Venäläisen Viipurin kaupungin julkisivu on kokemassa poikkeuksellisen suuren ehostuksen. Historiallisten rakennusten julkisivuja on korjattu, ja kaupunkikuvaa on muutenkin ehostettu. Tuloksia alkoi näkyä eri puolilla kaupunkia erityisesti viime vuoden aikana.

Myös Viipurin historiallisten maamerkkien, kuten Viipurin linnan, tuomiokirkon kellotornin ja Monrepos-puiston kunnostukset ovat hyvässä vauhdissa. Viipurin vanhassa kaupungissa kunnostetaan Seth Solbergin kortteli.

Monrepos valmiiksi vuoden päästä

Kansainvälisesti kuuluisa ja historiallinen Monrepos-puisto sijaitsee noin 2,5 kilometriä pohjoiseen Viipurin keskustasta Linnasaaren rannalla. Kun suomi menetti jatkosodan päätteeksi vuonna 1945 muun muassa Viipurin, jäi puisto pitkäksi aikaa hoitamatta ja sen vanhat rakennukset alkoivat ränsistyä.

Nyt historiallisen Monrepos-puiston restaurointityöt ovat jo pitkällä.

– Töistä on tällä hetkellä tehty noin 60 prosenttia. Suuret pohjatyöt on tehty, ja nyt pääsemme käsiksi puiston historiallisen ulkonäön palauttamiseen, kertoo puiston restauroinnin pääarkkitehti Jelena Skryleva.

Viipuri on saanut rahaa kaupunkikuvansa kohentamiseen erityisesti Brics-maiden kehityspankilta ja Maailmanpankilta, joka on päärahoittaja Monrepos-puiston restauroinnissa.

Puiston kunnostamisen piti valmistua jo tänä kesänä. Maailmanpankki on kuitenkin antanut töille lisäaikaa ensi vuoden syyskuuhun saakka.

Puiston kartano huonossa kunnossa

Lisäaikaa tarvitaan erityisesti huonossa kunnossa olevan Monrepos-puiston kartanon päärakennuksen kunnostamiseen. Rakennuksesta on irrotettu ulkolaudoitus ja sisustus. Jäljellä on käytönnössä hirsirunko.

– Meitä kohtasi hirveä näky, kun otimme sisustukset pois. Hirsirungossa oli monin paikoin laho- ja tuholaisvaurioita ja se oli osittain hiiltynyt, restauroija Aleksandr Tufanov kertoo.

Kartanorakennuksen ulkolaudoitus ja sisustus on tarkoin dokumentoitu ja otettu talteen. Se palautetaan mahdollisuuksien mukaan takaisin paikoilleen. Suuri osa rakennuksesta joudutaan kuitenkin tekemään uusista materiaaleista, koska alkuperäiset materiaalit ovat erittäin huonossa kunnossa.

Tufanovin mukaan työt tehdään mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä työtapoja noudattaen ja alkuperäisillä materiaaleilla.

– Seinien korkokuvioiden täytteenä on käytetty esimerkiksi kaislaa, jota myös me aiomme käyttää. Uuden puutavaran tuomme Arkangelista. Materiaalit ja työtavat ovat perinteisiä, Aleksandr Tufanov vakuuttaa.

Viipurin maamerkkien remontit loppusuoralla

Myös Viipurin keskustassa tapahtuu. Sekä Viipurin linnan että tuomiokirkon kellotornin restauroinnit ovat jo pitkällä. Myös niiden kunnostamisessa rahoittajana on Maailmanpankki.

Viipurin linnassa Pyhän Olavin tornin restaurointi on saatu valmiiksi, ja töitä tehdään nyt linnan muissa rakennuksissa. Tuomiokirkon kellotornin restaurointi on myös loppusuoralla. Kellotornissa korjataan parhaillaan kellomekanismia.

Kokonainen kortteli remonttiin vanhassa kaupungissa

Viipurin vanhassa kaupungissa työt on tarkoitus aloittaa Seth Sohlbergin korttelissa Linnakadun ja Mustainveljesten kadun kulmassa. Korttelin rakennuksia on jo valmisteltu ja suojattu tulevaa korjausta varten.

Rakennuksista on jäljellä lähinnä seinät.

– Kortteliin suunnitellaan esiintymispaikkaa, johon tulee viipurilainen teatteri ja toiseen rakennukseen näyttelysali, Viipurin johdon avustaja arkkitehtuuriasioissa Oleg Lihovidov kertoo.

Lihovidovin mukaan kaupunki käräjöi viisi vuotta toisen rakennuksen omistuksesta yksityisen tahon kanssa. Vanhan kaupungin rakennusten yksityiset omistajat lyövätkin kapuloita rattaisiin vanhan kaupungin kunnostamisessa.

– Yksityiset omistajat haluaisivat käytännössä rakentaa talot uudelleen. Kaupunki haluaa säilyttää mahdollisimman paljon historiallista rakennusperintöä, Lihovidov sanoo.

Linnakadun ja Mustainveljesten kadun kulmassa rahoittajana on Brics-maiden kehityspankki. Restauroinnin ja uudelleenrakentamisen hintalappu on kaksi miljardia ruplaa eli noin 30 miljoonaa euroa.

Lue seuravaksi: Ainutlaatuiset värivalokuvat Viipurista tulivat julkisuuteen – museo tuo 1 000 historiallista kuvaa kaikkien katsottavaksi

Rikosseuraamuslaitos saa heinäkuun alusta lähtien puuttua vankila-alueilla liikkuvien miehittämättömien kulkuneuvojen, esimerkiksi droonien kulkuun.

Asiaa koskeva lakiesitys on tarkoitus vahvistaa perjantaina presidentin esittelyssä.

Riselle annetaan oikeus käyttää sellaisia teknisiä laitteita, joiden avulla miehittämättömät kulkuneuvot voidaan havaita. Tarkoituksena on estää luvattomien aineiden tai esineiden kuljettaminen esimerkiksi drooneilla.

Nykylain mukaan Rikosseuraamuslaitoksella ei ole selkeää toimivaltaa puuttua droonien kulkuun vankiloiden alueella tai niiden yläpuolella.

Rikoslakiin lisätään uusi säännös törkeästä lapsenraiskauksesta. Lisäksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistusta korotetaan. Muutokset tulevat voimaan 15. huhtikuuta 2019.

Muutosten voimaantulo on tarkoitus vahvistaa huomenna perjantaina tasavallan presidentin esittelyssä.

Törkeästä lapsenraiskauksesta rangaistaan sitä, joka syyllistyy samalla teolla törkeään raiskaukseen ja törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Säännöksellä muodostetaan yksi rikos koskemaan tapauksia, joissa nykyisin tuomitaan kahdesta eri rikoksesta.

Säännöksen lähtökohtana on, että lapsi ei voi koskaan antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen aikuisen kanssa.

Törkeää lapsenraiskausta koskevaa säännöstä sovelletaan väkivaltaa käyttäen tehtyjen raiskausten lisäksi myös tilanteisiin, joissa lapsi on kykenemätön puolustamaan itseään taikka muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

Vähimmäisrangaistus ankaroituu

Rangaistus törkeästä lapsenraiskauksesta on 4 - 12 vuotta vankeutta, mikä merkitsee vähimmäisrangaistuksen ankaroitumista kahdella vuodella nykyisestä.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotetaan nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta. Näin jatkossa voidaan arvioida nykyistä ankarammin vakavimpia tekoja, jotka eivät kuitenkaan täytä lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä.

Hyväksyessään lainsäädännön muutokset eduskunta edellytti muun muassa, että hallitus edelleen kiristää lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia, erityisesti vähimmäisrangaistuksia ja että hallitus mahdollisimman pian käynnistää seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen.

Marjanpoiminnassa on totuttu siihen, että poimijat ovat ulkomaalaisia. Sotkamon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Huttusen mielestä tulevaisuudessa metsien hakkuissa sekä metsänhoidossa suuntaus voi olla samanlainen.

Ulkomaalaisia metsätyöntekijöitä olisi tulossa lisää, jos työluvan saaminen olisi helpompaa.

– Suomi on tässä asiassa takapajula. Meillä työluvan saaminen kestää 7–8 kuukautta, kun Ruotsissa sen saa kahdessa päivässä, harmittelee Huttunen.

Koko metsäalaa huolestuttaa työntekijöiden puute. Huttusen mukaan esimerkiksi Kainuussa on akuutti tarve motokuskeille, ajoneuvokuskeille ja puutavara-auton kuljettajille. Puunkorjuun lisäksi metsänhoitopuolelle kaivataan useita satoja työntekijöitä.

Valtakunnallisesti tilanne näyttää hieman paremmalta. Puunhankinnan kehittämisyhtiön Metsätehon laskelmien mukaan uusien työntekijöiden tarve on vuosittain noin 700–900 henkilöä.

Työ- ja elinkeinotoimistojen julkaiseman ammattibarometrin mukaan työnhakijoista on eniten pulaa Kainuussa ja Etelä-Pohjanmaalla. Seutukunnittain tarkasteltuna vaikein tilanne on Keski-Suomessa Äänekosken seudulla.

Vaikka työpaikkoja on paljon auki, tekijöitä on vaikea löytää. Osa metsäalan urakoitsijoista on joutunut turvautumaan eläkeläisiin, joita on otettu takaisin töihin.

Monilla on metsäalasta yksipuolinen mielikuva, ja "eräjormaimagosta" on tullut jopa rasite alalle. Metsä on myös entistä harvemmalle suomalaiselle tuttu ympäristö, minkä vuoksi toiset alat houkuttavat enemmän.

Huttusen mielestä kouluissa pitäisi tehdä enemmän mainetyötä ja tuoda esille metsäsektorilla olevien työtehtävien monipuolisuutta.

– Koneet ovat todella moderneja, on tietokoneita, lämpimät kopit ja kaikin puolin nykyaikaiset laitteet, sanoo Huttunen.

Puut eivät kaadu ilman ulkomaalaista työvoimaa

Tulevaisuutta ajatellessa Jarmo Huttunen kääntää katseet jo seuraavaan hallitusohjelmaan, jossa työvoiman saamista pitäisi hänen mielestään helpottaa purkamalla voimakkaasti työlupahakemuksien byrokratiaa.

Näin päästäisiin hyödyntämään nopeasti sellaista työvoimaa, joka Suomeen haluaa tulla.

– Otetaan kylmästi ulkomailta porukkaa, joka on kiinnostunut tästä alasta. Tulijoita on kyllä, muuten me ei tästä selvitä, painottaa Huttunen.

Huttusella on kokemusta ulkomaalaisista työntekijöistä, jotka ovat tulleet työvoimaa vuokraavan yrityksen kautta.

– Kesäisin minulla on kymmenkunta työntekijää, joista 2–3 on ulkomaalaista. He tulevat Ukrainasta ja Venäjältä. He tekevät ahkerasti annetut tehtävät ja moittimista ei ole, sanoo Huttunen.

Muuten investoinnit jäävät tekemättä ja alan kasvusuunta tyrehtyy. Jarmo Huttunen

Monet ulkomailta tulevat työntekijät tarvitsevat kuitenkin koulutusta suomalaiseen metsätyöhön. Sellaiset työntekijät, joilla kokemusta koneista ja metsänhoidollisista töistä, voidaan opettaa lyhyemmällä kurssilla. Monitoimikoneet vaativat pidemmän koulutuksen, jota saa metsäalan oppilaitoksissa.

– Metsätyökoneet ovat sen verran kalliita, että yrittäjän ei kannata päästää työntekijää särkemään konetta huonolla osaamisella, sanoo Huttunen.

Alan kasvu voi tyssätä

Suomessa raakapuun käyttö (Luke) on lisääntynyt vuosittain. Viimeisimmän tilaston mukaan vuonna 2017 raakapuuta käytettiin yhteensä 80,6 miljoonaa kiintokuutiometriä, mikä oli viisi prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Investointeja puun jatkojalostukseen on tehty ja tehdään tulevaisuudessa. Samalla myös kestävä puun käyttö (maa- ja metsätalousministeriö) on kasvanut. Sotkamon metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Huttusen mukaan kotimaisen raaka-aineen turvaamiseen tarvitaan työntekijöitä.

Jos työntekijöitä ei löydy, pahimmassa tapauksessa metsätyöt jäävät tekemättä. Sillä voi olla vakavat vaikutukset kasvavaan metsäalaan. Myös metsien kyky sitoa hiiltä ilmasta on hyvin riippuvainen puiden kunnosta.

– Tilanne pitää saada nopeasti korjattua, sillä muuten investoinnit jäävät tekemättä ja alan kasvusuunta tyrehtyy. Sitä kautta suomalaisten työllistyminen jatkojalostuksessa heikkenee, sanoo Huttunen.

Pitäisikö sinusta työvoimapulaa taittaa ulkomaalaisilla työntekijöillä? Voit keskustella aiheesta kello 22.00 saakka jutun lopussa.

Lisää aiheesta:

Tuhannet ukrainalaiset tulevat tänne tekemään työt, jotka eivät suomalaisille kelpaa – lisätienestin takia ollaan valmiita ikävöimään perhettä kuukausia

Päijät-Hämeen käräjäoikeus on tuominnut sijaisopettajana toimineen naisen vankeuteen oppilaansa törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuomitun on näytetty tutustuneen tekoaikana 12–14-vuotiaaseen uhriin, kun hän toimi vuoden ajan lapsen sijaisopettajana lahtelaisessa alakoulussa.

Teot ajoittuvat vuosille 2012–2015. Nainen oli kosketellut asianomistajaa ja kohdistanut tähän seksuaalisia tekoja. Tuomittu oli pyrkinyt pitämään asianomistajan lähellään sekä eristämään tämän harrastuksistaan ja ikätovereistaan.

Tekijä on parikymmentä vuotta uhriaan vanhempi. Nainen myönsi osittain menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla, mutta on kiistänyt yhden seksuaalisista teoista.

Käräjäoikeus katsoo julkisessa selosteessa, että entisen sijaisopettajan menettelyssä on kaikilta osin ollut kysymys seksuaalisista teoista, joihin hän on opettajan ammatin sekä iän tuomalla auktoriteetilla ryhtynyt ja saanut asianomistajan ryhtymään.

Naisen teot ovat olleet omiaan aiheuttamaan asianomistajalle erityistä vahinkoa. Käräjäoikeus pitää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä kokonaisuudessaan arvostellen törkeänä.

Naiselle langetettiin kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Hänet velvoitettiin suorittamaan asianomistajalle korvaukseksi kärsimyksestä 8 000 euroa ja tilapäisestä haitasta 5 000 euroa.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Valtioneuvosto esittää korkeimman oikeuden presidentiksi oikeusneuvos, oikeustieteen tohtori Tatu Leppästä syyskuun alusta alkaen.

Tasavallan presidentin on tarkoitus päättää nimityksestä perjantaina.

Vuonna 1968 syntynyt Leppänen on toiminut oikeusneuvoksena korkeimmassa oikeudessa vuodesta 2016 lähtien. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa Hyvinkään käräjäoikeuden laamannina, käräjätuomarina Vantaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudenneuvoksena Helsingin hovioikeudessa.

Korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Timo Esko jää eläkkeelle syyskuun alussa.

Korkeimman oikeuden presidentin virkaa haki määräajassa viisi henkilöä. Muut hakijat olivat Juha Häyhä, Mikael Ilveskero, Kenneth Nygård ja Asko Välimaa. Häyhä, Ilveskero ja Välimaa ovat Leppäsen tavoin korkeimman oikeuden jäseniä. Nygård on Turun hovioikeuden presidentti.

Korkeimman oikeuden presidentin nimittämismenettelystä ei ole laissa tarkempia säännöksiä. Asian valmistelu tapahtuu vakiintuneen käytännön mukaisesti siten, että oikeusministeri käy nimitysasiasta etukäteen keskusteluja sekä korkeimman oikeuden että tasavallan presidentin kanssa. Näiden keskustelujen ja kuulemisten pohjalta oikeusministeriö valmistelee valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille esiteltäväksi.

Eläkeyhtiö Ilmarinen aloittaa yhteistoimintaneuvottelut, joiden piirissä on koko henkilöstä eli 685 ihmistä. Alustavan arvion mukaan enintään noin 90 tehtävää voisi muuttua olennaisesti tai lakata.

Ilmarisen mukaan on kuitenkin mahdollista, että henkilöstövähennykset jäävät pienemmiksi, koska samaan aikaan saattaa avautua useita kymmeniä uusia tai muuttuneita tehtäviä.

Ilmarisen toimitusjohtajan Jouko Pölösen mukaan muutoksen tavoitteena on parantaa asiakaskokemusta tuomalla päätöksenteko lähemmäksi asiakasta.

– Haluamme madaltaa hierarkiaa, tehostaa päätöksentekoa ja parantaa yhteistyötä sekä sisäisesti että asiakkaidemme kanssa. Samalla tämä tarkoittaa myös tehokkaampaa toimintaa, Pölönensanoo tiedotteessa.

Lue lisää:

Eläkeyhtiöiden Ilmarisen ja Varman sijoitustuotot putosivat miinukselle

Viime vuosina on tullut muodikkaaksi puhua ”somevaaleista”. Sosiaalisen median palvelut ovatkin entistä tärkeämpiä vaalivaikuttamiskanavia ja tietolähteitä, mutta niiden seuraamisessa on valtavat sukupolvierot.

Tämä selviää tuoreesta Taloustutkimuksen tutkimuksesta.

Suurimmat äänestäjämassat tavoitetaan edelleen perinteisen median välityksellä, ja siihen somea yhdistelemällä.

Taloustutkimuksen tuoreen kyselytutkimuksen mukaan Ylen tv-uutiset on äänestäjille selvästi tärkein politiikan tietolähde. Jopa 68 prosenttia kertoo seuraavansa Ylen tv-uutisista politiikkaa päivittäin tai lähes päivittäin.

Keskustelut muiden ihmisten kanssa ovat lähes yhtä tärkeä politiikan tietolähde (38 prosenttia). Tärkeitä ovat myös Ylen nettisivut (33 prosenttia) ja äänestäjän oman alueen maakuntalehti (32 prosenttia).

Ikäryhmittäiset erot ovat kuitenkin suuria. Nuoremmat ihmiset käyttävät politiikan tietolähteinä enemmän sosiaalista mediaa, kuten Facebookia ja Twitteriä sekä iltapäivälehtiä.

Sairaanhoitajat voivat tulevaisuudessa käyttää rajattua lääkkeenmääräämisoikeuttaan nykyistä laajemmin, kertoo sosiaali- ja terveysministeriö. Uudistus johtuu terveydenhuollon ammattilakiin tehdystä muutoksesta.

Yle kertoi maaliskuussa sairaanhoitajien reseptioikeuksien laajentamiseen tähtäävästä asetusmuutoksesta.

Nykyisin sairaanhoitaja voi määrätä lääkkeitä rajatusti terveyskeskuksen avohoidon vastaanotoilla ja sairaanhoitopiirien yhteispäivystyksissä. Toukokuun alussa mahdollisuus laajenee myös muihin perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon avohoidon palveluihin, jotka ovat kunnan tai kuntayhtymän vastuulla.

Uudistuksen tavoitteena on nopeuttaa potilaiden hoitoon pääsyä. Oikeus määrätä lääkkeitä edellyttää erikoispätevyyttä, riittävää kokemusta ja kirjallisen määräyksen toimintayksikön vastaavalta lääkäriltä. Kirjallisessa määräyksessä eritellään ne lääkkeet, joita sairaanhoitaja saa määrätä.

Valtioneuvosto esitti asiaa koskevien lakien vahvistamista tänään. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa lait huomenna. Lait tulevat voimaan 1. toukokuuta.

Kotikenkiä valmistavalle tehtaalle on löytymässä jatkaja, joka selviää näillä näkymin viikon päästä.

Toiminnan jatkamisesta on ollut kiinnostunut kymmenkunta yrittäjää, kertoo konkurssipesän pesänhoitaja Jussi Laakkonen asianajotoimisto Fennosta.

Tarjouksen jättäneiden joukossa on yrittäjiä sekä Pohjois-Karjalasta että muualta Suomesta.

Reino ja Aino -kotikenkiä valmistava PK Kappi Oy asetettiin konkurssiin kolme viikkoa sitten.

Työt ovat tehtaalla jatkuneet normaalisti kuudentoista hengen voimin.

Lieksan tehtaan pääluottamusmies Jyrki Kärkkäinen uskoo, että työntekijät saavat hyviä uutisia ennen pääsiäistä.

– Onhan tässä ollut odotusta ja epätietoisuutta, mutta nyt on ehkä tullut hyvää tietoa jatkosta. Uskomme, että Reinoja tehdään täällä jatkossakin, jos vain tilauskanta saadaan kohdilleen.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Lieksan lehti.

Vajaa kolmannes maamme uhanlaisista lajeista elää metsissä.

Kysyimme kahdelta Luonnonvarakeskuksen asiantuntijalta, professori Anne Tolvaselta ja tutkija Juha Siitoselta vinkkejä, millaisilla keinoilla metsänomistaja voi auttaa uhanalaisia eläimiä ja lisätä samalla luonnon monimuotoisuutta metsässään. Luonnonvarakeskus on seurannut metsien tilaa ja kehitystä jo 1920-luvun alusta saakka.

Tämän lisäksi haastattelimme suonenjokista metsätilallista Antti Lukkarista. Lukkarinen on opiskellut alaa ja väitellyt vuonna 2013 aiheesta Venäläisten lehtikuusialkuperien kasvurytmi, pituuskasvu ja elävyys kasvihuone- ja maasto-olosuhteissa Suomessa. Nyt hän jatkaa 1500-luvulla perustetun kotitilansa 13:ntena isäntänä.

Talousmetsien luonnonhoito on jo tuttu käsite metsänomistajille. Luonnon monimuotoisuutta tukevat keinot esiteltiin 1990-luvulla. Tuolloin kerrottiin lahopuista, säästöpuista ja arvokkaiden elinympäristöjen suojelemisesta.

Tässä jutussa esitellään myös viisi muuta keinoa. Aloitetaan kuitenkin tärkeimmästä.

1. Lahopuun lisääminen

Metsän eläimistä noin 20–25 prosenttia, eli noin 4 000–5 000 eri lajia, elää kuolleilla puilla. Tunnetuin esimerkki lahopuusta hyötyvästä eläimestä on valkoselkätikka.

Lahopuuta muodostuu talousmetsiin koko ajan. Myrskyt kaatavat puita, lumikuormat katkovat puiden latvoja ja hyönteiset ja sienet tappavat yksittäisiä puita.

Lahopuuta on eniten päätehakkuuikäisessä metsässä. Puut ovat tuolloin 80–100-vuotiaita. Tämänikäisessä metsässä on ehtinyt kuolla järeitä puita, jotka ovat lahonneet pystyyn. Päätehakkuussa käy kuitenkin yleensä niin, että pystyyn kuolleet kuivat puut korjataan energiapuuksi ja ne päätyvät polttoon.

Pidemmälle lahonneet maapuut murskaantuvat puunkorjuun yhteydessä. Lopullisesti ne hautautuvat, kun metsää uudistetaan. Uudistuksessa maata muokataan ennen uusien puiden istuttamista.

Tällä hetkellä arvioidaan, että Suomen metsissä olevan lahopuun määrä saataisiin kaksinkertaistettua pitkällä aikavälillä kahden eri keinon avulla. Ensinnäkin metsissä jo oleva lahopuu säästettäisiin hakkuiden yhteydessä ja toiseksi hakatulle aukolle jätettäisiin tuplasti enemmän säästöpuita kuin mitä tällä hetkellä jätetään.

Tuolloin lahopuuta olisi noin kymmenen kuutiometriä hehtaarilla.

Lahopuuhun liittyy myös väärää tietoa ja uskomuksia. Siitä kerrotaan enemmän tämän jutun lopussa.

2. Tekopökkelöt

Tekopökkelöt ovat ihmisen tarkoituksella korkeaksi jättämiä kantoja. Tekopökkelöitä voi tehdä sekä päätehakkuun että harvennushakkuun yhteydessä. Paahteisilla paikoilla hakkuuaukealla olevissa tekopökkelöissä elää monipuolinen hyönteislajisto: kukkajääriä, muita lahopuukovakuoriaisia, näiden käytävissä pesiviä petopistiäisiä ja erakkomehiläisiä.

Metsän sisään tehdyt tekopökkelöt voivat puolestaan auttaa esimerkiksi sopivien pesäpaikkojen puutteesta kärsiviä hömötiaisia ja muita kolopesijöitä.

3. Monipuolinen puusto

Talousmetsässä kasvaa usein vain samanikäistä tiettyä puulajia. Metsän eläinlajit hyötyisivät eri-ikäisestä ja monipuolisemmasta puulajistosta, unohtamatta tärkeää lahopuuta. Monipuolisuutta voi edistää tekemällä metsään aukkoja.

Pienaukko voi olla 0,1–0,3 hehtaarin kokoinen aukko talousmetsässä, jonne jätetään puuston poiston yhteydessä jo siellä olevat lahopuut. Horsma-vatukko-risukko-ajan jälkeen metsä uudistuu luontaisesti, kun aukolle alkaa kasvaa ensimmäisenä lehtipuita. Alkuvaiheessa ala houkuttelee avoimien paikkojen lajistoa, kuten perhosia ja petopistiäisiä.

Muutos on kuitenkin hidas ja kestää vähintään vuosikymmeniä.

4. Säästöpuut

Säästöpuita jätetään pystyyn hakkuuaukioille. Esimerkiksi vapaaehtoisen metsäsertifioinnin kriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset edellyttävät säästöpuiden jättämistä.

Säästöpuiden kohdalla on hyvä vaihtoehto suosia puita, joilla on erikoistunut lajisto. Tästä hyvä esimerkki on pehmeä haapa, joka on tärkeä puu monelle hyönteiselle ja kolopesijälle. Pihlaja, raita, harmaaleppä ja tervaleppä ovat myös puita, joiden taloudellinen arvo on pieni, mutta arvo luonnon monimuotoisuudelle on suuri.

Tällaisten puiden puuttuessa säästöpuu voi olla koivu tai järeä mänty tai kuusi. Kannattaa muistaa, että myös vikaiset puut kelpaavat säästöpuiksi, koska ne kelottuvat pystyyn.

5. Harvennuksista luopuminen

Harvennushakkuut vähentävät lahopuun määrää keski-ikäisessä (n. 50–60-vuotiaassa) talousmetsässä. Harventamalla tehdään tilaa kasvatettavalle puustolle ja heikot ja vähempi arvoiset puut poistetaan. Jos puut saavat kasvaa ilman harvennusta, ne joutuvat kilpailemaan elintilastaan. Tällöin kilpailun häviävät puut päätyvät lahopuuksi kuin itsestään.

6. Jatkuva kasvatus

Talousmetsän jatkuva kasvatus tarkoittaa, että puustoltaan eri-ikäisestä metsästä kaadetaan vain suurimmat puut. Tästä hyötyy varsinkin mustikka, metsän tärkeä sateenvarjolaji, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa monille eläimille. Mustikka houkuttelee paikalle esimerkiksi kanalintuja.

7. Arvokkaat elinympäristöt

Erityisen tärkeät elinympäristöt määritellään metsälaissa ja ne ovat rauhoitettuja alueita. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat muun muassa puronvarsimetsät, lehtolaikut, ojittamattomat korvet, jyrkänteet alusmetsineen ja niukkapuustoiset kalliot ja louhikot. Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat rantametsät, pienkosteikot sekä suon ja kivennäismaan vaihettumisvyöhykkeet.

Kun arvokkaat elinympäristöt rajataan hakkuiden ulkopuolelle, niistä kehittyy ajan mittaan puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia ja runsaslahopuustoisia laikkuja talousmetsiin.

Vastuu metsälakikohteiden säilyttämisestä on metsänomistajalla. Kohteita voi ilmoittaa vapaaehtoisesti Metsäkeskukseen.

8. Kulotus

Tuli on tehokas tapa ennallistaa metsää. Metsien poltto on yleisintä luonnonsuojelualueilla. Talousmetsässä kulotus on vähentynyt, koska se on kallista ja riskialtista.

"Aina voi tehdä enemmän"

Suonenjokinen Antti Lukkarinen seisoo 12 vuotta vanhan kuusitaimikon vieressä. Kuusten lomassa on edelleen pystyssä palstalle säästöpuiksi jätettyjä haapoja ja muutama hieskoivusta tehty tekopökkelö.

Lukkarinen tietää paljonko hänen metsissään kasvaa puuta, mutta tarkkaa tietoa lahopuun määrästä hänellä ei ole.

– Metsät ovat aika hyvin hoidettuja talousmetsiä, joten arvioin, että lahopuun määrä on melko vähäinen. Kun lasketaan taimikot, kasvavat metsät ja vanhat metsät yhteen, niin keskimäärin hehtaarilla on lahopuuta noin kolmesta neljään kuutiometriä.

Vähäinen määrä johtuu tavasta, jolla metsiä on hoidettu jo kauan. Lahopuuta ei synny, jos metsän kasvatukseen liittyvät toimenpiteet tehdään ajallaan.

– Esimerkiksi säästöpuut ovat aika uusi asia, joka tuli vasta 90-luvulla. Ja metsät ovat olleet olemassa jo sitä ennen.

Lukkarinen noudattaa PEFC-sertifioiduissa metsissään voimassa olevia suosituksia. Niiden mukaan säästöpuita tulee jättää uudistushakkuiden yhteydessä 10 kappaletta hehtaarille. Kasvatusmetsien harvennuksissa säästöpuita jätetään pari kappaletta hehtaarille. Lukkarinen tekee säästöpuiksi valituista puista tekopökkelöitä.

– Tietysti aina voi tehdä enemmän.

Mutta jotta tehtäisiin enemmän, tarjolla pitäisi olla porkkana.

Esimerkiksi jos hakkuun yhteydessä jättäisi suosituksia enemmän säästöpuita, ylimääräisistä säästöpuista saisi korvauksen. Korvaus voitaisiin maksaa joko KEMERA-rahoituksen kautta tai vaihtoehtoisesti säästöpuiden arvon voisi vähentää metsätalouden verotuksessa.

– Uskon, että tällä tavalla säästöpuiden määrä räjähtäisi metsissä.

Lukkarinen perustelee ehdotusta sillä, että säästöpuut ovat aina metsänomistajan tilistä pois ja metsätalous on rankasti verotettua.

– Kaikki toimenpiteet joutuu miettimään tarkkaan, että homma pysyy kannattavana.

Hommat pitää hoitaa siten, että kylällä kärsii kävellä selkä suorana Antti Lukkarinen

Säästöpuiden kustannus metsänomistajalle riippuu siitä, minkälaisia puita säästöpuiksi jätetään ja montako kuutiota niitä on. Vaihteluväli on euromääräisesti suuri, mutta Lukkarinen arvioi, että kustannus on muutamia satoja euroja per hehtaari, jos tavoitteena on kymmenen säästöpuuta hehtaarilla.

Pienaukkohakkuilla ja jatkuvan kasvatuksen hakkuilla tilanne on se, että hakkuutyön kustannukset ovat avohakkuuta suuremmat. Eli vaikka kyseessä olisi samankokoiset suuret vanhat puut kuin avohakkuulla, niistä saa vain harvennuspuun hinnan.

Nelikymppinen metsätilan isäntä kantaa vastuun luonnon monimuotoisuudesta. Metsänhoidossa hän ottaa huomioon myös metsien virkistysarvon.

– Hommat pitää hoitaa siten, että kylällä kärsii kävellä selkä suorana.

Houkutteleeko lahopuu metsään tuholaisia?

Tehokkain keino uhanalaisten eläinten auttamiseksi on siis lisätä lahopuun määrää metsissä. Mutta onko lahopuu uhka metsän puille, kuten usein luullaan?

Asiasta on vallalla paljon virheellisiä käsityksiä. Yksi niistä liittyy kuusia tuhoavaan kirjanpainajaan.

Kuusi on hyvin lyhyen jakson ajan sopiva kohde kirjanpainajalle. Kirjanpainaja käyttää ravinnokseen vain tuoreita vastakaatuneita kuusia. Esimerkiksi viime talvena kaatuneet kuuset, jotka ovat vielä vihreitä, ovat tänä keväänä sopiva ravinnonlähde sen toukille. Vanhemman kuusen happamoitunut nila ei kelpaa niille. Lahopuut eivät houkuttele kirjanpainajaa paikalle.

Lahopuut eivät levitä myöskään aktiivisesti juurikääpää. Juurikäävän itiöitä on ilmassa joka tapauksessa. Sen leviämisen kannalta keskeisessä roolissa ovat tuoreet kantopinnat, jotka käsitellään juurikääpää vastaan.

Antti Lukkarinen muistuttaa metsälaista joka edellyttää, että jos metsässä on esimerkiksi myrskyn kaatamia puita yli 10 kuutiometriä hehtaarilla, ne on kerättävä pois.

Metsänomistaja on myös korvausvelvollinen, jos metsää vahingoittavat tuholaiset leviävät naapurin metsään.

Karhuvuoren koulussa Kotkassa tutkitaan mahdollista sisäilmaongelmaa. Oppilaiden koteihin lähetetyn tiedotteen mukaan koulun oppilaat ja henkilökunta ovat kärsineet sisäilmaan liitetyistä oireista. Lisäksi sisäilma on koettu turhan lämpimäksi ja paikoin tunkkaiseksi.

– Oireilevia ei ole ollut suurta määrää. Sen verran kuitenkin, että asiaa päätettiin tutkia tarkemmin, sanoo Karhuvuoren koulun rehtori Marianne Puumalainen.

Selvitykset sisäilman laadusta on jo aloitettu. Koulun tiloista on otettu näytteitä seitsemästä eri tilasta, joista on tutkittu lattiamateriaalien haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Kaikki näytteet ylittivät Työterveyslaitoksen viitearvot.

Karhuvuoren koulun omistavan Kotkan Julkiset Kiinteistöt Oy:n ja Kotkan kaupungin mukaan tulosten perusteella ei voida päätellä, mistä pitoisuudet aiheutuvat. Lisätutkimukset alkavat välittömästi ja tulosten pitäisi valmistua toukokuussa.

– Tutkimme nyt, johtuvatko arvojen kohoamiset lattian rakenteesta vai muovimatosta. Seuraavaksi katsotaan, onko betonin kosteudella jotain vaikutusta maton käyttäytymiseen, sanoo Kotkan Julkiset Kiinteistöt Oy:n tekninen isännöitsijä Mika Jokimies.

Erikoisen tapauksesta tekee se, että Karhuvuoren koulu rakennettiin vasta kolme vuotta sitten. Rakentajat tekivät kaikkensa, jotta sisäilmaongelmia ei tulisi. Karhuvuoren vanha koulu purettiin juuri pahojen sisäilmaongelmien vuoksi.

"Äijätouhua"

Lattioiden betonin kosteudenhallintaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Ala- ja välipohjarakenteet kuivatettiin ohjearvoja kuivemmiksi ennen pinnoittamista. Lisäksi rakennusvaiheessa vältettiin muovimattoja ja koulu rakennettiin ns. hupun alla sääsuojassa.

Myös koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä on uusi ja tehokas. Ympäristölaboratorioverkosto Eurofinsin erityisasiantuntija Mikko Saari sanoo, että muovimatto on uusissa rakennuksissa aika tyypillinen ongelma.

– Joko tasoite, liima ja muovimatto eivät ole yhteensopivia tai kosteutta on ollut pohjassa liikaa, Saari arvioi.

Käytännössä on havaittu, että kosteudenmittauksessakin voi tapahtua virheitä – vaikka se tehtäisiin kuinka huolellisesti. Tyypillinen virhe on Saaren mukaan mitata väärä kohta.

– Mittaus voidaan tehdä liian ohuesta paikasta. Paksummissa paikoissa saattaa olla märkiä kohtia. Olisi ehkä syytä antaa kuivumisen jatkua vielä vielä hetki sen jälkeen, kun mittaustulokset on saatu.

Saaren mukaan joskus käy niin, että rakentaminen on hoidettu hienosti paperilla, mutta käytännössä ei.

– Työmailla touhu on äijäjuttua, halkipoikkipinoon. Siellä on ollut perinteisesti ja on edelleen sitä porukkaa, joka ei jää nysväämään vaan hommat on saatava eteenpäin. Se vaatisi enemmän valvontaa, että kaikki toteutuisi siten kuin paperilla.

Tunkkainen ilma ei ole automaattinen sisäilmaongelma

Saari sanoo, ettei niinsanottu sääsuoja ole pomminvarma.

– Etenkin syksyllä ilma on kosteaa ja vesi voi levitä rakenteisiin suojauksesta huolimatta. Myös betonin kuivuminen hidastuu.

Saari muistuttaa, ettei raja-arvon ylittävä näyte tarkoita automaattisesti sisäilmaongelmaa.

– Tunkkainen ilma tai puutteellinen ilmanvaihto eivät ole merkkejä hometalosta. Huonosta ilmastakin voi tulla oireilua, vaikkei kyseessä olisi sisäilmaongelma.

Esimerkiksi Karhuvuoren koulun lattiamateriaalia on tutkittu ottamalla näyte niinsanotulla bulk-menetelmällä, jossa tutkitaan koko materiaali. Saaren mielestä kannattaisi ennemmin käyttää menetelmää, jossa näyte otetaan pinnasta.

– Bulk-menetelmällä saadaan aina suurempia päästöjä. Pinnalta ei välttämättä lähde mitään, koska tiivis pinta estää haihtumista. Sisäilman kannalta pinnasta otettava näyte on oikeampi tapa.

Mehiläinen Länsi-Pohja Oy:n ja ammattiosastojen väliset neuvottelut ulosmarssin välttämiseksi eivät tuottaneet tulosta. Tehyn ja SuPerin hoitajat marssivat ulos sairaalasta torstaina iltapäivällä protestina työolojen heikentymiselle.

Mehiläinen Länsi-Pohja Oy kutsui työntekijäosapuolen neuvotteluihin kuultuaan suunnitellusta ulosmarssista eilen illalla. Toimitusjohtaja Lasse Männistön mukaan työntekijäosapuoli katsoi kuitenkin, ettei sillä ole mandaattia neuvotella asiasta. Näin ulosmarssia ei voitu neuvotteluteitse välttää.

Järjestelyerä oli "viimeinen pisara"

Työntekijöiden mukaan säästötoimet ovat tuoneet työolosuhteisiin heikennyksiä, joiden myötä työntekijöiden jaksaminen ja jopa potilasturvallisuus on uhattuna. Tehyn Meri-Lapin erikoissairaanhoidon ammattiosaston puheenjohtajan Miia Alasaarelalle hankaluudet eivät tulleet yllätyksenä.

– Raha on yksityisellä puolella tiukalla ja on selvää, että säästöjä pitää saada jos meinataan voittoa tehdä, Alasaarela sanoo.

– Itselle viimeinen pisara oli kyllä tämä järjestelyerä, jonka maksaminen on siirtynyt ja siirtynyt ja neuvotteluja aina vain jatketaan ja jatketaan.

Alasaarelan mukaan työehtosopimusneuvotteluissa sovitun paikallisen järjestelyerän lisäksi työntekijät ovat kokeneet eriarvoistavaksi sen, että osa henkilöstöstä on saanut lomarahan täysimääräisenä ja osalta siitä on leikattu kiky-sopimuksen mukainen osa.

Mehiläinen Länsi-Pohjan toimitusjohtajan Lasse Männistön mukaan Mehiläinen on maksanut ja maksaa jatkossakin kaikki lomarahat täysimääräisenä.

– Ennen liikkeenluovutusta tilaaja eli sairaanhoitopiiri on maksanut osalle henkilökunnasta lomarahat kilpailukykysopimuksen mukaisesti leikattuna. Vetoan kyllä sairaanhoitopiiriin ja kuntiin, että he voisivat tämän eriarvoisuuden ratkaista, Männistö sanoo.

Järjestelyvaraerän maksun viivästymistä Männistö selittää kahdella syyllä. Toinen niistä liittyy Mehiläisen palkanmaksujärjestelmään, jossa ei ole aiemmin ollut KVTES:n mukaisia yksittäisiä maksatuksia. Järjestelmän päivityksen Männistö kuitenkin myöntää kestäneen liian pitkään.

Toinen syy on Männistön mukaan ollut se, että henkilöstöjärjestöjen esittämä ratkaisu järjestelyvaraeräksi on ollut yhteenlaskettuna suurempi kuin järjestelyvaraerän kokonaissumma. Männistö sanoo, että järjestelyvaraerä maksetaan henkilöstöjärjestöjenneuvottelutuloksen perusteella ensi tilassa ja tarvittaessa ylimääräisen maksuajon kautta.

Huolta potilasturvallisuudesta

Alasaarelan mukaan henkilöstö on kokenut työolojen heikentyneen selvästi sen jälkeen kun Mehiläinen Länsi-Pohja Oy aloitti toimintansa keskussairaalassa 18.6.

– Neuvotteluja on käyty jatkuvasti, mutta muutoksia on tullut paljon ja resursseja vähennetään ja työtahti on tiivis. Meille potilasturvallisuus ja hyvä hoito on tärkeintä ja siitä me olemme huolissaan, Alasaarela sanoo.

Alasaarelan mukaan esimerkiksi hänen omalta osastoltaan irtisanoutui yksi hoitaja, eikä tilalle työnantajan mukaan oteta ketään. Tämä huolettaa hoitajia, koska osastolla on paljon kuntoutettavia potilaita ja työ on vaativaa.

Männistö puolestaan vakuuttaa, että potilasturvallisuus ei vaarannu missään Mehiläinen Länsi-Pohjan toimipisteessä.

– Muutokset tähtäävät asiakaslähtöisyyden ja potilasprosessien parantamiseen. Monelta osin tähdätään siihen, että hoidon saatavuus paranee ja hoitojonot lyhenevät, kun resurssit saadaan kohdistettua oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, Männistö sanoo.

Männistö muistuttaa, että toiminnan tehostaminen on asia, jota kunnat ja sairaanhoitopiiri yhteisyritykseltä odottavat.

Männistön mukaan työntekijät ovat osallistuneet erittäin aktiivisesti toiminnan kehittämiseen. Tältä osin hän kertoo yllättyneensä työntekijäjärjestöjen väitteestä, jonka mukaan muutoksia on tehty sanelupolitiikalla.

Parikymmentä vuotta taksia ajanut taksiyrittäjä Timo Vasara on nauttinut lisääntyneestä vapaa-ajasta Meltauksessa, Rovaniemen laitamilla. Viikonloppuisin hän ei enää odottele kyytejä, vaan hiihtää, kalastaa ja ratkoo ristikoita.

Vasara muistaa kyllä, milloin lopetti yötyöt.

– Se oli ensimmäinen seitsemättä kello nolla nolla, taksiyrittäjä sanoo. Viime heinäkuussa voimaan tulleen taksiuudistuksen toimeenpanossa ei siis Meltauksessa viivytelty.

Vasara on tyytyväinen osaansa, mutta kyläläisten tilanne häntä harmittaa.

– Asiakkaiden puolesta olen surullinen tästä lakimuutoksesta, mutta kun laki suo meille mahdollisuuden tähän niin mehän käytetään se. Me lasketaan että ei kannata päivystää.

Meltauksessa taksiasiakkaita ei tosiaan ole jonoksi asti. Kyytiä on kyselty lähinnä silloin, kun on lähdetty karaokeiltaan Ounasjoen toiselle puolen. Kesäaikaan Poro-Pekan Pirtillä karaoke raikaa joka toisena viikonloppuna. Vasarakin on kuskannut kyläläisiä viihteelle, ja kotia kohti sitten kun laulut on pikkutunneilla laulettu.

Kun Meltauksen molemmat taksikuskit sitten lopettivat päivystyksen, ei Poro-Pekan Pirtin yrittäjän Juha Mäkelän auttanut muu kuin hakea yritykselle taksilupaa.

– Niinhän se meni. Ei siinä ollut muuta mahdollisuutta, että sai asiakkaita tänne paikan päälle. Laitoimme taksiluvan vetämään samana päivänä kun laki tuli voimaan ja lupa kerkesi seuraavan viikon karaokeiltaan, Mäkelä muistelee viime kesän kuvioita.

Myös Mäkelän vaimolla ja pojalla on kuljettajalupa. Työnjako on karaokeiltana useimmiten sellainen, että Mäkelä laulattaa karaokea, vaimo hoitaa myynnin baaritiskillä ja poika ajaa taksia.

"Kelkka täällä pitää olla"

Jos Meltauksessa muuten havahtuu illalla tai yöllä taksin tarpeeseen, on sen saaminen vähintäänkin epävarmaa. Mäkelät ajavat pääasiassa omia asiakkaitaan, harvoin muita keikkoja. Pitkän linjan taksimies Timo Vasara taas miettii tarkkaan milloin hyppää auton rattiin ja millä hinnalla, nyt kun hinnat ovat kuljettajan päätettävissä.

– Hinta riippuu kellonajasta ja päivästä, joskus ajetaan ihan normitaksalla jos aurinko paistaa vielä. Yöllä ei ole tarvinnut lähteä kertaakaan.

Eli laitetaan kyydille niin kova hinta, että töihin ei tarvitse lähteä?

– No silloin kun sattuu olemaan puhelin auki. Vielä ei ole kertaakaan tarvinnut töihin lähteä, Vasara kuittaa. Vasaralle riittävät Kela-kyydeistä sekä vanhusten ja vammaisten kuljetuksista tulevat tulot.

– Ei täällä saa autoa. Talvella pitää olla oma kelkka, että pääsee liikkeelle, sanoo puolestaan kaupalla poikennut kyläläinen Kalevi Takkunen. Jos meltauslainen sitten joutuu tilaamaan viiden kilometrin matkalle kyydin 60 kilometrin päästä Rovaniemeltä, tulee matkalle hintaa.

Uudet taksiluvat matkailukeskuksiin

Lappiin taksiuudistus on tuonut tähän mennessä noin 300 uutta taksilupaa, joista lähes puolet on myönnetty matkailuyrityksille. Ne kuljettavat omia asiakkaitaan lentokentältä hotelliin ja edelleen revontuliretkille ja kelkkasafareille. Taksiluvat keskittyvät sinne missä turistit ja laskettelukeskukset ovat; Rovaniemelle, Kittilään ja Inariin. Sen sijaan esimerkiksi Pelloon ei ole haettu yhtään lupaa.

Uudistuksen ennustettiin vaikeuttavan taksin saamista maaseudulla ja niin näyttää käyneen muuallakin kuin Meltauksessa.

– Kyllä tätä viestiä on tullut jossain määrin, tiivistetäänkö näin, sanoo Traficomin johtava asiantuntija Pasi Hautalahti.

Joillain alueilla taksiautoilijat ovat sopineet päivystysvuoroista, mutta se taas voi olla kilpailulain vastaista. Kilpailuvalvonnan yksikön päällikkö Valtteri Virtanen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta selventää, että lakia rikotaan silloin, jos keskenään kilpailevat yritykset jakavat markkinat eikä asiakkaalla ole sen vuoksi valinnanvaraa. Virtanen vertaa laitonta sopimista tilanteeseen, jossa kaksi ruokakauppaa sopii aukioloajoista niin että toinen palvelee vain alkuviikon ja toinen vain loppuviikon.

Sopiminen voi kuitenkin olla sallittua niissä tapauksissa, joissa se tehdään selvästi taksiasiakkaan eduksi.

– Se voi olla poikkeuksellisesti sallittua esimerkiksi hiljaisiin vuorokaudenaikoihin, jos palveluntarjontaa ei synny ilman päivystysvuoroa, Virtanen kertoo.

Elämä heitti koulutaksin rattiin

Meltauksessa intoa yöpäivystykseen ei siis ole kellään eikä yli satavuotiasta pirttiä isännöivä Juha Mäkelä puolisoineen haikaile lisää taksikeikkaa.

– On tässä ihan nokko tässä omassa hommassa tekemistä. Olisihan se tietysti ollut houkuttelevaa vaikka viime kesänä lähteä ajamaan kun oli Kuninkuusravit, mutta ei kuitenkaan lähdetty, Mäkelä sanoo. Oma homma tarkoittaa karaokeiltojen lisäksi matkailijoiden majoittamista, häiden järjestämistä, poronhoitoa ja nyt vielä koulukyytejäkin, joita Mäkelä on poikansa kanssa päätynyt hoitamaan.

Mäkelä kiertää arkiaamuisin 80 kilometrin lenkin toimittaakseen kuusi koululaista Meltauksen ala-asteelle.

– Kyllä sitä on välillä miettinyt, että näin se elämä heittelee. Eipä sitä tiennyt että tämäkin osuu kohdalle, varsinaiseksi monialayrittäjäksi taksiuudistuksen myötä päätynyt Mäkelä pohdiskelee.

Kaarinalainen Kotimäen koulu osallistuu perjantaina valtakunnalliseen koululaisten ruokakilpailuun. Ruokavisa on Ruokatiedon yläkoululuille suunnattu ruokakasvatuksen opetuskokonaisuus. Sen tavoite on tutustuttaa nuoret ruokaketjuun pellolta ruokapöytään. Visa antaa tietoa muun muassa eläinten hyvinvoinnista , ravitsemuksesta, työhyvinvoinnista ja taloudellisesta vastuusta.

Vuonna 2019 Ruokavisan lähtökohtana on YK:n Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 ja erityisesti sen vastuullisen kuluttamisen tavoite. Nuoret ovat kouluissaan tutustuneet verkkomateriaaliin ja tehneet ennakkotehtäviä.

Ruokavisa huipentuu perjantaina 12. huhtikuuta 2019 Helsingissä järjestettävään kokkailutapahtumaan. Mukana on kolme koulua. Yläkoululaiset valmistavat kolme ruokalajia kolmessa tunnissa.

Kaarinan Kotimäen koulu on yksi finaaliin päässeistä kouluista. Muut koulut ovat Lumijoen peruskoulu Pohjois-Pohjanmaalta sekä Pyörön koulu Pohjois-Savosta.

Kaarinalaiset kertovat harjoitelleensa ainakin kymmenen tuntia ruoka-annosten valmistamista. Kotitalousopettaja Aila Arell sekä kisajoukkueeseen äänestyksellä valitut Enni Wahlroos, Vappu Vähä-Iitu, Imma Lahti ja Minerva Paavola matkustavat Helsinkiin. Annosten ulkonäöstä on vastannut Senni Sjöblom.

Ruokavisa järjestetään yhdeksättä kertaa. Keväästä 2015 saakka tapahtuma on ollut valtakunnallinen. Yhteensä Ruokavisa on tavoittanut yli 17 000 oppilasta Suomessa.

Ilme on tarkka ja otteet hentoja, kun Kristiina Töyli asettelee kartongille silkkipaperihiutaleita. Eikä mitään ihan tavallisia hiutaleita, sillä näissä hiutaleissa komeilevat suomalaiset puoluejohtajat.

– Minä olen aina rakastanut paperihiutaleiden leikkaamista. Kaikkihan me olemme sitä tehneet ainakin koulussa. Niin minäkin, mutta jossain kohtaa hurahdin siihen vähän enemmän, Töyli tunnustaa, ja kaivaa esille lisää leikkaamiaan muotokuvia puoluejohtajista.

Töyli kertoo leikanneensa paperihiutaleita koko ikänsä, 2–3-vuotiaasta lähtien. Kotitalon ikkunoihin leikattiin paperihiutaleet jouluksi joka itsenäisyyspäivä äidin ja sisarusten kanssa.

– Meidän kotitalo oli vanha pohjalaispappila ja siinä kuusiruutuset ikkunat. Siinä todellakin riitti leikattavaa.

Jokainen poliitikko muuttui paljon inhimillisemmäksi, kun katselin heitä ja leikkasin näitä hiutaleita. Kristiina Töyli

Kahden pojan äiti alkoi muutama vuosi sitten leikata paperihiutaleita lahjaksi kerhotädeille ja mummolle, ja mietti voisiko hiutaleissa olla saajaan liittyvää henkilökohtaista sisältöä.

– Muskariopen paperihiutaleessa oli tietysti nuotteja, hän naurahtaa.

Nälkä kasvoi tekijällä ja ensimmäinen monumentti, tietysti Näsinneula, syntyi kuusi vuotta sitten. Kun rakennuksesta tuli tunnistettava, Kristiina Töyli innostui entisestään harrastuksestaan.

Poliitikot esillä vaalien alla

Viime kuukausina julkisuus on täyttynyt poliitikoista, joten Töyli iski saksensa myös heihin.

– Kun vaalit alkoi lähestymään, niin ajattelin leikataan Suomen puoluejohtajat ja ottaa vähän erilaisen katsantokannan siihen politiikkaan. Eihän sen aina tarvitse olla niin ryppyotsaista, Töyli sanoo, mutta törmäsi ryppyihin välittömästi.

– Rypyt oli kuitenkin aika olennainen juttu, ja eihän meidän ilmeet erotu, ellei meillä ole ryppyjä. Ne kertovat, mikä meidän tarinamme on. Ehdottomasti ne tunnistettavimmat kasvohiutaleet syntyvät henkilöstä, jolla on tarina ryppyjen muodossa kasvoillaan.

Kaikki alkoi kuitenkin siitä, kun Kristiina Töyli sai ehdotuksen leikata silkkipaperihiutaleeseen Li Andersonin. Tehtävä tuntui aluksi mahdottomalta.

– Kauniista naisesta on hyvin vaikea leikata kuvaa, jos kasvoissa ei ole ilmeen tunnistettavaksi tekeviä ryppyjä. Li Andersson on äärimmäisen kaunis, ja siksi epäilin miten hänen kohdallaan käy.

– Siitä tuli ehdottomasti yksi suosikkihiutaleistani. Se todisti vääräksi myös oletukseni, ettei kauniista naisista voi leikata hiutaletta.

Pieniä leikkauksia ja rypyt näkyviin

Kristiina Töylin työkalut ovat kovin pieniä, jotta työn jälki olisi tarkkaa.

– Käytän hyvin pikkuisia jousisaksia, joita käytetään myös perhonsidonnassa. Toinen tärkeä työkalu on kirurginveitsi. Tarpeellinen on myös pienoismallirakentajien pienoistaltta.

Silkkipaperihiutaleiden tekemiseen tarvitaan sopivien työvälineiden lisäksi myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Yhden hiutaleen leikkaamiseen menee keskimäärin tunti, eikä ensimmäinen edes aina onnistu.

– Anna-Maja Henriksson vaati kolme käsittelyä, Sari Essayahin taisin leikata kaksi kertaa, ja Li Andersson oli myös tehtävä kahdesti, jotta sain hänelle oikean pituiset hiukset. Ehdottomasti nopeimmin syntyi Sampo Terho, alle puolessa tunnissa, Töyli muistelee.

Mallit paperihiutaleisiin Kristiina Töyli hakee internetin kuvahaulla. Hän on huomannut, että erityisesti naisten kuvia käsitellään paljon, joten ”aidon” kuvan löytäminen on joskus haastavaa.

Toinen nettiä selatessa syntynyt havainto liittyy Antti Rinteeseen.

– Huomasin, että Antti Rinne hymyilee jokaisessa kuvassa, vaikka hänellä olisi vakavakin ilme. Siellä näkyy aina pieni hymy vasemmassa suupielessä.

Aikaa poliitikkojen kanssa on siis kulunut.

– Oli ihana huomata, että jokainen poliitikko muuttui paljon inhimillisemmäksi, kun katselin heitä ja leikkasin näitä hiutaleita. Jouduin etsimään heistä juuri ne rypyt, jotka tekevät heistä tunnistettavia.

– Olen tosiaan näiden eduskuntavaalien alla keskittynyt jokaiseen poliitikkoon ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Olen tasapuolisesti ihastunut heistä jokaiseen ihan uudella tavalla.

Kristiina Töylin silkkipaperihiutaleet ovat olleet esillä pari kertaa aiemminkin, mutta poliitikot valmistuivat vasta vaalien alla.

Uudet silkkipaperihiutaleet on ripustettu esille Tesoman kauppakeskus Westerin uuteen kahvilaan Tampereella. Henkilöitä ja myös useita tuttuja rakennuksia esittelevät silkkipaperihiutaleet ovat esillä kiirastorstaihin saakka.

Leikkaaminen nollaa aivoja

Niin kuin moni muukin käsityö, myös silkkipaperihiutaleiden leikkaaminen tarjoaa tekijälleen mielenrauhaa.

– Se on rentouttavaa. Minulle se oli pitkään sitä omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan. Välillä aivot ovat jotenkin paremmassa vaiheessa kuin toisena hetkenä. Joinakin päivinä leikkaaminen onnistuu paremmin kuin toisina.

– Moni sanoo, että tämä vaatii matemaattista lahjakkuutta, mutta siihen en osaa sanoa mitään, Kristiina Töyli kertoo. Mutta väitän, että leikkaaminen tekee aivoille jotain, ja se on hyvää.

– Ajatus harhailee siinä positiivisesti ja aivot nollaantuu muista ajatuksista.

Tosin Kristiina Töylin mielessä silkkipaperin leikkaaminen on pyörinyt siinä määrin, että taidoista ja kokemuksesta on syntynyt kirja.

– Kirjasta löytyy teknisiä vinkkejä erilaisten hiutaleiden leikkaamiseen, mutta tarkkoja ohjeita johonkin tiettyyn malliin kirjasta ei löydy. Kaikki lumihiutaleet ovat luonnossakin erilaisia, joten ohjeita on turha antaa. Jokainen on uniikki, ja siksi kaunis.

Hän tietää, että muutkin ovat hurahtaneet silkkipaperiaskarteluun.

– Neljä vuotta sitten päätin, että minusta tulee Suomen paras hiutaleiden leikkaaja. Kun viime käsityömessuilla esittelin kirjaani, havahduin siihen, että taidan olla jopa Euroopan paras, koska kyseessähän olivat Euroopan suurimmat käsityömessut, Kristiina naurahtaa ja jatkaa leikkaamista.

Turun maanalaisen pysäköintilaitoksen eli toriparkin kaivaminen on keskeytetty painumisvaaran vuoksi. Työmaalla ja läheisillä kaduilla on kymmenkunta mittauspistettä. Pahimmillaan painaumat ovat 10 senttiä ja pahin paikka on työmaan Eerikinkadun puoleinen reuna. Varsinkin tavaratalo Wiklundia vastapäätä olevan rakennuksen painumista pelätään, sillä se lepää puupaalujen varassa.

Eerikinkadun puolelle on tehtävä keventämistoimia, joten kaivamista ei voida jatkaa ainakaan noin viikkoon, kertoo Skanskan maa- ja pohjarakentamisen yksikön johtaja Tero Pyssysalo.

– Kaivannossa olevia pisteitä voimme seurata esimerkiksi 15 minuutin välein, ja kaduilla olevia mittareita käymme katsomassa manuaalisesti. Eerikinkatu on pahin paikka ja sitä seurataan erityisesti. Siihen on suunniteltu kevennyskaivuita, aluksi Hamburger Börsin kulmalle asti, kertoo Pyssysalo.

Haastavin paikka Suomessa tehdä toriparkkia

Johtaja Tero Pyssysalo kertoo, että painumat ja maansiirtymät yllättivät, vaikka paikka tiedettiin hankalaksi maanalaisen pysäköintilaitoksen kannalta.

– Suomessa ei ole näin haastavaa paikkaa rakentaa toriparkkia. Painumat ovat hieman suurempia kuin mihin olimme varautuneet. Kadutkin Turussa painuvat joka vuosi alas päin, toteaa Pyssysalo.

Työmaa on rakennettu pääosin siihen syvyyteen kuin pysäköintilaitos on lopulta tulossa. Wiklundin kulman suuntaan kaivamistyötä uskalletaan jatkaa vasta keventämistoimien jälkeen. Seuraava suuri työvaihe ovat paalutustyöt.

Pyssysalon arvion mukaan työn keskeyttämisestä ei aiheudu lisää kustannuksia ainakaan tässä vaiheessa. Toriparkin rakentaminen on yhä aikataulussa. Turun pysäköintilaitokseen tulee 600 autopaikkaa kahteen tasoon. Toriparkin pitäisi olla valmis vuoden 2020 lopulla.

Painumat huolestuttivat myös kaupunkia

Turun kaupunki on ollut huolissaan Turun toriparkin työmaalla ilmi tulleista painumista ja maan siirtymisestä. Rakennus- ja lupalautakunta sai selvityksen niistä huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Kaupunki lähetti myös tiedotteen asiasta keskiviikkona 10. huhtikuuta 2019. Kaupungin rakennusvalvonta pitää työmaalla jatkossa säännölliset seurantapalaverit, joissa viranomainen omalta osaltaan valvoo työmaan etenemistä.

Yle Turun tavoittama tarkastusinsinööri Andreas Salonen kertoi, että selvitys rauhoitti.

– Huolenaiheena on, jatkuvatko siirtymät vai muuttuvatko ne niin, että ne ovat sallituissa rajoissa. Olemme sopineet, että maansiirtymä voi olla 50–60 millimetrin luokkaa, kertoo Salonen.

Ortodoksikirkko tarkastettiin uudelleen

Kauppatorihankkeen projektijohtaja Janne Laine kertoo, että maansiirtymät ja painumat ovat saaneet huhumyllyn liikkeelle Turussa. Jopa kauppatorin laidalla olevan Turun ortodoksisen kirkon vajoamisesta on herännyt huolta.

– Kävimme tarkastamassa kirkon uudelleen huhujen vuoksi. Siellä on kaikki kunnossa, vakuuttaa Laine.

Hän muistuttaa, että Turku on saven päällä, joten painumia tapahtuu. Pääurakoitsija on Laineen mielestä reagoinut painumiin hyvin. Se on täyttänyt katuihin tulleet railot, jotta kävelijät eivät kainakaan niihin kompastu.

Miehikkälän kunnanjohtaja Arto Ylönen leikattiin keskiviikkona Helsingissä päänsisäisen verenvuodon vuoksi.

Kunnanjohtajan vaimo Milla Ylönen kertoo, että hänen miehensä voi jo paremmin ja että tila on vakaa. He puhuivat puhelimessa jo eilen. Ylönen on tällä hetkellä tarkkailtavana neurokirurgisella osastolla Töölön sairaalassa Helsingissä.

Vaimon mukaan hän oli lähettänyt miehensä Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystykseen jo viikko sitten kovien pää- ja niskakipujen vuoksi. Päivystyksestä hänet lähetettiin kuitenkin kotiin lääkkeiden kera.

Kivut eivät poistuneet ja kunnanjohtaja kiidätettiin ambulanssilla uudestaan päivystykseen keskiviikkona. Tällä kertaa kuvattiin pää ja niskat, ja kuvista paljastui verenvuoto. Ylönen operoitiin Helsingissä nopeasti.

Miehikkälän kunnanjohtajan sijaisena toimii toistaiseksi varhaiskasvatusjohtaja Outi Silander. Ylönen on 35-vuotias ja hänet valittiin muutaman tuhannen asukkaan kunnan johtoon vuonna 2016.

Ylösen sairastumisesta kertoi ensimmäisenä Kymen Sanomat.

Pää kuvataan entistä herkemmin

Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyksen ylilääkäri Pekka Korvenoja kommentoi yleisellä tasolla, että päänsärky on harvoin yksittäisenä oireena aivoverenvuotoon liittyvä. Aivoverenvuodosta kärsivien potilaiden oireet vaihtelevat paljon. Joillakin oireet voivat olla salakavalia, kun toisten kohdalla puhutaan selkeistä varoitusmerkeistä.

– Vuodon paikka ja laajuus ovat ratkaisevia oirekuvan kannalta. Lievemmissä tapauksissa potilaalla voi olla disorientaatiota tai poikkeavaa käytöstä, mutta vakavissa tapauksissa puhutaan jo syvästä tajuttomuudesta. Kaikki siltä väliltä on mahdollista, sanoo Korvenoja.

Ylilääkärin mukaan kynnys pään viipalekuvausten tekemiseen on madaltunut viime vuosina ja kuvausten määrä on voimakkaassa kasvussa. Kuvaus tehdään herkästi esimerkiksi silloin, jos päänsärky alkaa yllättäen ja voimakkaana takaraivon alueella.

Ihmiset myös hakeutuvat päivystykseen entistä herkemmin.

Pääsiäisruoho suositellaan kylvettäväksi viisi päivää ennen pääsiäistä. Vielä siis ehtii.

Ohuen rairuohon asema on pääsiäisruohona heikentynyt. Moni suosii nykypäivänä ohran ja vehnän jyviä, joista kasvaa paksumpia korsia. Luovuus on kuitenkin rajana siinä, mitä voi kylvää.

Vaasalainen Sari Puska viljeli jo toista kertaa maissinversoja perinteisen pääsiäisruohon sijaan.

– Jostain netin syövereistä löysin sen vinkin. Silloin pohdin, että voiko näiden maissinjyvien kasvattaminen oikeasti olla mahdollista, Puska muistelee.

Aiempina vuosina Puska on kasvattanut pääsiäisruohon ohrasta, mutta nyt hän on vannoutunut maissin kasvattaja.

Kokemuksia voi varmasti olla monenlaisia, mutta Puskan kokemuksien perusteella maissinnjyvät itivät nopeasti ja versot kasvoivat vauhdilla.

– Hyvin nopeasti oli tuuhea ja tukeva viljelys.

Myös idätystavat voivat vaihdella. Osa on päätynyt liottamaan jyviä muutamasta tunnista vuorokauteen vedessä ennen kylvämistä, mutta Puska itse kaatoi jyvät suoraan pussista mullan sekaan.

Yle testaa

Maissinjyvät eivät ole ainoita, joita voi kylvää pääsiäisruohoksi. Vehnän, ohran ja kauran lisäksi ihmiset ovat kylväneet mullan sekaan krassin-, auringonkukan- ja herneensiemeniä.

Myös retiisi ja tomaatti kasvavat nopeasti.

Yle päätti testata “mattimyöhäisenä”, miten hyvin eri siemenet itävät.

Testiin päätyivät mukaan maissi (sekä suoraan pussista että yön yli liotettuna), kaura, ohra, krassi ja herne (sekä suoraan pussista että yön yli liotettuna).

Siemenet on kylvetty 11.4.2019 multaan. Aluksi kasvustoja pidetään muovikelmun alla, jotta ne saavat riittävästi kosteutta. Päivitämme tähän artikkeliin havaintojamme itämisestä ja kasvusta.

Limaisen sammakonkudun ottaminen purkkiin ja siitä kehittyvien nuijapäiden seuraaminen oli ennen monen lapsen keväinen harrastus. Nykyisin tämä ei käy, sillä sammakot ovat rauhoitettuja.

Tulevaisuuden toivojen kiinnostus limaan on kuitenkin säilynyt, joskin netistä poimittujen ohjeiden myötä kokeilut ovat saaneet myös terveydelle haitallisia piirteitä.

Nyt Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes muistuttaa, että nestemäisen pyykinpesuaineen käyttäminen leikkiliman ainesosana ei ole suotavaa.

Syynä on joissakin pesuaineissa lähinnä säilöntäaineena käytetty metyyli-isotiatsolinoni (MI tai MIT) ja bentsisotiatsolinoni (BIT), jotka ovat voimakkaasti herkistäviä aineita. Ne voivat aiheuttaa allergista kosketusihottumaa.

Aineiden hyväksyttyjä käyttötarkoituksia on noudatettava

Muun muassa iholle jätettävissä kosmetiikkavalmisteissa kyseiset aineet ovat EU:ssa kokonaan kiellettyjä. Pois huuhdeltavissa kosmeettisissa tuotteissa näitä aineita voi yhä olla pieninä pitoisuuksina.

Pyykinpesuaineissa vastaavanlaisia käytönrajoituksia ei ole. Leikkiliman ainesosana allergisoivat aineet voivat kuitenkin olla pitkän aikaa kosketuksissa lapsen ohuella iholla ja aiheuttaa allergian loppuelämäksi.

Jo aiemmin Tukes on varoittanut limoihin liittyen toisesta ainesosasta, booraksista.

Turvallinen limaniljaska perunajauhoista

Tukes suositteleekin, että limojen valmistuksessa hyödynnetäisiin ruuanvalmistuksessa käytettäviä aineita, kuten perunajauhoa, maissitärkkelystä, jogurttia sekä vettä ja elintarvikevärejä.

– Ei me haluta kaikkea kivaa kieltääkään. Mutta jos sen voisi tehdä turvallisesti, toivoo ylitarkastaja Anja Merenkivi Tukesista.

Hän antaa myös reseptin.

– Kun sekoitat perunajauhon, veden ja halutessa vähän värjäät sitä elintarvikevärillä, niin siitä tulee se liman tuntu, Merenkivi opastaa.

Lue myös:

Lasten limavillityksessä voi piillä vaara terveydelle – "Booraksi on lisääntymiselle vaarallinen aine"