Kahdellatoista kotisohvalla on käyty kaksitoista vaalikeskustelua kevään kuluessa. Eri puolilla maata tavalliset suomalaiset ovat kutsuneet eduskuntavaalien ehdokkaita keskustelemaan eri teemoista.

Vaalisohvalla tunnelma on kotoisa, rento ja läheinen – mutta helpolla ehdokkaat eivät pääse, vaan äänestäjät haastavat heitä tosissaan.

Ylen vaalikeskustelusarjan jaksoissa aiheina ovat muun muassa työelämä, pienyrittäjyys, koulutus, alhainen syntyvyys, piilorasismi ja maaseudun autioituminen. Ilmastoahdistusta unohtamatta.

Alvit, Tellit, Yellit ja mitä niitä nyt on!

Kannattaako Suomessa ryhtyä pienyrittäjäksi? Miksi isoja yrityksiä tuetaan niin paljon?

Kampaamoyrittäjä Minna Suojoen sohvalla puhutaan hämäläisessä maalaismaisemassa siitä, miksi pienyrittäjien elämästä tehdään niin hankalaa.

Mukana kahvihetkessä Tammelassa ovat ystävät Marika Aarroskari ja Pekka Sipilä. Ehdokasvieraikseen he kutsuivat Kristiina Hämäläisen (kok.) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas.).

Artisti maksaa

Miksi kulttuuria ei nähdä hyvinvointipalveluna, josta voisi saada Kela-korvauksen?

Saarijärven kulttuurimaisemassa asuvat Ville ja Kirsi Ojanen sekä Taina Marja-aho ovat huomanneet, että Suomessa taiteilija jää usein ilman palkkaa.

He kutsuivat sohvalleen kansanedustajaehdokkaat Kauko Isomäen (ps.) ja Marika Visakorven (kd.) keskustelemaan kulttuurin asemasta Suomessa.

En ole rasisti, mutta...

Asuuko meissä kaikissa piilorasisti?

Tamperelainen Hung Ly on kokenut, ettei häneen toisen polven maahanmuuttajana uskota yhtä paljon kuin niihin, joiden suku on Suomesta. Julkkikset taas eivät syksyllä 2018 päässeet romaninimillä edes työhaastatteluun.

Hung Ly, Petteri Strömberg ja Elina Lintu kutsuivat kansanedustajaehdokkaat Seppo Kapasen (sin.) ja Iiris Suomelan (vihr.) keskustelemaan piilorasismista kotisohvalle Hervantaan.

Jokapäiväinen ilmastoahdistuksemme

Miten liikenteen päästöt saataisiin kuriin? Onko unelmat kaukomatkoista pakko unohtaa?

Tuusulan Jokelassa asuva Saveli Näkkäläjärvi ja tyttäret Manta ja Elle ovat huomanneet, että nykyään matkaa ei voi tehdä ilman ilmastoahdistusta.

Mitä vastaavat ehdokkaat Joel Linnainmäki (vihr.) ja Elin Blomqvist-Valtonen (r.) Näkkäläjärvien kotisohvalla, kun heiltä kysytään, olisivatko he valmiita pyöräilemään töihin Arkadianmäelle?

Kuka rikkoi politiikan?

Mihin edustuksellista demokratiaa enää tarvitaan? Jos politiikka on rikki, ovatko poliitikotkin?

Helsingin Kulosaaressa elää yhteisö, jonka keskusteluissa ei vältellä tiukkoja kysymyksiä.

Ronja Vehviläinen, Kerttu Tahvanainen ja Johannes Jolkkonen kutsuivat sohvalleen ehdokkaat Eveliina Heinäluoman (sd.) ja Toni Erosen (sin.) pohtimaan politiikan tulevaisuutta.

Kuka tekisi lisää lapsia?

Millaisilla konsteilla suomalaiset saataisiin houkuteltua lapsentekoon paremmin kuin nyt? Entä kenen tulisi jäädä kotiin hoitamaan niitä syntyviä lapsia?

Heikki ja Lea Laineen perheessä on seitsemän lasta. Niinpä heidän sohvallaan Imatralla pohditaankin perhepolitiikkaa.

Mukana ovat perheen ystävä Katja Kojama ja kansanedustajaehdokkaat Jenny Hasu (kesk.) sekä Janne Nyholm (ps.).

Mikä meidän lapsia oikein vaivaa?

Miksi niin moni nuori voi nykyään pahoin, kysytään Oulussa.

Nuorten kanssa työskentelevät Juha Lammi ja Esa Koivikko tahtovat tietää kotisohvallaan Pirkko Mattilalta (sin.) ja Lauri Nikulalta (kesk.) heidän näkemyksiään nuorten pahoinvoinnista ja sen syistä.

Mikä pikku-Eskoa työelämässä odottaa?

Miten työelämä ja ammatit tulevaisuudessa muuttuvat?

Matti ja Salla Lehtonen sekä Matin pikkuveli Antti-Pekka Lehtonen ovat kaikki innokkaita politiikan seuraajia.

He kutsuivat sohvalleen Lietoon keskustelemaan tulevaisuuden työelämästä ehdokkaat Annika Saarikon (kesk.) ja Aki Lindénin (sd.). Mukaan pääsee myös perheen Esko-poika, joka juoksee isänsä syliin kesken juttutuokion.

Onko aihetta Pisa-paniikkiin?

Ammattikoululaiset eivät opi ammattiaan ja opettajien aika menee kurinpitoon. Millaisia ovat koulutuksen ja opetuksen näkymät Suomessa?

Opettaja Irinja Silvennoinen, eläkeläiset Aulikki Juvonen ja Pekka Pänttönen saavat kotisohvalle Joensuussa ehdokkaat Kikkis Mikkolan (kd.) Antti Sarvelan (kok.).

Ranskalaista donitsia vai suomalaista sirkkaa?

Miksi tuontiruoan laatuvaatimukset ovat paljon löysemmät kuin mitä kotimaiselta ruoantuotannolta vaaditaan?

Ilmajoella syödään kotisohvalla ranskalaisia donitseja ja suomalaisia sirkkoja.

Naudanlihantuottaja Päivi Paulasaari, hyönteiskasvattaja Panu Ollikkala ja tukkumyyjä Junnu Mäenpää haluavat tietää, mitä ehdokkaat Niina Kivinummi (sd.) ja Niclas Sjöskog (r.) ajattelevat kotimaisesta ruoantuotannosta.

Vammaiset liikkeelle ja töihin

Miten vammaisille saataisiin tasavertaiset palvelut ja kohtelu työelämässä?

Huittislainen näkövammainen Petri Siitonen on havainnut ongelmia muun muassa kuljetuksissa ja työllistymismahdollisuuksissa.

Hänen sohvallaan kahvittelevat avopuoliso Pille Sahku ja taksiyrittäjä Samu Kulmala sekä ehdokkaista Petri Huru (ps.) ja Jaana Karmala-Vanamo (vas.).

Viimeinen sammuttaa valot

Kansa karkaa kaupunkeihin ja maaseutu on tulevaisuudessa pelkkä matkailureservaatti.

Miten Suomi pidettäisiin asuttuna reunoihin asti – vai tarvitseeko pitääkään? Ovatko suomalaiset tasa-arvoisia asuinpaikastaan riippumatta?

Rovaniemeläiset Tero Luksua ja Eino Hantula kutsuivat ystävänsä Thomas Sunin kanssa ehdokkaat Riikka Karppisen (vihr.) ja Mikko Anttilan (kok.) sohvalleen kertomaan näkemyksiään Suomen autioitumisesta.

Katso lisää klippejä Vaalisohvista Yle Areenassa

yle.fi/vaalisohva

Suurin osa meistä joutuu joskus pistäytymään joskus lääkärillä näytteenottoa varten. On verikokeita, virtsanäytteitä ja nieluviljelmiä. Luomileikkauksia, kynnen irrottamista, hampaan poistoa – puhumattakaan isommista asioista, kuten amputaatiosta.

Minne veremme matkustaa, kun laboratoriotutkimukset on tehty? Kuka miettii nielurisojemme loppusijoitusta, ja minne päätyvät lukuisat virtsanäytteet, joita sairaaloissa kertyy?

Eräänä päivänä 15 vuotta sitten jyväskyläläinen Paavo Niutanen havaitsi itsessään hirvittävää kipua kesken työpäivän. Mies ajatteli kuolevansa kipuun ja päätti lähteä sairaalaan.

Siellä selvisi, että kyseessä oli munuaiskiven aiheuttama kipu. Sitä on kuvailtu kovimmaksi kivuksi mitä sairaus voi aiheuttaa (Ilta-Sanomat).

Mutta se oli vasta ensimmäinen kerta. Niutanen, nykyisin 72-vuotias eläkkeelle jäänyt biologi, sai kokea munuaiskivikohtauksia vielä kaksi kertaa.

Ja jokaisesta kerrasta kiviä on myös tallessa.

Kivistä viimeisimmän hän sai lääkäriltä Jyväskylässä. Hoitaja ei ensin meinannut luovuttaa kiveä, sillä sitä haluttiin analysoida, mutta Niutanen kysyi asiaa vielä tutulta lääkäriltä.

– Lääkäri sanoi, että sinun kivihän se on, ilman muuta, Niutanen toteaa.

Niinpä Niutasella on munuaiskiviään näyteputkilossa kotona, kolmena kappaleena. Biologina Niutanen halusi valokuvata jokaisen niistä, ja on myös kullannut ne elektronimikroskoopilla käsittelyä varten.

Sairaalajätteen nykyinen kiertokulku on paitsi monimutkainen, myös yllättävän tuore käytännöiltään.

Mutta vieläkö osia itsestään voi saada lääkäristä mukaan? Ja miksi vanhoilta kaatopaikoilta voisi löytää ihmisjäänteitä?

Voiko joku nyysiä koeputkiloni?

Sairaalajätteen loppusijoittamisen ei selvästi oleteta olevan lähtökohtaisesti maailman kiinnostavin aihe, ainakaan ammattilaispiirien ulkopuolella. Siksipä sairaalainsinööri Esa Särkimäki ensin ihmettelee asiasta kyselemistä puhelimessa.

Lopulta hän kuitenkin tulee siihen tulokseen, että asiasta on erinomaisen hyvä tiedottaa, sillä ihmisten mielikuvat eivät vastaa totuutta.

– Aika ajoin sanotaan, että "kun teillä siellä sairaalassa poltetaan jätteitä" – emme ole polttaneet niitä täällä noin 30 vuoteen. Ei isoissa sairaaloissa ole enää polttolaitoksia, Särkimäki toteaa.

Myös Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ympäristöasiantuntija Minna Salonen on törmännyt erikoisiin käsityksiin aiheesta. Hän kertoo omien kaveriensa olettaneen, että kaikki jäte poltetaan suuressa roviossa.

Totuus on huomattavasti kliinisempi.

– Kun verinäytettä ei enää tarvita, se pakataan muiden vastaavien kanssa isoon riskijäteastiaan. Kun se on täyttynyt ja kansi asetetaan, sitä ei pysty enää avaamaan. Kylkeen lyödään tarra, joka kertoo, että astia sisältää biologista jätettä, Salonen selittää.

Lopulta koko loota kuljetetaan jätehuoneeseen ja sieltä jätekonttiin, jonka jäteurakoitsija noutaa polttolaitokselle. Suomessa tällaisia polttolaitoksia on vain muutamia, ja Etelä-Suomen alueella ne sijaitsevat Vantaalla ja Riihimäellä. Niillä on erityinen ympäristölupa sairaalajätteen polttamista varten.

Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa sairaalajätteille toivotetaan hyvää matkaa Riihimäelle, Keski-Suomessa taas Vantaalle.

Tosin Pirkanmaalla jätteiden loppusijoitus on tarkemmin eriteltyä: amputoidut raajat ja muu tunnistettava jäte lähetetään Riihimäelle, kun taas esimerkiksi veri-, virtsa- ja ulostenäytteet ja kudosjätteet päätyvät paikalliseen jätepolttolaitokseen.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa näyteputkilot saavat ensin lentävän lähdön sairaalan sisällä. Suurin osa näyteputkiloista kuljetetaan siellä putkipostilla, vanhanaikaisella systeemillä, jossa kapselit menevät sisäisessä postissa paikasta A paikkaan B alipaineen avulla.

– Kapseli mennä vilistää pitkin kellareita ja kerroksia oikein reipasta juoksuvauhtia, ja menee suoraan perille laboratorioon, Särkimäki kuvaa.

Erilaiset eritteet ja muut kulkevat siis putkissa pitkin käytäviä potilaiden huomaamatta. Särkimäki kuvailee putkipostia tietoturvalliseksi, sillä nopeasti kiitävään pakettiin ei pääse matkan varrella kajoamaan, eikä matka kestä kauaa.

Osa näytteistä menee kuitenkin apostolinkyydillä eli laboratorionhoitajan kärräämänä ja valvomana laboratorioon asti. Kaikki kolme sairaanhoitopiiriä kertovat, että koska näytteet sijoitetaan tietoturvallisiin jäteastioihin, kukaan ei pääse kähveltämään niitä.

Jos joku visionäärinen voro siis tahtoisi varastaa virtsanäytteen, hänen täytyisi kähveltää se esimerkiksi näytteenottovaiheessa. Se kuulostaa aika epätodennäköiseltä.

Kolera, apinarokkovirus ja pari latinankielistä tautia

Polttaminen takaa sen, ettei kenenkään tulevaisuudessa tarvitse pelätä törmäävänsä ihmisperäisiin osiin tai näytteisiin kaatopaikkojen kerrostumissa.

Vielä muutama vuosi sitten sairaalajäte – amputoiduista raajoista verinäytteisiin – kuskattiin kaatopaikalle haudattavaksi. Käytännön muuttuessa joillakin paikkakunnilla jätteitä sai yhä kuljettaa kaatopaikalle poikkeusluvalla. Esimerkiksi Kokkolassa havahduttiin toissavuonna siihen, että verinäytteitä henkilötunnuksineen löytyi kaatopaikan riskijäteosion liepeiltä.

Oma lukunsa ovat sellaiset näytteet, jotka on otettu tarttuvaa tautia sairastavasta ihmisestä.

Esa Särkimäki kertoo, että tartuntavaarallisiksi taudeiksi luokitellaan tässä mielessä muutamia, kuten SARS, lintuinfluenssat, ebola, verenvuotokuume, apinarokkovirukset, kolerat, Creutzfeldt–Jakobin tautipotilaan hermokudokset sekä "muutama latinankielinen juttu".

Tartuntavaarallisilla taudeilla saastuneita näytteitä tavataan harvoin, ja tähän mennessä ainakin Pirkanmaalla kyse on yleensä ollut epäilyistä. Niihin kuitenkin suhtaudutaan Särkimäen mukaan samalla tavalla kuin tautiin. Käytäntö on tiukka.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän ravinto- ja siivouspäällikkö Marjukka Hokkanen kertoo, että riskijäte-termin alle taas luokitellaan kaikki aines, jossa on infektio. Sellainen vaatii aina huolellisen käsittelyn.

– Sairaalassa yleensä jo veri on sellaista. Kaikki eritteet vaativat oman toimenpiteensä, ettei mikään tauti pysty leviämään, Hokkanen sanoo.

Lisäksi jätteet voidaan tarvittaessa hygienisoida kuumakäsittelemällä, jotta mikään mikrobi ei pääse rellestämään.

Laitetaanko sappikivet kotipakettiin?

Kun näytteistä on selvitty, voidaan pohtia isompien asioiden kohtaloa. Kenen omaisuutta ihmisestä irrotetut osat lopulta ovat?

Sairaaloista kerrotaan, että ihmisperäiset jätteet lajitellaan tunnistettaviin ja tunnistamattomiin. Tunnistettavia ovat kaikki sellaiset palaset, josta näkee, mikä se on, kuten esimerkiksi sormenpää. Tunnistamatonta on kaikki, mistä ei voi suoraan sanoa, mikä osa on kyseessä.

Kaikki päätyvät kuitenkin lopulta uuniin.

Järki toki sanoo, että kudoksen tai sormen paikka ei ole palkintopokaalihyllyllä kotona, mutta käytännössä tilanne ei vaikuta mustavalkoiselta. Valviran ylitarkastaja Silja Särkijärven mukaan terveydensuojelulaissa (Finlex) kerrotaan käytännössä vain, ettei jätteidenkäsittelyä voi hoitaa terveydelle haittaavalla tavalla.

Nykyään munuaiskiviä tuskin annetaan potilaille yhtä auliisti kuin Paavo Niutaselle aikanaan, mutta Minna Salonen kertoo, että ennen asiat hoidettiinkin hiukan toisella tavalla.

– Joskus ihmiset olivat todella kiinnostuneita ottamaan sappikiviä mukaansa. Mutta enää niitä ei saa, varmasti terveydensuojelulakikin estää sen, Salonen kertoo.

Ehdotonta kieltopykälää on vaikea saada kenestäkään irti, mutta vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kukaan saisi irtoraajojaan tai muita osia mukaansa sairaalasta. Maailmalla on tosin erilaisia esimerkkejä: Kanadan Yukonissa on tyystin älyvapaa baari, jonka "Sourtoe cocktail" -drinkkiin kuuluu ihkaoikea ihmisvarvas (CBC news).

Salonen selventää, että viranomaiset eivät voi aiheuttaa tilannetta, jossa yksilö esimerkiksi sairastuisi omasta näytteestä kotonaan – edes omalla vastuullaan.

Mutta poikkeuksia selvästi tehdään. Salonen kertoo, että esimerkiksi joitakin istukoita on ilmeisesti lähtenyt synnytyslaitokselta asiakkaiden matkaan.

Myös Särkimäki pohtii, että asiasta on varmasti jokin lakipykälä, mutta hoksaa poikkeuksen:

– Napanuoran pätkän saa ainakin viedä kotiin kun on leikannut sen, hän sanoo.

Keskustelu on auki 12.4.2019 klo 10:00 asti.

Huomisen ryhmätyö, viikonlopun bileet ja ensi kesän polttarit. Työpaikan sporttitiimi, naapurien sokerinlainauskerho ja oman perheen sisäinen family group. Yhdistyksen hallituksen ryhmä ja kaveriporukan höpötysrinki.

Siinä muutamia esimerkkejä erilaisista ryhmistä, joihin sinäkin saatat kuulua.

Kuopiossa opiskelevan Niklas Lehtosen puhelimessa on jopa 15 opiskeluun, kaveripiiriin ja ainejärjestötouhuihin liittyvää keskusteluryhmää, joissa kussakin on 10–15 henkilöä.

– Osa on ihan vitsipalstoja. Välillä keskustelu on ihan tyhjänpäiväistä, välillä siellä sovitaan tärkeistä asioista, Lehtonen luonnehtii.

Toisinaan puhelin kilkattaa jatkuvasti, kun ryhmiin tulvahtaa tekstiä, ääniviestejä, videoita, kuvia ja linkkejä. Lehtonen kertoo lukevansa kaikki viestit.

– Mutta en välttämättä samantien. Olen ratkaissut viestitulvan niin, että mykistän ryhmiä. Yksityisviestit ovat asia erikseen.

Mihin viestiryhmiin sinä kuulut ja millaisia kokemuksia sinulla on isoista viestiryhmistä? Miten viestitulva vaikuttaa elämääsi?

Onko ryhmissäsi jouduttu sopimaan viestittelyn pelisääntöjä? Mihin vuorokauden aikaan ryhmäkeskusteluissa saa viestitellä ja mistä asioista? Entä mikä on paras päätös, jonka olette tehneet?

Jaa kokemuksesi ja parhaat vinkkisi alla! Keräämme vastauksia maanantaiaamuun asti.

Rovaniemellä on tuhoutunut varasto- ja myymälarakennus rajussa tulipalossa. Pelastuslaitoksen mukaan puoli kahdentoista aikaan illalla rakennuksen sammutustyöt Lautatien ja Teollisuustien tuntumassa olivat kesken. Palossa ei aiheutunut henkilövahinkoja.

Tuhoutunut rakennus on Suomen Akut Oy:n kiinteistö. Sanomalehti Kalevan haastatteleman pelastuslaitoksen mukaan tulipalosta on syntynyt runsaasti savua, mukaanlukien myrkyllisiä kaasuja.

Oulun poliisin johtokeskuksesta kerrotaan, että rakennus paloi korkealla liekillä. Paikalla on ollut illan aikana huomattava määrä yksiköitä sammutustöissä, yli kymmenen kappaletta.

Sivullisen ilmasta käsin kuvatulla Youtube-videolla näkyy, kuinka rakennus on ilmiliekeissä ja palosta leviää paljon savua lähialueille.

Pelastuslaitos sai hälytyksen suuresta tulipalosta kello 21.30 maissa.

Putkiremonttien määrä on Suomessa kasvussa, mutta etenkin syrjäseuduilla putkiremontin hinta voi nousta suhteettomaksi taloyhtiön arvoon nähden, Isännöintiliitosta kerrotaan.

Liiton kehityspäällikön Reetta Yrttimaan mukaan 1970-luvun rakennusbuumin aikana rakennetut kerrostalot ovat pian putkiremontin tarpeessa, jonka myötä putkiremonteille odotetaan noin 14 prosentin vuosikasvua.

– Eri asia on, saadaanko näitä kaikkia remontteja tehtyä rahoituksen takia, Yrttimaa sanoo.

– Syrjäisemmillä seuduilla saatetaan joutua tilanteeseen, jossa putkiremonttia ei välttämättä kannata tehdä, kun rahallinen panostus putkiremonttiin nousee liian korkeaksi suhteessa asunnon arvoon, hän jatkaa.

Yrttimaan mukaan putkiremontti voi jäädä tekemättä myös, jos pankki ei myönnä lainaa. Isännöintiliiton tänään julkaisemasta selvityksestä käy kuitenkin ilmi, että toistaiseksi pankit myöntävät putkiremontteihin lainaa hyvin. Yli 90 prosenttia vastanneista isännöitsijöistä sanoi, että lainan sai ilman lisäselvityksiä. Vain muutama prosentti jäi ilman lainaa.

Selvitykseen vastasi yli 250 isännöitsijää ympäri Suomea.

Taloyhtiön syytä olla kaukokatseinen

Danske Bankista sanotaan, etteivät lainaehdot ole kiristyneet merkittävästi. Pankin mukaan erityisen tarkkaan harkitaan tapauksia, joissa taloyhtiö on laiminlyönyt remontteja tai joille on kertynyt runsaasti velkaa.

– Taloyhtiön kannattaa pitää huolta, että se pysyy kunnossa sekä teknisesti että taloudellisesti. Etenkin alueilla, joissa neliöhinnat ovat matalia, on tärkeää olla suunnitelmallinen rahoituksessa ja remonteissa, Dansken kiinteistörahoituksesta vastaaja johtaja Riikka Mäkinen kertoo.

Mäkisen mukaan paras tapa varautua putkiremonttiin on olla ajoissa liikkeellä. Liikkumavaraa rajoittaa eniten, jos putkiremonttiin ryhdytään vasta pakkoraossa.

– Varmasti sellaiset talot, joissa remontteja lykätään, ovat vähemmän kiinnostavia ostajille ja rahoittajille kuin talo, jossa remontti on tehty ajoissa, Mäkinen sanoo.

Remontin neliöhinta yli 700 euroa

Isännöintiliitto selvittimyös toteutuneiden putkiremonttien hintoja. Koko Suomessa perinteinen putkiremontti maksoi keskimäärin 740 euroa neliötä kohti. Pääkaupunkiseudun otos oli Yrttimaan mukaan pieni, mutta siellä putkiremontti maksoi vastaajien mukaan reilu 1 000 euroa neliöltä.

Toisaalta myös pääkaupunkiseudun asuntojen neliöhinnat ovat toista luokkaa: Tilastokeskuksen tilasto helmikuulta osoittaa, että pääkaupunkiseudulla osakehuoneiston keskimääräinen neliöhinta oli yli 3 800 euroa, pääkaupunkiseudun ulkopuolella neliöhinta taas oli noin 1 640 euroa.

Isännöintiliiton mukaan putkiremonttia kevyemmät menetelmät, sukitukset tai pinnoitukset, maksoivat keskimäärin 290 euroa neliöltä.

Porin Mäntyluodossa puhaltaa hyinen pohjoistuuli. Kylmä ilmavirtaus ei haittaa, kun toimitusjohtaja Manu Grönlund esittelee Pori Offshore Constructionin tuotannosta viimeksi valmistuneita teräsrakenteita.

Pihalla makaa kaksi risteilyohjuksen näköistä, noin 25-metristä tolppaa. Toinen on väriltään vihreä ja toinen oranssi. Oulun uuden meriväylän kahdeksan merimerkkiä, yhteensä noin 1,5 miljoonaa kiloa terästä kuljetetaan Mäntyluodosta proomulla Perämerelle vielä kuluvan kevään aikana.

– Meillä on nyt tällaisia hiukan konepajatyyppisiä töitä, muun muassa merimerkkien paaluja, jotka ovat tässä keväällä loppusuoralla. Ja sitten meillä on myöskin laivalohkon osavalmistusta.

Hetkinen, hetkinen. Laivalohkon osavalmistusta? Tieto särähtää toimittajan korvaan. Onko tämä jokin uusi avaus Mäntyluodon telakalla?

– Näinkin voidaan sanoa. Emme ole tästä kertoneet vielä kenellekään. Juuri varmistin Meyerin telakalta, että saamme tästä kertoa julkisesti, Grönlund toteaa.

Halusimme tietoisesti kokeilla miten laivan osien valmistaminen onnistuu. Manu Grönlund

Laivalohkojen valmistus on rankasti kilpailtu

Pori Offshore Constructions on kaikessa hiljaisuudessa ryhtynyt yhteistyöhön Meyerin Turun telakan kanssa. Loistoristeilijöistä pursuava tilauskirja poikii siis alihankintatilauksia myös länsirannikon muille telakoille.

Mäntyluodossa tilanne on vähintään poikkeuksellinen, sillä laivalohkon osia Porissa ei ole valmistettu miesmuistiin.

– Edellisestä tämäntyyppisestä tilauksesta on pitkä aika ja nyt on ollut hyvä kehittymisen käyrä. Halusimme tietoisesti kokeilla, miten laivanosien valmistaminen onnistuu.

Laivalohkon osat valmistetaan Porissa ja kuljetetaan rekoilla Turkuun, missä ne kasataan lohkoiksi. Helposta yhteistyöstä ei ole kysymys, sillä laivalohkojen osavalmistus on äärimmäisen tiukalle kilpailtu kokonaisuus.

– Meidän alkupään kapasiteettimme työllistyy tästä tilauksesta nyt aika mukavasti. Olemme tämän työn osalta kehittyneet itsekin ja saatu kehitettyä myös valmistusmenetelmiä. Sopii erittäin hyvin yrityksemme strategiaan tasata tilauspiikkejä.

50 edelleen lomautettuna

Mäntyluodon telakan isäntä vaihtui viime kesänä, kun neljä henkilöä telakan johdosta ilmoitti ostaneensa telakan. Ranskalaisen Technipin alla telakan aktiivisten työntekijöiden määrä painui noin 60:een. Pori Offshore Constructions on onnistunut kutsumaan ison osan lomautetuista työntekijöistä takaisin. Nyt telakan vahvuus on 150 henkilöä. Edelleen noin 50 työntekijää on lomautettuna.

– Meillä on nyt todella paljon tarjouksia valmistelussa. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon sellaista työtä taloon, että saadaan loputkin kutsuttua töihin, Manu Grönlund sanoo.

Toimitusjohtaja matkustelee aktiivisesti maailmalla etsimässä uusia urakoita Poriin. Seuraavaksi hän on lähdössä liikematkalle Moskovaan.

– Venäjällä kauppaa tehdään mielestäni ennen kaikkea henkilösuhteilla. Nyt minua kutsutaan siellä jo etunimellä. Tulkitsen sen hyväksi asiaksi, Grönlund kertoo.

Mäntyluodon telakan vahva historia tunnetaan

Grönlundin mukaan Mäntyluodon telakan värikäs historia ja maine tunnetaan ympäri maailmaa. Technipin aika ei ole porilaistelakalle menneisyyden raskas haamu, vaan pikemminkin kultareunainen muisto. POC on suomalainen pk-yritys, jolla on monikansallisen konsernin kokemus ja toimintatavat.

– Yleensä kysytään, ovatko samat ihmiset vielä paikalla. Kun vastaan, että kyllä ovat, se on selvästi oikea vastaus, Grönlund kehaisee.

POC:n yksi strategian kulmakivi on toimitusvarmuus. Porilaista osaamista pyritään markkinoimaan sillä, että tilattu tuote toimitetaan juuri niin kuin on sovittu. Onnistumisia on jo saavutettu.

Jatkotilaus paineastioista Norjaan

Yhtiö sai viime syksynä vaativan paineastiatilauksen Norjaan Outoteciltä. Ensimmäinen halkaisijaltaan 7,5-metrinen ja 25 metriä korkea, haponkestävästä duplex-teräksestä valmistettu säiliö matkasi Norjaan alkuvuonna. Toimituksen jälkeen telakka sai Outoteciltä samanlaisia reaktoritilauksia vielä kaksi lisää.

Grönlundin mukaan pienet projektit ovat pitäneet tähän asti telakkaa pystyssä. Suurten spar-lauttojen eli kelluvien öljynporauslauttojen kaltaisia jättiurakoita ei kuitenkaan ole kokonaan unohdettu, vaikka öljyalan investoinnit ovat olleet viime vuosina vähissä.

– Erikoisteräsrakenteet offshore-teollisuudelle kaikissa muodoissaan ovat työpöydällä. Ihan kaikesta ei voi vielä puhua. Pyrimme muuttamaan tilauskantaa niin, etteivät tilaukset olisi pelkästään isoja projekteja.

Tällä hetkellä POC:n tilauskirjaan on kirjoitettu projekteja noin 6 miljoonan euron arvosta. Yhtiö tavoittelee liikevaihdon kaksinkertaistamista tänä vuonna.

– Koko talon yhteinen tavoite on päästä kiinni yhteen yli 30 miljoonan euron projektiin.

Katseet tuulivoimassa

Uudet jättitilaukset eivät välttämättä tule enää öljynporauslautoilta, vaan mukaan on tullut uusiutuvan energian investoinnit. Grönlundin mukaan tämä näkyy siinä, että öljy- ja kaasualan tapahtumissa jopa kaikkein paatuneimmatkin öljy-yhtiöiden edustajat avaavat puheensa vihreällä näkökulmalla.

Mäntyluodon telakan katse on kiinnittynyt muun muassa merituulivoimaan, josta sillä on jo jonkin verran kokemusta muun muassa Porin Tahkoluodon edustan merituulipuiston jäänkestävistä perustuksista.

– Me panostamme juuri kelluviin ja painovoimaisiin tuulivoimalajalustoihin. Esimerkiksi Norjassa kaikki mittarit näyttävät, että tulevina vuosina investoidaan valtavia summia offshore-tuulivoimaan.

Kahvipannut porisevat kuumina vaalimökeissä Tampereen Keskustorilla. 16-vuotias Salim Ouazizi harppoo kampanjaväen ohi. Hän pääsee äänestämään vasta vuoden 2021 kuntavaaleissa.

Ouazizin kotona ei ole juuri keskusteltu politiikasta tai puolueista.

– Äiti on sanonut, että pitää vaalisalaisuutena sen, ketä on äänestänyt.

Tiedossa on, että perhe vaikuttaa äänestämiseen. Aktiivisesti äänestävillä vanhemmilla on yleensä aktiivisesti äänestävät lapset. Mutta mitä puoluetta lapset sitten äänestävät?

Äänestyskäyttäytymisen periytymistä on selvitetty viime eduskuntavaalien alla tehdyssä eduskuntavaalit 2015 -tutkimuksessa.

Periytyminen on vahvempaa puoluekentän oikealla laidalla, kertoo politiikan tutkija Aino Tiihonen Tampereen yliopistosta.

– Isän puoluevalinta periytyy merkittävämmin kuin äidin puoluevalinta. Lisäksi kokoomus puoluevalintana periytyi vahvimmin muihin puolueisiin verrattuna.

Kokoomuslaisuuden lisäksi myös keskustalaisuus siirtyi vahvasti sukupolvelta seuraavalle. Tiihosen mukaan syitä olisi kiinnostavaa tutkia lisää.

– Siinä voi olla kyse yrittäjyyden ja keskiluokkaisuuden vahvasta periytyvyydestä. Myös perinteisten arvojen periytyminen voi olla loogista.

Työväenluokan keskuudessa puoluevalinta ei periytynyt niin vahvasti kuin tutkijan mukaan olisi voinut olettaa. Työntekijäperheessä kasvaneet äänestäjät mielsivät kuuluvansa työväenluokkaan, mutta eivät silti välttämättä äänestäneet vasemmistoa.

Syynä on se, että työväenluokkaisuus on saanut 2010-luvulla enemmän uusia poliittisia ilmentymiä kuin keskiluokkaisuus. Tutkimuksen mukaan vuoden 2015 vaaleissa perussuomalaiset oli lähes yhtä suosittu puolue työläisperheissä kasvaneiden joukossa kuin SDP.

Nuoret eivät tiedä, mitä puoluetta omat vanhemmat äänestävät

Simeon Puukari odottaa bussia pienen poikansa kanssa Tampereen Keskustorilla. Taustalla tunnettu kansanedustaja tarjoilee kahvia ja juttelee äänestäjien kanssa.

Puukarin lapsuudenkodissa puhuttiin politiikasta, mutta ei siitä, mitä puoluetta tai ehdokasta kukin äänesti.

– Sain itse päättää puolestani. Kotoa ei yritetty vaikuttaa äänestämiseeni. Samaa haluan myös pojalleni.

On varsin yleistä, että äänestäjä ei tiedä vanhempiensa puoluevalintaa. Vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimusta varten haastateltiin lähes 1 600 suomalaista. Heistä noin puolet tiesi vanhempiensa puoluevalinnan.

Mitä nuorempi ihminen, sitä epätodennäköisemmin hän tiesi, mitä puoluetta vanhemmat äänestivät.

– Jos ei tiedä vanhempiensa puoluekantaa, todennäköisimmin äänestää perussuomalaisia tai ei äänestä ollenkaan, Aino Tiihonen sanoo.

Suuret ikäluokat taas olivat nuoriin äänestäjiin verrattuna hyvin tietoisia siitä, mitä puoluetta lapsuudenkodissa kannatettiin.

Lue lisää:

Vastaavalta päätoimittajalta: Vaalikamppailu väliaikalähdöllä

Ylen kannatusmittaus: Perussuomalaiset kiilasi kakkoseksi, SDP:n etumatka kutistunut

Vaalikone paljastaa: Ehdokkaat ovat usein eri mieltä kuin puolueet ja johtajat – Sipilä puolueensa vasemmassa siivessä, Rinne oikealla

Huhtikuu on jo pitkällä, mutta lunta sataa tuulen kanssa suoraan päin pläsiä. Aurinkoiset kevätpäivät ehtivät jo viedä ihmisten ajatukset kevätaskareisiin ja tulevaan kesään. Sitten iski takatalvi.

Joensuun kaupungin kelipäivystäjä Tarmo Kontturi kertoo, että Joensuun seudulla satoi tämän viikon myräkässä 14 senttiä lunta vuorokauden aikana.

– Hyvähän se on, että lumi sataa nyt, eikä vappuna tai juhannuksena, Kontturi naurahtaa.

Kaupungin ykkösluokan pyörätiet ehdittiin puhdistaa hiekoitussepelistä juuri ennen uusia lumisateita.

Silti ei voi sanoa, että takatalvi olisi päässyt mitenkään yllättämään. Joensuussa viiden kelipäivystäjän rinki pyörii normaalisti pääsiäiseen asti.

Kelipäivystys on ulkotyötä

Seurasimme pohjoiskarjalaisen kelipäivystäjän työtä talven mittaan. Tällä viikolla päivystysvuoro ei osunut Kontturin kohdalla, mutta kyllä hänkin on osansa saanut talven myräköistä.

Yleensä paha ilma ajaa kelipäivystäjän töihin jo aamuyöstä. Töihin tulleessaan Kontturi käy läpi viimeisimmät keliennusteet mukavasti konttorin lämpimässä. Sitten on aika laittaa kädet niin sanotusti saveen.

Päivystäjä hyppää autoonsa ja ajelee öisiä katuja pitkin. Liikkeellä täytyy olla varhain, jotta varmistetaan, että tiet ovat auki seitsemän aikoihin starttaavalle työmatkaliikenteelle. Kun lunta tulee kunnolla, Kontturi mittaa rullamitalla lumen määrää kevyen liikenteen väyliltä eri puolilta kaupunkia.

Ajoradan liukkautta Kontturi arvioi autoa jarruttelemalla ja kiihdyttelemällä. Näin tehdään lähinnä sen vuoksi, että autolla revittely on päivystäjälle huomattavasti turvallisempaa kuin steppailu keskellä ajorataa. Kevyen liikenteen väylillä Kontturi tunnustelee liukkautta jaloilla potkimalla.

Päivystäjä päättää, milloin aurat lähtevät liikkeelle

Ilman päivystäjän komentoa yksikään aura ei Joensuussa liiku. Moni ei tiedä, että ajokeliä tarkkailee oikea ihminen, eikä esimerkiksi tietokoneohjelma. Kelien ennustamisen välineet ovat kehittyneet paljon, silti aurauksen lopullisen onnistumisen varmistajana tarvitaan yhä ihmistä.

– Keliennusteet tahtovat heittää todellisuudesta Pohjois-Karjalassa aika paljon riippuen vähän matalapaineen suunnasta. Jos matala tuleen lännestä, ennuste pitää yleensä vähän paremmin paikkansa. Idästä päin tulevat rintamat ovat epävarmempia ennustaa, Kontturi kuvailee.

Hyvä esimerkki ennusteiden epävarmuudesta on alkutalvelta. Tuolloin aamun aikana satoi lunta viisi senttiä, kun ennuste sademääräksi oli puolitoista senttiä. Jos lumenauraus olisi laskettu pelkästään ennusteen varaan, aamun työmatkaliikenteestä olisi tullut täysi kaaos.

Takatalvi on pian ohi

Aurauksen suhteen kovimmat ajat alkavat Joensuun korkeudella yleensä joulukuussa.

Talven voi yleensä julistaa päättyneeksi kaupungin lumiauraosaston osalta maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa. Tänäkin talvena pää- ja kokoojakadut alkoivat pysyä sulina jo maaliskuun puolella.

Viime päivinä satanutta lunta ei kaduilta enää aurata. Kontturin mukaan se sulaa nopeasti pois. Ensi viikolle on jo luvattu toiselle kymmenelle nousevia lämpöasteita. Maanantaina Joensuussakin palataan kesken jääneeseen hiekoitussoran poistoon.

Paksu nahka on plussaa

Kelipäivystäjän työ vaatii ennen kaikkea kokemusta. Tarmo Kontturi on ollut Joensuun kaupungilla töissä jo 15 vuotta ja sitä ennen Ilomantsin kunnalla. Ensi vuonna täyteen tulee 40 vuotta kelipäivystäjänä.

Kelipäivystäjälle tulee palautetta joskus aika reippaalla pensselillä. Talvella palautteen määrä kasvaa samaa tahtia lumipenkkojen korkeuden kanssa.

– Parhaimmillaan minulle on tullut parisataa puhelua päivässä. Joillakin pinna palaa ja sitten sitä tekstiä tulee. Välillä palaute on jo sellaista, ettei sitä kovin mielellään jaksa kuunnella, Kontturi kuvailee.

Harmituksen ymmärtää hyvin, kun muistaa, että kelipäivystäjän päivät voivat venyä joskus reilusti yli puolen vuorokauden mittaisiksi.

Osallistu keskusteluun aiheesta. Keskustelu suljetaan klo 18.

Levin Isorakalla syttyi tulipalo kaksikerroksisessa hirsimökissä perjantaina aamulla kello kolmen aikoihin. Palopaikka on lähellä Levin ydinkeskustaa Levitunturin pohjoispuolella Hankatiellä.

Poliisin mukaan palossa kuoli kolme henkilöä.

– Alakerrassa nukkunut henkilö pääsi pelastautumaan. Alkutietojen mukaan hän oli herännyt palovaroittimeen. Kolmea yläkerrassa nukkunutta ei kyetty pelastamaan, rikoskomisario Kirsi Huhtamäki Lapin poliisilaitokselta sanoo.

Lapin pelastuslaitokselta kerrotaan, että tulipalo oli voimakas ja kehittyi nopeasti täyden palamisen vaiheeseen. Näin kävi varsinkin yläkerrassa, jossa menehtyneet nukkuivat.

Kirsi Huhtamäen mukaan palosta pelastunut ei tiettävästi loukkaantunut.

Eteläsuomalainen perhe

Huhtamäen mukaan mökin oli vuokrannut Lapissa lomailemassa ollut eteläsuomalainen perhe. Palossa kuolleiden lähiomaiset on tavoitettu. Yksityisyyden suojaamiseksi poliisi ei anna enempää tietoa mökin vuokranneista henkilöistä.

Poliisi tutkii asiaa palonsyyn- ja kuolemansyyn selvittämisenä.

– Emme tässä vaiheessa epäile rikosta, Huhtamäki lisää.

Poliisi tiedottaa asiasta lisää tutkinnan valmistuttua. Tämän lisäksi poliisi avustaa Onnettomuustutkintakeskusta asiassa aloitetun onnettomuustutkinnan suorittamisessa.

Tutkinta- ja raivaustöiden turvaamiseksi liikkumista tapahtumapaikalla joudutaan edelleen rajoittamaan.

Kolmen ihmisen kuoleman vaatineet tulipalot ovat erittäin harvinaisia Lapissa.

– En muista, että vastaavaa olisi tapahtunut Lapissa ainakaan lähivuosina, Huhtamäki toteaa.

Mökki tuhoutui palossa. Pelastuslaitos oli sammuttamassa paloa perjantaina aamulla vielä kello viiden jälkeen.

Vielä iltapäivällä puoli yhden aikaan pelastuslaitos oli tulipalopaikalla purkamassa hirsirakenteita.

Levin matkailuväki järkyttynyt tapahtuneesta

Levin Matkailu Oy kertoo lähettämässään tiedotteessa ottavansa osaa omaisten suruun.

Yhtiön mukaan tapahtuma koskettaa syvästi koko aluetta ja sen yhteisöä.

– Uskon, että voin kaikkien puolesta sanoa, että alueen toimijat ovat tavattoman järkyttyneitä tästä tilanteesta, vt. toimitusjohtaja Yrjötapio Kivisaari kertoo Yle Lapille.

Kivisaaren mukaan Levin Matkailu on ollut yhteydessä lomahuoneiston omistajaan.

– Olemme kertoneet, että tuemme omistajaa kaikin mahdollisin tavoin.

Yksityiskohdat selviävät myöhemmin

Myös Lapin pelastuslaitos pitää tapahtumaa hyvin surullisen ja valitettavana, sanoo pelastuspäällikkö Harri Paldanius.

Paldanius ei tässä vaiheessa pysty sanomaan, onko mökin kaikissa kerroksissa ollut palovaroitin. Laki ainakin vaatii näin.

– Tähän yksittäiseen tapaukseen ei voi ottaa kantaa, olisiko se ollut estettävissä. Palovaroitin on halpa henkivartija, jos se on toimintakunnossa.

Lapin pelastuslaitos on laatinut omatoimisen palotarkastusoppaan, jota on jaettu kiinteistönomistajille ja asukkaille. Siinä korostetaan myös vapaa-ajankiinteistön paloturvallisuutta.

– Kaikkia mökkejä emme säännöllisesti tarkasta, Harri Paldanius sanoo.

Kahvi on edelleen suomalaisen ruokakulttuurin keskeisimpiä kulmakiviä, eikä sen kulutusta Suomessa hevin hetkauteta.

Suomalaiset joivat vuonna 2018 paahdettua kahvia 9,9 kiloa henkeä kohden, mikä on kolme prosenttia enemmän kuin vuonna 2017.

Suomalaisten kahvin kulutusmäärä on hyvin vakiintunut, mutta kahvivaihtoehtoja on tarjolla yhä enemmän. Kahvihyllyjä värittävät erilaiset alkuperämaakahvit moninaisine makuvivahteineen sekä runsastunut paahtoastevalikoima.

Vaikka tummapaahtoisten kahvien osuus valikoimasta on arvioiden mukaan jo lähes 25 prosenttia, suomalaiset suosivat edelleen kansallista ylpeydenaihetta aromikasta vaaleapaahtoista kahvia.

Yhä suurempi osuus valikoimasta on myös vastuulliseksi varmennettuja kahveja.

– Suodatinkahvi on yhä ylivoimaisesti suosituin kahvi Suomessa. Erilaiset kahvinvalmistustavat sekä uudentyyppiset mukaan otettavat ja kylmänä nautittavat kahvijuomat rikastuttavat kahvinkulutustapojamme ja tuovat siihen vaihtelua, kertoo Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen asiamies, johtaja Marleena Tanhuanpää ETL:stä.

Millaista kahvia sinä juot? Voit keskustella aiheesta perjantaina kello 22 asti.

Ekstaasia ja marihuanaa takavarikoitiin viime vuonna ennätyksellisen paljon. Keskusrikospoliisin mukaan pelkästään ekstaasitabletteja takavarikoitiin yli 200 000 kappaletta ja marihuanaa lähes 350 kiloa.

Huumausainerikosten määrä kasvaa yhä, kertoo Keskusrikospoliisi tiedotteessa. Viime vuonna poliisin tietoon tulleiden huumausainerikosten määrä kasvoi lähes viisi prosenttia vuoteen 2017 verrattuna.

Poliisin viime vuotta koskevien tilastojen perusteella huumausainerikoksia oli viime vuonna noin 29 000, joista törkeitä oli 1 200. Poliisin mukaan törkeiden huumausainerikosten määrä väheni hieman edelliseen vuoteen verrattuna.

Keskusrikospoliisin mukaan huumekauppa on ammattimaista ja pääosin järjestäytyneiden rikollisryhmien käsissä.

Lue myös:

Lahdessa Suomen suurin ekstaasitakavarikko – asunnosta löydettiin 151 390 tablettia

Esitutkinta Suomen suurimmasta kokaiinijutusta valmistui: Viisi kuriiria toi 13 kiloa huumetta nieltynä ja kehon onteloihin kätkettynä

Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä kehittää keinoja hillitä bakteerien nopeasti yleistyvää vastustuskykyä antibiooteille.

Vastustuskyky toimii siten, että bakteerit tuottavat entsyymejä, jotka pilkkovat antibiootteja. Lopputulos on se, että antibiootit eivät enää tepsi tulehduksiin.

Akatemiatutkija Matti Jalasvuoren mukaan bakteerit muuttuvat vastustuskykyisiksi antibiooteille pääasiassa kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se tutumpi: antibiootteja käytetään paljon, ja kuureista jäävät henkiin ne bakteerit, jotka kestävät antibiootteja parhaiten. Toinen syy on se, että bakteerit voivat siirtää geenejä toisilleen. Ne voivat siis muuttua vastustuskykyisiksi myös ilman antibiootteja.

– Etenkin hankalia sairaalainfektioita aiheuttavien suolistoperäisten bakteerien kuten Escherichia colin ja Klebsiella pneumoniaen antibioottiresistenssin syynä on usein geeninsiirto bakteereiden välillä, kertoo Jalasvuori Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.

Molemmat bakteerit kuuluvat yleisimpiin tulehdusten aiheuttajiin.

Bakteerit jakamaan vastustuskykyä tuhoavia geenejä

Jalasvuoren johtama ryhmä kehittää bakteereja, jotka käyttävät hyväkseen bakteerien kykyä jakaa geenejä keskenään.

Ryhmä on kehittänyt bakteereja, jotka levittävät resistenssin sijaan vastustuskykygeenejä tuhoavaa perimäainesta. Geneettisesti muokattuihin bakteereihin on liitetty niiden omaan immuunipuolustukseen liittyviä CRISPR-geenielementtejä.

Bakteerisolussa CRISPR tunnistaa vastustuskyvyn tuottavan geenin ja tuhoaa sen.

– Tämän elementin siirtyminen bakteeriin tekee aiemmin vastustuskykyisestä bakteerista jälleen herkän antibiooteille, Jalasvuori tiivistää.

CRISPR-elementit voidaan siirtää harmittomiin bakteereihin, joiden avulla elementit voidaan viedä esimerkiksi suolistoon ja sitä kautta osaksi ihmisen luonnollista bakteeristoa.

Jane ja Aatos Erkon säätiö on myöntänyt tutkijaryhmälle 255 000 euron avustuksen geeninsiirtotutkimuksiin.

Tutkimusartikkeli Midbiotics: conjugative plasmids for genetic engineering of natural gut flora on julkaistu Gut Microbes -lehdessä.

Lue myös: Superbakteerit yleistyvät, pitääkö niitä pelätä? – Viisi tärkeintä faktaa superbakteereista

Bakteerit selättävät antibiootit yllättävän monilla keinoilla

Professori huolissaan antibioottien tehon heikkenemisestä: "Ihmisiä menehtyisi tavallisiin infektioihin, joita tällä hetkellä pystymme hoitamaan"

Länsi-Suomen merivartiosto kertoo, että yhteysalus on ajanut karille noin kolme tuntia sitten Föglön alueella.

Aluksella oli 24 matkustajaa, jotka on kaikki evakuoitu maihin.

Merivartiosto kertoo aluksella olleen hyvin pieni hydrauliöljyn vuoto, jota torjutaan ja rajoitetaan pelastuslaitoksen toimin.

Länsi-Suomen merivartioston meripelastusjohtaja Torbjörn Enroth kertoo aluksen olleen matkalla Ahvenmaalta Svinö:stä Degerbyhyn.

Hän kertoo, että osa lautalta evakuoiduista kuljetettiin suoraan määränpäähän Degerbyhyn ja osa Långnäsiin.

Enrothin mukaan on vielä epäselvää, koska alus saadaan takaisin maihin.

– Tällä hetkellä tarkistetaan vahinkoja, jonka jälkeen tehdään päätös aluksen hinaamisesta rantaan korjattavaksi.

Juttua tarkennettu ja täydennetty

Suomen Potilasvahinkoavun mukaan jo kaksi suomalaisnaista hakee korvausvaatimuksia rintaimplanteista aiheutuneen syövän takia.

Yle uutisoi tammikuussa, että Suomessa yleisesti käytetty Allerganin karheapintainen silikoni-implantti voi aiheuttaa harvinaisen imusolmukesyövän alatyypin.

Tutkimukset osoittavat, että implantteja kantavilla naisilla on 400-kertainen riski sairastua kyseiseen lymfoomaan.

Suomen Potilasvahinkoapu on potilasvahinkoasioihin keskittynyt lakiasiaintoimisto. Se on jo saanut useita yhteydenottoja korvausvaateista. Toimitusjohtaja, varatuomari Joni Siikavirta kertoo, että ensimmäinen vahingonkorvausvaatimus on nyt esitetty Allerganille.

Yksi syöpään sairastuneista naisista on hakenut korvauksia itse, mutta ratkaisua ei ole vielä saatu.

– Tapauksia on tiedossa ja virellä jo useita muitakin, Siikavirta toteaa.

10 000 eurosta ylöspäin

Siikavirran mukaan jokainen korvausvaatimus on aina tapauskohtainen, mutta vaatimusmäärät alkavat noin 10 000 eurosta.

– Moni haluaa ymmärrettävästi poistaa implanttinsa nyt, kun tieto syöpäriskistä on tullut. Haemme korvauksia esimerkiksi poistoleikkauksista aiheutuvista ansionmenetyksistä, kivusta ja särystä.

Siikavirta kertoo, että syöpätapauksissa korvausvaatimusten määrittely on vaikeaa.

– Kun on näin vakavasta asiasta kyse, lähdetään huomattavista summista liikkeelle. Syöpätapauksissa korvausvaatimus on useita kymmeniä tuhansia euroja, Siikavirta kertoo.

Suomessa Allerganin Natrelle- ja McGhan-merkkisiä implantteja on käytetty noin 30 000 kappaletta, eli ainakin 15 000 suomalaisella naisella.

Siikavirta kertoo, että Suomessa usean asiakkaan ryhmäkanne on lähes mahdoton toteuttaa.

– Laki mahdollistaa ryhmäkanteen vain kuluttaja-asiamiehen ajamana ja asiamies ei ole koko lain voimassaoloaikana tietojeni mukaan nostanut yhtäkään ryhmäkannetta, Siikavirta toteaa.

Allergan on myös Euroopassa ollut yksi yleisimmin käytetyistä implanttimerkeistä. Siikavirta ei tiedä, kuinka paljon korvausvaatimuksia yritystä vastaan on Euroopassa tehty. Hän uskoo, että Allergan koettaa hoitaa korvausvaatimukset "mahdollisimman kustannustehokkaasti".

– Pyrkimys on saada asiat sovittua yrityksen kanssa ilman oikeudenkäyntiä.

Suomessa pois käytöstä

Suomen esteettiset plastiikkakirurgit -yhdistys suositteli vuoden alussa, ettei kyseisiä implantteja enää käytettäisi Suomessa.

Suurin osa karheista implanteista on laitettu potilaille yksityisessä terveydenhuollossa, mutta niitä on laitettu myös julkisissa sairaaloissa.

Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sekä muun muassa Tampereen yliopistollinen sairaala ovat jo keskeyttäneet karheapintaisten silikoni-implanttien käytön.

Lue lisää:

"Vahva epäily silikoni-implantin syöpäriskistä": Plastiikkakirurgit kehottavat välttämään – Suomessa käytetty 30 000 riski-implanttia

Tays keskeyttää karheiden rintaimplanttien laiton – Syynä implantteihin liittyvät imusolmukesyöpätapaukset

Hömötiaisen laulua ei kuulu. Tietokirjailija ja tutkiva toimittaja Juha Kauppinen yrittää kuunnella korvat höröllään. Vain teiden humina kuuluu kaukaa. Huhtikuinen räntäsade leijailee hiljalleen.

Ei ole ihme, että laulua ei kuulu. Huonolla kelillä linnut ovat metsissä hiljempaa. Mutta toinen syy on, että hömötiaisten määrä on romahtanut Suomessa. Vähän yli kymmenessä vuodessa kannasta on kadonnut puolet. Muutos on dramaattinen, kun kyseessä on tavallinen metsien laji.

Hömötiainen luokiteltiin vielä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi lajiksi. Vuonna 2015 se sai luokituksen vaarantunut, ja nyt julkaistussa arviossa hömötiainen on jo erittäin uhanalainen.

Elämän monimuotoisuus ei ole koskaan identtistä kahdessa eri paikassa. Ei ole olemassa kahta keskenään täysin samanlaista suota tai metsää. Pohjoinen havumetsävyöhykkeemme muuttaa muotoaan koko matkan Oslosta Nova Scotiaan, Norjasta Kanadan itärannikolle. Juha Kauppinen

Kauppinen on harrastanut luontoa 30 vuotta. Jo 10-vuotiaana hän pyöräili ja kiikaroi lintuja täällä Hämeenlinnan naapurikunnassa Hattulassa. Lapsuuden mökki sijaitsi tämän metsän lähellä.

– Näissä metsissä näin ja kuulin elämäni ensimmäisiä varpuspöllöjä, pyitä, hiirihaukkoja ja mehiläishaukkoja. Nuo kaikki lajit ovat sittemmin taantuneet, ja ne on 2000-luvulla luokiteltu uhanalaisiksi, Kauppinen kertoo.

Lapsuuden metsästä pieni palanen, muutama hehtaari, on säilynyt lähes luonnontilaisena. Vihreän sävyt loistavat laidasta laitaan, valtavat kuuset kaartuvat polun ylle. Harvat pystyssä olevat lahopuut on käytetty tehokkaasti hyödyksi; näyttäisi siltä, että palokärki, käpytikka ja hömötiainen ovat hakanneet pesäkolonsa samaan runkoon, eri korkeuksille kuin luonnon omaksi kerrostaloksi.

Mutta puuttomia hakkuuaukkoja on siellä täällä. Iso osa metsästä on harvennettu. Saman kokoisia männyn runkoja seisoo harvakseltaan kangasmaalla. Aluskasvillisuus puuttuu. Kauppinen ei halua syytellä metsänomistajaa lapsuuden maisemansa tuhoamisesta. Hän lohduttautuu sillä, että edes pieni osa vanhasta metsästä on jäljellä. Silti huolettaa.

– Metsän eläimet eivät tunnista tällaista enää metsäksi, Kauppinen sanoo.

Metsäluonnon yksipuolistuminen ja pirstaloituminen ovat suurin syy lajiemme uhanalaisuuteen.

Suomessa avohakattiin vuonna 2017 jalkapallokentän verran metsää joka toinen minuutti. Etelä-Suomessa luonnontilaisia metsiä on vain muutama prosentti pinta-alasta. Juha Kauppinen

Juuri julkaistussa kirjassaan Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista Kauppinen puhuu tavallisuuden katoamisesta. Enää uhanalaisia lajeja eivät ole ainoastaan saimaannorppa, susi tai ahma. Monet ennen runsaat ja koko Suomessa tavalliset lajit ovat vähentyneet nopeasti. Näin on käynyt hömötiaisen lisäksi esimerkiksi varpuselle, pajusirkulle, selkälokille, ketoneilikalle ja meritaimenelle.

– Se on merkki ekosysteemin isosta mullistuksesta, jotka ovat aina arvaamattomia.

Joka yhdeksäs Suomen luonnon eliölajeista on uhanalainen, ja uhanalaistuminen kiihtyy koko ajan. Suomen selkärankaisista eläimistä lähes kolmasosa on uhanalaisia. Suurin osa äärimmäisen tai erittäin uhanalaisista lajeista on lintuja, kuten tunturipöllö, peltosirkku, kuningaskalastaja, suokukko, tervapääsky, piekana, huuhkaja, selkälokki, varpunen, haahka ja viherpeippo.

– Se, että koko ajan häviää lajien paikallisia populaatioita, on iso riski. Ekosysteemit ovat monimutkaisia ja laajoja kokonaisuuksia. Tunnetaan tapauksia, joissa yhden lajin poistuminen tai uuden lajin tuleminen on aiheuttanut isoja mullistuksia, Kauppinen sanoo.

Miten kuusi lajia voi pelastaa monimuotoisuuden?

Kauppisen kirja kertoo Suomen luonnon monimuotoisuudesta ja sen hupenemista. Siinä on kuusi päähenkilöä: kultasirkku, kuukkeli, ruusuruohomaamehiläinen, isonuijasammal, taimen ja jääleinikki.

– Nämä kuusi lajia ovat herkkiä spesialistilajeja, joiden häviäminen liittyy isoihin kehityskulkuihin. Niiden hupeneminen selittää myös kymmenien muiden lajien köyhtymistä ja ekostysteemien muutosta, Kauppinen selittää.

Hänen mukaansa pelkästään näiden kuuden lajin suojeleminen voisi pelastaa ison osan suomalaisen luonnon monimuotoisuudesta.

– Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ja köyhtymisen estäminen ole vaikeaa. Otetaan vain muutama laji ja katsotaan, että ne esiintyvät luonnollisilla elinalueillaan elinvoimaisina. Silloin olisi rikkaita ekosysteemejä, Kauppinen selittää.

Nämä kuusi lajia ovat eräänlaisia sateenvarjolajeja. Niiden suojelulla suojellaan monia muita lajeja. Mutta: Jotta näin kävisi, lajit pitäisi Kauppisen mukaan suojella ehdoitta, jopa ohi ihmisten etujen.

– Jos asettaisimme nämä eliölajit kaiken muun toiminnan yläpuolelle ja päättäisimme, että mikään mitä teemme ei vähennä näitä lajeja, niin se veisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ihan hirveän paljon paremmalle tolalle.

Kuulostaa yksinkertaiselta.

Mutta aivan yksinkertaista se ei tietenkään ole. Elinkeinotoimintamme pitäisi suunnitella niin, että lajien elinolosuhteita ei enää heikennettäisi. Se vaatisi esimerkiksi todella radikaaleja tekoja metsien talouskäytössä.

– Kun lajin säilyttäminen ja elinkeinotoiminta asetetaan vastakkain, elinkeinotoiminta voittaa aina. Aina voidaan sanoa, että se on vain yksi populaatio, että onhan näitä populaatioita. Mutta kaikki populaatiot ovat vain yksittäisiä, ja lopulta tulee vastaan se viimeinen.

Kuukkelit eivät tiedä, kiihdyttääkö niiden asuttamien metsien hakkuita selluntuotanto vai energiantuotanto ja onko kyse pää- vai sivuvirroista. Mutta metsät vähenevät, sen ne huomaavat. Juha Kauppinen

Kauppisen kuudella avainlajilla on jokaisella omat häviämisen syynsä, kuten liika metsästys, elinympäristöjen tuhoaminen tai ilmastonmuutos. Jokainen laji edustaa myös omaa elinympäristöään. Moni niistäkin on uhanalainen.

– Kuudella lajilla ei tietenkään koko luontoa pelasteta, koska joukossa ei ole monien tärkeiden elinympäristöjen lajeja, kuten meriekosysteemien, kallioketojen tai lähteiden lajeja.

Kauppisen ajatusleikissä, jossa nämä kuusi avainlajia asetetaan kaiken muun edelle, tehtäisiin näin:

• Isonuijasammalen säilymiseksi suojeltaisiin Suomen vähät lettosuot, jotka ovat isonuijasammalen elinpaikkoja ja ennallistettaisiin aiemmin ojitettuja soita.

• Kuukkelille synnytettäisiin yhtenäisiä, luonnontilaisia metsäalueita jättämällä metsiä hieman nykyistä enemmän kokonaan metsätalouden ulkopuolelle.

• Taimenille vapautettaisiin jokia, poistettaisiin joiltakin reiteiltä vesivoimaloiden patoja ja muita vaellusesteitä.

• Ruusuruohomaamehiläiselle synnytettäisiin lisää ketoja ja niittyjä, joilla ruusuruohot, sen ravintokasvit, voisivat kasvaa. Tämä auttaisi myös satoja muita keto- ja niittylajeja.

• Kultasirkun on vienyt Kiinan ja Kaakkois-Aasian massiivinen pikkulintupyynti. Sitä suitsittaisiin ja lopetettaisiin kosteikkojen raivaaminen Venäjällä kultasirkkujen muuttoreitin varrella.

• Jääleinikki on katoamassa ilmaston lämpenemisen takia, joten se vaatisi ilmastotoimia, lämpenemisen torjuntaa.

Luonnon suojelu on ihmisen suojelua

Mitä väliä on sillä, jos hömötiainen katoaa?

Virallinen vastaus on, että Suomi on sitoutunut kansainvälisillä sopimuksilla estämään monimuotoisuuden katoamisen, siinä onnistumatta. Kauppisen oma vastaus on kirjan pituinen: 350 sivua.

– Minua vaivasi se, että en osannut selittää mitä pahaa on siinä, että monimuotoisuus hupenee.

Ihminenkään ei elä ilman ekosysteemejä. Siksi luonnon suojeleminen on lopulta myös ihmisen suojelua. Lajien ja ekosysteemien olemassaolo takaa oman olemassaolomme.

– Elinympäristöstämme tulee meille sitä huonompi paikka elää, mitä enemmän lajeja katoaa. Esimerkiksi tuholaishyönteisten massaesiintymiset voivat olla katastrofaaliset seuraavan 20 vuoden aikana, ja joudutaan esimerkiksi käyttämään paljon myrkkyjä, jos lintuja ei enää ole syömässä hyönteisiä.

Ja vaikka ekosysteemit palautuisivatkin, niin kuin ne ovat tehneet sukupuuttoaaltojen jälkeen, se kestää miljoonia vuosia.

– Säilymme ehkä hengissä, vaikka hyönteiset katoaisivat. Mutta haluammeko sellaista elämää? Haluammeko elää ilman luontoa?

Sitaattinostot ovat otteita Juha Kauppisen kirjasta Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista.

Lue myös:

Mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet? Tältä sivulta voit tutkia selkärankaisten lajien tilannetta. Jokaisen lajin kohdalta näet uhanalaistumisen syyt sekä tulevaisuudessa vaikuttavat uhkatekijät.

Turun maanalaisen pysäköintilaitoksen eli toriparkin kaivaminen on keskeytetty painumisvaaran vuoksi.

Ylen haltuunsa saaman Turun kaupungin tilaaman selvityksen mukaan Eerikinkadulla maa on paikoin painunut työmaata kohti jopa 20 senttimetriä. Vielä torstaina Skanskan mukaan painumat olivat enimmillään 10 senttimetriä.

Katujen painumisesta on jaettu kuvia sosiaalisessa mediassa viime viikkoina runsaasti. Se on huomattu myös toria ympäröivissä kiinteistöissä.

Kauppakeskus Hansakorttelissa torin kaivuutöitä on seurattu tarkasti.

– Katujen painuminen on huomattu. Huolta aiheuttaa se, miten meidän kiinteistömme kestävät rakennustyöt. Lisätietoja saadaan tästä varmaan lähiviikkoina, kertoo kauppakeskusjohtaja Timo Palviainen.

Huolta aiheuttaa se, miten meidän kiinteistömme kestävät rakennustyöt. Lisätietoja saadaan tästä varmaan lähiviikkoina. Timo Palviainen

Helmikuun alussa Hansakorttelin tiloissa olevassa Foija-ravintolassa tapahtui laaja vesivahinko, joka lopetti 180-vuotiaan ravintolan tarun.

– Isoin asia on meidän kohdalla on ollut sprinklerirunkovesijohdon halkeaminen, joka johti vesivahinkoon muun muassa vanhan ravintola Foijan tiloissa. Kellaritilojen kuivatus on edelleen käynnissä. Arvio on, että remontti valmistuu aikaisintaan kesän jälkeen, Timo Palviainen sanoo.

"Keskustelut ovat käynnissä"

Paalutusten osalta Hansakortteli ja Åbo Svenska Teater ovat kunnossa, mutta toriparkkitöiden vaikutuksia niihin ei pystytä vielä arvioimaan.

Timo Palviaisen mukaan paalutus on uusittu reilu kymmenen vuotta sitten. Keskustelut katujen painumisesta, rakennevaurioista ja vesivahingosta on aloitettu.

Rakennustöiden keskeyttäminen kertoo siitä, että osapuolet suhtautuvat painumiin ammatillisesti. Juhani Wihanto

– Keskustelut ovat käynnissä rakennuttajan ja toriparkkiyhtiön kanssa. Vastuuasioita ratkotaan vesivahinkoon liittyen. Vakutuusyhtiöt keskustelevat tästä.

Kiinteistö Oy Eerikinkatu 8:n kiinteistöjen takana vaikuttava Wihanto Group luottaa rakennusvalvontaan.

– Luotamme siihen, että Toriparkki-yhtiö ja Turun rakennusvalvonta seuraavat painumien kehittymistä. He ovat olleet asiassa yhteistyökykyisiä ja aloitteellisia. Rakennustöiden keskeyttäminen kertoo siitä, että osapuolet suhtautuvat painumiin ammatillisesti, toteaa sähköpostiste toimitusjohtaja Juhani Wihanto.

Selvityksessä huomioidaan, että etenkin Eerikinkadun ja Kauppiaskadun kulmassa oleva vanha rakennus on vajonnut. Wihanto Group ei ole rakennuksesta huolissaan.

– Kiinteistö Oy Eerikinkatu 8:n kiinteistöt eivät ole kovaan pohjaan paalutettuja, mikä on normaali rakenne hieman vanhemmassa rakennuskannassa. Kiinteistöjen painuminen on ollut maltillista ja tasaista viimeiset kymmenet vuodet ja seurauksena tästä kiinteistönomistaja ei ole nähnyt tarpeelliseksi pohjavahvistuksen tekemistä, Juhani Wihanto sanoo sähköpostitse.

Turku ottaa työmaan suhteen aktiivisemman otteen

Turku kertoi aiemmin tällä viikolla aloittavansa toriparkin työmaalla säännölliset seurantapalaverit. Niissä on tarkoitus käydä läpi painumaa seuraavien mittareiden tuloksia.

– Jos mittaustulokset antavat aihetta korjaaviin toimenpiteisiin, ne käydään palavereissa läpi, kertoo Turun kaupungin tarkastusinsinööri Andreas Salonen.

Työmaan keskeyttämistä ei määrännyt Turku vaan urakoitsija Skanska teki päätöksen itse.

– Rakennusvalvonta linjasi, ettei Eerikinkadun kaivuita saa aloittaa ja he ovat työt sitten itse keskeyttäneet, Salonen toteaa.

Salosen mukaan maan siirtyminen on tietyissä kohdissa jo hidastunut, eikä hänen mukaansa syytä paniikkiin ole.

Lue lisää:

Turun toriparkin kaivaminen keskeytetty liiallisen painumisen vuoksi – savimaa on antanut periksi pahimmillaan 10 senttiä

Turku pyysi Turun Toriparkki Oy:ltä selvitystä maansiirtymistä – rakennusluvan ehdot täyttyvät

Toriparkkityömaan suoja-aita kallistui sunnuntai-iltana – Pelastuslaitos eristi aluetta

Juttua päivitetty 12.4. klo 11:56. Lisätty Wihanto Groupin kommentit.

Vanhojen yläastetuttujen tapaaminen päättyi törkeään väkivaltaan Porissa viime syksynä, syyttäjä sanoo.

Syyttäjän mukaan nainen huijasi yläasteelta tutun miehen Poriin, missä uhri pahoinpideltiin, riisuttiin ja ryöstettiin. Syytteiden käsittely alkoi perjantaina Satakunnan käräjäoikeudessa. Naisen lisäksi myös yhtä miestä syytetään törkeästä ryöstöstä ja törkeästä vapaudenriistosta.

Syyttäjän mukaan nainen ja uhri olivat pitäneet yhteyttä Messengerissä, ja nainen oli kutsunut hänet Poriin. Linja-autoasemalla uhria oli vastassa naisen lisäksi syytetty mies sekä kolmas, tuntemattomaksi jäänyt mies. Syyttäjän mukaan kolmikko kuljetti uhrin jonkin matkan päähän rakennuksen pihaan, missä he alkoivat hakata tätä. Lisäksi yksi heistä laittoi pistoolimallisen aseen uhrin ohimolle ja uhkasi tappaa tämän, syytteessä sanotaan.

Syyttäjä: Uhkailivat uhrin perhettä

Kolmikko vei syyttäjän mukaan uhrin sisälle rakennukseen ja käski tämän riisuutua. Paikalle saapui tuolloin vielä kaksi muuta, tuntemattomaksi jäänyttä miestä.

Syyttäjän mukaan uhri pakotettiin alastomana makaamaan lattialle, missä nainen muun muassa viilteli häntä teräaseella ja yksi miehistä virtsasi hänen päälleen. Sen jälkeen uhrin kaulan ympäri laitettiin köysi ja hänet nostettiin roikkumaan katosta niin, että hänen jalkansa kuitenkin osuivat vielä lattiaan, syytteessä sanotaan.

Syyttäjän mukaan syytetyt vaativat uhrilta tämän pankkikortin ja tunnusluvun. Sen jälkeen syytetty mies meni syyttäjän mukaan pankkiautomaatille ja nosti uhrin tilillä olleet 300 euroa. Lisäksi uhrilta vietiin kännykkä ja kotiavaimet. Väkivallan lisäksi syytetyt uhkailivat uhria ja tämän perheenjäseniä ja sanoivat, että nämä joutuvat vaaraan, jos uhri kertoo tapahtumista, syytteessä sanotaan.

Syyttäjän mukaan uhrin annettiin lopulta pukeutua ja hänet kuljetettiin autolla sivutielle. Uhri lähti kävelemään tietä pitkin, mistä sivullinen autoilija myöhemmin otti hänet kyytiin ja vei saamaan hoitoa vammoihinsa. Syytetyt mies ja nainen ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen. Syyttäjä vaatii kummallekin vähintään neljän vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Vuokrattavat sähköiset potkulaudat ovat tulleet lyhyessä ajassa näkyvästi esille Helsingin katukuvaan. Moni on jo ehtinyt taittaa matkoja vuokrattavilla potkulaudoilla ja ne ovat herättäneet hämmästystä sekä mielenkiintoa.

Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen on seurannut kehitystä kaksijakoisen tuntein: innostuneesti, mutta samalla hieman huolestuneena siitä, miten uudet menopelit sopivat liikenteeseen.

Liikenneturva pitää tärkeänä, että jatkossa kevyen liikenteen väylien suunnittelussa huomioidaan uudenlaisten liikkumisvälineiden yleistyminen liikenteessä.

– Se on tietysti hyvä, että tulee uusia kulkuvälineitä ja tämä monipuolistaa julkisen liikenteen käyttömahdollisuuksia, Valtonen sanoo.

Valtosen mukaan liikenteessä olevien potkulautojen määrät ovat vielä niin pieniä ja ilmiö on niin uusi, että tutkittua tietoa lautojen aiheuttamien ongelmien määrästä liikenteessä ei ole tarjolla.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficom katsoo sähköpotkulaudat kevyiksi sähköajoneuvoiksi ja niiden käytössä pitää noudattaa polkupyöräilijöiden liikennesääntöjä sekä ajaa pyöräkaistoilla, mikäli laitteen maksiminopeus ylittää 15 kilometriä tunnissa.

Jos laite kulkee alle merkityksellisen 15 kilometrin tuntinopeuden, sen käyttäjä rinnastuu liikenteessä jalankulkijaksi. Helsingissä käytössä olevat vuokrattavat laudat kulkevat yli tämän 15 kilometrin tuntinopeuden, mutta maksimissaan 25 kilometriä tunnissa, joten ne rinnastuvat liikenteessä pyöräilijöihin.

Monen mielestä käyttö liian kallista

Ikärajoja sähköpotkulautojen käyttäjille ei lainsäädäntö aseta.

– Kyllä polkupyöriäkin saa käyttää kuka tahansa, Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen huomauttaa nille, jotka ihmettelevät, voivatko lapsetkin käyttää lautoja.

Sähköpotkulautoja Helsingissä vuokraavat yritykset sen sijaan asettavat ikärajoja. Tällä hetkellä ikäraja on 18 vuotta. Alaikäiset eivät siis pysty kirjautumaan asiakkaiksi ja maksamaan laudan vuokrausta.

Helsingissä laudan vuokraamisen aloitusmaksu on euron ja sen jälkeen käyttö maksaa 15-25 senttiä minuutilta. Jos sähköisen potkulaudan haluaa ostaa omaksi, hinnat liikkuvat nettikaupassa muutamasta sadasta eurosta ylöspäin.

Vuokrattavista laudoista voi valita tällä hetkellä Helsingissä ruotsalaisen Voin ja saksalaisen Tierin välillä, joista jälkimmäinen on edullisempi.

Helsinkiläiset näyttävät Ylen tekemän katugallupin perusteella suhtautuvan pääosin myönteisesti uuteen liikkumisen muotoon. Kritiikkiä herättää lähinnä lautailun verrattain korkea hinta.

Vantaalainen Atte Perttunen on ehtinyt jo kokeilla sähköpotkulautaa. Perttunen kertoo laudan toimineen hyvin. Hän pitää uusia menopelejä kätevinä, mutta hintoja liian kalliina.

Helsinkiläinen Jaakko Sahimaa sanoo, että kaupunkipyörät ovat virkeä uusi liikkumisen muoto ja verrattain hyvä asia. Hinta on hänen mielestän kuitenkin sen verran kallis, että jatkuvaan käyttöön laudoista ei ole.

Kausimaksua kaipaillaan

Juuso Kurttila Helsingistä luonnehtii laudan käyttöä vauhdikkaaksi kokemukseksi, mutta opiskeljalle liian kalliiksi.

– Voisin käyttää lautaa uudestaan, jos esimerkiksi myöhästyn bussista, mutta jatkuvaan käyttöön en näillä hinnoilla ottaisi. Jos kausimaksu olisi mahdollinen, niin sitten tilanne olisi toinen, Kurttila pohtii.

Myös kaarinalainen Niko Ylä-Poikelus ehdottaa kausimaksua laudoille, jotta niitä voisi käyttä päivittäin arjessa.

– Hauska ideahan tämä on, mutta miten toimii arkikäytössä Helsingin vilkkaassa liikennevilinässä, se jää nähtäväksi, hän sanoo.

Kuisma Kuusela uskoo, että laudat on ensisijaisesti suunnattu turisteille, koska kausimaksulla niitä ei voi ainakaan toistaiseksi käyttää.

– Ehkä se mietityttää, että jos niitä jätetään muun liikenteen tielle, eikä kukaan valvo, hän sanoo.

Sähköpotkulautayrityksen lisäksi myös Helsingin seudun liikenne aikoo kokeilla ensi kesänä yhteiskäyttöpotkulautoja. Kokeilu tapahtuu ensi kesänä Vuosaaressa ja paikka valikoitui sen vuoksi, että Vuosaareen ei ole vielä saatu kaupunkipyöriä.

HSL aikoo tuoda Vuosaareen huhtikuusta lokakuuhun kestävälle kaudelle noin 30 potkulauta-asemaa ja noin 300 potkulautaa, joista osa on sähkökäyttöisiä ja osa jalalla käytettäviä.

Aiheesta voi keskustella 12.4. kello 22.00 asti.

Lue lisää:

Kohutut sähköiset potkulaudat tulivat nyt Ruotsista Suomeen – eivätkä ne jää ainoiksi: huhtikuussa pääset laudalla myös idästä Kallioon vaikka terassille

Unohda kaupunkifillarit, nyt tulevat kaupunkipotkulaudat – ilmestyvät Helsingin seudulle jo ensi vuonna

Yhteiskäyttöpotkulaudat innostavat Helsingissä – HSL on saanut tuhansia paikkaehdotuksia potkulauta-asemille

Hetken huuma vai pysyvämpi kehitys? Sähköpotkulautoja on alettu käyttää kännimopoina

Mikä on nopein: sähköpotkulauta, puupolkupyörä vai sähköauto?

Sää lämpenee pääsiäistä kohden päivä päivältä. Voimakas korkeapaine möllöttää Suomen yllä, ja se tietää poutaisia ja ainakin osin aurinkoisia päiviä.

– Seuraavia sateita voi odotella vasta ensi viikon loppupuolelle, jos ennusteet pitävät paikkansa, sanoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Viikonloppu on maan etelä- ja keskiosassa pilvinen, mutta poutainen. Aurinko näyttäytyy aika ajoin. Maan pohjoisosassa on aurinkoisempaa.

– Huomenna lauantaina lämpötila nousee lännessä ja lounaassa yli viiteen asteeseen, sunnuntaina päästään ainakin lännessä lähelle kymmentä astetta, ja ensi viikolla sää lämpenee vielä lisää, sanoo Koskela.

Nykyisen ennusteen perusteella ensi viikon lämpimin päivä on torstaina. Maanantaina maan etelä- ja länsiosassa lämpötila kohoaa reiluun 10 asteeseen ja tiistaina hätyytellään jo 15 astetta. Pohjoisessa lämpötilat ovat viiden asteen molemmin puolin koko alkuviikon.

– Tiistaista on tulossa hyvin aurinkoinen päivä ja sää on keväisen lämmintä. Torstai näyttäisi olevan lämpimin päivä ja silloin voidaan päästä yli 15 asteeseen.

Jatkuuko lämpö pääsiäisen pyhien yli, sen suhteen ennusteet ovat vielä epävarmoja. Lämpenevistä päivistä huolimatta yöt ovat yhä kylmiä ja lämpötila laskee etelää myöten pakkasen puolelle. Koskelan mukaan yöpakkaset vähenevät vasta ensi viikon loppupuolella.

Lumet hupenevat vauhdilla

Takatalvi koetteli eri puolilla Suomea alkuviikosta. Tällä hetkellä etelä- ja länsirannikolla maa on suuressa osassa lumeton.

pohjoisessa lunta on parhaimmillaan yli 80 senttimetriä ja maan keskiosassakin lunta on vajaasta kymmenestä sentistä puoleen metriin.

Koskelan mukaan lumipeite hupenee ensi viikolla vauhdilla. Yöpakkaset kuitenkin hidastavat tahtia.

– Ennusteen mukaan ensi viikon sunnuntaina lumet olisivat lähteneet pitkälle maan keskiosaa myöten, mutta sitä en uskalla luvata.

Toimittaja-kirjailija Johanna Vehkoo on saanut sakkotuomion oululaisen kaupunginvaltuutetun Junes Lokan nostamasta kunnianloukkaussyytteestä. Oulun käräjäoikeus on tuominnut Vehkoon 15 päivän päiväsakkoon.

Oikeuden mukaan arvostelu kohdistui Lokkaan henkilönä, kun Vehkoo kutsui häntä muun muassa natsipelleksi. Oikeus katsoo, että kyse ei ollut Lokan arvostelemisesta poliitikkona, vaan ihmisenä.

Vehkoon asianajaja Martina Kronström kertoo Ylelle, että Vehkoo aikoo valittaa ja pitää tuomiota järkyttävänä.

Vehkoo on aikaisemmin todennut medialle, että hän pitää rikosilmoitusta osana Lokan häneen kohdistamaansa häirintää, joka johtuu hänen työstään toimittajana. Vehkoo kirjoittaa Ylelle Valheenpaljastaja-juttusarjaa.

Lokan edustaja Teemu Lamberg taas sanoo, että ei vielä tiedä, aikooko Lokka valittaa tuomiosta.

Vehkoon on korvattava Lokalle kärsimyksestä 200 euroa. Lisäksi Vehkoon on korvattava Lokalle tämän oikeudenkäyntikulut, jotka ovat reilut 6000 euroa.

Samana päivänä, kun oikeus antoi tuomion Vehkoolle, Oulun syyttäjänvirasto tiedotti, että Lokkaa vastaan on nostettu syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lokkaa syytetään siitä, että hän on ladannut Youtubeen ja Facebookiin videon, jossa solvataan maahanmuuttajia ja islaminuskoisia.

Viime viikolla Lokkaa vastaan nostettiin myös syytteet neljästä kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Kunnianloukkausten epäillään tapahtuneen Youtubessa, hänen blogissaan ja sosiaalisessa mediassa.

Vehkoo uskoi Lokan häiriköivän

Syyte koski Vehkoon tekemää Facebook-päivitystä, jossa hän kutsuu Junes Lokkaa muun muassa rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi. Kirjoitus liittyi siihen, kun Johanna Vehkoo oli menossa esiintymässä kirjakauppaan ja Lokka aikoi tulla kuvaamaan Vehkoon esityksen. Vehkoon käsitys oli, että Lokka aikoo esiintyä valheellisesti toimittajana muun muassa salanimillä ja häiriköidä.

Lokan mukaan väitteet "väijyttämisestä", "salanimellä esiintymisestä" ja "tarkoituksesta häiriköidä" olisivat virheellisiä. Oikeuden mukaan Vehkoon sananvalinnat eivät kuitenkaan ole olleet täysin perättömiä ja Vehkoolla on ollut perusteita pitää tapahtumankuvaustaan totena. Oikeuden mukaan itsepintainen videokuvaaminen tilaisuuksissa kielloista huolimatta on häiritsevää.

Sen sijaan käräjäoikeuden mukaan natsi, natsipelle ja rasisti ovat haukkumasanoja, joita käytetään tyypillisesti silloin, kun halutaan loukata jotakuta. Eli oikeus tulkitsee asian niin, että Vehkoon osoittamilla todisteilla, joilla pyritään esittämään Lokka natsiaatteen ja rasismin kannattajana, ei siis ole merkitystä tuomion arvioinnissa.

Oikeus kuitenkin alensi tuomiota Lokan toiminnan eli provosoinnin perusteella. Oikeuden mukaan Lokka on verkkoon lataamillaan videoilla naureskellut Vehkoolle. Se piti ymmärrettävänä, että Vehkoo on kiihtynyt, kun hän on videoista kuullut Lokan suunnitelmista tulla kirjakauppaan.

Vehkoo kertoi esitutkinnassa, että kirjoitus on julkaistu rajatulle ihmisjoukolle, ja joku on kopioinut sen ja levittänyt sitä. Vehkoon mukaan päivitys on ollut vain yhden viidesosan hänen Facebook-kavereistaan nähtävissä. Oikeuden mukaan päivityksen olisi voinut nähdä 200 ihmistä.

Oikeuden mukaan Vehkoon kielenkäyttöä ei ole voinut pitää hyväksyttävänä sillä perusteella, että se olisi yhteiskunnallisesti merkittävää, kuten Vehkoo on perustellut. Se, että kirjoitus jaettiin Facebookissa vain rajatulle joukolle, ei tue perustelua yhteiskunnallisesta merkittävyydestä, oikeus päätteli.

"Tuomio tuntuu kohtuuttomalta"

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho on yllättynyt tuomiosta.

– Tuomio tuntuu kohtuuttomalta, kun tietää millaisen Lokan systemaattisen painostuksen ja häirinnän kohteena Vehkoo on ollut.

Aho kertoo, että nyt annettu tuomio voi yllyttää nettihäiriköitä. Hän kommentoi yleisellä tasolla, että toimittajia häiriköivien ja kiusaavien ihmisten tarkoitus on hiljentää toimittajia ja saada heissä aikaan erilaisia reaktioita.

– Nyt tehdään rajanvetoa siitä, kuinka yhteiskuntamme reagoi tämän tyylisiin tapauksiin.

Ahon mukaan erilainen uhkailu ja häirintä on jo nyt vaikuttanut jonkin verran toimittajiin ja toimittajien aihevalintoihin.

Lokka tunnettu myös omasta kielenkäytöstään

Vehkoo julkaisi Facebook-kirjoituksensa vuonna 2016. Lokka ei vielä tuolloin ollut kaupunginvaltuutettu, mutta hän piti yllä jo videotiliään. Rikosasia tuli vireille Oulun käräjäoikeudessa viime vuoden lokakuussa.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi aikaisemmin Ylelle, että hän pitää tapausta vihapuheen määrittelemisen kannalta ennakkotapauksena.

Lokka on maahanmuuttovastainen kansalaisaktivisti, joka on tunnettu ja tuomittu myös omasta kielenkäytöstään. Hänet on tuomittu lainvoimaisesti sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja hänen verkkoviestejään on määrätty poistettaviksi niiden loukkaavan sisällön takia.

Johanna Vehkoo on tutkiva toimittaja ja kirjailija. Hän on yksi laajoihin reportaaseihin erikoistuneen Long Play -verkkojulkaisun perustajista. Vehkoo on myös ollut Julkisen sanan neuvoston JSN:n jäsen. Vehkoo sai tänä vuonna Suomen PENin sananvapauspalkinnon.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Lue myös:

Toimittajan ja kaupunginvaltuutetun oikeudenkäynti on merkittävä tapaus vihapuheen rajanvedossa – "Saako varasta nimittää varkaaksi?"

Junes Lokka syytteeseen kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä