Keski-ikäinen mies kuoli moottorikelkkaonnettomuudessa Muoniossa Lapissa lauantai-iltana, kertoi poliisi. Turma sattui, kun mies menetti maastossa kelkan hallinnan, putosi sen kyydistä ja päätyi kelkan alle.
Paikkakuntalainen mies kuoli saamiinsa vammoihin.
Pelastuslaitos sai tapauksesta hälytyksen Torniontielle iltayhdeksältä.
Tutkintaan ei liity rikosepäilyä. Mikään ei ole viittaa siihen, että kyseessä olisi jokin muu kuin onnettomuus, kertoi tapauksen tutkintaa johtava rikoskomisario Tuomo Seikkula STT:lle sunnuntaina.
Hänen mukaansa uhri oli ollut liikkeellä yksin eikä onnettomuuteen liity esimerkiksi muita moottorikelkkoja. Seikkula ei antanut julki muita yksityiskohtia turman tapahtumatavasta tai -paikasta.
Poliisin lisäksi tapausta tutkii liikenneonnettomuuksien tutkintalautakunta.
Moottorikelkkailija ajoi laivaväylään Vaasan saaristossa
Moottorikelkkailija ajoi laivaväylään ja joutui veden varaan Vaasan saaristossa sunnuntain vastaisena yönä, kerrotaan Länsi-Suomen merivartiostosta. Merivartioston ilmatyynyaluksen pintapelastaja nosti pahoin kylmettyneen iäkkään miehen vedestä. Hänet vietiin kriittisessä tilassa sairaalaan.
Onnettomuus sattui Nagelprickin reunamerkin lähistöllä. Sivullinen oli nähnyt laivaväylän suuntaan menevät moottorikelkan jäljet ja seurannut niitä. Hän näki miehen vedessä ja hälytti apua.
Lasipurkissa helmeilevä juoma näyttää epäilyttävältä. Pinnalla kelluu väritön, limainen klöntti. Juoma on kombuchaa, ja pinnalla erottuu sen valmistukseen käytettävä sieni. Tuoksun perusteella juomaa voisi luulla simaksi.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on sokeroidusta teestä, joka fermentoidaan, eli hapatetaan bakteerien ja hiivan symbioosilla.
Suomalaisen suuhun maku onkin kuin vappupiknikiltä, tutun simainen. Parhaimmillaan maku on pirskahtelevan raikas, mutta tekijästä riippuen se voi olla myös etikkainen tai vähän tunkkainen.
Maku ei välttämättä ole kombuchan paras myyntivaltti. Kombuchaa mainostetaan ennen kaikkea terveysjuomana, vaikka sen terveysvaikutuksista ei ole tieteellisesti tutkittua näyttöä.
Mitään kunnon kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, jolloin todennettuja, uskottavia terveysvaikutuksia ei ole tiedossa. Per Saris, mikrobiologian professori
Kombuchan väitetyt terveysvaikutukset perustuvat sen sisältämiin maitohappobakteereihin eli probiootteihin. Näiden bakteerien vaikutusta suolistomikrobiston tasapainoon tutkitaan paljon.
Kuluttajille maitohappobakteerien käyttö on tuttua useista hapanmaitotuotteista, kuten piimästä ja muista hapattamalla valmistetuista elintarvikkeista.
Terveysvaikutuksista kaivataan vielä tarkempaa tutkimusta
Kombucha ei ole mikään uusi keksintö. Sen historia yltää parin tuhannen vuoden taakse Aasiaan. Maailmalla kombuchaa on juotu jo vuosia, mutta Suomessa juoma löysi kuluttajat toden teolla viime syksynä.
Suurimman nosteensa juoma tuntuu saaneen tämän vuoden puolella, kertovat jälleenmyyjät.
Superfood-brändi Puhdistamo tuntuu iskeneen kultasuoneen juuri oikealla hetkellä. Puhdistamo myy suurimman osan kaikista Suomen kombuchoista.
Nuoriso googlaa, miten tehdään limaa. Tämä on vähän kuin aikuisten versio siitä. Anna Mäkipää
Helsingin yliopiston mikrobiologian osaston professori Per Saris muistuttaa, että kombucha-juomia on niin monia erilaisia, että yhden juoman tutkimuksista ei voida yleistää tuloksia.
– Mitään kunnon kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, jolloin todennettuja, uskottavia terveysvaikutuksia ei ole tiedossa.
Elintarvikkeiden sisältämien maitohappobakteerien kohdalla ei myöskään olla varmoja, säilyvätkö bakteerit suolistoon saakka.
– Jos juoma sisältää bacillus-itiöitä, ne säilyvät kyllä suolistoon juotunakin. Jos juomassa on paljon probioottia, riittävä määrä saattaa säilyä vatsalaukusta läpi suolistoon voidakseen tuoda siellä terveysvaikutuksen.
Probioottien käyttöä on myös kyseenalaistettu. Israelissa tehtyjen suolistokokeiden perusteella monien ihmisten elimistö estää tavallisimpia probiootteja asettumasta ruoansulatuskanavaan.
Toisaalta kombuchaa on juotu satojen vuosien ajan. Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen totesi Helsingin Sanomissa (maksullinen artikkeli), ettei kombuchan juomisesta ole ainakaan haittaa.
Kombuchaa kotikeittiössä
Juoman suosio on saanut sienijuomat muhimaan myös kotikeittiöissä. Sieniä annetaan, vaihdetaan ja myydään kombuchaan hurahtaneiden someryhmissä ja niitä voi hankkia myös kaupoista, ainakin ekokaupoista.
Turkulainen Anna Mäkipää on valmistanut kombuchaa kotonaan jo kymmeniä litroja. Viime syksynä hankittu sieni on hänellä edelleen ja Mäkipää on jakanut siitä osia myös ystävilleen.
Mäkipää ei syö sieniä, mutta kombuchaa hän ei kavahda.
– Kun muutimme yhteen kumppanini kanssa hän epäili, onko hyvä idea asua tällaisten sienten kanssa.
Sienet ovat pysyneet astioissaan, mutta kerran Mäkipää huomasi sienen liikkuneen pohjalta puoliväliin purkkia. Hän naurahtaa, ettei tiedä miten ja miksi sieni liikkui itsekseen, mutta vielä se ei ole kävellyt vastaan.
Kombucha ihastuttaa enemmän maullaan kuin ulkonäöllään.Johanna Manu / Yle
Mäkipää nauraa, että kombuchan kanssa puuhastelu on kuin aikuisten limaleikki.
– Nuoriso googlaa, miten tehdään limaa. Tämä on vähän kuin aikuisten versio siitä.
Mäkipää maistoi ensimmäisen kerran kombuchaa Livonsaaren yhteisökylässä Naantalissa ja ihastui sen makuun. Hän haki tietoa juomasta netin kautta ja löysi myös kauhutarinoita. Kombuchan vaikutuksia, hyvässä tai pahassa, ei ole pystytty täysin todentamaan.
Mäkipää uskoo piristävän vaikutuksen tulevan osittain juomaan käytetyn teen kofeiinista.
– Kombuchan on sanottu lisäävän vastustuskysyä. En ole ollut kipeänä, mutta ei voi tietää, mistä se sitten johtuu.
Hapattamalla valmistetussa juomassa on alkoholia prosentin verran. Humalaan sillä ei itseään kuitenkaan saa.
Valmistajalla noin miljoonan pullon jono
Soittokierros varsinaissuomalaisiin marketteihin osoittaa, että kombucha katoaa hyllyiltä melko vikkelästi kuluttajien käyttöön. Joskus juoma loppuu kesken.
Saatavuudessa on ollut jonkin verran eroja. Toiset myymälät joutuvat tyytymään satunnaisiin eriin, toisissa juomaa on riittänyt hyvin.
Se on pantu merkille, että menekki on selvästi noussut viime kuukausien aikana, vaikka useassa myymälässä juomaa on ollut saatavilla jo viime kesästä. Puhdistamo otti mainoskasvokseen Mikael Gabrielin, mikäilmeisesti toimi, sillä marketeissa huomattiin juoman kysynnän nousseen markkinointikampanjan käynnistyttyä.
Soittokierroksella marketteihin moni kauppias tai osastovastaava kertoi, että enemmänkin kombuchaa myytäisiin, jos olisi, mitä myydä. Pienemmissä kaupoissa Turun keskustan ulkopuolella menekin kasvu on huomattu, mutta juomia riittää vielä halukkaille.
Kasvanut menekki on aiheuttanut ainakin kombuchan valmistajalle huolia. Puhdistamon myynti- ja markkinointijohtaja, osakasyrittäjä Joni Inkinen kertoo, että tällä hetkellä kombuchasta on miljoonan pullon tilausjono.
– 200 000–300 000 pulloa menee heti valmistuttuaan. Helpotusta saamme jo tämän vuoden puolella, mutta tällä hetkellä tilanne on armoton, Inkinen kertoo.
Kauppojen kombuchat myydään välillä loppuun. Onneksi juoma on helppo valmistaa myös itse. Johanna Manu / Yle
Kun myyntimäärää verrataan esimerkiksi kolajuomien myyntiin, kombuchasta ei ole vielä kilpailijaksi, mutta kiri on jo alkanut. Esimerkki suuren varsinaissuomalaisen Citymarketin myynnistä: kolajuomia myydään kahden pullon pakkauksissa reilut 6 000 litraa kuukaudessa – ja tähän on lisättävä vielä yksittäisten pullojen myynti. Kombuchaa kyseisessä marketissa myydään samassa ajassa 2 000 puolen litran pulloa.
Juhlapyhät nostavat kolajuomien myyntiä entisestään. Jälleenmyyjien mukaan kombucha kilpailee myynnissä tällä hetkellä kookosveden kanssa.
Hyvinvoinnista tuli trendikästä
Mikä nosti maailmalla jo suurimman hypetyksen kokeneen juoman suosioon Suomessa vasta nyt? Sitä on myyty ja tehty itsekin jo vuosia, mutta vasta nyt tuntuu, että siitä puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Muut Pohjoismaat eivät tunnu tarttuneen hypetykseen vieläkään.
Puhdistamon Joni Inkinen uskoo, että ajoitus oli yksi suurista tekijöistä. Hyvinvointia edistävät tuotteet kiinnostavat.
– Halutaan juomia, joilla on terveysvaikutuksia ja jotka myös maistuvat hyvältä.
Yle kirjoitti viime syksynä, miten kansainvälinen hyvinvointitrendi näkyy myös suomalaisten juomavalikoimassa.
Kotikeittiössään kombuchaa valmistava Anna Mäkipää uskoo juoman nostavan suosiotaan kesää kohti mentäessä.
– Odotan jo kesää kombuchan kanssa. Se on varmasti kiva kesäjuoma maistella tuossa ulkona, omenapuun alla.
Aiheesta voi keskustella kommenttikentässä kello 20:een saakka.
Yle TV1 näyttää tänään illalla kello 21.05 Juho Kuosmasen ohjaaman elokuvan Hymyilevä mies. Elokuva kertoo eilen kuolleen Olli Mäen uran tärkeimmästä ottelusta.
Alun perin kanavan piti näyttää Pirjo Honkasalon ohjaama Betoniyö-elokuva, mutta se nähdään maanantaina 8.4. kello 22 TV1:ssä.
– Meille ehti tulla eilisen kuolinuutisen jälkeen yleisöltä jo muutama pyyntökin, jossa he toivoivat näkevänsä Olli Mäestä kertovan elokuvan mahdollisimman pian uudestaan, kertoo Ylen TV:n ja Areenan julkaisupäällikkö Petri Jauhiainen.
– Haluamme omalta osaltamme kunnioittaa urheilulegendan muistoa näyttämällä Hymyilevän miehen jo heti tänään sunnuntaina TV1:ssä erinomaisella ohjelmapaikalla ja tuomalla sen kuukaudeksi katsottavaksi myös Yle Areenaan.
Elokuva on katsottavissa Areenassa tänään iltapäivällä jo kello 13 jälkeen.
Hymyilevä mies valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi vuonna 2016. Elokuva voitti myös aikanaan Cannesin elokuvajuhlilla arvostetun Un Certain Regard -palkinnon.
Juho Kuosmasen ohjaaman mustavalkoisen nyrkkeilyelokuvan päärooleja näyttelevät Jarkko Lahti, joka näyttelee Olli Mäkeä. Mäen vaimona Raija Mäkenä nähdään Oona Airola ja nyrkkeilypromoottori Elis Askia näyttelee Eero Milonoff.
Elokuva kertoo ammattilaisnyrkkeilijä Olli Mäen MM-ottelusta Helsingissä Olympiastadionilla vuonna 1962. Kyseinen Mäen ja Davey Mooren välinen ottelu on edelleen suurin Suomessa järjestetty nyrkkeilytapahtuma – sillä oli 23 463 katsojaa.
Maailman harvinaisimmaksi arvioitu muumimuki myytiin tänään 6 100 eurolla turenkilaisessa huutokaupassa. Voittajahuuto virheellisellä painatuksella koristellusta Vilijonkka-mukista tehtiin salista.
Muumimukin lähtöhinta oli kaksituhatta euroa. Ennen huutokaupan käynnistymistä mukista oli tehty 4 500 euron ennakkotarjous.
Huutoja Vilijonkka-mukista tehtiin niin salista kuin etäältä puhelimitse. Lopulta Maskusta huutokauppaan saapuneen Alyona Juntusen 6 100 euron huuto jäi viimeiseksi. Lopullisen vasarahinnan päälle tulee vielä provisiot ja lisämaksut.
– Mä ajattelin, että kymppitonni on mun maksimi, mitä mä voin tästä maksaa, mutta onneksi tuli pikkuisen halvemmaksi, muumimukeja keräilevä Juntunen totesi Ylen haastattelussa.
Antiikinkeräilijältä Turengin huutokauppakeskukseen kolme viikkoa sitten päätynyt muki veti paljon yleisöä huutokauppakeskukseen.
Tekniset ongelmat haittasivat huutokauppaa
Huutokauppa keskeytyi useaan otteeseen tietoteknisten ongelmien vuoksi. Yhdeksi syyksi kerrottiin linkkitornin kaatuminen.
– Ilmoja pidellyt, taitaa tulla hyvä käpyvuosi, hymähti huutokauppameklari Petri Vuorinen.
Todellinen syy saattoi olla huutokaupan palvelimien ruuhkautuminen suuren suosion vuoksi. Joka tapauksessa hieman ennen muumimukin myyntiä huutokaupassa siirryttiin hetkeksi dokumentoinnissa kynään ja paperiin.
Muumimukin tullessa vuoroon tietotekniikka oli saatu taas kuntoon.
Tämänhetkisten eduskuntapuolueiden puheenjohtajista selvästi nuorin iältään on vasemmistoliiton Li Andersson 31 ikävuodellaan. Hän myös onnistui nousemaan eduskuntaan jo 27-vuotiaana. Häntä nuorempana vastaavaan on kyennyt vain tähtiliikkeen Paavo Väyrynen, joka oli 23-vuotias tullessaan valituksi eduskuntaan keskustapuolueen riveistä vuonna 1970.
Väyrynen on ehtinyt 72 vuoden ikään, mikä tekee hänestä eduskuntapuolueiden puheenjohtajista iäkkäimmän. Vanhimpana poliittisten ryhmien johtajista eduskuntatyöhön tuli mukaan Harry Harkimo, joka valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi 61-vuotiaana. Harkimo kuitenkin erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä ja johtaa nyt Liike Nyt -kansalaisliikkettä, joka ei ole rekisteröitynyt puolue.
Suurin osa nykyisistä puheenjohtajista on valittu eduskuntaan yli 35-vuotiaina, mutta ennen kuin he ehtivät täyttää pyöreät 50 vuotta.
Tästä huolimatta lähes kaikki puheenjohtajat tunnustivat nykyistä poliittista väriään jo nuoruudessaan. Marja Sannikan ja SannaUkkolan tekemistä haastatteluista käy ilmi, että monikaan puoluejohtajista ei ole nuoruutensa poliittista linjavalintaa suuremmin empinyt myöhemmin.
Sinisten Sampo Terho (vas.), Kristillisten Sari Essayah, SDP:n Antti Rinne, Vihreiden Pekka Haavisto, Perussuomalaisten Jussi Halla-aho, juontajat Sakari Sirkkanen ja Seija Vaaherkumpu, Vasemmistoliiton Li Andersson, Kokoomuksen Petteri Orpo, Keskustan Juha Sipilä ja RKP:n Anna-Maja Henriksson (oik.) Ylen ensimmäisessä puheenjohtajatentissä Helsingissä 14. maaliskuuta. Markku Ulander / Lehtikuva
Poliittisen kotipesän valintaan vaikuttaneita tekijöitä
Petteri Orpo toimi aktivisesti kokoomuksen opiskelijajärjestön riveissä opiskelijapolitiikassa. Hän menestyi siinä niin hyvin, että hänet valittiin Turun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeriksi ja sittemmin koko Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteeriksi. Kokemukset siitä, miten jo opiskelijapolitiikka vei Orpon tapaamaan valtakunnanpolitiikan kärkinimiä kannusti jatkamaan ammattipoliitikoksi.
Sari Essayah tuli koko Suomen kansalle tunnetuksi viimeistään voitettuaan kilpakävelyn maailmanmestaruuden 1993. Kunnallispolitiikkaan hän lähti muutamaa vuotta myöhemmin, ja ovet eduskuntaan avautuivat ensimmäisen kerran kymmenen vuotta myöhemmin. Kristillisdemokraattinen puolue valikoitui Essayahin arvoja lähimmäksi uskoontulon seurauksena. Hänen mielestään juuri KD tuo parhaiten esille kristillistä ihmiskuvaa.
Sampo Terho on puoluejohtajien ikäliigassa joukon toiseksi nuorin, 41-vuotias. Hän sanoo vilkuilleensa aikoinaan kokoomuksen suuntaan. Kokoomus oli kuitenkin Terholle "liian arvoliberaali". Terho oli tyytymätön erityisesti suomalaisen maahanmuuttokeskustelun tilaan, ja myös hänen omat kielteiset kokemuksensa siitä, miten työtöntä ei auteta, veivät hänet Timo Soinin johtamiin perussuomalaisiin. Sittemmin puolue jakaantui ja Terhosta tuli uuden puolueen, sinisten, puheenjohtaja.
Li Andersson kertoo, että hänen poliittiset näkemyksensä muovautuivat teini-iän "girlpower-porukassa", joka kokoontui nuorisotalolla ja väitteli yhteiskunnallisisita kysymyksistä välillä kiivaastikin. Andersson sanoo nähneensä jo pelkän oman lähipiirinsä perusteella, miten ihmisten perheolojen erot ovat merkittäviä ja miten yhteiskuntaluokkien erot vaikuttavat ihmisten lähtökohtiin ja elämän edellytyksiin.
Anna-Maja Henriksson tekee ehkä ennätyksen siinä, miten nuorena voi kokea jonkinlaisen poliittisen heräämisen. Hän kertoo, miten hän nelivuotiaana jouduttuaan sairaalaan suomenkielisten hoitajien potilaaksi ymmärsi, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Henrikssonin kotiseudulla ruotsin- ja kaksikielisellä Pohjanmaalla RKP on yksi alueen mahtipuolueista.
Jussi Halla-aho sai 40-vuotislahjakseen äänestäjiltä paikan eduskunnassa perussuomalaisten joukossa. Hän alkoi jo yli 15 vuotta sitten pitää monikulttuurisuutta, maahanmuuttoa ja poliittista korrektiutta kritisoivaa blogia. Valtakunnanpoliitikkoja vilisevään Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin perussuomalaisten sitoutumattomana ehdokkaana 37-vuotiaana. Puolueen puheenjohtajana hän on ehtinyt toimia vajaat kaksi vuotta.
Pekka Haavisto kuuluu sukupolveen, jonka nuoruudessa pelättiin suurvaltojen kilpavarustelun vievän maapallon ydintuhoon ja sittemmin ydinvoimaloissa sattuneiden suuronnettomuuksien johtavan laajoihin ekokatastrofeihin. Haavisto oli vain 28-vuotias, kun hänet vuonna 1987 valittiin eduskuntaan edustamaan vihreitä, jotka siihen aikaan pienehkönä puolueena painottivat erityisesti ympäristökysymyksiä.
Antti Rinne valittiin eduskuntaan edellisissä vaaleissa vuonna 2015, jolloin hän oli 52-vuotias. Jo edellisenä vuonna hänestä oli tullut SDP:n puheenjohtaja. Rinne kertoo, että demarit valikoituivat hänen omaksi puolueekseen jo kodin perintönä. Vakaumusta vahvisti hänen näyttävä ammattiyhdistysuransa, joka alkoi jo 80-luvun puolella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitossa AKT:ssa.
Juha Sipilä valittiin eduskuntaan vasta samana vuonna kuin hän täytti 50 vuotta. Sen jälkeen hän on pikakelauksella noussut valtakunnanpolitiikan eturiviin, ensin puolueen puheenjohtajaksi ja sitten vaalivoiton kautta pääministeriksi. Hänen poliittinen kotipesänsä keskusta oli hänelle kuitenkin jo nuorena selvä, lukion oppilaskunnasta lähtien. Myös Sipilän isä oli paikallinen keskustavaikuttaja Kainuussa, joka on keskustan vahvimpia alueita Suomessa.
Klikkaamalla puheenjohtajan nimeä pääsee näkemään koko haastattelun Yle Areenasta. Haastattelut ja verkkojutut ovat osia Sannikka & Ukkola -ohjelman puheenjohtajien henkilökuvasarjaa, jossa haastatellaan puolueiden puheenjohtajia heidän henkilöhistoriansa ja poliittisten valintojensa näkökulmasta. Sarja on koottu myös Areenan vaalisivuille otsikolla "Pintaa syvemmälle" .
Kaikki Sannikka & Ukkolan puheenjohtajasarjaan kuuluvat verkkojutut:
Kuopiossa poliisille on tullut hiljattain muutamia ilmoituksia Hapenlähteenpuiston seudulta löytyneistä nakeista, joiden sisällä epäillään olleen myrkkyä.
Nakkeja on löytynyt puiston lisäksi sen lähistöltä puiden alta.
Rikosylikonstaapeli Marko Espo kertoi STT:lle sunnuntaina, että löydettyjen nakkien sisältöä tutkitaan paraikaa. Vasta tulosten valmistumisen jälkeen poliisi voi ottaa kantaa siihen, onko myrkkyepäilyille perusteita.
Espon mukaan ainakin joidenkin koirien epäillään syöneen Hapenlähteenpuiston seudulla maassa olleita nakkeja. Poliisin tietoon ei ole Espon mukaan tullut, että jokin kotieläin olisi menehtynyt tästä syystä.
Poliisi tutkii asiaa epäiltynä eläinsuojelurikoksena.
Ähtärin eläinpuiston alueella ulkopuolelta päässyt villi ilves on lopetettu.
Poliisi antoi luvan lopettaa eläimen, kun se tappoi perjantain ja lauantain välisenä yönä kolme kuusipeuraa ja yhden kauriin. Viime yönä se ehti tappaa yhden kauriin lisää, ennen kuin se ehdittiin lopettaa.
Ilves liikkui eläinpuiston alueella hyvin rohkeasti jopa päiväsaikaan. Lähimmillään se liikkui noin kymmenen metrin päässä ihmisistä. Sen arveltiin menettäneen kokonaan luontaisen ihmisarkuutensa.
Kaikkien näiden syiden perusteella poliisi antoi luvan eläimen lopettamiseksi.
Huhtikuun alku on ollut ennätyksellisen lämmin, mutta sää keikahtaa alkuviikosta täysin. Ajokeli voi muuttua keskivaiheilla maata jopa vaaralliseksi, kun taivaalta tulee lunta ja räntää. Pohjoistuulen ennustetaan yltyvän myrskylukemiin asti.
– Maanantaista keskiviikkoon on kurjaa ja sateista. Sen jälkeen kylmenee, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.
Sateet saapuvat ensi yönä. Ensin on luvassa vettä, mutta myöhemmin tulee myös räntää ja lunta. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen keskivaiheille voi tulla alkuviikolla jopa 15–30 cm lunta. Lunta voi tulla niin paljon, että se mahdollisesti aiheuttaa tykkyvahinkoja puille.
Maanantaina ajokeli on huono maan keskivaiheilla Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata myöten. Tiistaina ajokeli huononee myös Etelä-Suomessa. Ilmatieteen laitoksen varoitukset löytyvät täältä.
Luvassa on myös voimakkaita tuulia. Pohjoisilla ja läntisillä merialueilla tuuli voi voimistua paikoin myrskylukemiin. Tiistaina tuuli voi olla maa-alueilla Satakunnasta ja Pohjanmaalta Kainuuseen ulottuvalla alueella puuskissa jopa 20 metriä sekunnissa.
Keskiviikon jälkeen lämpötila putoaa
Sateet ja tuulet siirtyvät maamme itäpuolelle vasta keskiviikkona illalla. Sen jälkeen sää kylmenee ja lämpötila on tavanomaista matalammalla.
– Jos normaalisti tähän aikaan lämpötila on 6–7 asteen tienoilla, niin loppuviikosta on useampi aste kylmempää, sanoo Huutonen.
Säässä tapahtuu siis täyskäännös. Huhtikuun alku oli Ilmatieteen laitoksen mukaan Helsingin Kaisaniemessä lämpimin sataan vuoteen.
Eilen mitattiin kevään lämpöennätys Porissa, jossa lämpötila nousi yli 15 asteen. Kevään tulo työllisti myös pelastuslaitoksia, sillä Etelä-Suomessa oli eilen useita maastopaloja. Valtaosa niistä oli saanut alkunsa roskien polttamisesta.
Inarissa sattui sunnuntaina pienkoneonnettomuus. Pienkoneen kyydissä oli kaksi ihmistä, mutta kumpikaan ei loukkaantunut, kerrottiin Lapin pelastuslaitokselta STT:lle.
Päivystävän palomestarin tietojen mukaan pienkoneen laskeutuminen on ilmeisesti mennyt pitkäksi. Tarkkaa syytä tälle ei vielä alkuillasta osattu sanoa. Paikallisen ilmailukerhon puheenjohtaja kertoi Lapin Kansalle, että kyseessä oli koulutustilanne Cessna 180 -koneella.
Ilmoitus keskisuuresta ilmaliikenneonnettomuudesta Inarin Peltojärvellä tuli hätäkeskukseen noin kello 15. Peltojärvi sijaitsee Muotkatunturin erämaa-alueella.
Pelastuslaitoksen tiedossa ei ollut, vahingoittuiko pienkone onnettomuudessa.
Leppä kukkii Suomessa nyt runsaasti. Koivukasvien siitepölylle allergisille on luvassa hetkellinen helpotus, kun alkuviikolla ilmassa olevan siitepölyn määrä vähenee sateiden vaikutuksesta.
Turun yliopiston siitepölykartan mukaan kukinta muuttuu paikoittaiseksi maanantaista alkaen.
– Maan etelä- ja keskiosien yli itään liikkuu hyvin hidasliikkeinen matalapaine, johon liittyvät sateet puhdistavat ilmaa, Ilmatieteen laitoksen meteorologi Antti Kokko kertoo.
Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntija Anne Vuorenmaa kertoo, että liiton puhelin on pirissyt jo tänä keväänä allergiakyselyiden vuoksi.
– Koivuallergia on se, joka suomalaisia yleisimmin pärskityttää. Mutta suurin osa koivuallergikoista saa myös lepästä oireita, Vuorenmaa sanoo.
Allergia-, iho- ja astmaliiton järjestämä vuosittainen allergiaviikko-kampanja alkaa maanantaina. Liiton paikallisyhdistykset järjestävät tapahtumia, joissa muun muassa muistutetaan siitepölystä ja allergiaoireiden oikeaoppisesta hoidosta.
Luvassa runsas kukintakevät
Sää jatkuu viileänä myös saderintaman hellittäessä keskiviikon jälkeen. Viileys voi hetkellisesti hillitä lehtipuiden kukintaa.
Laajemmin tarkasteltuna edessä on runsas koivun ja lepän kukintavuosi, sanoo Luonnonvarakeskus Luke. Tämä on seurausta viime vuoden lämpimästä säästä, joka edisti kukka-aiheiden muodostumista.
Koivun kukinta alkaa yleensä huhti-toukokuun vaihteessa.
– Jos koivukaudesta tulee runsas, voi myös altistuminen olla niin runsasta, että aiemmin oireilemattomatkin saattavat herkistyä ja saada siitepölyallergian, Vuorenmaa sanoo.
Luken mukaan jo ennen koivun kukintaa huomattavia määriä koivun siitepölyä voi levitä Suomeen kaukokulkeutumana etelänpuoleisten ilmavirtausten mukana.
Ilmatieteen laitoksen mukaan ensi viikon sääolot voivat hillitä Suomeen kulkeutuvaa siitepölyä. Alkuviikosta sade hillitsee kaukokulkeutumista, ja loppuviikosta tuulet näyttävät puhaltavan pohjoisesta.
Tasan 50 euroa kilahti mikkeliläisen Ossi Hämäläisen, 70, tilille toissavuonna. Maksajana oli valtio.
– Sanoin että maksakaa jos maksatte, ei niin pienellä summalla ole niin väliä. Se oli ennemminkin kahviraha, ja saihan sillä vähän bensaa autoon, Hämäläinen muistelee.
Hämäläinen vastaa puhelimeen kotitilallaan Hiirolan kylässä. Runsaat 130 vuotta sitten valmistunut Mikkeli–Kuopio-rautatie kulkee aivan vieressä ja halkaisee Hämäläisen pellot kahtia – ja juuri siinä on syy korvaukseen.
Maanmittauslaitoksen väki tarkisti ratalinjauksen ja paljastui, että muutama aari Hämäläisen maata tarvitaankin itse asiassa valtion radanvarsimaaksi.
– Radassa on tällä kohtaa kaarre, ja uudessa mittauksessa se piirrettiin useilla suorilla viivoilla. Siitä se korvattava alue syntyi, pienistä siivuista, Hämäläinen kertoo.
Rata halkaisee Ossi Hämäläisen pellot kahtia.Kalle Purhonen / Yle
Viiden vuoden urakka, satoja pieniä korvauksia
Hämäläisen nettoama 50 euroa on pieni pala Maanmittauslaitoksen ja Väyläviraston viiden viime vuoden jättiurakassa. Ratalinjaukset ja rajamerkinnät tarkistettiin 5 000 kilometrin matkalta, kun koko rataverkon mitta on 6 000 kilometriä.
Urakka oli perusteellinen: kartoitusryhmät etsivät maastosta kaikki vanhat mittakivet ja -paalut, kunnostivat niistä käyttökelpoiset ja iskivät maahan kymmeniätuhansia uusia merkkejä.
– Lähtötilanne oli se, että suurin osa rajoista oli mitattu vuosina 1860–1910, kun rautatiet rakennettiin. Karkeasti yleistäen voi todeta, että taajamissa ja peltomailla rajamerkit olivat keskimäärin kokonaan hävinneet. Rajojen sijaintiedon tarkkuus oli heikkoa kaikilta osin, johtaja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta sanoo.
Uusien mittausten tuloksena rata-alueille tehtiin satoja levennyksiä. Niistä maksettiin maanomistajille Asmundelan arvion mukaan yhteensä muutamia kymmeniä tuhansia euroja.
Määrä on kuitenkin varsin pieni ajatellen sitä, että moni linja oli alkuperäisessä leveydessään eli vedetty 100–150 vuotta sitten, senaikaisella kalustolla ilman gps-satelliittien apua.
– Korvaukset olivat yleisimmin kymmeniä tai satoja euroja. Tarkkaa työtä oli tehty yli sata vuotta sitten, sanoo käytännön urakoita Keski- ja Itä-Suomessa johtanut Maanmittauslaitoksen tuotantopäällikkö Ilkka Laakso.
Radanvarsilla on tuhansia kiinteistöjä. Kuva kiskojenvaihdosta Kälviällä vuonna 2015.Väylä
Perunamaa siirtyi kirjastomiehelle 700 eurolla
Osa lunasti tarkistettuja alueita itselleen. Näin teki muun muassa pihtiputaalainen kirjastonhoitaja Pauli Palmroos.
Hän lunasti valtiolta noin 15 aarin maapalan, joka oli palasteltu 1950-luvulla radanvartijan perunamaaksi, siis jonkinlaiseksi luontoiseduksi tai sen aikaisilla palkoilla ehkä pikemminkin hengenpitimiksi. Palmroos maksoi maapalasta 700 euroa.
– Lunastus oli karttateknisesti oikeastaan pakko tehdä, muuten kartalle olisi jäänyt hassu kohta. Pala on kiinni kotitilani pellossa ja nyt siis virallisestikin osa sitä, Palmroos kertoo.
– Aluetta on viljelty vuosisatoja ja nyt se on vuokralla. Tämä tarina perunamaasta oli minulle uusi, kiinnostavaa historiaa.
Rata kulkee Jyväskylästä pohjoiseen Haapajärvelle. Se rakennettiin 1950-luvun mittaan suurelta osin työllisyystöinä, lapiovoimin, ja oli jo valmistuessaan ajastaan jäljessä. Henkilöliikenne lopetettiin valtaosalta rataa jo vuonna 1968.
– Minun aikanani siinä ei ole kulkenut henkilöliikennettä, mutta puutavaraa kylläkin, Palmroos sanoo.
Kartoittaja urakasta: Ennen tätä linjattiin maantiet, ja siinä meni 12 vuotta
Kartoittaja Marja Voutilainen vastaa puhelimeen kotisohvaltaan Joensuusta. Hän vietti kolme–neljä viime kesää tarkistaen pohjoiskarjalaisten radanvarsien linjoja satojen kilometrien matkalta.
– Käytännössä käveltiin Kesälahdelta Valtimolle. Se on teitä pitkin noin 270 kilometriä. Siinä meni muutama kesä aika täyspäiväisesti.
Alle sata kilometriä kesässä voi kuulostaa lyhyeltä määrältä. Mutta Voutilaisen ryhmä sananmukaisesti rämpi eteenpäin radanvarsien ruokkoamattomissa ryteiköissä. Autoista ei ollut hyötyä, vaan työ oli käytännössä jalkatyötä.
Alla olevat Pohjois-Karjalan kartoittajien ottamat kuvat näyttävät, millaisissa olosuhteissa työtä tehtiin:
Kartoittajat etsivät rajapyykit maastosta yksi kerrallaan ja mittasivat samalla linjat uusiksi. Suorilla rajapyykkien välillä saattoi olla parikinsataa metriä, mutkissa vain muutamia kymmeniä metrejä. Merkkejä piti etsiä päättelemällä, sillä monet olivat osin tai täysin hautautuneet pehmeään maahan.
– Ne olivat etupäässä uponneet. Osa oli maan päällä, mutta osa piti kaivaa esiin. Sitten esimerkiksi Ilomantsin rata oli pyykitetty ratakiskon pätkillä, joita oli alettu käyttää pyykkeinä 60–70-luvulla. Niitä etsittiin miinaharavilla.
Voutilainen tarpoi halki Suomen rautatiehistorian. Ratojen painopiste rakennettiin aikanaan itään, hallitsija-Venäjän suuntaan. Idän kiskot kulkevat edelleen pitkälti samoilla tsaarinaikaisilla linjauksilla.
– Pääsääntöisesti ne ovat erittäin hyvin mitattuja. Mutta sen huomasi, että tekijöissä on silloinkin ollut eroja. Osa pyykeistä heitti sadan metrin matkalla ehkä metrin–pari, ja osa taas oli mitattu aivan prikulleen, Voutilainen sanoo.
Mutta että monta kesää pusikoissa. Oliko urakka hikisin, jossa 40 vuotta kartoittajana työskennellyt Voutilainen on ollut mukana?
– No ei. Isompi homma oli, kun mitattiin kaikki Suomen rajaamattomat maantiet. Niitä oli pelkästään täällä Pohjois-Karjalassa useampia tuhansia kilometrejä. Se urakka kesti 12–13 vuotta ja saatiin valmiiksi juuri ennen kuin ryhdyttiin tähän ratahommaan.
Hämäläisen tilan läpi suihkivat Intercityt ja Pendolinot.Kalle Purhonen / Yle
"Karja kun eksyy kiskoille, niin on jauheliha tarjouksessa"
Mutta palataan vielä Hämäläisten tilalle Mikkelin Hiirolaan.
Toisin kuin Palmroosin tilalla Pihtiputaalla, täällä henkilöjunat kulkevat yhä. Hämäläisten tilan kohdalta poistettiin hiljattain kulkutie kiskojen yli. Nyt toiselle peltopuolikkaalle on kierrettävä muutaman kilometrin lenkki.
– Junien vauhdit ovat koventuneet sataanneljäänkymppiin. Ei uskalleta enää päästää karjaa yöksi ulos. Ne kun eksyvät kiskoille, niin seuraavana päivänä on jauheliha tarjouksessa, Ossi Hämäläinen sanoo.
Vielä 1960-luvun teininä Hämäläinen kulki usein itsekin paikallisjunalla eli "mottijunalla" kaupunkiin. Lähijunat suihkivat suomalaiskaupunkien esikaupungeissa ja naapuripitäjissä laiturilta toiselle. Sitten tulivat autot, ja Hämäläinenkin ajoi kortin.
Nyt aika on vaihtunut. Hiirola on hiljainen, ja asemaa asuttaa hollantilainen kuvataiteilija. Hämäläisen kotitilalla ei ole jatkajaa, mutta Ossi Hämäläinen ei kuulosta kovin huolestuneelta.
– Eihän sitä huomista päivää voi koskaan tietää. Ja luonnonlaki on joka tapauksessa armoton.
Kesänopeusrajoituksiin siirrytään koko maassa tämän viikon aikana, kertoo Väylävirasto. Moottoriteillä nopeusrajoitus nostetaan takaisin 120 kilometriin tunnissa ja pääteillä nopeudet palautetaan 100 kilometriin tunnissa.
Vaihtuvien nopeusrajoitusmerkkien teillä kesänopeuksia on voitu käyttää hyvissä ajo-olosuhteissa jo maaliskuun alusta alkaen.
Ely-keskukset tarkastavat teiden kunnon ennen nopeusrajoitusten vaihtamista. Talven aikana pahoista päällystevaurioista kärsineillä tieosuuksilla talvinopeusrajoitukset voidaan jättää toistaiseksi voimaan.
Ilmatieteen laitos kertoo, että ajokeli on maanantaina huono maan keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa lumi- tai räntäsateen ja lumipyryn vuoksi. Tuuli voi voimistua monin paikoin myrskylukemiin.
– Maanantaista keskiviikkoon on kurjaa ja sateista. Sen jälkeen kylmenee, sanoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.
Muiden vaalipiirien tentit kuuluvat Radio Suomessa klo 18.02–20.00. Tenttejä voi kuunnella myös Yle Areenan kautta suorana ja seuraavana päivänä tallenteena. Voit kommentoida tenttejä somessa tunnisteella #RStentti.
Uudenmaan vaalipiirin tentin juontavat Mari Sarolahti ja Paavo Häikiö.
Osaa tenteistä yleisö pääsee seuraamaan maanantai-iltana radion lisäksi omin silmin klo 18–20.
Kaakkois-Suomen vaalipiirissä eduskuntapuolueiden ehdokkaat kohtaavat Kouvolan uudella nuorisotalolla. Tentin juontavat Vesa Grekula ja Riina Kasurinen.
Pirkanmaan vaalipiirissä Juha Kokkala ja Milla Madetoja tenttaavat eduskuntapuoluiden edustajia Tampereella Kauppakeskus Ratinassa. Kaikki tentattavat ovat korkeintaan 30-vuotiaita.
Varsinais-Suomen vaalipiirin tenttiä voi seurata Turun Domino-teatterissa, juontajina Kalle Talonen ja Hannu Vähämäki. Myös kotisohvilta pääsee Yle Areenan videosuoran kautta mukaan tunnelmaan.
Radio Suomen Suurena vaalitenttipäivänä kuullaan myös Aki Laineen juontama valtakunnallinen tentti klo 10.40–12.00.
Vieläkö oma ehdokkaasi on valitsematta? Ylen vaalikoneessa voit vertailla vastauksia ja etsiä oman ehdokkaasi. Ylen kaikki vaalisisällöt löydät täältä.
Pia Fagerroos on nähnyt kylätien hiljenemisen kahvilansa ikkunan läpi. Hän avasi lounaskahvilan entiseen pankkikonttoriin Siikaisten keskustassa seitsemän vuotta sitten.
Sinä aikana hänelle on kasvanut tuttu asiakaskunta, joka tulee syömään kuin kotiinsa. Palveluita on kuitenkin karannut isommille paikkakunnille. Ja kun ihmiset menevät naapurikuntaan vaikkapa pankkikonttorin perässä, he vievät sinne usein myös muut asiointinsa.
– Se on ollut surullista huomata, koska tämä on niin ihana pieni paikkakunta, hän sanoo.
Satakunnassa sijaitseva pieni Siikaisten kunta on yksi sadoista paikoista Suomessa, jotka vähitellen tyhjenevät. Kun syntyvyys on romahtanut, alueet saavat riittävästi uusia asukkaita vain ulkomailta ja muista kunnista. Tässä ruletissa voittavat vain suurimmat kaupunkiseudut.
Katso, mitä tapahtuu sinun kotiseudullasi
Tästä jutusta voit katsoa, mitä suuri rakennemuutos tarkoittaa sinun kotiseudullasi. Alla oleva grafiikka näyttää koko maan ja maakuntien väestön kehityksen 1990–2040. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen väestötietoihin (sininen) ja vuonna 2015 julkaistuun väestöennusteeseen (keltainen).
Voit tarkastella väestönmuutosta maakuntien sisällä grafiikan yläpuolella olevasta valikosta valitsemalla.
Nyt näyttää siltä, että Suomen väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvulla. Tilastokeskusta hurjemman väestöennusteen on tehnyt aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI. Sen tuorein ennuste kertoo, että Suomessa on 30-luvulla enää kolme kasvavaa kaupunkiseutua: Helsinki, Tampere, Turku. Kaikkialla muualla väki vähenee.
Siikaisissa vuotoa on ryhdytty paikkaamaan parantamalla lapsiperheiden palveluita. Vauvarahasta luovuttiin, mutta sen tilalle tuotiin ilmainen varhaiskasvatus ja lupaus järjestää päiväkotipaikka kahdessa päivässä.
– Täällä on minun mielestä kaikki hyvin. Ja vielä kun partiotoiminta saatiin pyörimään, siellä on käynyt aika paljonkin lapsia, lisää Leppijärven kylässä asuva Mari Viljanen.
Kun Pauliina Lilja perusti lankakaupan Siikaisten Leväsjoelle, osa epäili – toiset antoivat rutkasti pisteitä rohkeudesta.Jari Pelkonen / Yle
Syrjäisissäkin kunnissa on tarjolla työtä esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa sekä sosiaali- ja terveysalalla. Yhtälö muuttuu vaikeammaksi, kun työtä pitäisi löytää laihoilta markkinoilta molemmille perheen aikuisille.
Se on ollut surullista huomata, koska tämä on niin ihana pieni paikkakunta. Pia Fagerroos
Yrittäminen on mahdollisuus niille, joita elinkeinon epävarmuus ei pelota. Kemiläinen Janne Hallikainen kouluttautui media-alalle ja tuottaa nyt työkseen verkkovideoita synnyinkaupungissaan. Kun vaimokin on yrittäjä käsityöalalla, asuinpaikan voi valita suhteellisen vapaasti.
– Näitä asioita pystyy tekemään missä vaan. Olemme tyytyväisiä Kemissä enkä koe, että olisin jäänyt täällä mistään paitsi, Hallikainen sanoo.
Kun väki ja työpaikat vähenevät, jäljelle jäävät asukkaat saattavat antautua pessimismin valtaan. Pessimismin ääntä ei kuitenkaan pidä kuunnella liiaksi, sanoo jo 17-vuotiaana yrittäjäksi ryhtynyt outokumpulainen Kasimir Sandman.
"Päätin sitten muuttaa tänne"
Ruotsia äidinkielenään puhuva Sandman muutti Helsingistä Outokumpuun 16-vuotiaana. Se oli hyppy vastavirtaan: pohjoiskarjalainen entinen kaivoskaupunki on ollut muuttoliikkeen antavana osapuolena viime vuosikymmeninä lähes joka vuosi.
– Ihastuin Outokumpuun, kun vietin täällä aikaa sukulaisteni luona. Lupsakka meininki viehätti. Päätin sitten muuttaa tänne opiskelemaan lukioon.
Vanha kaivostorni näkyy kirkkaana kevätpäivänä jo kauan ennen Outokumpua. Koko kaupunkia ei olisi ilman kaivosta: enimmillään kaivostoiminta työllisti 1 700 ihmistä, kuparin merkki ikuistettiin kaupungin vaakunaan. "Kyllä yhtiö hoitaa", ihmiset sanoivat.
Enemmän on merkitystä turistien määrällä. Kasimir Sandman
Mutta vuonna 1989 kaivostoiminta loppui, eikä yhtiö enää hoitanut. Uutta tulonlähdettä on toivottu turismista, ja vanhan kaivoksen alueelle onkin rakennettu muun muassa museo, ravintola ja lasten teemapuisto nimeltään Lasten kaivos. Sen perusti tuolloin 17-vuotias Sandman.
Kun väki on vähentynyt ja vanhentunut, paikallisten ostovoima on heikentynyt. Kauppoja on suljettu muutamassa vuodessa jopa toistakymmentä. Matkailualalla muuttotappiolla ei ole kuitenkaan niin paljon merkitystä, sanoo nyt 22-vuotias Sandman.
– Ei sitä juuri huomaa. Enemmän on merkitystä turistien määrällä.
Kasimir Sandman, 22, Outokummun vanhalla kaivoksella.Ari Tauslahti / Yle
Sandmanin mukaan Outokummun kaupunki on tukenut häntä yrittäjänä: apua on saatu aina, kun on pyydetty. Yrittäjyyden tukeminen onkin yksi keino luoda elinvoimaa alueille, joilta julkiset palvelut pienenevät.
Sittemmin nuorukainen on myynyt matkailuyrityksensä ja pyörittänyt Outokummussa kirpputoria ja pientä kauppaa. Hän perusti maakuntakeskus Joensuuhun myös sisäaktiviteettipuiston, mutta se jouduttiin sulkemaan.
Joillakin paikkakunnilla rakennemuutos voi siirtää ihmisten asumisen painopistettä kokonaan toisaalle. Näin on ehkä käymässä päijäthämäläisessä Orimattilassa.
Orimattila: Kokonaan uusi kaupunginosa radan varrelle
Konsulttitoimisto MDI:n ennusteessa vuoden 2040 Suomen voi jakaa karkeasti kolmeen osaan. On kasvava pääkaupunkiseutu, loput kymmenen suurinta kaupunkiseutua ja taantuva muu Suomi. Jälkimmäisessä asuu MDI:n arvion mukaan enää alle kolmannes suomalaisista.
Asmo Raimoaho / Yle
Kun kasvu painottuu kaupunkiseuduille, niiden välisten kulkureittien varrelle voi syntyä kokonaan uusia keskuksia. Yksi tällainen on Orimattilaan suunniteltu Henna, josta on suunniteltu jopa 15 000 asukkaan puutarhakaupunginosaa Lahti–Helsinki-oikoradan varteen.
Alueen ensimmäinen kerrostalo on määrä saada rakenteille vielä tänä vuonna. Kaupunki aikoo vuokrata talosta tilat päiväkodilleen. Henna on kaupungin suuri suunnitelma uusien asukkaiden saamiseksi.
Kaupungin toisella laidalla näyttää toisenlaiselta. 51-vuotias Marko Taavila on asunut koko ikänsä Kuivannon kylässä runsaan parinkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
Hennan alueen kehittäminen ei ole meiltä pois. Marko Taavila
Kylän väkimäärä on puolittunut huippuvuosista noin 800:aan. Samalla kauppa, pankki, meijeri ja baari ovat lähteneet kylältä. Se on siirtänyt asioinnin painopistettä muualle.
– Kymmenen kilometrin päässä Nastolassa on jo hyvät kaupat. Moni kyläläinen käy töissä Lahdessa ja tekee ostokset siellä, Taavila kertoo.
Marko Taavila.Petri Niemi / Yle
Nyt Taavila pelkää, että kylän koulukin on uhattuna kaupungin kouluverkkouudistuksessa. Kyläläiset ovat jo ryhmittyneet puolustamaan koulua, jossa on runsaat 50 oppilasta.
Kaupunki ei näytä enää investoivan syrjäisen kylän kehittämiseen. Siksi Taavila haluaisi, että kyläläiset itse aktivoituisivat. He voisivat esimerkiksi panna omistamiaan tontteja myyntiin, jotta syntyisi asumisen mahdollisuuksia uusille asukkaille.
– Hennan alueen kehittäminen ei ole meiltä pois. Suuret investoinnit lisäävät kaupungin velkaa, mikä voi tuoda tietysti riskejä.
Muuttohalujen takana on kuitenkin yksi iso asia, johon ei pysty vaikuttamaan kaupunkien, kuntien tai asukkaiden aktiivisuudellakaan: juuret.
"Kai tämä jonkin sortin unelma on"
Siikaislaisen Kari Anttilan kotikunta on paikka, jossa pizzeria on puolen tunnin ja elokuvateatteri tunnin ajomatkan päässä. Se on paikka, jossa ei tämän jutun kirjoittamisen aikaan ollut muita avoimia työpaikkoja kuin alueellisen mainosjakelijan.
Anttila on tuntenut paikan aina omakseen. Sen vuoksi hän palasi nuoruutensa kotikuntaan, kunhan oli ensin käynyt kertomansa mukaan pyörähtämässä "vilkkaissa keskuksissa". Hänen viisilapsisella perheellään on kunnassa rauhallista. Lisäksi naapuriapua saa aina, kun sitä tarvitsee.
– Kai näin voi sanoa, että tämä jonkin sortin unelma varmaan on.
Kun paikka on ennalta tuttu, asukkaan on helpompi hyväksyä hiljenevän paikkakunnan ominaisuudet, kuten pitkät asiointimatkat tai se, että kaikki tuntevat toinen toisensa.
Tämä on huomattu myös väestökadosta kärsineessä Kemissä, jossa kartoitettiin hiljattain ihmisten syitä muuttaa kaupunkiin tai sieltä pois. Ihmisiä veivät odotetusti muualle työ ja opinnot, mutta tulomuuttajien syissä korostuivat ehkä yllättävänkin paljon sukulaiset ja ystävät.
Asutko seudulla, jossa väki vähenee? Millaisia ratkaisuja teillä on tehty suunnan muuttamiseksi – tai mitä pitäisi tehdä? Ota kantaa keskusteluosiossa alla. Keskustelu on auki kello 20 asti maanantaina. Tarvitset Yle Tunnuksen.
Kyseessä on ajatusleikki, mutta vakava sellainen. Mitä jos Suomessa ei olisi puolueita? Maailma ja Suomi olisivat niin kuin nytkin, mutta puolueet ja etujärjestöt puuttuisivat.
Kysyimme neljältä erilaisista taustoista tulevalta politiikan tuntijalta, mitkä ovat niin tärkeitä ja suuria kysymyksiä, että niiden ympärille syntyisi puolue tai useampia.
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Juha Kaskinen vastaa ajatusleikkiimme saman tien isommalla ajatusleikillä.
– Jos ihmiskunta tulisi maapallolle nyt, varmaankin huolehtisimme tästä pallosta vähän paremmin ennen kuin tekisimme jotain muuta, hän sanoo.
Ympäristö onkin keskeinen teema, johon vastasyntyneiden puolueiden pitäisi ottaa kantaa.
Toinen suuri teema on tulonjako.
– Politiikassa on edelleen paljon tulonjakoon perustuvia näkemyseroja, esimerkiksi suhteessa julkiseen sektoriin, eriarvoisuuteen ja markkinatalouteen, sanoo tutkija Jussi Westinen e2 Tutkimuksesta. e2 on yleishyödyllinen tutkijayhteisö, jonka kumppaneina on muun muassa säätiöitä, yrityksiä ja yliopistoja.
Kolmas iso kokonaisuus on jaottelu kansallisen ja kansainvälisen suuntautumisen välillä.
– Miten suhtaudutaan Euroopan Unioniin? Onko maahanmuutto enemmän uhka vai hyvä ja tarpeellinen asia? Mikä on Suomen vastuu kriisien alta pakenevista?, asettelee Sani Suutari kansalliseen ja kansainväliseen liittyviä kysymyksiä. Suutari on Jyväskylän yliopiston politiikan tutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön puheenjohtaja.
Neljäs kokonaisuus on myös jaottelu. Sitä on hieman hankalampi hahmottaa, mutta kulkekoon jako vaikkapa säilyttäjien ja uudistajien välillä.
– Tämä jakolinja kulkee nykyään puolueiden sisällä. Niissä on valopäitä, jotka katsovat rohkeasti tulevaisuuteen, ja toisaalta näitä – niin kuin eduskunnassa sanotaan – neliraajajarruttajia, sanoo Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran vanhempi neuvonantaja Liisa Hyssälä.
Mutta katsotaan seuraavaksi tarkemmin teemojen sisään.
Teema 1: Ympäristö
Julian Stratenschulte / EPA
Sitran Tulevaisuusbarometrin (pdf) mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista näkee, että ilmaston lämpeneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat erittäin suuri tai melko suuri uhka.
– Jos katsotaan, mitä on tapahtumassa esimerkiksi ilmastolle ja biodiversiteetille, olisi todella kummallista, jos ympäristö ei nousisi ykkösasiaksi, summaa Kaskinen.
Kaikilla nykyisillä puolueilla on jonkinlainen kanta ilmastoon, ja se on esillä niiden ohjelmissa. Se voi tosin tarkoittaa joko mainintaa tai koko agendalle keskeistä asiaa.
– Suhtautuminen ympäristökysymyksiin kaiken kaikkiaan varmasti synnyttäisi ympärilleen puolueen tai ehkä useampia, sanoo Suutari.
Puolueet voisivat olla luonteeltaan esimerkiksi ongelmiin teknologian kehittämisen kautta ratkaisuja hakevia teknovihreitä tai luomuviljelyä ja lähiruokaa painottavia agraarivihreitä.
Ympäristöhuoli yhdistyy muihin teemoihin
e2 Tutkimuksen Jussi Westinen on perehtynyt arvoihin, asenteisiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Hän epäilee, että ilmastoasioista yksin ei olisi puolueen pohjaksi.
– Ympäristö- ja ilmastokysymyksistä yhdessä kyllä, mutta tulisiko erillistä ilmastopuoluetta? On se mahdollista, mutta radikaalimpien ilmastotekojen kannatus korreloi vahvasti tiettyjen muiden tekijöiden kanssa, hän sanoo.
Ilmastotekoja haluavat kannattavatkin yleensä myös muuta ympäristönsuojelua, vähemmistöjen oikeuksia ja monikulttuurisuutta.
Pitkälle vietyä ympäristönsuojelua ajavaan perinteisten arvojen puolueeseen taas Westinen ei arvo- ja asennetutkimusten perusteella usko.
– Ympäristöasiat liittyvät kansallisvaltion itsenäiseen päätöksentekoon, omien valintojen tekemiseen. Monet ilmastoteot näyttävät vaativan kajoamista elintasoon ja tiettyihin kansallisina etuina nähtyihin asioihin, hän sanoo.
Ympäristötotalitarismi?
Juha Kaskinen nostaa esiin myös sen, että jos planeetan pelastamisen arvioidaan vaativan todella rajuja toimia, uhkana voisi ehkä olla ympäristötotalitarismi.
– Tällaisessa ympäristödiktatuurissa kaikki päätöksenteko lähtisi siitä, että ympäristö on säilytettävä. Jos se ei toimisi vapaaehtoisesti, tarvittaisiin pakkoa, Kaskinen sanoo.
Totalitarismia Kaskinen ei tietenkään toivo, mutta turhautunut hän on: edelleen mietitään samoja asioita kuin 1980-luvun lopulla, kun YK loi kestävän kehityksen käsitteen.
– Vähintäänkin sieltä asti on tiedetty, että ihmiskunnan kulutuksen ja käytettävissä olevien luonnonvarojen välillä on hälyttävä ero. Meidän nykyisenkin poliittisen järjestelmämme pitäisi vastata ympäristöön liittyviin kysymyksiin vähän muullakin kuin puheella ja lillukanvarsilla, hän sanoo.
Kaskinen katsoo, että nykyisessä politiikassa puheet ja teot määrittyvät liiaksi talouden kautta.
– Tarvittaisiin muutos siihen, että teot määrittyisivät ympäristön säilyttämisen kautta. Taloudella on tietenkin siinä keskeinen rooli, mutta kysymykset ja prioriteetit olisivat aivan toisennäköisiä.
Teema 2: Tulonjako
AOP
Tulonjako olisi puolueista tyhjässä Suomessa edelleen merkittävä jakolinja, onhan se politiikan kovaa ydintä. Jako on osin sama kuin perinteisessä oikeiston ja vasemmiston jaottelussa.
– Oikeistopäässä ovat kevyemmän verotuksen ja pienemmän julkisen talouden kannattajat, ja vasemmistopäässä korkeamman verotuksen ja laajemman julkisen talouden kannattajat, tiivistää Sani Suutari.
Vasemmiston ja oikeiston jako ei ole yhtä syvä kuin se oli takavuosikymmeninä, mutta julkinen sektori, eriarvoisuus ja markkinatalouteen liittyvät kysymykset ovat edelleen keskeinen osa politiikan pelikenttää.
– Markkinatalouteen ja yrittäjyyteen panostavalle puolueelle olisi varmasti tilausta, samoin kuin palkansaajien edunvalvojalle, arvioi Jussi Westinen.
Liisa Hyssälä puolestaan näkee, että perinteinen oikeisto ja vasemmisto eivät ole enää suuri jakolinja.
– Pikemminkin kaikki ovat asiakysymyksissä keskellä. Ainakaan luokkapuolueita ei syntyisi, koska duunarit ja herrat asetelmaa ei enää ole. Nykyiset puolueet eivät kuitenkaan ole luoneet nahkaansa ja ryhmittyneet uusien jakojen ympärille, hän sanoo.
Tulonjaon peruskysymys on se, tasataanko tuloja, minkä verran niitä tasataan ja miten se tehdään. Toinen peruskysymys on hyvinvointivaltio: kuinka laaja ja miten se rahoitetaan.
Oman erityiskysymyksensä tulonjaossa muodostaa perustulo eri malleineen. Perusjako kulkee siinä, kannattaako perustuloa ylipäätään, hienojako tehdään erilaisten mallien välillä.
Eriarvoistuminen
Tulonjakoon liittyy osaltaan myös eriarvoisuus. Suurimalla osalla suomalaisista elämänlaatu ja elintaso ovat parantuneet vuosikymmenien ajan, mutta kaikki eivät ole olleet kehityksessä mukana aivan samassa mitassa.
– Jos katsotaan työmarkkinoiden kannalta, Suomessa on kolme ryhmää: suhteellisen hyvin palkatut osaajat, matalapalkkaiset ja silpputyöläiset ja kolmantena syrjäytyneet, jotka eivät ole oikein järjestelmässä kiinni enää ollenkaan, sanoo Kaskinen.
Eriarvoisuuden kokemus on myös lannoite populismille. Tyytymättömyyden ja karismaattisen johtajan ympärille on Euroopassa syntynyt merkittäviä poliittisia voimia.
Teema 3: Kansallinen – kansainvälinen
AOP
Kolmannen teeman tai jakolinjan voi nähdä kansallisen ja kansainvälisen suuntautumisen välillä. Onko Suomi maailmanlaajuinen toimija, vai onko parempi keskittyä omien rajojen sisälle?
– Yhtäällä ovat liberaalien arvojen, kuten monikulttuurisuuden, monimuotoisuuden, vähemmistöjen, maahanmuuton ja vastaavan puolustajat. Heidän vastapuolenaan ovat konservatiiviset kansallista yhtenäisyyttä vaalivat voimat, kuvaa Jussi Westinen.
Euroopassa on jo nähty jakautumista kansainvälisen ja kansallisen suuntautumiseen. Puolassa valtaa pitävän Laki ja oikeus -puolueen linja perustuu kansallisten arvojen korostamiseen, samoin Unkarissa Fidesz:n ja Ranskassa Kansallisen liittouman.
– Näen Suomessakin viitteitä siitä, että käperrytään tämän jaon ympärille, sanoo Hyssälä.
Samaan pakettiin kuuluu suhtautuminen Euroopan unioniin. Se jakaa puolueita nytkin.
– Jos puolueita ei olisi, niitä voisi syntyä EU-suhteen ympärille – ollaanko EU-kriittisiä vai nähdäänkö se hyvänä asiana, Sani Suutari arvioi.
Maahanmuutto
Kansallisen ja kansainvälisen akseli näkyy käytännössä suhteessa maahanmuuttoon.
– Maahanmuuttoa toisaalta tarvitaan, ja toisaalta sitä kohtaan on myös aika paljon vastustusta. Kun kulttuurit ja ryhmät sekoittuvat, on aina yhteentörmäyksen riski, Kaskinen sanoo.
Jakolinja Suomessa on julkisen keskustelun perusteella syvä, ja kielenkäyttö välillä kovaa. Puolueella on oltava kanta maahanmuuttoon, ja niin pitäisi myös puolueista tyhjään Suomeen muodostuvilla uusilla puolueilla olla.
– Nähdäänkö maahanmuutto uhkana vai tarpeellisena, jopa mahdollisuutena? Siinä on selvä jakolinja, sanoo Suutari.
Teema 4: Uudistajat ja säilyttäjät
Mikkelin kaupungin museot, Petri Vironen / Yle
Kaikkien puolueiden tavoite on kehittää parempaa yhteiskuntaa, mutta käsitykset paremmasta yhteiskunnasta vaihtelevat. Samoin vaihtelevat käsitykset siitä, mitkä kysymykset ovat keskeisiä, ja mitkä ovat näiden kysymysten parhaita ratkaisuja.
Uudistajien ja säilyttäjien jako kulkee enemmän tai vähemmän myös yli ympäristön, tulonjaon ja kansainvälisyyden teemojen.
Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä (Helsingin Sanomat, tilaajille) suomalaiset jakautuvat kuuteen lähes yhtä suureen joukkoon, jonka toisessa päässä ovat "kovat konservatiivinationalistit" ja toisessa "aidosti arvoliberaalit feministiglobalistit".
Kyselyssä kysyttiin suhtautumista muun muassa vähemmistöjen asemaan, ydinperheeseen ja turvapaikanhakijoihin.
Arvot näkyvät
Perusteiltaan uudistajissa ja säilyttäjissä on kyse arvoista: liberaaleista ja konservatiiveista.
Arvoihin perustuvat erot tulevat näkyviin esimerkiksi e2-tutkijayhteisön tutkimuksessa suomalaisten arvoista ja pyhyyden kokemuksesta. Esimerkiksi ihmisarvoa pitää itsensä erittäin arvokonservatiiveiksi määrittelevistä pyhänä 40 prosenttia, erittäin arvoliberaaleista taas 58 prosenttia.
Erittäin arvokonservatiiveista Suomi ja Suomen itsenäisyys ovat pyhiä 70 prosentille, erittäin arvoliberaaleista 20 prosentille.
– Uskon, että juuri uudistajien ja säilyttäjien jako olisi aivan keskeinen, jos puolueet tulisivat Suomeen tyhjästä nyt, sanoo Liisa Hyssälä.
Uudistajiin ja säilyttäjiin liittyy myös suhtautuminen maailman monimutkaistumiseen ja kasvaviksi koettuihin vaatimuksiin.
– Ennen riitti yksi koulutus, ja sillä sai varman työpaikan. Nyt pitää kouluttautua koko ajan, vaihtaa ammattia ja digitalisoitua. Jos asunto on väärällä sijainnilla, sen arvo voi olla nolla. Kaipuu menneisiin, yksinkertaisempiin aikoihin on selkeä, joten myös sellaiselle poliittiselle viestille on kysyntää, sanoo Westinen.
Neljän suuren teeman lisäksi on epälukuinen joukko muita teemoja, joiden ympärille saattaisi syntyä puolue. Ainakin yksi näistä teemoista on käytännössä varma.
Jos puolueet syntyisivät nyt, yksi niistä olisi Suomen ruotsinkielisten asiaa ajava puolue.
– Jonkinlaista kieliedunvalvontaa täytyisi tehdä yli alue- ja luokkarajojen, ja osalle se on ykköskysymys, sanoo Westinen.
Toinen mahdollinen nykyteema on kristillisyys, mutta ei ole mitenkään selvää mihin mittaan kristillisyyttä ytimenään pitävä puolue yltäisi. 2015 eduskuntavaaleissa puolueen kannatus oli 3,54 prosenttia, ja tuoreet mielipidetiedustelut ovat näyttäneet samaa.
Ikääntyminen voisi kenties muodostaa oman ytimensä, jonka ympärille syntyisi liike. Väestöennusteiden mukaan vuonna 2030 useampi kuin joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias.
– Eläkeläisillä on paljon voitettavaa ja aikaa poliittiseen toimintaan. Jos he liittyisivät yhteen, se olisi pelottava voima, sanoo Liisa Hyssälä.
Ikääntyvät eivät kuitenkaan näytä kokevan ikääntymistä yhdistävänä tekijänä.
– Eläkeläisten puoluetta on odoteltu 20 vuotta, mutta ei ole syntynyt. Tai on syntynyt, mutta kannatusta ei ole ollut, sanoo Juha Kaskinen.
Myös kaupunkien ja maaseudun jako on edelleen olemassa. Ihmiset muuttavat taajamiin ja kaupunkeihin niin Suomessa kuin kansainvälisesti, eivätkä harvaan asuttujen alueiden ja kaupunkien intressit ole samat.
– Mahdollisesti syntyisi jonkinlainen hajautettua yhteiskuntarakennetta ainakin yhtenä teemanaan ajava puolue. Nykyisten puolueiden kannatuksen perusteella sellaiselle voisi olla kysyntää, sanoo Westinen.
Nykyiset puolueet kattavat teemat, mutta...
Yle Uutisgrafiikka
Suomen puoluekenttä on monipuolinen, jopa kirjava, ja nykyiset puolueet kattavat suuret teemat melko hyvin. Näyttää siltä, että jos puolueita ei olisi, ne syntyisivät nykyisiäkin puolueita erottelevien jakojen ympärille.
– Eri asia on se, kuinka tyytyväistä kansa on, tai mitä asioiden kanssa on oikeasti saatu aikaan. Harva kehuu puolueita vaikkapa työttömien aseman parantamisesta tai vanhusten asioiden hyvästä hoidosta, sanoo Westinen.
Juha Kaskisen mukaan ongelma ei ole puolueissa eikä demokratiassa, vaan siinä, että järjestelmässä on aikaan liittyvä ristiriita.
– Esimerkiksi ilmastonmuutoksen aikajänne on pitkä. Järjestelmässämme asiat kuitenkin käsitellään budjettivuosina ja hallituskausina. Visiot ja teot eivät tässä järjestelmässä tahdo kohdata, hän sanoo.
Aiemmin pitkään politiikassa itsekin mukana ollut Liisa Hyssälä kritisoi puolueiden toiminnan tapoja. Hänen mielestään puolueet ovat muuttuneet vaaliorganisaatioiksi, jotka eivät ole aktiivisia vaalien välillä eivätkä tarjoa jäsenistölleen oikein mitään.
– Mielikuva puolueiden käytännön toiminnasta käsittää pitkiä nahkeita kokouksia, kuivia sämpylöitä ja seisonutta termarikahvia, Hyssälä sanoo.
Heikko jäätilanne vaikeuttaa saimaannorppien pesälaskentaa.
Pesälaskentojen tulos voi jäädä tavallista epävarmemmaksi, sillä heikkojen jäiden vuoksi pesälaskijat eivät välttämättä pääse pesille hiihtäen tai moottorikelkoilla.
–Tällä viikolla jäätä pitkin kulkeminen vielä onnistuu. Myöhemmin otamme käyttöön kelirikkoalukset, kertoo ylitarkastaja Tero Sipilä Metsähallituksesta.
Lunta on Saimaalla yhä niin paljon, että vasta noin puolet norppien pesistä on romahtanut.
– Pesinnän kannalta tämä talvi on ollut erinomainen. Norpat ovat saaneet pesät tehtyä kinoksiin, ja pesät ovat kestäviä, sanoo Sipilä.
Mahdollisuudet uuteen ennätykseen olemassa
Syntyneiden kuuttien määrä pyritään tänä keväänä saamaan laskettua mahdollisimman tarkasti.
Sipilä arvioi, että kuutteja syntyy ainakin 80.
–Toivottavasti luku on lähempänä yhdeksääkymmentä, hän sanoo.
Helmi-maaliskuussa syntyneet kuutit tankkaavat ensimmäisten elinkuukausiensa aikana ahkerasti emän rasvaista maitoa, ja ovat pesälaskenta-aikaan mennessä kasvaneet yli kymmenkiloisiksi.
Saimaannorppien pesälaskennat on tarkoitus saada tehtyä huhtikuun loppuun mennessä.
Nykytyöelämässä lähes jokaisella on jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä työuupumus on. Työuupumuksen sanotaan jopa olevan työelämän uusi normaali, aikamme epidemia.
Toisaalta työuupumus ei voi olla epidemia, koska se ei ole sairaus.
Kela arvioi työuupumuksen tapauskohtaisesti, ja etuuksista päätettäessä Kelan näkökulma voi olla toinen kuin hoitavan lääkärin. Työuupumukseen tosin liittyy usein stressiperäisiä oireita, joten diagnoosiksi voi lopulta tulla vaikkapa masennus tai sopeutumishäiriö.
Itse arvioin todelliset määrät noita lukuja suuremmiksi.
Arvioni tosin perustuu vääristyneeseen todellisuuteen, nimittäin huippupuheella sokeroituun kilpailulliseen akateemiseen työkulttuuriin.
Jatkuvan arvioinnin kohteena olevan pätkätyöläisen elämä koostuu tismalleen työnarkomaanisista elementeistä.
Yliopisto ei ole paras mahdollinen ikkuna suomalaiseen työelämään. Akateemisen työkulttuurin kautta voi kuitenkin tunnistaa yksilön rajoilla leikkivän työkulttuurin nurjat puolet.
Tutkijoiden työuupumus on myös globaali ilmiö, ei suomalainen paikallinen erikoisuus.
Samalla kun yliopistot kilpailevat keskenään, työntekijöiden todellisuudessa korostuvat pätkätyöt, epävarmuus, kasvavat tulostavoitteet ja jatkuva rahoituksen hakeminen.
Paniikinomainen työkulttuuri kasvattaa tahattomasti työnarkomaaneja.
Jatkuvan arvioinnin kohteena olevan pätkätyöläisen elämä koostuu tismalleen työnarkomaanisista elementeistä. Elämä ei pysy hallinnassa, jos ei saa töitä, ja töitä ei saa, jos ei pärjää kovassa kilpailussa, jossa todennäköisesti saa töitä vain tekemällä töitä enemmän ja paremmin kuin muut.
Työn ykköseksi asettavassa pyörteessä pitää myös miellyttää kaikkia – koskaan ei tiedä miten seuraavaksi käy.
Loputonta tohinaa, pöhinää ja huipukkuutta ihannoiva projektimainen työkulttuuri on täynnä työuupumisriskejä juuri siksi, että kaikki käyvät ylikierroksilla.
Huippututkijoiden kuuluu myös rakastaa työtään.Rakkaussuhde työhön alkaa usein hyvin, mutta se saattaa ajan myötä muuttua kummalliseksi ja ahdistavaksi. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi.
Työuupumuksestaan kertovilla somevaikuttajilla ja freelancereilla tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia. Alkuun työ vaikuttaa ihanalta, uudelta ja jännittävältä. Yhtäkkiä vapaus tuntuu vankilalta, ja pelko tulevaisuudesta on musertava.
Muilta ei heru myötätuntoa, koska intohimotyö on oma valinta.
1800-luvun lopulla hermovoimansa työssä ja toiminnassa menettäneet olivat neurasteenikkoja.
1800-luvun lopulla hermovoimansa työssä ja toiminnassa menettäneet olivat neurasteenikkoja.
Mielenterveysongelmien julmassa luettelossa neurastenia oli hyvä sairaus, sillä se oli keskiluokkaisen menestyksen hinta. Neurasteniasta kärsivät erityisesti liikemiehet.
Työuupumus ei ole sama asia kuin neurastenia, mutta neurastenian määrittely tietylle ihmisryhmälle tyypilliseksi sairaudeksi kertoo jotakin omasta ajastaan.
Neurasteenikkojen ajateltiin taistelevan modernin maailman etujoukoissa niin aktiivisesti, että heidän hermojärjestelmänsä oli ylikuormittunut.
Loputonta tohinaa, pöhinää ja huipukkuutta ihannoiva projektimainen työkulttuuri on täynnä työuupumisriskejä juuri siksi, että kaikki käyvät ylikierroksilla.
Työterveyslaitoksen arkijärkiset neuvot eivät toimi tällaisissa paikoissa. Ne ovat suunnattuja organisaatioihin, joissa työntekijöillä on vakituinen työpaikka sekä työyhteisö, jossa uupumus ei ole normaali asiaintila.
Projektimaisessa työkulttuurissa ei sitä paitsi ole aikaa tai mahdollisuuksia jakaa työtehtäviä uudelleen, saati vähentää niitä. Todennäköisesti työtehtävät olivat jo etukäteen ylimitoitettuja – ja nurkan takana odottaa jo uusi projekti.
Työnarkomaanisessa työkulttuurissa työuupumus ei ole häpeä, vaan normaali olotila.
Univaikeuksia, sydämentykytyksiä ja ahdistuneisuutta voi jopa vertailla. Se on eräänlainen työyhteisöterapian muoto.
Samalla hyvää tarkoittava varoittava työuupumuskeskustelu kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.
Työnarkomaanille työuupumus ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Jaksaminen on yksi raja muiden rajojen joukossa. Myös sen ylittämisestä voi kilpailla.
Maanisessa työkulttuurissa työuupumuksesta tulee todiste siitä, että töitä on tehty täysillä. Heikot toki sortuvat taistojen tiellä – mutta vain tullakseen entistä vahvempina takaisin.
Huippututkijalla nimittäin kuuluu olla enemmän kuin yksi työuupumus.
Kirjallisuus:
Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia (2013)
Mona Mannevuo
Kirjoittajatyöskentelee tutkijana Turun yliopistossa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortiossa. Lisäksi hän työstää kirjaa tunteiden, neurotieteiden ja suomalaisten työnjohto-oppien kytköksistä. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.
Sen piti olla vain loma. Viime kesänä nokialainen järjestelmäasiantuntija Mika Honkakorpi, 37, oli perheensä kanssa Portugalissa.
Hän kävi testaamassa lomakohteessa olevaa surffisimulaattoria ja innostui.
– En ole surffannut ikinä merellä, mutta olen aina halunnut. Se vaatisi matkustelua sopivalle rannikolle harjoittelemaan.
Ulkona sijaitsevaan surffisimulaattoriin pääsi sortseissa. Simulaattori luo 70 neliön alueelle vesivirtauksen. Lautaa liikuttamalla pääsee ylös tai alas.
– Parin tunnin harjoittelulla surffaus alkoi sujua. Surffaus muistuttaa lumilautailua, mitä olen harrastanut. Itse asiassa lumilautailu kesti kauemmin oppia.
Tältä sisäsurffaamoissa näyttää promokuvien perusteella. Surffaamo
Seuraavana päivänä Honkakorpi vei simulaattoriin vaimonsa ja sukulaisensa. Mieleen hiipi ajatus. Tämä pitäisi saada myös Suomeen.
– Vaimo oli ihmeissään, kun lomareissun lopun olin puhelimessa ja soittelin laitevalmistajille, Honkakorpi sanoo.
Ei ihan pieni projekti
Avoimia kysymyksiä oli paljon. Suomessa on kylmä, joten Honkakorpi halusi viedä Surffaamon sisätiloihin. Mistä löytyisi sellainen tila?
Pelkkä laite maksaa 750 000 euroa, joten mistä rahat?
Suomessa on ennestään yksi sisäsurffaamo Pyhtäällä ja siellä on myös tunnettu tuulitunneli. Paikkaa on ollut talouslukujen valossa vaikea saada kannattamaan.
Miten Honkakorpi vakuuttaa sijoittajat?
Mika Honkakorpi on töissä Elisalla järjestelmäasiantuntijana. Hän on tehnyt aiemmin yrittäjänä töitä, joten yrityksen perustaminen ei tuntunut vaikealta. Myös vaimo innostui heti ajatuksesta ja oli mukana.
Vastaavia sisäsurffaamoja on Honkakorven mukaan vain kourallinen maailmalla. Ranskassa niitä on neljä, joista kaksi miehen tietojen mukaan ostoskeskuksissa. Ranskassa katteet ovat olleet Honkakorven mukaan hyviä.
– Laskimme, että tarvitsemme 250 asiakasta viikossa. Ranskassa asiakkaita on 600 viikossa.
Rakentamissäädökset kovat Suomessa
Mika Honkakorpi etsi sopivia toimitiloja puoli vuotta. Tehtävä ei ollut helppo, koska ison tilan lisäksi tarvittiin märkätiloja. Surffaamo on lasiseinien ympäröimä ja siinä on myös katto. Tilaan tulee myös kahvila ja saunatilat. Tämä kaikki maksaa.
– Tehokas ilmanvaihto tarvitaan valtavan ilman kuivaustarpeen vuoksi. Rakentamissäädökset ovat kovat. Ranskassa ei ole niin tarkkaa, mikä on märkä- ja mikä kuivatilaa.
Kauppakeskus Elo sijaitsee Ylöjärvellä. YLE / Petri Aaltonen
Portugalin lomalla saatu bisnesidea alkoi maksaa jo miljoonan. Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Hän tutustui Suomen surffaajapiireihin, joissa paikasta oli haaveiltu kauan, mutta kovien investointien takia hanke ei ollut saanut tulta alleen.
Honkakorvet saivat yritykselle innovaatiotukea. Seuraavaksi ajatuksesta innostui Elon kauppakeskus Ylöjärvellä. Sisäsurffaamolle on nyt varattu tilaa 700 neliötä ensi syksystä alkaen.
Mika Honkakorvella seuraava askel on osakeanti, joka on tulossa.
– Jos osakeannin minimitavoite ei onnistu, hanke viivästyy, hän sanoo.
Mielikuvitus rajana
Kauppakeskus Elon kauppakeskuspäällikkö Timo Matinlompolo Spondasta sanoo, että ostoskeskuksissa on yhä useammin elämyksiä.
– Kauppakeskukset muuttuvat entistä enemmän elämyskeskuksiksi eli kyllä tarvitaan elämyksiä tuottavia palveluita ja Surffaamo kuulostaa ainutlaatuiselta.
Elämyksiä on useissa muissakin kauppakeskuksessa.
Itäkeskuksessa on avattu Imax-elokuvateatteri. Maxim Fedorov / Yle
Esimerkiksi Espoossa Isossa Omenassa on Duudsonit Activity Park. Ideaparkissa Lempäälässä on puolestaan sisähuvipuisto Särkänniemi Zones ja Ti-Ti Nallen koti.
Suomen Kauppakeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Johanna Aho luettelee muita esimerkkejä lisääntyneestä vapaa-ajan palvelujen tarjonnasta. On lentosimulaattoria, kiipeilyareenoita, HopLopeja ja muita.
– Itiksessä avattu uusi Finnkinon Imax-elokuvateatteri vetää hyvin väkeä. Myös kahvila- ja ravintolapalveluilla haetaan elämyksellisyyttä. Kauppakeskuksiin pyritään saamaan useampia toimialoja, jotta ne ovat mahdollisimman houkuttelevia erilaisiin tarpeisiin.
Elämyksellisyydellä tavoitellaan Ahon mukaan esimerkiksi yhteisöllisyyttä ja uutuusarvoa.
– Toisaalta elämyksellisyyden nälkään tarjotaan tapahtumia, esimerkiksi Matkus Kuopiossa järjestää maksuttomia Tenava-tiistai lastentapahtumia, Citycenterin makkarafestari kokoaa hyvinkin paljon väkeä kaupungin keskustassa. Myös konsertit ja katuruokafestarit ovat olleet suosittuja. On järjestetty trial-ajot kauppakeskus Myllyssä. Lähitulevaisuudessa ehkä robotti-parkour lähtee kiertueelle kauppakeskuksiin.
Heli Siirilä haaveili pitkään maaseudulla asumisesta.
Vaasassa asunut projektipäällikkö tykästyi keskipohjalaiseen 4 000 asukkaan Kaustisen kuntaan ja löysi sieltä ilmaisen etätyötilan. Päätös oli helppo.
– Alussa ilmainen tila oli ratkaiseva seikka. Jos siitä olisi pitänyt maksaa, vaikkei vielä tiennyt, miten sopeutuu etätyöhön, kokeilu olisi tyrehtynyt.
Siirilä työskentelee projektipäällikkönä Vaasan yliopiston Levón-instituutissa. Hänen työvälineitään ovat sähköposti, läppäri, kännykkä ja nettikokoukset. Hän onkin tyyppiesimerkki yleistyneestä ilmiöstä.
Toissa vuoden työolobarometri kertoo, että jo 34 prosenttia teki etätöitä satunnaisesti. Viisi vuotta aiemmin luku oli 21 prosenttia. Suurinta etätyön suosio on julkisella sektorilla.
Etätyö on mahdollisuus pienillekin paikkakunnille
Keski-Pohjanmaan liiton tuore projektipäällikkö Maria Timo-Huhtala edistää nyt etätyön leviämistä alueella. Ajatuksen siihen hän sai tyhjästä liikekiinteistöstä Vetelissä. Sinne hän remontoi omalle yritykselleen pari vuotta sitten työtilan, johon mahtuu muitakin pienyrittäjiä.
– Meistä voi tulla etätyömaakunta! Paluumuuttajillekin ajatusta voisi myydä edullisilla ja useilla etätyötiloilla, hyvillä tietoliikenneyhteyksillä ja rauhallisella asuinympäristöllä, sanoo Timo-Huhtala.
Myös satunnaista työvoimaa voi hänen mukaansa koettaa houkutella alueelle.
Etätyön suosion kasvulle on selvät syyt: työn tekemisen murros, teknologian kehittyminen, hyvät yhteydet ja monen lisääntyvä tarve vaikuttaa omiin työoloihinsa.
– Se antaa pienillekin paikkakunnille mahdollisuuksia tarjota tiloja työn tekemiseen mistä päin vain. Silloin ihminen voi asua siellä, missä haluaa ja tehdä työn etänä kasvukeskuksiin.
Seuraa sitä kaipaaville, oma tila rauhaa etsiville
Etätyötilat ovat yleistyneet nopeasti parin vuoden aikana. Niitä voi vuokrata pidempiaikaiseen työskentelyyn tai vaikka vain hetkeksi.
– Myös entiset paikkakuntalaiset, jotka tulevat lomailemaan pariksi päiväksi ovat tiloja kyselleet, vaikka vain päiväksi tai pariksi. Etätyötiloilla voisi houkutella myös paluumuuttajia. Asiantuntijat, tietotyöläiset ja freelancerit voisivat työskennellä missä vain.
Teknologian kehitys on helpottanut etätyön tekemistä.AOP
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalta löytyy jo useasta kunnasta vuokrattavia tai ilmaisia työtiloja. Niitä tarjoavat sekä kunnat että yksityiset.
Yhteisöllisiin työtiloihin hakeutuvat yleensä yksin työskentelevät yrittäjät, jotka haluavat ympärilleen työyhteisön. Usein niissä on avokonttoritila, josta voi vuokrata pöydän ja tuolin.
Moni pitkään yksin työskennellyt hakee myös puuttuvaa työyhteisöä, mutta on yllättäen saattanut saada muutakin.
– Kohtaamista, kahviseuraa ja uusia näkökulmia – mutta sen ansiosta on syntynyt myös yrityksiä ja löytynyt uusia liikekumppaneita, luettelee Mari Timo-Huhtala.
Etätyöpisteistä voi toisaalta saada käyttöön rauhalliseen työskentelytilan. Etätöiden yleistyessä osa ihmisistä tarvitsee työpisteen kodin ulkopuolelta työrauhan takia.
Aloittelevalle yrittäjälle taas etätila tarjoaa edullisen vaihtoehdon aloittaa oma toimisto.
Keski-Pohjanmaallakin tiloille on kysyntää. Kuntien lisäksi yksityiset perustavat vanhoihin liikekiinteistöihin vuokrattavia työtiloja. Parissa vuodessa niitä on perustettu tai perusteilla jo moneen kuntaan.
Maaseudun rauha ja mahdollisuus luontoharrastuksen aloittamiseen ovat mahtavia lisiä Projektipäällikkö Heli Siirilä
Heli Siirilälle etätyötila tarjoaa mahdollisuuden viedä työt kodin ulkopuolelle.
– Ei tule jämähdettyä kotiin. Kun lähtee muualle, niin tapaa muitakin ihmisiä päivän aikana. Onhan täällä myös paremmat yhteydet.
Eniten maaseudulle muuton vaakakupissa painoivat hyvän arjen edellytykset.
– Peruspalvelut ovat lähellä: kauppa, kirjasto ja työyhteisö. Kulttuuritarjonta on huikeaa ja niistä piireistä löysin tärkeän yhteisön. Maaseudun rauha ja mahdollisuus luontoharrastuksen aloittamiseen ovat mahtavia lisiä.
