Yle Uutiset juhlii 60-vuotista taivaltaan – katso tästä elämäsi uutiset!

Ylen tv-uutiset täyttävät 60 vuotta. Julkaisemme juhlaviikon kunniaksi useita erikoissisältöjä. Elämäsi uutiset -erikoisartikkeli koostaa sinulle videon, kun syötät siihen syntymävuotesi. Videossa näet sekä elämäsi varrelle osuneita suuria uutistapahtumia että arkisia villityksistä letkajenkasta pokemoneihin. Hyvää aikamatkaa!

Saksan oikeistopopulistinen AfD nosti kannatustaan osavaltiovaaleissa

Saksassa oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue eli AfD on kasvattanut merkittävästi äänimääräänsä itäisissä Brandenburgin ja Saksin osavaltioissa käydyissä vaaleissa. Lopullisen tuloksen mukaan AfD nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi molemmissa osavaltioissa. Brandenburgissa sosiaalidemokraatit ja Saksissa kristillisdemokraatit säilyttivät suurimman puolueen aseman osavaltioparlamentissa.

Tarkastusryhmältä Suomelle ehdotuksia naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi

Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmä on laatinut arvion, kuinka hyvin Suomessa ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Se esittää monia muutoksia Suomen käytäntöihin, jotta väkivallan uhrit saisivat viranomaisilta tarvitsemansa avun sekä suojaa, jotta väkivalta ei jatkuisi. Ehkä voimakkain vaatimus koskee tapauksia, joissa lapset ovat joutuneet näkemään yhden vanhempansa toiseen vanhempaan kohdistamaa väkivaltaa.

Asuntolainaan korkosuojaus muutamalla kympillä kuussa

Lainojen korkosuojauksen suosio on jopa nousussa, vaikka pelot lainakorkojen kääntymisestä nousuun ovat hälvenneet ja puhutaan jopa miinuskoroista. Pankkien mukaan suosiota selittää osin se, että korkosuojausten hinnat ovat tulleet alas korkojen putoamisen mukana.

Sää muuttuu epävakaiseksi

Suuressa osassa maata on tänään aurinkoista. Lämpötila saattaa kohota paikoin hellerajalle. Lännestä saapuu tänään sadealue, joka liikkuu itään Suomen yli. Se voi tuoda mukanaan ukkosia. Samalla lämpimin ilma siirtyy maan itäpuolelle. Huomenna on jo viime päiviä viileämpää. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kouluvuoden käynnistyttyä alkaa kalenteri täyttyä vanhempainilloista ja -varteista, koulujen teemapäivistä. Monessa koulussa käytössä oleva sähköinen reissuvihko Wilmakin alkaa jo täyttyä viesteistä ja tuntimerkinnöistä.

Mutta miten toimia, jos viestejä koulusta tulee liikaa? Tai päin vastoin: jos tietoa koulun arjesta tihkuu hyvin vähän? Jos opettaja ei vastaa viestiin, onko tulkittavissa, että hän ei ole kiinnostunut lapseni asioista?

Keräsimme asiantuntijoilta neuvoja siihen, miten lasten kouluarkea voi helpottaa kotoa käsin ja miten kodin ja koulun välisiä viestintäkatkoksia voi ehkäistä.

1. Puhu koulusta myönteisesti

Tärkeä pohja kouluarjen sujuvuudelle on, että sekä koti että koulu ovat lapsen kasvatustehtävässä samalla puolella.

– Lasta pitää rohkaista ja kannustaa myönteisellä tavalla käymään koulua. Olisi tärkeää, että kotoa ei annettaisi sellaista viestiä, että opettaja on väärässä ja opettaja on huono, sanoo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Pauliina Viitamies.

Mikäli kotona puhutaan koulusta ja opettajasta kielteiseen sävyyn, joutuu lapsi ikävään ristiriitatilanteeseen.

– Jos vanhempi suhtautuu myönteisesti kouluun, on todennäköisempää, että myös lapsi suhtautuu myönteisesti koulunkäyntiin. Myönteisellä puhumisella vanhempi antaa lapselle sen kuvan, että vanhempi luottaa koulun toimintaan, sanoo Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes.

2. Lapseni saa vain kielteistä palautetta, mikä neuvoksi?

"Ei liikuntavaatteita."

"Läksyt tekemättä."

"Häiriköi tuntia kommentoimalla opettajan sanomisia jatkuvasti."

Ulla Siimeksen mukaan ilmiö on tuttu etenkin erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa: koulusta kotiin tuleva palaute saattaa olla lähes poikkeuksetta negatiivista.

– Ymmärrän hyvin, että koulun puolelta Wilmaa käytetään niin, että sinne kirjataan merkinnät vaikka unohtuneista läksyistä tai häiriökäyttäytymisestä tunnilla. Samalla sillä seurataan, kuinka paljon on ollut unohtelua ja häiriökäyttäytymistä.

Siimeksen mukaan vanhempien on hyvä kertoa suoraan opettajalle, jos miinusmerkinnät tuntuvat kurjalta.

– Vaikka vanhempana ymmärtääkin, että niiden kirjaaminen on tärkeää, se näyttäytyy helposti niin, että oma lapsi ei pärjää eikä osaa oikein mitään. Meidän kuitenkin pitäisi nähdä lapsissa positiivisia asioita ja heidän vahvuuksiaan ja viestiä niistä myös koteihin, Siimes muistuttaa.

3. Huoltaja: istu koulunpenkille, edes pariksi tunniksi

Kriittisiä puheenvuoroja nykykoulun tilasta on tänä syksynä esitetty runsaasti. Pauliina Viitamiehen mukaan se kertoo siitä, että nykykoulua ei tunneta.

– Koulu ei ole enää samanlainen kuin se oli vielä silloin kun nykykoululaisten vanhemmat ovat käyneet koulua. Se on muuttunut paljon, ja monessa asiassa ihan hyvään suuntaan, vaikka välillä mediakeskustelussa näyttää, että niin ei olisi käynyt, Viitamies sanoo.

Siimeksen mukaan yleistymässä on käytäntö, jossa vanhempia kutsutaan tutustumaan koulun arkeen käytännön tasolla – siis tekemällä pistokäyntejä ihan tavallisille oppitunneille tavallisina koulupäivinä. Tämän käytännön Siimes ja Viitamies soisivat yleistyvän.

– Se avaa silmiä siihen, että meidän opettajat tekevät aika hienoa työtä ja siihen, että lapsi voi olla aivan erilainen koulussa omassa vertaisryhmässään kuin kotona. Vanhemman vaatimukset voivat asettua kohtuulliselle tasolle, kun hän näkee, miten hektistä opettajan arki on, Siimes sanoo.

4. Opettaja ei ole tavoitettavissa kellon ympäri, eikä tarvitsekaan

Teknologian ansiosta tieto kodin ja koulun välillä kulkee saumattomasti ja reaaliajassa. Viitamiehen mukaan on kuitenkin tärkeää muistaa, että pikaviestimistä huolimatta opettaja ei ole tavoitettavissa kellon ympäri. Tai vaikka olisikin, on hyvä miettiä hetki, ennen kun lähettää opettajalle ikävän viestin Wilmaan kymmeneltä lauantai-iltana.

– Jos vanhempi on käärmeissään jostakin, kannattaa miettiä, millä tavalla, mihin tyyliin ja mihin kellonaikaan lähtee naputtelemaan, Viitamies sanoo.

Toisaalta ongelmia voi aiheutua myös silloin, jos opettajalle ei kerrota seikoista, jotka vaikuttavat lapsen koulunkäyntiin.

– Varmasti moni opettaja toivoo, että kodeista ollaan yhteydessä mieluummin liian matalalla kynnyksellä kuin että ei oltaisi ollenkaan. Erityisesti silloin, kun on asiaa, joka on merkityksellistä koulunkäynnin kannalta: esimerkiksi sairastuminen tai lapsen perheessä tapahtunut muutos, josta opettajan on hyvä tietää, Viitamies sanoo.

5. Tapaa opettajaa ja muita vanhempia – myös kasvokkain

Vaikka teknologian ansiosta yhteydenpito kodin ja koulun kesken on helpompaa kuin koskaan, on vanhempainiltoihin edelleen tärkeää osallistua.

Tapaamisissa opettaja jakaa tietoa alkavasta kouluvuodesta ja valottaa myös omia toimintatapojaan, mikä voi auttaa vanhempia ymmärtämään paremmin sitä, miksi opettaja toimii, kuten toimii. Vanhempainilloissa vanhemmat voivat myös kysyä opettajalta, mikäli tämän toimintatavat askarruttavat.

Tapaamisilla on muitakin hyötyjä, lisää Vanhempainliiton Ulla Siimes.

– Vanhemmatkin pääsevät vanhempainillassa tutustumaan toisiinsa. Kun tunnemme toisemme, on kaikki sähköinen viestintä paljon helpompaa. Tämä pätee mielestäni vanhempien vapaamuotoisiin ryhmiin mutta myös Wilman käyttöön opettajan kanssa.

6. Sopikaa viestinnän pelisäännöistä

Toisen mielestä tietoa koulusta tihkuu niukasti, osa vanhemmista taas toivoo, että viestejä tulisi harvemmin. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisvanhempien välillä on huimia eroja siinä, kuinka paljon tietoa koulusta halutaan saada.

Sekä Siimes että Viitamies toivovat, että kouluissa sovittaisiin pelisäännöt siitä, miten koulun arjesta viestitään.

– Opettajat ja vanhemmat ovat erilaisia persoonia. Jonkun mielestä on ihan perusteltua ja aiheellista kertoa joka ripsauksesta Wilmaan, mutta joku vanhempi voi miettiä, että ihan kaikesta koulussa tapahtuvasta ei tarvitsisi puhelimen piipata, Viitamies sanoo.

Koulu- tai kuntakohtaiset linjaukset Wilman käytöstä auttavat vanhempia hahmottamaan, missä koulussa oikeasti ollaan menossa.

– Jos vanhemmalla on useampi lapsi samassa koulussa, voi herättää paljon ihmetystä, jos toinen opettaja laittaa hirveästi positiivista palautetta ja viestiä, ja toiselta opettajalta ei kuulu juuri mitään. Tämä on omiaan hämmentämään vanhempaa siitä, miten lapsi oikeasti koulussa pärjää, Siimes lisää.

Lue myös:

Kiukutteleva varhaisteini, huoltajan vihainen Wilma-viesti ja kiusallinen video – Kokeile Ylen testillä, miten pärjäisit luokanopettajana

Uuden lukuvuoden käynnistyttyä monissa kouluissa ja kodeissa on päällä jokavuotinen täiralli. Sosiaalisen median ryhmissä etenkin äidit jakavat tunteitaan laidasta laitaan, kun perheeseen pesiytynyt täitartunta ei ota lähteäkseen.

Kouvolalainen kouluterveydenhoitaja Henna Koponen koputtaa puuta.

– Vielä ei ole täitartuntoja näkynyt, ja samaa olen kuullut Kouvolan muistakin kouluista, kolmessa koulussa työskentelevä Koponen kertoo.

Tämänhetkinen tilanne on kuitenkin todennäköisesti vain tyyntä myrskyn edellä. Helpoiten päätäi leviää kahden pään tai hiusten koskiessa toisiinsa, ja yleisimpiä ne ovat päiväkoti-ikäisillä sekä alakoululaisilla.

– He leikkivät yhdessä pienissä tiloissa, jolloin tartunnat tapahtuvat helposti. Kodeissa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, jos lapsi raapii päätään, Koponen neuvoo.

Täitartunta voi kuitenkin saada vanhemmat hämilleen ja aiheuttaa epätoivoa, jos tilanne ei ota rauhoittuakseen. Mistä johtuu, että täistä tuntuu välillä olevan mahdotonta päästä eroon?

Pesiytyykö "supertäi" suomalaisten päihin?

Tilastoa päätäitartuntojen yleisyydestä Suomessa ei pidetä. Päätäitartuntojen määrä kasvoi kuitenkin selvästi 2000-luvun vaihteessa.

– Ongelmaksi tuli, etteivät hyönteismyrkkypohjaiset valmisteet enää tehonneet päätäihin yhtä hyvin kuin ennen. Syyksi paljastui täin kasvanut vastustuskyky näille aineille. Se selittää osaltaan tartuntojen yleistymisen sekä sen, miksei hoito tepsi aina nykyäänkään, dosentti ja SYNLAB:n johtava ylilääkäri Sakari Jokiranta sanoo.

Jo 2000-luvun alusta alkaen on ajoittain uutisoitu niin sanotun “supertäin” mahdollisesta kehittymisestä ja leviämisestä. Tällainen täi olisi vastustuskykyinen tämänhetkisille hoitomenetelmille.

Tämän hetken parhaat hoitomenetelmät perustuvat täiden nesteenhaihdutusaukkoja tukkiville aineille. Ylilääkäri Sakari Jokiranta pitää “supertäin” syntyä epätodennäköisenä.

– Näitä aineita vastaan on hyvin epätodennäköistä kehittyä vastustuskykyä. Pelkkä geenimutaatio ei riittäisi, vaan itse täin tulisi muuttua merkittävästi. Hoidon onnistuminen riippuu kuitenkin pitkälti siitä, että hoitotuotetta on käytetty oikeaoppisesti.

Päätäiden häätöön voidaan käyttää esimerkiksi malationi- tai permetriinisampoota, jotka ovat hyönteismyrkkypohjaisia. Koska Suomessa on kuitenkin myrkyille vastustuskykyisiä täitä, nimenomaan täiden tukahduttamiseen perustuvia tuotteita myydään nykyään apteekeissa eniten.

Viimeisin kysyntäpiikki oli Kouvolan Hansa-Apteekin farmaseutti Elina Halttusen mukaan kesällä.

– Tukahduttavat tuotteet ovat helppokäyttöisiä ja turvallisia, sillä riski yliherkkyysreaktiolle on pieni. Niitä on lisäksi montaa erilaista, jolloin jokaiselle löytyy sopiva tuote. Teho on hyvä kunhan hoidon tekee huolellisesti, Halttunen kertoo.

Halpoja tuotteet eivät ole. Hoidon hinnat kieppuvat jopa useissa kympeissä, etenkin jos päätäitartunnan on saanut useampi perheenjäsen tai jos hoito pitää toistaa.

Ylilääkäri Sakari Jokirannan mukaan sinnikkäältä tuntuva täitartunta johtuu useimmiten juuri tuotteiden virheellisestä käytöstä tai lähiympäristöstä saadusta uusintatartunnasta.

– On muistettava, että lapsi voi saada tartunnan niin kavereiltaan kuin myös muilta perheenjäseniltä. Tartunnasta ilmoittaminen myös kavereille ja kouluun on todella tärkeää, jotta sen lähde saadaan myös hoidon piiriin.

Saunasta ja pipojen piilottamisesta ei ole apua – kookosöljystä ehkä on

Suurimmat piikit päätäitartunnoissa keskittyvät elokuulle sekä tammikuulle. Syytä tälle ei tiedetä.

– Spekulaationa on että lomilla ei tule istuttua alas kuten koulussa, jolloin päänahan kutinaa ei huomaa ennen kuin koulujen alettua. Toinen teoria on, että lomilla lapset leikkivät lähekkäämmin, jolloin täit tarttuvat helpommin, ylilääkäri Sakari Jokiranta sanoo.

Netissä ja vanhempien kesken leviää paljon uskomuksia siitä miten täit leviävät, miten tartuntoja voisi ennaltaehkäistä ja miten täistä pääsisi eroon.

Myös ylilääkäri Sakari Jokiranta on törmännyt moniin uskomuksiin. Täitartuntojen ennaltaehkäisyksi on ehdotettu esimerkiksi kookos- tai oliiviöljyä.

– Markkinoilla on silikaattituotteita, jotka tekevät hiuksista liukkaampia. Lupauksena on, että ne vaikeuttaisivat täin tarttumista hiuksiin. On pientä näyttöä, että tästä voisi olla hyötyä. Öljyjen käyttö perustuu samaan ideaan.

Monille suomalaisille tutusta varatoimenpiteestä eli pipojen piilottamisesta hihaan Jokiranta ei kuitenkaan näe suurta apua olevan.

– Teholle ei ole tieteellistä näyttöä. Päätäit voivat elää pipossa vain hyvin lyhyen ajan. Lisäksi suurin epidemiakausi on heti kesäloman jälkeen, mikä myös todistaa etteivät täit pipojen kautta ainakaan merkittävästi leviä.

Myöskään saunomisesta ei ole apua. Täitartunnan sattuessa Jokiranta kehottaa myös jättämään pitkät saunasessiot vähemmälle täiden tappamisen toivossa.

– Päätäit elävät hiuspohjan tuntumassa. Saunan lämpö ei tapa täitä, ellei päänahka käytännössä kärsi palovammoja, hän sanoo.

Paras apu Jokirannan mukaan löytyy apteekista. Helppokäyttöisten täisampoidenkin käytössä on kuitenkin vaaranpaikkansa. Hoito voi nimittäin epäonnistua huolimattomuuden vuoksi.

– Sampoota on totuttu käyttämään siten, että hiuksissa on paljon vettä. Korkea nesteen määrä voi kuitenkin laimentaa hoitavan aineen pitoisuutta. Itse pidän parempana hoitokeinona useaksi tunniksi hiuksiin jätettäviä valmisteita.

Tietoa tartunnoista sosiaalisesta mediasta

Epäily päätäitartunnasta herää tavallisimmin kun päänahka kutisee tavallisesta poikkeavalla tavalla, tai kun lähipiirissä on havaittu täitä.

– Voimme auttaa niin itseämme kuin toisiamme tuomalla havainnot ilmi, jotta muutkin ymmärtävät seuloa lastensa hiuksia. Siten voidaan estää tartuntojen nopea leviäminen, sillä ihmisten ulkopuolella täit ja niiden munat eivät selviä kauaa hengissä, sanoo ylilääkäri Sakari Jokiranta.

Tartunta on helppo todeta täikamman avulla, jonka piikkien väliin täit ja niiden munat eli saivareet tarttuvat.

– Kampaaminen kannattaa tehdä märkiin hiuksiin hoitoaineen kanssa, jolloin pitkätkin hiukset on helppo käydä läpi, ohjeistaa Jokiranta.

Kouluterveydenhoitaja Henna Koponen on tyytyväinen vanhempien aktiivisuuteen päätäiden vastaisessa taistelussa.

– Vanhemmat ilmoittavat kouluille hyvin täitartunnoista, jolloin voimme välittää viestin eteenpäin. Viestin saatuaan vanhemmat myös tarkastavat ahkerasti lastensa päitä, Koponen kertoo.

Vielä 1970- ja 80 -lukujen Suomessa päätäistä vaiettiin huolella. Sama meno jatkui, kun tartuntojen määrä alkoi 90-luvun lopulla lisääntyä.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa Sakari Jokiranta huomasi muutoksen tuulia, ja positiivinen kehitys on jatkunut edelleen tähän päivään.

– Nykyään vanhemmat jakavat sosiaalisen median avulla luottamuksellistakin tietoa toisilleen, jolloin myös täitartunnoista puhutaan avoimemmin. Tartuntaa ei tarvitse hävetä – päinvastoin, tartunnan löytäminen viestii siitä että lapseen on kiinnitetty huomiota ja vanhemmat toimivat hänen parhaakseen.

Täitartunta lähipiirissä voi silti herättää vanhemmissa huolen ja inhonkin tunteita. Vaikka aiheesta puhuminen on vapaampaa, oma tai lapsen tartunta voi silti aiheuttaa häpeää eikä tartunnasta haluta kertoa muille.

Ylilääkäri Sakari Jokiranta muistuttaa, että päätäit eivät kerro huonosta hygieniasta tai huolettomasta hoidosta.

– On pyrittävä välttämään negatiivisten asenteiden välittämistä lapsille. Esimerkiksi Norjassa oppilailta on kouluissa etsitty järjestelmällisesti luokittain täitä. Siinä kaikki ovat samalla viivalla, ja lapset saavat mahdollisuuden kokea ja oppia uutta.

Kerttu Nevala syntyi vuonna 2012 keskipohjalaiseen Lestijärven kuntaan. Muita vauvoja kunnassa ei sinä vuonna syntynytkään, ja siksi päättäjät havahtuivat siihen, että jotain pitää tehdä.

Syntyi maan hulppeimmaksikin kutsuttu vauvaraha: 10 000 euroa, joka annetaan tonni vuodessa kymmenen vuoden aikana, kunhan kotikunta pysyy.

Samaan ovat sittemmin päätyneet vuoden 2018 alusta Kymenlaakson Miehikkälä ja Manner-Suomen pienin kunta, Keski-Suomen Luhanka.

Pienempiä vauvarahoja tai lapsilahjoja jakaa ainakin pari–kolmekymmentä kuntaa. Valtaosa niistä on 300–500 euron kertalahjoituksia, mutta esimerkiksi Juupajoki Pirkanmaalla, Savitaipale Etelä-Karjalassa ja Hartola Päijät-Hämeessä tukevat lasta tuhannella eurolla.

Osa vauvarahoista on pitkäikäisiä, osa kunnista jakaa tai on jakanut tukea esimerkiksi juhlavuotensa kunniaksi.

Eskareita on jo 12, syntyperäisiä ekaluokkalaisia vain yksi

Lestijärvellä syntyi ensimmäisenä vauvarahan vuonna 14 lasta. Vaikka tahti on tasaantunut, nousee näiden vuosien aikana syntyneiden määrä yli 60:een. Tukea maksetaan nykyään noin 50:lle, sillä osa perheistä on muuttanut muualle.

Nyt vauvaraha näyttää tulleen Lestijärvellä tiensä päähän. Se on voimassa tämän vuoden loppuun, ja Lestijärvellä aletaan pohtia muita keinoja pitää kunta elinvoimaisena. Esillä on ollut esimerkiksi maksuton päivähoito.

– Tämä tie on varmaan käyty loppuun. Nyt tarvittaisiin täsmäiskuja koko perheelle, sanoo kunnanjohtaja Esko Ahonen.

Kerttu Nevala aloitti syksyllä koulun. Hän olisi siis kunnan ainoa ekaluokkalainen, jollei Lestijärvelle olisi muuttanut kaksi samanikäistä. Kolmen hengen luokka on Kertun mielestä oikein sopiva – enempää ei tarvitse olla. Ykkös–kakkosluokalla lapsia on yhteensä kahdeksan.

– Koulun alku on tuntunut kivalta. Kaikki on mukavaa, sanoo Kerttu.

Innokkaita eskareita yhtenäiskoulun tiloissa temmeltää tusinan verran. Pari lasta ikäluokasta on muuttanut muualle.

– Siellä se tulevaisuus näkyy! Ihan mahtavalta tuntuu, että sellainen ikäluokka on tulossa, sanoo luokanopettaja Paula Jokela.

Hän on opettanut Lestijärvellä yli 30 vuotta – koko tuon ajan yhdysluokkia. Se on haastava tuplatyö: opetettavana on jatkuvasti kaksi luokkatasoa, joista molemmille pitää olla oikeanlaista tekemistä.

– Toisaalta olen niin tottunut siihen, etten tiedä, miltä tuntuisi pitää vain yhtä vuosiluokkaa. Voisi olla outoa sekin!

Lasten näkökulmasta yhdysluokassa on hyötynsä: pienemmät voivat jo ikään kuin käydä osittain ennakkoon tulevaa luokkaa. Jos taas jotain kertaamisen tarvetta on, se hoituu nuorempien vanavedessä.

– Molemmat oppivat toisiltaan.

Muutenkaan luokkarajat eivät ole pienessä koulussa tiukat, vaan oppilasaines ratkaisee. Yhtenäiskoulussa lapset myös hitsautuvat yhteen.

– Isot koululaiset osaavat ottaa pienemmät huomioon: välillä kannetaan pienempiä reppuselässä. Kyllä se on mahtava yhteisö, sanoo Paula Jokela.

Vauvarahan vaikutuksia syntyvyyteen ei seuraa mikään taho. Kunnat arvioivat Ylelle antamissaan vastauksissa, että vaikutukset ovat pieniä eikä ylimääräisen tuen tietenkään voi sanoa ratkaisseen lapsen hankkimista.

– Yhdenkään rinnassa ei lue lappua: minut tehtiin tenavatonnin takia, kommentoi yksi kunnanjohtaja.

Lestijärvellä suuren tuen katsotaan pysäyttäneen väestökadon.

– Kyllä noista oppilasmääristä voi päätellä suoraan, että sillä on ollut merkitystä. Että jos ensin oli vain yksi Kerttu ja sitten on 12 eskaria. Tokikaan sitä ei voi sanoa, kuinka paljon suoranaisesti vauvaraha on siihen vaikuttanut, mutta oppilasmäärällisesti katsottuna sillä on ollut vaikutusta, sanoo luokanopettaja Paula Jokela.

Lapsia muistetaan myös pienemmillä lahjoilla

Vauvarahasta ollaan monta mieltä. Joukko kuntia virittelee sellaista parhaillaan, mutta moni on luopunutkin siitä. Lapsiperheitä muistetaan kirjavasti villasukilla, lampaantaljoilla ja rotinalahjoilla, mutta myös maksuttomalla kotipalvelulla ja perhekerhoilla.

Osa Ylen kyselyyn vastanneista kuntien edustajista suhtautuu ajatukseen vauvarahan kaltaisesta "palkitsemista" kielteisesti. Lestijärvinen opettaja näkee asian toisin.

– Jotakinhan pitää tehdä, ja jos tällainen vauvaraha saa tämmöisen kehityksen aikaiseksi niin mikä ettei. Ei se haitaksi ainakaan ole, sanoo Paula Jokela.

Työpaikat ja hyvät palvelut ovat monen kuntapäättäjän mukaan olennaisimmat asiat, joilla elinvoimaisuus pidetään yllä. Samaa sanoo opettaja.

– Kyllähän työpaikat aina ratkaisevat, kuinka paljon väkeä muuttaa. Kun tuulimyllyjä ruvetaan rakentamaan Lestijärvelle, toiveissa on, että tänne muuttaisi työntekijöitä, jotka tulevat niitä tekemään. Sitä kautta ainakin voisi väkeä tulla lisää.

Mutta mitä sanoo vauvarahan aikaan saanut Kerttu Nevala: onko Lestijärvi hyvä paikka elää?

– On!

Aiheesta voi keskustella 2.9. klo 22 saakka.

Tuhraantuuko valtion työntekijöiden aikaa tietotekniikan ongelmiin? Näin voi päätellä valtion eri yksiköistä julkisuuteen tulleiden viestien perusteella.

Pahimmillaan tietotekniikan ongelmat valtiolla vaarantavat virkamiesten terveyden. Liikenne- ja viestintäministeriö LVM teki kesällä 2019 tiukkasanaisen reklamaation it-palveluista Valtioneuvoston kansliaan.

Ministeriön mukaan huonosti toimivat it-järjestelmät kuormittavat ministeriön väkeä psyykkisesti. Työ keskeytyy tietoteknisten ongelmien takia yhtenään ja aikataulupaineet kasvavat entisestään. Ministeriön johto laati reklamaation sen jälkeen, kun ongelmien kurmittavuus paljastui ministeriön työterveystarkastuksessa.

Valtion työntekijä, kuulostaako tutulta? Toimivatko it-järjestelmät ja tietotekniikka todella niin huonosti, että ne vaarantavat terveytesi, työteho kärsii ja työn mielekkyys vähenee?

Myös valtiontalouden tarkastustusvirasto VTV on raportoinut valtion it-palveluiden ongelmista. Vuoden 2019 alkupuolella valmistunut tarkastus luettelee lukuisia ongelmia. It-palvelut katkeilevat, tunnusten saaminen kestää tolkuttoman pitkään, ilmoitettuja ongelmia ei koskaan korjata.

Teemme juttua aiheesta. Jos kuulostaa tutulta, kerro kokemuksesi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla virpi.hukkanen@yle.fi.

Painot kolisevat, kun rauta iskeytyy maahan. Annika Eilmann, 38, tuulettaa innoissaan. Merimieskävelyyn tarkoitettuun telineeseen on ladattu kahdeksan valtavaa levypainoa, yhteensä yli 200 kiloa.

Valmentaja taputtaa Annikaa selkään merkiksi siitä, että on tauon aika.

– Kun menen vetämään maksimirautaa, pystyn poistamaan kaiken mielestä. Kuulen ainoastaan valmentajan äänen. Siinä olemme vain minä ja rauta, Annika kuvailee.

Annika on käynyt kuntosalilla vuodesta 2004 lähtien, mutta voimanaisurheiluun hän tutustui vasta muutama vuosi sitten. Kesällä 2016 hän meni naisryhmän kanssa tutustumaan Tatu Karhun salille. Salin nimi oli Bear’s Strongman Training Center.

Karhu esitteli liikkeitä ja kertoi lajin historiasta. Hän asetti maahan 300-kiloisen autonrenkaan ja sanoi, ettei yksikään nainen ole onnistunut kääntämään sitä treenaamatta.

– Ajattelin mielessäni, että siinäpä elvistelet. Käänsin renkaan ensin kerran, sitten toisen ja kolmannenkin. Kysyin, riittääkö. Tatu ei vastannut mitään, Annika muistelee.

Vasta-alkaja korjasi voittopotin

Kun Annika ajoi kotiin päin ensimmäisistä treeneistä, tuli Tatu Karhulta viesti. Hän tiedusteli, voisiko ryhtyä valmentamaan Annikaa, jossa oli selvästi potentiaalia.

– Vastasin, että mikä ettei, jos minä kerran kelpaan!

Treenit alkoivat sujua, ja Annika osoittautui luonnonlahjakkuudeksi. Hän osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa vain parin viikon treenitaustalla – ja voitti koko kisan.

– Kaikki oli uutta, joten en meinannut muistaa edes kisalajeja. Kyselin valmentajalta lajien nimiä aina uudestaan ja uudestaan.

Autonvedossa Annika sijoittui toiseksi, mutta kaikissa muissa lajeissa hän teki parhaan suorituksen. Aloittelijan menestys herätti hämmennystä muissa kilpailijoissa.

– Muut kysyivät, että jumaliste, mitä sä olet tehnyt kun sulla on tuollainen grippi eli ote. Vastasin, että en mitään erityistä, mitä nyt maataloustöitä.

Ruista ranteeseen raa’alla työllä

Annika arvelee, että hänen voimansa ovat peräisin lapsuudesta Viron maaseudulla. Nuoruus yhdeksänhenkisen perheen esikoisena ei ollut helppo. Vanhempia piti auttaa tilan töissä, ja suurperheen elämä oli askeettista.

– Yksi- ja kaksilapsisilla perheillä oli autot ja puhelimet. Me käytimme käytettyjä vaatteita ja tulimme toimeen vähällä. Emme kadehtineet muita, vaan iloitsimme pienistä asioista.

Perheellä oli kotona lehmiä, sikoja, kanoja ja lampaita. Traktoria tai lypsykonetta ei ollut, vaan kaikki tehtiin käsin. Lehmille piti kantaa vettä, ja talvisin niille lykättiin pulkalla vesitonkkia.

– Olen rakentanut tämän kropan tekemällä töitä pienestä pitäen.

Annika muutti Suomeen 16-vuotiaana, elokuussa 1997. Hän opiskeli maanviljelysteknikoksi Loimaan maatalouskoulussa, ja työskentelee edelleen Loimaalla maatalouslomittajana sekä lomitustyön ohjaajana.

– Arvostan maatalouslomittajia. Onhan tämä aikamoista, astella aina vieraalle tilalle ja opetella tilan tavoille.

Suurperheen takia silmätikkuna

Annika häärää edestakaisin navetassa, kantaa heinää lehmille ja luo lantaa lattialta. Aitauksessa seisoo muutaman viikon ikäisiä vasikoita, jotka odottavat päivän maitoannosta nälästä kiljuen.

Annika lepertelee niille ja rapsuttaa välillä pehmeää turpaa.

– Olen onnellisessa asemassa, sillä minulla on paljon sisaruksia. Joskus nuorena mietin, että mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni sellaisen perheen. Mutta enää ei harmita.

Suurperhe joutui lapsiluvun takia kyläläisten silmätikuksi. Myös Annikalle ilveiltiin, että eivätkö hänen vanhempansa tiedä ehkäisystä.

– Eräs rouva sanoi, että minusta ei tule ikinä mitään. Että jään lypsäjäksi, synnytän suurperhettä eikä kukaan mies halua minua. Olin silloin 14-vuotias.

Nyt kun Annika on menestynyt urheilussa, vanhat tutut ovat yrittäneet lämmittää välejä. Se tuntuu tekopyhältä.

– He haluaisivat esimerkiksi tehdä kuntakirjan, johon minä kirjoittaisin lapsuusmuistojani. En ole lämmennyt ajatukselle. Aikoinaan haukuttiin, ja nyt kehutaan.

Sonni rimpuilee, auto ei

Valmentaja Tatu Karhu on vierittänyt Atlas-kivet Annikalle valmiiksi suoritusta varten. Rivissä on neljä kiveä, joista kevyin painaa 80 ja raskain 130 kiloa.

Pyöreät Atlas-kivet ovat yksi voimamiesurheilun tunnetuimpia lajeja. Kaikkein painavimpien kivien nostamiseen tarvitaan pihkaa antamaan pitoa.

Annika hieroo käsiinsä sitkeää pihkaa, sukeltaa alas ja punnertaa kiven syliinsä. Hän hakee hetken otetta ja nostaa 80-kiloisen kiven vaivattomasti yli metrin korkuiselle tasolle.

Atlas-kivet on yksi Annikan suosikkilajeista. Inhokikseen hän kertoo säkkien lastauksen.

– Se vaatii hapenottokykyä ja maitohaponsietokykyä. Säkkien lastaus on hapottava laji, sellainen kaiken kattava perkele, Annika puhisee.

Urheilussa ja maalaiselämässä on Annikan mielestä paljon samaa. Kisalajit muistuttavat maatilan töitä – esimerkiksi autonveto tuo mieleen sen, kuinka hän lapsena kiskoi mullikoita narulla pellolle.

– Ainut ero on, että auto ei rimpuile vastaan. Sonni saattaa lähteä mihin tahansa suuntaan.

Fitness arveluttaa voimanaista

Urheileminen on Annikalle nautinto. Hän syö tavallista kotiruokaa ja treenaa, koska se tuntuu hyvältä.

– Mä syön sokeria, voita ja kermaa. Joku voi ihmetellä, että miten en liho, mutta harrastus kuluttaa paljon.

Annika ei punnitse ruokiaan, sillä hän osaa arvioida määrän silmämääräisesti. Hän on opetellut säännöllisen ruokarytmin yhdessä personal trainerin kanssa.

– En vedä ruokaa minuutissa, vaan nautiskelen siitä.

Fitnessbuumi herättää Annikassa ristiriitaisia ajatuksia. Hän ei haluaisi oman tyttärensä harrastavan fitnessurheilua, mutta myöntää, että lajin harrastajat tekevät kovaa työtä.

– Se on tavallaan ulkonäkökysymys. Tuomarit päättävät, kuka on voittaja. Minun lajissani jokainen tekee itse työn, ja paras voittaa.

Tällä hetkellä Annika valmistautuu kilpailemaan maailman vahvimman naisen tittelistä. Kisa järjestetään Floridassa marraskuussa 2019.

– Kilpailen kyllä kovaa, mutta samalla pidän hauskaa. Sitten kun tämä alkaa maistua puulta, on hyvä lopettaa.

Kiusaaminen loppui seinään

Menneisyys on kasvattanut Annikaa monellakin tavalla.

– Olen oppinut sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Koskaan ei saa luovuttaa, vaan aina pitää taistella.

Venäjän vallan aikana Virossa oli koulupukupakko. Se päättyi, kun Viro itsenäistyi vuonna 1991. Yhtäkkiä vaatteista näki, kenellä on rahaa ja kenellä ei. Silloin alkoi koulukiusaaminen.

Viidennellä luokalla Annika päätti, että kiusaamisen on loputtava. Hän mottasi koulun yhdeksäsluokkalaista kiusaajapoikaa naamaan.

– Olin kestänyt kauan, mutta sillä kertaa se poika tuli iholle. Löin niin, että hän lensi istumaan käytävälle.

Välikohtauksen jälkeen kiusaaminen loppui. Annikan sisaruksiakaan ei enää kiusattu, vaan sekä oppilaat että opettajat kunnioittivat heitä.

– En joutunut rehtorin puhutteluun tai häpeäkellon alle seisomaan. Kaikki olivat tyytyväisiä siihen, että joku antoi kiusaajalle takaisin.

Annika myöntää, että yleensä väkivalta ei ratkaise mitään.

– Mutta joskus on pakko puolustautua. Aina ei voi ottaa turpaan.

Sanna Ihalainen

Yle Perjantai

Perjantai-dokkari: Suomen vahvin nainen nyt katsottavissa Yle Areenassa:

Lue myös:

Tutkimus: Lihasharjoittelu kerran viikossa parantaa ikäihmisen kuntoa

Miten lihas kasvaa ja rasva palaa? Lihastohtori kumoaa humpuukiväitteet treenistä ja ravinnosta

Linnanmäen tämän kesän uusin laite Taiga-vuoristorata on otettu pois käytöstä laitevian vuoksi. Laite pysähtyi lauantaina ja siinä olleet huvittelijat tyhjennettiin.

Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankinin mukaan tilanteesta ei aiheutunut vaaraa. Teknisen vian syytä on selvitetty koko sunnuntain ajan, mutta vielä lopullinen syy ei ole selvillä tai paikannettu.

– Vika voi olla jokin pienikin sähköjohto, joka ei saa oikealla lailla kosketusta. Menee aikaa ennen kuin kaikki sähköjohdot on käyty läpi. Kaikkemme kuitenkin teemme, että vika saadaan korjattua mahdollisimman pian, toimitusjohtaja kommentoi.

Huvipuisto on ollut yhteydessä laitevalmistajaan, ja vika pyritään saamaan korjattua ensi lauantaihin mennessä, jolloin huvipuisto on jälleen avoinna.

Taiga on ollut laitteena kesän suosikkeja.

– Se on selvää, että asiakkaat ovat pahoillaan, mutta turvallisuus yli kaiken ja eihän rikkinäistä laitetta voida pitää auki. Se on yksi laite, meillä on 43 muuta laitetta, Adlivankin toteaa.

Toimitusjohtaja kuitenkin painottaa, että kyse ei ole mistään suuresta ongelmasta, vaan uusien laitteiden kanssa tulee välillä teknisiä häiriöitä.

Lue myös:

Linnanmäki nosti rannekkeen hintaa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen – "Kallis hinta, jos useampi lapsi tarvitsisi rannekkeen"

Linnanmäki hätyyttelee kaikkien aikojen kävijäennätystä - myös Korkeasaaressa vilkas kesä

Huvipuistojen hinnat ovat kohonneet portilla – verkossa rannekkeen voi saada tuntuvasti halvemmalla

Noin joka kolmannella suomalaisella työpaikalla on esiintynyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana. Asia käy ilmi STTK:n teettämästä kyselystä.

Kyselyyn vastanneista noin joka viides kertoo joutuneensa fyysisen väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Enemmistö on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa asiakkaiden taholta, ja naiset ovat kokeneet sitä tuplasti enemmän kuin miehet.

Erityisen yleistä väkivalta on sosiaali-, terveys- ja koulutusalalla. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä vastaajista lähes joka neljäs kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa, kun esimerkiksi teollisuudessa työskentelevillä vastaava osuus oli kolme prosenttia kyselyyn vastanneista.

Henkistä väkivaltaa kertoo kohdanneensa noin kaksi viidestä vastaajasta. Henkistä väkivaltaa ovat käyttäneet paitsi asiakkaat myös esimiehet, johto ja muut työntekijät. Naiset ovat joutuneet lähes kaksi kertaa miehiä enemmän asiakkaiden käyttämän henkisen väkivallan kohteeksi.

Väkivalta on ollut esimerkiksi huutamista tai haukkumista, fyysisellä väkivallalla uhkailua tai väkivallantekoja, tiedon pimittämistä ja väärien tietojen levittämistä sekä osaamisen vähättelyä.

Analytiikkayritys Aula Research toteutti kyselyn STTK:n toimeksiannosta. Siihen vastasi 2 032 työntekijää ympäri Suomen 12.6. ja 5.7 välisenä aikana.

Laihialla heinäkuussa 2018 tapahtuneen henkirikoksen käsittely alkoi tänään maanantaina Pohjanmaan käräjäoikeudessa. Syyttäjä vaatii taposta syytettynä olevalle naiselle vankeutta.

Haastehakemuksen mukaan uhri on menehtynyt tukehtumiseen.

Syyttäjän mukaan teon motiivi on epäillyn suhde uhrin aviomieheen. Surmatyön taustalla on epäillyn pettymys siihen, että mies ei lupauksista huolimatta muuttanut uhrin luota epäillyn luo.

Puolustuksen mukaan asiassa ei ole näytetty kiistatta toteen, että kuolema ei olisi voinut olla luonnollinen.

Vuonna 1971 syntynyt nainen on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Hän on tällä hetkellä vangittuna.

Asiassa on ollut epäiltyinä myös kaksi miestä. Heidän osaltaan syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätökset.

Jutun käsittelyyn on varattu aikaa neljä päivää. Loppulausunnot esitetään perjantaina 13. syyskuuta.

Aiheesta aiemmin:

Nainen sai syytteen taposta Laihialla – 60-vuotias nainen surmattiin vuosi sitten

Mustasukkaisuus ja kolmiodraama Laihian epäillyn henkirikoksen taustalla – naista epäillään toisen naisen tappamisesta viime kesänä, poliisi vaitonainen tekotavasta

Saamelaiskäräjävaalit ovat nyt virallisesti alkaneet. Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin, jonka 21 jäsentä ja neljä varajäsentä valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi.

Ehdokkaisiin voi nyt tutustua Yle Saamen vaalikoneessa. Vaalikoneen kautta käyttäjä voi etsiä ne ehdokkaat, jotka ovat hänen kanssaan eniten samaa mieltä asioista.

Vaalikoneen löydät täältä.

Vaalikoneessa on kysymyksiä sekä saamelaisyhteisön sisäisistä aiheista, kuten kielen, kulttuurin ja oikeuksien tilasta, että myös saamelaisen ja suomalaisen yhteiskunnan suhteista, ympäristö- ja ilmastoteemoista sekä maailman polttavista aiheista. Vaalikoneessa kysytään esimerkiksi, tulisiko saamelaisalueelle perustaa itsenäinen saamelaisvaltio ja tulisiko Suomen pyytää anteeksi historiassa saamelaisiin kohdistamiaan suomalaistamispyrkimyksiä.

Vaalikonetta on mahdollista käyttää inarinsaamen, koltansaamen, pohjoissaamen ja suomenkielillä. Kielivalinta löytyy vaalikoneen yläpalkista kolmen pisteen takaa.

Äänestäjillä on mahdollisuus tutustua vaalikoneessa myös tarkemmin ehdokkaisiin, sillä Yle Saame on pyytänyt heitä nimeämään muun muassa esikuviaan ja vaalilupauksiaan.

Saamelaiskäräjävaaleissa on yhteensä 36 ehdokasta, joista 34 on vastannut vaalikoneeseen. Täältä löydät lisää tietoa saamelaiskäräjävaalien ehdokkaista.

Saamelaiskäräjävaalit toimitetaan 2.9.–30.9.2019.

Kumparelaskija Topi Kanninen kiinnittää monoista lähtevät narut suksien siteisiin. Sitten hän kääntää sukset alamäkeen ja lähtee liukuun. Näyttävä voltti ja alastulo suksille – tyyneen Vuorilampeen.

Jyväskyläläiset kumparelaskijat Kanninen ja Olli Penttala ovat kesän aikana nousseet hyppyrin puuportaat kesän aikana useita satoja kertoja vettä litisevät monot jalassa. He ovat harjoitelleet vesihyppyrissä keskimäärin kolmesti viikossa.

– Kun meillä on tämmöinen hieno vesihyppyri, niin ei tarvitse ajaa satoja kilometrejä tai lentää etsimään lunta. Tässä pääsee harjoittelemaan pitkälle syksyyn, laskijat kertovat.

Ensimmäinen vesihyppyri Vuorilammen rannalle rakennettiin jo 1970-luvulla. Sittemmin sen merkitys harjoittelussa on vain kasvanut, koska Jyväskylässä sijaitsee myös lajin maajoukkuelaskijoiden valmennuskeskus. Kun ilmaston lämpeneminen uhkaa talvia, talvilajien urheilijat ovat alkaneet miettiä, miten he omassa harjoittelussaan voisivat kuormittaa mahdollisimman vähän ilmastoa.

– Vesihyppyrin ansiosta riittää yksi tai kaksi lumileiriä ennen kilpailukautta. Sellainen, mikä säästää rahaa, säästää usein myös ilmastoa. Se on myös tärkeää, että urheilijan voimia säästetään, koska kilpailukausi on rankka, lajiaktiivi Timo Kanninen Jyväskylän Freestyleseurasta sanoo.

"Suomen lämpötila noussut tuplasti"

Kumparelaskijoiden huoli ei ole aiheeton. Ilmaston muuttuminen muuttaa myös talviurheilumahdollisuuksia eri puolilla maailmaa.

Maapallon keskilämpötila on hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n mukaan (Ilmasto-opas.fi) lämmennyt asteen 1850-luvun puolivälin paikkeilla alkaneesta esiteollisesta ajasta. Mikäli kuormitus säilyy ennallaan, kriittisenä pidetyn 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan vuosisadan puoliväliin mennessä (Ilmatieteen laitos).

Ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta sanoo, että Suomessa tilanne on jo sellainen, että talvien suojelu on aiheellista, koska lumiraja nousee yhä pohjoisemmaksi.

– Suomen lämpötila nousee tuplasti sen, mitä keskilämpötila maailmassa eli Suomen lämpötila on jo nyt noussut kaksi astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Me olemme kohta siinä tilanteessa, että likimain Keski-Suomeen saakka lumipäivien määrä on niin pieni, että vakavaa talviurheilua luonnonolosuhteissa on todella vaikea harjoittaa.

Lumipäivien väheneminen siirtää talvilajien kisa-aikatauluja ja voi lyhentää huippu-urheilijoiden harjoittelukautta. Tykkilumen tekeminen on kallista ja kuluttaa paljon energiaa. Puhumattakaan siitä, että lämpötilojen noustessa yöllä tehty lumi saattaa päivän aikana sulaa pois.

Waterloon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 21 talviolympiakaupungista enää 12:ssa voitaisiin vuonna 2050 järjestää kisat.

Joukosta olisivat pois esimerkiksi Vancouver, Sotshi, Sarajevo, Oslo, Insbruck ja Garmisch-Partenkirchen.

Urheilun yleisölläkin vastuuta

Urheilu tuottaa päästöjä siinä, missä muukin ihmisen toiminta. Talvilajeissa suurimmat hiilidioksidipäästöt eivät kuitenkaan synny varsinaisesta urheilusta – vaan yleisön liikkumisesta.

– Jääkiekon SM-liigasta tehdyn tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet päästöistä tulee katsojien saapumisesta otteluihin. Seuraavaksi eniten jäähallien energiankulutuksesta sekä joukkueiden liikkumisesta ottelupaikkakuntien välillä, kestävyystutkimuksen apulaisprofessori Ville Uusitalo Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta sanoo.

Uusitalo vierittäisikin vastuuta päästöjen vähentämisestä myös urheilutapahtumien järjestäjille. Ensimmäisenä hän kehottaa tarkastelemaan tapahtuman energiatehokkuutta ja kulutettavan energian laatua.

– Myös yleisön liikkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota: pääseekö tapahtumaan esimerkiksi julkisilla ja onko pyöräparkkeja riittävästi.

Uusitalon mielestä urheilun päästöissä riittäisi paljonkin tutkittavaa, esimerkiksi varusteiden valmistuksessa.

– Tietoa on loppujen lopuksi aika vähän vielä saatavilla. Mikä on esimerkiksi jääkiekkomailan hiilijalanjälki.

Uusien temppujen harjoittelua

Vesihyppyri on kumparelaskijoille tärkeä väline säilyttää tuntuma suksiin kesälläkin. Se on myös turvallinen paikka harjoitella uusia temppuja. Rinne on kova, mutta vesi antaa periksi.

– Kun ekat hypyt tekee lumelle, niin se aina jännittää pikkuisen enemmän kun veteen. Vedessä lähtee korkeintaan ilmat pihalle, jos tulee selälleen tai mahalleen, mutta lumella voi luita murtua, Penttala kuvailee.

Kokonaan lajissa on Timo Kannisen mukaan kuitenkin mahdotonta lopettaa lentämistä. Tälläkin hetkellä kolme maajoukkuelaskijaa on leirillä Australiassa.

Lajin parissa toimivilla on silti halu ainakin vähentää matkustamista. Edes jäätiköillä ei ole taattua, että urheilijat pääsevät laskemaan. Kun jäätikkö sulaa, hissien perustukset eivät pysy paikoillaan.

– Viime kaudella, kun meillä oli joukkueita harjoittelemassa jäätiköllä, joitakin paikkoja suljettiin, koska siellä ei ollut turvallista laskea.

Yksi keino aikaistaa laskukauden käynnistymistä kotirinteessä on lumen varastointi. Kannisen mukaan monissa kilpailijamaissa sitä jo tehdään. Jyväskylässä viime talven lunta säilöttiin ensimmäistä kertaa myös freestylen tarpeisiin.

– Jos lumen varastoinnin avulla päästään täälläkin harjoittelemaan, niin se on tehokkaampaa urheilun kannalta, mutta myös säästää ilmastoa.

Urheilijoiden vastuu

Urheilun parissa toimii jo yhteisöjä, jotka pitävät talven suojelua (POW) esillä. Professori Ollikainen toivoisi, että Enni Rukajärven ja Martti Jylhän ohella yhä useampi urheilija ottaisi aktiivisen roolin talviurheilun olosuhteiden säilyttämiseksi.

– Huippu-urheilijat ovat monien kansalaisten idoleita ja heidän sanallaan on vaikutusvaltaa myös julkisuudessa. Odotan, että erityisesti talvilajien urheilijat sanoisivat nykyistä voimakkaammin sitä tarvetta, mikä meillä on päästöjen vähentämiseen ja talven suojeluun.

Topi Kanninen haluaa urheilijana kantaa oman vastuunsa. Hänestä olisi kauhea ajatus, ettei luonnonlumille pääsisi laskemaan, puhumattakaan, ettei Suomessa olisi neljää vuodenaikaa.

Hän ymmärtää hyvin, että urheilija voi saada sanottavansa paremmin perille kuin ympäristöväki, päättäjät tai tutkijat. Siksi hän haluaa ainakin omalta osaltaan viedä tärkeää viestiä eteenpäin.

– Kyllä urheilu antaa väylän ja mahdollisuuden kertoa isoista ja vaikeistakin asioista, kuten ilmastonmuutoksesta. Ei vain siitä, mitä laitoin aamupuuroon tai millaisen treenin tein tänään.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU on laajentanut sunnuntaina illalla alkanutta lakkoa.

Nyt lakko koskee myös trukinkuljettajia. Syynä on PAU:n mukaan Postin voimakas vuokratyövoiman käyttö lakon aikana ja vuokratyöntekijöiden törkeä painostus, liitto kertoo nettisivuillaan.

Pirkanmaan PAU:n pääluottamusmies Leo Harra on maanantaina aamulla lakkovahtina lajittelukeskuksessa Multisillassa Tampereella.

Harra seisoo porttien ulkopuolella.

– Meiltä on kielletty koko alueelle tulo. Lakkoaika pitäisi olla porttien ulkopuolella.

Posti: Lakko on laiton

Postin mukaan lakko on laiton. Postin Ohjauskeskuksen johtaja Jarmo Ainasoja sanoo, että tämän hetkisen arvion mukaan valtaosa lähetyksistä saadaan asiakkaille luvatussa ajassa.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että pieniä eriä mainoksia saattaa viivästyä noin vuorokaudella. Olemme pahoillamme kaikista asiakkaillemme mahdollisesti aiheutuvista haitoista, Ainasoja sanoo.

Sanomalehtien varhaisjakeluun lakot eivät vaikuta.

Ainasojan mukaan häiriöiden laajuus on riippuvainen siitä, kuinka suuri osa työntekijöistä osallistuu lakkoon.

"Esimiehille on luvattu jopa 200 euroa bonuksia"

Leo Harran mukaan lajittelukeskuksessa töissä ovat vuokratyöntekijät ja esimiehet. Hän syyttää PAU:n tapaan Postia.

– Posti on lähtenyt sikamaisesti murtamaan lakkoa. Posti on luvannut bonuksia ja uhkaillut vuokratyövoimaa tuntien vähentämisellä. Esimiehille on luvattu jopa 200 euroa bonuksia.

Yle kysyi tähän väitteeseen kommenttia Postilta. Posti ei kiistä asiaa.

– Postilla on käytössään Kiitos-palkkiot, joilla palkitaan postilaisia hyvästä työstä. Nämä palkkiot ovat käytössä myös poikkeustilanteissa, Posti kommentoi viestinnän kautta bonuksia.

Pääluottamusmies ihmettelee myös, miten Postin pääjohtaja saa jatkuvasti bonuksia, jos yhtiöllä menee huonosti. Posti kertoi myöhemmin maanantaina, että toimitusjohtaja Heikki Malinen luopuu kahden kuukauden palkasta.

Harran mukaan ylimääräisten bonusten lupaaminen esimiehille on törkeää.

– Tämä on ennennäkemätöntä. Jos Postilla on nyt varaa tällaiseen palkanmaksuun, miksi ei ole varaa maksaa muillekin.

"Meidän palkan maksaa Kela"

PAU:n lakko johtuu siitä, että Posti siirtää pakettilajittelunsa halvemman työehtosopimuksen piiriin.

PAU:n laskelman mukaan palkka putoaa lajittelussa 30–50 prosenttia. Keskiansio on 2 200 euroa, ja siitä palkanalennus on liiton mukaan 660 euroa.

– Jos nyt palkkaa pudotetaan 30–50 prosenttia, meidän palkan maksaa Kela. Jokainen voi miettiä, jos omasta palkasta ottaa tämän verran, onko se oikein, Harra lataa.

Postin mukaan taulukkopalkkojen vertailu ei anna oikeaa kuvaa.

– Teollisuusliiton työehtosopimuksessa taulukkopalkan päälle tulee suunniteltu suoritepalkkio ja kokonaisansio on parhaimmillaan jopa korkeampi kuin nyt. Pelkkää taulukkopalkkaa ei voi siis vertailla, Postin Paketti ja verkkokauppa -liiketoimintaryhmän johtaja Turkka Kuusisto sanoo tiedotteessa.

Posti tavoittelee "samantasoisia työehtoja"

Posti kertoo muutoksella tavoittelevansa 150–200 miljoonan euron säästöjä. Posti kertoo tavoittelevansa samantasoisia työehtoja kuin kilpailijoilla.

Tämä väite ei pääluottamusmiehen mukaan pidä paikkaansa. Leo Harran mukaan esimerkiksi Matkahuolto ja DHL eivät käytä "halpuutustessiä", vaan AKT:n ja kaupan alan työehtosopimusta.

– Jos työnantaja pääsee tavoitteeseen, Postin saama kilpailuetu on aivan mahtava. Onko Posti valtionyhtiönä voittoa tuova yritys? Mielestäni ei. Ihmisillä pitää olla säädyllinen palkka, Harra sanoo.

Postin mukaan se on tällä hetkellä jakelualalla ainoa yhtiö, joka käyttää Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n työehtosopimusta.

Kuljetusliikkeet, jotka myös jakavat paketteja, noudattavat Kuusiston mukaan AKT:n sopimusta. Myös postilaisista lähes 10 prosenttia noudattaa AKT:n sopimusta.

Pääluottamusmies: "Työmarkkinasikailu alkaa myös muilla aloilla"

Postin mukaan 700 työntekijää siirtyy Teollisuusliiton jakelua koskevan työehtosopimuksen piiriin.

Pirkanmaan pääluottamusmies Harra pelkää, että työehtoshoppailu laajenee myös muihin.

– Jos Posti saa tahtonsa läpi, siitä alkaa työmarkkinasikailu myös muilla aloilla.

AKT, Merimies-Unioni ja Rautatiealan Unioni ovat tuominneet Postin toimet. Pääluottamusmies on varma, että heiltä tulee tukea, jos neuvottelupöytään ei päästä.

– Uskon, että asiakkaat ovat meidän takanamme. Ihmisiä kävelee ohi ja sanoo, että tsemppiä ja jaksamista teille, Leo Harra kuvaa.

Johtaja Turkka Kuusisto sanoo, että muutoksella haetaan joustavuutta.

– Emme tavoittele ensisijaisesti kustannussäästöjä vaan ennen kaikkea joustavuutta pakettilajittelutyöhön. Tavoitteenamme on joustavat ja kilpailijoiden kanssa samantasoiset työehdot, sanoo Kuusisto tiedotteessa.

Professori: Vaikuttaa työmarkkinasyksyyn

Tampereen yliopiston työelämätutkija, sosiologian professori Harri Melin arvioi, että Postin työtaistelu vaikuttaa myös syksyn työmarkkinaneuvotteluihin.

– Tuleva syksy tulee olemaan syksyn työmarkkinoilla hyvin lämmin.

Suomen talous nousi, ja Kiky-sopimuksen jälkeen on paineita nostaa palkkoja. Toisaalta on paineita talouskasvun hiipumisesta.

Melin arvioi, että vastaava työehtosopimusten halpuuttaminen yleistyy Suomessa. Posti on Melinin mukaan ennakkotapaus, koska on kyse yhdestä yrityksestä ja toimialasta.

Melinin mukaan kyse on työnantajan näkökulmasta kustannusten minimoimisesta.

Keskustelu on auki 2.9. kello 19.00 asti.

Lue lisää:

Posti: PAU:n lakot viivästyttävät osaa lähetyksistä tänään Tampereen, Vantaan ja Jyväskylän alueilla – Kela neuvoo käyttämään verkkopalvelua

Postilakko alkoi ja laajeni, trukinkuljettajat mukaan

Vaasan hovioikeus on antanut päätöksensä niin sanotussa Vaasan lahjusjupakassa. Vaasan kaupungilla johtavassa asemassa ollut virkamies määrättiin sakkorangaistukseen. Sakkotuomio on 35 päiväsakkoa.

Syyttäjä valitti käräjäoikeuden antamasta tuomiosta. Valitus koski yhtä virkamiestä ja kahta rakennusyrityksen edustajaa.

Hovioikeus piti ennallaan yritysjohtajia koskevat käräjäoikeuden tuomiot.

Käräjäoikeus hylkäsi keväällä 2018 kaikki syytteet. Sen mukaan oikeudessa ei pystytty osoittamaan, että vastaajat olisivat syyllistyneet lahjuksen antamiseen tai ottamiseen.

Aiheesta aiemmin:

Syyttäjä valittaa hovioikeuteen Vaasan lahjusjupakasta

Kaikki syytteet hylättiin Vaasan kaupungin lahjusjupakassa

Vaasan kaupungin lahjusjupakassa ryvettynyt tuhkatyöryhmä on tehnyt muutakin kuin matkustellut – Vaskiluodon Voiman tuhka päätyy jo 100-prosenttisesti hyötykäyttöön

Sähkömoottorit ovat tulevaisuutta henkilöautojen lisäksi myös joukkoliikenteessä ja raskaan liikenteen ajoneuvoissa.

Verrattuna perinteiseen polttomoottoriin sähkön puolesta puhuu päästöttömyys ja tehokkuus.

Mutta joko polttomoottoriautojen voi sanoa olevan historiaa, ja onko sähköautojen aika vallata kaupunkien kadut?

Yle Uutiset kysyi asiantuntijoilta milloin ja miksi sähköautojen vallankumous tapahtuu.

Miksi sähköautot valtaavat alaa perinteisiltä polttomoottoriautoilta?

– Suurimpana syynä sähköautojen kehittämiselle ovat ympäristösyyt, sanoo yksikön johtaja Päivi Antikainen liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Sähköautot ovat käytännössä päästöttömiä. Ne edistävät siten tehokkaasti EU:n liikenteelle asettamia päästövaatimuksia.

Antikaisen mukaan lisävauhtia ympäristötalkoisiin antaa myös Suomen hallituksen tiukka linjaus, jonka mukaan liikenteen päästöjen tulee vähintään puolittua vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta.

Esimerkiksi Helsingin seudun liikenteessä HSL:ssä sähköbusseihin siirtymistä on mietitty jo vuodesta 2012. Tällä hetkellä sähköbusseja on pääkaupunkiseudun liikenteessä kolmekymmentä.

– Tällä hetkellä sähköautoja on viitisen prosenttia kalustosta, mutta kyllä tulevaisuus menee vahvasti sähköön, sanoo HSL:n hankejohtaja Reijo Mäkinen.

Kuorma-autoissa sähkömoottorit ovat vielä harvinaisuus.

Mitkä ovat sähkömoottorin hyödyt verrattuna polttomoottoriin?

Liikenne on yksi suurista saastuttajista.

– Jos esimerkiksi bussiliikenteessä pyritään saastettomuuteen, tarkoittaa se tällä hetkellä käytännössä sähköbusseja. Tulevaisuudessa voi tulla myös vetybusseja, sanoo HSL:n hankejohtaja Mäkinen.

Sähkömoottorin puolesta puhuu myös energiatehokkuus.

– Sähköbussin energiankulutus on vain noin neljäsosa dieselbussin energiankulutuksesta, Mäkinen sanoo.

Kuljetusliike Niinivirta-Transport on ensimmäisenä Suomessa käyttänyt jo viitisen vuotta jakeluliikenteessä sähkökuorma-autoa.

– Hyötysuhde on sähkökuorma-autossa paljon parempi kuin perinteisessä dieselkäyttöisessä kuorma-autossa. Käyttökustannukset jäävät sähkömoottorilla varustetussa autossa kolmasosaan polttomoottoriautoon verrattuna, sanoo toimitusjohtaja Airi Kuokkanen.

Mitkä ovat sähköautojen huonot puolet?

Yleensä sähköautojen huonot puolet liittyvät niiden kalleuteen ja akkujen kestävyyteen.

– Jakeluun käyttämämme kuorma-auton hinta on noin 250-tuhatta euroa, josta akun osuus on puolet, sanoo toimitusjohtaja Kuokkanen.

Jakelutehtävissä pääkaupunkiseudulla kuorma-auton akku kestää ajoa 150-250 kilometriä.

– Uskon, että koko ajan parempaan päin ollaan menossa, sillä akkuteknologia kehittyy ja hinnat tulevat alaspäin, sanoo Kuokkanen.

Sähköbusseissa akut ovat pienempi ongelma, sillä latauksien välillä ajettavat matkat on mahdollista pitää suhteellisen lyhyinä.

Milloin joukkoliikenne ja kuorma-autot siirtyvät sähkömoottoreihin?

Asiantuntijat ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että sähköistyminen on tulevaisuutta niin henkilö- ja kuorma-autoissa kuin bussiliikenteessäkin.

Pisimmällä kehitys on henkilöautoissa. Raskas liikenne tulee selkeästi perässä.

Moni asia vaikuttaa siihen, milloin sähkö yleistyy joukko- ja kuorma-autoliikenteen käyttövoimana.

– Tähän vaikuttaa tietysti ennen kaikkea se, miten paljon sähköisiä kuorma-autoja on tarjolla, ja miten paljon ajoneuvovalmistajat pystyvät niitä markkinoille tuottamaan, sanoo Antikainen.

Kuljetusliikkeen toimitusjohtaja on asian suhteen hyvin toiveikas.

– Itse uskon, että jo ensi vuonna sähköisiä kuorma-autoja aletaan valmistaa sarjatuotantona, Kuokkanen sanoo.

Toinen vaikuttava tekijä on hintakehitys.

– Missä määrin ja miten nopesti sähköisten kuorma-autojen ja bussien hinnat laskevat. Ja kuorma-autojen osalta on tietysti pidettävä huolta siitä, että jakeluinfrastruktuuri tukee näitä uusia teknologioita, Antikainen sanoo.

Toimitusjohtaja Kuokkanen arvelee hintojen laskevan vähitellen, kun sähköisten kuorma-autojen sarjatuotanto saadaan käyntiin. Tällä hetkellä autoja valmistetaan käsityönä kappalettain.

Voit keskustella aiheesta tämän jutun alla maanantaina 2.9.2019 kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Biokaasulla käyvä kuorma-auto on yhä harvinaisuus Suomen teillä – reilusta neljästäkymmenestä autosta puolet löytyy yhden yrityksen varikolta

Sähköbussit mullistavat paikallisliikennettä nopeasti Ruotsissa ja monissa muissa maissa – Suomessa jumituttiin testausvaiheeseen

Suomen ensimmäiset pikaladattavat sähköbussit Espooseen

Keskusrikospoliisi on aloittanut henkirikostutkinnan Somerolla kesäkuussa kadonneen nuoren naisen tapauksessa.

21-vuotias nainen ilmoitettiin kadonneeksi 11. kesäkuuta. Katoamista ovat tutkineet sen jälkeen KRP ja Lounais-Suomen poliisilaitos. Tutkinnan perusteella henkilöei ole kadonnut omasta tahdostaan, kerrotaan KRP:n tiedotteessa.

– Saimme katoamisen jälkeen tuoreeltaan jonkin verran vihjeitä. Tämän lisäksi poliisin omissa tutkimuksissa on tullut ilmi seikkoja, jotka viittaavat siihen, että henkirikoksesta on kysymys. Tutkinta on herkässä vaiheessa, joten en voi mennä tämän enempää yksityiskohtiin, toteaa keskusrikospoliisin rikostarkastaja Markus Laine.

Viimeinen havainto kadonneesta on 8. kesäkuuta hänen kotipihallaan Someron keskustassa. Poliisin mukaan on syytä epäillä, että nainen on joutunut henkirikoksen uhriksi heti viimeisen havainnon jälkeen.

Keskusrikospoliisi pyytää havaintoja naisesta. Lisäksi KRP pyytää havaintoja hänen käyttämästään autosta. Auto on vuosimallin 2001 Volkswagen Golf, rekisterinumero on KPJ-506.

KRP on kiinnostunut myös toisesta autosta. Katoamisviikonloppuna Somerolla liikkui hopeinen vuosimallin 2003 Volvo V70 -farmariauto.

– Kyseinen ajoneuvo on tullut ilmi poliisin omissa tutkimuksissa. On mahdollista, että nainen olisi ollut katoamisviikonloppunaan tällaisen ajoneuvon kyydissä, kertoo Markus Laine.

Havaintoja voi toimittaa poliisille numeroon 050 456 4903 tai sähköpostitse rikosvihje.krp@poliisi.fi.

Nainen oli suorittamassa asepalvelusta Porin prikaatissa katoamisen aikaan.

Lue lisää:

Poliisi kaipaa edelleen vihjeitä: Porin prikaatissa varusmiespalvelusta suorittanut nainen ollut kateissa jo yli kuukauden

Ulkomailta käytettynä tuotujen autojen matkamittarilukemat kannattaa selvittää huolellisesti, kehottaa liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Viraston viime syksynä tekemässä selvityksessä ilmeni, että 5–17 prosentissa käytettyinä tuoduista autoista oli saatettu manipuloida mittaria.

Traficomin mukaan Suomessa myytyjen käytettyjen autojen matkamittarilukemia peukaloidaan vain harvoin. Suomessa matkamittarilukemat kirjataan katsastusten yhteydessä ja ne ovat julkisesti nähtävissä Traficomin sähköisestä palvelusta.

Traficom selvittää mahdollisuutta hakea jatkossa myös auton lähtömaassa kirjatut matkamittarilukemat liikenneasioiden rekisteriin silloin, kun auto rekisteröidään Suomeen. Tällöin auton ostajalla olisi entistä paremmat mahdollisuudet selvittää auton taustatiedot luotettavasti ja mittariväärennösten tekijöiden kiinnijäämisriski kasvaisi.

Selvitys matkamittariväärennöksistä tehtiin viime syksynä, jolloin Traficom tutki käytettynä tuotujen henkilö- ja pakettiautojen mittarilukemia yhteistyössä Hollannin, Belgian ja Viron kanssa. Tietoja vertailtiin Suomessa ensirekisteröityjen autojen tietoihin. Suomessa epäilyttäviä mittarilukemia löytyi 0,6 prosentissa autoista, mutta ulkomaisissa autoissa manipulointiepäilyjä todettiin selvästi enemmän.

Suomalaiset ovat viime vuosina tuoneet käytettyjä autoja ennätystahtiin. Autotuojat ja -teollisuus ennustaa, että käytettyjä henkilöautoja tuodaan Suomeen tänä vuonna noin 50 000.

Eniten tuontiautoja tulee Saksasta ja Ruotsista. Tuojien joukossa on sekä yksityishenkilöitä että käytettyjä autoja välittäviä yrityksiä.

Onnettomuustutkija Kari Lehtola on kuollut. Lehtola kuoli eilen sunnuntaina, kertovat hänen omaisensa.

Vuonna 1938 syntynyt Lehtola muistetaan etenkin työstään Onnettomuustutkintakeskuksen johtajana. Lehtola muun muassa johti vuonna 1994 uponneen autolautta Estonian onnettomuuden tutkimuslautakuntaa.

Lehtola jäi eläkkeelle vuonna 2001. Viime vuodet hän asui hoivakodissa Siuntiossa.

Suomen huipputuloisimmat kokevat olevansa hyvissä väleissä moniin maamme poliittisiin päättäjiin. Tämä voi luoda ongelmatilanteita maamme demokraattiseen päätöksentekoprosessiin. Näin pohtivat Huipputuloiset – Suomen rikkain promille -kirjan tekijät, Tampereen yliopiston tutkija Hanna Kuusela ja Helsingin yliopiston professori Anu Kantola Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa.

– Suomen huipputuloisimmat ovat todella vahvasti mukana elinkeinoelämän etujärjestöjen toiminnassa. Tämä oli minulle yllätys. Olin kuvitellut rikkaimpien elävän omassa maailmassaan, Kantola toteaa.

Huipputuloiset olivat luottavaisia, että he pääsevät ongelmatilanteessa puhumaan asioista ministerien kanssa. Kantolan mukaan pitäisi tuoda nykyistä avoimemmin esille, että miten maamme rikkaimmat pääsevät vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin.

– Huipputuloiset eivät halua olla julkisuudessa, eivätkä he halua vaikuttaa asioihin julkisuuden kautta. Olisi reilua, että demokraattisessa järjestelmässä päätöksentekoon tultaisiin mukaan julkisen keskustelun kautta, Kantola pohtii.

– Tähän yhdistyy huipputuloisten demokratiavastaisia tai demokraattisia vaaleja kritisoivia näkemyksiä. Tulisi tarkkailla, että onko tilanne muodostumassa sellaiseksi ongelmaksi, että rikkaat ajattelevat pyörittävänsä maata eivätkä demokraattiset vaalit, Hanna Kuusela jatkaa.

Huipputuloiset antavat Kuuselan ja Kantolan tutkimuksessa paljon kritiikkiä demokraattista järjestelmää kohtaan. He pitävät vaaleja ongelmallisina, koska ihmiset äänestävät väärin perustein. Huipputuloiset eivät pidä julkisesta sektorista ja suhtautuvat myös sosiaalipolitiikkaan erittäin kriittisesti.

"Tässä joukossa ei ollut iloisia veronmaksajia"

Tutkimuksen mukaan huipputuloisten unelmana olisi nykyisenlainen tasa-arvoinen, vakaa ja turvallinen Suomi ilman nykyistä verotuspolitiikkaa. Kantolan mukaan huipputuloiset eivät ajattele yhteiskunnallisen vakauden ja tasa-arvoisuuden kiertyvän yhteen korkean verotuksen kautta.

Suomessa ollaan perinteisesti oltu solidaarisia yhteiskuntaryhmien välillä. Kantolan mukaan solidaarisuus-periaate ei ole vahva huipputuloisten keskuudessa.

– Nyt pohdimmekin onko Suomeen syntymässä uusia empatiakuiluja eri väestöryhmien välille, Anu Kantola pohtii.

Korkeaa ja progressiivista verotusta pidetään yhtenä syynä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuudelle ja rauhallisuudelle. Huipputuloisten joukossa verojen maksamiselle ei löytynyt innostusta.

– Tässä joukossa ei ollut iloisia veronmaksajia. Kiinnostava kysymys on se, että minkälaiset ovat varakkaimpien ryhmien veronmaksuhalut tulevaisuudessa.

Entä etääntyvätkö huipputuloiset muusta kansasta? Hanna Kuuselan mukaan tämä on monijakoinen kysymys. Huipputuloiset hyväksyvät verojen siirron halvempiin maihin, eikä heillä ole suunnitelmissa investoida Suomeen.

– Kuitenkin he monessa mielessä rakastavat Suomea ja ajattelevat olevansa isänmaallisia ihmisiä. Suomen kesä koetaan mahtavaksi ja jollain tavalla tämä on ihana lintukoto, Kuusela pohtii.

Saimaan rannalla Lappeenrannan keskustan tuntumassa lämpiää suosittu Myllysaaren sauna. Saunavuoroja on viisi kertaa viikossa, ja sauna lämpiää vuoropäivinä erikseen miehille ja naisille.

Tällä paikalla sauna on ollut jo vuosikymmeniä. Kaupunki on remontoinut omistamaansa saunaa aika ajoin, ja tänä vuonna vuorossa oli kauan odotettu laiturin uusiminen.

Kun uusi laituri pari viikkoa sitten ilmaantui, oli saunojilla edessään järkytys: laiturista oli tullut nakulaituri.

Alasti uimaan

Koska Myllysaaren saunassa on saunavuorot erikseen miehille ja naisille, ei saunoessa ja uidessa ei ole tarvinnut käyttää uima-asuja. Käytännössä kaikki ovatkin käyneet uimassa alasti.

Alasti uimiseen on houkutellut se, että edellisessä, noin kymmenen metriä pitkässä laiturissa oli reilun metrin korkuinen seinämä, joka esti uimareiden näkymisen sivullisille. Saunojat pystyivät ilman tirkistelyn pelkoa kävelemään ilkosillaan laiturilla ja hyppäämään nopsasti laiturin nokalta veteen.

Seinämä esti myös läheisellä hyppytornilla ja kalliokielekkeellä auringonottajien kiusalliset tilanteet, kun saunasta alkaakin äkkiä tulla ilkosillaan olevia miehiä tai naisia.

Nakulaituri

Uusi laituri valmistui pari viikkoa sitten. Siinä näkyvyyttä estävää seinämää ei enää ole, vaan tilalla on harva laudoitus.

Laiturista tuli saunojien suussa nakulaituri, kun uimarit eivät halua muuttaa vanhaa tapaansa käydä alasti uimassa.

Myllysaaren saunassa kerran viikossa käyvän Anne Rinteen mukaan seinämän puuttuminen on herättänyt kovaa keskustelua saunassa.

– Kesällä siellä saunan ympärillä on paljon ihmisiä, ja nyt siitä tuli aika suojaton, sanoo Rinne.

Samaa mieltä on myös pitkän linjan saunoja Pertti Laurema.

– On tämä vähän outoa. Siellä saunotaan ja uidaan alasti. Edellisessä laiturissa oli korkeat puitteet. Nyt siinä ei ole mitään näkymäestettä.

Aikuisten lisäksi saunassa käy myös nuoria ja lapsia vanhempiensa tai isovanhempiensa seurassa. Uimaan on päässyt nopeammin, kun uikkaria ei aina saunan jälkeen tarvitse pukea ylleen itselleen ja lapselle.

– Kyllä siinä seinämä olisi saanut olla. Ainakin naisten vuorolla käy paljon pikkulapsia, kertoo juuri saunan lämpöön menossa oleva Ritva Ahonen.

Alastomuus vuosien tapa

Myllysaaren sauna ei ole mikään nakuranta tai erityinen naku-uintipaikka. Alasti uimiseen on johtanut vuosien tapa.

Yksi ratkaisu olisi, että saunojat alkaisivat käyttää uima-asuja. Siihen ei kuitenkaan kovin innokkaasti suhtauduta, sillä vanhasta tavasta on hankala luopua.

– Sehän on ollut Myllysaaren saunan valtti, että siellä on voinut saunoa ja uida alasti, sanoo Pertti Laurema.

– Olen ihan samaa mieltä. Olisi vähän hassua ruveta käyttämään uima-asua, sanoo Anne Rinne.

Uima-asun käyttö on uidessa toki sallittua, mutta kukaan ei uima-asua lappeenrantalaisen Anne Rinteen mukaan käytä.

– Joskus jotkut ulkomaalaiset laittavat hämmennyksissään uimapuvun päälleen, mutta äkkiä hekin oppivat tavoille.

Tuulikin kiusaa

Toisia alasti uiminen vaivaa enemmän ja toisia vähemmän.

– Kai se on vähän omasta itsestä kiinni, vaivaako vai ei. Ei ainakaan itsellä tulisi mieleen, että laittaisin pyyhkeen ylleni. Aina olen tottunut ilman pyyhettä menemään, kertoo Rinne.

Juuri saunasta tullut Ulla kertoo, että seinämän puuttuminen on noussut jo nyt hyvin hankalaksi asiaksi useille saunojille.

– On esteettisesti merkityksellistä, että siinä se seinämä olisi. Pyyhkeen kanssa ei ole kiva mennä laiturille, sanoo Ulla.

Anne Rinne kertoo vielä, että laiturin päässä on ollut penkit, johon uimarit ovat jääneet vilvoittelemaan ja nauttimaan säästä. Nyt käytännöt voivat muuttua.

Vanhassa laiturissa seinämät olivat myös tuulen esteenä.

– Nyt jo on huomattu, että tuulisempaa on kuin ennen, kertoo myös Pertti Laurema.

Pyyhe ympärille

Myllysaaren saunan omistaa Lappeenrannan kaupungin omistama Lappeenrannan tilakeskus. Se myös asensi saunan uuden laiturin.

Tilakeskuksen kiinteistöpäällikkö Kimmo Valtonen ei halua ottaa vastuuta uudesta laiturista. Hänen mukaansa he rakensivat sellaisen laiturin, jonka kaupungin liikuntatoimi heiltä tilasi.

Liikuntatoimen kunnossapitotyönjohtaja Tommi Nakarin mielestä laituri on sellainen kuin pitääkin.

Hänen mielestään ongelmaa ei ole.

– Jos kietoo pyyhkeen ympärilleen, kävelee laiturin kärkeen ja hyppää sieltä alasti uimaan, niin minä en ymmärrä mikä vaikeus siinä on, sanoo Nakari.

Nakarin mielestä kyse on tottumuksesta. Kun ihmiset ovat aina tottuneet kävelemään alasti, ei vanhaa tapaa haluta muuttaa.

– En minä näe seinämiä tarpeellisina. Kun käyttäjiä on 300, niin siellä on 300 mielipidettä.

Nakarin mielestä laituri oli aika uusia, koska entinen alkoi olla jo huonossa kunnossa. Valmistajilla ei ollut tarjota laituria, jossa seinämät olisivat olleet valmiina.

– Minä ymmärrän sen, että muutosvastarintaa on. Mutta samanlainen keskustelu käytiin, kun saunan puukiuas muutettiin pari vuotta sitten sähkökiukaiksi. Ihmiset sanoivat, etteivät enää käy. Nyt on huomattu, että käyvät siitä huolimatta.

Hän itse tunnustaa käyttävänsä uimahousuja käydessään Myllysaaren saunassa.

Tommi Nakari myös pohtii, onko alasti uiminen edes ylipäätään sallittua.

Laki ei kiellä

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen ei näe alasti uimisessa mitään lainvastaista.

Tolvasen mukaan laissa puhutaan sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta, eikä laki kiellä alasti uimista.

– Sen pitäisi olla jotenkin sukupuolittunutta. Jos joku rupeaa siinä laiturilla performanssia esittämään, heiluttelemaan vaikka muniaan, niin silloin se olisi varmastikin rikos. Mutta jos menee saunasta alasti uimaan, niin siinä ei syyllisty kyllä mihinkään rikokseen, kertoo Tolvanen.

Professori Matti Tolvanen muistuttaa, että Suomessa saunassa yleensä ollaan alasti ja saunasta luonnollisesti mennään uimaan.

– Jos mennään alasti uimaan, niin sitten mennään. Alastomuus ja alastomana esiintyminen eivät ole rangaistavia takoja. Jos se olisi rangaistava teko, niin siinä pitää loukata julkisesti sukupuolisiveellisyyttä. Saunasta alasti uimaan meneminen ei minun mielestäni sitä loukkaa.

Matti Tolvasen mukaan tilanne voi kuitenkin muuttua, jos tapaus sattuisi aivan kaupungin keskustassa, esimerkiksi torilla..

– Silloin sitä voidaan katsoa, että siinä on jotain seksuaalista, selventää Tolvanen.