Jo alakouluikäiset koululaiset ottavat osaa Suomessa ramadaniin eli muslimien paastoon. Parhaillaan menossa oleva ramadan-kuukausi on paastonaika, jolloin muslimit pyrkivät pidättäytymään ruoasta ja juomasta aamunsarastuksen ja auringonlaskun välillä.

Ainakin Tampereella on lähtenyt viesti asiasta opetushenkilöstölle, jossa suositellaan ruokailua lapsille.

– Lapset eivät paastoa. Paastovelvollisuus koskee terveitä, murrosiän ylittäneitä muslimeita. Jotkut lapset harjoittelevat paastoamista kevyesti, mutta koulupäivään kuuluu ruokailu, Tampereen ohjeessa sanotaan.

Tampereen kaupungin suunnittelija Katja Simonen sanoo, että ohje perustuu muslimien käytäntöön, että lapset ja sairaat eivät paastoa. Ohje tehtiin viime keväänä, kun Suomessa oli poikkeuksellisen kuuma.

Ohjeesta kertoi ensin Suomen Kuvalehti.

Ruokailu vähenee selvästi

Ramadan näkyy jo peruskouluissa, joissa on paljon muslimeja. Tamperelaisen Pohjois-Hervannan koulun rehtori Ilpo Nybacka sanoo, että koulu ei suosittele lapsille paastoa. Koulu ei voi kuitenkaan pakottaa lapsia syömään.

Rehtorin mukaan käytäntö on sama myös esimerkiksi luterilaisille, kristinuskossa puhutaan myös paastosta. Koulu ei järjestä myöskään erillistä rukoustilaa muslimeille tai muille uskontokunnille.

Ramadanin aikana koulun ruokalassa kuluu noin 60 ruoka-annosta vähemmän kuin muuten. Rehtorin mukaan tämä ei kuitenkaan välttämättä kerro ramadanin viettäjien määrästä. Osa on vain saattanut keventää syömistään paaston aikana.

Nybackan mukaan ramadanin aikana oppilaat eivät olleet sen levottomampia kuin muutenkaan toukokuussa.

Vanhemmilta ei ole tullut yhteydenottoja, jossa olisi kritisoitu kaupungin suositusta.

Islam-tutkija Jaakko Hämeen-Anttila Edinburghin yliopistosta pitää outona, jos oppilaat eivät saisi harjoittaa uskontoaan.

– Koulupäivään kuuluu ruokailu, mikä on hieno juttu Suomessa, mutta onko enää nykyään kouluruoan syöminen pakollista? Kyllä minusta edelleen tuntuu ongelmalliselta, etta koulu noinkin suoraan puuttuu asiaan. Jos se on vain suositus, ei pakko, niin silloin tietysti ratkaisu jätetään lasten vanhemmille ja lapsille.

Islamilla ei ole Hämeen-Anttilan mukaan yhtä ainoaa säännöstöä, joten paaston aloittamisikä ei ole selkeä kysymys.

– Pienet lapset eivät ota osaa paastoon, ja paaston aloitusikä vaihtelee, mutta viimeistään murrosiässä lapset alkavat paastota aikuisten kanssa, Hämeen-Anttila sanoo.

Moni muukin jättää syömättä

Helsinkiläisessä Vesalan peruskoulussa oppilaista 50 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Koulussa on noin 300 muslimia. Ruuan kulutus vähenee myös Vesalan koulussa ramadanin aikana.

Rehtori Juha Juvonen sanoo, että joitakin kolmasluokkalaisia ottaa osaa paastoon.

– Kolmosluokkien opettajat ovat kysyneet, miten pitäisi toimia. Tiedän, että on tämänikäisiä, jotka paastoavat. Pienemmissä oppilaissa ei ole montaa mutta kun mennään yhdeksänteen luokkaan asti, prosentuaalinen osuus kasvaa.

Koulu ei ole saanut kaupungilta ohjeistusta ramadanin vietosta, kuten Tampereella.

– Se on perheiden itse linjattava. Emme pakota ketään syömään.

Näkyykö syömättömyys koulussa levottomuutena?

– Lukuvuoden lopussa opettajat pitävät ulkona tunteja ja tehdään paljon retkiä. Syömättömyydestä ei ole näkyvää vaikutusta. Jos ei syö, ei se vireystaso voi olla samanlainen.

Syömättömyys on koulun arkea, koska moni muukin jättää aamupalan tai kouluruuan väliin.

– Meillä on valitettavasti monia lapsia, joilla aamiainen jää väliin. Sinänsä tämä on valitettavasti meidän arkea. Syömättömyydestä väsyneitä on uskonnosta riippumatta, Juvonen sanoo.

Eri uskonnot otetaan huomioon

Koulussa on monia uskontokuntia, eikä kenellekään järjestetä erillistä rukoustilaa.

– Erityistä rukoustilaa meillä ei ole järjestetty, mutta meiltä löytyy aina jokin rauhallinen soppi, missä voi rukoilla, rehtori Juvonen sanoo.

Eri uskontokunnat ja uskonnottomat on huomioitu Vesalan koulussa niin, että heille on omia tapahtumia. Koko koululle oli tänä vuonna isot kevätkarkelot, jotka eivät liity mihinkään uskontoon.

Päättäjäispäivänä huomio on yhdeksäsluokkalaisissa, jotka saavat päättötodistuksen.

– Kyllä me Suvivirsikin lauletaan juhlan päätteeksi. Soveltaen pidämme suomalaisesta perinteestä kiinni huomioiden lainsäädännön ja nämä seikat. Perinteet ja niiden jatkuminen ovat myöskin tärkeitä, Juvonen sanoo.

Opetushallitus ei ota kantaa

Opetusneuvos Leena Nissilä Opetushallituksesta sanoo, että opetuksen järjestämiseen liittyvät asiat ovat kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien vastuulla. Opetushallitus ei ota ramadanin viettoon kantaa.

Opetushallitukseen ei ole kantautunut tietoa, että kyse olisi laajasta ongelmasta.

– Tietysti on oletettavaa, että vaikeuksia voi olla enemmän silloin, kun ramadan osuu lukuvuoden loppuun, jolloin kouluissa on jo muutoinkin levottomampaa ja oppilaat yleensäkin väsyneempiä vuoden koulutyöstä.

Koulu ei voi syöttää oppilaita väkisin, joten Nissilän mukaan tarvitaan joka tapauksessa kodin ja koulun yhteistyötä.

– Suomessa on perustuslain nojalla uskonnon vapaus, joten lähtökohtaisesti uskontoon ja sen harjoittamiseen liittyvät asiat ovat yksilöiden itsemääräämisoikeuteen kuuluvia. Mutta on selvää, etteivät perheiden sisäiset uskonnolliset käytänteet saa heijastua negatiivisesti koulujen arkeen ja koulutyöhön.

Keskustelua paaston vaikutuksista tarvitaan.

– Ramadaniin vietossa kysymyshän ei ole vain ruoasta pidättäytyminen vaan sen tavoitteena on myös asettautua niiden asemaan, joilla ruokaa ei ole. Suomessa on vietetty tästä syystä Nälkäpäivää vuosikymmeniä. Sinällään ei siis koulun näkökulmasta ole kyse niinkään paaston kieltämisestä vaan huoli lasten ja nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista.

OAJ: Perheet päättävät

Opettajien ammattijärjestön erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen ei ole kuullut, että ramadan olisi kielletty jossain koulussa.

– Islam on uskonto muiden joukossa. Samalla tavalla esimerkkinä kouluissa järjestettävät itsenäisyyspäivän tanssiaiset neljännellä luokalla tai vanhojen tanssit. Perheet saavat itse päättää, osallistuuko lapsi tai nuori niihin. Esimerkiksi lestadiolaisperheiden lapset eivät välttämättä osallistu.

Ramadan ei Lyhykäisen mukaan tuota kouluissa erityisiä ongelmia. Yläluokilla ruokala voi olla tyhjempi.

– Pikkuoppilaat saattavat kokeilla ramadania, mutta toiveena on aina, että huoltajat ilmoittavat siitä kouluun. Jos kokeilu ei tunnu hyvältä, oppilaat syövät normaalisti.

Myös Päivi Lyhykäinen sanoo, että myös muut kuin muslimit jättävät kouluruuan väliin.

– Toki päivällä syömättömyys voi näkyä keskittymishäiriönä, mutta monet yläluokkalaiset saattavat jättää ruokailun väliin eikä se näy oppitunneilla mitenkään.

Oppilaan ennalta tiedetyt poissaolot pitää ilmoittaa koululle eli pyytää vapautusta koulutyöstä.

Yle pyysi kommenttia kolmesta islamilaisesta yhdyskunnasta, mutta ei ole vielä saanut kommentteja.

Lue lisää:

Ramadan ja Suomen yötön yö hankala yhdistelmä: Syödä saa vain iltamyöhään

Irakilaisperheen ramadan Suomessa: Paastoa, jouluvaloja ja mustikkapiirakkaa

Noin 20 ammattikorkeakoulujen matematiikanopettajaa on miettinyt kahden päivän ajan lääkettä opiskelijoiden heikentyneisiin matematiikantaitoihin.

Opettajatapaamisen ideoinut liiketalouden yksikön lehtori Tommi Salmela Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta Xamkista sanoo, että matematiikan osaamisen heikentyminen näkyy suoraan arvosanojen jakaumassa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Gaussin käyrä on ikäänkuin kääntynyt nurinpäin.

– Ennen heikkoja oli vähän, keskitasoisia runsaasti ja tosi hyviä taas vähemmän. Tätä nykyä heikosti osaavia on iso liuta ja keskitasoisia vähemmän, Salmela sanoo.

Syitä käänteiseen kierteeseen voi Salmelan mukaan hakea monelta eri suunnalta. Yksi niistä on nykyinen huippuunsa kehittynyt teknologia, joka on vienyt tilaa ihmisen omalta päättelykyvyltä.

– Päässälaskutaitoakaan ei enää jokapäiväisessä elämässä ole välttämätöntä harjoittaa, sillä apuvälineitä on tarjolla enemmän kuin moni osaa laskea.

Yksinkertainen testi kertoo, että näin voi käydä opettajallekin. Kysyimme Salmelalta suorassa radiolähetyksessä, paljonko on kahdeksan kertaa yhdeksän. Hän ei muistanut vastausta.

– Nyt pistit pahan. Pitääkö minun oikeasti kertoa vastaus tuohon?

Toimittaja auttoi opettajaa kertomalla oikean vastauksen: 72.

Huomio amismatikkaan

Teknologia ei yksin pehmennä matikkapäätä vaan syyt ovat moninaisemmat. Moni opiskelija tulee ammattikorkeakouluun toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Salmela kohdistaisi toimenpiteitä juuri sinne.

– Meille Xamkiin tulee yhä enemmän opiskelijoita ammatilliselta puolelta. Olemme havainneet, että erityisesti heidän joukossaan matematiikan taidot ovat hieman heikompia kuin lukiosta tulevilla.

Yksi ammattikoulun kasvatti on Xamkin johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelmassa opiskeleva Elina Seppä.Matkailuvirkailijaksi aikoinaan valmistunut Seppä on sitä mieltä, että ammattikoulun matematiikka antaa melko ohuet valmiudet ylempää koulutusastetta varten.

– Matematiikan opiskelu tarkoitti yhtä liiketalouden matematiikan kurssia, jossa käytiin läpi aika perusjuttuja. Voisin silti veikata, etten olisi täälläkään pärjännyt, jos matematiikkaa ei olisi ollut amiksessa lainkaan, Seppä toteaa.

Seppä sanoo, että matematiikan opiskelu Xamkissa on haastavaa.

– Oman kokemukseni mukaan täällä on aikamoisia eroja osaamisessa. Olen kuullut joiltain luokkakavereilta, että tenttejä on jouduttu uusimaan useammankin kerran, kun niitä ei ole päästy läpi.

Asennetta tarvitaan

Oikeustradenomiopiskelija Sauli Sarjuksen tie nykyiseen opinahjoonsa Xamkiin kävi ammatillisen sähköalan koulutuksen kautta. Hän arvelee, että matematiikan opetus oli sähköpuolella moniin muihin koulutusaloihin verrattuna laajempaa. Silti se keskittyi enimmäkseen sähköalalla tarvittaviin asioihin.

– Toki matematiikan säännöt ovat pitkälti samat kaikkialla ja siinä mielessä koulutus antoi tietyssä määrin hyvät valmiudet. Opetus ei kuitenkaan ollut yhtä yleissivistävää kuin lukiossa, Sarjus pohtii.

Lehtori Tommi Salmela ei kaada kurasaavia ammattikoulujen opetuksen niskaan vaan huomauttaa, että myös opiskelijoiden oma asenne vaikuttaa oppimiseen.

– Uskon, että opetus ammattikouluissa on laadukasta. En lähde missään nimessä tuomitsemaan sitä. Jotta opiskelija voi saavuttaa osaamisessa riittävän tason, vaatii se omatoimisuutta, Salmela toteaa.

Hän muistuttaa, että myös ammattikorkeakoulujen välillä saattaa olla eroja opiskelijoiden matematiikan osaamisessa. Vetovoimaiset koulut ja koulutukset houkuttelevat puoleensa usein parempia matematiikan osaajia.

Opiskelijat puolestaan korostavat hyvän opettajan merkitystä matematiikan opiskeluun innostamisessa ja oppimisessa.

– Mielestäni ammattikorkeakoulun opetuksessa on otettu hyvin huomioon se, että opiskelijat ovat taustoiltaan erilaisia. Toisilla on tuore lukiopohja, jollain taas saattaa olla kulunut kymmenen vuotta edellisestä opiskelusta, Sauli Sarjus sanoo.

Eriytyminen alkaa jo yläkoulussa

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) raportin mukaan eriytymistä matematiikan taidoissa tapahtuu lukion pitkän ja lyhyen oppimäärän välillä.

Karvin selvityksestä käy myös ilmi, että erot kasvavat opintojen edetessä. Siemen heikolle matikkapäälle kylvetään kuitenkin jo aikaisemmin. Erityisen selvästi eriytymistä tapahtuu perusopetuksen yläluokilta aina toisen asteen loppuun saakka.

Onko se sitten niin vakavaa, vaikka matematiikkaa ei kunnolla osaisikaan? Tarvitseeko matematiikkaa mihinkään? Kyllä ja kyllä, vastaavat monet asiantuntijat.

Turun yliopiston professori Erno Lehtinen on sanonut Ylen haastattelussa, että tulevaisuudessa kansalaisilta edellytetään selvästi parempaa matemaattista osaamista kuin ihmisillä tällä hetkellä on. Hän on myös ilmaissut huolensa suomalaisten kiinnostuksen vähenemisestä matematiikkaa kohtaan.

Myös koulutuspolitiikan johtava asiantuntija Leena Pöntynen Teknologiateollisuus ry:stä on korostanut, että teknologia-aloilla tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän arjen matematiikkaa, mutta myös ongelmanratkaisukykyä ja ilmiöiden ymmärrystä.

"Google helpottaa arkielämää"

Xamkin liiketalouden yksikön lehtori Tommi Salmela sanoo, että toisissa ammateissa matematiikkaa tarvitaan enemmän, toisissa vähemmän.

– Oman talouden hallinta on aika hankalaa, jos ei hallitse matemaattisia perussääntöjä. Numerotaito on tärkeää siinä missä lukutaitokin, huomauttaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun .

Tilanne on Salmelan mukaan huolestuttava, mutta ei vielä kriittinen.

– Emme me missään paniikissa ole. Nyt on kuitenkin oikea aika miettiä keinoja, mitä voisimme tehdä, jotta opiskelijat menestyisivät matematiikassa paremmin.

Myös opiskelijoiden mielestä matematiikan opintoja tarvitaan elämän varrella, mutta ei ehkä aivan siinä määrin kuin menneinä vuosikymmeninä.

– Tietyssä määrin niitä tarvitsee, mutta laskimet ja Google helpottavat arkielämää tosi paljon, sanoo Sauli Sarjus.

Jos omat kertolaskutaidot mietityttävät, voit käydä testaamassa niitä täällä.

Tradenomikoulutuksen matemaattisten linjojen opettajien seminaari Kouvolassa päättyy tänään perjantaina.

Lapin yliopiston perjantainen kunniatohtoripromootio oli tänä vuonna tavallistakin juhlallisempi. Kahdeksantoista tieteellisistä ja taiteellisista ansioista palkitun kunniatohtorin joukossa on muun muassa Suomen ystävänä tunnettu Monacon ruhtinas Albert II.

Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi henkilölle osoittaa. Kunniatohtorin arvonimen saavat myös muun muassa kirjailija Rosa Liksom, kapellimestari John Storgårds, ohjaaja Virpi Suutari ja oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Koko lista uusista Lapin yliopiston kunniatohtoreista löytyy täältä.

Arktiset alueet lähellä sydäntä

Lapissa ja Suomessa usein vierailevaa Albertia kiitellään yliopiston perusteluissa siitä, että hän ja hänen perustamansa säätiö ”Prince Albert II of Monaco Foundation” ovat tehneet yhteistyötä arktisten yliopistojen kanssa muun muassa ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvässä tutkimuksessa.

Säätiö on toiminut kolmetoista vuotta ja rahoittanut reilua 400 eri projektia, 16 maassa ja kaikilla mantereilla.

Se on tehnyt myös merkittävän rahalahjoituksen Lapin yliopiston varainhankintaan. Parin vuoden takainen lahjoitus on kohdistettu arktiseen koulutukseen ja tutkimukseen.

Kunniatohtoreiden lisäksi Lapin yliopiston professorit vihkivät yliopistosta valmistuneita tohtoreita ja maistereita perjantaina.

Katso myös, mitä tohtorinmiekalla voi ja pitää tehdä: promootiojuhlallisuuksista kertomassa professori Timo Aarrevaara. Hän kertoo, miten ruhtinas Albertin miekan hionta sujui edellisenä iltana.

Kompensoi omat lentonsa, ajaa vain sähkö- ja hybridiautolla

Monaco tunnetaan matkailusta, formuloista ja luksuselämästä, mutta sen ruhtinas vaikuttaa maanläheiseltä ihmiseltä. Hän on myös aidosti kiinnostunut ympäristöstä. Hän on muun muassa käynyt koiravaljakolla Pohjoisnavalla ja vieraillut muualla arktisilla alueilla.

Erityisen huolissaan ruhtinas on vesistöjen tilasta.

– Jos emme välitä merten hyvinvoinnista, emme yksinkertaisesti selviydy.

Kysymys hänen omasta hiilijalanjäljestään ei miestä hetkauta, koska hän on sitä miettinyt ilmeisen paljon, jo usean vuoden ajan.

– Olisi ihmeellistä, jos en miettisi omaa hiilijalanjälkeäni ja kuinka hyvitän sitä. Jos haluat rohkaista ihmisiä tekemään jotakin, sinun täytyy myös itsekin tehdä.

Hänen säätiönsä on kehittänyt ohjelman, jolla lasketaan hallituksen ja hänen omasta lentoliikenteestä syntyvä hiilidioksidi ja paljonko sitä kompensoidaan. Lentoliikenteessä ruhtinaan itsensä hiilijalanjälki on vuosittain 3 500 hiilidioksiditonnia. Kaikki Monacon hallituksen viralliset lennot ja hänen omat lentonsa kompensoidaan ja istutetaan metsää muun muassa Amazonin alueelle.

Suomi saa ruhtinaalta kehuja. Hänen mielestään on tärkeää pitää luonnonalueita niin koskemattomana kuin mahdollista.

– Toivon, että myös muualla kuin arktisilla alueilla tehtäisiin samaa. Suomessa on tehty uskomatonta työtä luonnon säilyttämisen suhteen.

– Lapissa pidän erityisesti talvesta ja revontulista, usein Lapissa viihtyvä mies sanoo.

Koulukuljetuksessa ollut taksi ja henkilöauto törmäsivät tänään Espoossa Turuntiellä.

Pelastuslaitokselta kerrotaan, että kaksi koulutaksissa ollutta lasta ja henkilöauton kuljettaja loukkaantuivat. Heidän vammansa ovat lieviä, mutta heidät kuljetettiin sairaalaan tarkastettaviksi.

Onnettomuus sattui Kilonkartanontien kohdalla puoliltapäivin. Kolari haittasi liikennettä puolen tunnin ajan. Poliisi tutkii kolarin tarkempaa syytä.

Porissa keskiviikkona palanut suuri kerrostalo Keskuskartano pysyy yhä suljettuna evakkoon joutuneilta asukkailta. Asukkaat eivät siis pääse hakemaan tavaroita kotoaan eivätkä tarkastelemaan, minkälaisia vaurioita palo aiheutti heidän asunnoilleen.

Satakunnan pelastuslaitoksen mukaan talossa tehdään edelleen raivaus- ja sammutustöitä eikä alue ole asukkaille turvallinen. Päätös sulkemisen jatkamisesta tehtiin viranomaisten yhteispalaverissa perjantaina.

Talon noin 250 asukasta evakuoitiin rakennuksesta keskiviikkona. Monet majoitettiin Yyterissä sijaitsevaan hotelliin.

Palo sai todennäköisesti alkunsa Keskuskartanon ylimmässä kerroksessa, jossa se levisi nopeasti koko talon ullakolle.

Palon aiheuttamat vahingot täsmentyivät torstaina. Talon ylin varsinainen asuinkerros eli kymmenes kerros on ilmeisesti ainakin pääosin säästynyt palovahingoilta ja kärsinyt ainoastaan savu- ja vesivahinkoja.

Poliisi pyytää vihjeitä

Poliisi on päässyt perjantaina Keskuskartanon ullakkokerrokseen tutkimaan palon syttymissyytä. Ennen perjantaita ullakkokerrokseen ei voinut mennä palon jälkeisen kuumuuden vuoksi.

Tutkinnanjohtaja Erik Salonsaaren mukaan tässä vaiheessa tiedetään varmasti vain se, että ensimmäiset liekit on nähty ullakkokerroksessa kerrostalon vanhan linja-autoaseman puoleisessa päässä.

Kerrostalon ullakkokerroksessa on asukkaiden varastotilojen lisäksi saunat ja pesutupa sekä neljä vastikään rakennettua huoneistoa. Poliisi pyytää edelleen yleisöltä vihjeitä palon selvittämiseksi.

Lue lisää: Porin kaupunki pyytää Keskuskartanon asukkaita ilmoittautumaan palvelujen piiriin

Nuorten aikuisten huumausaineiden käyttörikokset Lapissa ovat kasvussa. Poliisin tietoon on tullut tänä vuonna jo noin 300 huumeiden käyttörikosta, mikä on 25 prosenttia eli noin 60 tapausta enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan.

– Lisäksi meillä on huumeiden käyttäjistä hyvin paljon sellaisia vihjeitä, joita ei ole vielä ehditty tutkia loppuun saakka, rikoskomisario Reko Silvenius Lapin poliisista sanoo.

Yleisimmät huumeet Lapissa ovat kannabis ja amfetamiini. Paljon käytetään myös Subutexiä, muita huumaavia lääkkeitä ja ekstaasia. Valtaosa kiinni jääneistä huumeidenkäyttäjistä on 20–25 -vuotiaita.

Silvenius arvioi, että kuluvasta vuodesta tulee käyttörikosten määrässä ennätysvuosi.

– Se nähdään vuoden lopussa, mikä tilanne todellisuudessa on, mutta vahvat viitteet ennätysvuoteen ovat olemassa.

Tuloksellista työtä

Silvenius näkee, että huomattava merkitys on ollut Torniossa alkuvuodesta aloitetulla niin kutsutulla ankkuritoiminnalla, joka puuttuu huumeongelmiin ennaltaehkäisevällä ja rikoksia paljastavalla työllä.

– Se on suurin selittävä tekijä. Uskon, että luvut vielä kasvavat, kunhan pääsemme toiminnassa eteenpäin.

Ankkuritoiminnassa on kyse poliisin ennaltaehkäisevästä työstä, jota tehdään moniammatillisesti nuorisotoimen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa.

Tulokset ovat olleet hyviä ja olemme päässeet monessa asiassa eteenpäin. Toiminta jatkuu tämänlaisena, saadaan lisärahoitusta tai ei. Reko Silvenius

– Poliisin ennaltaestävään toimintaan vakinaistettiin alkuvuodesta työntekijä ja toinen työntekijä palkattiin vuodeksi nimenomaan koulujen ja muiden sidosryhmien kanssa yhteydenpitoon, Silvenius kertoo.

Ankkuri rantautuu muuallekin maakuntaan

Torniosta on saatu niin hyviä kokemuksia, että ankkuritoiminta rantautetaan myös muualle Lappiin.

– Kaupunkeihin on jo suunnattu toimia. Lisäksi pohjoisessa on käyty monilla alueilla matkailukeskuksissa ja muualla, missä on tullut epäilyjä laajemmasta huumausaineiden käytöstä.

Meillekin on luvattu resurssilisäystä ensi vuodelle eli pääsemme tekemään ennaltaehkäisevää toimintaa entistä tehokkaammin. Reko Silvenius

Lapin poliisi sai Poliisihallitukselta ankkuritoimintaan korvamerkittyä rahaa vuodeksi. Silveniuksen mukaan toimintaa jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin.

– Tulokset ovat olleet hyviä ja olemme päässeet monessa asiassa eteenpäin. Toiminta jatkuu tämänlaisena, saadaan lisärahoitusta tai ei.

Silvenius kertoo, että Poliisihallitus on alkanut selvästi ohjata yhä enemmän rahoja ennaltaehkäisevään toimintaan.

– Meillekin on luvattu resurssilisäystä ensi vuodelle eli pääsemme tekemään ennaltaehkäisevää toimintaa entistä tehokkaammin.

Säätytalon hallitusneuvotteluiden “metsätyöryhmä” sai shokkialoituksen neuvotteluilleen.

Suomen metsien hiilinielun vertailutaso joudutaan laskemaan uudelleen. Uudet luvut valmistuvat jo toukokuun aikana.

Metsien käyttö ja hiilinielut ovat yksi keskeisimmistä kiistakysymyksistä hallitusneuvotteluissa Säätytalolla. Asiasta neuvotellaan hiilineutraali ja monimuotoinen luonto -työryhmässä.

Laskennassa on kysymys erittäin merkittävästä asiasta: metsien hiilinieluista, hakkuista ja sitä kautta metsäteollisuuden investoinneista.

Luke on arvioinut päätehakkuualan vertailutasolaskelmassa 50 prosenttia suuremmaksi kuin valtakunnan metsien inventointiaineistossa.

Kyseessä on iso luku.

Laskuvirheen syy liittyy Luken mukaan siihen, miten päätehakkuukypsä metsä on määritetty.

Luke on tehnyt hakkuumetsiä koskevat arvionsa Suomen oloihin kehitetyn metsätalouden analyysi- ja suunnitteluohjelmiston, MELAn avulla.

– MELA-mallissa käytettiin päätehakkuukypsyyden kriteerinä ainoastaan puuston ikää. Nyt on huomattu, että tämä valinta johti selkeästi suurempaan päätehakkuualaan, sanoo apulaisprofesori Aleksi Lehtonen Lukesta.

Luke tarkentaa jo toukokuun aikana tapaa, miten päätehakkuukypsien metsien määrää lasketaan Suomen metsien hiilinielun vertailutasolaskennassa EU:n tasolla.

Päätehakkuu on metsänkorjuun viimeinen vaihe, jossa täysikasvuinen puusto kaadetaan lähes kokonaan ennen uuden metsän istutusta.

Virheen taustalla on EU:n LULUCF-asetus, joka asettaa metsien hiilinieluille ilmastopoliittisen tavoitteen.

Asetus edellyttää EU:n jäsenmailta metsien hiilinielun vertailutason laskentaa.

EU-jäsenmaiden tekemät laskennat hiilinielujen vertailutasosta vuosille 2021–2025 ovat parhaillaan EU-komissiossa tarkastettavana.

– Hyvä että havainto tehtiin tässä vaiheessa. Tämän pohjalta uudelleenlaskenta valmistuu toukokuun aikana, toteaa Lehtonen Lukesta.

Laskentavirhe paljastui, kun Luke julkaisi alkuvuodesta 2019 laajan raportin. Se mahdollisti vertailutasolaskennan ja sen arvioinnin myös avoimesti tiedeyhteisössä.

Luke julkaisi alkuviikosta asiasta tiedotteen.

Luke myöntää, että EU:lle tehdyssä hiilinielun vertailutasolaskennassa metsän päätehakkuukypsyys ei ollut yhdenvertaisesti määritetty.

Tämä koskee valtakunnan metsien inventointiaineistoa ja vertailutasolaskentaa MELA-mallin välillä.

Luken mukaan, tämä johti suurempaan arvioon uudistuskypsien metsien pinta-alasta kuin mihin Suomen valtakunnan metsien inventointi (VMI, 2009–2013) päätyi.

Hallitusneuvottelijat ovat vaitonaisia

Mitä vaikutuksia laskentavirheellä on sitten ilmasto- ja metsäkeskusteluun Suomessa

Tätä Luken Aleksi Lehtonen ei uskalla vielä arvioida.

– Kaikki odottavat nyt uusia lukuja. Sitten voidaan tehdä parempia päätöksiä.

Vuonna 2017 Suomen metsistä hakattiin 72 miljoonaa kuutiometriä puuta.

Viime vuoden luvuksi on arvioitu 75–77 miljoonaa kuutiota.

Luke arvioi vuosi sitten, että runkopuuta voidaan hakata Suomessa puuntuotannollisesti kestävästi enimmillään noin 85 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Lukuun sisältyvät sekä tukki-, kuitu- että energiapuuvarat.

Hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet ovat eri linjoilla hallituskauden tulevista hakkuumääristä.

Keskusta, RKP ja SDP sallisivat jonkinasteisia lisähakkuita. Vihreät ja vasemmistoliitto eivät halua kasvattaa hakkuumääriä.

Yle kysyi asiasta hallitusneuvotteluiden ilmastotyöryhmältä asiasta.

Ainoastaan vihreät kommentoivat asiaa Ylelle.

– Luke on aiemmin tiedottanut isompia mahdollisia hakkuumääriä, kuin uuden tiedon pohjalta oikeasti on mahdollista. Se, että Luke tiedottaa asiasta, viittaa siihen, että virhe ei ole ihan pieni, Satu Hassi vastaa.

Hassi ei sen sijaan suostu kommentoimaan, mikä vaikutus asialla on hakkuutavoitteisiin tai metsäteollisuuden investointisuunnitelmiin.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen suostuu myös kommentoimaan asiaa lyhyesti Ylelle.

– Päivitämme ilmastopaneelin omat laskelmat uusiksi, kun saamme Lukelta arvion virheen suuruudesta. Se näyttää, kuinka suuri vaikutus virheellä on LULUCF-sektorin päästöihin, Ollikainen sanoo.

Helsingin keskustan alittavan keskustatunnelin suunnittelu ei ole yksinkertaista hommaa.

Näin voi päätellä ainakin siitä, että hankkeen käsittely näyttää viivästyvän.

Jo tämän viikon alussa piti tulla tieto, milloin Helsingin keskustan ali kaivettava keskustatunneli, eli uudelta nimeltään maanalainen kokoojakatu, tulee Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn. Mutta tieto ei tullut vielä torstaina iltapäivään mennessä.

Vieläkään ei siis tiedetä ehtiikö suunnitelma käsittelyyn ennen kesää, kuten sen piti.

Tällä erää näyttää siltä, että kaupungin virallisten tunnelisuunnitelmien julkaiseminen siirtyy kesälomien jälkeiseen aikaan.

Miksi hanke viivästyy?

Viivästyminen ei ihmetytä, kun tietää, että tunnelia ei odota mikään selvä poliittinen voitto.

Suuret linjat menevät edelleen tunnelin kannattajissa näin: Vasemmistoliitto ja vihreät vastustavat. Kokoomus ja Piraattipuolue kannattavat. RKP, Liike Nyt ja siniset sekä perussuomalaiset ovat varovaisesti tunnelin kannalla. Ja yllättävää kyllä, myös SDP on nyt varovaisesti myötämielinen. Viimeksi SDP kaatoi tunnelihankkeen.

Nyt SDP:n Eveliina Heinäluoma sanoo, että kaikki liikkumistavat tulee ottaa pääkaupungissa huomioon.

– Päätöksenteossa pitää valita se ratkaisu, joka on liikenteen sujuvuuden kannalta paras ratkaisu.

Viivästyminen voi siis johtua vain siitä, että poliitikoille esiteltävä tunneli halutaan tehdä esittelyvaiheeseen niin hyvin, että se saisi taakseen mahdollisimman monta puoluetta. Ajatuksella "kaikille jotain".

Todellisuudessa nämäkään lupailut eivät välttämättä riittäisi siihen, että puolueet hyväksyisivät tunnelin rakentamisen.

Miksi edes "kaikille jotain" ei riitä?

Tunnelipäätöksessä poliitikkoihin vaikuttavat heidän omat ideologiset ajatuksensa. Eli vastaukset muun muassa siihen millaista Helsinkiä halutaan rakentaa ja millaista Helsingin liikenteen halutaan olevan.

Haluaako kaupunki viestittää, että omalla autolla ajaminen on hyväksyttävää vai ei? Miten päästöjä saadaan leikattua nykyisestä? Kuinka paljon elinkeinoelämää tulee tukea? Mikä on tulevaisuuden status-symboli pääkaupungissa?

Vastaukset näihin kysymyksiin ovat puolueilla kaukana toisistaan. Ja tämä tekee keskustatunneli-asiasta niin vaikean.

Erityisen syvällä jokaisen puolueen identiteetissä on muun muassa kysymys statuksesta. Mikä on hyvää statusta kellekin? Eli käytännössä: mikä on tavoittelemisen arvoista elämää? Millainen on tavoittelemisen arvoinen maailma?

Valtuusto ottaa kantaa, onko autoilu statusta

Ideologiset eroavaisuudet tulevat selvästi esille muun mussa eteläisen Helsingin liikennesumppua ratkottaessa. Jätkäsaaren, Hernesaaren ja Länsisataman liikenne pitäisi ratkoa jotenkin. Suuret ruuhkat riivaavat aluetta jo nyt.

Jopa osa vihreistä myöntää, että keskustatunneli olisi tähän ongelmaan hyvä ratkaisu. Mutta silti tunnelin rakentaminen voi olla vihreille aina liikaa.

Helsingin kaupunginvaltuusto siis tavallaan tunnelipäätöksellään määrittelee myös sitä, onko auto, päästöillä tai ilman, tulevaisuuden Helsingissä ja koko pääkaupunkiseudulla status-symboli vai ei.

Lautakuntaan vain yksi esitys?

Selvää on kuitenkin se, että keskustatunnelin jatkosta on käyty viime aikoina useita palavereja.

Lautakuntaan halutaan nimittäin viedä tunnelista enää vain yksi, maksimissaan kaksi vaihtoehtoa.

Vielä tammikuussa muun muassa Helsingin valtuustolle esiteltiin valtuustoseminaarissa seitsemän eri vaihtoehtoa tunnelista ja kävelykeskustasta.

Seitsemän vaihtoehtoa on kuitenkin koettu sekaviksi, joten lautakunnalle halutaan enää näyttää maksimissaan kaksi.

Nämä kaksi, tai yksi, vaihtoehtoa kaupunki muokkaa itse noista seitsemästa aiemmin esitellystä vaihtoehdosta.

Lopullisiin esityksiin otetaan vain parhaat palat esitetyistä seitsemästä vaihtoehdosta.

Ylen saaamien tietojen mukaan lautakunnalle mahdollisesti esitetään, että tunneli voitaisiin rakentaa osissa. Yksi yhteys kerrallaan, sillä yhteyksiä muun muassa satamiin on tulossa paljon. Näin rakennuskustannukset jakautuisivat pidemmälle ajalle.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka lähellä kaupungin uusi ehdotus tulee lopulta olemaan syksyllä 2017 Ylen julkaiseman Lemminkäisen tekemää suunnitelmaa.

Lue lisää:

Yle sai käsiinsä salaiset suunnitelmat: Kaksi suurta rakennusfirmaa suunnittelee Helsingin alle jättitunnelia

Salaisessa tunnelihankkeessa kytee Helsingin mehevin riita

Nyt se alkaa – Helsingin keskustan ali kulkevan tunnelin suunnittelu: "Ainutlaatuista koko Suomessa"

Masto on vaarassa sortua, ja siksi pelastuslaitos on eristänyt alueen 150 metrin säteeltä. Lisäksi parin pientalon asukkaat on evakuoitu.

Tällä haavaa mastosta on saatu sähköt katkaistua, ja palomiehet jäähdyttelevät mastoa.

Palon alkuvaiheessa levisi ilmaan myrkyllistä savua, mutta onni onnettomuudessa oli, että se nousi suoraan ylöspäin, kertoo päivystävä palomestari Joonatan Suosalo. Hänen mukaansa pelastuslaitos oli jo varautunut laajempiinkin evakuointeihin.

Laulaja Robin Packalen on 20-vuotias, mutta jo uransa toisessa luvussa. 13-vuotiaana alkanut ura teinitähtenä piti sisällään lukuisia hittejä, yli puoli miljoonaa myytyä levyä ja neljä Emma-palkintoa.

Se ura päättyi lokakuussa 2017 Hartwall Areenan konserttiin. Sitten tähti painui armeijaan ja ilmoitti, ettei tiedä koska hän palaa – jos palaa.

Paluun aika tuli tämän vuoden helmikuussa, kun Packalen esiintyi Emma-gaalassa ja lauloi ensimmäisen englanninkielisen kappaleensa I'll Be With You.

Siitä alkoi julkisesti Packalenin kansainvälinen ura, jota oli kulisseissa suunniteltu jo vuosia.

– Nyt olen aika paljon reissun päällä ja samalla tehdään uusia biisejä. Mutta totta kai ihan baby steps, kun ihan nollasta lähdetään. Tämä on pitkä prosessi ja tulee viemään paljon aikaa, kertoi Packalen Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

Frontside Ollien huippumenestys ei uusiudu

Kansainväliselle uralle tähtäävä suomalainen joutuu usein kohtaamaan epäilyjä, niin myös Packalen. Laulaja ei ota epäilijöistä paineita.

Hän tietää, että kansainväliseen supertähteyteen ei nousta yhdessä yössä.

– Suomalaiset on aika kärsimättömiä, jos joku tekee niinkuin minä tein. Se mitä tapahtui Frontside Ollien kanssa vuonna 2013 ei tule tapahtumaan uudelleen. Voi olla, että vasta 10 vuoden päästä tulee eka kiertue Eurooppaan.

Realismi ei tarkoita sitä, etteikö Packalenilla olisi unelmia.

– Olisihan se hienoa joskus saada Areena-kiertue johonkin päin Eurooppaa.

Toistaiseksi Packalen on julkaissut kaksi uutta kappaletta, kolmas tulee kesällä. Saksassa I´ll be with you soi jo yhden radiokanavan listoilla. Packalen uskoo, että kanavia tulee pian lisää.

Saksan-valloitus jatkuu kesällä, kun Packalen esiintyy Berliinissä kahdella keikalla. Suomessa hänet voi nähdä Ruisrockissa ja Tammerfestissa.

Muuten edessä on keikkailun suhteen välikesä: kun biisejä on vasta kolme eikä Packalen aio vanhoja esittää, ei mitään pitkää keikkasettiä vielä ole tarjolla.

Kesän bucket list

Robin Packalen oli vieraana Puoli seitsemän kevätkauden viimeisessä lähetyksessä, joka kuvattiin Helsingin keskustassa liveyleisön edessä.

Yleisö sai lähetyksessä ehdottaa Packalenille kesätekemistä. Näin hän ehdotuksiin vastasi:

Rullaluistele

“Olen kaatunut niin pahasti rullaluistimilla, että en tiedä uskaltaisinko. En pysy oikein jään päälläkään. Ehkä mun pitää ottaa se uudeksi haasteeksi ja kohdata pelkoni.”

Ui

“Ehdottomasti. Olen harrastanut kilpaintia kahdeksan vuotta, mutta sitten tuli muita juttuja. 100 metrin vapaauinti oli mun laji.”

Aja avoautolla

“Se pitäisi jotenkin toteuttaa. Ajan autolla etenkin Turku-Helsinki -väliä.”

Vieraile Jämsässä

"Sinnehän mä olin menossa seuraavaksi! Olen joskus toki ollutkin."

Teki Robin Packalen kesällä mitä tahansa, varmaa on, että hän saunoo lempisaunassaan Turun saaristossa. Ja siellä hän ottaa nopeat ja kipakat löylyt.

Katso Robin Packalenin koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Juoksutapahtuma vaikuttaa Helsingin liikenteeseen lauantaina kello 11:n ja 21:n välillä. Päivän aikana juostaan muun muassa puolimaraton ja maraton kaikkiaan noin 13 000 juoksijan voimin. Samoja reittejä pitkin juostaan myös viiden kilometrin matka, viestimaraton ja lasten maraton.

Osallistujat tulevat järjestäjien mukaan kymmenistä maista. Reitit kulkevat laajasti kaupungin reunoja pitkin Töölöstä Munkkiniemen kautta Lauttasaareen, Jätkäsaareen ja Hernesaareen.

Maraton, puolimaraton ja maratonviesti lähtevät Mäntymäentieltä Paavo Nurmen patsaalta. Viiden kilometrin juoksijat lähtevät Ruoholahden torilta ja lasten minimaraton Eläintarhan kentältä.

Reittien varrelta useita risteyksiä ja katuosuuksia on suljettu juoksujen ajan. Poliisi ohjaa liikennettä.

Rovaniemeläisellä Petri Vuomajoella, 33, on tatuoituna kumpaankin käsivarteen 16 sanaa. Jokaisen sanan tehtävä on muistuttaa.

Mies muistaa syödä ja juoda, koska hänen käteensä on tatuoitu sanat vesi ja ruoka.

Kädestä löytyy myös muun muassa sana vaatteet. Se muistuttaa siitä, että pakkasella on syytä pukeutua lämpimästi, eikä lähteä ulos ilman takkia, minkä mies on joskus tehnyt.

Osa tatuoinneista muistuttaa arkisista asioista, kuten laskujen maksamisesta tai varpaan kynsien leikkaamisesta. Osa siitä, että kaikkiin ihmisiin ei kannata sokeasti luottaa ja tunteet ovat normaali osa elämää.

Vuomajoen elämä ei ole kuitenkaan aina ollut riippuvainen käsiin tatuoiduista sanoista. Tarpeelliseksi ne tulivat silloin, kun hän 25-vuotiaana unohti eletyn elämänsä.

Kun Toni kuoli

Vielä kahdeksan vuotta sitten Petri oli nimeltään Toni. Tai oikeastaan Toni-Petri, mutta kaikki kutsuivat häntä Toniksi.

Eräänä joulukuisena päivänä vuonna 2011 hän oli ystävineen kotipaikkakunnallaan Torniossa baarissa istumassa iltaa. Kun humala muuttui liian tuhdiksi, mies päätti lähteä kotiin.

Hän meni läheiselle nakkikioskille, söi ja lähti jostain syystä kävelemään vastakkaiseen suuntaan kotitalostaan. Parin korttelin päässä kerrostalon rapussa Toni kuoli.

Halusin kuntoutua, jotta voisin ottaa poikani syliini. Petri Vuomajoki

Puhelin soi. Petrin äiti oli juuri lähdössä Oulussa töihin, kun hän sai puhelun. Hänen poikaansa oltiin tuomassa Torniosta Ouluun sairaalaan ja olisi varauduttava siihen, ettei tämä selviä.

Äidin silmiin pojan tila oli sairaalaan tuotaessa lohduton. Tajuton Petri makasi sairaalan sängyssä, kasvot ruhjeilla, veressä ja oksennuksessa. Korvasta valui verta.

– Kyllä tästä selvitään, nyt taistelet, äiti kuiskasi pojalleen, kun tämä vietiin leikkaussaliin.

Yksi isku voi saada aikaan vakavan aivovamman. Jopa kaatuminen, jos pään lyö tarpeeksi kovaa. Vuomajoen päähän oli kohdistunut useita iskuja. Hänet oli löydetty makaamasta kerrostalon rapusta verilammikosta. Toinen korva oli miltei repeytynyt irti, vasen silmä valunut poskipään paikalle ja kallo oli useammasta kohdasta halki.

Mies oli pahoinpidelty. Lääkäreiden mukaan vammojen perusteella tekijöitä oli ollut vähintään kaksi. Kukaan ei vieläkään tiedä, keitä pahoinpitelijät olivat ja mikä heidän motiivinsa oli.

Kolmen viikon kooma

Vuomajoki oli pahoinpitelyn jälkeen kolme viikkoa koomassa. Oulussa hän oli ensiksi teho-osastolla, josta hänet siirrettiin Rovaniemelle. Lääkärin ennuste oli, että mies on loppuelämänsä laitoshoidossa.

Vastoin odotuksia Vuomajoki heräsi koomasta.

Hänen ensimmäinen muistikuvansa pahoinpitelyn jälkeen oli Rovaniemeltä Lapin kuntoutuskeskuksesta. Sairaalan sängyn vieressä istui ihmisiä, jotka näyttivät tutuilta. Perhe.

Hän yritti puhua ja kirjoittaa. Kummastakaan ei tullut mitään. Kirjaimet olivat vain allekkain olevia vänkyröitä.

Vuomajoki vietti kuntoutuskeskuksessa yhteensä puolitoista kuukautta.

Eräänä yönä Vuomajoki piirsi äidilleen invamerkin ja tikku-ukon. Mies osoitteli merkkejä vimmoissaan ja hoki "katso, katso", mutta äiti ei ymmärtänyt, mitä poika tarkoittaa.

Seuraavana aamuna se kuitenkin valkeni. Vuomajoki halusi tietää, pystyykö hän vielä kävelemään, vai joutuuko hän pyörätuoliin.

Kuntoutuksessa ollessaan mies oppi uudelleen puhumaan, kävelemään ja syömään.

Hänen äitinsä asui vuoroin Oulussa kodissaan ja Rovaniemellä asuntoautossa yhdessä Petrin pikkusiskon kanssa. Hän halusi olla lähellä poikaansa. Ja poika tarvitsi äitiään.

Pelot vaivasivat miestä. Pelotti nukkua ja pelotti, että tukehtuu. Äiti ajatteli, että luultavasti siksi, koska pahoinpitelytilanteessa hän oli oksennellut ja ehkä pelännyt silloinkin tukehtuvansa.

Tulevaisuus sairaalan pedillä maatessa tuntui synkältä. Yksi asia auttoi häntä jaksamaan. Lapsi. Piti parantua, jotta poika oppisi tuntemaan isänsä ja isä poikansa, joka oli pahoinpitelyn tapahtuessa alle vuoden ikäinen.

– Halusin kuntoutua, jotta voisin ottaa poikani syliini ja kantaa häntä, jos hän ei jaksaisi kävellä.

Kun ihminen unohtaa koko elämänsä

Petri Vuomajoki unohti pahoinpitelyn seurauksena koko aiemman elämänsä. Kotikaupungin tutut kadut muuttuivat täysin tuntemattomiksi.

Vanhat ystävätkin muuttuivat vieraiksi. Suurin osa heistä onkin jäänyt pois elämästä. Ei niinkään siksi, että Vuomajoki olisi halunnut, vaan siksi, että kaverit eivät halunneet nähdä vaivaa tutustuakseen häneen uudelleen.

– En voi olla jonkun kaveri vain sen takia, että minulle sanotaan, että me olemme olleet kavereita.

Jonkinlaiset muistiongelmat liittyvät aina vakaviin aivovammoihin. Muistiaukko saattaa olla kuukauden mittainen tai jopa pidempi. On kuitenkin hyvin harvinaista, että ihminen unohtaisi koko elämänsä, niin kuin Vuomajoelle kävi.

Muisti tallentuu monelle eri aivoalueella. Ihmisellä on lyhytkestoinen ja pitkäkestoinen muisti: lyhytkestoisessa muistista löytyy esimerkiksi työmuisti ja pitkäkestoiseen muistiin sisältyy muun muassa tapahtumamuisti ja tietomuisti. Vamman kohdistuminen kaikille muistialueille on harvinaista.

Nopeinta toipuminen on 1–2 vuoden ajan vammasta. Senkin jälkeen toipumista voi tapahtua sopeutumisen kautta pitkäänkin. Osa muistista voi palautua spontaanisti tai kuntoutuksen avulla. Aina niin ei kuitenkaan tapahdu.

Elämäntapahtumien ja läheisten lisäksi Vuomajoki unohti myös monet arkeen kuuluvat perusasiat. Siksi hän otti tatuoinnit, jotka muistuttavat esimerkiksi ottamaan mukaan kännykän ja lompakon, kun hän lähtee kotoa ulos. Tai pesemään hampaat ja käymään suihkussa.

Vuomajoki ei halunnut ottaa tatuointeja hienolla tekstillä, koska niitä ei ole otettu koristeeksi.

– Minun tatuoinneillani on oikea tarve. Niiden avulla voin elää itsenäisesti.

Ennen sanan tatuoimista käteensä Vuomajoki on kirjoittanut sen paperille kotinsa seinälle ja sanan alle selityksen, mitä se hänelle merkitsee. Hän ottaa tatuoinnin, kun sana ja sen merkitys ovat painuneet muistiin.

Yhteen asiaan mies ei kuitenkaan tarvitse tatuointia muistaakseen. Vessassa käymiseen.

– Pahoinpitelyn jälkeen rakkoni toiminta muistuttaa viimeisillään raskaana olevan rakkoa. Vessaan pitää päästä jatkuvasti, mutta syytä sille ei ole löydetty.

Kun Petri syntyi

Oman elämän historian ja koettujen tapahtumien muistaminen on olennainen asia sen hahmottamiseksi, kuka minä olen. Eletty elämä vaikuttaa vahvasti myös oman identiteetin ja persoonallisuuden rakentamiseen.

Kun koko elämä on pyyhkiytynyt pois mielestä, saattaa käsitys omasta minuudesta tuntua epäselvältä. Niin Vuomajoki koki. Nimi oli Toni, joka sekin alkoi tuntumaan vieraalta, kun osa entisen elämän muistoista alkoi palata mieleen.

Mies löysi tietokoneeltaan päiväkirjamerkintöjä, joita hän oli kirjoittanut ennen pahoinpitelyä. Niiden perusteella muodostui kuva ihmisestä, joka on manipuloiva, itsekäs, valehtelija. Sellainen, mitä mies ei kokenut olevansa. Ainakaan enää.

Hän päätti muuttaa nimensä Tonista Petriksi.

Sen, miten Toni eroaa Petristä tietää ehkä parhaiten miehen lapsuudenystävä Jonne Suopajärvi. Miehet ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka.

Suopajärven mielestä aivovamman jälkeen Vuomajoki on tehnyt järkevämpiä ja harkitumpia päätöksiä ja on huomattavasti tietoisempi siitä, miten hänen oma käytöksensä vaikuttaa muihin.

Isoin muutos oli kuitenkin heti onnettomuuden jälkeen. Yhtäkkiä ystävä oli taas kuin 16-vuotias.

– Se näkyi eniten sosiaalisissa suhteissa. Esimerkiksi Petrin riitely vanhempiensa kanssa muuttui samanlaiseksi, kuin se on teininä. Hyvin monessa asiassa tuli kapinavaihe takaisin.

Vakavan aivovamman jälkeen ihmisen käyttäytyminen muuttuu usein jollain tapaa. Ärtyisyys ja impulsiivisuus ovat tyypillisimpiä luonteenpiirteiden muutoksia, etenkin silloin, jos aivovamma on tullut otsalohkon vaurioitumisen seurauksena.

Ihmisen jo olemassa olleet luonteenpiirteet voivat myös joko korostua tai latistua aivovamman seurauksena. Vuomajoen tapauksessa tapahtui jälkimmäinen.

– Ennen tapahtumaa Petrin ilot ja surut olivat tosi suuria ja viha paljon voimakkaampaa. Nykyään hän on huomattavasti hillitympi, Suopajärvi sanoo.

Vuomajoen toipumisprosessi on ollut vaikeaa, mutta hankalaa oli myös ystävällä. Ensin kuulla, että mies ei luultavasti ikinä herää koomasta tai jos herää, jää aivokuolleeksi.

Kun hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä heräsi ja kuntoutui, vaikeaa oli hyväksyä myös se, kun Petri sanoi, että Tonia ei enää ole.

– Se oli outo suruprosessi käydä läpi. Kun edessä seisoo sama, tuttu ihminen, joka ei kuitenkaan ole sama ihminen. Uudelleen tutustuminen oli vuosien prosessi.

Jotain samaa ystävässä oli kuitenkin jäljellä. Vuomajoen ollessa koomassa Robinin Frontside Ollie oli hittilistojen kärjessä. Kun Suopajärvi meni tapaamaan Vuomajokea sairaalaan, hän päätti soittaa kappaleen ystävälleen, koska tiesi, että ainakin aiemmin hän olisi inhonnut biisiä.

– Petrin vastaus oli, että olisi ollut parempi jäädä koomaan. Eli huumorintaju oli ainakin tallella.

Muistamattomuus houkuttelee hyväksikäyttäjiä

Aika, tunteet, luottamus. Myös nämä sanat on tatuoitu Vuomajoen käsivarsiin.

Pahoinpitelyn aiheuttama aivovamma muutti myös miehen ajantajun. Päivä tuntui muutamalta tunnilta, viikko parilta päivältä ja kuukausi viikolta.

Kipuakaan mies ei juuri tunne. Siitä muistuttavan sanan hän tatuoi käteensä, kun ymmärrys kivun hyödyllisyydestä konkretisoitui.

Vuomajoen alaselkä oli vihoitellut parin viikon ajan. Kipu ei ollut kovaa, mutta sen huomasi. Yhtenä päivänä hän ei kuitenkaan päässyt nousemaan sängystä ylös itse, joten hänen piti soittaa apua. Sairaalaan päästyään selvisi, että hänellä oli virtsatiekivi ja virtsatie oli ollut tukossa kaksi viikkoa.

Fyysisen kivun lisäksi mies ei pahoinpitelyn jälkeen tuntenut mitään muutakaan, ei iloa tai surua. Kun tunteet pikkuhiljaa palasivat, ne tulivat hyvin voimakkaina, ikään kuin säädettynä täydelle tasolle.

– Aluksi tunteet ahdistivat todella paljon, siksi tatuoin käteeni tunteet-sanan. Se auttoi muistamaan, että tunteet ovat normaali asia ja kaikki kokevat niitä.

Myös luottamus oli asia, joka piti opetella uudelleen. Ymmärtää se, että kaikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Vielä muutama vuosi sitten mies luotti kehen tahansa, joka tuli juttelemaan kadulla. Ja jos joku pyysi lainaan rahaa hän lainasi. Moni onkin yrittänyt käyttää muistamattomuutta hyväksi.

– Olen esimerkiksi maksanut olemattomia velkoja ja eräs tuttavani yritti pistää auton oven korjauksen minun maksettavakseni, sillä verukkeella, että minä olisin rikkonut sen.

Kuolema tulee joka yö

Suurin osa vakavista aivovammoista tulee vakavan liikenneonnettomuuden tai pahoinpitelyn seurauksena. Suomessa tapahtuneista aivovammoista kuitenkin vain 10–20 prosenttia on vakavia.

Jos aivovamma on tullut traumaattisissa olosuhteissa, kuten pahoinpitelyssä, voi seurauksena olla traumaperäinen stressireaktio. Siihen saattaa liittyä pelkoa, järkytystä ja ahdistusta.

Aivovammaan liittyy usein tajuttomuutta ja muistinmenetystä, minkä vuoksi aivovamman saanut ei välttämättä muista vammautumiseen liittyviä tapahtumia.

Vuomajoella on pahoinpitelyillasta tasan yksi muistikuva. Hän makaa lattialla, näkee pelkästään punaista ja yrittää soittaa epätoivoisesti hätänumeroon. Apu ei tule koskaan paikalle. Numero, jonka hän näppäili puhelimeensa, oli 911.

Tekijöistä miehellä ei ole mitään muistikuvaa.

– Ihan sama oliko pahoinpitelyn syynä se, että olin kusipää, minä aloitin tappelun tai että se oli vain päähänpisto. Haluaisin vain tietää, miksi.

Pahoinpitelyn jälkeen mies näki joka yö painajaisia, joissa jokainen hänen tuntemansa ihminen tappoi hänet. Ja aina kun hän tutustui uuteen ihmiseen, sama toistui. Ehkä miehen alitajunta prosessoi tapahtunutta näin – kun tekijästä ei ole tietoa, on kuka tahansa epäilty.

Paniikista eroon purkalla ja purentakiskoilla

Vesi-sanan alle on tatuoitu kuusi ruutua. Vuomajoki piirtää ruutuun aina yhden ruksin, kun hän on juonut vesilasillisen.

Toiseen käteen on myös tatuoitu tyhjä kalenteri, johon mies merkkaa, monesko päivä ja mikä viikonpäivä on. Kalenterin alapuolella on palkki, johon hän merkkaa kuukauden.

Vuomajoki ei kuitenkaan enää käytä kalenteria aktiivisesti. Hänen ei tarvitse turvautua moniin muihinkaan tatuointeihin enää niin usein kuin aiemmin. Syynä on hänen vaimonsa, johon hän tutustui pari vuotta sitten Tinderissä. Vaimo auttaa miestä esimerkiksi juoksevien asioiden muistamisessa.

– Se saa oloni tuntumaan hieman normaalimmaksi, kun ei tarvitse koko ajan suttailla käteen.

Jotkin asiat kummastuttivat aluksi vaimoa. Kuten se, että Vuomajoki lähetti WhatsApp-viestisovelluksessa aina pelkästään ääniviestejä. Mies kertoi myös heti aivovammastaan ja siitä, mitä kaikkea se on tuonut hänen elämäänsä.

Myöhemmin hän on ymmärtänyt, että yltiöpäinen avoimuus johtuu osittain siitä, että mies haluaa kertoa aivovammastaan pikimmiten, koska se selittää, miksi hän on erilainen kuin muut tai miksi hän toimii tietyllä tavalla.

Esimerkiksi suunnitelmien tekeminen on miltei mahdotonta. Jos mies tekee suunnitelmia ja menee nukkumaan, ei hän enää seuraavana päivänä muista niistä mitään. Suunnitelmien tekeminen on siis hidasta ja sen takia pariskunta on menossa häämatkalle vasta tänä kesänä, vaikka häitä tanssittiin syyskuussa 2017.

Vuomajoki ei myöskään mielellään mene julkisille paikoille, missä on paljon ihmisiä, koska se saattaa aiheuttaa paniikkikohtauksen. Sen varalta miehellä on aina mukanaan purkkaa tai purentakiskot. Hampaiden pureminen kovaa yhteen auttaa selviämään paniikista.

Suuri ihmismäärä ja hälinä vaikuttaa myös keskittymiseen, mikä vie voimat. Väsymys taas saattaa johtaa epilepsiakohtaukseen.

Kova väsymys onkin yleisin oire aivovammapotilailla. Ja väsymys ei ole mitään pientä. Viestin kirjoittaminen, lukeminen tai seurustelu vieraiden kanssa saattaa väsyttää Vuomajoen niin pahasti, että hänen on pakko päästä nukkumaan.

Ja se muisti. Etenkin suhteen alussa Petrin muistamattomuus saattoi jopa tuntua vaimosta pahalta. Mies ei esimerkiksi muistanut, mitä he ovat yhdessä tehneet.

Vaikka Vuomajoen aivovamma aiheuttaa omat vaikeutensa parisuhteeseen, saattaa se olla syy siihen, miksi pariskunta ylipäätään on yhdessä.

– Sen perusteella, mitä Petri on kertonut edellisestä elämästään, en usko, että meidän tiet olisivat ikinä kohdanneet. Minulla ei ole mitään yhteistä sen ihmisen kanssa.

Kirja kiitokseksi kehosta

Ennen pahoinpitelyä Vuomajoki opiskeli Tornion ammattikorkeakoulussa media-alaa. Kuntouduttuaan hän palasi hetkeksi kouluun, mutta lopetti sen kesken, koska opiskelu tuntui liian vaikealta. Nyt hän on työkyvyttömyyseläkkeellä.

Kun Vuomajoki ilmoitti ryhmänohjaajalle suunnitelmistaan lopettaa koulunkäynti, pyysi tämä miestä lupaamaan jotain ensin: ettei hän ikinä luopuisi luovuudestaan.

– Minun mielikuvitukseni on aina ollut hyvä. Kerron esimerkiksi pojalleni iltasatuja niin, että hän saa kertoa mitä sadussa esiintyy, missä ja milloin se tapahtuu. Muutaman minuutin miettimisen jälkeen minulla on tarina koossa ja kerron sen.

Vaikka hän oli huonompi ihminen, minulla on paljon kiitettävää. Petri Vuomajoki

Vuomajoki tatuoi sanan luovuus käteensä, jotta muistaisi lupauksensa. Muutamia vuosia sitten luovuus pääsi tositoimiin, kun mies löysi muistiinpanoja, jotka hän oli kirjoittanut ennen pahoinpitelyä. Kun hän oli vielä Toni. Ne liittyivät kirjaan, jota hän oli tehnyt usean vuoden ajan.

– Olen työstänyt kirjaa nyt kuusi vuotta ja minulla alkaa pikkuhiljaa olla kuva siitä, mitä Toni on miettinyt. Yritän tehdä kirjan loppuun Tonille. Vaikka hän oli huonompi ihminen, minulla on paljon kiitettävää, koska sain kehon missä elää. Vaikka se onkin rikkinäinen.

Lähteet: Petri Vuomajoen sairauskertomukset. Juttua varten on myös haastateltu Petri Vuomajoen äitiä ja vaimoa, sekä Tampereen yliopistollisen sairaalan neurologian erikoislääkäri Tomi Sarkasta ja Helsingin yliopistollisen sairaalan neurokeskuksen johtavaa neuropsykologia Marja Hietasta.

Mitä ajatuksia juttu sinussa herättää? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Yksi tönäisy muutti elämän pysyvästi – päävammat veivät halut ja hajuaistin

21-vuotias sai aivoverenvuodon kolarissa, toisen pudottuaan hevosen selästä – ja nousi uudestaan ratsaille: "Ei pidä lopettaa elämistä"

Siinä se on. Korskeanpunainen Porin raviradan uusi ylpeydenaihe. Yhdysvalloista Miamista kontissa Suomeen tuotu uusi lähtöauto.

Tai oikeastaan se oli tullessaan "vain" tavallinen avolava-auto. Tai ei sittenkään ihan tavallinen, sillä paripyörillä varustettu nelivetoinen Chevrolet 3 500 on kokoluokaltaan suurin sarjavalmisteinen pick up -auto.

Kun auto saapui Poriin, raviradalla alkoi ideapaja möyhiä. Syntyneet ideat puettiin suunnitelmaksi ja auto matkasi toiveiden mukaan työstettäväksi porilaiseen alan erikoisliikkeeseen Auto-Kirmolaan.

Auto tekee suomalaista ravihistoriaa

Tuhannen tunnin työn jälkeen auto on nyt lisävarusteltuna ja pellit puunattuna silmien edessä Porin raviradalla valmiina tositoimiin.

Porin Ravit Oy:n hallituksen puheenjohtaja Janne Ojanen ja vuosikymmenet Porin raviradalla lähtöautoa ajanut Kari Niemi myhäilevät tyytyväisinä.

– Tosi mahtavalta tuntuu, eihän tällaista ole muualla maassa, Niemi sanoo.

Ja tosiaan Porissa tehdään suomalaista ravihistoriaa. Koko maailmassakin ainoastaan Ruotsissa Solvallan raviradalla on vastaavanlainen lähtöauto käytössä. Auto on varusteltu Porissa nimittäin elämysautoksi, ei pelkästään lähtöautoksi.

– Haluttiin keksiä uusia elämyksiä raviyleisölle. Tästä pääsee aivan lähietäisyydeltä katsomaan, kun hevonen kiihdyttää starttiin, Ojanen kuvailee.

Auton lavakatsomo kuin huvipuistosta

Siispä kyytiin. Auton lavalle on asennettu nahkaistuimet seitsemälle katsojalle. Kun autoon kapuaa, tulee vähän samankaltainen olo kuin huvipuistolaitteeseen mennessä. Turvavyöt kiinni ja sen jälkeen kuljettaja laskee hydraulisesti lasikuomun alas.

Auto kaartaa radalle. On koelähdön aika tai oikeastaan koeajon. Nimittäin arkipäivänä ei radalla ole ravilähdön pääosan esittäjiä eli hevosia mukana.

Mutta tunnelmaan silti pääsee, kun auton vauhti alkaa kiihtyä. Ratamaisema aukeaa aivan erilaisesta kuvakulmasta kuin normaalisti katsojana raveissa.

– Hevonen juoksee nopeimmilllaan vähän yli kuuttakymppiä. Ohjeistuksen mukaan lähtöviivalla auton nopeuden kuuluu olla 52 kilometriä tunnissa. Ja sen jälkeen pitää kiihdyttää karkuun hevosista. Silloin nopeus nousee lähes sataan kilometriin tunnissa, Janne Ojanen kertoo.

Vauhdin hurman aistii ilman hevosiakin

Näin tosiaan vauhti kiihtyy kuin oikeassa lähtötilanteessa.

Myös siivekkeet levittäytyvät auton taakse kuin oikeassa lähdössä. Vauhdin hurma ottaa valtaansa. Tilanteesta puuttuu ainoastaan hevosten korske ja arvatenkin kilpailutilanteesta kiiluvat silmät aivan lähietäisyydeltä.

Autolähdössä hevoset asettautuvat rinnakkain lähtöauton siivekkeiden taakse. Katsojat seuraavat autossa lähtöä tummennetun lasin takaa, jotta hevoset eivät pelästy herkässä tilanteessa. Hevosille uusi lähtöauto ei muuten tuo sinänsä mitään uutta.

– Tärkeintä hevoselle on, että auto kiihtyy tasaisesti ja siirtyy nopeasti alta pois.

Hevonen kiihtyy maksiminopeuteen muutamassa sekunnissa. Lähtökiihdytys on koko juoksun asetelmille usein ratkaiseva.

– Autosta näkee lähietäisyydeltä, miten ohjastaja ottaa hevosellaan kärkipaikan.

Hevosten turpakuvat välittyvät ratayleisölle

Auton siivekkeisiin asennetut kamerat ottavat lähikuvaa hevosista kiihdytystilanteessa. Kuvat välitetään radan katsomon näytöille ja jättiscreenille.

Oikeassa ravilähdössä katsojat kuulevat autoon sisälle selostuksen ja radan kuulutukset. Istuinkatsomoon voidaan kytkeä tarpeen mukaan myös lämmitys päälle eli kyytiin pääsee ympäri vuoden.

Uusi lähtöauto on Porin radalle 100 000 euron investointi. Radalla tiedetään, että ihmiset haluavat nykypäivänä elämyksiä. Lähtöauton kyytiin pääsee raveissa parillakympillä.

– Ihmisillä on vapaa-aikaa paljon, mutta on myös paljon kilpailevia tapahtumia ja ihmiset valitsevat niitä haluamiensa elämyksien mukaan, miettii Porin Ravit Oy:n hallituksen puheenjohtaja Janne Ojanen.

Auto on ensimmäisen kerran virallisesti käytössä Porin raveissa tänään lauantaina.

Suomalainen matkailija hermostuu lentojen myöhästymisestä ja peruuntumisesta, majoituksesta ja auton vuokrauksesta.

Euroopan kuluttajakeskukseen tuli vuonna 2018 tuhatkunta matkailuun liittyvää valitusta, joista valtaosa koski lentoja.

Satoja omatoimireissuja tehnyt kokkolalainen Minna Harjunpää ja Euroopan kuluttajakeskuksen johtava asiantuntija Hertta Raatikainen jakavat parhaat vinkkinsä onnistuneeseen omatoimireissaamiseen.

Lennot ja varaukset

Minna Harjunpää:

Aina selain incognito-tilaan, kun etsii lentoja tai majoitusta, etteivät erilaiset sivustot ala lähettää ehdotuksiaan. Pahimmassa tapauksessa lennon tai huoneen hinta nousee, jos käy monta kertaa katsomassa ilman incognito-tilaa.

Porukalla reissatessa jokaiselle kannattaa yleensä varata erikseen oma lento. Tai ainakin verrata, kumpi vaihtoehto, kaikki kerralla tai jokainen erikseen, tulee halvemmaksi. Parhaimmillaan olemme kaverien kanssa säästäneet lennoista 250 euroa tällä tavalla.

Pelkkä menolippu voi koitua ongelmaksi. Pari kaveriani eivät päässeet kohdemaan lentokenttää pidemmälle, koska heillä ei ollut paluu- tai jatkolentoa, eli eivät voineet esittää todistusta, etteivät ole aikeessa jäädä maahan. Eri maiden käytännöt kannattaa selvittää tarkasti.

Myös lentopäiviä vertaamalla voi säästää satasia. Halvin lento löytyy usein muutaman välilaskun kautta. Tosin nykyään maksan mielelläni muutaman kympin enemmän, jos pystyn matka-ajassa säästämään vaikkapa 10 tuntia.

Pakettimatka onnistuu joskus yllättämään ja voittaa hinnassa. Paras löytöni oli Britanniasta ostettu viikon all inclusive pakettimatka Tunisiaan. Kaikki ruuat ja juomat, ilmastoitu hyvä hotellihuone, kolme allasta ja minigolf, menopaluu-lennot Suomesta ja menopaluut Briteistä yhteensä 260/henkilö.

Hertta Raatikainen:

Sopimusehdot on syytä lukea kunnolla. Ne pitäisi löytyä yrityksen sivuilta. Kannattaa myös etukäteen varmistaa, että netissä näkyvä hinta on kokonaishinta veroineen ja muine maksuineen.

Tarkkana myös omissa tiedoissa ja päivänmäärissä. Jälkeenpäin korjailu saattaa olla maksullista.

Luottokortti on turvallisin maksutapa. Jos jokin menee pieleen, luottokorttiyhtiö vastaa kuluttajalle. Esimerkiksi konkurssitilanteessa kuluttaja saa yleensä rahansa takaisin luottokorttiyhtiöltä, joka velkoo konkurssipesää.

EU:n alueella lentomatkailijoilla, myös omatoimireissaajilla, on yhdenmukaiset oikeudet lentojen viivästys- ja peruutustilanteissa. Käytännön soveltaminen ja käytäntöönpano voivat vaihdella ja matkustaja voi joutua odottamaan kauan lentoyhtiön vastausta ja vakiokorvauksia.

Kuluttajan pitää aina tehdä valitus lentoyhtiölle esimerkiksi sähköpostilla. Kirjallista näyttöä tarvitaan, jos korvausten saannissa toivotaan kuluttajaviranomaisten apua.

Moni varaa auton lentokentältä. Autosta kannattaa heti napata tarkat kuvat. Meillä on tullut valituksia, että vanhaa naarmua yritetään maksattaa vuokraajalla. Ilman kuvia ollaan sana sanaa vastaan.

Majoitus

Minna Harjunpää:

Olin varannut huoneen etukäteen selvittelemättä sen kummemmin asiaa. Kun pääsimme Latvian Riikaan perille yöllä, majoitusta ei yhtäkkiä ollutkaan. Kävelimme muutaman tunnin talvisilla kaduilla, ennen kuin löytyi kukkarollemme sopiva majapaikka.

Nykyään olen aina ennen varauksen tekemistä yhteydessä asiakaspalveluun tai yrittäjään sähköpostitse tai soittamalla. Viestittelystä voi päätellä paljon. Ensi kesän Lontoon reissumme majoitus kaatui siihen, kun yritys vastaili yhä nihkeämmin, jos kysyin vähänkin kriittisempiä kysymyksiä. En ottanut heiltä huonetta.

Aasian kaupunkeihin kannattaa varata majoitus vain ensimmäiseksi yöksi. Netin mainoskuvat eivät aina vastaa todellisuutta. Varaan lisäyöt vasta paikan päällä. En tyydy vastaanottovirkailijan antamiin tietoihin, vaan pyydän saada nähdä huoneen.

Kämpässä ei kannata jättää ruokaa näkyville. Heräsimme Thaimaassa yöllä rapinaan. Rotta söi pöydällä olevassa muovipussissa banaaneja, eikä pelännyt meitä yhtään.

Sijainnilla on merkitystä. Keskustan laitamilla on halvempaa majoittua, mutta matkustaminen maksaa ja vie aikaa. Kannattaa miettiä uhratako kolmen päivän kaupunkilomalla aikaa junassa tai metrossa istumiseen vai maksaako sen verran enemmän, että pääsee melkein joka paikkaan kävellen.

Hertta Raatikainen:

Majoituksessa pätee sama kuin lennoissa, kannattaa valita mahdollisimman luotettava kauppakumppani. Jos yritykseltä ei löydy yhteystietoja, miettisin, voiko siihen luottaa.

Vaikka verkkosivut ovat suomenkieliset, asiakaspalvelu ei välttämättä toimi suomeksi.

Kannattaa selvittää jo etukäteen, mitä sopimusehdot sanovat. Onnistuuko vaikkapa varauksen muuttaminen tai peruuttaminen? Saako peruutettaessa rahat takaisin?

Majoituksen hinta ei välttämättä ole koko totuus. Päälle voi tulla ylimääräisiä maksuja esimerkiksi siivouksesta ja kaupunkiverosta. Näistä pitäisi selkeästi kertoa kuluttajalle.

Luottokortin tietoja ei kannata koskaan antaa chatissa tai sähköpostilla.

Muiden matkailijoiden tekemiin hotelliarvosteluihin pitää suhtautua kriittisesti. Viranomaisten tietoon on tullut, että jotkut majoituksen tarjoajat ovat maksaneet positiivisista kommenteista tai karsineet negatiivisia palautteita sivuiltaan.

Isojen majoitusvälittäjien sivustojen kautta ei välttämättä aina löydä parasta hintaa. Joskus edullisin versio löytyy soittamalla suoraan hotelliin.

Hankaluudet

Minna Harjunpää:

Ongelmatilanteisiin omatoimireissaajan paras apu on suomalainen sitkeys ja päättäväisyys. Tärkeintä on ajaa asiaansa rauhallisesti ja ilman rähinää.

Olin Nepalissa, kun siellä syttyi sisällissota. Minulla oli lentolippu Bangkokiin, mutta jäin ulkonaliikkumiskieltojen takia useiksi päiviksi jumiin eri kaupunkeihin. Kun vihdoin pääsin Kathmanduun ja lentokentälle, yritin vaihtaa lentolippuni. Kansainvälinen yhtiö ei suostunut siihen Nepalin poliittisen tilanteen takia.

Istuin sinnikkäästi odottamassa yhdeksän tuntia, että pääsin kentän pomon puheille. Selitin ja vaadin, että minun on päästävä seuraavana päivänä koneeseen. Sanoin, että lentoyhtiö käski odotella kentällä koneeseen pääsyä. Seuraavana aamuna olin ensimmäinen tai toinen matkustaja, joka pääsi nousemaan Bangkokin lennolle.

Joskus pulassa auttaa toimiminen maan tavalla. Laosin ja Vietnamin rajalla velloi niin valtava ihmismassa, ettei läpi päässyt millään. Otin kavereiden passit, ja jyräsin neljän passin ja pienen rahatukon kanssa suomalaisena amatsonina massan läpi virkailijan luokse. Ei kestänyt kuin hetken, kun sain leimatut passit takaisin. Virkailijaa kiinnosti vain raha, ei se kenelle muut passit kuuluivat.

Vaikka kuinka varmistelisi, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. En lähtisi yhdellekään matkalle ilman matkavakuutuksia.

Olen joutunut lääkäröimään Lontoossa ja Thaimaassa. Minut on ryöstetty Pariisissa ja tavaroitani on varastettu Thaimaassa. Vakuutusyhtiö on aina korvannut ilman minkäänlaisia ongelmia.

Monelta harmilta välttyy, kun tutustuu reittinsä maihin etukäteen. Tietoa ei kannata hakea keskustelupalstoilta, vaan esimerkiksi suurlähetystöjen ja ulkoministeriöiden sivuilta. Se mikä päti viime vuonna, ei välttämättä ole voimassa enää nyt.

Sama on passien ja viisumien kanssa. Kannattaa selvittää kohdemaasta, tarvitaanko viisumi, ja kauanko passin on oltava voimassa vielä reissun päättymisen jälkeen.

Hertta Raatikainen:

Omatoimimatkailija on ongelmatilanteissa pääasiassa omillaan. Pakettimatkalaisilla on turvanaan matkatoimisto, jolla on huolehtimisvelvollisuus asiakkaistaan.

Kuluttajansuojan näkökulmasta turvallisinta on matkustaa EU- ja ETA-maiden alueella, koska meillä on yhtenäiset kuluttajasuojasäädökset. Kuluttajajärjestöt voivat auttaa ongelmissa näillä alueilla.

Suurin osa omatoimimatkoista sujuu ongelmitta. Kokemuksemme mukaan omatoimimatkailijat ovat fiksuja, kielitaitoisia ja valistuneita. He osaavat lukea sopimusehdot, vertailla hintoja ja ovat tietoisia oikeuksistaan. Vain pieni osa omatoimimatkailijoiden ongelmista päätyy kuluttajaviranomaisten käsittelyyn asti.

Lisää aiheesta: Lomareissua ostamassa ja matkasivusto tarjoaa sinulle vakuutusta? Huomioi ainakin nämä 7 seikkaa ennen kuin klikkaat

Hautausmaa on hiljainen, mutta valoisa. Hennot auringonsäteet sivelevät jäkälöityneen kiven pintaa. Tuuli käy vanhojen kuusien riippuviin oksiin. Ne huojuvat raskaina.

Outi Sanén käsi koskettaa satavuotiaan hautakiven nurkkaa. Hän on etsinyt tätä paikkaa vuosia. Kiven alla lepää Sanén isoisoisä, jonka Sané lupasi löytää isälleen ennen tämän kuolemaa.

Matka sisällissodassa punaisten puolella taistelleen Kalle Niemisen haudalle on ollut pitkä, sillä etenkin punaisten hautapaikkoja ei ole kirjattu mihinkään viralliseen dokumenttiin.

Sisällissota jäi kiinni liimatuille sivuille

Nyt 48-vuotias Outi Sané ei muista, että sisällissotaa olisi käsitelty koulun historian tunneilla kovinkaan laajasti. Hänen kotipaikkaseutunsa Jämsänjokilaakso tunnetaan verisestä Länkipohjan taistelusta sekä poikkeuksellisista yöllisistä teloituksista, joita tehtiin myös Jämsän kirkon kellotapulin juurella.

– En tiedä, olenko ollut leväperäinen historian tuntien suhteen, vai onko se asia jätetty Jämsän järkyttävän historian vuoksi koulussa vähemmälle. Huhujen mukaan 1980-luvulla Länkipohjan historian opettaja on liimannut oppikirjasta sisällissotaa käsittelevät sivut yhteen.

2000-luvun alussa sisällissodan tapahtumat alkoivat kuitenkin kiinnostaa. Suvun historia tuli ensimmäistä kertaa puheeksi isän kanssa. Hän kertoi, että Sanén isoisoisä oli toiminut Länkipohjan taistelussa punaisten hevosmiehenä kuljettaen ruokaa sotatantereelle ja haavoittuneita kotiin.

Tuossa taistelussa Kalle Nieminen oli myös kuollut. Muuta tietoa ei ollut, ja Sané huomasi aukkojen suvun historiassa vaivaavan ikääntyvän isänsä mieltä. Hän etsi Suomen sotasurmat 1914-1922 -arkistosta isoisoisänsä sivun.

– Isopappani, Valkaman Kallena tunnettu Kalle Nieminen oli kuollut Länkipohjan taistelussa 16.3.1918. Kuolintapa-otsikon alla luki mestattu. Teloitetun hevosmiehen kohtalo tuntui surulliselta, mutta en selvittänyt asiaa silloin enempää.

Vuonna 2017 keskustelu heräsi jälleen, kun Sané katsoi isänsä kanssa Noora Kytöharjun ohjaaman dokumenttielokuvan Kahtia jaettu kansa. Dokumentti kertoo vuoden 1918 tapahtumista Jämsänjokilaaksossa.

– Isä sanoi, ettei tiedä ollenkaan, mihin hänen pappansa on haudattu. Se oli minulle hälyttävä tieto. Sinä päivänä, 17.4.2017, lupasin, että etsin isälle Kallen haudan. Siitä matka lähti oikeastaan kunnolla liikkeelle.

Tiedonmurusia alkoi ilmestyä

Alkuun mielessä oli vain valtava määrä kysymyksiä. Sané tiesi, että sodassa oli kolme osapuolta: punaiset, valkoiset ja puolueettomat. Hän tiesi, että hänen suvussaan oli ollut jokaisen osapuolen edustajia. Isän isän suku oli ollut punaista, äidin suku valkoista, ja isän äidin suku neutraalia.

Sané alkoi selvittää sukulaisiltaan ja muilta vanhoilta jämsäläisiltä, mitä he tiesivät Jämsän ja Länkipohjan tapahtumista. Perimätietoa alkoi löytyä.

Osa vihjeistä oli kuitenkin ristiriitaisia. Toisten lähteiden mukaan Kalle Niemisen nimi oli kirjoitettuna Länkipohjan joukkohautaan. Sisällissodan tapahtumista kirjoittaneen tietokirjailija Jukka Rislakin teosten mukaan Nieminen oli kuitenkin tuotu taisteluiden jälkeen Jämsään.

Pienten tiedonmurusten putoillessa ja niitä kootessa kului vuosi. Helmikuussa 2018 murusten keskelle putosi pommi.

– Olin etsinyt jälleen tietoa Jukka Rislakin kirjoista. Siellä luki, että Kalle ei ollutkaan hevosmies. Hän oli toiminut kuularuiskumiehenä, joka sen ajan kielellä tarkoitti konekiväärimiestä. Eikä siinä kaikki. Isopappani oli kirjan mukaan ampunut Lapuan suojeluskunnan johtohahmot, komppanianpäällikön Matti Laurilan ja ehkä myös hänen poikansa, siis kuuluisan Lapuan lumiauran.

Samana iltana Kalle Nieminen ja muut konekiväärimiehet, joita Sanén mukaan oli yhteensä yhdeksän, oli viety Länkipohjassa sijaitsevan Mäkelän kestikievarin taakse riviin ja ammuttu.

– Se oli iso shokki. Soitin isälleni, ja sanoin, että teille on syötetty pajunköyttä. Isäni isä ei ollut kertonut koskaan lapsilleen, mitä hänen isänsä oli Länkipohjassa tehnyt.

Uutinen sai Sanén isän hämilleen.

– Mitä siinä kohdassa voi ajatella, kun tapahtumista, jotka yhtäkkiä järkyttävät, on kulunut sata vuotta? Siinä menee pakostakin hiljaiseksi, Sané toteaa.

Suru täytyi käsitellä

Yhtäkkiä Sané löysi itsensä tilanteesta, jossa hän teki sata vuotta sitten tapahtuneiden asioiden johdosta surutyötä. Hän pohti, mitä omasta isopapasta pitäisi ajatella.

– Häntä ei ollutkaan teloitettu hevosmiehenä, vaan verta vuodattaneena konekiväärimiehenä. Pitäisikö minun ajatella, että hän oli petturi vai sankari, vai mikä?

Lopulta Sané päätti suhtautua isoisoisäänsä yhtenä tuhansista muista sisällissodassa taistelleista. Miehenä, joka monen muun tavoin oli tarttunut aseeseen, koska yritti viedä maansa asioita parempaan suuntaan.

Maaliskuun 17. päivänä vuonna 2018 pienimuotoisessa, molempia sodan osapuolia kunnioittaneessa Länkipohja 1918 -tilaisuudessa Sané kertoi, kuinka matka Kallen haudan etsimiseen oli alkanut ja edennyt. Tilaisuuteen osallistujat kävivät Länkipohjan joukkohaudalla, jonka Sané luuli vielä tuolloin olevan myös isoisoisänsä hauta.

Illalla Sanésta tuntui, että Länkipohjaan jäi jotakin suurta. Olo oli kevyempi. Suru oli surtu.

Ja kuitenkin jotakin odottamatonta oli vielä edessä.

Kallen vaimo piti päänsä

Muistotilaisuuden jälkeen Sané kirjoitti Facebookiin käyneensä isopappansa haudalla Länkipohjassa. Messengeriin kilahti viesti, että eihän Kalle Nieminen ole Länkipohjan joukkohaudassa.

– Ihmettelin, että niin mutta kun hänen nimensä lukee siellä.

Kävi ilmi, että Sanén isoisoäiti Elina oli ollut Kallen kuoltua hyvin itsepäinen, ja Länkipohjassa oli ollut muitakin sukulaisia, jotka vaativat Kallen ruumiin tuomista Jämsään.

– Minulle sanottiin, että Elina oli saanut tahtonsa läpi, ja Kalle on Jämsän mullissa.

Todisteita Kallen ruumiin siirtämisestä Jämsään löytyi yhä enemmän. Selvisi, että Kallen takki, jossa oli luodin reikä rinnuksissa, oli myyty huutokaupassa Jämsässä. Sané soitti Jämsän seurakuntaan ja kysyi, mihin osaan hautausmaata etsiytyä. Yllätyksekseen hän kuuli, ettei Jämsästä löydy Kalle Niemisen hautaa.

– Sieltä sanottiin, että kyllä sen täytyy olla Länkipohjassa, kun sitä ei heidän kirjanpidostaan löydy.

Vanhat jämsäläiset olivat kuitenkin varmoja, että Kalle on haudattu Jämsään. Sané luotti heihin ja kertoi uutisen isälleen. 80-vuotiaan miehen kasvoilta näkyi helpotus.

– Isä tuntui ilmiselvästi rauhoittuneelta. Hän oli pohtinut isoisänsä kohtaloa elämänsä aikana kovasti.

Seuraavana kesänä Sanén isä kuoli.

– Isäni oli syntynyt vuonna 1938 ja oli sitä sukupolvea, jolle ei puhuttu sisällissodan tapahtumista mitään. Olen onnellinen siitä, että isä sai tietää, että hänen pappansa hauta on Jämsässä. Hän oli elänyt koko ikänsä sellaisen ison möykyn kanssa.

Vastaus löytyi valokuvien kautta

Viime vuoden lopulla jämsäläisten Facebook-ryhmään ilmestyi Sanén isoisoäidin Elinan 85-vuotissyntymäpäiviltä kuva, jossa oli paljon väkeä. Sané kertoi kuvan alla etsivänsä Elinan miehen Kallen hautaa. Vuodenvaihteen jälkeen vastauskommentteja alkoi tulla toisensa perään.

Ryhmässä alettiin pohtia yhteistuumin haudan sijaintia.

Huhtikuun alussa joukkovoima tuotti tulosta. Syntymäpäiväkuvan alle tuli viesti, että eräästä sukututkimustietokannasta oli löytynyt valokuva hautakivestä. Kivessä luki Kalle Niemisen, Elina Niemisen sekä heidän tyttärensä, vuonna 1919 kuolleen Aune Niemisen nimet.

Sanén silmien edessä oli kuva haudasta, mutta sen sijainti oli edelleen mysteeri. Sitten eräs vanha jämsäläinen, Esa Kivelä, muisti kulkeneensa lapsena Jämsän vanhalla hautausmaalla Niemisten haudan ohi.

Samasta paikasta, Jämsän vanhan hautausmaan keskivaiheilta, pieni, kallistunut ja jäkälän peittämä kivi löytyi lumen sulettua. Kivelä otti kivestä kuvan ja kuvasi videon Outi Sanélle, joka soitti saman tien seurakuntaan.

– Ne seurakunnan ihmiset, joiden kanssa olin aiemminkin ollut tekemisissä, olivat aivan innoissaan. Sitä on ihmetelty yhdessä, miksi Kalle Niemisen nimeä ei löydy hautakirjanpidosta. Emme ehkä saa koskaan tietää sitä, Sane pohtii.

Jämsän seurakunnan kiinteistö- ja hautaustoimen päällikkö Päivi Kiven mukaan Jämsän hautakirjanpito on vuodelta 1918 niin ajantasainen kuin mahdollista.

– Syy Kalle Niemisen nimen puuttumiseen kirjanpidosta on yksinkertaisesti se, ettei seurakuntia velvoitettu tuolloin pitämään minkäänlaista hautakirjanpitoa, Kivi toteaa.

Ensimmäiset ohjeistukset hautakirjanpidon ylläpitämisestä seurakunnille tulivat vasta vuonna 1929.

– Kallen puolison, Elinan hauta kyllä löytyy kirjanpidostamme, mutta kirjanpitomme mukaan tähän hautapaikkaan ei ole haudattu muita kuin Elina, Kivi kertoo.

Täyttä varmuutta Kallen ja Aunen hautaamisesta Elinan kanssa samaan hautaan ei Kiven mukaan ole.

– On mahdollista, että omaiset ovat kaiverruttaneet nimet jälkeenpäin. Kalle Niemisen nimi lukee myös Jämsän vanhan hautausmaan perällä olevassa punaisten muistomerkissä.

"Ihmiset ovat välittäneet"

Nyt Outi Sané seisoo ensimmäistä kertaa haudalla, jossa lukee hänen molempien isoisovanhempiensa nimet. Jämsän seurakunta on myöntänyt vuosikymmeniksi unohtuneen haudan huoltajuuden sen mullassa nukkuvien pojanpojan tyttärelle. Sanélla on mukanaan ämpäri, pesuaine ja harja.

– Se taitaa olla mustaa graniittia? hän kysyy ja pyyhkii silmäkulmiaan.

– Kyllä se siltä näyttää, vieressä seisova Esa Kivelä vastaa. Hän on tullut mukaan näyttämään, mistä hautakivi löytyy.

Kun likavesi huuhtoutuu pois, jäkälän peittämät mustat kirjaimet vaihtavat hiljalleen väriä kultaiseen. Sané pysähtyy katselemaan kultausta.

– Se kertoo, että ihmiset ovat kuitenkin välittäneet. Vanhat sukulaiset kertoivat torpparina työskennelleen Kallen olleen hiljainen mies, joka lähti sotaan parantaakseen lastensa tulevaisuutta.

Osa jäkälästä jää tarkoituksella reunoille muistuttamaan ajan kulumisesta. Viereen Sané asettelee kukkakimpun. Siinä on punaisia ja valkoisia kukkia.

– Onhan tämä hieno huipennus, Sané huokaa.

– Olen joutunut käymään läpi sukupolvia kestäneen trauman. Olen käsitellyt surua, jota Kallen leski Elina ei ole todennäköisesti koskaan saanut surra.

Kun muutaman vuoden kestänyt tunteiden myllerrys on alkanut helpottaa, mieleen on tullut uusia ajatuksia.

– Olen miettinyt, että haluaisin tavata lapualaisen Matti Laurilan jälkipolvea. Vaikka tilanne oli silloin niin surullinen ja traaginen molemmin puolin, olisi hienoa, jos voisimme katsoa yhdessä tätä maata jossa elämme, ja ehkä paiskata kättä ja halata.

Hautapaikkoja ei ole kartoitettu

Varmaa tietoa sisällissodassa kaatuneiden tai kuolleiden hautapaikoista on vaikea löytää. Erityisesti punaisten hautapaikkoja jäi kirjaamatta mihinkään viralliseen dokumenttiin, ja tieto sodan uhrien viimeisestä leposijasta on kulkenut vain perimätiedon välityksellä.

Kirkko ei ole tilastoinut sotien uhrien hautapaikkoja, eikä niiden kartoittaminen ole myöskään meneillään olevan sotasurmatietokannan päivityshankkeen prioriteetti.

Suomen sotasurmat 1914–1922 -arkiston suunnittelija Ilkka Jokipiin mukaan vankileireillä kuolleille osataan tyypillisesti sanoa oletettu hauta vankileirin joukkohaudasta. Hän ei kuitenkaan osaa arvioida, kuinka suuri osa sisällissodan uhreista lepää tällä hetkellä kadoksissa.

– Kirkon kirjoista voisi selvitä, onko vainaja siirretty mahdollisesti kotipaikkakunnalle. Jos meille tulee tieto hautapaikasta, kirjaamme sen ylös, mutta punaisilla on aika vähän hautaustietoja, Jokipii kertoo.

Työväenmuseo Werstas on koonnut kartan tiedossa olevista punaisten muistomerkeistä. Valkoisten muistomerkit ja haudat ovat Jokipiin mukaan paremmin tiedossa. Niistä on koottu lista Wikipediaan.

Jos sisällissodassa kuolleen sukulaisen haudan haluaa löytää, neuvoo Jokipii selvittämään ensin, miten sukulainen on kuollut ja missä.

– Jos on kuollut taisteluissa, saattaa olla joukkohaudassa metsässä. Jos on kuollut vankileirillä, vankileirin aineistosta voi löytyä hautauspaikka. Jos sitä ei löydy, sitä voi vielä yrittää vainajan kotiseurakunnasta. Jos sielläkään ei ole tietoa, on mahdollista, että asia jää selviämättä.

Suurimmalla osalla sisällissodassa kuolleista on tiedossa jokin kuolinsyy. Jokipii kuitenkin muistuttaa, että arkistossa oleva tieto pohjautuu alkuperäislähteisiin, joiden paikkansapitävyys ei aina ole täsmällistä.

– Siellä saattaa lukea, että on kaatunut, mutta todellisuudessa onkin jäänyt taistelun tiimellyksessä vangiksi ja tullut ammutuksi vankina. Suurimmalla osalla pitää paikkaansa se, mitä tietokannassa lukee, mutta tietokantaa täytyy lähestyä lähdekriittisesti.

Lue myös:

Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918? Uppoudu Ylen laajaan verkkojuttukokoelmaan sisällisodasta

Timo Pekkonen sai vasta aikuisena tietää, että häneltä salattiin oikea ukki – häpeä kasvoi teloituksesta, jossa ukin olisi pitänyt kuolla

Kun 300 vainajaa siirretään työkoneiden hälystä kirkkomaan rauhaan, tarvitaan arkeologeja, oikeuslääkäreitä ja rikospaikkatutkijoita – näin harvinainen haudansiirto toteutetaan

Perheet eivät unohda - 9 tarinaa sisällissodasta

Korjattu 18.5.2019 klo 16.01: Matti Laurila ei ollut Lapuan liikkeen johtohahmo, vaan Lapuan suojeluskunnan.

Viikonloppua vietetään varsin aurinkoisessa ja kesäisessä säässä. Ylen meteorologin Matti Huutosen mukaan lämpötila yltänee hellelukemiin tänään lauantaina maan länsi- ja lounaisosassa.

Huomenna sunnuntaina hellettä on luvassa vieläkin laajemmalti, ja helleraja voi rikkoutua suuressa osassa maan etelä- ja keskiosaa. Toistaiseksi vuoden korkein lämpötila mitattiin viikko sitten Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa, jossa lämpötila kohosi 25,2 asteeseen. Tuo ennätys rikkoutunee viikonlopun aikana.

– Tänään päivän korkeimmat lämpötilat ovat siinä 24-25 asteessa ja sunnuntaina 25-26 asteessa, sanoo Matti Huutonen.

Ainoastaan aivan Lapin pohjoisosassa sää on viileämpää ja lämpötilat jäävät viikonloppuna alle 15 asteeseen. Sateita ei ole lähipäivinä luvassa, mutta hallaan kannattaa varautua ainakin ensi yönä Etelä-Suomea myöten.

Nopeaa kylmenenistä ei ole luvassa alkuviikostakaan, mutta sade- ja ukkoskuuroja voi tulla eri puolilla maata. Syynä on lämpimän ja kostean ilmamassa leviäminen Suomeen Baltiasta. Huutosen mukaan maan eteläosassa lämpötila kohoaa alkuviikollakin yli 20 asteeseen ja pohjoisessakin päästäneen 15 asteeseen.

– Sitten, kun mennään loppuviikkoa kohden niin lämpötilat tipahtavat maan keskiosassa lähemmäksi kymmentä astetta ja etelässä alle 20:n.

Virpi Mäki, 54, purskahtaa nauruun kysymykselle siitä, onko hän tapetoinut makuuhuoneen seinät Take Thatin julisteilla. Ei tietenkään ole.

Mutta. Hänellä on "muistoseinä". Se on takkahuoneessa. Siellä on kuvia ja yksi julistekin.

– Vähän kyllä häpeän itseäni, että käyttäydyn kuin teinit. Mutta olen silti sitä mieltä, että ikä on pelkkä numero, elämä pitää elää.

Virpi Mäki haluaakin korostaa, että ihmisen pitäisi olla joskus itsekäs ja toteuttaa omia unelmiaan, hullujakin, silloin kun siihen on mahdollisuus, eikä lykätä niitä tulevaisuuteen.

– Koska sitten voi olla liian myöhäistä. Kun tekee sitä mistä tykkää, tulee onnelliseksi ja onpa vanhana sitten mitä muistella.

Oma juttu löytyi aikuisena

Virpi Mäki on kurikkalainen perheenäiti, joka lasten aikuistuttua ja lennettyä pesästä löysi viimein oman juttunsa. Harrastuksen, joka on paljon enemmän kuin bändi tai fanitus, vaikka siitä kaikki alkoikin seitsemän vuotta sitten. Se on yhteisö, entuudestaan tuiki tuntemattomia ihmisiä, eri puolilta maailmaa, jotka jakavat saman intohimon.

Eri ikäisistä naisista koostuva porukka tutustui toisiinsa sosiaalisessa mediassa, popyhtye Take Thatin faniryhmässä Facebookissa. Sittemmin heistä on tullut sydänystäviä, jotka vaihtavat kuulumisia lähes päivittäin ja tapaavat toisiaan yhtyeen konserteissa.

Fanikulttuurin tutkija Janne Poikolaisen mukaan Virpi Mäen tarina on melkein kuin kouluesimerkki siitä, miten fanikulttuuri toimii nykyisin.

– Voidaankin sanoa, että internet ja sosiaalinen media ovat suurin murros fanikulttuurin historiassa.

Musiikki, fanitietous ja faniyhteisöt ovat muutaman klikkauksen päässä.

Se, että ihminen voi fanittaa kotoa käsin tai anonyymisti ovat Poikolaisen mukaan vaikuttaneet siten, että fanikulttuurin piiriin on tullut yhä enemmän varttuneempia yleisön jäseniä ja toisaalta myös entistä nuorempia lapsia.

Ikimuistoiset Lontoon olympialaiset

Poikabändi Take That dominoi Ison-Britannian listoja 1990-luvulla. Yhtyeen suosiosta kertoo, että sen hajoamisen vuoksi vuonna 1996 Isossa-Britanniassa piti avata avustusnumeroita, joihin hätääntyneet fanit saivat soittaa.

Virpi Mäki oli tuohon aikaan pienten lasten kotiäiti. Hän tiesi yhtyeen, mutta se ei herättänyt sen kummempia tunteita: ei musiikki tai yhtyeen hajoaminenkaan.

Take That teki comebackin kymmenen vuotta myöhemmin nelihenkisenä. Robbie Williams oli jättänyt yhtyeen jo ennen sen hajoamista.

Kun bändi esiintyi Lontoon olympialaisten päättäjäisissä vuonna 2012, se oli hetki, joka tiesi Virpi Mäelle menoa.

– Silloin se kolahti. Aloin etsiä netistä ja YouTubesta lisätietoa ja mitä enemmän sain selville, sitä enemmän halusin tietää.

Lippu oli lahja itselle

Vuonna 2013 Mäki löysi Take Thatin faniyhteisön Facebookista.

Sama porukka päätyi juttelemaan usein ja huomasi jakavansa samanlaisen huumorintajun. Kun ryhmän muut jäsenet alkoivat puhua lippujen hankkimisesta Lontoon konserttiin, ajatus alkoi kiehtoa Virpiäkin.

– Silloin ajattelin, että mikä minua pidättelee. Päätin, että vuonna 2015, kun täytän 50, se on lahja minulta minulle: ostan lipun Take Thatin konserttiin.

Kun Take That esiintyi Lontoossa O2-areenalla kesäkuussa 2015, Virpi Mäki oli paikalla noin 20 000 muun fanin kanssa.

– Löysin oman istuimeni ja katselin ympärilleni. Muistan ajatelleeni, että näin tultiin Kurikasta tänne: tämä on se mun juttu.

Facebook-tuttujen kanssa keikalle

Ensimmäiselle konserttimatkalle Virpi Mäen aviomies lähti matkaseuraksi, vaikka ei konserttiin mukaan tullutkaan. Silloin Virpi tapasi stadionilla ensi kertaa yhden faniyhteisön tuttavistaan.

– Poruhan siinä tuli molemmilta. Oli fantastista tavata ihminen, johon oli tutustunut vain Facebookissa. Oltiin heti samalla aaltopituudella ja aivan kuin olisi tunnettu aina.

Virpi Mäki kertoo, että koko faniyhteisö on ihmeellinen. Eri ikäisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa: joukossa jo 1990-luvun fanien lapsiakin sekä Virpin kaltaisia "myöhäisheränneitä". Silti heidän välillään vallitsee merkillinen yhteys sosiaalisen median välityksellä.

Virpi Mäen Take That -faniyhteisön ydinporukkaan kuuluu yhdeksän jäsentä. Yksi on Kanadasta, yksi Yhdysvalloista ja kuusi Isosta-Britanniasta. He tapasivat ensimmäistä kertaa kasvotusten Virpin seuraavalla konsettimatkalla, vuonna 2017 Birminghamissa.

– En osaa sanoin kuvailla, miltä se tuntui, kun ne ihmiset olivat konkreettisesti siinä. Olimme kuin sisarukset – ei sitä osaa selittää. He olivat kaikki tosi sydämellisiä ja meillä oli niin hauskaa yhdessä.

Viime vuonna Virpi Mäki kävi katsomassa kolme Gary Barlow'n keikkaa ja tänä vuonna toukokuussa kaksi Take Thatin konserttia Lontoossa. Hän naurahtaa kuitenkin olevansa "pieni tekijä". Tuttava esimerkiksi on käynyt katsomassa saman konsertin 14 kertaa Englannissa.

Fanit ja idolit ovat lähentyneet toisiaan

Sosiaalinen media vaikuttaa merkittävästä Virpi Mäen harrastuksen ylläpitoon. Paitsi että hän ystävineen kommunikoi ja pitää yhteyttä somessa, siellä ovat myös bändin jäsenet.

– He ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa, informoivat mitä on tulossa ja näkyvät siellä itsekin usein. Tiedän että on paljon staroja, jotka ovat paljon passiivisempia. Tuntuu että nämä välittävät hyvin paljon faneistaan.

Poikolainen vahvistaa Mäen kokemuksen: sosiaalinen media on tehnyt fanien ja idolien välisestä vuorovaikutuksesta välittömämpää. Hän sanoo, että selkeimmillään se näkyy esimerkiksi juuri fanichateissa.

Hän huomauttaa, että vaikka internet ja sosiaalinen media mahdollistavat paljon hyvää, niin monia sosiaalisen median negatiivisia piirteitä liittyy myös virtuaalisiin faniyhteisöihin. Niissäkin on toisinaan ilkkumista, trollaamista ja suoranaista kiusaamistakin, jos ei muuten, niin ulkopuolisten toimesta.

Lisäksi faniutta kuvataan Poikolaisen mukaan monenlaisilla negatiivisilla ja stereotyyppisilläkin luonnehdinnoilla. Silti positiiviset seikat vievät tutkijan mukaan selkeän voiton.

– Puhutaan pakkomielteisyydestä ja hysteriasta, mutta kyllä itse näen, että fanius on ensisijaisesti positiivinen ja vahvasti voimauttava ilmiö. Sekin on positiivista, että faniutta ei ole ikään kuin velvoitetta jättää enää sinne nuoruuteen, kuten oli ennemmin.

"Se antaa niin paljon"

Virpi Mäki ei nuorena käynyt konserteissa, eikä fanittanut oikeastaan mitään tai ketään.

Kun hän sitten viisikymppisenä hurahti poikabändiin, tutustui sosiaalisessa mediassa uusiin ihmisiin ja lähti yksin reissuun – se oli yllätys lähipiirille, mutta eniten ehkä Virpille itselleen.

Itsekin hän on pohtinut, mikä hänet mahtoi saada repäisemään. Eikä hän tyrmää, etteikö viidenkympin villityksellä olisi voinut olla osuutta asiaan.

– Ainakin minusta on tullut rohkeampi. Ja ehkä se, kun lapset ovat muuttaneet kotoa, on vaikuttanut. Olen aina ollut sellainen, että laitan muut etusijalle, mutta nyt on tullut aika, että voin ajatella itseäni.

Kotijoukot toipuivat nopeasti hämmästyksestä, jonka äidin poikabändiin hurahtaminen aluksi aiheutti. Eikä Take Thatin kohdalla oikeastaan voi puhua poikabändistäkään enää, sillä bändin jäsenet Gary Barlow, Mark Owen ja Howard Donald ovat itsekin viisikymppisiä perheenisiä.

– Laitan konserttireissuilta perheenjäsenille kuvia whatsappilla ja he näkevät keiden kanssa olen ja miten kivaa meillä on. He tietävät, kuinka onnellinen olen, kun palaan ja ymmärtävät, että se auttaa taas jaksamaan arjessa. Se antaa niin paljon.

Yle Jyväskylä välittää suorana Jyväskylässä Kirkkopäivillä käytävän keskustelun, jossa piispa Teemu Laajasalo haastattelee koomikko Joonas Nordmania ja perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa.

Keskustelussa puidaan kysymyksiä muun muassa sananvapaudesta ja poliittisesta korrektiudesta, ja kolmikko pohtii yhdessä ilon ja ivan rajoja.

Areena-suora alkaa kello 19.30 ja kestää tunnin. Maksuttoman tapahtuman paikkana toimii Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasali.

Meneillään olevat Kirkkopäivät alkoivat eilen perjantaina 17. päivä ja kestävät sunnuntaihin 19. päivä. Kirkkopäivät ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurtapahtuma.

Päijät-Hämeen Ilmailumuseo saa tänä kesänä esitellä todellista harvinaisuutta, kun maailman ainoa I.V.L K.1 Kurki -lentokone on palannut entisöinnistä.

Kurki on nelipaikkainen lentokone, joka oli tarkoitettu ryhmäkoulutukseen sekä postin ja matkustajien kuljetukseen. Sen suunnitteli Suomen ilmavoimien lentokonetehtaan johtaja, insinööri Asser Järvinen. Se oli ensimmäisten Suomessa suunniteltujen ja rakennettujen lentokoneiden joukossa. Se oli myös ensimmäinen kone, johon mahtui enemmän kuin kaksi ihmistä.

– Kone on ollut varastoituna 1920-luvun lopulta alkaen ja viimeiset vuosikymmenet se vietti täällä Vesivehmaan museohallissa. Kyse on puurakenteisesta lentokoneesta, jolle kylmä ja kostea varasto ei ole kaikkein paras paikka, kertoo entisöintiä vetänyt Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhon projektipäällikkö Lassi Karivalo.

Kurki ei lennä enää koskaan. Sen moottori on romutettu ajat sitten. Koneen runko oli säilynyt melko hyvässä kunnossa, mutta muun muassa osa siipien rakenteista oli lahonnut ja ne piti rakentaa uudestaan. Kurjen entisöintiin kului kaiken kaikkiaan 5 000 tuntia.

Hankkeessa oli mukana Suomen ilmailumuseo, joka tarjosi asiantuntemusta ja muuta apua Kurjen entisöinnissä. Yhteistyötä tehtiin myös Koulutusyhteisö Tavastian kanssa.

Kyse on siis ainutlaatuisesta lentokoneesta, mutta miksi niitä on olemassa vain yksi kappale?

Dramaattinen ensilento testasi koelentäjän hoksottimia

Suomenlinnan edustalla koettiin 20.3.1927 jännityksen hetkiä, kun koelentäjä Georg Jäderholm valmistautui koelennolle suomalaisen ilmailuteollisuuden voimannäytteellä, Kurjella.

Nousukiito jäällä alkoi, mutta Jäderholm ei saanut Kurkea nousemaan normaalein toimenpitein ja kiidon jatkuessa edessä alkoi häämöttää railo.

Jäderholm veti ohjaussauvan täysin taakse ja onnistui hyppäyttämään koneen railon yli. Päästäkseen takaisin hän lastasi rungon takaosaan jääkimpaleita, jotka auttoivat tasapainon löytymisessä ja Jäderholm onnistui palaamaan Suomenlinnaan.

Katso myös: Opiskelijat maalaavat korvaamattoman arvokkaan lentokoneen – ainoa maailmassa

Kurjella lennettiin 55 koelentoa, yhteensä 13 lentotuntia, joiden jälkeen projektista päätettiin luopua, sillä sen lento-ominaisuudet eivät vastanneet odotuksia.

– Suurin syy Kurjen epäonnistumiseen taisi olla se, että siihen ei saatu riittävän voimakasta moottoria. Siemens-Halske -tähtimoottorin teho oli vain 120 hevosvoimaa. Tämä ei riittänyt, sillä koneen lentopaino oli yli tuhat kiloa, selvitttää lentokapteeni Hannu Iivarinen, Päijät-Hämeen Ilmailumuseota pyörittävän Lahden Ilmasilta ry:n puheenjohtaja.

– Toinen syy oli se, että koneen runko oli liian lyhyt, mikä huononsi lento-ominaisuuksia entisestään, jatkaa Karivalo.

Koneet puuta, miehet rautaa

Kurkea tarkastellessa käy välittömästi ilmi, että alkuaikojen ilmailu ei ollut herkkähipiäisten hommaa. Siitä piti huolen jo se, että sekä lentäjä että matkustajat olivat avotiloissa, sään armoilla.

Koelentokertomus puolestaan kertoo siitä, että matkan jatkuminen ja hengissä pysyminen olivat usein oman kekseliäisyyden varassa ja kaikki keinot olivat sallittuja, kunhan perille päästiin.

Nykyaikaisiin lentolaitteisiin tottunutta saattaa ihmetyttää myös se, että Kurki oli pääosin puuta.

Lue myös: Tuulonen sai jo toisen lentokoneen – tulossa vielä kaksi hävittäjää

– Tässä on 1920-luvun lentokoneille tyypillinen rakenne eli runko oli puuta ja se oli verhottu vanerilevyin. Pyrstö oli puolestaan kangaspäällysteinen, kertoo Lassi Karivalo.

Puu- ja kangasrakenteita käytettiin lentokoneissa pitkään. Toisessa maailmansodassa oli käytössä useita puurakenteisia lentokoneita. Vesivehmaalta löytyy myös DeHavilland Vampiren vanerirakenteinen ohjaamo.

Vampire oli suihkuhävittäjä, jonka ura Suomen ilmavoimissa kesti vuodesta 1953 vuoteen 1965. Sveitsin ilmavoimat käytti Vampirea koulukoneena vielä 1990-luvulla.

Entisöijälle riittää töitä

Kurki odottaa Vesivehmaan lentokentän museohallissa kävijöitä, joita 90-vuotiaan koneen uskotaan kiinnostavan.

– Tämä on muistutus ajasta, jolloin Suomessa osattiin suunnitella ja rakentaa lentokoneita. 1930-luvulla niitä tehtiin useita. Uskon, että tämä vetää Suomen lisäksi tänne vieraita ympäri maailmaa, sanoo Hannu Iivarinen.

Myös Lassi Karivalo on sitä mieltä, että jo vanhan lentokoneen entisöinti ja näytteillepano on merkittävä asia.

– Entisöintityö on osa ilmailuun liittyvää kulttuurihistorian tallentamista. Tämä lentokone kertoo tarinan siitä, miten Suomessa ilmailtiin 1920-luvulla.

Ilmailuun on aina liittynyt romantiikka, vaaran tunne ja uhkarohkeat sankariteot alkaen Ikaroksesta ja päätyen muun muassa Otto Lilienthalin, Charles Lindberghin, Pierre Clostermanin ja Antoine de Saint-Exupéryn kautta näiden päivien ilmailun edelläkävijöihin. Kurki kertoo oman, mielenkiintoisen tarinansa ilmailun pioneeriajoilta.

– Työt eivät tietenkään lopu tähän, vaan meillä on jo osin työn alla tämä Cauldron C.59, sanoo Lassi Karivalo ja viittaa Kurjen vieressä olevaan lentokoneaihioon.

Tiistaikerholaisille riittää entisöitävää, kun katselee ympärilleen museohallissa. Tämä on Karivalon mielestä hyvä asia.

– Koko tämän meidän eläkeläisporukan idea on, että me tykkäämme tällaisesta ahertamisesta. Tämä on meidän oma harrastuksemme ja hienointa on se, kun pääsemme kokoamaan näitä koneita ihmisten iloksi.

Kuuntele myös: Monen tarinan Kurki Päijät-Hämeen ilmailumuseon uusimmaksi vetonaulaksi

Satakunnassa länsirannikolla on tänään tehty kevään uusi lämpöennätys. Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötila nousi Kokemäen Tulkkilassa illalla kello 17 ja 18 välillä hetkeksi 25,3 asteeseen.

Lukema on kevään toistaiseksi kevään korkein. Edellinen ennätys oli Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa 11. toukokuuta mitattu 25,2 astetta.

Lämpimintä tänään on ollut monin paikoin Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Esimerkiksi Porissa mittari hätyytteli hellerajaa vielä kahden jälkeen iltapäivällä, mutta lopulta lukemat jäivät 24 ja 25 asteen välille.

Myös Turussa on ollut lämmintä. Siellä mitattiin tasan 25 astetta iltapäivällä kello 15.30.

Huomenna helleraja paukkuu monella paikkakunnalla

Jos tänään lauantaina vasta kutiteltiin hellerajaa, niin huomenna lukemat ylittynevät monin paikoin.

Ennusteen mukaan lämpimintä olisi Etelä- ja Länsi-Suomen sisämaassa.

Lämpötilan ennustetaan nousevan parhaimmillaan noin 26 asteeseen ja jopa hellerajalle laajalla alueella Uudenmaan, Savon, Keski-Suomen, Satakunnan ja Turun seudulla.