Kun Maria Tuominen, 40, alkoi tehdä kaverinsa kanssa livevideoita Facebookin Naistenhuone-ryhmään, hän huomasi ikävän ilmiön.

Se oli jo arjesta tuttua, mutta nyt ennakkoluulot tulivat vasten kasvoja myös sosiaalisessa mediassa.

– Monet ihmiset olettivat, että kaikki romanit varastavat eivätkä käy töissä. Ajattelin, että ei voi olla totta. On vuosi 2019, eivätkä ihmiset tiedä tai tunne, miten romanit elävät suomalaisina Suomessa.

Tuomisen äiti on romani ja isä valtaväestön edustaja. Lisäksi hän on naimisissa romanin kanssa, joten kulttuuri on hänelle tuttu. Siksi hän päätti alkaa rikkoa ennakkoluuloja romaneista sosiaalisessa mediassa.

Keväällä Tuominen perusti Facebookiin Maria Live -ryhmän ja alkoi kertoa livevideoilla avoimesti romanien elämästä sekä vastata ihmisten kysymyksiin. Hän huomasi nopeasti, että samat, rasistiset kysymykset toistuvat.

– Minulta kysytään paljon sitä, onko romanihameen alla koukkuja ja taskuja, joihin voi hamstrata tavaraa kaupassa. Ei ole. Varastaminen ei muutenkaan kuulu romanikulttuuriin.

Toistuvat kysymykset turhauttavat välillä, mutta Tuominen pyrkii hälventämään ennakkoluuloja vastaamalla niihin sinnikkäästi.

– Tämä vaatii pitkäpinnaisuutta. Joidenkin kysymysten kohdalla sitä miettii, että tätäkö mieltä ihmiset todella ovat romaneista.

Maria Live -ryhmä on kerännyt lähes 5000 seuraajaa. Tuominen on huomannut, että romanikulttuuriin liittyviä väärinkäsityksiä on paljon. Hän haluaa korjata väärinkäsityksiä ja korostaa sitä, etteivät kaikki romanit elä samalla tavalla.

Kokosimme alle Tuomisen vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita häneltä kysytään.

Miten romanivaatteita käytetään?

Romaninaisilla on päällään röijy ja musta samettihame, kengät kukin valitsee käyttötarpeensa mukaan. Vaatteet tehdään itse tai ne teetetään. Jokainen valitsee haluamansa kankaan ja pitsit röijyynsä itse. Samettihame painaa 4–7 kiloa ja maksaa noin 300–800 euroa.

Naisella on usein vähintään kolme hametta: arkihame kotikäyttöön, vähän parempi hame arkisempiin menoihin ja usein juhlahame juhlallisempiin tilaisuuksiin.

Romanimiehellä on asuna suorat housut, paita, kravatti, tummat usein lakeriset kengät. Lapset pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin kuin pääväestönkin lapset.

Alle 18-vuotiaalla teini-ikäisellä tytöllä on käytössä pikkuhame. Paitana on peittävä normaali pusero. Romanityttö alkaa käyttää romanihametta ja röijyä vaihtelevasti. Toivottavaa on, että aikaisintaan 18-vuotiaana.

Jos romanit ottavat yhteen muiden kanssa, miksi käytetään aina puukkoa tai asetta?

Tämä on täysin urbaanilegenda. Mitkään aseet eivät ole leimallisesti romaneille ominaisia. Jotkut käyttävät aseita, mutta valtaosa ei. Myös nyrkkitappelut ovat yhtä yleisiä kuin muissakin väestöissä.

Meidän perheessä emme ainakaan pidä puukkoa, veistä tai muuta asetta vaatteidemme alla.

Seuraavatko vartijat liikkumistanne kaupoissa?

Ikävän usein romaniasuinen profiloidaan varkaaksi. Etenkin vierailla paikkakunnilla vartijat kulkevat perässä ja seuraavat.

Kerran eräs asiakas oli nähnyt, että olin muka varastanut. Kesken ostosten maksamisen minut vietiin takahuoneeseen. Mitään ei tietenkään löytynyt, koska en ollut varastanut mitään. Se oli todella nöyryyttävää. Ihan lapseni takia tuli paha mieli, koska hän ihmetteli, että mihin äiti lähti kesken kaiken.

Pienessä kotikaupungissa meidät yleensä tunnetaan niin hyvin, ettei seuraamista juurikaan ole.

Miksi romanit eivät tee töitä ja opiskele?

Tämä on yleinen harhaluulo. Valtaosa romaneista opiskelee nykypäivänä ammatin ja käy töissä. Romanien työllistymisessä on usein haasteita ennakkoluuloista johtuen.

Romanit kouluttautuvat kaikenlaisiin ammatteihin, kuten lääkäreiksi, rekkakuskeiksi, asianajajiksi, koulunkäynninavustajiksi, eri alojen maistereiksi, kokeiksi ja niin edelleen.

Romanilääkäriin tai asianajajaan törmää harvemmin, koska romaneita on vähemmän. Yhä useampi romani käy korkeakoulun.

Moni romaninainen on opiskellut esimerkiksi lähihoitajaksi. Romanimiehiä on kaikenlaisissa ammateissa, mutta nyt monilla tuntuu olevan kiinnostusta kuljetusalaan.

Tekevätkö romanimiehet kotitöitä?

Romanikulttuuriin kuuluu siisteys sekä kodin ja perheen arvostaminen. Perinteisesti romaninaiset ovat ylpeitä kodinhoidosta, laittavat ruokaa ja siivoavat, mutta toki romanimiehetkin tekevät näitä töitä. Se riippuu henkilöstä. On myös romanitaustaisia mieskokkeja.

Romanimiehiä on myös yksineläviä ja yksinhuoltajia, joten on selvää, että hoitavat myös niin sanottuja naisten töitä.

Saavatko romanit avioitua valtaväestön kanssa?

Kyllä. Osa kuvittelee, että tämä ei olisi hyväksyttävää ja että oma suku ei hyväksyisi naimisiinmenoa valtaväestön kanssa, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Valtaväestön edustajan ja romanin häissä on vieraita molemmin puolin sukua. Muut romanit kuin hääparin ikäluokka eivät osallistu häihin.

Romanit pukeutuvat romaniasuun. Yleensä kutsussa on esitetty pukukoodi, mutta jos näin ei ole, vieraat saavat pukeutua niin kuin haluavat. Emme yleensä puutu muiden vieraiden pukeutumiseen.

Millaisia ovat romanisäännöt?

Ei ole olemassa romanisääntöjä. On vain romaneille tyypillisiä tapoja, kuten vanhempien kunnioittaminen, teitittely ja kohteliaisuus vanhempia kohtaan sekä puhtaus- ja siisteyskäsitys. Romanit teitittelevät yleisesti itseään yli kymmenen vuotta vanhempia kohteliaisuudesta.

Osa tavoista alkaa myös jäädä pois. Tänä päivänä romanit tekevät paljon sellaisia töitä, joissa romaniasu ei ole sallittu. Esimerkiksi lähihoitajina työskentelevät voivat nykyään olla työasuissaan, mikä ei ennen ollut hyväksyttävää romanikulttuurissa. Töihin, joissa vaadittiin työasua, ei välttämättä hakeuduttu ennen.

Määrääkö vanhin romani muiden sukunsa romaneiden tekemiset?

Meillä ei ole olemassa sellaista suvun vanhinta, joka määräisi, mitä muu suku saa tehdä. Kunnioitamme vanhoja ihmisiä ja heidän mielipiteitään.

Romanikulttuurissa on asioita, joita ei ole kohteliasta puhua vanhempien romanien aikana, vaikka saman ikäluokan romanit voivatkin puhua näistä asioista keskenään. Näihin kuuluvat esimerkiksi intiimeistä ja hyvin yksityiset asiat. Tätä valtaväestö kuvittelee usein salamyhkäisyydeksi, vaikka kyseessä on kulttuurista juontuva tapa toimia.

Mistä ennakkoluulot johtuvat?

Varmaan siitä, kun meitä on vähemmän, niin asioita yleistetään koskemaan kaikkia romaneita. Vähemmistöä kohtaan on helppo yleistää.

Osa ennakkoluuloista voivat juontaa myös romanien kiertolaiselämään, joka loppui kymmeniä vuosia sitten. Nykyään on selvä asia, että romanit opettavat lapsilleen, että koulut pitää käydä, ammatti pitää lukea ja töihin on mentävä.

Vanhoja perinteitä on toki edelleen, mutta pikku hiljaa ehkä sulaudumme paremmin massaan.

On romaneita, jotka elävät romaniarkea ja heitä, jotka elävät valtaväestön tapaan. Valinta on vapaa. Muilta romaneilta olen saanut palautetta, että hyvä kun joku on lähtenyt tekemään tällaista avointa tiedonvälitystä.

Romaneihin kohdistuva syrjintä elää sitkeästi

Suomessa on arviolta 10 000 romania ja heistä lähes 70 prosenttia kokee syrjintää arjessaan. Naisiin kohdistuu hieman enemmän syrjintää kuin miehiin.

Rasismia historiallisesti näkökulmasta tutkineen Miika Tervosen mukaan romanivastaisuus on suomalaisen rasismin kovaa ydintä.

– Se puhetapa ja ajattelutapa, joka romaneihin liittyy, ei vaikuta juuri muuttuneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Siinä missä muihin vähemmistöihin liittyvät keskustelut ovat menneet monin tavoin eteenpäin, romanivastaisuus elää sitkeästi ja on myös huonosti tunnistettu rasismin muoto.

Suomen Romaniyhdistyksen projektipäällikkö Päivi Majaniemi uskoo, että osallistuminen ja osallistaminen ovat ainoita keinoja päästä iänikuisista ennakkoluuloista lopullisesti eroon.

– Romanijärjestöjen keskeisiä tavoitteita ovat esimerkiksi romaneiden työllistyminen ja korkeakoulutus, millä pyrimme edistämään yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista yhteen hiileen puhaltamista.

Oulun Romanit ry:n puheenjohtaja Angelica Hagert kannustaa kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ennakkoluulojen hälventämiseksi.

– Uskon, että useamman kohdalla mielipide romaneista muuttuu positiiviseksi, kun meihin tutustuu. Valtaväestön tulisi rohkeasti uskaltaa ottaa romaneita töihin katsomatta kansallispukuun tai nimeen. Ennakkoluulot eivät pääse murtumaan, jos työllistymisessä ei anneta mahdollisuutta.

Tuomisen vastaukset on käynyt läpi myös Suomen Romaniyhdistys ry.

Aiheesta lisää:

Laura Hagert ei saanut työtä millään – vaihtoi sukunimensä, firmat vastasivat heti sähköposteihin

Romanit kertovat kohtaamistaan ennakkoluuloista Yle Kioskin videolla: “Kaikki romanit varastavat”

Kauppias Olli Pehkosen työpöydällä oli lähes kuukauden ajan asiakaspalaute, joka vaivasi häntä:

"11-vuotias tyttö toivoisi gluteenittomien osastolle omaa irtokarkkihyllyä, koska tavallisessa hyllyssä olevien kauhojen mukana siirtyy vehnäpölyä yms. Hän aikoo mennä kesällä Jyväskylään junalla, kun siellä sellainen jo on. Kun ei ole koskaan keliakian takia saanut irtokarkkeja"

Pienten lasten isänä Pehkonen tietää, kuinka tärkeitä hetkiä irtokarkkien ostamiskokemukset ovat. Kun Pehkoselle selvisi, ettei Jyväskylässäkään ole enää gluteenitonta irtokarkkihyllyä, päätti hän tehdä kauppansa Facebook-sivulle päivityksen, jossa pyysi apua palautteen antaneen tytön löytämiseksi. Ilmoituksessa Pehkonen lupasi tytölle erillisen karkkikierroksen.

Kauaa ei mennyt, kun tytön äiti otti yhteyttä.

– Viiden tunnin kuluttua päivityksestä tyttö oli kaiuttimen välityksellä puhelussa mukana ja kuuli, kun sanoin että järjestetään mahdollisimman nopeasti tämä tapahtuma hänelle. Se riemu oli kyllä todella koskettavaa, Pehkonen kertoo.

"Hyvänen aika, minähän olen etsintäkuulutettu"

Ilmoituksen takana oli lapualainen Sari Latvala yhdessä tyttärensä Ennin kanssa. Palautteen antaminen ei ollut heille uutta, vaan vastaavanlaisia palautteita on jätetty jo useampaan kauppaan eri paikkakunnilla. Nyt kuitenkin kesäloma sai yllättävän käänteen.

– Äitini laittoi minulle whatsapp-viestiä, josko minä olisin asiakaspalautteen takana. Meidät paljasti maininta matkasta Jyväskylään. Kuvakaappaus Facebook-päivityksestä paljasti viimein, että hyvänen aika, minähän olen etsintäkuulutettu, Latvala naurahtaa.

Enni on kärsinyt koko lapsuutensa ajan vehnäallergiasta, mutta keliakia puhkesi vasta myöhemmällä iällä. Tästä syystä hän ei ole päässyt maistamaan irtokarkkeja.

Latvala on ollut jo yhteydessä kauppiaaseen, mutta tarkempi ajankohta yksityiselle karkkikierrokselle on vielä sopimatta.

Aiemmin palautteisiin ei ole reagoitu.

– Osa on sanonut heti, että on liian vaikea järjestää. Joku on saattanut sanoa, että laitetaan asiaa eteenpäin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Tämä oli todella yllätys, että monet ovat reagoineet tähän niin tunteella.

Pussi kerrallaan tuoteselosteita tutkien

Kaupan Facebook-päivitys keräsi nopeasti suuren määrän kommentteja ja kohtalontovereita. Yksi kommentoijista on Kauhavan Alahärmässä asuva Anne-Mari Kujanen, jonka 7-vuotias tytär kärsii keliakiasta. Tämän vuoksi irtokarkit on täytynyt jättää kauppaan.

– Se on ikävä aina sanoa tytölle, että et sinä saa näitä, kun näitä on voinut joku ottaa kauhalla, joka on koskenut viljatuotteisiin.

Kujasen tytär ei pysty syömään kuin puhdasta kauraa. Normaalit viljatuotteet eivät käy.

–Se aiheuttaa kovia vatsakipuja ja vaikuttaa heti vatsan toimintaan, kun mahassa on nukkaa. Jo pienikin määrä vaurioittaa vatsaa.

Viljatuotteiden välttely on haasteellista. Tuoteselosteet täytyy tutkia tarkkaan.

– Nyt on jo oppinut vähän tietämään, kun on sata kertaa lukenut tuoteselostukset, mutta aluksi joutui kyllä pussi kerrallaan metsästämään, että mikä käy. Joskus on vieläkin epävarma, kun tulee vastaan uusia ainesosia. Kyllä se on välillä sellaista hakemista karkkiosastolla.

Latvala on myös huomannut, että tuoteselosteet voivat muuttua. Tästä syystä ne on syytä lukea tarkkaan joka kerta.

Tuhat kiloa karkkia

Kauppias Olli Pehkonen järjestää elokuun lopulla kahden päivän ajan pop up-tapahtuman, johon osallistuu myös Keliakialiitto. Tällöin paikalla valvotaan tarkasti, että kauhat eivät ole kosketuksissa viljatuotteiden kanssa.

Vastaavia tempauksia on järjestetty aiemminkin. Keliakialiitto palkitsi Länsi-Pohjan keliakiayhdistyksen irtokarkkitempauksen tämän vuoden keliakiatekona.

Sen sijaan pysyvämmän hyllyn järjestäminen olisi haastavampaa. Pehkonen on jo yli kolmen kuukauden ajan neuvotellut tavarantoimittajan kanssa asiasta.

– He pelkäävät kontaminaation vaaraa. Vielä he eivät ole lähteneet mukaan tähän, mutta ehkä tämä herättää keskustelua valtakunnallisestikin.

Sari Latvalan mukaan jo pari-kolmekin karkkilaatua riittäisi.

– Tärkeintä olisi, että lapsi saisi itse ottaa, tutkia ja tehdä sen ostopäätöksen turvallisesti. Olisi hienoa, jos ei tarvitsisi murehtia, onko kauha koskenut viljatuotteita. Kontaminaatiovaara pitäisi saada mahdollisimman pieneksi.

Vaikka Latvalan perheessä Enni pääseekin yksityiselle karkinostokierrokselle, aikoo perhe osallistua myös pop up-tapahtumaan.

– Päivät on kirjoitettu jo kalenteriin, Latvala naurahtaa.

Pehkonen arvioi parhaillaan, kuinka paljon karkkia tapahtumaan tarvitaan. Osallistujen määrä ainakin Facebook-päivityksen mukaan on suuri.

– Pitää neuvotella tavarantoimittajan kanssa, että mikä on oikea määrä. Veikkaan, että puhutaan noin tuhannesta kilosta. Se on tavoitteena, että karkit eivät lopu kesken.

Käräjäoikeus on antanut tuomiot hartolalaisvanhuksen kotiin ryöstöaikeissa tunkeutuneille miehille. Yhdelle heistä langetettiin kolmen vuoden ja viiden kuukauden vankeusrangaistus törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja törkeästä ryöstöstä. Hänellä oli kontollaan myös muun muassa liikenne- ja huumerikkomuksia.

Toinen päätekijöistä saa kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta vankeutta törkeästä kotirauhan rikkomisesta, törkeästä ryöstöstä ja ampuma-aserikoksesta.

Apuna olleet kaksi miestä tuomittiin sakkorangaistuksiin.

Vankeuteen tuomitut kaksi miestä tunkeutuivat 81-vuotiaan miehen kotiin Hartolassa maaliskuussa 2019. Vanhus puolustautui naamioituneita murtomiehiä vastaan ampumalla toista heistä. Syyttäjä teki jo aiemmin vanhuksen toiminnan osalta syyttämättäjättämispäätöksen.

Käräjäoikeudessa käsiteltiin myös vanhuksen toimintaa. Toisen päätekijän vaatima syyte tapon yrityksestä kuitenkin hylättiin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä: hätävarjelun oikeutusta ei tarvitse punnita erikseen

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on tehnyt päätöksen myös syyttäjän toimintaa koskevasta kantelusta. Kansalainen kanteli kihlakunnansyyttäjän päätöksestä olla syyttämättä hartolan ryöstön uhria tapon yrityksestä. Kantelijan mukaan syyttäjän olisi tullut nostaa syyte, jotta hätävarjelun oikeutus olisi selvitetty tuomioistuimessa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan syyttäjä olisi toiminut väärin, jos ratkaisu olisi perustunut vain ampujan kertomukseen. Syyttäjällä oli kuitenkin käytössään muun muassa esitutkintapöytäkirjat. Kantelijan näkemys perustui ilmeisesti mediassa olleisiin tietoihin tapahtumien kulusta.

– Vaikka usein on perusteltua saattaa ampuma-aseella tapahtuneen puolustautumisen oikeutus tuomioistuimen harkittavaksi, katson, että käsillä olevassa tilanteessa se ei ole ollut välttämätöntä. Ei ole odotettavissa, että itse tapahtumiin saataisiin tuomioistuinkäsittelyssä olennaista lisäselvitystä, päätöksessä todetaan.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätöksestä kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat verkkosivuillaan.

Oulun käräjäoikeus on antanut tuomionsa niin sanotusta soramonttumurhasta.

Tapaus sai paljon julkisuutta, koska henkirikoksen uhria etsittiin useiden kuukausien ajan maastosta Oulun alueella. Rikoksen uhrin löytämiseksi käynnistettiin laajat etsinnät viime syksynä ja niitä jatkettiin talven aikana, mutta uhria ei löydetty. Poliisi kertoilopulta löytäneensä henkirikoksen uhrin Oulun Alakylästä tiistaina 7. toukokuuta 2019.

Syyttäjä vaati alun perin kolmelle miehelle rangaistusta murhasta. Murhan motiivin epäillään osittain liittyvän huumausaineisiin.

Oikeus tuomitsi vuonna 1998 syntyneen Samuli Eino Oskari Heikkisen miehen surmasta viideksi vuodeksi vankeuteen.

Tämän lisäksi kaksi muuta miestä tuomittiin pidempiin vankeusrangastuksiin. Vuonna 1995 syntynyt Harri Henrik Hietamäki tuomittiin yhdeksäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen seuraavista syyteistä: Hautarauhan rikkominen, yllytys tappoon, kaksi törkeää vapaudenriistoa, ampuma-aserikos, pahoinpitely ja törkeä kotirauhan rikkominen.

Vuonna 1995 syntynyt Jimmy Johannes Leinonen tuomittiin kymmeneksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen hautarauhan rikkomisesta, yllytyksestä tappoon, kahdesta törkeästä vapaudenriistosta, ampuma-aserikoksesta, törkeästä hautarauhan rikkomisesta sekä kahdesta pahoinpitelystä.

Miehet pysyvät vangittuina. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Tampereen yliopistollisen sairaalan henkilökunta on huolissaan säästöjen vaikutuksesta potilasturvallisuuteen.

– Työntekijöiltä tulevien huolestuneiden viestien määrä on kasvanut juhannuksen jälkeen, kertoo Tehyn Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ammattiosaston puheenjohtaja Leena Saarela tiedotteessa.

Ammattijärjestön mukaan sairaanhoitopiirissä on käyty koko alkuvuosi yhteistoimintaneuvotteluja taloudellisten säästöjen löytämiseksi.

Sairaanhoitopiiri on muun muassa vähentämässä määräaikaisen henkilökunnan määrää ja sulkemassa osastoja määräajaksi joko kokonaan tai osittain.

– Useammassa yksikössä on yllättäen ilmoitettu toiminnan supistamisista syksyllä. Se näkyy väistämättä potilashoidon lisäksi myös henkilökunnan työssä jaksamisessa, Saarela sanoo.

Tehyn mukaan sairaanhoitopiiri on ilmoittanut, että yt-neuvotteluissa ei tavoitella irtisanomisia tai lomautuksia.

– Tosiasiassa se on kuitenkin vähentämässä henkilökuntansa määrää olemalla jatkamatta osaa määräaikaisten työntekijöiden työsuhteista, sanoo Tehyn pääluottamusmies Atte Tahvola tiedotteessa.

Tahvolan mukaan määräaikaista henkilökuntaa on tarvittu ja tarvitaan edelleen potilashoidon turvaamiseksi.

Työntekijät ovat katselleet muita työpaikkoja

Tehyn selvityksen mukaan pula koulutetusta hoitohenkilökunnasta on pahentunut tänä vuonna entisestään. Tämä näkyy myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä.

Lisäksi joillakin erikoisaloilla on pulaa lääkäreistä. Tehyn ammattiosastolle tulleiden viestien mukaan moni nykyinen työntekijä on alkanut harkita työpaikan vaihtoa työnantajan suunnitelmien takia.

– Useat työntekijät ovat kertoneet alkaneensa katsella muita työpaikkoja lisääntyneen kiireen, jatkuvasti muuttuvien työnantajan suunnitelmien ja määräaikaisten työsopimusten jatkon epävarmuuden takia, kertoo Tehyn pääluottamusmies Kimmo Mäkelä tiedotteessa.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yt-neuvottelut alkoivat tammikuussa 2019, ja ne jatkuvat ainakin syyskuulle asti. Käytännön toimenpiteet työnantajan edellyttämien säästöjen saamiseksi saattavat vielä muuttua.

Vuoden 1854 lokakuussa Suomenlinnasta lähti Ruotsinsalmeen kaksi siipiratashinaajaa. Alusten tehtävänä oli hinata siellä olevat tykkiveneet talveksi Helsinkiin.

Vain kahden tunnin matkan jälkeen toinen aluksista, siipiratashinaaja Diana osui kiviin Grårskärin länsipuolella. Alus upposi 10 minuuttia myöhemmin.

Yli 160 vuotta myöhemmin Sipoon vesiltä löytyi lähes täydellisesti säilynyt hylky. Viime vuoden kesästä lähtien löytöpaikalla on tehty tarkistussukelluksia ja nyt on selvinnyt, että kyseessä on samainen erittäin harvinaislaatuinen siipiratashinaaja.

Suomenlahden pohjassa makaava Diana on tiettävästi maailman vanhin säilynyt venäläinen höyrylaiva.

– Suomen aluevesillä on useampi saman aikakauden hylky ja on myös höyrylaivoja ja siipiratasaluksia. Niistä on kuitenkin tosi vaikea nähdä, että ne edes ovat siipiratasaluksia, koska ne ovat niin huonossa kunnossa. Tämä on niin hyvin säilynyt kuin se vain voi olla 160 vuotta pohjalla olleena, pitkän linjan sukeltaja Sami Paakkarinen kertoo STT:lle.

Nyt Museovirasto on avannut hylkypaikan harrastajasukeltajille ja ilmoittanut koordinaatit, joista Diana löytyy. Harrastajat yhteisöllistetään mukaan tutkimuksiin nyt ensimmäistä kertaa.

Esine säilyy kyllä holvissa, mutta kukaan ei sitä näe

Hylky löytyi viime vuoden kesällä sivukaiutuksen yhteydessä. Veneilijä Jussi Rekola oli vertaillut vanhoja merikarttoja nykyisiin ja löysi Sipoonselältä matalikon, jota ei ollut merkitty vanhaan karttaan.

Viistokaiun ja tarkastussukelluksen avulla selvisi, että kyse on hylystä. Hylylle tehtiin useampi dokumentaatiosukellus Urheilusukeltajat ry:n ja muiden harrastajien toimesta. Paakkarinen itse ei ollut ensimmäisellä sukelluksella mukana, mutta sen jälkeen sitäkin tiiviimmin.

– Kaverit pyysivät mukaan sinne kuvaamaan ja dokumentoitiin sitä sitten. Siitä se on sitten lähtenyt. Sinne on sitten tullut aina sen mukaan porukkaa, mitä on kenelläkin erikoistaitoja. Joku tekee vaikka 3d-mallinnusta hylyistä ja muuta, Paakkarinen kertoo.

Hylyn avaaminen yleisölle tarkoittaa käytännössä sitä, että on julkisesti tiedotettu, mistä koordinaateista hylky löytyy.

– Mitä enemmän havaintoja saadaan, sitä tarkemmin hylyn kuntoa ja historiaa pystytään arvioimaan.

Hylystä pyritään Paakkarisen mukaan luomaan eräänlaista vedenalaista museota. Tiedotuksella ja avoimuudella pyritään omalta osaltaan suojelemaan hylkyä.

– Ennen se on ollut aivan päinvastoin. Jos halutaan suojella jotain, niin siitä ei ikinä kerrota kenellekään mitään, Paakkarinen toteaa.

Paakkarinen kertoo, että museoesine säilyy parhaiten holvissa, mutta silloin kukaan ei sitä ikinä näe. Hän kuitenkin kokee, että historiallisesti merkittävien asioiden kohdalla pitäisi kiinnostuneilla olla mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan kohde itse.

Ylellinen posliini kertoo aatelishistoriasta

Sen lisäksi, että merenpohjassa on lähes täydellisesti säilynyt höyrylaivan hylky, on hylyssä myös erityistä esineistöä.

Hylystä on löytynyt muun muassa ylellisiä posliinisia astioita 1800-luvun alkupuolelta. Hylystä on nostettu yksi astia identifiointitarkoituksiin.

– Erityisen mielenkiintoista on se, että astiat ovat niin hyvin säilyneitä ja ne pystyttiin vielä tunnistamaan tämän ajan jälkeen. Siellä oli leimat ja ne löytyivät tällaisesta englantilaisesta posliinikatalogista, Paakkarinen kertoo.

Erikoista on myös se, että venäläisessä hinaajassa on tällaista esineistöä.

– Se on skottilaisen aatelisen yksityislaivaston alus. Hän on tietysti rahakas mies ollut, niin hänellä on ollut varaa laittaa vähän hienompaa astiastoa sinne, Paakkarinen kertoo.

Paakkarisen mainitsema aatelinen oli Charles Berd, joka oli muuttanut Pietariin 1700-luvun lopulla. Venäjän sotalaivasto lainasi aluksen sotakäyttöön.

– Jos se olisi alun perin Venäjän laivastolle rakennettu alus, niin siellä ei olisi tällaista esineistöä.

Hylky saatiin tunnistettua historiantutkija Mikhail Ivanovin Venäjän laivaston arkistoista löytämän haaksirikkoilmoituksen avulla.

Kukaan ei kuollut onnettomuudessa. Laivasta saatiin pelastettua kaikki dokumentit, mutta omaisuus jäi. Onnettomuuden syyksi on kirjattu luotsioppilaan navigointivirhe.

Hylky ei sovellu aloittelijoille

Hylyn koordinaatteihin on asennettu iso ankkuripaino, jossa on poiju. Poiju helpottaa hylylle menoa, mutta se myös suojelee hylkyä. Jokaisen ei tarvitse ankkuroitua hylyn läheisyyteen. Tällöin vähenee riski siitä, että joku ankkuroituu vahingossa hylkyyn ja aiheuttaa tuhoa. Nyt pienemmät alukset voi kiinnittää poijuun.

Hylky on tiettävästi myös ensimmäinen, jolle on avattu Facebookiin ryhmäsivu, johon havaintoja voi jakaa.

Siellä voi esimerkiksi kertoa näkyvyydestä paikan päällä. Se toimii kuitenkin myös tiedotuskanavana. Ryhmässä esimerkiksi kerrotaan, ettei kyseisen hylyn sukeltaminen sovellu ihan tuoreille aloittelijoille.

– Se on niin historiallisesti arvokas ja hyvin säilynyt. Sinne ei voi huonolla sukellustekniikalla mennä. Aloittelijalla voi olla tekemistä vielä tasapainotuksen ja muun kanssa, niin se ei ole heille ehkä ihan se paikka, Paakkarinen kertoo.

– Mutta ei se missään tapauksessa mikään vaarallinen paikka ole, hän lisää.

Iso pettymys. Kun ylioppilastutkintotodistus on pokattu keväällä 2013 ja mieleisen opiskelupaikan ovet pysyvät vuonna 2019 edelleen suljettuina, juhlatunnelma on kaukana.

– Kyllä harmittaa. Mutta pitää löytää taas joku ratkaisu D. Eli A B ja C on käytetty, niin mitä seuraavaksi, sanoo vantaalainen Tim Backhaus.

Backhaus on opiskellut lukion jälkeen kansainvälistä oikeutta Virossa ja yhteiskuntatieteitä ja eurooppaoikeutta Alankomaissa. Hänen mukaansa ulkomaille oli huomattavasti helpompi päästä opiskelemaan kuin Suomeen, mutta opinnoissa eteneminen ei tuntunut yhtä sujuvalta.

Backhaus palasi takaisin kotimaahan, teki töitä ja haki opiskelemaan. Hän pyrki Tampereen yliopiston ja Lapin yliopiston politiikan tutkimukseen, mutta jäi viimeksi mainitussa varasijalle 12.

Varasijalla paikka on lähellä, mutta kaukana

Backhaus ei ole yksin, sillä kevään yhteishaussa yli 100 000 hakijaa jäi ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Osalla heistä on jo paikka jossain muussa tutkinnossa.

Sellainen hakija on esimerkiksi turkulainen Mette Sassi, joka kirjoitti ylioppilaaksi samana keväänä kuin Backhaus.

Sassi oli lukiossa hyvä kielissä ja päätti jatkaa niiden parissa myös yliopistossa. Sivuaineena opiskeltu oikeustiede alkoi kuitenkin motivoida enemmän, joten hän tarttui keväällä pääsykoeurakkaan.

Turun yliopistosta irtosi varasija.

– Ärsyttäähän se aika paljon. Kun hain kielitieteisiin ensimmäisen kerran, jäin 0,36 pisteen päähän. Se oli ärsyttävän pienestä kiinni, mutta hain uudelleen. Oikeustiedekin jää nyt varmaan pienistä pisteistä kiinni, Sassi toteaa.

Sassin tavoiteltavana oli ensikertalaiskiintiön vuoksi vain neljäsosa oikeustieteellisen aloituspaikoista. Loput menivät niille, joilla ei ennestään ole kotimaiseen korkeakoulututkintoon tähtäävää opiskelupaikkaa tai jo suoritettua korkeakoulututkintoa.

Kiilaako ensikertalainen parempien hakijoiden ohi?

Ensikertalaisuus ei häviä, jos hakija on suorittanut tutkinnon ulkomailla tai ottanut paikan vastaan ulkomaisesta korkeakoulusta. Virossa ja Alankomaissa siipiään kokeillut Backhaus saa siis edelleen hakea ensikertalaisena.

Pääsykokeita kohtaan hänellä ei silti ole lämpimiä ajatuksia.

– Minusta opiskelijavalinta on ulkomailla vähän reilumpaa ja oikeudenmukaisempaa kuin Suomessa. Siellä voi näyttää motivaatiokirjeellä sitä osaamista ja kokemusta, mitä on saavuttanut koulun lisäksi.

Ensikertalaiskiintiöt ovat olleet käytössä syksystä 2016. Niiden vaikutuksia on tilastoitu vuosina 2016 ja 2017.

Molempina hakukertoina noin 270 ensikertalaista on hyväksytty opiskelemaan ei-ensikertalaisten ohi. Yhteensä hyväksyttyjä on vuosittain noin 48 000.

Korkeakoulut saavat itse päättää siitä, kuinka suuri kiintiö opiskelupaikoista varataan ensikertalaisille. Kiintiön tarkoituksena on parantaa nuorten mahdollisuuksia saavuttaa toisen asteen jälkeen opiskelupaikka korkeakoulusta.

– Jos kaikki 100 000 tänä keväänä ilman opiskelupaikkaa jäänyttä olisivat ensikertalaisia, olisi todella surullista, että he eivät saa ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa, opiskelijavalintauudistuksen projektipäälikkö Ulla Sarajärvi sanoo.

Sarajärvi on vetäjänä yliopistojen valtakunnallisessa opiskelijavalintahankkeessa. Kuten hänen työtehtävästään voi päätellä, suurimmat uudistukset ovat vasta edessä.

Suuri muutos hakijoille ja korkeakouluille

Ensi kevään yhteishaussa hakijoita on vastassa uudenlainen valintamenettely. Korkeakoulujen pitäisi täyttää vähintään puolet opiskelupaikoistaan hakijoiden todistusten perusteella, ilman pääsykokeita.

Aiemmin todistusvalintaa on käytetty eniten luonnontieteissä, sittemmin menettely on tullut kauppatieteiden ja tänä vuonna oikeustieteiden opiskelijavalintaan.

Menettelyn laajeneminen muillekin aloille on Sarajärven mukaan Suomen mittakaavassa suuri muutos.

– Koulutusaloille muutos on iso, koska heille tulee sitten eri kriteerein valittuja opiskelijoita kuin mihin he ovat aiemmin tottuneet.

Yliopistoissa todistusvalinnan kriteerinä on ylioppilastutkinto, ammattikorkeakouluissa joko ylioppilastutkinto tai ammatillinen perustutkinto. Niiden arvosanoja korkeakoulut pisteyttävät itse valitsemillaan painotuksilla.

Voit katsoa eri yliopistoalojen pisteytystapoja esimerkiksi tästä jutusta tai opintopolun sivuilta.

Todistuksesta ja valintakokeesta muodostuviin yhteispisteisiin perustuva valintatapa poistuu ensi keväänä kokonaan.

Pääsykokeita kuitenkin järjestetään myös jatkossa, ja ne ovat väylä opiskelupaikkaan heille, joilta vaadittava tutkinto puuttuu tai sen arvosanat eivät riitä auttamaan opiskelupaikan saamisessa.

Ammattikorkeakoulut ottavat syksyllä käyttöön yhteisen valintakokeen, ja myös yliopistojen aloille tulee pikkuhiljaa lisää yhteisvalintaa.

Sarajärvi kertoo, että ainakin psykologiassa, biotieteissä ja maantieteessä yhteisvalintaan siirtyminen tapahtuu lähivuosina.

Aivan kaikille aloille uudistus ei leviä: taide-, kulttuuri- ja liikunta-aloilla ja Diakonia-ammattikorkeakoulun tulkkikoulutuksissa opiskelijavalinnat tehdään vanhaan malliin.

Lukio ei kutsu enää

Valintauudistus heijastuu siihen, miten hanakasti lukioissa tavoitellaan menestystä ylioppilaskirjoituksissa. Jotkut lukiolaiset hankkivat jopa maksullista lisäopetusta, jotta todistuksessa komeilisi rivi yhteishaun kannalta mahdollisimman hyödyllisiä arvosanoja.

Tilanne on eri niille, joilla kirjoituksista on pidempi aika. Backhaus ja Sassi eivät kumpikaan voisi kuvitella, että palaisivat lukioon korottamaan todistusarvosanojaan.

– Sähköinen ylioppilaskoejärjestelmä vaikeuttaa yllättävän paljon sitä, kuinka arvosanoja voi lähteä korottamaan. Se olisi vaikeampaa nyt kuin vaikka pari vuotta sitten, Backhaus sanoo.

Heidän opiskeluaikanaan lukiossa ei ollut liikkeellä tietoa tulevista uudistuksista.

– Kirjoitin todella kielipainotteisesti. Jos olisin tiennyt, olisin ehkä valinnut muita aineita, jotta vaikka todistusvalinnalla pääsyyn olisi ollut mahdollisuuksia, Sassi toteaa.

Sekä Sassi että Backhaus suunnittelevat käyvänsä haluamiaan opintoja avoimessa yliopistossa.

Kun kursseja suorittaa tarpeeksi, niiden avulla voi hakeutua opiskelijaksi ilman valintakoetta. Avointen opintojen suorittamisella ei myöskään menetä ensikertalaisen statusta yhteishaussa.

Opiskelu avoimessa yliopistossa on kuitenkin maksullista, ja esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun pyrkiminen edellyttää vähintään 60 opintopistettä avoimen yliopiston opintoja.

Yksi opintopiste voi maksaa enintään 15 euroa, joten yhteensä opiskelupaikkaan johtavan väylän hinta saattaa saavuttaa 900 euroa.

Sarajärvi muistuttaa, että avoimessa yliopistossa ei ole pakko tähdätä opiskelupaikkaan, vaan kursseja voi käydä saadakseen käsitystä itselleen mieluisasta alasta. Suoritetuista kursseista saa joka tapauksessa opiskelijarekisteriotteen.

Juttua varten on haastateltu myös opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Katri Tervosta.

Helsingin asematunnelissa on sattunut vesivahinko, jonka seurauksena lattiat ovat lainehtineet vedestä ja palovaroittimet ovat soineet.

Päivystävän palomestarin Sami Lappalaisen mukaan syynä on vika automaattisessa sammutusjärjestelmässä asematunnelin McDonald'sissa.

Suutin oli mennyt rikki ja sen seurauksena sammutusjärjestelmä laukesi. Samalla se aiheutti myös palohälytyksen, vaikka tulipaloa ei ollutkaan.

Vettä ehti valua rakenteisiin tuhansia litroja. Pelastuslaitos pumppasi perjantaina alkuillasta vettä pois sähköpumpuilla ja kartoitti vahinkojen laajuutta.

– Kompassiaukion lattialla on vettä jonkin verran, mutta metroasema on toiminnassa. Muutamia liukuportaita on jouduttu sulkemaan, sanoo päivystävä palomestari.

McDonald's joutuu päivystävän palomestarin mukaan sulkemaan ovensa, mutta tässä vaiheessa vesivahinko ei ilmeisesti vaikuta tänään muiden asematunnelin liikkeiden toimintaan.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Norppakeskustelu käy Suomessa kiivaana, kun heinäkuun alkussa neljä kuuttia kuoli kolmen päivän aikana kalastajien verkkoihin. Keskiviikkona jätetty kansalaisaloite verkkokalastuksen kieltämisestä saimaannorpan elinalueella keräsi vaadittavat 50 000 nimeä eli se etenee eduskuntaan.

Aloitteessa ehdotetaan verkkokalastuksen kieltämistä ympäri vuoden saimaannorpan suojelemiseksi.

Kuinka huolissaan norpasta tulisi olla? Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä vastaa kysymyksiin saimaannorpista (Luontoon.fi).

1) Miten poikkeuksellista on, että kuutteja kuolee näin monta heti verkkokalastuskiellon päättymisen jälkeen?

Määrä on poikkeuksellinen, mutta on aina sattumasta kiinni, montako kuolee. Tiedämme selkeästi sen, että vielä heinäkuussa kuutti on altis jäämään verkkoihin kiinni. Mitä vantterampi ja isompi kuutti on, sen pienempi on todennäköisyys, että se jää verkkoihin. Kaikkein vaarallisin aika kuutille on touko–kesäkuu, joka onkin suojattu.

Tiedämme, että noin 80 prosenttia kaikista kalanpyydyksiin kuolleista saimaannorpista on alle 24-kiloisia. Kuutti saavuttaa tuon painon elokuussa.

2) Millaisiin verkkoihin kuutit kuolivat?

Kaikki neljä kuolivat verkkoihin (Metsähallitus), joilla pyydetään kuhaa tai isoa ahventa. Yksi oli 55 millimetrin solmuvälillä, kolme 60 millimetrin solmuvälillä. Kaikki vapaa-ajankalastajien verkkoja. On havaittu, että mitä harvempi verkko on solmuväliltään, sen vaarallisempi norpalle.

Vaarallisuus selittyy sillä, että kun norpan pää mahtuu verkon silmän läpi, se ei huomaa sitä. Silloin se helpommin pussittuu. Toki norpan räpylä voi jäädä kiinni esimerkiksi muikkuverkkoon.

3) Montako kuuttia arviolta kuolee vielä?

Jos mennään keskivauhtia, vielä muutama tulee tämän vuoden aikana. Verkkoon kuolleiden kuuttien määrä vaihtelee, se on noin 4–8 vuodessa. Mutta tämä luku on se, mikä tulee meidän tietoomme.

Emme tietenkään saa kaikkia kuolemia tietoomme. Kaikista norpanruhoista noin 40 prosenttia saadaan tutkittaviksi. Tällä vuosikymmenellä selvitetyistä kuolinsyistä liki 40 prosenttia on kalanpyydyskuolemia.

4) Mikä merkitys kuuttien kuolemilla on koko saimaannorpan kannalta?

Sillä on kaikkein suurin merkitys. Jos ei olisi verkkokalastuksen rajoituksia, saimaannorppa olisi kuollut sukupuuttoon. Tämä rajoitus on aivan ratkaiseva: käytännössä se, kuinka paljon kuutteja kuolee kalaverkkoihin, säätelee sen, miten nopeasti kanta kasvaa.

Tilastojen mukaan vuosina 2010–2018 kuoli 52 kuuttia kalanpyydyksiin. Jos nämä 52 olisivat jääneet eloon, kanta olisi noin 60 eläintä suurempi, sillä osa kuolleista kuuteista olisi jo sukukypsiä.

Tiedämme myös, että syntyvistä kuuteista noin 25 prosenttia elää sukukypsiksi aikuisiksi. Luonnontilassa tuo luku voisi olla 50 prosenttia.

5) Miksi kuutit uivat ja lopulta kuolevat verkkoihin?

Tätä ei ihan tarkkaan tiedetä. Mutta syitä on varmaan useita: ensinnäkin kuutin aistijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt vieroitusvaiheessa.

Toisekseen kuutti on jatkuvasti nälkäinen, joten se etsii ruokaa. Ne ovat uteliaita, joten esimerkiksi verkossa sätkivät kalat kiinnittävät niiden huomion. Lisäksi kuutti ei voi mitenkään havaita verkkoa, vaan se voi uida sattumalta siihen.

Tilastoistamme näkyy sellainen mielenkiintoinen asia, että kun kuutti painaa 24 kiloa, riski jäädä verkkoon pienenee. Emme tiedä sitäkään, että miksi juuri 24 kiloa on raja.

Todennäköisesti kuutti on oppinut tuossa vaiheessa syömään pieniä kaloja, joten se syö syksyllä matalammissa vesissä salakoita ja pikkukaloja. Siellä ei ole kalaverkkoja. Avovedessä puolestaan kuutit eivät hakeudu eivätkä osu paikoille, joissa verkkoja on. Toki ne ja isommat petokalat syövät samaa ruokaa, ja petokaloja kalastetaan usein verkoilla.

6) Onko merkitystä, kuka verkon on laskenut ja kuinka se on veteen laitettu?

Sillä ei ole eroja, kenen omistama verkko on. Pääosa Saimaan verkoista on vapaa-ajankalastajien verkkoja, sillä ammattikalastajia on vähän.

Käytännössä silläkään ei ole merkitystä, kuinka verkko on laskettu veteen. Toki se on tiedossa, että mitä löysempiliinainen verkko on, sitä helpommin siihen tarttuu kala – ja hylkeet. Jos verkko on ankkuroitu molemmista päistä, se voi hiukan pienentää riskiä, että kuutti jää siihen kiinni.

7) Perjantaina uutisoitiin, että kansalaisaloite verkkokalastuksen täyskiellosta norppavesillä etenee eduskuntaan. Jos tämä toteutettaisiin, kuka sitä valvoisi?

Kalastuksen valvontaa tekevät kalavesien omistajat eli osakaskunnat. Lisäksi valtiolla eli metsähallituksella on valvontaa, ja jonkin verran sitä tekee myös poliisi. Tätä voi verrata metsästyksenvalvontaan.

8) Kuinka paljon täyskielto lisäisi töitä?

Totta kai se lisäisi valvontatöitä. Tällä hetkellä meillä on kaksi valvojaa erikseen palkattu valvomaan keväistä verkkokalastuskieltoa. Arvioisin, että vuoden ympäri valvonta vaatisi 1,5 henkilötyövuotta.

9) Millainen saimaannorppakanta on tällä hetkellä?

Sen koko on noin 380–400 yksilöä. Käytännössä Pihlaveden, Haukiveden ja ehkä Etelä-Saimaankin tilanne on se, ettei nopeaa sukupuuttoon kuolemista voi noilla alueilla enää tapahtua. Muut 10 lisääntymisaluetta ovat vielä niin pieniä populaatioltaan, että sattumaltakin ne voivat hävitä. Tämä on pienten hajanaisten kantojen uhkatekijä.

10) Millainen on saimaannorpan kannanvaihtelu?

Kanta kasvaa vuosittain keskimäärin 3–4 prosenttia, eli noin 15 yksilöä vuodessa. Pitkällä trendillä selkeä kasvulinja on, mutta kasvu on hyvin hidasta. Totta kai asiantuntijat toivovat, että kanta kasvaisi mahdollisimman nopeasti, koska mitä isompi kanta on, sitä suojatumpi se on. Suojelutoimien tehokkuus ratkaisee, kuinka nopeasti kanta kasvaa elinvoimaiseksi.

11) Missä vaiheessa saimaannorpan uhanalaisuusluokitus voitaisiin poistaa?

Sitä ei ole tarkkaan laskettu, mutta varmasti kannan pitäisi kasvaa yli 1 000 yksilöön. Voi olla, ettei se poistu kokonaan koskaan luokituksesta, koska Saimaa on elinalueena niin pieni. Eli norpat saattavat olla silmällä pidettäviä, vaikka kanta vaikuttaisi elinvoimaiselta.

Tiedämme, että luonnontilainen Saimaa nykykoossaan pystyisi elättämään reilut 6 000 norppaa. Tällä hetkellä noin kolmannes Saimaan rannoista ja pinta-alasta on epäsuotuisaa norpan pesinnälle ja lisääntymiselle. Ajattelemme, että kanta voitaisiin kasvattaa noin 4 000 eläimeen.

12) Miltä norppien tulevaisuus näyttää?

Uhanalaiselta, mutta tiedämme, mitä uhkatekijät ovat. Keinot, joilla niitä voidaan suojella, ovat olemassa.

13) Mitkä ovat suurimmat uhkatekijät?

Selkeästi suurin uhka on kalanpyydyskuolleisuus. Seuraavina tulevat ilmaston lämpeneminen ja kannan hajanaisuus. Väijyvänä uhkana on häiriöiden lisääntyminen, talvinen vapaa-ajankäytön lisääntyminen norpan alueilla.

Yritämme seurata tuoko ilmastonmuutos mukanaan sen, että maaperästä huuhtoutuu elohopeaa Saimaaseen. Tällä hetkellä elohopeatilanne on erittäin hyvä, vielä 60-luvulla se haittasi norppakantaa.

14) Mikä olisi tällä hetkellä paras keino suojella saimaannorppaa kalanpyydyskuolleisuudelta?

Kyllä se on se, mitä metsähallituksessa on esitetty jo vuonna 2015: heinäkuun pitäisi olla norppa-alueilla verkoton. Se olisi tehokkain tapa vähentää kuuttikuolleisuutta ja parantaa sitä kautta kannankasvua.

15) Saimaa on kooltaan noin 4 400 neliökilometriä. Pohjois-Savon elyn kalastusbiologi Teemu Hentinen, minkä kokoinen on saimaannorpan suojelemiseksi säädetty rajoitusalue?

2 770 neliökilometriä. Rajoitusalueella ei saa verkkokalastaa 15.4.–30.6. Lisäksi ympäri vuoden alueella ovat kiellettyjä tietyt norpalle vaaralliset pyydykset, kuten riimuverkko.

Alue on laajentunut viimeisen kolmen vuoden aikana noin 700 neliökilometriä.

Kalastusrajoituksista voi lukea lisää maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

Lue lisää:

"Tämä on läpimurto, monien itkujen jälkeen" – Kuvaaja Juha Taskinen riemuitsee 400 saimaannorpasta

Saimaannorpan kuutteja löytyi alkukevään laskennassa 63 – määrä voi vielä kasvaa

Lähes kaikki Pullervon lajitoverit on jo kuvattu ja tunnistettu – tuore tutkimus selvitti myös saimaannorpan käytöstä talviaikaan

Lajien punainen lista – katso, mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet!

Vanhustenhoidon sitovaksi hoitajamitoitukseksi on tulossa 0,7:n hoitajan minimi ympärivuorokautiseen hoitoon – ja se on tulossa lakiin vauhdilla.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi keskiviikkona, että vanhuspalvelulaki päivitetään tältä osin kiireesti. Valmista pitäisi olla vuoden loppuun mennessä.

Tavoite on huikea, kun muistetaan, että hoitajamitoituksesta on kiistelty jo vuosikaudet. Hoitajamitoitus tarkoittaa sitä, kuinka monta hoitajaa on hoitamassa yhtä hoidettavaa.

Minimimitoitus 0,7:n hoitajan oli näyttävästi esillä jo vuonna 2012. Se muuttui nykyiseksi 0,5:ksi ja Juha Sipilän (kesk.) hallitus yritti alentaa sen jopa 0,4:ään säästöjen toivossa. Se kuitenkin peruttiin.

Kiire selittyy poliittisella paineella, joka syntyi, kun keväällä paljastui vanhusten hoivan surkea tila.

Uudistus jaettiin kahtia

Nopeaan tulokseen puolestaan pyritään jakamalla vanhuspalvelulain päivitys mitoituskysymykseen ja sitten kaikkeen muuhun.

Lakiuudistus etenee nyt kahdessa eri vaiheessa: ensin säädetään hoitajamitoitus ja toisessa vaiheessa joskus keväällä tehdään muut uudistukset kuten poikkihallinnollinen ikäohjelma, muistisairauksien ennaltaehkäisyn nostaminen kansansairauksien rinnalle ja vanhusasianvaltuutetun tehtävän perustaminen.

Ensi vaiheessa paketoidaan kolme asiaa yhteen, jolloin 0,7 hoitajan vähimmäismitoituksen uskotaan toimivan. Mukaan tulevat henkilöstön työnjaon tarkka määrittely ja hoitoisuuden mittaminen eli sen, kuinka paljon ja millaista hoivaa kukin tarvitsee.

Työnjako ja mittarit tarkasteluun

– Nostetaan uusia elementtejä lainsäädäntöön. Kun mitoitusta lähdetään tuomaan lakiin, niin siinä yhteydessä täytyy määritellä työnjako eli ketkä siinä 0,7:ssä ovat mukana ja ketkä eivät ja mitä muu työ sitten on, lain uudistamistyöryhmässä oleva sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppanen kertoo.

Työnjaon lisäksi yritetään yhtenäistää hoidon tarpeen mittaamista. Tällä hetkellä mittareita on useita erilaisia.

– Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ensisijaisesti on lähdettävä hoidon tarpeesta ja nimenomaan niin, että 0,7 on toteutuneen mitoituksen alaraja ja että se hoidon tarpeesta johtuva joustaminen tapahtuu ylöspäin.

– Se taas edellyttää sitä, että meillä on yhteisesti sovittu kansallinen hoidon tarpeen mittari, jolloin kaikki saavat hoitoa samoin perustein tehostetussa palveluasumisessa. Siksi se on myös tarpeen kirjata lakiin, Karppanen sanoo.

Koti- ja omaishoitoon ei voida Karppasen mukaan soveltaa samanlaista mitoitusta ja siksi sen uudistaminen jää lain muun päivittämisen yhteyteen keväälle.

Lue myös:

Analyysi: Hoitajamitoitus ei toteudu tällä hallituskaudella – rahoista puuttuu puolet ja niin puuttuu hoitajiakin

Analyysi: Vanhukset pääsivät kerrankin Säätytalon pöytiin – hoitajamitoitus noussee, eihän kotona asuva mummo unohdu?

Wannabe, Take On Me, Finlandia, Game of Thrones. Oletko koskaan ajatellut, että sähköhammasharjalla, maksupäätteellä tai sähkökirjoituskoneella voi tehdä persoonallisia versioita hittibiiteistä?

Lahtelainen ohjelmistokehittäjä Tommi Nieminen, 28, soittaa arkisia laitteita säätelemällä niiden saamaa jännitettä kehittämänsä tietokoneohjelman avulla. Musiikin lisäksi tärkeää on visuaalisuus: esimerkiksi sähköhammasharjat Nieminen on saanut tanssimaan musiikkivideolle kekseliäästi lankojen avulla.

– Kaikista biiseistä saan kiksejä, mutta kun ideoin Youtubeen lataamaani Take On Me -kappaleeseen sähköhammasharjojen tanssia, tuntui se itsestä hauskimmalta. Tosi paljon tulee kannustavaa palautetta ja kommentteja, joita on mukava lukea.

Musiikkivideot eivät kuitenkaan ole vielä saaneet sponsoreita tai mainostajia heräämään. Periaatteessa vaikka sähköhammasharjavalmistajan voisi kuvitella näkevän potentiaalia musisoivissa harjoissa.

– Tähtään siihen, että tästä tulisi kokopäivätyö. Saisin tehdä pelkästään tätä. On sen verran hauskaa.

Laitteet niin lujilla, että hajoavat toisinaan

Suosituin Tommi Niemisen videoista tähän mennessä on ollut Youtubeen ladattu Finlandia-hymni, jota on katsottu noin 140 000 kertaa. Kansainvälisesti katsotuin on ollut Spice Girlsin tunnetuksi tekemä Wannabe, jota on ihmetelty yli 50 000 kertaa. Matkaa läpimurtoon on siis vielä.

Aikaa musiikin ja videon tekemiseen menee yleensä viikosta kahteen.

Idea elektronisesta musiikista sai alkunsa, kun Nieminen löysi maksupäätteen kierrätyskeskuksesta.

– Huomasin, että maksupääte pysyy hyvin vireessä.

Sähkövempeleet ovat kovilla, kun niistä leivotaan muusikkoja.

– Kyllä niitä hajoaa aina välillä. Tässä on sen verran paljon kaikkia johtoja ja virityksiä, että tulee oikosulkuja. Muutama laite on kyllä mennyt rikki.

Porissa Kirjurinluodon kesäteatterissa eletään ennätyskesää, sillä Pokka pitää –näytelmän esitykset ovat olleet jatkuvasti loppuunmyytyjä. Tietynlaista elämänsä kesää elää myös esityksessä mukana oleva näyttelijä Petteri Pennilä, joka ponnahti alkuvuonna suosioon M/S Romantic –sarjan Matiaksena.

Ennen sarjaa Pennilä oli suurelle yleisölle melko tuntematon näyttelijä, vaikka kokemusta riittää.

– En ole mielestäni puskista kuitenkaan tullut. Olen tehnyt teatteria yli 30 vuotta, Pennilä sanoo.

M/S Romantic -sarjan tekijät osasivat odottaa hyvää vastaanottoa, mutta suosion laajuus tuli kaikille yllätyksenä. Sarjan kipeä ja vaikea huumori upposi suomalaisiin.

– Ei sellaista vastaanottoa voi ennakoida. Sarjan tunnistettavuus löi läpi, sillä Ruotsin laivalla halutaan irti normaalista, mutta todellisuus on aika lattea seuraavana päivänä.

Täysillä omaan nolouteen

Petteri Pennilä keräsi ylistystä roolisuorituksestaan M/S Romanticin yksinäisenä Matiaksena, joka päätyy risteilyillan päätteeksi juomaan itsensä erittäin huonoon kuntoon. Moni on tunnistanut joko itsensä tai tuttavansa roolista.

– Kyllä joka risteilyltä löytyy näitä Matiaksia, jotka ovat yksin nurkassa aivan tukkihumalassa. Odotukset risteilystä eivät ole ihan kohdanneet todellisuutta, Pennilä sanoo.

Humalaisen esittäminen ei ole hänen mukaansa muita rooleja vaikeampaa, jos vain menee täysillä omaan nolouteensa. Pennilä oli kuitenkin ajatellut tehdä roolinsa eri tavalla kuin miten lopulta päätyi sen tekemään.

– Ensimmäisissä kuvauksissa tuli selväksi, että rooli pitää vetää paljon hitaammin ja humalaisemmin. Totesin, että jaaha, nyt ollaan tässä tilassa! Oli kuitenkin helppo luottaa ohjaajaan ja antaa mennä.

Ei mikään Suomen Marlon Brando

Vaikka Petteri Pennilä seilasi suuren yleisön tietoisuuteen M/S Romanticin myötä, suhtautuu mies itse vaatimattomasti saamaansa huomioon. Porissa Pennilä saa kävellä melko rauhassa. Toki muutama ihminen on pyytänyt päästä Pennilän kanssa valokuvaan viimeisen kuukauden aikana.

– Yleensä ihmiset tulevat kertomaan, että vedit hyvin Matiaksen roolin. Joskus kehut ovat menneet ylitsevuotaviksi. Telkkarissa näyttelevät koetaan vanhoiksi tutuiksi, kun tullaan ihmisten olohuoneisiin, Petteri Pennilä sanoo.

Vaatimattomuudesta huolimatta Pennilä kokee suosion hyvänä asiana varsinkin työtilanteen takia. Kehuviin kommentteihin hän suhtautuu maltillisesti.

– Ainakin tulee mieleen, että ai niin tämä tyyppi! Rasitteeksi suosio voisi muuttua, jos siitä sellaisen tekisi omalla ajattelulla. En kuitenkaan lähde hirveästi ajattelemaan, että olisin nyt Suomen Marlon Brando.

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL julkaisi tämän viikon maanantaina kannanoton, joka kyseenalaisti sen, miksi opiskelijoilla ei ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon. Järjestö huomauttaa, että moni korkeakoulussa opiskeleva paiskii hommia läpi vuoden: ensin yhdeksän kuukautta opinnoissa ja sitten kolme kesätöissä.

Lisäksi liitto nostaa esiin ilman kesätöitä jäävät opiskelijat. SYL:n mukaan heille pitäisi järjestyä nykyistä helpommin yhteiskunnan tukea myös niille kuukausille, jolloin opinnot eivät etene.

Ajatus yhteiskunnan tuella lomailevista korkeakouluopiskelijoista närkästytti monia. Kokoomusopiskelijat syyttivät esitystä työnhaun merkityksen väheksymisestä ja täysin absurdien sosiaalietuuksien vaatimisesta.

Mistä kyse?

SYL:n varapuheenjohtaja Kim Kujalan mielestä heidän aloitteensa on julkisessa keskustelussa ymmärretty väärin.

– Jos sitä meidän kannanottoa ihan tarkasti lukee, niin olemme kannanotolla halunneet nostaa perustulon keskusteluun. Me haluamme, että perustulo saataisiin tähän yhteiskuntaan sillä tavalla, että myös opiskelijat olisivat mukana siinä, Kujala selittää.

Se, että SYL:ssä kannatetaan perustuloa, ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Jo vuonna 2013 liitto julisti, että on perustulon aika ja perustulomalleille on löytynyt opiskelijaliikkeiden keskuudessa kannatusta jo ennen sitä.

Opiskelijoiden loma-ajan toimeentulosta puhumisen voikin nähdä avauksena, jolla SYL:n pitkän tähtäimen poliittisesta tavoitteesta tehdään ajankohtainen Suomen suosituimman kesälomakuukauden aikana.

Pitkän tähtäimen muutoksen ajamisen lisäksi SYL on huolissaan siitä, miten toimeentulo järjestyy niillä opiskelijoilla, jotka juuri nyt viettävät kesää vailla kesäopintoja tai työpaikkaa. Kujala huomauttaa, että toimeentulotuen ehdot pakottavat nämä ihmiset velkaantumaan, ennen kuin he pääsevät viimesijaisen tukimuodon piiriin.

Ilman opintotukea tai palkkaa jäävä opiskelija ei saa Kelasta toimeentulotukea ennen kuin hän on nostanut kokonaan sen opintolainan, johon hän on oikeutettu. Lisäksi Kelalle pitää pystyä todistamaan, että kaikki lainarahat on tosiaan kulutettu ja tili on tyhjä.

– Me emme tästä velkaantumisesta ole kauhean innoissamme. Työllistyminen on monelle epävarmaa tässä maailman ajassa, ja joillain aloilla. Me haluaisimme nähdä, että velkaantumispakko poistuisi, Kujala sanoo.

Kuka ja mitä?

Kim Kujala on 23-vuotias viestintätieteiden opiskelija Vaasan yliopistossa. Kujala myöntää, että moneen muuhun maahan verrattuna suomalaisopiskelijoiden tilanne on hyvä

– Meillä on ilmaista koulutusta, ja meillä on ihan hyvät sosiaalietuudet jo tälläkin hetkellä. Ei se estä meitä vaatimasta sitä, että asiat voisivat olla vielä paremmin. Tässä on lähdetty siitä näkökulmasta, että haluamme ajatella heitä, joilla menee kaikkein heikoimmin, hän sanoo.

Kujala nostaa esiin vuonna 2016 korkeakouluopiskelijoille tehdyn terveyskyselyn. Sen mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii mielenterveyden ongelmista, joita ovat muun muassa kova stressi, huolista johtuva unettomuus ja ylirasittuneisuus.

Mutta miksi SYL haluaa nostaa kaikkien opiskelijoiden toimeentuloa, eikä kohdistaa mahdollisia lisäpanostuksia niihin, jotka todella kärsivät psyykkisistä ongelmista?

– Pitää muistaa, että se ei ehkä sittenkään ole niin yksioikoista. Eivät he, joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, ole homogeeninen joukko, jota voisi lähteä selkeämmin rajaamaan, Kujala sanoo.

Tätä et ehkä tiennyt

Kriittisesti SYL:n kannanottoon suhtautuneet Kookoomusopiskelijat tarjosivat lääkkeeksi psykkisiin ongelmiin mielenterveyspalveluiden parempaa saatavuutta. Loma-ajan toimeentuloa he lähtisivät kohentamaan opiskelijoiden tulorajoja nostamalla.

Tällä hetkellä yhdeksältä kuukaudelta opintotuet nostava opiskelija saa tienata enintään 11 973 euroa vuodessa. Jos koko vuoden aikana kertyvät tulot ylittävät tuon summan, tukikuukausia joutuu perumaan tai maksamaan takaisin. Kelan tulotaulukosta opiskelija näkee, kuinka moneen tukikuukauteen omalla tulotasolla on oikeutettu.

– Jos tulorajoja haluttaisiin nostaa, emme me poikkiteloin siihen eteen asettuisi. Me ajattelemme, että se palkitsee niitä, jotka haluavat ostaa opiskelurauhaa työskentelyllä, Kujala sanoo.

Samalla hän huomauttaaa, että niitä opiskelijoita, jotka eivät onnistu saamaan työpaikkaa ollenkaan, tulorajojen nosto ei auta. Isommat tulorajat lisäisivät siis tuen määrää vain heillä, joilla menee jo nyt paremmin kuin täysin pelkkien tukien varassa olevilla.

– Opintotuen piiriin palaa sellaisia ihmisiä, jotka tulevat nyt jo toimeen omilla lisäansioillaan paremmin kuin he, jotka elävät pelkän opintorahan varassa, Kujala selittää.

Keskustelu opiskelijoiden toimeentulosta ja siitä, miten se turvataan parhaiten, on aina jakanut opiskelijajärjestöjä. Kokoomuslaiset ovat kriittisiä, mutta vasemmisto-opiskelijat ovat antaneet tuen SYL:n kannanotolle. Onko tässä lopulta kyse siitä, että SYL on enemmän vasemmalla kuin oikealla?

Sen Kujala haluaa jättää jokaisen oman arvioinnin varaan.

– Meidän kaikki kannanotot herättää keskustelua siitä, ollaanko nyt liian oikealla tai liian vasemmalla, tai onko ylipäänsä sopivaa, että näihin aisioihin otetaan kantaa, hän sanoo.

Lopulta SYL:n kannanotoista päättää sen liittokokous, joka pitää perustulon ajamista tärkeänä.

– Kyllähän se on poliittista toimintaa. Nämä mainitut järjestöt sielläkin toimivat omalla osallaan. Ei se ihan kauhean kaukaa haettua ole, kyllä näillä on tietty poliittinen ohjauksensa tähän järjestöön, hän avaa opiskelijapolitiikan voimasuhteita.

Kim Kujalaa haastatellaan 8 minuuttia -ohjelmassa. Katso haastattelu klikkaamalla pääkuvaa.

Katso myös edelliset jaksot tästä.

Lue lisää:

SYL:n kannanotto herätti keskustelun opiskelijoiden palkallisesta lomailusta – Kokoomusopiskelijat: "Työt ovat sopivaa vastapainoa opiskelulle"

Terveystutkimus: Joka kolmannella korkeakouluopiskelijalla psyykkisiä vaikeuksia

Joka toinen lääketieteen opiskelija kärsii stressistä: "Lääkärin omat mielenterveysongelmat ovat tabu – ajatellaan, että pitää olla parantaja eikä parannettava"

Ratkaisu opiskelijoiden uupumukseen on kaikkien ulottuvilla – tutkimus selvitti, mistä oppimisen ilon ilmapiiri syntyy

Aiheesta muualla:

Pääkirjoitus: Opiskelijan tai työtä vieroksuvan oleilu muiden piikkiin ei ole mikään perusoikeus (Iltalehti 4.7.2019)

Kohu opiskelijoiden oikeudesta palkalliseen lomaan – Näin kommentoi Vasemmisto-opiskelijat (Helsingin Uutiset 4.7.2019)

Ministeri Saarikon mukaan sosiaaliturvajärjestelmä ei taivu opiskelijoiden palkallisiin lomiin – ”Vaikka se olisikin ansaittua” (Kauppalehti 3.7.2019)

Pyydyksestä vakavia vammoja saanut "rautakarhu" jouduttiin lopettamaan Kuusamossa, kertoo Oulun poliisi.

Luonnonvarakeskus Luken asiantuntijat saivat torstai-iltana kiinni karhun, jonka oikeassa etutassussa oli kiinni näädänraudat. Karhu oli tullut käymään kuvaushaaskalla, jossa siihen ammuttiin nukutusnuoli.

Eläinlääkäreiden mukaan näädänraudat olivat aiheuttaneet eläimelle vakavia vammoja: rautojen päälle oli kasvanut ihoa ja kämmenluut olivat näkyvissä. Tassussa oli lisäksi avomurtuma ja etujalan lihakset olivat kauttaaltaan surkastuneet.

Eläinlääkärit päättivät lopettaa karhun, jotta sen ei tarvitsisi kärsiä enempää.

– Eläimen henkiin jättäminen ja vapauttaminen olisi ollut julmuutta sitä kohtaan, koska pahoin loukkaantuneena sillä ei ole luonnossa elämisen edellytyksiä, Oulun poliisin tiedotteessa sanotaan.

Lapin Kansan mukaan näädänraudat olivat "rautakarhun" käpälässä kiinni yli vuoden ajan.

Mikkelissä on tapahtunut rekan ja henkilöauton välinen nokkakolari Viitostiellä, kertoo poliisi. Poliisin suorittamassa tutkimuksessa selvisi , että henkilöauto oli ajanut Viitostietä (Kuopiontie) Mikkelistä pohjoisen suuntaan ja rekka ajoi vastakkaisesta suunnasta.

Henkilöauto romuttui törmäyksen seurauksena. Henkilöauton kuljettaja kuoli törmäyksessä.

Viitostie suljettiin onnettomuuden vuoksi koko yöksi ja avattiin jälleen kuuden ja seitsemän välillä aamulla. Tapahtumapaikka on noin seitsemän kilometriä Mikkelistä pohjoiseen. Poliisi varoittaa, että tie voi olla onnettomuuspaikalla liukas.

Hätäkeskus sai ilmoituksen kolarista noin kello 22.30 perjantai-iltana.

Suurin osa suomalaisista haluaa olla vapaa-ajan asunnollaan veden äärellä ja mieluiten omassa rauhassa paikkakunnalla, jossa on hyvä ilmapiiri ja hyvät lähipalvelut, selviää Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselystä.

Vapaa-ajan asuntoa veden äärellä arvosti yli 80 prosenttia vastaajista. Omaa rauhaa piti tärkeänä yli 70 prosenttia sekä hyvää ilmapiiriä ja lähipalveluita yli 74 prosenttia vastaajista.

Muita enemmistön arvostamia asioita ovat hyvät ulkoilu-, lenkkeily- ja marjastusmahdollisuudet, hyvät liikenneyhteydet, sijainti lähellä vakituista kotia sekä vapaa-ajan asunnon hyvä varustelutaso.

Mahdollisuus muuttaa pysyvästi vapaa-ajan asuntoon vetoaa kahteen suomalaiseen viidestä.

Sen sijaan naapureiden läheisyyttä ei juuri kaivata – lähes 70 prosenttia vastaajista ei pidä naapureiden seuraa kovin tai lainkaan tärkeänä.

Myöskään paikkakunnan monipuolinen kulttuuri- ja tapahtumatarjonta, osallistumismahdollisuudet tai sijainti lähellä isompaa kaupunkia tai taajamaa ei ole yli puolelle vastaajista erityisen tärkeää.

Perussuomalaisten kannattajat arvostivat omaa rauhaa eniten

Yli 60-vuotiaat haluavat muita enemmän vapaa-ajan asunnon sijaitsevan vesistön rannalla. Heistä lähes 90 prosenttia kaipasi veden äärelle.

Vapaa-ajan asuntoon haluaisivat hieman muita enemmän muuttaa pysyvästi SAK:n jäsenet, perussuomalaisten kannattajat sekä maaseudulla asuvat.

Omaa rauhaa korostavat erityisesti perussuomalaisten kannattajat ja taajamissa asuvat. Perussuomalaisten kannattajista 86 prosenttia arvostaa omaa rauhaa ja taajamissa asuvista 83 prosenttia.

Asunnon sijainti lähellä isompaa keskusta on tärkeää erityisesti pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla asuville.

Tutkimuksen toteutti Kantar TNS kesäkuussa. Haastatteluja tehtiin 1 003 kappaletta. Vastaajat edustavat 18–79 vuotta täyttänyttä väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Tulosten virhemarginaali on suurimmillaan vajaat kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Kahden järvellä olleen miehen käyttämä pieni perämoottorivene oli kaatunut ja he olivat joutuneet veteen. Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen palomiehet ja ensihoitajat saapuivat aluksellaan tapahtumapaikalle ja löysivät miehet kaatuneen veneen päältä. Sieltä heidät otettiin alukseen ja kuljetettiin rantaan.

– Onneksi oli valoisa yö ja tyyni keli, miehet löytyivät nopeasti, kertoo paikan päällä ollut ylipalomies Janne Pelo Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta. Ilmoitus avunhuudoista tuli hätäkeskukseen myöhään perjantai-iltana.

– Kyllä he olivat hyvin tyytyväisiä ja kiittelivät meitä kovasti, Pelo kuvailee miesten tuntoja kun pelastuslaitos saapui paikalle.

Kiitokset saivat myös apua soittaneet ja etsintöihin osallistuneet saarelaiset.

Pelastetut miehet olivat hieman alilämpöisiä ja ensihoito vei heidät terveyskeskukseen tarkastettavaksi. Pelo arvioi, että he ehtivät odotella apua ehkä vajaan tunnin. Miehillä oli pelastusliivit päällä. – Niitä pitää käyttää aina kun liikutaan vesillä, pelastuslaitos muistuttaa.

Pelastuslaitoksella oli noin 25 km:n venematka rannasta onnettomuuspaikalle.

Aamun postien jakaja aloittaa työt pikkutunneilla.

Birgi Putkonen odottelee aamun lehtiä Kuopion Neulamäessä kesäyön pimeimpänä hetkenä. Putkosella on jalassaan lenkkikengät ja kasvoillaan pirteä hymy.

Kello on puoli kaksi, kun paikalle saapuu pakettiauto takaosassaan paksu nippu aamun postia. Putkonen lastaa lehdet ja kirjeet polkupyörän tarakan kuljetuskasseihin. Aamun postien jakamiseen kuluu nelisen tuntia.

Putkonen edustaa alaa, jolla on jo pitkään kärsitty työvoimapulasta. Jakajapulan vuoksi aamun posti ei välttämättä kolahda postiluukusta yhtä kellontarkasti kuin aikaisemmin.

Ala murroksessa, jakajat hakusessa

Jakelutyöhön halukkaista on ollut pulaa jo pidemmän aikaa, kertoo Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg. Jakajien saaminen on ollut vaikeaa ja työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.

Savon Jakelun toimitusjohtaja Kari Väisänen kertoo, että ala potee jakajapulaa eri puolilla Suomea, esimerkiksi Pohjois-Savossa. Samaa kuullaan muiltakin toimijoilta, kuten Ilves Jakelulta ja Kaleva Medialta.

Posti jakaa noin puolet Suomen sanomalehdistä. Muu osuus on yksityisten jakeluyhtiöiden vastuulla.

Postin resurssioptimoinnin johtaja Jani Häsä taas kertoo Postin jakajatilanteen olevan valtakunnallisesti hyvä. Jakajista on kuitenkin pulaa joillakin alueilla, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Pohjanmaalla ja Uudessakaupungissa.

Te-toimiston verkkosivuilla vapaita jakajan paikkoja on noin 80 eri puolilla maata.

Väisäsen mukaan hankaluudet liittyvät talouden suhdanteisiin ja työllisyysasteeseen. Yhä useammalla on täysipäiväisiä töitä, minkä vuoksi osa-aikaisiin jakajantöihin on vaikea löytää halukkaita.

Jakeluala kilpailee työntekijöistä erityisesti paikkakunnilla, joissa matalapalkka-alojen työpaikkoja on runsaasti tarjolla. Medialiiton Jukka Holmbergin mukaan vierastyövoiman osuus on jakelualalla kasvussa.

Sanomalehtien levikit pienenevät, mutta jakelualalla menee toistaiseksi hyvin. Jakelufirmat saavat tätä kompensoitua uusien tuotteiden, kuten aamulla jaettavien kirjeiden, aikakauslehtien ja pienpakettien jakelulla.

Kuusi päivää viikossa raskasta työtä matalalla palkalla

Monet lehdenjakajat tekevät työtään sivutoimena. Keskimääräinen kuukausitulo vakituiselle, kuusi päivää viikossa työskentelevälle lehdenjakajalle on Savon Jakelulla noin 1 200 euroa. Tulotaso on hieman noussut aiemmasta uusien lisätuotteiden jakelun myötä.

– Työn kokonaisansiotaso on melko matala. Jos palkkaa ei ole paljoa työttömyyskorvausta enempää tarjota, työntekijä harkitsee näiden väliltä, Väisänen kertoo.

Yle uutisoi 2017 Postin jakajia koskevan työehtosopimuksen muutoksesta ja sen vaikutuksesta varhaisjakelijoiden palkkaukseen. Monen pitkään työskennelleen jakajan palkka laski huomattavasti.

Palkkojen nostamista ei ole Savon Jakelulla harkittu. Kari Väisänen perustelee tätä jakelukustannusten nousulla, mikä puolestaan korottaisi lehtien tilaushintoja. Tämä taas voisi vaikuttaa levikkeihin ja tätä kautta myös jakelun kysyntään.

Kuluttajille on tärkeää, että aamun posti on perillä ajallaan. Viime keväänä aamujakelut viivästyivät toistuvasti esimerkiksi Pohjois-Savossa Kuopion keskustan, Saaristokaupungin ja Puijonlaakson alueilla.

Savon Jakelun Kari Väisänen kertoo, että sijaistavia jakajia ei ollut saatavilla. Viivästysten syynä oli jakajavajeen lisäksi keväälle keskittyneet lomat sekä sairaslomatapaukset.

– Viime talvi oli hankalin koskaan. Kesti pari kuukautta ennen kuin tilanne saatiin normalisoitua tehostamalla ja monipuolistamalla rekrytointeja, Väisänen sanoo.

Yön lehdenjakajat sään armoilla

Kuten moni muu lehdenjakaja, myös Birgi Putkonen tekee jakelutyötä sivutoimisesti. Alueen jakelupiiristä riippuen jakaja tekee työnsä pyörällä, kävellen tai autolla.

Jakajan työ on paikoin rankkaa ja työhön soveltuu Putkosen mukaan tietynlainen ihmistyyppi.

– On hyvä olla oma-aloitteinen ja reipas. Ja riittävän hyvä kunto, Birgi Putkonen luettelee.

Työssä on myös omat rasitteensa. Lehden on pamahdettava laatikkoon ennen aamukuutta säästä riippumatta.

– Kova vesisade, lumisade ja liukkaus hankaloittavat. Se tekee kiirettä työhön, ja joskus voi tehdä tiukkaa saada lehdet kuudeksi toimitettua.

Putkonen kertoo valmistautuvansa vuoroihin aikaisella nukkumaanmenolla ennen työn aloittamista.

– En ole ikinä ollut kovin hyvä nukkuja. Työ sopii kaikin puolin minulle erityisen hyvin, Putkonen naurahtaa.

Lehdenjakelutyö tukee luontoliikuntaa ja maratoneja harrastavan Putkosen muuta elämää. Ansioilla on kuulemma kustannettu monet ulkomaan maratonmatkat.

Lehdenjakovuoro jatkuu aamukuuteen asti, minkä jälkeen Putkonen jatkaa päivätöihinsä.

Pysyttelen Putkosen tahdissa parisen tuntia, yhden jakelupiirin verran. Askelmittari näyttää tässä vaiheessa yötä noin 4 000 askelta. Tyypillisessä työvuorossa askelia kertyy hänen mukaansa 10 000–14 000.

Aamu alkaa valjeta Neulamäessä, kun erkanemme Putkosen kanssa. Toimittajan jalkoja alkaa jo jomottaa, mutta kokenut lehdenjakaja ei näytä väsymisen merkkejä. Putkonen hyppää punaisen polkupyöränsä selkään ja jatkaa seuraavalle kierrokselle.

Lue lisää:

Moni luulee edelleen, että vain Posti jakaa Suomessa kirjeitä – "4 000 kertaa viikossa otamme vastaan haukut toisten tekemistä virheistä"

Posti toivoo valtiontukea paperilehtien jakeluun maaseudulla

Postimiehen työhalut katosivat kun posti trimmasi toimintaansa

Tampereella hotellien vastaanotossa riittää heinäkuussa väkeä ruuhkaksi asti. Hotellit täyttyvät kesämatkailijoista lähes ääriään myöten. Käyttöaste nousee parhaina päivinä yli 80 prosentin, kun erilaiset tapahtumat vetävät väkeä kaupunkiin.

Välillä hotelleissa myydään jopa ei-oota, Original Sokos Hotel Ilveksen hotellinjohtaja Irmeli Puolanne kertoo.

– On erilaisia festariaikoja, kuten esimerkiksi Tammerfest, jolloin talo on ihan täynnä.

Hotellit kilpailevat elämyksillä

Tampereelle on tulossa lähivuosina kolme uutta hotellia. Vuodepaikkoja hotellit tuovat kaupunkiin lisää yli 1000. Se tietää töitä nykyisille toimijoille kilpailussa asiakkaista aikoina, jolloin hotelleissa on tilaa.

– Kilpailuhan on aina hyvästä. Se pistää meidän kaikki juoksemaan vähän kovempaa. Me tehdään aina vaan parempaa laatua ja haetaan uusia keinoja viehättää vieraitamme. Se luo myös kysyntää alueelle, kun on tarjontaa enemmän, sanoo Original Sokos Hotel Ilveksen hotellinjohtaja Irmeli Puolanne.

Lähinnä uutta Marriot-ketjun hotellia toimiva Tampereen ainoa hostelli Dream Hostel & Hotel ei kavahda uutta naapuria. Sekin laajensi toimintaansa hotellipuolelle muutama vuosi sitten laajentaakseen asiakaskuntaansa.

– Totta kai kilpailun koveneminen pistää meidät miettimään asemaamme markkinoilla, mutta olemme ehkä sen verran omalaatuinen tuote, että en usko sen ihan suoraan vaikuttavan meihin, arvelee matkailualan yrittäjä Ville Virkki.

– Tosin niin sanottu ylivuoto ensisijaisen hotellin täytyttyä saattaa näkyä asiakkaina, jotka etsivät korvaavaa hotellia mahdollisimman läheltä.

Millä hotellit kilpailevat, ja mitä asiakkaat tänä päivänä hotellilta odottavat?

– Kyllä se on elämyksellisyys ja palvelu. Ihmiset kaipaavat irtiottoa arjesta. Kaikillahan meillä on hyvät seinät ja sängyt, joten tunnelma ja asioiden toimivuus ratkaisevat, hotellinjohtaja Irmeli Puolanne sanoo.

Dream Hostel & Hotel luottaa moneen kertaan palkittuun omaleimaisuuteensa.

– Se on ehkä tärkeintä, että asiakkaat tietävät, että meillä on ihmisläheinen ja ei ehkä niin virallinen ja pönöttävä tunnelma kuin monessa muussa paikassa, Virkki kuvailee.

Kilpailuhan on aina hyvästä. Se pistää meidän kaikki juoksemaan vähän kovempaa. Irmeli Puolanne

He panostavat myös asiakkaiden ohjaamiseen alueen tapahtumien ja elämyksien pariin.

– Meillä on henkilökunta erittäin hyvin perillä siitä, mitä kaupungissa tapahtuu ja paljon omia suosituksia. Neuvomme asiakkaalle mielestämme parhaat vinkit kaupungista.

– Juuri lähetin amerikkalaisia bloggareita Hiedanrantaan, kun he halusivat lähteä katsomaan graffiteja. Kaikille löytyy se, mitä he haluavat. Se on urbaani kaupunkikokemus hyvässä ympäristössä ja seurassa, Virkki kertoo.

Hakukoneella vai suoraan hotellista?

Nykyään hotellin varaaminen on tehty helpoksi. Verkon hakukoneet tarjoavat kilpaa sovelluksia, joilla voi helposti etsiä hotellihuoneita ja verrata hintoja. Tosin hakukoneen löytämä huone saattaa olla takapihalla ikävin näkymin, tai remonttia odottava ja parhaat päivänsä nähnyt.

– Tietysti hotellialan yrittäjänä sanon, että varaa aina hotellin omilta sivuilta, koska silloin välikädet jäävät pois. Hakukone vetää aika ison siivun välistä.

Kuluttajana Virkki kertoo hotellia etsiessään käyvänsä läpi kolmesta neljään hakukanavaa katsoakseen ajankohdan hinnan.

– Sen jälkeen olen suoraan yhteydessä hotelliin ja kerron, että haluan varata heiltä suoraan.

Dream Hostel & Hotel antaa saman hinnan kaikille hakukoneille ja omille verkkosivuilleen, mutta esimerkiksi Sokos kehottaa hyödyntämään etukortin tarjoukset varaamalla omilta verkkosivuiltaan.

– Ja tietysti olemalla suoraan yhteydessä hotellin kanssa voi ainakin esittää toiveita ja kysyä enemmän. Hakukoneiden sivuilta löytyvät standardihuoneet. Ja ainahan voi yrittää vaikuttaa asiaan puhumalla. Kyllä uskon, että meiltä sen verran joustoa löytyy, Irmeli Puolanne naurahtaa.

Katso Ylen laskurista, millä eri tavoilla kulut voisi jakaa puolisoiden kesken

Pariskunnat eivät juuri puhu rahasta yhteen muuttaessa, vaikka se kannattaisi. Kulutustutkijan mukaan tulevalta puolisolta pitää voida kysyä, kuinka paljon hän saa palkkaa. 27-vuotias Thelma Siberg ansaitsee enemmän kuin opiskeleva poikaystävänsä, eikä näe asiassa ongelmaa.

– Aika tasan kulut menevät, mutta ihan tietoisesti haluan maksaa enemmän, Siberg sanoo.

Uutissuomalainen: Li Andersson laittaisi päiväkotien ryhmäkoot kuriin jopa lailla

Tuore opetusministeri Li Andersson (vas.) lupaa puuttua päiväkotien ylisuuriin ryhmiin tarvittaessa jopa lakia tiukentamalla, kertoo Uutissuomalainen.

– Jos todetaan, että ongelma ei ole laissa vaan sen toimeenpanossa, meidän pitää katsoa, miten voimme tiukemmin ohjeistaa kuntia, Andersson sanoo.

Ongelmia on tuottanut etupäässä laissa sallittu suhdeluvun tilapäinen ylitys, jota joissakin kunnissa on tulkittu mahdollisuudeksi antaa ryhmien paisua suunnitellustikin osaksi päivää.

Moni haluaa vielä aamun lehtensä paperilla, mutta jakelijoista on pulaa

Sanomalehtien aamujakelut uhkaavat viivästyä, kun sijaisia ei saada. Fyysisesti raskas matalapalkka-ala ei houkuttele työntekijöitä. Kuopiolainen Birgi Putkonen jakaa lehtiä päivätyönsä ohella. Hänelle sivutyö käy maratontreenistä.

Millaista on diplomaatin työ?

Kannattaako diplomaatin paljastaa suosikkijoukkueensa jalkapallohullussa asemamaassa? Kuinka Savon sydämestä on päädytty maailmalle edustamaan Suomea? Millä tavalla historiassa pitkittyneet etniset konfliktit näkyvät maan ruokakulttuurissa?

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman juttusarjan ensimmäisessä osassa tavataan suurlähettiläs Teemu Turunen, joka johti ulkoministeriössä Jemenissä siepattujen suomalaisten Atte ja Leila Kalevan vapautusoperaatiota.

Sataa sataa ropisee

Lauantaiyönä maan eteläosassa sataa vielä paikoin runsaasti vettä, mutta aamu valkenee Lounais-Suomesta Pohjois-Karjalaan aurinkoisena. Muualla on pilvistä ja monin paikoin myös sateista. Päivällä sadekuurot yleistyvät suuressa osassa maata. Ainakin etelässä voi jyristä myös ukkonen. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.