Kesällä oli hellepäiviä tavanomaista enemmän suuressa osassa maata, kertoo Ilmatieteen laitos.

Maan länsiosassa kesä-elokuu oli pääosin noin asteen tavanomaista lämpimämpi. Itärajalla ja Ylä-Lapissa oli asteen verran keskiarvoja viileämpää.

Toukokuu mukaan laskettuna eniten hellepäiviä oli Hattulassa. Sillä hellepäiviä oli 26. Kilpisjärvellä hellelukemia ei mitattu kertaakaan koko kesänä.

Elokuun keskilämpötila oli tilastojen mukaan lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Maan länsiosassa oli hieman keskiarvoa lämpimämpää ja idässä hieman keskimääräistä viileämpää.

Lapissa mitattiin tilaston myöhäisimmät hellelukemat

Elokuun lopussa sää lämpeni huomattavasti. Rovaniemellä mitattiin vielä 29. elokuuta 25,3 astetta, mikä oli Ilmatieteen laitoksen digitoidun havaintoaineiston perusteella Lapin myöhäisin hellepäivä.

Suuressa osassa maata elokuu oli tavanomaista kuivempi. Sademäärät jäivät yleisesti alle puoleen tavanomaisesta. Osissa Keski-Suomea, Savoa ja Pohjois-Karjalaa oli kuivempi kesä vuonna 1955.

Kuivuudesta huolimatta elokuussa rankkasateet aiheuttivat aineellisia vahinkoja esimerkiksi Porissa 8. elokuuta ja 23. elokuuta Helsingissä.

Syyskuussa on tavallisesti yksi hellepäivä. Eilen kuun ensimmäisenä päivänä lämpötila nousi heti hellelukemiin. Ennusteen mukaan myös tänään helleraja rikkoutuu, kertoo Ylen meteorologi Anne Borgström.

Borgströmin mukaan syyskuun ensimmäinen viikko on epävakainen. Lämpötilat laskevat lähelle syyskuun tavanomaisia lämpötiloja.

Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen on kertonut yhtiön hallitukselle luopuvansa kahden kuukauden rahapalkastaan loppuvuoden aikana.

Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan mukaan "Tämä on hänen henkilökohtainen päätöksensä tässä hyvin vaikeassa muutostilanteessa ja yhtiön hallitus arvostaa tätä päätöstä".

Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Heikki Malinen kertoi päätöksestään näin:

– Olin pohtinut asiaa, ja kerroin hänelle [Pohjolalle] , että aion luopua kahden kuukauden kuukausipalkasta. Päätös on täysin henkilökohtainen. Kokonaistilanteen huomioiden näin tämän välttämättömäksi."

Rahallisesti kahden kuukauden palkasta luopuminen tarkoittaa noin 92 000 euron summaa ilman lomarahoja.

Malisen kuukausipalkka ilman palkkioita on 46 000 euroa. Viime vuonna hän sai palkkaa ja palkkioita yhteensä 987 764 euroa eli hänen kuukausiansionsa nousi noin 82 000 euroon. Mainittavaa on myös se, että palkka ja palkkiot ovat nousseet vuosien 2016-2018 aikana yhteensä 48 prosenttia.

Yhtiön hallitus päättää mahdollisista tulospalkkioista keväällä 2020 sen jälkeen, kun yhtiön tilinpäätös on vahvistettu.

Markku Pohjola muistuttaa Postin tiedotteessa myös, että maksettavien palkkioiden määrässä otetaan huomioon yhtiön toiminnan kansainvälisyys ja kilpailullisuus.

– Posti noudattaa valtio-omisteisten yhtiöiden johdon palkitsemisohjetta, jonka mukaan Posti rinnastetaan pörssiyhtiöihin, Pohjola sanoo.

Lue lisää:

Ministeri Paatero Demokraatille: Postin ylimmän johdon palkkiot ehkä tarkasteluun – PAU:n Nieminen: Johto ei ole halunnut leikata omasta pussistaan

PAU käynnistää lakot Postissa – syynä palkan alentaminen ja työehtojen muuttaminen

Pääluottamusmies tyrmistyi: Posti maksaa lakon aikana bonuksia esimiehille – Posti: "Postilla on käytössään Kiitos-palkkiot"

Pitkään myynnissä ollut Helsingin edustalla sijaitseva pikkusaari Katajanokanluoto on myyty. Saarta myi Helsingin ulosottovirasto Katajanokanluodon omistaneen yrittäjän velkojen perimiseksi, kertoo Svenska Yle.

Ostaja on kiinteistöhallintoyhtiö P.W. Brandt Oy. Kauppahinta oli 375 000 euroa. Ulosottovirasto antoi myyntipäätöksen kesäkuussa.

Katajanokanluodon edellinen omistaja, velkaantunut yrittäjä Mika Norring, pitää kauppahintaa liian alhaisena. Norringin mukaan alihinta aiheuttaa hänen FC Renska osakeyhtiölleen merkittävää taloudellista vahinkoa.

Norring on valittanut kaupasta käräjäoikeuteen heinäkuun alussa. Valituksessaan Norring pyysi kaupan keskeyttämistä ja ulosottoviraston myyntipäätöksen peruuttamista.

Helsingin käräjäoikeus päätti kuitenkin jättää Norringin valituksen tutkimatta, koska se ei saapunut määräajassa.

Ulosottovirasto ei niele kritiikkiä

Norringin valituksen mukaan myyntihinta on myyntitoimeksiannon vastainen. Norringin mukaan kohteen tarjouskauppamenettelyn mukainen lähtöhinta oli 500 000 euroa.

Hän myös kritisoi kiinteistövälittäjän valintaa ja pitää kiinteistön markkinointia epäammattimaisena, huolimattomana ja väärin tiedoin toteutettuna.

Helsingin ulosottoviraston kihlakunnanvouti Jorma Laine sanoo, ettei voi julkisuudessa paljon kommentoida asiaa. Laineen mukaan kauppa on kuitenkin toteutettu laillisesti ja asianmukaisesti.

Laine toteaa, että Katajanokanluoto oli viikkoja myynnissä, eikä siitä ollut kysyntää. Kun kohde oli ollut myynnissä noin kuukauden, lähtöhinta todettiin liian korkeaksi ja siksi sitä alennettiin. Kauppahinnan kritiikkä Laine ei allekirjoita.

Laineen mukaan muutkin tahot olivat kiinnostuneita saaresta, mutta tarjouskilpailun mukaisesti suurin tarjous voitti.

– Omistajilla on monesti subjektiivisia käsityksiä asioista, mutta me olemme toimineet lain mukaan ja muun muassa selvittäneet omaisuuden käyvän arvon ennen myyntiä. Tässä on toimittu asianmukaisesti ja laillisesti.

Kaupunki ei enää halunnut saarta

Norring kritisoi valituksessaan myös sitä, että kiinteistöstä aiemmin ostotarjouksia tehneisiin tahoihin ei ole oltu yhteydessä. Hän viittaa muun muassa Helsingin kaupungin kiinnostukseen kohteesta 2000-luvun alkupuolella.

– Tämäkin on sellainen asia, jota en lähtisi jälkikäteen kauheasti julkisuudessa puimaan. Sen verran voin sanoa, että myös Helsingin kaupungin kiinnostusta kiinteistön ostamiseen on kysytty, mutta kaupungilla ei nyt ollut kiinnostusta siihen, Laine sanoo.

Norringin yritys osti saaren 2000-luvun alkupuolella valtionyhtiö Kapiteelilta vajaalla 1,4 miljoonalla markalla eli nykyrahassa noin 297 000 eurolla.

Lue Svenska Ylen juttu aiheesta.

Lue myös:

Velkaantunut yrittäjä myy historiallista saarta Helsingin edustalla – neuvottelut alkavat miljoonasta eurosta

Kaakon satamien raideammattilaiset järjestävät tukilakon Kotkan ja Haminan satamissa Postin työntekijöiden työehtomuutosten vuoksi.

Kaakon satamat JHL ry käynnistää työvuoron mittaisen työtaistelun keskiviikkona aamukuudelta, ja se jatkuu iltapäiväkahteen saakka.

Tukilakon aikana tavarajunien vaunuja lasteineen ei kuljeteta asiakkaille purettaviksi, eikä tyhjiä vaunuja haeta pois.

– Se aiheuttaa ruuhkaa, kun sitä sumaa aletaan sitten purkaa. Kyllä se tietysti loppuviikosta näkyy, kun ollaan yhden työvuoron verran jäljessä, toteaa Kaakon Satamat JHL ry:n puheenjohtaja Mika Kurttila.

Posti aikoo muuttaa noin seitsemänsadan paketti- ja verkkokauppaliiketoiminnassa työskentelevän ihmisen työehtoja. Muutosten seurauksena työntekijöiden palkat alentuvat rajusti.

– Valtionyhtiö Postin toiminta on käsittämätöntä tässä maailmassa. Mielestäni Posti ulkoistaa palkanmaksun veronmaksajille ajamalla valmiiksi pienituloiset ihmiset tuloloukkuun todella roimalla palkanalennuksella, sanoo Mika Kurttila.

Postin käsittelyn ja lajittelun työntekijät ovat parhaillaan kolmen päivän lakossa.

– Tiedossa on, että Posti murtaa lakkoa kovin toimenpitein vuokratyövoimalla ja tarjoamalla jopa jonkinlaisia bonuksia siitä hyvästä, että lakkoa mennään murtamaan. Se oli viimeinen niitti, jonka vuoksi katsoimme tukilakon tarpeelliseksi, sanoo Kurttila.

Viime viikolla uutisoitu Postin työehtosopimuksen halpuuttaminen on nostanut yhtiön tikunnokkaan ja sen viestinnän arvosteltavaksi.

Posti ja logistiikka-alan unioni PAU tiedotti viime torstaina käynnistävänsä lakon Postin käsittely- ja lajittelutoiminnoissa sen jälkeen, kun Posti ilmoitti siirtävänsä pakettilajittelunsa halvemman työehtosopimuksen piiriin marraskuusta alkaen.

PAU:n mukaan työntekijöiden peruspalkka alenisi muutoksen myötä keskimäärin 30 prosenttia nykyisestä, joka tarkoittaa 2 200 euron kuukausipalkalla noin 600 euron pudotusta. Enimmillään palkka putoaisi jopa 50 prosenttia. Postin mukaan kiinteä tuntipalkka putoaisi noin 20–25 prosenttia.

Viikonloppuna uutisoitiin Postin johdon korkeista palkkioista. Taloussanomien laskelmien mukaan toimitusjohtaja Heikki Malisen palkka on noussut viimeisen neljän vuoden aikana peräti 65 prosenttia. Hänen kuukausikohtaiseksi ansiokseen muodostui palkka, palkkiot ja lomarahat laskien lähes 82 000 euroa. Omistusohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) totesi Demokraatille perjantaina, että Postin ylimmän johdon palkkioita tulisi mahdollisesti tarkastella.

Tänään maanantaina Posti rikkoi hiljaisuuden ja tiedotti toimitusjohtaja Malisen luopuvan kahden kuukauden palkastaan henkilökohtaisella päätöksellä. Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan mukaan "Tämä on hänen henkilökohtainen päätöksensä tässä hyvin vaikeassa muutostilanteessa ja yhtiön hallitus arvostaa tätä päätöstä".

Pohjola totesi tiedotteessa myös, että johdon palkkioista päättää yhtiön hallitus, ja että Posti noudattaa valtio-omisteisten yhtiöiden johdon palkitsemisohjetta, jonka mukaan Posti rinnastetaan pörssiyhtiöihin.

Yle soitti kahdelle kriisiviestinnän asiantuntijalle ja kysyi, kuinka Posti on viestinnässään onnistunut.

Epäoikeudenmukaista ja kansan oikeustajun vastaista

Johtajien kriisiviestinnästä Sori - Johtaja ja julkisuus kriisissä -teoksen kirjoittanut Ground Communications -viestintäyrityksen toimitusjohtaja Anna Sorainen on seurannut Postin viestintää hämmentyneenä.

– Jos miettii, mitä modernin viestinnän pitäisi tässä maailmassa olla, niin Postin viestintä ei ole sitä. Viestintä tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja oikeustajun vastaiselta, ja tämä on varmaan käytännössä suuren yleisön mielipide, Sorainen sanoo.

– Jokaisen organisaation pitäisi pystyä tänäpäivänä ennakoimaan omaa toimintaa. Puhun raivorehellisyydestä. Pitäisi pystyä analysoimaan tulevia päätöksiä ja arkea hyvin rehellisesti, niin että näkee kaikki mahdolliset kuprut, haasteet ja ongelmat. Nyt näyttää siltä, ettei näitä ole analysoitu etukäteen, vaan ikään kuin reagoidaan sitä mukaa, kun asioita tulee eteen.

Sorainen ei epäile, etteikö toimitusjohtaja Heikki Malisella olisi omasta mielestään hyvä tarkoitus, kun tämä tiedotti luopuvansa kahden kuukauden palkastaan. Ratkaisu näyttää Soraisen silmään kuitenkin laastarilta.

– Suuri yleisö ja sidosryhmät odottavat varmaan hieman erityyppistä lähestymistä. Ok, sinänsä palkan luovutus on eleenä se, mitä monissa kanavissa on vaadittu, mutta nyt pitäisi johdonmukaisesti miettiä viestintää ja mitä muutoksia se kaipaisi.

Sorainen ei ole havainnut Postin kriisiviestinnässä onnistumisen hetkiä.

– En ole sitä varmaan tarpeeksi penkonut löytääkseni. Tämä vaikeneva viestintä ei ole tätä päivää. Haluaisin myös omistajan äänen kuuluvan tässä tilanteessa.

"Posti ei voi tällä hetkellä onnistua"

Kriisiviestinnän kouluttaja, tietokirjailija Katleena Kortesuon mielestä Posti ei kuitenkaan voi tällä hetkellä onnistua viestinnällisesti.

– Ainoat vaihtoehdot ovat huono viestintä ja tosi huono viestintä, siis lopputuloksen kannalta, Kortesuo sanoo.

– Organisaatio on aiemmin elänyt synttäri- ja joulukorteista sekä laskuista. Nyt synttärionnittelut kerrotaan Facebookissa, kuulumiset Whatsappissa ja laskut lähetetään verkossa. Toiminta ei enää kannata, ja postia pitäisi jakaa jokaikinen päivä.

Kortesuon mielestä Posti on hyvin vaikeassa tilanteessa, kun sen oma ydintoiminta-alue kuihtuu. Kun pakettilähetysala kasvaa ja Posti haluaisi laajentaa sinne, ollaan ongelmissa. Kilpailijat tekevät kaiken halvemmalla.

– Pirunmoinen tilanne. Miten ihmeessä Posti voisi ikinä viestiä sillä tavalla, että kaikki hurraisivat heidän päätöksilleen? Kortesuo kysyy.

– Ei ole olemassa kivaa tapaa kertoa avioerosta.

Kortesuo näkee toimitusjohtajan palkasta luopumisen hienona eleenä ja tuen osoittamisena. Hän ei pidä mahdollisena, että Postin muuttuvasta työehtosopimuksesta voisi viestiä "kivan positiivisella tavalla".

– Posti on mielestäni viestinyt asian siten kuin he sen pystyvät. He ovat osoittaneet empatiaa ja kertoneet miksi päätös tehdään.

– Pahempaa olisi ollut, jos Posti ei olisi perustellut ratkaisua eikä osoittanut minkäänlaista myötätuntoa työntekijöilleen.

Kortesuon mukaan viestinnällinen taistelu muodostuu suuren yhtiön ja pienten työntekijöiden välillä automaattisesti Daavid vastaan Goljat -asetelmaksi. Suomalaiset tulkitsevat automaattisesti, että iso on paha, ja pieni on hyvä.

– Tästä asemasta iso yritys voi lähinnä hävitä vähän tai hävitä paljon, mutta se ei voi voittaa. Sellaista viestintätapaa ei ole, että kaikki olisivat yhtäkkiä Postin puolella. Ainoa vaihtoehto on olla johdonmukainen liiketoimintapäätöksessä ja tarvittaessa vastata omistajille ja hallitukselle, Kortesuo sanoo.

Lue lisää:

Postin toimitusjohtaja luopuu kahden kuukauden palkastaan

Pääluottamusmies tyrmistyi: Posti maksaa lakon aikana bonuksia esimiehille – Posti: "Postilla on käytössään Kiitos-palkkiot"

Ministeri Paatero Demokraatille: Postin ylimmän johdon palkkiot ehkä tarkasteluun – PAU:n Nieminen: Johto ei ole halunnut leikata omasta pussistaan

PAU käynnistää lakot Postissa – syynä palkan alentaminen ja työehtojen muuttaminen

Helluntaiaamuna vuonna 1960 espoolainen kirvesmies on menossa Bodominjärven rantaan. Tarkoituksena on käydä uimassa omien ja naapurin lasten kanssa. Reissu keskeytyy syystä, joka jää osaksi suomalaista rikoshistoriaa.

Kirvesmies huomaa reitin varrella lyyhistyneen teltan ja sen yhteydessä kasan ruumiita. Kolme nuorta on murhattu raa´asti. Yksi uhreista jää henkiin, mutta on loukkaantunut. Tapaus jää kansakunnan muistiin Bodominjärven kolmoismurhana, ikuisena mysteerinä pysyvänä veritekona.

Rikospaikkatutkinnan yhteydessä teltan viereltä löydetään tyynyliina, jossa on jälkiä telttaseurueen ulkopuolisesta henkilöstä. Tyynyliinassa on veritahroja, jotka eivät veriryhmätutkimusten mukaan ole peräisin kenestäkään neljästä telttailijasta. Todistuskappale jää vaille selitystä, sillä 1960-luvun rikostutkimus ei vielä tunne käsitettä dna.

Tyynyliina nousee tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi jälleen 2000-luvulla – vuosikymmenenä, jolloin dna-tutkimus ottaa ennennäkemättömän harppauksen eteenpäin. Selviää, että tyynyliinassa on siemennestetahroja. Niistä eristetään dna:ta, joka ei ole kummankaan telttaseurueeseen kuuluneen miehen. Dna:lle ei kuitenkaan löydy vastaavuutta poliisin omista rekistereistä.

Vuonna 2019, lähes 60 vuotta Bodominjärven veritöiden jälkeen, maailmankuulu dna-tutkija Jari Louhelainen haluaa löytää vastauksen.

Kansainvälinen sensaatio

Viisi vuotta sitten Louhelainen, Liverpoolissa John Mooresin yliopistossa molekyylibiologina työskentelevä tutkija kohautti tiedemaailmaa uskomattomalla läpimurrolla. Suomalainen ilmoitti selvittäneensä pahamaineisen sarjamurhaajan, 1800-luvun lopun Itä-Lontoossa ainakin viisi naista silponeen Viiltäjä-Jackin todennäköisen henkilöllisyyden.

Brittiläinen liikemies Russell Edwards oli toimittanut Louhelaisen tutkittavaksi shaalin, jonka kerrotaan löytyneen murhaajan neljännen uhrin vierestä. Louhelainen löysi pitkien tutkimusten jälkeen shaalista sekä uhrin että aikanaan pääepäiltyihin kuuluneen puolalaissyntyisen Aaron Kosminskin dna:ta ja onnistui näin ollen yhdistämään molemmat samaan todistuskappaleeseen.

Viiltäjä-Jack-tutkimus herätti myös toivon monien muiden kuuluisien murhamysteerien selvittämiseen.

– Olen saanut yksityishenkilöiltä toiveita esimerkiksi Isojoella vuonna 1953 surmatun Kyllikki Saaren ja 60 vuoden takaisten Tulilahden henkirikosten tutkimisesta, kertoo Louhelainen.

Yhteen Suomessa selvittämättömään henkirikokseen hän päätti tarttua. Se on juuri Bodomin kolmoismurha, johon Louhelainen sai aineistoa nimenomaan yksityishenkilöltä.

Bodom erottuu monista muista, koska kaikista uhreista on olemassa dna-profiilit. Ne saatiin selville 2000-luvun alussa, kun kolmoismurha nousi uudelleen keskusrikospoliisin aktiiviseen tutkintaan.

Uhrit jopa kaivettiin ylös haudoistaan tarkempia tutkimuksia varten. Ja toisin kuin Kyllikki Saaren ja Tulilahden tapauksissa, Bodomista on olemassa muitakin näytteitä – kuten mahdollisen murhaajan dna:ta jo aiemmin mainitussa tyynyliinassa.

Louhelaisella on käytössään KRP:n rikoslaboratorion tulokset, joista selviää tuntemattoman henkilön dna-profiili. Hänellä ei kuitenkaan ole hallussaan varsinaista todistuskappaletta eli tyynyliinaa.

– En voi puhua enempää aineiston sisällöstä, Louhelainen sanoo.

Jos epäillyn tekijän dna:ta ei löydy poliisin omasta tietokannasta, onko vain odotettava, että tekijä joutuu joskus tekemisiin poliisin kanssa, jolloin hyvällä onnella hänen dna:nsa jää poliisille? Tähän saakka näin on ollut.

Yhdysvalloissa poliisi on kuitenkin ottanut uudet keinot käyttöönsä.

Murhaajia etsitään sukututkimuksen avulla

Geneettisen sukututkimuksen suosio on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ihmiset haluavat saada selville, mistä päin maailmaa sukunsa on peräisin tai sitten etsitään esimerkiksi biologisia vanhempia.

Mitä enemmän ihmisiä saadaan tietokantoihin, sitä tarkemmaksi nämä tiedot tulevat.

– Julkisessa levityksessä olevissa tietokannoissa on maailmanlaajuisesti arviolta 20-30 miljoonaa dna-näytettä. Suomesta lähetettyjen näytteiden määrä on ehkä joitain kymmeniä tuhansia, molekyylibiologi Jari Louhelainen arvioi.

Ei siis mikään ihme, että rikostutkijat ovat hieroneet käsiään yhteen siinä toivossa, että moinen dna-kirjasto avautuisi heidänkin käyttöönsä. Yhdysvalloissa näin on tapahtunutkin.

– Siellä tämä näyttää olevan nousussa. Olen ollut siitä hieman yllättynyt. Ajattelin, että tässä olisi ollut enemmän eettisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä.

Golden State -tappajan tutkimus on tapauksena tunnetuin.

Tunnistamattomana pysynyt sarjamurhaaja teki ainakin 12 henkirikosta, yli 45 raiskausta ja satoja asuntomurtoja ympäri Kaliforniaa. Syyllistä etsittiin yli 40 vuotta.

Huhtikuussa 2018 Kalifornian poliisi viimein pidätti miehen, jota se uskoo tappajaksi. Entinen poliisi, nyt 73-vuotias Joseph DeAngelo, narautettiin nimenomaan sukututkimussivustoa apuna käyttäen, kun tekijän näytettä verrattiin julkiselta sukututkimuksessa käytettävältä verkkosivustolta löytyneisiin dna-profiileihin. Sattumalta DeAngelon kaukainen sukulainen oli ladannut dna-tietojaan eräällä sivustolle ja sukulaisuussuhde Golden State -tappajaan paljastui.

Jari Louhelaisen mukaan samalla metodilla on yritetty selvittää Yhdysvalloissa yli 50 muuta ratkaisematonta rikosta. Pidätyksiä on hänen mukaansa tehty parikymmentä. Hänen mukaansa sama voitaisiin tehdä myös Suomessa.

– Teknisesti siihen ei ole mitään estettä. Minulla ei tosin ole tiedossa yhtään tapausta, jossa tällaista keinoa olisi Suomessa käytetty, Louhelainen toteaa.

Suomessa esteeksi nouseekin lainsäädäntö.

"Olisi hyvä ottaa kantaa"

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ei usko, että Suomen laki sallii sukututkimusta varten annettujen dna-tietojen käyttämistä rikostutkinnassa. Sylkinäytteiden ottamista, säilyttämistä ja tuhoamista säädellään tarkasti lailla.

– Ei voida ajatella, että ihmisten dna-tietoja käytettäisiin heidän tietämättään. Toisaalta olisi aika pulmallista ja hankalaa ilmoittaa kaikille tietokannoissa oleville, että heidän dna:taan halutaan käyttää rikostutkinnassa, pohtii Tolvanen.

Vaikka asiaan liittyvää lainsäädäntöä haluttaisiin joskus muuttaa, ei dna-vertailua sukututkimustietokantoihin tultaisi todennäköisesti tekemään lievien rikosten tutkinnassa.

– Se pitäisi rajata koskemaan nimenomaan hyvin vakavien rikosten, kuten henkirikosten tutkintaa, Tolvanen näkee.

Hän on jopa hieman ihmeissään, miksi aiheesta ei ole noussut enempää keskustelua, vaikka geneettisen sukututkimuksen suosio ei ole ainakaan vähenemään päin ja tietokannat kasvavat.

– Mielestäni oikeus- sekä sisäministeriön olisi hyvä ottaa asiaan kantaa. Suomessa tämä tuntuu olevan vielä aika avaamatonta aluetta.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva myöntää, ettei ole toistaiseksi kuullut asiasta käytävän keskustelua ministeriössä.

– Tämä on niin uusi asia, että sitä ei ole vielä ollut juuri puhetta. Pakkokeinolaissa tästä ei toistaiseksi ole säädetty, enkä ole asiaan törmännyt kuin julkisuudessa, Kanerva toteaa.

Lainsäädäntöneuvoksen mukaan geneettisten sukututkimustietojen käytön salliminen rikostutkinnassa olisi pitkällistä pohdintaa vaativa kokonaisuus.

– Se on aika moniulotteinen asia, johon liittyy myös tietosuojakysymyksiä. Laissa on määritelty tarkkaan, mitä tietoja saa käyttää mihinkin tarkoitukseen. Tällaiset asiat pitäisi pohtia uudelleen, Kanerva muotoilee.

Paljastuvatko Bodomin murhaajan kasvot?

Toistaiseksi Suomen poliisi ei siis saa hakea apua geneettisistä sukututkimustiedoista, ellei poliisin taltioimista dna-näytteistä löydy osumaa tuntemattomalle jäljelle. Louhelainen ei kuitenkaan ole poliisi vaan Iso-Britanniassa työskentelevä tutkija.

Aikooko hän verrata "Bodomin miehen" dna-profiilia geneettisiin sukututkimustietokantoihin?

– Sitä en voi vielä kommentoida, Louhelainen tyytyy toteamaan.

Tällä hetkellä Bodom-tutkimukset ovat odottavassa tilassa, sillä eteen on tullut hankaluuksia. Tyynyliina on keskusrikospoliisin hallussa, koska kyseessä on edelleen avoin murhatutkinta.

– En ole päässyt fyysiseen todistusaineistoon käsiksi. Tässä on olemassa toinenkin tie edetä, mutta sekin on vielä pahasti kesken.

Vuonna 2005, kun kolmoismurhasta käytiin oikeutta Espoon käräjäoikeudessa, syytetyn penkillä istui telttaseurueesta ainoana eloonjäänyt mies. Syyttäjät eivät pitäneet tyynyliinaa näyttönä ulkopuolisesta tekijästä, puolustuksen mukaan se nimenomaan oli todiste, joka osoittaa murhaajan olleen joku muu kuin syytetty.

Lopulta käräjäoikeus hylkäsi murhasyytteet ja katsoi seurueen neljännen jäsenen olleen todennäköisemmin yksi uhreista.

Jos Louhelainen pääsisi tutkimaan tyynyliinassa olevaa dna-jälkeä, hän voisi yrittää sen avulla mallintaa jopa jäljen jättäneen henkilön kasvot. Jos jälki kuuluisi syylliselle, voisimme siis jonain päivänä kenties nähdä, miltä Bodominjärven murhaaja näytti.

– Myös silmien ja hiusten väri on mahdollista saada selville dna-näytteestä. Kasvojen mallintamista dna:n avulla on tähän mennessä tehty ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ruotsissa, Louhelainen sanoo.

Keskusrikospoliisi on viime vuosina avannut esimerkiksi Kyllikki Saaren henkirikoksen esitutkinta-aineiston, mutta Bodom-tutkinnassa kannet ovat vielä pysyneet kiinni.

Viiltäjä-Jackin kansiot yhä auki

Viiltäjä-Jackiin liittyvä tutkimus on saanut osakseen myös kritiikkiä, eivätkä kaikki usko murhamysteerin ratkenneen vieläkään. Vaikka täydellistä näyttöä yli 130 vuotta vanhan rikoksen tekijästä on enää mahdotonta saada, Louhelaisen mukaan tekijästä ollaan nyt niin varmoja kuin voidaan olla. Eikä Louhelainen suinkaan ole sulkenut Viiltäjä-Jack-kansiota vieläkään.

Tutkimusta jatketaan niin pitkälle kuin nykymenetelmin on mahdollista.

– Meillä on käytössämme tiettävästi viimeinen fyysinen todiste tapauksesta, joten siitä pitää yrittää saada kaikki irti. Tutkimus alkaa mennä tieteen kannalta äärirajoille, mutta aiomme viedä sen loppuun. Voi olla, että viimeiset yrityksemme epäonnistuvat. Katsotaan, tapahtuuko tässä jotain ennen joulua.

Posti kertoi viime viikolla muuttavansa noin 700 paketti- ja verkkokauppatyöntekijän työehtoja. Posti perusteli muutosta muun muassa kilpailukyvyn parantamisella.

Posti ja logistiikka-alan unioni PAU julkaisi sivullaan lähes oitis laskelmat siitä, miten PAU:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen vaihtaminen Teollisuusliiton ja Medialiiton jakajia koskevaan työehtosopimukseen tulee palkkoihin vaikuttamaan.

PAU:n laskelmien mukaan palkat laskevat kymmenillä prosenteilla ja muutkin työehdot heikkenevät merkittävästi.

PAU vastustaa Postin aikeita ja on käynnistänyt niitä vastaan lakkoja. Samalla Suomessa on vellonut suuri kohu Postin toimitusjohtajan suuresta palkasta.

Mutta olisiko sama mahdollista myös muissa yrityksissä? Kysyimme tätä SAK:n työehtoasiantuntijalta Ismo Kokolta ja EK:n lakiasiainjohtajalta Markus Äimälältä.

SAK edustaa työmarkkinoilla työntekijäpuolta ja EK puolestaan työnantajia.

Lue lisää: Postilakko alkoi ja laajeni, trukinkuljettajat mukaan

Lue lisää: Postin toimitusjohtaja luopuu kahden kuukauden palkastaan

1. Miten yleistä Postin kaltainen toiminta eli työehtojen heikentäminen eri alojen yrityksissä on?

– Se on entistä yleisempää. Tuntuu, että yritystasolla tällaisia mietintöjä on jopa kuukausittain. Yrityksissä siis pohditaan voimmeko vaihtaa työnantajaliiton jäsenyyden liitosta A liittoon B ja selvitä siten pienemmillä palkoilla ja halvemmilla työehdoilla, sanoo SAK:n työehtoasiantuntija Ismo Kokko.

Kokon mukaan Posti kuitenkin poikkeaa muista yrityksistä siinä, että se on valtionyhtiö. Myös kohteena oleva työntekijämäärä sekä palkkaleikkausten koko ovat harvinaisen suuria.

– Työehtosopimuksen vaihtaminen ei ole yleistä, mutta se ei toisaalta ole myöskään erityisen poikkeuksellista, kirjoittaa lakiasiainjohtaja Markus Äimälä sähköpostivastauksessaan.

2. Miksi työehtosopimusta voi olla syytä vaihtaa?

– Toimialojen muuttuminen ja meneminen yhä enemmän päällekkäin ovat avanneet tähän mahdollisuuksia, Kokko sanoo.

– Sitä tapahtuu ennen kaikkea aloilla, joiden toimintaympäristö on muuttunut tai muuttumassa nopeaan tahtiin, Äimälä kirjoittaa.

3. Miksi juuri nyt?

– Jos yritys vaihtaa työnantajaliittoa, niin se on silti sidoksissa vanhaan sopimukseen sopimuskauden loppuun asti. Ajatus työnantajaliiton ja sitä myöten myös työehtosopimuksen vaihtamisesta syntyy yrityksessä yleensä noin vuosi tai puoli vuotta ennen kuin vanhat sopimukset päättyvät, Kokko sanoo.

Samalla hän muistuttaa, että esimerkiksi Postin sopimus päättyy lokakuun lopussa.

4. Onko laillista toimia niin, että palkkani laskee jopa kolmanneksella?

– Ei työnantajaliiton vaihtaminen ole laitonta. Yrityksen toiminnan pitää vastata kyseisen liiton toimenkuvaa ja työtehtävien työehtosopimusta. Jos on epäselvyyksiä, niin ratkaisua kannattaa hakea työtuomioistuimesta, SAK:n Kokko sanoo.

– Työehtosopimus määräytyy sen mukaan, mihin työnantajaliittoon työnantaja kuuluu ja millaista toimintaa yritys harjoittaa. Jos nämä seikat muuttuvat eli esimerkiksi työnantajaliitto vaihtuu, myös työntekijöihin sovellettava työehtosopimus muuttuu ja palkka määräytyy uuden työehtosopimuksen mukaan. Työnantajaliitot ottavat kuitenkin jäsenikseen vain sellaisia yrityksiä, jotka harjoittavat kyseisen työnantajaliiton toimintapiiriin kuuluva toimintaa, EK:n Äimälä täsmentää.

5. Onko sopimusvaihdos siis mahdollista kaikilla aloilla ja kaikissa yrityksissä?

– Periaatteessa se on mahdollista ihan kaikilla aloilla. Aloilla, joissa työehtojen soveltamisalakirjaus on hyvin tarkka, se on tietenkin vaikeampaa, Kokko sanoo.

– Jotta työehtosopimuksen voisi vaihtaa, yrityksen työntekijöiden tekemän työn pitää sopia myös uuden työehtosopimuksen soveltamisalaan, kirjoittaa Äimälä.

6. Mitä keinoja työntekijöillä on, jos johdon suunnitelmat kavahduttavat?

– Ylipäätään kannattaa olla kiinnostunut siitä mitä yritysjohto puhuu ja lukea yrityksen tiedotteita. Aina kun yritysjohto alkaa puhua henkilöstökuluista tai ryhtyy hakemaan kustannusäästöjä niin silloin pitää kellojen soida, että kaikki on mahdollista, Kokko sanoo.

Kokko myös muistuttaa järjestäytymisen tärkeydestä ja siitä, että vaikuttaakseen työnantajaan työntekijöiden pitäisi muodostaa yhteinen näkemys siitä, mitä he haluavat tai vastustavat.

7. Mitä Postin tapaus opettaa?

– Digitaalinen maailma muuttaa työtä kuin työtä. Sitä on vaikea ennakoida, mutta siihen pitäisi pystyä. Meidän pitää SAK:ssa kiinnittää soveltamisalakirjauksiin enemmän huomiota ja pystyä ennakoimaan enemmän toimialamuutoksia, SAK:n Kokko sanoo.

8. Mitä työnantajan tulee ottaa huomiooon, jos aikoo vaihtaa työehtosopimusta toiseen liittoon tai muutoin muuttaa olemassaolevia sopimuksia toisenlaisiksi?

– Keskeistä on tietenkin selvittää, onko vaihtaminen ylipäänsä mahdollista eli soveltuuko mahdollinen toinen työnantajaliitto ja toinen työehtosopimus siihen työhön, jota yrityksessä tehdään. Lisäksi on syytä käydä läpi kaikki vanhan ja uuden työehtosopimuksen määräykset, jotta työnantaja saa tarkan kuvan työehtosopimusten välisistä eroista. Tulee myös miettiä, miten vaihdos käytännössä toteutetaan ja miten asia käsitellään henkilöstön kanssa, EK:n Äimälä kirjoittaa.

Kuopion keskustan Valkeisenlammen koekalastukset tuottivat melkoisen yllätyksen viime keskiviikkona ja torstaina.

Koeverkoista löytyi muiden kalalajien lisäksi peräti 13 sampea.Sampi on tunnettu etenkin sen sisällä kasvavasta herkusta, sammen mädistä eli kaviaarista.

Valkeisenlampeen istutettiin vuosina 2012 ja 2014 yhteensä 20 sampea. Istutusten tavoitteena oli saada tietoa, miten pohjakalana tunnettu sampi sopeutuu lampioloihin.

Koekalastuksen perusteella näyttääkin siltä, että sammet ovat viihtyneet lammessa hyvin. Verkkoon tarttuneiden yksilöiden paino vaihteli neljän ja kahdeksan kilon välillä.

Sampien ryhmyiset luulevyt ja suippo kuono aiheuttivat ilmeisesti sen, että ne tarttuivat koeverkkoihin vähän liiankin hyvin. Sammet vapautettiin takaisin kasvamaan lukuun ottamatta yhtä, ilmeisesti jo ennestään pyrstöään loukkaantunutta yksilöä.

Sampia ei tavata normaalisti Suomen sisävesissä

Pääasiassa pohjaravintoa ja pikkukaloja syövä sampi ei ole Suomen vesien vakiasukas. Se on ollut rannikkovesissä satunnainen kävijä.

Sampia on vajaat kolmekymmentä eri lajia ja hyvissä olosuhteissa ne voivat kasvaa jopa 400-kiloiseksi. Kuopiossa on haaveiltu, että Valkeisenlammessa uiskentelisi joskus yli kymmenkiloinen yksilö.

Kuopion kaupunki seuraa säännöllisesti noin 50 lammen, pienen järven ja lahtialueen veden laatua. Osassa kohteista tehdään tarvittaessa koekalastuksia.

Valkeisenlammella verkkoon tarttui sampien lisäksi ahvenia, siikoja, särkiä, salakoita ja suutareita. Haukia ja ruutanoita ei tavoitettu, vaikka niitäkin pitäisi lammessa olla. Lampeen istutetaan säännöllisesti myös kirjolohia, mutta niitäkään ei verkkoihin tarttunut.

Lue lisää:

Esihistoriallisen näköinen otus onkin hyvä ruokakala

Kontiolahtelaiset kyläaktiivit Pentti Seutu ja Saara Paalanen tuijottavat tyyntä vedenpintaa.

Väylävirasto on irtisanonut elokuun lopussa neljän omistamansa kanavamuseon ylläpitosopimukset. Yksi näistä on Jakokosken kanavamuseo Kontiolahdella.

Uutinen oli kyläläisille kova isku, sillä ellei uutta omistajaa löydy, kanavamuseon toiminta loppuu. Samalla Jakokosken ja Mönnin kylät menettävät arvokkaimman kulttuurikohteensa.

– Museokanava on kanssakäymisen foorumi, yhteistyön paikka ja merkittävin tulonlähde, jonka ansiosta pystymme järjestämään kylätoimintaa, ikänsä Jakokosken kyläyhdistyksessä toiminut Pentti Seutu sanoo.

Neljä kanavamuseota kaupan

Jakokosken kanavamuseon lisäksi lakkauttaminen uhkaa Varistaipaleen kanavamuseota Heinävedellä, Taipaletta Varkaudessa ja Herraskoskea Virroilla.

Ainoastaan Saimaan kanavamuseo Lappeenrannassa jatkaa toimintaansa Väyläviraston omistuksessa.

Väylävirasto perustelee sopimusten irtisanomista sillä, ettei museotoiminta kuulu sen varsinaisiin tehtäviin. Väylä vastaa Suomen tieverkon, rautateiden ja vesiväylien kunnossapidosta ja kehittämisestä.

Ylitarkastaja Jarmo Koistinen kertoo, että kanavamuseoiden tulevaisuudesta käydään vielä syksyn mittaan neuvotteluja kuntien ja paikallisten museoiden kanssa.

Varkauden kaupungin kanssa neuvottelut ovat jo käynnissä.

– Paras ratkaisu olisi, että löytäisimme kanavamuseoille ostajan, joka olisi halukas jatkamaan museon toimintaa. Mutta täytyy muistaa, että valtiolla on myyjänä tiettyjä rajoituksia. Emme esimerkiksi voi luovuttaa kiinteistöjä vastikkeetta, Koistinen kertoo.

Museoilla mahdollisuuksia matkailukohteina

Jarmo Koistinen painottaa, ettei Väylävirastossa kyseenalaisteta kanavamuseoiden arvoa. Päinvastoin, historiallisissa kanava-alueissa on paljon mahdollisuuksia.

Esimerkiksi Taipaleen museokanava sijaitsee Varkaudessa vilkkaan valtatien vieressä, ja se on jo nykyisellään ollut monelle matkailijalle helppo tutustumiskohde.

Vastaavasti Varistaipale hyötyy muista Heinäveden matkailukohteista, kuten Lintulan luostarista. Virroilla Herraskosken kanavan välittömässä läheisyydessä on Virtain perinnekylä.

Sen sijaan Kontiolahden Jakokoskelle ei vahingossa eksy. Museokanava on Pielisjoen rannalla, monen mutkan takana.

– Jo sijaintinsa takia paikkaa on vaikea myydä. Lisäksi korjattavaa on paljon ja ostajaa sitovat Museoviraston suojeluvelvoitteet, Pentti Seutu miettii.

Tosin tänä kesänä vesiliikennettä on ollut aiempaa enemmän.

– Kun Pieliselle tuli veneiden tankkauspisteitä, liikenne joellakin vilkastui ja rantautujia on ollut enemmän, arvioi Mönnin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Saara Paalanen.

Pentti Seutu ja Saara Paalanen ovat yhtä mieltä siitä, ettei kyläyhdistysten voimat yksin riitä kanavamuseon ostamiseen tai edes toiminnan kehittämiseen.

Tähänkin saakka ylläpidosta on vastannut virallisesti tieliikenteen alan erikoismuseo Mobilia. Käytännössä Mobilia ei kuitenkaan ole hoitanut kaikkea itse, vaan on ostanut työn yksityisiltä yrittäjiltä tai yhdistyksiltä, kuten juuri Jakokoski–Mönni-seuralta.

Jakokoskella yhdistysten päätehtävä on ollut esitellä museota tapahtumien, kuten Karelia-soudun ja Kontiolahden Kanavateatterin esitysten yhteydessä. Kontiolahden kunta on huolehtinut museokanavan piha-alueesta.

– Mutta kyllä minä uskon, että tähän joku ratkaisu löytyy. Ei näin hienoa aluetta yksinkertaisesti voi jättää happanemaan, Pentti Seutu toteaa.

Posti on ilmoittanut siirtävänsä pakettilajittelunsa halvemman työehtosopimuksen piiriin marraskuusta alkaen. Samalla, kun työntekijöiden palkat alenevat, Postin toimitusjohtajan Heikki Malisen palkka ja palkitseminen ovat nousseet huimasti, vuosien 2016-2018 aikana yhteensä 48 prosenttia.

Malisen kuukausipalkka ilman palkkioita on 46 000 euroa. Viime vuonna hän sai palkkaa ja palkkioita yhteensä 987 764 euroa eli hänen kuukausiansionsa nousi noin 82 000 euroon.

Kohun jälkeen Malinen kertoi luopuvansa kahden kuukauden peruspalkastaan loppuvuoden aikana.

Postin hallituksen puheenjohtajan Markku Pohjolan mukaan "Tämä on hänen henkilökohtainen päätöksensä tässä hyvin vaikeassa muutostilanteessa ja yhtiön hallitus arvostaa tätä päätöstä".

Pohjola perustelee seuraavassa Ylen haastattelussa palkkojen epäsuhtaa.

Viikonloppuna on kohistu siitä, että Postissa leikataan palkkoja ja samalla toimitusjohtajan palkka nousee. Miten kommentoitte tilannetta?

– Tietysti ulkopuolisesta se saattaa näyttää tältä. Ja olemme tietoisia siitä, että tämä on henkilöstölle – jotka joutuvat tämän toimenpiteen kohteeksi – hankala tilanne. Nyt puhutaan siis 700 henkilöstä, jotka toimivat pakettiliiketoiminnassa.

Toimitusjohtaja Heikki Malisella palkka on noussut kymmeniä prosentteja muutamassa vuodessa. Miten perustelette hänen palkkaansa ja palkkioiden nousua?

– Postin tilanne on ollut erittäin vaikea. Posti on pystynyt selviytymään näistä voimakkaista peruspalvelutoiminnan laskuista, pystynyt suuntaamaan toimintaansa uusille toimialoille. Näin ollen tässä on tehty hyvää työtä omistajan näkökulmasta ja myös yhtiön kehityksen näkökulmast. Se on antanut perustan sille, että tavoitteet on saavutettu, ja näin ollen palkitseminen on ollut sen mukaista.

Tuntuuko tämä millään tavalla epäoikeudenmukaiselta, että johdossa palkka nousee ja työntekijöillä laskee?

– Ymmärrän hyvin, että tähän tulee tämän näköisiä kommentteja, jotka on tietysti hyvin perusteltuja tuntemusten puolesta. Mutta täytyy muistaa se, että tämä on ollut muutos, joka on ollut välttämätön, jotta pystymme säillyttämään työpaikat tällä toiminta-alueella.

Näettekä tässä oikeudenmukaisuusongelmaa?

– Ymmärrän, että joidenkin silmissä se on oikeudenmukaisuusongelma, mutta on myös tärkeää, että Posti on kilpailukykyinen ja pystyy tarjoamaan työtä tällä alueella myös jatkossa.

Eli miksi pakettijakelijoiden palkan täytyy laskea?

– Kysymys ei ole ensisijaisesti missään tapauksessa palkan laskusta, vaan tämän työehtosopimuksen joustavuudesta. Olemme sitten samalla viivalla kuin meidän kilpailijamme ja pystymme tarjoamaan samanlaista kilpailukykyistä palvelua.

Mikä on kaiken kaikkiaan Postin kilpailutilanne tällä hetkellä?

– Postin kilpailutilanne on hyvin kansainvälinen. Meillä on niin pakettiliiketoiminnassa kuin muissakin toiminnoissa kansainvälisiä kilpailijoita. Meillä on kaikilla alueilla runsaasti kotimaisia kilpailijoita ja vain hyvin pieni osa Postin toiminnasta on säädeltyä toimintaa. Kaikki muu on nykyisin voimakkaasti kilpailtua.

Miltä näyttää suunta? Onko Posti joutumassa entistä ahtaampaan nurkkaan?

– Posti ei ole tietysti helpossa tilanteessa, mutta meillä on kuitenkin kehitysnäkymiä, jotka antavat mahdollisuuden kehittää pakettiliiketoimintaa, logistiikkaa yleisesti ja logistiikkaan liittyviä erityisiä palveluita. Siellä on Postin tulevaisuuden pääasiallinen kasvu-ura.

Edellyttääkö pärjääminen sitä, että palkkakustannuksia lasketaan?

– Se edellyttää sitä, että meillä on saman tyyppiset ehdot kuin kilpailijoilla työehtosopimuksissa.

Posti maksaa nyt noin 30 miljoonaa euroa osinkoa valtiolle. Olisiko omistajan näissä oloissa hyvä syy tyytyä hieman pienempään osinkoon?

– Tämä kysymys kuuluu omistajalle itselleen eikä ole hallituksen tehtävä sitä arvioida.

Viime aikoina osinko on ollut jopa nousussa. Onko Postilla maksukykyä kasvattaa sitä edelleen?

– Meidän tehtävämme on toimia omistajan odotusten mukaisesti.

Puhuitte toimistusjohtaja Malisen kanssa jo viime viikolla tästä kuukausipalkan väliin jättämisestä tai muusta alentamistavasta. Miksi tätä ei tuotu aikaisemmin julkisuuteen, kun sen ympärille on kuitenkin noussut aikamoinen kohu?

– Olimme suunnitelleet tätä tuovamme esille (Maaseudun Tulevaisuuden) haastattelun yhteydessä, joka tapahtui nyt hieman jälkijättöisesti. Totesimme, että on parempi tehdä se huolellisesti, parempi panna tämä kokonaisuus siihen perspektiiviin, johon tämä kuuluu. Tätä kautta tulimme tänään ulos.

Tuntuuko, että tilanne on nyt ikään kuin kunnossa ja hoidettu vai miten tästä eteenpäin?

– Tilanne tuntuu sillä tavalla olevan kunnossa, että menemme näiden askelien mukaan eteenpäin. Tietysti meidän sympatiamme ovat sen puolella, että ymmärrämme, että henkilöstölle tämä on ollut hankala ratkaisu. Toivomme, että tältä osin löydetään oikea sävel tulevaisuuteen myös pakettiliiketoiminnan kehittämisessä.

Voivatko työntekijät odottaa, että palkan kilpailukykyä suhteessa muihin edelleen parannetaan tällä tavoin? Onko tämä nyt nähty vai vieläkö jatkoa seuraa?

– Tämä on ollut yksi selkeä ratkaisu.

Ja ei välttämättä jatku pidempään?

– En pysty kommentoimaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä ratkaisu on se, minkä olemme nyt tuoneet esille ja siihen tarttuneet.

Lue myös:

Postin toimitusjohtaja luopuu kahden kuukauden palkastaan

Pääluottamusmies tyrmistyi: Posti maksaa lakon aikana bonuksia esimiehille – Posti: "Postilla on käytössään Kiitos-palkkiot" Kriisiviestinnän asiantuntijoilta Postin tiedottamiselle risuja ja ruusuja: "Laastari, ei tätä päivää", "Ei kivaa tapaa kertoa avioerosta"

Voisiko sinunkin työnantajasi vaihtaa työehtosopimusta ja laskea palkkoja Postin tapaan? 8 kysymystä ja vastausta

Pori–Helsinki -lentoreitin eilinen myöhäinen iltavuoro Helsingistä Poriin jouduttiin perumaan konerikon vuoksi. Myös aamun vuorot Porista Helsinkiin ja Helsingistä Poriin jäivät lentämättä.

Inter Handling Porin asiakaspalvelusta kerrottiin aamulla, että tämän päivän loput vuorot pystytään lentämään normaalisti varakoneella. Varakone saadaan kuitenkin vasta iltapäivän lennolle Helsingistä Poriin, joten Porista Helsinkiin kello 14 aikaan lähteväksi merkitty vuoro jouduttiin perumaan.

Peruuntuneet lentovuorot korvattiin bussikyydeillä.

Porin ja Helsingin väliset reittilennot alkoivat uudelleen yli vuoden tauon jälkeen elokuun alussa.

Lentoja liikennöi unkarilainen lentoyhtiö Budapest Aircraft Service.

"Luotettava yhtiö"

Porin kaupungn tukeman lentoreitin avaamisesta heinäkuun lopussa kerrottaessa Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen totesi, että muualta saadut kokemukset osoittavat, että kyseessä on erittäin luotettava lentoyhtiö, jonka aikataulut pitävät.

– Tarjouskilpailussa oli mukana luotettavuusarviointi ja tämä yhtiö oli aikataulujen pitämisessä erittäin hyvä. Se on asiakkaille kaikkein tärkein asia, sanoi Luukkonen tuoloin.

Porin kaupunki päätti keväällä salaisessa käsittelyssä rahoittaa lentoreittiä lähivuosina yhteensä yli yhdellätoista miljoonalla eurolla.

Päivittäisistä lennoista kolme suuntaa Porista Helsinkiin ja kolme Helsingistä Poriin. Edellinen Porin ja Helsingin väliä lentänyt yhtiö Nextjet ajautui konkurssiin toukokuussa 2018.

Lentoja markkinoivan Inter Handling Pori Oy:n toimitusjohtaja Marja Huhtanen sanoo, ettei yksikään matkustaja myöhästynyt konevian takia jatkolennolta. Hänen mukaansa tiistain perumiset olivat ensimmäiset lentojen alettua. Vikaa oli koneen hydrauliikassa, jossa havaittiin öljyvuoto.

Päivitetty iltapäivällä uusi myöhästyminen ja peruutusten syy.

Lapsi on pahin ilmastoteko! Lapsi on jokaisen oma asia! Keskustelu käy kuumana siitä, pitäisikö ilmastonmuutoksen keskellä hankkia lapsia.

Ylen saamat tuoreet tiedot osoittavat, että kaikesta huolimatta juuri lapsiperheet ovat ottaneet innokkaasti käyttöön uusia ilmastoystävällisiä ruokatuotteita.

Perheet, joihin syntyi vauva alkuvuodesta 2017, ovat kahdessa vuodessa yli kaksinkertaistaneet kasviproteiinien kulutuksen. Huomattavaa kasvua samoissa tuotteissa on myös nuortenparien keskuudessa.

Perheiden innokkuus kokeilla Nyhtökauran tai Härkiksen kaltaisia tuotteita ei suoraan tarkoita, että heidän elämäntyylinsä olisi kokonaisuutena muuta kansaa ilmastoystävällisempää. Lihan kulutus ei esimerkiksi ole laskenut. Ilmiö kielii kuitenkin siitä, että nuoret aikuiset ovat erityisen halukkaita syömään terveellistä ja nyt myös ympäristöystävällistä ruokaa – ja kokeilemaan uutta.

– Vanhemmat eivät halua mokata lastensa ainutta lapsuutta, arvioi Heidi Jungar, K-ryhmän asiakasnäkemysjohtaja.

Hän huomauttaa, että uusien kasvistuotteiden suosio perustuu myös siihen, että ne on tehty erittäin helppokäyttöisiksi. Ei tarvita pitkää ruoanvalmistusta.

– Väitän, että hiilijalanjälkeni on keventynyt, sanoo kolme lasta muutaman viime vuoden aikana saanut Jussi-Pekka Jutila ruokaostosten lomassa Espoon Matinkylän Prismassa.

Perhe kertoo, että lapsille menee ihan täydestä, jos makaronilaatikkoon laittaa härkäpapua.

Jutilan perheessä vaimo on ollut se, joka on ollut kiinnostunut ilmastoasioista jo pitkään, mutta lopulta myös Jutila on herännyt pohtimaan asiaa.

Yle tutki, miten elämänmuutos vaikuttaa siihen, kuinka paljon rahaa menee ruokakaupassa ja miten ruokatottumukset muuttuvat. Aineiston toimitti K-ryhmä. Havainnot perustuvat K-ketjun arvioihin talouksien elämänvaiheista sekä anonymisoituun, tilastollisesti kattavaan otokseen yhteensä 18 000 kotitalouden ostoskäyttäytymisestä.

Iso elämänmuutos, kuten vanhemmaksi tulo, saa tarkastelemaan kaikkea kuluttamistaan uudessa valossa, sanoo S-ryhmän valikoimajohtaja Antti Oksa.

– Silloin mietitään myös, millaisen ruokaan lapsen haluaa totuttaa, Oksa sanoo.

Se ei silti tarkoita, että vanhemmuus suoraan saisi ihmisen lisäämään kasvissyöntiä. Kyse on myös ikäluokista. Kasviproteiinituotteet painottuvat samoissa ikäryhmissä missä lapsia saadaan, Oksa pohtii.

S-ryhmän tuntuma on, että ympäristöystävällisyys ei kaikesta julkisuudesta huolimatta ole tärkein kriteeri valita ruokaa. Kärjessä on sellaisia kriteereitä kuten maku, hinta, tuotteen yleinen miellyttävyys ja helppokäyttöisyys. Vasta sitten tulee terveellisyys ja pian sen jälkeen vastuullisuus.

K-ryhmän Heidi Jungar lisää, että kun perheeseen tulee lapsi, ruokaostosten määrä lisääntyy joka tapauksessa. Silloin mukaan mahtuu helposti erilaisia kokeiluja.

– Nuoret hakevat aktiivisesti erilaisia ruokakokemuksia, Jungar kuvailee.

Hänen mukaansa tutkimustiedossa on näkynyt jo vuosia, että nuorilla terveyshakuisuus on vahvaa.

Jussi-Pekka Jutila kertoo, että hän osti juuri uuden grillin keväällä. Grillaamista ei ole vähennetty, mutta nyt grillissä kuumenee ennemmin jotain muuta kuin punaista lihaa. Terveysajattelua taustalla siinäkin.

Moni heidän perheensä ilmastoteko liittyy kuitenkin ihan käytännön pakkoon. Kun lähteminen kotoa lasten kanssa on sopivan hankalaa, turhia reissuja vältetään.

– Kahdestaan saatoimme lähteä viikonloppulomalle Eurooppaan, mutta kolmen lapsen kanssa se ei tule kysymykseen, koska puolet ajasta menisi pakkaamiseen.

Juttuun on haastateltu tekstissä mainittujen ihmisten lisäksi Tilastokeskuksen Tarja Hatakkaa sekä K-ryhmän asiakastietojohtajaa Minna Vakkilaista.

Rose Falkrunn ja David Estrada. Näillä hakusanoilla suositusta Instagram-kuvapalvelusta löytyy porilaisen murrekirjailija ja yrittäjä Elina Wallinin entinen tili. Tili kaapattiin heinäkuun lopussa, todennäköisesti yön aikana. Aamulla töihin lähtiessä Elina huomasi, ettei palvelun käyttö enää onnistunut kuten tavallisesti.

– Myöhemmin toimistolle päästyäni huomasimme työkaverin kanssa, että kaikki minuun liittyvä tieto oli muuttunut. Aloin lähestulkoon itkeä. Tuntui, kuin kotona olisi käynyt varkaita.

Tili sisältää edelleen yli 330 kuvaa ja reilut 640 seuraajaa. Viimeisin julkaisu on tehty 21. heinäkuuta. Elina toimii yrittäjänä, mutta suurten taloudellisten tappioiden sijasta Instagram-tilin menetyksen harmi on toisenlainen.

– En osaa laskea mitään summaa. Minulla oli kuitenkin vajaa tuhat seuraajaa ja yhtäkkiä piti lähteä nollasta - se kirveli.

Nopea reagointi voi pienentää vahinkoja

Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen tietoturva-asiantuntija Ville Kontinen sanoo, että motiivit kaappausten taustalla vaihtelevat, eikä paljon seuraajia sisältävä tili ole sen vuoksi automaattisesti suuremmassa vaarassa.

– Tilejä kaapataan esimerkiksi rahallisen hyödyn toivossa. Kaappaaja voi kiristää käyttäjältä maksua tilin palauttamiseksi. Toinen tavoite voi olla propagandan levittäminen alkuperäisen käyttäjän nimissä. Kyse voi olla myös kiusanteosta eli siitä, että käyttäjälle halutaan aiheuttaa harmia esimerkiksi pyyhkimällä kaikki materiaali tililtä pois.

Kyberturvallisuuskeskukseen on tullut yhteydenottoja Instagram -tilien kaappauksista, mutta määrien seurantaa ei ole pidemmältä ajalta olemassa.

– Ilmoituksia ei välttämättä edes osata tehdä meille. Meiltä löytyy tieto kahdesta suoraan Instagramiin liittyneestä väärinkäytöksestä kuukauden sisältä. Oletus on, että tapauksia on todellisuudessa kymmeniä tai satoja.

Minulla oli vajaa tuhat seuraajaa ja yhtäkkiä piti lähteä nollasta - se kirveli. Elina Wallin

Kontisen mukaan olennaista on, miten nopeasti käyttäjä reagoi tilanteeseen - kaappaaja kun pystyy tilin haltuun saatuaan rellestämään mielensä mukaan. Myös tilin palautustoimenpiteiden kannalta kuluneella ajalla voi olla merkitystä.

– Henkilön voi olla vaikeampi todistaa Instagramin ylläpidolle, että hän on tilin alkuperäinen käyttäjä, jos tiliä on hallinnoitu jo pidempään jostain muualta.

Huijausviesti voi tulla myös somen kautta

Miten tili sitten saadaan kaapatuksi? Kyberturvallisuuskeskuksen tietoon tulleet Instagramia koskevat tapaukset ovat olleet luonteeltaan kalasteluja. Käyttäjää on onnistuttu huijaamaan tavalla tai toisella, esimerkiksi klikkaamaan haittaohjelmaan johtavaa linkkiä ja vahvistamaan sitä kautta tilitiedot.

Kontisen mukaan suurin osa huijausviesteistä tulee sähköpostitse, mutta niitä voidaan lähettää myös muiden sosiaalisten medioiden, kuten LinkedInin, WhatsAppin tai Facebookin kautta.

– Ei ole lopulta merkitystä, tuleeko kalasteluviesti tekstarilla, somessa tai vaikka savumerkillä, jos sen avulla saadaan huijatuksi käyttäjältä salasanatietoja.

Elina Wallin ei ainakaan muista luovuttaneensa Instagram-tilinsä tunnuksia mihinkään. Hän on aiemmalta koulutukseltaan tietojenkäsittelyn tradenomi ja omaksunut selkärankaan sen, ettei kirjautumistietoja pidä syöttää minne tahansa.

Kaappauksen onnistumisen syy jäi siten mysteeriksi. Elina ei saanut koskaan yhteydenottoa, jossa olisi vaadittu rahaa.

– Ellei sellainen sitten mennyt ohi sähköpostissa muun “roskapostin” mukana.

Kyberturvallisuuskeskuksen mukaan sometileille yritetään tunkeutua myös käyttämällä vanhentunutta sähköpostiosoitetta.

– Kannattaa pitää huoli, että tileihin liitetyt sähköpostiosoitteet, puhelinnumerot ja muut tilin palautukseen tarvittavat tiedot ovat ajantasaisia, Kontinen painottaa.

Ponnistelu tilin palauttamiseksi ei onnistunut

Ville Kontisen mukaan käyttäjä saa varoitusilmoituksen Instagram -tiliin liitettyyn sähköpostiosoitteeseen, mikäli ulkopuolinen on saanut tilin haltuunsa ja yrittää esimerkiksi vaihtaa salasanaa.

– Viestin mukana tulevien ohjeiden pitäisi olla nopeimmat ja tehokkaimmat tilanteen hoitamiseksi, mutta jos niistä ei ole syystä tai toisesta apua, kannattaa ottaa yhteyttä ylläpitoon. Saman käyttäjän muutkin sometilit voivat olla vaarassa, mikäli niissä on käytössä sama salasana.

Henkilökohtaisen tilin hallinnan menetys tuntui kipeältä. Elina otti suoraan yhteyttä Instagramin ylläpitoon ja hänelle luvattiin vastaus 72 tunnin sisällä. Asian etenemistä piti siis odottaa seuraavaan päivään.

Lopulta sähköpostitse saapuivat selkeät neuvot: Elinan piti lähettää itsestään kuva, jossa hänellä oli katse kamerassa ja käsissään paperi, johon on kirjoitettu ylläpidon lähettämä numerokoodi, sekä tilin alkuperäinen käyttäjänimi. Hän ei tiedä, miten henkilöllisyys olisi todennettu, jos tilin julkaisut olisivat olleet esimerkiksi pelkkiä maisema- tai ruokakuvia.

Todentamisen jälkeen Elina sai ylläpidolta palautuslinkin, mutta sen käyttö epäonnistui.

– Järkevää olisi ollut hengitellä ensin, lukea ohjeet tarkasti kohta kerrallaan ja sitten edetä rauhallisesti. Myönnän - sähläsin.

Elina oli uudelleen ylläpitoon yhteydessä ja sai vielä toisen palautuslinkin tiukempien saatesanojen kera. Uusi linkki ei kuitenkaan toiminut, vaan lopputuloksena oli selaimen virheilmoitus.

– Luovutin ja lähetin ylläpidolle viestin, jossa pyysin heitä poistamaan koko tilin. Sain vastaukseksi, että he eivät voi enää auttaa.

Ville Kontisen mukaan Kyberturvallisuuskeskuksen tietoon tulleet tapaukset ovat päättyneet onnellisesti, mutta aivan parissa tunnissa tai päivässä ongelmat eivät ole ratkenneet.

– Kaappausyrityksen tutkimiseksi edelleen kannattaa poliisille tehdä rikosilmoitus. Isossa kuvassa ongelmien laajuuden parempi ymmärtäminen voi tarkoittaa jatkossa viranomaisten kohdalla isompia resursseja.

Tilejä kaapataan esimerkiksi kiristyksen, propagandan levittämisen tai kiusanteon vuoksi. Ville Kontinen

Suuremmilta ongelmilta välttyy silti helpoiten suojaamalla tili kunnolla ennakkoon. Tietoturva-asiantuntijan paras vinkki on monivaiheinen varmennus. Samaa tarkoitetaan kun puhutaan 2- tai monivaiheisesta todennuksesta tai tunnistautumisesta.

Monilla sometileillä käyttäjä voi määritellä henkilökohtaiseen tiliinsä salasanan lisäksi jonkin toisen tunnistautumiskeinon, josta voi tulla ilmoitus esimerkiksi tekstiviestillä.

– Tämä ei toki estä hyökkäystä, mutta tekee kaappauksen onnistumisen vaikeammaksi.

Elina ei ole tehnyt Instagram-tilinsä kaappauksesta rikosilmoitusta toistaiseksi.

– Ajattelin, että tuskin poliisi asialle mitään voi. Nyt kuukauden jälkeen olen kuitenkin puhunut asiasta niin paljon, että taidan tehdä ilmoituksen sittenkin tiedon levittämiseksi.

Instagramin käyttö jatkuu - uudella tilillä

Kokonaan ilman Instagramia Elina oli lopulta vain muutaman päivän.

– Mielessä kävi, onko uusi tili varmasti tarpeen, mutta kyllä palvelu on helppo väylä saada tietoa eteenpäin.

Elokuun loppuun mennessä Elina on julkaissut neitiwallin-tilillään lähes 60 uutta kuvaa. Seuraajia on kertynyt reilut 300.

Kokemuksestaan oppineena murrekirjailija on tehnyt ainakin kaksi asiaa toisin. Hän on ottanut kahvipöydissä puheeksi kaksivaiheisen todennuksen ja samalla “hiplannut” monen ystävänsä kännykän sen osalta kuntoon.

– Jatkossakin julkaisen kuvia elämästäni, työstä ja perheestä, mutta mietin ratkaisuja paljon aiempaa enemmän. En julkaise mitään, mitä en voisi huutaa ulos ovesta koko maailmalle.

Lue myös:

Suomalaiskuvaajan varoittava esimerkki: Kuvat varastettiin netissä – nyt niillä myydään lakanoita ja huppareita ympäri maailman

Antti Kaikkosen ja Katri Kulmunin kilpailu keskustan puheenjohtajuudesta kiihtyy ensi viikonloppuna Kouvolassa pidettävän puoluekokouksen lähestyessä. Yhä useampi keskustavaikuttaja valitsee puolensa.

Perhevapaalla oleva tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko tiedotti tiistaiaamuna kannattavansa keskustan puheenjohtajaksi Kaikkosta. Hän perustelee valintaansa kuvailemalla Kaikkosta muun muassa reiluksi yhteistyöpoliitikoksi, helposti lähestyttäväksi ihmiseksi ja taitavaksi ihmisten edestä ja keskeltä johtajaksi.

– Antti katsoo jokaista kohtaamaansa kanssakulkijaa silmien tasolta. Se on pohjimmiltaan poliitikon tärkein ominaisuus – näin luulen, Saarikko kirjoittaa.

Saarikko arvostaa korkealle Kaikkosen pitkän kokemuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä EU-politiikasta, ja näkee, että se tulee tarpeeseen myös puheenjohtajan tehtävässä.

Kaikkonen on Saarikon mielestä myös aatteellisesti selkeä. Saarikko huomioi Kaikkosen puolustavan yrittelijäisyyttä, ja sanoo, ettei se ole pois vähäväkisten asioiden edistämisestä.

– Hänelle keskusta on koko Suomi ja kaikkien sukupolvien puolue, Saarikko kirjoittaa.

Saarikko ei unohda Kaikkosen historiaa keskustan vaalirahakohussa, ja kirjoittaa, että selviytyminen kohusta osoittaa Kaikkosen olevan lujaa tekoa.

Kaikkonen kiitti Saarikkoa tuesta Facebookissa.

Konkaripoliitikkoja Kulmunin tueksi

Liuta kokeneita keskustalaisia ilmoitti eilen maanantaina asettuvansa puheenjohtajakisassa Katri Kulmunin tueksi.

Kulmuni toivon, taidon ja tahdon johtaja -otsikoidun tiedotteen ovat allekirjoittaneet Mauri Pekkarinen, Kauko Juhantalo, Timo Kalli, Olavi Ala-Nissilä ja Eero Reijonen.

– Olemme kaikki huhtikuussa eduskunnan jättäneitä ”ukkoja”, Katrin ja Antin työtovereita eduskunnasta vuosien ajalta. Olemme täysin vakuuttuneita, että kummankin heistä johdolla keskustalla on mahdollisuudet uuteen nousuun. Heistä kumman tahansa johdolla keskustassa voidaan synnyttää uuden innostuksen ja menestyksen aika, tiedotteessa kirjoitetaan.

– Näistä kahdesta rohkenemme kuitenkin nostamaan ”peukkumme” Katri Kulmunin kohdalla vähän korkeammalle. Hän on uuden toivon, taidon ja tahdon johtaja, joka on aatteellisesti valistunut ja asioissa luja.

Joukko kirjoittaa Kulmunin eduiksi myös muun muassa poikkeuksellisen kyvyn paneutua asioihin, ahkeruuden, kansainvälisyyden ja kielitaitoisuuden. Myös se nähdään merkittävänä, että Kulmuni on nuoresta iästään huolimatta kokenut.

Tänään tiistaina Kulmuni julkaisi pamfletin, jossa hän esittelee poliittista linjaansa ja luo keskustan toiminnalle suuntaviivoja. Kulmuni korostaa keskustan olevan ainutlaatuinen poliittinen liike, jonka keskeinen perusta on vahva kotiseuturakkaus.

Kulmuni nostaa keskeisiksi teemoiksi myös yrittäjyyden ja järkevän taloudenpidon.

– Keskustan kannattaa olla tasan keskellä. Emme pärjää kopioimalla muilta, Kulmuni kirjoittaa.

Lue lisää:

Alma Median kysely: Kulmuni repäisi kaulan Kaikkoseen

Uutissuomalainen: Kaikkonen on piirijohtajien lievä suosikki keskustan puheenjohtajaksi

Analyysi: Keskusta on yhä pohjimmiltaan maalaisliitto – kaupunkilaisten kosiskelu on puolueelle riski

Analyysi: Uutuuskirjassa Juha Sipilää suitsutetaan poikkeuksellisesta rohkeudesta, mutta rohkeudella on hintansa

Uusi lukukausi on juuri alkanut Lappeenrannan kampuksella. Syksyn ensilehdet lentävät ilmassa, kun opiskelijat rientävät aamutuimaan luennoille. Tällä kertaa luennoille mennään kaupan kautta.

– Ajattelin ostaa olutta tietysti, naurahtaa opiskelija Valtteri Ylitalo.

Vaikka on vasta aamu, hyvätuulinen opiskelijaporukka on menossa tutustumaan ensi kertaa uuden lähikaupan olutvalikoimaan.

Kyseessä ei ole mikä tahansa kauppa, vaan Suomen ensimmäinen ruokakauppa, jossa käteinen ei käy maksuvälineenä. Reilun sadan neliömetrin kokoinen lähikauppa sijaitsee Lappeenrannan kampusalueella Ylioppilastalossa.

Harva enää maksaa käteisellä

Uudessa kampusalueen Salessa voi maksaa ostoksensa ainoastaan kännykällä tai kortilla. Kauppa on ollut auki vasta viime viikonlopun ajan, ja tähän mennessä vain harvat asiakkaat ovat tarjonneet käteistä maksuvälineenä.

Sama suuntaus näkyy myös muissa kaupoissa. Käteinen vähenee.

– Käteisen rahan määrä vähenee kaupassa koko ajan. Tällä hetkellä noin 20 prosenttia myynnin määrästä maksetaan käteisellä, toteaa marketkaupan johtaja Olli Kurppa Etelä-Karjalan osuuskauppa Eekoosta.

Ensimmäisille luennoilleen rientävät opiskelijat vahvistavat asian. Käteistä ei pahemmin ole kukkaroissa eikä taskun pohjilla. Opiskelijat käyttävät omien sanojensa mukaan käteistä enää lähinnä haalarimerkkeihin, velan maksuun kaverille, ulkomaan reissuilla tai bussilippuihin.

Kaupan tulo aivan kampuksen keskelle on opiskelijoiden mieleen. Heidän ei tarvitse lähteä enää kahden kilometrin päähän ruokakauppoihin. Kampusalueella sijaitseva kauppa on harvinaista Suomessa.

– En ainakaan tiedä, että näin keskelle, Ylioppilastalon sisälle vietyä ruokakauppaa olisi missään, sanoo Olli Kurppa S-ryhmästä.

Ensimmäinen Suomessa

Ilman käteistä rahaa toimiva ruokakauppa on vielä harvinaisuus. S-ryhmän Olli Kurpan mukaan nyt avattu ruokakauppa on tiettävästi ainoa laatuaan Suomessa. Erikoistavarakaupoista muun muassa Clas Ohlssonilla on kuitenkin jo kauppoja, joissa käteinen ei käy maksuvälineenä.

– Meidän korviimme ei ole kantautunut, että ilman käteistä toimivia ruokakauppoja olisi muualla, kertoo toimitusjohtaja Kari Luoto Päivittäistavarakauppa ry:stä.

Luodon mukaan käteismaksun puuttuminen voi karsia asiakaskuntaa, mutta voi käydä myös toisin.

– Voihan se lisätäkin asiakkaita, koska sähköinen maksu nopeuttaa asiointia, pohtii Luoto.

Lappeenrannan kampusalue haluaa olla tunnettu vihreästä ja ympäristöystävällisestä ajattelusta. Tähän tukeutuu myös uusi kauppa, jonka ei tarvitse pohtia rahaa ja ympäristöä rasittavia käteiskuljetuksia.

– Vihreä kampus on juuri sopiva ympäristö kokeilla kauppaa pelkästään sähköisillä maksuvälineillä, perustelee uudenlaista kauppaa marketkaupan johtaja Olli Kurppa S-ryhmästä.

Ilman käteistä rahaa toimivaa kauppaa perustellaan myös turvallisuudella. Jos käteistä ei ole, kauppa ei todennäköisesti kiinnosta varkaitakaan.

Opiskelija haluaisi luopua käteisestä kokonaan

Kaupan uumeniin kätkeytyvät melko laajat pakastepizza- ja olutvalikoimat, vaikka kauppa on perin pikkuruinen. Marketkaupan johtaja Olli Kurppa S-ryhmästä kertoo, että kaupan koko on poikkeuksellinen ketjun muihin myymälöihin verrattuna.

– Me emme tavallisesti avaa sadan neliömetrin ruokakauppoja, mutta nyt oli niin poikkeuksellinen miljöö. Kokeillaan nyt tällä mittakaavalla, sanoo Kurppa.

Aamutuimaan opiskelija Albert Mäkinen seisoo kassajonossa kivennäisvesipullon kanssa.

– Lompakossa on jopa kolmekymmentä euroa käteistä, mikä on kummallista. Yleensä käteistä ei löydy näin paljoa, sanoo Mäkinen kassajonossa.

Albert Mäkinen kertoo välttelevänsä käteistä.

– Käteistä on vaikeampi käyttää ja sillä maksaminen paljon hitaampaa.

Mäkinen kertoo olevansa tyytyväinen, että kaupassa voi maksaa vain puhelinsovellus MobilePaylla ja kortilla.

– Ei kyllä haittaa yhtään, ettei käteinen käy. Toivottavasti tällaiset kaupat yleistyvät ja voidaan luopua käteisestä joskus kokonaan, toivoo Mäkinen.

Tällä hetkellä S-ketjulla ei ole tarkoitus lisätä ilman käteismaksumahdollisuutta toimivien kauppojen määrää Suomessa. Taloussanomien mukaan Kesko ei ole avaamassa K-kauppaa, jossa ei pystyisi maksamaan käteisellä. Myöskään Lidlillä ei ole suunnitelmia tuoda käteisettömiä kauppoja markkinoille.

Voit keskustella aiheesta klo 22 saakka.

Maanantaina sammutetun jäterengaspalon jälkivartiointi kestää jopa 11 päivää Pohjanmaalla Pietarsaaren vanhalla kaatopaikalla. Palo sai alkunsa ilotulitteista.

Poikkeuksellisen pitkä vartiointiaika johtuu siitä, että kasan uudelleensyttymisen riski on suuri. Alueen omistajan on käytävä paikalla kuuden tunnin välein, kerrotaan Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselta.

Näin varmistetaan, ettei kumirouheröykkiön keskellä ole kytöpaloja.

Noin sata metriä pitkä ja parikymmentä metriä leveä jäterengaskasa syttyi tuleen yhdeltätoista sunnuntai-iltana. Palon sammuttaminen kesti vuorokauden. Sammutustyöhön osallistui kymmeniä pelastustyöntekijöitä.

Voimakas palo oli hankala sammutettava. Sitä yritettiin taltuttaa vedellä, vaahdolla, hiekalla ja maa-aineksella. Vasta hiekalla ja maa-aineksella tuhahduttaminen tepsi.

Palo sai alkunsa ilotulitteista. Kolme nuorta miestä ampui paikalla venetsialaisten jäljiltä jääneitä ilotulitteita. Yksi tulite päätyi jätekasaan ja sytytti sen palamaan. Miehet eivät saaneet paloa sammumaan, vaan ilmoittivat palosta hätäkeskukseen.

Poliisi epäilee miesten huolimattomuudellaan aiheuttaneen tulipalon ja on käynnistänyt asiassa esitutkinnan.

Eihän tällaista voi oikeasti tapahtua – tämä on kuin jostain toisesta maailmasta!

Ylen uutistoimituksen konkari Hannu Särkkä muistaa painajaismaisen kiireen: Yhdysvallat oli hätätilassa.

Kollega Minna Pärssinen puolestaan kertoo pelästyneensä, mitä kaikkea dramaattisista iskuista seuraa maailman tilanteelle.

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 muutti paljon. Terroristit iskivät kaappaamillaan matkustajakoneilla New Yorkiin ja Washington DC:n lähellä sijaitsevaan Pentagoniin. Tuhansia kuoli.

Tämän jutun videoikkunasta voit katsella, kuinka tapahtuma mullisti Ylen tv-uutisten päivän.

Ja tästä artikkelista selviää, miten Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus reagoisi näin nettiaikana, jos yhtä massiivinen isku tapahtuisi juuri nyt.

Uutinen julki ilman odottelua

Mikäli lentokone suuntaisi päin pilvenpiirtäjää Manhattanilla, Yle kertoisi siitä heti – ja vain sen, mitä tiedettäisiin todeksi. Nopea uutinen julkaistaisiin nettiin jopa pelkkänä otsikkona. Se lähtisi viestinä Ylen uutisten seuraajille.

– Emme siis odota mitään radion tai tv:n uutislähetystä kertoaksemme tapahtuneesta. Hetki hetkeltä -seuranta aloitetaan verkkoartikkelina välittömästi, keskustoimituksen päällikkö Minna Asikainen sanoo.

Kun kriisitilanne alkaa, Ylen uutistoimituksen työnjakoa johtaa vuorossa oleva sisältöpäällikkö.

New Yorkin hyökkäyksestä kertova juonnettu erikoislähetys käynnistyisi Ylellä muutamissa minuuteissa. Keskellä yötä aloituksessa kestäisi pidempään.

Erikoislähetystä tehtäisiin Ylen verkkosivuille ja Yle Areenaan. Tv- ja radiokanavat voisivat siirtyä lähettämään tuota ohjelmaa.

– Suora lähetys on aivan aluksi vähäistenkin ensi tietojen kertomista ja kertaamista. Kameran eteen ei ole välttämätöntä odotella jotakuta ruutukasvoa vaan ensimmäisen juontovastuun voi saada ammattimaisesta toimittajakunnastamme kuka vain, sisältöpäällikkö Juha Vuohelainen kertoo.

Netti-tv-lähetys on siis alkuun varsin rouhea. Mutta jo noin tunnissa se kehittyy ja täydentyy muistuttamaan uutislähetystä, kun iskuista aletaan saada lisää tietoja ja kuvamateriaalia.

Ylen omat toimittajat lähtevät kiirehtimään myös New Yorkiin.

– Yleisradion on erittäin tärkeää päästä paikan päälle globaaliin uutistapahtumaan. Lähin kirjeenvaihtaja lähtee kohti iskuja ja Pasilasta matkustaa kollega avuksi, Minna Asikainen sanoo.

Pitää tunnustaa, ettei kaikkea tiedetä

Twitter pursuaa salaliittoteorioita, YouTubeen ilmestyy silminnäkijän kuvaamaksi kerrottua videota, eri maiden pienetkin mediat julkaisevat lukijoiden lähettämiä kuvia ilmeisesti terrori-iskun läheltä.

Tietotulvasta huolimatta kansainväliset uutistoimistot, kuten Reuters ja Associated Press, ja isot paikalliset uutistalot ovat Ylelle suuren uutistapahtuman sattuessa edelleen luotettavimpia lähteitä. Ne kun julkaisevat todenperäiseksi varmentamiaan tietoja ja tutkivat kuvamateriaalinsa aitouden.

– Sen sijaan, että kertoisimme varmentamatonta tietoa, Ylelle on olennaista kertoa myös se, mitä seikkoja tapahtuneesta ei vielä varmuudella tiedetä, keskustoimituksen päällikkö Minna Asikainen kuvailee.

Isoissa kriiseissä suuri osa suomalaisista kääntyy Ylen uutisoinnin puoleen – siksikin on erityisen tärkeää jättää arvailut muille.

Toimittajan pulssi nousee sataan

Kyllähän työmme on kaikkein hienointa suurimman kriisin aikana.

Uutisankkuri Matti Rönkä sanoo näin muistellessaan New Yorkin iskuja tämän jutun videossa – ja irvistää. Noin on tosin Röngän mielestä väärin sanoa, vaikka työ toimituksessa tuntuukin erityisen arvokkaalta poikkeusoloissa.

Jos New Yorkin iskut tapahtuisivat nyt, Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa muita aiheita työstävät toimittajat jättäisivät tehtävänsä ja kaikki siirtyisivät tämän aiheen avuksi. Lisäksi väkeä kutsuttaisiin vapaalta töihin ja tekijöitä saapuisi myös omasta aloitteestaan.

– On ihmisiä, jotka ovat tehokkaimmillaan poikkeustilanteessa. Yhdellä pulssi laskee, toisella pulssi nousee sataan. Kriisipäivien pulmat ovat välillä melkoista hiusten repimistä päästä, mutta se ei saa näkyä niissä uutisissa, mitä lukijat, katsojat ja kuulijat meiltä saavat, päällikkö Minna Asikainen sanoo.

– Ovathan ne ikimuistoisia päiviä, mutta kyllä ne myös vievät voimat, hän jatkaa.

Jutun muisteluvideo on julkaistu alunperin vuonna 2011, jolloin Yhdysvaltain terrori-iskuista tuli kuluneeksi kymmenen vuotta.

Katso lisää videoita 9/11:n iskuista Ylen Elävässä arkistossa

Lue myös:

Mistä uutisoitiin, kun synnyit? Entä kun aloitit koulun? Syötä syntymävuotesi ja katso video elämäsi uutisista

Uutisankkuri Matti Rönkä ja Ylen tv-uutiset täyttävät syyskuussa 60 vuotta: "Kun tapahtumat ovat kauheimmillaan, työ on parhaimmillaan"

Yle Uutisten juhlaviikko näkyy netin, radion ja television tarjonnassa – poimi parhaat palat täältä

Aggressiivisen energinen mäkäräisparvi piirittää määrätietoisessa puremistarkoituksessa toimitusjohtaja Thomas Hoyeria, mutta hän ei anna sen häiritä. Hoyer seisoo mustikanvarpujen keskellä kallioisessa sekametsässä, antaa mäkäräisten purra ja visioi tulevaa.

– Sähköautoista puhutaan paljon, mutta tässä on kyse vielä isommasta jutusta. Lähitulevaisuudessa energiaa tullaan varastoimaan akkuihin eikä öljyyn ja hiileen. Se on yhteiskunnallisesti iso muutos ja koboltti on siinä ratkaiseva raaka-aine.

Kobolttia on nykytiedon mukaan Suomen maaperässä enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Missä sitä tarkalleen on ja kuinka paljon, siitä kaivosala on nyt kiinnostuneempi kuin koskaan. Hoyer johtaa australialais-suomalaista Latitude 66 Cobalt -yhtiötä, joka teki elokuussa varausilmoituksen 2 000 neliökilometrin suuruisesta alueesta Lapissa. Valtavan varausalueen sisään mahtuu alueita Tervolasta, Rovaniemeltä, Ranualta ja Kemijärveltä.

– Syy miksi päädyimme tänne on, että teimme kallioperäanalyysin sekä geokemiallisen analyysin ja näimme, että tämän alueen ja Kuusamon liuskevyöhykkeen välillä on tosi iso korrelaatio, Hoyer kertoo.

Kuusamon seudulla yhtiö on jo löytänyt kairauksissa kobolttia. Nyt on toiveissa, että sitä löytyisi myös uudelta varausalueelta.

Kongon koboltti on mainehaitta

Maailmassa käytetystä koboltista yli puolet tulee tällä hetkellä Kongosta, jossa sitä esiintyy kuparin kylkiäisenä. Suuret kobolttikaivokset ovat kiinalaisten hallussa ja nekin jotka eivät ole, vievät kobolttinsa Kiinaan jalostettavaksi.

– Todennäköistä on, että koboltin tarve tulee tulevaisuudessa huimasti kasvamaan, eivätkä monet yhtiöt esimerkiksi autoteollisuudessa halua käyttää Kongon kobolttia, toteaa mineraalitalouden johtaja Pekka Nurmi Geologian tutkimuskeskuksesta.

Esimerkiksi saksalainen autonvalmistaja BMW on ilmoittanut lopettavansa kongolaisen koboltin käytön kahden vuoden kuluessa.

Kongolaiskoboltti voi muodostua mainehaitaksi, josta eroon pääsemisessä Suomi mielihyvin auttaisi maailman autoteollisuutta. Eikä kyse ole vain raaka-aineen tuottamisesta, vaan koko akkuteollisuuden jalostusketjun haltuunotosta.

Koboltin jalostus Suomessa jo osataan. Euroopan suurin koboltinjalostamo on Kokkolassa ja raaka-aine sinne tulee Kongosta.

– Olisi hienoa, jos Suomesta saatava koboltti jalostettaisiin täällä niin pitkälle, että saataisiin akutkin tehtyä, sanoo Työ- ja elinkeinoministeriön hankepäällikkö Jyrki Alkio.

Valtion kaivosomistuksia hallinnoiva Suomen malmijalostus yrittääkin nyt houkutella akunvalmistajia perustamaan akkukennotehtaansa Suomeen.

Akkukennotehtaistakin suurin osa on tällä hetkellä Kiinassa, mutta paine on kova saada niitä myös Eurooppaan, lähelle autonvalmistajia.

– Useat Euroopan maat kilpailevat samoista investoinneista. Lopputulosta ei varmuudella tiedetä, mutta meillä on hyvät pelimerkit, Alkio sanoo meneillään olevista neuvotteluista.

Ajatus on, että valtio olisi Suomen Malmijalostuksen kautta vähemmistöomistajana, jos iso akkuteollisuuden investointi Suomeen saadaan.

Sipilän hallitus suhtautui akkuteollisuuteen myötämielellä. Nykyhallitus ei ottanut hallitusohjelmassa asiaan selvää kantaa.

Metalleja haistellaan ja maistellaan

Suomessa valtio hallinnoi Terrafamen kautta maan suurinta kobolttiesiintymää Sotkamon kaivoksella. Nikkelin kyljessä esiintyvää kobolttia ei ole vielä saatu irrotettua kaupalliseen käyttöön, mutta vuonna 2021 valmistuva akkukemikaalitehdas muuttaa tilanteen.

Myös ruotsalainen Boliden tuottaa Kevitsan ja Kylylahden kaivoksilla kobolttia, mutta kokonaisuudessaan Suomessa tuotetaan vain prosentti maailman koboltista.

Posion ja Rovaniemen puoliväliin vuokrahybridinsä parkkeerannut Thomas Hoyer uskoo, että Suomeen mahtuu kevyesti useampikin kobolttikaivos. Onko mäkäräisten piinamassa metsässä kaivospotentiaalia, sen selvittäminen vie vielä vuosia.

Työ alkaa siitä, että kerätään yhteen kaikki mahdollinen olemassaoleva tieto, jonka ydintä ovat GTK:n selvitykset.

– Jossain vaiheessa jalkaudutaan maastoon, kartoitetaan, valokuvataan ja kenties otetaan pieniä pintakivinäytteitä, Hoyer kertoo.

Metsässä hiippailevilla geologeilla on vihot ja luupit, he kuvaavat, haistelevat ja Hoyerin mukaan joskus nuolaisevatkin kiveä saadakseen vihiä arvometallista.

Varsinaisiin kairauksiin varaus ei anna oikeutta, vaan kairauksiin tarvitaan erikseen haettava malminetsintälupa. Sen aika on aikaisintaan parin vuoden päästä.

"Keski-Lapissa jokainen neliömetri on varattu"

Lapissa arvometalleja etsivät kymmenet yhtiöt, mutta erityisesti koboltin perässä on puolisen tusinaa yhtiötä, kertoo GTK:n Mineraalitalous ja malminetsintä -yksikön päällikkö Pekka Tuomela. Useimmat ovat etsinnöissä pidemmällä kuin Latitude 66.

Tuomela ei kuitenkaan ole varma, onko kilpajuoksu oikea sana.

– Yhtiöt pyrkivät tietysti aina pääsemään potentiaalisimmille alueille. Keski-Lapissa käytännössä joka neliömetri on jo varausten tai malminetsintäluvan alla. Sinne pääsy vaatii, että yritykset tekevät keskenään diilin ja sopivat, millä ehdoilla yhteistyötä voidaan tehdä.

Kaivoksen perustaminen on Suomessa kestänyt keskimäärin 20 vuotta eikä sitä vieläkään tehdä parissa vuodessa, vaikka akkuteollisuus kuinka huutaisi raaka-ainetta.

Hoyer ei halua antaa mitään arvioita siitä, milloin Lappiin voisi syntyä Latitude 66 Cobaltin kobolttikaivos, mikäli yhtiö löytäisi kaupallisesti hyödynnettävää kobolttia.

– En lähtisi heittämään mitään lukuja. Kaivoksen perustaminen vaatii paljon ymmärrystä ympäristövaikutuksista, paikallisista oloista ja siitä, millaisella prosessilla metalli saadaan irti. Kiireellä harvemmin hyvää tulee.

Korjattu klo 15.30 mäkäräisten pistämiset mäkäräisten puremiseksi. Mäkäräiset eivät siis pistä vaan purevat.

200 000

Syyttäjän mukaan Brother Christmas -hyväntekeväisyysjärjestö keräsi vuonna 2017 ilman rahankeräyslupaa 180 000 euroa.

Lisäksi Brother Christmasina tunnettu ja keväällä perussuomalaisten kansanedustajaksi valittu Ari Koponen keräsi syyttäjän mukaan vuonna 2016 omalla toiminimellään liki 24 000 euroa ilman rahankeräyslupaa.

Järjestöön liittyviä rahankeräysrikossyytteitä käsiteltiin Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa tiistaina.

Koponen ja kaksi muuta järjestön hallituksen jäsentä kiistivät syyllistyneensä rikokseen.

Syyttäjä vaati Koposelle noin 90 päiväsakon rangaistusta, ja kahdelle mulle hallituksen jäsenelle vähintään 60 päiväsakkoa kummallekin.

Syyttäjä: Rahanantajat saivat mitättömän arvoisia pinssejä

Syyttäjän mukaan molemmissa tapauksissa toiminta pyritettiin esittämään vastikkeellisena, eli rahanantajat saivat rahoillaan esimerkiksi pinssin, rintanapin tai rannekkeen.

Syyttäjän mukaan näiden vastikkeiden arvo oli kuitenkin mitätön ihmisten antamiin rahasummiin nähden.

– Tässä ei missään nimessä ole ollut kyse normaalista tavaranmyynnistä, vaan peitellystä rahankeräyksestä, syyttäjä Virva Ylén sanoi.

Syyttäjän mukaan tämän puolesta puhuu myös se, että usein rahanantajat eivät edes halunneet tarjottua vastiketta.

Kun ihmiset maksoivat Brother Christmasille 180 000 euroa, vastikkeita toimitettiin rahanantajille syyttäjän mukaan vain 20 000 euron osalta.

– Loppujen lopuksi ei ole kyse kovin isosta asiasta. Muita väärinkäytöksiä ei ole havaittu, ainoastaan tämä rahankeräyslupa on puuttunut.

– Rahankeräysten valvominen on tärkeää, koska niissä on mahdollisuus isoihin väärinkäytöksiin, korosti Ylén.

Puolustus: Tavaroiden myynnistä saa antaa hyväntekeväisyyteen

Koposen avustajan mukaan kyse ei ollut vastikkeettomasta rahankeräyksestä, vaan nimenomaan tavaroiden myynnistä. Se taas on sallittua, ja osa tuloista voidaan käyttää hyväntekeväisyyteen, avustaja sanoi.

– Koponen on ollut siinä käsityksessä, että myytäessä hyödykkeitä vastikkeita vastaan kyse ei voi olla rahankeräyksestä. Riidatonta on myös, että vastikkeita on tarjottu kaikille ostajille.

Ari Koponen kertoi, että luuli toimineensa laillisesti. Hän korosti, että kukaan ei edes syytä häntä rahojen väärinkäytöstä.

– Kiistatta tiedämme, että näin ei ole. Ja nyt täällä höpötämme tällaisista lillukanvarsista. On tämä aika turhauttavaa.

Koponen: Mediakohu aiheutti itsetuhoisia ajatuksia

Koponen sanoi, että viime vuodet ovat olleet raskaita.

– Uutisoinnin kärki on ollut se, että rahaa olisi käytetty väärin ja vedetty välistä.

– Mediakohu vaikutti perheeseen, läheisiin, ystäviä hävisi, tuli itsetuhoisia ajatuksia, Koponen listasi.

Syytettyinä olevat Brother Christmas -yhdistyksen hallituksen jäsenet kertoivat poliisikuulusteluissa, että he osallistuivat yhdistyksen vuosikokouksiin, mutta eivät sen käytännön toimintaan.

– Ari Koponen on hallituksen puheenjohtaja ja hoitaa kaikki käytännön asiat yhdistyksessä, sanoi toinen hallituksen jäsenistä.

Koposen hyväntekeväisyyshahmo on tunnettu parrasta, piposta ja ruutupaidasta sekä tavastaan hyödyntää sosiaalista mediaa. Yhdistys on kerännyt apua muun muassa sairaille lapsille.

Käräjäoikeus antaa jutussa tuomion 17. syyskuuta.

Otsikkoa muokattu kello 11.10: Lisätty tieto, että kyseessä on syyttäjän arvio.

Lue myös:

Syyttäjä Brother Christmas -jutusta: "Innokkasti kerätty rahaa ja lupa-asiat unohdettu" – Vakavista rikoksista ei näyttöä

Poliisi ei aloita esitutkintaa HS:n Brother Christmas -kirjoituksesta

Poliisi epäilee Brother Christmasia kolmesta rahankeräysrikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta

Erityistarkastuksessa ei löydetty Brother Christmasin taloudenpidosta väärinkäytöksiä – Ari Koponen: "Hallitus menee uusiksi, itse eroan"

Poliisi aloittaa esitutkinnan Brother Christmasin mahdollisista taloudellisista väärinkäytöksistä

Tunnekylmä. Tällä sanalla kuvaa turkulainen Annika Forth lapsuuttaan.

Perheen äiti saattohoiti syöpäsairasta puolisoaan kotona. Samoihin aikoihin äidinäiti kuoli äkillisesti. Kaksi kuolemaa lyhyessä ajassa oli liikaa, ja kolmen lapsen äiti sairastui vaikeaan masennukseen.

Äidin tilaa pahensivat pinnalle nousseet omat kokemukset elämisestä alkoholisti-isän kanssa.

Perhe pärjäsi ulkonaisesti. Pöydässä oli ruokaa ja vaatteet olivat puhtaat.

– Äiti oli aina kotona, muttei henkisesti läsnä. Hänelle maailma oli täynnä katkeruutta ja kiukkua, sanoo Annika Forth.

Moni lapsi ja nuori jää Forthin tavoin yksin. Joka neljäs lapsi (Duodecim) Suomessa on elänyt jossakin vaiheessa elämäänsä perheessä, jossa on päihde- tai mielenterveysongelmia.

Mielenterveysongelmiin liittyy edelleen häpeää, vaikka asiasta puhutaan paljon ja julkisuudessa on esitelty erilaisia kampanjoita.

Sama kärsimys periytyy

Annika Forthin äiti ei kehunut eikä halannut lapsiaan. Koulusta otettiin yhteyttä kotiin, kun äiti ei suostunut allekirjoittamaan koetta. Forthin mukaan äiti ei kokenut tarvetta olla osana lastensa elämää.

– Ehkä äiti pelkäsi maailmaa, hän sulkeutui siltä. Hänellä ei ollut ystäviä, kun ihmisiin ei voinut äidin mukaan luottaa.

Lasten omat sosiaaliset suhteet kärsivät. Jos kavereiden kanssa tuli kinaa, äiti saattoi pahentaa tilannetta haukkumalla kaveria.

– Ehkä hän ajatteli, etten satuttaisi siinä itseäni enempää, miettii Annika Forth.

Annika Forth kertoo lapsuudestaan omalla nimellään, koska asiaa on käsitelty avoimesti perheen kesken. Forthin äiti on vahvistanut asiat Ylelle, mutta ei esiinny tässä jutussa nimellään.

Äiti sanoo itsekin kärsineensä omassa lapsuudessaan läheisyyden puutteesta. Hän sanoo yrittäneensä näyttää rakkautta omille lapsilleen pitämällä kodin siistinä. Oma sisin oli kuitenkin liian täynnä vihaa lapsuuden kokemuksista, ettei normaali perhe-elämä enää onnistunut.

Mielenterveys on stigma

Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:n toiminnanjohtaja Miia Hänninen sanoo monen lapsen ja nuoren jäävän näkymättömäksi omassa tilanteessaan.

– Meidän yhteiskunnassamme on vahva pärjäämisen eetos, avun pyytäminen voi olla vaikeaa, sanoo Miia Hänninen.

Lastensuojelujärjestöt peräänkuuluttavat lasten arkeen riittävästi aikuisia, joilla on aikaa kuunnella ja kiinnostua siitä, miten lapsella tai nuorella menee. Riittää, että aikuinen pysähtyy kuuntelemaan lasta ja ottaa hänen ahdistuksensa tosissaan.

– Lapsen tilanteen huomannut voi ottaa yhteyttä koulukuraattoriin, terveydenhoitajaan, koulupsykologiin tai kehen tahansa lasta lähellä olevaan ammattiauttajaan, sanoo Miia Hänninen.

Hänen mukaansa on myös eroteltava, minkä ikäisestä lapsesta tai nuoresta on kysymys. Pienimmillä lapsilla ei välttämättä ole sanoja tai ymmärrystä tilanteeseen.

Miia Hänninen kiittää nuoria tubettajia siitä, että he ovat kertoneet julkisesti masennuksestaan tai ahdistuksestaan. Ulostulot ovat vähentäneet mielenterveysstigmaa.

Miia Hännisen mukaan palvelujärjestelmää pitää kehittää. Resurssipula on akuuttia niin psykiatriassa kuin lastensuojelussa.

Samanaikaisesti järjestelmä on vaikeasti hahmotettavissa. Miia Hännisen mukaan avuntarvitsija joutuu itse johtamaan omaa avuntarvettaan vaikeassa ja monimutkaisessa järjestelmässä.

– Toivoisin, että ensimmäinen hädän kuullut ohjaisi ihmisen oikean ja riittävän avun piiriin, sanoo Miia Hänninen.

Mieli ry:n mukaan joka toinen suomalainen on elämänsä aikana kärsinyt mielenterveyshäiriöistä.

Terapiatakuu nopeuttaa hoitoon pääsyä

Heinäkuussa 50 000 nimeä täyteen saanut terapiatakuu-kansalaisaloite pyrkii nopeuttamaan ja yhdenvertaistamaan mielenterveysongelmista kärsivien avunsaantia.

Jos aloite menee läpi ja lakia muutetaan, hoitoonpääsy ei enää edellyttäisi erikoislääkärin diagnoosia. Oireenmukainen psykoterapiahoito tai muu psykososiaalinen hoito alkaisi kuukauden sisällä terveyskeskuskäynnistä.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen takana oli 24 mielenterveysjärjestöä. Toiminnanjohtaja Pia Hytönen Mielenterveysomaisten keskusliitosta FinFamista on tyytyväinen aloitteen herättämään keskusteluun.

– Jonot ovat tällä hetkellä pitkiä ja tätä myötä ongelmat pahenevat. Hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan vuodenkin verran.

Hytönen korostaa, että mielen sairaus on sairaus muiden joukossa. Mieli voi murtua samoin kuin jalka.

– Mielenterveyden stigmasta on päästävä irti. On uskallettava hakea apua.

FinFamin Älä sulje silmiäsi -kampanja halua nostaa lapsen näkyväksi. Jonkun on puututtava, jos lapsi tekee perheen ostokset tai nuori hakee apteekista vanhempansa lääkkeet.

– Kuka kysyy, mitä lapselle kuuluu, kun tämä on saattajan roolissa vanhemman tullessa sairaalaan? kysyy Pia Hytönen.

Mielenterveysomaisten keskusliitossa toivotaan lisätutkimusta suomalaislasten oloista mielenterveys- ja päihdeperheissä. Nyt moni tuloksista pohjautuu kansainvälisten tutkimusten vertailuun.

Pia Hytönen painottaa, että toivoa on aina.

– Kun perhe saa tukea, se voi elää sairaudesta huolimatta hyvää elämää.

Äiti esti avun, tytär sairastuu

Pieni Annika Forth kulki välillä koulumatkoja yhdessä opettajan kanssa. Hän kertoi avoimesti lapsen tavoin kodin olosuhteista. Apu ei kotiin löytänyt. Sosiaalitoimi lähestyi äitiä, kun perheen isä kuoli.

– Äiti oli haluton ottamaan vastaan ulkopuolisia ihmisiä meidän perheeseemme. Mitään ei kerjätä, eikä olla kenenkään hyväntekeväisyyskohteena.

Perhe jäi eristyksiin. Kun kulissit olivat kunnossa, ei perheen pahoinvointi näkynyt ulospäin. Neljän seinän sisällä voitiin henkisesti huonosti.

Annika Forth otti kymmenvuotiaana vastuun perheen talousasioista.

– Tilitietojen näkeminen laskun maksujen yhteydessä loi tuskaa. Se toi vastuun taakan.

Taakka masensi nuoren Annikan Forthin. Hänellä diagnosoitiin 20-vuotiaana keskivaikea pitkäaikainen masennus. Epäilys on, että masennus on kulkenut mukana lapsuudesta saakka.

– Olen käynyt pitkän kuntoutuspolun masennukseni kanssa.

Annika Forth sanoo joutuneensa aikuisiällä opettelemaan sosiaalisia taitoja, luomaan kaverisuhteita ja päästämään ihmisiä lähelleen. Kun on kasvatettu kyyniseen ja katkeraan maailmankatsomukseen, ajatusmaailman muuttaminen on vaikeaa.

– Aikuisena totesin, etten halua sellaista ajatusmaailmaa. Elämä olisi siihen liian raskas.

Valoa tunnelin päässä

Mielenterveysongelmien hoitoon saadaan Varsinais-Suomessa helpotusta, kun uusi psykiatrinen sairaala valmistuu Turkuun vuonna 2023.

– Jo suunnitteluvaiheessa lähdettiin siitä, että hoidon rinnalla kulkevat järjestöjen palvelut myös omaisille, kiittelee Miia Hänninen Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:stä.

Turku myös palkkasi kymmenen psykiatrista hoitajaa yläkouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin. Tällä on saatu nuorten psykiatrian poliklinikan lähetemäärät laskuun.

Lisäksi 16–29-vuotiaita nuoria auttava Vamos-toiminta ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri suunnittelevat yhteistä jalkautumista koteihin.

Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset - FinFami ry on käynnistänyt toisen asteen opiskelijoille suunnatun Kysy Nuorelta -hankkeen, jonka tarkoituksena on kehittää ammattilaisten osaamista tunnistaa ja kohdata päihde- ja mielenterveysperheessä elävä nuori.

Tavoitteena on madaltaa nuoren avunhakukynnystä. Tutkimusten mukaan 60 prosenttia masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse ennen 25 vuoden ikää.

Parannettavaa silti löytyy. Miia Hänninen mainitsee Turun kriisikeskuksen, joka palvelee 330 000 ihmisen väestöpohjaa. Noin 3 000 ihmistä tarvitsee vuosittain apua akuuttiin kriisiin, mutta terapeutteja on kolme tai neljä.

– Tilanne on sietämätön. Keskuksella on tänä keväänä ollut sulku päällä monta kertaa. Ihmisiä on autettava silloin, kun kriisi on päällä. Resurssit kuntoon, toivoo Miia Hänninen.

Oma äitiys mietityttää

Ensimmäinen raskaus 26-vuotiaana sai Annika Forthin kapinoimaan. Miten itse osaa olla äiti, kun oma äiti on ollut tunneköyhä? Miten osaa opettaa omalle lapselleen läheisyyttä, rakkautta ja tunteiden sanoittamista?

– Olen ollut todella kiukkuinen omalle äidilleni siitä, että hän ei ottanut apua vastaan eikä kantanut vastuuta lastensa hyvinvoinnista.

Kun Annika Forth haki apua terapiasta, äiti tunsi tyttären pettäneen perheensä, koska tämä oli lähtenyt puhumaan asioista ulkopuoliselle.

– Itsekin tunsin pettäneeni heimoni, kuten meitä kutsuin.

Tällä hetkellä äidin ja tyttären välit ovat poikki. Annika Forth toivoo kuitenkin, että hän saisi joskus käytyä asiat äitinsä kanssa läpi, jotta isoäiti ja lapsenlapset voisivat luoda sukulaisuussuhteen.

– Vielä ei aika ole tähän kypsä. Suojelen itseäni, että pystyn olemaan hyvä äiti omille lapsilleni. Ettei ylisukupolvinen kierre jatkuisi.

Annika Forth on käynyt kertomassa mielenterveyden ammattilaisille omista kokemuksistaan. Muille samassa tilanteessa oleville hän haluaa sanoa, että hakevat apua ja ottavat sitä myös vastaan.

Lapset maksavat muuten kovan hinnan. Aina ei tarvitse pärjätä yksin.

– Me kaikki lapset olemme psyykkisesti maksaneet äidin vakavasta masennuksesta. Omalla kohdallani työ tulee jatkumaan pitkälle aikuisuuteen, ellei koko loppuelämäni.