Inarin koulun liikuntasali täyttyi viime torstaina huolestuneista vanhemmista. Kylän monitoimitalossa, jossa toimivat sekä kouluopetus että päivähoidot, on epäilty sisäilmaongelmia jo pitkään, ja viimein niihin oli luvassa selvyyttä kunnan järjestämässä tiedotustilaisuudessa.

Mittavien sisäilmatutkimusten tulokset osoittivat, että Inarin koulurakennuksen perustuksissa on mikrobeja ja rakennuksen sisäilmassa liikaa terveydelle haitallisia mineraalivillakuituja. Vanhemmalle tuoreet tutkimustulokset osoittivat sen, mitä on epäilty jo pitkään.

– Kyllähän tämä raportti on kova paperi. Se osoittaa sen, että täällä on vakavia sisäilmaongelmia, kertoo inarilainen Áile Aikio.

Aikion perheessä koululaisten sisäilmasairastelut ovat osa arkipäivää.

– Omat lapseni ovat sairastuneet ja ovat todella väsyneitä. On kurjaa selittää lapsille, että tänäänkin menet kouluun ja muistuttaa juomaan vettä, rasvaamaan huulia ja ottamaan päänsärkyyn lääkettä. Se on jokapäiväistä ja todella raskasta, kertoo Aikio.

Vanhempien huoli: Jatkavatko lapset yhä koulunkäyntiä rakennuksessa, joka ei ole terve?

Inarin monitoimitalon saamenkielinen päivähoito muutti sisäilmaoireiluiden vuoksi pois talosta jo viime vuoden puolella, ja suomenkielinen päivähoito tekee muuttoa väistötiloihin paraikaa. Koulunkäynti jatkuu kuitenkin edelleen nykyisissä, todistetusti sisäilmaongelmaisissa tiloissa.

Inarin kirkonkylän koulussa on reilut 130 oppilasta. Huomattava osa sekä oppilaista että työntekijöistä ovat sairastuneet koulussa. Koulutilojen käyttäjiä ovat vaivanneet muun muassa kovat päänsäryt ja nuhat, ihottumat ja jatkuva väsymys.

Sisäilmatilaisuudessa monet vanhemmat toivat esiin huolensa siitä, uskaltavatko he enää laittaa lapsiaan kouluun, joka ei ole terve. Esimerkiksi Aikion perhe on päättänyt, että lapset jatkavat koulussa, vaikka ovat sairastuneet.

– Lapsella on oikeus oppia ja juuri sen takia minun lapseni ovat koulussa. En voi ottaa heitä kotiin, sillä minunkin on käytävä töissä, kertoo Aikio.

Vanhempien huoli lasten ja työntekijöiden terveydestä sekä tulevaisuudesta nousi jatkuvasti esiin torstaisessa tiedotustilaisuudessa. Vastauksia väistötilojen saamiseksi ei vielä tiedotustilaisuuden päätteeksi syntynyt.

Ensikäden ratkaisuiksi esitettiin, että koulukiinteistöä siivotaan entistä tarkemmin ja ilmanvaihtoon kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi välitunneilla luokkahuoneita voitaisiin tuulettaa tehokkaammin.

Áile Aikio odottaa, että kunnassa suhtauduttaisiin asiaan vakavasti.

– Minä en hyväksy sitä, että heidän suunnitelmansa on vain siivota tiloja paremmin tai että tulevaisuudessa remontoidaan. Haluan jonkinlaisia ratkaisuja. Haluan kuulla minne lapset, joilla on kovia reaktioita, siirretään ja milloin? Mitä minä itse vastaan lapselleni?, kysyy Aikio.

Sisäilmaongelmat ovat vaivanneet jo kauan

Inarin vuonna 1965 rakennetussa monitoimitalossa on painittu sisäilmaongelmien kanssa ennenkin. Talosta on aiemmin löydetty muun muassa sädesientä ja hometta, ja rakennusta on remontoitu löydösten jälkeen.

Esimerkiksi vuonna 2008 vanhemmat pohtivat boikotoida koulua homeongelmien vuoksi.

Nyt valmistuneista sisäilmatutkimuksista kävi ilmi, että talon sisäilmassa on mineraalivillakuituja, rakennuksen pohjarakenteissa mikrobeja ja sokkelissa vaurioita. Inarin kunnan sivistysjohtaja Ilkka Korhonen kuunteli tutkimusraportin tuloksia vakavana. Vielä tiedotustilaisuudessa hänellä ei kuitenkaan ollut antaa konkreettisia vastauksia jatkosta vanhemmille.

– Koulua ei ole vielä missään vaiheessa suljettu, eikä sitä olla tällä hetkelläkään sulkemassa tutkimustulosten perusteella. Mutta asia täytyy ottaa vakavasti ja löytää ratkaisuja sairastamiseen ja reagointeihin, pyrkiä saamaan tilanne paremmaksi, kertoo Korhonen.

Sivistysjohtaja painottaa, että pidemmän ajan ratkaisut eivät synny nopeasti, mutta toimiin ryhdytään heti.

Kunnanjohtaja lähtee hakemaan pitkäaikaista ratkaisua

Inarin kunnanjohtaja Toni K. Laineella oli maanantaiaamuna hyviä uutisia: kunnassa on juuri käynnistetty virkavalmistelu uusien koulu- ja päiväkotitilojen hankkimiseksi ja sijoittamiseksi Inarin kirkonkylälle.

Tarkoitus on ensihätään järjestää väistötilat Inarin koululaisille, mutta samalla myös aloittaa suunnittelu kokonaan uuden päiväkoti-koulurakennuksen rakentamiseksi kylälle.

– Raporttihan osoitti, että nykyisessä talossa on sisäilmaongelmia, joita pystytään korjaamaan, mutta yleensä tällaiset ratkaisut eivät ole kovin pitkäkestoisia. Pohjaehdotus tulee olemaan se, että tulemme hakemaan uutta sijoituspaikkaa tiloille koko kylän alueelta. Kyse ei ole pelkästään väistötilaratkaisuista, mutta myös pitkäkestoisemman ratkaisun saamisesta.

– Väistötilojen osalta meidän pyrkimyksemme on se, että emme lähde millään konttiratkaisulla liikkeelle, vaan siirrettävillä rakennuksilla, joita voi käyttää pidemmän aikaa. Niiden markkinatilanne voi olla hankala, mutta lähdemme selvittämään asiaa samantien, vakuuttaa kunnanjohtaja Toni K. Laine.

Laine uskoo kunnasta löytyvän rahaa uusiin tiloihin, vaikka kunnassa on paraikaa käynnissä myös toisen uuden koulukeskuksen rakentaminen kuntakeskukseen Ivaloon.

– Inarin kunnassa on onneksi siinä mielessä hyvä taloudellinen tilanne kasvun myötä, että meillä on hieman pelivaraa. Meillä ei olisi muuten suuria taloudellisia haasteita, mutta monet kiinteistömme ovat todella vaikeassa tilanteessa. Kyllä sekin on osittain vaikuttanut siihen, kuinka Inarin koulun tilannetta on pystytty seuraamaan, kunnanjohtaja myöntää.

Lapin keskussairaalassa on tulossa turvallisuusharjoitus, jossa teemana on tietoverkkoon kohdistuvan uhkan aiheuttama kriisitilanne. Uhka on tässä tapauksessa keksitty, mutta se voisi hyvinkin olla todellinen.

Suomessakin on jo tapauksia, joissa ulkopuoliset tekijät ovat onnistuneet lamauttamaan terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien toimintoja tietoverkkoon kohdistuneella hyökkäyksellä.

Yksi esimerkki on Lahdesta vuoden takaa. Siellä kaupungin tietoverkkoon päässyt haittaohjelma häiritsi yli viikon Lahden kaupungin tietoverkon toimintaa.

Sen seurauksena terveyskeskuksen potilastietojärjestelmät olivat pois käytöstä. Potilaiden tietoja ei päässyt näkemään, verikokeita ja röntgenkuvia ei pystytty kirjaamaan järjestelmään eikä niitä tietenkään päässyt katsomaan. Reseptit piti kirjoittaa vanhaan malliin paperille.

Lahdessa kyse ei ollut edes harkitusta hyökkäyksestä kaupungin tietoverkkoa vastaan. Ongelman aiheutti järjestelmään ujutettu haittaohjelma, joka käytti kaupungin tietokoneiden laskentatehoa ulkopuolisen tahon tarpeisiin. Kyseessä oli kryptovaluuttaa louhiva Wannamine-niminen ohjelma.

Toisenlainen ongelma lamautti terveyskeskusten ajanvarauksen Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä vuonna 2015. Järjestelmään kohdistui palvelunestohyökkäys, joka sai verkkosivuston tukkoon. Palvelunestohyökkäyksessä verkkoon kohdistetaan lukuisilta tietokoneilta niin paljon liikennettä, että verkon toiminta saadaan jumiin. Pohjois-Karjalan tapauksessa kyse oli mitä ilmeisimmin kiusanteosta, sillä mitään tietoja ei ainakaan kerrottu varastetun eikä rahan kiristämistäkään ollut.

Harjoituksessa testataan korkeimman johdon toimintakykyä

Lapin keskussairaalassa toteutetaan vuosittain laajempi valmiusharjoitus. Nyt kevään harjoituksen ytimessä on sairaalan verkon toiminta ja iskusanana kyber.

– Harjoituksessa on kyse nimenomaan kyberturvallisuudesta. Siinä testataan ja harjoitutetaan meidän ylintä johtoamme vakavien kriisitilanteiden varalta, Lapin keskussairaalan turvallisuuspäällikkö Lasse Kylén sanoo.

– Nykyään ollaan koko ajan enemmän riippuvaisia tietotekniikasta ja tällaisia pienempiä häiriöitä tapahtuu tietoverkoissa silloin tällöin. Nyt halutaan harjoitella sitä, että jos tulee vakavampi pitempikestoinen häiriö, niin miten meidän organisaatiomme pystyy niissä tilanteissa toimimaan ja mahdollisimman sujuvasti toipumaan.

Mitä on kyberturvallisuus ja kyberuhka?

Kun puhutaan tietojärjestelmistä, puhutaan tietoturvallisuudesta. Yhtälailla kuin yhteiskunnan kriittiset toiminnot, myös sairaalamaailman tärkeät toiminnot ovat riippuvaisia tietojärjestelmien ja verkkojen toimivuudesta.

Kun taas tietoturvallisuuden lisäksi tarkastellaan sitä, mistä järjestelmiin ja verkkoihin kohdistuvat erilaiset ongelmatilanteet aiheutuvat ja mitä ne aiheuttavat, puhutaan jo kyberturvallisuudesta.

–Kyberuhka käsittää ihmisten toimintaa joka käsittelee tietoa, ja se myös tarkoittaa tietojärjestelmiä missä tieto liikkuu ja myöskin laitteita, mitä yhdistetään tietoverkkoihin. Ja niitä on nykyään entistä enemmän, Lapin keskussairaalan tietohallintojohtaja Vesa-Matti Tolonen sanoo.

Todellakin.

Jopa pesukone tai jääkaappi voi nykyisin olla yhteydessä verkkoon. Verkon kautta hallittavat vaikkapa lämmityksen tai ovilukitusten ohjausjärjestelmät ovat olleet käytännön arkea jo vuosia.

Ja sairaalaympäristössä kohta kaikki laitteet ovat verkossa. Jopa potilailla on laitteita, joita voidaan yhdistää verkkoon.

–Jos ajatellaan meidän toimialaa, esimerkiksi omahoitoa, niin asiakkailla on omia laitteita, jotka tuottavat tietoa, Tolonen sanoo.

Hyökkäyksiä on ollut Lapissakin

Lapin keskussairaalassakin on kokemusta erilaisista tietoturvaongelmista.

Perinteisesti on sanottu, että kaikista hakkereista ja verkkorikollisista huolimatta suurin tietoverkon uhka on ihminen, joka sitä käyttää.

Sähköpostissa voi tulla viattoman näköinen viesti, jossa on vieläkin viattomamman näköinen linkki. Siinä voidaan urkkia sähköpostitunnusta ja salasanaa.

Urkinta on niin yleistä, että sillekin on oma terminsä, phishing eli tietojen kalastelu. Äkikseltään voisi ajatella, että eihän kukaan noin halpaan haksahda, mutta…

–Tällaista tapahtuu meilläkin. Viime syksynä oli muutama tapaus, ja niistä opittiin se, että vahvennettiin sähköpostiin kirjautumista. Meille tulee käyttöön mobiilivarmenne, eli vaikka joku kolmas osapuoli saisi selville meidän sähköpostitunnuksen ja salasanan, niin se ei pysty kirjautumaan järjestelmään, jos ei laita vielä mobiilivarmennetta, Lapin keskussairaalan tietohallintojohtaja Vesa-Matti Tolonen sanoo.

Ja vakavampiakin hyökkäyksiä on ollut. Mutta niistä ei puhuta.

–Joitakin yrityksiä on ollut, mutta ne on kyetty torjumaan ja palautumaan niistä. Mutta se että minkälaisia ne ovat olleet, niin minulla ei ole lupaa kertoa, koska se on organisaation omaa tietoa. Ei pankkikaan kerro omista uhkistaan, jotka ovat ehkä eskaloituneet, Tolonen sanoo.

– Mutta meillä ei ole tapahtunut yhtään major incidenttiä minun työurani aikana. Tulin tänne 2011 eikä yhtään sellaista hyökkäystä ole ollut, mikä olisi vetänyt tietosuojan kontilleen, Lapin keskussairaalan tietohallintojohtaja Vesa-Matti Tolonen sanoo.

– Olemme tehneet paljon enemmän töitä kuin konsulttiyritys, toteaa taipalsaarelainen Lauri Kauppinen.

– Jos tämä olisi tiedetty, niin olisi pitänyt tilata kuntalaisilta selvitys eikä konsultilta, naurahtaa Taipalsaaren kunnanjohtaja Kari Kuuramaa.

Konsulttiyritys Perlacon teki viime vuoden lopulla 4 700 asukkaan Taipalsaaren kunnasta analyysin, jossa se pohti kunnan talouden tilaa ja säästötarpeita. Analyysin mukaan seuraavan kolmen vuoden aikana säästöjä pitäisi tehdä yli 2 miljoonan euron edestä. Muuten kunta olisi vaarassa menettää itsenäisyytensä.

– Kohta ei ole koko Taipalsaarta, jos ei tehdä jotain, kuvaili lokakuussa 2018 hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä Perlacon oy:stä.

Tammikuun lopussa julkaistu ohjausryhmän säästölista sai Taipalsaaren pienen kylän, Vehkataipaleen asukkaat tulistumaan. Konsultin säästölistalla luki yhtenä vaihtoehtona muun muassa koulun lakkauttaminen.

Vehkataipalelaiset pyysivät kunnalta säästölistan tarkemmat laskelmat ja saivatkin ne. He alkoivat perehtyä tarkemmin konsultin ehdottamiin talouden sopeutustoimiin.

– Ei laskelmia tarvinnut kovin kauaa penkoa, kun sieltä tuli esiin ristiriitaisuuksia, kertoo taipalsaarelainen Lauri Kauppinen, joka asuu Rehulan kylässä Vehkataipaleen vieressä.

40–50 kuntalaista tarkistaa laskelmien paikkansa pitävyyttä

Nelisenkymmentä vehkataipalelaista on laskenut viikon verran yötä päivää ohjausryhmän ehdottamia säästöjä. He ovat nyt tekemeässä oman vaihtoehtolaskelmaa säästöjen saamiseksi. Siinä haetaan säästöjä mahdollisimman monesta kohteesta kunnan toiminnoissa. Työtä tehdään isolla joukolla.

Merkittävin syy kuntalaisten oman säästölistan tekoon on uhka kyläkoulun lakkauttamisesta Vehkataipaleella.

Noin 11 kilometrin päässä Taipalsaaren kunnan keskustasta sijaitsevassa Vehkataipaleen koulussa on 66 oppilasta. Kyläläisten laskelmien mukaan kyläkoulua käyttää harrastuspaikkanaan viikoittain 170 ihmistä. Kahdeksan eri lähikylän ihmiset kokoontuvat koululle harrastamaan liikuntaa ja käsitöitä.

– Vehkataipale on ollut upea kylä elää ja asua. Me toivomme, että se säilyisi seuraavillekin sukupolville elävänä kylänä, sanoo Mirja Pulkkinen.

Lakkauttaminen tuntuu monen mielestä oudolta, sillä yli satavuotiaan hirsikoulun perusteellinen remontti valmistui vasta reilu vuosi sitten. Remontti maksoi useita satojatuhansia euroja.

– Koulu ei ole pelkkä koulu vaan se kokoaa ihmiset yhteen, kertoo Lauri Kauppinen.

Puolen miljoonan säästöt

Konsultin selvityksen mukaan koulujen keskittäminen Taipalsaaren kirkonkylälle ja sen lähellä olevalle Saimaanharjulle toisi kunnalle säästöä vuodessa reilu puoli miljoonaa euroa.

– Selvitykseen olisi pitänyt voida käyttää enemmän aikaa ja resursseja, että luvut saataisiin avattua tarkemmin. Olemme kiinnittäneet huomiota niiden taulukossa olevien lukujen ristiriitaisuuteen ja epätarkkuuteen, sanoo Mirja Pulkkinen.

Kaikesta huolimatta kuntalaiset kiittelevät kuntaa avoimuudesta. Kunta on pitänyt kaksi kuntalaisten kuulemistilaisuutta, joissa kuntalaisille selvitettiin säästöjen tarpeellisuutta. Tilaisuudet pidettiin viikon välein, jonka aikana kuntalaiset kerkesivät tutustua tarkemmin mahdollisiin säästökohteisiin.

– Jälkimmäisessä kuntalaistilaisuudessa pääsi kysymään mieltä askarruttavia asioita kunnan päättäjiltä, kiittelee Lauri Kauppinen.

Poikkeuksellinen kyläyhteisö

Kuntalaisten mukaan konsultin tekemästä säästölistasta on löytynyt epäselvyyksiä velkamäärästä ja koulukuljetusten hinnoissa.

Kunnanjohtaja tunnustaa, että kuntalaisilla on ammattitaito laskemiseen hyppysissään. Esimerkiksi Mirja Pulkkinen toimi työelämässään olleessaan paikallisen yrityksen talousjohtajana ja kirjanpitäjänä. Nyt hän eläkkeellä ollessaan ynnää kunnan sopeutustoimia vapaehtoisesti iltapuhteinaan.

– Jos konsulttiesitys menee tällaisena valtuutettujen käsiin päätettäväksi, se on huono asia. Sen verran puuttellinen saatu ehdotus on, sanoo taipalsaarelainen Mirja Pulkkinen.

Kuntalaiset ymmärtävät hyvin, että säästöjä pitää saada aikaiseksi.

– Säästöjä pitää tehdä. Se on kaikkien tavoite. Siitä ei saa lipsua, sanoo työelämässä toimitusjohtajana toimiva Lauri Kauppinen.

Kunnanjohtaja ei tyrmää

Tammikuussa Taipalsaaren kunnanjohtajana aloittanut Kari Kuuramaa muistuttaa useaan otteeseen, ettei yksittäisiä asioita kannata liikaa katsoa, vaan kokonaisuus ratkaisee.

Kuuramaan mukaan kuntalaisten tekemä vaihtoehtoinen lista säästötoimiksi otetaan päätöksenteossa huomioon.

– Jos se on realistisesti toteutettavissa, niin se katsotaan ja analysoidaan. Säästölistauksessa pitää lähteä siitä, millaisia rakenteellisia säästöjä saataisiin aikaan, jotka pitkäaikaisesti vaikuttavat kunnan talouteen, muistuttaa Kuuramaa säästöjä pohtivia kuntalaisia.

Vehkataipalelaisten vaihtoehtoinen sopeutuslista viedään kunnalle helmikuun lopussa. Sitä ennen kyläläiset käyvät porukalla kysymässä tarkentavia kysymyksiä Taipalsaaren kunnan johdolta kunnantalolla.

Kunnanjohtaja kiittelee kuntalaisten aktiivisuutta.

– En ole törmännyt näin hienoon kuntalaisaktiivisuuteen aikaisemmin. Kyllä tämä on ihan poikkeuksellista, sanoo Taipalsaaren kunnanjohtaja Kari Kuuramaa, joka vielä viime vuonna oli Enonkosken kunnanjohtajana.

Hyönteiskato askarruttaa. Yle uutisten aiheesta kertova juttu löytyy tästä. Artikkeli johti vilkkaaseen keskusteluun ja moniin kysymyksiin.

Niistä tiivistimme tärkeimmät: tässä kymmenen kysymystä ja vastausta, vastaajana Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön hyönteistiimin vetäjä, yli-intendentti Pasi Sihvonen.

1. kysymys: – Mitä voimme tehdä hyönteisten pelastamiseksi? Auttavatko ns. kesäkukkaniityt, mesibaarit ja hyönteishotellit, vai onko ratkaisu niittyjen perustaminen ja metsien jättäminen monimuotoisiksi?

Pasi Sihvonen vastaa: – Elinympäristöjen väheneminen, yksipuolistuminen ja pirstaloituminen ovat keskeisiä hyönteiskadon syitä. Toimet, mitkä edesauttavat hyönteisille tärkeiden elinympäristöjen säilymistä, ovat tärkeitä. Esimerkiksi kukkaniityt, kukkivat tienpientareet ja mesibaarit ovat tärkeitä ja yksittäisen ihmisen vaikutuspiirissä.

2. kysymys: – Pitääkö tehomaataloutta ja tehometsätaloutta rajoittaa, kun esimerkiksi mustikan väheneminen aiheuttaa hyönteisten lajikatoa?

Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimustuloksien mukaan tehomaatalouden alueilla hyönteiskato on ollut massiivista. Tämä viittaa siihen, että nykyiset maatalouskäytännöt eivät ole kestävällä pohjalla.

3. kysymys: – Ovatko hyönteismyrkyt vai ilmastonmuutos pahempi uhka hyönteispopulaatioille?

Pasi Sihvonen vastaa: – Ilmastonmuutoksen vaikutukset hyönteiskantoihin ovat vielä huonosti tunnettuja. Ilmastonmuutoksen merkitys saattaa olla suurempi kuin on aiemmin oletettu.

4. kysymys: – Ovatko pölyttäjät niin uhattuina että se vaikuttaa myös ihmiskunnan selviytymiseen? Mikä on mehiläisen tilanne?

Pasi Sihvonen vastaa: – Ruoantuotanto on riippuvainen hyönteispölytyksestä, samoin ekosysteemien toiminta. Konkreettisina esimerkkeinä voi mainita hedelmäpuut, luonnonmarjat kuten mustikka, sekä kurkku ja tomaatti.

5. kysymys: – Perhosia tosiaan maallikon havainnoin on viime vuosina ollut aiempaa vähemmän ainakin Kainuussa ja Pohjois-Hämeessä. Onko tähän ja pölyttävien mehiläisten määrän vähentymiseen syynä säätila vai laajempi megatrendi?

Pasi Sihvonen vastaa: – Hyönteiset ovat niin monimuotoinen ryhmä, että niistä on hankala tehdä yleistyksiä. Yksittäisten lajien kannat vaihtelevat paljon vuodesta toiseen, ja osa perhoslajeista on taantunut merkittävästi, esimerkiksi Etelä-Suomen suoperhoset. Samaan aikaan on myös runsastuneita ja laajemmalle levinneitä lajeja kuten karttaperhonen (Araschina levana). Sen sijaan yöperhosseurannan yli 20-vuotisessa havaintosarjassa ei ole havaittavissa selvää muutosta kokonaisyksilömäärissä, vain lievä laskeva trendi.

6. kysymys: – Katoaako meiltä myös hyönteisiä syövät tintit ja tiitiäiset?

Pasi Sihvonen vastaa: – Monet eliöt ovat suoraan riippuvaisia hyönteisistä, kuten hyönteissyöjälinnut. Keski-Euroopassa on raportoitu lintukantojen taantumia.

7. kysymys: – Jos esimerkiksi Euroopan tain Skandinaavian alueella hyönteismyrkkyjen käyttöä vähennettäisiin rajusti, ja viljelijöitä velvoitettaisiin monipuolistamaan kasvikantaa, auttaisiko tämä hyönteispopulaatioita?

Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä, mutta on epävarmaa miten eri hyönteislajit reagoisivat muuttuneeseen tilanteeseen

8. kysymys: – Kuinka paljon hyönteiskatoa on havaittu Suomesssa?

Pasi Sihvonen vastaa: – Suomessa hyönteisseurantoja on tehty vähän, lähinnä rahoituksen puutteen vuoksi. Suomessa hyönteiskantojen ei ole toistaiseksi todettu vähentyneen yhtä rajusti kuin esim. Keski-Euroopassa. Suomessa maisemarakenne on monipuolisempi kuin Etelä-Euroopassa ja tehomaanviljelyn pinta-ala on pienempi. Nämä todennäköisesti ovat edesauttaneet hyönteisiämme suhteessa vertailualueisiin.

9. kysymys: – Onko uutisen taustalla olevan tutkimuskooste luotettava, vai liioitellaanko massasukupuuton vaaraa?

Pasi Sihvonen vastaa: – Tutkimuskooste on luotettava yhteenveto ilmiöstä, mutta on tärkeää ymmärtää, että tieto saattaa muuttua kun hyönteiskatoa koskevien tutkimuksien maantieteellinen ja ajallinen kattavuus paranee.

10. kysymys: – Olisiko apua siitä että kaupungin puutarha-alueille ja peltojen reunoille suojavyöhykkeille istutettaisiin pölyttäjille sopivia kasveja?

Pasi Sihvonen vastaa: – Kyllä. Mesikasvit ovat monille hyönteisille tärkeitä ja pienistäkin niityistä, peltojen reunoista ja vastaavista tulee kattava verkosto kun riittävän moni huomioi tällaisia asioita.

19. Onko hyönteisten kokonaismassan supistumisessa kyse arvioidun yhteismassan supistumisesta? Kun lajit katoavat onko uusia tulossa ilalle ?

Hyönteisten biomassaa koskevat tutkimukset ovat pääasiassa määrällisiä, eivät laadullisia. Se tarkoittaa, että jotkin hyönteislajit ovat saattaneet taantua merkittävästi ja samalla joku toinen on runsastunut, mutta tällaiset laji- tai ryhmäkohtaiset muutokset eivät näy tuloksissa.n.

Kaksi ihmistä on kuollut kahden henkilöauton kolarissa valtatiellä 28 Kannuksen Yliviirteellä maanantaina.

Kokkolan suunnasta tullut henkilöauto oli lähtenyt toistaiseksi tuntemattomasta syystä heittelehtimään ja törmännyt Kannuksen suunnasta tulleeseen henkilöautoon.

Kannuksen suunnasta tulleen henkilöauton kuljettaja ja etupenkillä turvaistuimessa istunut lapsi saivat surmansa. Muut osallisina olleet kärsivät eriasteisista vammoista.

Tien pinta oli tapahtumahetkellä jäinen. Alueella on 80 kilometrin rajoitus.

Onnettomuus sattui maanantaina puolenpäivän jälkeen.

Onnettomuuspaikalla oli pelastustöiden aikana käytössä vain yksi ajokaista. Jälkiraivaus saatiin tehtyä ennen kello 16:ta.

Etelä- ja Itä-Suomeen on annettu huonon ajokelin kelivaroitus lumi-, räntä- ja vesisateiden vuoksi. Ja ensi yönä palaavat pakkaset.

– Pakastuminen tekee ajokelin huonoksi lännessä ja myös Etelä-Suomessa. Kadut, alempi tieverkosto ja jalkakäytävät ovat viimeistään aamulla erittäin liukkaita, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Väyläviraston ylitarkastaja Otto Kärki sanoo, että pääteitä suolataan tarpeen mukaan jo ennakkoon. Ihannetilanne suolaamiselle olisi, että tiet olisivat mahdollisimman kuivia. Nyt on kuitenkin kosteaa. Sateen lisäksi teillä on sulamisvesiä.

– Ennusteet näyttäisivät siltä, että monin paikoin on tulossa jäätäviä sateita. Sade on ongelmallinen varsinkin, jos lämpötila on nollan alapuolella. Sade laimentaa suolaa.

Tienhoidon kannalta tämän hetken olosuhteet ovat hankalat myös, koska lämpötilan ennustetaan laskevan pakkasen puolelle samaan aikaan, kun liikennemäärät vähenevät. Pakastuminen vasta aamuyöstä juuri ennen työmatkaliikenteen alkamista olisi helpottanut kunnossapitoa.

– Suola edellyttää jonkun verran liikennettä, että se toimii. Aamulla liikenne levittää sitä suolaa ja lämmittää vähän, Väyläviraston Otto Kärki sanoo.

Meteorologi Matti Huutosen mukaan hankala suojasää teki alemman tieverkoston teistä Keski-Suomessa iljanteisia eli liukkaan jäisiä. Lumisade ja pakkanen tekevätkin pienemmille teille ihan hyvää.

– Jos sade on kiinteämpää ja sitten pakastuu, niin se voi karheuttaa sitä pintaa, jolloin pito vähän paranee.

Ilo on kuitenkin lyhytaikainen, sillä lämpötilat sahaavat alkaneella viikolla ennusteiden mukaan edestakaisin.

– Nyt pakastuu, sitten lauhtuu ja sitten taas pakastuu, Huutonen sanoo.

Helsingin Kalliossa Helsinginkadulla on pudonnut jäätä naisen päälle, kertoo poliisi.

Nainen on viety sairaalaan tarkistettavaksi. Poliisi ei kommentoi naisen vammoja, mutta kertoo naisen olleen tajuissaan, kun hänet vietiin sairaalaan.

Poliisin mukaan talon edusta on eristetty. Talon edessä oli alun perinkin eristyksiä, mutta ne eivät ilmeisesti olleet riittävät, sillä ihmiset kulkivat alueella.

Poliisi on paikalla ja selvittää tilannetta.

Oulussa epäillään tapahtuneen viikonloppuna jälleen uusi alaikäisiin kohdistunut epäilty seksuaalirikos. Asiasta kertoi ensin Kaleva.

Tapauksen tutkinnanjohtajan ja rikoskomisario Eveliina Karjalainen vahvistaa Ylelle, että tapaus on tutkinnassa.

Poliisin tiedotteen mukaan se tutkii tapausta, jossa kahden alaikäisen tytön epäillään joutuneen raiskatuksi yksityisasunnossa. Toinen uhreista on alle 16-vuotias ja toinen alle 18-vuotias. Tekoja tutkitaan törkeänä raiskauksena ja nuoremman uhrin osalta myös törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Muita nimikkeitä ovat lisäksi pahoinpitely ja pakottaminen.

Poliisi on ottanut teosta epäiltynä kiinni yhden henkilön. Epäilty on ulkomaalaistaustainen henkilö, jolla on oleskelulupa Suomeen. Hän on ollut Suomessa jo useita vuosia. Poliisi ei kommentoi sitä, onko epäiltyjä tässä vaiheessa useampia.

Poliisi ei kommentoi myöskään sitä, liittyykö sosiaalinen media tapaukseen.

Useita epäiltyjä lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia

Oulun poliisi on kertonut julkisuuteen useista alaikäiseen kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä. Poliisi on jo aiemmin kertonut, että sillä on tutkinnassa kaikkiaan yhdeksän eri juttua, joissa on yhdeksän uhria ja 17 epäiltyä. Näitä epäilyjä yhdistää se, että poliisi on tiedottanut niistä, uhrit on pääosin tavoitettu sosiaalisessa mediassa ja epäillyt ovat ulkomaalaistaustaisia.

Ensimmäinen tapaus tuli julki viime vuoden joulukuussa, kun Oulun poliisi tiedotti ensimmäisistä vangitsemisista. Tässä epäillyssä seksuaalirikoksessa on kahdeksan epäiltyä ja yksi alaikäinen uhri. Hyväksikäyttöä oli epäilyn mukaan kestänyt vuonna 2018 miltei viisi kuukautta yksityisasunnossa.

Lisäksi joulukuussa tuli julki kaksi muuta erillistä epäiltyä lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta. Molemmat epäillyt rikokset ovat tapahtuneet 17. marraskuuta ulkona Tuiran kaupunginosassa.

Pitkään kestäneen epäillyn seksuaalirikostapauksen ja Tuiran epäiltyjen seksuaalirikosten lisäksi joulukuussa tuli julki, että tutkii kahta erillistä epäiltyä lapseen kohdistunutta rikosta, jotka eivät poliisin mukaan liity aikaisempiin epäiltyihin tapauksiin. Molemmat epäillyt rikokset tapahtuivat marras-lokakuussa.

Tammikuussa seksuaalirikosepäilyjä tuli jälleen lisää. Perjantaina 11. tammikuuta Oulun poliisi kertoi, että se on käynnistänyt esitutkinnan neljästä uudesta seksuaalirikosepäilystä, jotka ovat kohdistuneet alle 15-vuotiaisiin tyttöihin. Epäiltyjä on yhteensä neljä. Epäillyt teot olivat tapahtuneet kesän 2018 aikana.

Rikosnimikkeitä on useita tapauksista riippuen. Viime viikolla kerrottiin, että laajimman tapauksen osalta yhtä vangittua epäillään myös seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta henkilöltä.

Yksi tapaus on myös osoittautunut vääräksi ilmiannoksi. Kyse oli Raahessa ilmi tulleesta epäilystä.

Ylen tammikuussa keräämien tietojen mukaan yhteensä Oulun poliisilaitoksen alueella on tutkinnassa yli 130 lapsiin kohdistunutta hyväksikäyttöepäilyä.

Lue myös:

Oulun seksuaalirikostutkinnoista puolet syyttäjälle helmikuussa – Näin Suomea järkyttäneet tutkinnat ovat edenneet

Porin Yyterin kuuluisien hiekkadyynien ja uimarannan lähettyville saattaa nousta uusi hotelli ja runsaasti uusia mökkejä, jos UPM-Kymmenen omistaman alueen asemakaavamuutos menee läpi.

Yyterin santojen eteläosaan metsäalueelle ja lähelle rantaa voisi ehdotuksen pohjalta nousta kuusikerroksinen kylpylähotelli, vesiallas ja jopa 175 loma- ja matkailupalvelurakennusta.

Kylpylähotelli voisi laajuudeltaan olla suurempi kuin esimerkiksi Naantalin kylpylä. Hotellirakennusten rakennusoikeus olisi 32 000 kerrosneliömetriä.

Hotellin lähelle kaivettava vesiallas täytettäisiin luonnonvedellä. Allas olisi pituudeltaan 520 metriä ja leveydeltään keskimäärin 120 metriä. Sen suurin syvyys olisi kolme metriä ja se sijaitsisi puolen kilometrin päässä meren rannasta. Altaan keskellä sijaitsisi saari.

Altaalle on tarkoitus keskittää matkailu- ja virkistyspalveluita.

Merkittävä koko Satakunnalle

Kaavasuunnitelma on ollut maanantaina Porin kaupunginhallituksen käsittelyssä. Suunnitelmassa todetaan, että hanke on erittäin merkittävä Yyterin ja koko Satakunnan kannalta.

Porin Yyterissä sijaitsee jo tällä hetkellä yksi kylpylähotelli, joka on rakennettu 1970-luvun puolivälissä.

Kaavamuutoksessa halutaan ottaa huomioon myös Yyterin merkittävät luontoarvot. Siinä muun muassa muutettaisiin Yyterin rantavyöhykettä luonnonsuojelualueeksi. Luonnonsuojelualueen koko olisi 33 hehtaaria.

Kaupunginjohtaja hotellista: Tervetuloa!

Kaavamuutos ei vielä toteuduttuaan itsessään tarkoita, että Porissa alettaisiin rakentaa uutta hotellia. Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen toteaa Ylelle, että hän ei ota kantaa siihen, nouseeko Yyteriin uusi hotelli vai ei. Hän kuitenkin toivottaa uuden hotellin tervetulleeksi.

Kaavaehdotuksessa arvioidaan, että kaikki alueen yrittäjät hyötyvät siitä, että Yyteriin tulee lisää toimintaa. Uusien palvelujen toivotaan tuovan uusia matkailijoita alueelle myös talviaikaan.

Uusien palvelujen toivotaan luovan Poriin myös runsaasti uusia työpaikkoja.

Tor-verkossa toimineen Sipulikanava-sivuston perustaja ja ylläpitäjä tuomittiin kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen avunantoon huumausainerikoksissa ja törkeissä huumausainerikoksissa.

Syyttäjä vaati miehelle vähintään seitsemän vuoden vankeutta. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että yhteys varsinaisiin päätekoihin oli etäinen.

Oikeuden mukaan syytetty ei pyrkinyt merkittävästi hyötymään huumekaupasta taloudellisesti. Tunnusmerkistö ei sitä edellytä, mutta oikeuden mukaan tämä silti jossain määrin vaikuttaa syyllisyyden arviointiin.

Mies perusti huumeiden välittämiseen keskittyneen kauppapaikan vuonna 2014 ja toimi sen ylläpitäjänä. Oikeus katsoi, että Sipulikanava on mahdollistanut laajan ja helposti käytettävissä olevan keinon myydä ja hankkia huumausaineita täysin anonyymisti.

Tor-verkkoon ei pääse tavallisella selaimella.

Lue lisää:

Tulli sulki Tor-verkon Sipulikanavan – merkittävää vaikutusta suomalaiseen huumekauppaan

Brother Christmas -hyväntekeväisyyshahmona tunnetun Ari Koposen tutkintapyyntö Helsingin Sanomien uutisoinnista ei etene poliisin esiselvityksestä rikosepäilyksi. Asiasta kertoi ensimmäisenä HS ja Helsingin poliisi lähetti STT:lle pyynnöstä päätöksen tutkinnan lopettamisesta.

Koposen hyväntekeväisyyshahmo on alkujaan tunnettu parrasta, piposta ja ruutupaidasta sekä tavastaan hyödyntää sosiaalista mediaa. Yhdistyksen viimeisimmän vuosikertomuksen mukaan apu kohdentuu suurimmaksi osaksi sairaille lapsille, apua tarvitseville lapsiperheille, vanhuksille ja veteraaneille.

Brother Christmas -yhdistystä epäillään törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kolmesta rahankeräysrikoksesta. Negatiivinen mediakierre Koposen ja yhdistyksen ympärillä alkoi viime helmikuun lopulla HS:n jutusta, jonka mukaan hänen ja yhdistyksen toiminnassa oli epäselvyyksiä.

Koponen pyysi poliisia puolestaan tutkimaan, onko HS syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen. Poliisi ei löytänyt esitutkinnalle perusteita.

– Artikkeleissa ei väitetä, että Koponen tai joku muu yhdistyksen toiminnassa olleista olisi syyllistynyt rikokseen. Myöhemmin rikosepäilyjä on kuitenkin ilmennyt, ja poliisi on suorittanut esitutkinnan asioissa loppuun. Esitutkinnassa rikosepäilyt eivät ole osoittautuneet aiheettomiksi, rikostarkastaja Harri Saaristola toteaa päätöksessä.

Päätöksessä sanotaan myös, että HS:n toimittajan selvityksen perusteella lehdellä on hallussa väitteitään tukevaa aineistoa.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos aloitti kirjoituksen julkaisun jälkeen esitutkinnan Brother Christmasin toiminnasta. Tammikuussa poliisi ilmoitti epäilevänsä yhdistystä törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kolmesta rahankeräysrikoksesta.

Yhdistykseen on aiemmin viime huhtikuussa tehty hallinnon erityistarkastus, jossa ei löydetty taloudenpidosta väärinkäytöksiä.

Koponen on tehnyt poliisille myös tutkintapyynnön myös Seura-lehden uutisoinnista. Seura kirjoitti, että järjestön vuonna 2016 järjestettyyn joulukampanjaan kerätyistä rahoista vain osa meni perille. Koponen on kiistänyt väärinkäytökset.

Lue lisää:

Poliisi epäilee Brother Christmasia kolmesta rahankeräysrikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta

Erityistarkastuksessa ei löydetty Brother Christmasin taloudenpidosta väärinkäytöksiä – Ari Koponen: "Hallitus menee uusiksi, itse eroan"

Poliisi aloittaa esitutkinnan Brother Christmasin mahdollisista taloudellisista väärinkäytöksistä

Hyväntekijä Brother Christmas kiistää rahankäytön epäselvyydet: "Tämä ei pidä paikkaansa"

HS: Lähes miljoona euroa hyväntekeväisyyteen keränneen Brother Christmasin rahankäytössä epäselvyyksiä

Nuorten maksuttomasta ehkäisystä on puhuttu jo vuosia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Väestöliitto ovat suositelleet sitä pitkään, mutta edelleen vain viitisenkymmentä kuntaa tarjoaa nuorille ilmaisen ehkäisyn.

Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä äänesti viime vuoden lopussa, ettei maakunnan nuorille tarjota ilmaista ehkäisyä.

Naapurimaakunnan tarina on iloisempi – Kanta-Hämeen nuoret saavat ehkäisyn maksutta kaikissa kunnissa paitsi Hattulassa.

Nuorten kanta on selkeä: ilmainen ehkäisy on yhdenvertaisuuskysymys.

– Ei pitäisi tulla sitä, että on noloa hakea kortsuja tai muuta, sanoo parikymppinen opiskelija Elina Kervinen Lahdesta.

Ilmainen ja kaikille nuorille kuuluva ehkäisy tekisi asiasta helposti lähestyttävän, jos seksistä ei esimerkiksi puhuta kotona.

– Kaikilla ihmisillä on oikeus saada suojaus, harrastaa seksiä ja nauttia siitä, Katriina Ruotsalainen ajattelee.

Joka viides kasi- ja ysiluokkalainen harrastanut seksiä

Maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen nuorille olisi hyvin tärkeää, ajattelee Hämeen ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen koordinaattori Sari Mäki. Hän on koulutukseltaan erityistason seksuaaliterapeutti ja terveydenhoitaja.

Mäki muistuttaa, että vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulosten mukaan noin joka viides kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen on aloittanut seksin.

– Mielestäni oli huolestuttavaa, että 8.–9.-luokkalaisista pojista 12 prosenttia ei ollut käyttänyt ehkäisyä ollenkaan viimeisessä yhdynnässä. Tytöillä se vastaava osuus oli vähän yli kymmenen prosenttia, painottaa Mäki.

Maksuttomat pitkäaikaiset ehkäisykeinot, kuten hormonikapselit tai hormonikierukka, ovat naisten ehkäisykeinoja. Seksuaaliterapeutti toivoo, että maksuton ehkäisy olisi aina sekä poikien että tyttöjen asia ja että kondomeja jaettaisiin nuorille.

– Kondomit ovat ainut poikien ehkäisykeino ja se on ainut väline, joka suojaa myös seksitaudeilta, muistuttaa Mäki ja kannustaa nuoria tuplaehkäisyyn.

Ilmaisen ehkäisyn jarruna raha ja tabut

Keskustelu nuorten maksuttomasta ehkäisystä tuntuu kuitenkin jakavan voimakkaasti mielipiteitä. Syynä on tavallisimmin raha. Maksuton ehkäisy on sitä tarjoavalle kunnalle tai kuntayhtymällä rahareikä, mutta kauaskatseinen näkee siinä säästöä.

Ilmaisen ehkäisyn maakunnassa Kanta-Hämeessä tehtiin vuonna 2017 noin 250 aborttia – Päijät-Hämeessä liki sata enemmän. Pitkäkestoinen hormonaalinen ehkäisy maksaa 100–150 euroa. Kanta-Hämeessä abortin hintalappu on 200–1 900 euroa.

Tilastojen mukaan 20–24-vuotiaat naiset tekevät eniten abortteja. Alan asiantuntijat painottavat, että nuorille tarjottava maksuton ehkäisy ei ole vain keino säästää aborttikustannuksissa.

– Abortti ei voi olla vaikuttamatta ihmiseen jollain tasolla, vaikka se olisi tarkoin harkittukin. Tässä kannattaa miettiä asioita pidemmälläkin tähtäimellä, että kyllä maksuton ehkäisy siinä mielessä on parempi vaihtoehto, pohtii koordinaattori Sari Mäki.

Mielipiteet ilmaisesta ehkäisystä jakautuvat myös siksi, että ajatuskin nuorten seksistä nostaa yhä monen aikuisen karvat pystyyn.

– Osa vanhemmista saattaa jopa miettiä, että aikaistaako se nuorilla seksisuhteiden aloittamista, Sari Mäki sanoo.

Lahtelainen nuoriso-ohjaaja Einari Toiviainen ajattelee samoin kuin Mäki: jotkut uskovat ilmaisen ehkäisyn kannustavan nuoria petipuuhiin turhan aikaisin. Itse hän ei väitettä täysin osta.

– Vaikka onhan se ihan tottakin, että siinä vaiheessa voi alkaa kokeilemaan ja tutustumaan itseensä ja toiseen.

Seksuaalikasvatusta enemmän?

Koordinaattori Sari Mäki painottaa, että seksuaalikasvatus on yksi koulun ja vanhempien tärkeimpiä tehtäviä. Siihen olisi syytä panostaa yhä enemmän. Koulujen kannattaa satsata opettajien seksuaalikasvatusosaamiseen ammatillisella lisäkoulutuksella.

– Kun annetaan oikeaan aikaan oikeanlaista tietoa, niin se edesauttaa sitä, että nuori pystyy itse tekemään valintoja oman seksuaaliterveytensä parhaaksi, miettii Mäki.

Oli se sitten irto- tai seurustelusuhde, niin osattaisiin ottaa huomioon myös toinen osapuoli – että siinä on kaksi ihmistä. Elina Kervinen

Nuoriso-ohjaaja Einari Toiviainen työskentelee 10–18-vuotiaiden kanssa. Hänen mukaansa monella nuorella on pornon takia pahasti vinoutunut kuva seksistä. Sen rikkoutuminen on shokki.

– Joillekin se on kuin kertoisi, ettei joulupukkia ole. Käsitykset voivat olla todella vääristyneitä.

Elina Kervisen mielestä seksuaalikasvatuksessa pitäisi käsitellä enemmän sitä, kuinka intiimiä seksi on.

– Oli se sitten irto- tai seurustelusuhde, niin osattaisiin ottaa huomioon myös toinen osapuoli – että siinä on kaksi ihmistä.

Lue lisää:

Vantaalla teiniraskauksista hävisi kolmannes ilmaisen ehkäisyn myötä – Lääkäri: "Toivon todella, että ihmisillä olisi halu tarkastella tätä asiaa"

Ilmainen ehkäisy voisi vähentää abortteja ja niistä koituvia kuluja – vain 35 kuntaa herännyt asiaan, vaikka Väestöliitto suositellut kymmenen vuoden ajan

Omakotitalon seinään nojaa lumilapio. Holger Sjögrenin aamupäivä on kulunut lumitöissä eikä silakkaa troolatessa. Siihen on nykyään aikaa, sillä hän käy kalastamassa enää kerran viikossa.

– Kävisimme enemmänkin, mutta markkinat eivät vedä. Kaupaksi menee vain se, minkä itse myy, harmittelee Sjögren.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Holger Sjögren on kalastanut silakkaa koko ikänsä. Sjögren syntyi Pyhtään Koukkusaaressa, jonka lähes kaikki asukkaat olivat kalastajia. Saaressa oli 1930–40-lukujen taitteessa noin 60 asukasta. Pieni poika oli usein mukana rysillä. Saaliina oli pääasiassa silakkaa ja vähän suomukalaa.

– Siitä jäi kipinä, kun pikkupoikana kuuntelin rannalla kuulamoottoreiden ja Wikström-moottoreiden jytinää. Koukkusaari oli maailman paras paikka elää ja viettää lapsuutta.

Olen valinnut maailman parhaan ammatin. Holger Sjögren

Saari oli varsin suljettu yhteisö, mutta lapset kävivät koulua mantereen puolella. Toiset Sjögrenin tavoin Pyhtään ruotsalaista koulua ja toiset suomalaista koulua. Kun Koukkusaaren oma koulu valmistui, ehti Sjögren käydä siellä viimeisen kouluvuotensa vuonna 1951. Opettaja patisti 12-vuotiasta Sjögreniä opettajaseminaariin.

– Opettajan ura unohtui, kun troolarit ja tukkihinaajat ajoivat Koukkusaaren ohi halkolasteineen. Olen valinnut maailman parhaan ammatin silakan troolikalastajana.

Niinpä Sjögren jäi Koukkusaareen.

Kohtalokas räjähdys

Kalastus toi leivän pöytään ja vähän leivänpäällistäkin, vaikka pahimpina talviaikoina joutuikin käymään metsätöissä. Lohisiimakalastus toi sitten vielä vähän lisätuloja.

Sitten tuli syksy 1960, jota Sjögren ei unohda. Silloin hänen ensimmäisen troolarinsa kannella tapahtui räjähdys, joka maksoi ihmishengen.

Sjögren oli kalastamassa isänsä, setänsä ja erään neljännen koukkusaarelaisen kanssa, kun kannelle nousi troolin mukana outo esine. Se räjähti kannella ilmeisesti moottorin tärinän voimasta.

– Kansirakenteet hajosivat ja setäni tippui mereen. Setä menehtyi räjähdyksessä ja minullekin kävi pahasti. Sain sirpaleita pitkin kehoa ja olin viikon sairaalassa.

Aluksen miehet saivat kuitenkin satamaan omin voimin. Sjögrenin isä ja neljäs miehistön jäsen selvisivät ehjin nahoin. Troolari korjattiin ja parin kuukauden päästä onnettomuudesta kalastus jatkui.

Setä menehtyi ja minullekin kävi pahasti. Holger Sjögren

Sjögren muistelee, että sinä talvena tuli paljon kalaa. Keväällä hän vaihtoi uuteen isompaan troolariin.

– Onnettomuus oli kova paikka, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt. Sitä vain jatkettiin töitä, sanoo Sjögren.

Räjähtänyt esine oli miehille aivan tuntematon. Myöhemmin selvisi, että esine oli raivauseste. Miinanraivaamisen estämiseksi tai hidastamiseksi oli sodan aikana erilaisia menetelmiä. Raivauskalustojen tuhoamiseen käytettiin joko räjähtäviä tai leikkurilla toimivia raivausesteitä.

– Eivät siitä esineestä tienneet vanhemmat miehetkään, jotka olivat olleet sodassa.

Koti-ikävää

Sjögren troolasi silakkaa Koukkusaaren ympäristössä yhdessä veljiensä kanssa, mutta hänen kalastusmatkansa suuntautuivat myös kauemmas. Kun tehtaat alkoivat saastuttaa vesiä ja saaliit pienenivät lähialueilla, Sjögren reissasi kalaan Pohjanlahdelle, Itämerelle ja Suomenlahdelle.

Koukkusaaresta mantereelle Kotkaan mies muutti vuonna 1964, kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Kalastusmatkat saattoivat olla kuukaudenkin mittaisia. Koti-ikävä ehti iskeä moneen kertaan. Ensimmäiset päivät poissa kotoa olivat aina vaikeita, mutta sitten siihen tottui.

– Asuimme troolarissa ja soitimme radiopuhelimella kotiin. Soittoaika piti valikoida tarkoin, etteivät kaverit kuulleet ihan kaikkia puheita, myhäilee Sjögren.

Miehistöä aluksella oli kerrallaan kolme tai neljä henkeä, ja niille muodostui oma yhteisönsä. Miehet kalastivat, kuuntelivat radiota ja kävivät kaupassa, kun olivat maissa. Yhdessä soittaminen oli yksi tapa viettää aikaa.

– Minulla oli huuliharppu ja kaverilla haitari. Myrskyisinä päivinä saaren rannalla sitten joskus musisoitiin.

Merellä tiiviissä yhteiselossa syntyi myös hyviä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Kalastuksen loppu

2000-luvun alussa koukkusaarelaisten elämä muuttui. Maa- ja metsätalousministeriö kielsi kirjolohien ruokkimisen silakalla. Kiellon takana olivat eläinlääkintäviranomaiset, jotka pelkäsivät kalatauteja. Silakasta alettiin tehdä kalajauhoa, jota käytetään rehuna.

– Koukkusaarelaisten kalastus loppui siihen. Ei ollut enää mitään paikkaa, mihin niitä silakoita olisi laittanut, sanoo Sjögren.

Silakan pyytämistä jatkoivat vain Sjögren ja hänen veljensä.

Minä ihmettelen, miten ihmiset viitsivät mennä seitsemäksi töihin ja tulla viideltä kotiin. Holger Sjögren

Ammattikalastajat ovat yksi toisensa jälkeen lopettaneet Itäisellä Suomenlahdella. Sjögrenin aluksilla on ollut viime vuosina kesäkisällejä, mutta jatkajia ei tunnu löytyvän. Hänen kaikki kolme lastaan kalastivat isänsä aluksella opiskelujen lomassa, mutta kukaan ei jäänyt alalle.

Kalastajan ammattia pidetään raskaana ja olosuhteita huonoina. Sjögren on eri mieltä.

– Muuta maailmaa ei ole kuin meri! Minä ihmettelen, miten ihmiset viitsivät mennä seitsemäksi töihin ja tulla viideltä kotiin. Että miten ihmiset voivat pärjätä niin tylsällä elämällä.

Veitsi näkyi neljän metrin syvyydestä

Silakkaa on Sjögrenin mukaan nyt meressä enemmän kuin koskaan. Hän käy troolaamassa kerran viikossa edelleen, vaikka eläkkeellä onkin. Yksi ystävistä luopui omasta silakanpyyntikiintiöstään ja antoi sen Sjögrenille. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kerrotaan, että itäisellä Suomenlahdella on enää kaksi silakantroolaajaa: Sjögren ja häntä hiukan nuorempi Hannu Lanki.

– Alle tonnin saaliin saa hyvin kaupaksi eikä se rasita kiintiötä niin kovin. Jos kauppa kävisi ja olisi isommat kiintiöt, voisi hyvin kalastaa kymmeniä tonneja päivässä, selventää Sjögren.

Kalastaja on yhtä luonnon kanssa. Vuosikymmeniä merellä työskennellyt ei voi olla huomaamatta ympäristön tilan muutoksia. Sjögren on huomannut, että rantavedet ovat nykyään puhtaampia, mutta ulkomerellä vesi on sameaa.

– Jos Suursaaren kohdalla pudotti sotavuosina veitsen veteen, se näkyi neljän metrin syvyydestä. Vielä 1960- ja 70-luvuillakaan ei trooli likaantunut ollenkaan ja nyt se on täynnä limaa ja saasteita.

Vaikka kalan kulutus on kasvanut, silakkaa syödään entistä vähemmän. Suurin osa siitä meneekin rehuksi. Sjögren toimittaa silakkaa muun muassa Kotkan akvaariotalo Maretariumiin kalojen ruoaksi.

– Toisaalta kyllä Kotkassa ihmiset syövät vielä silakkaa. Rannassa kauppa käy vielä niin hyvin, ettei uskoisikaan.

Silakkayllätys

Holger Sjögren on tuttu näky myös Helsingin silakkamarkkinoilla. Palkintojakin on tullut. Vuonna 2013 hänen rosepippurisilakkansa palkittiin vuoden silakkayllätyksenä.

Aina ei ole kuitenkaan silakkamarkkinoilla käyty. Kun tehtaat likasivat rantavesiä, saaliit olivat todella pieniä.

– Syksyn saalis saattoi olla sata tai kaksisataa kiloa. Aloin käydä silakkamarkkinoilla silloin, kun silakasta piti saada parempi hinta, jolla pärjäisi koko talven.

Troolareita on Sjögrenillä on ollut yhteensä parikymmentä. Viimeisin, 13-metrinen Inter, odottelee isäntäänsä Kuusisen satamassa. Mikä vetää kahdeksankymppistä miestä edelleen merelle silakanpyyntiin?

– Se on se mieltymys siihen kalastukseen ja työhön ja kaipuu sinne merelle, että ainakin kerta viikkoon sinne on päästävä, sanoo Sjögren.

Koukkusaarikaan ei ole unohtunut, siellä on edelleen kesämökki. Holger Sjögren kaivaa huuliharpun esille ja alkaa soittaa. Laulun nimi on Tähti ja meripoika. Se kertoo merimiehen ja kalastajan koti-ikävästä.

Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtori ja tiimivastaava Tero Lämsä oli tietämättään sisäilma-altistunut sekä opiskellessa että töissä.

– Kymmenen vuotta sitten oireet räjähtivät. Päänsärkyä, väsymystä, nenäverenvuotoa ja tulehduskierteitä, Lämsä kuvailee.

Lämsän työpaikka on viimeiset kolme vuotta ollut vanha paperitehdas Jyväskylän Kankaalla. Sen massiiviset tiiliseinät ovat ehtineet vuosikymmenten vieriessä imeä itseensä yhtä sun toista luovutettavaksi sisäilmaan.

Mutta Lämsä ei oireile.

– Eikä kenelläkään muullakaan meidän porukastamme ole täällä tullut mitään oireita, hän sanoo.

Vanhaa tehdasta on korjattu kapseloimalla. Kapselointi tarkoittaa sitä, että vaurioitunut rakenne ympäröidään kaasutiiviisti kerroksella, joka ei päästä sisäilmaongelmien aiheuttajia lävitseen.

Koko talo kapseliin

Jyväskyläläisessä arvorakennuksessa tehdään parasta aikaa peruskorjausta. Suojellun rakennuksen tiiliseinien laasti on mikrobivaurioitunut. Seinien purkaminen taas tarkoittaisi koko talon purkamista.

Remontissa on päädytty siihen, että koko talo kapseloidaan. Lopputuloksena talon kaikkia sisäpintoja peittää kaasua läpäisemätön kalvo.

– Välipohjan rakenteet pinnoitetaan, sen jälkeen vedetään ulkoseinät sisäpuolelta ja kattorakenteet. Näin ongelma suljetaan ulkoseinän rakenteeseen, kertoo VRP Keski-Suomi Oy:n rakennusmestari Jari Hellman.

Kaasutiivis kapselointi tarkoittaa myös sitä, että rakennuksessa ei sen jälkeen ole ilmavuotoja.

– Kaikki ilma tulee koneella ja menee koneella. Rakenteesta ei tule ilma lävitse, Hellman sanoo.

Suuri kiinteistöomistaja suhtautuu varovaisesti

Jyväskylän kaupungin Tilapalvelu hallinnoi satoja rakennuksia, joilla on pinta-alaa yhteensä yli puoli miljoonaa neliometriä. Siellä kapselointiin suhtaudutaan varovaisesti.

– Tavoittelemme yleensä noin 30 vuoden elinkaarta. Siksi mieluummin poistamme kaikki mahdolliset riskitekijät kiinteistöistä, Tilapalvelun rakennuttamispäällikkö Tuija Lepistö sanoo.

Se ei tarkoita, etteikö Jyväskylä käyttäisi kapselointia.

– Jos ei muulla menetelmällä pystytä rakennetta korjaamaan. Sellaisia voivat olla esimerkiksi kantavat rakenteet tai maanvaraiset laatat, Tilapalvelun kiinteistöpäällikkö Petteri Kontro sanoo.

Koska kaupungilla on paljon kiinteistöjä, myös kapselointeja on tehty.

– Määrät eivät ole kovin suuria, mutta käsitykseni mukaan kapseloinnit ovat toimineet, Kontro sanoo.

Jyväskylän kokoisessa kaupungissa peruskorjataan jatkuvasti. Isoksi luonnehdittavia peruskorjaushankkeita on joka vuodelle.

– Yleensä jokaisessa hankkeessa tulee joku kohta, jossa harkitaan kapselointia. Käytämme asiantuntijoita, ja kapseloimme tarvittaessa, Lepistö sanoo.

Asumisterveysliitolle tuttu menetelmä

Asumisterveysliitto AsTe ry:lle kapselointi on tuttu menetelmä, eivätkä siihen liittyvät kokemukset ole hyviä.

– Meihin otetaan yhteyttä silloin, jos ihmisille on tullut sisäilmasta terveysoireita, liiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö sanoo.

Rämön näkemys kapseloinneista on selkeä.

– Jos puhutaan homeiden, mikrobien ja kaasumaisten epäpuhtauksien kapseloinnista, niin se on kyllä täyttä puppua.

Rämö kertoo nähneensä niin monta epäonnistunutta kohdetta, ettei hän usko kapseloinnin toimivuuteen. Hänen mielestään rakennukset pitäisi aina korjata uusimalla rakenteet.

– Kaikki rakennukset on mahdollista korjata. Kyse on siitä, halutaanko niin tehdä, hän sanoo.

Kapselointi on käsityötä

Kapselointipinnoite levitetään käsipelillä: telalla ja siveltimellä. Kerroksia on useita. Se saattaa tarkoittaa lukemattomia neliöitä seinää, lattiaa ja kattoa – sekä erilaisia läpivientejä, kulmia, nurkkia ja kolosia.

Jotta kapselointi toimisi, niiden on kaikkien oltava tiiviitä.

– Tuotteet sinällään ovat pitkälle kehitettyjä, ja niillä on pitkä takuu. Sen lisäksi työn pitää olla hyvin suunniteltu, tehty ja valvottu. Silloin kaikki toimii, Kontro sanoo.

Työmaalla valvonta lähtee siitä, että työtä seurataan. Sen lisäksi tehdään pinnoitepaksuuden mittauksia ja kaasunpitävyyttä tarkastetaan muun muassa merkkisavuilla.

– Kapseloinnin toimivuutta pitää seurata myös jälkikäteen. Rakenteessa oleva ongelmahan ei ole kapseloinnilla minnekään poistunut, Kontro muistuttaa.

Halvempaa kuin purkaminen

Rakenteen purkamiseen ja uudelleenrakentamiseen verrattuna kapselointi on Petteri Kontron mukaan huomattavasti edullisempaa.

Etenkin kaupallisilla toimijoilla euro konsulttina saattaa johtaa saneerausten tekemiseen entistä enemmän kapseloimalla.

– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kapselointia pitää käyttää harkiten. Me mieluummin pelaamme varman päälle kuin jätämme riskitekijän rakenteeseen kenties kymmeniksi vuosiksi. Mutta meillä ei olekaan tulospaineita, sanoo Tuija Lepistö.

Kapselointia onkin verrattu viemäriremonteissa käytettäviin pinnoituksiin ja sukituksiin. Niissäkään vanhaa rakennetta ei pureta pois, vaan tavalla tai toisella korjataan toimivaksi.

Ei sama kuin tiivistyskorjaus

Kapseloinnin kanssa työskentelevät nostavat usein esiin sen, että kapselointi sekoitetaan tiivistyskorjauksiin. Tiivistyskorjaukset ovat hyvin yleisiä, kapseloinnit eivät.

Tiivistyskorjauksissa pyritään rakennuksen ilmanvaihdon parempaan hallintaan. Niiden tarkoitus on etsiä ja korjata rakennusten ilmavuotoja niin, ettei ilma kulje sellaisista paikoista, joista sen ei haluta kulkevan.

Riippuen siitä, millainen kapselointi rakennuksessa toteutetaan, se voi tarkoittaa myös tiivistyskorjausta. Ilmavuotojen tiivistäminen ei kuitenkaan ole kapseloinnin tarkoitus, vaan kapseloinnilla pyritään korjaamaan sisäilmaongelmat eristämällä haittalähde sisäilmasta.

Kapselointia tehdään monella tavalla

Kapselointi ei ole yksi yhtenäinen menetelmä. Periaate on aina sulkea vaurioitunut rakenne kaasutiiviisti, mutta käytössä on lukuisia materiaaleja ja sitäkin kautta erilaisia tapoja toteuttaa kapselointi.

Jos kapseliin suljetaan esimerkiksi maanvarainen betonilaatta, joka saa kosteutta alapuolella olevasta maasta, laatta saa kosteutta edelleen. Vaikka kosteus ja sen aiheuttamat ongelmat eivät enää pääse laatasta suoraan sisäilmaan, kosteus voi nousta laatasta seiniin, ja sisäilman ongelmat palata sitä kautta.

Kapselointeja toteutetaan myös erilaisissa laajuuksissa ja eri tarkoituksiin. Useimmissa kapseloinneissa on ollut kyse siitä, että kapseliin suljetaan vain jokin tietty hankalasti purettava rakenne.

Asumisterveysliiton Rämön mukaan kapseloinnin laajuudella on suuri vaikutus onnistumiseen.

– Jos ylisilloitetaan seinät, lattiat ja katto - kaikki rakenteet, niin tilahan on umpio. Kyllä se ainakin alkuun toimii, hän sanoo.

Joskus kapseloinnilla haetaan väliaikaista ratkaisua ennen perinteistä peruskorjausta.

– Jos suunniteltu elinkaari ei ole kovin pitkä, myös kapseloinnissa onnistuminen on helpompaa, sanoo Petteri Kontro.

Pidemmän aikavälin tieto puuttuu

Huolena kapseloinnissa on juuri elinkaari: kuinka kauan kapselointi pysyy ehjänä ja toimii? Kapseloinnin elinkaaresta ei ole tietoa, koska kapselointi nykymuodossaan on niin uutta.

Suuri kiinteistö- ja rakennusalan konsultti Vahanen, joka kyllä tuntisi tutkimukset, viittaa tiedon puutteeseen esimerkiksi lausunnossaan (pdf) Vantaan Tikkurilan kirkon kunnostamisesta näin: "kapselointikorjausten toimivuudesta pitkällä aikavälillä ei ole riittävästi tutkimustietoa".

VRP Keski-Suomen Jari Hellman uskoo nykyisten kapselointiaineiden kestävyyteen.

– Kuka näistä osaa varmuudella sanoa, mutta eiköhän tämä sen 50 vuotta kestä.

Jyväskylän Tilapalvelun Tuija Lepistö taas epäilee.

– Lähtökohtana on se, että pyrimme Terve Talo -rakentamista noudattamaan, pelaamme varman päälle ja poistamme kaikki haitalliset rakenteet sen sijaan, että jättäisimme riskitekijän rakenteeseen vaikka 30 vuodeksi.

Asumisterveysliiton Rämön näkemys on negatiivinen.

– Ne ovat olleet lyhytikäisiä, ja minulla on enemmän kokemusta epäonnistuneista kuin onnistuneista hankkeista.

Noin 1500 neliömetrin kokoisen vanhan peltisen tehdashallin katto on romahtanut Kuusankosken keskustan lähellä Kouvolassa. Katto romahti usean sadan neliömetrin alueelta.

Romahduksesta ei ole aiheutunut henkilövahinkoja, mutta hallin sisällä on autoja ja muuta tavaraa. Koska halliin ei tässä vaiheessa voi mennä, niin vielä ei tiedetä, kuinka monta autoa hallissa on ja kuinka niiden on käynyt.

– Niitä ei voi sieltä turvallisesti ottaa. Osa on saattanut vaurioitua, osa ei. Se pitää purkamisen yhteydessä tyhjentää, kertoo Kymenlaakson pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Mika Ruokolainen.

Ruokolainen arvelee, että katto on romahtanut painavan lumen alla.

– Todennäköisesti. Nyt on ollut suojakelejä eikä kattoja ole tyhjennetty ja tämäkin on laaja halli.

Rakennus on hyvin loivaharjainen, melkein tasakattoinen. Sen katolla on sateiden jäljiltä vajaat puoli metriä hyvin märkää lunta.

Uutiseen korjattu tehdashallin koko 12.2.2019 kello 6:17.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on tyrmistynyt. Vanhustenhoitoskandaalin likaisimmat temput ovat todennäköisesti melko pian hänen virastonsa työpöydillä tutkittavana. Poliisi on jo käärinyt hihansa.

– Poliisi on aloittanut omia selvittelytöitään. Jos sieltä ilmenee jotakin rikokseen viittaavaa, olemme luonnollisesti läheisessä yhteistyössä poliisin kanssa.

Tutkittavaa riittää. Heitteillepano, pahoinpitely, kuolemantuottamus. Ja paljon, paljon muuta.

– Minä olen hyvin surullinen siitä mitä saan lukea. On kyse yksittäisistä inhimillisistä ihmisistä. Kuka tahansa lähimmäisemme voisi olla siellä se yksin hylätty vanhus.

Poliisi selvittelee myös petosrikosten mahdollisuutta.

– Jos annetaan tahallaan jotakin väärää tietoa hyötymistarkoituksessa – niin silloin tietysti rikosoikeuden puolella herää helposti epäilys, että kyse voisi olla myös petoksesta.

Viime päivinä on puhuttu paljon haamuhoitajista ja akuankkahoitajista. Kuka sellaisista työaikakirjanapitoon tehdyistä merkinnöistä joutuu jalkapuuhun? Se työoloja vääntävä ihmisparka – vai kenties myös jokin ihan muu?

– Kyllä siinä on katsottava läpi ihan koko firman päätöksentekoketju. Kuka antoi käskyn lainvastaiseen tekoon, ketkä olivat siinä avustamassa tai ainakin sitä läpi sormien katsomassa?

Sote-palvelut on suuri korruptioriskin ala. Giganttiset rahat, viidentonnin virkamiehet ja olematon valvonta.

– Kun liiketoiminnasta ja suurista rahoista on kysymys, ihminen on kiusauksille altis.

Onneksi Suomessa ei ole korruptiota... Vai onko?

– Kyllä korruptiota on Suomessakin, ikävä kyllä. Usein se vain on vaikeasti todistettavaa rakenteellista korruptiota, hyvä veli -verkostoja ja sen sellaista.

Lue lisää:

Hoivayhtiö Esperi Caresta jätetty kaksi tutkintapyyntöä poliisille

Ilmatieteen laitos on avannut sivuillaan uuden jäätietopalvelun, jonka kautta voi seurata Itämeren kiintojään paksuutta ja levinneisyyttä. Palvelua voivat hyödyntää sekä viranomaiset että jäillä liikkuvat tavalliset ihmiset.

Uusi palvelu kertoo jäiden paksuuden Itämeren eri osissa Perämereltä Saaristomerelle ja Suomenlahdelle. Verkkopalvelun yksinkertaistettu kartta päivittyy viikoittain viimeistään tiistaiaamuna. Siinä ilmoitetaan jäällinen alue, tasaisen jään mitattuja paksuuksia ja meriveden pintalämpötila portaittain muuttuvalla asteikolla.

Balfi-palvelu tarjoaa tietoa Itämeren kiintojäästä muun muassa hiihtoa, luistelua, lumikelkkailua ja pilkkijöitä varten. Palvelua voidaan käyttää myös jääteiden suunnittelun apuna.

Itämeri on osittain jään peitossa joka talvi. Kiintojäätä esiintyy talvisin Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Viron rannikoilla sekä ankarina jäätalvina myös eteläisellä Itämerellä aina Tanskassa asti.

Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn mukaan Attendo on ryhtynyt kyseenalaisiin keinoihin puhdistaakseen mainettaan hoivakoteihin kohdistuneen kohun keskellä.

Tehy arvostelee Attendoa hoivakodin johtajan työsopimuksen purkamisesta, johon terveysjätti päätyi sen jälkeen, kun Aluehallintovirasto oli tehnyt tarkastuksen hoivakotiin 5. helmikuuta. Tarkastuksessa ilmeni puutteita, joista Attendo syyttää hoivakodin johtajaa.

Tehyn mukaan terveysjätti syyttää johtajaa muun muassa potilasturvallisuuden vaarantamisesta ja Attendon maineen mustamaalaamisesta.

"Johtaja ei ole saanut lupaa palkata henkilökuntaa"

Tehyn mukaan hoivakodin johtaja oli esittänyt koulutetun hoitajan hankkimista rekrytointifirmasta. Tämä olisi ollut kuitenkin ylemmän tason ohjeistuksen mukaan kiellettyä, koska se on kallista.

– Johtaja ei ole saanut lupaa palkata henkilökuntaa, vaikka on tätä nimenomaisesti pyytänyt, kertoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen järjestön julkaisemassa tiedotteessa.

– Mediamylläkkää yritetään nyt hallita sillä, että hoivakodin johtajien päät lyödään pölkylle asioista, joihin he eivät ole yrityksestä huolimatta saaneet vaikuttaa, Rytkönen jatkaa.

Rytkönen ilmoitti maanantaina Twitterissä, että Tehy aikoo riitauttaa johtajan työsopimuksen purun.

Aiheesta lisää:

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen: Poliisi ja syyttäjät ovat valmiina, jos vanhusskandaali paisuu

Attendolta kuntayhtymälle siirretyn hoivakodin toiminta on turvattu Alavudella – henkilökuntaa rekrytoitu pikavauhtia

Vastaava johtaja: Teemme jatkossa tarkastuksia aiempaa enemmän Helsingissä – "Esperi Yhteiselon kohdalla vuoropuhelu ei toiminut riittävän hyvin"

”Wer bunker baut, wirft Bomben”. Siinä se luki, betonikolossiin spreijattuna jaetussa Berliinissä. Se, joka rakentaa bunkkereita, heittelee pommeja. Kun parikymppisenä luin tekstin, sanat tekivät minuun suuren vaikutuksen. En ollut aiemmin tajunnut, että pelko ja epäluottamus lietsoivat vihaa.

Itse olen ollut äärimmäisen kehno luottamaan ihmisiin. Perisuomalaiseen tapaan olen halunnut pärjätä mahdollisimman pitkään omin voimin. Kerran jopa juutuin porraskäytävään, kun yritin raahata sohvaani yksin ylös.

Luottamukseni julkisen avun saamiseen on vajonnut miltei pohjalukemiin.

Kun joku on sitten hyvää hyvyyttään auttanut, olen halunnut maksaa avusta välittömästi – vaikka lahjoittamalla kahvipaketin tai viinipullon. Tämä ei tietenkään ole auttajasta mukavaa, mutten voi muuta, kiitollisuudenvelka ahdistaa minua aivan liikaa. Kiitollisuudenvelka muistuttaa rahavelkaa – jollei sitä maksa säällisessä ajassa pois, kaveruus kärsii.

Tällä vuosituhannella olen muuttunut jos mahdollista vieläkin kyynisemmäksi kaikkia muita paitsi lähimpiä ihmisiä kohtaan. Luottamukseni julkisen avun saamiseen on vajonnut miltei pohjalukemiin.

Enkä ole tunteissani edes yksin: luottamusindeksien mukaan joka neljäs suomalainen ei luota sosiaalihuoltoon, vajaa viidennes julkiseen terveydenhoitoon ja aivan erityisen vähän luotettiin päättäjiin.

Miksi?

Kun neljätoista vuotta sitten jäin pienten lasten yksinhuoltajaksi, jouduin ensi kertaa tekemisiin useiden julkisten instanssien kanssa. Olen aina ollut pankkia ja poliisia pelkäävä kansalainen, ja syntilistaani kuuluu yksi ainut pysäköintisakko. Kun unohtuneesta laskusta on mätkähtänyt muistutus kynnysmatolleni, olen saanut liki sydänkohtauksen.

Tuolloin, ahdistavassa elämäntilanteessa, jouduin kuitenkin todistelemaan nuhteettomuuttani uudelleen ja uudelleen ja tappelemaan muun muassa vakuutusyhtiöiden ja maistraatin kanssa – lasteni isän kuoleman jälkeen olen täyttänyt noin 800 paperia. Ja koska tukiverkkojen lähelle muuton tähden jouduin sanoutumaan irti työpaikastani, siirryin samalla pois työterveyshuollosta, jossa minua oli kuunneltu täyspäisenä veronmaksajana. Pienituloisen yksinhuoltajan sen sijaan piti esiintyä vastaanotolla erityisen fiksuna ja reippaana. Esimerkiksi väsymystä ei oireena kannattanut mainita, silloin lääkäri vaihtoi siirappiseen äänensävyyn ja ehdotti Cipramil-kuuria.

Siksi en juuri ihmettele, miksi Antti Heikkilän kaltaiset lääkärit vetävät kansaa kuin magneettiranneke. Harva haluaa tulla lääkityksi kymmenessä minuutissa valmiin kaavan mukaan.

Nyt moni julkinen taho tuntuu luottavan asiakkaisiinsa vieläkin vähemmän. Työttömiin kohdistuvat toimenpiteet ovat tästä hyvä esimerkki. Kerta toisensa jälkeen lähtöoletus on, että työtön on työtä vieroksuva pummi – ns. vastikkeellisessa sosiaaliturvassa ihminen on lähtökohtaisesti huijari. Todellisuudessa huijareita liikkuu kuitenkin paljon enemmän kulutusmaailmassa - edes laatumerkki ei enää takaa, onko tavara ehjä puolen vuoden kuluttua. Moni on sitä mieltä, että pöljiä saakin huijata, kun ”ei se ole tyhmä, joka myy.”

Onkin aikamoinen paradoksi, että juuri silloin kun ihminen on heikoilla, hänen pitää olla poikkeuksellisen vahva apua saadakseen – inhimillisyys ja toisen nahkoihin asettuminen tuntuvat olevan hyvin kaukana. Ja niin ne usein ovatkin. Vastaan voi saada vain töykeän tokaisun: ”nämä ovat valitettavasti määräykset” tai ”en voi asialle mitään”. Vaihtoehtoisesti joutuu kuuntelemaan tuntikausia palvelunumeroiden raivostuttavaa jonotusrallatusta.

Miksi sellainen ihminen, johon ei luoteta ja joka ei saa apua, luottaisi ja antaisi apua itsekään?

Itä-Suomen yliopiston dosentti Antti Kouvon mukaan suomalaiset ovat yhä kansainvälisesti vertailtuna hyvin luottavaista kansaa. Vierellä kulkee hyvinvointivaltio, jossa kaikista on haluttu pitää huolta. Huono-osaisena ja päähän potkittuna luottamus sen sijaan rapautuu – säälin sijasta omasta heikkoudestaan kertovaa pidetään ”uhriutujana”. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi, että kaikki peittelevät omaa heikkouttaan.

Kun epäluottamus kiehuu tarpeeksi pitkään, se sakenee vihaksi.

Ilmapiirin katkeroitumisen voi havaita ainakin sosiaalisen median keskusteluissa, joissa ymmärryksen ja myötätunnon asemesta uskotaan toisesta uskomattoman usein jo valmiiksi pahaa. Leimakirveet heiluvat. Toisinaan sananvaihto on vainoharhaista: ”Mitä sä tolla tarkoitit?” Pippurisumutteiden ja valvontakameroiden myyjät hierovat toki tyytyväisinä käsiään.

Voisiko joskus käydä kuten Berliinin seinäkirjoituksessa?

Pelon ja epäluottamuksen kautta on mahdollista luoda maailma, jollaiseksi se kuviteltiin jo ennalta – ilkeyden, pahansuopuuden ja petoksen maailma.

Ja silloin saadaan juuri sitä mitä tilataan.

Asta Leppä

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja kestävyysurheilun harrastaja. Hän kirjoittaa paraikaa kolmatta kirjaansa, jonka aiheena on vastakkainasettelun ilmapiiri.

– Kulttuurien välinen liikkuvuus oli suurta viikinkiajalla myös Suomessa, sanoo arkeologi ja seppä Mikko Moilanen. –Meiltä löytyneet yli 400 miekkaa kertovat, että Suomessa on jo tuolloin ollut poikkeuksellisen vaurasta väestöä.

Moilanen teki tohtorinväitöskirjansa Suomesta löytyneiden viikinkiaikaisten miekkojen säilämerkinnöistä. Väitöskirjan pohjalta häneltä on ilmestynyt myös kirja Viikinkimiekat Suomessa, ensimmäinen suomenkielinen aihetta kattavasti käsittelevä teos.

Moilanen on myös tehnyt vanhojen miekkojen ennallistuksia niin museoille kuin yksityisillekin.

Uudet miekkalöydöt haastavat käsityksen Suomesta viikinkiajan takapajulana. Meiltä on löytynyt enemmän viikinkiajan (800 jaa. - 1050 jaa.) miekkoja kuin esimerkiksi Tanskasta tai Islannista.

Suomessa on miekkalöytöjä niin Skandinaviasta, idästä kuin myös Manner-Euroopasta, silloisilta frankkilaisalueilta.

– Kauppaa on käyty puolin ja toisin, kommentoi Moilanen.

Mitä meiltä löydettyihin miekkoihin tulee, joukossa on laatutavaraa, mutta myös kopioita hyväksi tunnetuista tuotemerkeistä.

Piraattituotteet liikkuivat vilkkaasti jo yli tuhat vuotta sitten.

ULFBERHT, haluttu ja kadehdittu statustuote

Jos viikinkiaikaisen miekan säilässä luki ULFBERHT, oli se yleensä merkki hyvästä laadusta. Materiaalit ja valmistustekniikat olivat parempia, miekka sulavampi käsitellä kuin aikansa muut miekat.

Miekka ei ollut vain ase, se oli merkki vauraudesta ja arvovallasta. Ei siis ihme, että yhdelle jos toiselle tuli kiusaus pyytää omaa kyläseppäänsä valmistamaan säiläkirjoitusmiekan, johon upotettiin ja ahjohitsattiin hieman ylimääräistä hohtoa.

ULFBERHT-merkityt miekat ovatkin niitä yleisimpiä Suomen ja koko Euroopan mittakaavassa.

Kaikki eivät mitenkään voineet olla aitoja.

– Ongelmana on se, että kirjoitusmuoto näyttää vaihdelleen, Moilanen sanoo. – Joten mistä voimme varmuudella tietää, mikä on ihan se alkuperäinen?

Onko mitään arviota siitä, kuinka moni Suomesta löydetyistä miekoista on kopioita?

– Löydöt ovat usein sen verran huonossa kunnossa eivätkä kaikki säilämerkit ovat säilyneet, joten sitä on hyvin vaikea sanoa, pahoittelee Mikko Moilanen. –Mutta voidaan arvioida, että Suomesta on löytynyt ainakin kolme miekkaa, joiden teksti on jäljitelmä ULFBERHT-tekstistä.

Miekat löytyivät Vesilahdelta (+VLEHRAHLDH+) Yläneeltä (+VLEHRAHLDH+) ja Hämeenlinnasta. Hämeenlinnan miekansäilässä oli Amen-sanan lisäksi sekalaisia kirjaimia.

Asialla ovat luultavimmin olleet lukutaidottomat sepät.

Frankkien laatutuote

Uusimman tutkimuksen mukaan ULFBERHT-miekat ilmaantuivat markkinoille heti viikinkiajan alussa, 800 jaa. Tutkimuksissa on päädytty siihen, että niitä valmistettiin alun perin jossain frankkien valtakunnan alueella.

Kielitieteilijät ovat pyöritelleet nimeä ja tulleet siihen tulokseen, että miekat valmistettiin frankkien valtakunnan länsiosissa eli jossain nykyisten Ranskan, Espanjan ja Saksan alueilla.

Keskiaikaiset miekanvalmistuskeskukset sijaitsivat Reininjoen varrella Solingenissa ja Tonavan lähellä Passaussa.

Ehkä jossain niillä main valmistettiin myös viikinkiajan ykkösmiekat.

On myös arveltu, että alkuperäiset ULFBERHT-miekat olisi valmistettu idäntietä pitkin Eurooppaan kulkeutuneesta ns. upokasteräksestä, joka oli verratonta materiaalia miekkoihin.

– Teoria on saanut paljon julkisuutta, vaikka on mielestäni ainakin osin kiistanalainen, sanoo Moilanen.

Kuka oli Ulfberht?

Aluksi arveltiin, että Ulfberht olisi ollut yksittäinen, erityisen taitava aseseppä.

– Mutta kun nimellä merkittyjä miekkoja löytyi yli 200 vuoden ajalta, niin päädyttiin siihen että kyseessä on pakko olla jonkinlainen paja, sanoo Moilanen. – Se on jatkanut toimintaansa perustajansa nimellä.

Kuuluisan miekkasepän tai miekkapajan voisi olettaa eksyneen myös kirjallisiin lähteisiin. Näin ei kuitenkaan ole. Yhdessäkään tuon ajan lähteessä ei esiinny nimeä sellaisenaan.

– On myös ehdotettu, että nimeen liittyneiden ristikuvioiden vuoksi ULFBERHT olisi jollain tapaa liittynyt kirkolliseen organisaatioon.

Näin seppä tai paja olisi saanut kilpailuetua muihin aseseppiin verrattuna.

– Kyseessä ei ehkä ole ollut henkilön nimi vaan jotain muuta, Moilanen sanoo.

Kirjoitusmuodon ja variaatioiden hän epäilee kielivän, että ULFBERHT-sanalla tarkoitettiinkin tietynlaatuista miekanterää.

Suomesta löytynyt yllättävän monta ULFBERHT-miekkaa

Euroopasta tunnetaan noin 170 ULFBERHT-miekkaa, niistä 44 Norjasta. Toiseksi eniten näitä miekkoja tunnetaan Suomesta, 31.

Eli tulemme kakkosena heti viikinkimaa Norjan jälkeen? Mitä ihmettä?

– Ehkä muiden maiden tutkimustilanne on miekkojen suhteen vielä toistaiseksi puutteellinen, sanoo Moilanen. Ja Suomella on ollut vilkkaita kontakteja joka suuntaan.

Suomalaiset, karjalaiset ja ahvenanmaalaiset osallistuivat viikinkien idänkauppaan myymällä turkiksia. Kotimaahan tuotiin muun muassa aseita ja hopeaa.

Ja ellei aina aitoja merkkimiekkoja, niin ainakin tietoa niistä. Kyläseppä valjastettiin töihin ja kohta kädessä komeili ULFBERHT-miekka. Tai +VLFBERTHT+. Tai +VLFBER+T.

Tai jotain sinne päin.

Joku saattoi tehdä kopion vielä kopiostakin. Usein säilätekstin upotti täysin lukutaidoton seppä. Miekoissa saattoi lukea pelkkää siansaksaa.

Yksikään Suomesta toistaiseksi löydetyistä ULFBERHT-säilistä ei ole identtinen toisen kanssa. Eniten niitä on löydetty Pirkanmaalta, enemmän kuin vaikka Varsinais-Suomesta tai Satakunnasta.

Ajallisesti suurin osa Suomen ULFBERHT-miekoista on 900-luvulta.

Samaan aikaan syntyi ykkösmiekoille nuorempi kilpailija.

INGELRII ilmestyy miekkamarkkinoille

ULFBERHTin tavoin INGELRII on tulkittu sepän tai pajan nimeksi. Tätäkin nimeä on pidetty frankkilaisena, mutta lähimmät vastaavuudet löytyvät itse asiassa Englannista, kuningas Ethelredin (978 jaa. -1016 jaa.) ajoilta.

– Hänen aikanaan rahojen valmistukseen liittyi nimi Ingelri, sanoo Moilanen. Myöhemmästä ajankohdasta kertoo myös se, että joskus miekansäilään kirjoitettiin nimen yhteyteen ME FECIT eli ”teki minut.”

Myös INGELRII-miekat olivat niin hyviä, että niitä kopioitiin.

Suomen löydöt ajoittuvat 900-luvun puolivälistä 1000-luvun puoliväliin. Meiltä on löydetty viisi INGELRII-säilää. Pudasjärven löytöä lukuun ottamatta kaikki ovat Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilta.

– Pudasjärven löytö on poikkeuksellinen pohjoisuutensa takia.

ULFBERHTin ja INGELRIIn lisäksi miekkojen teriin kirjailtiin symbolisia kuvioita. Viikinkiajan jälkeen ristiretkiajalla miekkoihin ilmaantui kristinuskoon liittyviä lausahduksia ja uusien miekantekijöiden nimiä.

Suomesta niitä on – tulkinnoista riippuen – löydetty muutamia kymmeniä. In nomine domini -lausahdus on yleisin ja siitä on lukuisia versioita varmaankin tekijän lukutaidosta riippuen.

Ristiretkiajan jälkeen säiläkirjoitukset alkoivat menettää merkitystään.

– Suomesta on löydetty runsaasti miekanteriä, joiden merkit eivät merkitse mitään, sanoo Moilanen. Eivät kirjaimia eivätkä mitään tunnettuja symboleja tai geometrisia ornamentteja. Nämä miekat on saatettu valmistaa frankkilaisalueiden ulkopuolella, esimerkiksi Skandinaviassa. Ja kuka tietää, ehkä myös Suomessa.

Kansallismuseossa järjestetään Miekkojen päivä lauantaina 16.2. klo 12-17.

Päivän aikana kuullaan asiantuntijoiden puheenvuoroja niin miekkojen valmistamisesta kuin niiden käytöstä viikinkiajan Suomessa. Tapahtuma tarjoaa myös harvinaisen tilaisuuden tutustua Suomen maaperästä löytyneisiin miekkoihin Kansallismuseon kokoelmien kätköistä.