasti Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan alueella vuonna 2017. Viime vuoden aikana tartuntahavainnot laajenivat länsirannikolla pohjoiseen päin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tartuntojen määrä on kymmenkertainen 2010-luvun alkuun verrattuna. THL tekee parhaillaan selvitystä tartuntojen lähteestä.

Suomen ympäristökeskuksessa ihmetellään Finnairin ajoitusta kertoa, että lentoyhtiön asiakkaat voivat vastedes hyvittää lentonsa hiilidioksidipäästöt maksamalla vapaaehtoisesti pientä päästöhyvitysmaksua tai ostaa biopolttoainetta.

Suomen ympäristökeskus julkaisi tiistaina Sitran toimeksiannosta tekemänsä selvityksen lentomatkustamisen päästöistä ja keinoista päästöjen vähentämiseksi. Selvityksen julkistus osui samaan aikaan, kun Finnair esitteli oman päästöhyvitysmallinsa.

Suomen ympäristökeskuksen ja Sitran selvityksessä todettiin, että lentoalan tekninen kehitys ja nykyiset kompensaatiomekanismit eivät ole riittäviä keinoja päästöjen vähentämiseen.

Finnair ei paljasta, oliko ajoitus täsmäisku samaan aikaan selvityksen kanssa. Finnairin mukaan yhtiö ilmoitti jo viime kesänä päästöhyvityspalvelun olevan alkuvuodesta tulossa.

– Ulostulo ennen matkamessuja, joilla tapaamme tuhansia asiakkaita, oli luonnollinen valinta. Kerroimmehan myös uudet reittiuutiset tällä viikolla, Mari Rouvi Finnairin viestinnästä kertoo.

Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Ari Nissinen on yksi lentopäästöselvityksen tekijöistä. Hän huomauttaa, että tiistaiaamu oli Finnairilta ”erittäin hyvä ajankohta julkistaa.”

– Se herätti miettimään Finnairin viestintästrategiaa.

Tiistai oli Suomessa varsinainen lentouutispäivä, sillä myös polttoaineita valmistava Neste ilmoitti medialle saaneensa valmiiksi oman tutkimuksensa, jonka mukaan 52 prosenttia tutkimukseen osallistuneesta 2 000 vastaajasta piti lentomatkustamisen päästöjä vakavana tai erittäin vakavana ympäristöongelmana.

Nesteen tutkimuksen tiedottamisesta vastaavaa konsulttiyhtiö Miltton ilmoittaa, että tämän tutkimuksen ajoitus oli sattumaa.

Maksun hinta on pielessä, mutta jostakin pitää aloittaa

Finnairin päänavaus päästöhyvityksessä kerää asiantuntijoilta sekä kehuja että parannusehdotuksia.

Finnairin mallissa halukkaat voivat maksaa yhden euron päästöhyvitystä edestakaisesta kotimaan lennosta sekä kaksi euroa edestakaisesta Euroopan ja kuusi euroa edestakaisesta kaukolennosta.

Suomen ympäristökeskuksen Ari Nissinen muistuttaa, että eurosta kuuteen oleva päästöhyvitys on todella pieni. Se ei vastaa lentojen päästöjä.

– Hienoa, että on tämmöinen alku, mutta sitä hintaa pitää aika nopeasti korottaa. Minua huolestuttaa, että tulee väärä kuva ilmastovaikutuksista. Tämä antaa sen kuvan, että on kyse aika pienestä asiasta.

Oikeita summia kehittämispäällikkö Nissinen ei lähde arvioimaan, sillä sellaisia ei edes pysty laskemaan. Mutta mikäli lentomatkustaja maksaisi päästöhyvitystä kymmenkertaisen hinnan eli 10 euroa, 20 ja 60 euroa, olisi kompensaation mittakaava jo paremmin kohdallaan.

EK:n yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikan johtava asiantuntija Matti Kahra muistuttaa, että päästövähennystonneja ei tietenkään eurolla saa, mutta pitää Finnairin esitystä kuitenkin "positiivisena ja hienona uutisena".

– Finnair on valinnut sellaisen realistisemman lähtökohdan, että aloitetaan pienemmästä maksusta. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun näitä tarjotaan asiakkaille. Hekin varmaan katsovat, mikä se reaktio on ja kuinka suosittua tästä palvelusta tulee.

Erityisesti Kahraa miellyttää vapaaehtoinen biopolttoainemaksu, joka taitaa olla ainutlaatuinen maailmassa.

”Vapaaehtoiset maksut ja vastuun vierittäminen kuluttajille eivät riitä”

Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin yliopistotutkija Tuomo Kalliokoski on tutustunut Finnairin tiistaiseen esitykseen vain pintapuolisesti. Kalliokoski pitää hyvänä, että elinkeinoelämä lähtee mukaan ilmastotalkoisiin ja esittää uusia konkreettisia avauksia.

– Poliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan nimenomaan näitä signaaleja, jotta Pariisin ilmastosopimuksen mukaisessa ilmastonmuutoksen rajoittamisessa onnistutaan. Samaan aikaan toivottavasti tiedostetaan, ettei kompensaatioajattelulla päästä ilmastotavoitteisiin. Päästöt täytyy saada laskuun.

On hyvä, että lentämisen ilmastovaikutuksia halutaan korvata, toteaa myös ympäristöjärjestö Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki.

– Mutta pelkät vapaaehtoiset maksut ja vastuun vierittäminen kuluttajille eivät riitä, jos lentämisen ilmastohaittoihin halutaan todella puuttua. On välttämätöntä, että lentämisen hintaa nostetaan vastaamaan sen aiheuttamia päästöhaittoja.

Sitran johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti haluaa muistuttaa, miksi lentäminen on niin halpaa.

– Lentäminen on keinotekoisen halpaa, koska se tehdään verottomalla polttoaineella. Esimerkiksi autoiluun verrattuna perusbensassa on veroja kaksi kolmasosaa. Jos lentokerosiiniin tulisi samankokoinen verotus, niin se kallistuisi huomattavasti.

Verottomana lentopetroli toistaiseksi pysyykin, sillä kaupallisen lentoliikenteen polttoaineet ovat verottomia energiaverodirektiivin pakottavan säännöksen nojalla.

Kyseinen direktiivi perustuu kansainvälisiin meri- ja lentoliikenteen sopimuksiin. Valtiovarainministeriön mukaan muutos nykytilaan vaatisi näiden kaikkien muuttamista.

Lue myös:

Finnair: Jos jokainen matkustaja pakkaisi yhden kilon vähemmän, säästyneellä polttoaineella lentäisi 20 lentoa Tokioon

Suomalaisten lentämisen päästöistä näkyy vain murto-osa – lentokoneet saastuttavat jo saman verran kuin autot

Metsää Madagaskariin, tuulipuisto Intiaan – Lentomatkaajille kaupataan puhdasta omaatuntoa, mutta voiko päästöt kuitata rahalla?

Opioidiriippuvaisten korvaushoidossa otetaan käyttöön uusi, ruiskeena annettava lääke.

Suomi kokeilee ruotsalaisvalmisteista Buvidal-lääkettä eturintamassa. Lääke sai EU:n laajuisen myyntiluvan marraskuun lopulla viime vuonna.

Injektiona annettava pitkäaikaisvaikutteinen lääke ei vaadi päivittäistä annostelua vaan se voidaan annostella potilaalle korvaushoitoklinikalla viikon tai jopa kuukauden välein.

Vieroitus- tai korvaushoitona on annetaan metadonia tai buprenorfiinia sisältäviä lääkkeitä, jotka on annosteltu suun kautta. Korvaushoidossa potilas noutaa lääkkeen päivittäin päihdehuollon yksiköstä.

Päihdepsykiatri pitää uudella tavalla annosteltavaa valmistetta mullistavana.

– Ennen kaikkea lääkkeen käytön valvonnasta päästään eroon. Se vapauttaa aikaa varsinaiseen hoitoon, kuten psykososiaaliseen kuntoutukseen, päihdehuollon palveluita tarjoavan Addiktumin toimitusjohtaja ja päihdepsykiatri Antti Mikkonen sanoo.

Addiktum aloittaa uuden korvaushoitovalmisteen käytön yhtenä ensimmäisistä klinikoista Suomessa ja koko Euroopassa, kun se ottaa uuden lääkkeen käyttöön perjantaina Kouvolan klinikallaan. Aluksi lääkettä annetaan yhdelle potilaalle kerran viikossa.

Myös A-Klinikka Oy on kertonut viime viikolla ottavansa lääkkeen kliiniseen käyttöön Espoossa.

Aikaa muuhun

Ruiskeena annettava lääke perustuu Ruotsissa kehitettyyn uuteen teknologiaan. Sen avulla lääke saadaan vapautumaan tasaisena pitoisuutena koko annosteluvälin ajan. Tavoite on parantaa opioidiriippuvaisten hoitoa ja viedä sitä kuntouttavampaan suuntaan.

Addiktumin mukaan pitkävaikutteinen, injektiona annettava lääke on merkittävin uudistus opioidiriippuvaisten lääkehoidossa vuosikymmeniin.

– Potilaan näkökulmasta tämä on mullistavaa. Korvaushoidossa lääke on pitänyt käydä hakemassa klinikalta joka päivä samaan aikaan. Päivittäistä lääkkeenhakua on voinut olla kuukaudesta, vuodesta toiseen. Se rajoittaa elämää. Uuden lääkkeen myötä potilaan arkiviikon suunnittelu onnistuu eri tavalla, Mikkonen sanoo.

Suomessa annetaan korvaushoitoa vuosittain muutamille tuhansille opioidiriippuvaisille. Kattavaa rekisteritietoa ei ole. Esimerkiksi vuonna 2015 arvio potilaiden määrästä oli noin 3300.

Uudella tavalla annosteltavan lääkkeen myötä opioidikorvaushoidon järjestäminen käytännössä voidaan Mikkolan mukaan miettiä uusiksi. Henkilökunnalta jää aikaa muuhun hoitotyöhön, kun lääkkeiden jakoa ei tarvitse järjestää joka päivä.

– Se on kova rumba, kun lääkkeet pitää jakaa kippoihin, kahden eri työntekijän pitää tarkistaa oikeat vahvuudet, potilaat pitää aikatauluttaa ja annetun tabletin liukeneminen pitää valvoa.

Mikkosen mukaan korvaushoidossa olevan opioidiriippuvaisen elämä on pyörinyt paljolti lääkkeen ympärillä, vaikka lääke pitäisi saada opioidiriippuvaisen elämässä sivurooliin.

– Nyt sitä on pitänyt miettiä joka päivä.

Myös aiempaa useampi opioidiriippuvainen voisi päästä hoitoon.

– On yhteiskunnallisen, vähintään hoidonjärjestäjien keskinäisen keskustelun paikka, miten vapautuvaa aikaa lähdetään käyttämään. Halutaanko painottaa olemassa olevien potilaiden hoidon kehittämistä vai painotetaanko sitä, että yritetään saada hoidon piirin sen ulkopuolella olevat potilaat?

Korvaushoidossa lääke kuuluu antaa klinikalla. Lääkkeitä voi saada kotiin, kunhan hoito on sujunut tarpeeksi pitkään hyvin.

Uusi avaus

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Hannu Alho pitää uutta lääkevalmistetta mielenkiintoisena uutena avauksena.

– Toivottavasti se lisää hoitoon päässeiden määrää, kun valvonnasta vapautuu resurssia. Ihmeentekijä se ei ole ja kustannushyötysuhteet pitää selvittää tarkasti.

Addiktumin toimitusjohtajan Antti Mikkosen mukaan viikon välein annettava ruiske maksaa klinikalle noin 90 euroa. Kuukauden välein annettavan ruiskeen hinta on 300 euroa.

– Kielen alta liuotettavan valmisteen kuukausittainen hinta on noin puolet tästä eli 150 euroa. Kuitenkin jos laskee kuluja sille, miten lääkettä joudutaan käsittelemään, jakamaan ja valvomaan, niin työn osuus on suurempi kuin hintaero, Mikkola sanoo.

Alho muistuttaa, että pitkäaikaisten lääkeaineisiin pitää suhtautua myös kriittisesti. Tutkimusprofessorin mukaan lääkkeen vaikuttava aine buprenorfiini on yleisin huumekuolemia aiheuttava aine, kun sitä käytetään yhdessä alkoholin tai bentsodiatsepiinin kanssa.

– Jos otat tabletin, voidaan tehdä vastahuuhtelu. Mutta jos ihon alla on kuukauden annos, mitä sitten teet? Alho kysyy.

Käyttö laajenemassa

Kymenlaakson sote-kuntayhtymä Kymsote suunnittelee niin ikään lääkkeen käyttöönottoa.

Vuoden vaihteessa aloittanut kuntayhtymä siirtää huhtikuun alusta lähtien Kouvolan avopäihdehoidon palvelut omaksi toiminnakseen. Viime keväästä lähtien palveluista on huolehtinut juuri Addiktum.

Uudessa lääkkeessa vaikuttava aine on sama buprenorfiini, joka on ollut käytössä myös kielen alta imeytettävissä valmisteissa.

Säännöllisesti annosteltu buprenorfiini estää muiden opioidine mielihyvää tuottavaa vaikutusta aivoissa sekä vähentää vierotusoireita, opioidihimoa ja potilaan laittomien opioidien käyttöä.

– Jos kokemukset ovat hyviä, käyttö varmasti laajenee kevään myötä, Mikkonen uskoo.

Näihin aikoihin on perinteisesti kiivaimmillaan työvoiman haku Lapin matkailukeskuksiin kevätsesongin ajalle. Niin se on nytkin, mutta huomattavasti kevyemmin kuin vielä kymmenisen vuotta sitten.

Se ei johdu siitä, etteivätkö hiihtokeskukset ja Lapin ohjelmapalveluyritykset työväkeä erikseen kevättä varten tarvitse vaan siitä, että niiden värväys on pääosin jo tehty.

– Ennen joulusesongin ja kevätsesongin välillä oli suvantovaihe, välisesonki. Sitä ei monessakaan kohteessa enää ole. Eli me olemme suurimman osan töistämme tehneet jo ennen joulusesonkia, perustelee tilannetta Staffpoint Oy:n matkailu- ja sesonkitoimialan johtaja Timo Kärki.

Monenlaiset keinot värväyksen apuna

Sesonkiajan työpaikkoja eli kolmesta kuuteen kuukauden pituisia työsopimuksia on toki tarjolla nytkin Lappiin. TE-palveluiden kautta tarjolla on noin kaksi sataa lyhytaikaista matkailualan työpaikkaa.

Työntekijöiden saanti näyttää kuitenkin joiltakin osin olevan hieman epätoivoista, koska "toivotaan-toivotaan" tekstiviestejä on lähetelty jopa sellaisille, jotka eivät ole etsineet sesonkityötä enää kymmeneen vuoteen.

Kaikki työnvuokraajat eivät näin tee, mutta erilaisia etuja ja porkkanoita käytetään yleisesti, jotta kaikki työpaikat saataisiin täytettyä.

– Me itse ei hirveästi porkkanoita voida tarjota, mutta toki nämä meidän yritysasiakkaat, jotka meiltä tilaa työntekijöitä. Heiltä tietenkin tarkkaan kysytään, että minkälaisia porkkanoita heillä on antaa meidän työntekijöille, sanoo Varamiespalvelu-yrittäjä Esa Auer Rovaniemeltä.

Auerin mukaan työsuhde-etuina voivat olla asunto, joukkoliikenne tai ylipäätään työmatkakuljetukset. Lisäksi työntekijöille voidaan tarjota ateriaetuja ja hissilippuja.

Kotimaiset tekijät vähissä, ulkomaiset apuun

Ulkomaisten sesonkiajan työntekijöiden määrä on ollut kasvussa jo vuosia. Heille sekä kotimaisille tekijöille on töitä tarjolla yhä runsaasti.

– Meilläkin on kymmeniä ja kymmeniä hakuja koko ajan päällä asiakkailta. Kun löydetään hyvä tekijä, niin sellainen työllistyy saman tien, sanoo VMP-yrittäjä Esa Auer Rovaniemeltä.

Staffpoint Oy:n sesonki- ja matkailualan johtajan Timo Kärjen mukaan ulkomaisten sesonkityöntekijöiden määrä on kasvanut viime vuosina samassa suhteessa kuin suomalaistenkin osuus matkailun kasvun myötä.

– Meillä on listoilla yli 20 eri kansalaisuutta ja suurin osa on eurooppalaisia. Suurimpina ovat vielä tällä hetkellä Viro ja Puola, mutta Etelä-Eurooppa kasvaa. Hyvin kansainvälinen ja kirjava joukko se on jo tällä hetkellä.

Kaksi sastamalalaista henkilöä vaatii korvauksia kaivosyhtiö Dragon Miningilta malmirikastamon ympäristövahingoista. Rikastamon lähialueella asuvat henkilöt syyttävät kaivosyhtiötä muun muassa alueen virkistyskäytölle aiheutuvasta haitasta ja kiinteistöjen arvon alenemisesta.

Toinen asukkaista vaatii Dragon Miningilta korvauksia runsaat 453 000 euroa ja lisäksi oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Toisen korvausvaatimus on 184 000 euroa korkoineen.

Dragon Mining pitää korvausvaatimuksia perusteettomina. Yhtiö on viime vuosina investoinut rikastamoalueen vesienhallintaan.

Aluehallintovirasto valmistelee parhaillaan Sastamalan rikastamon ympäristölupapäätöstä. Virasto aikoo kuulla korvausten vaatijoita ennen lupapäätöstä.

Korvausten vaatijat eivät halunneet antaa Ylelle haastattelua. Korvausvaatimukset käyvät ilmi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä.

Dragon Miningin toiminta on aiheuttanut viime viikkoina runsaasti keskustelua julkisuudessa. Iltalehti kirjoitti jouluna, että kaivosyhtiö on kertonut Hongkongin pörssissä, että se ehtii tyhjentää Suomen kaivokset ennen kuin viranomaiset ehtivät käsitellä lupavalitukset.

"Haittaa viljelysten kastelulle ja kalastukselle"

Korvauksia vaativien asukkaiden mukaan rikastamon toiminta haittaa alueen luonnonvesien käyttöä esimerkiksi uima-, löyly- ja pesuvetenä. Lisäksi haittaa on viljelysten kastelulle ja kalastukselle.

Toinen asukkaista vaatii muun muassa, että ympäristölupaan pitää lisätä määräys kalojen raskasmetallipitoisuuksien mittauksista.

– Vakavia haittoja on aiheutunut jo yli 30 vuoden ajan, ajoittain erityisen suurina, hän perustelee vaatimuksiaan.

Korvausten vaatijoiden mukaan kiinteistöjen myynti on vaikeutunut ja niiden arvo on alentunut.

Toinen asukkaista on muun muassa jättänyt rantasaunan rakentamatta veden huonon laadun vuoksi.

Lähimmät talot aivan rikastamon naapurissa

Dragon Miningin rikastamo sijaitsee Stormin kylän eteläpuolella vajaan kymmenen kilometrin päässä Sastamalan keskustasta.

Lähin omakotitalo on noin sadan metrin päässä rikastamorakennuksesta. Lisäksi sekä rikastushiekka-altaiden pohjoispuolella että Stormin kylälle kulkevan tien varressa on joitakin asuinrakennuksia. Stormissa on koulu runsaan kilometrin päässä rikastamosta.

Myös rikastushiekka-alueelta leviävä pöly on ollut ajoittain asukkaiden riesana. Yhtiö on kuitenkin satsannut pölyntorjuntaan alueella.

Yhtiö rikastaa Sastamalassa Oriveden ja Huittisten kaivosten kultamalmia. Tulevaisuudessa yhtiö aikoo tuoda rikastamoon malmia myös Valkeakosken Kaapelinkulman kultakaivoksesta.

Alueella on harjoitettu kaivos- ja rikastustoimintaa vuodesta 1975 lähtien. Maanalainen nikkelikaivos lopetti toimintansa vuonna 1995.

Vuonna 2003 rikastamo siirtyi Outokummulta Polar Miningille eli nykyiselle Dragon Miningille. Runsaan kolmen vuoden tauon jälkeen rikastamon toiminta alkoi uudelleen kesällä 2007.

Viranomaiset vaativat täydennyksiä lupahakemukseen

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto käsittelee parhaillaan kaivosyhtiön tekemiä täydennyksiä lupahakemukseen.

Hallinto-oikeuden päätöksen vuoksi viranomaiset kaipaavat lisätietoja muun muassa vesien johtamiseen ja puhdistamiseen sekä päästöpaikkaan ja päästöraja-arvojen määräämiseen liittyvistä asioista. Lisäksi tarvitaan esitys tarkkailuohjelmaksi ja selvitys pölyn leviämisestä.

Ympäristöneuvos Jari Tolppanen sanoo, että virasto päättää myöhemmin, miten se asukkaiden korvausvaatimukset lopulta käsittelee.

Asukkaat vaativat korvauksia samalla, kun valittivat rikastamolle vuonna 2014 myönnetystä ympäristöluvasta Vaasan hallinto-oikeuteen. Päätöksestä valittivat myös Dragon Mining, Pirkanmaan Ely-keskus ja kansalaisjärjestö Maan Ystävät.

Keväällä 2016 hallinto-oikeus kumosi ympäristölupapäätöksen ja palautti sen uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä. Korkein hallinto-oikeus linjasi, että aluehallintovirasto voi käsitellä asukkaiden korvausvaatimukset, kun se ratkaisee uudelleen ympäristölupa-asian.

Ympäristölupa oli hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen, koska Dragon Miningin hakemuksessa ei ollut riittävällä tavalla osoitettu, miten rikastamon lähialueen vesistön pilaantuminen estetään.

Dragon Miningin vuonna 2012 toimittaman suotovesiselvityksen mukaan rikastushiekka-alueelta kulkeutuu lähiojiin ja -kosteikkoihin erityisesti nikkeliä, rautaa ja sulfaattia.

Yhtiö yrittää eristää rikastamon ja luonnonvedet toisistaan

Dragon Mining kertoo Ylelle, että viime vuosina yhtiö on investoinut vesienhallintaan. Nikkelipitoisuudet rikastamon ympäristön vesissä ovat laskeneet.

– Parannusten tarkoituksena on eristää alueen luonnonvedet ja rikastamon prosessiin liittyvät vedet toisistaan sekä minimoida alueelta juoksutettavan veden tarvetta. Jatkamme parannustoimenpiteiden toteuttamista taas ensi kesänä, yhtiö kirjoittaa sähköpostiviestissä.

Pirkanmaan Ely-keskuksesta saadun, vuotta 2017 koskevan tarkkailuraportin mukaan rikastamoalueen vaikutukset näkyvät kuitenkin selvästi läheisten ojien veden laadussa. Vaikutukset näkyvät sekä Kovero-ojassa että Korvalamminojassa muun muassa kohonneena nikkeli- ja sulfaattipitoisuutena.

Veden elektrolyytti- ja nikkelipitoisuudet ovat koholla myös Rautaveteen laskevassa Ekojoessa, ja vaikutukset näkyvät myös Rautaveden syvänteissä erityisesti talvella.

Vesiympäristölle haitallisille ja vaarallisille aineille, kuten nikkelille on asetettu niin sanotut ympäristönlaatunormit. Dragon Mining kertoo, että nikkelin ympäristönlaatunormi ei ole ylittynyt Ekojoessa eikä Rautavedessä.

Ympäristölupaa käsitellään jo kahdeksatta vuotta

Dragon Mining hakee rikastamolle uutta ympäristölupaa tuotantomäärän nostamiseksi ja Kaapelinkulman malmin rikastamiseksi.

Tosin yhtiö on jo nyt vienyt rikastamoon enemmän malmia kuin nykyinen lupa sallii. Pirkanmaan Ely-keskus ei ole puuttunut käyntiasteen nostoon, koska tarkkailun perusteella rikastamon alapuolisen vesistön kuormitus ei ole lisääntynyt.

Ympäristöluvan muutos tuli vireille jo vuonna 2011.

– Lupa-asia voi kestää näin kauan, kun asia palautetaan korkeimmasta hallinto-oikeudesta, Tolppanen sanoo.

Tolppasen mukaan luparatkaisu on monimutkainen muun muassa rikastamon pitkän historian vuoksi. Rikastushiekkakasoissa on eri aikoina sijoitettuja massoja. Lupaviranomaiset arvioivat, miten pitkälle taaksepäin mahdollisia korvauksia pitää pohtia.

Dragon Mining piti esitettyjä korvausvaatimuksia perusteettomina jo hallinto-oikeuden käsittelyssä. Silloin yhtiö katsoi, että se ei ole vastuussa aiemman omistajan eli Outokummun toiminnan aiheuttamista haitoista.

Yhtiö vetosi siihen, että nikkeli- ja sulfaattipäästöt ovat seurausta Outokummun yritysten tuottamasta nikkelimalmin rikastushiekasta.

– Vaikka hakija ei olisi aloittanut tai harjoittaisi omaa toimintaansa, aiemman toiminnan nikkeli- ja sulfaattikuormitus jatkuisi suuren valuman aikana, jolloin ylimääräiset vedet poistuisivat ylivuotona Korvalamminojan ja Korvalammin kautta Ekojokeen. Hakijan rikastustoiminnasta syntyvän rikastushiekan läjittämisen päästöt eivät ole ongelma Korvalamminojalle tai Ekojoelle, Dragon Mining perusteli hallinto-oikeudelle.

Vaasan hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että Dragon Mining on vastuussa rikastushiekkakasoista aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä riippumatta siitä, kuka hiekan on kasannut ja milloin.

Jani Tervola sai taksiluvan vuonna 2010. Kolmen vuoden täyspäiväisen ajamisen jälkeen kuuden lapsen huoltaja alkoi oireilla: esimerkiksi verenpaine alkoi nousta ja siihen haettiin lääkitystä.

Kotona hän oli vaimonsa Karoliina Tervolan mielestä muissa maailmoissa. Väsyneen miehen silmissä oli lasittunut katse.

Edes pidempiaikainen lepääminen lomalla ei muuttanut väsynyttä olotilaa virkeäksi. Hommat jatkuivat siihen saakka, että vaimo löysi miehensä autotallista tuupertuneena.

– Siinä se makasi ratin päällä. Hätäelvytyksen jälkeen tilasin ambulanssin, kertoo Karoliina Tervola.

Lääkäri totesi miehellä stressiperäisen uupumuksen, josta seurauksena oli epileptinen kohtaus.

Jani Tervola ei malttanut levätä. Hän nukkui liian vähän ja teki liian pitkää päivää. Lepoajat olivat ihan liian lyhyitä.

– Kai siinä euron kiilto silmissä mentiin kohti uupumusta, sanoo Jani Tervola.

Itseään kannattaa tarkkailla

Loppuunpalamista on tutkittu vähän, mutta tuoreimman yrittäjäkyselyn mukaan yli puolet yrittäjistä kokee ylirasitusta työssään. Varsinkin rakennus- ja teollisuusalan yrittäjät työskentelevät hyvinvointinsa äärirajoilla.

– Pitää olla herkkä, että tunnistaa väsymyksensä. Lisäksi verkostojen pitää olla kunnossa, sanoo porilainen yrittäjävalmentaja Tytti Laine.

Yrittäminen ja yrittäjyys tarjoavat mahdollisuudet rikastumiseen – tai uupumiseen.

Monet yksinyrittäjät kamppailevat ajan puutteen kanssa ja kokevat riittämättömyyttä. Intohimo tekemistä kohtaan kantaa silti uskomattomiin suorituksiin.

– Monet yrittäjät ovat palavasti rakastuneita siihen, mitä tekevät. Se intohimo vie yrittäjän monen rajan yli ilman, että koetaan uupumusta, sanoo yrittäjävalmentaja Tytti Laine.

Viiden vuoden kiirastuli

Sairaalareissun jälkeen Jani Tervola jatkoi normaaliin tapaan, kunnes tuupertui toisen kerran jo kuukauden sisällä. Silloin asiaa alettiin tutkia perusteellisemmin. Lääkäri diagnosoi epäselvän epileptisen kohtauksen ja otti ajokortin pois. Unelma taksiurasta mureni miehen silmien edessä.

– Kyllä se tuntui siltä, että tässäkö se ura nyt oli. Mitähän sitä nyt, mietti Jani Tervola.

Jani Tervola siirtyi auton ratista kotijoukkoihin kuuden lapsen ja Karoliina-vaimon seuraksi, ensin sairauslomalle, sitten työttömäksi.

Viiden vuoden aikana mies postitti lähes 200 työpaikkahakemusta, mutta mikään ei tärpännyt. Tervola haaveili myös vaimonsa kanssa yhteisestä koulutuksesta ja yrityksestä. Esimerkiksi yhteisen ravintolan pitäminen kävi mielessä.

Taksifirma pyöri nuo vuodet renkien avulla neljä vuotta, kunnes Jani myi kalustonsa pois. Samalla suunniteltiin uutta.

– Viisi vuotta oli tosi rankkaa, kun piti hakea uutta suuntaa, sanoo Jani Tervola.

Miehen pitivät elämän syrjässä kiinni perhe, lapset ja harrastukset: rotaritoiminta ja mukanaolo kunnalliselämässä sekä yrittäjien ja seurakunnan toiminnassa.

– Niistä tuli sisältöä elämään.

Viisi vuotta oli aikaa opetella uutta elämänjärjestystä ja rajojen löytämistä.

Lääkäri pudotti pommin vuonna 2018

Kun lääkäri lähetti kutsun viisivuotiskontrolliin, Jani Tervola ei osannut kuvitella, millaisen pommin tämä pudottaisi. Lääkärillä oli EU:n uudet ohjeet siitä, miten stressiperäisten uupumusten kanssa toimitaan. Jos kohtauksia ei ole ollut viiteen vuoteen, ajokortti palautetaan.

– Piti ihan uudelleen kysyä, että mitä tämä tarkoittaa, muistelee Jani Tervola.

Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, koska ajatuksesta pitää taksia oli jo luovuttu. Tuli kiire hankkia uusi auto ja aloittaa uudelleen.

– Kyllä se oli hieno päivä, muistelee Jani Tervola.

Vaimo ja lapset mukaan yritykseen

Lääkärin päätös antaa kortti takaisin oli sikäli onnekas sattuma, että kauan kypsynyt ajatus perheen yhteisestä firmasta sai tuulta purjeisiin. Vaimo päätti vaihtaa alaa ja ruveta myös taksikuskiksi. Myöhemmin myös vanhin poika liittyy rinkiin mukaan. Auto liikkuu kolmessa vuorossa.

– Järjestely auttaa, että lepoaikoja noudatetaan, kun on kolme kuskia, sano Karoliina Tervola.

Viiden vuoden harhailu opetti taksiyrittäjälle paljon.

– Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin työtä, sanoo Jani Tervola.

Nyt Jani Tervola jakaa aikaansa järkevämmin. Niin lepo kuin vaimo ja lapsetkin saavat oman osansa ajasta.

Roskia, lattialle leviteltyjä kirjoja, kovaäänistä musiikin kuuntelua.

Kouvolassa on jouduttu puuttumaan peruskouluikäisten nuorten häiriköintiin rajoittamalla Myllykosken ja Inkeroisten kirjastojen omatoimiaikoja.

Järjestely on voimassa tammikuun ajan, ja apua kauaskantoisemman ratkaisun löytämiseksi on pyydetty poliisilta.

– Nuorten tullessa suurella joukolla kirjastoon desibelit alkavat nousta ja se alkaa häiritä muita asiakkaita. Siellä on lisäksi ollut eriasteista vahingontekoa, kertoo vanhempi konstaapeli ja ankkuripoliisi Janne Kyrönviita Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.

Ankkuripoliisina yksi hänen päätehtävistään on työskennellä alle 18-vuotiaiden kanssa rikosten ennaltaehkäisemiseksi. Hän on käynyt tapaamassa nuoria ja kirjaston henkilökuntaa asiaan liittyen, mutta toivottuja tuloksia ei ole saavutettu.

Ilmiö ei ole Kouvolassa uusi, eikä Kyrönviita usko sen olevan pelkästään kyseisen alueen ongelma. Poliisin tietoon nuorten häiriköinti tuli jo yli vuosi sitten.

– Mahdollisesti häiriköintiä on ollut jo aiemminkin ja kirjasto on pyrkinyt sitä itse selvittämään, Kyrönviita sanoo.

Ratkaisuna ikäraja?

Jo aikaisemmin niin Myllykosken kuin Inkeroisten kirjastoissa järjestettiin molemmissa avoimet keskustelutilaisuudet asian tiimoilta, mutta etenkin viime syksystä lähtien asiakkailta on jälleen tullut palautetta nuorison häiritsevästä käyttäytymisestä.

Nyt Kouvolassa pohditaan ikärajan asettamista omatoimikirjastoihin. Mietinnässä on ollut ainakin 15 tai 18 vuoden ikäraja.

“Alaikäisen” nuoren tulisi silloin pyytää oikeus huoltajaltaan omatoimikirjaston käyttämiseen. Tässä tapauksessa järjestely koskisi todennäköisesti kaikkia alueen kirjastoja, kirjastotoimen apulaisjohtaja Marko Niskapohja kertoo.

– Jos me tähän ratkaisuun päädymme, uskoisin sen tapahtuvan tässä keväällä. Mitään ei ole kuitenkaan lyöty lukkoon, hän sanoo.

Porttikiellon antaminen yksittäiselle henkilölle olisi sekin vaikeaa.

– Suomessa kirjaston käyttö on lailla turvattua ja henkilön asettaminen sen käyttökieltoon on tehty todella monimutkaiseksi. Laki ei anna kauheasti apuja siihen, että jos jotkut häiriköivät, niin heille voisi vain sanoa, että he eivät voi kirjastoon enää tulla, Niskapohja sanoo.

Vaihtoehtoinen ajanviettopaikka puuttuu

Kouvolan nuorisovaltuuston jäsenen Noora Mäkelän mukaan kirjastoissa ilmenneessä häiriköinnissä saattaa olla kyse siitä, ettei yhdessä viihtyvillä nuorilla ole muuta ajanviettopaikkaa.

– Ainakin Inkeroisissa se on ollut ongelma. Kaikki eivät välttämättä halua mennä nuorisotiloihin, joissa aikuiset valvovat. Silloin porukat saattavat kerääntyä tänne kirjastoihin, Mäkelä sanoo.

Samaa pohtii Kouvolan kirjastotoimen apulaisjohtaja Marko Niskapohja.

– Näillä alueilla kirjasto on paikka, jossa voi lämpimässä istuskella ja esimerkiksi ladata älylaitteita. Siellä voi olla aika vapaastikin, sillä omatoimiaikana henkilökuntaa ei ole paikalla ja vartijoitakin siellä käy vain toisinaan, Niskapohja kertoo.

Vartioinnin lisäämistä on myös ehdotettu levottoman käytöksen kitkemiseksi.

– Onko tulevaisuus sitten sitä, että kirjastot joutuvat hyödyntämään vartiointiliikkeen palveluita? Se saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta sinänsä tällainenkin mahdollisuus on ajan ilmiöihin sopiva, ankkuripoliisi Janne Kyrönviita toteaa.

Aukioloaikojen supistamiselle tyrmäys

Tilannetta on tammikuun aikana pyritty jo saamaan hallintaan rajoittamalla Inkeroisten ja Myllykosken kirjastojen omatoimiaikoja siten, ettei kirjastoon pääse perjantaisin ja viikonloppuna kello 17 jälkeen.

Järjestely on aiheuttanut närää alueen asukkaiden keskuudessa, sillä eniten häiriötä aiheuttava porukka on pieni.

– Asiakkailta on tullut paljon negatiivista palautetta, sillä aukiolon rajoittaminen kohdistuu heihin kaikkiin. Toivomme, että se jää ratkaisuna väliaikaiseksi, kirjastotoimen apulaisjohtaja Marko Niskapohja sanoo.

Myös Noora Mäkelä Kouvolan nuorisovaltuustosta vastustaa aukioloaikojen rajoittamista.

– Parin ihmisen hölmöilyn ei pitäisi vaikuttaa muiden saamaan palveluun. En näe aukioloaikojen rajoittamista enkä ikärajoja toimivana ratkaisuna, Mäkelä sanoo.

Mutta onko ikärajan asettaminen kirjastoon edes lain puitteissa mahdollista?

Kansalaisten yhdenvertaista kohtelua säätelee perustuslaki, jossa mainitaan henkilön ikään perustuva eri asemaan asettaminen.

Perustuslain lisäksi sääntelyä löytyy kirjastolaista, jonka mukaan kunta voi hyväksyä yleisen kirjaston käyttösäännöt, joilla edistetään kirjaston sisäistä järjestystä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

Kunta voi myös asettaa käyttäjän määräaikaiseen, enintään 30 päivän käyttökieltoon, jos asiakas käyttäytyy toistuvasti sääntöjen vastaisesti. Kirjaston toiminnan häiritsemiseen ja turvallisuuden vaarantamiseen sovelletaan järjestyslakia.

Näin ollen asiassa sovelletaan useaa lakia.

Viime kädessä hallinto-oikeus ratkaisee valituksen jälkeen, onko ikärajan asettaminen kirjastolain mukaista, Kuntaliitolta kerrotaan. Lähtökohta on yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset oikeudet käyttää kirjastoa kaikille.

Seuraukset heijastuvat hyvin käyttäytyviin nuoriin

Kokonaisuutena kirjastohäirinnässä ei tutkita rikosta. Yksittäiset vahingontekorikokset saattavat kuitenkin täyttää rikoksen tunnusmerkit, ja mahdolliset rangaistukset riippuvat henkilön iästä.

– Vahingonkorvausasioissa ei ole viidentoista vuoden ikärajaa, mikä on hyvä muistuttaa nuorille. Suurin ja merkittävin rangaistus voi kuitenkin tässä tapauksessa olla se, että heidän käytöksensä seuraukset heijastuvat myös siellä asiallisesti käyttäytyviin nuoriin, ankkuripoliisi Janne Kyrönviita toteaa.

Myös Noora Mäkelä Kouvolan nuorisovaltuustosta toivoo, että tammikuun aikainen aukioloaikojen rajoittaminen muistuttaisi häiriköiviä nuoria siitä, että he saattavat omalla käytöksellään tehdä myös itselleen hallaa. Järjestely on voimassa perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin.

– Se on varmasti vaikuttanut paljon heidänkin toimintaan. Nyt heillä ei ole ollut sitä vakiopaikkaa, mihin mennä hengaamaan, Mäkelä toteaa.

Kaarinan Ristikallion lastentalolla on odottava tunnelma, kun 17 lasta odottaa pääsyä saliin. Alkamassa on musiikkiopisto Arkipelagin ensimmäinen Fortdance-tunti.

Tanssinopettaja Evgenij Kostuyukov käy läpi tanssitunnin kappaleita ja liikkeitä. Musiikkivalikoima on laaja, sillä esittäjiä on tarjolla Michael Jacksonista Slipknotiin.

Tunti voi alkaa. Ryhmä tulee sisälle, joukossa vain muutama tyttö.

Tämä on historiallinen tilanne, sillä aikaisemmin Musiikkiopisto Arkipelagin tanssitunneille on osallistunut vain muutamia poikia. Nyt kaksi eri ryhmää täyttyi pääosin pojista välittömästi.

– Jonossa on vielä monta poikaa, ja pyrimme heillekin opetusta järjestämään, sanoo Musiikkiopisto Arkipelagin tanssinopettaja Katariina Gonzalez.

Fortdancea opettava Evgenij Kostuyukov on rakentanut tanssitunnit niin, että mukana on Fortnite-pelistä tuttuja tanssiliikkeitä.

– Laitan hiphop-liikkeet sivuun ja otan Fortnite-liikkeet tilalle. Se on siinä: tanssitunti, jossa käytetään tiettyjä liikkeitä, sanoo Evgenij Kostuyukov.

Pojan idea osui ajan hermoon

Fortnite-henkisten tanssituntien järjestäminen käynnistyi erään pojan ideasta. Hän oli sanonut äidilleen, että lähtee tanssitunneille, jos siellä on pelistä tuttuja liikkeitä. Äiti otti yhteyttä Musiikkiopisto Arkipelagiin.

– Meillä oli tähdet oikealla kohdalla. Sali järjestyi, opettaja järjestyi ja loppujen lopuksi kaksi eri tanssiryhmää täyttyi heti, sanoo Musiikkiopisto Arkipelagin tanssinopettaja Katariina Gonzalez.

Ensimmäisen Fortdance-tunnin aluksi jokainen oppilas saa vuorollaan esittää yhden liikkeen, jonka muutkin tekevät. Liikkeiden kirjo on runsas, muutaman kerran flossataan oikein urakalla.

Fortdance-tunti sujuu nopeasti ja aika ajoin riehakkaasti. On aika laittaa moshaten, ja opettaja Evgenij Kostuyukov vapauttaa hiuksensa poninhännästä. Liikkeiden lisäksi ääntäkin saa käyttää, ja sali raikuu hetken kaikenlaisista huudoista.

Tunti loppuu rentoutukseen. Valot sammuvat ja oppilaat pötköttävät rennosti lattialla hempeän pianomusiikin soidessa taustalla.

8-vuotias Joona Palken, 7-vuotias Juuli Menander ja 11-vuotias Saku Aarnio aikovat tulla tanssitunnille seuraavallakin kerralla. Toiveina olisi oppia uusia liikkeitä, kuten erilaisiiin asentoihin päätyviä voltteja takaperin.

– Flippin´ incredible, sen haluan oppia, sanoo Saku Aarnio.

Yle julkaisi viime viikolla joukkoistuksen siitä, mitkä asiat toisessa vievät halut seksiin. Samalla kysyimme, minkä asioiden itsessä vastaajat pelkäävät vievän kumppanin halut.

Vastauksia tuli lähes tuhat.

Vastaukset voi luokitella muutamaan isompaan teemaan. Asioita, jotka toisessa ihmisessä esiintyessään vievät halut seksiin, ovat huono hygienia, yleinen välinpitämättömyys ja hellyyden puute, nalkutus ja arvostelu sekä toisen haluttomuus seksiin.

Omassa itsessään mahdollisina seksintappajina vastaajat pitävät ylipainoa, nalkutusta ja arvostelua, hellyyden puutetta ja huonoa hygieniaa.

Jutussa vastaajien lisäksi pohjoismaisesti auktorisoitu vaativan erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erja-Riitta Niskanen kommentoi teemoja.

Ylipaino pelottaa enemmän kuin vaikuttaa

Asioissa, joiden vastaajat pelkäävät vievän toiselta halut, yksi nousee ylitse muiden: ylipaino.

Painoa on kertynyt vähän liikaa enkä ole koskaan ollut mikään kaunotar. (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Kumppani on hyvännäköinen ja viettelevä, joten varmaan hän odottaa samaa minulta. (Mies, ikäryhmä 45-54)

En itsekään koe itseäni seksikkääksi. (Nainen, ikäryhmä 55-64)

Pelottaa, että näytän rumalta. (Mies, ikäryhmä 35-44)

Lihava henkilö ei ole haluttava. (Mies, ikäryhmä 45-54)

Kun ei itse pidä omasta ulkonäöstään, niin sen heijastaa myös puolisoon, vaikka hän ei ikinä ole osoittanut ylipainon olevan este seksille, päinvastoin rohkaisee ja on erittäin halukas, joskus vähän liiankin:) (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisista kolme neljästä miehestä ja kaksi kolmesta naisesta on ylipainoisia. Neljänneksellä aikuisista ylipaino on jo lihavan puolella, eli painoindeksi on vähintään 30kg/m2.

Oman painoindeksisi voit laskea vaikkapa täällä.

Vastaajilta itseltään ylipaino ei kuitenkaan seksihaluja vie – pelko siitä, että ylipaino vie kumppanin seksihalut esiintyy vastauksissa kuutisen kertaa useammin kuin se, että kumppanin ylipaino vie halut itseltä.

Ylipainon vaikutus tuskin on mustavalkoinen joko–tai, vaan mitä enemmän ylipainoa on, sitä todennäköisemmin se vaikuttaa.

Seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskasen kommentti:

Näen asian samalla tavalla kuin vastaajat eli että ylipaino on enemmän ongelma omalle itselle kuin kumppanille. Kumppanihan saattaa pitää pyöreämmästä, että on jotakin, mistä ottaa kiinni.

Ylipaino vaikuttaa itsetuntoon. Ei kaikilla, mutta jos ylipainoisena ei koe itseään omaksi itsekseen, sillä on vaikutusta. Mitä heikompi itsetunto on, sitä enemmän ihminen miettii miltä näyttää ja pohtii sitä, onko hän hyvä tällaisena kuin on. Kumppani taas ei välttämättä kiinnitä siihen huomiota.

Merkittävä ylipaino toki vaikuttaa seksiinkin ihan konkreettisesti: se on vaikeampaa ja käy enemmän kunnon päälle.

Huono hygienia on varmin seksintappaja

Mikä sitten seksihalut vie? Vastausten ykköseksi nousee potentiaalisen kumppanin huono hygienia.

Kyllä hygienia on puoli ruokaa ja halut vie pahat hajut ja muu inhottava. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Epämiellyttävää, jos toinen haisee. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Vastenmielinen haju vie halut. (Mies, ikäryhmä yli 65)

Ällöttävää haistaa toisen eritteiden haju, oksettavaa suudella haisevaa suuta. (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Epämiellyttävää, tuntuu ettei välitä itsestään eikä toisesta. (Mies, ikäryhmä 45-54)

Seksi on kaikkien aistien nautinto. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Selvästi harvempi vastaaja sen sijaan pelkää omaa hygieniaansa seksintappajaksi. Heitäkin on – ja he ovat enimmäkseen naisia.

Likaisuus. Vaikea sanoa miksi. (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Pelkään olevani epähaluttava, on vaikea keskittyä nautintoon jos on epävarma olo itsestä. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Pelkään, että en ole haluttava. (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Joillekin voi olla todella tärkeää, että toinen on suihkunraikas. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskasen kommentti:

Tämä ei ole millään lailla yllätys. Ei kenenkään tee mieli mennä lähelle ihmistä, jonka hygienia on huono, ja seksissä mennään niin lähelle toista ihmistä kuin on mahdollista.

Seksi on kahden kauppa

Vastausten mukaan jos toinen ei halua seksiä, kuolee siinä omakin halu. Tämän aiheen nostivat vastauksissa esiin enimmäkseen miehet.

Seksiä tekee enemmän mieli jos tietää toisenkin haluavan sitä. (Mies, ikäryhmä 25-34)

Sitä kokee olevansa jotenkin epähaluttava jos ei saa toiselta vastakaikua. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Kukapa haluaa laittaa henkilöä, joka ei reagoi eikä halua sinua? (Mies, ikäryhmä 45-54)

On vaikeaa pitää yksin yllä seksielämää, jos/kun tulee torjutuksi kerta toisensa jälkeen mm. väsymyksen ja työstressin perusteella. Seksi pitäisi kumppanin mielestä olla suunnitelmallista ja ennalta-arvattavaa, jotta hän pystyisi "valmistautumaan suoritukseen". (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Jos toinen ei halua yrittää, niin itse tympäännyn nopeasti. (Mies, ikäryhmä 55-64)

Omaa haluttomuuttaan vastaajat eivät juurikaan tuo esiin mahdollisena seksittömyyden syynä.

Jotkin vastaajat sen sijaan arvelevat oman liiallisen halukkuutensa vievän toiselta halut, mutta näitä vastauksia on melko vähän.

Toinen voi kokea sen päällekäyväksi. (Nainen, ikäryhmä 45-54)

Tympääntyminen, jos toinen on aina haluamassa kuin viimeistä päivää. (Mies, ikäryhmä 55-64)

Liika himokkuus hämmentää itseänikin. Varmaan siihen liittyy joku opetettu tapa miten naisten pitäisi olla, "mieluummin neitsyt kuin huora". (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskasen kommentti:

Haluttomuus voi aivan hyvin olla sen toisen asia, mutta se kohdistetaan itseen ja käännetään niin, että toinen ei halua, koska en ole haluttava. Haluamme olla haluttavia, ja tunne siitä, että en ole haluttava, syntyy helposti.

Jos toinen ei halua, syntyy myös tunne siitä, että hyväksikäytän toista. Seksistä häviävät rakkaus, läheisyys ja hellyys, ja se koetaan suorittamisena.

Jos hellyys puuttuu, puuttuu muutakin

Vastauksista nousee selkeästi esiin myös se, että intohimo ei ole parisuhteen tilasta irrallinen. Välipitämättömyys ja hellyyden puute johtavat monella siihen, että seksiin ei koskaan päädytä.

Toisin päin vastauksia voi tulkita niin, että seksuaalinen halu on osa parisuhdetta, ja jos parisuhde ei toimi, ei toimi seksikään.

Vastaajat nostavat välinpitämättömyyden ja hellyyden puutteen esiin melko tasapuolisesti sekä vastauksissa siihen, mikä toisessa tappaa seksihalut että siihen, minkä pelkäävät itsessään vievän halut toiselta.

Seksi on todella intiimiä ja pidän sitä ns. läheisyyden "huipentumana". Se vaatii luottamusta ja välittämistä. Jos en tunne itseäni arvostetuksi parisuhteessa, on vaikeaa päästää toista niin lähelle. (Nainen, ikäryhmä 18-24)

Läsnäolo ja huomioonotto henkisellä tasolla merkitsevät yhtä lailla minulle kun puhutaan halukkuudesta harrastaa seksiä. Poissaoleva henkilö ei huomio toista täysillä ja sen aistii. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Huomaan, että partneri on tunnetasolla muualla kuin siinä meidän välisessä tunnelmassa ja kohtaamisessa. (Nainen, ikäryhmä 45-54)

Hellyyden puute. Seksuaalinen kiinnostukseni ei silloin herää. (Nainen, ikäryhmä 45-54)

Kumppani räpeltää keskittyneesti älypuhelintaan kaikkialla, myös sängyssä. On mahdotonta tietää, onko siellä joku uutissivu vai chatti päällä, ja saako sessiota keskeyttää. Yleensä ei saa. (Mies, ikäryhmä 25-34)

Seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskasen kommentti:

Jos ihminen on toiselle välinpitämätön, niin ei se kiinnostusta herätä. Ihminen kaipaa hellyyttä ja kosketusta. Jos niitä ei ole, suhde voi olla aika kylmä, ja silloinkin seksi voi tuntua suorittamiselta. Ja jos haluaa olla kiinnostava, on hyvä olla kiinnostunut.

Seksuaalisuus ei ole pelkkää yhdyntää ja seksiä, vaan hellyys ja läheisyys liittyvät seksuaalisuuden kokonaisuuteen. Seksuaalisuuden ei välttämättä tarvitse johtaa seksiin.

Nalkutus ja arvostelu välittyvät vällyn alle

Kumppanin arvosteleminen ei selvästikään ole seksille hyväksi. Vastaajat kertovat nalkutuksen sekä vievän omat halut että pelkäävät sen vievän halut kumppanilta.

Itseensä kohdistuvan nalkutuksen ja arvostelun esiin nostaneista enemmistö on miehiä.

Seksi vaatii kujeilua, älykästä leikkiä. Ei se huvita riitapukarin kanssa. (Mies, ikäryhmä 55-64)

Jos tunnet vihaa, tuskin tunnet halua. (Mies, ikäryhmä 45-54)

Turhista asioista valittaminen rupeaa ärsyttämään kun se toistuu päivittäin. (Mies, ikäryhmä 35-44)

Nalkutus ja toisen vähättely, sorrun siihen aika ajoin ja huomaan että silloin läheisyys suhteessamme katoaa. (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Jatkuvan arvostelun vuoksi joudun huomaamaan, ettei toinen pidä minusta saati kropastani, ei seksikään enää innosta. (Nainen, ikäryhmä 35-44)

Haluja tappavat myös asiat, joista kumppania arvostellaan tai joista nalkutetaan. Näitä esiin tuoneista enemmistö on naisia nuorten aikuisten ikäryhmässä.

Jos parisuhteessa kotityöt ym. vastuut jäävät vain minun huolekseni. Silloin seksi tuntuu vain velvollisuudelta muiden joukossa. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Ei minun ole tarkoitus olla hänelle äiti, joka hoitaa kotihommat hänen puolestaan. Oman harrastushuoneen siivoaminen tulee tärkeysjärjestyksessä yhteisten tilojen jälkeen. Ja minullakin on asioita, joiden tekemisestä pidän ja haaveita, joita haluan toteuttaa, ei se ole vain hänen etuoikeutensa, ja jättää minut myös tästä ulkopuoliseksi. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Kun arki, lapset ja kotityöt painavat vain toisen hartioita, niin seksi ei ole ihan ensimmäisenä mielessä. Toinen käy ajan kanssa vain lisätaakaksi ja haitaksi kun ei ole rinnalla puolisona ja jakamassa vanhemmuutta, vaan elää erillistä omaa elämäänsä. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskasen kommentti:

Pariterapiassa tulee joskus esiin miesten kokemus siitä, että nainen aliarvioi ja huomauttelee milloin mistäkin. Silloin alkaa miettiä omaa huonouttaan, miksi en ole sitä tai miksi en ole tätä – ja sitten ollaankin taas tekemisissä itsetunnon kanssa. Jos aina arvostellaan, se syö itsetuntoa.

Naiset ehkä kokevat enemmän niin, että yhteinen tekeminen on jo sitä yhteistä juttua. Pariterapiassa tulee esiin se, että naiset haluaisivat enemmän yhteistä tekemistä, että katsottaisiin edes telkkaria yhdessä. Parit ikään kuin kohtaavat vasta mennessän nukkumaan.

Väsymys, älylaitteet ja alkoholi vievät haluista osansa

Suurimpien vastausryhmien jälkeen esiin nousevat väsymys, kiinnittyminen älylaitteisiin ja liiallinen alkoholinkäyttö. Näitä vastauksia on suurimpia ryhmiä selvästi vähemmän.

Puhelimen ja somen käyttö vie vähäisenkin yhteisen ajan. (Mies, ikäryhmä 25-34)

Hän uppoutuu dokumentteihin yms. älylaitteellaan. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Myös toisen liiallinen alkoholinkäyttö syö seksuaalisuutta.

Humalassa ei ole mitään seksikästä. (Mies, ikäryhmä 45-54)

Vahva humala osoittaa ettei kumppani kunnioita vastapuolta. (Nainen, ikäryhmä 55-64)

Jatkuva väsymys sekä itsessä että toisessa on myös omiaan viemään halut seksiin.

Toinen on passiivinen ja ei ajattele muuta kuin unta. (Mies, ikäryhmä 45-54)

Väsymys, kiire ja stressi tekee minusta varsinkin iltaisin liian negatiivisen ja helposti kiukuttelevan. Ei sellaista kukaan halua panna. (Nainen, ikäryhmä 25-34)

Seksuaaliterapeutti Erja-Riitta Niskasen kommentti:

Jos on univajetta, mistä tahansa syystä, niin ei siinä enää jaksa seksiin paneutua. Stressi on samanlainen tekijä.

Älylaitteet saattavat dominoida aikaa, ja olla mukana myös siellä sängyssä. Älylaitteen käyttö voi myös viestittää sitä, tai tuntua siltä, että minusta ei välitetä. Että toinen on kiinnostuneempi puhelimestaan kuin minusta.

Teemat ovat terapeutille tuttuja

Erja-Riitta Niskanen kertoo, että Ylen joukkoistuksen esiin tuomat asiat ovat samoja, joita hän kohtaa terapiatyössä.

– Välittäminen ja läheisyys ovat ykkösjuttuja. Niitä kaipaavat sekä miehet että naiset, hän sanoo.

Monet vastaukset kietoutuvat itsetunnon ympärille. Tuloksia voi tulkita myös niin, että seksihaluja vie oma heikentynyt itsetunto.

– Asiat voivat aina korjaantua parantavassa suhteessa, erityisesti nuorilla. Jos on otettu kolhua itsetuntoon jossakin suhteessa, niin kun löytyy se ihminen, joka välittää juuri sellaisena kuin olen, asiat voivat korjautua.

Kolhut voivat myös jäädä, jos ei niitä korjata. Ihminen voi jäädä ajattelemaan olevansa ruma ja huono, kenellekään kelpaamaton.

– Itsetuntoa voi myös harjoittaa, tai työstää sitä terapian kautta. Mutta kaikki me tarvitsemme itsetunnon kohottamiseen toisia ihmisiä.

Yle tuo eduskuntavaaleihin uudenlaisen vaalikeskustelusarjan Vaalisohvan. Ohjelma tehdään suomalaisten kodeissa. Keskustelijat myös valitsevat aiheet, joista ohjelmassa puhutaan kahden eduskuntavaaleissa ehdolla olevan kanssa.

Ohjelman suosio yllätti tekijät jo ennakkoon. Vaalisohvan vastaava tuottaja Sinikka Tuomi Ylestä kertoo, että peräti 500 ihmistä tahtoi keskustelun kotiinsa.

– Ohjelma on saanut tosi positiivista palautetta jo nyt. Ihmiset ovat ehdottaneet monia aiheita, joista haluavat keskustella.

Olohuonetentit saivat suosiota

Vaalisohva on saanut kimmokkeen olohuonetenteistä, joista tuli maanlaajuinen ilmiö viime eduskuntavaaleissa vuonna 2015.

Yksi idean äideistä on Ylellä vastaavana tuottajana työskentelevä Riina Malhotra. Hän kutsui ystäviensä kanssa neljä nousevaa poliitikkoa ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja keskustelemaan olohuoneeseen.

– Olohuonetentin taustalla on tiivis ystäväporukka, jonka jutut illanistujaisissa tuntuivat kääntyvän aina päivänpolitiikan aiheisiin. Ihmettelimme poliitikkojen päätöksiä. Mitähän päättäjät tästäkin ihan oikeasti ajattelevat? Torikahvit tuntuivat meistä etäiseltä konseptilta. Kertoisivatko he meille taustat täällä olkkarissa?

Helsingin Itä-Pakilassa järjestetty ensimmäinen olohuonetentti oli innostava kokemus.

– Ilta oli hurja menestys! Aika kului siivillä. Ehdokkaat ihastelivat konseptia ja yleisö oli haltioissaan. Näitä lisää, ajattelimme.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla olohuonetentit noteerattiin kansainvälisessä lehdistössäkin ja kielitoimisto valitsi olohuonetentin kuukauden sanaksi. Malhotra on innoissaan Vaalisohva-ohjelmasta.

– Meidän porukka on tietysti tosi iloinen, jos ilmiö saa jatkoa. On tärkeää, että viesti kulkee kansalaisilta poliitikoille ja päinvastoin.

Ehdotuksia laidasta laitaan

Vaalisohva-ohjelmasta olivat kiinnostuneita kaikenikäiset, mukana oli myös juuri äänestysikään tulleita. Ohjelmaan hakevia pyydettiin ehdottamaan aiheita, mistä he haluavat keskustella. Näitä tuli laidasta laitaan. Ehdotettuja aiheita olivat esimerkiksi nuorten kesätyöt, sähköautot ja vuokra-asuminen.

– Toivoimme aiheita suoraan arjesta ja niitä tuli todella paljon. Lisäksi osa ohjelmaan hakeneista tahtoi puhua maailman tapahtumista, Sinikka Tuomi kertoo.

Rekrytointi on päättynyt ja Yle käy parhaillaan hakemuksia läpi.

Keskusteluita tehdään 12, eli yksi jokaisesta vaalipiiristä Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kustakin keskustelusta koostetaan 15 minuutin mittainen ohjelma. Ohjelmat julkaistaan Yle Areenassa kerralla maaliskuussa.

Näin edetään

Ylen aluetoimitukset käyvät läpi ehdokkaita ja valitsevat mielenkiintoisimmat ja parhaiten perustellut ehdotukset Vaalisohva-ohjelmiin. Aluetoimitukset myös haastattelevat vielä ehdokkaat.

Kotiinsa poliitikkoja kutsuvat keskustelijat voivat olla yhteiskunnallisesti aktiivisia, mutta eivät minkään puolueen jäseniä, ehdolla itse vaaleissa tai mukana ehdokkaan tukiryhmässä.

Vastaava tuottaja Sinikka Tuomi varmistaa, että jokaisella vaalisohvalla puhutaan eri aiheesta. Kun aihe on tiedossa ja se on kahvittajien kanssa hiottu, mietitään, ketkä vaalipiirin ehdokkaista olisivat parhaat keskustelemaan siitä.

Vaalisohvaan pääsee mukaan kaksi ehdokasta kustakin Manner-Suomen vaalipiiristä. Yhteensä kansanedustajaehdokkaita on ohjelmissa mukana 24.

Jokaisessa lähetyksessä ei ole kaikkien puolueiden ehdokkaita. Sinikka Tuomen mukaan Yle huolehtii kuitenkin siitä, että tasapuolisuus toteutuu kokonaisuudessa. Valmis ohjelma syntyy toimittajan johdolla, kun tallenteesta poimitaan journalistisin perustein ohjelmaideaan sopivimmat parhaat palat.

Vaalisohvan kuvaukset alkavat helmikuussa, kun ohjelman kahvittajat eli isäntäperheet on valittu. Ohjelmat tulevat Areenaan maaliskuussa.

Lue lisää:

Yle Vaalisohva

Ylen uudessa vaaliohjelmassa ihmiset kutsuvat ehdokkaat kotiinsa – politiikan tutkija innostui Vaalisohvasta: ”Loistava tilaisuus päästä poliitikon nahan alle”

Rovaniemellä yksi ihminen on saanut surmansa omakotitalon tulipalossa, kertovat viranomaiset.

Palokunta sai hälytyksen Marjavaarankujalla sijaitsevaan yksitasoiseen kiinteistöön hieman iltaseitsemän jälkeen. Paikalla oli kymmenen Lapin pelastuslaitoksen yksikköä.

Pelastuslaitos on sammuttanut palon ja varmistanut rakenteet. Poliisi ja pelastuslaitos selvittävät palon syttymissyytä.

Osa Fazerin Oulun leipomon työntekijöistä on marssinut vuorokaudeksi ulos työpaikaltaan vastustaakseen leipomon sulkemisaikeita.

Puoliltaöin alkaneeseen mielenilmaukseen osallistuu noin 30 työntekijää.

Fazer kertoi maanantaina aloittavansa kaikkia Oulun leipomon 83 työntekijää koskevat yt-neuvottelut. Yhtiö ilmoitti harkitsevansa Oulun leipomon sulkemista ja sen toimintojen siirtämistä muihin leipomoihinsa.

Fazer perusteli asiaa sillä, että pakatun leivän kulutus on pienentynyt ja samaan aikaan kaupoissa leivottujen ja paistettujen tuotteiden suosio on kasvanut. Työntekijöiden edustajan mukaan Oulun leipomon sulkemiseen ei ole mitään syytä, koska se on hyvässä kunnossa ja Fazer Leipomoilla on takana paras vuosi pitkään aikaan.

Fazerin leipomot sijaitsevat Vantaalla, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Oulussa. Lisäksi Fazerilla on 64 päivittäistavarakauppojen sisällä toimivaa myymäläleipomoa, joissa leipurit leipovat joka päivä. Fazer Leipomot työllistää Suomessa yhteensä noin 1600 henkilöä.

Suojelupoliisi selvittää useiden tuhansien työntekijöiden rikostaustat kaikissa Suomen 22 pelastuslaitoksessa, kertoo sanomalehti Keskisuomalainen.

Suurin osa selvityksistä tehdään tämän vuoden aikana ja ne koskevat ammattihenkilöstön lisäksi sopimuspalomiehiä ja vapaapalokuntalaisia.

Pelastuslaitokset alkavat käyttää ensi vuoden alusta samaa, turvaluokiteltua tietoa sisältävää verkkoa, kuin poliisi, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos ja ministeriöt.

Pelastuslaitokset tarvitsevat suojelupoliisin turvallisuusselvityksiä myös esimerkiksi palotarkastuksia varten. Arkaluonteista tietoa käsitellään sellaisissa palotarkastuksissa, joissa tarkastetaan yhteiskunnan kannalta tärkeitä kohteita, kuten Puolustusvoimien tai poliisin rakennuksia.

Arkaluonteista materiaalia pääsevät tarkastelemaan vain suojelupoliisin turvallisuusselvityksen läpäisseet työntekijät.