Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteet enteilevät koko Suomeen keskimääräistä kehnompaa mustikkasatoa. Espoon keskuspuiston liepeillä marjastajaa ilahduttaa kuitenkin sinisenä pilkahteleva varvikko. Paras mustikkakausi alkanee heinäkuun puolen välin tienoilla, mutta täältä sankon saa täyteen jo nyt.

– Mustikassa on paljon polyfenoleja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Se on hyvä silmille ja niin hyvänmakuinen, marjaneuvoja Julia Stenberg luettelee mustikan erinomaisuutta.

Vaikka ennusteet niukasta mustikkasadosta pitäisivät paikkansa, huonoinakin marjavuosina Suomessa kypsyy 20 ämpärillistä eli 100 kilogrammaa luonnonmarjoja jokaista suomalaista kohden. Puolukkasadosta odotetaan tänä vuonna keskivertoa parempaa. Suomessa kasvaa yhteensä 37 syötävää luonnonmarjalajia, joista 20 sopii erityisen hyvin ravinnoksi.

– Tosi marjastaja saa sankonsa aina täyteen riippumatta siitä, minkälaista satoa ennustan. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että mustikkaa tulisi hieman vähemmän kuin keskimäärin, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Täydet sangot ovat vain isomman työn takana, Luken erikoistutkija Rainer Peltola muistuttaa.

Peltolan mukaan syynä huonoon mustikkasatoon lienee se, että viime kesän kuivien ja helteisten säiden vuoksi mustikan kukka-aihioita muodostui syksyllä vähemmän kuin yleensä.

– Viime vuoteen verrattuna mustikkasato on kuitenkin todennäköisesti hieman parempi, sillä viimevuotinen sato oli surkea. Mutta jos katsoo havaintometsiemme kukkien ja raakileiden lukumääriä, niin pitkäaikaiseen keskivertoon nähden ne ovat alhaisemmat.

Marjojen kypsyminen näyttäisi tapahtuvan pitkäaikaisen tarkkailujakson keskikohdassa. Viime vuonna marjat putkahtivat keskimääräistä varhaisemmassa vaiheessa ja sitä edeltävänä vuonna lähes kaikki marjat kypsyivät jälkijunassa kylmyyden takia.

– Sen sijaan tattihavainnot ovat pikkuisen aikaisessa. Niillä paikoilla, joilta niitä on löytynyt, on siis satanut tarpeeksi ja ollut riittävän kosteaa.

Hyödynnä myös muut siniset marjat, kuten juolukka ja variksenmarja

Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat luonnonmarjat ovat Suomessa puolukka, mustikka, vadelma, lakka, karpalo, tyrni ja variksenmarja.

Stenberg kehottaa hyödyntämään mustikan lisäksi myös muita sinisiä metsän aarteita; esimerkiksi juolukassa on enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa.

– Juolukkaa voi kerätä myös mustikan sekaan. Se sopii hyvin esimerkiksi puuron päälle ja smoothieen, Stenberg sanoo.

Vaikka Suomessa juolukka on hyvin marginaalinen marja kaupallisesti, Peltolan mukaan Venäjällä se on jopa kovemmassa arvostuksessa kuin mustikka. Juolukan vuosittaisista kukka- ja raakilehavainnoista Lukella ei ole seurantaa. Juolukat kypsyvät myöhemmin kuin mustikka.

– Juolukka viihtyy kosteammilla alueilla kuin mustikka ja voisi spekuloida, että viime kesän kuivuus puraisi erityisen pahasti juuri näihin kasvupaikkoihin, Peltola aprikoi.

Sen sijaan variksenmarjaa eivät edes helteet hetkauta. Suomessa variksenmarjan alalajeja on kaksi. Eteläisessä Suomessa kasvava laji on heikommin hyödynnettävissä niukan satonsa ja pienemmän kokonsa vuoksi. Sen sijaan pohjoisen variksenmarjasato on vuodesta toiseen mehukas. Variksenmarjaa kutsutaan pohjoisessa kaarnikaksi.

– Variksenmarja on myös siinä mielessä ainutlaatuinen luonnonmarja, että se on tuulipölytteinen. Näin ollen variksenmarjan pölytystulos on aina jonkun verran parempi kuin hyönteispölytteisten marjojen, kuten puolukan ja mustikan. Variksenmarja on aivan erinomainen mehumarja, jonka hyödyntäminen on sen potentiaaliin nähden harmillisen vähäistä, Peltola toteaa.

Mustikan peittävyys vähentynyt, syynä avohakkuut

Peltolan mukaan vuosikymmenien saatossa erityisesti mustikan peittävyys on Suomessa vähentynyt. Muutoksen taustalla ovat metsänhoidon entistä väkevämmät muodot.

– Se, missä määrin se näkyy marjasadossa, on toinen kysymys. Eihän siinä ole mikään muu syynä kuin muutokset metsänhoidossa. Kun käytetään tasaikäiskasvatusta, joka päättyy avohakkuuseen ja voimakkaisiin maanmuokkauksiin, niin siinä kestää jokunen kymmenen vuotta ennen kuin mustikan kasvusto tulee siihen takaisin.

Metsänhoidon trendeistä huolimatta suomalaisten marjastusinnostus ei ole hiipumassa. Luonnonvarakeskus ja sen edeltäjä Metsäntutkimuslaitos ovat tehneet kymmenen vuoden välein kyselyitä siitä, miten suomalaiset hyödyntävät luontoa ja luonnon antimia. Seuraavan kyselytutkimuksen tulokset julkaistaan ensi vuonna.

– Vuoden 2000–2010 kyselytutkimus osoitti, että suomalaisten marjastusinnostus ei ole vähenemässä. Puheet siitä, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja tai että 15–24-vuotiaat nuoret eivät niitä poimisi, eivät pidä paikkaansa. Sellainen muutos on kuitenkin tapahtunut, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja myyntiin vaan omiin pakastimiinsa.

Vaikka innostusta riittää, luonnonmarjoista kerätään talteen vain murto-osa. Suosittujen puolukan ja mustikan sadosta poimitaan vuosittain kolmesta kymmeneen prosenttia.

Lue seuraavaksi:

Valtaosa luonnon superfoodista jää hyödyntämättä ja jotain piti keksiä: "Olen kuullut huokailua, että haluaisi lähteä marjaan, mutta..."

Kesän ensimmäiset thaipoimijat saapuvat Suomeen pian – Thaimaa ei nostanut viisumimäärää

Kuka teillä maksaa laskut? Katso Ylen laskurista, miten kulut voi jakaa kotona – Thelma Siberg, 27: "Ihan tietoisesti haluan maksaa enemmän"

Rahasta ei yhteen muutettaessa juuri puhuta, vaikka se kannattaisi. Laskurillamme voit tarkistaa, millaisilla eri tavoilla pariskunnan yhteiset kulut voidaan jakaa.

Oligarkki rakensi Pietariin hipsterikeitaan, vaikka ei välttämättä saa rahojaan takaisin – "Hänelle tehtiin tarjous, josta ei voi kieltäytyä"

Pietarin Uusi Hollanti on saari, jollaista Venäjällä ei ole aiemmin nähty. Se on kummajainen, pikkuinen pala Suomenlinnaa ja Flow-festivaalia, autoton henkireikä yhdessä Euroopan ruuhkaisimmista kaupungeista.

Tällainen on rajan halkaisema saari – ainoan mökin omistaja uhmasi Neuvostoliittoa jo pikkupoikana

Kun Suomenlahtea ajaa niin pitkälle itään kuin saa mennä, eteen avautuu varsin merkillinen saari. Toinen puoli kuuluu Suomelle, toinen Venäjälle. Suomen puolella sijaitsevan Vanhasaaren kalliolla seisoo saaren ainoa mökki. Kävimme tapaamassa mökin kesäasukasta.

19-vuotias Jenni Torkki muutti toukokuussa ensimmäiseen omaan kotiin – Jos pohdit itse muuttoa, lue tästä 5 käytännön vinkkiä, miten päästä alkuun

Oletko lähdössä opiskelemaan tai töihin toiselle paikkakunnalle? Tai ehkä pohdit muuttoa ensimmäiseen omaan kotiin, koska et enää halua asua vanhempien nurkissa? Jos haluat minimoida vastaan tulevat yllätykset, lue oheiset vinkit ensimmäiseen omaan asuntoon muuttavalle!

Martti Suosalo näyttelee hahmoa Remedyn uudessa pelissä: "Kun mä kotona kerroin lapsille meneväni tämmöiseen, niin ne oli ihan että etkä!"

Videopeleissä nähdään yhä useammin suosittuja näyttelijöitä. Nyt myös monien roolien mies, Martti Suosalo on antanut kasvot ja äänen suomalaisen ja kansainvälisesti tunnetun Remedy Entertainmentin uuden pelin hahmolle. Suosalo lunasti paikkansa videopelissä ennen kaikkea perinteisillä teatterinäyttelijän taidoillaan.

Kuopiolainen Lassi Väänänen on harrastanut sarjakuvia koko ikänsä. Nykyään hän lukee sarjakuvansa enimmäkseen diginä ja keräilee painettuja sarjakuvia eräänlaisina luksusesineinä.

Väänänen omistaa kohtuullisen suuren kokoelman erilaisia sarjakuvia: kotimaista ja yhdysvaltalaista tuotantoa sekä mangaa.

Väänänen on aloittanut sarjakuvaharrastuksensa lapsena. Pienenä hän etsi kokonaisia sarjakuvasarjoja divareista aarteenmetsästämisen hengessä.

Tänä päivänä sarjakuvia luetaan paljolti verkossa. Eri välineiden sarjakuvien maailmat eriytyvät: verkon sarjakuvat vetoavat enemmän nuoriin yleisöihin, kun fyysiset albumit keskittyvät aikuismaisiin teemoihin.

Väänänen vaalii edelleen fyysisen sarjakuvan erityisarvoa. Printtiversio on arvokkaamman tuntuinen ja sitä on mukavampi lukea.

Hän kuluttaa sekä digitaalista että painettua sarjakuvaa. Digitalisaatio ei ole Väänäsen mukaan suora uhka printtituotannolle, koska kyseessä on kaksi eri maailmaa ja kahdet eri markkinat.

Suomen Sarjakuvaseura ry:n puheenjohtaja Reetta Laitinen on samoilla linjoilla. Laitinen ei usko printtisarjakuvan kuolemaan, koska eri välineet palvelevat eri tarkoituksia.

–Edelleenkin monet tykkäävät, että sarjakuvakirjat hankitaan fyysisenä. Monet julkaisut ovat itsessään sellaisia kokonaistaideteoksia, Laitinen kertoo.

Nuorille digitaalista fantasiaa, aikuisille printattua historiaa

Sarjakuvien lukemistapa on ikäpolvikysymys. Verkossa teknologiavälitteisesti sarjakuvia kuluttava yleisö on nuorempaa kuin fyysisten albumien ostajat.

Tämä näkyy Laitisen mukaan myös aihepiirien ja teemojen eriytymisenä: digisarjakuvat vetoavat nuoriin, printtisarjakuvat aikuisiin.

– Siinä, missä aiemmin sarjakuvat olivat enimmäkseen nuorempien juttu, nykyään on melkeinpä vaikeampaa löytää printtisarjakuvia lapsille ja nuorille kuin aikuisille, Laitinen toteaa.

Fyysiset sarjakuva-albumit ovat sisällöiltään aikuismaisempia: esimerkiksi omaelämäkerrallisia, kokeellisia tai piirtotekniikaltaan taiteellisempia.

Laitisen toimittama, vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandia-palkinnon voittanut Sisaret 1918 edustaa aikuismaista tuotantoa, kuten monet muutkin viime vuosina palkitut sarjakuvat.

Verkossa taas esiintyy enemmän seikkailua ja fantasiaa sekä nuorisoa koskevia, esimerkiksi koulumaailmaan sijoittuvia tarinoita.

Hirviö ilmestyy selän taakse

Sarjakuvia luetaan yhä enemmän näyttöpäätteiltä. Aivan tuore ilmiö ei ole, sillä digitaalinen sarjakuva on ollut kuvioissa jo vuosituhannen alusta. Sarjakuvataiteilija Miia Vistilä kuitenkin näkee digitaalisen sarjakuvan kehittyneen uuteen suuntaan.

– Nyt 2010-luvulla voidaan puhua digitalisoitumisen toisesta aallosta, jolloin tehdään sarjakuvia englanniksi kansainvälisille alustoille. Yleisö hankitaan verkosta ja joskus saadaan elantoakin verkon kautta, Vistilä selittää.

Sarjakuvia julkaistaan muun muassa blogeissa ja erilaisissa verkkopalveluissa. Verkko on avannut vasta-alkajille ja ammattilaisillekin uudet mahdollisuudet saada teoksiaan ihmisten näkyville.

Huomionarvoista on, että monissa palveluissa, kuten eteläkorealaisessa Line Webtoonissa sarjakuvien lukeminen on ilmaista. Webtoonin ansaintamalli tuottaa rahaa mainostamalla muita yhtiön sovelluksia ja yhtiö maksaa palkat suoraan taiteilijalle.

Rami Lehkonen on viime vuodet tehnyt leipätyönään edellä mainitulle palvelulle sarjakuvataidetta. Lehkonen on tehnyt taiteilijanimellä H-P Lehkonen verkkoon sarjoja, joista pisin, Immortal Nerd kesti lähes kaksi vuotta.

Sarjakuvasarjat ovat kuin televisiosarjoja: monet ilmestyvät viikoittain ja jaksojen tarinalinjat jatkuvat aiemmista.

Tuoreemmat digitaaliset muodot uudistavat sitä, miten teoksia luetaan ja mitä sarjakuvalla voidaan tehdä. Digisarjakuva on oma ilmaisumuotonsa, jossa pätevät eri lainalaisuudet kuin printissä.

Sarjakuva ei rajoitukaan tiukasti kuvakehykselle ja sivulle, vaan muoto on vapaampi. Sarjakuvia luetaan älypuhelimen näytöltä alaspäin rullaten, toisiinsa jatkuvina kuvina.

Joissakin teoksissa hyödynnetään taustamusiikkeja, ajoitettuja ääniefektejä tai jopa puhelimen kameraa. Lehkonen kertoo itseään kammottaneen esimerkiksi kauhusarjakuvan, jossa puhelimen etukamera aktivoituu esittäen lukijan takana olevan hirviön.

Käsin piirrettynä verkkoon ja verkosta painoon

Kahtiajako verkon ja printin välillä ei kuitenkaan ole absoluuttinen. Verkon sarjakuvien helppo saatavuus on alkanut muuttaa fyysistenkin sarjakuvien ostoperusteita.

Lassi Väänänen kertoo, että harrastajien piirissä on yleistä se, että tietty sarjakuva saatetaan lukea verkossa ennen ostamista. Tällöin ostopäätös tulee harrastajan halusta tukea taiteilijaa.

Sarjakuva-albumin omistaminen voi siis olla periaatteellinen teko, kun saman tarinan voi lukea myös netistä.

Sekä Miia Vistilä että Rami Lehkonen piirtävät useimmiten sarjakuviansa paperille, minkä jälkeen he skannaavat kuvat verkkojulkaisua varten.

Molemmat ovat myös ottaneet verkossa julkaistuista teoksistaan fyysisiä versioita.

– Nykyään monet sarjakuvateokset ovat pilvipalveluissa. Jos verkkopalvelun jäsenyys loppuu tai sarjakuva päätetään vaikka poistaa, se saattaa hävitä täysin ihmisiltä, Rami Lehkonen sanoo.

Toistaiseksi digitaalinen sarjakuva elää jotakuinkin sovussa printin rinnalla.

Lue myös:

Nuoria tutkijoita kiinnostaa sarjakuvan yhteiskunnallisuus, kuten #metoo – "Pelkät silmät voivat kuvissa seurata naisen takamusta"

Kriitikko: Sarjakuvaan sopii niin huumori kuin etiikkakin

Viinapannu lorisee entisen kyläkaupan lihahuoneessa Suodenniemellä Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla. Juhani Väisänen ja Ismo Halminen vahtivat silmä tarkkana pannun lämpötilaa ja tuotteen ominaispainoa.

Itse kehitellyn hunajaviinan, Huntikan, alkoholipitoisuus huitelee 80 prosentissa.

– Tässä tippuu sydänviina, jossa on prosentit kohdillaan ja maku on sitä, mitä haetaan, sanoo tislaamomestarina häärivä Väisänen, eläkkeellä oleva lääkäri.

Tuori Distilling Company on tällä hetkellä todennäköisesti Suomen pienin tislaamo. Viinantekolupa on ollut plakkarissa viime vuoden lokakuusta ja valmista tavaraa on tiputeltu muutaman sadan litran verran.

Maalaismiesten ammattitaidolla ja huumorilla

Idea omasta viinatehtaasta mainittiin ensimmäistä kertaa Väisäsen ja maanviljelijä Mikko Tuorin puheissa aikuisten partioreissulla Skotlannissa.

– Katseltiin Mikon kanssa viskitislaamoa ja todettiin, että tuohan on ihan tehtävissä oleva homma normaalilla maalaismiehen ammattitaidolla. Siitä se sitten lähti.

Haettiin turnauskestävät ja riittävän huumorintajuiset henkilöt, jotka kaikki vastasivat tahdon. Juhani Väisänen

Idean taakse kerättiin 10 hengen veljeskunta, jossa kaikki osaavat eri asioita. Osakkaiden ikähaarukka ulottuu kolmikymppisistä eläkeläisiin.

– Tällaisella kylällä ihmiset kyllä tunnetaan, tiedetään, kuka mitäkin on. Haettiin turnauskestävät ja riittävän huumorintajuiset henkilöt, jotka kaikki vastasivat tahdon, Väisänen selittää.

Kaikki osakkaat ovat sitoutuneet paiskimaan hommia myös tuotannossa. Yksi mukaan pyydetyistä oli Ismo Halminen.

– Pari sekuntia mietin ja sanoin, että totta kai! Olen täysin eri alalta, mutta nyt olen esimerkiksi loistava tiskaaja. 80 prosenttia hommasta on tiskausta, entinen armeijan sotilaslentäjä sanoo.

Tislaamobuumi tulee panimoryntäyksen vanavedessä

Tuorin tislaamo on hyvä esimerkki viime aikoina Suomeen perustetuista lukuisista pienistä viinatehtaista.

Suomessa on kaikkiaan reilut 80 yritystä, joilla on lupa tehdä kirkasta viinaa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira arvioi, että niin sanottuja pientislaamoita on 10–20.

– Vaikka kyse on luvanvaraisesta toiminnasta, tarkkaa lukua on vaikea antaa, sillä osa tislausluvan saaneista ostaa raaka-aineensa joko ulkomailta tai muilta tislaamoilta ja keskittyy viinan maustamiseen, Valviran ylitarkastaja Markku Keskimäki kertoo.

.

Lupaprosessi on tiukka, mutta ei ylivoimainen, arvioi Tuorin tislaamon paperihommat hoitanut Väisänen.

– Laajuutta kuvaa se, että menimme vuodenvaihteessa 2017–18 kaupparekisteriin, jonka jälkeen pystyimme anomaan lupia ja tekemään toimintasuunnitelmaa ja omavalvontasuunnitelmaa, laatimaan pohjapiirustuksia ja hakemaan rakennuslupia. Valmistusluvan lisäksi on haettava myös tukkumyyntilupaa, ostolupaa ja verottoman varaston lupaa, Väisänen luettelee.

Kun tilat oli tarkastettu ja lupanippu kasassa, elettiin jo lokakuuta.

– Prosessista jäi kuitenkin hyvä mieli. Esimerkiksi aina kun Valviraan soitti, sieltä ystävällisesti vastattiin, neuvottiin ja opastettiin, Väisänen kiittelee.

Pientislaamo saa valita omat Alkonsa

Vuonna 2018 tislausluvan sai kahdeksan yritystä. Alko on tehnyt pientuottajien pääsyn hyllyilleen mahdollisimman helpoksi.

– Pientuottajat voivat vapaasti määritellä kymmenen myymälää ja verkkokaupan toimituskanavakseen, jos tuotantomäärä ei mahdollista valtakunnallista saatavuutta, sanoo Alkon Category Manager Marjo Pelkonen.

Alkon valikoimissa pientuottajien valmistamien ginien myynti kasvoi vuonna 2017 kahdeksan prosenttia.

– Kasvussa yhdistyvät sekä kansainvälinen ja Suomessakin näkyvä ginitrendi sekä käsityöläisyyden arvostus. Väkevissä juomissa näkyy vahvasti myös viskien harrastaminen, Pelkonen sanoo.

Oppi viinan tekemiseen kurssilta

Ihan kylmiltään suodenniemeläiset eivät ole lähteneet viinaa polttelemaan.

Toimintasuunnitelmaan oli kirjattu, että tietotaito hankitaan jostain EU:n alueelta. Ajatus oli, että koulutus löytyy jostain Ranskasta tai Italiasta, mutta lopulta kolmen miehen delegaatio lähetettiin kurssille naapurimaakuntaan Hämeeseen.

– Kävi nopeasti ilmi, että laadukkain koulutus ja ennen kaikkea hinta-laatusuhde on kohdallansa Suomessa. Päädyttiin sitten Pekka Uusilähteenmäen ja Esa Pesosen kanssa Parolan taakse Lepaalle, Väisänen nauraa.

Kolmikko kävi ensin tislauskurssit ja Väisänen juuttui koulunpenkille suorittamaan vielä viinintuotannon ammattitutkinnon.

Osaamista on siirretty oppipojille eli muille osakkaille.

Vaimon mielestä läträän viinan kanssa aamusta iltaan. Ismo Halminen

Ismo Halminen on perehtynyt käytettynä ostetun ja osakkaiden modernisoiman viinapannun saloihin.

– Tietotaitoa on karttunut pikku hiljaa. Vaimon mielestä läträän viinan kanssa aamusta iltaan, Halminen sanoo.

Tuorin tislaamossa uskotaan, että laatu lähtee raaka-aineista. Osaamistakin tarvitaan, sillä tislauksessa on hiukan enemmän liikkuvia osia kuin moni kuvittelee.

– Jos mäski menee pilalle, ei siitä tule hyvää viinaakaan enää. Mutta vaikka mäski olisi hyvää, kyllähän sen voi keittämällä pilata, kun jakaa sen väärin, Väisänen sanoo.

– Viinan tekeminen on osattu vuosisadat ja prosessi on periaatteessa yksinkertainen, mutta kun yrittää saada jotain todella hyvää aikaiseksi, vaatii käsityötä saada resepti kohdalleen.

Gini syntyy nopeasti, hunajaviina vaatii aikaa

Erityisesti suomalaisten pikkutislaamojen ginit ovat niittäneet mainetta maailmalla. Myös suodenniemeläiset aloittivat katajanmarjaviinasta, mutta suurin intohimo kohdistuu itse kehiteltyyn tuotteeseen, hunajaviinaan.

Huntikan teossa tarvitaan myös käymistä, ja siksi mukana on Pekka Uusilähteenmäki, joka on harjoitellut sahdintekoa viitisenkymmentä vuotta. Hän on pärjännyt juomallansa myös lukuisissa suomenmestaruuskisoissa.

Tislaamossa Uusilähteenmäki on saanut ratkaistavakseen kovan haasteen: miten saada hunaja käymään. Se ei nimittäin ole ihan helppo juttu, sillä hunaja sisältää muun muassa glukonihappoa, joka estää useimpien bakteerien lisääntymisen ja toimii hunajan säilöntäaineena.

Nyt hunajamelassi jo käy, mutta täydellisyyteen pyrkivä sahtimestari ei ole tyytyväinen.

– Haasteita piisaa. Vielä jää liikaa sokeria ja käymistä pitäisi saada nopeutettua. Sahti kävi kolmessa, neljässä päivässä ja tämä tuntuu nyt käyvän kuukausitolkulla. Mutta tämä on nyt vasta alkua, Uusilähteenmäki sanoo.

Tislaamo aikoo erottua käsityöläisyydellä

Suodenniemeläisten tislaamo haluaa erottua käsityöllä ja paikallisuudella. Yhtiön nimeksi valittiin Tuori Distilling, koska Tuori on yksi Suodenniemen vanhimmista kantatiloista.

– Raaka-aineet hankitaan lähiseudulta ja työtä tehdään suurella tunteella,Väisänen sanoo ja toivoo, että myös asiakkaat antaisivat palautetta ja osaisivat vaatia.

Suuria voittoja osakkaat eivät havittele, vaikka työtä tehdään tavoitteellisesti.

– Eihän tämä vielä mikään "pisnes" ole. Tämä on startup-yritys, pari vuotta tämä syö rahaa. Kuluja on jonkin verran jo pystytty kattamaan. Mutta kyllä tässä tavoitteena oikeasti on, että tästä joku saisi työpaikan kylällä.

Lue myös:

Suomalaista huippuginiä ei saa mainostaa edes Intiassa – Suomen alkoholilaki hidastaa trendiviinojen maailmanvalloitusta

Pohjoisen pikkukylän vodkaa kuljetetaan Afrikkaan, missä sitä halutaan myydä rikkaalle yläluokalle

Koskenkorvan rinnalle kohoaa kasvavia viinatehtaita – Suomen viinabisnes keskittyy litroissa mitattuna Etelä-Pohjanmaalle

Yhdeksän Ferrari-merkkisen auton letka ajoi tänään huomattavaa ylinopeutta Nelostiellä, kertoo Sisä-Suomen poliisi. Asiasta kertoi ensin Iltalehti.

Autot ajoivat 80:n nopeusrajoitusalueella 147 kilometriä tunnissa, poliisi kertoo STT:lle. Poliisin mukaan kuljettajat saivat sakkolaput liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Autot olivat ohitelleet muita ohituskaistalla, Sisä-Suomen poliisin tilannekeskuksesta kerrotaan STT:lle. Kaikki ylinopeutta ajaneet Ferrarit saatiin poliisin mukaan pysäytettyä. Poliisin mukaan autot olivat ulkomaan rekisterissä, joten kuljettajatkin olivat todennäköisesti ulkomaalaisia.

Keskisuomalaisen mukaan kuljettajat odottivat jonossa poliisiauton ulkopuolella puoli viiden aikaan Äänekoskella niin sanotussa Honkolan risteyksessä. Ferrarikuljettajia kaahasi ja ohitteli vaarallisesti muita autoilijoita Tikkakosken kohdalla Keskisuomalaisen mukaan jo perjantaina.

Lehden mukaan Ferrarit kävivät viikonloppuna Rovaniemen Ferrari-tapahtumassa, josta kertoo puolestaan Lapin Kansa. Tänään autot olivat matkalla etelään.

Korjattu 8.7.2019 klo 6.56: Autoja oli yhdeksän, ei seitsemän, kuten aiemmin otsikossa ja leipätekstissä luki.

Varusmiesliitto esittää, että Suomen asevelvollisuusjärjestelmää uudistetaan niin, että se kohtelee koko kumpaakin sukupuolta tasa-arvoisesti. Näin ehdotetaan yhdistyksen maanantaina julkaisemassa linjauksessa.

Tänään varusmiespalvelunsa aloittaa yli 12 000 asevelvollista.

Nykymuotoisen varusmiespalveluksen tilasta on keskusteltu viime aikoina kiivaasti. Tilalle on esitetty muun muassa kansalaispalvelusta, joka koskisi naisten lisäksi myös ahvenanmaalaisia ja Jehovan todistajia.

Nyt Varusmiesliitto on julkaissut oman linjauksensa nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän uudistamisesta: Asevelvollisuuden tulisi tulevaisuudessa koskea myös naisia.

Yhdistyksen puheenjohtajan Matias Pajulan mukaan nuorten vähentynyt maanpuolustustahto osoittaa omalta osaltaan, että asepalvelus koetaan epäoikeudenmukaiseksi.

Hän viittaa vuonna 2018 julkistettuun Maanpuolustustiedotuksen haastattelututkimukseen, jossa maanpuolustustahdon laskua havaittiin alle 25-vuotiailla vastaajilla.

– Uskomme, että lasku nuorten maanpuolustustahdossa viittaa omalta osaltaan siihen, että nykyinen asevelvollisuusmalli koetaan epätasa-arvoiseksi, Pajula sanoo.

Käsitteenä maanpuolustustahto on monitulkintainen ja poliittisesta tilanteesta riippuva.

Termiä on käytetty kansalaiskyselyiden ohella myös esimerkiksi armeijan päivärahan suuruuteen ja varuskuntien sijaintiin liittyvissä keskusteluissa.

"Naisia pidetään armeijassa edelleen normista poikkeavana"

Varusmiesliiton ehdotuksen mukaan palvelukseen valittaisiin halukkaat henkilöt koko ikäluokkaa koskevista kutsunnoista sukupuolesta riippumatta.

Pajula sanoo, että Varusmiesliiton ehdottamassa mallissa päädyttäisiin todennäköisesti siihen, että esimerkiksi Jehovan todistajia ei velvotettaisi palvelukseen.

– Mielestämme asevelvollisuuden tulisi koskea kaikkia. Jehovan todistajia ei välttämättä tarvitsisi kuitenkaan käskeä palvelukseen, kun halukkaita olisi paremmin tarjolla.

Jos hakijoita olisi vähemmän kuin vaadittava määrä, olisi puolustusvoimilla oikeus velvoittaa kansalaisia palvelukseen.

Ehdotuksessa esitetään myös, että palvelukseen astuville suoritettaisiin psyykkistä ja fyysistä vointia mittaavat testit jo kutsunnoissa.

– Kutsunnoissa suoritettavat testit varmistaisivat henkilön soveltuvuuden ja motivaation palvelukseen jo ennen sen aloittamista. Nykytilanteessa monet nuoret menevät suorittamaan palvelustaan vastentahtoisesti, jolloin tilanteesta ei hyödy yksilö tai yhteiskunta, Pajula kertoo.

Pajulan mukaan tasa-arvoisesti sukupuolia kohteleva asevelvollisuus parantaisi naisten asemaa armeijassa.

– Naisia pidetään armeijassa edelleen normista poikkeavana. Naissotilaiden määrän lisääntyminen parantaisi yleistä suhtautumista, Pajula sanoo.

Uudesta linjasta monia ehdotuksia

Ylen tuoreen kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista tyrmää naisten asevelvollisuuden. Kuitenkin 15–24-vuotiaista vastaajista 41 prosenttia kannattaa naisille jonkinlaista asevelvollisuuteen rinnastettavaa kansalaispalvelusta.

Varusmiesliitto suhtautuu kansalaispalvelukseen kuitenkin skeptisesti.

– En näe tarpeellisena, että koko ikäluokka velvoitetaan tehtäviin tietyksi aikajaksoksi. Mieluummin annettaisiin nuorten mennä eteenpäin työelämässä ja koulutuksessa, Pajula sanoo.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) esitti kesäkuussa, että naisten kansalaispalveluksesta tehtäisiin selvitys. Yhtenä mahdollisena vaihtoehtona hän pitää parin kuukauden mittaista palvelusta, joka täydentäisi nykyistä järjestelmää.

Puolustusministerin mukaan naisia ei kuitenkaan pitäisi velvoittaa miehille pakollisen palveluksen piiriin.

Pajulan mukaan esimerkiksi Norjassa halukkuuteen perustuva asepalvelusmalli on toiminut hyvin.

Hakijoita on enemmän kuin palveluspaikkoja. Kuitenkin varusmiespalveluksen vapaaehtoisuuden lisääminen on nähty julkisessa keskustelussa myös uhkakuvana.

– Varusmiesliitto ei kannata vapaaehtoisuuteen perustuvaa mallia. Ehdotamme sellaista asepalvelusta, jota voidaan määrätä suorittamaan, jos koko ikäluokasta ei saada tarpeeksi vapaaehtoisia, Pajula sanoo.

Lue myös:

Inttiin lähdössä? Kysyimme, mitä kannattaa pakata mukaan – ja mitä ei

Kotimaisten matkailijoiden määrä tuntuu olevan kasvussa monissa suurissa suomalaiskaupungeissa. Ainakin Helsinki, Jyväskylä, Lahti, Tampere ja Turku kertovat, että kotimaanmatkailu näyttää lisääntyneen. Tarkkoja tilastoja ei alkukesän osalta ole vielä lähes mistään saatavilla.

– Kotimaan matkailu yöpymisten osalta on kasvanut koko alkuvuoden. Kotimaisten matkailijoiden osalta odotetaan kasvua myös kesän ajalta, kertoo senior advisor Jukka Punamäki Helsingin kaupungilta.

Majoitusmäärät kasvoivat toukokuun osalta myös Tampereella.

Jyväskylässä kotimaanmatkailu puolestaan kasvoi viime vuonna 8 prosenttia, ja jos verrataan tämän vuoden toukokuuta viime vuoden vastaavaan, kasvua on 4 prosenttia.

– Kotimaanmatkailu on todellakin virkistynyt. Se on pysynyt vuosia hyvin samalla tasolla, mutta nyt tulee kasvua kasvun päälle. Se on ilahduttava asia, sanoo matkailu- ja markkinointipäällikkö Susanne Sarvilinna Visit Jyväskylästä.

Turussa kotimaisten matkailijoiden määrän kasvu kuuluu muun muassa puhekielessä ja siinä, minkälaisia asiakkaita matkailuneuvonnassa käy.

– Näyttää mutu-tuntumalla tosi hyvältä. Muutamaa kohdetta haastattelin ja joissain oli jopa 10–13 prosenttia kotimaisten matkailijoiden osalta kasvua. Tosi hieno juttu, että on lähdetty sankoin joukoin liikkeelle, myynti- ja markkinointijohtaja Satu Hirvenoja Visit Turusta sanoo.

Junaliikenne lisääntynyt – niin myös lentoliikenne

Kotimaanmatkailussa on ollut näkyvissä jo viime vuosina hienoista kasvua, mutta kovin jyrkästä kasvusta ei voida puhua. Viime vuonna suomalaiset tekivät kotimaassa 6,83 miljoonaa sellaista vapaa-ajan matkaa, jotka sisälsivät vähintään yhden yöpymisen maksullisessa majoituksessa. Se oli vain hieman enemmän kuin edellisenä vuonna.

Ilmaismatkoja, esimerkiksi matkoja mökille tai sukulaisen luokse tehtiin viime vuonna 19 miljoonaa.

VR tiedotti kesäkuussa, että junaliikenteen osalta kotimaanmatkailu näyttäisi olevan tänä vuonna kasvussa. Kaukojunaliikenteen matkustajamäärät kasvoivat toukokuussa kuudella prosentilla viime vuoden toukokuuhun verrattuna. Eniten matkustus kasvoi Helsingin ja Rovaniemen välillä.

Samaan aikaan myös Suomen lentomatkailu on kuitenkin kasvussa. Finavian lentotilastojen mukaan toukokuun loppuun mennessä lentoliikenteen matkustajamäärä oli jo 10,4 miljoonaa. Se on neljä prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Tilastoissa ei kuitenkaan eritellä matkustajien kansallisuutta, joten tiedossa ei ole, tekivätkö matkoja suomalaiset vai johtuuko kasvu esimerkiksi ulkomaisten matkailijoiden määrän lisääntymisestä.

Viime vuonna suomalaiset tekivät ulkomaille 7,39 miljoonaa vähintään yhden yöpymisen sisältänyttä matkaa. Määrä oli jonkin verran pienempi kuin edellisenä vuonna, mutta pidemmällä aikavälillä kehitys on ollut kasvusuuntaista.

Hotellien puolella kasvua ei merkittävästi näy. Sokos Hotelsin tuoton hallinnan johtaja Nina Nieminen kertoo, että touko- ja kesäkuun perusteella kesästä on tulossa edellisten kaltainen.

Lomakaudesta johtuen Yle ei tavoittanut Suomen kahden muun suuren hotelliketjun, Scandicin ja Holiday Clubin edustajia.

Paikallista ja ympäristötietoista matkailua

Kotimaanmatkailun kasvua ennakoitiin jo keväällä, kun Suomen Matkailuorganisaatioiden yhdistys Suoma ry:n teettämässä kyselytutkimuksessa jopa 74 prosenttia suomalaisista kertoi aikovansa matkustaa tulevana kesänä kotimaassa. Kolmen viime vuoden aikana kotimaanmatkailua ovat eniten lisänneet 18–44-vuotiaat. Tärkeimpiä syitä kotimaanmatkailun lisäämiseen ovat kiinnostus paikallisuuteen ja ilmastoystävällisyys.

Samoja asioita nostaa esille myös matkailuorganisaatioiden väki, kun heiltä kysyy syitä kotimaanmatkailun kasvulle.

– Voidaan spekuloida sillä, kuinka paljon kestävyyteen liittyvät seikat lisäävät kiinnostusta lähimatkailuun. Varmaankin yhä enemmän tulevina vuosina, arvelee senior advisor Jukka Punamäki Helsingin kaupungilta.

Visit Turun myynti- ja markkinointijohtaja Satu Hirvenoja nostaa esille myös sen, että matka alkaa yhä useammin kotiovelta. Heti lähtiessä ollaan lomamoodissa, eikä vasta sitten, kun on matkustettu monta tuntia.

– Suomalaiset ovat tarttuneet urakalla vastuullisuuteen ja matkailevat kotimaassa. Ennen piti aina mennä johonkin, mutta nyt voit mennä vaikka vain naapuripitäjään ja olla vapaalla, Hirvenoja sanoo.

Lahdessa kotimaanmatkailua on siivittänyt kasvuun muun muassa juuri lähialuematkailu. Lahden sijainti kasvukeskusten kupeessa on lähimatkailulle optimaalinen. Tarjolla on toisaalta myös Järvi-Suomen luontoa, ja väkeä houkuttelevat tänä kesänä myös suuret tapahtumat.

– Matkailu on ollut vahvasti kasvusuuntainen koko vuoden ja myös kesältä ennakkotilanne näyttää jopa monissa matkailukohteissa ennätykselliseltä, kertoo toimitusjohtaja Raija Forsman Visit Lahdesta.

Kaikkialla kasvu ei näy

Muutamat Ylen haastattelemista suurista kaupungeista eivät tämänhetkisen tilanteen valossa näe merkittävää kasvua kotimaisten matkailijoiden määrissä. Tällaisia ovat Espoo, Kuopio, Oulu, Pori ja Vantaa.

Espoossa yöpymistilastot ovat alkuvuoden osalta kutakuinkin samoissa lukemissa kuin viime vuonna. Visit Espoosta kuitenkin kerrotaan, että yleinen kiinnostus lähimatkailua ja kotimaan matkailua kohtaan on selvästi kasvanut.

Visit Espoon Rantaraitin kehittämispäällikkö Lennart Pettersson pohtii, että ilmastonmuutoksen ainoa hyvä puoli on saada ihmiset näkemään lähemmäs ja huomaamaan, ettei vaihtelua varten tarvitse matkustaa kauas. Pettersson uskoo vankasti lähimatkailun tulevaisuuteen.

Myös Kuopiossa kesä näyttää majoitustilanteen osalta hyvin samanlaiselta kuin viime vuonna. Kuopio-Tahko Markkinointi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Ville Puustinen kertoo, että trendinä jatkuu se, että varaukset tulevat hyvin lyhyellä aikajänteellä. Saman päivän varausten osuus on suuri.

– Tähän toki vaikuttaa varmasti osittain sää. Monesti kuulee tiskillä, että me lähdemme aurinkoa kohti, Puustinen sanoo.

Oulussa kotimaanmatkailulla on vahva perusta ja sillä on alueelle suuri merkitys. Noin 85 prosenttia Oulun matkailijoista on suomalaisia. Kotimaanmatkailu ei ole kuitenkaan mainittavasti lisääntynyt, ulkomaiset matkailijat sen sijaan ovat.

– Kansainvälisten matkailijoiden rekisteröidyt yöpymiset ovat meillä kovassa kasvussa. Alkuvuodelta kasvua on 30 prosenttia verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan, kertoo Oulun kaupungin matkailupalvelupäällikkö Anna Meriruoho.

Oulussa on satsattu viime aikoina erityisesti Aasian suuntaan, josta onkin tullut ilahduttavasti uusia matkailijoita. Meriruoho kertoo, että vierailijoita on saatu muun muassa Japanista ja Kiinasta.

Myös Porin matkailuneuvonnan tuntuman mukaan ulkomaisten matkailijoiden määrä on ollut kasvussa. Sekä ulkomaisia että kotimaisia matkailijoita kiinnostaa erityisesti Yyteri, johon kaupunki on satsannut vahvasti.

Suomen kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan Vantaan asema Helsingin kyljessä on erilainen verrattuna muihin kaupunkeihin. Matkailijoiden läpikulkuliikenne kaupungissa on lentoaseman ansiosta suuri, mutta suurin osa ei jää Vantaalle. Kaupungissa yritetäänkin nyt saada matkailijoita myös tekemään asioita Vantaalla, vaikkapa sitten pitkän välilaskun aikana. Uuden Stopover Guide -palvelun avulla matkailija voi katsoa, mitä hän ehtisi tehdä minkäkin mittaisen välilaskun aikana.

Keskustaoikeisto saa käytännössä yksinvallan Kreikassa

Keskustaoikeistolainen Uusi Demokratia syrjäytti vasemmistolaisen Syrizan Kreikan johdosta sunnuntaina selvällä vaalivoitolla. Pääministeri Kyriakos Mitsotakisin on tarkoitus vannoa virkavala ja ilmoittaa uuden hallituksen kokoonpano heti maanantaina. Uusi demokratia saa parlamentissa absoluuttisen enemmistön, 158 paikkaa 300:sta. Valta-asema on niin vahva, että Ateenassa arvioitiin Mitsotakisin puolueen pääsevän päättämään asioista käytännössä niin kuin haluaa.

12 000 alokasta astuu tänään palvelukseen – Varusmieslitto esittää kaikille pakollista asevelvollisuutta

Palvelukseen astuu tänään yli 12 000 asevelvollista. Varusmiesliitto vaatii asevelvollisuuden ulottamista tulevaisuudessa myös naisiin. Ehdotuksen mukaan palvelukseen valittaisiin halukkaat henkilöt koko ikäluokkaa koskevista kutsunnoista sukupuolesta riippumatta. Nykymuotoisen varusmiespalveluksen tilasta on keskusteltu viime aikoina kiivaasti.

Analyysi: Pitääkö sähköautolla päästä 600 kilometriä yhdellä latauksella?

Jotta sähköautolla pääsisi pitkälle, pitää auton akun olla kapasiteetiltaan riittävän suuri. Pitkän toimintamatkan mahdollistava akku voi painaa satoja kiloja. Käytännössä siis pitkän toimintamatkan sähköauton on oltava kooltaan katumaasturiluokkaa.

Kotimaanmatkailussa on nyt imua

Kotimaisten matkailijoiden määrä tuntuu lisääntyneen monissa suurissa suomalaiskaupungeissa. Vilkkaus näkyy myös junaliikenteessä: VR kertoo kaukojunaliikenteen matkustajamäärien kasvaneen toukokuussa jopa kuudella prosentilla viime vuoden toukokuuhun verrattuna. Eniten raidematkustus kasvoi Helsingin ja Rovaniemen välillä. Tärkeimpiä syitä kotimaanmatkailun lisäämiseen ovat kiinnostus paikallisuuteen ja ilmastoystävällisyys.

Viikko alkaa pohjoisessa aurinkoisena, etelään sateita

Sää on maan etelä- ja keskiosassa pilvistä. Sadetta tai sadekuuroja tulee päivällä etenkin maan keskiosassa ja idässä, illalla myös etelässä tulee sadekuuroja. Pohjoisessa päivä on poutainen, Lapissa on laajalti selkeääkin. Päivälämpötila vaihtelee idän vain noin +10 asteen ja Lapin noin +20 asteen välillä. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Poliisioperaatio on haitannut liikennettä koko maanantaiaamun valtatie kakkosella Ulvilassa Friitalan ja Honkaluodon liittymän välillä. Liikennehaittaa on Huittisten suuntaan ajettaessa. Liikenne ohjataan kiertotielle Ulvilan keskustan kautta.

Tilanne kestää poliisin mukaan vielä 1-2 tuntia.

Rikoskomisario Pertti Läksy kertoo, että operaatio liittyy peltipoliisin vahingoittamiseen. Tilannehuone.fi:n mukaan pelastuslaitos sai kello 4:25 hälytyksen räjähdyksestä ja pienestä sortumasta.

Paikalla olevan Ylen toimittajan mukaan poliisi eristi alueen nauhoilla ja haravoi lähimaastoa poliisikoirien kanssa. Tien vieressä oleva liikennevalvontakamera on pahoin vaurioitunut. Poliisi ei ole vahvistanut, että kamera olisi räjäytetty.

Päivitys kello 7:54: Tieliikennekeskuksen mukaan tällä hetkellä yksi ajokaista on suljettu liikenteeltä. Liikenne ohjataan edelleen kiertotielle.

Pävitetty kello 8:34: Rikoskomisario Pertti Läksy vahvitstaa, että operaatio liittyy peltipoliisin vahingoittamiseen. Poliisin mukaan operaatio kestää vielä 1-2 tuntia.

Päivitämme uutista.

Kanta-Hämeen käräjäoikeus on kumonnut aiemman yksipuolisen tuomionsa vuodelta 2017. Silloin oikeus tuomitsi liikemies Markku Ritaluoman iäkkään äidin palauttamaan Sunny Car Centerin konkurssipesälle takaisin niitä vuokratuloja, jotka yhtiö oli maksanut äidille jäähalliaitiosta vuosina 2011-2014. Summa oli 172 350 euroa korkoineen.

Nyt oikeus katsoikin, että äidin ei tarvinnut olla perillä yhtiön heikosta taloustilanteesta pelkästään siitä syystä, että yhtiö oli vuokrannut häneltä aitiota. Näin varoja ei tarvitse palauttaa pesään.

Ensin yksipuolinen tuomio

Palataan vielä ensimmäiseen tuomioon. Kanta-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi siis Ritaluoman äidin maksamaan Sunny Car Centerin konkurssipesälle 172 350 euroa korkoineen maaliskuussa 2017. Tämä oli takaisinsaanti Sunny Car Centerin maksamista, äidin omistaman jäähalliaition vuokrista.

Helsinkiläishallissa viihdytettiin Sunny Car Centerin yhteistyökumppaneita ja sidosryhmien edustajia erilaisissa tapahtumissa, niin kiekko-otteluissa kuin konserteissakin. Tilaisuuksista ei pidetty erillistä kirjanpitoa.

Konkurssipesän julkisselvittäjän Jorma Tuomaalan mielestä maksettujen vuokrien kokonaismäärä ja tilaisuuksien lukumäärä oli epäuskottavan suuri. Näin syntyi näkemys siitä, että yhtiön varoja oli käytetty tilaisuuksiin, jotka eivät liittyneet sen liiketoimintaan, tai tilaisuuksia ei ehkä ollut pidetty lainkaan.

Rahoja oli siis siirretty yhtiön läheiselle, pois velkojien ulottuvilta. Tuomaala vaatikin varoja palautettavaksi.

Kanta-Hämeen käräjäoikeus antoi vuonna 2017 yksipuolisen tuomion asiassa konkurssipesän hyväksi. Vastaaja, Ritaluoman äiti, ei ollut vastannut kanteeseen määräajassa.

Takaisinsaantikanteella Ritaluoman äiti haki kuitenkin yksipuolisen tuomion palauttamista oikeuden käsiteltäväksi. Näin tapahtuikin.

Oikeus ratkaisi nyt toisin

Jotta varoja voisi vaatia takaisin pesään, varoja saaneen toisen osapuolen pitäisi tietää yhtiön maksukyvyttömyydesta tai ylivelkaisuudesta.

Ritaluoman äiti puolustautui väittämällä, että yhtiö ei ollut tuolloin ylivelkainen tai maksukyvytön. Hänellä ei myöskään ollut tietoa yhtiön taloustilanteesta. Hän vetosi myös korkeaan ikäänsä.

Oikeus katsoi kyllä, että yhtiö oli maksukyvytön viimeistään loppuvuonna 2013 ja ylivelkainenkin jo 2011 marraskuusta. Oikeus katsoi myös toteen näytetyksi, että tilaisuuksia todella oli pidetty niin paljon kuin niistä oli aitiovuokria maksettukin eli Ritaluoman äidille ei ollut maksettu liikaa.

Oikeuden mielestä Ritaluoman äidillä ei kuitenkaan ollut velvollisuutta seurata yhtiön taloustilannetta pelkästään siitä syystä, että yhtiö vuokrasi häneltä aitiota. Äiti toimi vilpittömällä mielellä eikä hän siis ole velvollinen palauttamaan aitiovuokria.

Näin ollen konkurssipesä velvoitettiin korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut Ritaluoman äidin oikeudenkäyntikulut, lähes 6 000 euroa.

Tuore tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Laaja jupakka, useita oikeudenkäyntejä

Sunny Car Center -autokauppahankkeen jälkiselvittelyt ovat kestäneet jo kauan. Kanta-Hämeen käräjäoikeus on käsitellyt jo useita haaroja jupakassa, jossa konkurssipesä yrittää haalia varoja takaisin pesälle eri tahoilta. Tähän mennessä oikeus on pääsääntöisesti ratkaissut takaisinsaannit pesän hyväksi.

Pääomistaja, entinen toimitusjohtaja Markku Ritaluoma on jo huhtikuussa 2018 tuomittu maksamaan pesälle miljoonasummia ja vastuulliseksi on joutunut myös yhtiön hallituksen entinen jäsen Iisakki Kiemunki. Asia on nyt hovioikeuden käsiteltävänä.

Kesäkuussakin Ritaluoma ja Kiemunki tuomittiin palauttamaan varoja pesään. Tästä tuomiosta molemmat vastaajat ovat jo ilmoittaneet tyytymättömyytensä, joten tämänkin asian käsittely jatkunee hovioikeudessa.

Ainakin jonkinlaisena tappiona konkurssipesälle voidaan kuitenkin pitää myös oikeuden viimevuotista päätöstä, jonka mukaan yksi kanteista on käsiteltävä välimiesmenettelyssä. Tämäkään ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen.

”En halua lapsia, koska ilmastonmuutos tekee elämästä maapallolla niin kauheaa.” Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran jonkun sanovan, ettei halua omia lapsia ilmastonmuutoksen takia. Puhe ei ollut vain siitä, että meitä on maapallolla liikaa, vaan myös siitä, että ilmastokriisin takia elämä muuttuu taisteluksi – jopa siinä määrin, ettei se ole elämisen arvoista.

Pidin ajatusta liioitteluna. Varmaan ajattelin, että no, nuori ihminen, mieltä ehtii muuttaa.

Tänä kesänä olen kuullut saman ajatuksen omalta lapselta, hänen ystäviltään, junassa vieressäni istuneelta naiselta, joka on nähnyt työssään, mitä ympäristökriisit ja niitä seuraavat konfliktit tekevät jo nyt elämälle.

Enää ajatus ei hätkäytä. Kun lukee – ei dystopioita, vaan tieteellisesti todistettua tietoa tulevaisuuden skenaarioista lämpenevällä maapallolla – saa kiinni tunteesta, joka saa ajattelemaan näin.

Sen sijaan, että leimaamme nuoret draamailijoiksi, pitäisi ymmärtää sitä eksistentiaalista ahdistusta ja pelkoa, jota ilmasto- ja ympäristökysymykset aiheuttavat niissä, joiden kohdalla skenaariot eivät sijaitse epämääräisessä ”tulevaisuudessa”, vaan omassa ja mahdollisten omien lasten elämässä.

Minusta on suuri tulkintavirhe leimata esimerkiksi vegaanit tai maata pitkin matkustajat yksilösuorittajiksi, jotka yrittävät kohottaa itsensä hyveellisiksi elämäntapajeesuksiksi. Puhutaan esimerkiksi identiteettipolitiikasta, jonka sanotaan peittävän alleen todelliset yhteiskunnalliset kysymykset ja kääntävän huomion yksilöön ja hänen tunteisiinsa. Voi tietenkin käydä niin, että jos toisilta lähtee työ ja toimeentulo, ja toiset puhuvat transihmisille sopivista vessakylteistä, viestit ovat epäsynkassa – ja tästä hyötyvät lähinnä Trump ja kaltaisensa. Mutta minusta ongelma ei ole vain identiteettipolitiikka, vaan se, että kaikki elämäntapavalinnat ja poliittinen toiminta leimataan lähinnä tunteelliseksi itseilmaisuksi. Tässä tulkinnassa kieltäydytään näkemästä sekä omien arvojen mukaisen elämän poliittiset motiivit että henkilökohtaisten valintojen rinnalla vaikuttava joukkovoima.

Ei vegaaninen elämä – tai omasta lapsihaaveesta luopuminen – ihan niin yksinkertaista ole, että sen tekisi ihan vain pitääkseen yllä jotain egoprojektia.

Tulkintojen ero on iso:

Voimme väittää, että nykyihminen käpertyy politiikassakin itseensä. Minä ja minun ruoka, väri, sukupuoli, seksuaalisuus, ahdistus, ja salitreeni.

Tai sitten voimme nähdä varsinkin nuorissa kansalaisuuden ja poliittisen toimijuuden uuden nousun. Ihminen, joka tunnistaa muutoksen tarpeen ja reagoi siihen muuttamalla omia elin- ja puhetapojaan, ei ole itsekeskeinen. Ei vegaaninen elämä – tai omasta lapsihaaveesta luopuminen – ihan niin yksinkertaista ole, että sen tekisi ihan vain pitääkseen yllä jotain egoprojektia. Ei ihmisellä ole iso kuva hukassa, vaan ihan poikkeuksellisen hyvin hallussa, jos hän politisoi sukupuolen, ruuan, liikkumisen, ja nyt myös lisääntymisen.

Lisäksi: onko tosiaan niin, että ne, jotka jaksavat puhua vaikkapa transihmisten oikeuksista tai kestävästä ruuantuotannosta, ovat täysin sokeita muille epäkohdille, kuten luokkakysymyksille?

Tulee vielä ikävä aikoja, jolloin ärsyynnyttiin siitä, että jotkut halusivat olla osa ratkaisua ja kehtasivat kertoa siitä muillekin.

Maailman kohtalonkysymykset eivät ratkea yksilöiden valinnoilla. On silti outoa leimata henkilökohtaiset valinnat ja niistä puhuminen hyvesignaloinniksi, jeesusteluksi tai vouhotukseksi. Vaikuttaminen – perinteinen ja uudempi - toimii niin, että oman toiminnan lisäksi yritetään vakuuttaa muita liittymään mukaan, kaikkien maiden proletaarit ja ympäristötuhoa pelkäävät, liittykää yhteen!

Itse en ole kovin toiveikas ilmastokriisin poliittisen ratkaisun suhteen. Itse asiassa mietin koko demokratian kestävyyttä, jos ja kun ympäristökriisejä ei onnistuta ratkaisemaan. Poikkeustilassa otetaan käyttöön autoritaariset keinot, on poikkeustilan syy sitten sota tai ilmastopakolaisuus. Tulee vielä ikävä aikoja, jolloin ärsyynnyttiin siitä, että jotkut halusivat olla osa ratkaisua ja kehtasivat kertoa siitä muillekin.

Länsimaisen ihmisen ympäristöteot kehystetään usein paitsi egoprojektina, myös toivottomuutena ja luopumisena. Mutta ei ihminen välttämättä luovu lihasta, lentämisestä tai lisääntymisestä, vaan haluaa tehdä näin. Sitä ikään kuin luopuu olemasta osa tuhoa. Se voi tuntua itsestä välttämättömältä, vaikka ymmärtäisi hyvin, että näin ei koko maailma pelastu, ja ympärillä on tuhat muutakin pirullista ongelmaa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on toimittaja, joka odottelee radikaalin ympäristöpuolueen syntyä.

Lue myös:

Riku Siivosen kolumni: Ihmiset rakastavat taas kommunismia, tavallaan

Inka Meron kolumni: Perusta yritys, ryhdy tutkijaksi tai tee molemmat ja pelasta maailma

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Aiheesta voi keskustella 4.7. klo 16.00 asti.

Kuiva männikkökangas rapisee jaloissa valtatie 25:n varrella. Tienpintareen avoimella paahderinteellä kukkii silti valkohapsisia kukkia.

Hietaneilikka vaatii juuri tällaisen kasvuympäristön, mutta valitettavasti niitä on luontaisesti yhä harvemmassa.

Tienpintareet ovatkin juuri paahteisille rinteille tyypillisten kasvien uusia kasvuympäristöjä, sillä muualla harjurinteet rehevöityvät ja puusto kasvaa tai ihminen ottaa soraa harjuista ja rakentaa niihin.

Viisi vuotta sitten Suomen ympäristökeskus ja kivijalosteita valmistava Rudus rakensivat yhdessä ekosysteemihotellin Raaseporin kaupungin alueelle valtatie 25:n läheiselle hiekkakuopalle, koska valtatien laajennussuunniltelmissa pientareiden kasvit olisivat jääneet asvaltin alle.

Tietä ei ole vieläkään laajennettu, mutta hietaneilikat, kangasajuruohot ja kissankäpälät kasvavat nyt uudessa paikassa.

Siirto onnistui osittain

Noin puolen kilometrin päässä valtatiestä hiekkaisella rinteellä kukkii nyt punaisia ja valkoisia mättäitä.

Hietaneilikoiden valkoisia kukkia näkyy useammassa kohtaa myös siirtoistutusten ulkopuolella. Samoin punaisia kangasajuruohokasvustoja on levinnyt alas rinteen istustusriveiltä.

Maapaakkujen ohella kasveja siirtyi, kun kuorma-auton lavalta kipattiin sinne valuneet maat. Tienvarren kasvustoihin verrattuna nämä kasvustot näyttävät jopa rehevämmiltä.

Vieressä näkyy myös syy siihen, miksi hietaneilikka ja kangasajuruoho ovat harvinaistuneet. Rinteessä kasvaa mäntyjä ja horsmaa, joiden varjossa siirtokasvit eivät oikein menesty.

Kissankäpälille on käynyt hieman huonommin. Ylärinteen tasanteella niitä näkyy, mutta mopopoikien luvaton kruisailu kielletyllä soramontulla on ruhjonut kissankäpälien vaatimattoman näköisiä emi- ja hedekasvustoja.

Rinteen alareunaan on kasattu kivenjärkäleitä estämään kulkijoita, mutta ylhäällä mopoilijat ovat löytäneet reitin maastoajoon.

Hietaneilikka on erittäin uhanalainen ja kangasajuruoho sekä kissankäpälä silmäpidettäviä lajeja. Ne ovat myös erilaisten hyönteisten ravintokasveja.

Kangasajuruohon mukana ekosysteemihotelliin on ilmaantunut myös ajuruohosulkanen. Nämä hyönteiset ovat saattaneet lentää uuteen paikkaan tai kasvaneet maan mukana tulleista toukista.

Hietaneilikan seuralainen on erittäin harvinainen hietaneilikkakoi, jota on tavattu vain kahdessa paikassa Suomessa eli Jämijärvellä ja Kainuussa. Niitä ei ole havaittu Raaseporissa.

Harvinaiset kasvit ovat yleensä yhtä harvinaisten hyönteisten ravintokasveja. Jos kasvit tuhoutuvat, myös niitä hyödyntävät hyönteiset katoavat.

Tilapäinen siirto tai maisemointia

Raaseporin ekosysteemihotellia on seurattu alusta alkaen tiiviisti ja siitä valmistui raportti kesäkuussa SYKEn julkaisusarjassa.

Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija Minna Pekkonen on yksi kirjoittajista ja ekosysteemihotellin kehittäjistä.

– Ekosysteemihotellia ei kehitetty vain uhanalaisten lajien siirtoja varten. Enemmän on mietitty, onko koko ekosysteemi, elinympäristö tai luontotyyppi sellainen, jota pitäisi turvata uusilla toimenpiteillä, Pekkonen sanoo.

Pekkosen mukaan hankkeessa tutkittiin, miten uhanalaisia lajeja pystytään siirtämään turvaan rakentamisen tieltä. Onnistumisen kannalta keskeistä oli maa-ainesten siirtäminen jo varhaisessa vaiheessa, kun suunnitelmat tien laajennuksesta valmistuivat.

Näin ehdittiin todeta, onnistuiko siirto vai olisiko tarvittu uusia maapaakkujen sijoittamisia tienlaajennuksen alta.

– Tietyille lajeille tällainen ekosysteemihotelli voisi toimia, koska pilotin tulokset ovat positiivisia ja lajisto on hyvin selviytynyt. Varovaisesti uskaltaa sanoa, että tätä voisi monistaa, Minna Pekkonen arvioi hankkeen luomaa toimintamallia.

Ekosysteemihotellia voitaisiin käyttää kasvien lopullisena sijoituspaikkana tai tilapäisesti, jolloin kasvit voidaan palauttaa lähtöalueelle sen jälkeen, kun työt siellä ovat päättyneet.

– Jos mietitään lajien Punaisen kirjan tilannetta ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksia, niin ehdottomasti kaikki toimenpiteet, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuutta pitää ottaa laajasti käyttöön, painottaa Minna Pekkonen.

Tuore arvio lajien uhanalaisuudesta eli niin sanottu Punainen kirja julkaistiin maaliskuussa. Sen tuloksista voit lukea tästä jutustamme.

Yrityksillä iso vastuu

Maa-ainesten ottoalueen omistava Rudus on ollut aktiivisesti mukana hankkeessa. Ympäristöasiantuntija Heli Kanto näkee tällaisissa lajistojen siirroissa uuden mahdollisuuden maisemoida käytöstä poistuvia soranottoalueita.

– Meillä on Rudus-LUMO -ohjelma, ja siinä tavoitteemme on, että maa-ainesten ottoalueet olisivat luonnon kannalta jopa monimuotoisempia siinä vaiheessa, kun me lähdemme sieltä kuin toiminnan alkaessa, Heli Kanto kertoo.

Rudus Oy on iso kiviainesten tuottaja ja käyttäjä. Heli Kannon mukaan LUMO-ohjelman mukaista maisemointia on toteutettu usealla yrityksen maa-ainesalueella.

Paahderinteille on yrityksen toimesta istutettu niille tyypillisiä, harvinaistuneita kasveja.

– Luiskat jätetään hieman jyrkemmiksi ja niille kylvetään paahde- ja harjuympäristöjen kasvilajeja. Tamperelainen Villivyöhyke-yhdistys on ollut apuna, kun on hankittu kasveja esimerkiksi Kuopion kohteeseen, Heli Kanto sanoo.

Rauhoitettujen kasvien siementen kerääminen ja kasvuston siirtäminen ilman lupaa on kielletty. Raaseporissa siirtolupa haettiin ja saatiin ELY-keskukselta.

Lue myös:

Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen – "Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ole vaikeaa"

Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa

Suomen eteläisimmän kärjen hiekkarannan maisema muuttumassa dramaattisesti, mutta luonto kiittää: Hangon mäntyhakkuut herättäneet hurjasti tunteita

Kasvien sukupuuttoaalto kauhistuttaa tutkijoita – nopeutunut 500-kertaiseksi

Metsähallituksen ennallistamispoltot tukevat Kainuun monimuotoista luontoa

Kevät antoi ensimmäisen lupauksen siitä, että tänä kesänä saadaan nauttia harvinaislaatuisesta kukkaloistosta. Jo toukokuussa sosiaalinen media täyttyi upeista kukkakuvista, kun eteläisen Suomen hedelmäpuut puhkesivat kukkimaan.

Parhaillaan eteläisessä Suomessa jasmikkeet notkuvat kukkiensa alla ja Lapissa syreenit ovat monin paikoin runsaammassa kukassa kuin koskaan ennen. Esimerkiksi Kittilässä ruusupensaat ovat aloittamassa kukintaansa seuraavaksi ja nuppujen määrän vuoksi on lupa odottaa upeaa loistoa.

– Myös täällä Lapissa Napapiirin seudulla on nyt ennätyksellisen runsas kukinta ja kukkien laatu on erityisen hyvä, kertoo hortonimi Riku Tapio Rovaniemeltä.

Ruusukasvi ja monet muut kehittävät kukka-aiheensa jo edellisenä vuotena, joten tämän kesän kukkaloistosta on kiittäminen vuoden takaista lämpöä ja aurikoa.

– Paitsi viime kesän lämpö, myös tämän kesän kosteus on vaikuttanut, sanoo Tapio.

Oksat kovilla kukkien painosta

Runsas kukinta on tuonut myös ongelmia puutarhoihin. Monessa pihassa on jouduttu turvautumaan tukitoimiin, jotta puut ja pensaat selviävät kukkiensa painosta.

– Tässä meidän syreenissä on niin valtavan runsaat ja raskaat kukat, että oksat ovat menneet poikki, sanoo Riku Tapio.

– Lumipalloheisi kukkii niin valtavasti, että olen joutunut virittelemään naruja oksien tueksi, etteivät ne katkea, kertoo rovaniemeläinen puutarhaharrastaja Mari Lampinen.

Lampinen on huomannut poikkeuksellisen runsaan kukinnan myös muiden pihoilla omalla asuinalueellaan.

– Koiran kanssa kulkiessa on hämmästyttänyt syreenin tuoksu. Sitä en ole aikaisemmin havainnut, kertoo Lampinen.

Myös luonnonkasvit ovat loistossaan

– Syreenit, suopursu, koivu, mänty, haapa, luettelee hyvin kukkineita kasveja erikoistutkija Risto Jalkanen Luonnonvarakeskuksesta Rovaniemeltä.

– Esimerkiksi haavalla oli tänä vuonna paras kukinta miesmuistiin, sanoo Jalkanen.

Haavan karvamatoja muistuttavat norkot ja valkoisena lentänyt siemenhöyty hämmästyttivät keväällä ympäri Suomea.

Tämän kesän näkymät kannattaa tallentaa muistin sopukoihin, sillä luonnon kiertokulun mukaan ensi vuonna tuskin näemme samanalaista kukkaloistoa. Luonto harvoin kukkii näin runsaana kahta vuotta peräkkäin. Lisäksi sateinen kesäsää verottaa ensi kesän kukintaa.

– Mitä enemmän sataa, sitä enemmän taivas on pilvessä ja kasvit eivät tee kukka-aiheita niin paljon kuin aurinkoisella säällä, selittää Risto Jalkanen.

– Jos viime kesän kaltainen lämpö toistuu 50 vuoden välein, niin saamme odottaa seuraavaa kertaa muutaman vuoden, toteaa hortonomi Riku Tapio.

Tapion perheessä Rovaniemellä tämän kesän kukkaloisto sai vielä pelkkää kaunista kukintaa syvemmän merkityksen, kun Riku Tapion ja hänen vaimonsa Paulan pihassa neljännesvuosisadan kasvanut koristeomenapuu yllätti.

– Meillä on tänä vuonna hopeahääpäivä ja koristeomenapuu puhkesi aivan valtavaan kukkaan. Puu on meidän häälahja.

Keräämme tänään kuvia maan kukkaloistosta. Meille lähetettyihin kuviin voit tutustua tässä jutussa.

Lue Ylen kuvajoukkoistusten pelisäännöt täältä.

Poliisilla oli viikonloppuna poikkeuksellinen tehtävä Pirkanmaalla.

Virkavalta sai ilmoituksen Ikaalisissa varastetusta robottiruohonleikkurista. Leikkuri oli hävinnyt omistajan pihalta lauantain ja sunnuntain välisenä aikana.

Omistajalla ei ollut kuitenkaan mennyt sormi suuhun: hänellä oli tiedossa, että leikkurin GPS-jälki paikantui toiselle puolelle Pirkanmaata, yli 100 kilometrin päässä sijaitsevaan Mänttä-Vilppulaan.

Poliisi tiedottaa, että partio meni tarkastamaan GPS-paikkannuksen antaman osoitteen ja löysi robottileikkurin talon terassilta.

– Talossa oli useampi henkilö paikalla, ja kaksi heistä kertoi anastaneensa leikkurin, Sisä-Suomen poliisin tiedotteessa kerrotaan.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen konstaapeli Heikki Järnström sanoo, että ei muista vastaavaa tapahtuneen aiemmin Pirkanmaalla.

– Ei ainakaan mitään varkauksien sarjaa ole tiedossa, Järnström sanoo.

Robottiruohonleikkureiden hinnat liikkuvat pääosin vajaan 1 000 euron ja vajaan 3 000 euron välissä. Laitteissa on yleensä gps-jäljitin ja hälytin sekä pin-koodilukitus varkaiden varalle.

Esimerkiksi Tampereen kaupungilla on ollut kokeilussa GPS-avusteisia leikkureita. Kaupunki on neuvonut, että robottileikkuriin ei pidä koskea eikä sitä saa yrittää nostaa tai muutenkaan häiritä.

– Jos leikkurin nostaa nurmikolta, sen hälytyssummeri alkaa soida ja leikkurin terä pysähtyy, kaupunki kertoi tiedotteessa viime kesänä.

Tampereen kaupungin mukaan robotit toimivat vain rajatulla alueella, joten ne ovat hyödyttömiä varkaille.

Hauholla tehdystä taposta annettu tuomio ei muuttunut Turun hovioikeudessa.

Kanta-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi viime lokakuussa naisen 9,5 vuoden vankeusrangaistukseen taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Hovioikeus katsoi, että aihetta ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Naisen kihlattu auttoi naista uhrin kätkemisessä. Miehen kolmen kuukauden vankeusrangaistus rikoksentekijän suojelemisesta ei sekään muuttunut hovioikeudessa.

Myös syyttäjä valitti

Syyttäjäkin oli valittanut käräjäoikeuden ratkaisusta. Syyttäjä vaati vankeusrangaistuksen korottamista ja naisen tuomitsemista yhdistelmärangaistukseen.

Yhdistelmärangaistuksessa tuomittu kärsii rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen ehdotonta vankeutta ja sen jälkeen seuraa vuoden mittainen valvonta-aika. Yhdistelmärangaistukseen ei sovelleta ehdonalaista vapauttamista eikä valvottua koevapautta.

Hovioikeuden mukaan tällainen vaatimus olisi kuitenkin pitänyt esittää jo käräjäoikeudessa. Hovioikeus siis jätti asian tutkimatta.

Puukotus pihamaalla Hauholla

Nainen puukotti vuokranantajansa, keski-ikäisen miehen, hengiltä kesäkuussa 2018 Hauhon Lautsiassa vanhan huoltoaseman pihassa. Tekoa oli naisen kertoman mukaan edeltänyt riita vuokranantajan asunnossa.

Seuraavana päivänä nainen ja hänen kihlattunsa nostivat ruumiin auton takakonttiin. He kuljettivat vainajan metsäautotien varteen noin neljän kilometrin päähän.

Uhrista oli tehty katoamisilmoitus 1. heinäkuuta. Ruumiin löysi miestä etsimässä ollut henkilö, joka soitti poliisille.

Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Muutosta voi hakea korkeimmalta oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan. Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 3. syyskuuta.

On meneillään maailmanlaajuinen ihmiskoe. Syy on taskussasi.

Räpläämme älypuhelimia enemmän kuin haluamme myöntää, useita tunteja päivässä, riippuvuudeksi asti. Nykyteknologian liiallisen käytön epäillään tekevän meistä masentuneempia, stressaantuneempia ja huonompia keskittymään. Olemme matkalla kohti digitaalista dementiaa, kuten saksalainen neurotieteilijä Manfred Spitzer julistaa.

Emme vielä tiedä, pitävätkö epäilykset paikkansa. Tutkijoilla on siitä kuitenkin koko ajan parempi käsitys.

Tiedon karttuessa kasvaa myös huoli, joista suurin koskee lapsia. Tarkemmin sanoen hälyn keskellä kehittyviä aivoja.

Voi olla, että nykyteknologian mullistama maailma on nyt huomattavasti vaikeampi paikka kasvaa.

Katso myös: Aivotutkija ja kasvatustieteen professori Minna Huotilainen vastasi yleisön kysymyksiin älypuhelimen käytön vaikutuksista. Lue keskustelu täältä.

Vauvasi tietää, että rakastat puhelintasi

Synnymme kaikki erilaisten aivojen kanssa. Ympäristöllä on kuitenkin valtava vaikutus siihen, millaisia meistä tulee.

Tämä johtuu siitä, että aivot ovat muovautuva elin. Ne hermoverkostot, jotka aktivoituvat eniten, vahvistuvat. Tähän perustuu kykymme oppia.

Ja ihmisaivot on kuin luotu kommunikoimaan.

Pienikin vauva kiinnittää huomionsa kasvoihin ja erottaa puhujat toisistaan, vaikka ei näe selvästi tai ymmärrä kieltä. Kielellinen kehityksemme perustuu tähän muiden tarkkailuun, matkimiseen ja vuorovaikutukseen.

Kun vuorovaikutus puuttuu, lapsi ahdistuu.

Jo muutaman kuukauden kuukauden ikäinen vauva ensin hämmentyy, sitten passivoituu, ja lopulta stressaantuu, jos ei saa vanhemmaltaan vastakaikua. Tämä havaittiin jo 1970-luvulla tehdyissä Still face -kokeissa, joissa vanhempi reagoi vauvan eleisiin ilmeettömin kasvoin.

Tästä päästään nykyteknologiaan.

– Efekti on sama, kun vanhempi suuntaa katseensa älypuhelimeen, sanoo tutkija ja lastenpsykiatri Linnea Karlsson Turun yliopistosta.

Vanhemmat ovat aiemminkin olleet poissaolevia. Keskittyneitä sanomalehtiinsä, televisioon, autolla ajamiseen, tai töihinsä.

Älypuhelin kuitenkin poikkeaa kaikista näistä siinä, että se voi napata vanhemman huomion milloin tahansa. Se on stressaavaa lapselle, joka yrittää hahmottaa maailmaa vanhempiensa kasvojen ja käyttäytymisen kautta.

– Lapsi oppii todella nopeasti, että A:sta seuraa B. Vanhempi otti lehden, seuraavaksi se lukee sitä. Jos vanhemman älylaitteella olo on liiallista ja vaikeasti ennustettavaa, lapsi ei saa vanhemmalta tarvitsemaansa säätelyapua, Karlsson sanoo.

Äärimmäinen esimerkki puutteellisesta vuorovaikutuksesta ovat laitoshoidossa kasvaneet lapset. Heillä on todettu keskimääräistä enemmän kielellisiä ongelmia, tai ADHD:n kaltaisia kehityksellisiä häiriöitä.

Tutkijoita askarruttava kysymys kuuluu: käyttävätkö vanhemmat nykyteknologiaa jo niin paljon, että se näkyy heidän lastensa kehityksessä?

Karlsson ei olisi tästä yllättynyt. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja digilaitteet ovat mullistaneet juuri sosiaalisen käyttäytymisemme, hän sanoo.

– Aivot kasvavat vuorovaikutuksen varassa. Jos nykyteknologia poistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusaikaa, olen valmis uskomaan, että se näkyy lasten säätelyongelmien lisääntymisenä.

Yhdysvalloissa tehty tutkimus vihjaa, että näin on jo käynyt. Jatkuvasti kännyköitään räpläävien vanhempien lapsilla on enemmän käytöshäiriöitä.

Kyseessä vaikuttaa olevan negatiivinen kierre: Kun lapsi ei saa vanhempiensa huomiota, lapsi ärsyyntyy, mikä nostaa vanhempien stressiä. Stressaantunut on alttiimpi älypuhelimen pinnalliselle viihdykkeelle, mikä johtaa taas siihen, että lapsi ei saa huomiota.

Enemmän häiriöitä, huonompi koulumenestys?

Aivomme eivät ole sadassa tuhannessa vuodessa muuttuneet, mutta ympäristömme on esihistoriallista Afrikkaa häiriöisempi. Ei villieläinten karjuntaa, vaan kännykän piippausta.

Kun ympäristössä tapahtuu, aivot ovat valppaustilassa, ja tietoinen ajattelu vaikeutuu.

Esivanhempiemme oli vaikea keskittyä nuolenkärkiin villieläinten läheisyydessä. Samasta syystä meidän on vaikea keskittyä töihin meluisassa avokonttorissa. Tai tietokirjaan, kun some pöhisee ja Netflix pauhaa.

– Ihmiset kehittävät itselleen taipumuksen tarkkailla koko ajan ympäristöään. Ja kun tämä jatkuu, sitten kirjankin lukeminen vaatisi ympärilleen häiriöttömän tilanteen, sanoo psykologian professori Kimmo Alho Helsingin yliopistosta.

Tutkijoiden kokeessa magneettikuvauslaitteessa makaava koehenkilö näkee yhtäaikaisesti tekstiä ja kuulee puhetta. Tehtävänä on joko keskittyä tekstiin tai puheeseen, tai molempiin yhtä aikaa.

Kuulostaako tutulta?

Kun tutkijat vertaavat koehenkilöiden suoriutumista siihen, kuinka paljon he käyttävät älypuhelimen kaltaista nykyteknologiaa, saadaan mielenkiintoinen tulos: Arjessaan paljon multitaskaavat pärjäävät testissä huonommin. Heidän aivonsa myös myös aktivoituvat enemmän. Ne pinnistelevät.

– Ilmeisesti kahden asian tekeminen arjessa perustuukin siihen, että käännellään tarkkaavaisuutta nopeasti kahden tehtävän välillä. Mutta se ei paranna vaan saattaa heikentää suoritusta molemmissa, Alho sanoo.

Tiedämme jo, että herpaantuneen keskittymiskyvyn palauttaminen on mahdollista.

Huomattavasti vähemmän tiedetään siitä, millaista on syntyä ja kasvaa häiriöiden keskellä.

– Näytät ihan alienilta.

Lumi Markkanen, Taika Granroth ja Martta Murdvee ovat saaneet päähänsä myssyt, jotka mittaavat aivoissa kulkevaa sähkövirtaa.

Sähkövirran muutokset paljastavat, miten esimerkiksi oman nimen kuuleminen vetää 11-vuotiaan tarkkaavaisuuden puoleensa, ja miten helposti keskittyminen palaa koulutehtävän pariin.

Helsingin yliopiston tutkimuksen avulla ymmärretään paremmin, miten suuret ja meluisat luokkahuoneet vaikuttavat oppimistuloksiin.

Tutkijoiden käsitys on, että ne suurentavat eroja. Osa lapsista kukoistaa häiriöidenkin keskellä. Osa ei pysty keskittymään, ja arvosanat romahtavat.

– Joillekin suuri ja avara luokka voi olla inspiroiva, ihana opetustila. Toisille ihan mahdoton, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen.

Tutkimustuloksia verrataan myös siihen, kuinka paljon lapset käyttävät arjessaan nykyteknologiaa.

Huotilainen olettaa, että älypuhelimia paljon räpläävät lapset reagoivat häiriöihin herkemmin ja selviytyvät tehtävistään huonommin. Jos nykyteknologia todella vaikuttaa keskittymiskykyymme, se ei voi olla vaikuttamatta lasten koulumenestykseen.

Kuulostaa järkevältä, koehenkilöt sanovat.

– Olen yrittänyt kuunnella äänikirjaa ja tehdä yhtä aikaa matikantehtävää. Mulla meni siinä vartti, kun olisi pitänyt mennä viisi minuuttia, kertoo Martta Murdvee.

– Puhelin on houkutin ja internetistä löytää loputtomasti mitä tahansa. Sinne vaan jää, ei tajua ajankulua ja voi vaikka myöhästyä koulusta, sanoo Lumi Markkanen.

Nämä ovat tuttuja kokemuksia myös aikuisille. Aikuisissa ja lapsissa on kuitenkin asian kannalta olennainen ero.

– Aikuisen oletetaan kykenevän kiinnittämään tarkkaavaisuuden siihen mihin pitää, vaikkei se helppoa olekaan. Mutta lapsella ne taidot ovat vasta kehittymässä, sanoo aivotutkija Huotilainen.

Tarkemmin sanoen lapsen etuotsalohko on kehittymässä.

Aivojen etuotsalohkossa työskentelee aivojen toimitusjohto, työmuisti. Työmuisti suodattaa aistien, muistin ja tunteiden tuomasta informaatiosta epäolennaisen, jotta voimme keskittyä olennaiseen. Kuten matematiikan tehtäviin meluisassa luokkahuoneessa.

Etuotsalohko on olennainen myös itsesäätelytaitojen, kuten itsehillinnän ja itsekurin kannalta. Itsesäätelyn ansiosta päätämme nousta sängystä ja lähteä töihin, vaikka sillä hetkellä haluaisimmekin jäädä nukkumaan.

Etuotsalohko kehittyy pitkälle aikuisuuteen. Siksi lapsen huomio kiinnittyy aikuista herkemmin ympäristön häiriöihin. Samasta syystä aikuisen tarvitsee välillä patistaa lapsi tabletilta läksyjen pariin.

Tästä näkökulmasta maailmasta on tullut lapselle haasteellisempi paikka.

Ajatelkaa vaikka sosiaalista mediaa tai tietokonepelejä, Huotilainen kehottaa. Vastakkain ovat käyttäytymistieteilijöiden avulla rakennetut algoritmit ja lapsen kehittymätön itsehillintä.

– Ne on suunniteltu vetämään meidän tarkkaavaisuutemme puoleensa, ja pitämään se siellä. Aikuinenkin saattaa huomata, että somessa on vierähtänyt kauemmin kuin oli tarkoitus. Lapselle se on huomattavasti vaikeampaa, sillä hänellä ei ole aikuisen itsesäätelytaitoja.

On liian aikaista sanoa, kuinka merkittävä vaikutus nykyteknologialla on lasten keskittymiskykyyn ja siten heidän tulevaisuuteensa. Riittävää tutkimustietoa ei vielä ole. Huotilainen onkin enemmän huolestunut siitä, mitä digimaailmassa olevat lapset eivät tee.

"Digimaailmassa ei ole vuorovaikutuskumppania. Ruutuaika on pois esimerkiksi hetkistä, joina lapsi oppii kieltä".  Kasvatustieteen professori Minna Huotilainen.

Ruutuajan ja lasten kehityshäiriöiden välinen yhteys on todettu monessa tutkimuksessa. Mitä enemmän ruudun ääressä vietettyjä tunteja, sitä huonommat sosiaaliset taidot, motoriikka, ongelmanratkaisukyky, ja jopa ohuempi aivokuori.

Aivojen kehitys ei kuitenkaan pääty lapsuuteen, kuten sata vuotta sitten luultiin. Teini-iässä aivot saapuvat uuteen murrosvaiheeseen ja teinin elämä uudenlaisten paineiden keskelle.

Some ruokkii teini-iän paineita ja koulu-uupumusta

Nuoret käyttävät nykyteknologiaa aikuisia enemmän. Ja etenkin nuoret kokevat sen haittaavan elämää.

Joka neljäs yläkoululainen on sitä mieltä, että netissä roikkuminen häiritsee koulunkäyntiä. Joka neljäs on myös yrittänyt vähentää, mutta ei ole onnistunut siinä.

Mistä tämä johtuu?

Yksi vastaus on FOMO, eli "Fear Of Missing Out", eli epämääräinen ulkopuolisuuden tunne, jota sosiaalinen media ruokkii.

Toinen vastaus on se, että teini-ikäisten aivojen palkitsemisjärjestelmä ei ole valmis.

Palkitsemisjärjestelmä aktivoituu, kun esimerkiksi syömme, harrastamme liikuntaa, tai seksiä. Silloin aivot erittävät välittäjäaine dopamiinia, ja koemme mielihyvää. Mielihyvän tavoittelun tarkoitus on ohjata meitä selviämisen kannalta hyödylliseen toimintaan.

Palkitsemisjärjestelmä aktivoituu myös, kun saamme mielenkiintoisia uutisia, uuden aseen tietokonepelissä, tai tykkäyksen Instagramissa. Näin aivojen palkitsemisjärjestelmä voi ohjata meitä myös pakonomaiseen älypuhelimen räpläämiseen.

Teiniaivojen palkitsemisjärjestelmä tarvitsee aikuista suurempia ärsykkeitä aktivoituakseen. Tätä pidetään yhtenä syynä siihen, miksi teini-ikäiset aivot ovat aikuisia herkempiä koukuttumaan.

"Nettiriippuvuudella" ei ole päihderiippuvuuteen verrattavia tuhoisia vaikutuksia. Mutta huonoja vaikutuksia sillä on.

– Tulokset osoittavat enemmän pimeää kuin valoisaa puolta, sanoo Helsingin ja Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro.

Salmela-Aro on selvittänyt, mitä hyviä tai huonoja vaikutuksia nettiriippuvuudella on koulunkäyntiin. Tulos oli, että nykyteknologian liiallinen käyttö on yhteydessä teinien stressiin, koulu-uupumukseen ja myös masennukseen.

Koulu-uupumus ja koukuttunut nykyteknologian käyttö luovat itseään ruokkivan kierteen. Netissä roikkuminen johtaa univajeeseen. Univaje uuvuttaa, masentaa ja laskee koulumenestystä. Tämä taas voi laskea kiinnostusta koulunkäyntiin.

– Jos koulu ei luo nuorelle merkitystä, nettimaailma addiktoi. Näin näistä alkaa tulla vastavuoroisia kehiä.

Ilmiö on voimakkaan sukupuolittunut, Salmela-Aro sanoo.

Tytöt ottavat koulun paineet vakavammin, koukuttuvat sosiaalisesta mediasta ja ahdistuvat. Kouluun tympääntyneet pojat käyttävät aikansa pelien parissa.

– Tytöt ottavat riittämättömyyden tunteen itseensä. Pojat näkevät, että koulu on riittämätön heille. Mutta se alkaa pikku hiljaa murtua. Alkaa näkyä merkkejä siitä, että tytötkin alkavat olla kiinnostuneita peleistä.

Digitaalisesta dementiasta digitaaliseen amputaatioon?

Huolestuttavien tutkimustulosten lisäksi netin, somen ja älypuhelimien valtakausi ajoittuu samalle aikajaksolle monen ikävän kehityssuunnan kanssa.

Esimerkiksi suomalaisten lasten mielenterveyshäiriöistä kertovat diagnoosit ovat kaksinkertaistuneet. Lasten koulumenestystä mittaavat PISA-tulokset ovat puolestaan laskeneet tasaisesti.

Olisi houkuttelevaa todeta, että syypää on nykyteknologia, kriitikot ovat oikeassa ja mopo karannut käsistä. Ranska on jo painanut paniikkinappulaa, eli kieltänyt älypuhelimien käytön peruskouluissa. Suomessa on ehdotettu samaa.

Mutta eipä olla hätäisiä.

– Tieteen popularisoijat vetävät helposti mutkat suoriksi, että “digitalisaatio tuhoaa tulevat sukupolvet”. Tällaista tuomiopäivän viestiä ei pitäisi levittää, jos ei ole tieteellistä näyttöä. Ja sellaista ei minun mielestäni vielä ole, sanoo Kimmo Alho Helsingin yliopistosta.

Riittävä tieteellinen näyttö edellyttää, että osaamme hahmottaa ongelmien syy-seuraussuhteet. Heikentääkö multitaskaaminen lasten keskittymiskykyä? Vai onko niin, että muista syistä lyhytjännitteiset ovat taipuvaisia multitaskaamaan?

"Koulu muuttuu, digiteknologia muuttuu, vanhemmuus muuttuu. Mikä on selittävä tekijä?" Helsingin yliopiston psykologian professori Kimmo Alho.

Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro huomauttaa, että esimerkiksi koulu-uupumuksen juurisyy ei ole nettiaddiktio vaan pikemminkin se, että nuori ei koe koulunkäyntiä merkitykselliseksi. Se taas ei ole uusi ongelma.

– Netti on se tämän hetken maailma. Ennen se on ollut jokin muu.

Aivotutkija Minna Huotilainen uskoo, että syy-seuraussuhde kulkee molempiin suuntiin.

– Huono tarkkaavaisuuden taito saa aikaan, että ihminen ei osaa säädellä ärsykkeiden määrää. Se johtaa liialliseen teknologian käyttöön. Ihminen hankkii keskeytyksiä, ja keskeytykset huonontavat keskittymiskykyä entisestään, Huotilainen sanoo.

On myös mahdollista, että ongelmat ovat olleet läsnä aiemminkin, mutta emme ole nähneet niitä. Esimerkiksi neuropsykiatristen diagnoosien määrää nostaa myös se, että ongelmat tunnistetaan, ja niihin haetaan apua.

Parempien vastausten saaminen edellyttää samojen koetilanteiden toistamista samoille henkilöille pitkän aikavälin kuluessa. Toisin sanoen: parempi tieto maksaa.

Esimerkiksi Kimmo Alhon tutkimusryhmä on magneettikuvannut samojen lasten ja nuorten aivoja vuodesta 2012. Kun koetilanteet toistetaan eri aikajaksoilla, keskittymiskyvyn huonontumisen syyt alkavat hahmottua.

Sitä odotellessa ei ole viisasta tehdä jyrkkiä johtopäätöksiä, Alho sanoo. Kuten älypuhelinkiellon kaltaista digitaalista amputaatiota. Myös sillä voi olla tuhoisia seurauksia oppimistuloksiin, tai mielenterveyteen.

– Olisi tärkeä tietää, mikä on haitallista teknologian käyttöä ja mikä koulussa suoriutumista tukevaa. Koska taatusti sitäkin on.

Katso myös: Onko älypuhelin vienyt keskittymiskyvyn? Huolettaako lapsen nettiriippuvuus? Tässä asiantuntijan vastaukset kysymyksiin

Aiheesta keskustellaan A-studiossa TV1:llä tänään maanantaina klo 21. Vieraina toimittaja ja isä Paavo Häikiö, mediakasvatuksen suunnittelija Tommi Tossavainen Kansallisesta audiovisuaalisesta instutuutista (KAVI) sekä nuorisolääketieteen dosentti, ylilääkäri Silja Kosola.

Hallitus on painamassa reippaasti kaasua liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) muistuttaa, että nykymenolla sekä liikenteen määrä että päästöt sen kuin kasvavat.

Suomen laki ei toistaiseksi salli tienkäyttömaksujen keräämistä. Ministerin mukaan hallitus on puuttumassa asiaan ja ajatuksena on, että jatkossa kaupunkiseudut voisivat halutessaan veloittaa autoilijoilta tienkäyttömaksuja.

– Hallitusohjelmassa todetaan, että haluamme lainsäädännöllä mahdollistaa sen, että kaupungit voivat halutessaan ottaa ruuhkamaksut käyttöön, Mikkonen sanoo.

Lakihankkeen valmistelu on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä eri ministeriöiden kesken. Valmistelun aikataulusta Mikkonen ei vielä osaa sanoa.

Ruotsissa tienkäyttömaksuilla iso merkitys päästöjen vähentämisessä

Suomen hiilidioksidipäästöistä viidennes syntyy liikenteessä. Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2045 mennessä liikenteen pitäisi olla päästötöntä.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen muistuttaa, että esimerkiksi Ruotsissa tienkäyttömaksuilla on ollut iso merkitys päästöjen vähentämisessä.

– Ruuhkat ovat vähentyneet, joukkoliikenteen suosio on lisääntynyt ja ilman laatu parantunut, Mikkonen sanoo.

Helsingin kehyskunnissa ruuhkamaksuja vastustetaan

Etenkin Helsingin kehyskunnissa kaavaillut ruuhkamaksut herättävät vastustusta.

– Ruuhkamaksut heikentäisivät kehyskuntien kilpailukykyä ydinpääkaupunkiseutuun verrattuna, Kirkkonummen kaupunginjohtaja Tarmo Aarnio lataa. Aarnion mukaan auto on monille työmatkaliikenteessä tärkeä.

Jopa 40 prosenttia Helsingissä työssäkäyvistä liikennöi Helsingin ulkopuolelta.

Ruuhkamaksuja arvostellaan myös oppositiopuolue kokoomuksen riveistä. Kansanedustaja Heikki Vestman (kok.) sanoo, että ruuhkamaksut näkyisivät myös halukkuudessa vastaanottaa pienipalkkaisia töitä.

– Tässä on pelissä paitsi työssä käyvien ihmisten rahat myös koko Uudenmaan elinvoima. On päivänselvää, että pääkaupunkiseudulle suunniteltu ruuhkamaksu olisi niin kova, että se vaikuttaisi alueen houkuttelevuuteen, Vestman sanoo.

HSL: Autoilu kallistuisi 700-1000 euroa vuodessa

Helsingin Seudun Liikenne -kuntayhtymän (HSL) selvityksen mukaan tienkäyttömaksut nostaisivat autoilun kustannuksia 700–1000 euroa vuodessa.

HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi sanoo, että jotain kautta päästöjen vähentäminen ja tulevat tieverkon investoinnit on hoidettava.

– Taustalla on ensisisijaisesti päästöjen vähentäminen, mutta samalla myös tieliikenteen määrän pienentäminen, mikä puolestaan laskisi päästöjen määrää ja samalla tulevien tieinvestointien tarvetta, Rihtniemi selventää.

Jos hallituksen kaavailema hanke toteutuu ja kunnat saavat halutessaan tietulleja periä, rahat olisi Rihtniemen mielestä käytettävä tieverkon investointeihin alueilla, josta maksut on kerätty.

– Rahat eivät saisi valua valtion pohjattomaan kassaan, Rihtniemi sanoo.

Rahaa suunnattaisiin tienpitoon ja joukkoliikenteen kehittämiseen

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen puolestaan sanoo, että esimerkiksi eri puolille rakennettavat autopaikat nostavat ihan yleisesti rakentamisen kustannuksia.

– Toimivan joukkoliikenteen järjestäminen ja suosiminen siellä, missä se on mahdollista, alentaisi erilaisia autoilun välillisiä kustannuksia yhteiskunnalle ja myös auton omistajille, Mikkonen toteaa.

Mikkosen mukaan ruuhkamaksuilla kerättyjä varoja voitaisiin suunnata joukkoliikenteen parantamiseen.

– Ihmisillä olisi aidosti vaihtoehtoja valita.

Mikkonen korostaa, että päästöjen suitsimiseksi tullaan varmasti tarvitsemaan useita eri keinoja, joita nyt rauhassa ja huolella mietitään.

Netin, somen ja älypuhelimien liiallisella käytöllä on havaittu yhteys moniin ongelmiin, kuten masennukseen ja rapautuneeseen keskittymiskykyyn. Mullistuksella on suuri vaikutus etenkin lapsen aivoihin, jotka ovat vasta kehittymässä.

Tutkijat varoittavat jyrkkien johtopäätösten vetämisestä, sillä aihetta koskeva tutkimus on vasta aluillaan.

On kuitenkin syytä pohtia pelisääntöjä: Miten nykyteknologiasta saadaan paras hyöty, mutta mahdollisimman pieni haitta?

Onko sinulla kokemuksia nykyteknologian mukanaan tuomista ongelmista? Oletko löytänyt niihin ratkaisuja?

Voit esittää kysymyksesi tai esittää ratkaisusi tämän artikkelin keskusteluosiossa. Kysymyksiin vastaa aivotutkija Minna Huotilainen, joka on tutkinut nykyteknologian vaikutusta aikuisten ja lasten keskittymiskykyyn.

Keskustelu on päättynyt. Huotilainen vastasi kysymyksiin 8.7.2019 klo 14–16.

Lue myös:

Tuhoaako älypuhelin keskittymiskyvyn, mielenrauhan ja lapsen aivot? “On meneillään ihmiskoe”

Aivotutkija Minna Huotilaisen 5 vinkkiä keskittymiskyvyn elvyttämiseen.

Monissa Euroopan suosituissa lomakohteissa paikallisia asukkaita ovat alkaneet ärsyttää turistien valtavat määrät. Esimerkiksi Barcelonassa ja Venetsiassa on nähty mielenosoituksia matkailijoiden ehtymätöntä virtaa vastaan ja Pariisi kieltää turistibussit pääkaupungin keskustasta. Matkailun kasvu on niin voimakasta, että on alettu jo puhua liikamatkailusta.

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Kati Kyyrö on mukana Lapin yliopiston hankkeessa, jossa kehitetään menetelmiä matkailun vaikutusten seuraamiseksi.

Matkailu tuo tuloja ja elinkeinon monille ihmisille. Milloin matkailu muuttuu siis ongelmaksi? Esimerkiksi silloin, kun se vaikuttaa paikallisten arkeen negatiivisesti.

– Joko paikallinen tai matkailija voi kokea, että alueella on liikaa turisteja., Radio Suomen Päivän haastattelema Kyyrö määrittelee liikamatkailun.

Liikamatkailu tuo ongelmia esimerkiksi paikallisten asumiseen ja liikkumiseen. Esimerkiksi asuntojen vuokrauspalvelu Airbnb on nostanut joidenkin kaupunkien vuokrahintoja niin, että paikallisilla ei ole enää varaa asua kaupungeissa, Kyyrö sanoo.

Kyyrön mukaan myös Suomessa on ollut nähtävissä merkkejä liikamatkailusta. Esimerkiksi Rovaniemellä osa ihmisistä haluaa vältellä keskustaa sesonkiaikaan.

– Myös liikenteen haasteita on tullut ilmi, kun matkailijoita on kävellyt autotiellä, hän sanoo.

"Jos asuu täällä, matkailijoihin pitää suhtautua positiivisesti"

Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde, ja se on Suomen suosituimpia matkailun vetonauloja. Siellä vierailee vuosittain noin miljoona kävijää.

Samalla Suomenlinna on yksi Helsingin kaupunginosista ja siellä asuu noin 800 ihmistä. Matkailu vaikuttaa myös heidän arkeensa. Esimerkiksi lautta Suomenlinnasta on aina kesäisin ruuhkautunut ja vaikeuttaa töihin lähtöä, kertovat Radio Suomen Päivässä haastatellut suomenlinnalaiset.

Vaikka suurin osa vierailijoista käyttäytyy hyvin, myös ongelmia on ilmennyt. Asukkaat kertovat Radio Suomelle, että turistit ovat jopa napanneet pyyhkeitä asiakkaiden naruilta, koska ovat luulleet niiden olevan kaikkien lainattavissa. Myös pyöriä on viety.

Paikalliset ehdottavat haastattelussa, että Suomenlinnassa vierailevilta voitaisiin alkaa kerätä pääsymaksua, jota voitaisiin käyttää saaren hoitoon ja suojeluun.

Kahvilayrittäjä Henna Väänäsen liiketoiminnalle kasvava matkailijavirta on positiivinen asia, mutta ymmärtää myös asukkaiden huolia.

– Jos on valinnut asuinpaikakseen Unescon maailmanperintökohteen, matkailijoihin pitää suhtautua myös positiivisesti. Kyseessä on oma valinta.

Suomenlinnassa pohditaankin nyt, miten suojella saarta matkailun negatiivisilta vaikutuksilta ja hyötyä positiivisista.

– Matkailijoiden määrä on kasvanut. Kyllä se haastaa meitä täällä hoitokunnassa, että miten säilyttää tämä suojeltu perintökohde ja 800 ihmisen kotipaikka, ja samalla tarjota matkailijoille elämyksiä, sanoo matkailuasiantuntija Milla Öystilä Suomenlinnan hoitokunnasta.

Öystilän mukaan tilanteeseen on varauduttu ennakkosuunnittelulla ja yhteistyöllä viranomaisten ja yrittäjien kanssa.

– Turisteille pyritään viestimään yhä enemmän, että Suomenlinnan asukkaiden asuinrauhaa tulee kunnioittaa.

Öystilä ei linjaa, mikä matkailijamäärä voisi ylittää Suomenlinnan kantokyvyn rajan.

– En miettisi, mikä on absoluuttinen määrä liikaa matkailijoita. Ennalta varautuminen voi auttaa siihen, että kantokyvyn rajoja ei ylitetä.

Matkailija voi vaikuttaa

Kyyrö painottaa ennalta varautumista ja eri tahojen yhteistyötä matkailun haittojen estämiseksi.

– Tarvitaan vastuullista matkailusuunnittelua ja -sääntelyä. Viranomaiset, yrittäjät ja matkailijat voivat yhdessä pohtia asiaa.

Myös matkailijan kannattaa itse pohtia valintojaan. Matkailua suosituissa kohteissa voi esimerkiksi välttää sesonkiaikana, jolloin kohteet ovat ruuhkautuneita.

– Aika helppo juttu on, että yrittää ottaa selvää kohteen tilanteesta ja miten paikalliset kokevat matkailun roolin, Kati Kyyrö sanoo.

Vuonna 2018 Suomenlinnassa pohdittiin pääsymaksun asettamista matkailijoille, mutta asiantuntijat torjuivat ajatuksen yksimielisesti.

Suomenlinnaan pääsymaksu? Asukasta huolettaa, miten tiedetään, kuka on turisti ja kuka ei

Suomenlinnaan ei tule pääsymaksuja – maailmanperintökohde pysyy avoimena ihan kaikille

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ensimmäiset viikot ovat näyttäneet riitaisilta, kun kaksi hallituspuoluetta keskusta ja vihreät ovat ottaneet yhteen muun muassa metsien hakkuista ja tuotantoeläinten kohtelusta.

Lisäksi keskustalaiset ovat olleet muiden hallituspuolueiden kanssa eri mieltä myös aktiivimallin purkamisen aikataulusta.

Rinteen mukaan syytä huoleen ei kuitenkaan ole ja hallituksen ilmapiiri vaikuttaa sisältäpäin katsottuna oikein hyvältä.

– En pidä sitä nokitteluna. Kyse on siitä, että ihmisiä on valittu erilaisista lähtökohdista hallitukseen, ja vielä on vähän kokemattomuutta asioiden hallinnassa.

Keskustan ja vihreiden eriäviä näkemyksiä käytiin läpi jo hallitusneuvotteluissa. Rinteen mukaan keskustan epäselvä johtajatilanne voi omalta osaltaan vaikuttaa puolueen kansanedustajien kannanottoihin.

Rinne kuitenkin vakuuttelee, että hallitus alkaa näyttää yhtenäiseltä myös ulospäin, kunhan se pääsee kunnolla vauhtiin.

– Hallituksella on neuvotteluja ja kokouksia, joissa näitä asioita käydään yhdessä läpi. Uskon, että tämä tyyli tulee loppumaan matkan jatkuessa enkä usko, että siitä on haittaa hallitukselle.

"Tiedot ISIS-leiriltä täsmentyvät"

Pääministeri Rinne sanoo, että Syyrian al-Holin pakolaisleirillä olevista suomalaisista naisista ja lapsista on saatu lisää tietoa. Hän on käynyt asiasta keskusteluja Ruotsin, Tanskan ja Viron pääministereiden kanssa.

Rinteen mukaan leirillä olevien ihmisten tilanteesta on tehtävä yksilökohtaisia arviointeja.

– Totean vain sen, että tiedot leiriltä täsmentyvät päivä päivältä ja ratkaisut ja arviot on tehtävä yksilötasolla. Suomen valtio ei käytä julkista valtaa näillä alueilla.

Pääministeri Rinne vieraili maanantaina Riihimäen kirjastossa kertomassa hallitusohjelmasta.

Juttua muokattu 8.7.2019 kello 22.32: Lisätty tarkennus, että keskusta on ollut eri mieltä aktiivimallin purkamisen aikataulusta muiden hallituspuolueiden kanssa. Aiemmin jutussa annettiin ymmärtää, että asiasta olisivat ottaneet yhteen keskusta ja vihreät.

Lue aiheesta lisää:

Rinne: Ei säröä hallituksessa Lampedusan turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta

Isis-leirin suomalaisnaiset haluavat kotiin, omaiset maksaisivat matkan, miksi edes lapsia ei haeta? Rinne: "Emme voi vain mennä leirille ja viedä ihmisiä pois"

Aktiivimallin leikkuri jo matkalla romukoppaan - Ministerin mukaan uutta "ruoskaa" työttömälle ei suunnitella